P A L V E L E V A E T E L Ä -S A V O

Transkriptio

1 P A L V E L E V A E T E L Ä -S A V O Etelä-Savon menestyksen avaimet E T E L Ä - S A V O N M A A K U N T A L I I T O N J U L K A I S U 6 9 : 2 6

2 PALVELEVA ETELÄ-SAVO 213 "Etelä-Savon menestyksen avaimet" Yritystaito Oy ETELÄ-SAVON MAAKUNTALIITON JULKAISU 69:26

3 PALVELEVA ETELÄ-SAVO 213 "Etelä-Savon menestyksen avaimet" Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 69:26 oswald Kansikuva Lapsikuva ja sairaalakuva Ilpo Aalto; Mikpoli-kuva Mikkelin ammattikorkeakoulu Painosmäärä: 4 kpl Mikkeli 26 Etelä-Savon maakuntaliitto Hallituskatu 3 A 51 MIKKELI puh Info@esavo.fi faksi ISBN ISSN

4 Esipuhe Etelä-Savon maakuntahallituksen keväällä 24 käynnistämä Palveleva Etelä-Savo 213 -hanke sattui valtakunnalliseenkin tarpeeseen ja erinomaiseen sekä ajankohtaiseen vaiheeseen. Maakunnassamme väestön väheneminen ja muutokset ikärakenteessa edellyttävät nopeita muutoksia palvelujen järjestämisen painopisteissä. Vastaavasti hyvinvointipalvelujen järjestäjien, kuntien voimavarat, niin taloudelliset kuin henkilöstönkin osalta, ovat jo lähivuosina hiipumassa. Palvelujen järjestäminen ja tuottaminen on siis saatava sopeutumaan nähtävissä olevaan muutokseen. Yli vuoden kestänyt Palveleva Etelä-Savo 213 hanke esittää eteläsavolaisten kuntien yhteistä näkemystä palvelujen järjestämisen ja tuottamisen peruslinjauksista. Tavoitteena on ollut löytää sellaiset kuntien taloudellisiin resursseihin sopeutetut palvelujen tuottamistavat, että niillä voidaan turvata maakuntamme asukkaille laadukkaat palvelut. Maakunnan muulle kehittämistoiminnalle merkittävä perusta on, että koko maakunnassamme on kilpailukykyiset palvelut. Hankkeen loppuraportti Palveleva Etelä-Savo Etelä-Savon menestyksen avaimet sisältää myös linjauksia Etelä-Savon osalta valtioneuvoston käynnistämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aluevaiheen työhön. Palvelustrategiaa ovat olleet luomassa ohjausryhmänä neuvottelukunnan jäsenet, jotka ovat olleet maakunnan kuntien luottamushenkilöitä. Johtoryhmä on työstänyt käytännön työtä ja tätä työtä on tehnyt kuntien ja kuntayhtymien johtavat viranhaltijat kaupunginjohtaja Tapio Turusen johdolla sekä alueseminaarien osanottajina. Yhteensä työhön osallistui noin 13 henkilöä. Työn on prosessoinut ja raportin koonnut Yritystaito Oy. Haluan kiittää tähän Etelä-Savon maakunnan kuntien tehtävien kannalta tärkeään työhön osallistuneita. Toivon, että esitettyjen linjausten pohjalta saadaan käynnistymään nopeasti yhteisiä kehittämisprosesseja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi Etelä-Savossa. Mikkelissä HEIKKI SORJONEN Heikki Sorjonen neuvottelukunnan puheenjohtaja Palveleva Etelä-Savo 213 -hanke 5

5 Sisällysluettelo Esipuhe 1 JOHDANTO 1 2 TAVOITTEET 1 3 TOTEUTUSTAPA 2 4 NYKYTILA JA TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Kustannusvertailu Etelä-Savon maakunnan kuntien taloudellinen tilanne Maakunnan kuntien eläkepoistuma seutukunnittain 6 5 TANSKAN JA NORJAN KUNTAUUDISTUKSET Tanskan kuntarakenteen uudistus Norjan kuntarakenteen uudistus 8 6 KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUS SUOMESSA Vaihtoehtoiset mallit 9 7 VALTION PAIKALLISPALVELUIDEN EDUSTAJIEN HAASTATTELUJEN YHTEENVETO 11 8 VÄESTÖMUUTOSTEN VAIKUTUSTEN ARVIO 13 9 ETELÄ-SAVON MAAKUNNAN KUNTATALOUDEN TEHOSTAMISTARVE 16 1 KUNNALLISEN TOIMINNAN KEHITYSSUUNNAT Julkinen palvelutuotanto muuttaa muotoaan Palveluiden järjestämisen ja tuottamisen tasot Kunnallisten palveluiden järjestämisen/tilaamisen talo Kunnallisten palveluiden tuottamisen taso Kunnallisen toiminnan kehitysvaiheet ETELÄ-SAVON PALVELUSTRATEGIAN SISÄLTÖ Etelä-Savon palveluvisio Etenemismalli ja lähestymistapa Palveluluokittelu Palvelustrategian päälinjaukset Sosiaali- ja terveystoimi Sivistys ja vapaa-aika Tekniikka ja ympäristö Tukipalvelut JATKOTOIMENPITEET 28 LIITTEET Liite 1: Sosiaali- ja terveystoimen kustannusvertailut, vanhustenhuollon palvelurakenteen vertailut sekä palvelutuotannon kustannusvertailut kunnittain Liite 2: Etelä-Savon palvelutarve Liite 3: Palveluluokittelu Liite 4: Väestötiedot ja ikärakenne Liite 5: Väestöennuste ikäryhmittäin Liite 6: Huoltosuhde 2-24 Liite 7 Palveleva Etelä-Savo 213 neuvottelukunta ja johtoryhmä 7

