Viskuri 1/2006. Kankaanpään kaupungin henkilöstölehti

Transkriptio

1 1 Viskuri 1/2006 Kankaanpään kaupungin henkilöstölehti

2 2 Sisällys 2 Pääkirjoitus 3 Ratkaiseeko asenne nuorten tulevaisuudessa? 4 Keskiaika ei ole pimeää! 6 Työ kiertää 7 Lukijakysymys 7 Kortti vai kahvit 8 Kevät tarjoaa kulttuuria 9 Onko sinulla kaupungin tie tulevaisuuteen? 10 Kuvia kaupunginmuseon kokoelmista 12 Kankaanpään hiihto Työ kuntouttaa 15 Meiltä saa mitä tilaa 16 Pelko pois ja hanaa! 17 Vammaishuolto kehittyy johtajansa mukana 18 Monipuolinen työ - monitaitoinen tekijä 19 Opetusalalla siirrytään tehtävien vaativuusarviointiin 19 Opettajan palkka vanhoin perustein 20 Jorinoita 21 Yhteistyötoimikunnan päätöksiä Muutoksen tuulet Maailma tuntuu nykyään muuttuvan aina vain nopeammin, niin meillä kuin muuallakin. Joka tasolla, joka hetki. Tämä asettaa myös kuntasektorilla työskentelevät ihmiset aina vain uusien haasteiden eteen. Mikään ei tule enää lopullisesti valmiiksi. On pystyttävä oppimaan jatkuvasti uutta. On kyettävä näkemään pitkälle tulevaisuuteen, joka usein vaikuttaa hämmentävän epävarmalta. Tullessani viime vuoden elokuussa sivistysasiainkeskuksen johtoon tiesin tämän. Hyvä niin, en ole joutunut yllättymään. Haasteita riittää, työtä myös, sen ajan kanssa tekee joskus tiukkaa, kuten muillakin. Nykyään kun eletään varsin pitkälti myös deadline - maailmassa. Vuoden 2006 talousarvion valmistelu oli kova ponnistus heti alkusyksystä, samoin tottuminen lautakuntien esityslistojen valmisteluun. Niin se vain on, että jokaisen on ensin käytävä läpi vuosisykli, sillä asioihin perehtyminen vaatii aikaa. Kaupungin strategiatyössä mukanaolo oli mielestäni mielenkiintoista. Tällä hetkellä sivistysasiainkeskuksessa ollaan sen toteutusvaiheessa. Olemme laatineet toimintamallin, jonka avulla tuotetaan vuoden loppuun mennessä koko keskuksen toimintasuunnitelma. Juuri tuo strategian jalkauttaminen toiminnan tasolle on keskeistä, muuten hyvätkin suunnitelmat uhkaavat jäädä sinne kuuluisaan mappi ööhön. Asioiden yhteistä suunnittelua ja toteuttamista varten on sivistysasiainkeskukseen perustettu koulutuksen ja kulttuurin johtotiimit. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on käyty viime syksystä alkaen paljon keskustelua. Kesällä ollaan kenties selvillä tulevasta puitelain sisällöstä. Itse olen vahvasti sillä kannalla, että seudullista yhteistyötä tulisi palveluiden tuottamisessa kehittää, sillä näen Pohjois-Satakunnan alueellisena kokonaisuutena. Vuoden lopulla käynnistyi esiselvityksen jälkeen Kankaanpään ja Siikaisten kuntaliitosneuvottelut ja suunnittelu palvelurakenteen yhteensovittamisesta. Tätä kirjoitettaessa on vielä epävarmaa tuleeko kuntaliitosta vai ei. Työ on kuitenkin ollut mielekästä, sillä palveluiden tuottamisesta on neuvotteluja seutukunnalla käytävä jatkossakin. Tosiasia on, että väki vähenee Pohjois-Satakunnassa ja opetus- ja kulttuuritoimen palveluiden tuottaminen käy nykyisillä rakenteilla yhä hankalammaksi. Rakenteiden pönkittäminen talouden ja toiminnan kustannuksella ei ole kuntalaisten edun mukaista. Seudullisen palvelurakenteen uudistamisnäkökulma on mukana myös kaupunginhallituksen alkuvuodessa asettamassa kouluverkkotyöryhmän toimeksiannossa. Työryhmän tehtävänä on valmistella esitys kouluverkon rakenteesta toukokuun loppuun mennessä. Aikataulu on kireä, mutta työ tehdään huolellisesti. Muutoksen tuulet siis tuntuvat puhaltavan; tuotteistaminen, markkinointi ja strategiset tavoitteet mittareineen ovat tulleet myös kuntasektorille. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki pohjautuu meihin ihmisiin ja siihen mitä me teemme. Me pystymme oppimaan jatkuvasti uutta ja vastaamaan haasteisiin. Kyse on tahdostamme. Heikki Kiviniemi 21 Kurssilta tietoa oppilaitosten turvallisuuden kohentamiseen 22 Hipsulainen 22 Osasto 411, virkistystoimikunnan kuulumisia 22 Vuoden paras työyhteisö/työntekijä 23 Katupeili 23 Työterveyshuolto Kansikuva: Hannele Piippo-Fair Kankaanpää-hiihdon lähtötunnelmia liikuntakeskuksella. Edessä toimitusjohtaja Antti Kulmala sekä Tykistöprikaatin huoltopäällikkö evl Raimo Hannukainen. Suksihuoltoa antaa varusmies Joonas Harjamäki. Takakannen kuvat: Hannele Piippo-Fair Kaupunginvaltuuston kokous alkoi kunniamerkkijuhlallisuuksilla. Viskuria voit lukea myös ruudulta. Katso henkilöstölehti.

