"NÄMÄ OVAT MINUN KAVEREITANI TÄMÄ ON MINUN RYHMÄNI!"

Transkriptio

1 "NÄMÄ OVAT MINUN KAVEREITANI TÄMÄ ON MINUN RYHMÄNI!" Jukka Mäkelä, Lastenpsykiatri, lasten psykoterapeutti Erityisasiantuntija, Lapset, nuoret ja perheet osasto, THL Tohtorikoulutettava, Varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmä

2 LAPSEN AIVOT MUOTOUTUVAT TOIMINNASSA TOISTEN KANSSA Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa moniulotteisen ympäristön kanssa, jossa ihmiset ovat ensisijaisia (Bronfenbrenner 2009) mitä moniulotteisempia ympäristöt ovat, sitä suurempi kehityksellisten mahdollisuuksien kirjo aivojen monimutkaisuus lisää joustavaa kestävyyttä (Siegel 2014,2015) Jokapäiväisissä kanssakäymisissä läheisten kanssa syntyy aivorakenteita ja mielen kykyjä ulkoisesta syntyy sisäinen kotona, varhaiskasvatuksessa, kaverien kanssa, harrastuksissa, ja muissa arjen ympäristöissä Yhteistoiminta tuntuu synnynnäisesti hyvältä hyvät tunteet ovat kehittyneet kertomaan, mikä on suotuisaa elämälle ja kehitykselle 2

3 JOUKKOON KUULUMINEN ON INHIMILLINEN PERUSTARVE JA PERUSOLETUS Lapset ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita siitä, mitä toiset tekevät ja miten suhtautuvat toisiinsa intentionaalisuuden havaitseminen on jo peilausjärjestelmissä Ihminen on huippusosiaalinen olento aivojen tärkein tehtävä on vastavuoroinen viestintä (Siegel 2014,2015) toisista kiinnostuminen, toisten ymmärtäminen, toisille merkitseminen ovat ensisijaisia (Mäkelä ja Sajaniemi 2013) pahin kohtalo on jäädä ilman vastausta (Bahtin 1930/1981) Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi joukkoon tarve tulla arvostetuksi osana luonnollista yhteisöään perhe, päivähoito kaverit, naapurusto sekä yhteiskunta emme ole yksilöitä, jotka etsivät omaa tyydytystä Siegel: minäme olisi parempi termi kuvaamaan ihmisolentoa

4 MONET KIINTEÄT IHMISSUHTEET TUKEVAT LAPSEN KEHITYSTÄ Lasten kasvatus on aina ollut yhteisöllistä (Rotkirch 2014, Hrdy 2009) yhteisöllinen kasvatus on edellytys ihmisen pitkälle lapsuudelle se on tehnyt meistä kyvykkäitä yhteisesti jaettuun kulttuuriin ihmislajin vahvuuden perusta: älykkyys, kieli, empatia kiintymyssuhteet on tulkittu rajallisesti lapsi hyötyy useista aikuisista, jotka suhtautuvat häneen kiinnostuneesti ja tukevasti aikuisen sensitiivisyys on keskeisintä Ilon tuottaminen toiselle on tärkeää minä olen arvokas 4 jaettu ilo on mielenterveyden perusta (Mäkelä ja Sajaniemi 2013)

5 KAVERISUHTEIDEN ONNI JA ONGELMA Omastaan jakaminen on ihmiselle ominaista (Dunfield ym. 2011) ruoastaan jakaminen vertaiselle on biologinen ihme lelujen, työkalujen ja ajatusten jakaminen luo kulttuuria yhdessä tekeminen lisää tasajaon todennäköisyyttä Auttamishalu on synnynnäinen (Hamlin 2012, Warneken ym. 2011) kuten kaikki taidot, hyötyy harjoittelusta luonnollisissa tilanteissa halu auttaa on valikoiva sitä, joka on kiusannut toista, ei kuulu auttaa syrjään jättämisen kehä, ellei lapsiryhmää ohjata sitä, joka on erilainen, ei kuulu auttaa yhtä paljon me ja nuo käsitteet ovat synnynnäisiä aikuisen tehtävä on laajentaa yhteen kuulumisen kenttää opettaa, että me kaikki kuulumme joukkoon 5

6 SYRJÄÄN JÄTTÄMINEN SATTUU Syrjään jättäminen uhkaa lapsen kehitystä yhteiskunnallinen sairaus: 5-10% ikäryhmästä (Salmi et al 2012) valtava mahdollisuuksien menetys ja kustannuserä Syrjään joutuminen on kasautuva kokemus siitä, ettei saa merkitä alkaa varhain: syrjään jättävä kiusaaminen on yleistä (Repo 2014) lisää pahantahoisia ajatuksia (Twenge, Baumeister 2005) Ihminen huomaa erittäin herkästi sen, ettei saa vastausta häpeäreaktiot lisäävät aggressiivisuutta ja masennusta samat aivoalueet hälyttävät kuin fyysisessä kivussa

