Kirjoittajaohjeet. Turun yliopisto. Oikeustieteellinen tiedekunta

Transkriptio

1 Kirjoittajaohjeet Turun yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta 2014

2 SISÄLTÖ 1 Johdanto Kirjoituksen rakenne ja asettelut... 1 Tekstin asettelu... 1 Kansilehti... 2 Sivunumerointi... 2 Sisällysluettelo Lähdeluettelo...3 Kirjallisuus... 4 Internet-lähteet ja elektroniset lähteet... 4 Edilexissä julkaistut aikakausijulkaisut...5 Muut internet-lähteet... 5 Virallisaineisto Säädökset Alaviitteet...6 Kirjallisuusviitteet...6 Säädökset...8 Oikeustapaukset... 8 Esimerkkejä lähde- ja lyhenneluetteloista...8 Kirjallisuus.. 8 Virallislähteet.9 Internet-lähteet..9 Oikeustapaukset...11 KKO, KHO 11 EU-tuomioistuin. 12 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 12 Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset...12 Lyhenneluettelo 12 ii

3 1 Johdanto Tämän ohjeen tavoitteena on antaa perusohjeet seminaaritöiden kirjoittamista varten. Se on laadittu ensisijaisesti silmälläpitäen erikoistumisjaksoja ja opiskelijan ensimmäistä kirjoitusta. Ohjetta voidaan käyttää myös ON-työn ja OTM-tutkielman laadinnan apuna. Tästä syystä ohjeissa keskitytään olennaisimpiin kysymyksiin. Kyse on suosituksesta. Ohjeissa esitetyt mallit ovat yksi mahdollinen tapa ja jokainen voi omaksua esimerkiksi muita viittaus- ja dokumentointitapoja. Ainoa selkeä vaatimus on, että valittu tapa on yksittäisen työn sisällä johdonmukainen. Laajemmin kirjoittamiseen liittyviä kysymyksiä käsitellään esimerkiksi teoksissa Timonen, Pekka: Johdatus lainopin metodiin ja lainopilliseen kirjoittamiseen. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Helsinki 1998; Husa, Jaakko Mutanen, Anu Pohjolainen, Teuvo: Kirjoitetaan juridiikkaa. Ohjeita oikeustieteellisten kirjallisten töiden laatijoille. 2. uudistettu painos. Saarijärvi 2008 ja Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan vonen_mitka_metodit.pdf. Ks. myös esimerkiksi Oikeustiede Jurisprudentia -vuosikirjan kirjoittajaohjeet. > julkaisut> ohjeet kirjoittajalle> ohjeita kirjoittajalle Elektronisten lähteiden käyttöä koskevia ohjeita sekä aineiston hankintaan ja hyödyntämiseen liittyvää tukea saat esimerkiksi Turun yliopiston kirjaston ylläpitämästä tiedonhaun oppaasta: Tutustu myös Tutkimuseettisen neuvottelukunnan antamiin ohjeisiin Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. Ohjeet löytyvät osoitteesta Tekstinkäsittelyyn liittyviä teknisiä ohjeita, kuten sivunumerointia, sisällysluettelon tekemistä ja alaviitteiden tekemistä koskevia ohjeita löydät esimerkiksi Helsingin yliopiston sivuilta 2 Kirjoituksen rakenne ja asettelut Tekstin asettelu Sivulla on noin 2000 merkkiä (mukaan lukien välilyönnit ja alaviitteet), kun teksti kirjoitetaan seuraavilla asetteluilla:

4 riittävät marginaalit (vasen 3 cm, muut 2 cm) jos kyse on sidottavasta kirjoituksesta, kuten ON-kirjoitus tai OTM-tutkielma, vasemman reunan marginaalin tulee olla 4 cm fontti 12 pt (Times New Roman tai sitä vastaava) alaviitteissä fonttikoko 10 pt sisennetyissä jaksoissa, joissa esimerkiksi esitellään oikeustapauksen sisältöä fonttikoko voi olla 11 pt otsikoissa voi käyttää suurempaa fonttikokoa, lihavointia, kursivointia jne. riviväli 1,5 riviväli 1 alaviitteissä, luettelosivuilla sekä sisennetyissä jaksoissa reunojen tasaus on suositeltavaa, myös alaviitteissä kappalejaon selkeyttämiseksi kappaleiden väliin jätetään tyhjä rivi Kansilehti on kirjallisen työn ensimmäinen sivu, jossa ilmaistaan kirjoituksen otsikko kirjoittajan nimi ja opiskelijanumero opintojakson nimi (esimerkiksi erikoistumisjakson nimi) paikka (Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta) työn esittämispäivämäärä Sivunumeroinnissa käytetään työn luettelosivuilla roomalaisia numeroita (I, II, III tai i, ii, iii) ja tekstiosuudessa arabialaisia numeroita (1, 2, 3) tekstiosuus alkaa sivunumerosta 1. kansilehteen ei laiteta sivunumeroa näkyviin. Sisällysluettelo on kansilehteä seuraavalla sivulla (sivu II), ja se otsikoidaan: Sisällys. Sisällysluettelossa esitetään luettelosivujen otsikot ja niiden numerointi kirjoituksen otsikot numeroineen lukujen ja alalukujen alkamissivut Esimerkiksi: SISÄLLYS Sisällysluettelo II Lähteet IV Lyhenteet X 1 JOHDANTO 1 2 PÄÄLUKU Ensimmäinen alaluku Toinen alaluku Ensimmäinen alajakso Toinen alajakso Kolmas alaluku 17 Sisällysluettelossa on suositeltavaa sisennyksin erottaa eritasoiset otsikot esimerkin tapaan: 2

