Päättäjien 30. Metsäakatemian avauspuhe

Transkriptio

1 Päättäjien 30. Metsäakatemian avauspuhe Jarmo Vaittinen Kansliapäällikkö Maa- ja metsätalousministeriö Hyvät kurssilaiset, Parhaimmat onnittelut siitä, että teidät on valittu Metsäakatemiaan kutsuttavien listalle ja vielä kurssille 30! Toiseksi, kiitokset siitä, että annatte aikaanne ottamalla kutsun vastaan. Aikaisempien kurssien palautteiden perusteella teillä on edessänne mielenkiintoisia kurssipäiviä ja uusia tuttavuuksia. Näkemyksemme ministeriössä Metsäakatemia-konseptista on, ettei yleensä kannata uhrata aikaa ja vaivaa pelkän yksituumaisuuden lisäämiseen, ellei samalla ole tarjolla eri vaihtoehtoja ja näkemyksiä niistä. Vasta monipuolisen ja jopa ristiriitaisen tiedon valossa voi syntyä sellaisia ajatuksia ja skenaarioita, jotka auttavat selviytymään tulevaisuudesta. Se on tämän konseptin lähtökohta. Vanhojen teesien varaan rakentamisesta on maailmalla olemassa runsaasti esimerkkejä. Moni meistä on joutunut väkisinkin tutustumaan Belgian historiaan. Maan eteläosa oli 1800-luvun loppupuolelta aina 1970-luvulle asti vaurasta savupiipputeollisuuden aluetta. Tämä Wallonian teollisuus oli teknologialtaan maailman kärjessä muun muassa lasin ja teräksen valmistuksessa. Markkinat kukoistivat ja vauraus lisääntyi. Kun suhdanteet ja kysyntä alkoivat uhata teollisuuden kilpailukykyä, valtio ja kuningas tulivat apuun Kongosta saaduilla tuloilla. Lopulta nekään tuet eivät riittäneet pitämään vanhaa rakennetta pystyssä, vaan koko vanha teollisuusyhteisö vajosi kurjistumisen kehään. Pohjoisen köyhällä Flanderilla ei ollut teollisuutta, joten siellä oli yritettävä selviytyä kehittämällä monipuolisesti osaamista ja elinkeinoja. Kehitys johti maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta palveluja tuottavaan yhteiskuntaan ja kohti kansainvälistä ajattelumallia. Se edellytti ankaria ponnistuksia ja asenteiden muutosta. Nyt osat kahden Belgian alueen välillä näyttävät vaihtuneen, ellei lopullisesti, niin ainakin pitkäaikaisesti. Pohjoisessa menestytään kohtuullisen hyvin palveluteollisuuden avulla, etelässä aletaan jo opiskella maan toista virallista kieltä sekä englantia, että päästään palvelualoille töihin. 1 (5)

2 Usein mieltäni vaivannut Wallonian esimerkki on kuin suoraan Sitran yliasiamiehen Mikko Kososen kirjasta, jonka pääteesinä oli: "Yritykset eivät ole koskaan kuolleet oikeiden asioiden tekemiseen, vaan siihen että niitä on tehty liian kauan!" Jos nyt joku arvelee, että seuraavaksi moitin Suomen metsäteollisuutta, niin erehtyy. Käsitykseni mukaan meidän metsäteollisuudessamme ja sen lähes monopoliasemassa olleessa Pöyryn konsultointikonsernissa oli jo vuosia sitten ymmärretty, mihin virta on viemässä. Muutos oli oikein ennustettu, ehkä sen rajuus oli hieman yllättävä. Saatte kohta kuulla Rainer Hägglundin arvion tämän hetken megatrendeistä globaalissa metsäklusterissa, joten en aio etuilla tässä avauspuheenvuorossani. Rainer on niitä kansainvälisesti arvostettuja asiantuntijoita, jotka näkivät, mitä tuleman pitää. Myös te, arvon kurssilaiset tulette kurssin aikana auttamaan toinen toisianne näkemään tulevaisuuteen. Siihen jokaisella teistä on hyvät edellytykset, jokaisella omista lähtökohdistanne. Tulette varmaankin pohtimaan, sammuuko Pohjois-Afrikasta liikkeelle lähtenyt Arabimaailman tulipalo nopeasti vai jatkuuko ja paheneeko se. Onko Osama Bin Ladenin kuolemalla siihen jokin vaikutus? Olemmeko nähneet jo Japanin ydinonnettomuuden koko vaikutuksen energiamarkkinoihin? Mikä vaikutus esimerkiksi näillä asioilla voi olla Suomen metsäklusteriin? Tulette ehkä pohtimaan myös sähköisten medioiden merkitystä. Se i-pad, joka alkaa olla jo monessa perheessä ja jonka toinen versio tuli juuri kauppoihin, vastaa suhteellisesti tekniikaltaan sitä Nokian tiiliskiveä, joka annettiin vuonna 1989 ravintola Kalastajatorpalla Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshovin käteen. Siitä on lähes 22 vuotta. Hieman litran maitotölkkiä pienempi Mobira Cityman painoi 850 g ja maksoi markkaa. Silti puhelimesta tuli menetys. Tämän päivän ipad näyttää varmasti kymmenen vuoden päästä antiikkiselta, ellei jo paljon aikaisemmin. Markkinoille odotetaan tulevaksi kirjan tai aikakauslehden kokoisia mobiililaitteita, joiden kannet tai "lehdet" voivat olla joustavat ja joiden lukemiselämys on yhtä hyvä tai parempi kuin paperille painetun. Luonnollisesti laitteilla voi seurata myös liikkuvaa kuvaa ja tehdä kaikkea, mitä ipadillakin ja paljon enemmän. Voisi myös arvailla, että ainakin englanninkielistä aineistoa on runsaasti saatavilla jokaisen käyttäjän tarveprofiiliin sovitettuna. Kurssinne pohtii varmasti, mitä tämä teknologian kehitys merkitsee suomalaiselle paperiteollisuudelle ja metsätaloudelle. Heijastusvaikutuksiakin voitaneen hetken miettiä: millaisia vaikutuksia tällä kaikella, kuten puun ja paperin rahtaamisen vähenemisellä on logistiikkayrityksille, kuten postille ja kuorma-autoilijoille tai yleensäkin maaseudun elinkeinoille? 2 (5)