7 HYVÄKSYTYKSI TULEMINEN OMAAN RYHMÄÄN TUNTUU HYVÄLTÄ Varhaiskasvatuksen tärkein tehtävä on varmistaa kaikille kokemus kuulumisesta joukkoon ryhmässä voi harjoitella auttamista, lohduttamista ja jakamista jo vanhastaan on ymmärretty, että kaikki hyveet ovat yhteisöllisiä niiden harjoittaminen lisää sekä yksilön että yhteisön hyvää Lasten hetkestä hetkeen vaihtuvat avun tarpeet vireyden säätelyyn ja yhteydessä pysymiseen voi oppia huomaamaan silloin voi vastata lapselle tavalla, joka tukee hyvää ja hallitsee pahaa tämä palauttaa lapsen osaksi yhteyttä sekä aikuiseen että ryhmään siten se vahvistaa lapsen minäme kokemusta

8 RYHMÄSENSITIIVISYYS Kasvattajan kyky säilyttää lapsi yhteydessä muihin hankalissakin olosuhteissa jotkut lapset tarvitsevat tiivistä vireystasonsa tukea pysyäkseen yhteydessä muihin lapsiin samanaikainen tietoisuus ryhmän ja yksittäisten lasten tilasta Pohjalla on opittavissa oleva taito yhteyden tukemiseen havaita lapsen aloitteet ja viestit vastata niihin tavalla, joka tukee lapsen toimintaa ja auttaa palaamaan takaisin yhteistoimintaan toisten kanssa, tuoden oma aloitteellisuus toisten hyväksi Ryhmähenki syntyy toistuvasti osoitetusta kunnioituksesta tämä auttaa ryhmää kokemaan yhteenkuuluvuutta ja samalla tukee keskinäiseen kuulemisen ja tukemisen kulttuuriin

9 SISÄISEN TILAN SÄÄTELY Sisäisen tilan pitäminen hallittavalla alueella Pojat syntyy suurisuisempina kuin tytöt. Poikien sisällä asuu hirveästi hohotusta, jonka pitää päästä ulos. Tyttöjen sisällä on pieniä asioita, ja heille riittää, että nauraa ja juoksee pikkuisen, niin ulkopuolella tuntuu samalta kuin sisäpuolella. Sofie 8v. Kevätpörriäinen 2006 Stressi on säätelyn kuormittumisen tila lapset ovat temperamenttisesti hyvin erilaisia liian korkeat odotukset nostavat stressiä ja kanssasäätely laskee Tilanne, jossa säätelykyky on ylittynyt, on traumaattinen suurin tarve ulkopuoliselle säätelylle tulee helposti tulkituksi huonona käytöksenä, uhmana, tahallisena kiusantekona keskeisintä on ymmärtää kanssasäätelyn tarve 9

10 STRESSIN SÄÄTELY YKSIN JA YHDESSÄ Stressin hallinnan säätelykeskukset kehittyvät varhaislapsuuden aikana kokemukset yhteisestä eli kanssasäätelystä keskeisiä Lapsen itsesäätely harppaa yhteydessä aikuiseen ja tulee käyttöön yhteydessä kavereihin yhteys vähentää stressiä ratkaisevasti lapselle tulee mahdolliseksi kokea voimakasta hyvää oloa ja kestää pahaa oloa yhteiset kokemukset muuttuvat vähä vähältä omiksi mahdollisuuksiksi Säätely palauttaa lapsen alkukantaisemmista autonomisista tiloista liittymisen tilaan jähmettyminen: usein vaikea huomata taisteleminen tai pakeneminen: ei moraalia tykö tuleminen ja mielistely 10

11 SOSIAALISEN LIITTYMISEN JÄRJESTELMÄ (PORGES 2011) Kokonaisvaltainen tila, jossa ihminen pystyy olemaan turvallisessa yhteydessä toiseen samanaikaisesti levollinen ja vireä hengitys syvää ja rauhallista, sydämen syke tyyntä ja joustavaa sanaton viestintä kuvaa hyväntahtoisuutta vartalon ja erityisesti pään asento kasvojen, erityisesti silmien ympäristön ilmelihakset; äänen sointuvuus ja kuulon virittäminen läheisyys ja kosketus Kaveruuden ja ryhmäkokemuksen perusta hyväntahtoisuus ja uteliaisuus toiseen vireystaso ihanteellinen oppimiselle uskallusta kokeilemiseen ja yrittämiseen