5 2.2 Toinen alaluku Ensimmäinen alajakso Toinen alajakso Kolmas alaluku 17 Erikoistumisjaksojen kirjoitukset ovat pääsääntöisesti sen laajuisia, että niissä on suositeltavaa käyttää enintään kolmitasoista otsikointia. Mikäli alaotsikointia käytetään, alaotsakkeita on oltava kunkin yläotsakkeen alla vähintään kaksi (esim. 2.1 ja 2.2 jne. / ja jne.). Tekstissä ei suositella käytettäväksi ilman otsikkoa jääviä johdanto-kappaleita pääluvun ja alaluvun välissä. Sisällysluettelon jälkeen kirjoitukseen sisällytetään lähteet, luettelo kirjoituksessa käytetyistä tuomioistuinratkaisuista sekä tarvittaessa lyhenneluettelo. Ohjeiden lopussa on esitetty yksi mahdollinen esittämistapa. On huomattava, että lähdeluetteloa lukuun ottamatta muiden luetteloiden tarpeellisuus tulee arvioida tapauksittain. 3 Lähdeluettelo Lähdeluettelon laatiminen kannattaa aloittaa samanaikaisesti itse tekstin kirjoittamisen kanssa. Eri oppiaineissa käytetään hieman erityyppistä lähdeaineistoa, mutta pääsääntöisesti lähdeaineisto koostuu säädöksistä ja virallislähteistä, oikeustapauksista, teoksista ja artikkeleista, internet-lähteistä sekä toisinaan myös haastatteluista ja luentomuistiinpanoista. Lähdeluettelon tulee sisältää kaikki ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Samalla on syytä muistaa, että lähdeluetteloon ei saa sisällyttää sellaisia lähteitä, joihin on tutustuttu, mutta joita ei käytetä lopullisessa työssä. Lähdeluettelossa voidaan erottaa eri lähteet omiksi luetteloikseen (kuten Kirjallisuus, Virallislähteet, Internetlähteet ja Oikeustapaukset). Erottelu ei välttämättä ole aina tarpeen ja melko yleisesti kirjallisuus ja virallislähteet (hallituksen esitykset, komiteamietinnöt, komission valmisteluasiakirjat, valiokuntien lausunnot ja mietinnöt) esitetään samassa luettelossa. Oikeustapaukset (KKO, KHO, EYTI, EIT jne.) esitetään kuitenkin omissa luetteloissaan. Oikeudenaloilla käytettävät lähteet vaihtelevat eikä kattavaa esitystä niiden esittämistavoista ole mahdollista antaa. Merkitsemistavoista saa selkoa alan kirjallisuudesta ja ohjaavalta opettajalta. Kirjallisuus Lähdeluettelon laadinnassa on syytä kiinnittää huomiota muutamaan perussääntöön. Lähdeluettelo laaditaan aina aakkostettuna tekijöiden sukunimen mukaan. Lähdeluettelossa on mainittava Kirjoittajan sukunimi, etunimi: Teoksen nimi. Painopaikka ja -aika. Hoffrén, Mia: Tieto ja sivullissuoja. Vammala

