SAATTOHOIDON TUTUSTUMISMATKA RANSKAN LILLEEN JA VERSAILLESIIN

Transkriptio

1 SAATTOHOIDON TUTUSTUMISMATKA RANSKAN LILLEEN JA VERSAILLESIIN

2 Sisällys 1. Silta toiselle rannalle saattohoidon arki ja pyhä -hankkeen tausta ja tavoitteet Tutustumismatkan tavoitteet ja toteuttaminen Matkaohjelma... 2 Matkaohjelma en francaise:... 3 Matkaohjelma suomeksi: Ensimmäinen päivä Lillessä Toinen päivä Lillessä Vapaaehtoistoiminta saattohoidossa Kolmas päivä Versaillesissa Kiitokset... 16

3 1. Silta toiselle rannalle saattohoidon arki ja pyhä -hankkeen tausta ja tavoitteet Lahden Diakonisäätiöllä on pysyvä työelämän palvelu ja kehittämistehtävä (tyke). Osana tyke-toimintaansa Lahden diakonian instituutti on koko 2010-luvun ajan kehittänyt päijät-hämäläistä saattohoitoverkostoa ja koonnut yhteen alueen palliatiivisen hoidon toimijoita ja koordinoinut yhteistä kehittämistä saattohoidon alalla. 1 Silta toiselle rannalle saattohoidon arki ja pyhä -hanke sai rahoituksen kesällä Hankkeen tavoitteet ovat: 1. Edelleen kehittää materiaalia Päijät-Hämeen saattohoitotoimijoiden tueksi - tarvitaan tietoa siitä, miten tukea saattohoitopotilasta, henkilökuntaa, omaisia ja vapaaehtoisia henkisissä, hengellisissä ja spiritualiteettiin liittyvissä kysymyksissä. 2. Valtakunnallistaa ja kansainvälistää Päijät-Hämeen saattohoitoverkostoa 3. Vahvistaa, edistää ja vakiinnuttaa asiantuntijaverkoston yhteistoimintaa palliatiivisen ja saattohoidon kehittämisessä Päijät-Hämeen alueella. 2. Tutustumismatkan tavoitteet ja toteuttaminen Hankkeen käynnistyessä alettiin hankesuunnitelman mukaisesti suunnitella tutustumismatkaa Ranskaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tiimoilta hankkeen yhteistyökumppanin, diakoniasäätiö Fondation Diaconesses de Reuillyn, tiloihin ja toimintoihin. Tämä diakoniasäätiö on perustettu vuonna 1841 ja on Lahden Diakoniasäätiön tavoin osa kaiserswerthiläistä diakonialiikettä. Säätiöllä on Ranskassa seitsemän sairaalaa (joissa 595 sairaansijaa), 8 vanhainkotia (joissa 706 paikka), 3 kehitysvammaisten laitosta (joissa 263 paikkaa), kaksi koulua (1250 harjoittelijaa ja 300 opiskelijaa) sekä 400 vapaaehtoista työntekijää. Lisäksi säätiön sisällä vaikuttaa sisarkunta Les Diaconesses de Reuilly. Sisarkunta asuu Versaillesissa ja sisaria on useita kymmeniä. Säätiön edustajien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen valittiin tutustumiskohteiksi sairaala Maison Médicale Jean XXIII Lillessä ja Versaillesissa sijaitsevat sairaala Maison de Santé Claire Demeure ja sisaryhteisö (Claire Demeure ja sisaryhteisö sijaitsevat samassa pihapiirissä).

