vuotta... Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti Nro 1 / 2006

Transkriptio

1 auppisviesti.. 50 vuotta.kauppisten su kuseura..... Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti Nro 1 / 2006

2 2 KauppisViesti SISÄLLYS SIVU Pääkirjoitus...3 Perustietoa Kauppisten sukuseurasta...3 Sukuseuran 1. puheenjohtaja Hannes Kauppinen: Monen puuhan miespappistyön ohella Prof. Kaisa Kauppinen: Luottamusyhteiskunta kannattaa säilyttää... 5 Tervetuloa sukujuhlille Hankasalmelle Kirjoituskilpailu sota- ja jälleenrakennusajasta... 6 Sukuseuran perustava kokous toukokuussa Kauppisten sukuseura ry. Puheenjohtajat...7 Ensimmäinen sukukokous Helsingissä... 7 Elämää ukin tyttönä Topias kirjoittava Kauppinen Sukuseuran aktivisti Paavo E. Kauppinen: Aikaansa edellä myös tutkijana Syrjästä ponnistaen onnistujaksi Pöytäkirjojen kertomaa sukukokouksista ja sukujuhlista...14 Sukuhallituksen kokouksen päätöksiä...15 Tarinoita Hankasalmen Kauppisten vaiheista ilmestyy sukujuhlille Siihen aikaan kun Iisalmeen sivistyksen pariin pyrittiin Veljesten myöhemmät vaiheet Kuolinsyy: pistos, polttotauti,vesitauti tai vilutauti Sonkakoski oli viedä Anteron Kymmenes maraton Korjausta ja täydennystä...19 Säteilyneuvos uskoi vakaasti maasäteilyn vaikutukseen Velkuan Kauppisten nimi selvitetty Kauppinen kokkaa jälleen Jo 16. sukupolvi viljelee Rapakon tilaa Rapakon Paavon ja suvun historiaavieremän Kauppilanmäellä Rapakon talo oli ennen Kauppila Suuret ikäluokat sukua jatkamassa Liity sukuseuran jäseneksi vuotiasta Kauppisten Sukuseuraa onnitellen...27 Kauppisten Sukuseura ry, Hallitus Puheenjohtaja eli suvun vanhin Risto Kauppinen Vantaa (synt. 1945) puh Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen Kuopio (synt. 1952) puh Martti Kauppinen, Hallan Martti Hankasalmi (synt. 1935) puh. (014) Marjatta Teittinen, Pieksämäki (synt. 1946) puh Antti Kinnunen, Hankasalmi (synt. 1933) puh Varajäsenet: Asko Kauppinen Vieremä (synt. 1941) puh Helena Kauppinen, Ristiina (synt. 1954) puh Unto Kauppinen, Venetmäki Pieksänmaa (synt. 1938) puh Jukka Kauppinen, Hankasalmi (synt. 1953) KauppisViestin numeroita voi tilata KauppisViestin ilmestyneitä numeroita voi tilata myöhemminkin, niin kauan kuin lehtiä riittää. Irtonumeroiden hinnat ovat seuraavat (hintoihin sisältyy postimaksu): 1 kpl 5 euroa 2 kpl 8 euroa 3 kpl 10 euroa 4 kpl tai enemmän: 3 euroa/kpl Tilausosoite: Antero Kauppinen, Suokatu 2 A 33, Kuopio Puh , sähköpostiosoite antero.kauppinen@iki.fi Etusivun kuva. Sanna Paltemaa o.s. Kauppinen ukkinsa Rapakon Paavon polvella v. 1975

3 KauppisViesti 3 pääkirjoitus Koettelemuksia ja täyttä elämää Tämä KauppisViestin numero 1/2006 on tavallista paksumpi. Se on samalla sukuseuran 50-vuotisen taipaleen juhlanumero, katsaus menneeseen - kunnianosoitus menneille sukupolville. Sukuseuran puheenjohtajana ja KauppisViestin päätoimittajana minulla on ollut etuoikeus tutustua Kauppisen Sukuseuran vanhoihin pöytäkirjoihin ja muihin papereihin. Olen saanut myös haastatella henkilöitä, jotka muistelevat sukuseuran aktiiveja ja/tai mielenkiintoisia henkilöitä. KauppisViesti on myös saanut mielenkiintoisia kirjoituksia. Tämä tutkimusmatka on herättänyt monia ajatuksia. Päällimmäisenä on nöyryys. Ja ehkä oma ymmärryskin on lisääntynyt. Monessa tarinassa on mukana kovia koettelemuksia, jotka lähes murtavat ihmisen. Mutta niistä selvittiin tavalla tai toisella. Toisaalta kertomuksissa korostuu se, että vaikeuksista huolimatta elämä maistui elämältä. Sillä oli tarkoitus ja päämäärä. Rapakon Paavo Vieremällä joutui ottamaan ikämiehenä uudelleen tilan isännyyden tilan jatkajapojan yllättävän kuoleman jälkeen. Samalla hän joutui olemaan lähes isän korvike poikansa lapsille. Lehdessä on mieltä liikauttava juttu Sanna Paltemaan juttu ja kunnianosoitus Paavosta. Toivo Kauppinen sairastui polioon ja joutui jättämään juristin tehtävät. Oli etsittävä uusi ammatti kirjoittajana. Topiaksen nimimerkillä syntyikin vuosien aikana kymmeniä näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia yms. Pieksämäen Kylmämäessä syntynyt Tauno Kauppinen joutui syrjästä ponnistamaan opin tielle, vaikeimman kautta ja päätyi opetusneuvoksena eläkkeelle. Paavo E. Kauppinen opiskeli kahden tieteen tohtoriksi jo ikämiehenä takana jo mittava ura merikapteenina. Tässä muutamia esimerkkejä. Antoisia lukuhetkiä heimon jäsenille toivottaen KauppisViestin ja Sukuseuran puolesta Risto Kauppinen PS. Muistathan panna jo nyt allakkaan tai mieleen ensi vuoden sukujuhlat. Toivon mukaan monisatapäinen Kauppis-heimo kokoontuu Hankasalmelle Monipuolisesta ohjelmasta tarkemmin myöhemmissä lehdissä ja kiertokirjeissä. PS 2. Toimitus ottaa edelleen mielellään vastaan erilaisia suvun jäsenten kirjoituksia ja muisteluita. Pelkkä jutun aihekin voi olla tärkeä. Perustietoa sukuseurasta Sukuseura on perustettu vuonna Sukuseuran tarkoitus on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. Suvun tunnus on Yhtä puuta Sukukokoukset pidetään kolmen vuoden välein. Seuraava sukukokous on Hankasalmella heinäkuun Paikkana on Museokylään siirretty Hallan tupa eli ikiaikainen Kauppisten asuinsija. Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 henkilöä. Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä (helmikuu 2006) 330 maksavaa jäsentä. Kun jäsenyys on perhekohtainen, kokonaisjäsenmäärä on yli Sukuseuran jäsenmaksut 10 euroa/vuosi (koko perhe) Puheenjohtaja eli suvun vanhin Risto Kauppinen, Kaunisharju 6 A, Vantaa. Puhelin (09) tai Sähköposti: risto.kauppinen@wiltrain.f Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A Kuopio. Puhelin Sähköposti: antero.kauppinen@iki.fi Sukututkija Jarmo Ahl strand, Pirttipolku 9 A Helsinki. Puhelin (09) Sukuseuran lehti Kauppisviesti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kaikenlainen suvun jäsenten lähettämä aineisto on tervetullutta. Pyydetään lähettämään joko puheenjohtajalle tai sihteerille. Sukuseuralla on tarjota suvun jäsenille ostettavaksi erilaisia artikkeleita. Erillinen luettelo niistä hintatietoineen toisaalla tässä lehdessä. Sukuseuran tili:

4 4 KauppisViesti Sukuseuran 1. puheenjohtaja Hannes Kauppinen: Monen puuhan mies pappistyön ohella Isä ja äiti olivat erinomainen tiimi, sanoo prof. Kaisa Kauppinen vanhemmistaan rovasti Hannes Kauppisesta ja maisteri Eeva Könni-Kauppisesta. Minne tahansa he menivät, siellä alkoi tapahtua. Ihmisiä alkoi kerääntyä yhteisen asian taakse. Ja isä oli usein puuhamiehenä. Asiaa auttoi, että hän oli erinomainen seuramies, jonka seurassa ihmiset viihtyivät. Isän juttuja kuunneltiin mielenkiinnolla. Hän sai myös helposti kontaktin tuntemattomaan henkilöön, vaikkapa junassa kysymällä, että kenenkäs poikia sitä ollaan. Siitä se keskustelu alkoi. Isä oli myös seurakuntatyössä monessa asiassa aikaansa edellä suhtautuen esimerkiksi naispappeuteen myönteisesti, muistelee Kaisa Kauppinen. Äiti Könnien sukua Äitini oli pohjalaista Könnien sukua. Hän opiskeli psykologian maisteriksi erikoistuen erityispedagogiikkaan. Äitini opetti Helsingissä asuessamme mm. Punavuoren koululla. Professori Lehtovaara asui lähellä meitä Kruunuhaassa, ja kävin hänen tyttärensä kanssa samaa leikkikoulua. Professori Lehtovaara ehti olla myös minun psykologian opettajani yliopistossa. Voidaan sanoa, että olimme älyllinen perhe. Se on varmaan vaikuttanut minunkin ammatinvalintaani, sanoo Kaisa Kauppinen, joka työskentelee tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksella sekä luennoi myös Helsingin yliopistolla. Eeva Könni-Kauppinen oli myös musikaalisesti lahjakas ja hän täydensi monella tavalla erinomaisesti Hannesta myös työtehtävissä. Eläkkeellä ollessaan isä ja äiti pelasivat usein shakinomaista lautapeliä. Se oli paitsi heidän yhteinen harrastuksensa myös heidän jonkinlainen keskinäinen salakieli. Hannes Kauppinen ja hänen vaimonsa maisteri Eeva Könni-Kauppinen olivat erilaisia, mutta täydensivät hyvin toisiaan. Tätä kuvaa otettaessa on yhteistä taivalta tehty jo useita vuosikymmeniä. Kaisan veli Markku Kauppinen toimii diplomaattina. Nykyinen työtehtävä on toimia suurlähettiläänä Afrikassa Mosambikissa. Toimialueeseen kuuluvat myös Angola, Malawi, Sambia ja Zimbabwe. Suvaitseva siltojen rakentaja Markku Kauppinen antoi myös oman panoksensa tähän haastatteluun lähettämällä Kaisan kautta sähköpostitse muistikuvia isästään. Tässä poimintoja: Isä oli aina kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo nuoresta iästä alkaen. Ehkä taustalla oli koti, jossa uskonnollinen yhteisö loi pohjan kiinnostukselle ihmistä lähellä oleviin kysymyksiin ja sitä myötä vakaumuksen elämäntehtäväänsä. Isänmaallisuus ilmeni jo nuoresta alkaen jopa siinä määrin, että joutui poliisinpuhutteluun pikkupoikana Oulussa tervattuaan venäjänkielisiä katukilpiä. Iän myötä suvaitsevaisuus toki karttui ja isä tunnettiinkin aina siltojen rakentajana monissa kiperissä tilanteissa työelämän varrella. Kauppisen suvun asia tuli Hannes Kauppiselle rakkaaksi isänsä Juhon kautta. Perheessä viljeltiin laajalti Kauppisen suvun yhtenäisyyttä monin eri tavoin. Näin oli luontevaa, että isä ryhtyi aktiivisesti tukemaan muiden mukana sukuseuran perustamista runsaat 50 vuotta sitten. Isällä oli aina aikaa osallistua suvun tilaisuuksiin eri rooleissa puheenjohtajana, seuran vuosikokousten saarnamiehenä tai sukuselvitysten alkuunpanijana. Hänellä oli kirkonkirjoihin perehtyneenä erinomainen lähtökohta tälle työlle, muistelee Markku Kauppinen isäänsä.