6 Kaikissa teoksissa ei ole mainittu teoksen painopaikkaa. Tällöin lähdeluetteloon merkitään kustantajan kotipaikka. Ulkomaisista teoksista mainitaan usein painopaikan sijaan kustantaja. Cassese, Antonio: International Law. 2nd edition. Oxford University Press Myös suomalaisten teosten kohdalla voidaan mainita teoksen kustantaja. Tämä käytäntö on yleistymässä, koska tieto pelkästään teoksen painopaikasta ei helpota teoksen saatavuuden selvittämistä. Esimerkiksi Hoffrén, Mia: Tieto ja sivullissuoja. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 284, Vammala Pirjatanniemi, Elina: Vihertyvä rikosoikeus. Ympäristökriminalisointien oikeutus, mahdollisuudet ja rajat. Edita, Helsinki Saman kirjoittajan julkaisut järjestetään lähdeluetteloon julkaisuajankohdan mukaisesti vanhimmasta nuorimpaan. Jos kirjoituksessa käytetään saman kirjoittajan samalta vuodelta olevia useampia lähteitä, lähteet erotetaan tosistaan lisäämällä vuosiluvun perään a, b, c jne., jos lähteet eivät niihin viitattaessa ole muuten erotettavissa. Esimerkiksi Mähönen, Jukka Villa, Seppo: Osakeyhtiö I: Yleiset opit. Porvoo 2006 (Mähönen Villa 2006a). Mähönen, Jukka Villa, Seppo: Osakeyhtiö II: Pääomarakenne ja rahoitus. Porvoo (Mähönen Villa 2006b). Alaviitteessä mainittuihin teoksiin viitataan lähdeluettelossa osoitetulla tavalla. Esimerkiksi: Mähönen Villa 2006a, s. 99. Jos samalta kirjoittajalta on sekä yksin että toisten kanssa kirjoitettuja teoksia, merkitään yksin kirjoitetut teokset ennen toisten kanssa kirjoitettuja. Eri kirjoittajien käyttämät lähdeluettelot poikkeavat toisistaan merkittävästikin. Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Erilaisia malleja löytää esimerkiksi oikeustieteellisistä väitöskirjoista. Tämän ohjeen lopussa on yksi mahdollinen malli. Internet-lähteisiin ja elektroniin lähteisiin tai aineistoihin viittaamisessa pätevät pääasiallisesti samat säännöt kuin muihinkin lähteisiin. Jos lähteellä on henkilötekijä, viitataan normaalisti nimellä ja vuosiluvulla. Jos tekijää ei tiedetä, käytetään julkaisun tai sivuston nimeä ja vuosilukua, mikäli se on tiedossa. On tärkeää ilmoittaa, mistä lähteeseen pääsee eli tarkka internetosoite (URL, Uniform Resource Location), josta lähde on löytynyt, sekä päivämäärä, jona lähteeseen on viitattu tai jona lähde on tulostettu. Päivämäärä merkitään myös lähdeluetteloon. Tällaiset lähteet kannattaa myös tulostaa itselleen: niiden säilyminen verkossa on epävarmaa, joten on hyvä säilyttää itsellään dokumentti mahdollista myöhempää tarkistusta varten. 4

7 Hakala, Juha: Elektronisten julkaisujen tunnistaminen luettu Aina ei ole mahdollista saada kaikkia edellä olevia kohtia selville, esimerkiksi dokumentin tekijästä ei ole tietoa. Tällöin ilmoitetaan esimerkiksi lähteestä vastaavaksi tekijäksi vastaava organisaatio. Internetissä julkaistut artikkelit merkitään muiden kirjallisuus- ja virallislähteiden kanssa samaan ryhmään. Artikkelin yksilöinnin yhteydessä lähdeluettelossa mainitaan internetsivu, jolta artikkeli on saatavissa sekä päivä, jolloin sivulla on vierailtu. Esimerkiksi: Voutilainen, Tomi: Automatisoitu hallintoasian käsittelyprosessi. Edilex ( ) Edilexissä julkaistavien suomalaisten aikakausijulkaisujen (Defensor Legis, JFT, Lakimies, Oikeus, Oikeustieto ja Ympäristöjuridiikka), artikkelit merkitään lähdeluetteloon, kuten ne olisi luettu paperiversiosta. Tämä merkitsee, että viittausta Edilexiin ei kirjoiteta. Jos aikakausijulkaisu julkaistaan yksinomaan sähköisenä, internetosoite mainitaan. Esimerkiksi Ghouri, Ahmad Ali: The Law and Regulation of OTC Derivatives: An Anglo-American Comparison and Lessons for Developing Countries. Nordic Journal of Commercial Law 1/2010, s ( ) Ervasti, Kaijus: Pienryhmäopetuksen mahdollisuudet kokemuksia prosessioikeuden opetuksesta. Oikeus 2010, s Nordic Journal of Commercial Law julkaistaan vain elektronisena, mutta Oikeus -lehti julkaistaan myös paperisena. Muut internet-lähteet merkitään erillisen otsakkeen alle omaksi ryhmäkseen. Elektroniset lähteet, kuten internetistä saatavat sivustot merkitään lähdeluetteloon mainitsemalla sivun otsikko, täydellinen internet-osoite sekä päivämäärä, jolloin tieto on haettu kyseiseltä sivulta. Esim. Oikeustiede Jurisprudentia -vuosikirjan kirjoittajaohjeet. > julkaisut> ohjeet kirjoittajalle> ohjeita kirjoittajalle ( ). Useilla oikeudenaloilla on käytettävissä WSOY:n julkaisema oikeudenalan perusteos myös internet-versiona wsoypro-palvelussa. Osaa versioista päivitetään jatkuvasti, ja suositeltavaa luonnollisesti on käyttää tätä päivitettyä sähköistä versiota. Lähdeluettelossa annetaan painetun kirjan tietojen lisäksi myös wsoypro-palvelimen osoite ja viittauspäivämäärä, kuten internetartikkeleihin viitattaessa. Virallisaineisto, kuten hallituksen esitykset, eduskunnan valiokuntamietinnöt, oikeustapaukset ja EU-aineisto yksilöidään lähdeluetteloon asianmukaisilla tunnistetiedoilla. Vaikka virallisaineisto olisi haettu internetistä (esimerkiksi Finlex, Edilex, EurLex), virallisaineiston yhteydessä lähdeluettelossa ei mainita internet-sivua. 5