4 Lahden diakonian instituutin henkilöstöstä ja Päijät-Hämeen saattohoitoverkostosta koottiin kahdeksan hengen matkaseurue: lehtori, aikuiskoulutusvastaava ja hankkeen koordinaattori Anne-Maria Karjalainen, Lahden diakonian instituutti lehtori Kati Lampen, Lahden diakonian instituutti lehtori Heidi Saarela, Lahden diakonian instituutti hankesihteeri ja tietopalvelusihteeri Elina Soininen, Lahden diakonian instituutti Lahden Diakonialaitoksen Betel-kodin esimies Päivi Hendunen Päijät-Hämeen saattohoitoyhdistyksen puheenjohtaja ja hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, sosiaalineuvos Erkki Hokkanen Lahden kaupunginsairaalan palliatiivisen hoidon osaston sairaanhoitaja ja vapaaehtoistyön koordinaattori Tiina Simolin sisar Helvi Pulla (Versaillesin sisaryhteisön jäsen, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Turussa) 2 Hanke kustansi osallistujien matkat Lahdesta Ranskaan ja Ranskassa liikkumisen sekä päivärahat Lahden Diakoniasäätiön työntekijöille. Matkan tavoitteena oli benchmarkata ranskalaista palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamista, kertoa ranskalaisille saattohoidon toimijoille suomalaisesta palliatiivisen- ja saattohoidon osaamisesta, nähdä paikan päällä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toimintaympäristöjä, löytää uusia verkostokumppaneita päijäthämäläisen saattohoidon kehittämiseksi ja kansainvälistämiseksi jatkossa (esim. mahdolliset ESR-rahoitukset jatkossa). 3. Matkaohjelma Matkan emäntänä toimi kolmen diakoniasäätiön sairaalan johtajatar Madame Jocelyne Wullschleger. Matkan työskentelykieli oli ranska-englanti-suomi eli vierailun emännät ja isännät puhuivat ranskaa ja tulkki tulkkasi puheen englanniksi.

5 Matkaohjelma en francaise: Groupe des Finnois Mercredi 18 mars au vendredi 20 mars 2015 PROGRAMME 3 Mercredi 18 mars h 12h30 14h 16h 17h30 18h Accueil Présentation de la Fondation Diaconesses de Reuilly et de la Maison Médicale Jean XXIII Présentation de l Equipe Mobile de Soins Palliatifs (EMASP) Visite de l Etablissement Déjeuner Histoire des soins palliatifs Présentation de la Loi Léonetti encadrant la fin de vie Pause Réflexion éthique en soins palliatifs Fin des travaux Départ pour Lille en métro Ballade dans le Vieux Lille 20h Restaurant «L Assiette du Marché» Intervenants Isabelle Delplanque Jocelyne Wullschleger Docteur Françoise Chevillard Isabelle Delplanque Jocelyne Wullschleger Docteur Françoise Chevillard Docteur Françoise Chevillard Jocelyne Wullschleger Jeudi 19 mars h 11h30 Accueil Deux ateliers au choix : - Observation des soins en Unité de soins palliatifs - Temps d échange autour de la démarche palliative Gestion de la douleur et consultation douleur Intervenants Infirmières du Service Docteur Stanislas Velliet et Agnès Bizet, Infirmière Coordinatrice Docteur Jean-Pierre Corbinau

6 12h30 Déjeuner 14h30 Les «Fenêtres Qui Parlent» Lucie STRECK, Cadre de santé 16h Pause 17h30 18h 20h Le bénévolat à la Maison Médicale Fin des travaux Départ pour Lille en métro Ballade à Lille Restaurant «Aux Moules» Marilou Warin - Régine Dorp Michel Hetuin et Henriette Delbeque (Association OMEGA) Maurice Lallau - Aumônier Isabelle Delplanque 4 Vendredi 20 mars 2015 Départ de Lille pour Paris et Versailles Visiteur du Site des Diaconesses et du parc du Château de Versailles

7 Matkaohjelma suomeksi: Keskiviikko Klo 10:00 Reillyn Diakoniasäätiön ja Maison (Isabelle Delplanque ja Jocelyne Wullschleger) 5 Médicale Jean XXII -sairaalan esittely Liikkuva-/kotisaattohoito (EMASP), esittely (lääkäri Francoise Chevillard) Sairaalaan tutustuminen (Isabelle Delplanque ja Jocelyne Wullschleger) Klo 12:30 Lounas Klo 14:00 Palliatiivisen hoidon historia (lääkäri Francoise Chevillard) Palliatiiviseen hoitoon liittyvä lainsäädäntö (la Loi Léonetti) - esittely Klo 16:00 Tauko Palliatiivisen hoidon etiikka, ajatuksia ja heijastuksia (lääkäri Francoise Chevillard) Klo 17:30 Työskentely päättyy Lähtö metrolla Lilleen ja tutustuminen(kävelyretki) Lillen vanhaan kaupunkiin Isabelle Delplanquen seurassa. Klo 20:00 Illallinen L Assiette du Marche -ravintolassa