3 3 Teksti: Tuomas Väinä Kuva: Kalle Heiman Hanke päättyi Ratkaiseeko asenne nuorten tulevaisuudessa? Kouluttajat Katariina Ylä-Rautio-Vaittinen ja Timo Valkama. Puolentoista vuoden ajan useiden kankaanpääläisten nuorten koulutyötä värittänyt Asenne ratkaisee? -hanke on saatu päätökseen. Hankkeen kautta pyrittiin lisäämään sekä nuorten että heidän vanhempiensa tietämystä päihdeasioista sekä etenkin omien valintojen merkityksestä. Kankaanpään lisäksi hankkeessa oli mukana viisi muutakin Pohjois-Satakunnan kuntaa: Honkajoki, Jämijärvi, Karvia, Merikarvia ja Siikainen. Lisäksi Pomarkku toimi verrokkiryhmänä asenteen ja tietämyksen muutosta seuranneessa selvityksessä. Hankkeessa mukana seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle Hanke käynnistyi nykyisten yhdeksäsluokkalaisten ollessa seitsemännellä luokalla. Sekä oppilaille että vanhemmille järjestettiin tänä aikana luokittain yhteensä kuusi tilaisuutta sekä lisäksi kaikkien oppilaiden yhteinen päätöstilaisuus. Hanketta koordinoinut Kati Hietikko kertoo, että luokittaisissa tilaisuuksissa ajatuksena oli hakea vastauksia niihin kysymyksiin, joita nuoret ja heidän kauttaan myös vanhemmat kohtaavat. Tavoitteena oli myös lisätä päihteidenkäyttöön liittyvää tietopohjaa, muokata asenteita ja oppia kohtaamaan erilaisia valintatilanteita. - Käytännössä toiminta ajoittui niin, että oppilaille koulupäivän aikana pidetty tilaisuus järjestettiin yleensä heti samana iltana vanhemmille. Aiheet ja osittain käsittelytavatkin olivat sekä nuorille että vanhemmille samat mutta näkökulma eri. Vanhemmille tarkoitetuissa tilaisuuksissa keskustelulla oli suurempi asema kuin nuorten tilaisuuksissa, selvittää Kati Hietikko. Ensimmäinen tilaisuus oli seitsemännen luokan keväällä. Kaikissa tilaisuuksissa kouluttajina toimivat Katariina Ylä-Rautio-Vaittinen ja Timo Valkama, jotka käyttivät keskustelun herättämisessä toiminnallisia menetelmiä. Heti ensimmäisessä tilaisuudessa niin nuoret kuin vanhemmatkin joutuivat pohtimaan arvojaan ja asenteitaan. Heidän oli määrä asettua seisomaan janalle, jonka vastakkaisissa päissä olivat ääriarvot jonkin elämään kuuluvan asian suhteen. Päädyttyään lopulta jollekin paikalle oli jokaisen tehtävänä vaihtaa naapurinsa kanssa ajatuksia siitä, miten oli tälle paikalle janalla päätynyt. Miten kohdata tulevaisuudessa erilaisia tilanteita? Nuoret tutustuivat myös Heinin ja Jarmon tarinoihin. Näiden keksittyjen nimien taakse kätkeytyy kaksi entistä päihteiden käyttäjää, joiden elämän päihteet ovat monin tavoin sekoittaneet. Myöhemmin tehtiin ryhmissä rooliharjoituksia näiden tarinoiden pohjalta. Rooliharjoitusten kautta pyrittiin näkemään tilanne niin nuorten itsensä kuin vaikkapa heidän vanhempiensa tai terveydenhoitajan näkökulmasta. Hankkeen yhteydessä myös poliisin edustaja kävi puhumassa nuorille. Hän kertoi vastuun ikärajoista - missä iässä mistäkin asiasta joutuu itse kantamaan vastuun - sekä päihteiden käytön niin oikeudellisista kuin muistakin seurauksista. Viimeisissä ryhmätapaamisissa käytiin läpi hankkeen aikana esiin tulleita asioita, kerrattiin tapahtunutta ja mietittiin syitä erilaisiin ratkaisuihin, joita nuoret kohtaamissaan tilanteissa tekevät. Hanke päättyi nuorten osalta yhteiseen tilaisuuteen, jossa kerrottiin hankkeeseen liittyneen vaikuttavuusselvityksen tuloksista. Viimeisessä ryhmätapaamisessa niin nuoret kuin vanhemmatkin saivat valita postikortin kahdeksasta eri kuvasta. Kortin kuvapuolta koristi Kalle Heimanin ottama maisemakuva. - Tekstipuolelle kirjoitettiin viesti itselle tulevaisuuteen. Nuoret kirjoittivat elämänohjeen, joka jäi vain heidän itsensä tietoon. Vanhemmat puolestaan kirjoittivat itselleen ohjeen, miten toimia nuoren kanssa. Kortista oman ratkaisunsa voi käydä myöhemmin tarkastamassa, jos se on päässyt unohtumaan, kertoo Kati Hietikko.

4 4 Vaikutusta asenteisiin - etenkin nuorten vanhemmilla Asenne ratkaisee? -hankkeeseen liittyy selvitys hankkeen vaikuttavuudesta nuorten asennemaailmaan. Selvitys perustuu kyselyyn, johon niin nuoret kuin heidän vanhempansakin jokaisessa kunnassa vastasivat ennen hanketta ja toisen kerran hankkeen jälkeen. Tulokset eivät välttämättä olleet kovin yksiselitteisiä, sillä sekä nuorten että vanhempien vastauksiin vaikutti huomattavasti nuorten iän karttuminen puolellatoista vuodella ensimmäisen ja toisen kyselykerran välillä. Kyselyt myös ajoittuivat kouluvuoden eri ajankohtiin, mikä osaltaan näkyi vastauksissa. Selvityksestä käy kuitenkin ilmi, että hankkeessa toteutettu toimintamalli näyttää lisänneen vanhempien tietämystä päihteistä. Myös luottamus kodin merkitykseen päihdekasvatuksessa vahvistui. Myös vanhempien omissa päihdeasenteissa näkyy ryhmissä saadun tiedon ja käytyjen keskustelujen vaikutus. Kati Hietikko näkee hankkeen positiivisena puolena myös seutukunnallisen yhteistyön kehittymisen. Hän toteaa, että ohjausryhmä kokoontui useasti ja keskustelua käytiin myös seutukunnallisista jatkotoimista. Jatkoa tiedossa hieman eri muodossa Kankaanpään erityisnuorisotyötä edustava ja ohjausryhmään kuulunut Anita Setälä-Veneranta kertoo, että hankkeessa mukana olleista kunnista Kankaanpäässä on ehkäisevää työtä tehty jo pitkään, joten aivan uudesta asiasta ei ollut kyse. - Hanke oli laaja, ja koulu lähti mukaan toteutukseen aikaa antamalla. Kahden vuoden aikana jokainen, nyt yhdeksännellä luokalla oleva oppilas on saanut yhdeksän tunnin laajuisen asenteisiin, itsetuntoon, omaan valintaan ja asiatietoon pohjautuvan tietopaketin harjoitteineen, Anita Setälä-Veneranta sanoo. - Koska hyvät kokemukset saatiin vanhempainilloista, kartoitetaan tulevana syksynä seitsemänsien luokkien vanhempien halukkuus yhteistapaamisiin ja sen mukaan järjestetään vanhempaintoimintaa. Syksyllä on vuorossa myös kolmen vuoden välein järjestettävä toimintaviikko kaikille luokkalaisille, hän jatkaa. Toimintaviikosta ovat kiinnostuneita myös hankkeessa mukana olleet muut kunnat. Tämän lisäksi koulun toiveena on muina vuosina saada päihteisiin liittyvistä asioista luentoja sekä oppi oppilaille että vanhemmille. Keskiaika ei ole pimeää! Teksti: Tuomas Väinä Kuvat: Anu Forssin albumista Miten on mahdollista, että Kankaanpäässä asuva ihminen kuuluu Aarnimetsän paronikuntaan ja kumartaa ylimpänä hallitsijanaan Drachenwaldin kuningasta? Onnistuu, jos harrastaa keskiaikaa. Kankaanpään kaupunginmuseon amanuenssi Anu Forss elää tavallaan kahta elämää. Yleensä hän on tavallinen nykyaikainen perheenäiti, mutta silloin tällöin hän muuttuu Rikissa Apilgaardiksi, varakkaaksi keskiaikaiseksi naiseksi, jota eivät arkihuolet juurikaan paina. Anun keskiaikaharrastus alkoi kuutisen vuotta sitten, jolloin hän muutti miehensä Juhan kanssa Kotkasta Turkuun. Jo Kotkassa he olivat hieman kuulostelleet kiinnostavalta tuntunutta keskiaika-asiaa, mutta Turussa se lähti vauhdilla eteenpäin. - Turussa toiminta on todella aktiivista. Viikoittain on miekkailuharjoitukset, käsityöpiiri ja tanssiharjoituksia, kertoo Anu. Keskiajan harrastajista monet ovat nuoria. Anu ja Juha ovat ikähaitarin vanhimmasta päästä. Ulkomailla sen sijaan ikäjakauma on selvästi laajempi: keskiaikaa harrastavat kaiken ikäiset. Ruokaa, käsitöitä ja turnajaisia Kankaanpäässä harrastaminen on erilaista, sillä Anun tietojen mukaan paikkakunnalla ei ole muita harrastajia. Keskiaikaa voi kuitenkin harrastaa perheen voiminkin, ja suunnilleen kerran kuukaudessa harrastajat eri paikkakunnilta kokoontuvat yhteen viettämään keskiaikatapahtumaa. - Elämme romantisoitua keskiaikaa, olemme hieman tavallista rahvasta parempaa väkeä, Anu selvittää. Keskiajallahan oli myös paljon kurjuutta: köyhyyttä, puutetta, sairauksia, kuten ruttoa jne. Keskiajan harrastaminen ei kuitenkaan ole mikään selviytymiskilpailu, jossa pitäisi yrittää tulla toimeen askeettisissa oloissa ilman nykyajan välineitä. Kun keskiaikaharrastuksessa kerran eletään yläluokan maailmassa, tarkoittaa se samalla, että ilmapiiri on haettava Keski-Euroopasta. Suomessa kun yläluokka oli melko pieni ja tietoja sen elämästä on Viime kesän Nuijasota-leirillä Anu oli perheineen liikkeellä vielä nykyaikaisella puutarhateltalla. Seuraavalle leirille matkataankin sitten jo keskiaikaisen teltan kanssa. Kuvassa mukana myös Anun mies Juha Heinänen sekä pojat Taneli ja Perttu.