8 Säädökset Lakeja, asetuksia, kansainvälisiä sopimuksia tai EU:n säädöksiä ei pääsääntöisesti merkitä lähdeluetteloon eikä niistä tehdä erillistä luetteloa. Selvä poikkeus tästä pääsäännöstä on kansainvälinen oikeus, jossa käytäntönä on, että tutkimuksessa viitatuista kansainvälisistä sopimuksista ja muista kansainvälisen oikeuden instrumenteista tehdään erillinen luettelo. Asiakirjat merkitään luetteloon aikajärjestyksessä. Ks. mallia esimerkiksi Kuokkanen, Tuomas: International Law and the Environment. Variations on a Theme. Kluwer Law International, Koska useimmista säädöksistä käytetään tekstissä lyhennettä, lyhenteet merkitään lyhenneluetteloon. Jos lyhennettä ei käytetä, säädös mainitaan ainoastaan tekstissä. 4 Alaviitteet Kirjallisuusviitteet Kirjoituksissa käytetyt lähteet on dokumentoitava eli on ilmoitettava, mistä lähteestä ja miltä kohtaa tieto on saatu. Oikeustieteellisessä kirjoittamisessa dokumentointiin kiinnitetään erityistä huomiota ja siinä tulee olla huolellinen. Dokumentointi tapahtuu alaviittein sivun alareunassa. Alaviitteessä käytetty lähde merkitään esimerkiksi seuraavasti: tekijän/tekijöiden sukunimi, julkaisuvuosi ja sivu(t). Hoffren 2008, s Mähönen Villa 2006b, s. 47. Virallislähteisiin (esimerkiksi hallituksen esityksiin) viitataan samoin kuin kirjallisuuteen: HE 162/2001 vp, s. 3. Huomaa kursivointi, vuosiluvun jälkeen pilkku, s. -lyhenteen jälkeen piste ja välilyönti ja sivunumeron jälkeen aina piste. Aikakausilehdistä voidaan alaviitteessä mainita myös lehden nimi tai lehden vakiintunut lyhenne. Esimerkiksi Koivisto Oikeus 2008, s Sandvik JFT 2007, s Kokoomateokseen, jossa on eri kirjoittajia ja jossa kunkin kirjoittajan osuus on ilmoitettu, viitataan samalla tavoin kuin aikakausijulkaisuissa ilmestyneisiin artikkeleihin. Viljanen 1998, s Kuusiniemi 2001, s Saarnilehto 2008, s Viljasen artikkeli on kokoomateoksesta Perusoikeuspuheenvuoroja ja Kuusiniemen teksti WSOY:n Ympäristöoikeus-teoksesta. Saarnilehdon artikkeli on juhlakirja-artikkeli. Useilla oikeudenaloilla on ilmestynyt WSOY:n Oikeuden perusteokset -kirja, joka on usean kirjoittajan yhteistyön tulossa. Samanlainen esimerkki on rikosoikeuden alalta Keskeiset rikokset -teokset. Tällöin saattaa olla taloudellista hyödyntää seuraavanlaista merkintätapaa. 6

