ANSSI LITMANEN SOPIMUKSET, VAKUUTUKSET JA LAINSÄÄDÄNTÖ TURVALLISUUSJOHTAMISESSA. Diplomityö

Transkriptio

1 ANSSI LITMANEN SOPIMUKSET, VAKUUTUKSET JA LAINSÄÄDÄNTÖ TURVALLISUUSJOHTAMISESSA Diplomityö Tarkastaja: professori Jouni Kivistö- Rahnasto Tarkastaja ja aihe hyväksytty teknis-taloudellisen tiedekuntaneuvoston kokouksessa

2 II TIIVISTELMÄ TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Tuotantotalouden koulutusohjelma LITMANEN, ANSSI: Sopimukset, vakuutukset ja lainsäädäntö turvallisuusjohtamisessa Diplomityö, 72 sivua, 24 liitesivua Syyskuu 2008 Pääaine: Turvallisuustekniikka Tarkastaja: professori Jouni Kivistö-Rahnasto Avainsanat: Vakuutus, alihankintasopimus, turvallisuuslainsäädäntö, palveluntuottaja, turvallisuusjohtaminen, palvelu, turvallisuus Tässä tutkimuksessa kerättiin aineistoa teollisuuden palveluntuottajan turvallisuusjohtamisen toimintatapaa varten. Tavoitteena oli luoda katsaus lainsäädäntöön ja palveluntuottajan vakuutuksiin sekä luoda tarkistuslista sopimuksen teon yhteydessä käsiteltävistä turvallisuuteen liittyvistä asioista. Tutkimuksessa oli mukana 10 palveluntuottajayritystä sekä heidän asiakkaitaan, Kunnossapitoyhdistys Promaint ry, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto ja TTY:n Turvallisuuden johtamisen ja suunnittelun yksikkö. Työssä tietoa kerättiin haastattelujen ja kirjallisuusselvitysten avulla. Lainsäädännöstä tietoa kerättiin Finlex- ja EURlexverkkotietopalveluista. Sopimusasioista tietoa kerättiin yrityshaastattelujen ja kirjallisuuden avulla, jonka jälkeen tieto koottiin tarkistuslistaan. Vakuutuksista tietoa saatiin asiantuntijahaastatteluilla. Lisätietoa kerättiin kirjallisuuden sekä vakuutusyhtiöiden tuotetietojen avulla. Työn tuloksena syntyi tietopaketti teollisuuden palveluntuottajaa koskevasta turvallisuuslainsäädännöstä, tarkistuslista sopimusvaiheessa huomioon otettavista turvallisuuteen liittyvistä asioista ja tietopaketti palveluntuottajan vakuutuksista. Lainsäädäntöä käsittelevät tulokset muodostuvat ohjeista ja vaatimuksista, jotka on jaoteltu toimintatavan otsikoiden mukaan. Ohjeet ja vaatimukset on muodostettu turvallisuuslainsäädännön säädösten pykälien perusteella. Sopimuksen tekemistä koskeva tarkistuslista käsittää yrityshaastatteluissa ongelmallisiksi koetut asiat ja lainsäädännöstä esiin nousseet vaatimukset. Tarkistuslista muodostuu kuudesta kokonaisuudesta: vastuista, tiedonkulusta, työn suorittamisesta, työpaikkaan liittyvistä asioista, käytännöistä ja vakuutuksista. Jokainen kokonaisuus sisältää kahdesta seitsemään tarkastettavaa asiaa. Tarkistuslistan liitteenä on lisätietoa ja apukysymyksiä jokaisesta kohdasta. Vakuutuksia koskevan tietopakettiin on kerätty tietoa palveluntuottajalle hyödyllisistä vakuutuksista. Hyödyllisiä vakuutuksia ovat vastuuvakuutukset, omaisuusvakuutukset ja projektivakuutukset. Lisäksi tuloksissa käsitellään lakisääteisiä vakuutuksia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää palveluntuottajayrityksissä. Lainsäädäntöä käsittelevää tietopakettia voidaan laajentaa siten, että se toimii muissa yrityksissä. Lainsäädäntöä koskevan tietopaketin ohella myös vakuutuksia koskevaa tietopakettia voidaan laajentaa. Laajennuksessa listaan voidaan lisätä esimerkiksi tietoa vakuuttamisesta toimittaessa ulkomailla. Näiden toimenpiteiden lisäksi erittäin tärkeää on että yrityksessä seurataan lainsäädännön kehittymistä ja päivitetään lainsäädäntöä käsittelevää tietopakettia. Sopimusvaiheen tarkistuslista soveltuu kaikkeen toimintaan, jossa tehdään sopimuksen alaista työtä toiselle yritykselle. Ennen tarkastuslistan käyttöönottoa yrityksen tulee perehtyä listaan ja muokata siitä omien tarpeiden mukainen. Näin listan lopullinen käyttäjä saa listasta parhaan mahdollisen hyödyn.

3 III ABSTRACT TAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Industrial engineering and management, Occupational safety engineering LITMANEN, ANSSI: Contracts, Insurance and legislation in safety management Master of Science thesis, 72 pages, 2 appendices (24 pages) September 2008 Examiner: professor Jouni Kivistö-Rahnasto Keywords: insurance, contract, subcontract, safety legislation, service provider, safety management, service, safety The aim of this thesis was to collect information for operational model of safety management. The goal was to review safety legislation from service provider s point of view, make a checklist of safety issues for contract negotiations and review service providers insurances. Study included 10 companies and their clients, Kunnossapitoyhdistys Promaint ry (maintenance association), The Center for Occupational Safety, The Finnish Work Environment Fund and The Center for Safety Management and Engineering. Information was gathered up by interviews and literature reviews. Finlex- and EURlex databases were used in the review on safety legislation. Information for contract negotiations checklist was gathered up by interviews in the participating companies and literature reviews. Information on insurances was gathered by interviews on insurance company specialists and literature reviews. The summary on safety legislation consists of directions and requirements for service provider companies. Directions and requirements are divided to model s categories. Directions and requirements are formed from sections of Finnish acts. Contract negotiations checklist consists of legislation s requirements and problems faced by participating companies. The checklist has six sections: responsibilities, communication, working, workplace, practices and insurances. Each section has 2-7 subjects. In addition to the checklist there are aiding questions and additional information for each subject. The summary on service provider s insurances consists of descriptions of different insurances. Most important of these insurances are liability insurances, property insurances and project insurances. The results of this study are aimed at service providing companies. With some effort the results can be diversified to other branches. The summary of insurances can be expanded by adding e.g. information on insurances abroad. The checklist for contract negotiations on the other hand works well for every company that is going to work under contract for another company. In order to get the best of the checklist, it should be reviewed by the company and rewritten for company needs.