5 5 Miekkailu on yksi osa keskiaikaisia turnajaisia. Harjoituksissa on rautapaidassa Oliver af Harjuvalcea ja sinivalkoisissa Mikael Rantzau eli Anun puoliso Juha. säilynyt vähänlaisesti. - Keskiaikatapahtumissa pukeudumme keskiaikaisiin vaatteisiin ja syömme keskiaikaista ruokaa. Usein keskiaikainen ruoka ajatellaan liian yksipuoliseksi. Monet nykyisin tutut ruoka-aineet olivat käytössä jo tuolloin. Suomalaisille tutuista aineista tosin puuttui peruna. Lisäksi vaikkapa maissia ja joitakin nykyään tuttuja hedelmiä ei käytetty. Muuten ruoka oli melko monipuolista ja sen valmistamisessa nähtiin paljon vaivaa. - Tapahtumien ohjelmassa on keskiaikaisia pelejä, käsitöiden tekemistä ja turnajaiset, joissa lajeina ovat esimerkiksi miekkailu ja jousiammunta, Anu kertoo. Yksi osa keskiaikaharrastusta on kotona tehtävä tutkimus- ja valmistelutyö. Etsitään tietoja erilaisista keskiaikaan liittyvistä asioista ja tapahtumassa sitten kerrotaan tuloksista muillekin, jolloin ne ovat hyödyksi kaikille. Tapahtumia pidetään eri paikkakunnilla ja ne ovat eri kokoisia. Alkuvuodesta Anu ja Juha olivat Sauvossa noin sadan hengen keskiaikatapahtumassa. Sen kokoinen on Suomessa jo varsin iso. Monesti osallistujia on muutamia kymmeniä. Asut ovat työläitä valmistaa Keskiaikaharrastukseen keskeisenä osana kuuluvat asut ovat varsin työläitä valmistaa, eivätkä materiaalitkaan ole aivan ilmaisia. - Asuja toki voi hankkia valmiinakin, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa on keskiaikatarvikkeiden myyntiin erikoistuneita liikkeitä, joista voi löytää juuri itselleen sopivan asun. Suomessa puvut tehdään itse. Periaatteena on, että asun pitää näyttää keskiaikaiselta kynttilän valossa kolmen metrin etäisyydeltä katsottuna. Materiaaleina pyritään käyttämään luonnonkuituja, mielellään villaa ja pellavaa, ja näkyvät ompeleet tehdään käsin. Käsityötaitojen kehittyessä asujen tekeminen voi viedä mukanaan. Kun on saanut yhden asun valmiiksi, alkaa jo suunnitella seuraavaa. Jotkut valmistavat kengätkin itse vanhojen mallien mukaan aitoja menetelmiä käyttäen. Toisilta harrastajilta saa neuvoja, ja keskiaikatapahtumien yhteydessä järjestetään luentoja ja käytännön opetusta näistäkin taidoista. Asujen lisäksi rahaa menee muihinkin tarvikkeisiin. Keskiaikatapahtumiin osallistuvilla pitää olla esimerkiksi omat astiansa, jotka on valmistettu jo keskiajalla tunnetuista materiaaleista: savesta, puusta, luusta, lasista tai tinasta. Varustuksen lisääntyessä kustannuksiakin tulee lisää, mutta mitenkään ylenpalttisen kallis harrastus keskiaika ei ole. Varsin pienellä pääsee hyvin alkuun. Rikissa Apilgaard - keskiaikainen tanskalainen, jota ei ollut Suomi kuuluu keskiaikaharrastuksessa Drachenwaldin kuningaskuntaan. Samaa kuningaskuntaa on koko Eurooppa sekä lisäksi myös Lähi-itä ja Etelä-Afrikka. Suomi muodostaa Aarnimetsän paronikunnan. Paikallistasolla toimivat pitäjät. Keskiaikaseura on lähtöisin Yhdysvalloista, josta se sitten on levinnyt eri puolille maailmaa. Maailmalla on myös muihin historiallisiin aikakausiin liittyviä harrastajaryhmiä. Useat ovat enemmän yleisölle tarkoitettuja, eivät harrastajia itseään varten toimivia. Anu muistaa kuulleensa, että Yhdysvalloissa on jopa ryhmä, joka leikkii Suomen talvisotaa. Anun keskiaikanimi on Rikissa. Nimi on ollut oikeasti käytössä ainakin Tanskassa. Nyt Anu on alkanut käyttää keskiaikasukunimenään tanskalaisista lähteistä löytyvää nimeä Apilgaard. Keskiajalla ei tiettävästi kuitenkaan ole ollut ketään Rikissa Apilgaardia. Tässä onkin yksi harrastuksen perusajatus: ei valita ketään tiettyä, olemassa ollutta henkilöä vaan kehitetään oman persoonan ympärille sellainen hahmo, jollainen olisi voinut keskiajalla elää. Siis tapahtumissa ei törmää Richard Leijonanmieleen tai Maunu Ladonlukkoon. Anun mielestä keskiaika on kiva harrastus. Antoisaa se on erityisesti siksi, että uutta opittavaa ja tutkittavaa löytyy aina. Usein luulee tietävänsä keskiajasta jotakin, mutta asioiden huolellisempi selvittäminen osoittaakin, että todellisuus on jotain aivan muuta. Yllätyksiä tulee vastaan jatkuvasti.

6 6 Uudet työtehtävät ovat tuoneet Anne-Marja Kankaalle, Leila Mäkelälle, Margit Kivirannalle ja Maarit Juuralle vaihtelua, mielekkyyttä ja onnistumisen iloa arkeen. Työ kiertää Teksti ja kuvat: Hannele Piippo-Fair Yli 20 vuotta asuntotoimiston toimistosihteerinä työskennellyt Anne-Marja Kangas lähti muutoksen tielle ja hakeutui mahdollisuuden tullen toisiin tehtäviin. - Kolme vuotta sitten minua pyydettiin paloasemalle töihin. Suostuin. Siitä alkoi uuden opiskelu. Suoritin työn ohessa sihteerin ammattitutkinnon Porin ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Nyt työskentelen viikon aikana kolmessa eri pisteessä: asuntotoimistossa, paloasemalla ja kaupunginkansliassa. Vastaavanlaisia tarinoita löytyy kolme muutakin. Leila Mäkelä tuli ensin harjoittelijaksi kaupunginkansliaan vuonna Työsuhde muuttui pysyväksi ja tehtävät samoin. 30 työvuoden jälkeen ajatus muutoksesta kypsyi ja nyt Leila on ollut vuoden sosiaalikeskuksen toimistosihteerinä. Entiset tehtävät ovat vaihtuneet elatusturva- ja vammaisasioiden hoitamiseen. Arkistosihteeriksi Margit Kiviranta aloitti kaupungin suunnittelutoimistossa vuonna Halu uusiin haasteisiin ja mahdollisuus niihin kypsyttivät päätökseni laittaa rastin ruutuun paperiin, jossa kysyttiin halua lähteä uusiin tehtäviin. Rahatoimiston kymmenvuotisjakso päättyi kolmisen vuotta sitten, kun Margit siirtyi kaupungin arkistosihteeriksi tehtävänään johtaa, seurata ja valvoa arkistotointa ja sen muodostusta sekä huolehtia kaupungin pysyvästi säilytettävistä asiakirjoista keskusarkistossa. Tehtävä on edellyttänyt kouluttautumista, arkistonhoitotutkinto on kädessä. Koulukuljetukset uusissa käsissä Maarit Juuran muutospäätös kehittyi vuorotteluvapaajaksolla vuonna Sitä ennen hän ehti olla rahatoimistossa 30 vuotta. - Vuorotteluvapaalta palattuani olin aluksi Aikuiskoulutuskeskuksen toimistossa ja palvelupisteessä. Elokuussa 2005 siirryin koulutoimistoon Hilkka Männistön seuraajaksi huolehtimaan koulukuljetusasioista. Muutos on avartanut kaikkien näköaloja, antanut uusia haasteita, vaihtelua työhön, uusia työkavereita, sekä tilaisuuden suositella sitä toisille. - Olisi pitänyt ymmärtää tehdä päätös jo aiemmin, kuittaa Leila Mäkelä.