6 1 Johdanto Etelä-Savon maakuntaohjelmassa on esitetty maakunnan yhtenäisyyden ja kuntayhteistyön lujittamiseksi yhtenä keskeisenä hankkeena: Selvitetään yhteistyössä jäsenkuntien kanssa koko maakunnan tasolla kunnallisten palvelujen rakenteita, jolloin korostuvat menoja säästävät uudet yhteistoimintaratkaisut eri seutukunnissa jo tehtyjen tai suunniteltujen toimien pohjalta. Kunnallisten palvelurakenteiden tarkastelutarvetta korostaa Etelä-Savon kuntien taloudellisten voimavarojen jo pitkään jatkunut heikkeneminen. Etelä-Savossa lähdettiin tarkastelussa liikkeelle jo enne valtakunnallista kunta- ja palvelurakenneuudistusta ja sen aikaan saamaa voimakasta tarvetta tarkastella palvelu- ja kuntarakennetta. Keväällä 24 Etelä-Savon maakuntahallitus perusti Palveleva Etelä-Savo 213 hankkeen. Hankkeessa selvitetään Etelä-Savon kunnallisen palvelurakenteen muutosja uudistumisehdotukset yhteistyössä jäsenkuntien kanssa koko maakunnan tasolla. Hanke kattaa ylikunnallisesti tuotettaviksi arvioitavat sosiaali- ja terveydenhuollon, opetuksen, 2. asteen koulutuksen, ammattikorkeakoulutuksen, kulttuuri- ja vapaa-ajan (myös kirjasto ja kansalaisopisto), teknisen, maaseututoimen (ml. lomitustoiminta), elinkeinotoimen ja talous- ja hallintopalvelujen palvelualat sekä tukipalvelut Lisäksi selvitetään kuntien palveluyhteistyö valtion paikallis- ja aluehallinnon kanssa. Maakuntahallitus päätti hankkia konsulttityön hanketta varten Yritystaito Oy:ltä. 2 Tavoitteet Palveleva Etelä-Savo 213-hankkeen tarkoituksena on tuottaa esityksiä palvelujen tuottamis- ja toimintatavoista, joilla voidaan turvata Etelä-Savon maakunnan asukkaiden palvelujen saavutettavuus ja laatu sekä lisätä maakunnan kilpailukykyä kustannustehokkaiden palveluiden järjestämisellä siten, että Etelä-Savon kuntien taloudellinen perusta vahvistuu ja tasapainottuu. Tarkasteltavana ovat kunnallisen palvelutuotannon ohella rajapinnat kunnallisen ja yksityisen palvelutuotannon sekä kunnallisen ja valtion alue- ja paikallispalveluiden välillä. 1

7 3 Toteutustapa Palvelustrategia on laadittu oheisen oppivan strategiaprosessin viitekehyksen mukaisesti. Oppiva palvelustrategiaprosessi Yhteinen oppimisprosessi Nyky - tila ja toiveet haastattelut analyysit näke - mykset Palvelu - visio Yhteistyön synergiat Päästrategia/ etenenismalli Integroivat mekanismit Kehit - tämis - hankkeet Seu - ran - ta Prosessin kokonaiskulku on esitetty oheisessa kuvassa. Nykytila - analyysin yhteydessä haastateltiin valtion alue- ja paikallishallintoviranomaisten edustajia maakunnan tulevaisuuden näkemyksistä kunkin viranomaisen toiminnan kannalta. Haastattelujen lisäksi kuntien palveluiden kustannuksista tehtiin vertailu ja arvioitiin väestömuutosten vaikutuksia palvelutuotantoon. PALVELEVA ETELÄ-SAVO 213 HANKKEEN ETENEMINEN: Maakunta Johtoryhmän I kokous Neuv. kunnan I kokous 1.1. Johtoryhmän II kokous Johtoryhmän III kokous 4.4. Neuv. kunnan II kokous Johtoryhmän IVkokous 3.1. Johtoryhmän V kokous Neuv. kunnan III kokous Maakunnan julkisen palvelutuotannon nykytila Seutu Alueseminaari pohjoiinen Väli raportti Alueseminaari eteläinen Palvelustrategiaehdotus Kunta, valtio ja muut tuottajat Alueseminaari pohjoiinen Alueseminaari eteläinen Palvelustrategian viimeistely