4 IV ALKUSANAT Haluan kiittää kaikkia opiskeluihini osallistuneita ja opiskelujani tukeneita tahoja. Diplomityöni rahoituksesta kiitän Työsuojelurahastoa. Diplomityöhöni osallistuneita yrityksiä ABB Oy Serviceä, Conlink Oy:tä, Finn-Power Oy:tä, Helsingin energiaa, ISS Oy:tä, L&T Oy:tä, Machinery TKP Oy:tä, Raute Oyj:tä, Solteq Oy:tä ja Suominen Oy:tä kiitän panoksestanne tähän työhön. Lisäksi kiitos hankkeeseen osallistuneille Kunnossapitoyhdistys ry:lle ja Työturvallisuuskeskukselle. Työn tarkastamisesta ja ohjaamisesta kiitän professori Jouni Kivistö-Rahnastoa. Keskusteluissa Jounin kanssa heräsi paljon ajatuksia, jotka näkyvät tässä työssä. Lisäksi kiitän työn ohjaamiseen osallistunutta tutkija Sanna Nenosta hyvistä ohjeista ja neuvoista. Samoin kiitän tutkija Juha Vasaraa hyvistä ohjeista ja neuvoista sekä osallistumisesta kaikkiin yrityshaastatteluihin. Kiitos myös kaikille kavereille, jotka avustivat tämän työn oikoluvussa. Kiitän myös kaikkia Teollisuustalouden laitoksen Turvallisuuden johtamisen ja suunnittelun yksikössä työskenteleviä hyvästä ja kannustavasta työilmapiiristä. Lopuksi kiitän perhettäni ja ystäviäni kaikesta saamastani tuesta opiskelujeni aikana. Tampereella 7. elokuuta 2008 Anssi Litmanen

5 SISÄLLYS 1. Johdanto Tausta Tavoite ja rajaukset Työn suorittaminen Teoria Turvallisuusjohtaminen palveluntuottajayrityksessä Palveluntuottaja Turvallisuusjohtaminen Turvallisuuskulttuuri Turvallisuusjohtamisen suunnittelu Turvallisuusjohtamisen toteutus Alihankintasopimukset Sopimusoikeuden tausta Sopimusten ominaisuuksia Sopimuksen tekeminen Sopimuksen rikkominen Sopimuksen pätevyys ja pätemättömyys Sopimuksen purkaminen tai irtisanominen Sopimukset yrityksen riskienhallinnassa Esimerkkejä sopimuksista Vakuuttaminen Vakuutettavissa oleva riski Vakuutuksella korvattavat vahingot Vakuutuksen ominaisuudet Vahingonkorvausperusteet Riskin siirtäminen ja säilyttäminen Vakuutussopimus Yritysten vakuuttaminen Lakisääteiset vakuutukset Yrityksen omaisuusvakuutukset Yrityksen varallisuusvakuutukset Teollisuuden palveluntuottajan vakuutukset Aineisto ja menetelmät Hankkeessa mukana olevat yritykset ja yhteisöt Käytetty aineisto Tutkimuksen eteneminen Työturvallisuuslainsäädännön selvittäminen Alihankintasopimukset Vakuuttaminen Tulokset Palveluntuottajan turvallisuusjohtamiseen vaikuttava lainsäädäntö...31 V

6 Lainsäädännön kartoittaminen Tietopaketti merkittävistä laeista Turvallisuusasioiden huomioon ottaminen sopimuksentekovaiheessa Vastuiden määrittely Tiedonkulku ja dokumentointi Työtehtävän suorittaminen Työpaikka Käytännöt Vakuuttaminen Palveluntuottajan vakuutukset Haastattelujen tulokset Henkilövakuuttaminen Vastuuvakuutukset Kuljetusten vakuutukset Projekti- ja yritysvakuutukset Tulosten tarkastelu Teollisuuden palveluntuottajaa koskeva lainsäädännön tietopaketti Tarkistuslista sopimuksenteko vaiheeseen Palveluntuottajan vakuutukset Johtopäätökset Tärkeimmät tulokset Toimenpide-ehdotukset...65 Lähteet...67 Liite 1: Lainsäädäntö...73 Liite 2: Sopimusvaiheen tarkistuslista...87 VI

7 VII TERMIT JA NIIDEN MÄÄRITELMÄT Alihankinta Alihankinta on tuotteen tai työvaiheen ostamista ulkopuoliselta toimittajalta. Tilaaja on pääasiallisessa vastuussa suunnittelusta ja markkinoinnista (Tilastokeskus 2006) Luontoissuoritus Luontoissuoritus on oikeustoimen toteutuminen (Saarnilehto 1996, s.79). Mahdollistava palvelu Oikeustoimi Riskilaji Sopimusehto Tarkistuslista Mahdollistava palvelu on ydinpalvelun tuottamisen kannalta välttämätön palvelu. Se luo edellytykset ydinpalvelun tuottamiselle. (Grönroos 2000, s.166) Yksityinen tahdonilmaisu, jolla perustetaan, muutetaan tai kumotaan jokin oikeus. (Saarnilehto 1996, s.10) Riskien jaottelua, sen mukaan mihin osaan yrityksen toiminnasta se vaikuttaa, kutsutaan riskilajiksi. (Pk-rh 2000) Sopimusehto on sopimukseen liitettävä sivumääräys, jonka mukaan syntyy tulevaisuudessa haluttu oikeusvaikutus (Saarnilehto 1996, s.43). Tarkistuslista on systemaattisesti järjestetty lista asioista tai tehtävistä. Sen tarkoitus on vähentää inhimillisen virheen todennäköisyyttä. (Hales & Pronovost 2006) TTT Työturvallisuus ja -terveys (OHSAS 18001). Tukipalvelu Tuottamus Turvallisuuslainsäädäntö Ulkoistaminen Vakiosopimus Tukipalvelu on palvelu joka pyrkii tyydyttämään asiakkaan toissijaisen tarpeen (Edvardsson & Olsson 1996). Tahaton teko, johon liittyy huolimattomuutta (af Hällström & Ijäs 2003, s.18). Tässä työssä turvallisuuslainsäädännöllä tarkoitetaan työsuojelulainsäädäntöä. Ulkoistaminen on aiemmin sisäisesti tuotettujen palveluiden ostamista organisaation ulkopuolelta (Valtiovarainministeriö 2005). Vakiosopimus on osittain tai kokonaan yleisten sopimusehtojen pohjalta luotu sopimus (Saarnilehto 1996, s.46).

8 VIII Vakuutusedustus Vakuutusmeklari Ydinpalvelu Ylivoimainen este Vakuutusedustus on asiakkaan vakuutussopimukseen ja muihin vakuuttamiseen liittyvien asioiden hoitamista (Laki vakuutusedustuksesta 2005). Luonnollinen tai oikeushenkilö, joka harjoittaa vakuutusedustusta sopimuksen perusteella (Laki vakuutusedustuksesta 2005). Ydinpalvelu on palvelu joka pyrkii tyydyttämään asiakkaan ensisijaisen tarpeen (Edvardsson & Olsson 1996). Ylivoimainen este (= Force majeure) on sopijapuolesta riippumaton tapahtuma, joka estää häiriöttömän tehtävän suorituksen (Saarnilehto 1996, s. 145).