7 7 LUKIJAKYSYMYS Kaupunginjohtaja Paavo Karttunen vastaa lukijoita askarruttaviin asioihin. Miksi kaupunginjohtaja ei ole käynyt tutustumassa käytännön töihin? Koska hän tulee meidän työpaikalle? Kortti vai kahvit Vastaus: Olen kyllä kierrellyt eri työpaikoilla - sekä yrityksissä, että kaupungin omissa. Tulen sitä jatkamaan - odotanko kutsua vai tulenko kutsumatta? Minkälaiset kilpailuttamisen pelisäännöt laadittiin strategiatyön yhteydessä? Vastaus: Kaupungin kilpailuttamista säätelee laki julkisista hankinnoista. Tätä lakia ollaan parhaillaan uusimassa ja se tulee pian eduskuntaan. Hankintoja ja kilpailuttamista ohjaavat myös kaupungin omat ohjeet. Strategiassa päämääräksi kirjattiin vaihtoehtoiset ja monipuoliset palvelujen tuottamistavat ja laadukkaat palvelut. Tämä edellyttää myös kilpailuttamisen osaamista. Sähköistä rahaa Teksti: Hannele Piippo-Fair Sain sähköpostissani lukijakysymyksen: Voisiko kaupungin tilinauhat rei ittää valmiiksi? Pankin tiliote kun tulee valmiiksi reikäisenä, niin se tulee helpommin arkistoitua. Asia herätti mielenkiinnon ja aloin selvittää kuukausittain niin innolla odotetun paperin reikäisyyttä. Kaupunki on kolme vuotta sitten tehnyt sopimuksen Itella-nimisen yrityksen kanssa, jonka toimintamallina on: Menestyjä ei välttämättä ole se, joka on keksinyt pyörän uudelleen, vaan se, joka osaa yhdistellä olemassa olevaa uudella tavalla. Kyseinen yritys tulostaa kaupungin rahatoimiston ekirjeenä lähettämät palkkatiedot ja Posti lähettää tulostetun paperitiedotteen jokaiselle meistä. Tietohallintopäällikkö Jukka Ehdon mukaan henkilön tietosuoja ei palvelun osalta joudu mihinkään vaaraan. Yrityksen tietoturva on erittäin tiukka. Tämän vuoden talousarviossa on tavoite: Laaditaan kaupungin kilpailuttamisohjeet. Tämä työ on alussa ja tärkeä pohja on eduskuntaan tuleva lainsäädäntömuutos. Paavo Karttunen Kaupungin rahatoimiston rahaliikenne ja vesilaskutus hoituvat tämän palvelun kautta. Tulevaisuudessa siirrytään yhä enemmän palvelun käyttöön ainakin niissä yksiköissä, joissa käsitellään suuria määriä laskuja. - Tämä on kustannuskysymys. Palvelun tarjoava yritys tekee työn edullisemmin, sanoo Jukka Ehto. Mutta ne reiät siihen paperiin? Jukka Ehdon mukaan sekin on kustannuskysymys. Tyhjä reikä maksaa enemmän kuin täysi. Nykyisellään kaupunki säästää ja tarjoaa meille täysinäisiä paperiarkkeja reiällisten sijaan. Kerrankin saa halvemmalla reiän verran enemmän paperia. Viskuriin ilmestyi kommentti, jossa pohdittiin merkkipäivien viettotapoja:...vanha perinne on paras, että työpaikalla tarjotaan työkavereille kakkukahvit. Selvitimme mitä asiasta sanoo kaupungin merkkipäiväsääntö. Sen mukaan muistettavia merkkipäiviä ovat työmerkkipäivä, ikämerkkipäivä sekä eläkkeellelähtöpäivä. Kaupunginhallitus teki alkaen vuodelta 2002 olevaan sääntöön muutoksia työmerkkipäiväsäännön osalta: 10 vuoden palveluksesta tarjotaan kakkukahvit ja kukat työpaikalla 20 vuoden palveluksesta 90 euron lahjakortti 30 vuoden palveluksesta 150 euron lahjakortti 40 vuoden palveluksesta 180 euron lahjakortti. Lahjakortin voi työntekijä valita itse. Nämä korvaavat aiemmin jaetut Suomen Kuntaliiton ansiomerkit. Vuoden 2002 säännön mukaan ikämerkkipäivät ovat henkilön 50- ja 60-vuotispäivät, jotka ovat palkallisia vapaapäiviä. Hallintokunnan tehtävänä on muistaa viranja toimenhaltijaa kukin tai lahjalla, jonka yhteisarvo määräytyy palvelusvuosien ja saajan iän mukaan. Eläkkeellelähtöpäivänä tulee ainakin lähimmässä työyhteisössä järjestää kahvitilaisuus. Kaupungin standaari luovutetaan ikämerkkipäivänä tai eläkkeellelähtöpäivänä henkilölle, joka on ollut kaupungin palveluksessa vähintään 25 vuotta. Palvelupäällikkö Raija Virolaisen mukaan henkilöiden muistamistilaisuuksissa noudatetaan henkilön omia toiveita. Puheita ei pidetä eikä seremonioita järjestetä, jos henkilö ei sellaista halua.

8 8 Kevät tarjoaa kulttuuria Hannele Piippo-Fair Kaupunki tarjoaa monenlaisia kulttuuritapahtumia kevään aikana. Tässä muutamia poimintoja. Kamarimusiikkiviikolla täysannos musiikkia Musiikkiopistolla on kamarimusiikkiviikolla joka ilta konsertti kello 19. Viikon alku on omistettu oppilaskonserteille. Keskiviikkona konsertoi opiston oma jousitrio Rosetta, jossa soittavat Emilia Karjunen, Tiina Kaukinen ja Ruth Fair sekä konsertin yllätysvieraat. Liput 5 euroa. Opistolla muistetaan myös päiväkodit ja perhepäivähoidon lapset, joille Keskustan koulun musiikkipainotteisen 2. luokan oppilaat esittävät Lumen Lauluja omassa konsertissaan keskiviikkoaamuna. Perjantai on naiselle omistettu. Marja Pirttikangas esittää lauluja ja tarinoita naisen elämästä. Marian taustalla soittavat Kaisa Kulhua, piano, Leena-Maaria Kantlin, viulu ja Henri Takkinen, sello. Liput 7 euroa. Viikko huipentuu aprillipäivän konserttiin palloiluhallilla, jossa esiintyy seminaarinmäen mieslaulajat. Tämän nuorekkaan 22-henkisen kuoron kappaleet syntyvät yksin tai porukalla ja musiikki juontaa juurensa lähinnä pop- ja rockmusiikista. Semmareiden show koostuu musiikista, naurusta, valosta, savusta ja yllättävistä käänteistä. Kuoro ei kuitenkaan tyydy pelkkään naurattajan rooliin, vaan vie yleisönsä myös arkojen ja vaikeidenkin asioiden äärelle. Semmarikonsertti on aina audiovisuaalinen, loppuun asti mietitty koko- Maria Pirttikangas laulaa naisellisia lauluja perjantaina. Trio Rosetta konsertoi keskiviikkona. naisuus. Konserttiliput ovat myynnissä Lippupalvelussa ja musiikkiopistolla. Käykää galleriassa Taidekoulun galleriassa on esillä Jaana Tuomisen valokuvia ja kuvanveiston osaston muotokuvia ja elävän mallin veistoksia 4.4. asti. Maalaustaiteen osaston muotokuvien ja elävän taiteen piirustusten näyttely on Tästä jatkavat paperitaidekurssin opiskelijat 9.5. asti. Kevään kuvataide-elämykset päättää SAMKin kuvataiteen grafiikan osasto Tarinoita ja teatteria Kankaanpään Opiston, Pohjois-Satakunnan Alueopiston ja SAMK Kuvataide Kankaanpään kulttuurialan Studia Generalia luentosarja jatkuu Heli Laaksosen Murretarinoilla 6.4. Stefan Lindfors luennoi visuaalisesta kulttuurista Luennot pidetään koulukeskuksen auditoriossa kello 18. Pääsiäisestä kun päästään juhlii valtakunnallinen teatteritapahtuma Ramppikuume kymmenvuotistaivaltaan Kankaanpäässä. Koko koulukeskus on pelkkää teatteria Ramppikuume tarjoaa vuotiaille teatterinharrastajil-

