Tampereen ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu Kehittämishanke Riikka Santonen YHTÄ MATKAA MYYJÄKSI

Transkriptio

1 Tampereen ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu Kehittämishanke Riikka Santonen YHTÄ MATKAA MYYJÄKSI Työn ohjaaja Tampere 11/2010 Kaarina Ranne

2 Tampereen ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu Kehittämishanke Riikka Santonen Yhtä matkaa myyjäksi 34 sivua Marraskuu 2010 Työn ohjaaja Kaarina Ranne TIIVISTELMÄ Tässä työssä käsitellään työpaikkaohjaajan roolia ja tehtäviä oppisopimuskoulutuksessa. Kuvailun kohteena on Helmimeri-niminen mikroyritys, jossa on opiskelija suorittamassa myynnin ammattitutkintoa. Työn tarkoituksena oli selvittää ryhmässä syntyvää tutkivan oppimisen mallia ja jaetun asiantuntijuuden kehittymistä kaikkien oppiessa ja opettaessa. Siinä kerrotaan oppisopimuksesta koulutusmuotona ja myynnin ammattitutkinnon sisällöstä sekä opiskelijan henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta. Lisäksi kuvaillaan työpaikkaa oppimisympäristönä, sekä ohjaajan taustaa ja käyttöteoriaa. Työ tehtiin, jotta kyseisen yrityksen työpaikkaohjaaja voisi pätevämmin toimia tehtävässään. Selvittämällä oppisopimuskoulutuksen ja erityisesti kyseessä olevan myynnin ammattitutkinnon sisältöä ja eri toimijoiden rooleja voitiin parantaa ohjaajan ymmärrystä asiasta. Ammattiin johtavan oppisopimuskoulutuksen tavoitteena on näyttötutkinto, jonka sisältö ja sanasto ovat asiaa tuntemattomalle vaikeaselkoisia. Tämän työn kautta niihin pystyi perehtymään syvällisesti. Tuloksia voi soveltaa erityisesti mikroyrityksiin, joiden erityispiirteitä ei ole juurikaan käsitelty oppisopimuskoulutusta käsittelevässä kirjallisuudessa tai koulutuksen järjestäjien materiaaleissa. Tulokset auttavat toivottavasti työpaikkaohjaajan työn kehittämisessä eteenpäin. Avainsanat ammatillinen aikuiskoulutus, näyttötutkinnot, oppisopimuskoulutus, työpaikkaohjaaja, työssäoppiminen

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 4 2 TUTKIVAN OPPIMISEN MALLI OPPIMISEN PROSESSI TYÖPAIKKA OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMINEN RYHMÄSSÄ 8 3 OPPISOPIMUS KOULUTUSMUOTONA OPPISOPIMUS LAISSA JA KÄYTÄNNÖSSÄ NÄYTTÖTUTKINTO NÄYTTÖTUTKINNON HENKILÖKOHTAISTAMINEN PALKKATUKI 15 4 MYYNNIN AMMATTITUTKINTO YLEINEN SISÄLTÖ TUTKINNON HENKILÖKOHTAISTAMISSUUNNITELMA 18 5 OHJAAJANA TYÖPAIKALLA TYÖPAIKKAOHJAAJAN ROOLI TOIMINTAMALLINI OHJAAJANA 22 6 TYÖN ARVIOINTI 24 7 POHDINTA 26 LÄHTEET 27 LIITTEET 28 LIITE 1: NÄYTTÖTUTKINNON PERUSTEET. MYYNNIN AMMATTITUTKINTO 2006 S

4 4 (34) 1 JOHDANTO Tämä työ käsittelee työpaikkaohjaajan työtä ja tehtäviä mikroyrityksessä nimeltä Helmimeri. Helmimeri on omistamani toiminimi, joka maahantuo lähinnä käsityöharrastajille erilaisia helmiä ja oheismateriaaleja. Tuotteita myydään sekä liikkeessä, postimyynnissä että erilaisissa käsityötapahtumissa ja messuilla. Toimintaan kuuluu merkittävänä osana asiakkaiden ohjaus ja kurssien järjestäminen. Kaikkien Helmimerin myyjien tulee tietää, miten helmitöitä tehdään, jotta he voivat neuvoa asiakkaita valitsemaan oikeat tuotteet. Näin ollen työntekijöiden valinnassa kaupallinen koulutus ei ole ollut oleellisin valintaperuste. Oma pohjakoulutukseni on käsi- ja taideteollisuusalan ammattikorkeakoulututkinto, johon kuului noin 10 opintoviikkoa liiketaloudellisia aineita. Olen kokenut sen kuitenkin vähäiseksi määräksi yrittäjyyden kannalta. Tämän takia myynnin ammattitutkintoon tähtäävä oppisopimuskoulutus jollekin työntekijöistä vaikutti tarpeelliselta. Oppisopimuskoulutuksessa yritys voi solmia oppisopimuksen jonkin alan tutkinnosta, vaikka sillä ei olisi yhtään kyseisen alan koulutuksen hankkinutta työntekijää. Opiskelijan työpaikkaohjaajana voi siis toimia hankitun ammattikokemuksen perusteella. Oppisopimuskeskus tarjoaa ohjaajille lyhyet kurssit arvioinnista ja ohjaajan roolista työpaikalla. Opiskelija on teoriaopetuksen tarjoavassa oppilaitoksessa yksi tai kaksi päivää kuukaudessa ja tekee lisäksi kotona opiskeluun liittyviä tehtäviä. Myynnin ammattitutkinnon kokonaiskesto on noin 17 kuukautta. Riittääkö tämä ammattilaisen opettamiseen? Yrityksessäni on ollut aiemmin yksi merkonomin tutkintoa suorittava henkilö, ja nyt on myynnin ammattitutkintoa tekevä työntekijä. Olen pohtinut kysymystä paljon, koska haluaisin tarjota mahdollisimman hyvän oppimisympäristön. Mitä voin siis työpaikkaohjaajana tehdä, jotta opiskelija saisi parhaan mahdollisen tuen opiskelulleen? Työn tavoitteena on pätevöittää ohjaajaa tehtävässään muodollisten pätevyysvaatimusten puuttuessa. Pyrin selvittämään rooliani työpaikkaohjaajana ja myynnin ammattitutkinnon sisältöä. Tutkivan oppimisen mallia on tarkoitus hyödyntää oppisopimuksen aikana yrityksen toiminnassa.

5 5 (34) Tarkastelussa olevassa yrityksessä työskentelee hyvin vaihteleva ryhmä henkilöitä. Pääjoukkona on viisi henkilöä, mutta sen lisäksi mukana on runsas joukko kiireapulaisia, kesä- ja lauantaityöntekijöitä sekä ajoittain harjoittelijoita tai työssäoppijoita. Edes viiden hengen pääjoukko on harvoin yhtä aikaa paikalla, sillä yleensä läsnä on kaksi tai kolme henkilöä. Ryhmän muodostuminen ja toimiminen vaatii monenlaista reflektiota ja palautetta eri suuntiin. Kaikki eivät osaa tai halua tehdä kaikkia yrityksessä tehtäviä töitä. Raportissa kuvaillaan ryhmässä syntyvää tutkivan oppimisen mallia ja jaetun asiantuntijuuden kehittymistä kaikkien oppiessa ja opettaessa. Siinä kerrotaan oppisopimuksesta koulutusmuotona ja myynnin ammattitutkinnon sisällöstä sekä opiskelijan henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta. Lisäksi kuvaillaan työpaikkaa oppimisympäristönä, sekä ohjaajan taustaa ja käyttöteoriaa. Lopuksi pohditaan tämän työn tavoitteita ja arvioidaan sen tekemisen vaikutusta oppisopimusopiskeluun kyseisessä yrityksessä.

