Suojeluharjua vesitetään s. 3. Heikki Simolan kausi päättyy s. 2. Luonto-opas ja pitkospuut syntyivät hankerahoituksella s

Transkriptio

1 Suojeluharjua vesitetään s. 3 Heikki Simolan kausi päättyy s. 2 V-P VIKLUND / LUONTOKUVAT Luonto-opas ja pitkospuut syntyivät hankerahoituksella s HINTA 2 EUROA ISSN

2 Sivu 2 luonnonsuojelija 6/2004 Neljän vuoden matka PÄÄKIRJOITUS Kaksi kautta Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana on ollut elämäni korkeinta aikaa. Välillä rankkaa ja raskastakin, mutta myös monia kerrassaan hienoja hetkiä olen saanut kokea. Tutuksi ovat tulleet Joensuu- Helsinki-junaradan mutkat ja maisemat. Arvelen kolkutelleeni noilla kiskoilla vähän kolmatta kierrosta maapallon ympäri. Varsin helpottuneena odotan marraskuun lopun valtuustokokousta, kun jo ennakolta tiedän saavani hyvän seuraajan tähän paljon vaativaan ja paljon antavaan tehtävään. Neljän vuoden takaisista lehtileikkeistä huomaan nostaneeni viidennen ydinvoimalan vastustamisen ja Etelä-Suomen metsien suojelun toimikauteni tärkeimmiksi haasteiksi. Eipä vallan hääviltä tunnu, kun uutta ydinvoimalaa täyttä päätä rakennetaan, ja aktiivisimmat ydinvoimalobbarit puhuvat jo kuudennen tarpeesta. Metsiensuojelun puolella Metsoohjelmasta tuli mitä tuli ja uusia ratkaisuja odotetaan tapahtuvaksi vasta vuoden 2007 jälkeen. Optimisti yleensä joutuu pettymään. Ehkä perusvireeni on sen verran pessimistinen, että omien tuntemusteni tase on kokonaisuutena selvästi plussan puolella. Monia hienoja voittoja mahtuu matkalle, jos kohta takaiskujakin. Työhön kuuluu tietysti paljon sellaistakin vaikuttamista ja toimintaa, joka ei suoraan näy konkreettisina tuloksina. Mitään yksittäistä saavutusta en voi laskea omaksi ansiokseni, mutta on ollut upeaa olla mukana, ainakin kannustajan ja myötäeläjän rooleissa. Edeltäjäni Timo Helle kirjoitti viimeisessä Luonnonsuojelijan pääkirjoituksessaan neljä vuotta sitten: On kuitenkin yksi asia, jonka olen kokenut vuosi vuodelta tärkeämmäksi. Se on toivon ja innostuksen ylläpitäminen. Omaa innostustani tähän työhön on pitänyt yllä sen tajuaminen, että kansalaisjärjestöllä todella on merkitystä ja vaikutusvaltaa yhteiskunnassa itsekkään edunvalvonnan vastapainona, virkakoneiston valvojana ja vahtikoirana, suuren yleisön valistajana ja lainsäädäntöön vaikuttajana. Tätä innostusta ja uskoa yhteisen asiamme merkitykseen olen toivoakseni myös osannut puheenjohtajana ERKKI SANTAMALA/LUONTOKUVAT tuoda esiin ja pitää yllä. Eikä toivoa pidä menettää, vaikka globaalimuutosten uhkat tulevaisuutta varjostavatkin. Tietoa meillä jo on, mutta sen muuttuminen yhteiseksi ymmärrykseksi ja yhteiskunnan muutokseksi vie oman aikansa. Kestävän kehityksen maailmankongressit, Kioton sopimus ja YK:n ympäristöohjelmat vaikkakin toistaiseksi tuloksiltaan melko vaatimattomia kuitenkin osoittavat, että ihmiskunnalla on keinoja ja valmiuksiakin hakea ratkaisuja yhteisiin ja yhteisesti aiheutettuihin ongelmiin. Luonnon- ja ympäristönsuojelun kenttä laajenee ja uusia ongelmia nousee esiin vähintään samaa tahtia kun vanhoja saadaan hallintaan. Kerta toisensa jälkeen olen saanut iloita siitä intomielestä ja ammattitaidosta, jota liittomme ihmisillä on riittänyt toiminnan kaikille tahoille. Ja suuren järjestön pyörittäminen vaatii paljon myös aivan arkista puurtamista, joka ehkä huomataankin vain, jos asiat eivät suju. Haluan kiittää teitä kaikkia: rivijäseniä, paikallisyhdistysten ja piirien aktiiveja, kentän ja Kotkankadun mahtavaa porukkaa, vapaaehtoisia asiantuntijoitamme, ja tietysti valtuuston ja hallituksen jäseniä! Nöyränä ja ylpeänä jätän luottamustoimeni, luottamuksesta kiittäen ja kiitollisena. Luonnonsuojeluliittoa en jätä, kuinka voisinkaan järjestöä ja aatetta, joka on antanut merkitystä elämääni kouluvuosista alkaen. Yhteinen työmme jatkuu. HEIKKI SIMOLA liittohallituksen puheenjohtaja Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmasta Kun uusia keinoja testataan, täytyis tietää, lähdetäänkö vettä hakemaan ämpärillä vai kahvikupilla. Ilpo Kuronen SLL:n luonnonsuojelupäällikkö Maaseudun Tulevaisuus Luonnonsuojelijoista Nykyään puhutaan luonnonsuojelua enemmän ympäristön suojelusta. Siihen