Osaava lähihoitaja 2020

Transkriptio

1 Raili Hakala, Sirpa Tahvanainen, Tiina Ikonen ja Annemari Siro Osaava lähihoitaja 2020 Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisstrategia 1

2 Tiivistelmä Tämän työn tavoitteena oli ennakoida lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita vuoteen Ennakoinnin tulosten perusteella määriteltiin sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisen strategisia linjauksia. Opetushallitus käynnisti vuoden 2008 lopussa sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisstrategiatyön. Tehtävänä oli selvittää, millaisia ovat koulutuksen muutostarpeet, ja mitä on tulevaisuuden työelämän edellyttämä laaja-alainen ja erikoistuneempi osaaminen. Strategiatyön toteuttivat Tampereen ammattiopisto ja Oulun seudun ammattiopisto Sote-strategia hankkeena. Lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristöä kartoitettiin aluksi olemassa olevan kirjallisuus- ja tutkimusaineiston perusteella tehdyssä taustaselvityksessä. Taustaselvityksen pohjalta päätettiin empiirisen ennakointitutkimuksen toteuttamisesta. Empiiristä aineistoa tuottivat sosiaali- ja terveysalalta valitut asiantuntijat ja asiakasnäkökulmasta kokemuskouluttajat. Aineisto kerättiin kahdella Delfoi-kyselykierroksella, neljässä ennakointimenetelmällä toteutetussa tulevaisuuspajassa sekä kahdella fokusryhmähaastattelulla. Tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan lähihoitajan perustehtävänä säilyy asiakkaan tai potilaan päivittäisissä toiminnoissa tukeminen, mutta tulevaisuuden työn lähtökohtana on voimakkaasti asiakkaan tarpeista lähtevä suunnitelmallinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Toimintaympäristö ja sen mukana toimintatavat muuttuvat. Tämä tuo haasteita lähihoitajan ammattieettiselle osaamiselle, dialogisten vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen kehittämiselle sekä ammatilliselle kasvulle ja oppimiselle. Lähihoitaja on asiakkaansa tai potilaansa asianajaja ja toimii hoito-, hoiva- ja kasvatuskumppanuuden sekä sisäisen yrittäjyyden periaatteilla. Lähihoitajalta edellytetään kulttuurienvälistä osaamista. Lähihoitaja toteuttaa ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävää hoito-, huolenpito- ja kasvatustyötä. Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen, työhyvinvointi ja turvallisuuden edistäminen korostuvat. Työ on asiakkaan itsestä huolenpidon edistämistä. Painopiste on laaja-alaisessa osaamisessa. Erikoistuneemman osaamisen tarve määräytyy asiakkaan tai potilaan tarpeiden mukaisesti eri toimintaympäristöissä. Voimassa oleva sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon peruste antaa mahdollisuuden osaamistarpeiden huomioimiseen, mutta koulutuksen sisällöissä niitä tulee painottaa uudella tavalla. Tätä työtä tukemaan käynnistettiin Sotestrategia käyttöön hanke, jossa strategian tuloksia levitetään koulutuksen järjestäjien, sidosryhmien ja työelämän käyttöön. Tässä työssä käytetyt ennakoinnin ja tulosten analyysimenetelmät soveltuvat osaamistarpeiden ennakointiin hyvin. Asiasanat: osaamistarpeiden ennakointi, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto 2

3 Sammandrag Syftet med den här studien var att prognostisera närvårdarens framtida kunskapsbehov fram till år Baserande på prognostiseringens resultatet definierades strategiska linjer för att utveckla grundexamen inom social- och hälsovården. Utbildnigstyrelsen startade utvecklingsstrategiarbetet för grundexamen inom social- och hälsovård i slutet av år Uppgiften var att utreda hurdana utbildningens förändringsbehov är och vad som är framtidens mångsidigt samt specialiserat kunnande som arbetslivets förändringar förutsätter. Tampere yrkesinstitut och Oulu yrkesinstitut genomförde strategijobbet som Sohästrategi projekt. Närvårdarens framtida verksamhetsområde kartlades först i en bakgrundutrednig som baserade på litteratur och forskningsmaterial. Efter det beslutade man att göra en empirisk prognosutredning. Empiriskt material producerades av experter och klienter inom social- och hälsovård. Expertena var med i två Delfoi- paneler. Klienterna intervjuades i två fokusgruppintervjuer. Resultaten diskuterades i fyra future workshops. Materialet har analyserats med kvalitativa innehållsanalysmetoder. Enligt resultaten är närvårdarens grunduppgift fortfarande att stöda klienter eller patienter i det dagliga livet men i framtiden kommer tyngdpunkten att ligga i att planmässigt främja klienternas hälsa och välfärd med individuella behov som utgångspunkt. Verksamhetsmiljöer och handlingssätt kommer att förändras. Det betyder utmaningar för närvårdarens yrkesetiska färdigheter, för utveckling i dialogisk interaktion och handlednigsfärdigheter och yrkesinriktad tillväxt och inlärning. Närvårdaren är klientens eller patientens advokat och agerar enligt principer i vård-, omsorg- och fostringsgemenskap samt initiativförmåga. Närvårdaren måste ha interkulturellt kunnande. Närvårdaren stöder ekologiskt, socialt, kulturellt och ekonomiskt hållbar utveckling som sparar miljön i sitt arbete. I närvårdarens arbete framhävs utnyttjande av välfärdsteknologi och främjande av arbetshälsa och -säkerhet. Det gäller att främja klientens självomsorg. Tyngdpunkten är i mångsidigt kunnande. Specialiserat kunnande baserar på klientens eller patientens individuella behov i olika verksamhetsmiljöer. De nuvarande examensgrunderna inom social- och hälsovård ger möjligheten att utnyttja kunskapsbehoven men i utbildningens innehåll måste man betona dem på ett nytt sätt. För detta ändamål har man startat Sohä-strategi till bruket projektet vars funktion är att distribuera resultaten för utbildningsanordnarens, interessegruppernas och arbetslivets bruk. Metoder som man har använt i denna utredning för prognostisering och analysering av resultaten är lämpliga för prognostisering av kompetensbehov. Nyckelord: prognostisering av kompetensbehov, grundexamen inom social- och hälsovård 3

4 Summary The objective of this work was to foresee the needs of know-how for practical nurse untill The strategic lines for developing the vocational qualification in social and health care are based on the results of the foresight. Finnish National Board of Education got started the work of strategi in the end of The purpose was to find out how to develop the curricula and which are the extensive basic vocational skills for various assingments in the field and more specialised competence and vocational skills as required by working life. This work is made by Tampere vocational college and Oulu vocational college in SoHe-strategi project. The future working life enwironment of practical nurse was at first charted by litterature and investigations and written to the backgroud for next step - the real foresight research. The research material has provided by experts of social and healt care in two Delphi-panels and by customers in two focus group interviews. The results of both Delphi-panels and focus group interviews were evaluated in future workshops. The material has been analyzed by qualitative content analyzing methods. Among the results the basic work of practical nurse is still to support customers or patients in activities of daily living but the starting point in the future is strongly systematically contribute to the health and welfare. The working life enwironment is changing and with that also the ways to work. This will be a challenge to professional ethics, dialogic interaction and guidance skills and professional growth and learning of practical nurse. Practical nurse is the advocate of the customer or patient and works on the principe of companionship in nursing, caring and education and also of internal entrepreneurship. Practical nurse shall have cross cultural skills. Practical nurse s work provides ekologically, socially, culturally and economically sustainable development. In the work will emphasize skills to use welfare technology, support welfare at work and safety for the customers or work unit. The main target is to support the customer or patient to take care of himself or herself. The focus is in the extensive basic vocational skills. The need of more specialised competence and vodational skills is based on the needs of customer or patient in various enwironments. The present vocational qualification in social and health care gives an opportunity to take into account the needs of know-how but in contents and realization of the education they have to be emphazised on new way. To carrying out this work is started SoHe-strategi to practice project to disseminate the results for education providers, interest groups and working life partners. The methods used in this research to foresee and analyze the results are fit for foresee the needs of future s know-how well. Keywords: foresight of the needs of know-how, the vocational qualification in social and health care 4

5 Sisällys 1. Johdanto Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja Strategiaprosessin suunnittelu Sote-strategia hankeverkosto Lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristö Menetelmävalinnat Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi Delfoi-menetelmä Tulevaisuuspajat Fokusryhmähaastattelut Aineiston analyysi Strategiaprosessin toteutus Ensimmäinen Delfoi-paneeli Toteutus Aineiston analyysi ja tulokset Ensimmäiset tulevaisuuspajat Toteutus Aineiston analyysi ja tulokset Opiskelijakysely Fokusryhmähaastattelut Ensimmäisen vaiheen tulosten tiivistäminen Toinen Delfoi-paneeli Toteutus Aineiston analyysi ja tulokset Toiset tulevaisuuspajat Toteutus Aineiston analyysi ja tulokset Lähihoitajan osaamistarpeet Lähihoitajan laaja-alainen ja erikoistuneempi osaaminen Lähihoitajan perustehtävä Ammatillinen kasvu ja oppiminen

6 8.4 Ammattietiikka Ammatillinen vuorovaikutus Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä asiakkaan tai potilaan hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö Strategiaprosessin luotettavuuden ja laadun arviointi Pohdinta Strategian linjaukset Lähteet Liitteet Liite 1. Delfoi-asiantuntijat Liite 2. Lähihoitajan tulevaisuuden osaamisvaatimukset, APESTEanalyysi Liite 3. Ensimmäinen Delfoi-kysely Liite 4. Tulevaisuustarina Liite 5. Ensimmäisen vaiheen tulokset Delfoi-paneelin arvioitavaksi Liite 6. Toinen Delfoi-kysely

7 1. Johdanto Opetushallitus käynnisti valtionavustuspäätöksellään Dno 499/422/2008 sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtavan koulutuksen kehittämisstrategian laadinnan. Tarkoituksena on selvittää lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita. Opetushallitus on strategiatyön käynnistäessään edellyttänyt, että kehittämisstrategia määrittelee, miten sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisessä otetaan huomioon selvityksen osoittamat koulutuksen määrälliset ja laadulliset muutostarpeet ja työelämän edellyttämä laaja-alainen osaaminen sekä erikoistuneempi osaaminen. Lisäksi kehittämisstrategian tulee linjata, miten sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tuottama osaaminen vastaa - sosiaalialan osaamistarpeisiin (esimerkiksi vanhustyö, vammaistyö, varhaiskasvatus, lastensuojelu, päihdetyö) - kuntoutuksen osaamistarpeisiin - perusterveydenhuollon osaamistarpeisiin - erikoissairaanhoidon osaamistarpeisiin. Strategiatyöstä ovat Sote-strategia hankkeessa vastanneet yhteistyössä Tampereen ammattiopisto ja Oulun seudun ammattiopisto. Hankkeen toteutumista on ohjannut 12-jäseninen ohjausryhmä. Ohjausryhmä määritteli hankkeen alkaessa ennakoinnin aikahorisontin siten, että osaamistarpeita tarkastellaan sekä viiden että kymmenen vuoden päähän. Tulevaisuuden osaamistarpeiden erittely tällä tarkkuudella osoittautui käytettävissä ollutta aineistoa analysoitaessa varsin mahdottomaksi, mistä syystä tulevaisuutta tarkastellaan tässä tulevan kymmenen vuoden ajanjaksona. Strategian taustaksi on tehty olemassa olevaan aineistoon perustuva selvitys sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmän ja alan työelämän muutoksista, työvoiman saatavuudesta, väestön kehityksestä, lainsäädännöstä ym. asioista, jotka vaikuttavat tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan työelämän osaamistarpeisiin ja siten myös sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtavan koulutuksen kehittämiseen. Taustaselvitys on laadittu keväällä 2009 ja julkaistu nimellä Lähihoitajat 2020 sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtavan koulutuksen kehittämisstrategian taustaselvitys (Hakala & Tahvanainen 2009). Taustaselvityksessä lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristöä tarkasteltiin APESTE-analyysin viitekehyksessä selvittämällä lähihoitajan työn kannalta merkityksellisiä asiakasmuutoksia sekä poliittisia, sosiaalisia, teknologisia ja ekologisia muutoksia. Taustaselvityksen johtopäätöksenä todettiin, että lähihoitajan ammatillisen osaamisen ydin sisältää seuraavat taidot: - taidon käyttää omaa persoonaa ammatillisesti - monipuoliset vuorovaikutustaidot 7

8 - perushoidon ja hoivan taidot, jotka sisältävät toimintaympäristökohtaisen erikoistuneemman osaamisen - eettisen osaamisen. Tulevaisuudessa tarvitaan uudenlaista osaamista, koska palvelutarpeet ja palvelujen käyttäjät monimuotoistuvat. Poliittiset muutokset edellyttävät työn kehittämisen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen osaamista. Ekonomiset muutokset kasvattavat yrittäjyysosaamisen tarvetta. Sosiaaliset muutokset edellyttävät verkosto- ja moniammatillisen tiimityön osaamista. Tieto- ja hyvinvointiteknologian kehitys edellyttää teknologiaosaamista. Taustaselvityksen perusteella lähdettiin keräämään empiiristä aineistoa varsinaisen kehittämisstrategian laatimiseksi. Aineistoa tuottivat sosiaali- ja terveysalalta valitut Delfoi-asiantuntijat ja asiakasnäkökulmasta kokemuskouluttajat. Delfoiasiantuntijapaneeleita toteutettiin kahdessa vaiheessa. Asiantuntijapaneelien tuloksia arvioitiin kummassakin vaiheessa tulevaisuuspajoissa. Tulosten tulkintaa varmistettiin alan työntekijöiden ja opettajien kanssa käydyissä keskusteluissa. Tulosten mukaan lähihoitajan perustehtävänä säilyy asiakkaan tai potilaan päivittäisissä toiminnoissa tukeminen, mutta tulevaisuuden työn lähtökohtana on voimakkaasti hyvinvoinnin ja terveyden suunnitelmallinen edistäminen. Toimintaympäristö ja sen mukana toimintatavat muuttuvat. Tämä tuo haasteita lähihoitajan ammattieettiselle osaamiselle, dialogisten vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen kehittämiselle sekä ammatilliselle kasvulle ja oppimiselle. Lähihoitaja on asiakkaansa tai potilaansa asianajaja ja toimii hoito-, hoiva- ja kasvatuskumppanuuden sekä sisäisen yrittäjyyden periaatteilla. Lähihoitajalta edellytetään kulttuurienvälistä osaamista. Lähihoitaja toteuttaa ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävää hoito-, huolenpito- ja kasvatustyötä. Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen, työhyvinvointi ja turvallisuuden edistäminen korostuvat. Työ on asiakkaan itsestä huolenpidon edistämistä. Tämä raportti on kuvaus sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtavan koulutuksen kehittämisstrategiaprosessista, sen menetelmistä ja tuloksista. Sosiaalija terveysalan perustutkintoon johtavan koulutuksen kehittämisstrategia on tiivistelmä tämän strategiaprosessin tuloksista. Raportti on kirjoitettu siten, että kursiivilla kirjoitetut tekstit ovat suoria lainauksia tutkimusaineistoista. Johdannon jälkeen luvussa 2 kuvataan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon muodostuminen, luvussa 3 strategiaprosessin suunnittelu, luvussa 4 hankeverkosto, luvussa 5 lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristöä, luvussa 6 menetelmävalintoja, luvussa 7 strategiaprosessin toteutuksen ja tulosten analyysin vaiheita ja luvussa 8 lopullisia tuloksia otsikolla Lähihoitajan osaamistarpeet Luvussa 9 tarkastellaan strategiaprosessin luotettavuutta ja laatua ja luvussa 10 pohditaan tulevaisuuden osaamistarpeita ja toimintaympäristön muutosta suhteessa voimassa olevan tutkinnon perusteen ammattitaitovaatimuksiin. Luku 11 on strategian linjauksia. Kehittämisstrategiatyön tuloksia tullaan vuoden 2011 aikana levittämään kaikkien sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen järjestäjien käyttöön 8

9 Opetushallituksen rahoittamassa ja Tampereen ammattiopiston ja Oulun seudun ammattiopiston toteuttamassa Sote-strategia käyttöön hankkeessa. 9

10 2. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja Sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtavaa koulutusta on järjestetty vuodesta Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon historia on kuvattu tämän strategiahankkeen taustaselvityksessä (Hakala & Tahvanainen 2009). Viimeksi uudistetut sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet ovat tulleet voimaan (Opetushallitus 2010). Tutkinnon laajuus on 120 opintoviikkoa. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto voidaan suorittaa ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona. Ammatillisessa peruskoulutuksessa sosiaali- ja terveysalan perustutkinto muodostuu seuraavista tutkinnon osista: - ammatilliset tutkinnon osat 90 ov o kaikille pakolliset tutkinnon osat Kasvun tukeminen ja ohjaus 15 ov Hoito ja huolenpito 20 ov Kuntoutumisen tukeminen 15 ov o pakollisena yksi koulutusohjelma, 30 ov, yhdeksästä eri vaihtoehdosta (Asiakaspalvelu ja tietohallinta, Ensihoito, Kuntoutus, Lasten ja nuorten hoito ja kasvatus, Mielenterveys- ja päihdetyö, Sairaanhoito ja huolenpito, Suun terveydenhoito, Vammaistyö, Vanhustyö) o kaikille valinnainen tutkinnon osa 10 ov, joka voi olla tutkinnon osa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta, muista ammatillisista perustutkinnoista, ammattitutkinnoista, erikoisammattitutkinnoista, ammattikorkeakouluopinnoista tai paikallisesti tarjottavista sosiaalija terveysalan perustutkinnon osista. Opiskelija voi tehdä valintansa myös muista valinnaisista tutkinnon osista, joita ovat Yrittäjyys 10 ov, Työpaikkaohjaajaksi valmentautuminen 2 ov, Ammattitaitoa syventävät ja laajentavat tutkinnon osat 5 10 ov, Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (yhteiset opinnot) 0 10 ov tai Lukioopinnot 0 10 ov. o perustutkintoa laajentavina tutkinnon osina opiskelija voi valita osan ammatillista osaamista yksilöllisesti syventävistä tutkinnon osista - ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (yhteiset opinnot) 20 ov (pakolliset tutkinnon osat 16 ov ja valinnaiset tutkinnon osat 4 ov; äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli, matematiikka, fysiikka ja kemia, yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto, liikunta, terveystieto, taide ja kulttuuri, ympäristötieto, tieto- ja viestintätekniikka, etiikka, kulttuurien tuntemus, psykologia, yritystoiminta) 10

11 - vapaasti valittavat tutkinnon osat 10 ov. Näyttötutkintona sosiaali- ja terveysalan perustutkinto muodostuu seuraavista tutkinnon osista: - ammatilliset tutkinnon osat o kaikille pakolliset tutkinnon osat Kasvun tukeminen ja ohjaus Hoito ja huolenpito Kuntoutumisen tukeminen o pakollisena yksi osaamisala yhdeksästä eri vaihtoehdosta (Asiakaspalvelu ja tietohallinta, Ensihoito, Kuntoutus, Lasten ja nuorten hoito ja kasvatus, Mielenterveys- ja päihdetyö, Sairaanhoito ja huolenpito, Suun terveydenhoito, Vammaistyö, Vanhustyö) o kaikille valinnainen tutkinnon osa, joka voi olla tutkinnon osa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta, muista ammatillisista perustutkinnoista, ammattitutkinnoista tai erikoisammattitutkinnoista. o perustutkintoa laajentavina tutkinnon osina opiskelija voi valita osan ammatillista osaamista yksilöllisesti syventävistä tutkinnon osista. Ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit ovat samat ammatillisessa peruskoulutuksessa ja näyttötutkinnossa. Ammattitaitovaatimukset määritellään oppimistuloksina (tiedot, taidot, osaaminen/pätevyys). Arvioinnin kohteet kuvataan työprosessin, työmenetelmien, - välineiden ja -materiaalin sekä työn perustana olevan tiedon hallintana. Elinikäisen oppimisen avaintaidot (oppiminen ja ongelmanratkaisu; vuorovaikutus ja yhteistyö; ammattietiikka; terveys, turvallisuus ja toimintakyky; aloitekyky ja yrittäjyys; kestävä kehitys, estetiikka; viestintä- ja mediaosaaminen; matematiikka ja luonnontieteet; teknologia ja tietotekniikka; aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit) sisältyvät ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja arviointikriteereihin sekä ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien tavoitteisiin ja arviointikriteereihin ja arvioidaan niiden yhteydessä. Ammatilliseen perustutkintoon sisältyy vähintään viisi opintoviikkoa yrittäjyysosaamisen ja yrittäjävalmiuksien ammattitaitovaatimuksia. Ne on sisällytetty sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin, arvioinnin kohteisiin ja arviointikriteereihin. Ammatillisessa peruskoulutuksessa kunkin ammatillisen tutkinnon osan osaaminen arvioidaan ammattiosaamisen näytössä ja näyttötutkinnossa vastaavasti kunkin tutkinnon osan tutkintotilaisuudessa. Siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida ammattiosaamisen näytössä tai tutkintotilaisuudessa osoittaa, on molemmissa mahdollista täydentää arviointia muulla luotettavalla arvioinnilla. Ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkinnon tutkintotilaisuudet järjestetään sosiaali- ja terveysalan eri toimintaympäristöissä aidoissa työelämän tilanteissa. Ammatillisten perustutkintojen kehittämisen lähtökohtina ovat säädöksissä ammatillisille perustutkinnoille asetetut vaatimukset, voimassa olevan (vuosille vahvistetun) koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman kannanotot ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämisestä, Euroopan unionin suositukset sekä ammatillisten perustutkintojen kehittämiselle opetusministeriön ja Opetushallituksen välisessä tulossopimuksessa asetetut painopisteet ja tavoitteet 11

12 (Leveälahti ym. 2009). Valtioneuvoston päätöksen tutkintojen rakenteesta ja yhteisistä opinnoista ammatillisessa peruskoulutuksessa (213/1999) mukaan ammatillisen perustutkinnon perusteet laaditaan siten, että tutkinto tuottaa laajaalaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin ja erikoistuneemman osaamisen ja työelämän edellyttämän ammattitaidon yhdellä tutkinnon osa-alueella. Valtioneuvoston vuosille vahvistaman koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (Opetusministeriö 2007) mukaan ammatilliset perustutkinnot toimivat ensisijaisina työmarkkinoille, toimialalle tai ammattiin tulotutkintoina, joiden tehtävänä on tuottaa työelämään siirtymisen edellyttämä ammattitaito ja -pätevyys. Ammatillisesti suuntautuneen peruskoulutuksen tulee perusammattitaidon lisäksi tarjota opiskelijalle niin laaja osaaminen, että se mahdollistaa työskentelyn vaihtelevissa työtehtävissä, on siirrettävissä työpaikasta toiseen ja tarjoaa pohjan opiskelulle myöhemmällä iällä. Ammatilliseen tutkintojärjestelmään kuuluvat perustutkintojen lisäksi ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Ammattitutkinnoissa edellytetään pääsääntöisesti perustutkintoa vaativampaa osaamista. Erikoisammattitutkinnoissa edellytetään alan vaativaa osaamista. (Opetusministeriö 2007.) Työnantajalla on velvollisuus perehdyttää työntekijä riittävästi työhön, työpaikan olosuhteisiin, työmenetelmiin, työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin (Työturvallisuuslaki 739/ ). Tutkintoon johtavassa koulutuksessa hankittua osaamista täydennetään työelämässä mm. täydennyskoulutuksella; sosiaali- ja terveysalan henkilöstö on työnantajan täydennyskoulutusvelvoitteen piirissä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004 ja 2006a). Ammatillisessa koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta järjestettäessä tulee olla yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa (L 630/98). Myös näyttötutkinnot tulee suunnitella ja järjestää yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa (L 631/98). Opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa koulutuksen järjestäjän tulee laatia ja hyväksyä opetussuunnitelma ja järjestää koulutus tutkinnon perusteiden mukaisesti. Järjestettäessä näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta koulutuksen järjestäjä päättää koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä tutkinnon perusteiden mukaisesti. (Opetushallitus 2010.) Koulutuksen järjestäjä varaa koulutukseen tarvittavat voimavarat ja huolehtii opetussuunnitelmassa siitä, että opiskelija voi saavuttaa tutkinnolle asetetut tavoitteet (Opetushallitus 2010). 12

13 3. Strategiaprosessin suunnittelu Strategian taustaselvityksen jälkeen lähdettiin aiemmin laaditun hankesuunnitelman pohjalta suunnittelemaan varsinaisen strategiaprosessin toteuttamista. Opetushallituksen toimeksiannossa strategialta edellytettiin erityisesti vastausta lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeisiin eli osaamistarpeiden laadullista ennakointia. Ennakointitiedon tuottamisessa ja aineiston analysoinnissa pääpaino nähtiin laadullisen tutkimuksen menetelmissä, mistä syystä teoreettiseksi lähtökohdaksi otettiin Maxwellin (1996) näkemys laadullisen tutkimuksen suunnittelusta. Maxwellin (1996) mukaan laadullinen tutkimus on vaiheittain toistuvaa teorian, aineiston keruun ja analyysin edestakaista vuoropuhelua. Tutkimuksen suunnittelu perustuu viiden osa-alueen määrittelyyn (kuvio 1), joiden toteutumista tässä strategiaprosessissa on sovellettu seuraavasti: - Tutkimuksen tarkoitus: Mikä on tutkimuksen perimmäinen tarkoitus? Tässä tarkoituksena on ennakoida lähihoitajan osaamistarpeita vuoteen 2020 ja näiden pohjalta laatia lähihoitajakoulutuksen kehittämisstrategia. Kysymys on tulevaisuudentutkimuksesta. - Käsitteellinen konteksti: Miten tutkittavaa ilmiötä voidaan hahmottaa aikaisemman tutkimuksen, kirjallisuuden tai tutkijan omien kokemusten perusteella? Strategian laatiminen edellyttää osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia. Osaamistarpeita tarkastellaan suhteessa tulevaisuuden toimintaympäristöön. - Tutkimuskysymykset: Mihin asioihin tutkimuksella halutaan saada vastaus? Tässä kysytään, mitä ovat lähihoitajan laaja-alaisen ja erikoistuneemman osaamisen tarpeet vuonna 2020 ja millä tavalla tutkinnon tuottama osaaminen näihin osaamistarpeisiin vastaa. - Metodit: Millaisin menetelmin tietoa hankitaan ja analysoidaan? Tässä tietoa hankitaan Delfoi-menetelmällä, tulevaisuuspajoissa ja fokusryhmähaastatteluin. Aineisto analysoidaan laadullisen aineiston sisällönanalyysina. - Luotettavuus ja laatu: Miten varmistetaan, että tulokset eivät ole vääriä? Laadullisen tutkimuksen laatu varmistetaan kuvaamalla koko tutkimusprosessi kaikkine vaiheineen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Seuraavissa luvuissa tuleva strategiaprosessin kuvaus ja tulosten analysointi antaa lukijalle mahdollisuuden arvioida tämän prosessin tulosten luotettavuutta ja laatua. 13

14 Tutkimuksen tarkoitus Lähihoitajan osaamistarpeiden ennakointi vuoteen 2020 Lähihoitajakoulutuksen kehittämisstrategia Metodit Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi Delfoi-menetelmä Tulevaisuuspaja Fokusryhmähaastattelu Laadullisen aineiston sisällönanalyysi Tutkimusasetelma (Maxwell 1996) Tutkimuskysymykset Millaisia ovat lähihoitajan laaja-alaisen osaamisen tarpeet 2020? Millaisia ovat lähihoitajan erikoistuneemman osaamisen tarpeet 2020 eri toimintaympäristöissä? Miten sote-perustutkinnon tuottama osaaminen vastaa näihin tarpeisiin? Käsitteellinen konteksti Lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristö Lähihoitajan osaamistarpeet Luotettavuus ja laatu Tutkimusasetelma Tutkimusprosessi Aineiston keruu Aineiston analyysi Aineistovastaavuus ja tulosten varmentaminen Raportointi Kuvio 1. Strategiaprosessin tutkimusasetelma. 14

15 4. Sote-strategia hankeverkosto Ohjausryhmä Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet - Pirjo Aalto, hallintoylihoitaja, varajäsen opetusylihoitaja Katja Luojus, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri - Elisa Helminen, koulutuspäällikkö asti, Terhi Kolari, vs. koulutuspäällikkö ja Mika Lahtinen, koulutuspäällikkö alkaen, Pirkanmaan koulutuskonserni - Anita Eskola-Kronqvist, lehtori, Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillinen Opettajakorkeakoulu - Ritva Korte, laatujohtaja, Tampereen ammattiopisto, ohjausryhmän puheenjohtaja - Oili Kärkkäinen, kehittämispäällikkö, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri - Seija Mahlamäki-Kultanen, dosentti, Tampereen yliopisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus - Irmeli Männistö, yksikönjohtaja, Oulun seudun ammattiopisto - Aira Rajamäki, opetusneuvos, Opetushallitus - Sanna Suistio, aluekoordinaattori, Oulun kaupunki, kotona asumista tukevat palvelut - Marjo Tauriainen, koulutuspäällikkö, Tampereen ammattiopisto - Maisa Vehkalahti, markkinointijohtaja, Pirkanmaan Hoitajapalvelu - Kari Virolainen, yksikön johtaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Ohjausryhmä on kokoontunut seitsemän kertaa. Ohjausryhmän käytössä on ollut hankkeen Moodle-verkkoympäristö tiedottamista ja keskustelua varten. Sama ohjausryhmä jatkaa strategian toimeenpanoa toteuttavan Sote-strategia käyttöön hankkeen ohjausryhmänä. Hanketyöryhmä Hanketyöryhmään ovat kuuluneet koko hankkeen ajan Tampereen ammattiopistosta lehtori Raili Hakala ja Oulun seudun ammattiopistosta lehtori Sirpa Tahvanainen. Syksyn 2010 ajan hanketyöryhmään ovat lisäksi kuuluneet Tampereen ammattiopistosta lehtori Tiina Ikonen ja Oulun seudun ammattiopistosta lehtori Annemari Siro. 15

16 Valmistelevat työryhmät Tampereen ammattiopisto ja Oulun seudun ammattiopisto nimesivät hankkeelle valmistelevan työryhmänsä. Kumpaankin työryhmään kuului kuusi jäsentä, joista neljä oli sosiaali- ja terveysalan opettajia, yksi alan työssä toimiva lähihoitaja ja yksi tutkintoa suorittava opiskelija. Valmistelevien työryhmien jäsenet valittiin siten, että heidän yhteinen asiantuntemuksensa kattoi mahdollisimman laajasti lähihoitajan työkentän. Valmistelevat työryhmät testasivat Delfoi-kyselyt, kommentoivat kyselyn tulosten analyysia ja tulkintaa ja osallistuivat tulevaisuuspajoihin. Valmistelevien työryhmien käytössä on ollut hankkeen Moodle-verkkoympäristö tiedottamista ja keskustelua varten. Delfoi-asiantuntijaverkosto Lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita on määritelty Delfoi-tutkimuksen sovelluksena. Vuoden 2009 alussa valittiin 22 sosiaali- ja terveysalaa edustavaa asiantuntijaa, jotka sitoutuivat Delfoi-työskentelyn kahteen paneeliin. Asiantuntijat valittiin siten, että he kokonaisuutena edustivat alan toimintaympäristöjä laajasti kattaen lähihoitajakoulutuksen nykyiset koulutusohjelmat tai osaamisalat sekä valtakunnan alueellisesti. Asiantuntijoihin kuului Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (1), Valviran (1), sosiaali- ja terveysministeriön (1), terveystieteiden yliopistollisen tutkimuksen (1), alan eri ammatti- ja työnantajajärjestöjen (4), yksityisten palvelujen tuottajien (3), isojen kaupunkien sosiaali- ja terveyspalvelujen (5), pelastustoimen (1), maahanmuuttajapalvelujen (1), ammattikorkeakoulutuksen (2) ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen (2) edustajia (liite 1). Asiantuntijoihin otettiin yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Asiantuntijoiden kanssa sovittiin puhelimitse sitoutumisesta kahteen Delfoi-paneeliin, jotka suunnitelman mukaan toteutettiin syksyllä 2009 ja keväällä Ohjausryhmä hyväksyi asiantuntijaverkoston helmikuussa Opiskelijat Ensimmäisen Delfoi-paneelin kysely tehtiin Tampereen ammattiopiston ja Oulun seudun ammattiopiston koulutusohjelma/osaamisala-vaiheen yhteensä 596 opiskelijalle. Kyselyyn vastasi 32 opiskelijaa. Tulevaisuuspajat Kummankin Delfoi-asiantuntijapaneelin tuloksia käsiteltiin kahdessa tulevaisuuspajassa Tampereella ja Oulussa. Tulevaisuuspajoihin kutsuttiin Delfoiverkosto, valmistelevat työryhmät sekä työelämän, koulutuksen ja opiskelijoiden edustajia hankkeen toteuttajien sidosryhmistä. Neljään tulevaisuuspajaan osallistui yhteensä 55 henkilöä. Fokusryhmät Lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita asiakasnäkökulmasta selvitettiin haastattelemalla kokemuskouluttajina ja samalla alan asiakas- tai potilasjärjestöjen 16