3 Pohdintaa helpottaa huomattavasti se, että tätä kysymystä ovat jo itseäni viisaammat analysoineet. Vastikään ilmestyi Lauri Hetemäen, Sini Niinistön, Risto Seppälän ja Jussi Uusivuoden kirja "Murroksen jälkeen". Siinä kirjoittajat käyvät läpi kansamme historiaa ja sitä, kuinka keskeisessä osassa metsämme ovat olleet selviytymistarinassamme. Huomattavaa on se, että metsien merkitys on pysynyt, vaikka metsien tuotteet ovat muuttuneet. Sekin on mielenkiintoista havaita, että aina on jalostusastetta pyritty nostamaan korkeaan osaamiseen perustuen (esimerkiksi metsästys ja tervanpoltto ovat vaatineet aikansa parasta osaamista ja varusteita). Keräilyja metsästystaloudesta kohti elämystaloutta on tietenkin pitkä matka, emmekä ole vielä elämystaloutta edes saavuttaneet, saati että voisimme väheksyä sahatavaran tai paperin tuotannon merkityksen vielä pitkään tästä eteenpäin. Mitä tekee valtio, jotta kulku mainitulla kehityspolulla ei hidastuisi? Aloitan ministeriön tekemistä aloitteista: Kuluneena hallituskautena on paljon aikaa ja kahvia uhrattu metsätalouden organisaatiorakenteen nykyaikaistamiseen. Sen ehkä näkyvin tulos on 13 metsäkeskuksen sulauttaminen yhdeksi Suomen metsäkeskukseksi, noin 1000 hengen organisaatioksi ensi vuoden alusta. Uudistuksella toivotaan saatavan lisää yhdenmukaisuutta ja tuottavuutta toimintaan. Valtion tuottavuusohjelman primitiivisellä mittarilla, henkilötyövuosilla mitattuna uudistus mahdollistaa 160 työvuoden vähennyksen metsäkeskuksessa nykyrakenteeseen verrattuna. Metsähallituksen uusi organisaatiorakenne tuli myös kuluneella hallituskaudella hahmotelluksi, vaan ei vielä lailla päätetyksi, joten asia siirtyy seuraavan hallituksen ohjelmaan. Uudistuksen ydinsisältönä tulee joka tapauksessa olemaan Metsähallituksen kaikkien kaupallisten toimintojen yhtiöittäminen, mutta metsäomaisuuden jättäminen valtion taseeseen. Metsähallitus tuottaisi edelleen ainespuun lisäksi luontopalveluita, joista näkyvin osa ovat luonnonpuistot pitkospuineen ja muine rakennelmineen. Kokonaisuutta ohjaisivat edelleen sekä ympäristöministeriö että maa- ja metsätalousministeriö. Nykyisessä Metsähallituksessa työskentelee noin 1800 henkilöä, joista hieman alle 1000 metsätaloudessa ja noin 500 luontopalveluissa. Uudistuksen tarkoituksena on antaa liiketoiminnoille aito liiketoiminnan ilmentymä. Näin varmistetaan, ettei valtio omalla toiminnallaan vääristä kilpailua esimerkiksi tukemalla kannattamatonta yritystoimintaa jonkun toisen toiminnan tuotoilla. Ministeriömme on vastikään uudistanut myös politiikkansa sisältöä. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila käynnisti hallituskaudella metsien hoitoa säätelevän metsälain kokonaisuudistuksen. Kokonaisuudistukset kestävät yleensä vuosia. Niinpä ministeri hoidatti ikään kuin päältä pois viimeisenkin esteen sille, että metsänomistaja voi halutessaan hoitaa 3 (5)