8 4 Nykytila ja toimintaympäristön muutokset 4.1 Kustannusvertailu Kustannusvertailut perustuvat tilastokeskuksen toiminta- ja taloustilaston tietoihin vuodelta 23. Vertailussa käytetään kunkin palvelun kokonaistoimintamenoja nettona ja ne on suhteutettu eri taustamuuttujiin, joko väestömäärään tai suoritteisiin. Vertailuja lukiessa on hyvä muistaa, että kuntien erilaiset toimintarakenteet ja tilastointikäytännöt saattavat vaikeuttaa tulkintaa. Pääsääntöisesti käyttömenot yhteensä, sosiaali- ja terveystoimi yhteensä sekä koulujen menot ovat vertailukelpoisia. Kun menoja tarkastellaan tarkemmalla tasolla voi mukaan tulla rakenteellisia muuttujia, jotka vaikeuttavat vertailua. Tällaisia rakenteellisia muuttujia on esim. se, tuotetaanko vanhusten pitkäaikaishoito vanhainkodissa vai terveyskeskuksessa. Seuraavassa on esitetty Etelä-Savon maakunnan kuntien yhteenlasketut kustannukset käyttötalouden nettomenoista, sosiaali- ja terveystoimen sekä peruskoulun kustannuksista. Yksityiskohtainen vertailuaineisto on erillisenä liiteaineistona (liite 1). Käyttötalouden menot e/asukas vuonna 23 (netto) 3,5 3,45 3,4 3,427 3,441 3,459 3,471 1 e 3,35 3,3 3,372 3,25 3,2 3,264 3,265 3,15 Pohjois-Karjala Kymenlaakso Käyttötalouden nettomenot Etelä-Savossa olivat vuonna 23 Tilastokeskuksen talous- ja toimintatilaston mukaan euroa asukasta kohti. 3

9 Sosiaali- ja terveystoimi yhteensä e/asukas (23) 2,3 2,25 2,2 2,251 1 e 2,15 2,1 2,127 2,129 2,141 2,189 2,5 2 2,54 2,7 1,95 Pohjois-Karjala Kymenlaakso Sosiaali- ja terveystoimen menot asukasta kohti olivat Etelä-Savon kunnissa euroa vuonna 23. Peruskoulun nettokustannukset vuonna 23 5, e 5,6 5,4 5,2 5 4,8 4,889 5,1 5,292 5,378 5,45 5,569 5, tuntia Peruskoulu e/oppilas (netto) Peruskoulussa annetut opetustunnit/oppilas 4,6 58 4,4 56 Kymenlaakso Pohjois-Karjala Peruskoulun nettokustannukset Etelä-Savon kunnissa yhteensä oppilasta kohden olivat vuonna euroa. 4

10 4.2 Etelä-Savon maakunnan kuntien taloudellinen tilanne Etelä-Savon maakunnan kuntien taloustilanne vuoden 23 tunnusluvuilla oli koko maan heikoimpia. Kertynyttä alijäämää oli 188 euroa asukasta kohden, eli kokonaisuutena tämä tarkoittaa 3,5 miljoonaa euroa maakunnassa. Vuoden 24 tietojen mukaan alijäämä on edelleen kasvanut vuonna 24. Vuonna 24 kertynyttä alijäämää Etelä-Savossa oli 218 euroa asukasta kohti, eli luku on kasvanut edellisestä vuodesta 3 euroa/asukas. Maakunnan väkiluku on vähentynyt vuodesta 23 vuoteen henkilöllä. Toimintakulut ovat saman ajanjakson aikana kasvaneet 247 euroa asukasta kohden laskettuna. MAAKUNTIEN KUNTATALOUSVERTAILU 24 TILINPÄÄTÖSTIETOJEN MUKAAN Maakunta Asukas- Tulo- Toi- Toi- Toim.- Vuosi- Poistot ja Vuosi- Tili- Invest. Laina- Kassan Oma- Kertynyt luku vero- minta- minta- tuotot/ kate arvon- kate kauden tulo- kanta riittä- varai- yli-/ % tuotot kulut -kulut, % alentu- %:a tulos rahoi- vyys suus- alijäämä /as. /as. /as. miset poist. /as. tus-% /as. pv % /as. /as. Uusimaa , , Varsinais-Suomi , , Satakunta , , Kanta-Häme , , Pirkanmaa , , Päijät-Häme , , Kymenlaakso , , Etelä-Karjala , , Etelä-Savo , , Pohjois-Savo , , Pohjois-Karjala , , Keski-Suomi , , Etelä-Pohjanmaa , , Pohjanmaa , , Keski-Pohjanmaa , , Pohjois-Pohjanmaa , , Kainuu , , Lappi , , Itä-Uusimaa , ,

11 4.3 Maakunnan kuntien eläkepoistuma seutukunnittain Kuntien Eläkevakuutus on julkaissut tiedot kuntien eläkepoistumista seutukunnittain (Kuntien eläkevakuutuksen monisteita 1/25): Sekä Savonlinnan että Pieksämän seuduilla eläkkeelle siirtyvien osuus on hiukan yli 5 prosenttia. Mikkelin ja Juvan seuduilla eläkepoistuma on prosenttia. Kuvio: KUNTA-ALAN ELÄKEPOISTUMA ETELÄ-SAVON SEUTUKUNNISSA VIISIVUOTISKAUSIT- TAIN Taulukko: KUNTA-ALAN ELÄKEPOISTUMA ETELÄ-SAVON SEUTUKUNNISSA Alue Vanhuuseläke henkilöä Vanhuuseläke % Vakuutetut 23 henkilöä Työkyvyttömyyseläke, henkilöä Työkyvyttömyyseläke, % Eläkepoistuma yhteensä, henk. Eläkepoistuma yhteensä, % Pieksämäen , , ,4 sk Savonlinnan , , , sk Juvan sk , , ,9 Mikkelin sk , , ,2 Etelä-Savo yhteensä , , ,1 Yhteensä seitsemällä Etelä-Savon kunnalla on yli 5 prosentin eläkkeelle siirtyvien osuus. Enonkoskella eläkepoistuma on selvästi korkein, 56,2 prosenttia. Hieman suuremmista kunnista Savonlinna yltää yli 5 prosentin ja maakunnan keskus Mikkelikin lähes 49,2 prosentin eläkepoistumaan. Selvästi pienin eläkkeelle siirtyvien osuus on Hirvensalmella, runsaat 4 prosenttia. 6