5 KauppisViesti 5 Sukuseuran puheenjohtajana 16 vuotta Hannes Kauppisella oli merkittävä rooli Kauppisten Sukuseuran perustamiseen ja hän toimi sukuseuran ensimmäisenä puheenjohtajana eli suvun vanhimpana 16 vuotta, vuosina Puheenjohtajuus sopi Hannekselle myös siksi, että hän oli hyvin sukurakas ja hänellä oli hyvä suhde sukulaisiin. Hannes Kauppinen syntyi vuonna 1900 ja pääsi ylioppilaaksi Oulun Lyseosta v Pappisura oli Hannekselle luonnollinen valinta, sillä suvussa oli paljon pappeja monen sukupolven ajalta. Papiksi valmistuttuaan Hanneksen ensimmäinen työpaikka oli Karjalassa Ruskealassa, joka nykyään kuuluu Venäjään. Vuodesta 1933 Hannes toimi kappalaisena ja sitten Ruskealan kirkkoherrana vuosina Sodan jälkeen Hannes siirtyi Kirkon seurakuntakeskuksen johtajaksi Järvenpäähän viideksi vuodeksi. Kirkon nuorisotyön pääsihteerinä Hannes toimi , josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle. Mutta eihän tarmokas mies malttanut paikoilleen asettua, vaan toimi vielä turistipappina Las Palmasissa. Isäni ja äitini aktiivista luonnetta kuvaa myös se, että vielä Las Palmasin jälkeen he olivat pari talvea Israelissa Galileassa. He toteuttivat jo silloin nyt niin modernia asiaa, ns. kolmatta elämää. Apostoli Paavali oli kuin perheenjäsen Muistan lapsuudesta sen, että pappeja perheineen oli usein meillä vieraana. Eivätkä nämä kokoontumiset loppuneet isän eläkeikään, vaan sitten alkoivat kokoontua eläkeläispapit rouvineen. Vuorisaarnan sanoma tuli tutuksi ja Apostoli Paavali oli kuin yksi perheenjäsen, muistelee Kaisa Kauppinen. Hanneksen vireydestä kertoo se, että vielä vanhainkodissa Oulussa hän piti iltahartauksia. Isä vei sanaa loppuun asti, mutta ei koskaan tyrkyttänyt, muistelee lämmöllä 93-vuotiaana kuollutta isäänsä Kaisa Kauppinen. RTK Prof. Kaisa Kauppinen: Luottamusyhteiskunta kannattaa säilyttää Kaikesta työelämän kritiikistä huolimatta, suomalaisessa esimiestyössä on paljon hyvää. Esimies-alainen suhteet ovat usein mutkattomat ja vuorovaikutus puolin ja toisin on helppoa. Ns. valtaetäisyys esimiesalais -välisissä suhteissa on lyhyt. Suomalainen yhteiskunta on luottamusyhteiskunta. Se kannattaa säilyttää. Esim. Etelä-Euroopan maat ovat interaktiivisia yhteiskuntia, joilla on erilainen toimintakulttuuri, pohtii Kaisa Kauppinen suomalaista työelämää. Kaisa Kauppinen toimii tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksella. Hänen tutkimusalueensa on Työyhteisöt ja organisaatiot ja vielä tarkemmin Työ/elämä -tasapaino ( Work/life balance ). Tavoitteena on tukea työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamista eri elämänvaiheissa. Sen lisäksi Kaisa Kauppinen on toiminut kymmenen vuotta dosenttina Helsingin yliopistolla. Hän ohjaa mm. EU-maiden opiskelijoita. Näyttää olevan niin, että jokainen sukupolvi joutuu luomaan omat onnellisuutensa edellytykset. Niin mekin aikanaan teimme. Meitä sodan jälkeen syntyneitä suuriin ikäluokkiin kuuluvia voi hyvin kutsua puurtajasukupolveksi. Se on selvää, että g l o b a l i s a a t i o jatkuu ja tulee vaikuttamaan e n e n e v ä s t i myös työe l ä m ä ä n. Epävarmuus lisääntyy ja on hyväksyttävä, että ei ole täydellistä elämän kontrollia. Hyvä koulutus, sosiaalinen pääoma ja uskallus olla oma itsensä, ovat minun neuvoni työssä menestymiselle, sanoo Kaisa Kauppinen. Kyllä kai kodin virikkeellinen ja älyllinen kulttuuri on vaikuttanut myös omaan uranvalintaani, sanoo tutkimusprofessori Kaisa Kauppinen. Kaisa Kauppinen on siitä harvinainen sukuseuran jäsen, että hän oli mukana ensimmäisessä varsinaisessa Kauppisten sukukokouksessa toukokuussa 1956 ja hän veljensä Markun kanssa antoi oman panoksensa kokouksella pianoesityksillään. KauppisViestin 1/2005 Tästä se kaikki alkoi sukukokouskuvassa oikeassa reunassa on pikkutyttönä tuleva professori Kaisa Kauppinen. (Oheisen kuvan on ottanut Leena Mäki).

6 6 KauppisViesti TERVETULOA SUKUJUHLILLE HANKASALMELLE Sukuseuran hallitus ja juhlatoimikunta toivottavat kaikki Kauppiset ja kauppismieliset tervetulleiksi Kauppisten sukujuhlaan heinäkuun viikonvaihteena ensi vuonna Juhlapaikkana on Hankasalmen kirkonkylä, kirkonmäen museoalue ja siellä olevan Hallan tupa ja museoalueen kenttä. Juhlapaikka Hallan tupa on Suoliveden Hallan talon vanha päärakennus ja se siirrettiin museoalueelle 1960-luvun luvun loppupuolella. Tupa on siis Kauppisten Sukuseuran hallituksen monivuotisen jäsenen Martti Kauppisen kotitalo. Samoin edellisessä lehdessä oli iso juttu Annikki Saari-Kokkosen muistelmat äidistään, jonka vaiheet liittyvät myös Hallan tupaan. Lehtijutussa vuodelta 1964 hankkeen puuhamies dosentti Erkki Ala-Könni on päätynyt tuvan ikämäärittelyssä 1700-luvun loppupuolelle. OHJELMASSA JOKAISELLE JOTAKIN Juhlatoimikunta ja hallitus suunnittelevat sukujuhlan ohjelmaa, jossa on sekä sopivasti vanhaa että myös uutta. Oman suvun juuret ja vaiheet ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän myös nyt aktiivisessa työiässä olevia sekä nuorisoa. Rohkaisen myös heitä tulemaan mukaan. Osallistuminen ensimmäistä kertaa oman heimon tapahtumaan saattaa olla mieliin jäänyt kokemus. Uskoisin, että se hyvinkin korvaa keinotekoiset elämysseikkailut. Kukaan ei saa juhlissa jäädä sivustakatsojaksi, vaan kaikkien on koettava yhteyttä kuulua johonkin suurempaan johonkin yhteiseen. Se on tarkoituksemme, sanoo sukuseuran puheenjohtaja Risto Kauppinen. Kauppinen toteaa, että v Hankasalmella samassa paikassa pidetyillä sukujuhlilla oli yli 400 osallistujaa. Tavoite on, että sukujuhlissa 2007 on vähintään saman verran Kauppisia. PANE JO NYT AJANKOHTA ALLAKKAAN. Tarkempaa tietoa ohjelmasta, majoituksesta ym. syksyllä 2006 ja keväällä 2007 ilmestyvissä KauppisViesteissä. Kirjoituskilpailu sota- ja jälleenrakennusajasta Sukuseurojen Keskusliitto ja Sukuviesti-lehti järjestää kirjoituskilpailun aiheena sota- ja jälleenrakennusvuodet. Jokainen voi käsitellä aihetta haluamallaan tavalla. Parhaat kirjoitukset palkitaan ja julkaistaan Sukuviestisssä. Kilpailun säännöt: - Kilpailuaika päättyy Kilpailutöiden enimmäispituus on 4 liuskaa. Teksti vain yhdelle puolelle paperia. Jokaiseen liuskaan tulee merkitä sivunumero sekä nimimerkki. - Kirjoitukset voi lähettää paperiversiona, levykkeellä, CD-levyllä tai sähköpostin liitetiedostona (.doc tai.rtf-tiedosto). Kilpailutöitä ei palauteta. - Kilpailuun osallistuvan kirjoituksen tulee olla ennen julkaisematon eikä se saa olla samanaikaisesti toisessa kilpailussa. - Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä. Kilpailutyön mukaan tulee liittää suljetussa kirjekuoressa tai sähköisesti erillisenä sähköpostiviestinä tekijän oikea nimi ja yhteystiedot sekä julkaisulupa mahdollista Sukuviestissä julkaisua varten. Kilpailutyöt toimitetaan mennessä osoitteeseen: Sukuviesti-lehti Kirjoituskilpailu Savilankatu 1 b Helsinki tai kirjoituskilpailu@suvut.fi Kirjoituskilpailun raatiin kuuluvat kirjailija, toimittaja Heikki Hietamies, kirjailija, kustantaja Hannu Hirvikoski, kirjailija elämäntarinakouluttaja, FL Marja Myyryläinen, kirjailija, työnohjaaja, kouluttaja-terapeutti Liisa Mäntymies. Raadin sihteerinä toimii SSK:n pääsihteeri, kulttuurituotaja Eine Kuismin. Kirjoituskilpailun tulokset julkistetaan Vantaalla Kuulutko sukuuni tapahtumassa Lisätietoja kirjoituskilpailusta saa keskusliiton toimistolta, puh. (09) Myös Kauppiset mukaan muistelemaan sota-aikaa tai sen jälkeistä kiihkeää jälleenrakentamisen aikaa. Oltiinhan selvitty kuin ihmeen kaupalla itsenäisenä sodasta, tosin raskain tappioin, mutta kuitenkin. Ja elämisen nälkä oli kova. Haluttiin kuroa sodassa menetetyt vuodet takaisin, kaikin tavoin. Pane paperille oma näkökulmasi ja kokemuksesi. Ja vielä rohkaisuna; tärkeintä tällaisessa kilpailussa ei ole voitto, vaan että saamme kirjalliseen muotoon muistoja, jotka ovat vielä mielissä. Tulevat sukupolvet ovat kiitollisia niistä.