6 6 (34) 2 TUTKIVAN OPPIMISEN MALLI 2.1 Oppimisen prosessi Tutkivan oppimisen mallissa opiskelijan vastuulla on paljon. Opettaja on prosessin johtaja, mutta ei tiedon jakaja, sillä malli pyrkii yhteisen asiantuntijuuden jakamiseen kaikkien kesken. Opiskelijan rooli korostuu: häneltä vaaditaan aktiivisuutta, toimintaa ja vastuuta. Yhdessä tekeminen vaatii vertaisoppijoiden huomioimista. Oppilaitoksessa sekä opettajat että tutkijat jakavat pedagogista asiantuntijuutta. (Ranne 2009, ) Työpaikan ollessa oppimisympäristönä jakaminen voisi koskea koko henkilökunnan asiantuntijuuden jakoa. Opiskelu tapahtuu ryhmissä, joissa työtä ei pitäisi jakaa perinteisesti osiin, vaan työtä pitäisi tehdä yhdessä. Tällä tavalla kaikki auttavat kaikkia ja lopputulos paranee jokaisen osuudesta. Koska useimmat ovat kuitenkin tottuneet perinteiseen ryhmätyöhön, voi yhdessä tekemisen hahmottaminen olla vaikeaa, ja tässä pitäisi opettajan kyetä auttamaan. Ryhmän syntyminen on myös prosessi, jossa vaikuttavat monenlaiset asiat. Kun iso opiskeluryhmä jaetaan pienempiin työskentelyryhmiin, muodostumisvaiheessa tunteet ailahtelevat sekä ryhmän kiinteys ja jäsenten roolit vaihtelevat. Ryhmällä on myös usein viehtymys pois perustehtävästä pohtimaan tehtävään kuulumattomia asioita. (Ranne 2009, ) Oppiminen ei tapahdu tutkivan oppimisen mallissa valmista tietoa imemällä, vaan uutta tietoa keräämällä. Ryhmät kehittävät opiskeltavasta aiheesta niitä kiinnostavia kysymyksiä, joihin ne alkavat kerätä vastauksia. (Ranne 2009, 58.) Tutkivan oppimisen prosessissa haetaan vastausta sellaiseen kysymykseen, johon ei voi vastata aikaisemman tiedon perusteella. Puuttuvan tiedon hakeminen johtaa ajatteluun ja oppimiseen. (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004, 279.) Työn reflektointi eri vaiheissa on olennaista oppimiselle. Mitä on tehty? Miksi on tehty? Mitä siitä on opittu? Ilman säännöllistä ja tavoitteellista reflektointia ei kunnollista oppimista synny. Oppijan täytyy tulla tietoiseksi oppimisestaan ja tavoistaan oppia, jotta päästäisiin tuloksiin. Ihmisen itsesäätelytaidot kehittyvät siten, että hän peilaa omaa toimintaa toisiin. Samalla oppimisessa saavat olla mukana myös tunteet, jotka

7 7 (34) perinteisissä oppimismalleissa monesti pyritään peittämään. (Kalli 2009, 39; Ranne 2009, 48 ja 58.) Tutkivassa oppimisessa arviointi on mukana oppimisprosessissa. Se ei ole vain lopuksi annettava numero, vaan suullinen ja kirjallinen kertomus prosessista. Opettajan muodollisen arvioinnin lisäksi arviointia voi tehdä koko opiskeluryhmä, pienryhmän jäsenet toisilleen ja kukin itselleen (reflektointia). Opiskelua ei arvioida vain työn lopputuloksen kannalta, vaan myös koko oppimisprosessin kannalta. Arvioinnin oikeellisuuden takia sen tulisi olla avointa ja läpinäkyvää. (Ranne 2009, 58.) 2.2 Työpaikka oppimisympäristönä Tutkiva oppiminen sopii hyvin työpaikalla työn ohessa oppimiseen, sillä asiat opitaan suoraan oikeassa ympäristössä ja tilanteessa eikä esimerkiksi tenttiä varten. Näin tiedot omaksutaan helpommin syvällisesti ja niiden soveltaminen luonnollistuu. (Vrt. Hakkarainen ym. 2004, 119). Kontekstuaalisuudella on merkitystä oppimisessa. Tutkiva oppiminen on prosessi, joka toteutuu jossakin kontekstissa ja toisaalta tutkiva oppiminen on konteksti oppimiselle. (Kalli 2009, 33 ja 39.) Oppisopimusopiskelijalla on kolme erilaista oppimisympäristöä käytössään: hän opiskelee työpaikalla, oppilaitoksessa ja kotona. Oppiminen pitäisi kytkeä johdonmukaisesti koulutuksen tavoitteisiin näissä kaikissa ympäristöissä. (Lepistö 2000, 60.) Työssäoppiminen on kokemuksellista oppimista erilaisissa vuorovaikutustilanteissa (Onnismaa 2007, 89). Helmimeri työpaikkana pyrkii luomaan monenlaisia tehtäviä tarjoavan oppimisympäristön. Opiskelija pääsee tutustumaan pieneen organisaatioon ja sen vuorovaikutussuhteisiin syvällisesti, tutustumaan kaikkiin myytäviin tuotteisiin, myymään erilaisille asiakkaille sekä tutkimaan ja kehittämään omaa työtään. Hänellä on mahdollisuus osallistua koko toimitusprosessiin, markkinointiin, esittelyihin, ja monenlaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Myös oman kriittisen ajattelun synnyttäminen on eräs tutkivan oppimisen tavoite. Malli myös mahdollistaa sen kehottaessaan opiskelijoita etsimään itse tietoa ja tulkitsemaan sitä omiin tarkoitusperiinsä sopivalla tavalla. Opiskelija ei saa kunnioittaa liikaa auktoriteetteja, jotta hänen ajattelunsa kehittyisi. (Hakkarainen ym. 2004, ) Yritän ottaa oppisopimusopiskelijan ehdotuksia uusista toimintatavoista, tehtävistä ja ratkaisuista mahdollisimman paljon huomioon, vaikka en ehdotushetkellä uskoisikaan

8 8 (34) asiaan tai olisi siitä kiinnostunut. En omista kaikkea tietoa ja vain uutta oppimalla kehityn itse. Tulevaisuuden yhteiskunnassa, joka pohjautuu yhä enemmän vaihtuvaan tietoon, on hyödyllistä pystyä toimimaan tutkivan oppimisen mallin mukaisesti. Aina uusien ongelmien ratkaiseminen yhteisesti ja yhteisöllisesti on merkittävä taito. Malli on syntynyt käytännölliseltä pohjalta ja on siksikin tarkoituksenmukainen koulun ja oppilaitosten lisäksi myös työelämässä opettamiseen ja oppimiseen. (Hakkarainen ym. 2004, ) Toimiessani useita vuosia lähes yksinyrittäjänä en uusiutunut ollenkaan niin paljon kuin nykyisin. Kun jokin toimintatapa tuntui hyvältä, asian kehittäminen pysähtyi siihen. Nyt toimiessani ryhmässä kannustan kaikkia toimimaan tasavertaisina ryhmän jäseninä, joiden jokaisen panos voi olla yhtä lailla merkittävä. Elinikäistä oppimista pidetään myös tärkeänä nopeasti muuttuvassa työelämässä. Jatkuva työssäoppiminen ja työpaikan pitäminen oppimisympäristönä sopii tähän tarkoitukseen luonnostaan. Oppiminen on yksilöiden toimintaa, jota tapahtuu mitä erilaisimmissa tilanteissa formaalin koulutuksen ulkopuolellakin. (Pohjonen 2005, ) 2.3 Asiantuntijuuden kehittyminen ryhmässä Ryhmässä työskentely nopeuttaa usein prosessia. Yksi pystyy pitämään mielessään vain yhden hypoteesin kerrallaan, mutta toisten tuki ja reflektiot auttavat eteenpäin. Toisten erilainen näkökulma ja ajattelutavat täydentävät omaamme. (Hakkarainen ym. 1999, ) Joudun (tai pääsen) ohjaajana monesti tilanteeseen, jossa oppisopimusopiskelijan oppimisen vuoksi teemme aivan uudenlaisia tehtäviä tai ratkaisuja. Keskustellessamme huomaan yhdessä työskentelyn toimivan juuri yllä kuvatulla tavalla. Asia etenee harppauksin kahden tai useamman pohtiessa samaa ongelmaa. Vain yksinkertaisia ongelmia voi ratkaista pinnallisesti ja nopeasti. Yleensä olisi syytä hakea tietoa järjestelmällisesti ja syvällisesti eikä luottaa ensimmäisen tietolähteen antamaan informaatioon. Tutkivan oppimisen mallin mukaan tiedonhaku tarkentuu ja syvenee prosessin edetessä. Myös esitetyt ongelmat ja kysymykset saattavat muuttua tiedon lisääntyessä, mutta tämä ei ole vahingollista. Tieteellisen tiedon arvo on