9 9 le ainutlaatuisen mahdollisuuden kokea ja nähdä nuorten teatteriryhmien esityksiä ympäri Suomen sekä kouluttautua alan ammattilaisten ohjauksessa. Viikonlopun ohjelma jakaantuu koulutuspajoissa työskentelyyn ja teatterikatselmukseen. Taitavat kädet Tässä vaiheessa kevät on jo niin pitkällä, että Alueopiston Taitokevät 2006 avaa ovensa Gallerian osalta näyttely jatkuu seuraavan viikon. Kankaanpään Opiston kaksipäiväinen kevätnäyttely avautuu toukokuun viimeisenä sunnuntaina Näyttelyssä on esillä opiskelijoiden lukuvuoden aikana valmistamia kädentaidon tuotteita, työnäytöksiä sekä opinnäytetöitä. Semmarit nostattavat tunnelmaa lauantaina palloiluhallilla. Onko sinulla kaupungin tie tulevaisuuteen? Teksti: Hannele Piippo-Fair Valtuuston, hallituksen, johtoryhmän, lautakuntien, pääluottamusmiesten ja tytäryhtiöiden valmistelema strategia on edennyt käsin kosketeltavaksi. Sain käteeni edustavan neliväripainatuksen, jonka avattuani näin heti vision vuodelle 2012: KANKAANPÄÄ - SEUDULLINEN MARKKINAPAIKKA, TAIDE-, KOULU- JA VARUSKUN- TAKAUPUNKINA KANKAILLA. Avoimuus, edistävä johtajuus, ihmisen arvostus, luovuus, jatkuva kehittyminen ja tehokkuus ovat visioon tähtääviä kaupungin arvoja. Kaupunginjohtaja Paavo Karttusen esipuheen mukaan nyt on luotu strategia viitoittamaan tietä tulevaisuuteen. Sitä tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamiseen sekä keskeisten päämäärien valitsemiseen. Sen luomien raamien tulisi ohjata resurssien käyttöä ja yksittäisiä päätöksiä. Toteutus ja seuranta Strategiaa toteutetaan talousarvion sekä toiminta-ja taloussuunnitelmien avulla. Se on valtuuston keskeisin ohjausväline. Tämä komea neliväripainatus on jaettu kaikille viranhaltijoille/työntekijöille esimiesten välityksellä sekä luottamushenkilöille postitse. Kirjanen on lukemisen arvoinen. Tämä poiminto sen ytimekkäistä ajatuksista sopii monen päivän mietelauseeksi. Arvot antavat meille kyvyn sanoa ei asioille, joita olisi mukava tehdä sekä kyllä asioille, joiden toteutuminen on epämukavaa.

10 10 Kuvia kaupunginmuseon kokoelmista Kankaanpään kaupunginmuseolla Niinisalossa on mittava valokuvakokoelma Kankaanpäästä ja kankaanpääläisistä viime vuosisadan alusta nykypäivään saakka. Tästä noin kuvaa käsittävästä kokoelmasta on opetusministeriön rahoituksella digitoitu noin 6000 kuvaa. Näitä sähköisessä muodossa olevia kuvia on helppo käsitellä, kuljettaa ja esittää. Olemme yhdessä Alueopiston kanssa järjestäneet kuvankatselu, muistelu ja tunnistustilaisuuksien sarjan. Tilaisuuksia on vielä torstaina kello Kuvia voi tulla katsomaan myös museolle ja niitä voi tietysti hyödyntää myös virkakäyttöön. Tällä aukeamalla on muutama Kuva: Niilo Santaharju esimerkinomainen kuva kokoelmasta. Jos tiedät kuvasta jotain, voit lähettää tietosi sähköpostilla: Otamme mielellämme myös teidän omia valokuvianne museon kokoelmaan, joko kuvalahjoituksina tai sitten kopioitaviksi. Tämä koskee sekä kotikuvia että virastojen kuvia. Mahdollisista ennakkokäsityksistä poiketen kuvien ei tarvitse olla vanhoja kelvatakseen museoon. On helpompi saada tietoja nykyhetken kuvaan, joka kuitenkin 50 tai 100 vuoden kuluttua on historiaa. Tarjotkaa rohkeasti kotialbumejanne osaksi museon kokoelmaa! Museoamanuenssi Anu Forss Kuva: Niilo Santaharju Kuva: Niilo Santaharju

11 11 Kuva: Kankaanpään kaupungin arkisto Kuva: Niilo Santaharju Kuva: Niilo Santaharju Kuva: Niilo Santaharju

12 12 Kankaanpään hiihto Teksti: Hannele Piippo-Fair Kuvat: Pekka Laiho Alkutankkausta valtuustosalista hakivat Kuntoutuskeskuksen toimitusjohtaja Raimo Kalliokoski (vas.), Pohjois- Satakunnan Kehittämiskeskuksen toimitusjohtaja Paavo Tikkanen ja toimitusjohtaja Arto Anttila. Välitankkauspisteellä pysähtyivät Honkatarhojen varatoimitusjohtaja Hannu Pitkänen, Kenkätiimin johtaja Hannu Ahola sekä Honka Tradingin toimitusjohtaja Reijo Ylipaasto. Kaupunginjohtaja Paavo Karttusen latupakinaa seuraamassa Länsi-Suomen lääninhallituksen sivistystoimentarkastaja Keijo Kuusela.

13 13 Kankaanpään hiihto Päätoimittaja Antero Karppisen peesissä sivakoi Vatajankosken Sähkön toimitusjohtaja Simo Pikkusaari. Kaija Järvi-Karttusen hymy oli herkässä. Samoin Kulmala Oy:n toimitusjohtaja Antti Kulmalan. Vieraanvarainen Kankaanpää Perinteiseen kaupungin yhteistyötahoilleen järjestämään vapaamuotoiseen hiihtotapahtumaan osallistunut toimittaja Tapio Vallin kirjoittaa Satakunnan Kansassa 22. helmikuuta: Porista pohjoiseen ajettaessa Pomarkun vaiheilla ylitetään kaksi rajaa: lumiraja ja ihmisraja. Hangen vahvuuden lisäksi kasvaa ihmisten henkinen vahvuus. Kankaanpääläisissä yhdistyy sitkeys, yrittämishenki ja vieraanvaraisuus, ehkä ripaus ylpeyttä ja omanarvontuntoakin. Osallistuin viime viikolla Kankaanpään Hiihtoon, herrahiihdoksikin mainittuun. Valtuuston puheenjohtaja Johanna Aution, kaupunginhallituksen puheenjohtajan, kansanedustaja Kauko Juhantalon ja kaupunginjohtaja Paavo Karttusen isännöimälle laturetkelle oli kutsuttu mukaan toki muutama nainenkin. Tanja Karpela valitettavasti oli estynyt, kuten Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonenkin. Melkoisen joukon Kankaanpää on kuitenkin jo vuosikymmeniä onnistunut saamaan ladulle, joka Viidentien risteyksen ja Kuninkaanlähteen kautta johtaa Jämille. Parhaat sinne saakka hiihtivätkin ihmettelemään uutta Jämin Areenaa... Kaupunginjohtaja Karttunen, joka muuten on kovakuntoinen suksimies, vakuutti uskovansa suuruuden ekonomiaan. Kun kuntakoko kasvaa, menestymisen edellytykset paranevat... Lepolaavulle istahtivat päätoimittaja Antero Karppinen, Kaija Järvi-Karttunen sekä valtuuston puheenjohtaja Johanna Autio.

