KEMI TORNION AMMATTIKORKEAKOULU

Transkriptio

1 KEMI TORNION AMMATTIKORKEAKOULU PALVELUKSEEN HALUTAAN SOSIONOMI (AMK) TAI VASTAAVA SOSIAALIALAN AMMATTILAINEN Sosionomien (AMK) koulutus ja sijoittuminen työmarkkinoille KVALIFIKAATIOT MURROKSESSA? -tutkimushanke Jaana Ilmasti Sosiaalialan koulutusohjelma Yhteisö- ja perusturvatyö Sosionomi (AMK) KEMI 2006 Kemi Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja B: Opinnäytteitä 1/2009

2 2 JULKAISIJA PUBLISHER Kemi Tornion ammattikorkeakoulu PL Kemi puh (0) Kemi Tornion ammattikorkeakoulu ja tekijä Toimittaja: Leena Viinamäki ISBN: ISSN:

3 3 SAATTEEKSI Jaana Ilmastin opinnäytetyö liittyy Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään työnantajien rekrytointikäytäntöjä ja kvalifikaatiovaatimuksia sekä koulutuksen työvoimalle tuomia kvalifikaatioita. KVALIFIKAATIOT MURROKSESSA? - tutkimushankkeen ja siten myös Jaana Ilmastin opinnäytetyön kontekstina ovat havainnot 1990-luvulla Suomessakin realisoituneista uudentyyppisistä koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista. Toimin hankkeessa vastuullisena tutkijana tutkien koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden rakenteistumisen reunaehtoja kvalifikaatioiden kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta. Sosionomiopiskelija Jaana Ilmasti on perehtynyt opinnäytetyössään erityisesti sosionomien rekrytointia, rekrytoitumista ja kvalifikaatiovaatimuksia koskeviin kysymyksiin. Hankkeen päätutkimusaineiston muodostavat Helsingin Sanomien vuoden 2004 sunnuntainumerojen työ- ja koulutuspaikkailmoitukset ja relevantit tilastot. Lisäksi olen laatinut Jaanan kanssa yhteisen avaininformanteille kohdennetun posti/e-kyselyn, jossa ovat yhdistyneet meidän molempien intressit. Tulevana sosionomina (AMK), Jaanan tavoitteena on ollut saada selkoa sosionomi (AMK) työmarkkinoille sijoittumismahdollisuuksista sekä tutkimusmenetelmäopetuksesta ja opinnäytetyöprosessin kehittämisestä. Vastuullisena opettajana minun intressinä on puolestaan ollut saada selkoa erityisesti avaininformanttien käsityksistä sosionomien työelämässä tarvitsemista tutkimus- ja työmenetelmäosaamisesta. Jaana Ilmasti on opinnäytetyössään esittänyt oivallisella tavalla ja onnistuneesti johtopäätöksiä sosiaalialan korkeakoulutuksesta ja siihen liittyvän keskustelun uusista piirteistä sekä sijoittumisesta työmarkkinoille. Keskustelu siitä, miten sosionomin (AMK) työtehtävät sijoittuvat sosiaalihuollon eri alueilla suhteessa sosiaalityöntekijään (maist.) edelleen jatkuu. Opinnäytetyö on ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan tekemäksi opinnäytetyöksi ajankohtainen ja rohkea puheenvuoro sosionomien (AMK) työllistymisen problematiikkaan. Opinnäytetyö on myös ennakkoluuloton, mutta hyvä esimerkki ammattikorkeakoulussakin tarvittavasta akateemissävytteisestä opinnäytetyötyypistä, jossa opiskelijan intressinä on ollut tehdä kattava tutkimuksenomainen kartoitus sosionomien asemasta, roolista ja kvalifikaatiovaatimuksista osana sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittanutta työvoimaa. Henkilökohtaisesti olen kokenut mielenkiintoisen ja opettavaisen oppimisprosessin ohjatessani Jaanaa hänen ammattikorkeakoulututkintoonsa liittyvän opinnäytetyön teossa sekä taittaessani ja toimittaessani ns. wanhanajan talkoohengessä opinnäytetyötä julkaisukelpoiseksi Kemi Tornion ammattikorkeakoulun Sarja B. Opinnäytteitä -julkaisusarjaan yhteistyössä Jaanan kanssa. Meidän molempien opiskelu- ja työkiireidemme vuoksi opinnäytetyön julkaiseminen valitettavasti realisoituu huomattavasti myöhemmin sen valmistumisen jälkeen mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, koska opinnäytetyö sisältää muun muassa esimerkinomaisen koonnoksen vuonna 2006 käydystä sosiaalialan toimijakeskustelusta eri intressitahojen kirjoittamine lausuntoineen. Toivon Jaanalle menestystä ja mahdollisuutta osoittaa pätevyyttään jatkossakin vastaavissa hankkeissa ja sosionomin (AMK) ammattitaitoa edellyttävissä työtehtävissä sekä rohkeutta kirjoittaa tekemänsä opinnäytetyöntyyppisiä puheenvuoroja myös tulevaisuudessa. Kemissä joululeivonnaisten leipomisen aikaan joulukuun 16. päivänä 2008 Leena Viinamäki (YTT) Sosiaalialan koulutusohjelman yliopettaja