12 5 Tanskan ja Norjan kuntauudistukset 5.1 Tanskan kuntarakenteen uudistus Uudistuksen toteutus ja aikataulu Tanskan hallintorakenteen uudistuksen valmistelu alkoi vuonna 22, jolloin hallitus asetti tehtävää varten komission. Toinen samaan aikaan käynnistetty valmistelu koski terveydenhuoltoa. Rakenneuudistuskomissio jätti mietintönsä tammikuussa 24. Sen jälkeen hallitus julkaisi oman rakenneuudistusstrategiansa. Liitosprosessi on edennyt vaiheittain siten, että uusi kuntajaotus valmistui vuoden 24 lopulla kuntien lausuntojen pohjalta. Poliittinen päätös kuntajaotuksesta syntyi maaliskuussa 25. Marraskuun 25 vaaleissa valitaan uudet valtuustot ja ne aloittavat toimintansa tammikuussa 26 toimien vuoden ajan samanaikaisesti vanhojen valtuustojen kanssa. Valtuustojen tehtävänä on valmistella uusien kuntien tehtävien hoitaminen. Uudistus astuu virallisesti voimaan tammikuussa 27. Lähtökohdat Tanskassa toteutettiin edellinen kuntarakenteen uudistus vuonna 197. Tuolloin kuntaja lääniliitosten jälkeen kuntien määräksi tuli 275 ja läänien 14. Tällä hetkellä kuntia on 271. Tanskassa ja Suomessa on asukkaita lähes yhtä paljon, 5,4 ja 5,2 miljoonaa asukasta. Pinta-alaltaan manner Tanska on vain n. 43 km 2, kun Suomen pinta-ala on n. 338 km 2. Tanskan pienimmässä kunnassa on asukkaita ja suurimmassa (Kööpenhamina) Kuntauudistuksen mukainen kuntajaotus ja asukasluvut Uudistuksessa Tanskan 13 lääniä (counties) muuttuvat 5 alueeksi (region). Alueiden asukasluku tulee olemaan n.,6 1,6 miljoonaa (tällä hetkellä asukasluku lääneissä on n. 2-6 ). Alueet ovat pääasiallisesti vastuussa terveyspalveluista, mutta ne kuitenkin menettävät oikeutensa verojen keruuseen. Uudistuksessa kuntien määrä vähenee 271:stä 98:aan. Keskimääräinen asukasluku kunnissa tulee olemaan yli 55. Kuntien asukasluku tulee kuitenkin vaihtelemaan n. 5 asukkaan välillä. Prosessin tuloksena toteutetaan yhteensä 66 kuntaliitosta. 32 nykyisistä kunnista säilyy uudistuksen jälkeenkin, koska ne ovat riittävän isoja (yli 2 asukasta). Lisäksi kolme saarta (pienet kunnat) säilyy. Kuntien määrän vähentäminen on pääosin ollut vapaaehtoisuuteen perustuva prosessi. Uudistuksessa myös luottamushenkilöiden määrä vähenee. Nykyisissä lääneissä on kussakin valtuusto, joissa kaikissa on yhteensä 357 vaaleilla valittua valtuutettua. Uusilla alueilla tulee olemaan 25 valtuutettua, kun taas kuntien valtuustoissa tulee uudistuksen jälkeen olemaan 252 valtuutettua nykyisen 4597 sijaan (molemmat vaaleilla valittuja). 7