7 KauppisViesti 7 Sukuseuran perustava kokous toukokuussa 1955 Kauppisten Sukuseuran perustava kokous pidettiin Helsingin NMKY:n juhlasalissa Vuorikatu 17:ssä 2 päivänä toukokuuta Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin rovasti Hannes Kauppinen ja sihteeriksi lainop.kand. Sakari Kauppinen. Kokouksessa merikapteeni Paavo Kauppinen esitti katsauksen suvun historiaan. Kokouksessa päätettiin yksimielisesti perustaa Kauppisten Sukuseura. Valmistelevaan toimikuntaan valittiin seuraavat: agronomi Elina Kauppinen, rovasti Hannes Kauppinen, merikapteeni Paavo Kauppinen, lainop.kand. Sakari Kauppinen ja ekonomi Kalevi Kauppinen. Varajäseniksi valittiin tekstiilitait. Ilmi Kauppinen ja herra Emil Kauppinen. Pöytäkirjasta selviää kaikkien yli 30 kokoukseen osallistuneen nimet. Edellä mainittujen lisäksi kokouksessa olivat mukana: veturinkuljettaja Tauno E. Kauppinen, herra Johan Emil K, herra Torsten K, dipl.ins. Arvo Allan K, yht.kand. Judith K, opiskelija Juhani K, kauppatiet.yliopp. Pauli K, fil.yliopp. Kaisa A. K, postivirkailija Aila K, koululainen Terttu K, vääpeli Martti K, rakennusmestari Risto K, graaf.tait. Eine K, hotellin emäntä Vuokko K, keram.tait. Eva K, asentaja Lauri Ilmari K, rouva Senni K, rouva Salme Eklund, ekonomi Matti Ilmari K, kansak.opett. Lauri K, kylmäkkö Mandi K, maanvilj. Olavi K, rouva Lyyli Vartiainen, herra Armas K, herra Lars Olof K, maisteri Eeva Könni-Kauppinen ja toim.apul. Aino Elisa K. Kauppisten Sukuseura ry Puheenjohtajat Rovasti Hannes Kauppinen, (Oulu, Helsinki) v Hannes Kauppiselle luovutettiin sukuseuran varsinaisessa sääntömääräisessä kokouksessa sukumerkkisarjan ensimmäinen kultainen rintamerkki Maanviljelijä Paavo Kauppinen (Rapakon Paavo, Vieremä, Kauppilanmäki) Maanviljelijä Vilho Kauppinen (Hankasalmi) Vilho kuoli muutaman kuukauden puheenjohtajaksi tulemisen jälkeen. Sääntöjen mukaan hallituksen vanhin jäsen eli taiteilija Ilmi Kauppinen Keravalta toimi puheenjohtajana Partaharjun sukukokoukseen 1992 asti. Ylilääkäri Matti Kauppinen (Iisalmi) YTM Risto Kauppinen (Vantaa) Kunniajäsenet Merikapteeni, fil.tri Paavo E. Kauppinen. Sukuseuran aktiivinen toimija perustamisesta lähtien ja monivuotinen toiminnan kirjaaja sekä sihteeri. Maanviljelijä Paavo Kauppinen Lääket.tri. Matti Kauppinen Ensimmäinen sukukokous Helsingissä Kauppisten Sukuseura ry:n ensimmäinen varsinainen sukukokous pidettiin 6. toukokuuta 1956 Helsingissä Valkonauhaliiton huoneistossa Liisankatu 27:ssä. Kokouksen oli saapunut yli 40 sukuseuran jäsentä, lukuisasti myös maaseudulta. Ja näin jatkuu kesäkuun lopussa suvun jäsenille lähetetty tiedote. Sen kirjoittajasta ei ole tietoa. Kokous alkoi hartaushetkellä, jonka piti rovasti Hannes Kauppinen. Merikapteeni Paavo Kauppisen lausuttua väliaikaisen toimikunnan puolesta läsnäolijat tervetulleiksi seurasi esittely, jonka aikana saimme kuulla, mistä kaukaa kukin oli pystyipä moni laajemmaltikin selostamaan oman sukunsa vaiheita. Tämän jälkeen tarjosivat emännät kahvit, ja kahvikupin ääressä olikin mukava tarinoida jokaista lämmittävistä yhteisistä suvun asiasta. Kahvitauolta siirryttiin virallisten asiain ääreen ja kauppat. maisteri Aulis Kauppisen toimiessa puheenjohtajana ja ekonomi Voitto Kauppisen sihteerinä käytiin läpi väliaikaisen toimikunnan laatima ehdotus Kauppisten Sukuseuran säännöiksi. Säännöt hyväksyttiin sellaisinaan pieniä muodollisia muutoksia lukuun ottamatta. Sen jälkeen valittiin jäsenet sääntöjen edellyttämään sukuhallitukseen ja sukuneuvostoon. Sukuhallitukseen tulivat valituiksi rovasti Hannes Kauppinen, suvunvanhin, ekonomi Maire Kauppinen, kirjuri, ekonomi Kalevi Kauppinen, rahainvartija, sekä muiksi varsinaisiksi jäseniksi dipl.ins. Arvo Kauppinen, neiti Liisa Kauppinen ja merikapteeni Paavo Kauppinen, varajäseniksi lehtori Elina Kauppinen, vääpeli Martti Kauppinen ja ekonomi Matti Kauppinen. Sukuneuvostoon tulivat sukuhallituksen lisäksi kauppat.maisteri Aulis Kauppinen, sukuneuvoston puhemies, kansak.opettaja Aulikki Kauppinen, maanvilj. Olavi Kauppinen, johtaja Oskari Kauppinen, herra Risto Kauppinen ja maanvilj. Ville Kauppinen, varajäseniksi lainopin kand. Sakari Kauppinen, maanvilj. Eino Kauppinen ja veturinkulj. Reino Kauppinen. Virallisten asiain päätyttyä luovutti kauppat.maisteri Kauppinen puheenjohtajan tuoliin vastavalitulle suvunvanhimmalle, rovasti Hannes Kauppiselle. Tämän jälkeen keskusteltiin sukututkimusten jatkamisesta merikapteeni Paavo Kauppisen alustuksen pohjalta. Asian tässä vaiheessa on kuitenkin ensin saatava selville, miten laaja tutkimus on taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa. Asian lopullinen päättäminen jätettiin sukuhallitukselle. Keskustelun lomassa saimme kuulla myöskin musiikkiohjelmaa kahden pikku-pianistin, Mirja-Kaisa ja Markku Kauppisen esiintyessä. Lisäksi lauloimme kaikki yhdessä rovastinna Kauppisen säestäminä ja yhteislauluun päätimme lämminhenkisen yhdessäolomme perhepiirissä.

8 8 KauppisViesti Elämää ukin tyttönä Rapakon Paavo oli minun ukkini, ja minä olin ukin tyttö. Välillämme oli alusta alkaen harvinaisen kiinteä ja turvallinen side. Ukki oli mukana lähes kaikissa tekemisissäni. Olen usein ihmetellyt, miten ukki osasikin olla niin monitaitoinen. Ukki teki minulle ja nuoremmille sisaruksilleni, Eevalle (s. 1974) ja Jussille (s. 1978), ennen kouluun lähtöä aamupalan. Aamupalan jälkeen hän usein kuulusteli vielä sen päivän läksyjä. Koulun jälkeen ukki auttoi taas koulutehtävien teossa, ja aina hän osasi neuvoa vaikeimmatkin tehtävät. Kertotaulun ukki kuulusteli niin tarkasti, että sen muistaa ikuisesti. Ukki oli meille koululaisille paitsi opettaja ja kokki myös ompelumestari; hän korjasi revenneen koulurepun, ompeli pudonneen napin jne. Ukki opetti meille lapsille työntekoa. Kesäisin pääsimme tivoliin vasta sitten, kun Rapakon talon takana oleva pottupelto oli kitketty. Kyllä lystinpito tivolissa oli sen vaivan arvoista! Ukki osoittautui tivolissa melkoiseksi huimapääksi; hän uskalsi lähteä hurjimpiinkin laitteisiin. Olin ukin mukana usein myös mm. puusavotassa, ja jostain syystä vieläkin yhdistän ukin ja puun tuoksun. Marjastus oli ukin rakkaita harrastuksia, ja marjametsään ukki usein halusi meidät lapsetkin mukaansa. Jokaisen piti poimia astiansa täyteen, ja vasta sitten lähdimme kotiin. Pikkuveljeni Jussi ei jaksanut kiinnostua marjastuksesta, ja häneltä usein kaatuivat vähäisetkin marjat maahan. Siskoni kanssa yritimme auttaa Jussia, jotta pääsisimme metsästä jo kotiin. Kun lopulta tulimme kotiimme Rapakolle, ukki teki meille kaikille marjamaitoa. Sen jälkeen hän usein vielä keitti marjoista sopan. Marjastuksen lisäksi ukki ohjasi meitä muihinkin harrastuksiin. Ukki sai minut ja siskoni opettelemaan viulunsoittoa. Minä en ole koskaan pitänyt itseäni musikaalisena, mutta ukin myötävaikutuksella huomasin senkin, että kyllähän minulla on rytmitajua! Vieremäläinen pelimanni Väinö Kumpulainen tuli kerran viikossa kotiimme Rapakolle opettamaan viulunsoittoa. Meitä lapsia soittaminen ei kuitenkaan aina kiinnostanut, ja välillä menimmekin piiloon opettajaa ja ukkia. Ukki ja Väinö etsivät meitä ympäri taloa kyllä varmaan ukkia hävetti! Ukki oli kaikesta huolimatta niin antaumuksella mukana tässäkin harrastuksessamme, että opetteli itsekin viulunsoittoa, jotta pystyi asiantuntevasti kontrolloimaan soittoläksymme. Viulunsoiton lisäksi ukki laulatti meitä lapsia. Erityisen hyvin opettelimme Jätkänhumpan sanat, mihin on hyvä syy. Kyläkauppamme kauppias Martti Kauppinen (Israel Kauppisen poika) kävi usein Rapakolla, ja hän lupasi meille lapsille vaimonsa Hilkan paistamia karkkeja, jos laulaisimme hänelle Jätkänhumpan. Eipä auttanut ukin muu kuin opettaa lapsenlapsilleen Jätkänhumpan sanat. Siitä tuli pitempiaikainen prosessi, mutta sen verran hyvin ukki tämänkin työnsä hoiti, että osaan sanat vieläkin. Kaikkein rakkain harrastus minulle itselleni oli kuitenkin yleisurheilu, ja ukkihan se oli minun valmentajani. Ukki teki Rapakon talon taakse pituushyppypaikan, jossa harjoittelin hyppäämistä. Juoksuspurtteja otin läheisellä tiellä ukin ottaessa aikaa. Välillä kävimme aina yleisurheilukilpailuissa Vieremän kirkonkylällä. Ukkini poltti vielä tuohon aikaan sikaria, ja minua vähän hävetti, jos ukilla oli sikari suussa kilpailuissa. Huomautin asiasta ukille, ja eipä ukki sen koommin polttanut kilpailuissa. Eipä arvannut ukki eikä kukaan mukaan, että ukkini joutuisi vielä loppuelämänsä ajaksi astumaan maalaistalon isännän paikalle. Isäni Antti kuoli yllättäen 38 vuoden ikäisenä, ja ukkini joutui tekemään tämän jälkeen isännän työt - ja enemmänkin. Ukki oli isäni kuollessa 74-vuotias ja teki 84-vuotiaaksi asti, kuolemaansa saakka, raskaita maalaistalon töitä. Ukki joutui todella koville, mutta hän ei valittanut. Äidinkielenopettajana minulle tulee ukistani mieleen Runebergin luoma hahmo Saa- Kesällä 1982 Rapakolla. Vas. oikealle Margit Lanaeus, Antti ja Marja Kauppinen, edessä lapset Jussi, Eeva ja Sanna. Ihan oikealla Paavo Kauppinen.