4 4 Tekijä(t): Työn nimi: Sivuja (+ liitteitä): Jaana Ilmasti Palvelukseen halutaan sosionomi (AMK) tai vastaava sosiaalialan ammattilainen liitettä Opinnäytetyön kuvaus: Opinnäytetyössäni tarkastelen ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK) ja sosionomi (ylempi AMK) tutkintojen tuottamia pätevyyksiä sekä tutkinnon suorittaneiden työmarkkinarelevanssiutta ja sijoittumista työmarkkinoille sekä koulutus- että työmarkkinoiden näkökulmasta. Sosiaalialan henkilöstön kelpoisuuslain ja tehtävärakenteiden uudistamisen myötä sosionomi (AMK) tutkinnon työmarkkinarelevanssius punnitaan uudella tavalla. Myös sosiaalialan kouluttajien ja yhteiskunnallisten toimijoiden käymä julkinen keskustelu linjaa sosionomien (AMK ja ylempi AMK) koulutusten sisältöä ja sijoittumista työmarkkinoilla. Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Tutkimuksen teoreettinen osuus käsittelee Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushanketta, Suomen koulutusjärjestelmää, sosionomi (AMK) ja sosionomi (ylempi AMK) tutkintoja sekä edellä mainittujen tutkintojen suorittaneiden sijoittumista sosiaalihuollon ammattitehtäviin suhteessa sosiaalityöntekijä (maist.) tutkinnon suorittaneisiin. Metodologinen esittely: Käytän opinnäytetyössäni grounded theorya Helsingin Sanomien sunnuntainumerojen työ- ja koulutuspaikkailmoitusten (N=11 179) ja sosiaalialan koulutusjärjestelmän ja toimijoiden lausuntojen osalta. Toinen tutkimusmetodini on delfi-tutkimuksen (N=32) sovellus. Keskeiset tutkimustulokset: Korkeakoulututkintojen viitekehyksessä kuvataan suomalaiset korkeakoulututkinnot eurooppalaisessa yhteistyössä sovituin kriteerein: korkeakoulututkintojen vaatiman työmäärän, tutkintojen tason ja niille määriteltyjen yleisten oppimistulosten, tutkintojen tuottaman jatkoopintokelpoisuuden ja ammatillisen pätevyyden kautta. Työnantajien kvalifikaatiotoiveissa merkittävimpiä ovat ammattispesifiset taidot (N=196) sekä elämänhallinnalliset taidot (N=151). Sosiaalialan ja koulutusjärjestelmän toimijoiden välillä näyttää vallitsevan yksimielisyys sosionomin (AMK) ammatillisesta määrittelystä ja osaamisesta. Keskustelu siitä, miten sosionomin (AMK) työtehtävät sijoittuvat sosiaalihuollon eri alueilla suhteessa sosiaalityöntekijään (maist.) on yhä käynnissä. Johtopäätökset: Kehittämällä sosionomi (AMK) tutkinnon vastaavuutta työnantajien tarpeisiin voidaan osaltaan vaikuttaa sosionomien (AMK, ylempi AMK) työllistymiseen. Mikäli halutaan parantaa opiskelijoiden työelämään sijoittumista, oppilaitosten kannattaa panostaa työelämäsuhteiden ylläpitämiseen. Sosiaalialalla tarvitaan tulevaisuudessa paitsi moniammatillista yhteistyötä työn tekemiseen, myös lisäpanostusta sosiaalialan ammattilaisten työssäjaksamiseen. Sosiaalialan houkuttelevuuden lisäämisen keinoja voisivat olla esimerkiksi työnohjaus, työkierto ja työn arvostus myös palkkauksen osalta. Asiasanat: Sosionomi (AMK), sosionomi (ylempi AMK), ISCD-koulutusluokitus, rekrytointi

5 5 Author(s): Title: Pages (+appendixes): Jaana Ilmasti Hired a Bachelor of Social Services or equalent professional of Social Services appendixes Thesis description: In my Bachelor s thesis I study qualifications of Bachelor of Social Services and Master s Degrees in the University of Applied Sciences and labour market relevance status of the graduates from the view of the education system and the labour market. Because of The Law of Competency of Social welfare personnel and contents of education of Bachelors and Masters of Social Services in the University of Applied Sciences will be reconsidered. Also the public discussion by educational system and actors of the society lines out contents of education of Bachelors and Masters of Social Services in the University of Applied Sciences as well as ranking in the labour market. Theoretical summary: Theoretical part of the work deals with Kvalifikaatiot murroksessa? -research, educational system of Finland, the Bachelor of Social Services and Master s Degrees in the University of Applied Sciences and the professional status compared to social workers. Methodological summary: In my Bachelor s thesis I use the grounded theory to study the work- and the education announcements (N=11 179) in the Sunday editions of the Helsingin Sanomat, educational system of social services and as well as the statements of the society actors. My second research method is a Delphi (N=32) application. Main results: The qualifications framework describes Finnish higher education qualifications as agreed in Bologna process: in terms of the work load, the level, learning outcomes, eligibility for further study and professional qualifications. Employers most important expectations for qualifications are professional specific skills (N=196) and life management skills (N=151). Between educational system and the society actors appears to be consensus Bachelor of Social Services and professional skills. The discussion of the professional status Social Services and social workers professional status in social welfare work compared to each other is still going on. There appears to be consensus of Bachelor of Social Services and the professional skills. The discussion of Bachelor of Social Services and social workers professional status in social welfare work compared to each other is still going on. Conclusions: By the correlation of Bachelor of Social Services Degree the employees needs can have an effect on the labour market relevance status of Bachelor of Social Services and Master s Degrees in the University of Applied Sciences and labour market relevance status. An effort to boost employee co-operation is relevant. The multi-professional co-operation is needed in social welfare work, but also more resource to coping at work. Ways to make social welfare work more attractive could be e.g. supervision of work, work rotation and valuation also by salary. Key words: the Bachelor of Social Services and Master s Degrees in the University of Applied Sciences, ISCD, recruitment

6 6 SISÄLLYS SAATTEEKSI TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1. JOHDANTO TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushanke Opinnäytetyön metodologinen viitekehys SUOMALAINEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ Työryhmät uudistusten taustalla Korkeakoulujärjestelmän uusin tulokas ylempi ammattikorkeakoulututkinto AMMATTITAITO JA KVALIFIKAATIOT HAVAINTOJA SOSIONOMIEN (AMK) TYÖLLISTYMISESTÄ TYÖMARKKINAKEHITYKSEN UUDEKSI UHKAKUVAKSI PREKARIAATTI HENKILÖARVIOINTI JA REKRYTOINTI TYÖELÄMÄSSÄ SOSIONOMIEN (AMK) TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ POHDINTA Johtopäätökset Oma oppimisprosessi LÄHTEET LIITTEET

7 7 KUVIOT Kuvio 1. Tutkimusaineistot. 16 Kuvio 2. Suomen koulutusjärjestelmän ISCED-luokitus. 25 Kuvio 3. Ammatilliseen pätevyyteen liittyviä merkityksiä. 38 TAULUKOT Taulukko 1. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen syklin tutkintojen kuvaukset. 24 Taulukko 2. Sosionomien (AMK) ammatinvalinnan sisäisiä perusteluita. 47 Taulukko 3. Sosionomien (AMK) työttömyyden kesto. 48 Taulukko 4. Sosionomien (AMK) oma arvio työmarkkina-asemastaan. 50 Taulukko 5. Esimerkkejä sosiaalialan toimijakeskustelusta vuonna Taulukko 6. Vastavalmistuneiden ensimmäisen työpaikan saanti vuosina Taulukko 7. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden ensimmäiset tehtävät vuosina Taulukko 8. Vastaajat työnantajien mukaan toukokuussa Taulukko 9. Sosiaalialan tehtävänimikkeissä kunnan palveluksessa työskentelevientehtäväkohtaiset bruttopalkat toukokuussa Taulukko 10. Helsingin Sanomien 2004 aineisto (N=11 179). 68 Taulukko 11. Työnantajasektori sosiaalialan tutkintoa edellyttäneissä työpaikkailmoituksissa (N=210). 70 Taulukko 12. Kvalifikaatiovaatimukset sosiaalialan tutkintoa edellyttäneissä työpaikkailmoituksissa (N=210). 71 Taulukko 13. Kvalifikaatiovaatimuksena englannin, ruotsin tai saksan kielen hallintavaade sosiaalialan tutkintoa edellyttäneissä työpaikkailmoituksissa (N=210). 72 Taulukko 14. Työsuhteen pituus sosiaalialan tutkintoa edellyttäneissä työpaikkailmoituksissa (N=210). 73 Taulukko 15. Työpaikan sijaintilääni sosiaalialan tutkintoa edellyttäneissä työpaikkailmoituksissa (N=210). 74 Taulukko 16. Sosiaalialan tutkinnon koulutuspaikan maantieteellinen sijainti koulutuspaikkailmoituksissa (N=35). 75

