Esa Iivonen Lapsiperheköyhyys Suomessa

Transkriptio

1 Esa Iivonen Lapsiperheköyhyys Suomessa

2 Köyhyys - taloudellista ulkopuolisuutta Köyhyys on taloudellisten voimavarojen puutetta. Köyhyys aiheuttaa taloudellista ulkopuolisuutta yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Ulkopuolisuuden muotoja* sosiaalinen koulutuksellinen työelämän taloudellinen oikeudellinen terveydenhoidollinen *Norjan tilastoviraston määritelmä ulkopuolisuuden muodoista, ks. ulkopuolisuuden määrittelystä TEM:n julkaisu 12/2011: Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. 2

3 Absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys Pasi Moisiota (2006 & 2008) mukaillen Absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan biologisten perustarpeiden tyydyttämisen kannalta riittämättömiä voimavaroja. Suhteellisella köyhyydellä ymmärretään kykenemättömyyttä osallistua yhteiskunnassa yleisesti vallitsevaan ja odotettuun elämäntapaan ja saavuttaa minimiksi katsottu elintaso taloudellisten voimavarojen puutteen vuoksi. Suhteellinen köyhyys voidaan ymmärtää mahdollisuuksien puutteena osallistua tavanomaisen elämäntavan sosiaalisiin prosesseihin ja valintoihin. 3

4 Köyhyys on sidoksissa aikaan ja paikkaan Ihmisen tarpeet ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan. Nykypäivän lapsi ei elä 1950-luvun Suomessa eikä matalan kustannustason maassa. Myös absoluuttinen köyhyys on hyvin pitkälle suhteellista. Köyhyys on yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen ilmiö. Köyhyyden esiintyminen ilmentää sosiaalisten oikeuksien ja ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumattomuutta. 4

5 Köyhyyden esiintyvyyden arviointi Köyhyyden esiintyvyyttä voidaan mitata usealla tavalla: Tilastolliset indikaattorit, kuten pienituloisuusaste; tuloja kulutustiedot, muun muassa kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja kotitalouksien kulutusmenoja ja niiden rakennetta koskevat tiedot Ihmisten subjektiivinen kokemus toimeentulon riittävyydestä Etuuksien ja palveluiden tarve ja käyttö, esim. toimeentulotuki, ruokapankit 5

6 Köyhyys on lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille haitallista (1) Lapsiperheköyhyydellä on aineellisia, sosiaalisia ja psyykkisiä vaikutuksia lasten elämään. Perheen vähävaraisuus vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin osallistua elinpiirinsä tavanomaisiin toimintoihin ja valintoihin. Lasten ja nuorten elämässä kulutuksella on yhä suurempi merkitys. Lapsi ei pääse pakoon kulutuskeskeistä kulttuuria. Lapset ja nuoret vertailevat, mitä heillä on ja ei ole. 6

7 Köyhyys on lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille haitallista (2) Lapsen jääminen elinympäristössään vallitsevien kulutustottumusten ulkopuolelle aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, häpeää ja vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen. Taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevan perheen lapset kantavat huolta ja murhetta perheen taloustilanteesta. Lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen ja lisää terveyseroja. Lapsiperheiden köyhyys aiheuttaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista. 7

8 Köyhyys on lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille haitallista (3) Vanhemmuus ja vanhemmuuden voimavarat eivät ole staattinen tila. Perheen toimeentulohuolet kuormittavat vanhempia. Lapsiperheköyhyys on riskitekijä vanhempien jaksamiselle ja vanhemmuuden voimavaroille vanhempien väsyminen, uupuminen ja masentuminen. 8

9 Perheen toimeentulovaikeudet huolestuttavat lapsia ja nuoria MLL toteutti yhteistyössä Kotivinkki-lehden kanssa vuonna 2010 kyselyn vuotiaille heidän kokemuksiaan perheen toimeentulovaikeuksista. Lapset ja nuoret kokevat olevansa enemmän huolissaan rahojen riittävyydestä kuin heidän vanhempansa. Lisäksi taloudellisesti tiukka tilanne kiristää nuorten mielestä perheen keskinäisiä välejä ja vaikuttaa mielialaan. Lapset ja nuoret kokevat pelkoa, ahdistusta ja huolta, mutta myös syyllisyyttä. He eivät kehtaa pyytää vanhemmilta edes sellaisia asioita, joita tarvitsevat, ja kokevat syyllisyyttä myös siitä, että vanhemmat eivät voi hankkia itselleen mitään. 9