17 aktiiveina toimivia henkilöitä kahdessa fokusryhmähaastattelussa. Haastateltavien yhteystiedot saatiin asiakas- tai potilasjärjestöjen toimihenkilöiltä, oppilaitoksen kokemuskouluttajatietokannasta ja Kokemuskoulutuksesta pätevää -hankkeen kautta. Kokemuskoulutus on toimintaa, jossa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa käytetään kokemustietoa täydentämään muuta opetusta. Kokemuskouluttajina toimivat tehtävään koulutuksen saaneet eri sairaus- ja vammaisryhmiä edustavat henkilöt ja heidän läheisensä. Heillä on omakohtaista kokemusta sairaudesta tai vammautumisesta ja kuntoutumisesta. ( Kokemuskouluttajat tuntevat myös lähihoitajakoulutusta. Fokusryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan kokemuskouluttajaa. Muu verkosto Tulosten tulkintaa on varmennettu SuPer ry:n Pirkanmaan ja Oulun seudun alueellisissa jäsenilloissa (yhteensä noin 90 osallistujaa), Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksen työelämälle suunnatussa Lähihoitajakoulutuksen tulevaisuus -seminaarissa (32 osallistujaa), Tampereen ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa neuvottelukunnassa (11 osallistujaa), Oulun seudun sosiaali- ja terveysalan selvitystyöryhmässä (8 osallistujaa), Oulun seudun ammattiopiston Kontinkankaan yksikön opettajakunnan kokouksissa (80 osallistujaa) sekä Tampereen ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan opettajainkokouksissa (57 osallistujaa). Tuloksia on vertailtu Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän samanaikaisesti toteuttaman SOTE-ENNAKOINTI-hankkeen väliraportin tuloksiin ( Tuloksista on keskusteltu lisäksi Sastamalan koulutuskuntayhtymän ja Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymän toteuttaman Työvoimapulasta kärsivien alojen tilanteen selvittäminen, sosiaali- ja terveysalahankkeen ( työntekijöiden kanssa. 17

18 5. Lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristö Tulevaisuudentutkimuksessa ei ennusteta yhtä ainoaa tulevaisuutta vaan laaditaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, joihin varaudutaan. Tulevaisuuskuvia voidaan hahmotella kolmesta näkökulmasta: millainen on mahdollinen, todennäköinen tai toivottu/ei-toivottu tulevaisuus. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, ja siihen voidaan vaikuttaa. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan koskaan saada tarkkaa tietoa. Tulevaisuutta kuvaavia merkkejä ovat megatrendit eli suuret kehityssuunnat, heikot signaalit eli oudot asiat, jotka ovat olemassa tänään ja ennakoivat tulevaisuudessa kasvavia trendejä, sekä ns. villit kortit tai mustat joutsenet eli harvinaiset, odottamattomat tapahtumat, joiden toteutumisen todennäköisyys on pieni mutta jotka toteutuessaan aiheuttavat syvällisiä vaikutuksia. (Heinonen 2008; Heinonen 2005.) Tulevaisuuden työelämän ja toimintaympäristön yleisiä suuria kehityssuuntia megatrendejä ovat talouden globalisoituminen, digitalisoituminen, väestön ikääntyminen ja monikulttuuristuminen, kasvavat ympäristöongelmat, verkostoitumisen merkityksen kasvu, sosiaalisen eriarvoisuuden ohella yksilöllistymisen lisääntyminen elämäntavoissa ja toimintatavoissa sekä elämystalous, jolla tarkoitetaan sitä, että palveluihin kytkeytyy elämyshakuisuus. Heikkoina signaaleina nähdään esim. downshifting eli kulutuksen vapaaehtoinen vähentäminen, joka pohjautuu toisaalta ilmastonmuutoksen hillintävaatimukseen ja toisaalta talouden taantumiseen ja kotitalouksien säästämistavoitteisiin. Esimerkki mustasta joutsenesta on syksyn 2008 finanssikriisi, joka joissakin maissa johti kotitalouksien äkilliseen ja rajuun velkaantumiseen. (Heinonen 2010.) Toimintaympäristön kehityssuunnat muokkaavat tulevaisuuden työelämää. Työ edellyttää jatkuvaa oppimista. Työ tietoteknistyy. Yritykset ja palvelujen tuottajat ulkoistavat toimintojaan sekä maan sisällä että ulkopuolella. Elinikäisen työpaikan sijasta tehdään useita työjaksoja. Hybridityö eli monialaosaaminen ja moniammatillisuus lisääntyy. Kannettavat taidot eli vuorovaikutustaidot, yhteistyötaidot, itsensä ilmaisemisen taito, kielitaito sekä aika-, teknologia- ja ympäristöosaaminen korostuvat. Työnteon ekologisiin ja eettisiin vaikutuksiin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Osaamisen käsite monipuolistuu ja laajenee; entistä olennaisemmaksi tulee kyky ennakoida oman osaamisen välttämättömiä kehityssuuntia. (Heinonen 2005.) Millaisina nämä tulevaisuuden merkit näyttäytyvät sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden toimintaympäristöissä? Suomalaisten hyvinvointi on perinteisesti rakentunut pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatukselle. Millaisia ovat hyvinvointivaltion vaihtoehtoiset tulevaisuuskuvat? Sosiaali- ja terveysministeriön 18

19 tulevaisuuskatsauksessa (2010) todetaan, että globalisoitunut maailmantalous ja verkostoituminen ovat tehneet toimintaympäristöstä entistä monimutkaisemman ja muutosten ennustettavuus on heikentynyt. Tulevaisuuden Suomessa ihmisten liikkuvuus sekä maan rajojen sisällä että rajojen yli kasvaa ja monikulttuurisuus lisääntyy. Suomen väestö ikääntyy lähivuosina nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Suurten ikäluokkien vanheneminen aiheuttaa Suomessa rajumman hoivasuhteen muutoksen kuin missään muussa EUmaassa (Hiilamo ym. 2010). Eliniän pidentyminen ja terveiden elinvuosien lisääntyminen on suuri saavutus, mutta väestön ikääntymisen myötä sosiaalimenot tulevat kasvamaan samalla kun hyvinvoinnin rahoitusmahdollisuudet tiukkenevat. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010; FinnSight 2015; Elinkeinoelämän Keskusliitto 2006.) Kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen lähtökohtana pidetään ihmisarvoa, itsensä toteuttamisen mahdollisuutta ja ihmisen oman toimintakyvyn tukemista hänen omassa arjessaan. Kansalaisten valinnanvapaus, tietoisuus omista oikeuksista, ikääntyminen ja liikkuvuus tulevat haastamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjonnan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Edellä mainitut seikat tuovat muutoksia hyvinvoinnin rakenteisiin ja käytäntöihin. Suomen kunta- ja palvelurakenne on murroksessa. Sen kehittymisen myötä palvelujen järjestämisessä tullaan ottamaan käyttöön uusia toimintatapoja ja palveluprosesseja pyritään tehostamaan yli kuntarajojen ja seudullisesti. ( Vuonna 2010 muut kuin julkiset tahot tuottavat noin kolmasosan sosiaalipalveluista. Osuus voi kasvaa noin 40 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Kolmas sektori ja yritykset vastaavat jo nyt lähes 90-prosenttisesti mielenterveyspalveluista, noin kahdesta kolmasosasta päihdehuollon asumispalveluista ja lastensuojelusta sekä reilusta viidenneksestä vanhustenhuollosta ja kehitysvammahuollosta. Yritykset tuottavat noin 60 prosenttia työterveyshuollon ja 30 prosenttia avoterveydenhuollon palveluista. Osuuden arvioidaan kasvavan noin kymmenellä prosenttiyksiköllä vuoteen (Hiilamo 2010.) Palvelurakenteen muutostrendien uhkana on, että palvelukokonaisuuksien pirstoutuminen vaikeuttaa erityisesti moniongelmaisten asiakkaiden palvelujen yhteensovittamista ja heikentää heidän palvelujaan. Yksityisten palveluntuottajien lisääntyminen saattaa heikentää myös ehkäisevää työtä, jos palvelutuotannossa keskitytään vain varsinaisten palvelujen tuottamiseen. Elinkeinoelämän Keskusliiton visiossa (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2006) sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajat verkostoituvat selkeiden ja saumattomien palveluketjujen muodostamiseksi, jolloin yksi toimija ei tuota asiakkaalle kaikkia palveluja vaan erilaiset palveluntuottajat ja muut toimijat ovat entistä läheisemmässä yhteistyössä. Verkostoitumista tapahtuu sekä kotimaisella että kansainvälisellä tasolla. Itsensä johtaminen korostuu työyhteisöjen roolin muuttuessa yhä enemmän moniammatillisten tiimien suuntaan. Tiimin jäsenellä on oma vastuualueensa, jossa hänen odotetaan toimivan itsenäisesti ja tehokkaasti asiakkaan ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Työyhteisöissä perinteinen työnjohto tulee vähenemään. Esimiesten roolina on sovittaa yhteen erilaiset ydin- ja tukiprosessit ja vastata palveluprosessin sujumisesta. Tulevaisuuden yhteiskunnassa teknologian kehitys avaa uusia innovaatiomahdollisuuksia, jotka heijastuvat toimintatapoihin, rakenteisiin ja 19

20 sosiaaliseen käyttäytymiseen (FinnSight 2015). Teknologian ja tietovarantojen hyödyntäminen laajentaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamahdollisuuksia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010). Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan (2006) tulevaisuudessa teknologiahyödyt näkyvät esimerkiksi palveluiden ja asiakasdokumenttien hallinnan kehittymisenä sekä itse palveluprosessien parantumisena. Tulevaisuudessakin asiakkaille on tärkeää, että heillä on työntekijöihin henkilökohtainen kontakti, mutta sen rinnalla hyödynnetään uusia ratkaisuja, etä- ja internet-pohjaisia palveluja. Apuvälineteknologian kehittymisen myötä voidaan lisätä asiakkaan tai potilaan turvallisuutta sekä helpottaa arjen sujumista. Suomen kansainvälisesti katsoen suhteellisen pienet terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet. Väestöryhmittäinen ja alueellinen eriytyminen uhkaa kasvaa edelleen. Hoivasuhteeseen liittyy olennaisesti alueellinen ulottuvuus. Väestö ikääntyy nopeasti kasvukeskuksissa, joissa samaan aikaan väestö kasvaa muuttoliikkeen ja syntyvyyden ansiosta. Harvaan asutuilla seuduilla väestö ikääntyy ja samaan aikaan määrältään pienenee. Tämä synnyttää uusia tarpeita tasata alueellisia eroja. (Hiilamo ym ) Maaseudun hoivapalvelujen tulevaisuudesta ollaan huolissaan myös siksi, ettei maaseudun palvelujen tuottaminen näytä kiinnostavan liiketaloudellisin periaattein toimivia yrityksiä. Tulevaisuuden ratkaisuksi tähän on kaavailtu yhteiskunnallisten yritysten merkityksen kasvua, yhteisöllisyyden lisäämistä, kolmannen sektorin suurempaa vastuuta palvelujen tuottamisesta ja myös osuustoimintaa (Pihlaja 2010). Hoivapalveluiden tuottamiseen liittyy myös työvoiman riittävyyden ongelma. Hoivapalveluita tuottavat työntekijät ovat keskimäärin melko ikääntyneitä, lisäksi edellä kuvattu ikääntymisen alueulottuvuus on havaittavissa myös työntekijöiden kohdalla. Tulevaisuudessa uusia työntekijöitä on mahdollista saada lisäämällä miesten osuutta hoivatyöntekijöistä ja/tai pidentämällä työuria. (Hiilamo ym ) Väestöryhmien väliset tuloerot ovat kasvaneet Suomessa. Tulevaisuudessa suurimmassa köyhyysriskissä ovat yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet, pienituloiset yksinasuvat, pitkäaikaistyöttömät, asunnottomat, mielenterveysongelmaiset ja päihteiden väärinkäyttäjät. Erityisesti lapsiköyhyyden lisääntyminen antaa viitteitä jopa köyhyyden ylisukupolvistumisesta, vaikka taloudellisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus on Suomessa tutkimusten mukaan ollutkin vähäistä (Hiilamo ym. 2010). Tulevaisuudessa alkoholin ja huumeiden käyttö, ylipaino, dementoivat sairaudet, valtimotaudit, tapaturmat ja väkivalta aiheuttavat merkittäviä terveyden menetyksiä ja muita haittoja. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Ympäristökysymykset tulevat heijastumaan myös sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Ilmastonmuutos, ympäristöongelmat ja luonnonvarojen niukentuminen voivat aiheuttaa terveysuhkia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Hiilamo ym. (2010) hahmottelevat tulevaisuutta koskevassa raportissaan Hyvinvoinnin turvaamisen rajat kolme hyvinvointivaltion skenaariota: hyvinvointivaltion alasajo, hyvinvointivaltion kuihtuminen ja hyvinvointivaltion kehittäminen. Hyvinvointivaltion alasajo merkitsee hoivavastuun siirtämistä kolmannelle sektorille ja kotitalouksille. Yksityinen ja julkinen palvelutuotanto 20

21 eriytyvät entistäkin selvemmin. Alueelliset erot kärjistyvät. Julkisia palveluja tuotetaan lopuksi lähinnä vain niille, joilla ei ole varaa hankkia palveluja yksityisiltä markkinoilta. Yksityisen palvelutuotannon osuus nousee voimakkaasti, ja se työllistää aikaisempaa selvästi suuremman osan työvoimasta. Hyvinvointivaltion kuihtuessa julkiset palvelut pysyvät ennallaan tai heikentyvät jonkin verran. Palvelutaso heikkenee ajan myötä selvästi suhteessa yksityisen sektorin tarjoamiin palveluihin. Alueelliset erot jatkavat kasvuaan. Hyvinvointipalveluiden tuottavuuden kasvu tapahtuu ennen muuta yksityisessä palvelutuotannossa. Hyvinvointivaltion kehittäminen edellyttää julkisten menojen kasvua ja suuntaamista siten, että työllisyysaste nousee ja hyvinvointipalveluiden tuottavuus paranee. Väestön ikääntymisen aiheuttamat kustannuspaineet saadaan hallintaan. Alueelliset erot supistuvat. Seuraavassa taulukossa (taulukko 1) lähihoitajan toimintaympäristön muutokset on jaoteltu APESTE-analyysin (vrt. Metsämuuronen 2001) viitekehykseen tarkasteltavaksi asiakkaiden, poliittisten, ekonomisten, sosiaalisten, teknologisten ja ekologisten muutosten näkökulmasta. APESTE-analyysi on luokittelurunko tai oleellisten asioiden sisällysluettelo, johon ryhmitellään tulevaisuuden kannalta keskeisiä tekijöitä. Lyhenne tulee keskeisten tekijöiden luokittelusta Asiakasmuutoksiin sekä Poliittisiin, Taloudellisiin, Sosiaalisiin, Teknologisiin ja Ekologisiin muutoksiin. Alun perin liiketoimintaympäristön kartoittamiseen käytettyyn PESTE-analyysiin Metsämuuronen on 1990-luvulla lisännyt sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta kartoittaneessa tutkimuksessaan Asiakasmuutokset ja käyttää tästä kokonaisuudesta lyhennettä APESTE. (ks. Metsämuuronen 2005.) 21

22 Taulukko 1. Lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksia. (vrt. Metsämuuronen 2001; ks. Hakala & Tahvanainen 2009) Asiakasmuutokset Poliittiset muutokset Ekonomiset muutokset Sosiaaliset muutokset Teknologiset muutokset Ekologiset muutokset Väestö ikääntyy ja monikulttuuristuu. Kaikissa ikäluokissa toimintakyky paranee, mutta toisaalta metabolinen oireyhtymä ja dementoivat sairaudet lisääntyvät ja entistä sairaampia ihmisiä hoidetaan sekä avo- että laitoshoidossa. Syrjäytyneisyyden mahdollisuus kasvaa. Asiakkaat ovat entistä enemmän mukana päätöksenteossa. Terveydenhuoltolakiuudistus Sosiaalihuoltolakiuudistus Paras-hanke Vammaispalvelulakiuudistus Sosiaali- ja terveydenhuollon suositukset: Kaste Terveys kansanterveysohjelma Hyvinvonti Sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita Mieli Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus Ikäihmisten palvelujen laatusuositus Valtion vammaispoliittinen selonteko Suositusten tavoitteena: Asiakkaiden osallisuuden lisääminen Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen kaikissa ikäluokissa Palvelujen saatavuuden parantaminen Laitoshoidon vähentäminen ja avopalveluiden kehittäminen Työttömyys, työvoimapula Työperäisen maahanmuuton tarve Vajaakuntoisten työllistyminen Työikäisten ja nuorten väestöosuuden pieneneminen Tuloerojen kasvu Yrittäjyyden lisääntyminen Verkostoituminen, yksityisen ja julkisen sektorin verkostoituminen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys terveys- ja sosiaalipalveluissa Moniammatillinen tiimityö Hyvinvointiteknologia Henkilökohtaisen kontaktin rinnalle etä- ja internet-pohjaiset palvelut Älyvaatteet, älykodit, hälytys- ja ympäristönhallintalaitteet Terveysteknologia Ilmastonmuutos Luonnonvarojen heikkeneminen Ympäristöongelmat 22

23 6. Menetelmävalinnat 6.1 Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi Osaamisella tarkoitetaan työn vaatimien tietojen ja taitojen hallintaa ja niiden soveltamista käytännön työtehtäviin. Osaaminen ymmärretään monesti laajempana käsitteenä kuin ammattitaito. Osaaminen on yksilöllistä ja yhteisöllistä, formaalin koulutuksen ja informaalin kokemisen ja kehityksen tulosta. Osaaminen ei ole vain tietämistä, vaan laajempaa tekemisen hallintaa, jossa sosiaalinen vuorovaikutus painottuu. Osaaminen on joustavuutta, epävarmuuden sietoa ja muutoshalukkuutta sekä jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Osaaminen on kontekstisidonnaista ja sen arviointi on arvosidonnaista ja yhteydessä toimintakulttuuriin. (Helakorpi 2005, 2009.) Osaamistarpeiden ennakointi (laadullinen ennakointi) tuottaa tietoa tulevaisuuden osaamistarpeista, osaamisen painopisteiden muutoksista, kokonaan uusista osaamisalueista ja työelämän tarvitsemista uudenlaisista osaamiskombinaatioista. Osaamistarpeilla tarkoitetaan yleisesti työelämän edellyttämiä ammattitaitovaatimuksia. Sen sijaan koulutustarpeiden ennakoinnilla tarkoitetaan ns. määrällistä ennakointia, jossa ennakointityön keskeiset tulokset esitetään pääasiassa numeerisessa muodossa, esimerkiksi tulevaisuuden aloituspaikkatarpeina eri opintoaloilla ja -asteilla. Osaamistarpeiden ennakointi ja koulutustarpeiden ennakointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Osaamistarpeiden ennakointi eroaa koulutustarpeiden ennakoinnista siten, että työelämän muutoksia voidaan ennakoida koulutuksen sisällöllisten muutostarpeiden kautta ilman koulutustarpeiden määrällistä ennakointitietoa, mutta koulutus- ja opintoalojen aloittajatarpeita ennakoitaessa tarvitaan aina myös laadullista ennakointitietoa ammattien ja toimialojen sisällöllisistä muutoksista. (Opetusministeriö 2008.) Opetusministeriön asettama Koulutustarpeiden ennakoinnin koordinaatioryhmä on raporteissaan (Opetusministeriö 2009, 2010) tuonut esille tarpeen laajentaa ennakoinnin näkökulmaa erityisesti laadulliseen ennakointiin. Ennakointihankkeiden toteutuksen kritiikkinä se tuo esille, että niissä työntekijöiden, opettajien ja opiskelijoiden rooli ja näkemykset ovat jääneet vähäisiksi, vaikka ennakoinnin johtopäätösten on ensi sijassa tarkoitus vaikuttaa näiden viiteryhmien toimintaan. Myöskään alan keskeisten asiakasryhmien näkemyksiä toimintaympäristön vaikutuksista heidän tuote- ja palvelutarpeisiinsa ei empiirisenä tietolähteenä juuri ole hyödynnetty. Ennakointitulosten raportoinnissa on keskitytty erityisesti asiantuntijanäkemysten ja siihen liittyvän tiedonkeruuprosessin kuvaukseen. Tulosten koonti ja johtopäätösten laadintaprosessi esimerkiksi ohjausryhmän asiantuntemusta hyödyntäen on jäänyt lähes kaikissa hankkeissa vaille dokumentointia. Koulutustarpeiden ennakoinnin 23

24 koordinaatioryhmän kritiikki on pyritty huomioimaan tämän strategiahankkeen toteutuksessa ja raportoinnissa. 6.2 Delfoi-menetelmä Lähihoitajakoulutuksen kehittämisstrategiassa ennakoidaan lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita. Delfoi-metodi on yksi tapa ennakoida tulevaisuutta ja sitä on tässä sovellettu asiantuntija-aineiston keräämiseksi. On todettu, että kansallisista ennakointimenetelmistä Delfoi-menetelmän siihen kytkeytyvine skenaariometodeineen tarjoaa hyvät lähtökohdat kaikkien koulumuotojen osaamisja koulutustarpeiden ennakointiin (Leveälahti ym. 2009). Delfoi-menetelmä on saanut nimensä antiikin Kreikan Delfoin oraakkelista, ennustuspapittaresta, joka puoliarvoituksin vastasi neuvonpyytäjän kysymyksiin. Nykydelfoilla pyritään vähän samaan tapaan tekemään selkoa hämärän peitossa olevista asioista. (Kuusi & Linturi 2006.) Menetelmässä asiantuntijoiksi luokitellut henkilöt toimivat tulevan kehityksen ennustajina. Klassisessa Delfoissa tutkimuksen toteuttaja rakentaa ensi kierroksen kyselylomakkeen, johon asiantuntijapaneeli vastaa. Vastaukset analysoidaan ja panelisteja pyydetään seuraavalla kierroksella perustelemaan vastauksensa. Asiantuntijapaneeleja toteutetaan vähintään kaksi; tulosten muuttuminen kahden kierroksen jälkeen on yleensä suhteellisen vähäistä (Mannermaa 1999). Lopuksi tulokset raportoidaan. Menetelmänä Delfoi yhdistää kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen lähestymistavan. (ks. Kuusi ja Linturi 2006.) Delfoi-menetelmällä on neljä tunnuspiirrettä (Kuusi & Linturi 2006): - asiantuntijan tunnistamattomuus (anonymity) - useamman kierroksen prosessi (iteration) - argumentointi ja palaute (feedback) - asiantuntijaryhmä (panel), joka vakiintuneen tavan mukaan nimetään paneeliksi. Delfoi on siis leimallisesti asiantuntijamenetelmä. Sen paneeliksi nimettyyn raatiin valitaan selvitettävää aihetta eri suunnilta hallitsevia eksperttejä. Nämä asiantuntijat saatetaan vuorovaikutukseen aiheen teemojen ja toistensa kanssa tavalla, jossa korostuvat asiaperustelut vastaajien aseman ja auktoriteetin sijasta. Delfoimenetelmää voi kutsua tulevaisuuden kartoittamisen menetelmäksi, jossa eri kantoja tulevasta kehityksestä edustavat asiantuntijat hahmottelevat prosessin kuluessa tulevaisuuden kannalta keskeisiä tekijöitä. (Linturi 2007.) Asiantuntijoiden nimettömyydellä vältetään ilmaisurajoitteita; kukaan ei voi vaikuttaa muiden mielipiteisiin. Asiantuntijat valitaan siten, että he yhdessä edustavat monipuolisesti tutkittavaa aihepiiriä ja työskentelevät tutkittavan aiheen piirissä. Suomalaiset Delfoi-paneelit ovat yleensä koostuneet asiantuntijan ryhmistä, mutta useimmissa tapauksissa hengen asiantuntijapaneeli on riittävän suuri (ks. Mannermaa 2000). Asiantuntemuksen määrää arvioidaan 24

25 henkilön kokemuksen, ammatillisten tietojen ja taitojen sekä luovuuden perusteella. Asiantuntijan tulee olla kiinnostunut ja halukas argumentoimaan, mistä syystä motiivi on hyödyllistä varmistaa etukäteen suoralla yhteydenotolla. (Kuusi & Linturi 2006.) Delfoi-menetelmän kriittisiä kohtia ovat asiantuntijoiden valinta, ensimmäisen Delfoi-paneelin kysymysten laadinta, paneelien tarpeellinen määrä, paneeleilla saavutettava asiantuntijoiden näkemysten riittävä konsensus ja Delfoi-tutkimuksen tulosten reliabiliteetti eli toistettavuus. Riittävää asiantuntijoiden määrää kukaan ei pysty etukäteen sanomaan, joten asiantuntemuksen laatu pitäisi pystyä arvioimaan kriittisesti etukäteen. Tutkimuksen lopputuloksen kannalta asiantuntijoiden huolellinen valinta on tärkeää; osallistujavalinta voi tietyssä määrin ohjata tutkimuksen lopputulosta (Heinonen 2008). Ensimmäisen Delfoi-paneelin kysymysten laadinnassa on hyvä käyttää asiantuntija-apua, jotta kysytään ilmiön selvittämisen kannalta mahdollisimman oikeita kysymyksiä. Jos paneeleja toteutetaan useita, tutkimuksesta tulee aikaa vievä ja kallis. (Metsämuuronen 2005.) Koko tutkimusprosessin laatua voidaan arvioida raportoinnin perusteella. Lukijan tulee saada raportin perusteella käsitys siitä, miten tieto on hankittu ja miten luotettavasta tiedosta on kysymys (Metsämuuronen 2005). Delfoin erottaa tavallisesta kysely-metodista sen iteratiivisuus ja palautteisuus. Mielipiteitä ei kerätä vain analysoitavaksi, vaan vastaustieto kierrätetään takaisin asiantuntijoille. Palautetiedon avulla vastaajia ohjataan perustelemaan valintojaan. Tiedonmuodostus etenee kierroksittain siten, että edellinen kyselykierros muodostaa pohjan seuraavalle paneelille. Delfoi-paneelit voidaan toteuttaa perinteisenä kirjepostina, sähköpostin välityksellä tai verkkovälitteisesti, jolloin puhutaan reaaliaikaisesta Delfoista (Real Time Delphi). (Linturi 2007.) 6.3 Tulevaisuuspajat Tulevaisuusverstas on osallistavan tulevaisuudentutkimuksen työskentelymuoto, josta käytetään myös tulevaisuustyöpaja-nimeä. Perusajatuksena on koota yhteen joukko määrätystä asiasta kiinnostuneita kansalaisia etsimään ratkaisumahdollisuuksia käsillä olevaan asiaan. Työskentelyn päämääränä on aktivoida osallistujia lausumaan mielipiteensä, ottamaan kantaa, kantamaan vastuuta ja saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. Tulevaisuusverstaan tuloksista voidaan työstää erilaisia skenaarioita, kerätä materiaalia Delfoi-väittämien pohjaksi tai työstää jo Delfoissa kerättyjen tulevaisuusargumenttien avulla saatua tietoa suoraan käytännön strategioiksi ja toimenpiteiksi. (ks. Rubin 2009.) Tulevaisuusverstas toimii aivoriihen tavoin. Ajallinen kesto määräytyy käsiteltävän asian ja osallistujien tarpeen mukaan. Prosessi voi olla päivän tai kahden, viikon tai jopa kuukausien mittainen. Osallistujien määrä ei saisi ylittää kahtakymmentä, koska on tärkeää, että kaikki pystyisivät osallistumaan aktiivisesti ja saamaan äänensä kuuluville. (Rubin 2009.) 25

26 Mannermaa (1999) käyttää käsitettä tulevaisuusstudio, jossa tulevaisuusverstaille keskeistä osanottajien omaa työskentelyä vahvistetaan ulkopuolisilla alustuksilla tulevaisuudennäkymistä. Tulevaisuusstudiot ovat ideariihimäinen ja työseminaarimainen työskentelytapa, jonka voi toteuttaa jopa yhden päivän aikana. Tulevaisuusstudiotyöskentelyn tavoitteena on tunnistaa ja arvioida alustusten ja studioon osallistuvien asiantuntijoiden oman työskentelyn avulla valitun aihealueen tulevaisuuden kannalta keskeiset ilmiöt. Työskentelyn avulla pyritään tunnistamaan megatrendit, uhkat ja positiiviset mahdollisuudet sekä hahmottamaan kehittämisen painopisteitä jatkotyöskentelyä varten. Yleensä työskentelyssä edetään valitun aihealueen tulevaisuutta koskevien uhkien tunnistamisen kautta positiivisten mahdollisuuksien ideointiin ja lopulta konkreettisiin johtopäätöksiin. Tässä strategiaprosessissa on käytetty käsitettä tulevaisuuspaja. Toteutuksessa on hyödynnetty sekä tulevaisuusverstasta että tulevaisuusstudiota koskevaa ajattelua. Tulevaisuuspajoja toteutettiin tässä strategiaprosessissa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisten tulevaisuuspajojen toteuttamisessa syksyllä 2009 sovellettiin verkostotyössä käytettävää ennakointidialogin menetelmää. Ennakointidialogit ovat ratkaisuja etsiviä, tulevaisuuteen suuntautuvia verkostopalavereja, joissa keskeistä on vuoropuhelu, kuuntelun ja puhumisen erottaminen. Työmenetelmänä ennakointidialogit tarkoittavat tasavertaista vuoropuhelua, jossa kaikki saavat puhua ja kaikki tulevat kuulluiksi. Ennakointidialogissa suuntaudutaan tulevaisuuteen ja etsitään yhdessä ratkaisuja ja voimavaroja. Vuoropuhelun on tarkoitus avata osallistujille uusia näköaloja ja toimintamahdollisuuksia. Ennakointidialogeja ovat mm. tulevaisuuden muistelu -asiakaspalaverit ja suunnittelupalaverit, jotka on tarkoitettu esimerkiksi hankkeiden hallinnolliseen ja strategiseen suunnitteluun ja organisointiin. (ks. Kokko & Koskimies 2007; Seikkula & Arnkil 2009.) Toiset tulevaisuuspajat keväällä 2010 toteutettiin learning cafe (oppimiskahvila)- menetelmällä, joka on yhteisöllinen ja dialoginen oppimismenetelmä. Ihmiset istuvat pienissä ryhmissä kahvilamaisissa olosuhteissa. Tavoitteena on vapaa ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa omassa pöydässään tuoda näkemyksensä julki. Jokaiselle pöydälle on annettu teema, jota siinä pohditaan, ja nimetty isäntä tai emäntä, joka pysyy pöydässä paikallaan muiden osallistujien kiertäessä vuorollaan pöydästä toiseen. Tilaisuuden vetäjä ilmoittaa ajan, jolloin osallistujat vaihtavat pöytää. Pöytien isännän tai emännän tehtävänä on kirjata kunkin pöytäryhmän keskustelun keskeiset asiat muistiin ja kertoa ne tiivistetysti aina seuraavalle pöytäänsä tulevalle ryhmälle dialogin jatkamiseksi edelleen. (ks. Otala 2008.) 6.4 Fokusryhmähaastattelut Fokusryhmähaastattelu on ryhmävuorovaikutukseen perustuva, ennalta suunniteltu ryhmähaastattelu- tai ryhmäkeskustelutilanne, jota haastattelija (facilitator) ohjaa. Fokusryhmiin valitaan harkitulla näytteellä analyysin kannalta hyödyllinen osallistujajoukko edustamaan perusjoukkoa. (Morgan 2001.) 26