12 ILO KEHITYKSEN VAHVISTAJAN Myönteiset tunnetilat avaavat kehityksen mahdollisuuksia ja vahvistavat kehitystä yhteydet aivoissa lisääntyvät uudet toimintamahdollisuudet avautuvat (Fredrikson 2004) Myönteiset tunnetilat nousevat kolmea eri kanavaa ja niiden yhdistelmien kautta (Panksepp 2005, Sajaniemi, Mäkelä 2014)) 1) uteliaan tutkimisen ja löytämisen tuomasta hallinnan tunteesta 2) fyysisestä (riehakkaasta) leikistä toisten kanssa 3) hoiva- ja kiintymyskokemuksista 1) kumppanuudesta: anteliaisuus, paneutuva osallisuus, ryhmäyhteisyys

13 MITÄ KAIKKI LAPSET TARVITSEVAT KUKOISTAAKSEEN ravintoa, liikuntaa, lepoa tulla nähdyksi omana itsenään, iloa tuottavana tulla kuulluksi ja siten arvostetuksi omine aloitteineen ja ajatuksineen vapautta leikkiä ja luoda, tutkia ja onnistua saada opetusta oman kulttuurin arvoista ja odotuksista tulla hyväksytyksi omaan ryhmäänsä sisäisen tilan yhteissäätelyä voidakseen pysyä kykenevänä leikkiin, oppimiseen ja sosiaalisuuteen

14 JATKOLUKEMISTA SUOMEKSI Mäkelä J:i Lapsen kasvu ihmisyyteen ja yhteisöllisyyteen kirjassa Lapsilähtöinen esiopetus, toim Timo Jantunen & Raija Lautela, Tammi 2011 Mäkelä J, Sajaniemi N: Vertaissuhteet muovaavat lapsen aivoja. Kirjassa: Väkälylä, Reivinen (toim) Ketä kiinnostaa, Gaudeamus 2013 Repo, Laura. Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. : PS-kustannus (2013). Rotkirch Anna Yhdessä - lasten kasvatus ei ole yksilölaji WSOY 2014 Sajaniemi N, Mäkelä JE : Ihminen voi hyvin joukossa. Kirjassa Lotta Uusitalo- Malmivaara(toim.) Positiivisen psykologian voima PS kustannus 2014 Sajaniemi N, Suhonen E, NislinM, Mäkelä JE: Stressin säätely, kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin PS-kustannus 2015 Siegel D: Mielitaju. Muutoksen tiede, II painos Basam Siegel D: Brainstorm. Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys Basam 2014; 14

15 JATKOLUKEMISTA ENGLANNIKSI Bronfenbrenner, Urie,. The ecology of human development: Experiments by nature and design. Harvard university press, Dunfield, K., Kuhlmeier, V. A., O Connell, L., & Kelley, E. (2011). Examining the diversity of prosocial behavior: Helping, sharing, and comforting in infancy. Infancy, 16(3), Fredrickson, B L. "The broaden-and-build theory of positive emotions."philosophical transactions-royal society of london series b biological sciences(2004): Hamlin JK & Wynn K: Young infants prefer prosocial to antisocial others Cognitive Development,26/1, pp Hrdy SB: Mothers and others: The evolutionary origins of mutual understanding Harvard University Press 2009 Panksepp, J. "Affective consciousness: Core emotional feelings in animals and humans." Consciousness and cognition 14.1 (2005): Porges, S. W. (2003). The polyvagal theory: Phylogenetic contributions to social behavior. Physiology & Behavior, 79(3), Rogoff B: The Cultural Nature of Human Development, Cambridge Universtiy Press 2003 Porges, S. W. (2011). The Polyvagal Theory: Neurophysiological Foundations of Emotions, Attachment, Communication, and Self-regulation (Norton Series on Interpersonal Neurobiology). WW Norton & Company. Rogoff B: The Cultural Nature of Human Development, Cambridge Universtiy Press 2003 Trevarthen C: The concept and foundations of infant intersubjectivity, Cambridge University Press 1998 Tronick, E., Als, H., Adamson, L., Wise, S., & Brazelton, T. B. (1978). The infant s response to entrapment between contradictory messages in face-to-face interaction. American Academy of Child Psychiatry, 17, Twenge, Jean M.; Baumeister, Roy F. Social Exclusion Increases Aggression and Self-Defeating Behavior while Reducing Intelligent Thought and Prosocial Behavior. Abrams, Hogg, Michael.,Marques. (Ed), (2005). The social psychology of inclusion and exclusion., (pp ). New York, NY, US: Psychology Press Warneken, F., & Tomasello, M. (2014). Extrinsic rewards undermine altruistic tendencies in 20-month-olds. Warneken, F., Lohse, K., Melis, A. P., & Tomasello, M. (2011). Young children share the spoils after collaboration. Psychological Science, 22(2),