14 14 Työ kuntouttaa Teksti ja kuva: Hannele Piippo-Fair Tarja Haapalan työhuone sijaitsee virastotalon toisessa kerroksessa, sosiaalikeskuksen tiloissa, jossa hän aloitti työnsuunnittelijana lokakuun ensimmäisenä päivänä. Tarjan asiakkaina ovat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saavat pitkäaikaistyöttömät, jotka eivät ole työllistyneet työhallinnon toimenpitein. Kankaanpäässä heitä on tällä hetkellä noin Pitkään työttömänä ollut voi olla arka palaamaan työelämään. Työpaikan esimiehen kanssa pyritään löytämään henkilölle sellainen tehtävä, joka vastaa hänen koulutustaan tai aiempaa työtään ja josta hän on kiinnostunut, sanoo Tarja Haapala. Aktivointisuunnitelmasta työpaikkaan Työttömän henkilön, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimiston kanssa yhdessä tehdään aktivointisuunnitelma, jossa kartoitetaan henkilön aiempi koulutus ja työkokemus, sekä suunnitellaan tulevaisuutta. Yhtenä vaihtoehtona on kuntouttava työtoiminta. - Kaupunki on laaja ja monipuolinen organisaatio, jossa on mahdollista työskennellä erilaisissa tehtävissä. Kiinnostusta on ollut varastotehtäviin, aikuiskoulutuskeskukseen, toimistotehtäviin, kiinteistön kunnossapitotehtäviin sekä kouluavustajiksi. Henkilön toimeentulosta huolehtii Kela ja sosiaalitoimisto. Palkkakustannuksia työtoiminnasta ei synny eikä henkilö ole työsuhteessa työnantajaan. Toimintaa on vähintään 4 tuntia päivässä, ainakin yhtenä päivänä viikossa. Toiminnan kesto vaihtelee 3 24 kk. - Kuntouttava työtoiminta ei korvaa kenenkään työtä. Sillä annetaan pitkään työttömänä olleelle mahdollisuus palata työelämään. Uusia tehtäviä Viisi vuotta sitten voimaan astuneen lain mukaan kunnan tehtävä on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, jonka tarkoitus on parantaa henkilön elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle. Kaupungin yksiköistä keskusvarasto ja aikuiskoulutuskeskus ovat toistaiseksi järjestäneet tätä toimintaa. Jos työpisteessäsi tulee esiin tehtäviä, jotka soveltuvat tähän toimintaan, ilmoita siitä Tarjalle: tarja.haapala@kankaanpaa.fi.

15 15 Meiltä saa mitä tilaa Teksti ja kuva: Hannele Piippo-Fair Tero Turunen, Lasse Kulmala ja Tero Ruuhimäki ovat saaneet elämäänsä mielekästä tekemistä kuntouttavan työtoiminnan kautta. Aikuiskoulutuskeskuksen avarissa tiloissa tuoksuu maali. Kolme nuorta miestä maalaa raakalautaan valkoista pintaa. Tässä tehdään aitaa. Tero Turunen, Tero Ruuhimäki ja Lasse Kulmala ovat mukana kaupungin rahoittamassa kuntouttavassa työtoiminnassa. - Kuulin tästä työvoimatoimistossa, kävelin näistä ovista sisään ja tapasin Harrin. Nyt olen ollut täällä kolmisen viikkoa, kertoo Tero Turunen, Oulun yliopistosta valmistunut työtön fyysikko. Työvalmentaja Harri Hieta ohjaa toimintaa ja näkee siinä paljon positiivista. - Kukaan ei vielä ole lähtenyt täältä kotiin sohvaperunaksi, vaan kaikille pyritään löytämään oma ratkaisu työelämän koulutuksen tai muun aktivoinnin kautta. Ensin pitää täyttää hakemus, jonka jälkeen henkilö kutsutaan haastatteluun. Asenne pitää olla kohdallaan, kun tänne tulee, sanoo Harri Hieta. Kaupungin tukema ja ESR-rahoitteisen kolmen vuoden Valtti valmennushankeprojektin tavoitteena on ottaa toimintaan mukaan 70 henkilöä, jotka löytävät tiensä takaisin työelämään, koulutukseen tai saavat jopa kimmokkeen oman yrityksen perustamiseksi. Säännöllistä tekemistä Tero Ruuhimäki on viihtynyt toiminnassa mukana 4 kk. - Olin koulun jälkeen työttömänä pari vuotta makailemassa sohvalla. Tämä on ollut säännöllistä ja mukavaa toimintaa. Lasse Kulmalalla on takana myyntityötä ja vuosien työttömyys. Nyt hän on ollut toiminnassa parisen viikkoa. - Pari kertaa aiemmin olen ollut täällä tutustumassa, mutta nyt olen varsinaisesti mukana. - Tänne on mukava tulla, kun täällä on hyvä ilmapiiri. Se tulee näistä ihmisistä. Kaikki mitä täällä tehdään, tehdään yhdessä, sanovat kaikki kolme haastateltavaani. Töitä tehdään joka päivä 4 5 päivää viikossa 4 5 tuntia päivässä. Harri Hietan mukaan jokaisen henkilökohtaiset työtottumukset ja toiveet otetaan huomioon. - Jos haluaa tehdä töitä yksin, se sallitaan.

16 16 Pelko pois ja hanaa! Teksti ja kuvat: Hannele Piippo-Fair Raimo Poutala opastaa tehtävissä kurssin 12 kuskia, joista 9 oli naisia. 12 rohkeaa kuskia osallistui kaupungin järjestämälle liukkaan ajon kurssille ajoharjoittelukeskuksessa Niinisalossa helmikuussa. Lyhyen teoriaosuuden jälkeen seurue kokoontui ajoradan reunaan käskynjakoon. Käskyttäjinä toimivat Raimo Poutala sekä varuskunnan liikenneopettaja Juho Ervelä. Ajoradalla kokeiltiin jarrutusta, väistöä, pujottelua ja kaarteeseen ajoa eri nopeuksilla. - Kiihdytä vauhti kuuteenkymppiin. Tässä merkin kohdalla paina jarru pohjaan ja katsotaan minne auto pysähtyy. Poutala antaa ohjeita radan päässä odottavalle kuskille radiopuhelimellaan. Auto lähtee kiihdyttämään meitä kohti. Seison merkin kohdalla. Kuljettaja painaa jarrun pohjaan ja ohi kiitävä auto liukuu ohitseni kymmeniä metrejä. - Nopeuden merkitys jarrutusmatkaan on huomattava. Jos nopeudesta otetaan neljännes pois, pysähtymismatka puolittuu. 70 km:n nopeudessa auto liukuu jarrutettaessa helposti yli 100 metriä kelistä riippuen, opastaa Raimo Poutala radan vieressä. Samaan aikaan kaarteessa toinen ryhmä harjoittelee Juho Ervelän johdolla sivuluisusta selviämistä. - Radalla on hyvä testata oman auton käyttäytymistä liukkaalla sekä saada toimintavarmuutta tositilanteen varalta, Poutala sanoo. Hyvän voinnin iltapäivä Palvelupäällikkö Raija Virolainen oli yksi rohkeista kurssilaisista. - Suuri ennakkoluuloni oli mokaamisen pelko. Kun pääsimme teoriaosuuden jälkeen ajamaan radalle, huomasin helpotukseksi, että jokainen keskittyi vain omaan suoritukseensa eikä toisten suoritusten seuraamiseen. Oli erityisen hyvä harjoitella väistöjä ja pujottelua eri nopeuksilla. 70 km:n nopeudessa pujottelutehtävä oli jo vaikea. Tarja Lamberg rahatoimistosta sai kurssilta hyviä vinkkejä tositilanteita ajatellen. - Kun teimme samaa harjoitusta monta kertaa eri nopeuksilla, sain ajovarmuutta ja huomasin kuinka pienikin nopeuden lisäys vaikeutti tehtävää. Tämän jälkeen uudelle kurssille voi jo mennä rohkeammin mukaan. - On työntekijöiden etu, kun kaupunki järjestää tällaisia kurssille. Tämä on pitkän tähtäimen työntekijän hyvinvoinnin huolehtimista, sanoo Raimo Poutala. 70 kilometrin tuntivauhdissa auton pysähtymismatka jarrutuksessa on helposti yli sata metriä.