9 9 (34) sitoutuminen tiedon jatkuvaan syventämiseen ja kyseenalaistamiseen, eikä vain tiedon totuudellisuudessa. (Hakkarainen ym. 1999, ) Toimiessani tulevan myynnin ammattilaisen ohjaajana joudun jatkuvasti uusien asioiden eteen. Esimerkiksi markkinointiin liittyvät työtehtävät on suurimmaksi osaksi jätetty yrityksessä tekemättä. Nyt etsimme uusia keinoja uusien ongelmien ratkaisuun. Tehtävät aukenevat vähitellen kunkin tehtävän edistyessä ja kaikkien oppiessa uutta. Mikroyrityksissä monia asioita voi hoitaa tai olla hoitamatta yrittäjän mieltymysten ja kykyjen mukaan. Oleellista on, että oppimistilanteessa ylipäänsä ajatellaan itse ja pyritään ymmärtämään kohteena olevaa ilmiötä. Tuloksena oleva teorian oikeellisuus oikeisiin teorioihin nähden on toissijaista. (Hakkarainen ym. 1999, ) Tutkiva oppiminen pyrkii asiantuntijuuden kollektiiviseen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen (Ranne 2009, 58). Tämä ajatus sopii hyvin myös yrityksen toimintaan. Yritys toimii niin hyvin kuin sen yksilöt toimivat yhdessä ja erikseen. Pyrkimyksessä kohti oppivaa organisaatiota ryhmällä on yksilöä enemmän potentiaalia ja energiaa toimia. Ryhmän perustehtävän tulee kuitenkin olla nimenomaan ryhmän, ei sen yksilöiden tehtävä, vaikka se parhaimmillaan mahdollistaa jäsenten ammatilliset tarpeet. (Havunen 2007, 83.)

10 10 (34) 3 OPPISOPIMUS KOULUTUSMUOTONA 3.1 Oppisopimus laissa ja käytännössä Oppisopimuskoulutus on perinteinen tapa opettaa ihmisiä ammattiin. Suomessa järjestäytynyt toiminta kehittyi 1600-luvulla liittyen käsityöammattikuntalaitoksen alkuun. Ensimmäinen toimintaa säätelevä laki on vuodelta 1923, jolloin toivottiin myös teollisuuteen koulutusmahdollisuuksia. Vuoden 1969 lakiuudistuksessa teoriaopetus tuli koulutusjärjestelmän osaksi. Nykyisin on voimassa opetustoimen lainsäädäntö vuodelta Oppisopimusopiskelu on liitetty kiinteämmin muuhun ammatilliseen koulutukseen. Peruslähtökohta on säilynyt samana: Oppisopimus on edelleen opiskelijan ja työnantajan välillä kirjallisesti tehtävä määräaikainen työsopimus. Oppisopimuskoulutus on yksi koulutuksen järjestämismuoto ja tapa hankkia ammattitaito sekä suorittaa tutkinto. (Kaisaniemi & Määttä, 2002, ) Opiskelija tekee työtä korvausta vastaan saavuttaakseen haluamansa ammattitaidon (Lepistö 2000, 58). Työsopimuslaki ja alan työehtosopimus säätelevät työskentelyn osuutta (Oppisopimus koulutusmuotona 2009, 8). Yritykseni Helmimeri tarvitsi kaupallisen alan koulutuksen omaavan henkilön, koska kenelläkään ei sellaista koulutusta ollut. Oppisopimuskoulutus tuntui tähän paremmalta vaihtoehdolta kuin etsiä sopiva uusi työntekijä, koska mahdollisuus kiinnosti erästä osaaikaista työntekijäämme. Sopimus hänen kanssaan tehtiin lokakuussa Työpaikalla opitaan käytännön työtehtäviä tehdessä, ja näitä täydennetään tietopuolisilla opinnoilla. Niiden määrästä ja sisällöstä sovitaan henkilökohtaisesti opiskeluohjelmassa, joka liitetään työsopimukseen. Tutkintoon johtavaan koulutukseen kuuluu näyttötutkinto, joka suoritetaan osa kerrallaan. (Kaisaniemi ym. 2002, 13 ja 15.) Opiskelija on käytännössä noin % oppiajasta työpaikalla (Lepistö 2000, 59). Tarkasteltavassa myynnin ammattitutkinnossa, jonka kesto on 17 kuukautta, kokonaisia teoriaopiskelupäiviä on noin 25 ja kokonaisiksi päiviksi muutettuja (työpäivän peruspituus 85 % täydestä) työpäiviä 280. Mikäli kotona tapahtuvan itsenäisen opiskelun osuudeksi laskee saman verran kuin koulupäivien, toteutuu suurin piirtein 80 % työtunteja, 10 % teoriaopiskelua ja 10 % itsenäistä opiskelua.

11 11 (34) Oppisopimuskoulutukseen voidaan ottaa 15 vuotta täyttänyt henkilö. Työnantaja, opiskelija ja koulutuksen järjestäjää (oppisopimuskeskus, -toimisto tai vastaava) edustava koulutustarkastaja sopivat koulutuksesta lainsäädäntöä noudattaen. Tietopuolisen koulutuksen järjestävä taho ei ole läsnä sopimusta solmittaessa. Ammatillisen koulutuksen asetuksen viidennen pykälän mukaan: Koulutustyöpaikalta edellytetään riittävää tuotanto- ja palvelutoimintaa, tarpeellista työvälineistöä sekä ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan pätevä henkilökunta, joka voidaan määrätä opiskelijan vastuulliseksi ohjaajaksi. Eduksi katsotaan ohjaajan alan ammatti- tai erikoisammattitutkinto tai ohjaajakoulutus. (Kaisaniemi ym. 2002, 16 17; Lepistö 2000, 62.) Oppisopimusta koskevaa työsopimusta solmittaessa teimme (olin tässä työnantajan, en ohjaajan roolissa) opiskelijan kanssa henkilökohtaisen opiskeluohjelman myynnin ammattitutkinnon sisältövaatimusten mukaan sopivia kohtia korostaen ja joitakin karsien. Samalla näyttötutkinnon osa-alueet käsiteltiin ensimmäisen kerran. Tässä vaiheessa tavoitteet näyttivät varsin sekavilta samojen asioiden toistuessa ja outojen termien seuratessa toisiaan. Oppisopimuskeskuksen koulutustarkastaja oli läsnä auttaen muutamien kohtien täyttämisessä. Kun Helmimerissä aloitti pari vuotta aikaisemmin ensimmäinen oppisopimusopiskelija, joka suoritti myös kaupallisen alan tutkintoa (merkonomiksi), ihmettelin, miten voin toimia ohjaajana tutkintoon alalta, johon minulla ei ole koulutusta. Miten pelkkä työkokemus yrittäjänä voi riittää? Koulutusta ja kokemusta ohjaajana minulla oli sentään jonkin verran. Työpaikalla ei ole ketään kaupallisen alan tutkinnon omaavaa, vaikka ryhmässä on työkokemusta useilta aloilta. Koulutuksen järjestäjä eli tässä tapauksessa oppisopimuskeskus tarkastaa sopimusta solmittaessa työpaikan sopivuuden. Järjestäjällä on myös yleinen valvontavastuu oppisopimuksen toteutumisesta samoin kuin tietopuolisen opetuksen järjestäjällä (oppilaitos) on vastuu antamansa opetuksen järjestämisestä. Henkilökunnan ammattitaidon lisäksi tulevassa oppimisympäristössä on opiskelijan voitava saavuttaa tavoitettu ammattitaito tekemällä monipuolisia työtehtäviä ohjattuna. Hänellä on oltava mahdollisuus osallistua tietopuoliseen opetukseen. (Kaisaniemi ym. 2002, )