27 Ryhmävuorovaikutuksen oletetaan fokusryhmähaastatteluissa vaikuttavan osallistujien aktiivisuuteen ja haastateltavan rooliin sitoutumiseen. Jäsenet ilmaisevat ryhmässä mielipiteitään vapaammin. Tavoitteena on, että fokusryhmän osallistujat esittävät toisilleen kysymyksiä ja vastaavat niihin yhteisessä keskustelussa. Tarkoituksena on erilaisten kokemusten ja näkemysten esiintuominen, ei osallistujien yksimielisyys. Haastattelijan tehtävä on rohkaista osallistujia puhumaan toisilleen. (Robinson 1999.) Fokusryhmähaastattelun kysymykset voivat olla strukturoituja tai teemojen kaltaisia. Aineiston analyysiä varten haastattelu tallennetaan video- tai ääninauhalle tai siitä tehdään muistiinpanot. (Parviainen 2005.) 6.5 Aineiston analyysi Strategiaprosessissa on kerätty laadullista ja määrällistä aineistoa. Aineistossa painottuu laadullinen aineisto. Aineiston tuottajina ovat olleet Delfoi-asiantuntijat sekä tulevaisuuspajojen ja fokusryhmähaastattelujen osallistujat. Opiskelijoilta kerättyä aineistoa on perustellen käytetty vain täydentämään näitä. Määrälliseen aineistoon perustuvia tuloksia kuvataan tilastollisin keskiluvuin aritmeettisella keskiarvolla ja keskihajonnalla. Keskiarvo kuvaa koko vastaajajoukon yhteen väittämään antamien arvojen keskimääräistä tulosta, keskihajonta eri vastaajien antamien arvojen vaihtelua keskiarvon ympärillä (Metsämuuronen 2005). Keskilukuja esitetään ainoastaan ensimmäisen Delfoipaneelin väittämien tuloksista. Vastaajajoukon pienuuden (n = 22) takia muita tilastollisia menetelmiä ei ole pidetty tarkoituksenmukaisina. Laadullinen aineisto on tekstiaineistoa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Sisällönanalyysi voidaan tehdä aineistolähtöisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti. Aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin kuuluvat aineiston pelkistäminen esimerkiksi tiivistämällä tai pilkkomalla osiin, ryhmittely samankaltaisuuksia tai eroavuuksia kuvaavin käsittein sekä samaa tarkoittavien käsitteiden yhdistäminen ryhmiksi tai luokiksi niitä kuvaavilla nimikkeillä. Luokittelulla erotetaan tutkittavan ilmiön kannalta oleellinen tieto, jolla muodostetaan keskeinen käsitteistö. (ks. Tuomi & Sarajärvi 2004.) Sisällönanalyysi on metodi, jolla dokumentteja analysoidaan systemaattisesti etsien tekstin merkityksiä. Sisällönanalyysitapoja on kaksi, sisällönanalyysi ja sisällönerittely. Sisällönanalyysilla tarkoitetaan pyrkimystä kuvata dokumenttien sisältöä sanallisesti. Sisällön erittelyllä tarkoitetaan dokumenttien analyysia, jossa kuvataan kvantitatiivisesti tekstin sisältöä voidaan esimerkiksi laskea tiettyjen sanojen esiintymistiheyttä. Tässä strategiassa ei tehdä sisällön erittelyä. Sisällönanalyysilla pyritään järjestämään aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon tarkoituksena luoda sanallinen ja selkeä kuvaus lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeista. (ks. Tuomi & Sarajärvi 2004.) 27

28 Sisällönanalyysissa aineiston käsittely perustuu loogiseen päättelyyn ja tulkintaan, jossa aineisto aluksi hajotetaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan uudestaan uudella tavalla loogiseksi kokonaisuudeksi. Ennen analyysia tulee päättää, analysoidaanko vain ilmisisältö (manifest content) vai myös piilossa olevat viestit (latent content). Analyysiyksikkö voi olla sana, sanayhdistelmä, lause, lausuma tai ajatuskokonaisuus, kirjain, sivujen määrä, pääotsikoiden koko ym. riippuen tutkimustehtävästä. (Tuomi & Sarajärvi 2004.) Analyysin tuloksissa esitetään empiirisestä aineistosta muodostettu malli, käsitejärjestelmä, käsitteet tai aineistoa kuvaavat teemat. Tuloksissa kuvataan myös luokittelujen pohjalta muodostetut käsitteet tai kategoriat ja niiden sisällöt. (Tuomi & Sarajärvi 2004.) Aineiston sisällöllistä analyysia voidaan helpottaa käsitekartalla. Käsitekartan etuna on visuaalisuus: sen avulla voidaan hahmottaa suuri kokonaisuus ja sen kaikki osat yhtä aikaa, se selkiyttää eri osien välisiä suhteita ja nostaa esiin oleelliset ja epäoleelliset seikat (Metsämuuronen 2005). 28

29 valmistelevat työryhmät(2) OHJAUSRHMÄ 7. Strategiaprosessin toteutus Strategiaprosessi toteutettiin seuraavan suunnitelman mukaisesti (taulukko 2): Taulukko 2. Strategiaprosessin eteneminen, menetelmät ja tarkoitus. Aika Toiminta Metodi Tarkoitus Kevät Taustaselvitys Kirjallisuuskatsaus, Tulevaisuuden toimintaympäristön APESTE-analyysi analyysi Syksy 1. Asiantuntijakysely (n = 22) Delfoi Tulevaisuuden 2009 (ZEF-kyselyohjelma) osaamistarpeet Tulevaisuuspajat (2) Ennakointidialogi, Delfoi-tulosten arviointi ja tulevaisuuden muistelu tarkentaminen Päättövaiheen Opiskelijakysely (n = 596) Delfoin toisto opiskelijoiden (ZEF-kyselyohjelma) tulevaisuusnäkökulma Kokemuskouluttajien (n = 8) Focusryhmähaastattelu Asiakkaiden haastattelut (2) tulevaisuusnäkökulma Kevät 2010 Syksy Asiantuntijakysely (n = 22) (ZEF-kyselyohjelma) Tulevaisuuspajat (2) Aineiston analyysi, tutkimusprosessin ja -tulosten raportointi Strategian viimeistely ja tulokset Delfoi Learning cafe Laadullinen sisällönanalyysi Osaamistarpeiden tarkentaminen Delfoi-tulosten arviointi ja tarkentaminen Keskeisten kehittämiskohteiden löytäminen 7.1 Ensimmäinen Delfoi-paneeli Toteutus Keväällä 2009 laaditussa strategian taustaselvityksessä (Hakala & Tahvanainen 2009) lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita tarkasteltiin APESTE-analyysin viitekehyksessä (liite 2). Ensimmäinen Delfoi-kysely (liite 3) valmisteltiin taustaselvityksen pohjalta elokuussa Kyselylomake tehtiin ensin E- lomakeohjelmalla. Valmistelevat työryhmät testasivat kyselylomakkeen. Saadun palautteen perusteella kysymyksiä muokattiin ja niihin tehtiin tarkennuksia. Samalla luovuttiin E-lomakkeen käytöstä ja kysely tehtiin ZEF-kyselyohjelmalla, jossa 29

30 määrällisiin kysymyksiin vastaaminen on käyttäjälle visuaalista, koska hän näkee kuviona omien vastaustensa sijoittumisen pyydettyyn asteikkoon. ZEFkyselyohjelma mahdollistaa myös määrällisten tulosten suoran analyysin. Valmistelevat työryhmät, neljä Delfoi-asiantuntijaa ja kolme ohjausryhmän jäsentä testasivat ZEF-kyselyohjelmalla laaditun kyselyn uudelleen syyskuussa Palautteen perusteella kysymyksiä tarkennettiin edelleen ja kyselyn avointen kysymysten määrää lisättiin. Ohjausryhmä hyväksyi kyselylomakkeen Delfoi-asiantuntijoilta kysyttiin ensin avoimin kysymyksin lähihoitajan asiakkaista, työnkuvasta ja erikoistuneemman osaamisen tarpeista viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Sen jälkeen heitä pyydettiin sijoittamaan lähihoitajan tutkinto asteikolla 1-6 janalle, jonka ääripäinä olivat laaja-alainen osaaminen ja erikoistuneempi osaaminen. Asteikolla 1 6 esitettiin väittämiä teemoista eettinen osaaminen, oman persoonan käyttö ja vuorovaikutustaidot, hoito- ja huolenpitotaidot, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, työprosessiosaaminen, toimintaympäristökohtainen osaaminen, tiimi- ja verkostotyö, kulttuurinen osaaminen, työn kehittämisen osaaminen, yrittäjyysosaaminen ja teknologiaosaaminen. Jokaisen teeman osakysymyksiä ja niiden asteikolla 1 6 arvotettuja vastauksia oli mahdollisuus kommentoida sanallisesti. Kyselyn lopussa avoimena kysymyksenä asiantuntijoilta pyydettiin näkemystä lähihoitajien tulevaisuuden työvoimatarpeesta ja siihen vastaamisesta. Kysely päättyi Muuta huomioitavaa osioon, jossa vastaajilla oli mahdollisuus vapaasti tuoda esille lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeiden tärkeiksi katsomiaan näkökulmia. (liite 3) Delfoi-paneeli toteutettiin sähköisesti siten, että kyselyn vastauslinkki instruktioineen lähetettiin asiantuntijoille (n = 22) sähköpostiviestinä. Vastausaika oli Vastausaikaa jatkettiin kahdella sähköpostitse lähetetyllä muistutusviestillä saakka. Kyselyyn vastasi 19 asiantuntijaa Aineiston analyysi ja tulokset Ensimmäisestä Delfoi-paneelista ZEF-kyselyohjelman aineistoa kertyi paperille tulostettuna 41 A4-sivua. Kysymykset olivat avoimia ja Likertin asteikolla (1 6) arvotettavia väittämiä, joiden kunkin numeerista arvoa vastaaja voi aina perustella sanallisesti. Aineisto on siis tekstiaineistoa ja ZEF-kyselyohjelmalla analysoitua määrällistä aineistoa, josta saatiin suoraan keskiarvokuviot. Tekstiaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Ensimmäisessä vaiheessa hankkeen vastuutyöntekijät lukivat kumpikin erikseen aineistoa useita kertoja läpi. Tämän jälkeen tekstiaineisto luokiteltiin ensin teoriaohjaavasti tulevaisuuden osaamistarpeita kuvaavan APESTE-analyysin (liite 2) viitekehyksessä MC-Office-Word-ohjelman kommentti-toiminnolla. Analyysiyksikköinä käytettiin sanoja, lauseita ja ajatuskokonaisuuksia. Delfoi-paneelin vastauksissa painottuivat seuraavat tulevan kymmenen vuoden aikana voimistuvat muutokset: - Lähihoitajakoulutuksen tavoitteena tulee entistä voimakkaammin painottumaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. 30

31 - Lähihoitajan toimintaympäristö palvelurakenteen ja palvelujen tuottamistavan osalta muuttuu edelleen siten, että julkinen sektori entistä enemmän on palvelujen organisoija, ei tuottaja. Palveluntuottajat kansainvälistyvät ja verkottuvat. Kotiin tuotettavien palvelujen osuus kasvaa. Jotta lähihoitaja osaa toimia asiakaslähtöisenä ohjaajana, hänen tulee tuntea palveluverkosto. Kotona tehtävä työ edellyttää toisaalta moniammatillisen tiimityön, toisaalta itsenäisen työskentelyn ja päätöksenteon taitoja. - Asiakasmuutoksissa painottuu väestön ikääntyminen, palvelujen käyttäjien monidiagnoosisuus ja psykososiaalisten ongelmien monimuotoisuus. - Yhteiskunta monikulttuuristuu, mikä näkyy sekä asiakkaiden että työyhteisöjen monikulttuurisuutena. - Lähihoitaja hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa kommunikoinnissa asiakkaiden kanssa, apuvälineteknologia kehittyy. - Tehtäväsiirtoja sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä tehdään sairaanhoitajilta ja ohjaavissa tehtävissä toimivilta työntekijöiltä lähihoitajille, mikä muuttaa lähihoitajan toimenkuvaa. Muutos aiheuttaa paineita lyhyemmän koulutuksen saaneiden palkkaamiseen ns. avustaviin tehtäviin. Lähihoitajakoulutuksen määrälliseen muutostarpeeseen aineisto ei antanut selkeää vastausta lukuun ottamatta työvoimatarpeen kasvua. Kasvava työvoimatarve näkyy erityisesti vanhustyössä. Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen määrällisiä tarpeita on tarkasteltu kehittämisstrategian taustaselvityksessä (Hakala & Tahvanainen 2009). Määrällinen tarkastelu perustui koulutuksen ja työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta sekä ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen aloittajatarpeista vuoteen 2020 olevaan ennakointitietoon (Hanhijoki ym. 2009, Pentikäinen ym. 2009). Koulutus ja työvoiman kysyntä ennakointiraportista on strategian taustaselvityksen laatimisen jälkeen ilmestynyt väliarvio 2009 (Hanhijoki ym. 2009a). Sen mukaan terveydenhuoltopalvelujen toimialan vuoden 2020 työllisyystavoitteisiin ennakoidaan jonkin verran kasvua aikaisempaan ennusteeseen verrattuna. Lähihoitajien osuutta toimialan ammattirakenteessa on painotettu aikaisempaa ennustetta enemmän ja sairaanhoitajien osuutta on jonkin verran pudotettu. Sosiaalipalveluiden toimialan vuoden 2020 työllisyys vastaa kokonaisuudessaan suunnilleen aikaisempaa ennustetta, mutta lähihoitajien osuutta on ammattirakenteessa hieman nostettu. Sosiaali- ja terveysalan ammatillisen peruskoulutuksen aloittajatarvetta on vuoden 2009 väliarviossa tarkistettu vuoden 2007 ennakoinnin aloittajatarpeesta aloittajatarpeeseen vuosittain Asiantuntijavastausten mukaan lähihoitajan ammatillisen osaamisen ydin tulee edelleen olemaan eettisessä osaamisessa, vuorovaikutustaidoissa, perushoidon ja - hoivan taidoissa ja arjen hallinnan tukemisessa. Lähihoitajan työ asiakkaiden päivittäisistä perustarpeista huolehtivana ja siinä todella ammattimaisesti työskentelevänä pitäisi nostaa uudelleen arvoonsa (Delfoi 1). Asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan tulevaisuuden laaja-alaisen osaamisen ja erikoisosaamisen tarvetta ja sijoittamaan tästä osaamisvaatimusten näkökulmasta lähihoitajan tutkinto janalle asteikolla 1 (laaja-alainen osaaminen) 6 (erikoisosaaminen). Arvioinnissa laaja-alainen osaaminen painottui hieman (ks. kuvio 2). 31

32 Kuvio 2. Lähihoitajan osaamistarpeiden arviointi laaja-alaisen ja erikoisosaamisen suhteen, Delfoi-paneeli 10/2009 Ensimmäisen Delfoi-paneelin tuloksia arvioitiin kahdessa tulevaisuuspajassa marraskuussa 2009 (luku 7.2). 7.2 Ensimmäiset tulevaisuuspajat Toteutus Ensimmäiset tulevaisuuspajat toteutettiin Oulussa ja Tampereella klo Kutsu tulevaisuuspajoihin lähetettiin sähköpostitse Delfoiasiantuntijoille, valmistelevien työryhmien jäsenille ja koulutuksen järjestäjien edustajina 18:lle sosiaali- ja terveysalan koulutuspäällikölle alan eri oppilaitoksiin. Lisäksi kutsu jaettiin henkilökohtaisesti työelämän edustajille Tampereen ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa neuvottelukunnassa ja Oulun seudun sosiaali- ja terveysalan selvitystyöryhmässä. Tulevaisuuspajoihin osallistui yhteensä 26 henkilöä, Oulussa 10 ja Tampereella 16. Tulevaisuuspajojen vetäjinä toimivat hanketyöntekijät Raili Hakala ja Sirpa Tahvanainen. Työskentely aloitettiin lyhyellä orientaatiolla; osallistujille kerrottiin strategiatyön tavoite, esiteltiin strategiaprosessi ja ensimmäisen Delfoi-paneelin tulosten tiivistelmä sekä tulevaisuuspajan tarkoitus, toteutustapa ja aikataulu. Toteutuksessa sovellettiin tulevaisuuden muistelu -menetelmää siten, että tulevaisuuspajan osallistujille jaettiin monisteena tulevaisuustarina Lähihoitajana vuonna 2020, joksi ensimmäisen Delfoi-paneelin tulokset oli analyysin perusteella tiivistetty (liite 4). Osallistujille jaettiin muistiinpanovälineet. Vetäjä luki tulevaisuustarinan ääneen. Kummassakin tulevaisuuspajassa jakauduttiin dialogin ajaksi kahteen ryhmään. Jokainen osallistuja käytti ryhmässään vuorollaan puheenvuoron, jossa hän sai nostaa tulevaisuustarinan innoittamana esille lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeiden kannalta tärkeinä pitämiään asioita. Muut kuuntelivat, ja heillä oli mahdollisuus tehdä muistiinpanoja muiden puheenvuoroista. Tulevaisuuspajan vetäjä kirjasi puheenvuorojen sisältöä seinälle kiinnitetyille viidelle fläpille. 32

33 Kirjaamisen kehikkona vetäjät pitivät keväällä 2009 tehtyä taustaselvityksen APESTE-kehikkoa lähihoitajan tulevaisuuden osaamisvaatimuksista (liite 2). Yksi fläpeistä oli otsikoitu valmiiksi nimellä Ammatillisen osaamisen ydin, muiden otsikot kirjattiin vasta keskustelun kuluessa, jotta otsikoilla ei olisi ennalta ohjattu osallistujien ajattelua. Dialogissa muiksi otsikoiksi muodostuivat Terveyden edistäminen, Teknologiaosaaminen, Erikoisosaaminen ja Oman työn kehittäminen. Dialogin jälkeen oli kahvitarjoilu, jonka aikana osallistujia pyydettiin merkitsemään fläppitaulujen teksteihin tussilla numeroiden tärkeysjärjestykseen 3 5 tärkeintä tulevaisuuden osaamisaluetta; tehtiin ns. TopTen-listaus, jolla tarkoitetaan tulevaisuuden ilmiöiden kuvaustapaa, jossa laaditaan kymmenen kärjessä -listoja tarpeellisiksi katsotuista näkökulmista (Metsämuuronen 2005). Lisäksi osallistujat kirjoittivat liimalapuille kommentteja fläpeille kirjattuihin asioihin ja kävivät kiinnittämässä liimalaput asianomaisiin kohtiin. Tulevaisuuspaja päätettiin noin tunnin kestoiseen yhteiseen keskusteluun, jossa tehtiin yhteenvetoa fläpeille kirjatuista ja kommentoiduista osaamistarpeista. Tulevaisuuspajatyöskentelyn päätteeksi osallistujilta pyydettiin vapaa kirjallinen palaute, joka kokonaisuutena oli hyvin myönteinen. Työskentelytapa koettiin innostavaksi ja keskustelu avoimeksi. Oikein hyvää keskustelua ja inspiroivaa! Hyvä menetelmä! Tulevaisuuspajassa oli hyvät yhteistoiminnalliset työtavat ja monialainen porukka. Aikataulut pitivät. Kaikilla oli lupa puhua. Tilaisuus antoi minulle uusia näkökantoja työhön Aineiston analyysi ja tulokset Tulevaisuuspajojen fläppiaineistot ja osallistujien jättämät muistiinpanot kirjoitettiin pajatyöskentelyn jälkeen muistioksi. Muistion teksti ryhmiteltiin kahteen teemaan: 1) Ammatillisen osaamisen ydin ja 2) Tulevaisuudessa kasvavat osa-alueet. Ammatillisen osaamisen ydin muodostui seuraavista osa-alueista (TopTen-listaus): - vuorovaikutustaidot - päivittäisistä yksilöllisistä perustarpeista huolehtiminen - eettinen toiminta - oppimaan oppiminen. Vuorovaikutustaitoja tarkasteltiin suhteessa asiakkaaseen, hänen läheisiinsä ja tiimiin. Verkostotaidot nähtiin osana vuorovaikutustaitoja. Ammatilliseen vuorovaikutukseen sisältyi myös monikulttuurisuusosaaminen, dialogiset ohjaustaidot ja teknologian käyttö asiakkaan ohjauksessa. Päivittäisistä yksilöllisistä perustarpeista huolehtiminen nähtiin kaiken hoidon ja huolenpidon perustana. Työ konkretisoituu tässä, asiakkaiden perustarpeista huolehtimisena koko elinkaaren ajan. Lähihoitajalla tulee olla hyvät tarpeiden kartoittamisen taidot ja kyky ymmärtää asiakkaan lähtökohtia. Ihminen on nähtävä kokonaisuutena. Arjen tukeminen ja huolenpitotehtävät, kuten siivoaminen, kotityöt 33

34 ja ruuanlaitto, sisältävät psykososiaalista tukemista, välittämistä, arjen hallinnan opettelua, ennaltaehkäisyä ja ohjausta. Eettinen osaaminen edellyttää ihmiskäsityksen, alan arvojen ja periaatteiden tiedostamista. Asiakas on keskiössä, lähihoitaja toimii asiakkaan asianajajana. Lähihoitajalla tulee olla hyvät tiedon hallinnan ja hankinnan taidot ja kyky tehdä ratkaisuja. Tulevaisuudessa kasvavina osaamistarpeina nähtiin terveyden edistäminen, oman osaamisen arviointi ja itsetuntemus, monikulttuurisuus ja monimuotoisuus, kokonaisuuksien hallinta, teknologiaosaaminen, johtamisosaaminen, työelämätaidot ja palvelujärjestelmän tuntemus. 7.3 Opiskelijakysely Opiskelijakysely toteutettiin siten, että opintojensa päättövaiheessa olevia Tampereen ammattiopiston ja Oulun seudun ammattiopiston 596 opiskelijaa pyydettiin vastaamaan ensimmäisen Delfoi-asiantuntijakyselyn kysymyksiin. Opiskelijakysely toteutettiin ZEF-kyselyohjelmalla. Kyselyyn vastaamisen aloitti 91 opiskelijaa (15,3 %), mutta loppuun teki vain 32 (5,4 %). Yleiskuva opiskelijoiden vastauksista oli yhdenmukainen ensimmäisen Delfoipaneelin vastausten kanssa. Vastaajien pienen lukumäärän takia opiskelijakyselyn tuloksia ei ole erikseen analysoitu. 7.4 Fokusryhmähaastattelut Fokusryhmähaastattelut (2) toteutettiin joulukuussa 2009 Tampereella ja Oulussa. Kumpaankin haastatteluun osallistui neljä henkilöä. Haastattelussa käsiteltävät teemat oli lähetetty osallistujille sähköpostitse ennalta. Haastattelun vetäjän toimi Tampereella Raili Hakala ja Oulussa Sirpa Tahvanainen. Haastattelutilana oli oppilaitoksen kokoushuone. Tilanne aloitettiin esittäytymisellä ja kahvitarjoilulla. Haastattelut nauhoitettiin ja niistä tehtiin muistiinpanot. Orientaationa haastatteluun osallistuville kerrottiin lyhyesti strategian taustasta ja tavoitteista sekä fokusryhmähaastattelun tarkoituksesta eli asiakasnäkökulman saamisesta ennakointityöhön. Kumpikin haastattelu kesti kolmisen tuntia. Fokusryhmähaastattelujen teemoina olivat seuraavat kysymykset: - Millaisia ovat lähihoitajan asiakkaat kymmenen vuoden kuluttua? - Millainen on lähihoitajan työnkuva tulevaisuudessa? - Millainen on lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristö? - Millaiset ammattitaitovaatimukset ovat lähihoitajan työssä tulevaisuudessa kaikkein keskeisimpiä? 34

35 Fokusryhmähaastatteluissa korostui voimakkaasti asiakkaan voimavarojen ja tarpeiden arviointi työn lähtökohtana. Ammatilliset vuorovaikutustaidot ovat työn keskeisintä osaamisaluetta; asiakkaan on saatava tulla aidosti kuulluksi ja työntekijän on puhuttava hänen puolestaan. Palveluohjaus on tulevaisuudessa osa lähihoitajan työtä. Fokusryhmähaastatteluissa tuli esille samat lähihoitajan ydinosaamisen alueet kuin Delfoi-paneelin ja tulevaisuupajojenkin aineistoissa eli vuorovaikutustaidot, päivittäisistä yksilöllisistä perustarpeista huolehtiminen ja eettinen toiminta. Fokusryhmäosallistujat näkivät hoitajan vuorovaikutustaidot tärkeimpinä taitoina asiakkaiden ja omaisten kanssa toimittaessa: Tärkeintä on ihmisen kohtaaminen, täytyy osata ottaa asiakas todesta ja osata kuunnella asiakasta. Lähihoitajan tulee osata huomioida omaisten mielipide ja kohdata heidät tasavertaisina hoitosuhteessa. Päivittäisistä yksilöllisistä perustarpeista huolehtimisessa fokusryhmässä korostui asiakkaan voimavarojen ja tarpeiden arviointi työn lähtökohtana: Lähihoitajan tulee osata kartoittaa asiakkaan tilanne; esim. ei kysymällä söitkö vaan mitä söit? Lähihoitajalla tulee olla kokonaisvaltainen työote, esim. kotihoidossa osata tarttua vaikka haravoimaan asiakkaan kanssa. Lähihoitajan eettistä osaamista kuvasi haastateltavien näkemys: Lähihoitajan tulee toimia asiakkaan edun valvojana, hänen asianajajana sekä uskaltaa sanoa ja pitää asiakkaan puolta eri tilanteissa. 7.5 Ensimmäisen vaiheen tulosten tiivistäminen Delfoi-paneelin ja tulevaisuuspajojen aineiston analyysi ja tulokset esiteltiin ohjausryhmälle edellä luvuissa 7.1 ja 7.2 kuvatulla tavalla. Ohjausryhmä päätti, että seuraavassa Delfoi-paneelissa keskitytään erikoistuneempaa osaamista edellyttäviin tulevaisuuden osaamistarpeisiin; kyselyn sisällön tuli perustua ensimmäisen Delfoi-paneelin, tulevaisuuspajojen ja fokusryhmähaastattelujen aineiston analyysin tiivistämiseen. Fokusryhmähaastattelut toteutettiin vasta kyseisen ohjausryhmän kokouksen jälkeen. Aineistolähtöistä sisällönanalyysiä jatkettiin siten, että aineisto ryhmiteltiin sekä taustaselvityksen APESTE-analyysissä (liite 2) että ensimmäisessä Delfoipaneelissa, tulevaisuuspajoissa ja fokusryhmähaastatteluissa korostuneisiin neljään pääluokkaan. Pääluokat nimettiin tässä vaiheessa seuraavasti: - ammattietiikka - ammatillinen vuorovaikutus - ammatillinen kasvu ja oppiminen - päivittäisissä toiminnoissa tukeminen. Aineiston tulokset tiivistettiin näiden neljän pääluokan määritelmiksi seuraavasti: 35

36 - Ammattietiikka: Lähihoitaja toimii sosiaali- ja terveysalan arvojen ja toimintaperiaatteiden mukaisesti sekä palvelujen käyttäjän asianajajana tunnistaen oman osaamisensa ja sen rajat. - Ammatillinen vuorovaikutus toteutuu asiakaspalvelutaitoina sekä dialogisina vuorovaikutus- ja ohjaustaitoina. Lähihoitaja toimii hoiva- ja kasvatuskumppanuuden periaatteella asiakastyössä, moniammatillisessa tiimissä ja verkostoissa. Lähihoitaja toimii monikulttuurisessa ja monimuotoisessa toimintaympäristössä, käyttää erilaisia kommunikaatiomenetelmiä ja hyödyntää kommunikaatioteknologiaa. - Ammatillinen kasvu ja oppiminen: Lähihoitaja tunnistaa jatkuvan ammatillisen kehittymisen tarpeitaan ja on aloitteellinen itsensä kehittämisessä. Hän hankkii tietoa ja hallitsee työn teoreettiset perusteet. Hän käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Hän ratkaisee ongelmia ja tekee päätöksiä. - Päivittäisissä toiminnoissa tukeminen on kykyä toimia suunnitelmallisesti, ennaltaehkäisevästi, terveyttä ja hyvinvointia edistävästi. Työn lähtökohtana ovat palveluiden käyttäjän yksilölliset voimavarat ja tarpeet toimintakyvyn eri osa-alueilla. Työssään lähihoitaja tukee palveluiden käyttäjän arjen hallintaa, huomioi perustarpeiden toteutumisen sekä toimii lääkehoitoa ja hoitotoimenpiteitä toteuttaessaan hoitosuunnitelman mukaisesti. Terveyttä ja hyvinvointia edistävä työote on osallisuuteen, omahoitoon ja liikkumiseen kannustavaa, ympäristön mahdollisuudet huomioivaa. Lähihoitaja toimii hygieenisesti ja ergonomisesti ja käyttää turvallisuuteen, tiedon kulkuun sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää teknologiaa. Tiivistetyt pääluokat ja niiden sisältö eriteltiin CmapTools-ohjelmalla käsitekartaksi (kuvio 3), jota ohjausryhmä käsitteli kokouksessaan Käsitekartan sisältö kuvattiin sanallisesti erillisessä ohjausryhmän esityslistan liitteessä Lähihoitajan tulevaisuuden ammattitaitovaatimukset. 36

37 Kuvio 3. Lähihoitajan tulevaisuuden ammattitaitovaatimukset. Aineiston pääluokkia ja niiden sisältöä kuvaava käsitekartta, Esitys ohjausryhmälle Ohjausryhmä antoi ohjeet käsitekartan ja ammattitaitovaatimuksia koskevien määritelmien tarkentamisesta. Käsitekarttaa päätettiin täydentää siten, että siihen lisätään kestävä kehitys, kasvatus ja ohjaus, toimintakyky ja sen edistäminen sekä suunnitelmallisuutta koskevaan osioon oman työn suunnittelu. Käsitteen sosiaalihuolto ohjausryhmä muutti muotoon sosiaalialan työ. 7.6 Toinen Delfoi-paneeli Kevään 2010 eli strategiaprosessin toisen vaiheen aineistonkeruun ja tulosten analyysin tavoitteena oli - todentaa ensimmäisen aineistonkeruuvaiheen perusteella tehdyn lähihoitajan ammatillisen osaamisen ytimen määrittelyn tulkintaa - selvittää lähihoitajan tulevaisuuden erikoistuneemman osaamisen tarpeita. 37

38 7.6.1 Toteutus Toinen Delfoi-kysely valmisteltiin edellä kuvattujen ensimmäisen vaiheen tulosten pohjalta. Tulokset kuvattiin tiivistelmässä (liite 5). Valmistelevat työryhmät arvioivat tiivistelmän ja kyselyn toimivuutta sekä tekivät siihen muutosehdotuksia tammikuun 2010 lopussa. Tiivistelmää ja kyselyä kehitettiin ohjausryhmän antamien ohjeiden mukaisesti. Ohjausryhmä hyväksyi kyselyn toteuttamissuunnitelman Kyselyssä kuvattiin lähihoitajan ammatillisen osaamisen ydintä neljällä osa-alueella seuraavasti: - Ammattietiikka: Lähihoitaja toimii sosiaali- ja terveysalan arvojen ja toimintaperiaatteiden mukaisesti sekä palvelujen käyttäjän asianajajana tunnistaen oman osaamisensa ja sen rajat. - Ammatillinen vuorovaikutus: Ammatillinen vuorovaikutus toteutuu asiakaspalvelutaitoina sekä dialogisina vuorovaikutus- ja ohjaustaitoina. Lähihoitaja toimii monikulttuurisessa ja monimuotoisessa toimintaympäristössä, käyttää erilaisia kommunikaatiomenetelmiä ja hyödyntää kommunikaatioteknologiaa. Lähihoitaja toimii hoiva- ja kasvatuskumppanuuden periaatteella asiakastyössä, moniammatillisessa tiimissä ja verkostoissa. - Ammatillinen kasvu ja oppiminen: Lähihoitaja tunnistaa jatkuvan ammatillisen kehittymisen tarpeitaan ja on aloitteellinen itsensä kehittämisessä. Hän hankkii tietoa ja hallitsee työn teoreettiset perusteet. Hän käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Hän ratkaisee työhönsä liittyviä ongelmia ja tekee päätöksiä. - Päivittäisissä toiminnoissa tukeminen: Lähihoitaja toimii suunnitelmallisesti, ennaltaehkäisevästi, terveyttä ja hyvinvointia edistävästi. Työn lähtökohtana ovat palveluiden käyttäjän yksilölliset voimavarat ja tarpeet toimintakyvyn eri osa-alueilla. Työssään lähihoitaja tukee palveluiden käyttäjän arjen hallintaa, huomioi perustarpeiden toteutumisen sekä toteuttaa hoitotoimenpiteitä ja lääkehoitoa hoitosuunnitelman mukaisesti. Terveyttä ja hyvinvointia edistävä työote on osallisuuteen, omahoitoon ja liikkumiseen kannustavaa, ympäristön mahdollisuudet huomioivaa. Lähihoitaja toimii hygieenisesti ja ergonomisesti ja käyttää turvallisuuteen, tiedon kulkuun sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää teknologiaa. Delfoi-asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan kunkin osa-alueen määritelmän paikkansapitävyyttä asteikolla 1 6 sekä perustelemaan arvionsa sanallisesti. Tiivistelmässä tulokset kuvattiin kuvion 4 mukaisena käsitekarttana. 38