17 17 Vammaishuolto kehittyy johtajansa mukana Teksti ja kuva: Hannele Piippo-Fair Vammaishuollon johtaja Marika Vanhatuuna toivoo asiakkailta enemmän toiveita palveluiden kehittämiseksi. Marika Vanhatuuna aloitti työnkiertonsa Kangasmetsän ja Pohjanlinnan koulujen kautta sosiaalikeskukseen, jossa hän aloitti sosiaalityöntekijänä syksyllä Vuosi sitten keväällä kaupunkiin perustettiin uusi virka, vammaishuollon johtaja. Marika valittiin virkaan vastaamaan kaupungin vammaistyöstä. - Huolehdin vammaishuollon sekä kehitysvammahuollon asiakastyöstä, toiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä sekä tietysti budjetin seurannasta ja valmistelusta. Vuosi uudessa tehtävässä on tuonut konkreettisia toimintaohjeita, jotka selkiyttävät kaupungin myöntämiä palveluja ja niiden kriteereitä noin 250 huollon piirissä olevalle asiakkaalle. - Apunani minulla on kaksi päivää viikossa toimistosihteeri Leila Mäkelä. Lisäksi viisi henkilöä toimii asiakkaiden henkilökohtaisina avustajina. Kehitystyö vauhdissa - Aiomme toteuttaa asiakkaille osoitetun palvelukyselyn, laajentaa yhteyksiä eri vammaisjärjestöihin sekä selkiyttää palveluiden sisältöä kaikille tahoille. Vammaislaki edellyttää kuntaa järjestämään vaikeavammaisille palveluasumista, asunnon muutostöitä, asuntoon kuuluvat laitteet ja välineet, kuljetuspalvelut sekä kuulo- ja puhevammaisen tulkkipalvelut. Lisäksi on joukko harkinnanvaraisia ja määräsidonnaisia palveluja. - Näihin lakisääteisiin palveluihin valtuuston hyväksymä budjetti asettaa viime kädessä ne raamit, joissa toimitaan.

18 18 Monipuolinen työ monitaitoinen tekijä Teksti ja kuva: Hannele Piippo-Fair - Kankaanpää on paras paikka asua. Kaupunki on tarpeeksi pieni, mutta kokoonsa nähden täällä on loistavat palvelut. Satakuntalaisena tykkään kauniista mäntykangasmaisemista, joissa erityisesti syksyisin on ihana kävellä. Toimistosihteeri Pirjo Kivimäki puhuu ylistävästi kotikaupungistaan. Hänellä on paljon hyvää sanottavaa myös kaupungista työnantajana 34 työvuoden jälkeen. - Olen viihtynyt ja jaksanut työssäni erinomaisesti. Työni on ollut tarpeeksi monipuolista ja värikästä. Lainsäädäntö on muuttunut riittävän usein, jotta haastetta on riittänyt uuden opettelemisessa ja asiakaspalvelusta on saanut myönteistä palautetta. Minulla on ollut aina aivan fantastiset työtoverit ja esimiehet. Luottamustehtävien hoitaminen ei olisi mahdollista, jos esimies ei asiaa hyväksyisi. Järjestötoimintaa hyvässä hengessä Viskuri kiittää työpanoksestasi ja kirjoituksistasi, Pirjo. Ympäristölautakunnan sihteerin tehtävien myötä Pirjolle on tullut tutuksi kaupungin kaavoitusasiat, rakennusvalvonnan tehtävät, mittaus- ja kiinteistötoimi sekä asumispalveluiden asiat. Rakennusvalvonnan toimistotyöt lupa- ja valvonta-asioineen sekä maa-ainesten oton valvontatehtävät kulkevat hänen käsiensä kautta. Lisäksi toimenkuvaan kuuluu niitä ikävämpiä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten hallintopakkokeinojen käyttöön liittyviä asioita luvun lopulta alkaen Pirjo on ollut erilaisissa ammattiyhditystehtävissä, pääluottamusmiehenäkin jo kymmenkunta vuotta. Pääluottamusmiehenä hän valvoo kaupungin palveluksessa olevien jytyläisten (Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto) etuja. Pääluottamusmiehen tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että voimassa olevaa virkaehtosopimusta noudatetaan. - Kankaanpäässä on hyvä yhteistoimintahenki eri ammattijärjestöjen kesken. Joissakin kaupungeissa järjestöjen edustajat eivät voi edes istua saman pöydän ääreen neuvottelemaan. Yhteistyö toimi myös erittäin hyvin työnantajan suuntaan silloin, kun kaupungilla oli vielä henkilöstösihteeri, joka toimi eri järjestöjen ja työnantajan välissä. Nyt kun henkilöstösihteeriä ei ole, asioiden hoito on huomattavasti hankalampaa. Sopimusasioissa keskusten johtajilla voi olla erilaisia tulkintoja sopimustekstistä ja asioista puuttuu kokonaisvaltainen käsitys. Ammattiyhdistystoiminta on kuljettanut Pirjoa ympäri maata koulutus- ja viskistysmatkoilla, joista olemme saaneet lukea matkakertomuksina Viskurissa. Pyrkimys parempaan - Uskon, että pyrimme kaupungilla koko ajan parempaan. Ne ajat, jolloin maalailtiin pelottavia uhkakuvia, tuntuvat väistyneen. Toivottavasti uusi kaupunkistrategia toteutuu eikä jää pölyttymään aiempien joukkoon pöytälaatikkoon. Kritiikkiä hän esittää henkilöistä, jotka ovat vaikuttamassa ja hoitamassa yhteisiä asioita, mutta ovat niin välinpitämättömiä, etteivät halua tai ehdi ottaa selvää asioista. - Tällaiset henkilöt ovat sopimattomia yhteiskunnan asioiden hoitajia. He antavat ihmisille vääriä tietoja ja vääriä käsityksiä asioiden hoidosta. Työajan ulkopuolella Pirjon tapaa parhaiten kello 7 uimahallilta, jossa hän käy säännöllisesti aamu-uinnilla tai keskiviikkoiltaisin ammattikoululta, kaupungin lentopallovuorolla. Olemme jo vuosia saaneet lukea Pirjon juttuja tämän lehden sivuilta. Nyt hän on laittanut tehtävän kiertoon. Yhteistyötoimikunta valitsi hänet puheenjohtajaki vuodelle 2006 ja hänen tilalleen Viskurin toimituskuntaan valittiin Jorma Kortteus.