8 Torstai Klo 9:00 Kaksi työpajaa, valinnaiset 1. Tutustuminen palliatiiviseen hoitoon (lääkäri Stanislas Velliet, sairaanhoitaja Agnés Bizet ja muu sairaalan hoitohenkilökunta) 6 2. Keskustelua palliatiivisesta hoitotoimenpiteistä Klo 11:30 Klo 12:30 Klo 14:30 Klo 16:00 Kivun hallinta, kärsimys (lääkäri Jean-Pierre Corbinau) Lounas Puhuvat ikkunat (terveydenhuollon johtaja Lucie Streck) Tauko Vapaaehtoisuus Maison Medicale-sairaalassa (Marilou Warin, Regine Dorp, Michel Hetuin, Henriette Delbeque, Omega-yhdistys Maurice Lallau Aumonier) Klo 17:30 Klo 18:00 Klo 20:00 Työskentely päättyy Lähtö metrolla Lilleen (Isabelle Delplanque) Illallinen Aux Moules -ravintolassa

9 Perjantai Klo 7 8 Matka jatkuu kohti Versaillesia Versaillesilla tutustumme sisaryhteisöön ja Maison de Santé Claire Demeure - sairaalaan 7 Klo 15 Klo 19:00 Klo 23:00 Lähtö Charles de Gaullen lentokentälle Lento Helsinkiin Saapuminen Helsinkiin 4. Ensimmäinen päivä Lillessä Saavuimme Ranskaan Charles de Gaullen lentokentälle ennakkoaikataulun mukaisesti klo Lentokentältä jatkoimme junalla matkaa 250 km päähän Pohjois-Ranskan Lilleen, jonne saavuimme illalla ja majoituimme hotelli Campanile Lille Ouestiin, joka sijaitsee 10 minuutin kävelymatkanpäässä Maison Médicale Jean XXIII-sairaalasta aloitimme työskentelyn sairaalassa klo 10. Ensimmäisenä kuulimme diakoniasäätiön ja sairaalan esittelyn (johtajatar Jocelyne Wullschleger ja apulaisjohtajatar Isabelle Delplanque). Maison Médicale Jean XXIII-sairaala on avautunut nykyiselle paikalleen vuonna 2010, ja se on perustettu 1966 katolilaisten nunnien toimesta. Vuonna 2011 se liitettiin osaksi luterilaista Fondation des Diaconesses de Reuillyä. Sairaalassa on kolme osastoa: saattohoidon osasto (20 paikkaa), kuntoutusosasto ja osasto vegetatiivisessa tilassa olevia potilaita varten. Ranskassa sairaanhoidon henkilöstön koulutusrakenne on erilainen kuin Suomessa: sairaanhoitajien koulutus kestää kolme vuotta, mutta lähihoitajaa vastaavaa ammattia Ranskassa ei ole. Sen sijaan sairaaloissa työskentelee aide-soignant -hoitajia, joilla on vuoden koulutus eikä oikeutta esim. lääkehoitoon tai pistämiseen. Myös ranskalainen sosiaaliturvajärjestelmä eroaa merkittävästi suomalaisesta. Tämä perustuu Ranskassa pitkälti työssäkäyntiin ja sitä kautta itse määriteltävään sosiaalivakuutuksen määrään, joka vaikuttaa vakuutuksen kattavuuteen.

10 Seuraavaksi lääkäri Francoise Chevillard kertoi liikkuvasta saattohoidosta (EMASP), jonka tavoitteena on tukea ranskalaisen saattohoitolain toteutumista sairaaloissa ja laitoksissa sekä vaikuttamista terveydenhuollon rakenteisiin. EMASP jalkautuu potilaiden koteihin ja muihin terveydenhuollon yksiköihin antamaan tietoa ja tukea varsinaiselle henkilökunnalle toteuttaa saattohoitoa omissa yksiköissään. EMASP kouluttaa esim. simulaation avulla terveydenhuollon henkilökuntaa saattohoitoon; tärkeää on, että saattohoito potilaan ja tämän lähipiirin kanssa aloitetaan silloin, kun potilas on elossa se helpottaa kuolemasta selviytymistä. Ranskan valtio rahoittaa korvamerkityllä rahalla liikkuvan saattohoidon toiminnan. 8 Ennen lounasta pääsimme kiertämään sairaalaa ja sen osastoja.