10 Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa (1) Kelan tuoreessa tutkimuksessa analysoidaan, miten taloudellinen eriarvoisuus näkyy 5.- ja 8.-luokkalaisten lasten arjessa. Taloudellinen eriarvoisuus on läsnä lasten arjessa erityisesti erilaisina kulutusmahdollisuuksien eroina. Lapset tunnistavat taloudellista eriarvoisuutta selkeimmin ulkoisten tunnusmerkkien, kuten pukeutumisen, perusteella. Myös lapsen tavaroiden määrä ja niiden merkit, ikä ja mallit huomataan lasten vertaissuhteissa. Lähde: Mia Hakovirta ja Minna Rantalaiho: Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa, Kela

11 Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa (2) Kuluttaminen on osa lasten arkea ja siihen sisältyy tiettyjä odotuksia. Taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen. Kiusaamisen kohteeksi voi lasten kuvausten perusteella joutua niin rikas kuin köyhä lapsi, mutta lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi joutuminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden taloudelliset resurssit ovat selvästi muita heikommat. Lähde: Mia Hakovirta ja Minna Rantalaiho: Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa, Kela

12 Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa (3) Lasten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävällä tavalla se, minkälaisena muut samanikäiset lapset hänet näkevät. Paremmassa taloudellisessa asemessa olevan perheen lapsella on enemmän vaihtoehtoja ja hänen on helpompi saada kaveriseuraa, koska hän on materiaalisten resurssiensa takia kiinnostava ja hän voi säädellä muiden suhtautumista itseensä. Heikoista taloudellisista oloista tulevan lapsen mahdollisuudet muuttaa muiden hänestä muodostamaa kuvaa ovat vähäisemmät. Lähde: Mia Hakovirta ja Minna Rantalaiho: Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa, Kela

13 Lapsiperheet leipäjonojen asiakkaina (1) Soccan - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen tutkimuksessa (2012) leipäjonoista haastateltiin Vantaan leipäjonoissa käyviä lapsiperheitä. Lapsiperheiden haastattelujen mukaan rahanpuute jakaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Lapsiperheiden arjessa köyhyyttä ei kuitenkaan haluttu korostaa, vaan haastatellut äidit halusivat suojata lapsiaan köyhyyden kokemukselta. Lähde: Kuka käy leipäjonossa? Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen tuloksia. Saija Turunen, Maria Ohisalo, Vlada Petrovskaja ja Anna-Kaisa Tukiala. Soccan työpapereita 2012:1 13

14 Lapsiperheet leipäjonojen asiakkaina (2) Luovuutta hyödynnettiin esimerkiksi keksimällä itse tekemistä ja harrastuksia, jotka eivät vaadi paljon rahaa kuten eväsretket lähipuistoon. Tiedon puutteen koettiin eristävän yhteisöstä ja palveluista. Lähde: Kuka käy leipäjonossa? Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen tuloksia. Saija Turunen, Maria Ohisalo, Vlada Petrovskaja ja Anna-Kaisa Tukiala. Soccan työpapereita 2012:1 14

15 Lapsiperheiden köyhyyden taustalla (1) Vanhempien työttömyys Huomattavaa kuitenkin on, että joka toisessa köyhässä lapsiperheessä huoltaja käy töissä, kun sen sijaan lapsettomissa köyhissä kotitalouksissa on vain vähän työssä käyviä. Sirpaleinen työmarkkina-asema, pätkätyöt, lyhyiden työsuhteiden ja työttömyyden vuorottelu Matalapalkkaisuus Työttömyyttä ja heikkoa työmarkkina-asemaa selittävät mm. alhainen koulutustaso sekä työelämän ja työn muutokset. Toisaalta noin 15 % köyhien lapsiperheiden huoltajista on korkeakoulututkinto. Lähde: Hannele Sauli, Minna Salmi ja Johanna Lammi-Taskula: Kriisistä kriisiin lapsiperheiden toimeentulo , Yhteiskuntapolitiikka 2011:5 15