13 Vertailua Suomen rakenteeseen Vaikka Suomi ja Tanska ovat väkiluvultaan lähes samankokoiset, pinta-alaltaan Suomi on lähes kymmenkertainen. Pitkät välimatkat erityisesti esim. Lapissa asettavat omat rajoituksensa kuntarakenteelle Suomessa. Kuntien lukumäärä on Tanskassa jo nyt lähes puolet Suomen kuntien määrästä. Tanskalaisten arvion mukaan julkishallinnon tehokkuutta ei paranneta pelkästään kuntien valtionosuusjärjestelmiä kehittämällä, mutta ei myöskään yksinomaan kuntien kokoa kasvattamalla. Myös tehtäväjakoa tulee uudistaa taloudellisesti merkittävillä aloilla kuten terveydenhuollossa. Kun kaikki terveydenhuolto keskitetään 5 alueelle, hoidetaan Tanskassa terveydenhuolto suurempina kokonaisuuksina kuin meillä. 5.2 Norjan kuntarakenteen uudistus Myös Norjassa kuntarakenteen uudistus on ajankohtaista, mutta uudistus ei ole yhtä mittava tai kunnianhimoinen kuin Tanskassa. Norjan kuntarakenne muistuttaa Suomen kuntarakennetta. Kuntia on tällä hetkellä 433. Keskimäärin kunnissa on yli 1 asukasta. Kolmasosassa kuntia on alle 3 asukasta ja puolessa alle 5 asukasta. Alle 5 asukkaan kunnissa asuu 6 asukasta. Kuntarakenteen muutosta pidetään Norjassa tarpeellisena. Kunnat saavat itse valita haluavatko ne toteuttaa kuntaliitoksen, voimistaa kuntien yhteistyötä tai pitää tilanteen nykyisellään. Valtio tukee taloudellisesti kuntien yhdistymistä. Norjan kunnallinen keskusliitto ja kunta- ja alueministeriö aloittivat vuonna 23 tulevaisuuden kuntarakenneprojektin Framtiden kommunestruktur kommuner med ansvar för egen utvikling. Tavoitteena on vahvistaa paikallisdemokratiaa ja kuntia. Tarkoituksena on, että jokainen kunta arvioi kuntarakenteen muutosta alueellisten projektien ja selvitysten kautta. Mahdolliset kuntaliitokset toteutetaan vapaaehtoisesti. Vuosina toteutettavan projektin tuloksena esitetään parlamentille keväällä 26 konkreettiset ehdotukset kuntarakenteen muuttamiseksi. Norjassa toteutettiin vuoden 22 alussa julkisten sairaaloiden uudelleen organisointi. Sairaalat siirrettiin valtion omistukseen, maa jaettiin viiteen terveysalueeseen, sairaaloista tuli terveysyrityksiä, itsenäisiä oikeussubjekteja, jotka ovat alueellisen terveysyrityksen alaisia. Alueelliset terveysyritykset ovat vastuussa erikoissairaanhoidon palveluista alueen kansalaisille ja ne omistavat alueen julkiset sairaalat. Tavoitteena oli taata potilaille paremmat erikoissairaanhoidon palvelut ja taata tehokkaampi resurssien käyttö (henkilöstö, rakennukset, kalusto). Tavoitteena oli myös tasa-arvoisempi palvelujen jakaantuminen alueellisesti ja jonotusaikojen lyhentäminen. Uudistusta pidetään tavoitteisiin nähden onnistuneena. 8

14 6 Kunta- ja palvelurakenneuudistus Suomessa Valtioneuvoston päätökseen valtiontalouden kehyksistä sisältyy linjaus ja toimeksianto toteuttaa kunta- ja palvelurakenneuudistus. Hankkeen tavoitteena on se, että nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut saavat riittävän vahvan rakenteellisen perustan niiden järjestämisen ja tuottamisen turvaamiseksi tulevaisuudessa siten, että palveluiden laatu ja vaikuttavuus, saavutettavuus ja tehokkuus sekä teknologinen kehittäminen on otettu huomioon. Hankkeen tehtävänä on arvioida palveluiden ohjaus- ja kehittämisjärjestelmiä ja tutkimustoimintaa sekä laatia niitä koskevat kehittämisehdotukset. Tehtävänä on myös arvioida valtion ja kuntien tehtävien ja kustannusten jakoa sekä tehdä tarvittavat esitykset. Hanke tukee ja kehittää käynnissä olevia sosiaali- ja terveysalan sekä opetus- ja kulttuurialan kehittämishankkeita. Työssä otetaan huomioon myös tuottavuushankkeen tulokset. Lisäksi hankkeen tehtävänä on valmistella hankkeen toteutuksen kannalta keskeiset ja välttämättömät kuntien palveluiden järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvät normatiiviset ja lainsäädännölliset muutokset, jotka koskevat kuntien tehtäviä ja rahoitusta, kuntien palveluiden järjestämisen organisoimista, kuntien yhteistyötasoja ja yhteistyön toteuttamista sekä kuntajakoa ja kuntajaon muuttamista. 6.1 Vaihtoehtoiset mallit Peruspalveluministerityöryhmä linjasi kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen aluevaiheen yleiset periaatteet. Ministerityöryhmän tekemien linjausten mukaan aluevaiheessa käsitellään kunta- ja palvelurakenneryhmän tekemän esityksen mukaan kolmea pelkistettyä muutosmallia, jotka ovat: Peruskuntamalli Piirimalli Aluekuntamalli Peruspalveluministeriryhmä korostaa yleisenä periaatteena ministerityöryhmän koordinaatiovastuuta aluevaiheen työskentelyssä. Ministerityöryhmä painottaa myös alueiden roolia, joiden tulee sekä ohjata että yhteen sovittaa työtä. Alueilla tehtävän työn runkona käytetään kunta- ja palvelurakenneryhmässä laadittua kysymys- ja tehtävärunkoa. Alueilla tehtyä palvelurakenteiden kehittämistyötä tulee hyödyntää aluevaiheen toteutuksessa, joka tulee ottaa huomioon aluevaiheen työn organisoinnissa. Ministeriryhmä edellyttää, että aluevaiheen työskentelyn tulee pysyä sille asetetussa aikataulussa. Ministerityöryhmän linjausten mukaan aluevaiheessa käsitellään kunta- ja palvelurakenneryhmän tekemän esityksen mukaan kolmea pelkistettyä muutosmallia, jotka ovat peruskunta-, piiri- sekä aluekuntamalli. Ministerityöryhmä ei asettanut malleja paremmuusjärjestykseen ja korostaa linjauksissaan, että mallit esitellään aluevaiheen seminaareissa tasapuolisesti. Malleja tulee arvioida alueella niiden omista lähtökohdista käsin mukaan lukien maantieteelliset ja kielelliset erityisolosuhteet. 9