11 Sairaala on uusi ja se näkyy kaikkialla: tilat on mietitty tämän päivän tarpeita vastaavaksi. Sairaalassa on panostettu kulttuuriseen hyvinvointiin (paljolti vapaaehtoistyöntekijöiden avulla), sairaalan tavoitteena on kehittää vaihtoehtoisia kivunlievitysmuotoja, mistä kertoo mm. hyvinvointikupla (bulle bien-être), jossa potilaiden on mahdollista rentoutua esim. vesisängyssä tai saada hierontoja. Potilashuoneissa ikkunat ulottuvat maahan asti, mikä mahdollistaa sänkypotilaalle ulosnäkemisen. Tiloissa toteutetaan paljon kulttuurista virkistystoimintaa esim. muotinäytös, jossa esiteltiin petipotilaiden asuja, cd-levy, jolle on äänitetty erilaisia äänimaailmoja petipotilaita varten jne. Boîte aux maux oli meille suomalaisille uusi käytäntö: työntekijöiden tilassa on pahvilaatikko, johon työntekijä saa kirjoittaa kirjeen, mikäli joku asia hoitotai muussa työtilanteessa oli jäänyt häntä painamaan. Osastolla oli nimetty henkilö, joka lukee viestit ja päättää jatkotoimista. Näin työntekijä pystyy purkamaan, esim. vaikean kuoleman kohtaamisen tilanteen järjestelmän kautta. Kyseessä on siis eräänlainen laatikkotyönohjaus. 9 Palliatiivisen hoidon historiaa esitteli lääkäri Francoise Chevillard. Saattohoitoa ovat ensimmäisenä toteuttaneet Ranskassa uskonnolliset yhteisöt, kunnes 1987 perustettiin ensimmäinen saattohoitoyksikkö Ranskaan. Tänä päivänä ranskalaisessa saattohoidossa korostuu moniammatillisuus siitä puhuivat useat asiantuntijat. Saattohoidosta ja eutanasiasta keskustellaan paljon Ranskassa, aihe tuntui olevan puoluepolitiikassa näkyvästi esillä. Ranskaan on saatu ensimmäinen saattohoitolaki (la Loi Léonetti) vuonna Lain lähtökohtana oli selkiyttää saattohoidon ja eutanasian suhdetta. Matkamme aikana parlamentti äänesti lain muuttamisesta eutanasian sallivaksi, mutta esitys ei mennyt läpi; eli edelleenkin Ranskassa jatketaan saattohoidon kehittämistä ilman oikeutta eutanasiaan. Laki koskee aikuisia, jotka ovat elämänsä loppuvaiheessa, eivätkä ole onnettomuuden uhreja. Laki määrittää mm. lääkärille velvollisuuden informoida potilasta saattohoitomahdollisuudesta, potilaalle oikeuden kieltäytyä hoidosta, lääkärille kivunlievityspakon, korostaa velvollisuutta kunnioittaa potilaan arvokkuutta ja tukea potilaan läheisiä. Lain mukaan potilas voi valtuuttaa luottohenkilön (person of trust), joka vastaa potilaan puolesta tämän terveydentilasta, jos potilas ei siihen enää itse pysty. Laki määrää myös hoitotahdosta - noin 2 % ranskalaisista on tällä hetkellä hoitotahto kirjattuna. Jatkossa Ranskassa kehitetään järjestelmää, jossa hoitotahto merkitään KELA-korttiin, jolloin lääkäri tietää sen olemassaolosta. Laki määrittää myös sedaatiosta ja sen käyttämisestä saattohoidossa. Päivän lopuksi kuulimme palliatiivisen hoidon etiikasta lääkäri Francoise Chevillardilta. Maison Médicale Jean XXIII-sairaalassa on oma eettinen tiimi (G.R.E. Groupe de Réflexion Ethique), joka ottaa käsittelyyn sairaalan eettisiä kysymyksiä. Tällaisia kysymyksiä ovat olleen esim. uskonnollisten tunnusten näkyminen sairaalassa tai yksittäisen potilaan hoitoon liittyvät kysymykset. Ryhmään kuuluvat mm. yksi sisar, lääkäreitä, hoitajia, psykologi, vapaaehtoistyöntekijöitä, fysioterapeutti, hallinnosta vastaavia toimihenkilöitä ja sairaalan johtajatar.