9 Keskeiset rikokset / Frände Wahlberg 2014, s Merkintä viittaa Fränden ja Wahlbergin kirjoittamaan osuuteen kyseisessä teoksessa. Tällöin lähdeluetteloon voidaan kyseinen teos merkitä seuraavalla tavalla. Frände, Dan Matikkala, Jussi Tapani, Jussi Tolvanen, Matti Viljanen, Pekka Wahlberg, Markus: Keskeiset rikokset. 3., uudistettu ja laajennettu laitos. Helsinki (Keskeiset rikokset / kirjoittaja 2014) Alaviitteessä viitataan usein moniin lähteisiin. Jos kyse on samanarvoisista lähteistä, ne mainitaan ilmestymisjärjestyksessä, ja erotetaan toisistaan pilkulla tai puolipisteellä. Jos julkaisut ovat ilmestyneet samana vuonna, ne mainitaan aakkosjärjestyksessä. Jos kirjoittaja haluaa korostaa jonkin lähteen merkitystä, se/ne lähteet mainitaan ensin ja toissijainen lähde erotetaan muista lähteistä pisteellä ja sen eteen laitetaan usein myös merkintä Ks. myös. Lyhennettä vrt. käytetään, jos halutaan ilmaista, että lähteessä esitetty kanta on esimerkiksi kirjoittajan kannasta poikkeava. Kuusiniemi 1998, s , Vihervuori 2001, s Ks. myös Kumpula 2003, s Vrt. Kumpula 2005, s Edellä on käsitelty dokumentoivia alaviitteitä eli alaviitteitä, joissa mainitaan ainoastaan lähde. Oikeustieteelliselle tutkimukselle on leimallista keskustelevat alaviitteet, joissa kirjoittaja esittää kommentteja tai lisähuomioita. Suositeltavaa on, että alaviitekeskustelua ei tarpeettomasti laajenneta. Alaviitteen paikkaa koskeva keskustelu on seminaareissa usein melko vilkasta. Pääsääntö on, että alaviitenumero tulee tekstissä pisteen jälkeen. Tästä pääsäännöstä on pari poikkeusta. Jos viittaus koskee selvästi vain virkkeen sisällä olevaa käsitettä tai ilmaisua, alaviitenumero laitetaan tuon käsitteen tai ilmauksen jälkeen, virkkeen sisälle. Myös kappaleen lopussa alaviitenumero voidaan sijoittaa ennen pistettä, jos viittaus kohdistuu selvästi vain kappaleen viimeiseen virkkeeseen ja tämä olisi muutoin epäselvää. Säädökset Säädöksiin, kuten lakeihin, asetuksiin, direktiiveihin ja valtiosopimuksiin viitataan yleensä tekstissä ei alaviitteessä. Kun säädökseen viitataan ensimmäisen kerran, ilmoitetaan myös säädöksestä käytettävä lyhenne, säädöskokoelman numero ja säädöksen antamisvuosi: osakeyhtiölaki (OYL, 624/2006) Säädöksillä on vakiintuneet lyhenteet, jotka tulee hallita. Ne selitetään lyhenneluettelossa. Pykälämerkintöjen osalta on syytä huomata, että suurimmassa osassa säädöksiä -numerointi on juokseva lain alusta loppuun, mutta osassa -numerointi juoksee luvuittain (kuten maakaari, osakeyhtiölaki, vesilaki, rikoslaki, ulosottokaari jne.). Tästä johtuen -merkinnät vaihtelevat. Esimerkiksi: velkakirjalain (VKL, 622/1947) 15.1 tai 7