9 1 1. JOHDANTO 1.1. Tausta Ulkoistaminen ja alihankinta ovat kasvussa Suomessa eikä näissä näy laantumisen merkkejä. Deloitten (2006) tutkimuksen mukaan puolestaan 75 % suomalaisyrityksistä aikoo lisätä ulkoistettavia toimintoja tulevaisuudessa. Tämä kehitys näkyy tilastoissa palvelualan kasvuna. Suurinta kasvu on kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalveluiden sekä liike-elämän palveluiden kohdalla, jotka ovat yritysten käyttämiä palveluita. Näiden palveluiden määrät ovat kasvaneet esimerkiksi vuosien aikana yli 6 %. (Tilastokeskus 2005) Palveluiden määrän kasvu on mahdollista suomalaisten yritysten ulkoistamistavoitteiden johdosta. Yleisin syy toimintojen ulkoistamiseen on keskittyminen ydinliiketoimintaan sekä erikoisosaamisen hankkiminen yrityksen ulkopuolelta (Accenture 2006). Tämä antaa mahdollisuuden tuottaa yritysten toimintaa tukevia sekä erityisosaamista vaativia palveluita erillisissä yrityksissä. Palveluiden kysynnän kasvaessa palveluntuottaja joutuu yhä useammin lähettämään työntekijänsä yhteiselle työpaikalle suorittamaan työtehtävää. Tällöin ei välttämättä ehditä tehdä tarpeellisia selvityksiä tai toimenpiteitä työntekijänsä turvallisuuden varmistamiseksi. Palveluntuottajille ei myöskään ole yleistä ohjeistusta siitä mitä heidän pitäisi ottaa huomioon tai tietää työturvallisuudesta näissä tilanteissa. Nämä ongelmat koskevat yrityksiä, joiden työntekijät työskentelevät vaihtelevissa työoloissa vieraan työnantajan työpaikalla. Työntekijät tekevät työtä oman tai tilaajan työnjohdon alla ja heillä on joko oma työpiste tai he työskentelevät tilaajan työntekijöiden joukossa. Nämä tekijät altistavat palveluntuottajan työntekijät työpaikan riskeille. Alihankinnan ja ulkoistamisen määrän kasvaessa yhä useampi henkilö työskentelee vieraalla työpaikalla. On havaittu, että vieraalla työpaikalla työskenteleville sattuneissa tapaturmissa on enemmän tapaturmatekijöitä taustalla kuin työpaikalla vakituisesti työskentelevien tapaturmissa. Tutkittaessa yhteisellä työpaikalla kuolemaan johtaneita tapaturmia havaittiin muun muassa, että alihankkijoille sattuneissa tapauksissa tapaturmatekijöitä löytyi keskimäärin 11,4 tapausta kohden kun omille työntekijöille sattuneissa tapauksissa näitä löytyi 9,6 tapausta kohti. (Rantanen et al. 2007) Mayhew et al. (1997) mukaan tapaturmia sattuu yhtä usein alihankkijan työntekijöille kuin työpaikan omille työntekijöille. Alihankkijan työntekijöiden tapaturmat ovat kuitenkin vakavampia kuin tilaajan omille työntekijöille sattuneet tapaturmat. Ulkoistettujen toimintojen työturvallisuutta on tutkittu aiemmin lähinnä pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan näkökulmasta (Sauni et al. 2005, Rantanen et al. 2007, Mynttinen 2006). Palveluntuottajalla ei siis ole kokemusperäisen tiedon lisäksi

10 2 tutkittua tietoa työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Teollisuuden palveluntuottajilla on tarve saada selkeä toimintatapa turvallisuusjohtamisen pohjaksi, sillä tällaista ei vielä ole tehty heidän näkökulmastaan Tavoite ja rajaukset Tämä diplomityö on osa Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) teollisuustalouden laitoksen turvallisuuden johtamisen ja suunnittelun yksikön toteuttamaa hanketta Toimintatavan kehittäminen teollisuuden palveluiden turvallisuusjohtamiseen palveluntuottajan näkökulma. Hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto, yhteistyöyritykset sekä turvallisuuden johtamisen ja suunnittelun yksikkö. Työn tavoite on laatia palveluntuottajalle tietopaketti työturvallisuuslainsäädännöstä, sopimuksista ja vakuutuksista. Työturvallisuuslainsäädännöstä koostetaan helposti käytettävä paketti palveluntuottajan käyttöön. Alihankintasopimuksen tekoa varten luodaan tarkistuslista turvallisuuteen liittyvistä asioista, joka perustuu yritysten ja kirjallisuuden hyviin käytäntöihin. Myös vakuutuksista koostetaan tietopaketti palveluntuottajan turvallisuusjohtamisen työkaluksi. Tietopaketeissa asioita käsitellään palveluntuottajan näkökulmasta. Tässä työssä rajaudutaan käsittelemään teollisuuden palveluista huolto- ja kunnossapitotöitä, kiinteistöhuolto- ja puhtaanapitopalveluita sekä koneiden ja konejärjestelmien asennuksiin liittyviä töitä Työn suorittaminen Työn aluksi selvitetään mitä erityispiirteitä liittyy palveluntuottajayrityksen turvallisuusjohtamiseen. Tämän jälkeen selvitetään turvallisuuslainsäädännön rakennetta ja kootaan paketti palveluntuottajan kannalta relevanteista pykälistä. Toisessa vaiheessa tarkastellaan yritysten käyttämiä sopimusmalleja, sopimusstandardeja sekä alihankintasopimuksia koskevaa kirjallisuutta. Tämän pohjalta luodaan tarkistuslista huomioon otettavista turvallisuusasioista sopimuksentekovaiheeseen. Kolmannessa vaiheessa kootaan tietopaketti palveluntuottajan kannalta merkittävistä vakuutuksista.

11 3 2. TEORIA 2.1. Turvallisuusjohtaminen palveluntuottajayrityksessä Palveluntuottaja Palveluntuottaja on organisaatio, yritys tai yksilö, jonka toimintaan kuuluu palveluiden tuottaminen. Palvelu on yksittäinen teko tai suoritus, jonka osapuoli tarjoaa toiselle korvausta vastaan. Palvelu on aineeton eikä sen suorittamisen seurauksena mikään vaihda omistajaa. Palvelutuotannon ei siten tarvitse olla sidoksissa fyysiseen tuotteeseen. Palvelun ominaispiirteitä ovat aineettomuus, erottamattomuus eli palvelu tuotetaan samassa paikassa kuin kulutetaan, vaihtelevuus eli palvelun laatu vaihtelee olosuhteiden mukaan ja katoavaisuus eli palvelua on mahdoton varastoida. (Kotler & Keller 2006, s.402) Palveluntuottajan kauppaamaa tuotetta kutsutaan ydinpalveluksi. Ydinpalvelun lisäksi palveluntuottajalla tulee olla tukevia ja mahdollistavia palveluita. Tukevat palvelut ovat ydinpalvelun tuottamisen kannalta välttämättömiä suoritteita, jotka mahdollistavat ydinpalvelun tuottamisen. (Edvardsson & Olsson 1996) Mahdollistavat palvelut on ydinpalvelun tuottamisen kannalta välttämättömiä palveluita. Ne luovat edellytykset ydinpalvelun tuottamiselle. (Grönroos 2000, s.166) Palvelutuotannossa asiakkaan rooli on merkittävä. Fyysisten tuotteiden tuotannosta poiketen palvelutuotannossa asiakas on palvelun kuluttajan ja osa palvelun toimitusjärjestelmää. Asiakkaan tehtävät palveluntoimitusjärjestelmässä ovat palvelun määrittely, mahdollinen yhteistuotanto eli asiakas tekee itse osan palveluun vaadittavasta työmäärästä, laadunvalvonta ja vuorovaikutus palveluntuottajan työntekijöiden kanssa. (Normann 1984, s.71) Turvallisuusjohtaminen Turvallisuusjohtaminen on kokonaisvaltaista turvallisuuden hallintaa. Se yhdistää menetelmien sekä toimintatapojen johtamisen ja ihmisten johtamisen. Turvallisuusjohtamisessa tärkeä näkökohta on työturvallisuuden ja -terveyden jatkuva parantaminen. Turvallisuusjohtaminen käsittää sekä ennakoivat että korjaavat toimenpiteet työympäristön kehittämiseksi. (OHSAS ) Turvallisuusjohtamisen tärkeä edellytys on johdon sitoutuminen. Johto asettaa turvallisuudelle tavoitteet, antaa resurssit tavoitteisiin pääsemiseksi ja ohjaa sekä valvoo toimintaa. Johdon tulee lisäksi varmistaa koko henkilöstön osallistuminen. Myös jokaisella esimiehellä on vastuuta turvallisuusasioissa. Kaikkien toimijoiden vastuut on tärkeä määrittää ja tarkastaa aina tehtävän kuvan muuttuessa. Johdon tukena turvallisuus-