12 Nautimme illallisesta Lillen vanhassa keskustassa ja jatkoimme keskusteluja antoisan ja monipuolisen päivän herättämistä kysymyksistä paikallisten kanssa. 10

13 5. Toinen päivä Lillessä Tutustuimme palliatiiviseen hoitoon lääkäri Stanislas Vellietin, sairaanhoitaja Agnés Bizetin ja muun sairaalan hoitohenkilökunnan avustuksella. Osa seurueesta tutustui palliatiivisen hoidon osastoon ja osa keskusteli lääkärin kanssa palliatiivisista hoitotoimenpiteistä. 11 Saattohoito-osastolla työskentelee viisi kokoaikaista tai vakituista hoitajaa, muut ovat osa-aikaisia hoiva-avustajia. Yksi sairaanhoitaja työskentelee kussakin vuorossa ja neljä hoiva-avustajaa tulee töihin aamuvuoroon klo Seuraavaan vuoroon eli klo tulee vielä yksi sairaanhoitaja, joka vastaa päivän tulevista potilaista. Iltavuoro alkaa klo , johon tulee yksi sairaanhoitaja ja kaksi hoiva-avustajaa. Yövuorossa työskentelee kaksi työntekijää (sairaanhoitaja ja hoivaavustaja), jotka tulevat klo Työvuorot tehdään kalenterikuukausittain. Sairaalan tasolla (kolme osastoa), työskentelee yhteensä 20 sairaanhoitajaa ja 40 hoivaavustajaa. Saattohoito-osastolla on 20 vuodepaikkaa. Keskimääräinen hoitoaika on 12 päivää. Potilaita kuolee osastolla noin 200 vuodessa. Potilaiden yhtaikainen lukumäärä on noin 16, osasto on harvoin täysi. Osastolla työskentelee kaksi lääkäriä, kolme hoitajaa, neljä hoiva-avustajaa, osa-aikainen terapeutti, fysioterapeutti ja psykologi. Osastolla hoidetaan potilaita joilla on vaikeita oireita. Osastolla ollaan vähän aikaa, sillä palliatiivisessa hoidossa on katto : 16 päivää ja sen jälkeen etsitään muu hoitovaihtoehto. Osastolla hoidetaan sydän- ja verisuonisairaita, ALS-potilaita, AIDS-potilaita ja syöpäsairaita. Sairaalassa hoidetaan palliatiivisen hoidon potilaita ja saattohoitopotilaita. Tavoitteena on hoitaa kokonaisvaltaisesti henkinen, sosiaalinen ja lääkinnällinen hoito. Ideologia on antaa kokonaisvaltaista hoitoa, eikä vain pelkkää lääkitystä. Palkatessaan hoitajia sairaalaan tulee kiinnittää huomiota hoitajan henkilökohtaisiin taitoihin kohdata ihminen. Työssä korostuu moniammatillinen tiimityö. Tärkeintä on olla potilaiden kanssa ja huolehtia myös esim. ruoasta, mitä potilas haluaa syödä, miten haluaa syödä jne. (tähän oma työryhmä ).

14 12 Aamupäivällä tutustuimme ja kävimme läpi vielä kivun hallintaan liittyviä kysymyksiä sekä kärsimyksen välttämiseen liittyviä seikkoja. Lääkäri Jean-Pierre Curbinau luennoi kivun hallinnasta. Kipu voi olla akuuttia, kroonista tai puhutaan lisäksi syöpäkivusta. Kipu voi liittyä monenlaiseen tilanteeseen esim. syöpään tai kuolemaan. Kipu voi olla fyysistä tai henkistäkin. On tärkeää muistaa, että jokainen ihminen reagoi erilailla kipuun, kivun kokeminen on sidoksissa siihen kontekstiin, jossa ihminen elää. Kivun tulkinnassa tulee ymmärtää ihmisen elinympäristö, historioineen ja kulttuureineen. Hoitavan tahon tulee ymmärtää toisen kokemusta kivusta, mikäli ymmärrystä ei synny, niin saattaa menettää linkin ihmiseen. Kivusta puhutaan, että kärsimys on moraalista kipua ja fyysinen kipu on kipua. Kivun hoidossa on haasteena toisen ihmisen kohtaaminen, koska kipua tuntevan kanssa tulee viettää aikaa ja oppia tuntemaan hänet. Kivun hoidossa pitää tutustua kipupotilaan elämään, perheeseen, työhön jne.