12 12 (34) Erilaisia myyjän työtehtäviä mikroyritys voi toki tarjota hyvin useimpien tehdessä lähes kaikkea. Lisää työtehtäviä oppilaitoksesta tulevien opiskelutehtävien myötä voi kehittää nopeastikin. Opiskelijalle on järjestetty ensisijainen mahdollisuus osallistua kaikkiin oppilaitoksen järjestämiin opiskelupäiviin mahdollisten päällekkäisten työtehtävien kiireellisyydestä tai tärkeydestä riippumatta. Hän on myös käynyt muutamassa ulkopuolisessa tilaisuudessa kuulemassa ja oppimassa uutta yrityksen edustajana. Koulutuksen laatua ja työelämävastaavuutta parannetaan. Valtioneuvoston hyväksymän kehittämissuunnitelman Koulutus ja tutkimus vuosina mukaan Koulutuksen laatua nostetaan vahvistamalla koulutuksen laatukriteerit. Pyrkimyksenä on yhtenäistää tutkinnon suorittaneiden ammattitaito suoritustavasta riippumatta. Oppisopimuskoulutuksen kohdalla eräs keino oli tuhansien työpaikkaohjaajien noin kahden opintoviikon laajuinen koulutus. (Kaisaniemi ym. 2002, 23.) Minun kohdallani koulutus käsitti kaksi osapäiväistä kokonaisuutta, sillä edellä mainittua koulutusta ei ole tällä hetkellä tarjolla. Kun ensimmäinen oppisopimusopiskelija oli ollut muutamia kuukausia töissä, oli tarjolla kurssi arvioinnista. Siellä sain tietää tehneeni numeraalista arviota väärin perustein, sillä olin verrannut opiskelijaa sen hetkiseen tavoitetasoon enkä lopulliseen tavoitetasoon, kuten olisi pitänyt. Sanallista arviota kirjallisena ei silloin vielä ollut. Toinen koulutustilaisuus tuli, kun ensimmäinen vuosi oli jo takana. Siinä käsiteltiin ohjaajaa henkilönä ja hänen rooliaan ohjaajana työpaikalla. Osallistujat olivat eri alojen työpaikkaohjaajia tai työnantajan edustajia. Teimme erilaisia harjoituksia oppiaksemme tunnistamaan erilaisia ohjaustoimintatapoja ja valitaksemme niistä itsellemme sopivimpia. Mielestäni kyseiset koulutukset olivat varsin vähäisiä laajuudeltaan, jos pelkästään niiden perusteella toimii työpaikkaohjaajana. Esimerkiksi näyttötutkinnosta en saanut mitään ymmärrystä. Ohjaajan ja teoriaopinnot järjestävän oppilaitoksen yhteistyöstä ei mainittu mitään. Opetushallitus on vuonna 2004 julkaissut ammatillisia oppilaitoksia ja oppisopimustoimintaa koskevat kyselylomakkeet, joilla voidaan tarkkailla ja kehittää

13 13 (34) toiminnan laatua. Oppilaitoksia varten on kyselyjä sekä opiskelijoille että työnantajille että työpaikkaohjaajille. Oppisopimustoiminnasta on kyselyjä eri vaiheissa oleville opiskelijoille, työnantajille sekä oppilaitoksille. Kyselyt on tarkoitus esittää kerran vuodessa samoille henkilöille viiden vuoden ajan. Oppisopimuskeskukset valitsevat kustakin kohderyhmästä (esimerkiksi yrityksen alan tai suuruusluokan mukaan) 10 % tai vähintään 50 vastaajaa. (Korpi 2004, 4 5, ) Koska sama työnantaja on mukana viiden vuoden ajan, se edellyttää useita opiskelijoita peräkkäin. Uusien opiskelijoiden tuloa voi olla vaikea ennustaa varsinkin pienissä yrityksissä, joten viiden vuoden jatkuva seuranta ei ehkä toteudu. Työnantajakyselyssä on kysymyksiä tiedottamisesta, opintojen suunnittelusta, työssäoppimisen arvioinnista sekä oppisopimuskeskuksen ja tietopuolisen koulutuksen järjestäjän toiminnasta. Kyselyssä tiedustellaan myös arvioita koulutuksen vaikuttavuudesta ja ohjaajakoulutuksen antamasta hyödystä. Kyselyissä keskitytään asiakaslähtöisyyteen, koulutuksen prosessin parantamiseen ja laadunvalvontaan. (Korpi 2004, 17, ) 3.2 Näyttötutkinto Näyttötutkintojen ideana on olla ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia. Tutkinnot on jaettu osiksi ammattipätevyyden osa-alueiden mukaan, ja tutkinto suoritetaan osa-alue kerrallaan. Valmistava koulutus voi olla esimerkiksi oppisopimusmuotoinen, mutta muodollisesti ei ole asetettu ehtoa, että valmistavaan koulutukseen olisi osallistuttava. Näyttöön valmistaudutaan keräämällä ja dokumentoimalla siihen sopivaa materiaalia. Näytöt pyritään suorittamaan mahdollisimman todellisessa ympäristössä, jotta ne kertoisivat ammatinhallinnan kannalta olennaisten asioiden hallinnasta. Näytöt arvioidaan pääsääntöisesti vastaavan työtoiminnan mukaan. Näyttötutkinnon perusteissa kerrotaan ammattitaitovaatimukset ja esitetään arvioinnin kohteet ja kriteerit. Lopuksi selvitetään vielä ammattitaidon esittämistavat. Kunkin näytön lopuksi käydään arviointikeskustelu, jossa ovat paikalla opiskelijan lisäksi työnantajan, työntekijöiden ja oppilaitoksen edustaja. Aluksi tutkinnon suorittaja esittää näytöistä saamansa arviot, oman itsearvionsa ja näyttöön mahdollisesti liittyviä muita dokumentteja. Suorittajan ammattitaidosta keskustellaan ja lopuksi arviointiryhmä pitää

14 14 (34) kokouksen, jossa päätetään hyväksymisestä ja annetaan kirjallinen lausunto. Päätöksestä on valitusmahdollisuus. (Näyttötutkinnon perusteet 2005, 5, 6 ja 13.) 3.3 Näyttötutkinnon henkilökohtaistaminen Opetushallituksen määräysten mukaan näyttötutkintoihin liittyy henkilökohtainen opiskeluohjelma. Ohjelma laaditaan jokaiselle ottaen huomioon sekä opiskelijan että työnantajan tarpeet. Laadinnassa ovat mukana opiskelija, työnantaja ja koulutustarkastaja. Ohjelma tehdään sopimusta solmittaessa. (Kaisaniemi ym. 2002, ) Olin siis työnantajan roolissa mukana opiskeluohjelman laadinnassa. Mielestäni on kummallista, ettei tässä tärkeässä aloitusvaiheessa ohjaajan eli tulevan opetustyön suurimman työn tekijän tarvitse olla paikalla. Ohjelma laaditaan valmis kaavake täyttäen. Se sisältää kaikki tutkintoon kuuluvat erilaiset tehtävät. Näistä voidaan rastittamalla valita työpaikalla toteutettavat, ja niihin voidaan tehdä yksilöiviä lisämerkintöjä. Omiin lisäkohtiin ei ole erikseen varattua tilaa. Myöhemmin opiskelun edetessä ohjelma tarkentuu henkilökohtaistamissuunnitelmaksi, jossa suunnitellaan työssäoppimista, opintoja ja näyttötutkinnon suorittamista. Tähän vaiheeseen osallistuvat opiskelija, ohjaaja, koulutustarkastaja ja oppilaitoksen vastuukouluttaja. Tällöin voidaan ottaa huomioon myös opiskelijasta johtuvia erityistarpeita kuten erilainen kulttuuri- tai kielitausta tai luku- ja kirjoitushäiriö. (Oppisopimus koulutusmuotona 2009, 15.) Henkilökohtaistamissuunnitelma tehtiin opiskelun puolessa välissä alkukesästä Mukana olivat opiskelija, oppilaitoksen vastuukouluttaja ja työpaikkaohjaaja. Tässä vaiheessa ei siis työnantajaa tarvittu, vaan olin läsnä työpaikkaohjaajana. Suunnitelman laadinta puolessa välissä lyhyttä opiskelua tarkoitti käytännössä suunnitelmaa näytön käytännön järjestelyistä. Ohjelmaa oli tarkennettu jo aiemmin vastaamaan näytön eri osien yksityiskohtia. Ennen tapaamista laadimme yksityiskohtaisen suunnitelman, joka käytiin läpi tapaamisessa. Vastuukouluttaja kertoi, että useissa työpaikoissa suunnitelmaa ei ole käyty etukäteen läpi, vaan se laaditaan vasta tapaamisessa. Vasta tässä tilaisuudessa minulle selvisi ensimmäisen kerran, minkälainen kaupallisen alan näyttö on. Opiskelija tietysti tekee suurimman työn kootessaan materiaalin, mutta