19 19 Opetusalalla siirrytään tehtävien vaativuusarviointiin Kuluvan vuoden elokuussa - uuden lukuvuoden alkaessa - kunnan opetusalan palkkojen tulee perustua tehtävien vaativuuteen. Muilla kunnan sopimusaloilla on tähän menty jo aikaisemmin. Tämän pitäisi antaa hyvät mahdollisuudet välttää sudenkuopat järjestelmän rakentamisessa. Muutos on verraten merkittävä. Entiset kiinteät peruspalkat ovat elokuussa vähimmäispalkkoja. Tavoitteet Sopijaosapuolet ovat lähteneet muutokseen tavoittein, jotka eivät aina ole selviä. Juhlapuheissa tavoitellaan oikeudenmukaista ja motivoivaa palkkausjärjestelmää. Järjestelmän tulee myös olla avoin ja läpinäkyvä niin, että kuka tahansa pystyy arvioimaan järjestelmän hyvyyttä. Erityisesti työntekijäpuolella järjestelmän uskotaan nostavan palkkatasoa. Juhlapuheista on pitkä matka todellisuuteen. Siksi pitäisi tarkkaan miettiä mitä meillä tavoitellaan. Jos nykyiset peruspalkat ovat vain vähimmäispalkkoja, ei työantaja voi tavoitella ainakaan säästöjä. Jos palkalla halutaan motivoida, tarvitaan liikkumavaraa. Jos palkkauksen halutaan olevan oikeudenmukainen, johtaa se moniin muihin tarkasteluihin käsitteen ongelmallisuuden vuoksi. Jos järjestelmän halutaan olevan avoin ja läpinäkyvä, tulee sen perustua yksikäsitteisiin kriteereihin ja avoimeen päätöksentekoon, jossa työntekijöillä on muukin kuin kuuntelijan rooli. OAJ:n Kankaanpään paikallisyhdistys työstää tavoitteita omalta osaltaan maaliskuun aikana. Toivottavaa on, että työnantaja paneutuu asiaan samalla tavalla. Valmistelua vaikeuttaa se, että tätä kirjoitettaessa ei ole vielä virka- ja työehtosopimusta työn vaativuusarvioinnin toteuttamisesta. Todennäköistä onkin, että järjestelmä ei vielä elokuussa ole valmis. Valmistautuminen Tehtävien vaativuutta pitää voida arvioida. Arviointi perustuu vaativuuskriteereihin ja tehtävänkuvauksiin. Nämä kaksi ovat siten sidoksissa toisiinsa, että toimivaa tehtävänkuvausta ei voi tehdä ennen kuin vaativuuskriteerit ovat selvillä. Vaativuuskriteerejä voi lähteä rakentamaan vasta sitten, kun OVTES asiasta on valmis. Tärkeämpää on tällä hetkellä pohtia miten arviointijärjestelmä otetaan käyttöön. Millaisella prosessilla vaativuuskriteerit ja tehtävänkuvat kehitellään? Millaisella ryhmällä arvioinnit suoritetaan? Miten koordinoidaan järjestelmän kustannuksia? Yhteistoiminta Vaativuusjärjestelmän luominen on yhteistoimintasopimuksen mukaan tehtävä yhdessä neuvotellen. Järjestelyvaraerän käytöstä tehtävien vaativuuteen on neuvoteltava pääsopimuksen mukaisesti. Miten yhteistoiminta kentällä toteutetaan? Vaativuuskriteereistä tulee päästä yhteiseen näkemykseen paikallisyhdistyksen ja työnantajan välillä. Keskeistä yksilön kannalta ovat kehittämiskeskustelut. Näissä tulee käydä läpi tehtävänkuvaukset ja niiden suhde arviointikriteereihin. Lisäksi täytyy määrittää ja arvioida järjestelmän suhde muihin kunnan sopimusaloihin. Tehtävää riittää. Matti Palmu, plm Opettajan palkka vanhoin perustein Helsingin Sanomissa 2. maaliskuuta ilmestyneen artikkelin mukaan uusi palkkausjärjestelmä kariutui neuvotteluissa ja siirtyy nyt vuosia eteenpäin. Opettajille ei siis ryhdytä maksamaan palkkaa työn vaativuuden mukaan vielä ensi syksynä. OAJ:n hallitus hylkäsi Kunnallisen Työmarkkinalaitoksen esityksen, joka OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemen mukaan olisi voinut jopa laskea uusien opettajien palkkoja. Kuntapuolen muilla sopimusaloilla on käytössä työn vaativuuden arviointiin perustuva palkkausjärjestelmä. Opetusalalla on keskitetysti ja tarkasti sovittu erilaisista tehtäväkohtaisista lisistä eikä palkallista liikkumavaraa ole. Yleisellä tasolla kunta-alan työtehtävien vaativuustekijöitä ovat osaaminen, työn vaikutukset, yhteistyö ja työolosuhteet. Kangasniemen mukaan toimistotyön kriteerit eivät sovi opetustyöhön, mutta sen kriteereistä ei ole päästy sopuun. Kangasniemi ei luota kuntien kykyyn päättää kriteereistä ilman valtakunnallista sopimista. Kunnallisen Työmarkkinalaitoksen mukaan tehtävien vaativuusarvioinnin tavoitteena on motivoiva ja oikeudenmukainen palkkausjärjestelmä. Opetusalalla uudistus olisi koskenut peruskoulujen, lukioiden, ammatillisten oppilaitosten sekä vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetusta. Kankaanpäässä näillä aloilla toimii noin 180 henkilöä.

20 20 Jorinoita Maalle on valittu pressa ja valtakunnassa kaikki hyvin. Valinta oli tällä kertaa vähävaraisemmalle kansanosalle helppo. Eka kierroksella kaikki oli köyhien asialla (minun asiallani ei ollut kukaan). Toisella kierroksella oli vastakkain taustaltaan sosialidemokraatti ja työväen ehdokas Uusi vuosi ja uudet hinnat. Musiikkiopisto tyyristi taksojaan. Onko sitten oikein, että yhteiskunnan tuella ylläpidettävä oppilaitos taksoitetaan vain vauraimmille, sitä miettiköön kukin tykönään. Nyt liikutaan jo kipurajalla. Perustelut, ettei taksoja ole korotettu euroaikana ovat aika ihmeellisiä, kun on olemassa faktaa, että näin ei ole. Kulttuurilautakunnan pöytäkirjoista asian voi tarkistaa. Kun ei joku välkky keksisi lapsivesimaksua. Pahaa pelkään, että keksii. Olisi kaupungin sepälle, Nokinenälle mieluisaa hommaa mittarien asennus. Valtuusto äänesteli naapurikunnalle annettavasta takuusta. Hyvin yksimielisiä ovat. Kun tarpeeksi monta kertaa sanotaan jaa, alkaa se kuulijan korvassa kuulostamaan aivan kuin sanottaisiin määä Kihlauksensa ovat julkaisset Kankaanpään kaupunki ja Siikasten kunta. Lieneekö perheenlisää odotettavissa kun on pakkoliitostakin puhuttu. Tuli mieleeni tuosta pakkoliitosta hyvin, hyvin kaukainen tilanne, kun itse olin papin edessä ja pappi kysyi tämän tärkeän kysymyksen tahdotko?. Vaikka selvästi näki, että oli pakko! Huumorimiehiä noissa papeissakin. Todellisuudessa ei siinä mistään pakosta ollut kyse. Esikoispoika vain syntyi viidenkuukauden vanhana keskosena. Painoi melkein neljä kiloa Kaupungintalon naiset olivat kovasti mielissään, kun taloon palkattu geodeetti osoittautui nuoreksi, komeaksi mieheksi. Pitkän miinuksen em. virkamies sai kun totesi toimistoissa haisevan vanhoilta lumpuilta. Eikä selitys, että hän tarkoitti vain ja ainoastaan kaupungintaloa riivaavaa homeongelmaa tuntunut ainakaan kaikkiin tepsivän Kaupungilla on ilmennyt taas tarvetta projektisihteerin palkkaamiseen. Projekteja ovat olleet mm. Ruoko-, Vihtel- ja Kyynäjärven kunnostushankkeet. Nykyisin tehtäviä on hoidettu pätkätöinä, mutta kaupungin arkkitehdin mielestä se ei ole hyväksyttävää. Ajatus on ihan oikea, kunhan se koskee kaikkia töitä. Kankaanpäässä pätkätöiden hyväksyttävyysraja kulkee ilmeisesti rakennusmestarin kohdalla. Sitä alemmissa viroissa/toimissa se on hyväksyttävää, ylemmissä ei. Ympäristöasia on arvokas asia. Em. järvien kunnostus saattaa edesauttaa jopa muuttolintujen pesimistä. Ajatelkaapa vaikka kevään ensimmäistä ilolintu yhdyskuntaa livertämässä Ruokojärven rannalla keväisessä pakkassäässä hapetuspumppujen hyristessä romanttisesti taustalla. Hieno sana muuten tuo projekti. Kyllä ne ennen vanhaan jäi paljosta vaille kun ei ollut projekteja. Kuinka hienolta kuulostaisi: Haja-asutusalueella kasvatetun tuotantonsa lopettaneen kolesterolipommituotantoyksikön jatkojalostusprojekti. Sen sijaan, että isäntä murahti Täytyy se vanha kana tappaa, kun ei se enää munikaan. Lajitovereille lupsakkaa kevättä toivoo Jorewarius