15 Kivun hoitaminen on hyvin henkilökohtaista. Yksi tärkeä elementti hoidossa on turvallinen rakkaus, jolla lievitetään emotionaalista kipua. Kipu kuuluu elämään ja kivun kanssa tulee opetella elämään (krooninen kipu). Palliatiivinen kivunhoito ajoittuu kahteen viimeiseen viikkoon. Ihminen kokee syntymän ja kuoleman välillä erilaisia kivun tuntemuksia omien kokemusten ja elämän kautta. Kipu elämässä tuo ihmisiä lähelle toisia. 13 Iltapäivällä osallistuimme toiminnallisen taideterapian toteuttamiseen. Tapahtuman nimi oli Puhuvat ikkunat. Terveydenhuollon johtaja Lucie Streck kertoi, että vuonna 2002 eräs Lillen asukasyhdistys keksi, että taiteilijat voivat esitellä omia taideteoksia kaupungin ikkunoissa. Tapahtuma sai paljon kannatusta Pohjois- Ranskassa. Tänä päivänä suosittuun tapahtumaan osallistuu eri järjestöjen, ryhmien, koululaisten ja opiskelijoiden työpajoja, jotka valitsevat taiteiden aiheet itse. Ikkunoita koristavat tuhannet taidekuvat, jotka houkuttelevat paikan päälle ihmisiä ympäri Ranskaa. Taidekuvat koristavat ikkunoita kolme viikkoa maalis-huhtikuun vaihteessa. Sairaalan työpajassa askartelimme taidetta, jossa aiheena oli mielenmaisema.

16 6. Vapaaehtoistoiminta saattohoidossa Maison Medicale -sairaalan vapaaehtoistoiminnasta kertoivat Marilou Warin, Regine Dorp, Michel Hetuin ja Henriette Delbeque sekä Omegayhdistyksen Maurice Lallau-Aumonier. Sairaalassa työskentelee noin 30 vapaaehtoista työntekijä. Palliatiivisella osastolla vapaaehtoistyöhön osallistuu 12 henkilöä (4 miestä, 8 naista). Vapaaehtoiset työskentelevät keskimäärin kerran viikossa yhden iltapäivän. Työnkierto toteutuu niin, että osastolla ollaan kaksi kuukautta. Kerran vuodessa kaikki vapaaehtoiset tapaavat ja kokoontuvat yhteen miettimään vapaaehtoistyötä ja kehittämään työskentelyä. 14 Vapaaehtoistyötä organisoi yksi nimetty henkilö ja vapaaehtoisten toimenkuvaan kuuluu käydä kertomassa esim. kouluilla vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoiset työskentelevät ihmisten kodeissa hoitaen arkipäivään kuuluvia asioita, keskustelevat, ulkoilevat jne. sekä osallistuvat osastolla myös pieniin avustaviin tehtäviin ja ujuttautuvat keskustelemaan potilaiden luokse. Vapaaehtoiseksi liittyessä henkilöllä on koe-aika (3 kk) tehtävään. Koeaikana henkilö toimii toisen vapaaehtoisen kanssa yhdessä ja kolmannen kuukauden jälkeen hän pääsee osaksi tiimiä. Vapaaehtoisilla on joka kuudes viikko tiimitapaaminen. Vapaaehtoiset tekevät yhteistyötä henkilökunnan kanssa osastoilla. Joka kerta osastolle mennessään he tiedustelevat kenen potilaan luona voi vierailla. Vapaaehtoiset järjestävät sairaalan kappeliin vuosittain rauhallisen hetken, jossa muistellaan vuoden aikana kuolleita potilaita. Vapaaehtoisilla oli 2043 tapaamista vuonna Kouluttautuminen vapaaehtoistyöhön kestää jopa 2 vuotta, sillä henkilön on osattava vastata miksi haluaa mukaan vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoistoimintaan liittyminen edellyttää vierailua psykologin luona ja kerran viikossa on kurssi. Vapaaehtoistyöntekijälle nimetään oma sairaala - aluksi kuitenkin kuljetaan kokeneen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Kolmenlaista vapaaehtoistyötä toteutetaan kolmessa eri tiimissä. Yksi tiimi (Alfa) on spirituaalinen tuki, jota koordinoi 10 vapaaehtoistyöntekijää, 4 katolilaista, 3 protestanttista ja 1 sisar (nunna) sekä yksi pappi joka edustaa useampaa uskontokuntaa. Toinen tiimi on kulttuuritiimi, mikä järjestää monenlaista toimintaa. Kolmas tiimi (Omega) toimii puolipäivää viikossa osastoilla. Ryhmä on vanhin ja ei ole sitoutunut mihinkään