16 Lapsiperheiden köyhyyden taustalla (2) Yksinhuoltajuus kolminkertaistaa köyhyysriskin. Köyhissä lapsiperheissä on kolme tai sitä enemmän lapsia selvästi useammin kuin keskituloisissa lapsiperheissä. Köyhät lapsiperheet ovat useammin pikkulapsiperheitä. Köyhissä lapsiperheissä on alle kouluikäisiä lapsia selvästi useammin kuin eiköyhissä lapsiperheissä. Tulonsiirtojen osuus köyhien lapsiperheiden käytettävissä olevista tuloista on noin kolminkertainen muihin lapsiperheisiin verrattuna. Lapsiperheiden toimeentuloetuuksien reaaliarvon lasku on siten koskenut köyhiä lapsiperheitä erityisen ankarasti. Lähde: Hannele Sauli, Minna Salmi ja Johanna Lammi-Taskula: Kriisistä kriisiin lapsiperheiden toimeentulo , Yhteiskuntapolitiikka 2011:5 16

17 Asuminen ja lapsiperheiden toimeentulo (1) Tulojen ohella asumisen rahoitus on keskeinen perheen toimeentuloon vaikuttava tekijä. Kahden huoltajan perheistä 82 % asui omistusasunnossa vuonna Yksinhuoltajista 48 % asui omistusasunnoista. Nuorten lapsiperheiden asunnot ovat yleensä velkaisia. Lapsiperheiden velkaisuusaste noussut. Lähde: Hannele Sauli, Minna Salmi ja Johanna Lammi-Taskula: Kriisistä kriisiin lapsiperheiden toimeentulo , Yhteiskuntapolitiikka 2011:5 17

18 Asuminen ja lapsiperheiden toimeentulo (2) Lapsiperheissä asuntovelat muodostavat veloista noin 75 %. Lapsiperheiden keskimääräinen asuntovelka ylitti vuonna 2009 vuotuiset käytettävissä olevat tulot noin kolmannekselle, kun vuonna 2002 lapsiperheiden asuntovelka oli vain noin puolet käytettävissä olevista tuloista. Vuokralla asuvien lapsiperheiden vuokrien reaalinen nousu on ollut tulokehitystä nopeampaa koko 2000-luvun. Kahdessa alimmassa tuloviidenneksessä vuokrat nousivat noin 30 %, mutta tulot vain noin 20 %. Muissa tuloviidenneksissä tulot nousivat vuokria nopeammin. Lähde: Hannele Sauli, Minna Salmi ja Johanna Lammi-Taskula: Kriisistä kriisiin lapsiperheiden toimeentulo , Yhteiskuntapolitiikka 2011:5 18

19 Pienituloisuuden käsite Pienituloisiksi katsotaan henkilöt, joiden kotitalouden yhden vuoden yhteenlasketut käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti tulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalentista mediaanitulosta. Tämän tulorajan alapuolelle jäävien osuutta kutsutaan pienituloisuusasteeksi. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain. Ekvivalentti tulo on tulokäsite, jolla pyritään saamaan eri tyyppisten kotitalouksien tulot vertailukelpoisiksi ottamalla huomioon yhteiskulutushyödyt. Lähde: Tilastokeskus 19

20 Erityyppisten kotitalouksien pienituloisuusrajoja vuonna 2010, käytettävissä olevat kokonaistulot euroa vuodessa ja kuukaudessa Vuodessa Kuukaudessa 1 aikuinen aikuista aikuinen ja 1 lapsi alle 14 v aikuinen ja 1 lapsi alle 14 v ja 1 lapsi v aikuista ja 1 lapsi alle 14 v aikuista ja 2 lasta alle 14 v aikuista ja 2 lasta v aikuista ja 3 lasta alle 14 v aikuista ja 4 lasta alle 14 v aikuista (esim. vanhemmat ja 18 v täyttänyt lapsi) Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2010, Pienituloisuus 20

21 Pienituloisissa kotitalouksissa lasta Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuus kaikista lapsista kasvoi 1990-luvun puolivälistä lähtien voimakkaasti. Vuoden jälkeen 2007 lasten pienituloisuusaste on hieman laskenut. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului lasta vuonna 2000 (11,9 % lapsista) lasta vuonna 2005 (11,8 % lapsista) lasta vuonna 2010 (12,5 % lapsista) Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto

22 Lapsiväestön ja koko väestön pienituloisuusaste , prosenttia Pienituloisuusrajana on 60 % kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttien tulojen mediaanista Lapsiväestö Koko väestö Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto

23 Yksinhuoltajaperheissä, pienten lasten perheissä ja monilapsisissa perheissä suurempi köyhyysriski Yksinhuoltajaperheissä pienituloisuusaste on lähes kolminkertainen kahden vanhemman perheisiin verrattuna. Perheen elinkaarella pienituloisuusaste on suurimmillaan, kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Myös perheen suurempi lapsiluku nostaa köyhyysriskiä. Yksinhuoltajaperheissä koetaan toimeentulovaikeuksia merkittävästi yleisemmin kuin kahden vanhemman perheissä. Yksinhuoltajaperheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen viisi kertaa yleisemmin kuin kahden huoltajan perheet. Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2010 ja THL, Toimeentulotuki

24 Pienituloisuusaste: Yksinhuoltajakotitaloudet ja parit, joilla lapsia , prosenttia Yksinhuoltajat Parit, joilla lapsia Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2010, Pienituloisuus 24

25 Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet vuonna 2011, prosenttia kotitalouksista 47,5 Tavanomaisten menojen kattamisessa vaikeuksia Suurimmissa vaikeuksissa 20,3 24,3 17,5 21,5 23,7 8,1 5,1 5,6 7,9 Yksinhuoltajat Parit, joilla nuorin lapsi alle 7 v Parit, joilla nuorin lapsi 7-12 v Parit, joilla nuorin lapsi v Kaikki kotitaloudet Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2011 Subjektiivinen toimeentulo 25

26 Toimeentulovaikeuksissa , prosenttia kotitalouksista Yksinhuoltajat Parit, joilla nuorin lapsi alle 7 v Parit, joilla nuorin lapsi 7-12 v Parit, joilla nuorin lapsi v Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2009, 2010 ja 2011 Subjektiivinen toimeentulo 26

27 Toimeentulotukea vuoden aikana saaneet lapsiperheet , prosenttia Parit, joilla lapsia Yksinhuoltajaperheet 30,7 31,9 31,3 29,5 28, ,6 28,6 28,1 26,9 25,2 23,9 23,3 23,4 24,1 24,1 24,1 9,6 10,2 9,6 8,5 7,5 6,7 6,7 6,1 5,9 5,3 4,9 4,6 4,3 4,2 5 4,8 4, Lähde: THL, Toimeentulotuki

28 Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet vuonna 2011 Vuonna 2011 toimeentulotukea sai lapsiperhettä. yksinhuoltajaperheitä kahden huoltajan perheitä (avio- tai avopariperheitä) Lapsia (0-17-vuotiaita) oli toimeentulotukea saaneissa lapsiperheissä yhteensä (8,7 % kaikista lapsista). Vrt. vuonna 1995 toimeentulotukea sai lapsiperhettä, joissa oli yhteensä lasta (13,3 % kaikista lapsista). Lähde: THL, Toimeentulotuki

29 Kohtuullisen elämän minimin viitebudjetti /kk, Lapsiperhe: vanhemmat ja lapset 4 v ja 10 v Ruoka 815 euroa Vaatetus 219 euroa Kodin tavarat, laitteet ja niiden kuluminen 213 euroa Sähkö (34 euroa) ja kotivakuutus (19 euroa) 53 euroa Vapaa-aika ja harrastukset 89 euroa Terveys (39 euroa) ja henk. koht. hygienia (69 euroa) 108 euroa Yhteensä ilman asumista ja liikkumista euroa Asuminen (vuokra, pääkaupunkiseutu) 1264 euroa Liikkuminen (kk-lippu Vantaa sisäinen) 124 euroa Yhteensä ilman autoa 2 885euroa Auto ( km/v) 552 euroa Yhteensä euroa Lähde: Kuluttajatutkimuskeskus: Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjetit (2010) 29

30 Tulojen reaalimuutos kotitaloustyypeittäin , prosenttia Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto

31 Eri kotitaloustyyppien kuuluminen alimpaan tuloviidennekseen vuonna 2010, prosenttia kotitalouksista henkilö Lapsettomat parit Kaikki kotitaloudet, joissa lapsia Yksinhuoltajat Parit, joilla lapsia Lähde Tilastokeskus, Tulonjakotilasto