39 Kuvio 4. Lähihoitajan tulevaisuuden ammattitaitovaatimukset toisen Delfoi-paneelin arvioinnin kohteena. Lisäksi asiantuntijoita pyydettiin vastaamaan lähihoitajan erikoisosaamista koskevaan neljään avoimeen kysymykseen: Millaista erikoisosaamista lähihoitaja tarvitsee perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, kuntoutustyössä ja sosiaalialan työssä? (liite 6). Toinen Delfoi-paneeli toteutettiin välisenä aikana. Ensimmäisen vaiheen tulosten tiivistelmä lähetettiin Delfoi-asiantuntijoille sähköpostin liitetiedostona ja kyselyn vastauslinkki sähköpostitse ZEF-kyselyohjelman kautta Asiantuntijoita pyydettiin tutustumaan tulosten tiivistelmään huolellisesti ennen kyselyyn vastaamista. Muistutusviesti lähetettiin ja niille, jotka eivät vielä olleet vastanneet kyselyyn. Määräaikaan mennessä 17 asiantuntijaa 39

40 22:sta vastasi kyselyyn. Yksi ilmoitti sähköpostitse vastaamisen olevan mahdotonta työkiireiden takia Aineiston analyysi ja tulokset Vastaajat arvioivat lähihoitajan ammatillisen osaamisen ydintä kuvaavien määritelmien paikkansapitävyyttä asteikolla 1 6 (kuvio 5). Numeerisen arvioinnin tulokset ilmenevät kuviosta 5, jossa 1 = ammattietiikkaa, 2 = ammatillista vuorovaikutusta, 3 = ammatillista kasvua ja oppimista ja 4 = päivittäisissä toiminnoissa tukemista koskevan määritelmän arvio. Kuvio 5. Lähihoitajan ammatillisen osaamisen ydintä kuvaavien määritelmien paikkansapitävyys. Delfoi 2. Vastaajista 16 oli perustellut sanallisesti numeerista arviotaan. Aineiston sisällönanalyysin ensimmäisessä vaiheessa hankkeen vastuutyöntekijät lukivat kumpikin erikseen aineistoa useita kertoja läpi. Tämän jälkeen lähihoitajan ammatillista ydintä kuvaavien janojen sanallisista perusteluista etsittiin eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä muodostettuihin ydinosaamisalueiden kuvauksiin. Ammattietiikka on ehdottoman tärkeä perusta auttamisammateissa. Toimiminen ilman eettistä herkkyyttä ja tietoisuutta voi johtaa epäeettisiin toimintatapoihin ja kyvyttömyyteen asettaa asiakkaan etu työn lähtökohdaksi. (Ammattietiikka). Sanallisista perusteluista muodostettiin myös ydinosaamisalueita kuvaavia alakäsitteitä. Esimerkiksi Ammattietiikan alakäsitteet ihmiskäsitys; sosiaali- ja terveysalan arvojen, toimintaperiaatteiden, säädösten ja suositusten mukainen toiminta; itsetuntemus; asiakkaan asianajajana toimiminen muodostettiin seuraavasta sisällöstä: Lähihoitajan mahdollisuuksia toimia aidosti palvelujen käyttäjän asianajajana tulee parantaa. Omaa itsetuntemusta on tärkeää alkaa oppia tiedostamaan ja peilaamaan suhteessa toimintaan asiakkaan kanssa. Lähihoitajan toiminta ei voi olla suuresti ristiriidassa yhteiskunnan yleisten arvojen kanssa, tärkeää olisi, että lähihoitaja oppisi havainnoimaan, pohtimaan, tiedostamaan arvomaailman erilaisuuksia työssään. 40

41 Ammattieettiseen osaamiseen sisältynyt asianajajana toimiminen oli asia, johon vastaajat suhtautuivat ristiriitaisesti -ilmaus katsottiin toisaalta turhan voimakkaaksi, toisaalta tavoiteltavaksi ammattieettiseksi näkökulmaksi. Asianajajana ei voi mennä liian pitkälle, vaan asiakkaan voimavarat tulee olla lähtökohtana. (Delfoi 2) Asianajajuus on turhan voimakas nimike, sillä sen mukana tulisi sellaista vastuuta ja toimintavaltuuksia, joita lähihoitajalle ei voi olla. Lähihoitaja voi olla viestimässä havaintojaan ja asiakkaan kokemuksia tahoille, jotka päättävät esim. jatkohoidosta ja muusta asiakkaalle suunnatusta palvelusta (lääkäri, sosiaalityöntekijä tms.). (Delfoi 2) Lähihoitajan mahdollisuuksia toimia aidosti palvelujen käyttäjän asianajajana tulee parantaa. (Delfoi 2) Lähihoitaja on usein asiakkaan omahoitaja, jolloin hän on myös potilaan asianajaja. Tämä korostuu erityisesti vanhusten, vammaisten ja lasten hoidossa. (Delfoi 2) Palvelujen käyttäjän asianajajana toimiminen tuli ammattietiikan määrittelyyn ensimmäisen Delfoi-paneelin aineistosta ja siitä keskusteltiin ensimmäisissä tulevaisuuspajoissa. Toisessa Delfoi-paneelissa arvioitavana olleista määritelmistä oli pyydetty palautetta strategiahankkeen valmistelevilta työryhmiltä, jotka eivät ilmaukseen puuttuneet. Myöskään ohjausryhmä ei määrittelyä muuttanut. Delfoipaneelin näkemysten ristiriitaisuuden vuoksi asianajajuuden sisällyttämisestä ammattieettiseen osaamiseen päätettiin hankkia lisäaineistoa toisen vaiheen tulevaisuuspajoissa ja tulevissa työelämätapaamisissa. Toisen Delfoi-paneelin tulos oli ensimmäisen selvitystehtävän eli laaja-alaisen ammatillisen osaamisen määrittelyn osalta rikas, mutta erikoistuneemman osaamisen sisällön erittely ja osaamistarpeiden määrittely jäi vastauksissa varsin yleiselle tasolle. Neljän erikoistuneempaa osaamista kuvaavan avoimen kysymyksen tekstiaineisto luokiteltiin MC-Office-Word-ohjelman kommentti-toiminnolla ryhmiksi, joille annettiin yhteinen nimi. Analyysiyksikköinä käytettiin sanoja, lauseita ja ajatuskokonaisuuksia. Aineiston perusteella lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristöä ja siihen liittyvää erikoistuneempaa osaamista ei voinut kuvata strategiatyön toimeksiannossa olevan nelijaon (perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, kuntoutustyö sekä sosiaalialan työ) viitekehyksessä. Toisen Delfoi-kyselyn aineiston analyysin perusteella muodostui kymmenen erikoistuneemman osaamisen osa-aluetta: kliininen ja polikliininen hoitotyö, apuvälineiden hallinta, kuntouttava työote, vammaisten tukeminen, mielenterveysja päihdeasiakkaiden tukeminen, gerontologinen hoitotyö, varhaiskasvatus, lastensuojelu sekä suun terveydenhoito (kuvio 6). Esimerkiksi alakäsite polikliininen hoitotyö/ensihoito muodostettiin seuraavasta otteesta: Jos hän työskentelee päivystyksessä, tarvitsee hän ensihoitotaitoja, siihen liittyviä toimenpidetaitoja ja tietoja uusista menetelmistä ja lääkkeistä. 41

42 Kuvio 6. Lähihoitajan osaamistarpeiden kuvaus. Delfoi 2,

43 7.7 Toiset tulevaisuuspajat Toteutus Toiset tulevaisuuspajat toteutettiin Oulussa ja Tampereella klo Kutsu tulevaisuuspajoihin lähetettiin sähköpostitse Delfoi-asiantuntijoille, valmistelevien työryhmien jäsenille ja koulutuksen järjestäjien edustajina 18:lle sosiaali- ja terveysalan koulutuspäällikölle alan eri oppilaitoksiin. Lisäksi tulevaisuuspajoihin kutsuttiin puhelimitse työelämän edustajina neljä lähihoitajaa sosiaali- ja terveydenhuollon eri osa-alueilta. Tulevaisuuspajoihin osallistui yhteensä 29 henkilöä, Oulussa 16 ja Tampereella 13. Tulevaisuuspajojen vetäjinä toimivat hanketyöntekijät Raili Hakala ja Sirpa Tahvanainen. Työskentely aloitettiin orientaatiolla; osallistujille kerrottiin strategiatyön tavoite, esiteltiin strategiaprosessi ja sen tähänastiset tulokset, tulevaisuuspajan tarkoitus, toteutustapa ja aikataulu. Tulevaisuuspajat toteutettiin learning cafe -menetelmällä. Tulevaisuuspajojen teemana olivat lähihoitajan tulevaisuuden erikoistuneemman osaamisen tarpeet. Teemat oli toisen Delfoi-paneelin aineiston analyysin perusteella määritelty seuraavasti: 1. Kliininen ja polikliininen hoitotyö 2. Kuntouttavan työotteen erityisosaaminen, apuvälineiden hallinta ja vammaisten tukeminen 3. Varhaiskasvatus ja lastensuojelu 4. Mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden tukemisen menetelmiä 5. Vapaa sana. Teemaa Vanhustyö oli Delfoi-paneelin aineistossa kuvattu niin laajasti, että se päätettiin jättää tulevaisuuspajatyöskentelyn ulkopuolelle. Käsiteltävistä teemoista oli paperille kirjoitettu lyhyt aineistolähtöinen instruktio, joka oli kiinnitetty pöytään. Kullekin pöydälle oli etukäteen sovittu emäntä, jona toimi valmistelevan työryhmän opettajajäsen. Emännän tehtävänä oli kirjata keskustelun pääsisältö fläpille. Muut osallistujat kiersivät vetäjien ilmoittaman aikataulun mukaisesti neljässä eri pöydässä. Emäntä selosti pöydässä käydyn keskustelun sisällön tiivistetysti aina seuraavalle pöytään tulleelle osallistujajoukolle, joka taas täydensi keskustelua omilla ideoillaan. Vapaa sana -pöytä oli ilman emäntää, ja sen fläpille jokainen osallistuja voi käydä vapaasti kirjoittamassa omia mielipiteitään. Kahvitarjoilun aikana fläpit kiinnitettiin seinälle, ja sen jälkeen jokaisen pöydän emäntä esitteli pöydässä käydyn keskustelun sisällön koko osallistujajoukolle, jolla oli vielä mahdollisuus keskusteluun ja ideoiden täydentämiseen. Purkukeskusteluun käytettiin yhteensä tunti. Tulevaisuuspaja päättyi vetäjien noin viidentoista minuutin yhteenvetoon pajan sisällöstä. Lopuksi osallistujilla oli mahdollisuus antaa kirjallinen vapaa palaute työskentelystä. Palaute oli kokonaisuutena myönteistä. 43

44 Toimintatapa oli toimiva. Ryhmien tuotokset olivat hyviä näinkin lyhyellä ajalla. Keskustelut laajensivat omaa ajattelua. Kiitos. Innovatiivista, dialogista, kehittävää kehittämistyötä! Mielenkiintoinen iltapäivä. Oli yllätys huomata, miten paljon yhteistä eri erikoisosaamisen aloilla on Aineiston analyysi ja tulokset Tulevaisuuspajoissa learning cafe -menetelmällä kerätty fläppitauluaineisto kirjoitettiin muistion muotoon toisen Delfoi-paneelin teemojen mukaisesti (kliininen ja polikliininen hoitotyö, kuntouttavan työotteen erityisosaaminen, apuvälineiden hallinta ja vammaisten tukeminen, varhaiskasvatus ja lastensuojelu, mielenterveysja päihdeasiakkaiden tukemisen menetelmiä sekä vapaa sana). Muistion aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Hankkeen vastuutyöntekijät lukivat kumpikin erikseen aineistoa useita kertoja läpi. Tämän jälkeen eri teemojen alla olevista lausumista etsittiin eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia sekä perusteluja käsitteiden nimeämiselle tai yhdistämiselle. Analyysin edetessä tuli esille, että kaikille ilmaisuille löytyi jo aiemmin ydinosaamiseen nimetty käsiteluokka. Esimerkiksi teema-alueella Vammaisten tukeminen oli kirjattuna ilmaus: verkostojen rakentaminen, mikä selkeästi sisältyi jo olemassa olevaan käsitteeseen Verkostot. Sisällönanalyysin tuloksena tultiin siihen johtopäätökseen, että lähihoitajan erikoistuneemman osaamisen lähtökohtana ei voida pitää palvelujärjestelmää vaan asiakkaan tai potilaan tarpeita. Esimerkiksi käsitteen ammatillinen vuorovaikutus sisällöllisiä kuvauksia näkyi mainintana kaikissa teema-alueissa. Sisällönanalyysin jälkeen lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita kuvaavaa käsitekarttaa kehitettiin kuvion 7 mukaiseksi. Käsitekartan laatimisessa käytettiin Mind Manager -ohjelmaa. 44

45 Kuvio 7. Lähihoitajan osaamistarpeiden kuvaus

46 Käsitekartassa kuvattiin asiakas tai potilas keskipisteeksi ja lähihoitaja päivittäisten toimintojen tukijaksi, joka suunnitelmallisesti edistää terveyttä ja hyvinvointia. Kolme osaamistarvetta - ammatillinen vuorovaikutus, ammattietiikka sekä ammatillinen kasvu ja oppiminen - säilyivät sisällöltään edellisen käsitekartan (kuvio 6) mukaisina, mutta niiden sisäinen hierarkkinen järjestys selkiintyi. Uudeksi osaamistarpeeksi muodostui ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys. Käsitekarttaa edelleen kehitettäessä hanketyöntekijät lukivat Delfoi-paneeleiden ja tulevaisuuspajojen aineistoja yhä uudelleen läpi. Aineiston lukemisen tuloksena ymmärrettiin, että lähihoitajan ennalta ehkäisevän, sekä asiakkaan että hoitajan toimintakykyä ylläpitävän ja edistävän työotteen lähtökohtana on ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys. Kestävä kehitys liittyy myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen (Delfoi 1). Myös kirjallisuudessa kestävä kehitys nähdään osana asiakkaan ja henkilökunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä (Immonen-Orpana 2009; Kärppä yms. 2009). Käsitekartta (kuvio 7) lähetettiin sähköpostitse valmisteleville työryhmille kommentoitavaksi Valmistelevien työryhmien palautteen perusteella käsitekartan muotoa yksinkertaistettiin ja selkiytettiin sekä sisältöä tarkennettiin. Käsitekartasta poistettiin osaamistarpeita selittävät tekstit ja samaa osaamistarvejatkumoa rajaavat kuvioinnit. Käsitekartan sisältöä tarkennettiin muuttamalla ydinosaamista kuvaava teksti seuraavanlaiseksi: Lähihoitaja päivittäisten toimintojen tukijana eri toimintaympäristöissä terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen. Lisäksi muutettiin kestävää kehitystä kuvaava osaamistarve lähemmäksi sosiaali- ja terveysalaa nimeämällä se Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistäväksi hoito, huolenpito ja kasvatus -osioksi. Lähihoitajan osaamistarpeiksi nousseita käsitteitä haluttiin tarkentaa ja selventää yhteisen ymmärryksen luomiseksi. Lähdeaineistoon perehtyminen ja käsitemääritelmien tarkentaminen jatkui koko kevään ja vielä syksyllä 2010 marraskuulle asti. Ohjausryhmälle esiteltiin yhteenveto tuloksista raporttina Osaava lähihoitaja 2020, Lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeiden tarkastelua. Ohjausryhmältä saadun palautteen perusteella erikoisosaaminen-käsite muutettiin käsitteeksi erikoistuneempi osaaminen, joka on Valtioneuvoston tutkintojen rakenteesta ja yhteisistä opinnoista ammatillisessa peruskoulutuksessa antaman päätöksen (213/1999) mukainen. Ohjausryhmä esitti, että ammattieettisen osaamisen kuvauksessa asianajajuus-käsitettä tarkastellaan englanninkielisen lähdeaineiston avulla. Kestävää kehitystä edistävä asiakkaan hoito, huolenpito ja kasvatus -osiossa ympäristö ehdotettiin muutettavaksi elinympäristöksi (elinympäristön, apuvälineiden ja teknologian hyödyntäminen). Ohjausryhmässä katsottiin, että työntekijää koskeva osio - työhyvinvoinnin edistäminen - sisältää työturvallisuuden, työsuojelun, hygienian, työajan hallinnan sekä työssä jaksamisen. Ohjausryhmän mukaan kirjaamisesta on kerrottava, mihin kaikkiin osioihin se sisältyy. Lähihoitajan osaamistarpeita kuvaavassa käsitekartassa kirjaaminen liittyy hyvinvointiteknologian hyödyntämiseen. Se sisältyy ammatillisen kasvun ja oppimisen, ammatillisen vuorovaikutuksen sekä ekologisesti, sosiaalisesti, 46

47 kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävän hoito-, huolenpito- ja kasvatustyön osioihin. Lähihoitajan osaamistarpeita kuvaavaa käsitekarttaa kehitettiin edelleen osaamistarpeisiin sisältyvien käsitteiden perusteita etsittäessä. Lähdeaineiston avulla käsitteet täsmentyivät (kuvio 8). Luvussa 8 kuvataan koko aineiston lopullisen analyysin tulokset, jotka määritellään lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeina. 47

48 Kuvio 8. Lähihoitajan osaamistarpeet vuonna

49 8. Lähihoitajan osaamistarpeet 2020 Tässä luvussa kuvataan koko aineiston lopullisen analyysin tulokset, jotka ovat lähihoitajan osaamistarpeita Luku on kirjoitettu siten, että ensin luvussa 8.1 kuvataan laaja-alaisen ja erikoistuneemman osaamisen tarpeita ja 8.2 lähihoitajan perustehtävä. Luvuissa kuvataan osaamisen sisältöä osaamistarpeiden neljällä eri osa-alueella sekä laaja-alaisen että erikoistuneemman osaamisen osalta. Lopullisessa analyysissa käsitteitä on edelleen tarkennettu ja niille on etsitty teoreettisia perusteluja kirjallisuudesta ja muista lähteistä. Aineistolähtöisesti määriteltynä lähihoitajan osaamistarpeiden kokonaisuus muodostuu lähihoitajan perustehtävästä ja neljästä osa-alueesta. Lähihoitajan perustehtävä on asiakkaan tai potilaan päivittäisten toimintojen tukeminen elämänkulun eri vaiheissa terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen. Osaamistarpeiden neljä osa-aluetta ovat (kuvio 9) - ammatillinen kasvu ja oppiminen - ammattietiikka - ammatillinen vuorovaikutus - ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä asiakkaan tai potilaan hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö. 8.1 Lähihoitajan laaja-alainen ja erikoistuneempi osaaminen Lähihoitajan tulevaisuuden osaamisessa painottuu vahvasti lähihoitajan perustehtävä asiakkaan päivittäisten toimintojen tukemisessa. Osaamisen lähtökohtana on aina suunnitelmallinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, joka samalla on kuntouttavaa työtä. (Tulevaisuuspaja 2010.) Kuntoutusajattelun ja toimintakykyä arjessa tukevan toiminnan vieminen omaan työhön toimintaympäristöstä riippumatta. Kuntoutusta on kaikkialla. Hoidon tulee olla aina kuntouttavaa. (Delfoi 2.) Osaamistarpeiden sisältö vaihtelee toimintaympäristöittäin. Lähihoitajan osaamistarpeet perustuvat siihen, missä hän työskentelee (Delfoi 2). Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyössä edellytetään erilaisia ammatillisen vuorovaikutuksen taitoja kuin ensihoitotyössä. Kotisairaalatyössä edellytetään erilaista hoitotoimenpiteiden ja lääkehoidon osaamista kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Erikoissairaanhoidossa lähihoitajalta edellytetään vahvoja kliinisiä taitoja. Erikoisosaaminen on enemmän sairaanhoitajan tehtävä, 49

50 lähihoitajalla tulee olla laaja-alainen perusosaaminen. Ei ole mitään yleistä ja yhteistä erikoissairaanhoidon osaamista. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen työnjako on muutoksessa, enenevässä määrin hoidon seurantoja tehdään perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa voidaan perushoidon osaamista kehittää lisä- ja täydennyskoulutuksella kyseisen erikoissairaanhoidon osa-alueen tarpeista. (Delfoi 2.) Myös sosiaalialan osaamistarpeissa Delfoi-asiantuntijat korostivat laaja-alaisuutta. Sosiaalialan ympäristön muutosten ymmärtäminen ja sopeutuminen toimintaympäristön muutoksiin. Sosiaalihuollon asiakkaan ongelmien hahmottaminen, yhteistyötaidot ja asiakkaan ohjaus ja neuvonta. Auttaminen arjessa. Laaja-alainen osaaminen (lapset - vanhukset) Monikulttuurisuuden haasteisiin vastaaminen omassa työssään. Tekninen osaaminen ja asiakkaiden ohjaus ja avustaminen niiden käytössä. Ammatillisen osaamisen ylläpitäminen. (Delfoi 2.) Erikoistuneemman osaamisen tarve määräytyy asiakkaan tarpeiden ja elämänkulun mukaisesti eri toimintaympäristöissä, eikä sitä voida tämän selvityksen tulosten mukaan kuvata eritellen sosiaalialan, kuntoutuksen, perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon osaamistarpeina. Nykyhetkellä sosiaali- ja terveysala lähestyy ja on jo nivoutunut yhteen monellakin taholla (Delfoi 2). Ammatillinen kasvu ja oppiminen Lähihoitaja päivittäisten toimintojen tukijana Ammattietiikka Asiakas tai potilas elämänkulun eri vaiheissa Ammatillinen vuorovaikutus terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö Kuvio 9. Lähihoitajan osaamistarpeiden kokonaisuus

51 8.2 Lähihoitajan perustehtävä Lähihoitajan perustehtävä on asiakkaan tai potilaan päivittäisten toimintojen tukeminen elämänkulun eri vaiheissa terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen (kuvio 10). Ammatillinen kasvu ja oppiminen Lähihoitaja päivittäisten toimintojen tukijana Ammattietiikka Asiakas tai potilas elämänkulun eri vaiheissa Ammatillinen vuorovaikutus terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö Kuvio 10. Lähihoitajan perustehtävä. Perustehtävässä eli asiakkaan tai potilaan päivittäisten toimintojen tukemisessa on paljon pysyvää, mutta tulevaisuuden osaamistarpeina korostuvat asiakkaan tai potilaan terveyden ja hyvinvoinnin suunnitelmallinen edistäminen ja elämänkulun eri vaiheiden ymmärtäminen. Asiakas tai potilas Delfoi-kyselyjen aineistoissa oli käytetty vaihtelevasti asiakas- tai potilas-käsitteitä. Käsitteet esiintyivät samassa lauseessakin: Lähihoitaja on usein asiakkaan omahoitaja, jolloin hän on myös potilaan asianajaja (Delfoi 1). Aineistoissa esiintyi muutamia kertoja myös käsite palvelujen käyttäjä. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä käsitteet on määritelty. Laissa potilaan oikeuksista (785/1992) potilaalla tarkoitetaan terveyden- tai sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten niiden kohteena olevaa henkilöä. Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) asiakkaalla tarkoitetaan sosiaalihuoltoa hakevaa tai käyttävää henkilöä. 51

52 Sosiaalipalveluihin on vakiintunut käsite asiakas, jonka sijasta esimerkiksi lasten päivähoidossa puhutaan lapsista ja vanhemmista. Asumispalvelujen käyttäjistä käytetään usein käsitettä asukas. Lähihoitaja voi tehdä työtään yksilöasiakkaan lisäksi perheelle tai yhteisölle. Asiakas käsitteenä voi yksilön lisäksi tarkoittaa useampia henkilöitä. Kujala (2003) on tarkastellut väitöskirjassaan asiakas-käsitteen käyttöä terveydenhuollossa. Hän toteaa perinteisen potilaan roolin olevan muuttumassa osallistuvammaksi siten, että hoitosuhde halutaan nähdä kumppanuutena asiakkaan tai perheen ja hoitavan henkilön välillä. Kumppanuus näkyy keskusteluna elämäntilanteesta, läheisten, perheen ja omaisten huomioonottamisena, mikä tukee asiakkaan elämänhallintaa. Asiakkaan kumppanuus häntä hoitavien kanssa, osallisuus päätöksentekoon ja valtuuttaminen asioihinsa ovat hoidon laatutekijöitä. Kujalan mukaan terveydenhuollossa erilaisten avopalvelujen käyttäjistä käytetään yleisesti potilaan sijasta käsitettä asiakas. Tässä strategiassa käytetään rinnakkain käsitteitä asiakas tai potilas. Elämänkulku Tässä ajattelussa on lähihoitajan ammatin ydin, vauvasta vaariin laajaalaisesti, ihmistyön ydin (Tulevaisuuspaja 2009). Elämänkulussa on kyse toisiaan seuraavista elämänjaksojen sarjoista, joissa eri elämänalueita jäsennetään urina tai polkuina. Urien tai polkujen käännekohtina toimivat merkittävät elämäntapahtumat, jotka merkitsevät siirtymää elämäntilanteesta tai roolista toiseen. Tällaisia merkittäviä elämäntapahtumia ovat esimerkiksi koulun aloittaminen, ammatinvalinta, avioliitto, työelämä, vanhemmuus tai eläköityminen. (Antikainen & Komonen 2003.) Yksilö itse rakentaa omilla valinnoillaan elämänkulkuaan, toisaalta yhteiskunta ja erilaiset ympäristöt eri aikoina vaikuttavat yksilön elämänkulkuun ja valintoihin. Elämänkulku käsitteenä kuvaa elämää prosessina, kun taas elämänkaari-käsitteellä kuvataan elämän rakennetta. Elämänkulku antaa käsitteenä mahdollisuuden tuoda esille enemmän elämän monimuotoisuutta. (Antikainen & Komonen 2003.) Päivittäisten toimintojen tukeminen Asiakkaan päivittäisten toimintojen tukemisessa on juuri lähihoitajan ydinosaamisen kivijalka (Delfoi 2). Päivittäisiä toimintoja (ADL, activities of daily living) määritellään seuraavasti (ks. Hurnasti 2006, Valta 2008): - Päivittäisiä perustoimintoja (PADL, primary activities of daily living) ovat esimerkiksi syöminen, juominen, nukkuminen, pukeutuminen, peseytyminen ja liikkuminen. Kyky selviytyä päivittäisistä toiminnoista ei riipu ainoastaan yksilön toimintakyvystä, vaan myös ympäristön toimintaedellytyksistä ja vaatimuksista. Ympäristö ja toimintakyky muuttuvat jatkuvasti. - Välineelliset toiminnot (IADL, instrumental activities of daily living) kuvaa monimutkaisempia toimintoja, jotka liittyvät asumiseen tai vapaa-aikaan. Näitä ovat 52

53 mm. ruuanlaitto, siivous, ostokset, rahatalous ja vapaa-aika, joita pidetään kulttuurija sukupuolisidonnaisina. Kotitöiden näkeminen tärkeänä osana hoitamisessa, koska se kuuluu kotihoidossa hoitamiseen (Tulevaisuuspaja 2009). - Korkeatasoiset tai kehittyneet päivittäisen elämisen toiminnot (AADL, advanced activities of daily living) edustavat elämisen laatua, tahdonalaista ja yhteiskuntaan suuntautuvaa sosiaalista toimintaa. Näitä ovat esim. harrastukset, matkustaminen, osallistuminen sosiaalisiin ja uskonnollisiin ryhmiin ja kuntoliikunta. On ehkä kaikkein tärkein osa-alue, ja ikävä kyllä usein alue, jota ei arvosteta. Asiakas, joka apua tarvitsee, sitä kuitenkin arvostaa, ja myös tämä osa-alue on vahvaa ammatillista osaamista edellyttävä, silloin kun se tehdään ammatillisesti taidolla. (Delfoi 1.) Hurnastin (2006) selvityksen mukaan päivittäisten toimintojen käsitteellisessä määrittelyssä on tulkinnallisia eroja. Mm. lääkinnällisestä kuntoutuksesta päätettäessä päivittäisiksi toiminnoiksi tulkitaan yleensä henkilökohtaiset toiminnot ja kodinhoito, mutta ei harrastus-, yhdistys- tai muuta vapaa-ajan toimintaa. Selvitysaineistossa nousi esiin myös käsite arjen hallinnan tukeminen. Korkeatasoiset AADL-toiminnot ovat sisällöllisesti lähellä arjen hallinnan ja elämänhallinnan käsitteitä. Haverinen ja Saarilahti (2009) ovat analysoineet arjen hallinta -käsitettä kotitalouden toiminnan näkökulmasta. Kotitalouden toiminta on teknistä, tuottavaa toimintaa ruoanvalmistusta, vaatehuoltoa ja kotiympäristön puhtaanapitoa ja inhimillistä vuorovaikutusta korostavaa toimintaa, kuten lasten kasvatusta, vanhusten hoitamista, yhdessäoloa, harrastuksia ja vierailuja. Kodeissa ja eritasoisesti tukevissa yhteisöissä toimiva lähihoitajien suurin joukko tarvitsee näitä taitoja ja lähihoitaja toteuttaa niitä moniammatillisissa tiimeissä yhteistyössä (Delfoi 1). Arjen hallintaa voidaan tarkastella sekä sisäisenä että ulkoisena hallintana. Ulkoinen näkökulma tarkoittaa käytännön työtaitojen hallintaa. Sisäisen näkökulman kautta korostuu yhteinen hyvinvointi. Sisäinen arjen hallinta korostaa elämän tasapainoisuutta suhteessa itseen ja suhteessa lähimmäisiin. Arjen hallinta voidaan pitkälti nähdä samana kuin elämänhallinta. (emt.) Roosin (1988) mukaan elämänhallinta on ulkoista tai sisäistä. Ulkoinen elämänhallinta tarkoittaa, että ihminen ottaa vastuuta omasta elämästään, taloudestaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan. Sisäinen elämänhallinta on kykyä sopeutua elämän muutoksiin ja kohdata vaikeuksia. Tässä strategiassa lähihoitajan osaamistarve päivittäisten toimintojen tukeminen sisältää myös arjen hallinnan tukemisen. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Terveyden ymmärtämistä laajasti terveytenä ja hyvinvointina ja ihmisen näkemistä tajunnallis-kehollis-situationaalisena kokonaisuutena (Delfoi 1). Terveydellä tarkoitetaan kokonaisvaltaista fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa (WHO). Terveys ei ole ainoastaan sairauden puuttumista. Ihmiset kokevat terveydentilansa eri tavoin ja myös sopeutuvat sairauteen eri tavoin. Terveyden kokemukseen vaikuttavat ihmisen ympäristö ja olosuhteet. Koettu 53

54 terveys on aina ihmisen henkilökohtainen ja yksilöllinen kokemus omasta terveydentilastaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1996.) Hyvinvoinnilla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen on mahdollista tyydyttää perustarpeensa. Hyvinvointia ei voida tiivistää yhteen määritelmään tai indikaattoriin. Se koostuu monista tekijöistä, kuten terveydestä, toimeentulosta, asumisesta, puhtaasta ympäristöstä, turvallisuudesta, itsensä toteuttamisesta ja läheisistä ihmissuhteista. Hyvinvointiin kuuluu sekä objektiivisesti mitattavia asioita että subjektiivisia henkilökohtaisia arvostuksia ja tuntemuksia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007.) Terveyden edistämisen näkökulman sisäistämistä sairauskeskeisen tarkastelukulman sijaan. Terveyden uhkien tunnistamista yhdessä asiakkaan kanssa. (Delfoi 1.) Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ovat toimintaa yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnan tasoilla. Terveyden edistäminen on osa kansanterveystyötä, ja sen merkitystä painotetaan mm. kansanterveyslaissa ja hyvinvoinnin edistämisestä ja sen vastuista säädetään mm. sosiaalihuoltolaissa. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen lähtökohtana on kuitenkin laaja-alainen näkemys käsitteiden sisällöstä, ja useat terveyttä ja hyvinvointia edistävät päätökset tehdään sosiaali- ja terveyssektorin ulkopuolella. Näitä ovat mm. koulutuspoliittiset, asuntopoliittiset sekä työ- ja ympäristöpoliittiset ratkaisut. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007.) Terveyden edistäminen on terveyttä tukevien mahdollisuuksien etsimistä, luomista ja lisäämistä, terveydelle myönteisten asioiden tukemista ja hyvien käytäntöjen vahvistamista, terveyttä tuottavien muutosten aikaansaamista ja terveyden tasaarvon lisäämistä. Terveyden edistämiseen kuuluu promootio eli mahdollisuuksien luominen, sairauksien ehkäisy ja hoito sekä kuntoutus. (Tuominen ym ) Hoitotyössä perusedellytys (Delfoi 1). Hyvinvoinnin edistämisellä viitataan sosiaalisen turvallisuuden edistämiseen ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen. Sosiaalista turvallisuutta edistetään yhteiskunnallisilla toimilla, jotka tähtäävät osallisuuden vahvistamiseen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009.) Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja niiden uhkien ehkäisy ovat keskeistä tulevaisuuden työtä lähihoitajienkin kohdalla (Delfoi 1). Terveyttä ja hyvinvointia edistävät elinympäristön, ravinnon ja liikunnan ohella osallisuus ja sosiaalinen aktiivisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä lähihoitajan tehtävänä on auttaa varhain ja tehokkaasti asiakasta tai potilasta silloin, kun hänen omat voimavaransa eivät riitä. (vrt. Sosiaali- ja terveysministeriö 2010; FinnSight 2010.) Suunnitelmallinen työskentely 54