9 KauppisViesti 9 rijärven Paavo. Molemmat Paavot olivat samanoloisia: sitkeitä, ahkeria, uhrautuvaisia, anteliaita ja lähimmäisenrakkaita. Ukkini oli viisas mies, joka jakoi minulle ja muillekin ihmisille elämänviisauttaan. Usein ukilta kysyttiin neuvoa asiaan kuin asiaan. Minä lupasin ukille hänen kuolinvuoteellaan, että tulen jatkossakin ottamaan huomioon, mitä mieltä ukki olisi mistäkin asiasta. Olen huomannut, että ukin neuvoja on ollut turvallista seurata. Tähän loppuun haluan vielä kirjoittaa runon, jonka annoin ukille 80-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Ukin päivä Aamulla jo ennen kuutta alkaa ukki vastaanottaa päivää uutta. Ensin suuhun vähän kahvin makua ja sitten vuorossa lehden lukua. Pitkään ei ukki malta lukea ja alkaakin työvaatteita päälleen pukea. Mars sukkelaan ulos, jotta alkaisi näkyä työn tulos. Kattilaan reilusti puita, ettei vilu pääse kiusaamaan luita. Sitten jo ukki traktoriin pyrähtää ja Fiijjatti käyntiin hyrähtää. Tunti pari metsässä puiden parissa hurahtaa, kunnes ukin maha murahtaa. On aika aamupuuron, tai muuten maha nostaa vielä isomman huudon. Leipää, maitoa ja voita, ilman ei ukki tulisi toimeen noita. Ruuan päälle lepoa tovi, liika makoilu ei kuitenkaan ukille sovi. Kiire on jo puiden luo, työ se ukille hyvän mielen tuo. Mukava on ulkona luonnossa liikkua, ei jaksaisi ukki sisällä keinutuolissa kiikkua. Siistiä, kaunista jälkeä askareet tuottaa, ukiltahan touhu kuin touhu luottaa. Päivä piakkoin iltaan vaihtuu, ja samalla voimatkin vähitellen haihtuu. On aika ottaa taas palasta, joka ei ole mitään salasta: pottuja tai keittoo, mikään ei niitä peittoo. Illat ukki ristikoita ratkoo, jottei alkais muisti katkoo. Päivä ukin on näin vireä, joten ei ihme, että meidän ukki on harvoin kireä. Näin ukkia muisteli Sanna Paltemaa (o.s. Kauppinen), s Paavo Kauppisen ( ) eli Rapakon Paavon nuorimman pojan Antin ( ) tytär. Kaverukset Paavo ja Sanna

10 10 KauppisViesti Topias kirjoittava Kauppinen Kauppiset ovat aina kirjoittaneet. Kirjoittaviin Kauppisiin lukeutuu Iisalmen liepeiltä lähtöisin oleva, sittemmin lahtelaistunut Toivo Kauppinen Topias. Topias valmistui juristiksi, mutta sairastui välirauhan aikana polioon. Niinpä lakimiehen työt jäivät vähemmälle, kun liikkuminen vaikeutui ja kirjoituskone kutsui yhä tiukemmin. Kirjoittamisesta tulikin Topiaksen päätyö, jota hän näytelmien ja varsinkin elokuvien osalta teki paljolti yhteistyössä serkkunsa, ohjaaja-professori Edvin Laineen kanssa. Topias-Seura ry ylläpitää Topiaksen kirjallista perintöä. Seuran puheenjohtajana toimii Toivon poika Veijo Kauppinen, joka on myös lähettänyt tämän jutun ja kuvat Topiaksen elämänvaiheista. Toivo Kauppinen Topias Iisalmesta Lahteen Toivo Edvin Kauppinen, Topias syntyi (k.1987) Iisalmessa Edvin Kauppisen ( ) ja Lyyli os. Svahnin ( ) perheeseen. Kauppiset muuttivat pian Lahteen, josta tuli Topiaksen kotikaupunki. Hän kirjoitti vuonna 1928 ylioppilaaksi Lahden Yhteiskoulusta ja valitsi opiskelualakseen lainopin suorittaen vuonna 1937 ylemmän oikeustutkinnon. Vuonna 1934 Topias avioitui kansakoulunopettaja Kirsti Inkeri Kallion kanssa, josta tuli hänen elinikäinen muusansa ja salonkikriitikkonsa. Kauppisten koti opittiin Lahdessa tuntemaan henkevänä, vieraanvaraisena kirjailijakotina. Sama kestiystävyys vallitsi kesähuvilalla. Edvin Kauppinen oli ostanut ajan tavan mukaan tontin ja Toivo Kauppinen Topias ja Inkeri Kauppinen Lahden kodissaan rakensi kesäpaikakseen huvilan Hollolan Isosaareen vuonna Siitä tuli Topiaksen rakas virkistäytymisen ja kirjallisen työskentelyn paikka, jossa myös useat aikansa tunnetut näyttelijät ja ohjaajat kesäkiertueillaan viihtyivät. Juristi turvautui salanimeen Topiaksen kirjallinen ura alkoi harrastuksena ja tiukasti salanimen takana Turussa. Turkuun Kauppisten perhe oli Lahdesta muuttanut Edvin Kauppisen luovuttua osakkuudestaan Lahden Rautessa ja ostettua Auran Konepajan Turusta. Turun teatteri esitti vuonna 1932 Topiaksen ensimmäisen näytelmän Juristit maaliskuulla ja sama teatteri vuonna 1934 Rykmentin Murheenkryynin suomalaisten sotilasfarssien kantaisän. Vänrikki Kauppinen soti talvisodan Keski-Kannaksella, minkä jälkeen sairastettu polio rampautti hänet. Harrastusmielessä alkaneesta kirjoittamisesta tuli näin olosuhteiden pakosta Topiaksen päätyö. Oman nimensä hän säästi vakaville aiheille. Humoristiset näytelmät ja elokuvakäsikirjoitukset hän kirjoitti enimmäkseen Topiaksena ja romaanit Teuvo Kauppona. Lastenkirjoja Topias uskalsi sentään

11 KauppisViesti 11 Kesäinen päivä Hollolan Isosaaressa, vasemmalta Ansa Ikonen, Edvin Laine, Veijo Kauppinen, Topias ja Joel Rinne julkaista omalla nimellään. Toki hän hoiti tarvittaessa juristinkin tehtäviä, mutta joviaalisti ja epäitsekkäästi kuin humanisti konsanaan. Edvin Laine ja Topias tuottelias työpari Edvin Bovellán-Laineen äiti, Anna Maria, oli samojen seutujen Kauppisia. Serkusten Turussa alkanut ammatillinen yhteistyö jatkui läpi koko Topiaksen tuotteliaan kauden. Laine näytteli jo Turussa Topiaksen näytelmissä. Hänen esikoisohjauksensa Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1935 oli Topiaksen Serenadi Sotatorvella. Helsinkiin muutettuaan Edvin Laine toimi yhdysmiehenä Toivo Kauppisen ja Suomen Filmiteollisuuden maisteri Särkän välillä. Serkukset olivat monien elokuvien puuhamiehet, Topias kirjoittaja ja Laine ohjaaja. Näin syntyivät sellaiset television edelleen esittämät - klassikot kuten Kultainen kynttilänjalka, Kultamitalivaimo, Kenraalin morsian, Rion yö, Veteraanin voitto, Prinsessa Ruusunen, Pikku Matti maailmalla, Laulava sydän ja Pikku Suorasuu. Kaikkiaan Topiakselle kertyi kolmisenkymmentä elokuvakäsikirjoitusta. Lisäksi hän toimi skenaristina ja dramaturgina useissa nimekkäissä SF-filmeissä, kuten Prinsessa Ruusunen, Ruma Elsa ja Laitakaupungin laulu. Lahden teatteri esitti 14 Toivo Kauppisen näytelmää, joista erityisesti Kaupunkini kelloilla on vahva lahtelaistausta. Kuriositeettina voi mainita Rykmentin murheenkryyniä ja Serenadia sotatorvella esitetyn sodan aikana mm. Aunuksen teatterissa. Topiaksen näytelmät ovat olleet suosittuja ammattiteattereissa ja harrastelijanäyttämöillä. Varkauden teatteri esitti esimerkiksi hiljattain Savon Sulttaanin. Nuorisoseurojen näytelmätoiminta kiinnosti Topiasta, joka kirjoitti nuorisoseurojen tarpeisiin historiallisten näytelmien sarjan. Pakinoita, romaaneja ja iskelmätekstejä Toivo Kauppisen esikoisromaani Koti puiston varrella ilmestyi vuonna Historia oli huumorin ohella tärkeä hänen teostensa rakennusmateriaali. Suomen Kuvalehdessä Topias pakinoi 18 vuotta, jolloin Kanasen perheen edesottamukset kuvasivat tuon ajan porvariselämää. Hän kirjoitti myös radiokuunnelmia ja esitelmiä sekä artikkeleja ja katsauksia. Runoja ja iskelmätekstejä hän julkaisi mm. pseudonyymillä Teemu Teikka. Toivo Kauppinen oli jäsen Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry:ssä, Suomen Kirjailijaliitto ry:ssä ja Salpausselän kirjailijat ry:ssä, jonka kunniajäsen hän oli. Suomen näyttämötaiteen kultainen ansiomerkki punaisin ruusukkein hänelle myönnettiin kaksi kertaa. Hänet palkittiin myös Lahden Teatterikerhon Iivari-adressilla. Topias-seuralla tapahtumia kesäisin Vuonna 1997 perustettu Topias- Seura ry. vaalii Topias-perinnettä ja edistää suomalaista näytelmä- ja elokuvataidetta. Seuran kotipaikka on Topiaksen oma Lahti, jossa seura on järjestänyt Topias-elokuvatapahtumia ja illanviettoja suvulla edelleen olevassa Hollolan kesäpaikassa. Kesän 2005 Topias-tilaisuudessa esitettiin elokuva Kukonlaulusta kukonlauluun, jota seurasi myös miespääosaa esittänyt Åke Lindman. Topias-Seura on hiljattain perustetun Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n perustajajäsen. Topias-Seuran puheenjohtaja on Topiaksen poika Veijo Kauppinen ja varapuheenjohtaja Marja Krons, hänkin sukunsa puolelta iisalmelaisia.