10 velkakirjalain (VKL, 622/1947) 15 :n 1 momentti vesilain (VL, 587/2011) 2:5 tai vesilain (VL, 587/2011) 2 luvun 5 Jos säännöstä (pykälää tai sen momenttia) on muutettu tai lakiin on sisällytetty uusi säännös ( tai momentti), tekstissä tulee antaa muutetun säännöksen osalta säädöskokoelman numero ja antamisvuosi, kun säännökseen ensimmäisen kerran viitataan. Esimerkiksi: Luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 36 (506/2005) koskee jokamiehen oikeuden käyttämistä rajoittavaa kieltotaulua. Säännöksiä voidaan muuttaa useaan otteeseen ja viimeistellyssä tekstissä nämä muutokset tulisi ilmoittaa. Esimerkki: Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) 44 :n (1129/2008) 4 momentti (134/2011). Lakien ja asetusten nimet kirjoitetaan tekstissä pienellä alkukirjaimella. Sama koskee myös esimerkiksi tuomioistuimien ja viranomaisten nimiä: korkein hallinto-oikeus (KHO), korkein oikeus (KKO), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) jne. EU-direktiiveistä ja -asetuksista käytetään tekstissä niiden pitkien nimien vuoksi vakiintunutta lyhennettä, kuten IE-direktiivi. Direktiivin tai asetuksen virallinen nimi sekä tiedot, milloin direktiivi on julkaistu Euroopan yhteisön lehdessä tai Euroopan unionin virallisessa lehdessä kirjoitetaan kokonaisuudessaan alaviitteeseen silloin, kun säädös mainitaan tekstissä ensimmäistä kertaa. 1 Oikeustapaukset Oikeustapauksiin viitataan tekstissä samalla tavoin kuin säädöksiin. Oikeustapauksista merkitään tekstiin näkyviin tuomioistuimen nimilyhenne ja tapauksen tunnistetiedot. KKO 1999:124 KHO t. 163 (LRS) KHO 2008:10 Korkeimpien oikeuksien tunnistetietojen esittämistapa on vuosien saatossa vaihdellut. Tekstissä ne esitetään aina alkuperäisessä muodossaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen osalta on syytä huomata, että osa ratkaisuista on vuosikirjaratkaisuja ja niistä käytetään vuosikirjanumeroa (KHO 2008:10). KHO:n antamista muista julkaistuista ratkaisuista annetaan tunnistetietoina ratkaisun antopäivämäärä sekä taltionumero (KHO t. 163). Niiden perään on tapana kirjoittaa joko lyhenne ATK tai LSR, jotka osoittavat että kyse on muusta kuin vuosikirjaratkaisusta. Julkaisemattomien ratkaisujen osalta merkitään ainoastaan päivämäärä ja taltionumero. Jos kirjoituksessa käytetään muiden maiden tuomioistuinten antamia ratkaisuja, niiden osalta käytetään alkuperämaan tunnistetietoja. Niiden merkitsemistavoista saa selvää oikeuskirjallisuudesta ja ohjaavalta opettajalta. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, teollisuuden päästöistä. EUVL L 334, , s

11 Euroopan unionin tuomioistuimen (EUTI) ratkaisujen tunnistetiedot annetaan tekstissä samaan tapaan kuin kansallisten tuomioistuimen ratkaisuista. Esimerkiksi: Asia T-177/01 Jégo-Quéré & Cie SA v. komissio on herättänyt laajaa keskustelua. Kun tekstissä käsitellään EUTI:n ratkaisun yksityiskohtia, alaviitteessä tulee mainita ne ratkaisun kohdat, joihin kulloinkin viitataan. 2 Esitetty soveltuu myös muihin tuomioistuinratkaisuihin. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin viitattaessa ratkaisun nimi tulee mainita ja ratkaisun analyysissa tulee viitata tuomioistuimen ratkaisun kohtiin asianmukaisesti. Esimerkiksi: Tässä yhteydessä voi viitata ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun Jokela v. Suomi ( ), jossa Suomen katsottiin loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen omaisuudensuoja-artiklan suojaamaa oikeutta. 3 Esimerkkejä lähde- ja lyhenneluetteloista Kirjallisuus... I Virallislähteet...II Internet-lähteet...III Oikeustapaukset III Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset... IV Lyhenneluettelo... IV Kirjallisuus Cassese, Antonio: International Law. 2 nd edition. Oxford University Press Frände, Dan Matikkala, Jussi Tapani, Jussi Tolvanen, Matti Viljanen, Pekka Wahlberg, Markus: Keskeiset rikokset. 3., uudistettu ja laajennettu laitos. Helsinki (Keskeiset rikokset / kirjoittaja 2014) Gottberg, Eva: Lapsen subjektiudesta ja osallisuudesta huoltokysymyksissä ja lastensuojelussa. DL 3/2008, s Hart, H.L.A.: The Concept of Law. 2 nd edition. Clarendon Press Hoffrén, Mia: Tieto ja sivullissuoja. Vammala Joutsamo, Kari Aalto, Pekka Kaila, Heidi Maunu, Antti: Eurooppaoikeus. Kolmas, uudistettu painos. Jyväskylä Kelsen, Hans: Allgemeine Staatslehre. Springer Koivisto, Ida: Laki ja normi normatiivisuuden kaksi muotoa. Oikeus 1/2008, s Kuusiniemi, Kari Ekroos, Ari Kumpula, Anne Vihervuori, Pekka: Ympäristöoikeus. Toinen, uudistettu painos. Helsinki 2013 (Ympäristöoikeus/kirjoittaja 2013). Länsineva, Pekka: Perusoikeusjärjestelmä ja kaivoslainsäädännön uudistaminen. Oikeustiede- Jurisprudentia XXXIX 2006, s MacQueen, Hector L.: My tongue is mine ain`; Copyright, the Spoken World and Privacy. MLR 3/2005, s Ks. esimerkiksi asia T-177/01 Jégo-Quéré & Cie SA v. komissio, tuomio , Kok. 2000, s. II-2365, 45 kohta. 3 Jokela v. Suomi , 84 kohta. 9