55 Toiminnan suunnittelutaito yhteistyössä muiden ammattiryhmien kanssa sekä oman toiminnan suunnitelmallisuus sekä sen osana arviointitaidot ovat ammatillisia perustaitoja myös lähihoitajalla (Delfoi 1). Ammatillisesti tehtävän sosiaali- ja terveydenhuollon työn tavoitteena on asiakkaan tai potilaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Työn konkreettinen tavoite laaditaan yhteisymmärryksessä asiakkaan tai potilaan kanssa. Työ koostuu toiminnoista, joita kuvataan hoito- ja palveluprosesseina. Työn tavoite, keinot ja menetelmät kirjataan asiakas- ja potilaskohtaisiin kirjallisiin suunnitelmiin (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992, Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000). Lähihoitajan työhön kuuluu oman työn suunnittelu, työn suunnittelu yhteistyössä moniammatillisen tiimin kanssa sekä asiakas- ja potilaskohtaisten suunnitelmien laatimiseen osallistuminen. 8.3 Ammatillinen kasvu ja oppiminen Aineistoon perustuen lähihoitajan ammatillinen kasvu ja oppiminen määritellään seuraavasti (kuvio 11): Lähihoitaja tunnistaa oman osaamisensa ja sen rajat, jatkuvan ammatillisen kehittymisen tarpeensa ja on aloitteellinen itsensä ja työnsä kehittämisessä. Hän hankkii tietoa ja hallitsee työn teoreettiset perusteet. Hän käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Hän ratkaisee työhönsä liittyviä ongelmia ja tekee päätöksiä. Ammatillinen kasvu ja oppiminen Oman osaamisen tunnistaminen Tiedonhallintataidot - Tieto- ja viestintäteknologian käyttö Laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet Ongelmanratkaisu ja päätöksenteko Sisäinen yrittäjyys Erikoistuneempi osaaminen eri toimintaympäristöissä Kuvio 11. Ammatillisen kasvun ja oppimisen osaamistarpeet. 55

56 Lähihoitajan ammatillisessa kasvussa ja oppimisessa painottuu nykyistä enemmän jatkuva tiedon kriittinen hallinta. Tulevaisuuden osaamistarpeina korostuu tieto- ja viestintäteknologian monipuolinen käyttö ja sisäinen yrittäjyys. Ammatillinen kasvu ja oppiminen Ammatillisen kasvun edistäminen ja elinikäinen oppiminen ovat sidoksissa yksilön henkilökohtaiseen motivaatioon kehittyä työssään (Delfoi 2). Ruohotie (2000) määrittelee oppimisen prosessiksi, jossa yksilön käyttäytyminen kokemusten tuloksena muuttuu tai sen on mahdollisuus muuttua. Eri oppimisteoriat tarkastelevat ja selittävät sitä, mitä oppimisen aikana tapahtuu ja mitkä tekijät oppimiseen vaikuttavat. Ammatillinen kasvu on jatkuva elinikäisen oppimisen prosessi. Sen kautta yksilö hankkii opiskelun ja elämänuransa aikana niitä tietoja, taitoja ja kykyjä, joita hyödyntämällä hän voi vastata muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin. Ammatillinen kasvu vaatii yksilöltä ponnistelua sekä edellyttää voimakasta ja kestävää tarvetta tai halua oppimiseen ja oppimisen arvostamista. (Ruohotie 2000). Ammatillinen tutkintojärjestelmä on rakennettu siten, että se mahdollistaa elinikäisen oppimisen. Lähihoitajalla tulisi olla urakehitysmahdollisuus omassa työssään, vaihtamatta ammattia (Delfoi 2). Lähihoitajan ammatillista kasvua on kuvattu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä Lähihoitajien ammattiuramallissa (Taura 1 -malli, Tulevaisuuden ammattiura -malli) (Kärkkäinen ym. 2008). Ammattiuramallissa tehdään näkyväksi työkokemuksen, ammattitaidon kehittämisen ja täydennyskoulutuksen tuoma ammatillinen kasvu ja kehittyminen. Taura 1 -mallissa ammatillinen kehittyminen etenee akselilla perehtyvä - suoriutuva - pätevä - taitava asiantuntija (vrt. Benner 1993). Oman osaamisen tunnistaminen Oman osaamisen tunnistamista voidaan kuvata kasvatustieteen käsitteellä metakognitio. Ruohotie (2006) määrittelee metakognition tietoisuudeksi omista kognitiivisista toiminnoista, ajattelusta, oppimisesta tai tietämisestä. Metakognitio tarkoittaa oppijan kokemusta ja tietoa tehtävien vaikeudesta sekä tietoa omista kyvyistä, taidoista ja osaamisessa ilmenevistä puutteista. Se on tietoa oppimisesta, ongelmanratkaisusta ja toiminnan säätelystä sekä niihin liittyvistä strategioista sekä tietoa tekniikoista, joiden avulla hallitaan erilaisia tehtäviä, kompensoidaan puuttuvia tietoja ja asetetaan realistisia tavoitteita. Jokaisella alalla työskentelevällä pitää olla kyky jatkuvasti uusintaa omaa osaamistaan johtuen toimintaympäristön muutoksista ja alaa koskevan tiedon nopeasta muutoksesta (Delfoi 1). Metakognitio sisältää myös oppimisen tai suorituksen jatkuvaa tarkkailua ja arviointia (Ruohotie 2006). Vasta työntekijän vahva itsetuntemus mahdollistaa omien vahvuuksien ja heikkouksien arvioinnin. Tätä kautta voi kehittyä työntekijänä. (Delfoi 1.) Jotta yksilöiden tieto ja osaaminen siirtyisi työyhteisössä yhteiseksi osaamiseksi, on se jaettava. Jakamista voi tapahtua koko ajan yhteisen tekemisen 56

57 myötä tai tiedon ja osaamisen prosessointiin erikseen sovituissa tilanteissa. Tarkoituksena on yhteisen näkemyksen luominen ja sen soveltaminen yhteiseen tekemiseen. Mitä useamman henkilön kokemus saadaan yhteisen näkemyksen synnyttämisprosessiin mukaan, sitä paremmin kyetään luomaan uutta osaamista. (Otala 2008.) Tiedonhallintataidot Tarvitaan taitoa konsultoida ja pyytää apua ja tukea, kun ei itse löydä tai osaa. Kukaan ei voi osata ja löytää kaikkea tarvittavaa tietoa yksin. (Delfoi 1.) Tiedonhallintataidot voidaan määritellä laajasti taidoksi käyttää informaatiota, tarkistaa ongelmia ja ajatella luovasti. Tällöin tiedonhallintataitoihin sisältyy kulloisenkin tehtävän määrittely, tiedonhankinnan strategiat, tiedon paikannus ja hankinta, tiedon käyttö, synteesi ja arviointi (Tuominen 2001). Tulevaisuudessa lähihoitaja joutuu toimimaan tietotulvassa, joten hän tarvitsee kriittisen ajattelun taitoa. Lähihoitaja joutuu myös toimimaan itsenäisesti ja kantamaan vastuun päätöksistään. (Tulevaisuuspaja 2009.) Käsitys tehtäväkohtaisen tiedon luonteesta ohjaa tiedon tarvetta ja hankintaa. Hän hankkii tietoa ja hallitsee työn teoreettiset perusteet. (Delfoi 2.) Sarvimäki (1989) jakaa tiedon tarpeet objektiivisiin, subjektiivisiin, praktisiin ja orientoiviin tiedontarpeisiin. Objektiivinen tiedon tarve muodostuu siitä, mitä pidetään välttämättömänä tiettyjen tehtävien ja ongelmien ratkaisemiseksi ja suorittamiseksi. Subjektiivinen tiedon tarve on yksilön itsensä kokema tiedon tarve. Usein tiedon hankinta on itsestä kiinni, kuinka motivoitunut on työhönsä (Delfoi 2). Praktisella tiedon tarpeella tarkoitetaan vastausten etsimistä tiettyyn kysymyksen tai ongelmaan. Orientoiva tiedon tarve on yksilön ammattipätevyyden ylläpitämistä alan yleistä kehitystä seuraamalla. Tiedonhallinnassa lähihoitaja käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Ongelmanratkaisu ja päätöksenteko Vahva osa itsensä kehittämistä ja reflektio-osaamista, taitoa ratkaista ongelmia (Delfoi 1). Päätöksenteko on olennainen osa hoito- ja huolenpitotyön ammattitaitoa. Sen avulla työntekijä yhdistää tieto- ja taitoalueitaan ja mahdollistaa asiakkaan tai potilaan hoidon ja arjen sujumisen. Ongelmanratkaisutaidot korostuvat tulevaisuudessa: pitää olla tietoa, johon perustaa ratkaisut / valinnat, itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta tehdä ratkaisuja ja itsenäisiä päätöksiä (Tulevaisuuspaja 2009). Päätöksenteon osatekijöitä ovat hoitajan ajatteluprosessit ja ammatillinen tietorakenne, joka muodostuu teoreettisesta ja käytännön tiedosta ja sisältää ammatillista yleis- ja erityistietoa. (vrt. Lauri & Elomaa 1999; Hupli 1996, 1997.) Hoitajan päätöksentekoon vaikuttavat mm. käytettävissä olevan tiedon jäsentyneisyys, päätöksentekotilanteen monimutkaisuus sekä päätöksentekoon käytettävissä oleva aika. Riippuen em. tekijöistä päätöksenteko voi olla joko enemmän analyyttista ja systemaattista tai intuitiivista ja tulkitsevaa. (Lauri & Salanterä 2002.) 57

58 Sisäinen yrittäjyys Tarvitaan sisäisen yrittäjyyden tiukempaa istuttamista sote:n tuleviin ammattilaisiin, jotta itsensä jatkuva kehittäminen nähtäisiin itsestään selväksi osaksi ammatillisuutta ja omaa työssäjaksamista (Delfoi 2). Sisäinen yrittäjyys on aloitekykyä, vastuullisuutta, luovuutta, itseohjautuvuutta ja oman ammattitaidon yhteisöllistä kehittämistä. Sisäinen yrittäjyys on yrittäjämäistä toimintaa missä tahansa organisaatiossa (Heinonen 2001; Nurmio & Turkki 2010). Sisäinen yrittäjyys edellyttää yksilöltä ja organisaatiolta muutoshalukkuutta, kykyä sietää epävarmuutta ja ottaa myös riskejä (Menzel ym. 2006). Heinonen (2001) kuvaa sisäisen yrittäjyyden periaatteella toimivaa työntekijää henkilöksi, jonka työhön liittyvä itsensä toteuttaminen kanavoituu organisaation tavoitteiden ja toiminnan kautta. Sisäinen yrittäjä on tunnistettavissa vastuun kantamisen ja innovatiivisen työntekotavan perusteella. Lähihoitajan osaamistarpeina ei korostunut ulkoinen yrittäjyys, liiketoimintaosaaminen, vaan tarkoituksenmukaisena nähtiin sen tiedon hankkiminen koulutuksen jälkeen (Delfoi 1). 58

59 8.4 Ammattietiikka Aineistoon perustuen lähihoitajan ammattieettinen osaaminen määritellään seuraavasti (kuvio 12): Lähihoitaja toimii sosiaali- ja terveysalan arvojen, toimintaperiaatteiden, säädösten ja suositusten mukaisesti sekä asiakkaan tai potilaan asianajajana. Ammattietiikka Ihmiskäsitys Sosiaali- ja terveysalan arvojen, toimintaperiaatteiden, säädösten ja suositusten mukainen toiminta Laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet Ammatillinen itsetuntemus Asiakkaan tai potilaan asianajajana toimiminen Erikoistuneempi osaaminen eri toimintaympäristöissä Kuvio 12. Ammattieettiset osaamistarpeet. Etiikka on filosofian osa-alue, jossa tarkastellaan oikeaan ja väärään liittyviä kysymyksiä. Ammattietiikka on osa moraalifilosofian sovelluksista (Airaksinen 1992). Siinä pohditaan kysymystä, minkälainen toiminta on ammattia harjoitettaessa eettisesti hyväksyttävää ja suositeltavaa. Ammattieettiset kysymykset eivät eroa muista eettisistä kysymyksistä muussa kuin siinä, että ne koskevat ammatillisten tekojen eettisyyttä. (Räikkä ym ) Sosiaali- ja terveysalan arvot ovat edelleen lähtökohta lähihoitajan ja asiakkaan tai potilaan ammatilliselle yhteistyölle. Arvojen sisäistäminen näkyy ammatillisena 59

60 itsetuntemuksena. Tulevaisuuden osaamistarpeena korostuu asiakkaan tai potilaan asianajajana toimiminen. Ihmiskäsitys Kaikessa toiminnassa painottuu eettinen näkökulma entistä enemmän. Asiakaskunta on entistä enemmän erilaistunutta elintapojensa ja tarpeidensa näkökulmasta. (Delfoi 1.) Ihmiskäsitys ja moraalikäsitys on oltava selkeä ja niiden on ohjattava työn tekemistä (Delfoi 1). Ihmiskäsitys on ihmisen tiedostettu tai tiedostamaton näkemys ihmisestä. Ihmiskäsitys on lähtökohta pohdittaessa, miten parhaiten kohdata toinen ihminen yksilönä. Ihmiskäsitys muodostuu ja sisäistetään perheen, kasvatuksen, ympäristön, kulttuurin ja koulutuksen kautta. Ihmiskäsitys ohjaa yksilön kaikkea toimintaa. Ihmiskäsityksessä ovat mukana ihmisen omat arvot, uskomukset ja ideologiset näkemykset; ihmiskäsityksensä pohjalta ihminen tulkitsee todellisuutta (Tuovinen 2001). Eettinen osaaminen lähtökohta kokonaisvaltaisessa ihmistyössä (Delfoi 1). Sosiaalija terveysalalla tarkastellaan ihmistä Rauhalan (1990) holistisen eli kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen valossa. Jo hoitoalalle hakeutuessaan henkilöllä on oltava arvojärjestys sisimmässään ja mielenterveydeltään normaali (Delfoi 2). Holistinen ihmiskäsitys muodostuu kolmesta osa-alueesta: tajunnallisuus (psyykkishenkinen olemassaolo) merkitsee yksilöllisten havainto- ja tunne-elämysten kokemista omista vaikuttimistamme, kuten mieliala tai ennakkoluulot, riippuen; kehollisuus (olemassaolo orgaanisena tapahtumana) merkitsee erilaisten ihmiselle välttämättömien orgaanisten elintoimintojen ylläpitämistä, joita ilman ei ihminen pysy hengissä; situationaalisuus (olemassaolo suhteessa todellisuuteen) merkitsee, ettei ihminen ole kokonaisuus ilman elämäntilanteen huomioimista. Näiden kolmen osa-alueen päämääränä on ylläpitää ihmisten sisäistä tasapainoa ulkoisen ympäristön ja sisäisen terveydentilan vaihteluista huolimatta. Holistisessa ihmiskäsityksessä kaikki kolme osa-aluetta ovat yhtä tärkeitä ja välttämättömiä. Sosiaali- ja terveysalan arvojen, toimintaperiaatteiden, säädösten ja suositusten mukainen toiminta Arvot ja pelisäännöt tulee olla selvillä jokaisella työntekijällä. Yleiset arvot sekä kunkin työpaikan paikalliset arvot. (Delfoi 1.) Arvot ja moraaliset normit ohjaavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työtä sekä lakien, kansainvälisten sopimusten että eri ammattiryhmien eettisten sääntöjen muodossa. Lait ja kansainväliset sopimukset ja julistukset (mm. Ihmisoikeuksien julistus) ovat ammattihenkilöiden toimintaa ulkopuolelta ohjaavia moraalisia velvoitteita. Ammattieettiset ohjeet puolestaan ovat ammattikuntien sisäisesti kehittämiä toimintasääntöjä. Perustuslain (731/1999) lähtökohtana ovat tasa-arvoisuuden ja suvaitsevaisuuden periaatteet. Se takaa kansalaiselle taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset 60

61 oikeudet, kuten oikeuden työhön, opetukseen, välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, sosiaaliturvaan sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, joita julkisen vallan on velvollisuus turvata ja edistää. Sosiaali- ja terveysalan työn taustalla ovat yhteisesti hyväksytyt arvot. Lähihoitajan toiminta ei voi olla suuresti ristiriidassa yhteiskunnan yleisten arvojen kanssa, tärkeää olisi, että lähihoitaja oppisi havainnoimaan, pohtimaan, tiedostamaan arvomaailman erilaisuuksia työssään (Delfoi 2). Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) edellyttää, että asiakas tai potilas saa laadultaan hyviä palveluja, ilman syrjintää ja ihmisarvoa kunnioittaen. Asiakkaan ja potilaan vakaumusta, yksilöllisyyttä ja kulttuuritaustaa tulee kunnioittaa. Lähihoitaja on salassapitovelvollinen (812/2000 ja 559/1994). Lisäksi monissa sosiaali- ja terveydenhuollon lakien tavoitepykälissä ilmaistaan toiminnan arvopohjaisia päämääriä. Lähihoitaja toimii työssään sitä ohjaavan sosiaali- ja terveysalan lainsäädännön ja alan toiminnan kehittämiseksi annettujen keskeisten suositusten mukaisesti. Ammattietiikka on ehdottoman tärkeä perusta auttamisammateissa. Toimiminen ilman eettistä herkkyyttä ja tietoisuutta voi johtaa epäeettisiin toimintatapoihin ja kyvyttömyyteen asettaa asiakkaan etu työn lähtökohdaksi. (Delfoi 2.) Ammattieettiset ohjeet (esim. SuPer ry 2009) koskevat yleensä ammattikunnan toimintaa sen hyväksymien arvojen ja normien mukaisesti, ja ne on tarkoitettu ammattiryhmien sisäistettäviksi toimintaohjeiksi. Niissä käsitellään paitsi ammatin tehtävää ja arvopohjaa myös ammattitaitoa ja vastuuta ammattitaidon kehittämisestä sekä suhdetta asiakkaaseen tai potilaaseen. (Airaksinen 1987.) Kyky ottaa vastuuta, luotettavuus tärkeää, ihminen on hoitajan vastuulla (Tulevaisuuspaja 2009). Ammatillinen itsetuntemus Eettisyyteen liittyy myös se, että työntekijällä on kyky tunnistaa omat kykynsä toimia asiakkaansa parhaaksi ja toisaalta myös tunnistaa tilanteet, joissa ei itse enää kykene toimimaan ja jolloin tarvitaan toisten ammattihenkilöiden konsultaatiota (Delfoi 1). Itsetuntemuksella tarkoitetaan yksilön omaa ymmärrystä itsestä. Se on omien halujen, tunteiden, ajattelun ja motiivien tiedostamista. Se on perusta, jonka kautta yksilö omaksuu arvomaailmansa ja kehittää itseään. Itsetuntemuksen pohjalta yksilö peilaa omia käsityksiään ympäröivästä maailmasta. (Helkama ym ) Vasta arvojen sisäistäminen mahdollistaa sen, että työntekijä toimii myös käytännössä niiden mukaisesti (Delfoi 1). Ammatillinen itsetuntemus kehittyy alan arvojen sisäistämisen myötä. Lähihoitajan työssä omien arvojen tunnistaminen, tiedostaminen ja tarkistaminen ovat keskeistä eettistä osaamista. Arvoiksi nimitetään niitä asioita, joita pidetään oikeina, hyvinä, tärkeinä ja välttämättöminä elämässä. Arvot ovat sidoksissa aikaan, paikkaan, kulttuuriin ja sukupolveen. 61

62 Asiakkaan tai potilaan asianajajana toimiminen Ammattietiikka on lähihoitajan työn perusta, ja sen vahvuus korostuu ympäristöissä, joissa työntekijä toimii usein "vieraalla maaperällä" eikä ammatillisuutta tukevissa laitosympäristöissä (Delfoi 2). Bun ja Jezewskin (2007) käsiteanalyysin mukaan hoitajan toiminta asiakkaan asianajajana (patient advocacy) koostuu kolmesta tehtävästä: asiakkaan tai potilaan autonomian turvaamisesta, hänen edukseen toimimisesta sekä oikeudenmukaisuuden lisäämisestä sosiaali- ja terveysalalla. Eettisyys, asianajajuus, asiakas ensin = asiakas keskiössä (Tulevaisuuspaja 2009). Asiakkaan tai potilaan voimavarat ja toimintakyky vaikuttavat hoitajan toimintaan. Tilanteissa, joissa asiakas tai potilas pystyy ja on halukas osallistumaan hoitoonsa, hoitaja asianajajana pyrkii turvaamaan hänen itsemääräämisoikeutensa toteutumisen. Asianajajuus velvoittaa informoimaan asiakasta tai potilasta ja tukemaan häntä päätöksenteossa. (Bu & Jezewski 2007.) Asianajajana ei voi mennä liian pitkälle, vaan asiakkaan voimavarojen tulee olla lähtökohtana (Delfoi 2). Leino-Kilpi (1990, 1992) korostaa sitä, että asiakas tai potilas valtuuttaa hoitajan toimimaan puolestaan omien voimavarojensa ollessa riittämättömät. Mikäli asiakas tai potilas ei kykene tai halua vaikuttaa hoitoonsa, hoitaja huolehtii, että hänen oikeutensa toteutuvat. Snowball (1996) ja Carlton- LaNey (1997) kutsuvat tätä mikrotason asianajajuudeksi, joka rakentuu yksilöllisessä asiakassuhteessa (case advocacy). Asiakkaalla tai potilaalla on tietoa omasta elämäntilanteestaan, arvoistaan ja toiveistaan esim. sairauden hoidon tai palvelujen tarpeen suhteen. Hoitajalla on ammatillista tieto-taitoa, kokemusta, ja hän toimii alan arvojen mukaisesti. Pyrkimyksenä on, että asiakas tai potilas aktivoituu itse edustamaan itseään. Makrotasolla eli organisaatio- tai yhteiskunnan tasolla (group advocacy) hoitaja vaikuttaa hoidon ja palvelun laatua edistävästi kertomalla asiakas- tai potilasryhmien tarpeista (Snowball 1996, Carlton-LaNey 1997) sekä puolustamalla heidän etuuksiaan ja valinnanmahdollisuuksiaan (Aho 1999). 8.5 Ammatillinen vuorovaikutus Aineistoon perustuen lähihoitajan ammatillinen vuorovaikutus määritellään seuraavasti (kuvio 13): Ammatillinen vuorovaikutus toteutuu asiakaspalvelutaitoina sekä dialogisina vuorovaikutus- ja ohjaustaitoina. Lähihoitaja toimii erilaisissa ja monikulttuurisissa toimintaympäristöissä. Hän hyödyntää viestintäteknologiaa. Lähihoitaja toimii hoito-, hoiva- ja kasvatuskumppanuuden periaatteella asiakastyössä, moniammatillisessa tiimissä ja verkostoissa. 62

63 Kuvio 13. Ammatillisen vuorovaikutuksen osaamistarpeet. Sana vuorovaikutus viittaa kahteen asiaan: vuoron perään tapahtuvaan toimintaan sekä vaikuttamiseen, joka kohdistuu toisen käyttäytymiseen, ajatuksiin, asenteisiin tai tunteisiin (Silvennoinen 2004). Asiakas-hoitajasuhde tai potilas-hoitajasuhde on ammatillinen vuorovaikutussuhde, jota määrittää suhteen tavoitteellisuus: se on olemassa asiakkaan tai potilaan hyvinvoinnin edistämiseksi. Se on viestintäsuhde, joka on ajallisesti rajattu ja asiayhteyden tavoitteeseen perustuva. (Mikkola 2006.) Ammatillinen vuorovaikutustaito on perustaito, jossa ihmisen kanssa kommunikoiminen ja vuorovaikutussuhteen luominen ja ylläpitäminen ovat edellytyksenä toiminnan oikeuttamiselle (Delfoi 1). Ammatilliset vuorovaikutustaidot ja yhteistyötaidot ovat aina olleet olennainen osa lähihoitajan osaamista, mutta tulevaisuuden osaamistarpeina korostuvat dialogisuus, kumppanuus ja verkostoissa toimiminen. Lisäksi lähihoitajan osaamistarpeissa korostuu kulttuurienvälinen osaaminen ja kommunikaatioteknologian käyttö. Työyhteisössä toimiminen Oman roolin hahmottaminen osana työryhmiä ja moniammatillisia ympäristöjä, kyky tunnistaa osaamista, omaa ja toisten, ja kyky saada se potilaan käyttöön (Delfoi 1). Työnantaja ja työntekijä sitoutuvat työsopimusta tehdessään noudattamaan työsopimuslakia ja työelämän muita normeja. Alaistaidot ilmentävät työntekijän halua ja kykyä toimia työyhteisössään rakentavalla tavalla, esimiestä ja 63

64 työtovereita tukien ja perustehtävän tavoitteen mukaisesti. Niiksi luetaan velvollisuus huolehtia työpaikan resurssien järkevästä käytöstä, yhteistyö työtovereiden ja esimiesten kanssa, mielipiteen ilmaiseminen asioiden eteenpäin viemiseksi, aktiivinen osallistuminen työyhteisön kehittämiseksi sekä työpaikan viihtyisyydestä huolehtiminen. Nämä taidot ovat organisaation kannalta toivottavia, sillä ne edistävät organisatoristen tavoitteiden saavuttamista ja työhyvinvointia. (Rehnbäck & Keskinen 2005.) Tiimityö ja moniammatillinen yhteistyö Tiimityö on kahden tai useamman henkilön yhdessä työskentelyä tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Yhteistyötä tekevillä on sekä samanlaisia että toisiaan täydentäviä taitoja ja kykyjä, jotka he yhdistävät päämäärän suuntaisesti. Tiimityössä jäsenet ovat vastuussa sekä omasta että toistensa toiminnasta ja toiminnan tuloksista. (Silen- Lipponen ym ) Moniammatillinen yhteistyö (multiprofessional teamwork) sosiaali- ja terveysalalla tarkoittaa erilaisten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten omissa rooleissaan toteuttamaa yhteistoimintaa ammatillisia rajoja ylittämällä. Rajojen ylittäminen tarkoittaa avointa keskustelua asiakkaan tai potilaan kokonaishoidosta eri asiantuntijoiden ja organisaatioiden kesken. Moniammatillisessa tiimissä asiantuntijuuden erot hyväksytään, jotta tiimin erityisasiantuntijuus tulee esille. (Sanerma 2009.) Yhä enemmän yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa (Delfoi 1). Ymmärrys ettei pidä eikä tarvitse tehdä itse kaikkea ja rajoittaa hoitoa siihen mitä itse osaa (Delfoi 1). Verkostoissa toimiminen Lähihoitajan olisi tärkeää ymmärtää verkostomaisen toimintaympäristön ominaisuuksia kyetäkseen toimimaan siinä ja käyttämään sen antamia voimavaroja oman työnsä tukena ja potilaiden hyväksi (Delfoi 1). Ihmissuhdetyössä voidaan erottaa kolme orientaatiota: asiantuntijakeskeinen, asiakaskeskeinen ja dialoginen. Orientaatiot viittaavat kolmeen eri tavoin painottuvaan työmuotoon ja -käytäntöön: asiantuntijakeskeisiin moniammatillisiin työryhmiin, asiakkaita tai potilaita osallistaviin yhteistyökokouksiin ja monitoimijaiseen dialogiseen verkostotyöhön. Kyky hankkia tietoa ja kyky ottaa selvää ja kartoittaa tarvittaessa ja kyky kysyä toisten ammattien edustajilta ja sitten ohjata (Delfoi 1). Verkostoituvassa työssä (verkostotyössä) suuntaudutaan etsimään asiakkaan tai potilaan sosiaalisten verkostojen voimavaroja yhdistämällä eri palvelusektoreiden työntekijöiden sekä asiakkaan tai potilaan ja hänen läheisverkostojensa asiantuntemus. Asiakkaiden ja potilaiden monikerroksiset tuen ja avun tarpeet johtavat moniasiakkuuteen, jolloin moniammatillisen tuen ja ohjauksen tarve on tärkeää. Palvelujärjestelmän moninaisuus tuottaa ihmisille helposti kokemuksia väliinputoamisesta ja katkelmallisuudesta. Hyvän verkostoituvan työn edellytyksenä on se, että ammattilaiset tietävät toisistaan (vrt. Eriksson & Arnkil 1995). Palveluverkostot muuttuvat koko ajan (Delfoi 1). Voimavarakeskeisellä yhteistyöllä saavutetaan suurempi hyöty kuin erikseen toimimalla. (Kokko & Koskimies 2007.) Kokonaisuudesta tarvitaan tieto, mutta yksityiskohtainen tieto on erityisosaamisen 64

65 aluetta (Delfoi 1). Verkostotyön menetelmät ovat asiakaslähtöisiä, voimavara- ja ratkaisukeskeisiä sekä myönteiseen vuoropuheluun kannustavia. Lähihoitajan on osattava toimia moniammatillisissa verkostoissa asiakkaan parhaaksi. Hänen on tuotava oma ammatillinen käsityksensä verkoston käyttöön. (Delfoi 2.) Verkostotyö on haaste sekä perinteiselle työntekijäkeskeiselle työtavalle että työntekijän ja asiakkaan tai potilaan työskentelysuhteelle, sillä verkostotyössä toimitaan avoimessa yhteistyössä tasavertaisen kohtaamisen ja vuoropuhelun avulla. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.) Asiakaspalvelu Asiakaskuntaa ei palvella yhdellä konseptilla, vaan entistä enemmän palvelu on räätälöityä, mikä tuo haasteen lähihoitajan osaamiselle (Delfoi 1). Asiakaspalvelu on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta sosiaali- ja terveysalan työntekijän ja palveluita tarvitsevan henkilön välillä. Asiakaspalvelu on toimintaa, jonka tavoitteena on palveluja tarvitsevan henkilön välitön palvelu ja hänen välillinen tyytyväisyytensä niin, että asiakaspalvelu ymmärretään kaikeksi asiakkaan hyväksi tapahtuvaksi toiminnaksi. Asiakaspalvelun perustan muodostaa asiakkaan oikeuksien toteutuminen. (Tuorila 2000.) Asiakkaalla on oikeus saada palveluja joko suomen tai ruotsin kielellä (L 423/2003). Eri kulttuureista tulevien asiakkaiden ja työtovereiden kohtaamisessa hyvä kielitaito on yksi työväline. Usein teknologiaan liittyvä kieli on englanti. (Delfoi 1.) Laeissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) sekä potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) säädetään asiakkaan tai potilaan oikeudesta hyvään hoitoon ja palveluun sekä hyvään kohteluun, joiden toteutumisessa työn eettiset lähtökohdat ovat keskeisiä. Asiakkaita tai potilaita on kohdeltava yhdenvertaisesti. Heidän itsemääräämisoikeuttaan tulee kunnioittaa. Työntekijä on salassapitovelvollinen; salassapitovelvollisuuden rikkomisesta annettavasta rangaistuksesta säädetään rikoslaissa. Dialoginen vuorovaikutus Aarnion ja Enqvistin (2001) mukaan dialoginen asenne muodostuu aktiivisesta osallistumisesta, sitoutumisesta keskusteluun, vastavuoroisesta suhtautumisesta ja reagoimisesta, avoimesta ja vilpittömästä ilmaisusta, kunnioittavasta suhtautumisesta sekä minäkeskeisyydestä vapaasta vuoropuhelusta ja vuorokuuntelusta. Dialogi on yhdessä työskentelyä, jonka tavoitteena on yhteinen ymmärrys. Todellisen dialogin syntyminen vaatii aikaa ja ihmisestä lähtevää viisautta, ajanpuute on suurin este dialogin syntymiselle (Delfoi 2). Dialogissa kuunnellaan, jotta ymmärretään ja löydetään merkityksiä näkökulmien laajentamiseksi tai jopa muuttamiseksi. Dialogiin osallistuvien näkökulmat tuodaan avoimesti arvioitaviksi. 65