12 12 KauppisViesti Sukuseuran aktivisti Paavo E. Kauppinen Aikaansa edellä myös tutkijana? Kun tutkii Kauppisten Sukuseuran vanhoja pöytäkirjoja, muistioita, valokuvia ja jututtaa sukuseuran vanhoja aktiivijäseniä, tulee jatkuvasti esille nimi Paavo E. Kauppinen. Hänen tekemisensä ja olemisensa on vaikuttanut sukuseuran toimintaan vuosikymmeniä. Ja kuitenkin kaikesta sukurakkaudestaan huolimatta Paavo E. oli omalla tavallaan salaperäinen mies. Tässä faktaa ja muisteluksia Paavo E. Kauppisesta. Paavo Erik Olavi Kauppinen syntyi Tampereella, kuoli Helsingissä 92-vuotiaana. Merikapteeni, filosofian tohtori, yhteiskuntatieteiden tohtori. Paavo E. on siis tehnyt kaksi väitöskirjaa. Paavon vaimo kuoli jo useita vuosia aikaisemmin. Paavolta ei jäänyt lapsia. Vanhan kansan herrasmies Sukututkija Jarmo Ahlstrandilla on paljon muistoja keskusteluista Paavo E:een kanssa. - Minulla on Paavosta tavattoman myönteinen kuva. Hän oli positiivisella tavalla vanhan kansan ihminen. Hän oli saanut sellaisen kasvatuksen ja koulutuksen, että toisia ei saa loukata eikä saa puhua pahaa. Kasvatukseen kuului, että asiat tuotiin esille korostetun muodollisesti eikä tunteita näytetty. Sana hienotunteinen kuvaa häntä hyvin, kertoo Jarmo Ahlstrand. Myös prof. Kaisa Kauppinen muistaa Paavo E. Kauppisen vierailleen usein heidän kotonaan. Olihan Kaisan isä Hannes Kauppisten sukuseuran ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Kaisa Kauppinen muistelee äitinsä Eevan olleen varsin valikoiva vieraiden suhteen. Yleensä vieraat olivat hänen miehensä Hanneksen kollegoita, pappeja. Paavo E. oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen Eevaan ja oli aina tervetullut vieras. Muistan kun hän kerran toi minulle nuken. Se oli minulle pikkutytölle mieluisa lahja. Jarmo Ahlstrand kertoo, että useilla yhteisillä sukuseuran asioihin liittyvillä ajomatkoilla Helsingin ja Viitasaaren välillä Paavo kertoi hyvin mielenkiintoisella tavalla sekä elämänsä vaiheistaan että tutkimuksistaan. Paavon sukujuurethan menevät Viitasaarelle, josta esivanhemmat ovat lähtöisin, vaikka hän itse on syntynyt Tampereella Kelteissä ja suomalaisissa samaa verta Paavo E. Kauppinen aloitti lisäopiskelut merikapteenin töistä eläkkeelle jäätyään ja jatkoi erilaisia tutkimuksia vuosikausia. Erityisesti häntä kiinnosti suomen kielen ja kelttikielen sukulaisuus. - Paavon tutkimuksia ei alan piireissä otettu silloin kovin vakavasti. Mm. Paavon todistelulle, että suomen kieli on sukua kelttien kielelle, saatettiin hymähtää. Jos Paavo eläisi tilanne olisi nyt toinen. Nimittäin uusin geenitutkimus on osoittanut, että 2/3 myös Suomen itäosien ihmisten esi-isistä on varhaiskelttejä. Eli kannamme paljolti samaa verta kuin ihmisillä Belgiassa, Ranskassa, Walesissä, Skotlannissa ja Irlannissa. Miksei kieleenkin olisi jäänyt silloin jäänteitä kaukaisista yhteisistä ajoista, pohdiskelee Jarmo Ahlstrand. Paavo E. oli sukuseuran alkuvuosikymmenten primus motor. Hän tunsi keskeisiä Kauppisia, kävi puhumassa sukuseura-asiasta, sai ihmisiä innostumaan ja kokoontumaan. Paavo E. toimi sihteerinä aina 1970-luvun. Lukuisat ovat hänen tekemänsä pöytäkirjat ja muistiot. - Paavon vanhemmat olivat koulutusta saaneita. Paavon isä oli jo iäkäs saadessaan Paavon. Paavon muistiin on jäänyt omasta nuoruudestaan isän kertomia muistoja nuoruudestaan ja ensimmäisistä työpaikoistaan, joissa oli mukana sotaveteraaneja Suomen sodan ajoilta eli vuodelta Näki Tampereen kaatuneet punaiset - Paavo kertoi, että yksi voimakkaimpia nuoruuden kokemuksia oli, kun hän nuorena, silloin vielä mitään ymmärtämättömänä pikkupoikana kuljeskeli kansalaissodan Tampereen taistelun kaatuneiden seassa. Suurin osa kaatuneista oli punaisia. Taisteluhan oli siihen mennessä suurin Pohjoismaissa. Paavo pääsi opin tielle lukemaan kemiaa, mutta lähti sitten yllättäen merille ja kouluttautui sitä kautta merikapteeniksi. Jatkosodan aikana Paavo oli jäänmurtajasta sota-alukseksi muutetun laivan kapteenina. Paavo on julkaissut näistä ajoista myös muistelmateoksen Itämeren merisodan varjossa. Siinä yksi vavahduttavimpia kuvauksia on, kun Paavo Porkkala emälaivan kapteenina on mukana sotatoimissa saksalaisjoukkojen kanssa Tallinnan edustalla Venäläiset joutuivat evakoimaan joukkojaan itään laivoilla läpi merimiinakenttien. Sotamuistoja Tässä ote muistelmateoksesta:... Tuntui kuin epätodelliselta näyltä, kun miinaräjähdyksissä syntyneiden, kolmisen minuuttia kestäneiden valkoisten vesipatsaiden välissä tummemmat Stukat tekivät syöksyjään kuin ampiaiset, ja Jumindan hakuammunnan pienemmät vesipilarit ikään kuin säestivät tässä maailmanlopun tunnelmassa, jonka saattoi paitsi silmin myös korvinkin tajuta. Kumeat epätasaiset miinojen sarjaräjähdykset, Jumindan patterin tulisarjat ja Stukien ampiaisensurina sulautuivat yhdeksi suureksi selkäpiitä karmivaksi gladiaattorimarssiksi, jota ikään kuin kuolemanenkelin

13 KauppisViesti 13 Syrjästä ponnistaen onnistujaksi akordina säestivät räjähdysaineilla lastattujen laivojen tulipunaisesta alkuräjähdyksestä ilmaan kimmonneiden jälkiräjähdysten tulinen tähtisade. Kun emälaiva Porkkalan kannella muun touhun ohessa vedin henkeä noin minuuttia, laskin 22 valkoista vesipatsasta. Ensin näkyi laiva. Sitten leimahti. Sitten vesipatsas alkoi nousta. Se nousi noin kaksi minuuttia ja putosi noin minuutin. Sitten joku minuutti näkyi valkoista kuohua, sitten ei mitään. Olimme samassa horisontissa. Oli ikään kuin kuulevinaan kuoleman enkelin siipien lyönnit. Taisi olla suurin alusryhmä, joka yhdellä kertaa ajoi miinakenttään. En tainnut silloin muistaa katsoa kelloa, mutta noin neljännestunnissa olin nähnyt ehkä ihmisen siirtyvän ajasta iankaikkisuuteen edellyttäen, että jokaisessa laivassa olisi ollut vain 200 henkeä... - Sodan jälkeen Suomen piti luovuttaa melkoinen joukko laivoja sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Harvoja jäljelle jääneitä laivoja tarvittiin hakemaan ruokaa ulkomailta. Kaikesta oli puutetta. Yhden sellaisen laivan kapteeni oli Paavo E. Kauppinen. Sekin kertoo hänen arvostuksestaan, kertoo Jarmo Ahlstrand. Laiva haki elintarvikkeita Suomeen Etelä-Amerikasta, Argentinasta, Uruguaista, Chilestä. Tätä menoa jatkui monta vuotta. Yhdellä tällaisella matkalla oli mukana häämatkalaisena myös Paavon vaimo. Jarmo Ahlstrand muistelee Paavon maininneen myös öljyn viemisestä Grönlantiin Thulen tukikohtaan. Sillä reissulla Paavo oli nähnyt mm. mahtavien jäävuorien irtoavan kiintojäästä. - RTK Sukuseuran puheenjohtaja Risto Kauppinen sai maaliskuun lopulla kirjan ja sen mukana lähetteen: KauppisViestissä, josta yhdyssiteestä lämmin kiitos, sekä viimeisessä jäsenkirjeessä toivoit yhdistyksen jäseniltä erilaisia tarinoita ja muisteloita sukuun liittyen. Kovasti empien lähetän sukuyhdistykselle oheisen vuonna 2001 kirjoittamani kirjan. Se on omaelämänkerrallinen, mutta alkuosiltaan myös kiinteästi sidoksissa Kauppisten vuosisatoja asuttaneeseen Kylmämäen syrjäkylään Pieksämäen maalaiskunnan länsireunalla. Vielä nykyisinkin Kylmämäen keskeisen mäkialueen talot ovat Kauppisten omistamia. Jos kirjasta ei löydy teille sopivia tekstinpaloja, en pahastu. Kirjaa ei tarvitse palauttaa. Toivon menestystä työllenne. Ystävällisin terveisin Tauno Kauppinen Niementie Orimattila Tällainen oli opetusneuvos Tauno Kauppisen lähetekirje 246 sivuiseen omaelämänkerralliseen kirjaansa Syrjästä ponnistanut. Ajankuvausta ja omaelämänkerrontaa. Kirja on paitsi yhden henkilön ja perheen selviytymistarina myös erinomainen kuvaus yhteiskunnastamme ja sen kehittymisestä. Toisaalta tässä lehdessä prof. Kaisa Kauppinen toteaa: Näyttää olevan niin, että jokainen sukupolvi joutuu luomaan omat onnellisuutensa edellytykset. Niin mekin aikanaan teimme. Meitä sodan jälkeen syntyneitä suuriin ikäluokkiin kuuluvia voi hyvin kutsua puurtajasukupolveksi. Vuonna 1931 syntyneelle Tauno Kauppiselle tuo puurtajanimitys sopii vieläkin paremmin. Nuori syrjäkylän teräväpäinen poika halusi jatkaa opintietä oppikouluun, mutta isä ei päästänyt ( Mitä sinä sinne. Eihän siellä pärjännyt entisen opettajan poikakaan, vaan tuli kesken pois. ). Syrjästä joutui nuori poika katsomaan oppikoululaisia välitunnilla Pieksämäellä käydessään. Mutta halu oppia, opiskella, päästä elämässä eteenpäin oli niin kova, että nuori poika päästi erikoisluvalla opiskelemaan kirjeopiston kautta ja yksityisoppilaaksi Pieksämäen Yhteiskouluun. Se urakka yhdistyneenä päivittäiseen maalaistalon työntekoon oli musertaa henkisesti. Mutta siitäkin selvittiin. Kansakoulun välikaisopettajan töiden kautta ja avulla opiskelu jatkui Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ensin sosionomiksi ja sitten maisteriksi 30-vuotiaana Todistus oli kädessä, mutta Helsingissä avioitunut mies vaimon ja lapsen kanssa oli rahaton. Kirjoituskone ja vihkisormuksetkin olivat panttilainaamossa. Lyhyen vakuutuspiiripäällikön työn jälkeen Tauno Kauppinen perheineen muutti Orimattilan kansalaisopiston rehtoriksi vuonna Siellä Tauno ja Kirsti Kauppinen vaikuttivat monella tavalla aina eläkkeelle siirtymiseen asti. Tauno Kauppinen jäi eläkkeelle syksyllä Sitä ennen hänelle oli myönnetty opetusneuvoksen arvo. Palaamme laajemmin Tauno Kauppisen kirjaan KauppisViestin syksyn 2006 numerossa.