4 metsäomaisuuttaan jollain muulla hyväksyttävällä tavalla kuin avohakkuuseen päättyvällä kiertoviljelyllä. Kyseistä uudistusta oli äänekkäästi kaivattu, sillä yhä useammille metsänomistajille ovat metsien muut arvot hakkuutuloja tärkeämpiä. Uudistus nostatti kovasti tunteita pintaan jopa ministeriömme metsäosaston sisällä ja ymmärrän sen oikein hyvin. Oma agronomin koulutukseni lähti puolestaan siitä tieteellisestä totuudesta, että kemiallisten lannoitteiden ja erilaisten kasvimyrkkyjen avulla saadaan paras sato peltomaasta. Luomuviljely luokiteltiin 60- ja 70-luvuilla toiminnaksi, joka saattoi kiinnostaa vain harvoja järjellisesti köyhiä, jotka pysyisivät köyhinä myös taloudellisesti. Uutta metsäpoliittista kokonaisnäkemystä edustaa Kansallinen metsäohjelma 2015, jonka visio ulottuu vuoteen Ohjelman tavoitteena on, että "Suomen metsäala kehittyy vastuulliseksi biotalouden edelläkävijäksi, metsiin perustuvat elinkeinot ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia ja että metsäluonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt vahvistuvat". Näin metsäpolitiikan uudet linjaukset ja osatavoitteet noudattavat valtioneuvoston viime vuoden lopulla eduskunnalle antamaa selontekoa, jonka nimi on "Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous". Se on maailmassa ensimmäinen valtakunnallinen luonnonvaratalouden edistämisstrategia, jonka toivotaan edistävän ja edelleen vahventavan Suomen bio-, mineraali- ja vesitalouden muodostamaa mahdollisuuksien kokonaisuutta. Tuo mainitsemani luonnonvarastrategia on saanut ajatukselliset siemenensä teitä edeltäneiltä Metsäakatemian kurssilaisilta ja on kulkenut tiensä Sitran jatkovalmistelun kautta maan hallituksen selonteoksi ja tullut eduskunnan hyväksymäksi. Ette siis ole turhaan täällä. Aika harppauksia on toisin sanoen otettu ensimmäisestä Metsä ohjelman nimellä kulkeneesta metsäohjelmasta vuodelta 1985 saati sen aikaisemmista edeltäjistä, jotka kohdistuivat puhtaasti puuntuotannon määrän kasvattamiseen ja tuotantoa edistävien hankkeiden lainoitukseen ja muuhun tukeen. Ohjelmat olivat toki oikein suunnattuja aikana, jolloin metsien hakkuut ylittivät kasvun, ja jolloin metsänomistajan oli jokseenkin mahdotonta saada pankista lainaa metsänparannustöihin. Nyt valtio pyrkii metsäpoliittisilla toimillaan edistämään metsien tuottaman ainespuun lisäksi niin sanottujen positiivisten ulkoisvaikutusten, kuten ympäristönsuojelun, luonnon monimuotoisuuden ja hiilensidonnan aikaansaamista. Mainitut kohteet alkavat jo olla tutkimusten vakiotavaraa. Metsäntutkimuslaitos tutkii tällä hetkellä jo metsien ympäristöpalvelujen arvottamista, ympäristöpalvelujen tuottamisen kustannustehokkuutta ja markkinoiden luomista niille. Etenemme askel askeleelta kehityspolkua luontaistaloudesta elämystalouden suuntaan. Valtio haluaa olla vähintäänkin mukana sillä kehityksen polulla. Joskus se joutuu ihan kärkipaikalle, kun muut toimijat eivät uskalla tai pysty 4 (5)

5 ottamaan riskejä. Väliin täytyy pitää varansa, ettei valtio jää perän pitäjäksi! Uskon, että myös tuleva hallitus ymmärtää useimpien edeltäjiensä tavoin, että kansallisomaisuuteemme, metsään tehdyt investoinnit tuottavat pääomaa ja aitoja valinnan mahdollisuuksia seuraaville sukupolville. Se seikka, minkälaisia investointeja kussakin olosuhteissa tehdään ja mihin niillä tähdätään, onkin viisaiden työtä. Siksi teidät on kutsuttu tänne. Toivotan oikein hyviä kurssipäiviä teille kaikille! 5 (5)