liittyvät muun muassa ilmastokysymykset. Monet ympäristönsuojelijat haluavat pelastaa maailman. He ovat iloisita, itseironista väkeä ja sisäisen tutkimuksen mukaan koulukiusattuja. Järjestöissä toimivat ovat aina kiireisiä. Paljon on rastahippejä, mutta mitä enemmän lobbaa, sitä jakkupuisemmaksi muuttuu. Minttu Massinen Luontoliiton hallituksen puheenjohtaja Ylioppilaslehti Luonnonsuojelija 30. vuosikerta nro 6/marraskuu ISSN Aikakauslehtien liiton jäsen TOIMITUS luonnonsuojelija@sll.fi Reetta Harmaja, vt. päätoimittaja, puh. (09) , reetta.harmaja@sll.fi Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, toimittaja puh luonnonsuojelija@sll.fi Huteja ja osumia Lahopuusta Olen kuullut, että keinona lahopuun lisäämiseksi käytetään muun muassa järeiden puiden ympärisahaamista lahoamisen jouduttamiseksi. Eikö puun itku merkitse luonnonsuojelijalle mitään? Vilho Holopainen Metsäntutkimuslaitoksen entinen ylijohtaja Metsälehti Turkeista Turkin statusarvo kärsii kuitenkin vääjämättä siitä, että turkistarhaus on bulkkituotantoa. Siksi ainakin tosirikkaiden pitäisi ruveta vastustamaan tarhausta. Jos turkiksia saisi vain ammutuista luonnoneläimistä, niiden hinta nousisi rajusti. [ ] Markkinat pelaisivat myös laadulla. Eniten saisi pulittaa luotiaseella päähän osutusta terveestä eläimestä, haulien rei ittämän takkuturkin saisi hiukan halvemmalla. Jarmo Pasanen Helsingin Sanomien kuukausiliite VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PAINOPAIKKA Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj, Kokkola 2004 TILAUSHINTA 12 kk 29 euroa (sisältyy paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmaksuun) TILAUKSET JA OSOITTEEN- MUUTOKSET Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) , irma.kaitosaari@sll.fi Jätteistä Melkein voisi toivoa, että se sama isoveli, joka viivakoodeilla valvoo ruokakauppojen poistoja, olisi vahtimassa myös asuinkiinteistöjen roskiksia. Kati Suomalainen Helsingin Sanomat Yksi vauva käyttää vaippakautensa aikana keskimäärin kertakäyttövaippaa ja tuottaa noin kiloa vaippajätettä. Heli Mäkelä ja Anna Nikko Kestovaippayhdistys Helsingin Sanomat Ruandan viranomaiset ovat alkaneet panna tarmokkaasti toimeen elokuussa voimaan tullutta muovikassien kieltoa. Useita supermarketteja on määrätty suljettaviksi, koska niissä on kiellosta välittämättä jatkettu muovikassien käyttämistä. Helsingin Sanomat ILMOITUKSET Hinnat ja toimitustapa:1,7 euroa/ palsta-mm. Ilmoitukset toimitetaan lopullisessa sähköisessä muodossa PDF-formaatissa. ILMESTYMINEN Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2005 kuusi kertaa. seuraavat lehdet ilmestyvät 7.2. (14.1.) 4.4. (11.3.) (20.5.) 5.9. (12.8.) (23.9.) STM oudossa valossa Sosiaali- ja terveysministeriöstä kuuluu kummia. Kansainvälisiin ympäristö- ja terveysalan kokouksiin osallistuneet eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat toistuvasti ihmetelleet STM:n edustajan puheenvuoroja, joissa on kyseenalaistettu ympäristöriskien vaikutuksia lasten terveyteen ja arvosteltu varovaisuusperiaatteen soveltamista ellei ympäristöhaittojen terveysvaikutuksista ole täyttä varmuutta. Näillä kannanotoilla Suomi siirtyi kertaheitolla EU:n taantumuksellisimpien maiden joukkoon ympäristöterveyteen liittyvissä kysymyksissä. STM on myös ainoa ministeriö, joka on puuttunut luonnonsuojeluliiton edustajan nimitykseen jossakin toimikunnassa. Liitolla on toista sataa edustajaa valtion eri toimikunnissa ja työryhmissä. Joudun säännöllisesti päivittämään niiden kokoonpanoa asiantuntijoiden elämäntilanteen muututtua tai heidän siirryttyä toisiin tehtäviin. Yleensä ilmoitukset jäsenten vaihtumisesta ovat pelkkä muodollisuus, ja uudet edustajat kirjataan pöytäkirjaan mukisematta. STM:ssä tämäkin on toisin. Sain syyskuussa kolme vihaista puhelua ilmoitettuani luonnonsuojeluliiton varaedustajan vaihtumisesta biotekniikan neuvottelukunnassa. Se että kyseinen edustaja, joka on liiton jäsen, toimii myös Kansalaisten Bioturvayhdistyksen puheenjohtajana, ei mielestäni riitä perusteeksi ministeriön sekaantumiselle kansalaisjärjestön nimityksiin. STM:n virkamiehet olivat asiasta eri mieltä. Biotekniikkaan on Suomessa