15 Lisäksi ministerityöryhmä muistuttaa linjauksissaan, että aluevaiheen aikana kuntien tulee jatkaa käynnissä olevia kuntaliitoshankkeita sekä palvelujen tuotanto- ja organisointitapojen uudistumiseen tähtääviä hankkeita. Peruskuntamalli Peruskuntamalli muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Tavoitteena on, että asukkaita peruskunnassa olisi vähintään 2-3. Kunnilla olisi vastuu sekä rahoituksesta että palvelujen järjestämisestä. Lisäksi tämä alue toimisi edustuksellisen demokratian ja kansalaisten suoran vaikuttamisen perustana. Mikäli kunnilla ei ole edellytyksiä uuden kunnan perustamiseen, kuntien tulee siirtymävaiheessa siirtää peruspalvelujen järjestämisvastuu peruspalvelupiirille, joka on 2-3 asukkaan alue. Jos kuntien yhdistymiseen tai peruspalvelupiirien muodostamiseen ei päästä kuntien itsensä toimesta, voi valtioneuvosto päättää tarvittavista toimenpiteistä. Erikoissairaanhoidon vaativammat palvelut ja sosiaalitoimen erityispalvelut, jotka edellyttävät laajempaa väestöpohjaa, kunnat tai palvelupiirit tilaavat sairaanhoitopiireiltä tai muilta palvelujen tuottajilta kilpailuttamismahdollisuudet hyödyntäen. Sairaanhoitopiirien määrää vähennetään ja erityisen vaativa hoito keskitetään miljoonapiireihin. Peruskuntamallin tavoitteena on, että uudistus käynnistettäisiin nopeassa aikataulussa siten, että päätökset kunnissa tehdään ennen vuoden 27 syksyä. Toteutus tapahtuisi vuoden 29 alusta lukien. Piirimalli Piirimallissa sosiaalihuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroidaan samaan organisaatioon, jonka tarkoituksena on toimintojen järkeistäminen ja tuottavuuden kohottaminen. Palveluiden järjestämisvastuu siirretään sosiaali- ja terveyspiireille. Lisäksi piirimallia voidaan laajentaa kattamaan myös muita palveluja, kuten esimerkiksi opetustoimen palveluja. Piirimallissa väestöpohja tulee olla vähintään 1 asukasta, mieluummin 15-2 asukasta. Sosiaali- ja terveyspiirin ensisijaisena tehtävänä on toimia tilaajan roolissa palvelujen järjestämisessä. Sosiaali- ja terveyspiirillä on myös omaa palvelutuotantoa. Se vertaa omaa tuotantoaan muiden tuottajien palveluihin. Erityisen vaativa hoito on keskitetty muutamaan valtakunnalliseen yksikköön. Sosiaali- ja terveyspiiri on jaettu palvelualueisiin, joiden vähimmäisväestöpohja on 2 asukasta. Lähipalvelut voidaan tuottaa hajautetusti paikallisten tarpeiden mukaan. Pääosa sosiaali- ja terveyspiirin rahoituksesta perustuu etukäteen määriteltyyn väestöpohjaiseen maksuun. Valtionosuudet maksetaan kunnille. Kunnat suorittavat maksun piirille ja piirin on mitoitettava toiminta näihin rahoituspuitteisiin. Piirissä päätetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkosta ja menokehyksistä luottamushenkilöiden toimesta. Sosiaali- ja terveyspiirien suunnittelu käynnistettäisiin vuonna 27 ja toteutus tapahtuisi vuoden 29 alusta. 1