8 8 LIITTEET Liite 1. KVALIFIKAATIOT MURROKSESSA? -tutkimushankkeen esittely Hankelomakepohja Liite 2. Delfi-avaininformantit. 108 Liite 3. Delfi-kysely avaininformanteille. 109 Liite 4. ECTS -työryhmä Ammattikorkeakoulujen osallistuminen eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen. Koulutusohjelmakohtainen kompetenssianalyysi, sosiaalialan koulutusohjelma. 116 Liite 5. Ammattikorkeakoulututkinnot oppimistulosten/tutkintotavoitteiden perusteella luokiteltuna. 118 Liite 6. Sosiaalialan ammatillisen työn eettiset periaatteet. 119 Liite 7. Talentian kannanotoissa käytettävät linjaukset Liite 8. Sosiaalialan henkilöstön tehtävärakennetta ja mitoitusta koskevat suositukset Liite 9. Sosiaalityön koulutus pysyy yliopistoissa Liite 10. Sosiaalityön koulutus kuuluu tiedeyliopistoihin Liite 11. Sosionomin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tuottama pätevyys sosiaalityöntekijän tehtäviin Liite 12. Vastine ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston tiedotteeseen ( ) Liite Lausunto oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön uudistamistyöryhmän muistiosta Liite 14. Sosionomien ammatti-identiteettiä vahvistettava Liite 15. Parempi palkka poistaisi sosiaalityöntekijäpulan Liite 16. Avoin kirje Talentia ry:n puheenjohtaja Eila Malmströmille. 143 Liite 17. Liite 18. Liite 19. Liite 20. Esimerkki Helsingin Sanomien 2004 työpaikkailmoituksista, kaupallisen koulutuksen tutkintovaateen työtehtävä. 146 Esimerkki Helsingin Sanomien 2004 työpaikkailmoituksista, sosiaalialan koulutuksen tutkintovaateen työtehtävä A. 147 Esimerkki Helsingin Sanomien 2004 työpaikkailmoituksista, sosiaalialan koulutuksen tutkintovaateen työtehtävä B. 148 Avoimien työtehtävien täyttämistä koskevaa hakijoiden kelpoisuutta ja rekrytointia määrittelevää lainsäädäntöä. 149

9 9 1. JOHDANTO Opinnäytetyössäni tarkastelen ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK) ja sosionomi (ylempi AMK) tutkintojen tuottamia pätevyyksiä sekä tutkinnon suorittaneiden työmarkkinarelevanssiutta ja sijoittumista työmarkkinoille sekä koulutus- että työmarkkinoiden näkökulmasta. Työmarkkinat ovat nykyihmisen toiminta-areenoista eräs kiinnostavimpia. Työmarkkinoihin kytkeytyvät monet muut tärkeinä pitämämme hyvinvointiyhteiskunnan järjestelyt, kuten työhön perustuva sosiaaliturva ja työn verotus. (Heinonen & Hämäläinen & Räisänen & Sihto & Tuomala 2004, 11.) Myös koulutuksella on tiivis kytkentä työelämään. Työpanoksen kysyntä ja tarjonta liittyy inhimillisiin ihmisyksilöihin ja heidän osaamiseensa, mikä erottaa työmarkkinat hyödyke- ja pääomamarkkinoista. (Heinonen ym. 2004, 11.) Työnantajien kvalifikaatiotoiveet ja lainsäätäjän asettamat muodollisen pätevyyden vaatimukset määrittelevät osaltaan työnhakijoiden ja työnantajien toiveiden kohtaamista. Sosiaalialan henkilöstön kelpoisuuslain ja tehtävärakenteiden uudistamisen myötä sosionomi (AMK) tutkinnon työmarkkinarelevanssius punnitaan uudella tavalla. Palvelurakenteiden ja palvelutuotannon uudistumisella ja globalisaatiolla on oma vaikutuksensa. Myös sosiaalialan kouluttajien ja yhteiskunnallisten toimijoiden käymä julkinen keskustelu linjaa sosionomien (AMK, ylempi AMK) koulutusten sisältöä ja sijoittumista työmarkkinoilla. Olen poiminut opinnäytetyöhöni esimerkinomaisesti otteita parhaillaan käytävästä eri toimijatahojen välisestä keskustelusta, joka liittyy sosionomi (AMK) sosiaalityöntekijä (maist.) -työnjaon ja muodollisen pätevyyden kysymyksiin. Harveyn (2005, 13) mukaan työllistymisessä ei ole kyse vain työpaikan saamisesta, vaan samanaikaisesta yksilön ominaisuuksien, elämänhallintataitojen ja oppimisen kehittymisestä. Sosionomien (AMK) sijoittuminen työmarkkinoille kiinnostaa, paitsi henkilökohtaisena sijoittumismahdollisuuksieni kartoittamisena, myös laajemmasta työmarkkinanäkökulmasta tarkasteltuna. Harveyn (2005, 13) mukaan työllistymistä voidaan määritellä ESECT 1 työryhmän määritelmän avulla seuraavasti: päämäärien, taitojen, ymmärryksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien summa, minkä avulla valmistuva opiskelija todennäköisesti työllistyy ja onnistuu valitsemassaan ammatissa itseään, työyhteisöään ja kansantaloutta hyödyttävällä tavalla. 1 The Enchancing Student Employability Co-ordination Team, Iso-Britannia.

10 10 Opinnäytetyöni liittyy Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushankkeeseen, jonka aineistona ovat Helsingin Sanomien 2004 sunnuntainumerojen koulutus- ja työpaikkailmoitukset. Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushanke on Kemi Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusyksikössä käynnissä oleva työvoiman kysyntää sekä koulutustarjontaa kartoittava tutkimushanke.