satsattu valtavia odotuksia siinä toivossa että alasta muodostuisi samanlainen menestystarina kuin Nokiasta. Nämä odotukset ovat perusteettomia. Toisin kuin kännykkämarkkinoilla, Suomella ei ole biotekniikassa sellaista erityisosaamista, joka tarjoaisi sille etulyöntiaseman suhteessa kilpailijamaihin. Kuluttajien keskuudessa ei ole myöskään odotettavissa merkittävää asennemuutosta geenitekniikan hyödyntämiseen. Päinvastoin, sen vapaan käytön pelätään sisältävän arvaamattomia riskejä ja aiheutta- KOLUMNI van peruuttamattomia haittoja. Biotekniikassa vallitsee tällä hetkellä samanlainen ilmapiiri kuin metsäpuolella kymmenen vuotta sitten. Eri mieltä olevia kohdellaan henkilökohtaisina vihollisina, jotka halutaan vaientaa. Konsensusajattelu on kuitenkin huono lähestymistapa niinkin kiistanalaisessa tieteenalassa kuin geenitekniikka. Tsaarinaikaisen hallintokulttuurin sijasta sosiaali- ja terveysministeriön tulisi edistää vapaata kansalaiskeskustelua. Sillä saralla ministeriöllä on vielä paljon tekemistä. EERO YRJÖ-KOSKINEN toiminnanjohtaja

3 luonnonsuojelija 6/2004 Suojeluharjua vesitetään Tuhoaako Turun seudun vesihanke Virttaankankaan pohjavesiesiintymät? Turun seudulla kokeillaan tekopohjaveden valmistusta suodattamalla vettä Virttaankankaan harjun läpi. Harjuluonnon puolustus on koonnut Pro-Virttaankangas liikkeen riveihin toista tuhatta henkeä. Alueesta ovat huolissaan myös Huittisten seudun ympäristönyhdistys ja Satakunnan luonnonsuojelupiiri. Tähän asti Turun seudulla on pääasiallisesti käytetty Aurajoesta puhdistettua talousvettä. Veden huonon laadun takia etsitään uusia raakavesilähteitä. Säkylän Pyhäjärvi -hankkeen kariuduttua 1990-luvulla Turun seudun vesi Oy on suunnannut kiinnostuksensa Kokemäenjoekeen, jossa veden laatu on vuosien jätevesien puhdistustyön johdosta parantunut. Päämääränä on johtaa Huittisissa mekaanisesti esikäsiteltyä jokivettä putkea pitkin Turkuun. Jokivedestä on kuitenkin tarkoitus Virtaankankaalla sadettamalla muodostaa tekopohjavettä. Tämän ns. maasuodatuksen jälkeen tekopohjavesi jouduttaisiin kuitenkin vielä käsittelemään kemiallisesti vedenpuhdistuslaitoksessa. Koesadetukset kohtalokkaita Suomessa on noin 25 tekopohjavesilaitosta, kaikki huomattavasti Virttaankankaan hanketta pienempiä. Virttaankankaalla on pari vuotta tehty koesadetuksia. Sadetuksissa on käytetty oikeaa syväpohjavettä, jonka toivottiin palautuvan takaisin pumppaamolle. Viimeaikaisten tietojen perusteella vain noin neljäsosa sadetetusta vedestä saatiin talteen. Huittisten seudun ympäristöyhdistyksen sihteeri Tapani Suojasen mukaan Virttaankangas ei sovellu tekopohjaveden tekoon. "Harju on rakentunut vuorottaisista läpäisevistä ja tiiviistä kerroksista. Koesadetuksissa vettä kulki tiiviiden kerrosten päällä kankaan reunoille, jopa rakennuksiin. Kokeilujen aikana harjulla sijaitsevan suppakuoppaan muodostuneen Kankaanjärven pinta on laskenut useita metrejä tämän kesän runsaista sateista huolimatta." Pisimpään tutkitulla koealueella on selviä muutoksia kasvillisuudessa. Suuri osa Virttaankangasta on harjuluontonsa takia Natura suojelualuetta, mikä tekee asiasta raskauttavamman. Kokeilu vaaditaan lopetettavaksi Tutkimusten mukaan laitosten sadetusalueilla on todettu rehevöitymistä: sadetetun alueen maaperän happamuus vähenee, jäkälät ja varvut kärsivät, alueelle alkaa kasvaa heinää ja ruohoja, mikä heikentää myös veden maahan imeytymistä. Huittisten seudun ympäristöyhditys vaatii sadetuskokeilujen lopettamista heti Virttaankankaalla. "Koska jo kuutiometrin vuorokautiset sadetukset aiheuttavat ennakoimattomia ongelmia ympäristössä, olisivat suunnittellut kuutiometrin vesimassojen vaikutukset täysin arvaamattomia," Suojanen arvioi. Kuka valvoo valvojia? Luonnonsuojeluliitto, Satakunnan luonnonsuojelupiiri sekä Huittisten seudun ympäristöyhdistys ovat valittaneet Turun Seudun Vesi Oy:n ympäristöluvasta. Tekopohjavesihankkeen luontovaikutusten lisäksi Luonnonsuojeluliitto on huolissaan yleisen edun valvonnasta, kun valvontaviranomainen on itse hankkeessa mukana. Ympäristökeskus toimii kahdessa roolissa Lounais-Suomen ympäristökeskus on liiton näkemyksen mukaan hankkeeseen osallisena jäävi hoitamaan hankkeen valvontaa. Kuka valvoo yleistä etua, kun alueellinen ympäristökeskus on vesiosastonsa kautta hankkeessa mukana?, kysyy Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Ilpo Kuronen. Tällaisissa tapauksissa luontojärjestöt joutuvat voimavaroihinsa nähden vaativaan lupien valvojan rooliin. Kansalaisjärjestöt kantavat vastuunsa, mutta viranomaisten valvontaroolia pitää selkeyttää. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen johtaja Risto Timonen toteaa Turun Sanomien haastattelussa (5.10.), että epäilyt esteellisyydestä selvittää ympäristölupavirasto. Tarpeeton lisätoimenpide? Ilpo Kuronen pitää Virttaankangasta valtakunnallisesti merkittävänä ennakkotapauksena. Miksi tarvitaan pohjavettä? Kyllä pintavettäkin voidaan aivan hyvin käyttää vedenottoon, vaikka se tulisikin kalliimmaksi. Turun tekopohjavesihanke on unohdettava ja vesi puhdistettava normaalimenetelmin, Tapani Suojanen vaatii. Tekopohjavesikin jouduttaisiin jälkipuhdistamaan kemiallisesti ennen käyttöä, mikä tekee koko hankkeen hyödyn kyseenalaiseksi. Tekopohjavesihanke on hiekkasuodatukseen verratava lisätoimenpide, joka pitkittää Turun seudun vedenhankintaa vuosikausia." Virttaankankaan tilannetta voi seurata netissä -> Huittisten seudun ympäristöyhdistys TAPANI SUOJANEN Sivu 3 Tekopohjaveden valmistusta kokeillaan suodattamalla vettä harjun läpi. Kankaanjärven pinta on laskenut useita metrejä Turun seudun vesi Oy:n kokeilun käynnistyttyä. Pyhäjärven suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Kallio esittelee kansanedustaja Heidi Hautalalle Kankaanjärven tilaa lokakuussa. KUVAT: TAPANI SUOJANEN Kuntalaiset pistivät metsäsuunnitelmat uusiksi Kirkkonummella kansalaiset eivät suostuneet virkistysmetsän hakkuisiin Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen vaalien alle sijoittama metsäilta johti kunnan metsästrategian palauttamiseen uudelleen valmisteltavaksi. Kirkkonummella on tehty kunnan omistamille metsille jo monta kilpailevaa suunnitelmaa. Kun tohtori Pekka Borgin ja kunnan ympäristötoimen esitykset eivät kelvanneet kunnan metsätoimelle, se teki syksyllä oman ehdotuksensa. Kirkkonummen ympäristöyhdistys ruoti metsästrategiaa järjestämällä lokakuussa Kuntalaisten metsäillan. Paikalle tuli nelisenkymmentä ihmistä. Mukana oli virkamiehiä, valtuuston jäseniä ja kuntavaaliehdokkaita sekä tietysti lähimetsistään huolestuneita kuntalaisia. Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Pesola ja metsätalousinsinööri Jyri Mikkola esittelivät kunnan metsiä sanoin, kartoin ja kuvin. Ensin näytettiin kartalta metsän hakkuusuunnitelma. Sitten esitettiin kohteen valokuva. Lopuksi asiantuntija kertoi, mikä suunnitelmassa oli vikana ja mitä oikein pitäisi tehdä. Metsäilta ajoitettiin strategiaa käsitelleen lautakunnan kokouksen aatoksi ja sopivasti ennen kuntavaaleja. Ympäristöyhdistys teki tilaisuudesta vielä muistion evästykseksi lautakunnan kokoukseen. Lautakunta päätti palauttaa metsästrategiaehdotuksen uudelleen valmisteltavaksi. Ennen lopullista päätöksentekoa strategiaehdotukselle sovittiin kahden kuukauden kuulemisaika, jonka kuluessa kunta esittelee strategiaa myös yleisötilaisuudessaan. Aikalisä mahdollistaa, että uusi ehdotus voidaan valmistella kunnolla ja siihen ehditään tehdä vaaditut lisäselvitykset. Riittävä kuulemisaika takaa, että asukkaat ja järjestöt ehtivät perehtyä asianmukaisesti laajaan asiakirjamateriaaliin, puheenjohtaja Pesola sanoo. Kirkkonummen metsäilta osoitti, että kuntalaiset voivat todella vaikuttaa. Yhteiset metsät eivät enää kuulu yksin metsätaloudelle. Virkistyskäyttö ja suojelu ovat ottamassa oman osansa metsistä. TAPANI VEISTOLA JUSSI PESOLA Poliisinkin suojeltava sutta Luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö valittivat keväällä Eduskunnan oikeusasiamiehelle Närpiön susijahdista. Kun maa- ja metsätalousministeriö ei antanut suden pyyntilupaa, pohjalaiset käynnistivät jahdin kiertämällä metsästyslakia poliisilain väljillä valtuuksilla. Metsästäjät haavoittivat yhtä sutta. Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio antoi asiasta päätöksen lokakuussa. Lakia ei rikottu. Asiassa esiin tullut antaa kuitenkin aihetta kiinnittää huomiota poliisilain sekä metsästyslain ja -asetuksen soveltamiskäytäntöihin rauhoitukseen liittyen. Poliisilaki on metsästyslakia ja luontodirektiiviä löysempi, koska se ei edellytä muiden vaihtoehtojen ja lajin suotuisan suojelutason harkintaa. Oikeusasiamiehen kanta on selvä: Poliisilakia ei saa käyttää näiden säännösten kiertämiseen. Hän jatkaa: On myös torjuttava sellainen ajatus, että tulkinnanvaraisilla paikallisilla ratkaisuilla ohitetaan valtakunnallisesti muodostettu linjaus rauhoitetun eläimen suojelussa. Kantelu on johtanut siihen, että sisäasianministeriö on luvannut antaa poliiseille uudet ohjeet petoasioista. Samaan aikaan kun yksi luontodirektiivin rikkomus saatiin kuntoon, toinen tuli heti perässä: Kainuun riistanhoitopiiri antoi kaikki suden pyyntilupansa heti kauden alussa. Kainuun luonnonsuojelupiiri, Luonto-Liitto ja monet muut tyrmistyivät Kainuun pyyntiluvista. Lupia perusteltiin ennätyksellisen löysästi yleisellä turvallisuudella. Näin alas ei riistahallinto ole susiasiossa EU-aikana vajonnut. Maa- ja metsätalousministeriön on aika pistää alaisensa riistahallinto noudattamaan suden suojelusäädöksiä. Ellei se muuten onnistu, riistahallinnon rakennetta, henkilöitä tai molempia on vaihdettava. TAPANI VEISTOLA

4 Sivu 4 luonnonsuojelija 6/2004 Hylkeiden lisäksi maa- ja metsätalousministeriö metsästäisi joutsenia kansallispuistossakin. Korkeaoja hyljeksii luontojärjestöjä Suomessa on aloitettu hyljekantojen hoitosuunnitelmien teko ilman ympäristöjärjestöjä. Metsästysasiat kuuluvat Suomessa yhä Juha Korkeaojan (kesk.) johtamalle maa- ja metsätalousministeriölle. Se asetti kesällä hyljekantojen hoitosuunnitelmia tekemään työryhmän. Siihen kuuluvat muun muassa Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Suomen Ammattikalastajaliitto. Mukaan ei kuitenkaan otettu yhtään ympäristöjärjestöä. Näin siitä huolimatta, että järjestöt ovat tehneet vuosikymmeniä työtä hylkeiden suojelun hyväksi. WWF:llä on ollut pitkään hyljetyöryhmä. Kyse on tahallisesta syrjinnästä, koska Luonnonsuojeluliitto ja WWF Hallituksen esitys uhkaa panttipullojärjestelmää Suomessa on maailman paras pullojen uudelleenkäyttöjärjestelmä. 96 prosenttia oluista ja virvoitusjuomista myydään uudelleentäytettävissä lasi- tai muovipulloissa ja 99 prosenttia palautuu takaisin kiertoon. Voimme olla ylpeitä saavutuksesta. Se ei ole kuitenkaan syntynyt itsestään, vaan pohjautuu tietoiseen poliittiseen valintaan ja sitä tukevaan ympäristöveroon. Suomessa on verotettu kertakäyttöisiä olut-, virvoitusjuoma- ja kivennäisvesipakkauksia vuodesta 1976 lähtien. Tarkoituksena on ollut rakentaa toimiva palautusjärjestelmä ja ohjata pakkaustenkäyttöä ympäristöystävällisiin, uudelleentäytettäviin pakkauksiin. Tuottajat, kauppa ja kuluttajat ovat harjoitelleet pullojen palauttamista kohta kolmekymmentä vuotta. Selvitykset osoittavat, ottivat jäsenyyden esille monta kertaa. Molemmat ovat osallistuneet myös Itämeren suojelukomission Helcomin vastaavan hyljetyöryhmän työhön! Ministeriössä ei ole ymmärretty myöskään uuden perustuslain ja Århusin ympäristöoikeussopimuksen henkeä. Ne korostavat kansalaisten osallistumisoikeutta. Syy ympäristöjärjestöjen ohittamiseen on ilmiselvä. Työryhmän lopputuloksen näkee usein jo toimeksiannosta ja voimasuhteista. Tähän työryhmään ei haluttu hylkeiden metsästyksen kestävyyteen tieteellisesti suhtautuvia tahoja jättämään eriäviä mielipiteitä tai esittämään ampumiselle muita vaihtoehtoja. että suomalaiset kuluttajat suhtautuvat täyttöpakkauksiin positiivisesti ja ymmärtävät niihin liittyvät ympäristönäkökohdat. Valtiovarainministeriö haluaa nyt Antti Kalliomäen johdolla romuttaa tämän kovalla työllä huippuunsa viritetyn järjestelmän ja hyvällä suorituksella tehdyn maailmanennätyksen. Valtiovarainministeriö on suunnitellut muutoksia juomatölkkien ja kertakäyttöpullojen haittaveroon. Suunnitelman mukaan uudelleentäytettäviä pulloja suosiva haittavero poistuisi kokonaan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen. Kaupan oman arvion mukaan tölkkimyynnin määrä moninkertaistuisi veromuutoksen myötä ja kampanjat, joilla myydään