15 15 (34) arviointia varten meille kaikille työntekijöille tuli velvollisuus kirjoittaa kirjallisia arvioita liitettäväksi näyttökansioon opiskelijan hoitamista erilaisista työtehtävistä. Näyttötutkinnon perusteiden mukaan tämä on varsinaista näyttöä, joka siis myynnin ammattitutkinnossa suoritetaan tekemällä normaaleja työtehtäviä työpaikalla työnantajan ja muiden työntekijöiden arvioitaviksi. Henkilökohtaistaminen voi liittyä myös opiskelijan mahdolliseen lukihäiriöön, joka tässä tapauksessa todennettiin opiskelun alussa tehdyllä testillä lieväksi. Varsinaiset toimenpiteet oppilaitoksessa testin tuloksen jälkeen ovat toistaiseksi jääneet salaisuudeksi. Me työpaikalla voimme tietysti ottaa asian huomioon, ja ehkä se mainitaan arviointikeskustelussa. 3.4 Palkkatuki Oppisopimukseen voi liittyä palkkatuki, mikäli palkattava työntekijä on sopimusta solmittaessa työtön tai osa-aikaisessa työsuhteessa. Koska Helmimerissä opiskelijan palkkaaminen edellytti tukea, teimme työsopimuksen myös sen määräysten mukaan. Työntekijän tuntimäärän pitää olla vähintään 85 % alan täysiaikaisen työntekijän tunneista. Palkkatuki on päiväkohtainen summa, mutta päiväkohtaista tuntimäärää ei rajata. Tuki on enimmillään alle kolmannes todellisista palkkakustannuksista. Opiskelijan oli tarkoitus aloittaa työsuhde kesäkuun 2009 alussa ja teoriaopiskelu oppilaitoksessa syyskuussa. Ikävä kyllä palkkatukirahat loppuivat kesällä, eikä lisärahoitusta saatu ennen syksyä. Onneksi opiskelija saattoi mennä syyskuussa aloituspäivänä paikalle, vaikkei ollutkaan vielä työsuhteessa, ja tukipäätöksen tullessa lokakuun alussa työsuhde voitiin aloittaa. (Vrt. Oppisopimus koulutusmuotona 2009, 10.)

16 16 (34) 4 MYYNNIN AMMATTITUTKINTO 4.1 Yleinen sisältö Opetushallitus on määritellyt nykyiset myynnin ammattitutkinnon perusteet alkaen Koulutuksen järjestäjän on niitä noudatettava ja ammattitaidon näytöt on järjestettävä osana valmistavaa koulutusta. Tutkinto muodostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on kaikille yhteinen Myyntiin valmistautuminen ja toinen valitaan työpaikan mukaan seuraavista vaihtoehdoista: Kuluttajamyynti, Yritysmyynti, Kodintekniikan ja kalusteiden myynti, Itsenäinen myyntiedustaja tai Telemarkkinointi. (Ks. Liite 1, s. 28.) Helmimerin työntekijän oli luontevin valita näistä ensimmäinen eli kuluttajamyynti, sillä myymme suurimmaksi osaksi kuluttajille. Tutkintoon kuuluvat kaksi näyttöä (Myyntiin valmistautuminen ja Kuluttajamyynti) arvioidaan kaikkien tutkinnon osan näyttöjen jälkeen (Ks. Liite 1, s. 31.) pidettävässä arviointikeskustelussa. Tutkintoon kuuluu lisäksi ammattienglanninkoe, joka suoritettiin oppilaitoksessa keväällä. Näyttötutkinnon perusteissa (2005, 8) todetaan tavoitteista seuraavasti: Myynnin ammattitutkinto on tarkoitettu henkilölle, joka myy organisaationsa tai toimeksiantajansa tuotteita tai palveluja. Hän toimii palveluhaluisesti, vastuullisesti ja yhteistoiminnallisesti organisaation sisäisissä ja ulkoisissa yhteyksissä. Työ edellyttää oma-aloitteisuutta, täsmällisyyttä, vastuullisuutta ja päämäärätietoisuutta sekä jatkuvaa oman alan kehityksen seuraamista. Tutkintoa suorittavalla on myyntitehtävistä perustiedot ja taidot sekä työkokemusta. Henkilökohtaisessa näyttösuunnitelmassa näytöt sovelletaan kunkin opiskelijan työhön sopiviksi. Arvioinnissa ammattitaitoa verrataan tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin. Kuhunkin osa-alueeseen, joita on kahdessa näytössä yhteensä 19, tulisi saada jokin sopiva työtehtävä. (Ks. Liite 1, s. 29.) Seuraavassa on lueteltu tutkinnon kahden osan eri osa-alueet ja annettu selvennykseksi esimerkkinä muutamia niihin sopivia työtehtäviä selvennykseksi. Tutkintoperusteissa jokaiseen kohtaan on useita erilaisia sisältömahdollisuuksia.

17 17 (34) Kaikille yhteisessä Myyntiin valmistautuminen osassa ovat seuraavat osa-alueet: - Toimintaympäristön ja oman organisaation toiminnan tunteminen (esimerkiksi tuntee alan suhdanteet sekä tietää oman organisaation liikeidean ja arvot) - Taloudellisen ja laadukkaan toimintatavan hallitseminen (esim. tuotteiden menekin arviointi ja ymmärtää hankintakustannusten vaikutuksen tuotteiden hinnoitteluun) - Tavoitteisiin ja toimintasuunnitelmiin sitoutuminen (esim. toteuttaa organisaation strategiaa käytännössä) - Tuotteiden tunteminen (esim. osaa kertoa asiakkaille tuotteiden ominaisuudet ja hyödyt kilpailijoihin nähden, hinnoittelu) - Myyntityön hallinta (esim. osaa kuunnella ja analysoida asiakasta ja seurata asiakassuhdetta) - Tiedonhaku (esim. tiedonhaku sopivilta asiantuntijoilta) - Työn ja toiminnan laadun kehittäminen (esim. kantaa vastuuta omasta työstään ja seuraa prosessien laatua) - Oman työn ja toiminta-alueen tunteminen (esim. toimii eettisesti ja lainmukaisesti, huolehtii omasta työkyvystä) - Työympäristöstä huolehtiminen (esim. toimii työturvallisuusmääräysten mukaisesti ja ympäristövastuullisesti) - Perehdyttäjänä toimiminen (esim. perehdyttää uusia työntekijöitä ja siirtää hiljaista tietoa eteenpäin). (Ks. Liite 1, s ) Kuluttajamyynti osa sisältää seuraavat osa-alueet: - Asiakaspalvelutehtävässä toimiminen (esimerkiksi käyttää alennus- ja maksuehtoja kannattavasti ja hyödyntää nykyaikaisen kaupankäynnin tekniikoita omassa työssään) - Toimitusprosessin hallinta (esim. osaa tehdä tilauksia, ennakoida ja suunnitella saapuvia tavaratoimituksia ja hoitaa esillepanon) - Markkinoinnin toteuttamiseen osallistuminen (esim. toteuttaa markkinointitoimenpiteitä ja seuraa niiden tuloksia) - Tuotteiden ja tuotekokonaisuuksien esittely ja myyminen (esim. ohjaa ja neuvoo asiakasta ja varmistuu tämän tyytyväisyydestä) - Tuotetietoudessa opastaminen (esim. esittelee ja perustelee asiakkaalle tarjolla olevan valikoiman)