11 11 2. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuskysymykseni jakautuvat kahteen osakokonaisuuteen. Opinnäytetyöni ensimmäisessä osassa tutkimuskysymyksiäni ovat, miten sosionomi (AMK) tutkinnon suorittaneet sijoittuvat työmarkkinoille, ja miten tutkinto vastaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Toisessa osakokonaisuudessa tutkimuskysymyksiäni ovat Helsingin Sanomien 2004 sunnuntainumeroiden työ- ja koulutuspaikkailmoitusten osalta, kuinka paljon aineistossa on sosiaalialan työ- ja koulutuspaikkoja sekä millaisia kvalifikaatiovaatimuksia työpaikkailmoituksissa on. Tutkimusmetodeina olen käyttänyt delfi-tekniikkaa ja Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushankkeen aineiston osalta aineistoon perustuvaa grounded theorya. Alasuutarin (2001, 168) mukaan teoreettinen viitekehys on arkiajattelusta poikkeava tapa tematisoida ja hahmottaa ilmiöitä ja metodi on tapa soveltaa sitä tiettyyn teemaan tai aiheeseen. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa yhdistellään käsitteitä ja näin saadaan vastaus tutkimustehtävään. Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn, jossa edetään empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. Tuomen ja Sarajärven (2002, 115) mukaan Hämäläinen (1987) kuvaa abstrahointia prosessiksi, jossa tutkija muodostaa yleiskäsitteiden avulla kuvauksen tutkimuskohteesta. Abstrahoinnissa empiirinen aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin ja tuloksissa esitetään empiirisestä aineistosta muodostettu aineistoa kuvaava teema. Abstrahoinnilla tarkoitetaan aineiston käsitteellistämistä alkuperäisinformaatiosta teoreettisiin käsitteisiin ja johtopäätöksiin. Johtopäätösten tekemisessä tutkija pyrkii ymmärtämään, mitä asiat tutkittaville merkitsevät. Tutkija pyrkii siis ymmärtämään tutkittavia heidän omasta näkökulmastaan analyysin kaikissa vaiheissa. (Tuomi & Sarajärvi 2002, ) Omassa opinnäytetyössäni olen pyrkinyt ottamaan haltuun sekä korkeakoulujärjestelmän tuottaman muodollisen pätevyyden että sen vastaavuuden työmarkkinatoimijoiden tarpeisiin. 2.1 Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushanke Leena Viinamäki (2006a) esitteli Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushankkeen taustayhteisölleen ja avaininformanteille seuraavasti: Kemi Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusyksikössä on käynnissä työvoiman kysyntää sekä koulutustarjontaa kartoittava tutkimushanke. Tutkimushankkeessa selvitetään työvoiman rekrytointikäytäntöjä ja kvalifikaatiovaatimuksia sekä koulutuksen tuomia kvalifikaatioita. Tutkimusaineiston muo-

12 12 dostavat Helsingin Sanomien vuoden 2004 sunnuntainumerojen työ- ja koulutuspaikkailmoitukset (alustavan laskennan mukaan N=11 179) ja työ- ja koulutusmarkkinoita koskevat tilastot sekä avaininformanteille (N=32) tehtävä posti/e-kysely. Kemi Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusyksikön yliopettaja (YTT) Leena Viinamäki toimii hankkeessa vastuullisena tutkijana tutkien koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden rakenteistumisen reunaehtoja kvalifikaatioiden kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta sekä sosionomiopiskelija Jaana Ilmasti perehtyy erityisesti sosionomien rekrytointia, rekrytoitumista ja kvalifikaatiovaatimuksia koskeviin kysymyksiin (Viinamäki 2006a; Liite 1.; Sosiaalipolitiikan päivät 2006, Jyväskylä). Viinamäki (2006b) kirjoittaa, että kvalifikaatiokavalkadin laajentumista määrällisesti ja laadullisesti kuvaa jatkuvasti laajeneva kvalifikaatioterminologia. Puhutaan työelämässä tai elämässä yleensä tarvittavista kvalifikaatioista, ydin- ja reunakvalifikaatioista, moniammatillisuudesta ja sen horisontaalisesta ja vertikaalisesta ulottuvuudesta, monitaitoisuuden ammattivapaista kvalifikaatioista, työmarkkinakelpoisuudesta jne. Kvalifikaatiot voidaan jaotella opiskeluaikana, työelämässä ja työelämän ulkopuolella tarvittaviin kvalifikaatioihin, jotka puolestaan voidaan jakaa edelleen arkielämässä ja vapaa-aikana tarvittaviin kvalifikaatioihin. Työnantajien työntekijöilleen asettamien kvalifikaatiovaatimusten laajentuminen näkyy esimerkiksi sanomalehtien työpaikkailmoituksia lukiessa. Ihmisestä on tullut vähitellen erilaisia koulutuspalveluja kuluttava ja niitä hankkiva asiakas. Oppilaitoksista opettajineen on puolestaan tullut koulutuspalvelujen tuottajia. (Viinamäki 2006b.) Viinamäen (2006b) mukaan Suomen kaltaisissa koulutusyhteiskunnissa sekä koulutus- että työmarkkinakansalaisuudesta näyttää olevan muodostumassa universaalisen kansalaisuuden yksi ulottuvuus. Ihmisen elämää koulutusmarkkinakansalaisena luonnehtivat piirteet ovat yleistyneet myöhemmin kuin hänen elämäänsä työmarkkinakansalaisena luonnehtivat piirteet. Työmarkkinakansalaisuutta voidaan pitää modernin palkkatyössäkäyntiin perustuvan teollistuneen yhteiskunnan yhtenä ilmentymänä, joka perustuu ja jossa korostuu palkkatyössäkäynti oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Työmarkkinakansalaisuutta rakenteistavat yksilötasolla ihmisen sukupuolen, iän ja opiskelu- ja työhistorian lisäksi hänen reaaliaikainen työmarkkinaasemansa, työsuhdetyyppinsä, ammatilliset, yleissivistävät ja sosiaaliset kvalifikaationsa, perhepiirinsä mahdollisuuksineen ja rajoituksineen sekä opiskelu- ja työssäkäyntimahdollisuutensa. Sen yhteiskunnallisena kontekstina toimivat institutionaaliset toimintakäytännöt (ml.