jo nyt 80 prosenttia oluesta, siirtyisivät tölkkiin. Suomessa on viidesosa Itämeren harmaahylkeistä. Silti maamme on antanut 490 pyyntilupaa, mikä on yhtä paljon kuin kaikki muut Itämeren maat yhteensä. Ilmeinen tarkoitus on laajentaa metsästys myös Itämeren norppaan, vaikka sen kaikki eteläiset kannat ovat uhanalaisia. Maa- ja metsätalousministeriön harjoittama ympäristöjärjestöjen syrjintä ei sovi nykyaikaan, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Heikki Simola sanoo. Hylkeiden suojelussa kysymys ei ole vain metsästyksestä vaan myös suojelualueiden perustamisesta ja koko Itämeren tilasta. TAPANI VEISTOLA Uudistuksen puolesta ovat lobanneet erityisesti kauppa ja alumiiniteollisuus. Kauppaa harmittaa palautuspullojärjestelmän aiheuttama tilantarve kauppojen eteisessä ja myös tölkkitehtaiden intressi on ilmeinen. Valtiovarainministeriö näyttäisi kulkevan näiden talutusnuorassa. Toivottavasti eduskunnalla olisi kanttia puolustaa maailmanennätystämme, jonka avulla on vuosien varrella poistettu satojatuhansia tonneja jätettä kaatopaikoilta. Eduskunta käsittelee hallituksen ehdotusta ja päättää asiasta vielä tämän vuoden puolella. Ehdotuksen on määrä astua voimaan 2005 alussa. Mikäli hallituksen esitys voittaa jää vastuu palautuspullojärjestelmän säilymisestä kuluttajille. ANSSI VAITTINEN SEPPO KERÄNEN/LUONTOKUVAT Metsien käyttö monipuolistuu Avohakkuut estävät metsien monikäyttöä ja ne tulee tehdä luvanvaraiseksi. Näin totesi luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen syyskuussa eduskunnan ympäristövaliokunnan, BirdLifen ja Luonnonsuojeluliiton Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella järjestämässä Tukkimiehen uusi kirjanpito -seminaarissa Eduskunnassa. Metsien monikäytön tarve lisääntyy koko ajan, Ilpo Kuronen korostaa. Moni maaseudun elinkeino on riippuvainen monikäyttöisestä, erityisesti maisemaltaan ehyestä metsästä. Avohakkuiden lupaharkinnassa voitaisiin ottaa huomioon metsien monikäytön ja maiseman tarpeet. Samalla voitaisiin järjestää naapurien kuuleminen nykyaikaisen ympäristöoikeuden periaatteiden mukaan. Ruotsin malli Ruotsissa jo tehtyjä metsien suojelupäätöksiä esittelivät professori Per Angelstam ja johtaja Linda Hedlund Ruotsin elinkeinoministeriöstä. Ruotsissa tehtiin ensin tieteellinen suojelutarpeen arviointi ja päätökset sen mukaan. Suomessa näin ei käynyt. Professori Rauno Ruuhijärvi kertoi: Oli yllätys ja pettymys, että metsäsektorin edustajat eivät Etelä-Suomen metsiensuojelutyöryhmässä MET- SO:ssa hyväksyneet luonnonsuojelulain mukaisen suojeluohjelman laatimista ja sitä koskevia määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Etukäteisvalmisteluissa, asiantuntijalausunnoissa ja uhanalaisselvityksissä osoitettiin selvästi ja yksimielisesti lisäsuojelun tarve. Samaan arvosteluun yhtyi Ruuhijärven kanssa samassa METSOtyöryhmässä istunut professori Ilkka Hanski. Ruotsissa vapaaehtoiselle suojelulle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet siellä käytössä olevan FSCmetsäsertifioinnin ansiosta. Samaa viiden prosentin suojeluvelvoitetta ei Suomessa käytössä olevassa PEFC-sertifikaatissa ole. Valtion suojelurahoitus on jäänyt Ruotsissakin suunnitelmista jälkeen. Ashley Selby Metsäntutkimuslaitokselta on vertaillut eri maiden puutuoteyrityksiä. Suomessa ei ole syntynyt samanlaista työllistävää yritysten yhteistyötä kuin esimerkiksi Tanskassa. Suomalaisen metsäteollisuuden nykyistä suuntaa arvosteli myös tutkija Jan Kunnas. Tuotanto kasvaa mutta työpaikat vähenevät. Kansanedustajat aktiivisia Seminaarissa esiintyi monia kansanedustajia. Tilaisuuden puheenjoh- Professori Per Angelstam todisti Ruotsissa metsien suojeluntarpeen. taja Pentti Tiusasen (vas.) mukaan Eduskunnan tehtävänä on pitää yhteyttä ympäröivään yhteiskuntaan. Kommenttipuheenvuoroillaan ohjelmaan osallistuivat kansanedustajat Heikki A. Ollila (kok.), Satu Taiveaho (sd.), Tuomo Hänninen (kesk.) ja Tarja Croberg (vihr.). Keskustelua kiihdyttivät myös Reima Sutinen kauppa- ja teollisuusministeriöstä, Ville Schildt maa- ja metsätalousministeriöstä sekä monikäyttöä tutkiva Paula Horne Metsäntutkimuslaitokselta. Elämyksellisesti päivän