66 Dialoginen ohjaus Ohjaus on aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, jossa asiakas tai potilas ja hoitohenkilöstö ovat vuorovaikutteisessa ohjaussuhteessa. Vuorovaikutus on asiakkaan kohtelua, tukemista ja molemminpuolista ymmärtämistä sekä neuvottelua. Ohjaus edellyttää hoitohenkilöstöltä ammatillista vastuuta edistää asiakkaan tai potilaan valintoja. (Kääriäinen 2007.) Asiakkaan voimavaroihin täytyy uskoa (tiedon pohjalta) ja osata kuntouttaa siltä pohjalta (Tulevaisuuspaja 2009). Ammatilliseen vastuuseen kuuluvat työn eettinen pohdinta ja ohjausvalmiudet. Ohjaus mahdollistaa asiakkaan tai potilaan ja hoitohenkilöstön oppimisen, voimaantumisen ja itseohjautuvuuden kasvun sekä edistää asiakkaan tai potilaan terveyttä. (Kääriäinen 2007.) Ohjaussuhteessa osapuolet eivät ole yhtäläisessä asemassa, mutta ohjauksen tulee olla vallankäytöstä vapaata dialogia, jonka tavoitteena on synnyttää lisää ymmärrystä. Dialogisen ilmapiirin luomisessa tarvitaan persoonallista läsnäoloa, erilaisuuden kunnioitusta ja molemminpuolista luottamusta. (Ojanen 2001.) Asiakkaan itsemääräämisoikeus, asiakkaalle annetaan valmiudet tehdä valintoja oman terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi (Tulevaisuuspaja 2009). Hoito-, hoiva- ja kasvatuskumppanuus Hoitokumppanuudesta puhutaan esimerkiksi epilepsian, astman, allergioiden, diabeteksen tms. sairauksien hoidossa, kun tavoitteena on asiakkaan tai potilaan itsehoidon ja itsestä huolenpidon edistäminen. Lähihoitaja on lähellä ihmistä, jolloin inhimillisyyden kokonaisvaltainen ymmärrys ja tukeminen painottuu (Tulevaisuuspaja 2009). Hoitokumppanuuden toteutumisessa keskeistä on asiakkaan tai potilaan osallisuus, hoitajan ja asiakkaan tai potilaan tasavertaisuus ja keskinäisen luottamuksen saavuttaminen (ks. Haahtela 2003). Hoivakumppanuus on käytössä ja lähihoitaja osaa tukea omaisia ja lähimmäisiä ja ottaa heidän mukaan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin (Delfoi 1). Hoivakumppanuus-käsite on käytössä esim. kotihoidon, omaishoidon ja tehostetun palveluasumisen hoito- ja palvelusuunnitelmaprosesseissa (ks. esim. Sillä tarkoitetaan syvällistä yhteistyötä palvelujen käyttäjän ja hänen omaistensa, läheistensä tai muiden, esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, heidän osallisuuttaan hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisessa ja toteutuksessa. Kasvatuskumppanuus-käsite on lähtöisin varhaiskasvatuksesta. Kasvatuskumppanuus painottaa vanhempien osallisuutta lapsensa varhaiskasvatuksessa enemmän kuin pelkkää yhteistyötä kasvatushenkilöstön kanssa. Lasten ja perheiden tukeminen (= ennakoiva työ, välittäminen), kasvatuskumppanuus (Tulevaisuuspajat 2010). Kumppanuus edellyttää vanhempien ja henkilöstön yhteisymmärrystä kasvatuksen tavoitteista ja prosesseista. Se 66

67 merkitsee tiedon avointa välittämistä, yhteistä päätöksentekoa ja yhteisen asiantuntijuuden muodostamista. Kasvatuskumppanuuden kehittämisellä on tärkeä merkitys vanhempien voimaantumiselle. Tasavertainen kumppanuussuhde edellyttää työntekijöiden luopumista asiantuntijavallasta. (Karila 2005.) Kommunikaatioteknologian käyttö Tämä lienee tulevaisuuden välttämätön perustaito (Delfoi 1). Kommunikaatioteknologiaan kuuluvat apuvälineluokituksessa olevat kommunikointi- ja havaitsemisvälineet kuten lukemisen, kirjoittamisen ja puhelimen käytön välineet. Samoin yleisimmin käytössä olevilla asiakas- tai potilastietojärjestelmillä Effica, Pegasos ja Miranda yhdistetään asiakkaan tai potilaan tiedot sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettäviin tietoihin. Nykyelämään kuuluvien laitteiden hallinta, kirjaaminen tärkeää ja tässä huomioitava asiakaslähtöisyys, ohjaamistaidot (Delfoi 1). Erikoistunut kommunikaatioteknologia on mukana kannettavaa tai vaarasta varoittavaa teknologiaa sekä yhteyksiä kodin ulkopuolelle, esim. virtuaaliteknologia, jolla tarkoitetaan mm. internetin käyttöä yhteyksien luomiseen (Ahtiainen & Auranne 2007). Erikoistuneen kommunikaatioteknologian käyttö herättää ajatuksia ammattieettisten periaatteiden rikkomisesta. Teknologia kehittyy katoaako inhimillisyys? (Delfoi 1) Kulttuurienvälinen osaaminen Kulttuuri on ihmisten tuottamaa, ilmaisemaa ja ajattelemaa, ja keskeistä on kulttuurin kollektiivisuus ja yhteisöllisyys. Kulttuuri ilmenee tavassa elää ja toimia yhteisön jäsenenä (tiedot, taidot, uskomukset, moraali ja normit). Ihminen omaksuu kulttuurinsa sosiaalistumisprosessissa. Kulttuuri ilmenee yhteisön elämäntavan henkisinä, aineellisina ja sosiaalisina käytäntöinä. Kulttuurin oppiminen tapahtuu havainnoimalla, kuuntelemalla, puhumalla ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. (Hassinen-Ali-Azzani 2002.) Kulttuurienvälisestä osaamista tai sen osa-alueista on kysymys, kun puhumme muun muassa kulttuurienvälisestä tiedostamisesta (awareness), kulttuurienvälisestä herkkyydestä (sensitivity), kulttuurienvälisestä sopeutumisesta (adaptation) tai kulttuurienvälisestä tehokkuudesta (effectiveness). Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja tuominen osaksi omaa ammatillisuuttaan on lähihoitajan yksi tulevaisuuden tärkeimpiä haasteita (Delfoi 2). Avointa mieltä ja oppimiskykyä. Halua työskennellä ihmisten kanssa ja oppia tutustumaan ihmisiin ja heidän tapoihinsa. (Delfoi 1.) Tulevaisuudessa työyhteisöt monikulttuuristuvat sekä asiakkaiden että työtovereiden osalta, siksi tarvitaan muiden kulttuurien tuntemusta (Delfoi 1). Kulttuurienvälisestä osaamisesta on kysymys myös kulttuurisessa lukutaidossa (cultural literacy). Kulttuurisella lukutaidolla tarkoitetaan kykyä lukea, ymmärtää ja löytää eri kulttuurien merkityksiä ja sen seurauksena kykyä arvioida, vertailla ja avata erilaisia kulttuureja, jotka ovat toisiinsa kietoutuneita tietyssä paikassa. Kulttuurinen lukutaito on kulttuurista pääomaa, joka auttaa ihmisiä toimimaan herkästi ja 67

68 tehokkaasti erilaisuuden maailmassa. Kulttuurinen lukutaito on globaalissa ja monikulttuurisessa maailmassa ihmisen selviytymisen kannalta yhtä ratkaisevaa kuin luku- ja kirjoitustaito. Kulttuurinen lukutaito ja tiedon jakamisen oppiminen yli kulttuurirajojen on yksi koulun ja ammatillisen elämän suurimpia haasteita. (Salo- Lee, L ) 8.6 Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä asiakkaan tai potilaan hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö Aineistoon perustuen lähihoitajan kestävää kehitystä edistävä osaaminen määritellään seuraavasti (kuvio 14): Lähihoitajan työn lähtökohtana ovat asiakkaan tai potilaan yksilölliset voimavarat ja tarpeet toimintakyvyn eri osa-alueilla. Työssään lähihoitaja huomioi asiakkaan tai potilaan perustarpeiden toteutumisen, tukee arjen sujumista sekä ohjaa asiakasta tai potilasta tarkoituksenmukaisten palvelujen käytössä. Lähihoitaja toteuttaa hoitotoimenpiteitä ja tukee asiakasta tai potilasta lääkehoidossa. Toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä työote on osallisuuteen, liikkumiseen ja itsestä huolenpitoon kannustava, mielenterveyttä tukeva sekä elinympäristön ja hyvinvointiteknologian mahdollisuudet huomioiva. Lähihoitaja toimii turvallisuutta ja työhyvinvointia edistäen. 68

69 Palveluohjaus Turvallisuuden edistäminen Elinympäristön ja hyvinvointiteknologian hyödyntäminen Työhyvinvoinnin edistäminen Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö Asiakkaan tai potilaan voimavarojen ja riskien tunnistaminen sekä elintoimintojen tarkkailu Perustarpeiden toteutumisen tukeminen Toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen: Osallisuuden edistäminen, mielenterveyden tukeminen, liikkumiseen tukeminen, arjen sujumisen tukeminen, hoitotoimenpiteiden toteuttaminen ja lääkehoidon tukeminen Itsestä huolenpidon edistäminen Laajaalaiset ammatilliset perusvalmiudet Erikoistuneempi osaaminen eri toimintaympäristöissä Kuvio 14. Kestävää kehitystä edistävän hoito-, huolenpito- ja kasvatustyön osaamistarpeet. Tulevaisuuden osaamistarpeissa kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista pidetään lähihoitajan työn keskeisenä elementtinä. Kestävän kehityksen päämääränä on asiakkaan tai potilaan elämänlaadun parantaminen ja työntekijän työhyvinvoinnin edistäminen. Olennainen osa lähihoitajan työtä on edelleen asiakkaan tai potilaan perustarpeiden ja arjen toimintojen turvaaminen sekä hoitotoimenpiteiden ja lääkehoidon toteuttaminen. Tulevaisuuden osaamistarpeissa korostuvat erityisesti palveluohjaus, hyvinvointiteknologian hyödyntäminen ja itsestä huolenpidon edistäminen. Kestävä kehitys Kestävän kehityksen tavoitteena on tyydyttää nykyhetken tarpeet siten, että tulevat sukupolvet voivat tyydyttää omat tarpeensa. Tämän vuoksi tulevaisuus on otettava aina huomioon. (Rohweider ym ) Korostuu tulevaisuudessa entistä enemmän. Tämä liittyy myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. (Delfoi 1.) 69

70 Kestävän kehityksen käsite jaotellaan usein kolmeen ulottuvuuteen: ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävää kehitystä tarkasteltaessa tuodaan esiin haasteita, jotka olisi ratkaistava samanaikaisesti. Luonto asettaa ihmisen toiminnalle ekologiset rajat, joita ei voida ylittää, ja myös taloudelliset edellytykset asettavat toiminnalle rajansa. (Rohweider ym ) Kestävää kehitystä voidaan tarkastella eri mittasuhteissa: maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti. Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa yhteiskunnallista toimintaa, jossa pyritään tasaamaan eri väestöryhmien ja alueiden välisessä hyvinvoinnissa olevia eroja. Yhteiskunta näyttää kahtia jakautuvan hyväosaisiin ja huonompiosaisiin kaikissa ikäluokissa. Kymmenen vuoden kuluttua vanhustyön asiakkaissa voidaan nähdä vastakkaisesti kaksi erityyppistä asiakasryhmää. (Delfoi 1.) Sosiaalisesti kestävään kehitykseen liittyy myös osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien kehittäminen ja parantaminen sekä mahdollisuuksien tasapuolinen jakautuminen eri ihmisryhmien välillä. (Rohweider 2008.) Lähihoitajan työn näkökulmasta kestävän kehityksen päämääränä voidaan pitäää elämänlaadun parantamista, pitkää, tervettä ja itseään toteuttavaa elämää. Elämänlaatuun liittyy ihmisten kaikkien tarpeiden tyydyttyminen. Sosiaalinen aspekti korostuu, ei pelkästään sairauksien hoitoa (Delfoi 1). Tämän vuoksi myös tunteet tulee ottaa huomioon osana hyvää elämää ja mielenterveyttä. Näiden lisäksi perhe, hyvät ihmissuhteet ja niiden hoito, mielekäs luova vapaa-aika ja lepo kuuluvat hyvään elämään. (Immonen-Orpana, 2009.) Ajankohtaisia kestävään kehitykseen sisältyviä näkökulmia sosiaali- ja terveysalalla ovat työturvallisuudesta ja asiakas- tai potilasturvallisuudesta huolehtiminen, hyvinvointiteknologian hyödyntäminen, avopalvelupainotteiset palvelut, asiakkaiden tai potilaiden vaatimustason ja tietoisuuden kasvu kuluttajina, toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen sekä ennaltaehkäisevä työote (Kärppä ym. 2009). Asiakkaat ovat hyvin erilaisia iältään, toimintakyvyltään, kulttuuriltaan jne. Toimintaympäristön muuttuminen heijastuu esimerkiksi nuorten ja aikuisten arvomaailman muuttumiseen ja käsitykseen palvelujen tarpeesta. (Delfoi 1.) Hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö Hoito sanalla viitataan hoitamiseen ja hoitotoimenpiteisiin. Hoitotyön tavoitteena on ihmisen terveyden edistäminen ja säilyttäminen ja/tai terveydentilan palauttaminen. (Kokkinen & Maltari-Ventilä 2008.) Ammatilliseen hoitotyöhön liittyy toiminnan perusteleminen tiedolla, pätevyys, kyvykkyys, taloudellisuus, vaikuttavuus, asiakkaan ja potilaan tarpeiden huomioiminen sekä niiden täyttäminen oikein valituilla auttamismenetelmillä (Haho 2006). Menetelmät vaihtelevat ihmisen terveydentilan, toimintakyvyn, elämäntilanteen ja ympäristön mukaan. Hoitotyötä voidaan tehdä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen parissa. (Kokkinen & Maltari- Ventilä 2008.) Hoitotyö on konkreettista hoitoa ja huolenpitoa, jossa korostuu hoitajan toiminnallisuus, työn suunnitelmallisuus sekä tavoitteellisuus ja päämäärien saavuttaminen. Hoitotyössä painotetaan ihmisen ainutlaatuisuutta, kohtaamisen ainutkertaisuutta, inhimillisyyttä, holistisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. (Haho 2006.) 70

71 Ammatillista hoitotyötä toteuttavat terveydenhuoltoalan koulutuksen suorittaneet ammattihenkilöt (Leino-Kilpi & Välimäki 2004). Huolenpito tarkoittaa hyvinvoinnin tuottamista ja hyvinvoinnista huolehtimista. Huolenpitotyö on termi, jota käytetään sosiaalipalveluiden yhteydessä ja jolla tarkoitetaan huolehtimista, avustamista ja suojelua. Huolenpitotyö on auttamistyötä, jossa yksilöä tai perhettä autetaan avuntarpeen ja/tai toimintakyvyttömyyden vuoksi. Tavoitteena on tukea yksilöiden tai perheiden elämänhallintaa sekä auttaa huolehtimaan omatoimisesti psyykkisten, fyysisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tarpeitten tyydyttämisestä. (Kokkinen & Maltari-Ventilä 2008.) Huolenpidon synonyymina käytetään usein sanaa hoiva. Hoiva sitoo yhteen huolenpidon monia ulottuvuuksia. Hoivalla viitataan kokonaisvaltaiseen huolenpitoon, jolla halutaan tuoda esille, että huolenpito on konkreettista työtä (care for) sekä myös välittämistä, tunnetta (care about). Ammatillinen huolenpitotyö sisältää suunnitelmallisuuden. Huolenpitotyöllä vastataan kokonaisvaltaisesti sitä tarvitsevan henkilön fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin. (Anttonen & Zechner 2009, Juhila 2006.) Hoito- ja huolenpitotyön osaamista tarvitaan lähihoitajan työssä kaikilla osa-alueilla (Tulevaisuuspaja 1). Kasvatuksen käsitteellä voidaan viitata suppeimillaan kahden ihmisen väliseen vuorovaikutukseen, tavoitteelliseen toimintaan, jossa kasvattaja pyrkii ohjaamaan kasvatettavan persoonan kehittymistä. Kasvatus on käytännöllistä toimintaa, joka sisältää tekoja, havaintoja ja ajattelua. Se on vuorovaikutusta, joka perustuu kommunikaatioon ja jossa molemmat vaikuttavat toisiinsa. Kasvatus voidaan ymmärtää myös hyvin laajasti. Voidaan puhua sosiaalisaatiosta, jolloin kasvatus on sosiaalistumista siihen kulttuuriin ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa ihminen elää. Hirsjärven (1995) mukaan kasvatus on kasvamaan saattamista ja kasvattajan tehtävä on kasvamisen auttaminen. (Hirsjärvi 1995.) Varhaiskasvatus voidaan määritellä käytännön toimintana, joka sisällöllisesti eri määritelmien mukaan on hoitoa, perushoitoa, kasvatusta, opetusta, oppimista ja näiden erilaisia yhdistelmiä (Härkönen 2003). Tarvitaan kasvun ja kehityksen tukemisen osaamista. Kun on kysymys terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, niin tämä taito on erityisesti lasten, nuorten ja perheiden kohdalla, mutta myös muiden kohdalla tärkeätä. (Delfoi 1.) Asiakkaan tai potilaan voimavarojen ja riskien tunnistaminen sekä elintoimintojen tarkkailu Voimavarojen ja riskien tunnistaminen Voimavara-käsitteellä tarkoitetaan usein samaa kuin käsitteillä resurssi, selviytymisstrategia, selviytymistaito, vahvuus, kyky, mahdollisuus, toimintamahdollisuus tai keino. Voimavarat voidaan jaotella yksilön ja ympäristön voimavaroihin. (Kettunen ym ) Voimavaralähtöisyys sairaankin tai muuten 71

72 heikentyneen ihmisen kohtaamisessa on haasteellista. Tämä alue sisältää mm. ongelmia ehkäisevän toiminnan ja mm. päihteidenkäytön ammatillisen puheeksioton ja asiallisen ajantasaisen tiedon jakamisen asiakastyössä. (Delfoi 1.) Ympäristön voimavaroja ovat ihmisen elinympäristöön liittyvät fyysiset tai sosiaaliset mahdollisuudet, kuten tilat, palvelut, varustus ja rakenteet. Sosiaalisia voimavaroja ovat konkreettinen apu, emotionaalinen tuki ja informaatio. Yksilön fyysisiä voimavaroja ovat ikä, terveys, kunto ja ominaisuudet. Psykososiaalisia voimavaroja ovat kognitiiviset taidot, motivaatio, itsetuntemus, vuorovaikutustaidot, tunnetaidot ja kyky solmia sosiaalisia suhteita. Henkisiä voimavaroja ovat maailmankatsomus ja henkinen vakaumus. (Kettunen ym ) Riskitekijät ovat joko yksilöön tai ympäristöön liittyviä ominaisuuksia, olosuhteita tai tapahtumia, joiden on havaittu lisäävän tietyn häiriön todennäköisyyttä. Riskitekijän puuttuminen ei merkitse, että yksilö olisi näiltä osin suojassa. (Tarnaala 2010.) Useilla kansansairauksilla on yhteisiä riskitekijöitä. Näistä tärkeimmät ovat tupakka ja alkoholi, epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute. Nämä elintapatekijät aiheuttavat fysiologisia muutoksia, kuten lihavuutta, verenpainetautia ja aikuistyypin diabetesta. Vaikkakin näillä riskitekijöillä on vain pieni tai kohtalainen vaikutus, ne koskevat merkittävää osaa väestöstä, joskin epätasaisesti jakaantuneina. Näihin riskitekijöihin, kuten päihteiden käyttöön ja epäterveelliseen ravitsemukseen, vaikuttavat henkilökohtaiset valinnat, saatavuus ja tarjonta ympäristössämme samoin kuin poliittiset päätökset ja taloudelliset rakenteet. Geneettiset tekijät vaikuttavat myös alttiuteen omaksua epäterveellisiä käyttäytymistapoja. (TEROKA 2006.) Sosiaalisilla riskeillä viitataan uhkiin, joita ihmiset voivat kohdata elämän eri vaiheissa. Perinteisiä riskejä ovat mm. sairastuminen, työttömyys, työkyvyttömyys ja vanhuus. Köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen lisääntyessä riskeinä voidaan nähdä tilanteet, joissa ihmisillä on vaikeuksia työllistyä, kouluttautua ja ylläpitää ihmissuhteita sekä terveitä elämäntapoja ja elämänhallintaa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007). Ymmärrystä ja taitoa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä ja ongelmien ehkäisemisestä oman työnsä perusorientaationa. Työskentely ihmisten arjessa ja elämän poikkeuksellisissa vaiheissa. (Delfoi 1.) Lähihoitajan tehtävänä on työryhmän jäsenenä tunnistaa asiakkaan tai potilaan voimavaroja ja mahdollisia sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä. Elintoimintojen tarkkailu Peruselintoiminnoilla tarkoitetaan mm. verenkiertoa, hengitystä ja tajunnan tilaa. Potilaan tai asiakkaan terveydentilaa kuvaavat merkit ovat objektiivisesti mitattavissa erilaisten teknisten laitteiden ja apuvälineiden avulla tai havainnoimalla. Tällaisia ovat fysiologiset muuttujat kuten verenpaine, sydämen syketaajuus ja lämpötila. Osa havainnoista perustuu potilaan tai asiakkaan omaan kokemukseen tai hoitajan havaintoon tilanteesta. Osa voidaan arvioida olemassa olevien luokitusten avulla, kuten kivun arviointi ja neurologinen tila. (Pyykkö 2004.) 72

73 Tämä on perusosaamista terveysalalla, ja riippuen työympäristöstä lähihoitaja joutuu syventämään tätäkin taitoaan (Delfoi 1). Asiakkaan kokonaistilanteen arviointikykyä tai ainakin kykyä tunnistaa muutoksia ja poikkeamia terveydentilassa ja hyvinvoinnissa, jotta niistä voi viestittää perustellen eteenpäin ammatillisesti ja tuloksellisesti moniammatillisissa tiimeissä (Delfoi 1). Perustarpeiden toteutumisen tukeminen Voimaannuttaminen, voimavaralähtöisyys, perustarpeista huolehtiminen, työ konkretisoituu tässä, potilaiden perustarpeista huolehtiminen koko elinkaaren ajan, kaiken hoidon ja huolenpidon perusta (Tulevaisuuspaja 2009). Perustarpeet määritellään usein Maslowin tarvehierarkian mukaisesti: Fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Fyysisten tarpeiden tyydyttämistä ei enää pidetä välttämättömänä ehtona suurempien tarpeiden eli sosiaalisten ja itsensä toteuttamisen tarpeiden esiintymiselle. Allardt (1976) on määritellyt perustarpeet olemassaolon- tai elintasotarpeisiin, yhteisyys- tai ihmissuhdetarpeisiin sekä itsensä toteuttamisen tai toimimisen tarpeisiin. Roperin mukaan (1991) perustarpeiden toteutuminen elämisen toimintojen alueella tarkoittaa viestimistä, hengittämistä, syömistä ja juomista, erittämistä, henkilökohtaisesta puhtaudesta, suuhygieniasta ja pukeutumisesta huolehtimista, kehon lämmöstä huolehtimista, liikkumista, työskentelemistä, harrastamista ja leikkimistä, sukupuolisuuden ilmaisemista, nukkumista ja kuolemista. Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen Asiakkaan päivittäisten toimintojen tukemisessa on juuri lähihoitajan ydinosaamisen kivijalka (Delfoi 2). Toimintakyky kuvaa henkilön selviytymistä jokapäiväisen elämän asettamista tehtävistä kotona, työssä ja vapaa-aikana. Toimintakyky sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen osa-alueen. (Alaranta & Pohjolainen 2003.) Fyysinen toimintakyky käsittää ihmisen kyvyn suoriutua päivittäisistä perustoiminnoista, kuten syömisestä, juomisesta, nukkumisesta, pukeutumisesta, peseytymisestä, wckäynneistä ja liikkumisesta (ADL), sekä asioiden hoitamisesta, kuten kotiaskareista ja asioinnista kodin ulkopuolella (IADL). Lisäksi terveydentila ja erilaisten toiminnan vajavuuksien esiintyminen voidaan määritellä kuuluviksi fyysisen toimintakyvyn käsitteeseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006b.) Kognitiivinen (älyllinen) toimintakyky käsittää muistin, oppimisen, tiedon käsittelyn, toiminnan ohjauksen ja kielellisen toiminnan. Psyykkisen toimintakyvyn käsite liittyy ihmisen elämänhallintaan ja -tyytyväisyyteen, mielenterveyteen ja 73

74 psyykkiseen hyvinvointiin. Itsearvostus, mieliala, omat voimavarat ja erilaisista haasteista selviytyminen kuuluvat psyykkisen toimintakyvyn kokonaisuuteen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006b.) Sosiaalinen toimintakyky käsittää kyvyn toimia ja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Suhteet omaisiin ja ystäviin, sosiaalisten suhteiden sujuvuus ja osallistuminen, mutta myös vastuu läheisistä ja elämän mielekkyys määrittävät sosiaalista toimintakykyä. Lisäksi harrastukset, yksin tai toisten kanssa, kotona tai kodin ulkopuolella tapahtuvat, kuuluvat sosiaalisen toimintakyvyn alueelle. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006b.) Päivittäisissä toiminnoissa tukeminen -osio on lähihoitajan tärkein ja eniten osaamista vaativa alue. Lähihoitaja tarvitsee hoivan ja perushoidon teoreettisia ja käytännön taitoja eniten työssään. Niitä jatkossa on toteutettava entistä laajemmin, painotuksen ollessa näyttöön perustuvassa teoriatiedossa. (Delfoi 2.) Toimintakyvyn arvioinnin tukena hyödynnetään olemassa olevia toimintakyvyn arviointiin kehitettyjä joko yhtä toimintakyvyn osa-aluetta kuvaavia mittareita tai useampia toimintakyvyn osa-alueita mittaavia arviointijärjestelmiä. Mittareiden tai arviointijärjestelmän valintaan tarvitaan moniammatillista asiantuntemusta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006b.) Toimintakykyyn voidaan vaikuttaa joko kehittämällä ihmisen kykyominaisuuksia tai hänen ympäristöään tai korvaamalla tiettyjä toimintoja tai liikkeitä teknisillä apuvälineillä (Alaranta & Pohjolainen 2003). Osallisuuden edistäminen Jos lähihoitaja on ainoa tai yksi useasta ja lähin tukea antava ihminen monelle yksinasuvalle, hänen merkityksensä osallisuuteen tukemisessa on merkittävä (Delfoi 1). Asiakaskunta on myös entistä parempaa palvelua vaativaa ja tietynlaista yksilöllistä otetta vaativaa (Delfoi 1). Osallisuus rakentuu kuudesta eri elementistä: mahdollisuudesta 1) valita oma osallistumisensa, 2) saada tietoa tilanteesta ja omista oikeuksistaan, 3) vaikuttaa päätöksentekoprosessiin, 4) ilmaista näkemyksensä ja ajatuksensa, 5) saada tukea ja apua osallistumiseen sekä 6 ) mahdollisuudesta itsenäisiin päätöksiin jollakin tasolla (Thomas 2000). Osallisuus käsitteenä nähdään syrjäytymisen vastaparina. Yhteiskunta näyttää kahtia jakautuvan hyväosaisiin ja huonompiosaisiin kaikissa ikäluokissa (Delfoi 1). Asiakkaan tai potilaan asemassa olevan yksilön osallisuuden voidaan nähdä muodostavan jatkumon, jonka toisessa päässä on vaativa ja hyvin aktiivinen kansalaisuus ja toisessa päässä ulkopuolelle ajautunut ja palvelujärjestelmistä irtisanoutunut kansalaisuus. Osallisuutta edistävät ja rajoittavat monet yksilön sisäiset ja ulkoiset tekijät. Sisäisiä tekijöitä ovat henkilökohtaiset ominaisuudet, kyky toimia ja omaksua tietoa ja taitoja, riippuvuus toisten avusta sekä sosiodemografiset tekijät. Ulkoisia tekijöitä ovat lait, normit ja palvelujärjestelmän toimintatavat. (Valokivi 2008.) 74

75 Omatoimisuuden kannustaminen ja tukeminen edesauttavat hyvinvointia (Delfoi 1). Mielenterveyden tukeminen Mielenterveys on erottamaton osa terveyttä ja muodostaa siten perustan yksilön yleiselle hyvinvoinnille, kyvylle hallita elämää, tulkita ympäristöä sekä sopeutua siihen (Partanen ym. 2010). Mielenterveyslain (1116/1990) mukaan mielenterveyden tukeminen on yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielen hyvinvointi ei ole pysyvä olotila, vaan vaihtelee elämän eri vaiheissa. Mielenterveys ei tarkoita sitä, ettei elämässä ole ongelmia. Kukaan ei ole jatkuvasti aivan terve ja tasapainoinen; elämän solmukohdissa paha olo ilmenee sekä psyykkisinä että fyysisinä oireina. ( Mielenterveys- ja päihdeasiakkaita hoidetaan enenevästi peruspalveluissa (Delfoi 1). Asenne; oman ammatillisuuden ja vastuun, rajojen tunteminen (Tulevaisuuspaja 2010). Liikkumiseen tukeminen Osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä: yhteistyö liikunnan ja toimintakyvyn osaajien kanssa, kyky ohjata tuloksellisesti palveluihin ja jokapäiväisen, perusliikunnan merkityksen ymmärtäminen ja siihen kannustamisen kyky ovat tarpeen (Delfoi 1). Perusliikkuminen määritellään asentojen, liikkeiden ja siirtymisten kokonaisuudeksi, joka saavutetaan lapsuuden motorisen kehityksen myötä. Perusliikkuminen on motorista, ihmiselle luontaista käyttäytymistä, jota ei tarvitse harjoitella, mutta joka vamman tai sairauden (esim. CP, aivohalvaus) vuoksi voidaan joutua opettelemaan tai uudelleen opettelemaan. Perusliikkumisen onnistuminen on välttämätöntä päivittäisten toimintojen itsenäiseksi hoitamiseksi. (Kukkonen & Piirainen 1990.) Terveysliikuntaan katsotaan sisältyvän kaikenlaiset päivittäiset tai usein toistuvat fyysisen aktiivisuuden muodot mukaan lukien ruumiilliset koti- ja pihatyöt, omin voimin liikkuminen paikasta toiseen (arkiliikunta), ruumiillinen työ, hyötyliikunta (marjastus, sienestys), retkeily ja ulkoilu, kuntoliikunta ja muu vapaa-ajan liikunta. Terveysliikunta ja tavoitteellinen kuntoliikunta voivat olla myös täsmäliikuntaa, joka kohdistuu tietyn sairauden tai vamman ennalta ehkäisyyn, hoitoon tai kuntoutukseen. Tällöin liikunta annostellaan laadultaan ja määrältään tavoiteltavan vaikutuksen mukaisesti ottaen huomioon sairauden aiheuttamat rajoitukset liikunnalle. Suomessa vakiintunut erityisryhmien liikunta kuuluu tähän terveysliikunnan kokonaisuuteen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001b.) 75