13 13 hyvinvointivaltion palvelujärjestelmä, koulutus- ja työmarkkinat) lainsäädännöllisine mahdollisuuksineen ja rajoituksineen. (Viinamäki 2006b; ks. Viinamäki 1999.) Suomessa on hyvät mahdollisuudet hyödyntää tutkimustyössä eri rekisterien pohjalta laadittavia tilastoja. Rekisteritietojen yhdistely antaa monipuoliset mahdollisuudet tutkimukselle. Myös haastattelu- ja kyselytutkimusten tietoja voidaan täydentää yhdistämällä niihin rekistereistä saatavia tietoja. On kuitenkin muistettava, että tilastojen ja rekisterien antama kuva perustuu rekisterin ylläpitäjän tekemiin käsitemäärittelyihin ja luokituksiin. (Ek & Saari & Sovio & Viinamäki 2004, 3.) Olen hyödyntänyt opinnäytetyössäni Tilastokeskuksen ylläpitämiä rekistereitä ja tilastoja muun muassa kunta- ja koulutusluokituksen osalta. Sosiaalialan tutkintojen työmarkkinarelevanssius? Leena Viinamäki (2006b) toteaa artikkelissaan Kansalaisuuden uudet ulottuvuudet haasteena hyvinvointipalveluille ja sosiaalialan työlle, että tällä hetkellä Suomessa valmistuu kahdeksalta, eli useammalta eri koulutusasteelta kuin koskaan aikaisemmin, erityyppisiä sosiaalialan hyvinvointipalvelujen ammattihenkilöitä. Jokaiselta koulutusasteelta valmistuu asteensa erikoisosaajia suuntautumis- ja sivuainevalintojensa mukaisesti. Viinamäki jatkaa, että koska suomalainen korkeakoulujärjestelmä perustuu duaalimalliin, pitäisi ammatti-, tiede- ja taidekorkeakoulujen keskittyä relevanttiin ja riittävän informatiiviseen tutkintokohtaiseen profiloitumiseen koulutuksen tuottamien kvalifikaatioiden ja tutkintonimikkeiden osalta (ks. Lohiniva 2003). Enempää työvoimaa rekrytoivat työnantajat kuin eriasteisia koulutusvaihtoehtoja miettivät kansalaisetkaan eivät välttämättä tiedä eriasteisten sosiaalialan tutkintojen tosiasiallista työmarkkinarelevanssiutta ja tutkinnon substanssiin liittyviä painopiste-eroja. Niinpä lienee aiheellista kysyä viimeaikaisiin koulutusjärjestelmäuudistuksiin liittyen, mikä on esimerkiksi sosiaalialan ammattikorkeakoulun ylemmän AMK-tutkinnon ja tiedekorkeakoulun kandidaatin tutkinnon antama työmarkkinarelevanssius suhteessa tiedekorkeakoulun maisterin tutkintoon nyt ja tulevaisuudessa? Edelliseen kysymykseen vastaamista helpottanee toiminnanohjaaja vs. toiminnan ohjaaja -metaforan hyödyntäminen. Tällöin määritellään se, kuka on suhteessa kehenkin toiminnanohjaaja ja toiminnan ohjaaja ottaen huomioon kulloisetkin työpaikkahierarkkiset olosuhteet. Toiminnanohjaajan ensisijaisena tehtävänä on hankkia tekemiensä erityyppisten reaaliaikaisten ja tulevaisuuteen orientoituvien tarveanalyysien avulla toiminnallisia, määrällisiä ja laadullisia resursseja välittömänä asiakaspalvelutyöntekijänä toimivalle toiminnan ohjaajalle. Toteutettaessa sosiaalialan käytännön asiakastyötä on tärkeää tie-

14 14 dostaa eri sosiaalialan tutkinnon suorittaneiden ammattiryhmien kvalifikaatioiden spesifisyys toiminnanohjaajuuteen vs. toiminnan ohjaajuuteen. (Viinamäki 2006b, 3.) Leena Viinamäki (2006b, 4 5) toteaa painokkaasti, että optimaalisen hyvinvointikansalaisuuden saavuttaminen edellyttää nykyisin varsin vakaata (verraten hyväpalkkaista) asemaa työmarkkinoilla. Siihen kuuluu jonkinasteisen ammatillisen tutkinnon suorittaminen koulutusmarkkinoilla, koska työnantajat painottavat työvoiman rekrytoinnissa muodollisia kvalifikaatioita. Onkin niin, että kansalaisten koulutus- ja kvalifikaatiotaso ohjaavat heidän selviytymistään työmarkkinoilla ja yleensä elämässä. Mitä parempaa palkkaa kansalainen saa työstään, sitä parempaa äitiys- ja työttömyyspäivärahaa hän saa jäädessään äitiyslomalle tai työttömäksi. Osallisuuden potentiaalinen negatiivinen kumuloituva noidankehä asettaa uudentyyppisiä haasteita myös hyvinvointipalvelujärjestelmälle ja sosiaalialan työntekijöiden tekemälle korjaavalle ja ennaltaehkäisevälle työlle. Kvalifikaatiovaatimusten tullessa jatkuvasti vaativimmiksi yksittäistä kansalaista kohtaan kaikilla elämän alueilla on tärkeää arvioida sitä, millaiset ovat korkeakoulututkintoa matalamman tutkintotason omaavien kansalaisten pärjäämisen mahdollisuudet sekä mahdollisuus saavuttaa optimaalinen hyvinvointivaltiokansalaisuus? Sosiaaliturvajärjestelmän toimivuus ja sosiaalialan työntekijöiden asiantuntijuus ovat avainasemassa, kun pyritään sekä ennaltaehkäisemään koulutus-, työmarkkina- ja hyvinvointivaltiokansalaisen syrjäytymistä erilaisissa riskitilanteissa että auttamaan häntä tilanteessa, jossa hän on jo syrjäytynyt. (Viinamäki 2006b, 4 5.) 2.2 Opinnäytetyön metodologinen viitekehys Alasuutarin (2001, 135) mukaan metodi on tutkimusasetelman oleellinen osa, koska se auttaa tutkijaa näkemään ongelman asettelun kannalta olennaiset ilmiöt paljastavassa valossa. Oma selitysmalli tutkittavan ilmiön luonteesta on syytä perustella mahdollisimman hyvin, mutta samalla on hyvä muistaa, ettei se ole koskaan varmaa tietoa: korkeintaan se voi olla paras arvaus. Käytän opinnäytetyössäni grounded theorya Helsingin Sanomien sunnuntainumerojen työja koulutuspaikkailmoitusten (N=11 179) osalta. Aineistolähtöinen teoria pohjautuu valitun aineiston kvalitatiiviseen tarkasteluun. Aineistolähtöisellä tutkimuksella, grounded theorylla, on kohtuullisen pitkän historia. Sosiologit, filosofian tohtorit Barney G. Glaser ja Anselm L. Strauss kirjoittivat vuonna 1967 hämmentävästä kuilusta teoreettisen ja empiirisen tutkimuk-