18 18 (34) - Asiakaspalautteen hyödyntäminen (esim. kerää aktiivisesti asiakaspalautetta ja hyödyntää sitä) - Turvallisuussuunnitelman toteuttaminen (esim. osaa toimia yksikkönsä turvallisuussuunnitelman mukaisesti) - Vuorovaikutustilanteiden hoitaminen (esim. tekee palvelutilanteesta positiivisen elämyksen asiakkaalle) - Kirjallisen viestinnän hoitaminen (esim. suunnittelee ja tuottaa kieliopillisesti moitteetonta ja myyntihenkistä aineistoa asiakkaille). (Ks. Liite 1, s ) 4.2 Tutkinnon henkilökohtaistamissuunnitelma Jotta tutkinnon vaatimat näytöt voisi työpaikalla suorittaa, pitää yleisen sisältösuunnitelman pohjalta tehdä yksittäistä opiskelijaa koskeva henkilökohtainen suunnitelma. Siihen kirjataan kunkin osa-alueen kohdalle sopivat työtehtävät, joiden avulla tutkinnon suorittaja voi näyttää ammattitaitonsa. Osa-alueiden sisältöjä lukiessa on paikoitellen vaikeaa päättää, mihin jokin työtehtävä kuuluisi. Monet tehtävät voisi sijoittaa useaan kohtaan. Mitä pidemmälle listalla etenee, sitä vaikeampi on keksiä johonkin kohtaan sopivaa tehtävää. Päällekkäisyydet tekevät perusteellisen suunnitelman luomisesta hitaan prosessin. Esimerkiksi asiakaskontaktista on mainittu seitsemässä eri kohdassa. Asiakasta pitää osata neuvoa, kertoa hänelle tuotteista, perustella tuotteiden ominaisuuksia, suositella hänelle tuotteita ja ottaa hänen yksilölliset tarpeensa huomioon. Mikäli asiakkaan kanssa on tekemisissä normaalissa myyntitilanteessa, miten nämä voidaan erottaa toisistaan? Milloin asiakkaan kanssa keskustelu on neuvomista ja milloin tuotteista kertomista? Seuraavassa esittelen kuhunkin kohtaan Helmimerissä sovitun näyttötehtävän. Myyntiin valmistautuminen: Toimintaympäristön ja oman organisaation toiminnan tunteminen: kurssiesitteen tekeminen Taloudellisen ja laadukkaan toimintatavan hallitseminen: uutuustuotekokeilu (joustava rannekoru) Tavoitteisiin ja toimintasuunnitelmiin sitoutuminen: ikkunamainokset

19 19 (34) Tuotteiden tunteminen: mallikorun hinnoittelu Myyntityön hallinta: oikean tuotteen valinta asiakkaalle Tiedonhaku: tuotteen ominaisuuksien selvittäminen Työn ja toiminnan laadun kehittäminen: tietopuoliseen opiskeluun liittyvä swot-analyysi itsestä myyjänä Oman työn ja toiminta-alueen tunteminen: yrityksen toiminta sosiaalisessa mediassa (Facebook) Työympäristöstä huolehtiminen: pakkausmateriaalin kierrättäminen Perehdyttäjänä toimiminen työssäoppijan ohjaaminen: uuden työssäoppijan perehdyttäminen ensimmäisenä päivänä Kuluttajamyynti: Asiakaspalvelutehtävässä toimiminen: yrityksen ja muutamien kilpailijoiden maksuehtoihin tutustuminen Toimitusprosessin hallinta: uusien tuotteiden esillepano Markkinoinnin toteuttamiseen osallistuminen: asiakaskyselyn toteuttaminen Tuotteiden ja tuotekokonaisuuksien esittely ja myyminen: asiakkaalta varmistetaan vielä kassalla, että kaikki tarvittavat materiaalit on valittu Tuotetietoudessa opastaminen: tuotteiden esittely uusille asiakkaille Asiakaspalautteen hyödyntäminen asiakaskyselyn toteuttaminen: ryhmässä käsitellään erilaisia myyntitilanteita Turvallisuussuunnitelman toteuttaminen: teoriaopinnoissa käytyjen asioiden mukauttaminen yrityksen toimintaan Vuorovaikutustilanteiden hoitaminen: asiakkaiden kanssa keskusteleminen Kirjallisen viestinnän hoitaminen: asiakkaiden sähköpostiviesteihin vastaaminen itsenäisesti Meillä tulee olemaan aikaisemmin mainituista ohjeista poiketen vain yksi molempia tutkinnon osia koskeva arviointikeskustelu tammikuussa Erityistä syytä vain yhteen keskusteluun ei ole ilmennyt kaikilla opiskeluryhmän jäsenillä on sama tilanne.

20 20 (34) 5 OHJAAJANA TYÖPAIKALLA 5.1 Työpaikkaohjaajan rooli Työpaikkaohjaajan käsikirjassa työpaikkaohjaajana toimivalle on yhtä aikaa tarjolla monta roolia. Hän voi olla suunnittelija, joka toimii koulutustarpeiden pohjalta. Hän voi olla asiantuntija ja toteuttaja, joka tuntee organisaation toiminnan ja henkilöstökoulutuksen periaatteet. Hän voi olla ohjaaja eli tutor, joka opastaa ja neuvoo työtehtävissä ja huolehtii oppijan ammattipätevyyden kehittymisestä. Näiden pääroolien lisäksi työpaikkaohjaaja voi toimia mentorina, kehittäjänä, muutosagenttina, perinteisenä ohjaajana, sisäisenä ja ulkoisena markkinoijana sekä tavallisena työpaikan työntekijänä. (Lepistö 2000, 8 10.) Koska olen yrityksessäni myös työnantaja ja omistaja, minulla on todella monta roolia. Olen ratkaissut yrityksen koulutustarpeen sopivalla oppisopimusoppijalla, joka oli siis jo entuudestaan yrityksessä töissä. Opiskelun suunnittelu tehtiin yhdessä oppisopimuskeskuksen koulutustarkastajan ja opiskelijan kanssa muuntaen tutkintotavoitteet yritykseen sopiviksi opiskelijan lähtökohdat ja toiveet huomioon ottaen. Toki yrityksessä on monia muitakin samanaikaisia koulutustarpeita, kuten esimerkiksi uutuustuotteiden käyttöön tutustuminen. Käytännön ohjaajan työ on pääasiassa tutorin tehtäviä. Neuvon ja valmennan oppijaa eri tehtävissä. Pyrimme yhdessä miettimään sopivia työtehtäviä, jotka olisivat mielenkiintoisia ja monipuolisia. Suuri osa töistä on säännöllisesti toistuvia rutiinitöitä kuten myynnin ja ostojen hoitamista, kirjanpitoa, laskutusta ja juoksevien asioiden hoitamista. Kurssit ja ohjaustoiminta vievät oman aikansa. Vaikka minulla ei ole kaupallista tutkintoa, pyrin toimimaan asiantuntijana oman yrityksen toimintatapojen selvittäjänä. Koko työskentelyryhmämme pyrkii omaksumaan opiskelijan teoriaosuudestaan tuomia uusia asioita. Opiskelijan arviointi on minun vastuullani, vaikka siihen osallistuvat kaikki työntekijät näyttötutkinnon periaatteiden mukaisesti antaessaan kirjallisia arvioita yksittäisistä tehtävistä. Asiantuntijuuteni kasvaa vähitellen ryhmän toimiessa, ja rooli kulkee tutorin roolin kanssa rinnakkain.