76 Lähihoitaja kannustaa, ohjaa ja avustaa asiakasta tai potilasta perusliikkumisessa ja terveysliikunnassa asiakkaan tarpeiden ja toimintakyvyn mukaan moniammatillisessa yhteistyössä. Arjen sujumisen tukeminen Arjen käsite tarkastee ja kuvaa hoivaa ja huolenpitoa inhimillisissä suhteissa. Arjella tarkoitetaan jokapäiväistä elämää ja toimintaa. Sillä viitataan yksilön koko elämänkokonaisuuteen ja siihen sosiaalisten suhteiden verkostoon, johon hän kuuluu. Arjessa rutiinit jäsentävät ja rytmittävät elämää, vähentävät epävarmuuden tunnetta ja helpottavat päivittäisen elämän sujumista (Salmi 1991; Ilmonen 1998.) Lähihoitajalla on vankka ja laaja-alainen osaaminen pitää huolta ja tukea asiakkaita/potilaita päivittäisissä perustarpeissa (fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja henkiset tarpeet). Työssä painottuu yksilöllisten ratkaisujen löytäminen ja asiakkaiden palvelu yksilöllisten tarpeiden pohjalta.(delfoi 1.) Arjen sujumisella tuetaan ja varmistetaan asiakkaan tai potilaan elämän jatkuvuutta, uusinnetaan elämää. Se on toimintaa, joka auttaa selviytymään jokapäiväisessä elämässä, ja se vaatii toimijoita (Jokinen 2005). Sosiaali- ja terveysalalla lähihoitajan työnä on toimia ihmisten arjen sujuvuuden tukijana, mikä konkretisoituu kotitaloustyönä, kodin vaatehuoltona, puhtaanapitona ja huolenpitona läheisistä, mutta myös asiakkaan tai potilaan psykososiaalisena tukena. Työskentely ihmisten arjessa ja elämän poikkeuksellisissa vaiheissa edellyttävät tarkkasilmäistä ammattitaitoa ympäristöissä, joissa laitosmaisen hoidon antama tuki ammatillisuudelle puuttuu (kodit, erilaiset ryhmät ja yhteisöt) (Delfoi 1). Hoitotoimenpiteiden toteuttaminen Tulevaisuudessa haasteita asiakkaiden/potilaiden tarpeiden moninaisuudesta ja erilaisten auttamismenetelmien hallinnasta (Tulevaisuuspaja 2009). Hoitotoimenpiteiden toteuttaminen tarkoittaa suunniteltujen hoitotyön toimenpiteiden toimeenpanoa. Hoitotoimenpiteiden toteutus on ohjaamista, varmistamista ja hoitotoimenpiteiden tekemistä. (Iivanainen ym ) Erikssonin (1996) mukaan hoitotoimenpiteellä (nursing action) tarkoitetaan konkreettista potilaan tai asiakkaan kunnon muutokseen tähtäävää hoitoa, kuten lääketieteelliseen hoitoon liittyviä toimenpiteitä. Hoitotoimenpiteissä korostuu tieto ja kädentaitojen hallinta. Vahvat kliiniset taidot (Delfoi 2). Lääkehoidossa tukeminen Ymmärrys lääkehoidon vaatimasta ammatillisesta osaamisesta ja kyky tunnistaa oman osaamisen puutteita sekä kyky tehdä yhteistyötä 76

77 lääkehoidon toteuttamisessa. Kyky suhtautua rehellisesti ja avoimesti lääkehoidon virheisiin ja korjata niiden seuraukset. (Delfoi 1.) Lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt (mm. lähihoitaja) voivat jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi ja antaa lääkkeitä luonnollista tietä. Lisäksi he voivat pistää lääkkeen lihakseen ja ihon alle, kun työntekijän osaaminen on varmistettu, hänet on perehdytetty tehtävään ja hänelle on myönnetty kirjallinen lupa tehtävän suorittamiseen. Lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat vaihtaa lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän nestepussin ja hätätilanteessa aloittaa nestehoidon, mikäli laillistettua, lääkehoidon koulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöä (mm. sairaanhoitaja) ei ole saatavilla. Lääkehoidon koulutusta saanut nimikesuojattu ammattihenkilö voi antaa myös sydänpysähdyksen yhteydessä käytettävää adrenaliinia, suonensisäisesti plasman korvausnestettä ja glukoosiliuosta, mikäli laillistettua terveydenhuollon ammattihenkilöä ei ole saatavilla. Lisäksi lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat osallistua luonnollista tietä annettavan Pv-lääkehoidon toteuttamiseen. Näissäkin tapauksissa edellytetään osaamisen säännöllistä varmistamista, riittävää lisäkoulutusta sekä toimintayksikössä myönnettyä kirjallista lupaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2006c.) Erittäin vahvaa osaamista ja osaamista pitää saada käyttää (Delfoi 1). Itsestä huolenpidon edistäminen Itsestä huolenpito on terveyden ja sairauksien hoitamista sekä päivittäisten askareiden tekemistä, joissa heijastuu itsestä välittäminen. Omatoimisuuden kannustaminen ja tukeminen edesauttavat hyvinvointia (Delfoi 1). Itsestä huolenpidon katsotaan olevan paitsi tietoinen myös osin tiedostamaton elämänkulun myötä muotoutunut tapa toimia ja elää. Itsestä huolenpito vastaa englanninkielistä käsitettä self-care. Sen vastineena on Suomessa yleisimmin käytetty käsitettä itsehoito, joka viittaa tietoiseen, terveyden edistämiseen tähtäävään toimintaan. (Backman 2001.) Pelkonen (1989) on ottanut käyttöön käsitteen itsestä huolenpito, jonka hän määrittelee perustavanlaatuiseksi käytännön toiminnassa ilmeneväksi suhtautumiseksi itseä ja omaa elämää kohtaan. Käytännöllistä arjen toimintojen osaamista ja kykyä ohjata ja tukea ihmisen omien taitojen säilymistä ja palautumista. Elämäntapojen arviointiin ja tarvittaessa muutokseen kannustamista.(delfoi 2.) Tietoisen terveyden edistämisen ohella itsestä huolenpitoon on liitetty muitakin ulottuvuuksia, kuten itsensä hyväksyminen ja arvostaminen sekä tasapainoiset, merkitykselliset ihmissuhteet. Itsestä huolenpidon tavoite on persoonan eheytyminen, itsetunnon vahvistuminen ja mielekäs elämä. Huolenpitotapojen kehittymiseen vaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön ohella läheiset. (Backman 2001.) Omaiset, jotka kuuluvat olennaisesti asiakastyöhön (Tulevaisuuspaja 2009). 77

78 Palveluohjaus Tärkeää, tässäkin yhteistyö- ja konsultaatiotaito ovat tärkeitä (Delfoi 1). Palveluohjaus tarkoittaa asiakaslähtöistä sosiaali- ja terveysalan asiakastyötä. Palveluohjaajan ja asiakkaan suhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja dialogisuuteen. Kumppanuus ja tasa-arvo ovat sen tärkeitä piirteitä. Palveluohjaus ei tarkoita vain palveluihin ohjaamista tai niiden lisäämistä, vaan se voi tarkoittaa myös palveluiden purkamista tai niiden muuttamista. Kokonaisvaltainen ajattelu lähtien asiakkaasta vaatii koko palveluketjun tuntemista. Ketju pidennee nykyisestä erikoistumisien myötä. (Delfoi 1.) Suomessa palveluohjaus jaetaan työn intensiivisyyden mukaan kolmeksi erilaiseksi työotteeksi. Varsinainen palveluohjaus eli yksilökohtainen palveluohjaus on asiakkaan toimeksiannosta tapahtuvaa intensiivistä työtä. Palveluohjaaja on riippumaton suhteessa viranomaisiin ja asiakkaan muihin palvelutuottajiin. Palveluohjauksellisella asiakastyöllä tarkoitetaan toimintaa, jossa joku asiakkaan palvelutuottajiin kuuluva työntekijä ottaa rajallisen vastuun asiakkaan ja palveluiden hyvästä kohtaamisesta, palveluiden koordinoimisesta ja yhteensovittamisesta. Neuvonnalla tarkoitetaan työtä, jossa asiakas tarkistaa omaan sosiaaliturvaansa tai omiin palveluihinsa liittyviä asioita tämän alan asiantuntijana toimivalta työntekijältä. (Mönkkönen 2007.) Tulevaisuudessa painottuu suurelta osin asiakkaan ohjaamisen osaaminen. Työntekijä tarvitsee tietoa ohjausprosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä, ja hänen tulee valita ohjausmenetelmät sen mukaan. (Delfoi 1.) Lähihoitajan työnä palveluohjauksella tarkoitetaan tässä palveluohjauksellista asiakastyötä ja neuvontaa. Työssä painottuu yksilöllisten ratkaisujen löytäminen ja asiakkaiden palvelu yksilöllisten tarpeiden pohjalta (Delfoi 1). Tämä on jo oikeastaan erikoisosaamisen alue, joka edellyttää syvällistä palvelujärjestelmän hallintaa (Delfoi 1). Turvallisuuden edistäminen Turvallisuuden käsitettä voidaan tarkastella useasta näkökulmasta: potilaan, itsen ja työtovereiden työturvallisuuden uhkien havaitseminen ja ehkäisy (Delfoi 1). Hyvinvoinnin tuottamisen yhteydessä hyvinvointipalvelujen yhtenä tavoitteena on tuottaa sosiaalista turvallisuutta ja ehkäistä turvattomuutta. Turvallisuudella ja turvattomuudella voidaan tarkoittaa objektiivisia ulkoisia uhkia tai riskejä, joita ympäristö tai yhteisö voi aiheuttaa yksilölle. Sitä voidaan tarkastella myös subjektiivisena kokemuksena eli siitä näkökulmasta, miten yksilö kokee ulkoisten uhkien ja vaarojen vaikuttavan omaan turvallisuuden tunteeseensa tai pelkästään yleisenä turvallisuuden tai turvattomuuden tunteena. (Niemelä 2000.) Yleinen turvallisuuden tunne rakentuu suhteessa ihmistä ympäröivän todellisuuden kanssa hyvien ja tärkeinä pidettyjen asioiden ennustettavuudesta ja jatkuvuudesta. Ihmisen turvallisuus on sidoksissa yhteisöihin. Sosiaaliset instituutiot, kuten perhe ja ystävyyssuhteet sekä osallisuus erilaisiin ryhmiin, palvelevat 78

79 turvallisuuspyrkimyksiä. Turvallisuus liittyy tiiviisti sosiaalisiin siteisiin yhteiskunnassa sekä luottamukseen, joka ylläpitää suhteita. (Niemelä 2000.) Henkilökohtaisella tasolla turvallisuus on yhteydessä muiden ihmisten toimintaan suhteessa meihin, se on kaikkien edun mukaista (Delfoi 1). Lähihoitajan työssä tämä voi tarkoittaa työntekijän toimintaa suhteessa asiakkaaseen tai potilaaseen. Sosiaalija terveysministeriön Potilasturvallisuusstrategian mukaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009) asiakas- ja potilasturvallisuuden edistäminen (patient safety) kattaa hoidon turvallisuuden, lääkitysturvallisuuden, laiteturvallisuuden ja on osa hoidon laatua. Se sisältää riskien arvioinnin, ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet sekä toiminnan jatkuvan kehittämisen. Asiakkaan ja potilaan näkökulmasta turvallisuuden edistäminen on sitä, että hän saa tarvitsemansa ja oikean hoidon, josta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Asiakas tai potilas otetaan mukaan hoidon turvallisuuden edistämiseen, ja hän tuo osaltaan esille tarvittavat taustatiedot. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009.) Turvallinen työskentely on ergonomista, hygieenistä ja aseptista. Ergonomisesti oikea työskentely on hoitajan kykyä tunnistaa asiakkaan voimavarat ja osata hyödyntää niitä asiakkaan parhaaksi niin, että asiakas mahdollisimman pienellä avustuksella pääsee esimerkiksi siirtymään turvallisesti ja miellyttävästi (Tamminen-Peter 2005). Hygieniaan kuuluu käsi- ja elintarvikehygienian lisäksi aseptisen työjärjestyksen noudattaminen, ympäristön puhtaanapito, käytettävien välineiden puhtaudesta tai steriiliydestä huolehtiminen, riittävä ja hyväkuntoinen suojavaatetus, erityissuojainten ja suojakäsineiden käyttö, tarvittavat eristystoimenpiteet ja näistä tiedottaminen. (Karhumäki 2009.) Tarttuvat taudit ja niiltä suojautuminen/suojaaminen nykypäivän haaste miten ihmisen vastustuskyky muuttuu tulevaisuudessa? (Tulevaisuuspaja 2009.) Elinympäristön ja hyvinvointiteknologian hyödyntäminen Elinympäristö muodostuu fyysisestä, sosiaalisesta ja symbolisesta ympäristöstä. Fyysiseen ympäristöön luetaan ilmasto, asumismiljöö ja luonto. Sosiaalinen ympäristö muodostuu ihmisistä ja yhteisöistä ja niiden välisestä vuorovaikutuksesta. Sosiaalinen ympäristö sisältää myös yksilön sosiaalisen statuksen ja toimeentulon. Symbolinen ympäristö on sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön liittyviä kulttuurisia symboleja, tapoja, sääntöjä, arvoja, uskomuksia ja tietoa. (Elo 2006.) Ympäristö on aina läsnä ihmisen arjessa ja vaikuttaa ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin monin tavoin (Tapaninen ym. 2002). Lähihoitajan tehtävänä on pyrkiä vaikuttamaan elinympäristöön siten, että se edistää asiakkaan terveyttä ja toimintakykyä. Kuntoutusajattelun ja toimintakykyä arjessa tukevan toiminnan vieminen omaan työhön toimintaympäristöstä riippumatta (Delfoi 2). Hoitamiseen liittyy entistä enemmän hoitamisen teknologian tuomia vaatimuksia ja tehtäviä, joissa vaaditaan myös teknistä osaamista (Delfoi 1). 79

80 Sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvinvointiteknologia määritellään tietoteknisiksi ja teknisiksi ratkaisuiksi, joilla ylläpidetään tai parannetaan ihmisen elämänlaatua, hyvinvointia tai terveyttä. Hyvinvointiteknologia jaetaan 6 osa-alueeseen: apuvälineteknologia, kommunikaatio- ja informaatioteknologia, sosiaaliset teknologiat ja turvallisuus, terveysteknologiat, esteetön suunnittelu ja Design for All -ajattelu sekä asiakas- tai potilastietojärjestelmät. (Ahtiainen & Auranne 2007.) Hyvinvointiteknologiasta puhuttaessa käytetään useita termejä kuten terveysteknologia, geronteknologia, tekniset apuvälineet jne. Englanninkielisessä kirjallisuudessa vastaavia termejä ovat technical aid, assistive device, assistive technology, adaptive equipment. Hyvinvointiteknologia voidaan jakaa myös low- ja high-teknologiaan, jolloin low-sanalla viitataan perinteisimpiin apuvälineisiin kuten tukikahvat ja high-sanalla teknisesti pidemmälle kehitettyihin laitteisiin. (emt.) Tekniikalla tarkoitetaan taitoa, esineiden suunnittelua ja valmistusta sekä erityisesti niiden avulla syntyviä uusia esineitä ja laitteita. Teknologia taas on tekniikkaan liittyvien laitteiden ja järjestelmien sekä nykyisin myös tiedepohjaisten taitojen ja tietojen yleisnimi. Teknologia siis sisältää välineiden keksimisen ja valmistamisen sekä edelleen niiden käyttämisen ja hyödyntämisen työn vaatimusten mukaisesti yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa (Delfoi 1). Välineiden keksiminen ja valmistaminen eivät kuulu lähihoitajan osaamisvaatimuksiin, mutta käyttäjäystävällisen teknologian kehittäminen edellyttää, että alan henkilöstö osallistuu asiakasnäkökulmasta laitteiden kehittämiseen. (emt.) Suomessa apuvälineluokituksesta ja standardoinnista huolehti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka ylläpitää myös kattavaa tietokantaa apuvälinealan palveluista ja organisaatioista. Tietokannasta löytyvät apuvälineluokituksen pää- ja apuluokat. ( Tietoa erilaisista apuvälineistä sekä näiden apuvälineiden käytön hallinta (Delfoi 2). Erittäin tärkeä näkökohta, myös apuvälineiden käyttöön innostaminen (Delfoi 1). Hoitamisen teknologinen osaaminen, johon liittyy erityisesti viestintään liittyvän teknologian taidot mutta myös erilaisten hoidon apuna käytettävien laitteiden ja apuvälineiden hallinta. (Delfoi 1.) Sosiaalisiin teknologioihin katsotaan tässä kuuluvan turvallisuutta ja riippumattomuutta lisäävät teknologiat. Yleisimpiä ovat turvahälytinjärjestelmät, kuten turvalaitteet ja niihin kuuluvat sosiaaliset palvelut (valvonta, apu, hoiva). Tavallisimpia ovat turvarannekkeet, joita on älyrannekkeita ja perinteisiä. Sosiaaliseen teknologiaan kuuluu myös Hyvinvointi-TV. (Ahtiainen & Auranne 2007.) Geronteknologian tehtävänä on kehittää ikääntyneille soveltuvaa teknologiaa ja poistaa ikääntyneiden ja jo käytössä olevan teknologian välinen kuilu. Yksi keskeisiä periaatteita on kaikille soveltuvan ympäristön ja teknologian suunnittelu (Design fo All), jolloin kaikki kansalaiset ikään ja toimintakykyyn katsomatta hyötyvät geronteknologian sovelluksista. (emt.) 80

81 Terveysteknologioilla tarkoitetaan erilaisia seuranta- ja mittauslaitteita (esim. terveysalan ammattilaisten käyttämä kotona asuvan asiakkaan verenpaineen etäseuranta), internet-pohjaisia omahoidon tukijärjestelmiä ja ns. ehealth-portaaleja. (emt.) Teknologian hyödyntäminen potilaan hoidossa, tiedon siirrossa, konsultaatioissa (Tulevaisuuspaja 2009). Työhyvinvoinnin edistäminen Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, että työntekijä ja työyhteisö työskentelevät osaavasti ja tuottavasti turvallisessa ja terveellisessä työssä, hyvin johdetussa organisaatiossa kokien työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi sekä elämän hallintaa tukevaksi (Anttonen & Räsänen 2009). Perustaito ammatissa ja sen eri yhteistyösuhteissa toimimisessa sekä oman ja työyhteisön hyvinvoinnissa ja jaksamisen edistämisessä (Delfoi 1). Lähihoitajan työhyvinvointiosaaminen sisältää ergonomisen, hygieenisen ja aseptisen työskentelytavan sekä työyhteisön hyvinvointia edistävän vuorovaikutuksen. Turvallisessa työyhteisössä ei esiinny väkivaltaa. Työväkivalta on tapahtuma, jossa työntekijää loukataan sanallisesti, uhataan tai pahoinpidellään työhön liittyvissä oloissa niin, että hänen turvallisuutensa, hyvinvointinsa ja terveytensä vaarantuu suorasti tai epäsuorasti (Työterveyslaitos, 2010). Perusammattitaidot rauhallisen ja aggressioita herättämättömän kommunikaation sekä väkivallan ehkäisyn osalta ovat tarpeen. Kyky olla ottamatta asiakkaiden reaktioita henkilökohtaisesti ja kyky suojata itseään ja muita ja välttää vaaroja sekä kyky viestittää uhista ja toimia osana tiimiä väkivallan ehkäisyssä. (Delfoi 1.) Työergonomia on osa työhyvinvointia. Ergonomian tavoitteena on ihmisen turvallisuus, terveys ja hyvinvointi sekä toiminnan tehokkuus ja sujuvuus (Työterveyslaitos 2005). Ergonomisesti hyvin suunnitellun työn tavoitteena on, että työntekijät voivat itse kehittää työtään, työmenetelmiä, työvälineitä ja työympäristöään omia ominaisuuksiaan vastaaviksi ja viihtyvät työssään. Hoitaja työskentelee hyvässä, tasapainoisessa asennossa ja hyödyntää apuvälineitä ja avustusympäristöä tarkoituksenmukaisesti. (Tamminen-Peter 2005.) Korostan ergonomiaa, oma keho toimii työvälineenä (Tulevaisuuspaja 2009). Erityisen tärkeää on hygieniaosaamisen sisäistäminen (aseptinen omatunto) ja soveltaminen kaikessa käytännön hoitotyössä (Delfoi 1). Hygienialla tarkoitetaan näkymättömien taudinaiheuttajien määrän pitämistä ihmiskehossa sellaisissa rajoissa, että ihmisen oma vastustuskyky kykenee voittamaan ne eikä sairastumista tapahdu. Lähihoitaja suojaa itseään huolehtimalla käsihygieniasta ja tarvittavista suojavarusteista. (Karhumäki, Jonsson & Saros 2009.) Aseptiikka tarkoittaa kaikkia toimenpiteitä tai toimintatapoja, joilla pyritään ehkäisemään ja estämään infektioiden syntyä. Aseptiikan avulla estetään mikrobien pääsy potilaaseen, hoitovälineistöön, potilasta hoitavaan henkilökuntaan sekä hoitoympäristöön. Aseptisen toiminnan tavoitteena on suojata ihmistä saamasta mikrobitartuntoja. (Karhumäki, Jonsson & Saros 2009.) Tulevaisuudessa tulevat korostumaan erilaiset infektiot ja sairaalabakteerit, joiden leviämisen ehkäisemiseksi hygieniaosaaminen on erityisen tärkeää (Delfoi 1). 81

82 9. Strategiaprosessin luotettavuuden ja laadun arviointi Strategiaprosessissa on ennakoitu lähihoitajan osaamistarpeita vuoteen 2020 alalla tarvittavan laaja-alaisen ja eri osa-alueiden erikoistuneemman osaamisen osalta. Strategiaprosessi on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmiä soveltaen. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta ja laatua arvioidaan koko tutkimusprosessin aukottomuudella ja tutkimusetiikalla (Lincoln 1995). Laadullisen tutkimuksen laatua arvioidaan aluksi tehtävän asettelulla. Tutkimusaiheen tulisi herättää kiinnostusta ja löytää lukijansa. Hyvät tutkimuskysymykset on muotoiltu kriittisesti. (Rowan & Huston 1997.) Tämän strategian tehtävä on asetettu Opetushallituksen toimeksiannossa joulukuussa 2008 (ks. luku 2) ja hankkeen toteuttajien kanssa tehdyssä hankesopimuksessa Opetushallitus on edellyttänyt, että strategiassa linjataan, miten sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tuottama osaaminen vastaa sosiaalialan, kuntoutusalan, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osaamistarpeisiin. Tutkimusmetodien kuvaaminen tuo esille laadullisen lähestymistavan, tutkimusasetelman, mahdolliset otantatekniikat ja menetelmät, joilla aineisto on kerätty ja analysoitu (Rowan & Huston 1997). Kutakin näistä aiheista on kuvattu tässä raportissa mahdollisimman tarkasti (luku 7). Hyvä tutkimusasetelman kuvaus on tiheä. Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää kuvata tutkimusasetelman kontekstia riittävän yksityiskohtaisesti, jotta lukija voi hahmottaa ja ymmärtää tutkimusympäristön kokonaisuuden. (emt.) Lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristöä on kuvattu luvussa 5. Laadullisessa tutkimuksessa otantatekniikat voivat poiketa kvantitatiivisen tutkimuksen tekniikoista. Tutkimuksessa tulee kuvata, millä tavalla otokset tai näytteet on valittu, onko käytetty esimerkiksi harkittuja näytteitä, ja perustella niiden sopivuus tutkimusmetodiin ja tutkimuskysymyksiin. Näitä ratkaisuja tehdään tutkimusprosessin kuluessa ja ne on eriteltävä. (emt.) Tämän strategiahankkeen Delfoi-panelistien, valmistelevien työryhmien, tulevaisuuspajojen ja fokusryhmien osallistujat ja osallistujien valinta on kuvattu luvussa 4 ja liitteessä 1. Valinnoilla on pyritty kattamaan mahdollisimman laaja asiantuntijuus lähihoitajan työn näkökulmasta. Tutkimuksessa tulee kuvata riittävän yksityiskohtaisesti, tarkkana polkuna, aineiston syntymisen vaiheet. (emt.) Tässä raportissa käytetyt metodit ja aineiston analyysi on kuvattu yksityiskohtaisesti luvussa 7. 82

83 Tutkimuksessa tulee kuvailla, miten arvioidaan tutkimustulosten adekvaattiutta eli aineistovastaavuutta, aukottomuutta tai läpinäkyvyyttä (emt.; Eskola & Suoranta 1998). Jos tutkimustulokset saavat tukea toisista vastaavaa ilmiötä tarkastelleista tutkimuksista, voi vahvistuvuuden vaatimuksen ajatella täyttyvän (Eskola & Suoranta 1998). Tämän hankkeen tuloksia on verrattu Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän samanaikaisesti toteuttaman SOTE-ENNAKOINTIhankkeen tuloksiin. SOTE-ENNAKOINTI on valtakunnallinen ESR-hanke, jossa ennakoidaan sosiaali- ja terveysalan sekä pienten lasten päivähoidon tulevaisuuden muutoksia, niiden vaikutuksia palvelurakenteisiin ja -prosesseihin sekä henkilöstön työnjakoon, tehtäviin ja osaamisvaatimuksiin. Hankkeen väliraportissa (Vesterinen 2009) on todettu, että tulevaisuuden megatrendit liittyvät asiakaslähtöisyyden, ennaltaehkäisevän työtavan ja varhaisen puuttumisen, moniammatillisen yhteistyön, kehittyvän teknologian ja monikulttuurisuuden korostumiseen. Toimintaympäristön muutokset ja asiakaslähtöisyyden korostuminen edellyttävät tulevaisuudessa uuden palvelurakenteen tuntemista ja kykyä palveluohjaukseen. Tutkimus on luotettava, jos tutkimuksen tulkinnat ja käsitteellistäminen vastaavat tutkittavien käsityksiä. Eräs keino tämän todentamiseen on triangulaatio. (Rowan & Huston 1997.) Triangualaatio voi toteutua esimerkiksi siten, että tutkimukseen osallistuneet todentavat aineistosta tehtyjä tulkintoja (emt.). Hankkeessa käytetyn Delfoi-metodin periaatteena on palautteisuus. Mielipiteitä ei kerätty vain analysoitavaksi, vaan vastaustieto kierrätettiin takaisin asiantuntijoille. Palautetiedon avulla vastaajia ohjattiin perustelemaan valintojaan. Tiedonmuodostus eteni vaiheittain siten, että ensimmäinen Delfoi-paneeli muodosti pohjan seuraavalle paneelille. Lisäksi hankkeen tuloksia esiteltiin sosiaali- ja terveysalan työntekijöille SuPer ry:n jäsenilloissa, Tampereen ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa neuvottelukunnassa, Oulun sosiaali- ja terveysalan selvitystyöryhmässä, Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksen tulevaisuusseminaarissa ja TerveSos-messuilla sekä opettajille Oulun seudun ammattiopiston Kontinkankaan yksikön ja Tampereen ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan opettajakunnan kokouksissa. Em. tilaisuuksista saadut palautteet tukivat tulosten tulkintaa. Tutkijoiden triangulaationa (vrt. Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009; Maxwell 1996) on yhdistetty hanketyöntekijöiden erilaisia näkökulmia ja asiantuntijuutta. Molemmat hanketyöntekijät ovat analysoineet sisällönanalyysilla koko aineiston erikseen ja päätyneet samoihin tuloksiin. Hanketyöryhmään elokuusta 2010 liittyneet kaksi uutta työntekijää ovat lukeneet aineiston läpi ja kommentoineet sen tulkintaa. Lisäksi valmistelevat työryhmät ja ohjausryhmä ovat kommentoineet hanketyöntekijöiden analyysin tuloksia useissa vaiheissa hankkeen aikana. Tulkintaa on tarkennettu saatujen kommenttien perusteella. Strategiatyön laatua voidaan osoittaa erityisesti yksityiskohtaisella ja läpinäkyvällä raportoinnilla. Tässä raportissa on kuvattu koko hankeprosessi, aineiston analyysi ja tulkinta yksityiskohtaisesti, jotta lukija saa kuvan siitä, miten lopputulokseen on päädytty. Luvussa 6.1 on tuotu esille ennakointihankkeiden toteutuksen kritiikkinä työntekijöiden, opettajien ja opiskelijoiden vähäinen rooli, alan keskeisten asiakasryhmien näkemysten jääminen vähälle huomiolle sekä ohjausryhmän 83

84 asiantuntemuksen jääminen vaille dokumentointia. Tämän strategiahankkeen aineistossa näkyy asiantuntijanäkökulman ohella alan työntekijöiden, opettajien, koulutuksen sidosryhmien ja keskeisten asiakasryhmien näkökulma. Opiskelijanäkökulma tuli esille valmistelevien työryhmien ja tulevaisuuspajojen opiskelijaedustajien kautta. Opiskelijoille suunnattu kysely ei tuottanut toivottua tulosta. Vähäisen vastaajamäärän takia se jätettiin tulosten analyysissä huomiotta. Ohjausryhmän osallistuminen prosessin ohjaukseen on dokumentoitu ohjausryhmän pöytäkirjoihin ja raportoitu tässä raportissa. Ennakointiprosessi on sekä ennakointitutkimuksen että strategian tulosten näkökulmasta esitelty raportin kirjoittamisen yhteydessä marraskuussa 2010 Ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä sekä joulukuussa 2010 Kuntoutusalan, Sosiaalialan ja Terveysalan koulutustoimikuntien työseminaarissa. Kummassakin yhteydessä sekä ennakointiprosessi että lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeiden kuvaus on katsottu onnistuneeksi. Ennakointiprosessia on menetelmällisesti pidetty monipuolisena ja käytettyjä menetelmiä toisiaan loogisesti tukevina. Tutkimusasetelmalle on esitetty teoreettiset perustelut. Osaamistarpeiden määrittelyssä käytettyjä käsitteitä on sisällöllisesti tarkasteltu teorian ja aineiston vuoropuheluna. Ohjausryhmä on marraskuussa 2010 katsonut strategiahankkeen saavuttaneen menetelmällisesti ja tuloksiltaan tavoitteensa. 84

85 10. Pohdinta Tässä luvussa tarkastellaan lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeita suhteessa voimassa olevan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteen ammattitaitovaatimuksiin. Tarkastelunäkökulmia on kolme: mikä osaamistarpeissa on pysyvää, mikä muuttuu ja minkä toivotaan muuttuvan. Tutkinnon perusteen mukaan (Opetushallitus 2010) sosiaali- ja terveysalan toiminnan tavoitteena on asiakkaiden toimintakyvyn ylläpitäminen sekä osallisuuden, hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisvaltainen edistäminen. Lähihoitaja tekee terveyttä edistävää, ehkäisevää ja kuntouttavaa kasvatus-, hoito- ja huolenpitotyötä. Lähihoitajan ammattitaito muodostuu ammattieettisestä, tiedollisesta, taidollisesta ja esteettisestä osaamisesta. Tässä selvityksessä lähihoitajan perustehtäväksi on määritelty asiakkaan tai potilaan päivittäisten toimintojen tukeminen elämänkulun eri vaiheissa terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen. Tulevaisuuden osaaminen muodostuu neljästä osa-alueesta ammatillinen kasvu ja oppiminen, ammattietiikka, ammatillinen vuorovaikutus sekä ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö. Perustehtävässä on paljon pysyvää, mutta osaamistarpeissa korostuu nykyistä voimakkaammin ymmärrys asiakkaan tarpeista ja elämänkulusta. Päivittäisten toimintojen käsite on laajennettu sisältämään myös arjen hallinnan ja arjen sujumisen tukemisen. Kuntouttava työ ei erillisenä osaamistarpeena tule esille, koska terveyden ja hyvinvoinnin suunnitelmallinen edistäminen on aina toimintakykyä ylläpitävää ja edistävää. Toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä näkökulma on kirjoitettu sisään kaikkeen lähihoitajan tulevaisuuden osaamiseen. Tämän sisäistämiseksi toivotaan koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman toteutuksessa sisällöllisten painotusten muutosta terveyden ja hyvinvoinnin suunnitelmallista edistämistä painottavaa näkökulmaa. Tutkinnon perusteen mukaan (Opetushallitus 2010) alalla tarvitaan laaja-alaista osaamista ja erikoisosaamista. Asiakasryhmät ovat erilaisia ja heidän kanssaan tehdään työtä monenlaisissa toimintaympäristöissä. Tämän selvityksen mukaan lähihoitajan osaamistarpeissa painottuu laaja-alainen osaaminen. Erikoistuneemman osaamisen tarve määräytyy asiakkaan tarpeiden ja elämänkulun mukaisesti eri toimintaympäristöissä. Asiakkaiden ja toimintaympäristöjen erilaisuudessa vain muutos näyttää olevan pysyvää. Asiakkaiden tarpeet monimutkaistuvat ja monimuotoistuvat. Toimintaympäristö on palvelujärjestelmän muotoutumisen osalta murroksessa. Tämän selvityksen asiantuntija-aineiston mukaan lähihoitajan tulevaisuuden toimintaympäristö on yhä enemmän koti tai sitä vastaava (Delfoi1). Sosiaali- ja terveysalan toiminnot nivoutuvat yhä enemmän yhteen, mistä syystä erikoistuneempaa osaamista ei voida kuvata eritellen sosiaalialan, kuntoutuksen, perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon osaamistarpeina. 85