14 14 KauppisViesti Pöytäkirjojen kertomaa sukukokouksista ja sukujuhlista Kun selailee Kauppisten suvun jälkeenjääneitä papereita menneiltä vuosikymmeniltä, menee eittämättä suuri kiitos sukuseuran monikymmenvuotiselle sihteerille Paavo E. Kauppiselle. Hänen ahkerasti merkitsemistään pöytäkirjoista ja muistioista voimme seurata, mitä sukuseurassa on tapahtunut vuosien kuluessa. Tässä joitakin poimintoja. Sukuseuran perustava kokous pidettiin Helsingin NMKY:n juhlasalissa ja ensimmäinen varsinainen sukukokous Helsingissä Valkonauhaliiton huoneistossa Liisankatu 27:ssä Varsinaisessa sukukokouksessa oli paikalla yli 40 jäsentä. Sukuseura merkittiin yhdistysrekisteriin Eli jos oikein tarkkoja ollaan, sukuseura on perustettu Mutta yhtä hyvin voidaan laittaa merkkivuodeksi 1956, koska silloin pidettiin ensimmäinen varsinainen sukukokous luvun loppuvuosien kokouksista ei ole paljon merkintöjä. Sukututkimusta viriteltiin, mutta siihen ei löytynyt asiaan paneutuvaa tutkijaa. Sukututkimus sai vauhtia enemmän, kun saimme Jarmo Ahlstrandin sukututkijaksi Vuonna 1960 sukujuhla pidettiin Iisalmessa. Osanottajia oli kuutisenkymmentä. Samoin v sukujuhla pidettiin Iisalmessa. Osanottajia lähes 100. Sukuseuran varsinainen kokous pidettiin Helsingissä Primulan ravintolan kabinetissa. Kokoukseen osallistui noin 20 jäsentä. Sukuseuran 20-vuotisjuhla pidettiin kesällä 1970 Iisalmessa. Osanottajia oli 52. Rovasti Lauri Kauppinen piti Kauppis-Heikin haudalla puheen menneiden sukupolvien muistoksi. Kolmas varsinainen sukujuhla pidettiin sekin Iisalmessa syyskuussa Osanottajia noin 30 Kauppista. Muistolaatta v Rapakon maille Sukujuhla ja -kokous Vieremän Kauppilanmäellä Rapakon talossa elokuun Hankasalmen sukujuhlaa 1986 sukujuhlaa suunnittelemassa Kotisalon pöydän ääressä vas. Olli Lahti (hoiti monia vuosia sukuseuran talousasioita), Kotisalon isäntä Vilho Kauppinen (ja myös sukuseuran puheenjohtaja 1989), Risto Kauppinen (hallituksen jäsen) ja aina aktiivinen hallituksen jäsen Paavo E. Kauppinen. alussa v Juhlan yhteydessä paljastettiin Kauppisten suvun muistokivi ja sukulaatta (tekijä taiteilija Eine Kauppinen Keravalta) Rapakon talon mailla. Paikalla yli 80 osanottajaa. Näin kertoo pöytäkirja: Laatta on kiinnitetty Paavo Kauppisen toimesta siirrettyyn isokokoiseen kiveen. Laatassa on kauniisti tyylitelty suvun tunnus `Yhtä puuta`ja teksti kertoo ohitse kulkeville, että tälle paikalle saapuivat ensimmäiset Kauppiset v Kauppisten Sukuseuran 25-vuotisjuhlakokous Iisalmen Mansikkaniemellä Kokouksessa oli läsnä 70 sukuseuran jäsentä. Sukujuhla ja sukukokous Viitasaaren Ruuponsaaressa Osanottajia yli 250. Sukujuhla ja sukukokous Hankasalmen kotiseutumuseolla. Suvun 30-vuotiskokoontuminen. Sukujuhlaan Hallan pirtin edustalla osallistui yli 400 henkilöä. Kauppisten sukujuhlien ennätys. Sukujuhla ja sukukokous Iisalmessa leirikeskus Metsäpirttillä. Iltajuhla Rapakolla Vieremällä. Sukujuhla ja kokous 1992 Partaharju, Pieksänmäki. Osallistujia noin 150. Sukujuhla ja kokous Kannonkoskella Vieraskirjassa 130 nimeä. Sukujuhla ja kokous Peurangalla Laukaassa Vieraskirjassa 173 nimeä. Sukujuhla ja kokous Kuopiossa Hieman yli 100 osanottajaa. Sukujuhla ja kokous Ristiinan Heimarissa Osallistujia hieman alle 100.

15 KauppisViesti 15 Sukuhallituksen kokouksen päätöksiä Kauppisten Sukuseura ry:n kesällä 2004 valittu hallitus kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Kevään kokous pidettiin 4.3. Hotelli Revontulessa, Hankasalmella. Paikalla olivat seuraavat hallituksen jäsenet: Risto Kauppinen (pj.), Antero Kauppinen (sihteeri-rahastonhoitaja) sekä jäsenet Martti Kauppinen, Antti Kinnunen ja Unto Kauppinen (varajäsen). Mukana olivat myös sukujuhlatoiminnan edustajana Helka Manninen ja KauppisViestin toimituskunnan jäsen Mirjami Kauppinen. Jäsenmäärä kasvussa Nykyisen hallituksen toimikausi on puolessa välissä. Tarkasteltiin ensimmäisessä kokouksessa asetettua visiota vuoden 2007 loppuun: Sukuseuran jäsenmäärä on kaksinkertaistunut. Kommentit tilanteesta: Hallitusvastuun vaihtuessa heinäkuussa 2004 jäsenrekisterissä oli yli 400 osoitetta. Kun jäsenrekisteriä laitettiin ajan tasalle, todellinen maksavien jäsenten määrä oli hieman yli 200. Nyt jäsenrekisteri on ajan tasalla ja jäseniä on noin 330. Eli kun vuoden 2007 sukujuhlaan mennessä on noin 450 maksavaa jäsentä, olemme saavuttaneet asetetun vision. (Toimituksen huomautus: Koska jäsenmaksu koskee koko perhettä, jäsenmääräksi voitaisiin laskea myös 330 x 4 (keskimäärin henkilöä/perhe) = 1320 jäsentä.) Sukututkimuksia jatketaan Sukututkimus jatkuu aktiivisena ja laadukkaana. Julkaisutoiminta. Kommentit tilanteesta: Sukututkija Jarmo Ahlstrand on aikaisemmissa kokouksissa ilmaissut suunnitelmansa Kauppisten sukututkimusten jatkamisesta. Hallituksen on kaikilla tavoin pyrittävä helpottamaan tätä pitkäjänteisyyttä vaativaa työtä. Jarmon toivotaan myös aktiivisesti esittävän toivomuksensa, miten sukuseura ja hallitus voisivat helpottaa jatkotutkimusten toteutumista. Heti kun tutkimukset ovat valmiita, ne laitetaan jäsenistön hankittavaksi. Sukuseuran lehti ja omat kotisivut internetissä ovat luettuja, kiinnostavia ja vuorovaikutus suvun piiriin kuuluvien välillä toimii. Kommentit tilanteesta: KauppisViesti on (uudesta lehdestä on ilmestynyt kaksi numeroa) on osoittanut tarpeellisuutensa. Jatketaan samaan malliin. Myös omien kotisivujen aikaansaaminen edistyy (tehdään perusselvityksiä). Rahatilanne hyvä Tilinpäätös vuodelta 2005 on 2222,67 euroa alijäämäinen (vuoden 2004 ylijäämä oli 2044,99 euroa). Alijäämän tärkein aiheuttaja oli KauppisViestin ensimmäisen numeron siirtyminen vuodelta 2004 vuodelle Ensimmäisen numeron painos oli lisäksi suuri jäsenhankinnan tehostamisen vuoksi (1500 kappaletta, toisen numeron painos 600 kpl). Sukuseuran rahatilanne ei tuota ongelmia, rahaa on tilillä yli 9000 euroa (tilanne huhtikuussa 2006). Tuotteiden hinnoittelua ei muutettu, koska tuotteiden varastotilanne on vielä hyvä. Sukujuhla Hankasalmella Ideoitiin sukujuhlan 2007 sisältöä. Sukujuhla pidetään Hankasalmen kirkon vieressä olevalla museoalueella (la-su). Pääpaikkana on museoalueelle siirretty Hallan tupa, ikiaikainen Kauppisten asuintalo. Sukujuhlien ohjelma lyödään lukkoon lokakuussa 2006 pidettävässä hallituksen ja juhlatoimikunnan yhteisessä kokouksessa. Tavoitteena on saada juhliin 400 juhlavierasta. Tarinoita Hankasalmen Kauppisten vaiheista ilmestyy sukujuhlille Kauppisten sukujuhlassa ensi kesänä julkaistaan Hankasalmen Kauppisten sukututkimuksen toinen osa. Sukututkija Jarmo Ahlstrand kertoi, että siihen mennessä on kirjan kansiin koottu useita kymmeniä kertomuksia Hankasalmen Kauppisten vaiheista. Vuonna 2004 ilmestynyt Hankasalmen Kauppisten sukukirjahan antaa kattavaa tietoa sukulaisuussuhteista jopa luvun vaihteeseen. Tutkimuksen kestäessä Jarmo ja aktiivisena apuna toiminut Hallan Martti saivat niin kirjallista kuin suullista perimätietoa Kauppisten vaiheista niin iloisia kuin surullisiakin tapahtumia. Näitä tarinoita antamaan numerofaktoille taustaa on nyt Jarmolla työn alla. En voi luvata, että sukujuhlassa 2007 ovat kaikki saamamme tarinat kirjassa, mutta aika monta kuitenkin, lupaa sukututkija Jarmo Ahlstrand.

16 16 KauppisViesti Siihen aikaan kun Iisalmeen sivistyksen pariin pyrittiin Seuraavan muistelun ja tuokiokuvan opintielle pyrkimisestä on Kauppis- Viestille lähettänyt Aarne Kauppinen. Aarne pyrki veljensä Aimon kanssa yhtenä Sonkajärven Sonkakosken kylän ensimmäisistä oppikouluun. Elettiin 1960-luvun alkua. Käytyäni Sonkajärven Sonkakoskella kansakoulua neljä luokkaa ja veljeni Aimo viisi opettajamme Matti Leväsalmi alkoi ehdotella, että menisimme pyrkimään ihan oppikouluun, Iisalmen Lyseoon. Lähempänä ei näitä kouluja ollutkaan. Asia tuntuu meistä pojista kaukaiselta. Isä on kuitenkin sopinut opettajan kanssa asiasta ja ilmoittanut meidät koetilaisuuteen. Matti-ope antaa mukaamme konseptiarkkeja, kynän, kumin ja viivottimen: olemme valmiina taistoon sivistyksen pariin pyrkimiseksi. Koepäivät ovat kahtena viimeisenä koulupäivänä. Olemme kuulleet, että Iisalmeen hakevat kaikkien lähikuntien oppikouluun pyrkijät, sadoittain poikia neljänneltä, viidenneltä ja jopa kuudennelta kansakoululuokalta. Sisään päässee vajaa kaksisataa. Oppikouluja ei ole Ylä-Savossa muita, ainakaan sellaisia, missä voi lukea ylioppilaaksi saakka. Isä lähtee mukaamme ja hänellä piti olla tieto kokeiden alkamisajasta. Köröttelemme Komulaisen keltaisella bussilla Iisalmeen. Jännittää, sillä emmehän ole montaakaan kertaa käyneet niin isossa paikassa. Tilaisuus alkaa klo 8.00 ja saavumme perille hiukan myöhässä. Isä tietää, missä koulu on ja ohjaa meidät ovesta sisään. Minne myö mualaeset oekeen männään? Voi kauhistus ja kummastus; koko sisätila on täynnä nuoria tulevia tohtoreita. Jaot on jo tehty siitä, mihin luokkaan kukin menee kokeisiin. Jäämme ihmeissämme katselemaan. Minne myö mualaeset oekeen männään? Menemme ensimmäiseen luokkaan, missä näyttää olevan vapaata. Aikaa menee jonkin verran, kun nimemme otetaan ylös ja pääsemme itse asiaan. Luokassa on nelisenkymmentä poikaa ja valvoja, joka antaa tehtävät. Ensimmäisenä on ainekirjoitus. Siinä luetaan aineen alku ja pitää keksiä loppu tarinalle. Ensi hämmennyksestä toinnuttuani kirjoittelen saarelta pelastumisesta lyhyen jutun. Toisilla tunneilla Aarnen ensimmäisen luokan oppikoulukuva Iisalmen lyseosta syksyltä Aaren on seisomassa kolmas vasemmalla.