12 4 johtamista toteutettaessa ovat työterveyshuolto ja työsuojeluhenkilöstö. (OHSAS ) Lähtökohdat hyvälle turvallisuusjohtamiselle ovat turvallisuuspolitiikka, turvallisuustoiminnan organisointi ja jatkuva parantaminen. Turvallisuuspolitiikassa käy ilmi johdon asenne turvallisuutta kohtaan ja yrityksen päämäärät turvallisuuden suhteen. Turvallisuuden organisointi käsittää vastuiden ja velvollisuuksien määrittämisen ja tarvittavien resurssien varmistamisen. Jatkuvaan parantamiseen pyritään tiedottamalla sekä osaamisen varmistamisella. Jatkuva parantaminen perustuu nykytilan kartoitukseen ja havaittujen poikkeamien korjaamiseen. (OHSAS ) Turvallisuusjohtaminen koostuu systemaattisista johtamistoimenpiteistä työpaikan riskien havaitsemiseksi ja välttämiseksi. Turvallisuusjohtamisen lähtökohta on sama kuin laatujohtamisessa eli parhaat tulokset saavutetaan tekemällä alusta asti oikeita asioita oikealla tavalla. Turvallisuusjohtamisessa painopiste on ennakoivassa toiminnassa eli pyritään ehkäisemään vahinkoja ennen niiden tapahtumista. Turvallisuusjohtaminen pohjautuu siihen, että työturvallisuus ja -terveys ovat osa tuotantoa ja siten ylin johto on vastuussa näistä. Jotta työturvallisuus ja -terveys tulevat huomioiduksi, tulee ylimmän johdon sisällyttää ne toimintaan ja kaikkiin tehtyihin päätöksiin. Työn vaarojen arviointi on edellytys tällaisen toiminnan harjoittamiseen ja tällaisten päätösten tekemiseen. Lisäksi tulee varmistaa, että yrityksessä on tarpeeksi resursseja tällaisen toiminnan viemiseksi kaikille yrityksen tasoille. (Frick et al., s.17) Turvallisuuskulttuuri Turvallisuuskulttuuri on summa yksilön ja ryhmän sellaisista arvoista, asenteista, näkemyksistä, kyvyistä ja käyttäytymistavoista, jotka määrittävät heidän suhteen turvallisuusjohtamiseen. Turvallisuuskulttuuri näkyy työntekijöiden asenteissa ja turvallisuuskulttuuri vaikuttaa työntekijöiden turvalliseen käyttäytymiseen. Turvallisuuskulttuuri on tietoon perustuva kulttuuri, johon sisältyviä ominaispiirteitä ovat asioista raportoiminen, oikeudenmukaisuus, joustavuus poikkeustilanteissa ja halu oppia. (Glendon et al. 2006, s.363) Turvallisuuskulttuuri on vaikeasti määriteltävissä. Se on osa muuta kulttuuria ja siten osa ihmisen käyttäytymistä ja ajatuksia. Turvallisuuskulttuuri voidaan nähdä turvallisuusjohtamisen osia yhdistävänä tekijänä. (Hale & Baram 1998) Ridley & Channing (2003) nimeävät viisi hyvän turvallisuuskulttuurin esiintymismuotoa. Ylimmässä johdossa turvallisuuskulttuuri näkyy siinä, että turvallisuus asetetaan arvoasteikossa korkealle ja turvallisuuden varmistamiseen annetaan resursseja. Johtamistyyli on yhteistyöhön pyrkivä ja ihmiskeskeinen. Johtajat ovat kosketuksissa työntekijöiden kanssa ja johtajia on helppo lähestyä. Yrityksessä kokemuksia ja näkemyksiä voidaan jakaa vertaisten, alaisten ja johtajien kanssa. Lisäksi hyvän turvallisuuskulttuurin yrityksessä toimintaan ja turvallisuuteen liittyvät tavoitteet ovat tasapainossa. (Ridley & Channing 2003, s. 320)