86 Alan ammattien tehtävärakenne on muutoksessa. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto luotiin 1990-luvun alussa laaja-alaiseksi alan perusosaamisen tarpeisiin vastaavaksi tutkinnoksi. Perusteluna olivat työelämän tarpeet ja kokonaisvaltainen näkemys asiakkaan tai potilaan tarpeista. Oli tarve päästä eroon pirstaloituneesta koulutus- ja työammattirakenteesta. Alan työvoimatarve kasvaa. Lähihoitajan laaja-alaisen osaamisen nähdään osin sisältävän työtehtäviä, joihin työmarkkinoilla voitaisiin vastata perustutkintoa suppeammalla koulutuksella. Keskustelua käydään ns. avustavista tehtävistä, joilla ymmärretään esimerkiksi kodinhoitoon, ruokailuun, asioinnissa avustamiseen ja päivittäiseen hygieniaan liittyviin asiakkaan tarpeisiin vastaamista. Sosiaali- ja terveysalalle näyttäisi syntyvän uusi hoiva-avustajien ammattikunta. Lähihoitajan rooli alansa asiantuntijana korostuu avustavan henkilökunnan lisääntymisen myötä (Delfoi 1). Sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö ovat yhteistyössä suunnitelleet aikuiskoulutuksena toteutettavan kehittämishankkeen hoiva-avustajakoulutusta varten. Pilottihankkeen rahoituksesta vastaisi työ- ja elinkeinoministeriö ja se aloitettaisiin keväällä 2011 ilmoittautumisensa perusteella valittavilla ELYkeskusalueilla. Hanke toteutettaisiin vuosina Tutkinnon suorittajat suorittaisivat vuoden (40 opintoviikon) kestoisessa koulutuksessa Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta kaksi tutkinnon osaa (Kasvun tukeminen ja ohjaus, Kuntoutumisen tukeminen) sekä yhden tutkinnon osan jostain muusta ammatillisesta tutkinnosta tutkinnon perusteiden mukaisesti. Koulutuksen suorittaneilla olisi mahdollisuus yksilöllisessä aikataulussa jatkaa opintojaan niin, että koko tutkinto tulisi suoritetuksi (Työ- ja elinkeinoministeriö ). Tutkinnon perusteen (Opetushallitus 2010) mukaan työ edellyttää lähihoitajalta halua huolehtia oman osaamisensa jatkuvasta kehittämisestä. Hän seuraa alansa kehitystä, päivittää tietojaan ja osallistuu lisä- ja täydennyskoulutukseen oman osaamisensa päivittämiseksi. Tutkinnon suorittanut lähihoitaja voi työskennellä myös itsenäisenä yrittäjänä. Tämän selvityksen mukaan ammatillisen kasvun ja oppimisen taidot ovat tulevaisuuden osaamisessa keskeisiä. On tärkeää tunnistaa oma osaaminen ja sen rajat. Nykyistä enemmän painottuu jatkuva kriittinen tiedon hallinta. Tiedonhallintataidot pitävät sisällään tiedon hankinnan taidot ja erityisesti tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen. Toimintaympäristön muutoksen painottuessa asiakkaan tai potilaan kotona tehtävään työhön edellytetään itsenäistä ongelmien ratkaisua ja päätöksentekoa, vaikka työntekijä toimii moniammatillisen tiimin jäsenenä. Tulevaisuuden lähihoitaja on aloitteellinen, vastuullinen, itseohjautuva ja osaamistaan jatkuvasti kehittävä sisäinen yrittäjä. Vahva sisäinen yrittäjyys nähdään erikoistuneemman osaamisen osa-alueena. Lähihoitajan tulee kyetä myös ennakoimaan oman osaamisensa kehittymistä; tarvitaan tulevaisuudenennakointiosaamista (Delfoi 1). Tämän selvityksen tulosten mukaan liiketoimintaosaamisen lähihoitaja hankkii vasta perustutkinnon suoritettuaan. Tutkinnon perusteen mukaan (Opetushallitus 2010) lähihoitajan työtä ohjaavat keskeiset periaatteet ovat elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Tämän selvityksen mukaan 86

87 ammattieettinen osaaminen perustuu oman ihmiskäsityksen tiedostamiselle. Alan arvojen ja niihin perustuvien säädösten sisäistäminen on tie ammatilliseen itsetuntemukseen, mitä käsitettä voimassa olevassa tutkinnon perusteessa ei käytetä. Syvintä ammattieettistä osaamista on asiakkaan tai potilaan asianajajana toimiminen, joka on asianajajuutta yksilön ja yhteisön tai organisaation tasolla. Yksilötasolla asianajajuus tulee esille tilanteissa, joissa asiakkaalla tai potilaalla itsellään ei ole voimavaroja. Yhteisön tai organisaation tasolla asianajajuus on vaikuttamista hoidon tai palvelun laatuun tuomalla esille asiakkaiden tai potilaiden tarpeita. Voimassa olevassa tutkinnon perusteessa (Opetushallitus 2010) asianajajuus-käsitettä ei käytetä; vain mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelman/osaamisalan ammattitaitovaatimuksissa todetaan, että opiskelija tai tutkinnon suorittaja vahvistaa mielenterveys- ja päihdeasiakkaan asemaa. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiltä on aina edellytetty hyviä vuorovaikutus-, ihmissuhde ja neuvottelutaitoja sekä työyhteisössä että erilaisten asiakkaiden tai potilaiden kanssa (Opetushallitus 2010). Tämän selvityksen mukaan ammatillisilla vuorovaikutustaidoilla tarkoitetaan vähimmillään, että lähihoitaja tuntee työelämän pelisäännöt ja osaa tehdä asiakaspalvelutyötä. Ammatillisessa vuorovaikutuksessa ja ohjauksessa korostuu dialogisuus eli tasavertaisuus asiakas- tai potilassuhteissa. Parhaimmillaan ammatillinen vuorovaikutus rakentuu hoito-, hoiva- ja kasvatuskumppanuuden periaatteelle. Voimassa olevassa tutkinnon perusteessa kumppanuus-käsite tuodaan esille verkostoyhteistyön osaamisena; osaamistarpeena kasvatuskumppanuus mainitaan lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelman/osaamisalan ammattitaitovaatimuksissa (emt.). Tässä selvityksessä kumppanuus on asiakaslähtöisen toiminnan perustavoite kumppanuus-ajattelun sisäistäminen on erikoistuneemman osaamisen osa-alue. Kumppanuus-käsitettä on tässä selvityksessä käytetty tavanomaista laajemmin; hoitokumppanuus-käsitettä käytetään sosiaali- ja terveydenhuollossa vielä rajatusti. Kommunikointi asiakkaiden kanssa tapahtuu henkilökohtaisen kontaktin lisäksi erilaisin sähköisin viestimin, mikä edellyttää monipuolista teknologista osaamista. Kulttuurien kirjo lisääntyy entisestään, mikä asettaa vaatimuksia kulttuurienväliselle osaamiselle. Kestävän kehityksen osalta tässä selvityksessä määritellyt osaamistarpeet eroavat olennaisesti voimassa olevasta tutkinnon perusteesta. Tutkinnon perusteen (Opetushallitus 2010) mukaan kestävä kehitys on yksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista ja määritelty siten, että opiskelija tai tutkinnon suorittaja toimii kestävän kehityksen ekologisten, taloudellisten, sosiaalisten sekä kulttuuristen periaatteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen osa-alueita ei ole tarkemmin avattu. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ammattitaitovaatimuksissa kestävä kehitys mainitaan Hoidon ja huolenpidon sekä Kuntoutumisen tukemisen tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksissa ja koulutusohjelmien/osaamisalojen arviointikriteereissä. Kestävän kehityksen periaatteiden mukainen toiminta on näissä liitetty luontoa säästävien materiaalien, välineiden ja menetelmien käyttöön, energiaa säästäviin työtapoihin sekä taloudelliseen ja laadukkaaseen toimintaan. Tässä selvityksessä kestävä kehitys nähdään voimassa olevaa tutkinnon perustetta (Opetushallitus 2010) laajempana. Osaamistarpeiden määrittelyn lähtökohtana on, että kaikki lähihoitajan tekemä hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö edistää kestävää kehitystä. Työn tavoitteena on tukea asiakkaiden tai potilaiden perustarpeiden 87

88 toteutumista, ylläpitää ja edistää heidän toimintakykyään sen kaikilla osa-alueilla ja viime kädessä pyrkiä asiakkaan tai potilaan itsestä huolenpidon edistämiseen. Luontoa säästävien materiaalien ja välineiden käyttäminen on ekogologisesti kestävää kehitystä, ja palvelujen toteuttaminen siten, että voidaan turvata asiakkaiden tai potilaiden itsenäinen elämä mahdollisimman pitkään, on sekä sosiaalisesti, kulttuurisesti että taloudellisesti kestävää kehitystä. Tämä pitää sisällään myös turvallisuuden kokemuksen. Oikea-aikaisella palveluohjauksessa voidaan vaikuttaa tarkoituksenmukaiseen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Palveluntuottajien verkostoituminen edellyttää lähihoitajalta palveluketjujen tuntemusta ja verkostoissa toimimisen taitoja. Elinympäristöä ja hyvinvointiteknologiaa hyödyntämällä voidaan edistää asiakkaiden elämänlaatua ja ekologisestikin kestävää kehitystä. Työntekijöiden ja työyhteisöjen hyvinvointi vaikuttaa konkreettisesti työssä jaksamiseen ja työuran pituuteen. Tulevaisuuden lähihoitajan tulee koulutuksensa aikana sisäistää työnsä tärkeäksi osaksi kestävän kehityksen edistämistä. 88

89 11. Strategian linjaukset Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämistä koskevat linjaukset perustuvat luvussa 8 esitettyihin lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Perustutkinto tuottaa työelämään siirtymisen edellyttämän ammattitaidon ja tarjoaa opiskelijalle tai tutkinnon suorittajalle niin laaja-alaisen osaamisen, että hänellä on mahdollisuus työskennellä vaihtelevissa työtehtävissä sosiaali- ja terveysalan eri toimintaympäristöissä ja täydentää osaamistaan myöhemmin. Erikoistuneemman osaamisen tarve määräytyy asiakkaan tai potilaan tarpeiden mukaisesti eri toimintaympäristöissä eikä sitä tämän selvityksen tulosten perusteella voida kuvata eritellen sosiaalialan, kuntoutuksen, perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon osaamistarpeina. Lähihoitajan perustehtävä on asiakkaan tai potilaan päivittäisten toimintojen tukeminen elämänkulun eri vaiheissa terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen. Osaamistarpeiden neljä osa-aluetta ovat ammatillinen kasvu ja oppiminen, ammattieettinen osaaminen, ammatillinen vuorovaikutus sekä ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä asiakkaan tai potilaan hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö. Voimassa oleva tutkinnon peruste antaa mahdollisuuden osaamistarpeiden huomioimiseen, mutta niiden sisäistäminen edellyttää koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman toteuttamisessa sisällöllisten painotusten muutosta. Tätä työtä tukemaan on syksyllä 2010 käynnistetty Tampereen ammattiopiston ja Oulun seudun ammattiopiston toteuttama Sotestrategia käyttöön hanke. Hankkeessa strategiaprosessin tulokset levitetään vuoden 2011 aikana valtakunnallisesti sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa järjestävien koulutuksen järjestäjien, alan sidosryhmien sekä alan työelämän käyttöön. Ensimmäisessä vaiheessa koulutetaan oppilaitosten opettajia. Toisessa vaiheessa koulutetaan työpaikkaohjaajakoulutuksen vastuuopettajia eri oppilaitoksissa tarkoituksena siirtää selvityksen tulokset työpaikkaohjaajakoulutusten sisältöihin. Tuloksia levitetään myös sosiaali- ja terveysalan eri organisaatioiden esimiestehtävissä toimivien henkilöiden ja työpaikkaohjaajien käyttöön työelämälle suunnatuissa levitystilaisuuksissa. Opetusministeriö osoittaa vuosittain valtionavustuslain (688/2001) mukaisia avustuksia opetustoimen henkilöstökoulutukseen. Opetushallitus julistaa avustukset haettavaksi. Niiden käyttötarkoituksena on opetustoimen henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutushankkeiden rahoittaminen Opetushallituksen toimialalla. Tämän selvityksen tulosten siirtyminen käytännön opetustyöhön edellyttää sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen opettajien täydennyskoulutusta opetuksen sisällöllisten painopisteiden muuttamiseksi. Avustuksia tulee suunnata sosiaali- ja terveysalan opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen osalta sellaisiin hankkeisiin, joiden sisällöissä ja toteutuksessa korostuvat tässä strategiassa esille tuodut osaamistarpeet. 89

90 Lähteet Aarnio, H. & Enqvist, J Dialoginen oppiminen verkossa. Opetushallitus. Kehittyvä koulutus 2/2001. Aho, P Haasteet ja asiantuntijuus sosiaalialan työssä. WSOY. Airaksinen, T Moraalifilosofia. WSOY. Airaksinen, T. (toim.) Ammattien ja ansaitsemisen etiikka. Helsinki. Yliopistopaino. Ahtiainen, M. & Auranne, K Hyvinvointiteknologian määrittely ja yleisesittely. Teoksessa Suhonen, L. & Siikanen, T. (toim.). Hyvinvointiteknologia sosiaali- ja terveysalalla hyöty vai haitta? Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu. Sarja C Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 26, Alaranta, H. & Pohjolainen, H Teoksessa Alaranta H., Pohjolainen T., Salminen J., Viikari - Juntura, E. (toim.) Fysiatria. Gummerus Kirjapaino. Jyväskylä. Allardt, E Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. WSOY. Porvoo. Antikainen, A. & Komonen, K Elämänkerta ja elämänkulku kasvatuksen ja aikuiskasvatuksen sosiologiassa. Teoksessa Sallila, P. Elämänlaajuinen oppiminen ja aikuiskasvatus. Aikuiskasvatuksen 44. vuosikirja. KVS. Helsinki. Anttonen, A. & Zechner, M Tutkimuksen lähestymistapoja hoivaan. Teoksessa Anntonen, A., Valokivi, H. & Zechner, M. (toim.). Hoiva. Tutkimus, politiikka ja arki. Vastapaino. Tampere. Anttonen, H. & Räsänen, T Työhyvinvointi uudistuksia ja hyviä käytäntöjä. Työterveyslaitos. Helsinki. Backman, K Kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpito. Acta Universitatis Ouluensis D 624. Oulu: Oulun yliopisto. ISBN (PDF) URI: Benner, P Aloittelijasta asiantuntijaksi. Suom. K. Toivanen. WSOY. Juva. Bu, X. & Jezewski, M.A Developing a mid-range theory of patient advocacy through concept analysis. Journal of Advanced Nursing, Carlton-LaNey, I Social Workers as Advocates for Elders. Teoksessa Reisch, M. & Gambrill, E Social Work in the 21st Century, Sage Publications Ltd. 90

91 Elinkeinoelämän Keskusliitto Palvelut 2020 Osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa. Loppuraportti. Elo, S Teoria pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Väitöskirja. Oulun yliopiston Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulu. Eriksson, K Om dokumentitation vad den är och vad den inte är. Teoksessa: Dahöström, K. (toim.) Konsten att dokumentera om vårdnad. Studielitteratur, Lund. Eriksson, E. & Arnkil, T. (toim.) Ammattilaiset arvelevat toisistaan: tulkintaverkostot psykososiaalisessa työssä. Helsinki, Stakes. Eskola, J. & Suoranta, J Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Finnsight Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät. Tekes. Suomen Akatemia. Helsinki. Haahtela, T Astman varhainen hoito tärkeää näyttö vahvistuu. Duodecim 2003;119(21): Haho, A Hoitamisen olemus. Hoitotyön historiasta, teoriasta ja tulkinnasta hoistamista kuvaaviin teoreettisiin väittämiin. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Oulun yliopisto. Oulu. Hakala, R. ja Tahvanainen, S. Lähihoitajat 2020 sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtavan koulutuksen kehittämisstrategian taustaselvitys. Hanhijoki, I., Katajisto, J., Kimari, M. & Savioja, H Koulutus ja työvoiman kysyntä Tulevaisuuden työpajat osaajia tarvitaan. Helsinki: Opetushallitus. Hanhijoki, I., Katajisto, J., Kimari, M., Savioja, H. 2009a. Koulutus ja työvoiman kysyntä Väliarvio _02_2010.pdf Hassinen-Ali-Azzani, T Terveys ja lapset ovat Jumalan lahjoja. Etnografia somalialaisten terveyskäsityksistä ja perhe-elämän hoitokäytännöistä suomalaiseen kulttuuriin siirtymävaiheessa. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 95. Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos. Haverinen, L., Saarilahti, M., Arjen hallinnasta arjen vastuuseen. Näkökulmia ja sovelluksia arjen hallinta käsitteestä. Teoksessa, Janhonen-Abruquah, H., Toim. Kodin arki. Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos. Heinonen, J Sisäinen yrittäjyys organisaation kehittämisen välineenä. Aikuiskasvatus 2/2001, Heinonen, S Tulevaisuuden työelämän osaamistarpeet ja toimintaympäristöä muokkaavat paradoksit. Futura 4/2005. Heinonen, S Riskikäsitteen moniulotteisuus tulevaisuudentutkimuksessa. Futura 4/ Luettu

92 Heinonen, S Osaaminen tulevaisuudessa tarpeet ja haasteet. Luento ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä Helakorpi, S Työn taidot. HAMK. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 2/2005. Helakorpi, S Osaaminen ja sen tunnistaminen työelämän ja koulutuksen yhteisenä haasteena. Ammattikorkeakoulujen verkkojulkaisu No 4/ Luettu Helkama, K. & Myllyniemi, R. & Liebkind, K Johdatus sosiaalipsykologiaan. Edita, Helsinki. 3. painos. Hiilamo, H., Kangas, O., Manderbacka, K., Mattila-Wiro, P., Niemelä, M. & Vuorenkoski, L Hyvinvoinnin turvaamisen rajat. Näköaloja talouskriisiin ja hyvinvointivaltion kehitykseen Suomessa. Kelan tutkimusosasto. Vammalan Kirjapaino Oy. Sastamala. Hirsjärvi, S Kasvatusta koskevia peruskäsitteitä. Teoksessa Hirsjärvi, S. Huttunen, J. (toim.). Johdatus kasvatustieteeseen. WSOY. Juva. & Hupli, M Sairaanhoitajan ja sairaanhoitajaopiskelijan hoitotyön päätöksenteko kolmella eri menetelmällä tutkittuna. Turun yliopisto. Lääketieteen tiedekunta. Hoitotieteen laitos. Väitöskirja. Turku. Hupli, M Sairaanhoitajan ja sairaanhoitajaopiskelijan päätöksenteon tutkiminen - teoreettisia ja menetelmällisiä lähtökohtia. Teoksessa Hupli, M. Lehti, T. Leino- Kilpi, H. (toim.) Hoitamisen sokkeloissa. Hoitotiede Pro Nursing ry:n vuosikirja. Kirjapaino Pika Oy, Turku Hurnasti, T Apuvälinepalveluja ohjaavien käsitteiden tulkintaa. Kuntoutustyöntekijöiden erilaiset näkemykset lääkinnällisen kuntoutuksen apuväline ja päivittäiset toiminnot käsitteistä. Satakesin työpapereita 22/2006. Härkönen, U Mitä varhaiskasvatus on? Teoksessa Nuutinen, P. & Savolainen, E. (toim.). 50 vuotta opettajankoulutusta Savonlinnassa. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Iivanainen, A. & Syväoja, P Hoida ja kirjaa. Hygieia-saira. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. Ilmonen, K Sosiologia, rutiinit ja kulutus. Sosiologia 35 (1998): 2, Immonen-Orpana, P Onnistuneen ikääntymisen ymmärrystä rakentamassa. Fysioterapeuttiopiskelijoiden oppiminen kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen kehyksessä. Väitöskirja. Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Jokinen, E Aikuisen arki. Helsinki. Gaudeamus. Juhila, K Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina: sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Gummerus Kirjapaino. Jyväskylä. Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K Tutkimus hoitotieteessä. WSOY. Karhumäki, E. & Jonsson, A. & Saros, M Mikrobit hoitotyön haasteena. Edita. Helsinki. 92

93 Karila, K Vanhempien ja päivähoidon henkilöstön keskustelut kasvatuskumppanuuden areenoina. Kasvatus 36 (2), Kettunen, R. & Kähäri-Wiik, K. & Vuori-Kemilä, A. & Ihalainen, J Kuntoutumisen mahdollisuudet. WSOY. Helsinki. Kielilaki 423/2002. Finlex. Kokemuskoulutustoiminta. Luettu Kokkinen, A. & Maltari-Ventilä, L Hoito- ja huolenpitotyön sanasto. Gummerus Kirjapaino oy. Jyväskylä. Kokko, R-L. & Koskimies, M Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona. Dialogisten verkostopalaverien välitön palaute. Stakesin raportteja 17/2007. Kujala, E Asiakaslähtöinen laadunhallinnan malli. Tilastolliseen prosessin ohjaukseen perustuva sovellus terveyskeskukseen. Acta Universitatis Tamperensis 914. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Kukkonen, S. & Piirainen, A Ihmisen perusliikkuminen ja sen edistäminen. Helsinki. Kirjayhtymä. Kuusi, O. & Linturi, H Delfoi oraakkelin matkassa. Luettu Kuntaliitto. Luettu Kärkkäinen, O. ym Ammattiuramallin kehittäminen toisen asteen koulutuksen saaneelle henkilökunnalle. Työryhmän raportti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Kärppä, J. & Laurila, T. & Lundgren, K Kestävää ammatillista koulutusta näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen. Opetushallitus. Helsinki. Kääriäinen, M Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulu. Laki ammatillisesta koulutuksesta. 630/1998. Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. 631/1998. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 785/1992. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. 812/2000. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. 559/1994. Lauri, S. & Elomaa, L Hoitotieteen perusteet. WSOY. Juva. Lauri, S. & Eriksson, E. & Hupli, M Hoidollinen päätöksenteko. WSOY. Juva. 93

94 Lauri, S. & Salanterä, S Hoitotyön päätöksentekoteoria. Hoitotiede Vol 14 (4) Leino-Kilpi, H Hyvän hoitamisen arviointiperusteet. Lääkintöhallituksen julkaisuja Helsinki. Leino-Kilpi, H. & Vuorenheimo, J Potilas hoidon laadun arvioijana. Raportteja 68. Sosiaali- ja terveyshallitus. Helsinki. Leino-Kilpi, H. & Välimäki, M Etiikka hoitotyössä. WSOY. Juva. Leveälahti, S. & Järvinen, J. & Vesterinen, N Selvitys ammatillisten osaamistarpeiden ennakointimalleista. Foredata Oy. Lincoln, Y.S Emerging criteria for quality in qualitative Inguiry, Sep95, Vol. 1 Issue 3. P275, 15p. research. Qualitative Linturi, H Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007, Mannermaa, M Tulevaisuuden hallinta. Skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY. Ekonomia-sarja. Mannermaa, M Tulevaisuusbarometrit. Luettu Maxwell, J.A Qualitative Research Desing. An Interactive Approach. Sage Publications. Menzel, H.C., Krauss, R., Uljin J.M. & Weggeman, M Developing characteristics of an intrapreneurshipsupportive culture. Working Papeer Eindhoven Centre for Innovation Studiet, The Netherlands. Metsämuuronen, J Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta etsimässä. Viro. Metsämuuronen, J Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Gummerus Kirjapaino Oy. Helsinki. Mielenterveyslaki /1116. Finlex. Mikkola, L Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Viestinnän laitos. Väitöskirja. Morgan, D Focus Group Interviewing. Teoksessa Gubrium, J.F. & Holstein, J. (toim.). Handbook of Interview Research. Context & Methods. Sage Publications, Mönkkönen, K Vuorovaikutus. Dialoginen asiakastyö. Edita. Niemelä, P Turvallisuuden käsite ja tarkastelukehikko. Teoksessa Niemelä, P, Lahikainen, AR. (toim.) Inhimillinen turvallisuus. Kirjakas/Tallprint. Tallinna. Nurmio, A. & Turkki, t. (toim.) Elinvoimainen Suomi. Helsinki: Sitra. 94

95 Ojanen, S Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. 2. uusittu painos. Helsinki. Palmenia-kustannus. Opetushallitus Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja. ammatillisen perustutkinnon perusteet. Määräys 17/011/2010. Opetusministeriö Koulutus ja tutkimus Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriö Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnin tilasta ja kehittämistarpeista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:5. Opetusministeriö Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnin tilasta ja kehittämistarpeista Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:4. Opetusministeriö Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnin tilasta ja kehittämistarpeista Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:3. Otala, L Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. WSOYpro. Helsinki. Partanen, A. & Moring, J. & Nordling, E. & Bergman, V. toim Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna THL.16/2010. Parviainen, L Fokusryhmät. Teoksessa Ovaska, S., Aula, A. & Majaranta, P. (toim.) Käytettävyystutkimuksen menetelmät, Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos B Pelkonen, M Itsestä huolenpito ja hoitotyön palvelut. Tutkimus nuorten kuntalaisten sekä terveyden- ja sairaanhoitajien itsestä huolenpitoa, terveyttä ja hoitotyötä koskevista käsityksistä. Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen julkaisusarja. Helsinki. Pentikäinen, L., Tuomaala, M., Litja, P., Mursu A. & Forsström, J hyvinvointialan kehittäminen peruskartoitukset. Osaava työvoima, Yritystoiminta ja yrittäjyyden edellytykset. Tuottavuus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Strategiset hankkeet. 32/2009. Perustuslaki. 731/1999. Pihlaja, R Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsingin yliopisto. Ruralia-Instituutti. Seinäjoki. Pyykkö, A Tehohoitotyön mallin kehittäminen ja arviointi. Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulu. Rauhala, L Humanistinen psykologia. Yliopistopaino. Helsinki. Rehnbäck, K. & Keskinen, S Alaistaidot, esimiestyö ja työn hallinta työhyvinvoinnin rakentajina. Kuntien eläkevakuutus. Helsinki. Robinson, N The use of focus group methodology vith selected examples from sexual health research. Journal of Advanced Nursing 29, (4),

96 Rowan, M. & Huston, P Qualitative research article: Information for authors and peer reviewers. Canadian Medical Association Journal, 11/15/97, Vol. 157 Issue 10, p1442, 5. Rohweider, L. & Virtanen, A. & Tani, S. & Kohl, J. & Sinkko, A Näkökulmia opetukseen ja oppimiseen. teoksessa: Rohweider Liisa- Virtanen Anne ( toim.) 2008, Kohti kestävää kehitystä, pedagoginen lähestymistapa. OPM julkaisuja 2008:3. Roos, J. P Elämäntavasta elämäkertaan. Elämäntapaa etsimässä 2. Helsinki: Roper, N. & Logan, W. & Tierney, A Hoitotyön perusteet. Kirjayhtymä. Helsinki. Rubin, A Osallistavan tulevaisuudentutkimuksen työskentelymuoto. Luettu Ruohotie, P Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatus. WSOY. Juva. Ruohotie, P Metakognitiiviset taidot ja ammatillinen kasvu asiantuntijakoulutuksessa. Teoksessa: Eteläpelto, A., Onnismaa, J. Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. Kansanvalistuseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Räikkä, J., Kotkavirta, J. & Sajama, S Hyvä ammattilainen. Johdatus ammattietiikkaan. Helsinki. Painatuskeskus. Salmi, M Ansiotyö kotona toiveuni vai painajainen. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia N:o 225. Yliopistopaino. Helsinki. Salo-Lee, L Teemana maailmalaajuinen vastuu. Monikulttuurinen osaaminen ja kulttuurinen lukutaito. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkolehti Etusivu. luettu Sanerma, P Kotihoitotyön kehittäminen tiimityön avulla. Toimintatutkimus kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistymisestä. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Sarvimäki, A Knowledge in interactive practice diciplines. An analysis of Knowledge in education and health care. Research Bulletin 68. Väitöskirja. Department of Education, University of Helsinki. Seikkula, J. & Arnkil, T.E Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Silen-Lipponen, M. & Tossavainen, K. & Turunen, H Käsiteanalyysi tiimistä sovelluksena leikkaushoitotyön tiimi. Hoitotiede (4) Silvennoinen, M Vuorovaikutuksen avaimet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Snowball, J Asking nurses about advocating for patients: reacting and proactive accounts. Journal of Advanced Nursing,

97 Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden edistäminen kunnassa. Terveyttä kaikille vuoteen kuntaohjelma. Päätelmät ja suositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 1996:15. Sosiaali- ja terveysministeriö 2001a. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2001:4. Helsinki: Edita Prima Oy. Sosiaali- ja terveysministeriö 2001b. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Betänkande av kommissionen för utvecklande av hälsomotion. Komiteamietintö 2001:12. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö Terveydenhuollon täydennyskoulutussuositus. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2004:3. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2006a. Sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositus. Opas kunnille ja kuntayhtymille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:6. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2006b. Ikäihmisten toimintakyvyn arviointi osana palvelutarpeen arviointia sosiaalihuollossa. Tiedote Sosiaali- ja terveysministeriö. 2006c. Turvallinen lääkehoito. Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:32. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriö aikavälin tavoitteita. Helsinki. 2007:3. Hyvinvointi 2015-ohjelma Sosiaalialan pitkän Sosiaali- ja terveysministeriö Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä. Suomalainen potilasturvallisuusstrategia Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:5. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriön Tulevaisuuskatsaus. Terve ja hyvinvoiva Suomi Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:23. Helsinki. Stakes, mielenterveysseura; SuPer ry Lähihoitajan eettiset ohjeet. luettu Tamminen-Peter, L Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa -kolmen siirtomenetelmän vertailu. Väitöskirja. Turun yliopisto, Turku: Painosalama. Tapaninen, A., Kauppinen, T., Kivinen, K., Kotilainen, H., Kurenniemi, M. & Pajukoski, M Ympäristö ja hyvinvointi. WSOY: Helsinki. Tarnaala, Eerik: Riskitekijät ja suojaavat tekijät. Artikkeli Stakesin verkkosivuilla. 96CC197AE507/0/taarnala_tekijat.pdf. Luettu TEROKA. Tietoa terveyseroista. Päivitetty &Itemid=69 Luettu

98 Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Verkostomenetelmät. Luettu Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Apuvälineluokitus. Luettu Thomas, N Children, family and the state. London. Tuomi, J. & Sarajärvi, A Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Gummerus Kirjapaino Oy. Tuominen, K Tiedonmuodostus ja virtuaalikirjaston rakentaminen: konstruktionistinen analyysi. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 113. Väitöskirja. Informaatiotutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. Tuominen, P., Savola, E., Koskinen-Ollonqvist, P Terveyden edistämisen avainsisällöt. Kansalaisjärjestöjen terveyden edistämisen koulutuksen tukemiseen. Terveyden edistämisen keskus. Tuorila, H Potilaskuluttaja terveysmarkkinoilla. Yksityisten terveydenhuoltopalvelusten käyttäjien oikeuksien toteutuminen lääkäriasemien asiakaspalvelussa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Tuovinen, P Tulevaisuudentekijän ihmiskäsitys. Futura 4, Työ- ja elinkeinoministeriö Joustava työllistymis- ja kouluttautumisväylä vanhus- ja vammaispalvelujen avustaviin tehtäviin kehittämishankkeen käynnistäminen. Työterveyslaitos Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla Työterveyslaitos, Helsinki. Työterveyslaitos. Työväkivalta. Luettu Työturvallisuuslaki 738/2002. Finlex. Valokivi, H Kansalainen asiakkaana. Tutkimus vanhusten ja lainrikkojien osallisuudesta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 684. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Valta, A Iäkkäiden päivittäinen suoriutuminen kotona. Teoreettinen malli iäkkäiden kotona asuvien päivittäisestä suoriutumisesta kotisairaanhoitajien ja iäkkäiden näkökulmasta. Acta Electronica Unisversitatis Tamperensis 789. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Valtioneuvoston päätös tutkintojen rakenteesta ja yhteisistä opinnoista ammatillisessa peruskoulutuksessa. 213/1999. Finlex. Vesterinen, M-L SOTE-ENNAKOINTI sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointi. Väliraportti, joulukuu Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymä. Raportteja ja tutkimuksia 2. 98

99 99

100 Liitteet Liite 1. Delfoi-asiantuntijat Hakala Paula, Tampereen kaupunki Havio Marjaliisa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Hernesniemi Liisa, Donum Oy Hintikka Mirja, Tampereen ammattiopisto Isotalo Matti, Tampereen aluepelastuslaitos Karttunen Päivi, Tampereen ammattikorkeakoulu Koskinen Marja-Kaarina, Tehy ry Kupiainen Marketta, Helsingin kaupunki Kärenlampi Toini, Oulun kaupunki Lukkari Minna, Oulun vastaanottokeskus Matero Vuokko, Kainuun keskussairaala Niittynen Arja, Super ry Närkki Aino, Sosiaalialan Työnantaja- ja toimialaliitto ry Pekkala Tommi, Oulun Perhehoitokoti Pekkala ky Pennanen Pirjo, VALVIRA Saarnio Reetta, Oulun yliopisto Turunen Terttu, Oulun kaupunki Vaara Maria, Tervolan kunta Vallimies-Patomäki Marjukka, Sosiaali- ja terveysministeriö Vehovaara Riitta, Julkisten ja Hyvinvontialojen Liitto ry Veikkola Marja, Oulun seudun ammattiopisto Vikström Tarja, Vekara-päiväkodit 100

101 Liite 2. Lähihoitajan tulevaisuuden osaamisvaatimukset, APESTE-analyysi. Lähde: Hakala & Tahvanainen 2009,