17 KauppisViesti 17 on matematiikan päässälaskua ja muuta tietoa mittaavaa testiä. Ei ne nyt niin vaikealta tunnu. On ihan mukava huomata, ettei täällä suuressa maailmassa tarvitse tietää sen kummempaa kuin Sonkakoskellakaan. Kolmen tunnin kuluttua kaikki lähtevät luokasta. Niin mekin ja menemme isän luokse kaupungille. Sanomme, että se loppui. Isä tuumaa siihen, että huomen aamulla uudestaan. Linjapiilillä köröttelemme kotiin. Menen vaatteet vaihdettuani propsilaaniin, missä Patrosen pojat parkkaavat kuusipuita. Kerron Eskolle Iisalmessa käynnistä. Kyllä on vahva ja kova työmies tämä Esko noin nuoreksi. Kyllähän sen olen jo joutunut toteamaan usein hiihtokilpailuissa. Viimeisessä hiihtokilpailussa hän ohitti minut takaa lähteneenä, vaikka oli pudottanut toisen sauvansa Toivakkomäen laskussa. Rehtorin puhutteluun Aamulla uusi matka Iisalmeen. Nyt osaamme jo itse mennä kouluun sisään ja ajoissa. Ensimmäisenä saamme kuulla virallisen vastaanottotoivotuksen: Aarne ja Aimo Kauppinen rehtorin kansliaan. Kyseltyämme löydämme pyhän paikan ja rehtori Ossi Grönmark kysyy, miksi emme olleet eilen viimeisissä kokeissa. Olemme tietämättömiä, luulimme että koe päättyi jo ensimmäiseen paussiin. No, menkäähän siitä jatkamaan, vaikka vaikea on nyt selvittää pääsykoetta, kun ette ole kaikkea suorittanut. Noloina hiippailemme luokkaamme ja aloitamme toista päivää. Edessä istuu kaupungista kotoisin oleva poika ja katsoo minua säälien ja sanoo, ettet sinä nyt pääse Iisalmen Lyseoon, kun et ole kaikkea tehnyt. Ensimmäinen koe menee nyt hyvin. Toista varten tarvitaan paperia ja kas kummaa, minun konseptivarastoni on loppunut; iso osa oli jäänyt kotiin. Aimo istuu luokan toisella puolella, enkä voi pyytää häneltä. Tämä kaupungin poika katselee aikansa minun hätäännystäni ja sanoo: osta minulta. Eipä muu auta. Poika pyytää kovat lunnaat paperista. Minulla sattuu olemaan sen verran kolikoita, että saan ostettua pari arkkia. Se päivä meneekin sitten kommelluksitta, mitä nyt kynän terä alkaa olla paksu ja jälki sen mukaista. Teen kokeet kuitenkin loppuun sisukkaasti. Päivä loppuu ja ilmoitetaan, että tulokset saadaan seuraavan päivän iltana. Meillä olisi vielä Sonkakoskella kevätjuhla iltapäivällä ja näytelmässä osa. Emme ole ehtineet opettelemaan osiamme, joten päätämme Aimon kanssa viivytellä ja lähteä vasta viimeisellä bussivuorolla klo 14.20, ettei tarvitse nolata itseään näytelmässä. Pääsykoetuloksia kuuntelemaan opettajan kanssa Illalla pääsemme opettajan kyydissä kuuntelemaan pääsykokeen tuloksia. Koko Iisalmen Lyseon pihamaa on täynnä poikia ja heidän omaisiaan jännäämässä; on kunnia-asia päästä arvostettuun kouluun. Meillä ei ole paljon toiveita pääsystä töpättyämme lähtemällä liian aikaisin pois ensimmäisenä päivänä. Kuulutukset tulevat kovaäänisestä. Kouluun päässeet luetaan paremmuusjärjestyksessä. Parisenkymmentä nimeä on sanottu ja sitten kuuluu: Aimo Kauppinen. Loistava suoritus. Odottelen oman nimeni kuulemista. No,loppujen joukossa se tulee. Olemme onnellisia ja yllättyneitä. Opettajamme onnittelee meitä. Olemme Sonkakosken koulun ensimmäisiä oppikoululaisia, ainakin moniin vuosiin. Vielä olisi tietysti selvitettävä lähdemmekö opintielle; jäisimme mieluummin kotikouluun. Oli se sen verran pelottava ja outo kokemus. Nimien luenta loppuu vihdoin. Koulun pihalta lähtee paljon onnellisia yhteiskunnan toivoja. Vielä enemmän on niitä, jotka eivät selvittäneet kokeita ja ovat pahoilla mielin. Myös se kaupunkilaispoika, joka hiukan ivallisesti kommentoi töppäilyäni, jäi odottelemaan seuraavan kevään kokeita. Aarne ( Aku ) Kauppinen

18 18 KauppisViesti Veljesten myöhemmät vaiheet KauppisViestin toimitus halusi tietää myös veljesten Aarnen ja Aimon myöhemmistä vaiheista. Tässä Aarnen ja Aimon nuoremman veljen, Anteron viesti. Anterohan toimii myös sukuseuran sihteeri-rahastonhoitajana. Aarne pääsi ylioppilaaksi 1969 Iisalmen lyseosta (poikakoulu), jonka jälkeen hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa tietojenkäsittelyä, matematiikkaa ja tilastotiedettä. Neljänä kesänä opiskeluaikoinaan hän oli kesätöissä Ruotsissa tehtaissa Sundvallissa ja Hoforsissa. Aarne valmistui luonnontieteen kandidaatiksi. Opiskeluvuodet Jyväskylässä osuivat aikaan, jolloin opiskelijatoiminta oli vilkasta nykyiseen verrattuna. Elämäntyöksi Aarnelle muodostui Kiihtelysvaaran yläaste vuosina (matemaattis- luonnontieteelliset aineet, liikunta, atk). Opettajan pätevyyden Aarne sai auskultoimalla Joensuussa. Sairaudet ovat muistuttaneet Aarnea läpi elämän: 1968 leikattiin aortan tukkeuma Kuopiossa, 1979 aortaläppä leikattiin Oulussa ja marraskuussa 2003 aivoverenvuoto (tukkeuma). Aarne on hyvin kuntoutunut, mutta joutui kuitenkin sairaseläkkeelle kesäkuussa Aarne asuu nykyisin Kuopiossa. Kalle-poika, 16 v, asuu äitinsä kanssa Joensuun Kiihtelysvaarassa. Aarnen harrastuksena eläkkeellä ollessa on ollut kuntourheilu (heittolajit, lentopallo, hiihto yms.), lisäksi kirjoittaminen, etenkin lapsuuteen liittyvistä tapahtumista. Aarnen toinen ura on lähinnä nuorten yleisurheilijoiden valmentaminen ja hän on suorittanut valmentajan tutkintoja. Parhaat valmennettavista ovat olleet lähellä Suomen huippua. Aarne on palkittu monilla valmentajamitaleilla. Kiihtelysvaara (lähinnä Kiihtelysvaaran Urheilijat), joka on nykyisin osa Joensuuta, on suhteutettuna väkilukuunsa ollut erinomainen menestyjä yleisurheilussa, mihin Aarnellakin on ollut oma panoksensa annettavana. Aarne jatkaa edelleen valmentamista ja on aloittanut veteraanisarjoissa leikkimielellä harjoittelun ja kilpailemisen. Aimo ei lähtenyt oppikouluun, vaikka olisi saattanut olla meistä pojista lahjakkain. Koska isämme Hannes oli sairaalloinen, Aimo otti suuren vastuun jo nuorena kotitilamme hoidosta. Kansalaiskoulun jälkeiseksi muodolliseksi koulutukseksi jäi Peltosalmen maamieskoulu Iisalmessa. Aimo sai kotitilan isännyyden virallisesti vuonna 1978 ja hän pitää tilaa Veljekset kuin ilvekset, Aarne (vas) ja Aimo. Antero vain puuttuu. Taustalla ilmakuva veljesten kotipaikasta Sonkakoskelta. edelleenkin. Maidontuotanto on pääasiallinen tulon lähde. Aimolla on neljä aikuista lasta ja on yksinkertainen isoisä. Aimo on aktiivinen toimija lähinnä kotikylällään Sonkajärven Sonkakoskella (nuorisoseura, kylätoimikunta yms.). Harrastuksista mainittakoon hiihto sekä tietokilpailuihin osallistuminen. Antero Kauppinen. Kuolinsyy: pistos, polttotauti, vesitauti tai vilutauti? Helsingin Sanomien Kysy Kirstiltä palstalla sukuselvitystä tekevä Johanna Ruovedeltä kysyi mitä ovat nykytietämyksen mukaan 1700-luvun lopulla asiapapereihin merkityt kuolinsyyt: kuoli pistoksiin, polttotautiin, vesitautiin tai vilutautiin. Tässä Kirstin vastaus. Entisaikojen oireenmukaisia kuolinsyitä ei voi, varsinkaan ilman sairauskertomusta, ilmaista nykyisillä diagnooseilla. Esi-isiesi kuolinsyitä parhaiten ja yleisimmin vastanneet sairaudet ovat nämä: Pistokset = keuhkokuume ja keuhkopussintulehdus. Polttotauti = äkillinen korkeakuumeinen tauti esimerkiksi pilkkukuume ja lavantauti. Vesitauti = voimakasta turvotusta aiheuttanut sairaus, esimerkiksi sydämen toimintavajaus ja munuaisvika. Vilutauti = vilunväristyksiä aiheuttanut kuumetauti, tavallisesti malaria eli horkka. Taudinmääritys tarkentuisi, jos tiedettäisiin vainajan ikä ja jos voitaisiin havaita, että sama kuolinsyy esiintyy tiettynä aikana useilla vainajilla. Silloin voisi epäillä heidän kuolleen kulkutautiin.