16 Aluekuntamalli Aluekuntamallin mukaan Suomeen muodostetaan 2-25 aluekuntaa. Nykyisistä kunnista tulee lähikuntia. Pääkaupunkiseudun toimintamallia ratkaistaan erillisenä kysymyksenä. Palveluiden järjestämisvastuu on aluekunnilla. Järjestämisvastuu ei merkitse palveluiden tuottamisen ja jakelun keskittämistä, vaan palvelut tuotetaan aluekunnissa hajautetusti paikallisten tarpeiden ja edellytysten mukaan. Osa palveluista voidaan määrätä lainsäädännöllä lähikuntien järjestämisvastuulle. Aluekunnat voivat lisäksi delegoida tehtäviä lähikunnille. Maakuntaliitot ja muut kuntayhtymät voidaan lakkauttaa niiden tehtävien siirtyessä aluekunnille. Verotus ja valtionosuudet tulevat aluekunnille. Aluekunnan delegoidessa palveluita lähikunnalle ne toteutetaan palveluiden tuotteistamisen kautta sopimusohjausjärjestelmän pohjalta. Lainsäädännöllä määrättyjen tehtävien osalta voidaan osoittaa lähikunnille niiden hoitamiseen rahoitus: esimerkiksi kiinteä prosenttiosuus aluekunnan verotuloista, tehtäväkohtainen lisä, kannustelisä tai mahdolliset muut ratkaisut. Aluekuntien ja lähikuntien valtuustot valitaan suoralla kansanvaalilla. Aluekuntien ja lähikuntien palveluiden organisoinnissa käytetään hyväksi uutta teknologiaa sekä uusia mahdollisuuksia. Aluekuntien keskinäistä yhteistyötä tarvitaan sovittaessa valtakunnallisesta työnjaosta, esimerkiksi erikoissairaanhoidon sektorilla. Alueelliset ja kielelliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon aluekuntien rajoja ja/tai alue- ja lähikuntien työnjakoa määriteltäessä. On mahdollistettava mm. kielellisesti riittävän yhtenäisten alueiden, myös aluekuntien, muodostuminen. Aikataulullisesti aluekuntamallin keskeiset lakiesitykset tehtäisiin nykyiselle eduskunnalle. Toteutus tapahtuisi niin, että siirtymävaihe aluekuntiin alkaa valitsemalla aluekuntavaltuustot vaaleissa syksyllä 28. Siirtyminen tapahtuisi vaiheittain lainsäädännön muutosten vaatimassa aikataulussa. 7 Valtion paikallispalveluiden edustajien haastattelujen yhteenveto Kunnallisen palvelutuotannon lisäksi hankkeessa tarkastellaan rajapinnat kunnallisen ja yksityisen palvelutuotannon sekä kunnallisen ja valtion alue- ja paikallispalveluiden välillä. Tätä varten valtion alue- ja paikallishallintoviranomaisia haastateltiin. Haastatteluja järjestettiin kaikkiaan 1 ja niihin osallistui Kelan, TE-keskuksen, kihlakuntien, käräjäoikeuden, ulosoton, Itä-Suomen lääninhallituksen, verohallinnon, maistraatin, työhallinnon ja seudullisten yrityspalvelujen edustajat. Yhteenvetona haastatteluista voidaan todeta, että tulevaisuudessa valtion alue- ja paikallishallinnon palveluissa on suunnitteilla merkittäviä muutoksia. Nämä muutokset tulevat vaikuttamaan palveluiden saatavuuteen Etelä-Savossa. Eri viranomaistahojen edustajat suhtautuivat myönteisesti yhteistyön lisäämiseen, mikäli sillä voidaan tarkoituksenmukaisesti turvata palvelujen saatavuus myös pienemmillä paikkakunnilla ja hoitaa palvelut kustannustehokkaasti laatua heikentämättä. 11

17 Paikallishallinnon tulevaisuudesta haastatellut toivat esiin seuraavaa: Kelan paikallispalvelut: Lähivuosien tavoite on nykyisen palveluverkon säilyttäminen Töiden siirto tuo Itä-Suomeen noin 7 henkilötyövuotta lisää -> töiden siirrolla pystytään pitämää myös pienet toimistot miehitettyinä Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa yhteispalvelupisteiden ja ostopalvelujärjestelmän kautta ->ongelmana suljettu tietojärjestelmä Sähköinen asiointi lisääntyy->tunnistejärjestelmä verkkopankkitunnuksilla TE-keskus/työhallinto: Nykymalli, jossa TE-keskusten rooli on toimia KTM:n ja Työministeriön alueellisina toimijoina ja ohjata työvoimatoimistojen toimintaa alueellaan. Työvoimatoimistot siirrettäisiin TE-keskusten alaiseksi toiminnaksi, jolloin Työministeriön ohjausvalta vähenisi ja KTM:n ohjausvalta lisääntyisi, sekä TE-keskusten rooli alueellisena toimintana vahvistuisi Työvoimatoimistot irrotettaisiin kokonaan TE-keskusten ohjauksesta suoraan Työministeriön ohjausvallan alle. Työvoimatoimistoja on tällä hetkellä 8, toimintamenojen leikkaus voi johtaa jatkossa työvoimatoimistojen lukumäärän vähentämisen jopa 2-3 työvoimatoimistoon Työvoiman palvelukeskukset Mikkeli ja Savonlinna, Juvan ja Pieksämäen toiminnot integroidaan normaalipalveluihin. Verohallinto: Tulevaisuudessa maakunnalliset verotoimistot Siirtyminen yksiportaiseen hallintoon Toimipisteiden vähentäminen eläköitymisen myötä (uhanalaisia Juva, Mäntyharju, Puumala, Joroinen) Yhteispalvelupisteiden kehittämiseen pitäisi ryhtyä ennakoivasti Maistraatti: Lukumäärää esitetty nykyisestä 37:stä 24:ään (mietintö: E-Savossa yhdistyisivät Mikkeli ja Savonlinna) Yhteispalveluiden toimivuudessa puutteita Maistraatin palveluista osa jo sähköisesti, puhelimitse tai postitse hoidettavissa Kihlakuntajako: Kihlakuntajärjestelmästä luopuminen ja siirtyminen erillisyksiköiksi suurempi kihlakuntajako? Ulosottotoiminnassa valtakunnallinen virasto? Ulosottopiirejä laajennetaan vuoden 26 alusta, jolloin yhdeksän ulosottopiiriä ryhtyy toimimaan nykyistä laajemmalla alueella. Ulosottoyksiköiden toimipaikkaverkosto säilyy kuitenkin ennallaan. Oikeusministeriö on määrännyt Mikkelin ulosotto-osaston hoitamaan ulosottoa Pieksämäen, Juvan ja Savonlinnan kihlakuntien alueella. Poliisi: Nykyistä suurempiin toiminta-alueisiin -> yhteistyötä jo nyt Savonlinna- Varkaus (Heinäveden hälytyspalvelut) Yhden hälytyspartion poliisilaitokset uhattuina (Juva ja Pieksämäki) Lupapalveluissa palvelun saatavuus voidaan turvata yhteispalvelupisteillä (esim. Kerimäki) Henkilövarmennuksen myötä lupahallinto tulee oleellisesti muuttumaan 12