15 15 sen välillä. Kuilua on yritetty pienentää sosiologien ja muiden käyttäytymistieteilijöiden toimesta 1940-luvun alkuvuosista lähtien kehittämällä teorioiden testattavuutta. Glaser ja Strauss (1974) olivat huolissaan käytettävän teorian relevanttiudesta tutkimukseen. Relevanssiutta, reliabiliteettia ja validiutta voidaan heidän mukaansa parantaa keskittymällä kvantitatiivisen todistustaakan sijaan kvalitatiivisempaan näkökulmaan aineiston keräämisessä ja koodaamisessa. Tuomen ja Sarajärven (2002, 98) mukaan aineistolähtöinen tutkimus on erittäin vaikeaa toteuttaa jo sen vuoksi, että ajatus itse havaintojenkin teoriapitoisuudesta on yleisesti hyväksytty periaate. Ei ole olemassa objektiivisia havaintoja sinällään, vaan muun muassa jo käytetyt käsitteet, tutkimusasetelma ja -menetelmä ovat tutkijan asettamia ja vaikuttavat aina tuloksiin. Laadullisessa tutkimuksessa myönnetään tämä ongelma, mutta aineistolähtöisessä tutkimuksessa ongelma on perustavampaa laatua kuin tutkimuksissa yleisesti. On kyse siitä, voiko tutkija kontrolloida, että analyysi tapahtuu aineiston tiedonantajien ehdoilla, eikä tutkijan ennakkoluulojen saattelemana. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 98.) Alasuutarin (2001, 37 38) mukaan tutkimuksen viitekehys ei ole pelkkä ongelman ratkaisun etsimisessä koeteltavien selitysmallien lista, vaan tapa hahmottaa tutkittavaa todellisuutta. Havaintoja ja päätelmiä tekevä tutkija voi hyvinkin löytää uusia, käytetyn viitekehyksen kanssa sopusoinnussa olevia selitysmalleja. Laadullisen tutkimuksen yleisimmät aineistonkeruumenetelmät ovat haastattelu, kysely, havainnointi ja erilaisiin dokumentteihin perustuva tieto. Niitä voidaan käyttää joko vaihtoehtoisina, rinnakkain tai eri tavoin yhdistettynä tutkittavan ongelman ja tutkimusresurssien mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2002, 73). Edellä mainittuja tutkimusmenetelmiä voidaan käyttää myös määrällisen tutkimuksen menetelminä. Tuomi ja Sarajärvi (2002, 73) opastavat valitsemaan ja yhdistelemään tutkimusmenetelmiä tutkimusasetelman formaalisuuden perusteella. Mitä vapaampi tutkimusasetelma on, sitä luontevampaa on käyttää havainnointia ja keskusteluja aineistonhankinnan menetelminä. Ja vastaavasti, mitä formaalimpi ja strukturoidumpi tutkimusasetelma on, sitä enemmän edellytetään kokeellisia menetelmiä ja strukturoituja kyselyjä. Olen käsitellyt opinnäytetyöni aineistoa triangulaatioanalyysin avulla. Triangulaatiolla tarkoitetaan tutkittavan aineiston analysoimista useammasta kuin yhdestä näkökulmasta sekä useamman kuin yhden aineistolähteen samanaikaista tutkimista. Tuomen ja Sarajärven (2002, 140) mukaan tiedetään, että tutkimuksessa käytetyt menetelmät eivät ole neutraaleja välineitä, jotka tuottavat samat tulokset riippumatta metodeita ohjaavasta ajattelusta, tutkijasta tai tiedonlähteistä. Tuomi ja Sarajärvi (2002, ) toteavat, että Denzinin (1978) mukaan

16 16 triangulaatio pyrkii vastaamaan juuri tähän ongelmaan: se on toimintasuunnitelma, jonka avulla tutkija kykenee ylittämään henkilökohtaiset ennakkoluulonsa, koska triangulaatiossa hän ei voi sitoutua vain yhteen näkökulmaan. Opinnäytetyöni aineisto muodostuu neljästä osa-aineistoista (Kuvio 1.). Helsingin Sanomien koulutuspaikkailmoitukset (N=2 073) Lausuntoja sosiaalialan henkilöstön kvalifikaatioista (N=10) KVALIFIKAATIOT MURROKSESSA? tutkimushanke Delfi-avaininformantit (N=32) Helsingin Sanomien työpaikkailmoitukset (N= 9 106) Kuvio 1. Tutkimusaineistot. Tutkimusaineistoni muodostuu kahdesta aineistokokonaisuudesta, joka puolestaan muodostuu neljästä eri aineistosta. Aineisto koostuu Helsingin Sanomien 2004 sunnuntainumeroiden työja koulutuspaikkailmoituksista (N=11 179), delfi-tutkimuksen avaininformanttien (N=32) vastauksista ja sosiaalialan eri toimijoiden parhaillaan käynnissä olevasta sosiaalialan tutkinnon suorittaneiden henkilöiden kvalifikaatio- ja työmarkkinoille sijoittumiskeskustelusta (N=10). Tuomen ja Sarajärven (2002, ) mukaan metodologisella triangulaatiolla tarkoitetaan useiden metodien käyttöä, jolloin tarkoitetaan samasta ilmiöstä eri metodein tai tutkimusstrategioin kerättävää tietoa (esim. haastattelu, kysely tai dokumenttien analyysi). Ian Hodderin (2000, 703) mukaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa kirjallinen aineisto ansaitsee arvoisensa huomion. Käyttämällä kirjallista aineistoa tutkija voi usein päästä käyttämään aineistoa, minkä käyttöä muuten rajoittaisi yksityisyydensuoja, luottamuksellisuus tai anonymi-