21 21 (34) Yrittäjänä olen Helmimerin kehittämisestä vastuussa. Pyrin antamaan kaikille mahdollisuuden muutoksien esittämiseen. Muutokset ovat usein vaikeita toteuttaa ja kaikkien ymmärtää tarpeellisiksi (yleinen muutosvastarinta kaikilla). Perinteisenä ohjaajana en juuri toimi oppisopimuksen kannalta, sillä teoriatunnit hoituvat oppilaitoksessa. Jonkin verran olemme alkaneet järjestää lyhyitä opetustuokioita uusiin tuotteisiin tai käytäntöihin liittyen, mutta koko ryhmä on harvoin yhtä aikaa koolla. Sisäistä markkinointia on organisaation pienuuden takia lähinnä asioiden tuominen esille yksilötasolla sopivalla hetkellä. Yrityksen ulkoisena markkinoijana oppisopimuskoulutuksessa olen tekemisissä sekä oppisopimuskeskuksen että tietopuolista koulutusta järjestävän Tampereen ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen kanssa. Yhteydenpitoa ei juuri ole. Koulutuksen alussa koulutustarkastaja käy yrityksessä tutustumassa ja suunnittelemassa sekä täyttämässä sopimuspaperit. Vastuukouluttaja käy kerran sopimassa näyttöön liittyvistä asioista. Työpaikan ja työntekijöiden pitkäjänteinen kehittäminen nähdään oleellisena osana menestyvän yrityksen toimintaa (Lepistö 2000, 11). Nykyelämä on usein nopeisiin tuloksiin tähtäävää, ja kauaskantoista suunnittelua vaikeuttaa tulevaisuuden arvaamattomuus. Isoissa yrityksissä johtoa vaaditaan kertomaan suunnitelmista etukäteen työntekijöille, mutta pienessä firmassa tämä on vapaaehtoista. Päätökset syntyvät tilanteiden mukaan usein yhteisesti. Työpaikkaohjaajalla on oppisopimusopiskelijan ohjauksessa kolmivaiheinen työ. Alussa hän perehdyttää työntekijän yritykseen ja tutustuttaa työtehtäviin. Seuraavassa vaiheessa hän harjaannuttaa työntekijää eri tehtäviin ja kokonaisuuksiin. Viimeisessä vaiheessa ammatinhallintaa syvennetään. Kussakin työpaikassa asiat ratkaistaan eri tavoin erilaisten tarpeiden mukaan, mutta opettajilta tai koulutustarkastajalta voi myös kysyä apua. (Lepistö 2000, ) Aloittaessamme oppisopimustyösuhteen työpaikka ja monet tehtävät olivat jo opiskelijalle tuttuja. Myös opiskelija oli tuttu työpaikalla. Opiskeluun liittyen hänen tehtäväkenttänsä laajeni kuitenkin huomattavasti, ja näistä tehtävistä keskustelimme alussa. Tehtävien sisältö on muotoutunut vasta opiskelun edetessä sekä opiskelijan että yrityksen tarpeiden mukaan. Nyt kun opiskelusta suurin osa on takana, on menossa syventämisvaihe, jossa varmistan eri asioiden hallintaa.

22 22 (34) 5.2 Toimintamallini ohjaajana Työelämässä tarvitaan yhä enemmän huippuosaajia ja yhä vähemmän ojankaivajia. Työpaikkaohjaajalla on tehtävänä kehittää opiskelijasta kaikkeen motivoitunut yleispätevä työntekijä joka paikkaan (Mannermaa 1994, 26). Tavoitteet ovat vaativat ja palkka pieni (tällä hetkellä korvaus on 100 euroa kuukaudessa). Käyttöteoriani mukaan uskon kaikkien oppivan, jos vain ohjaajana keksin keinot opettaa tehokkaalla tavalla. Jokainen myös haluaa oppia uutta, jos opiskelijan saa motivoitua. Tutkivan oppimisen mallin mukaisesti työskennellessä hyvä motivointikeino on oppijan päätäntävalta opittaviin asioihin. Oppija voi valita kaikkein mielenkiintoisimmat kohteet oppimiskysymyksiksi. Myös käyttöteoriani mukaan tietoa pitää aina hakea lisää, ja mahdollisimman monesta eri paikasta. Tietoa pitää ymmärtää, ei vain opiskella ulkoa. Pyrimme käymään asioita läpi keskustelemalla moneen kertaan. Asiat ja tavoitteet saattavat muuttua matkalla, kun niitä selvennetään ja tarkennetaan. Pyrin aina miettimään olennaisen opittavan, jotta se tulisi varmasti käsiteltyä ja mieluummin kerraten. Asioiden kysyminen opiskelijalta sen sijaan, että kertoisi valmiita vastauksia, on tehokkaampaa, mutta monesti on vaikea malttaa odottaa vastausta. (Vrt. Onnismaa 2007, 27, 30.) Onko käsitelty asia varmasti selvinnyt opiskelijalle? Sisäistikö hän sen oikeasti? Voinko luottaa tunteeseeni, että perille meni? Onnismaan (2007, 44 45) mukaan ohjaus on parhaimmillaan dialogia, jossa ihmiset rakentavat yhdessä uutta merkitystä, tarkoitusta ja tulkintaa. Vuorovaikutus ohjauksessa on matka, jonka päämäärää ei voi ennakoida. Tämä kuvaa keskustelujamme hyvin. Kun pitää mielen avoinna, ei vain kerro asioita toiselle, vaan voi itsekin oppia uutta yhteisessä pohdinnassa. Havusen mukaan kysymyksillä johtamalla voi tukea oppimista (2007, 24). Alaisen ja esimiehen asiantuntemukset kohtaavat kysyttäessä ja vastattaessa. Kysyessäni opiskelijalta jonkin tehtävän työskentelymallia voin toivoa hänen vastaavan mielessäni olevalla tavalla tai keksivän paremman ratkaisun. Tämä parempi ratkaisu olisi saattanut jäädä syntymättä, jos olisin antanut mielessäni olevan oikean vastauksen heti.

23 23 (34) Tarkkailemalla toimintaansa pystyy vaikuttamaan siihen, ja tätä kautta myös toimintaa ohjaava käyttöteoria muuttuu. Monet asiat tapahtuvat kuitenkin tiedostamattomina ja vasta reflektoinnin kautta niitä voi ajatella tietoisesti. Erityisesti ohjaustoiminnassa pitäisi olla avoimin mielin valmiina reflektoimalla muuttamaan käsityksiään. (Ojanen 2000, ) Työni reflektointi on ollut mielenkiintoista. Olen tehnyt sitä alusta asti, mutta erityisesti opettajaopintojeni yhteydessä. Ilman reflektiota ei synny oppimista. Näyttötutkinnossa arviointi perustuu siihen, että verrataan saavutettua ammattitaitoa osa osalta tutkintoperusteissa annettuihin vaatimuksiin (Ks. Liite 1, s. 29.). Väliarvioinneissa neljän kuukauden välein annetaan samalla perusteella numero kolmiportaisella asteikolla sekä lyhyt sanallinen arvio. Tämä arviointitapa on pääsääntöisesti määrällinen, sillä se mittaa lopputuloksen määrällistä arvoa. Tutkivan oppimisen mallin mukaan arvioinnin pitäisi olla monimuotoista, jatkuvaa ja ennen kaikkea laadullista, sillä oppiminen nähdään laadullisena muutoksena. (Uusikylä & Atjonen 2007, 149.) Muutaman kerran vuodessa annettava työssäoppimisen virallinen arviointi on vaikea tehtävä. Kahdella numerolla ja muutamalla sanalla pitäisi kuvailla oppimisprosessia edellisen neljän kuukauden ajalta. Tässä yhteydessä käytävässä keskustelussa voi onneksi tarkemmin selittää ja kysyä asioita. Opiskelijan on myös tarkoitus suullisesti arvioida omaa työskentelyään. Arviointia varten saimme lyhyen koulutuksen. Siinä minulle selvisi, että tarkoitus on antaa joka kerta numero suhteessa lopputavoitteeseen eikä sen hetkiseen välitavoitteeseen, kuten olin kuvitellut. Näin ideana on, että opiskelijan numero nousee vähitellen tasolle, jonka hän saavuttaa. Kolmella portaalla eroa on vaikea huomata, joten painotan arvioni suulliseen osaan.