13 Turvallisuusjohtamisen suunnittelu Työturvallisuus- ja terveyspolitiikka Standardoidun työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmän tulee sisältää TTTpolitiikka (työturvallisuus- ja työterveyspolitiikka). Standardin mukaiselle politiikalle on asetettu minimivaatimuksia. TTT-politiikan tulee olla organisaatiokohtainen ja siinä tulee käsitellä kyseisen organisaation työturvallisuusriskejä. Politiikan tulee täyttää lainsäädännön asettamat vähimmäisvaatimukset työturvallisuudelle ja politiikassa on sitouduttava jatkuvaan parantamiseen. TTT-politiikka on dokumentoitava. Politiikka tulee tiedottaa kaikille sidosryhmille ja erityisesti työntekijöille, joita se koskee tai jotka se asettaa vastuutehtäviin. Lisäksi politiikka tulee katselmoida johdon toimesta säännöllisesti. (OHSAS ) TTT-politiikan laatii ja hyväksyy organisaation ylin johto. Politiikka asettaa päämäärät yrityksen työturvallisuus ja -terveystoiminnalle. Lisäksi politiikka ohjaa organisaatiota tiettyyn suuntaan ja luo toimintaperiaatteet organisaation turvallisuusasioiden hoitamiselle. TTT-politiikan tulee olla linjassa organisaation muiden politiikkojen, kuten ympäristö- ja laatupolitiikan, kanssa. (OHSAS ) Turvallisuuspolitiikka pohjautuu yrityksen yleisiin arvoihin. Turvallisuuspolitiikka muodostuu periaatteista ja tavoitteista. Näiden sisällöstä tulee ilmetä, että yritys pyrkii suojelemaan työvoimaansa ja ympäristöä sekä olemaan avoin tiedotuksessa eri sidosryhmille. Periaatteita ovat esimerkiksi: Turvallisuusriskit ovat niin pieniä kuin järkevästi mahdollista tai Työtä ei aloiteta ennen kuin turvallisuus on varmistettu. Tavoitteet voivat vaihdella, mutta ne tulisi liittää osaksi yrityksen liiketaloudellisia tavoitteita. (Hale & Baram 1998, s. 55) Työturvallisuustoiminnassa hyvin onnistuneilla organisaatioilla on liiketoimintaa tukeva turvallisuuspolitiikka. Liiketoiminnallisesta näkökulmasta huolimatta politiikka huomioi myös ihmiset ja ympäristön, siten että kaikki sidosryhmät tulevat tyydytetyiksi. Turvallisuuspolitiikan tulee varjella työntekijöitä ja kehittää työntekijöiden muodostamaa voimavaraa. Yrityksessä turvallisuuspolitiikan tarkoitus on toimia ohjenuorana jokaiselle yrityksen työntekijälle jokaisessa yrityksen suorittamassa työtehtävässä. (Stranks 2003, s.46) Johdon sitoutuminen ja henkilöstön osallistuminen Yrityksen johdon tulee sitoutua luomaansa TTT-politiikkaan ja siten myös yrityksen turvallisuusjohtamiseen. Organisaation johdon vastuulla on tiedottaminen TTT-politiikasta ja muista työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Tiedottamisella työntekijöille annetaan käsitys työturvallisuustoimenpiteiden vaikutuksista työympäristöön. Näin kannustetaan työntekijöitä antamaan oma, aktiivinen panos työturvallisuusjohtamisen käyttöön. (OHSAS ) Johdon sitoutumisessa ongelmana on useimmiten se, että johtajat eivät halua nähdä tarpeeksi vaivaa tehokkaan järjestelmän luomiseksi. Ei riitä, että johtaja hallitsee työnsä

14 6 ja on tietoinen riskeistä, mikäli ei löydy muita kannustavia tekijöitä. Myöskään pelko vastuuseen joutumisesta ei riitä sitouttamaan johtoa kunnolla, sillä työuralla työpaikkaa vaihdellaan useasti ja on epätodennäköistä, että vastuu suuresta vahingosta sattuu omalle kohdalle. Sitoutumista voitaisiin parantaa esimerkiksi palkkiojärjestelmän muutosten avulla. (Hale & Baram 1998, s. 262) Frick et al. (2000) mukaan työntekijöiden osallistuminen turvallisuusjohtamiseen parantaa työpaikan turvallisuutta. Yleinen työntekijöiden osallistumismuoto on edustajan kautta osallistuminen. Työntekijät valitsevat keskuudestaan edustajan, joka kommunikoi työntekijöiden mietteet johdolle. Edustajat saavat tukea ja tietoa ammattijärjestöiltä. Edustajilla on lisäksi oltava johdon tuki, jotta tehokas osallistuminen turvallisuusjohtamiseen on mahdollista. Toinen työntekijöiden osallistumisen muoto on suora osallistuminen. Siinä jokainen työntekijä voi suoraan tehdä ehdotuksia johdolle ja tulla kuulluksi turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Parhaita tuloksia suora osallistuminen tuottaa kun kuullaan taitavia ja kokeneita työntekijöitä, joilla on näkemys tuotannon toiminnasta ja kokemusta ongelmatilanteista. (Frick et al. 2000, s. 52) Työntekijöitä voidaan kannustaa osallistumaan turvallisuusjohtamiseen esimerkiksi valtuuttamalla heitä ja hajauttamalla päätöksentekoa organisaatiossa. Työntekijöitä saadaan osallistumaan jo sillä, että annetaan mahdollisuus osallistua ja kannustetaan tähän. (Glendon et al. 2006, s.332) Työntekijöiden osallistumista voi olla monella tasolla. Vähäisintä osallistuminen on kun työntekijät kommentoivat johdon tekemiä päätöksiä ja ratkaisuita. Seuraavalla tasolla osallistumista on vaikuttamista johtajien päätöksiin ennen niiden syntyä. Osallistumismahdollisuudet kasvavat edelleen kun valtaa delegoidaan työntekijöille. Parhaiten työntekijät pääsevät osallistumaan kun he toimivat itseohjautuvissa tiimeissä. (Frick et al. 2000, s. 50) Vaarojen tunnistaminen, riskin arviointi ja hallintatoimenpiteiden määrittely Organisaation tulee luoda ja ylläpitää menetelmät vaarojen tunnistamiseen, riskien arviointiin ja hallintatoimenpiteiden määrittelyyn (OHSAS ). Vaarojen tunnistamisessa ja riskien arvioinnissa ei ole ennalta määriteltyä toteuttamistapaa. Organisaation tulee suunnitella itselleen sopiva prosessi, jolla omaan toimintaan liittyvät TTT-riskit selvitetään. (OHSAS ) Menetelmiä vaarojen tunnistamiseen ja riskien arviointiin on kehitetty useita. Menetelmät kohdistuvat laajimmillaan koko organisaatioon ja pienimillään yksittäiseen työtehtävään tai komponenttiin. (VTT 2003) Vaarojen tunnistamisen keinoja ovat työpaikkatarkastukset, työnjohdon ja työntekijöiden väliset keskustelut, ulkopuolisten tarkastuskierrokset, työn turvallisuusanalyysit, poikkeamatarkastelut ja onnettomuustilastot. Työpaikkatarkastusten tarkoitus on tunnistaa riskejä työpaikalla tehtävien kierrosten avulla. Kierroksilla päästään työntekijöiden pariin seuraamaan miten työ käytännössä suoritetaan ja keskustelemaan työntekijöiden kanssa ongelmista. Työnjohdon ja työntekijöiden väliset kokoukset ovat esimerkiksi työsuojelutoimikunnan kokouksia. Näissä työntekijät pääsevät kertomaan työnantajalle puutteista ja antamaan