32 Lapsilisän ja kotihoidon tuen ostovoima on selvästi heikompi kuin 1990-luvun puolivälissä Vuodesta 1994 vuoteen lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo on laskenut 20 %. 2. lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo on laskenut 30 %. 3. lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo on laskenut 29 %. Kotihoidon tuen hoitorahan reaaliarvo on laskenut 26 %. Kotihoidon tuen hoitolisän reaaliarvo on laskenut 51 %. Lähde: THL, Perusturvan riittävyyden arviointiraportti,

33 Lapsiperheköyhyys ja palvelut (1) Perheillä ei usein ole riittävää tietoa etuuksista, palveluista ja maksualennuksista, toimeentulotuen alikäyttö Tiedotus, neuvota ja palveluohjaus Maksualennukset ja maksuvapautukset vähävaraisuuden vuoksi asiakasmaksuista, esim. koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut Päivähoidon ja koulun arjen käytänteet luotava sellaisiksi, ettei perheen rahan puute estä osallisuutta eikä leimaa. Täydentävä toimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki lapsiperheiden tukemisen välineinä. 33

34 Lapsiperheköyhyys ja palvelut (2) Vailla toisen asteen tutkintoa olevien lasten vanhempien aikuiskoulutusmahdollisuuksien turvaaminen Lasten ja nuorten koulunkäynnistä ja opiskelusta huolehtiminen. Opintojen ohjauksen, koulutuksen nivelvaiheiden tuen ja toisen asteen opiskelijoiden opiskelun tuen vahvistaminen Oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden saatavuus Toisen asteen koulutuksen monimuotoisuuden ja yksilöllisten opintopolkujen turvaaminen Maahanmuuttajataustaisten nuorten kouluttautumisen tukeminen Nuorisotakuutoimien toteuttaminen nuorille työttömille 34

35 Lapsen oikeuksien sopimus ja Suomen perustuslaki edellyttävät toimia lapsiperheköyhyyden ehkäisemiseksi Lapsen oikeuksien sopimus ja Suomen perustuslaissa turvatut perusoikeudet edellyttävät julkiselta vallalta toimia lapsiperheköyhyyden ehkäisemiksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova lapsen oikeuksien komitea on kehottanut (2011), että Suomi tehostaa pyrkimyksiään tukea vähäosaisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Komitea myös suosittelee, että Suomi toteuttaa tarvittavat toimet lasten köyhyyttä koskevien tietojen kokoamiseksi ja analysoimiseksi laajamittaisesti, jotta ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti. 35

36 Lapsen oikeuksien sopimuksen yleiset periaatteet Syrjimättömyys: Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet koskevat kaikkia lapsia (2. artikla). Lapsen etu: Tuomioistuinten, hallintoviranomaisten, sosiaalihuollon toimijoiden ja lainsäätäjän on otettava kaikissa lapsia koskevissa toimissa huomioon ensisijaisesti lapsen etu (3. artikla). Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6. artikla). Lapsen näkemysten kunnioittaminen: Lapsen on saatava vapaasti ilmaista näkemyksensä ja lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti (12. artikla). 36

37 Lapsen oikeuksien sopimus: Lapsen oikeus sosiaaliturvaan ja riittävään elintasoon 26. artikla - Lapsen oikeus sosiaaliturvaan Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden nauttia sosiaaliturvasta, mukaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi toteuttamiseksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. 27. artikla - Lapsen oikeus riittävään elintasoon Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. 37

38 Suomen perustuslaissa turvatut perusoikeudet ja lapsiperheiden toimeentulo (1) Oikeus sosiaaliturvaan (perustuslain 19. ) oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (19. :n 1. momentti) perustoimeentulon turva (19. :n 2. momentti) sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen (19. :n 3. momentti) väestön terveyden edistäminen (19. :n 3. momentti) perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien tukeminen (19. :n 3. momentti) asumisen edistäminen (19. :n 4. momentti) 38

39 Suomen perustuslaissa turvatut perusoikeudet ja lapsiperheiden toimeentulo (2) Yhdenvertaisuus (perustuslain 6. ), lasten tasa-arvoinen kohtelu yksilöinä (6. :n 3. momentti) Oikeus opetukseen ja sivistykseen (perustuslain 16. ) oikeus maksuttomaan perusopetukseen; oikeus saada muuta opetusta; oikeus kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Oikeus työhön, sisältäen mm. työvoiman suojelun ja työllisyyden edistämisen (perustuslain 18. ) 39

40 Kiitos!