17 uskontoon. Vapaaehtoiset kertoivat, että useasti potilas ei enää pysty kommunikoimaan, joten he puhuvat paljon myös omaisten kanssa ja tukevat heitä. Usein vapaaehtoiset kohtaavat omaisia aivan arkipäiväisissä asioissa, mutta useasti vapaaehtoiselle kerrotaan paljon henkilökohtaisiakin asioita. Vapaaehtoinen auttaa potilasta tuntemaan itsensä edelleen osaksi maailman menoa. Potilas saattaa toisinaan avautuu paljonkin tunteistaan ja elämänkokemuksistaan. Seuraavalla tapaamisella potilas saattaa olla hiljaa, koska koki avautuneessa liikaa. Vapaaehtoiset löytyvät puskaradion kautta, mutta niiden hankkiminen on haasteellista ( uutta ja uutta), tällä hetkellä vuodessa koulutetaan noin 6-8 vapaaehtoistyöntekijää. 15 Iltamme jatkui illallisen merkeissä Lillen keskustassa ja Isabelle Delplanque toimi ryhmämme emäntänä. Illastimme Aux Moules ravintolassa, jossa jatkoimme keskustelua palliatiivisen hoidon eri näkökulmista. 7. Kolmas päivä Versaillesissa Kolmantena päivänä matkamme jatkui heti aamusta kohti Pariisia ja sieltä Versaillesiin, jossa tutustuimme sisaryhteisöön ja Maison de Santé Claire Demeure -sairaalaan. Versaillesissa osallistuimme sisaryhteisön hartaushetkeen ja tutustuimme heidän työskentelyynsä sairaalan alueella. Sairaalassa toteutetaan saattohoitoa lain puitteissa ja kehitetään edelleen vaihtoehtoisia kivunlievitys menetelmiä. Tutustuimme sairaalassa vegetatiivisten potilaiden osastoon, pitkäaikaissairaiden osastoon ja vanhusten osastoon, jossa hoidetaan myös kehitysvammaisia sekä palliatiivisen hoidon osastoon. Kävimme sairaala-apteekissa, jossa huolehditaan ja toimitetaan lääkkeiden jako kaikille sairaalan osastoille. Saattohoidon tutustumismatka oli monipuolinen. Sairaalan johto ja henkilökunta olivat meitä kohtaan hyvin vieraanvaraisia. Vierailumme eteen suunniteltu ohjelma ja siihen kuuluvat esitteet antoivat laaja-alaista täsmätietoa saattohoidon kehittämiseksi Päijät-Hämeessä. Seurueemme kävi vilkasta keskustelua suomeksi vierailun annista ja sisällöstä matkan aikana. Esitysmateriaalit oli käännetty englanniksi ja Ranskassa asuva englantilainen tulkki oli merkittävä apu vierailun onnistumiseksi: hän käänsi keskusteluitamme englanniksi ja ranskaksi molemmin puolin.

18 8. Kiitokset Hankematkamme oli onnistunut. Matkan ryhmähenki oli hyvä ja se auttoi osaltaan jaksamaan pitkät mutta kiinnostavat luentopäivät kielimuureista huolimatta. Hankematka antoi uutta sisältöä ja toteutusideoita Sielu ja mieli symposiumiin, joka järjestetään Lahden Wanhassa Walimossa hoitotyön henkilökunnalle ja saattohoidon vapaaehtoistyöntekijöille. 16 Haluamme kiittää seuraavia tahoja matkamme toteutumisesta: Uudenmaan ELY-keskus Diakoniasäätiön sairaalan johtajatar Madame Jocelyne Wullschleger Diakoniasäätiön sairaalan varajohtajatar Isabelle Delplanque Lääkäri Docteur Françoise Chevillard Lääkäri Stanislas Velliet Lääkäri Jean-Pierre Corbinau Terveydenhuollon johtaja Lucie Streck Sairaanhoitaja Agnés Bizet Sisar Benedicte Médicale Jean XXII sairaalan hoitohenkilökunta ja toimistotyöntekijöitä Vapaaehtoistyöntekijä Marilou Warin Vapaaehtoistyöntekijä Regine Dorp Vapaaehtoistyöntekijä Michel Hetuin Vapaaehtoistyöntekijä Henriette Delbeque, Vapaaehtoistyöntekijä Maurice Lallau-Aumonier Maison de Santé Claire Demeure sairaalan henkilökunta Les Diaconesses de Reuilly sisarkunta