15 7 korjausehdotuksia. Ulkopuolisten tarkastuskierrokset ovat työsuojeluviranomaisten, vakuutusyhtiöiden tai konsulttien turvallisuuteen liittyviä tarkastuksia. Työn turvallisuusanalyysit ovat puolestaan järjestelmällisiä menetelmiä, joilla työn riskit tunnistetaan. Poikkeamatarkasteluissa selvitetään systeemin riskit kysymällä Mitä jos -kysymyksiä. Poikkeamatarkastelut ovat hyödyllisiä projektin suunnitteluvaiheen riskienhallinnassa. Onnettomuustilastojen analyysillä selvitetään riskejä, jotka ovat jo toteutuneet. (Ridley & Channing 2003, s.227) Pienille ja keskisuurille yrityksille riskienhallintamenetelmiä tuottaa esimerkiksi PK-RH. Esimerkki eräästä yhteisön laatimasta menetelmästä on haavoittuvuusanalyysi. Haavoittuvuusanalyysia käytetään yrityksen riskien tunnistamiseen. Haavoittuvuusanalyysilla yritys löytää itse oman toimintansa ongelmakohdat ja pystyy keskittymään niihin. Havaittuja ongelmia varten PK-RH tarjoaa perustietoa mahdollisista riskeistä. Riskit jaotellaan kahdeksaan lajiin: henkilö-, liike-, palo-, rikos-, ympäristö-, tieto-, tuote- sekä sopimus- ja vastuuriskeihin. Näiden riskilajien alle on kerätty perustietoa aiheeseen liittyvistä riskeistä. Tieto on koottu korteiksi, joista tarvittava tieto löytyy nopeasti. Kortit ovat tarkistuslista- tai riskikarttamuotoisia eli niiden käyttö on helppoa. (PK-RH 2000) Glendon et al. (2006) nimeää hallintatoimenpiteiksi tekniset toimenpiteet, ergonomiset toimenpiteet, työntekijöihin kohdistuneet toimenpiteet, kouluttamisen, sopivien työntekijöiden valinnan ja muut harvemmin käytetyt toimenpiteet. Tekniset toimenpiteet ovat esimerkiksi suojalaitteita. Ergonomiset toimenpiteet ovat ihmisen ja järjestelmän yhteistoimintaa parantavia toimenpiteitä. Työntekijöihin kohdistuneet toimenpiteet ovat asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamista. Koulutus voi olla työtehtävään tai turvallisuusprosesseihin liittyvää koulutusta. Työntekijöiden valinnalla tarkoitetaan puolestaan turvallisuuden huomioimista rekrytointiprosessin aikana. Muita toimenpiteitä ovat esimerkiksi terveyden edistämiskampanjat, stressin vähentäminen, työn uudelleensuunnittelu, työntekijöiden osallistuminen ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen. (Glendon et al. 2006, s.340) Hallintatoimenpiteiden määrittely yhteisellä työpaikalla palveluntuottajan näkökulmasta voidaan toteuttaa turvallisuussuunnittelulla. Turvallisuussuunnitelmat ovat asiakkaan vaatimia dokumentteja turvallisuuteen liittyvien asioiden hoitamisesta. Asiakkaan vaatimien dokumenttien lisäksi laki edellyttää turvallisuussuunnitelmia tietyistä töistä. Tämän lisäksi turvallisuussuunnitelmia voidaan tehdä omasta tahdosta vaarallisiksi koettuihin töihin. Turvallisuussuunnitelma koostuu turvallisuus- ja työohjeista sekä muistilistoista. (Sauni et al. 2005, s. 15) Turvallisuusjohtamisen toteutus Turvallisuustoiminnan organisointi Standardoitu TTT-järjestelmä edellyttää organisaatiolta menettelytapaa, jolla otetaan käyttöön kaikki lakisääteiset ja muut TTT-vaatimukset. Menettelytavan lisäksi organi-

16 8 saatiolla tulee olla ohjelmia, jotka tähtäävät TTT-tavoitteiden saavuttamiseen. (OHSAS ) Vastuut Vastuu työturvallisuudesta ja terveydestä on aina viime kädessä organisaation ylimmällä johdolla. Ylimmän johdon tulee valita henkilö, joka vastaa työturvallisuus- ja terveysjohtamisjärjestelmän hoidosta. Ylimmän johdon velvollisuuksiin kuuluu myös tarpeellisten resurssien antaminen tämän järjestelmän toteuttamiseen, valvontaan ja parantamiseen. (OHSAS ) Ylimmän johdon vastuun lisäksi muidenkin organisaation edustajien vastuut on määriteltävä ja selvitettävä asianosaisille. TTT-asioissa vastuut tulisi määrittää organisaation sisällä myös linjajohdolle ja työntekijöille. On huomioitava, että erityisvastuita TTT-asioissa on myös työntekijöiden edustajilla, työturvallisuusvälineistä vastaavilla henkilöillä ja työturvallisuuspätevyyttä omaavilla henkilöillä. Lisäksi vastuut on myös määriteltävä urakoitsijan edustajille. Vastuut on esitetty taulukossa 2.1. (OHSAS ) Taulukko 2.1. TTT-vastuut (OHSAS ) Asema Ylin johto Ylimmän johdon edustajia Linjajohto Vastuu Politiikan määrittely TTT-järjestelmän toteuttamisen varmistaminen Johdon edustajan nimeäminen Resurssien varmistaminen TTT-toiminnan tarkkailu Tiedottaminen ylimmälle johdolle Katselmuksiin osallistuminen Toimialueen TTT-asioiden hallinnan varmistaminen Taylor et al. (2004) mukaan ylimmän johdon tulee tarjota työntekijöille ja alemmalle johdolle turvallinen työympäristö, turvalliset työvälineet, tarvittavat resurssit turvallisuuden varmistamiseksi ja jatkuvaan turvallisuuden parantamista. Ylimmän johdon tulee varmistaa, että yrityksessä totellaan lainsäädäntöä ja että työpaikan säännöt ja ohjeet ovat ajan tasalla. Lisäksi ylimmän johdon tulee luoda yritykseen riskienhallintaprosessi ja seurata työpaikan turvallisuuden kehittymistä. Alempi johto puolestaan toteuttaa ylimmän johdon laatimaa politiikkaa, vastaa työpaikan vaarojen tunnistamisesta, tutkii sattuneet tapaturmat, kouluttaa työntekijöitä, vastaa työntekijöiltä tulevaan palautteeseen ja toimittaa ylimmälle johdolle tilastoja sekä tunnuslukuja. Työntekijöiden tulee toimia johdon määräysten mukaan, tehdä työnsä ottaen huomioon yleisen turvallisuuden työpaikalla, käyttää määrättyjä henkilönsuojaimia ja raportoida vaaroista. (Taylor et al. 2004) Toimittaessa yhteisellä työpaikalla palveluntuottaja on vastuussa omien työntekijöiden turvallisuudesta. Palveluntuottajan tulee varmistaa esimerkiksi, että omien työntekijöiden työolot ovat turvalliset. Palveluntuottaja saa tiedot yhteisen työpaikan turvallisuuteen liittyvistä asioista asiakkaalta. (Sauni et al. 2005, s. 21)