17 17 teetti. Kirjoitettu materiaali on tärkeää kvalitatiivisessa tutkimuksessa senkin takia, että aineisto on yleensä helposti ja edullisesti saatavilla, aineistoa ei välttämättä ole saatavilla muun muotoisena ja se säilyy muuttumattomana antaen samalla kontekstiin sidotun ajankuvauksen. Aineistopohjaisessa tutkimuksessa teorian ja aineiston välinen tarkastelu ei välttämättä ole objektiivista, vaan näkökulma pikemminkin muodostaa koherenttiuden teorian ja aineiston välille. Toisaalta taas aineistoa voidaan käyttää osoittamaan teoria paikkaansa pitämättömäksi. (Hodder 2000, 713.) Aineistolähtöisen tutkimuksen reliabiliteettiin voi vaikuttaa tutkijan näkökulma ja lähtökohdat, mutta aineistolähtöisen tutkimuksen vahvuus on eittämättä se, että aineistoa voidaan toistuvasti tarkastella uudestaan, mahdollisesti toisesta näkökulmasta (Hodder 2000, 713). Pidgeonin ja Henwoodin (2005, 636) mukaan grounded teoreettinen aineisto on ensin järjestettävä sellaiseen, pysyvän tallennuksen muotoon, mitä voi tutkimuksen kuluessa tarkastella. Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushankkeen aineisto oli painetussa muodossa, ja koodausvaiheessa SPSS-tiedostoina. Luotaessa koodausmuuttujia on Pidgeonin ja Henwoodin (2005, 637) mukaan ensiarvoisen tärkeää muotoilla (ks. Glaser & Strauss 1967) aineisto niin, että se tarjoaa tunnistettavan kuvauksen aineiston yksiköistä ja käytöstä prosessin aikana. Kvalifikaatiot murroksessa? -tutkimushankkeen aineiston koodausmuuttujat pyrittiin luomaan mahdollisimman kuvaaviksi ja yksiselitteisiksi. Muuttujien vertailun avulla aineistosta pystyttiin, kuten Pidgeon ja Henwood (2005, 637) kehottavat, etsimään samanlaisuutta ja eroja vertailemalla muuttujien esiintymistä. Delphi, Delfoi, Delfi, Delfoe rakkaalla lapsella on monta nimeä. Opinnäytetyössäni käytän tutkimustekniikasta nimeä delfi, ja kaikki menetelmään liittyvät maininnat on yhdenmukaistettu sille nimelle. Kuusen (2003, 134) mukaan tarina kertoo Maan jumalatar Gaian asuneen kauan sitten Delfoissa Kreikassa lohikäärme Pythoksen suojelemana. Ylijumala Zeuksen poika Apollo kuitenkin tappoi lohikäärmeen ja teki itsestään Delfoin valtiaan. Hänestä tuli kuuluisa kaikkialla Kreikassa kauneutensa ja harvinaisen tulevaisuuden ennaltanäkemisen kyvyn ansiosta. Paikan nimi Delfoi tulee sanasta delfiini, joksi Apollo muutti itsensä hankkiakseen ensimmäiset papit oraakkelilleen. Oraakkeleita oli Kreikassa useampia, niitä oli Dodonassa, Delfoissa ynnä muissa paikoissa. Kaikkein kuuluisin oli Delfoin oraakkeli. Delfoin oraakkelissa aina pidettiin kolme nuorta tyttöä; kaksi oli palvelusvalmiina ja kolmas oli harjoitettavana. Heidän täytyi pysyä neitsyinä, syödä määrättyä ruokaa ja noudattaa säännöllisiä ja tarkoin järjestettyjä elämäntapoja. Temppelin suuressa avarassa salissa oli permantona vain kallio ja siinä lohkeama,

18 18 josta nousi huumaavia höyryjä. Papitar, joka vastasi kysymyksiin, tuli sisälle ja istuutui kolmijakkaralle siten, että myrkyllinen ylösnouseva höyry kietoi hänet yltympäri. Höyryt vaivuttivat hänet horrostilaan, ja siinä tilassa hän vastasi kysymyksiin. (Kuusi 2003, 134.) Kuusen (2003, ) mukaan delfi-tekniikassa tavalla tai toisella asiantuntijoiksi luokiteltavat toimivat tulevan kehityksen oraakkeleina. Tulevaisuudentutkimuksessa delfi-tekniikan käsitettä alettiin käyttää Rand-yhtiössä Yhdysvalloissa 1950-luvulla salaisissa sotilasteknologiaan liittyvissä tutkimuksissa. Menetelmä lähti siitä, että joku joukko todella tiesi erikoisalansa tulevaisuudesta enemmän kuin kadunmies ja oli myös valmis esittämään kyselyssä parhaan tietonsa. Osmo Kuusi (2003, 134) kirjoittaa, että delfi-tekniikka käsittelee asiantuntijatietoa erityisellä tavalla, ja jatkaa, että Woudenbergin (1991) tapaan delfi-tekniikalla voi tulkita olevan kolme keskeistä piirrettä: tunnistamattomuus (anonymity). Pyrkimys siihen, että henkilöiden asema ei vaikuta toisten kommentteihin. Opinnäytetyöni tutkimusaineiston internetpohjainen e-/postikysely toteutettiin siten, että vastaajan henkilöllisyys ei kirjautunut missään vaiheessa, eivätkä avaininformantit tienneet, ketä muut vastaajat ovat. Toinen keskeinen piirre on monta kierrosta (iteration). Delfi-tutkimuksessa on useampia kierroksia, joiden aikana asiantuntijoilla on mahdollisuus korjata ja muuttaa kannanottojaan. Kolmas keskeinen piirre on palaute (feedback). Kannanottojen korjaukset perustuvat toisilta panelisteilta saatuun palautteeseen. (Kuusi 2003, ) Asiantuntijamenetelmillä voidaan tarkoittaa Jari Metsämuurosen (2001, 27) mukaan sellaisia menetelmiä, jotka eivät perustu ensisijaisesti laskennallisiin elementteihin, vaan joissa hyödynnetään asiantuntijoiden tietämystä, intuitiota tai havaitsemiskykyä tulevaisuuden. Etujensa lisäksi delfi-tekniikalla on eräitä puutteita. Oleellista on, että seuraavista viidestä kriittisestä tekijästä huolimatta ovat kritiikkiäkin esittäneet tutkijat käyttäneet delfi-tekniikkaa. Metsämuurosen koonnin mukaan kriittisiä kohtia ovat seuraavat: asiantuntijoiden valinta. Kukaan ei pysty sanomaan, kuinka monta asiantuntijaa tulisi olla tai edes kuka on riittävä asiantuntija paneeliin. Opinnäytetyöni delfi-tutkimuksessa käytettiin asiantuntijajoukkoa (N=32; Liite 2.) jossa on yhteiskunnan edustajia opiskelijoista, työmarkkinoiden eri osapuolista sekä ministeriötasolta ja lainsäätäjistä. Metsämuurosen (2001, 30) mukaan toinen kriittinen kohta on ensimmäinen delfi-kierros. Metsämuurosen mukaan Kuusi (1996, 136) on tähdentänyt oikeiden kysymysten laadinnan merkitystä. Tavoitteemme oli Leena Viinamäen kanssa muotoilla delfiavaininformanteille (N=32) esitettävät kysymykset niin selkeästi ja rajatusti, että vastaaja ei joudu tulkitsemaan kysymyksen sisältöä. Metsämuurosen (2001, 31) mukaan kolmas vaihe,