24 24 (34) 6 TYÖN ARVIOINTI Reflektiivinen opettaja tarkkailee itseään ja kykenee arvioimaan omaa työskentelyään ja kasvuaan. Hän pyrkii entistä parempaan itsensä ymmärtämiseen ja ymmärtämään erilaisia oppijoita ja heidän erilaisia tuloksiaan. (Uusikylä & Atjonen 2007, ) Tämän työn aikana pyrin ensin selvittämään, mikä ja millainen työpaikkaohjaajan tulisi olla. Erilaisista rooleista ja toimintatavoista valitsin ja muunsin omaan käyttöteoriaani sopivimmat. Tutkivan oppimisen mallin kokeilu työyhteisöryhmässä oli yksi työn tavoitteista. Kokoaikaisesti sitä ei noudatettu, mutta monia hyviä asioita se toi tullessaan. Asiantuntijuuden jakaminen ryhmässä ja ohjaajan avoin mieli uusille asioille paransivat yritystä, työntekijöiden asiantuntijuutta ja opiskelijan oppimista. Epävarmuus tulevista tuloksista kääntyi positiiviseksi uusien asioiden ja näkökulmien löytämiseksi. Loimme käytännön säännöllisistä kokoontumisista, joissa kaikki ovat läsnä. Työelämässä töiden limittyminen toisiinsa ei ehkä tuonut tunnetta mallin selkeästä kulusta oppimiskysymyksen asettamisesta ja vastauksien etsinnästä tehtävän raportointiin ja arviointiin. Saman henkilön toimiminen sekä työnantajan että ohjaajan roolissa oppisopimusopiskelussa yksinkertaistaa monia asioita, kun on vain yksi toimija. Mutta monia asioita se myös sekoittaa, sillä aina ei tiedä, missä roolissa missäkin tilanteessa toimii. Muutaman hengen mikroyrityksessä, jossa olen ainoa kokopäiväinen työntekijä, muuta mahdollisuutta ei juuri ole. Tällaista tilannetta ei kuitenkaan ole käsitelty alan kirjallisuudessa, vaikka tämä ei mitenkään ainutlaatuista olekaan. Esimerkiksi mikäli en olisi ollut työnantajana mukana henkilökohtaisen opiskeluohjelman laadinnassa, olisin joutunut ohjaajana lukemaan valmiista paperista tulevia työtehtäviä. Väliarviointikeskusteluissa olen ollut toisena osapuolena ohjaajana, mutta lopullisessa arviointikeskustelussa on työnantajana. Yksi työn tavoite oli selventää myynnin ammattitutkinnon sisältöä. Muiden töiden keskellä kiireessä se on vaikeampaa kuin näin vain siihen asiaan keskittyen. Lukiessani yhä uudestaan tavoitteiden ja arviointikohteiden sisältöä ihmettelen edelleen sisältöjen päällekkäisyyksiä ja monimutkaisuuksia.

25 25 (34) Mikä tarkoittaa sana näyttö? Näyttötutkinto-sanassa näyttö viittaa tutkinnon suoritusmuotoon. Yhteen tutkintoon kuuluu monta näyttöä, jotka on suoritettava. Yksi näyttö on yksittäinen työtehtävä, josta saa työkaveriltaan arvion. Näyttö voi olla myös kielikoe, joka täytyy selvittää, jotta kielen näyttö olisi suoritettu (ei myynnin ammattitutkinnossa). Kaikki opiskelussa tehdään näyttöä varten, ja tällöin näytöllä tarkoitetaan arviointikeskustelua, jossa opiskelija esittää työnsä kirjalliset osat ja arviot (näytöistä). Raportin kirjoitusvaiheessa tutustuin vielä seuraaviin määritelmiin. Näyttö on osa ammatillisen peruskoulutuksen arviointia. Se on osoitus ammattitaidosta, sillä se on työprosessi, jolla näytetään osaaminen. (Pajukoski, Tuomi & Koskinen 2004, 3.) Ei ihme, että sanaa näyttö on vaikea selittää. Minä tarvitsin sen selvittämiseen kaksi ohjattavaa, monta vuotta ja tämän kehittämishankkeen. Toivottavasti olen nyt ymmärtänyt sanan sisällön. Oppisopimusopiskelijan oppimista tämä työ toivottavasti paransi ja lisäsi ohjaajan ammattitaidon kasvun myötä.

26 26 (34) 7 POHDINTA Kimmoke valita kehittämishankkeelle aihe omasta työpaikkaohjaajan työstä lähti epätoivosta, joka minulla on ollut ohjaajan urani alusta asti. Epätoivo oli muuttanut muotoaan, mutta pysynyt suuruudeltaan samana. Olen ottanut vastaan minulle annetun tärkeän tehtävän kaupallisen alan oppisopimusopiskelijoiden ohjaajana. Mutta en ole pitänyt itseäni siihen riittävän pätevänä alan koulutuksen puuttuessa ja tarjolla olevan ohjaajakoulutuksen vähäisyyden vuoksi. Vasta tämä työ vaati oikeasti minua tutustumaan koko asiaan perusteellisesti. Aikaisemmin kukaan ei vaatinut lukemaan tutkintoperusteita kunnolla, vaikka näyttöjen osa-alueisiin piti toki paneutua, jotta pystyi tekemään henkilökohtaistamissuunnitelmat. Ohjaajan työnkuvan mahdollisia muita tavoitteita ei kuitenkaan ole aikaisemmin tarvinnut todella miettiä. Työtä on voinut tehdä päivä päivältä sen kummemmin pohtimatta. Keskustelin kirjoittamani tekstin kanssa koko ajan tätä tehdessäni. Kirjoitin siitä, mitä tein ja tein sitä, mistä kirjoitin. Molemmat vaikuttivat toisiinsa. Käyttöteoriani muuntui ja terävöityi työn ja pohdinnan edetessä. Tutkivan oppimisen mallin mukaan kysymykset tarkentuivat työn edetessä ja uuden tiedon kertyessä. Työstä voisi olla apua muillekin kokemattomille ohjaajille. Ohjaajan pienen kuukausikorvauksen tulen saamaan vielä muutaman kerran ennen opiskelijan opintojen päättymistä. Seuraavasta oppisopimusopiskelijasta ei ole tietoa ainakaan vielä, mutta työn tekeminen on auttanut kaikenlaiseen työpaikalla tehtävään ohjaukseen. Työssäoppijoita ja harjoittelijoita tulen kohtaamaan koko ajan entistä tietoisempana ohjaajana.

27 27 (34) LÄHTEET Hakkarainen, K., Lonka, K. ja Lipponen, L Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki: WSOY. Hakkarainen, K., Lonka, K. ja Lipponen, L Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Helsinki: WSOY. Havunen, R Kehitä valmentajantaitojasi esimiestyöskentelyssä. Helsinki: Talentum. Kaisaniemi, A. ja Määttä, V Opas oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimusopiskelijan ja kouluttajan käsikirja. Helsinki: Opetushallitus. Kalli, P Kontekstuaalisuus tutkivan oppimisen avainkäsitteenä. Teoksessa: Heinilä, H., Kalli, P. ja Ranne, K. (toim.) Tutkiva oppiminen ja pedagoginen asiantuntijuus. Tampere: OKKA-säätiö ja Tamk/TAOKK Korpi, A Asiakastyytyväisyyskyselyt ammatillisia oppilaitoksia ja oppisopimustoimintaa varten. Helsinki: Opetushallitus. Lepistö, I Työpaikkaohjaajan käsikirja. Helsinki: Työturvallisuuskeskus. Mannermaa, M Mahdollisuuksien murrosaika. Teoksessa Hein, I. ja Larna, R. (toim.) Maailma muuttuu muuttuuko aikuiskoulutus? Helsinki: WSOY Näyttötutkinnon perusteet. Myynnin ammattitutkinto DNO 45/011/2005. Helsinki: Opetushallitus. Ojanen, S Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Helsinki: Palmenia-kustannus. Onnismaa, J Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus. Oppisopimus koulutusmuotona Tampere: Pirkanmaan oppisopimuskeskus. Pajukoski, S., Tuomi, A. ja Koskinen, S. (toim.) Näyttö mahdollisuus erilaiselle oppijalle. Helsinki: Hero ry. Pohjonen, P Työssäoppiminen. Ammatillisen osaamisen perusta. Jyväskylä: PSkustannus. Ranne, K Ryhmät, ryhmädynamiikka ja tutkivan oppimisen prosessin johtaminen. Teoksessa: Heinilä, H., Kalli, P. ja Ranne, K. (toim.) Tutkiva oppiminen ja pedagoginen asiantuntijuus. Tampere: OKKA-säätiö ja Tamk/TAOKK Uusikylä, K. ja Atjonen, P p. Didaktiikan perusteet. Helsinki: WSOY.