17 9 Yhteistoiminta ja tiedonkulku TTT-tietojen välitys organisaatiolta työntekijöille ja muille sidosryhmille on varmistettava luomalla tarvittavia menettelytapoja. Työntekijöiden tulee puolestaan osallistua näiden menettelytapojen toteuttamiseen ja kehittämiseen. (OHSAS ) Tiedonkulun varmistamiseksi yritys voi käyttää tietojärjestelmää turvallisuustiedon siirtoon yrityksen johdolta työntekijöille ja päinvastoin. Hyvä tiedonkulku parantaa turvallisuutta ja työntekijöiden välejä rohkaisemalla avoimeen kommunikaatioon. Huono tiedonkulku johtaa puolestaan väärinymmärryksiin yrityksen eri tasoilla ja turvallisuusasioiden hoitaminen voi jäädä puutteelliseksi. (Glendon et al. 2006, s. 349) Ongelmallista tiedonkulku on monikansallisissa yrityksissä. Turvallisuusjohtamisen periaatteet on helppo tehdä kirjallisina, mutta niiden kommunikointi eri maiden toimipisteille on hankalaa. Tietyissä maissa parhaiten toimii kirjallinen viestintä, kun toisissa maissa tieto siirtyy parhaiten puhumalla tai kuvien välityksellä. Ongelmia saattaa aiheuttaa myös työntekijöiden ja työnjohdon väliset erot käytetyssä kielessä. Tärkeää tiedonkulun varmistamisessa on siis oikean kommunikointitavan valitseminen ja työntekijöiden kielen käyttäminen. (Hale & Baram 1998, s. 61) Taylor et al. (2004) nimeää riskeihin liittyvän tiedonkulun esteiksi erot kulttuurissa, ihmisten uskomukset, ihmisten käsitykset, riskin kokemisen, ulkopuoliset tekijät ja johdon antamat puutteelliset tiedot. Kulttuurillisten erojen johdosta työntekijä voi ymmärtää väärin kerrotun riskin tai ei ota sitä tosissaan. Ihmisten uskomuksilla tarkoitetaan sitä, että työntekijä ei usko mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin, kuten omaan terveyteen. Käsitykset tarkoitetaan puolestaan sitä, että ihminen tiedostaa riskin, mutta kokemuksen perusteella ei usko sen todennäköisyyteen tai seurauksiin. Riskin kokemisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että ihmiset suhtautuvat eri tavalla harvoin tapahtuvaan vakavaseuraksiseen riskiin kuin usein tapahtuvaan lieväseurauksiseen riskiin, vaikka itse riski määritellään molemmissa yhtä suureksi. Ulkopuolisilla tekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi tiedotusvälineitä, jotka saattavat antaa poikkeavaa tietoa riskeistä. Johdon antamilla puutteellisilla tiedoilla tarkoitetaan sitä, että johto jättää tarkoituksella antamatta tietoa työntekijöille, koska uskoo tapahtuman todennäköisyyden näin pienenevän. (Taylor et al. 2004) Palveluntuottajan ja asiakkaan hyvä kommunikointi perustuu avoimuuteen ja luottamukseen. Asiakas on velvollinen luomaan yhteiselle työpaikalle turvallisuuskulttuurin, jossa turvallisuuden kannalta tärkeistä asioista voidaan keskustella ja asioita voidaan sovittaa yhteen palveluntuottajien kanssa. Palveluntuottaja osallistuu turvallisuuskulttuurin ylläpitämiseen ottamalla osaa asiakkaan järjestämiin palavereihin ja olemalla mukana turvallisuusyhteistyön kehittämisessä. On tärkeää että palveluntuottaja viestii asiakkaalle omasta toiminnasta ja siinä tapahtuvista muutoksista. (Sauni et al. 2005, s. 22) Jatkuva parantaminen Jatkuvalla parantamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tähtäävät toimintojen parantumiseen ja tyytyväisyyden lisäämiseen sidosryhmissä. Jatkuvan parantamisen

18 10 edellyttämiä toimenpiteitä ovat nykytilan arviointi, parantamistavoitteiden määrittely, ratkaisujen etsiminen, ratkaisuvaihtoehtojen arviointi, ratkaisujen toteuttaminen, toteuttamistulosten arviointi ja aikaansaatujen muutosten vakiinnuttaminen. (SFS-EN ISO ) Jatkuva turvallisuuden parantaminen edellyttää turvallisuusvalvontaa. Valvonta on turvallisuustilan tarkkailua, jolla varmistetaan että työpaikalla toimitaan suunnitelmien ja ohjeiden mukaan. Valvonta on edellytys parantamistarpeiden havaitsemiselle. Palveluntuottajan kannalta turvallisuusvalvonta on asiakkaan turvallisuuskierroksiin osallistumista ja oman toiminnan tarkkailua. Pääsääntöisesti valvonnasta vastaa työnjohtaja. Mikäli työnjohtajaa ei ole, voidaan valvontaan luoda käytäntö, jota palveluntuottajan työntekijät toteuttavat. (Sauni et al. 2005, s.30) 2.2. Alihankintasopimukset Sopimus on kaksipuolinen oikeustoimi, joka puolestaan on oikeustilan muutos. Oikeustoimelle tyypillistä on tahto ja tahdonilmaus. Sopimuksen syntyminen vaatii osapuolilta yhtenevän tahdonilmauksen oikeustilan muutoksesta. (Hoppu & Hoppu 2003, s.47) Sopimus voidaan myös määritellä olevan kahden tai useamman toisiaan edellyttävän oikeustoimen yhdistelmä. Sopimus koskee kahta tai useampaa henkilöä ja se synnyttää osapuolten välille oikeussuhteen. (Saarnilehto 1996, s.2) Alihankintasopimuksella tarkoitetaan kahden osapuolen välistä sopimusta, jonka perusteella myyjä toimittaa asiakkaalle tuotteen tai palvelun. Tuote tai palvelu voi olla räätälöity asiakkaan tarpeisiin tai palvelu voidaan toimittaa useille asiakkaille samanlaisena. Alihankintasopimus voi kattaa yksittäiset projektiluonteiset tilaukset, jatkuvan palveluntuoton tai sarjavalmisteiset tuotteet. Alihankintasopimukselle tyypillistä on tietty ajallinen kesto. (Bergström et al. 2005, s.3) Sopimusoikeuden tausta Sopimusoikeudellinen lainsäädäntö jakaantuu Suomessa pakottavaan ja tahdonvaltaiseen normistoon. Mikäli sopimuksessa sovitaan pakottavan lainsäädännön vastaisesti, ei sopimus ole voimassa. Tällöin lainsäädännön vaatimuksia on noudatettava. Tahdonvaltaisen lain pykälien kanssa ristiriitaisesti voidaan sopia asioita. Tällöin lainsäädäntöä sovelletaan, mikäli sopimusehdot ovat kohtuuttomat tai vakioehdot ankarat tai yllättävät toisen osapuolen kannalta. Tahdonvaltaista lainsäädäntöä sovelletaan kuitenkin sopimuksen riitautuessa. (Hemmo 2006, s.48) Sopimisvapaus Sopimusoikeus koostuu vapauksista, joita sopimuksentekoon sisältyy. Näitä ovat päätäntävapaus, sopimuskumppanin valinnanvapaus, tyyppivapaus, sisältövapaus, muotovapaus ja purkuvapaus. Päätäntävapaus antaa osapuolille vapauden solmia sopimus tai olla solmimatta sitä. Valinnanvapaus antaa vapauden valita sopimuskumppani. Tyyppi-,