19 KauppisViesti 19 Sonkakoski oli viedä Anteron Kauppisten Sukuseuran sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen oli vähällä hukkua pikkupoikana. Tässä tarina tapahtumasta ja Anteron lähettämä pieni esipuhe. Näin Antero kirjoittaa. Veljeni Aarne (nimimerkki Aku) on alkanut sairaseläkepäivinään kirjoitella lähinnä lapsuusajan touhuista. Seuraavassa on kertomus siitä, kun Sonkakoski, jonka partaalla lapsuudenkotimme sijaitsee, oli viedä minut pyörteisiinsä. Olin tapahtuman aikoina ehkä 3-4 vuotta vanha eli läheltä piti tapahtui vuonna 1955 tai Perheessämme asui myös vanhemmistaan orvoksi jäänyt Jaakkosetämme (s. 1942). Jaakon kertoman mukaan hän olisikin ollut vauhdin pukkaaja koskeen menotapauksessani - tarkoitus ei tietenkään ole ollut kelkan koskeen ohjautuminen. On maaliskuun loppupuoli Olen veljieni Aimon ja Anteron kanssa laskemassa mäkeä suurella vesikelkalla. On hankiainen ja minä viisivuotias. Koski virtaa vierellä, on joitakin aukkopaikkoja. Mäessä on mukavia nyppylöitä. Laskemme yhdessä. Yksi työntää ensin alkuvauhtia ja hyppää sitten jalaksille. Antero on vasta kolmevuotias, joten hän istuu jo valmiina kelkassa. Monta mukavaa mäkeä on jo sujuteltu. Haluamme saada kovemmat kyydit, joten suuntaamme kelkan koskea päin. Sillä kohtaa ei ole kosken varrella puita. Vauhti kiihtyy. Ihanaa ja voi sitä huutoa vauhdin hurmasta. Ajatuksissa on kääntää kelkkaa, ettei mennä koskeen. Mutta vauhti onkin liian kova ja kääntäminen ei onnistu. Koski lähestyy ja sen äkkijyrkkä penger. Vanhempi veljeni Aimo ja minä hyppäämme kyydistä. Antero ei pääse istuvasta asennosta nousemaan pois kelkasta. Hän istua torottaa kyydissä ja pitelee kiinni kelkan reunoista. Nyt kyyti vie jo kosken keskelle, missä on sulaa ja kelkka häviää sinne railojen väliin. Säikähdämme ja lähdemme Aimon kanssa juoksemaan kotia päin. Matkaa ei ole kuin sata metriä. Ajatuksissa pyörii veljen hukkuminen. Hätä on kauhea. Juoksemme kaikin voimin. Verannalla on isä naapurin miehen kanssa juttelemassa. Juoksemme heidän ohi keittiöön, missä on äiti. Selitän hätääntyneenä, että Antti män koskeen. Äiti säikähtäneenä kyselemään, että miten ja mihin. Yritämme sokeltaa, että pajalaon kohala. Äiti selostaa hätäisesti miehille, että Antti on hävinnyt. Isä ryntää koskelle ja menee aukkoa kohti, mihin kelkan näimme menevän. Hetken kuluttua hän nostaa pojan vedestä. Hänen päänsä oli jäänyt pinnalle. Hän piteli kiinni kelkasta. Näin hän pysyi paikallaan, eikä virta vienyt mennessään. Toinen kumikenkä on hävinnyt virran mukana. Antti-parka on märkä, mutta ajattelen, että olipa aikamoinen ihme tuo pelastus. Asian tiimoilta riittää päivittelyä ja siunailua pitkäksi aikaa. Sekä syyttelyä varomattomuudesta että ihmettelyä pelastumisesta. Taisi siinä jokin kiitos Taivaan Isällekin tulla, äidin sanomana. Aarne, Aku Kauppinen Kymmenes maraton Antero Kauppinen odottelee tässä otetussa kuvassa Pariisin maratonin lähtölaukausta. Se oli minulle kymmenes täysmaraton. Juoksussa vallitsi karnevaalitunnelma, joten ei kannattanut juosta kieli vyön alla, kommentoi Antero Korjausta ja täydennystä Edellisessä lehdessä Kauppilanmäen muistoista kirjoittanut Saara Sulassalmi on lähettänyt toimitukseen korjauksen ja täydennyksen: - Minun täytyy vielä jatkaa tätä meidän kirjeenvaihtoa oikaistakseni edellisessä kirjoituksessani (KauppisViesti 2/2005) olleen muistivirheen. Olin laittanut rovasti Kauppisen etunimeksi Paavo, vaikka se oli Hannes, juuri sama Hannes josta tuli ensimmäinen suvun vanhin. - Olihan siellä Iisalmen tapaamisessa myöskin Paavo, mutta hän kai oli merikapteeni. Minun jos kenen olisi pitänyt Hannes muistaa, koska tapasin hänet vielä 1960-luvulla ollesssani työssä Kuopion keskussairaalassa. Hanneksen veli Lauri oli keskussairaalan sairaalapappi ja Hannes piti joskus osastohartauksia hänen puolestaan. Lauri Kauppinen kuvasi erittäin kauniin ja mieliin painuneen kaitafilmin keskussairaalasta ja sen potilaista. Ei sairauksista, vaan siellä olevista potilaista ihmisinä. - Korvaosastolla oli pitkä aikaa ollut vanha mies, jonka kanssa rovasti ystävystyi ja halusi hänet kuvattavaksi. Mies ei kuitenkaan suostunut ellei neiti Kauppinen tule mukaan. Niin minäkin olin kerran elämässäni filmitähtenä. Eihän siihen aikaan ollut äänitystä, mutta kaunis musiikki taustalla.

20 20 KauppisViesti Säteilyneuvos uskoi vakaasti maasäteilyn vaikutukseen Yksi Kauppisen suvun mielenkiintoisista hahmoista on hankasalmelainen Toivo Kauppinen, Uutelan Topi, joka kuoli 83-vuotiaana vuonna Topi tunnettiin Hankasalmella yleisesti nimellä säteilyneuvos. Itsestään hän käytti myös nimitystä lapiofyysikko. Topi uskoi vakaasti säteilyn ja erityisesti maasäteilyn vaikuttavan merkittävästi ihmisten terveyteen. Tätä asiaa hän tutki ja levitti tietoa koko elämänsä ajan. Innostus asiaan ja kemiaan lähti maamieskouluajoilta. Topi oli sitä mieltä, että jos säteilykentät sattuvat huonosti suhteessa asuinpaikkaan, ihmisen ei ole hyvä olla ja mahdollisuus sairastua erilaisiin tauteihin, erityisesti syöpään on suuri. Yhtenä syynä kiinnostukseen saattoi olla myös se, että Topin äiti sairasti syöpää. Topi oli sitä mieltä, että maasäteilyllä oli merkityksensä sairastumiseen. Mutta säteilyn estämiseen oli olemassa yksi varma konsti: maadoitus. Näin muistelee Topin vaimo Brita. Topia pyydettiin tekemään talojen maadoitusta pitkin Suomea, aina Lappia myöten. Ensi töikseen Topi kulki varpun kanssa tontilla ja kun varpu nyökkäsi, veti siihen kohti maahan viivan. Näin hän kartoitti säteilykenttää ja sen pohjalta tehtiin maadoitus taloon. Sitten Topi laittoi kuparinauhan talojen ympärille. Samoin määrättyihin paikkoihin vesikatossa laitettiin kuparilevy. Ja joitakin muita asioita Topi teki, mutta koskaan hän ei paljastanut kaikkia asioita edes meille perheenjäsenille. Topi tutki näitä asioita iltakaudet. Ja paljon tuli myös onnistumisia näistä maadoituksista eli tulokset olivat hyviä. Kiitoskirjeitä ja puhelinsoittoja tuli. Ihmisten olo ja nukkuminen asunnossa muuttuivat paremmiksi. Tätä kautta Topille tuli paljon ystäviä. Vieläkin silloin tällöin joku soittaa ja kysyy Topia maadoittajaksi, vaikka Topi on kuollut jo vuonna 1999, muistelee Brita Kauppinen. Maasäteily sai myös monelta oppineelta tunnustusta, vaikkakin itse kustannettu painettu vihkonen vuodelta 1989 (12 sivua) Toivo Kauppisen tuntoja ja kokemuksia maasäteilystä, kertoo pettymyksestä tai jonkinmoisesta katkeruudesta, ettei hänen ajamaansa asiaa ole oppineissa tai virallisissa Brita Kauppinen vieressään vanhin poika Heikki ja pojanpoika Janne. Seinällä Toivo Kauppisen 80-vuotislahjaksi saama taulu: säteilyneuvos työssään varpu kädessä katsomassa kaivoa tai tutkimassa säteilykenttiä. piireissä ole otettu todesta. Topilla oli huoli kansakunnan terveydestä. Toki vihkosessa on myös saatuja kiitoskirjeitä maadoitusasiakkailta, siitä miten ihmisten ja eläintenkin olo on parantunut maadoituksen jälkeen. Vihkosen lopussa on topimainen kevennys. Ote vihkoseen viimeisestä kappaleesta: Lopuksi. Maailman näyttää siltä mistä ikkunasta katsoo. Entisessä laivassa oli juoppo perämies ja raitis kapteeni. Kapteeni pisti päiväkirjaansa: ` Perämies oli tänään päissään`. Perämies huomasi sen ja kirjoitti: `Kapteeni oli tänään selvänä`. Lukijani, olen hakenut totuutta, jonka luonto sanelee. Jos maasäteilyllä oli vankat kannattajansa ja vastustajansa, kaivon katsominen varvulla oli taito, josta tulokset näkyivät heti. Tämä taito Topilla oli ja häntä kutsuttiinkin moneen paikkaan valitsemaan kaivon paikkaa. Kauppiset ostivat Uutelan tilan 1930-luvun lopulla ja Topi muutti heti sotien jälkeen Uutelaan asumaan. Aikaisemmin Topi asui syntymäpaikassaan Kotisalossa. Sitä jäi viljelemään Topin velipoika Vilho. Vilho toimi vuoden verran myös Kauppisten Sukuseuran puheenjohtajana kunnes ennenaikainen kuolema vei hänet. Topi oli kova tekemään töitä. Ja useimmiten iloisella mielellä. Traktorilla ajaessaan hän lauloi niin, että ääni kuului kauas. Topilla kun oli hyvä lauluääni eikä hän ujostellut sen käytössä. Kuoromiehiäkin hän oli. Yksi mieluinen harrastus oli näytteleminen. Olipa hän mukana myös kansanpelimanneissa viuluineen. Maanviljelyn lisäksi Uutelassa kasvatettiin eläimiä. Emakkosikoja meillä oli. Ja myös lehmiä, jotka hävitettiin, kun niistä maksettiin tapporaha. Itku minulle silloin tuli. Kasvatimme myös vasikoita. Sukupolven vaihdos Uutelassa tehtiin v Nuorempi poika Jukka tuli talon pitäjäksi. Topi ja Brita rakensivat Uutelan päärakennuksen läheisyyteen oman talon. Jukka kasvattaa Uutelassa lihakarjaa ja on mukana monissa luottamustehtävissä. Jukka kuuluu myös Kauppisten Sukuseuran hallitukseen. Topin ja Britan vanhin poika Heikki työskentelee meteorologina Tikkakoskella. Haastattelun aikaan Heikki perheineen oli vierailemassa äitinsä luona. Mukana olivat vaimo Marjatta ja lapset Janne, Hanna ja Riikka-Liisa.- RTK