19 19 missä pitää tehdä kriittisiä valintoja, on iteraatiokertojen määrän valinta. On sanottu, että jos kierroksia on enemmän kuin kolme, tulee tutkimuksesta aikaa vievä ja kallis. On myös esitetty, että kolmannen kierroksen jälkeen ei juuri muutoksia tulisi mielipiteisiin. Toteutin opinnäytetyöni delfi-kyselyn yhden kierroksen periaatteella. Metsämuurosen (2001, 31) mukaan neljäs keskeinen ongelma on konsensus, tai lähinnä se, mitä pidetään konsensuksena. Tänä päivänä delfi-tutkimuksessa on luovuttu konsensukseen pyrkimisestä. Opinnäytetyöni delfikyselyn tavoitteena oli kerätä asiantuntijoilta tietoa, ei saavuttaa yhteistä lopputulosta tai mielipidettä. Viides kritiikin lähde on tutkimuksen tulokset. Delfi-tutkimuksen reliabiliteetti eli toistettavuus on epämääräinen. Olisivatko toiset asiantuntijat antaneet toisenlaisen lopputuloksen? (Metsämuuronen 2001, ) Opinnäytetyössäni delfi-tutkimuksen aineisto on esimerkinomainen otos, eikä tutkimustuloksen toistettavuus ole olennaista. Delfi-avaininformanttikysely Lomakehaastattelussa ei voi kysyä mitä tahansa sellaista, mitä olisi mukavaa tai hyödyllistä tietää, vaan siinä kysytään tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmanasettelun kannalta merkityksellisiä kysymyksiä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 77). Opinnäytetyöni ensimmäisen osakokonaisuuden delfi-tutkimuksen internet-pohjaisessa posti/e-kyselyssä (Liite 3.) on 29 kysymystä, joista yhdeksän on avokysymystä. Alakohtineen kysymykset muodostavat 50 kohdan kokonaisuuden. Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi (2002, 71) kirjoittavat (ks. Kvale 1996) käytännöllisen ohjeen mukaan olevan liian myöhäistä alkaa ajatella analyysia, kun haastattelut on jo tehty. On järkevää miettiä analysointitapaa jo ennen aineiston keräämiseen ryhtymistä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 71). Laadin delfi-tutkimuksen haastattelukysymysten ja muuttujien ensimmäiset versiot Leena Viinamäen kanssa tammikuussa Hioimme ja pohdimme niitä toukokuun loppuun saakka. Prosessille oli tyypillistä kehäkierto hyväksyttiin ja hylättiin, harkittiin uudestaan ja palattiin osittain aikaisempaankin.

20 20 3. SUOMALAINEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ Trunk Sircan, Nastavin, Lesjakin ja Sulcicin (2006, 53) mukaan globalisaatio aiheuttaa muutoksia sekä yhteiskunnassa että korkeakoulutuksessa, jonka tehtävänä on kehittää yhteiskunnallisia innovaatioita ja uusia malleja. Opiskelijoiden ja opettajien kansainvälistyminen haastaa tutkintojen vertailtavuuden ja työmarkkinatarpeisiin vastaavuuden (Trunk Sirca ym. 2006, 53). Kansainvälistymisen tarpeeseen vastatakseen oppilaitokset toteuttavat sosiaalialan koulutusohjelmia myös englanninkielisenä. Kemi Tornion ammattikorkeakoulussa on käynnissä englanninkielinen sosionomi (AMK) -koulutusohjelma, Bachelor of Social Services (Kemi Tornion AMK 2006a). Englanninkielisen koulutusohjelman toteuttaminen haastaa myös koulutuksen järjestäjän henkilöstön kieli- ja ammattitaitovaatimukset. Tutkinnon tuottaman muodollisen pätevyyden ja ammatillisen osaamisen tulee olla vertailukelpoinen myös globaaleilla työmarkkinoilla. Työryhmät korkeakoulututkinnon kuvausten taustalla Opetusministeriön asettaman Korkeakoulututkintojen viitekehys -työryhmän 2 tehtävänä oli laatia selvä ja ymmärrettävä kuvaus (tutkintojen viitekehys) suomalaisista korkeakoulututkinnoista. Kuvaukseen tuli sisällyttää kaikki suomalaiset korkeakoulututkinnot niiden vaatiman työmäärän, niiden tason, määriteltyjen oppimistulosten, tutkintojen tuottaman jatkoopintokelpoisuuden ja ammatillisen pätevyyden perusteella. (Mattila ym. 2005, 6.) Työryhmän (2005, 10 12) raportissa todetaan, että globalisaation myötä myös työvoima liikkuu maiden välillä. Vuonna 1998 käynnistyneen Bolognan prosessin perimmäinen tavoite on muodostaa eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä ja lisätä samalla eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin verrattuna. 2 Työryhmä koostuu: opetusministeriö kutsui puheenjohtajaksi johtaja Markku Mattilan opetusministeriön yliopistoyksiköstä ja jäseniksi työryhmään: opetusneuvos, sittemmin korkeakouluneuvos Anita Lehikoisen (opetusministeriön yliopistoyksikkö); opetusneuvos Osmo Lampisen (opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikkö); ylitarkastaja Maarit Palosen (opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikkö); opetusneuvos Carita Blomqvistin (Opetushallitus); projektisuunnittelija Karl Holmin (Korkeakoulujen arviointineuvosto); erikoistutkija Aila Revon (Tilastokeskus); vararehtori Hannele Niemen (Helsingin yliopisto); rehtori Mauri Panhelaisen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu); yliopettaja Riitta Rissasen (Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu); yhteyspäällikkö Tenho Takalon (Tampereen yliopisto); opintoasiainpäällikkö Matti Isokallion (Satakunnan ammattikorkeakoulu); koulutuspoliittinen sihteeri Minna Niemisen (Suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liitto SAMOK ry); koulutuspoliittinen sihteeri Aleksi Henttosen (Suomen ylioppilaskuntien liitto ry); tiedesihteeri Petri Miralan (Helsingin yliopisto). Työryhmän asiantuntijasihteeri ylitarkastaja Maarit Palonen jäi virkavapaalle ; työryhmän sihteerinä toimivat opetusneuvos Carita Blomqvist (Opetushallitus) ja suunnittelija Jussi Tanner (opetusministeriön yliopistoyksikkö).