hienointa antia oli Ulla Matturin kuvaesitys Kuusamon luontomatkailusta. Mannerlaatat liikkuvat Tilaisuus kuvasi hyvin menossa olevia metsäpolitiikan muutoksia. Seminaarissa pohdittiin metsien käytön monipuolistamista. Sellukattiloilla ei enää ole yksinoikeutta Suomen metsiin. Metsien muut käyttömuodot vaativat oikeuksiaan. Tämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia metsäluonnolle, virkistyskäytölle ja maaseudun uusille elinkeinoille, kuten luontomatkailulle. Toisaalta ympäristöjärjestöt ovat laajentaneet näkökulmaansa sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Tämä näkyi esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Harkin esityksessä valtion metsien käytöstä. Koneet vievät työpaikat metsureilta ja hakkuut porojen luppometsät. Seminaari oli jatkoa ympäristöjärjestöjen hiljattain julkaisemalle Palaako elävä metsä -kirjalle. Kirjassa ja seminaarissa osoitettiin, kuinka metsäluonto, talous ja virkistyskäyttö voivat elää rinnakkain ja tukea toisiaan, kertoo niiden takana ollut BirdLife Internationalin metsäryhmän puheenjohtaja Marcus Walsh. Esitykset verkossa: TAPANI VEISTOLA Malmin kenttä pysyy ainakin toistaiseksi Helsingissä. ILMAILULAITOS Keihäsjärven puolustuksessa menestystä Lopen Keihäsjärven metsäalueen puolustaminen lentokentältä ja hakkuilta on tuonut menestystä. Keihäsjärvi on ollut yksi alueista, jolle Helsingin Malmin lentokenttä on ajateltu siirtää. Luonnonsuojeluliitto haluaa tämän valtion omistaman ja Etelä-Suomessa harvinaisen yhtenäisen erämaisen alueen suojelualueeksi. Luonnonsuojeluliiton kutsusta paikkaan kävi syksyllä tutustumassa eduskunnan luonto- ja ympäristökerho. Mukana olivat kerhon puheenjohtaja Erkki Pullainen (vihr.), ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusanen (vas.) ja Satu Taiveaho (sd.). He tutustuivat alueeseen Lopen luonnonystävien sienineuvoja Erkki Holttisen ja Luonto-Liiton metsäryhmän käävät tuntevan Olli Mannisen kanssa. Sienisaalis oli hyvä. Myös kansanedustajien ja järjestöjen viesti oli selvä: Keihäsjärvi pitää suojella lentokentältä ja hakkuilta. Yhteinen viesti meni myös perille. Lentokenttävaraus ei tullut Kanta-Hämeen maakuntakaavaan. Sellainen jäi Riihimäen Sammalistolle, mutta siellä se on liian lähellä asutusta. Keihäsjärven jälkeen Malmin kentän siirto on entistäkin vaikeampaa - ja turhaa, sanoo luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen. Näyttää ilmeiseltä, että Helsingin kaupungin on nyt muutettava Malmi-suunnitelmiaan. Syksyllä Metsähallitus yritti jatkaa hakkuita Keihäsjärvellä. Yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa luonnonsuojelijat saivat monitoimikoneen hyökkäyksen torjuttua. Keihäsjärven vartiointi jatkuu. Keihäsjärveä tarvitaan, kun Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOn toteutusosa alkaa vuonna Siihen on enää alle tuhat aamua jäljellä! TAPANI VEISTOLA

5 Laittomat hakkuut uhkaavat Venäjän ja Indonesian metsiä EU:n toimintaohjelmasta laittomien hakkuiden torjumiseksi keskusteltiin lokakuussa Venäjä Suomi-metsähuippukokouksessa. Kyseinen FLEGT (Forest Law Enforcement and Governance) -ohjelma toi myös Suomeen kansalaisjärjestövaltuuskunnan Indonesiasta asti. Suomi on yhdessä Ruotsin ja Portugalin kanssa tehnyt kaikkensa estääkseen toimintaohjelman käyttöönoton, selvitti indonesialaisen valtuuskunnan koordinaattori Faith Doherty englantilaisesta EIA (Environemental Investigation Agency) järjestöstä. Ryhmä indonesialaisten ympäristöjärjestöjen edustajia tuli Suomeen keskustelemaan suomalaisten FLEGT-vaikuttajien kanssa. Indonesiassa suuryhtiöt lusmuilevat Maailman luonnoltaan rikkaimmat sademetsät ovat kovaa vauhtia häviämässä Indonesiasta laittomien hakkuiden seurauksena. Laittomiin hakkuisiin syyllistyvät erityisesti indonesialaiset metsäyhtiöt, muun muassa suomalaisen UPM Kymmenen kanssa yhteistyötä tekevä APRIL. Laittomia hakkuita käsittelevä ohjelmaehdotus kattaa laajasti laittomien hakkuiden ja niihin liittyvän puukaupan torjumiseen liittyviä toimenpiteitä sekä kansallisella että EU-lainsäädännön tasolla. Tällä hetkellä laittomista hakkuista seuraavat rankaisutoimet kohdistuvat maaseudun köyhään väestöön eikä