12 Mähönen, Jukka Villa, Seppo: Osakeyhtiö I: Yleiset opit. Porvoo 2006 (Mähönen Villa 2006a). Mähönen, Jukka Villa, Seppo: Osakeyhtiö II: Pääomarakenne ja rahoitus. Porvoo (Mähönen Villa 2006b). Ritter, Cyril: The winner takes it all. Recovering lawyers fees and other costs before Community courts. CMLRev 6/2006, s Saarnilehto, Ari: Uudet ilmiöt uudet säännökset? Teoksessa Juhlajulkaisu Leena Kartio / Jyväskylä 2008, s Sandvik, Björn: Ekonomisk eller icke ekonomisk skada? Allmänna läror i kritisk granskning. JFT 5 6/2007, s Tammi-Salminen, Eva: Kolmannen mahdollisuus vedota oikeustoimilain pätemättömyysperusteisiin näkökohtia ratkaisun KHO 2007:18 pohjalta. LM 3/2007, s Tridimas, Takis: Enforcing Community Rights in National Courts: Some Recent Developments. Teoksessa Claire Kilpatrick Tonia Novitz Paul Skidmore (edited): The Future of Remedies in Europe. Hart Publishing 2000, s Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet ja rikoslainsäädäntö. Teoksessa Pekka Länsineva Veli- Pekka Viljanen (toim.): Perusoikeuspuheenvuoroja. Turku 1998, s Voutilainen, Tomi: Automatisoitu hallintoasian käsittelyprosessi. Edilex ( ) Virallislähteet HE 162/2001 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle euron käyttöönoton edellyttämiksi muutoksiksi eräisiin valtiontaloutta koskeviin lakeihin. HE 94/2008 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi viranomaisten sineteistä ja leimoista. HE 109/2005vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi. KM 1989:53: Maakaaritoimikunnan mietintö. KOM(2000) 66 lopull.: Valkoinen kirja ympäristövahinkovastuusta. KOM(2003) 644 lopull.: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoittamisesta (Reach), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta ja direktiivin 1999/45/EY ja {pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan} asetuksen (EY) muuttamisesta. PeVL 14/2007 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 97/2007 vp) laeiksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta. PeVM 4/2008 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 81/2008 vp) laiksi ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain 3 :n muuttamisesta. UaVM 6/2008 vp: Ulkoasiainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 23/2008 vp) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. YmVM 2/2008 vp: Ympäristövaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 176/2007 vp) jätelain muuttamiseksi. Internet-lähteet WSOYpro Juridiikkaonline-palvelu sopimussuhteet>varallisuusoikeus ( ). Oikeustiede Jurisprudentia -vuosikirjan kirjoittajaohjeet. > julkaisut> ohjeet kirjoittajalle> ohjeita kirjoittajalle ( ). 10

13 Lakimies kirjoittajaohjeet ( ) Tutkielman arvosteluperusteet arvosteluperusteet ( ) HUOMAA, 1. että kyse on esimerkistä 2. että teoksen kirjoittajan/kirjoittajien nimet ja artikkelin/teoksen nimi kirjoitetaan sellaisena kuin se artikkelissa/teoksessa on esitetty. 3. jos teoksesta on ilmestynyt useita painoksia, lähteenä käytetään viimeisintä painosta, ellei aikaisemman painoksen käyttämiseen ole erityistä syytä. Painoksen numero on aina mainittava lähdeluettelossa. Esimerkiksi: Hart, H.L.A.: The Concept of Law. 2 nd edition. Clarendon Press Joutsamo, Kari Aalto, Pekka Kaila, Heidi Maunu, Antti: Eurooppaoikeus. Kolmas uudistettu painos. Jyväskylä että tässä luettelossa sekä kotimaisista että ulkomaisista aikakausijulkaisuista käytetty lyhennettä ja lyhenteet on merkitty lyhenneluetteloon (ks. jäljempänä). Nimet voidaan kirjoittaa kokonaisinakin. Tällöin nimeä ei tarvitse merkitä lyhenneluetteloon. 5. että kotimaisista teoksista on mainittu vain painopaikka, mutta ei kustantajaa. Kuten edellä on todettu, ulkomaisten teosten kohdalla mainitaan kustantaja ja tämä käytäntö on yleistymässä myös kotimaisten teosten osalta. 6. että kokoomateosten osalta mainitaan artikkelin tai jakson ohella aina myös teoksen toimittaja(t) sekä kokoomateoksen nimi. Näin esimerkiksi: Tridimas, Takis: Enforcing Community Rights in National Courts: Some Recent Developments. Teoksessa Claire Kilpatrick Tonia Novitz Paul Skidmore (edited): The Future of Remedies in Europe. Hart Publishing 2000, s Ks. myös Saarnilehto, Ari: Uudet ilmiöt uudet säännökset? Teoksessa Juhlajulkaisu Leena Kartio / Jyväskylä 2008, s teoksella ei ole toimittajaa 7. että aikakausijulkaisuissa tai kokoomateoksissa julkaistujen artikkeleiden tai teoksen jaksojen kohdalla mainitaan aina sivunumerot. 8. että internetistä otetut artikkelit merkitään muiden kirjallisuuslähteiden kanssa samaan ryhmään. Yksinomaan elektronisena julkaistun artikkelin yksilöinnin yhteydessä lähdeluettelossa mainitaan internet-sivu, jolta artikkeli on saatavissa sekä päivä, jolloin sivulla on vierailtu. Esimerkiksi: Voutilainen, Tomi: Automatisoitu hallintoasian käsittelyprosessi. Edilex ( ) 9. että virallislähteitä ei tarvitse esittää erillisenä luettelona, vaan ne voidaan yhdistää kirjallisuusluetteloon, kuten melko usein tehdäänkin ja tällöin otsikkona voi olla yksinkertaisesti Lähteet. 11