18 Käräjäoikeus: Tulevaisuudessa vähintään 1 tuomarin yksiköitä (uhattuna Pieksämäki) Luontevat yhteydet? Mikä on tarkoituksenmukainen paikka? -> (ei-riitaiset hakemus- ja velkomusasiat) istuntopaikat? kuvapuhelintekniikka Haastattelut osoittivat, että myös valtion paikallispalveluissa tapahtuu tulevaisuudessa merkittäviä muutoksia. Palvelujen saatavuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa olisi syytä lähteä kehittämään palveluohjaukseen perustuvaa yhteispalvelua julkishallinnossa. Tavoitteena tulisi olla palvelujen saatavuus myös niille kuntalaisille, joilla ei ole edellytyksiä ja mahdollisuutta sähköiseen asiointiin ilman henkilökohtaista opastusta ja neuvontaa. 8 Väestömuutosten vaikutusten arvio Etelä-Savon maakunnan väestömuutosten vaikutusta kunnallisiin palveluihin arvioitiin Kunnallistaloudellisten Vaikutusten Arviointi (KuVA) menetelmällä. Menetelmän lähtökohtana on kuntakohtainen Tilastokeskuksen uusin väestö- ja ikärakenne-ennuste sekä kuntien vuoden 23 tilinpäätökseen perustuvat tuloslaskelmat ja palveluiden kustannustiedot. Tarkempi kuvaus arviointimenetelmästä ja palvelukohtaiset arviot ovat raportin liitteenä 2. Tässä yhteydessä esitetään vain kokonaismuutos. Kokonaisuudessaan väestö- ja ikärakenteen muutos merkitsee lisäkapasiteetin tarvetta vanhusten palveluissa ja nuorten ja lasten palveluissa kapasiteetin vapautumista. Palvelurakenteen muutos miljoona euroa Lasten ja nuorten palvelut Vanhusten palvelut Erotus 13

19 Vaikka palvelurakennetta sopeutettaisiin maksimaalisesti niin, että lasten ja nuorten palveluista siirrettäisiin vapautuva kapasiteetti vanhustenpalveluihin, on lisärahoitustarve tästä huolimatta vuonna 215 noin 7 miljoonaa euroa ja vuonna 23 jo 55 miljoonaa euroa. Tarkastelussa on huomioitava, että kustannuspaineet lisääntyvät lasten ja nuorten määrän vähenemisestä huolimatta myös tällä palvelualueella, eikä kapasiteetin siirtoa voi käytännössä toteuttaa laskennallisen mallin esittämässä laajuudessa. Seuraavassa on esitetty vuosikatteen, poistojen ja tuloksen kehitys kahdella laskentavaihtoehdolla: 1) jos jatketaan nykymenolla, eli palvelurakenteelle ei tehdä mitään väestömäärän vähenemisestä ja ikärakenteen muutoksista huolimatta, 2) palvelurakennetta sopeutetaan maksimaalisesti väestömuutosten ja ikärakenteen muutosten seurasena. Vuosikatteen, poistojen ja tuloksen kehitys Etelä-Savossa tuhansina euroina 23-23, jos jatketaan nykymenolla Vuosikate Sumu-poistot Tulos ilman oikaisueriä Kumalatiivinen kattamaton alijäämä Etelä-Savossa tuhansina euroina, jos jatketaan nykymenolla

20 Edellä esitetyt kuviot osoittavat, että Etelä-Savon maakunnan kuntien vuosikate muuttuu negatiiviseksi vuonna 21, mikäli toimintaa ei sopeuteta väestö- ja ikärakenteen muutosten edellyttämällä tavalla. Lisäksi kattamattomien alijäämien ongelma syvenee entisestään. Vuosikatteen ja tuloksen kehitys Etelä-Savossa tuhansina euroina 23-23, jos toiminta sopeutetaan väestö- ja ikärakenteen muutoksiin Vuosikate Sumu-poistot Tulos ilman oikaisueriä Kumalatiivinen kattamaton alijäämä Etelä-Savossa tuhansina euroina, jos jatketaan nykymenolla Vaikka palvelu- ja kustannusrakennetta pystyttäisiinkin täysimääräisesti sopeuttamaan väestöja ikärakenteen muutoksiin, ei tällä pystytä ratkaisemaan Etelä-Savon maakunnan talouden tasapainottamiseen liittyvää ongelmaa. 15