19 11 sisältö- ja muotovapaus antaa vapauden solmia sellaisia sopimuksia kuin osapuolet haluavat. Purkuvapaus antaa vapauden purkaa sopimus vastapuolen syyllistyessä sopimusrikkoon. Purkuvapautta on kuitenkin rajoitettu. (Hemmo 2006, s.64) Näiden lisäksi sopimusta tehtäessä on vapaus sopia noudatettavasta laista ja riitoja käsittelevästä tuomioistuimesta. Tämä vapaus tulee kysymykseen kun toinen osapuoli on ulkomainen. Tällöin voidaan valita sovelletaanko Suomen vai toisen maan lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. (Saarnilehto 1996, s.28) Sopimuksen muotovapauden ansiosta Suomessa tehtyjen sopimusten ei tarvitse noudattaa kaavoja. Tästä syystä myös suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen. Samasta syystä sopimus ei vaadi välttämättä todistajia tai päiväystä ollakseen pätevä. (Hoppu & Hoppu 2003, s.60) Sopimusten ominaisuuksia Sopimuksiin sisältyy tekijöitä, jotka otetaan huomioon sopimusten oikeudellisessa käsittelyssä. Näistä ensimmäinen on sopimuksen sitovuus. Tämä on sopimusoikeuden perusta. Sopimuksen sitovuus tarkoittaa osapuolten sitoutumista sopimuksen pykäliin ja niiden toteuttamiseen, viime kädessä oikeusteitse. (Hemmo 2006, s.52) Toisena tekijänä ovat motivaatiotekijät. Näitä ovat osapuolten sopimuksentekoon liittyvät tarkoitukset ja edellytykset. Osapuolten tarkoitus voi sopimuksessa olla yhteinen tai yksipuolinen. Tarkoituksella kuvataan sitä mihin osapuoli tai osapuolet sopimuksella pyrkivät. Tarkoitusta ei aina kerrota suoraan sopimuksen tekstissä. Edellytykset ovat yksilöllisiä ja ne kuvaavat osapuolten lähtökohdat sopimuksentekoon. Lähtökohdat ovat subjektiivisia ja niiden väärästä tulkinnasta johtuen sopimus saatetaan joutua purkamaan. (Hemmo 2006, s.53) Kolmantena tekijänä on lojaliteetti. Tällä tarkoitetaan uskollisuutta ja toisen osapuolen huomioon ottamista. Erityisesti pitkäkestoisissa sopimuksissa osapuolilla saattaa olla velvoitteita toisiaan kohtaan, joita sopimukseen ei kirjata. Jos esimerkiksi toisen osapuolen toiminta riippuu täysin sopimuksesta, on kohtuutonta katkaista sopimus tekaistuun syyhyn vedoten. Oikeustarkasteluissa tämä voidaan nähdä vahingonkorvausvastuun syntyperusteena. (Hemmo 2006, s.55) Viimeiset tekijät ovat oikeuksien väärinkäytön kielto ja vastuunkanto. Sopimuksen osapuolet eivät voi vedota pätevään sopimusehtoon, jos sillä saavutettu tavoite on ristiriidassa sopimuksen arvomaailman kanssa. Vastuunkannolla tarkoitetaan sopimusriskien jakamista tasaisesti osapuolten kesken. (Hemmo 2006, s.56) Sopimuksen tekeminen Sopimusta voidaan pitää transaktiopiirustuksena, joka kuvaa yksityiskohtaisesti sen mitä osapuolten välillä tulee sopimuksen johdosta tapahtumaan. Sopimuksessa sovittavat asiaryhmät voivat pelkistetysti olla: osapuolten suoritusten sisältö,

20 12 seuraukset väärästä suorituksesta (sekä laiminlyönnin että ulkoisen tekijän aiheuttamat väärät suoritukset) sekä sopimusehdot, jotka toimivat järjestyssääntöinä osapuolten välillä. Yllä mainituista ensimmäinen kohta käsittelee sopijapuolten omia toimintoja. Toinen kohta käsittelee sopijapuolten vastuuta toisiaan kohtaan. Kolmas kohta käsittelee puolestaan molempia koskevia sääntöjä, joihin ei voida vaikuttaa. (Kurkela 2003, s.56) Sitova sopimus kahden yrityksen välillä vaatii neljä vaihetta: tarjouksen, hyväksynnän, lainmukaisuuden ja vastasuorituksen. Tarjouksella myyjä esittää mitä hän on valmis tarjoamaan toiselle osapuolelle. Tarjous sitoo myyjää toimittamaan luvatun tuotteen tai palvelun, mutta tarjous voidaan vetää pois ennen kuin se hyväksytään. Sopimus astuu voimaan kun se hyväksytään. Tämän jälkeen sopimusta ei saa seuraamuksetta purkaa. Sopimus on kuitenkin mitätön, mikäli se ei ole sisällöllisesti lainmukainen. Sopimuksen tulee sisältyä vastasuoritus asiakkaalta myyjälle, jotta sitä voidaan pitää lainvoimaisena. (Turner 2003 s.65) Sopimuksen tekeminen tarjous-hyväksyntä prosessin avulla Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista määrittää tarjous-hyväksyntä prosessin pelisäännöt Suomessa. Lain mukaan tarjous sitoo tarjouksenantajaa siihen asti kunnes tarjouksessa määritetty määräaika umpeutuu, tarjous perutaan tai vastaanottaja hylkää sen. Tarjous hyväksytään vastaamalla tarjoukseen määräajassa. Mikäli hyväksyvä vastaus saapuu liian myöhään tai hyväksynnässä ehdotetaan muutoksia tarjoukseen, katsotaan vastauksen olevan uusi tarjous, johon alkuperäisen tarjouksenantajan on vastattava jotta sopimus syntyy. (Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 1929) Tarjous tulee muotoilla siten, että siihen voi vastata vain yksiselitteisesti kyllä tai ei. Mikäli tarjousta ei ole muotoiltu näin, pidetään sitä kehotuksena tehdä tarjous. Tarjousta ei siis voida pitää sopimuksentekoon johtavana tarjouksena, jos se on vain tahdonilmaisu, jonka perusteella osapuoli olisi valmis tekemään sopimuksen. Sama pätee myös vastaukseen. Vastauksena tulee olla ehdoton kyllä tai muuten vastaus katsotaan tarjouksen hylkäämiseksi. Mikäli vastaus on varauksellisesti hyväksyvä, voidaan sitä pitää uutena tarjouksena. Alkuperäisen tarjouksen tekijän on kuitenkin reklamoitava vastaajalle siitä, että pitää vastausta varauksellisena, jotta se oikeustarkasteluissa hyväksyttäisiin uudeksi tarjoukseksi. (Hoppu & Hoppu 2003, s.53) Sopimuksen tekeminen ilman tarjous-hyväksyntä prosessia Sopimus määritellään tehdyksi, kun osapuolet ovat yhteisymmärryksessä sopimuksen sisällöstä ja siihen sitoutumisesta. Aina ei tarvitse käydä läpi tarjous-hyväksyntä prosessia. Muita sopimuksen syntymistapoja ovat sopimusneuvottelujen aikana vähitellen syntyvät sopimukset, tosiseikkoihin perustuvat sopimukset, konkludenttisesti syntyvät sopimukset sekä vakioehdoin syntyvät sopimukset. (Hemmo 2006, s.73) Sopimus voidaan tehdä oikeustoimilain mukaisen tarjous-hyväksyntä prosessin vastaisesti, koska oikeustoimilain säännökset ovat tahdonvaltaisia. Sopimuksenteossa sovelletaan siis oikeustoimilain pykäliä vain silloin kun sopimuksessa ei ole laista poikkeavia ehtoja. (Hoppu & Hoppu 2003, s. 57)