14 Oikeustapaukset Korkein oikeus KKO 1999:124 KKO 2008:61 Korkein hallinto-oikeus KHO 1988-B-611 KHO 1990-A-83 KHO t KHO t. 163 (LRS) KHO 2008:10 EU-tuomioistuin Asia C-26/62 NV Algemene Transport- en Expeditie Onderneming van Gend & Loos v. Nederlandse administratie der belastningen, tuomio , ECR 1963 s. 1. Asia C-341/95 Gianni Bettati v. Safety Hi-Tech Srl, tuomio , Kok s. I Asia C-435/97 World Wildlife Fund (WWF) ym. v Autonome Sektion für die Provinz Bozen ym., tuomio , Kok s. I Asia T-177/01 Jégo-Quéré & Cie SA v. Euroopan yhteisöjen komissio, tuomio , Kok s. II Asia C-12/10 Lecson Elektromobile GmbH v. Hauptzollamt Dortmund, tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Allan Jacobsson v. Ruotsi, , A 163. López Ostra v. Espanja, , A 303-C. Jokela v. Suomi, , Reports 2002-IV. Kyrtatos v. Kreikka, , Reports 2003-VI. Hatton ym. v. Yhdistynyt Kuningaskunta , Reports 2003-VIII. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset AOA 3130/4/02 ( ): Apulaisoikeusasiamiehen päätös kanteluun Forssan Konikallion alueen metsähakkuita ja liito-oravien suojelua koskevassa asiassa. Lyhenneluettelo A asetus AOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies ATK KHO:n ennen julkaisema muu kuin vuosikirjapäätös alav. alaviite Cartagenan pöytäkirja Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja (SopS 130/2004) CMLRev Common Market Law Review DL Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja ECR European Court Reports EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EN Euroopan neuvosto EU Euroopan unioni 12

15 EUTI Euroopan unionin tuomioistuin EUVL Euroopan unionin virallinen lehti ( jälkeen) EV Eduskunnan vastaus EY Euroopan yhteisöt EYTI Euroopan yhteisöjen tuomioistuin EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti (ennen ) HE hallituksen esitys HLL hallintolainkäyttölaki 586/1996 HO hovioikeus ibid. viittauksen kohde sama kuin edellisessä IPPC Neuvoston direktiivi 96/61/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi. EYVL L 257, , s. 26 JFT Tidskrift, utgiven av Juridiska Föreningen i Finland KHO korkein hallinto-oikeus KKO korkein oikeus KM komiteamietintö KP-sopimus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen sopimus (SopS 7-8/1976) L laki LA lakialoite LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja LRS lyhyt ratkaisuseloste (KHO:n jälkeen julkaisema muu kuin vuosikirjapäätös.) MK maakaari 540/1995 MLR The Modern Law Review OYL osakeyhtiölaki 624/2006 PL perustuslaki 731/1999 passim. sieltä täältä PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö SEU Sopimus Euroopan unionista SEUT Sopimus Euroopan unionin toiminnasta SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja t. taltio TSS-sopimus taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6-7/1976) UaVM ulkoasiainvaliokunnan mietintö VL vesilaki 264/1961 VN valtioneuvosto VNA valtioneuvoston asetus VNp valtioneuvoston päätös vp valtiopäivät YJ Ympäristöjuridiikka. Suomen ympäristöoikeustieteen seuran aikakauslehti YSL ympäristönsuojelulaki 86/