laajamittaisi hakkuita tekeviin suuryhtiöihin ja puuparoneihin, kertoo Togu Manurung ForestWatch Indonesia-järjestöstä. Näkemyksemme mukaan FLEGT voisi osaltaan muuttaa tilannetta ja siksi emme ymmärrä suomalaisten vastustusta, Manurung jatkaa. Suomi vastustaa FLEGT-ohjelmasssa asetusta vapaaehtoisesta tuontilupajärjestelmästä, jonka tarkoitus on varmistaa puun laillinen alkuperä. Luonnonsuojeluliiton Venäjäkoordinaattori Olli Turunen arvioi, että toimintaohjelman käyttöönotto aiheuttaisi paljon työtä rajoilla ja siksi suomalaiset yritykset ovat hanketta vastaan. Nykyinen alkuperän seurantajärjestelmä toimii paremmin. Kestävän metsänhoidon suuria ongelmia Indonesiassa ovat myös ylisuuri puunjalostuskapasiteetti sekä ratkaisematon maaoikeuskysymys. Suomessa vierailleen valtuuskunnan yksi tavoitteista on, että paikallisten ihmisten ja alkuperäiskansojen maaoikeudet tunnustetaan. Laitonta puuta Venäjältä Suomeen Maailman boreaalisista eli pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsistä 60 prosenttia sijaitsee Venäjällä. Laittomien hakkuiden määrä on tulkitsijasta riippuen 5 20 prosenttia kaikista hakkuista. Suomi on Kiinan jälkeen toiseksi suurin venäläisen Venäjän teollisuus- ja energiaministeriön varaministeri Ivan Materov sekä Suomen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja isännöivät Venäjä-Suomi huippukokouksen lehdistötilaisuutta. Indonesialaisten kansalaisjärjestövaltuuskunnan edustaja Togu Manurung ihmettelee, miksi Suomi vastustaa EU:n toimintaohjelmaa laittomien hakkuiden torjumiseksi raakapuun ostaja. Laittomasti hakattua metsää päätyy Suomeenkin, sanoivat Venäjän metsävaroista vastaavan viraston pääjohtaja Valeri Roshstsupkin ja Venäjän teollisuus- ja energiaministeriön varaministeri Ivan Materov metsähuippukokouksessa Materovin mukaan vika on venäläisessä sekavassa hakkuuorganisaatiossa, johon tuleva metsälainsäädäntö puuttuu. Toinen seminaarissa esitetty konkreettinen keino kitkeä laitonta puukauppaa on vapaaehtoinen alkuperäsertifiointi. Jatkuuko kaaos Venäjän metsäpolitiikassa? Suomen luonnonsuojeluliitto on huolestuneena seurannut metsälain valmistelua yhdessä venäläisten luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Huolimatta eräistä selkeistä parannuksista metsien käytön ongelmat tulevat ehdotetun lain myötä jatkumaan ja osin jopa pahenemaan. Uusimmassa lakiehdotuksessa metsän käyttö muuhun tarkoitukseen kuin puunhakkuuseen on vaarantumassa ns. jokamiehen oikeuksia myöten. Esimerkiksi lähialueillemme tärkeiden metsien keruutuotteisiin liittyvien elinkeinojen ja luontomatkailun mahdollisuuksien turvaaminen jää heikolle pohjalle, pahimmassa tapauksessa metsänvuokraajan hyvän tahdon varaan, Olli Turunen arvioi. Huolestuttavaa on myös alueellisten suojelualueiden, joita Venäjällä on nyt tuhansia, perustamismahdollisuuden siirtyminen pelkästään Federaation käsiin. Turusen mukaan näin raskas käytäntö halvaannuttaa kattavan suojeluverkoston kehittämisen täydellisesti etenkin pienempien suojelualueiden osalta. Hallinnon keskittämisestä on Putinin kaudella seurannut, että uusien suojelualueiden perustaminen on ollut käytännössä pysähdyksissä Lakiehdotus mahdollistaa suunnittelemattoman rakentamisen vuokratuilla alueilla. Esimerkiksi Pietarissa on jo nyt siirtynyt laajoja ja aiemmin virkistyskäytössä olleita metsäalueita paikallisille uusrikkaille, koska lupamenettelyt ovat epäselviä. Tämän jälkeen tontit on varustettu piikkilanka-aidalla ja vartijoilla vahtikoirineen. Edes suojelualueet eivät ole turvassa, kuten havaittiin Punnusjärvellä, jossa rakennettiin laskettelukeskus suojelualueelle ilman minkäänlaista lupaa. Turunen toteaa. OLLI TURUNEN luonnonsuojelija 6/2004 Ylen pääuutiset kertoivat 28.9., että metsärauha on saavutettu Pohjois-Suomessa ja vanhojen metsien suojelusta sovittu. Kysymyksessä oli ennenaikainen uutisankka. Täysin vailla pohjaa juttu ei ole. Metsähallitus, Luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat puolentoista vuoden ajan neuvotelleet Pohjois-Suomen vanhoista metsistä. Neuvottelualue vastaa suurin piirtein 1990-luvun Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmarajausta, eli mukana ovat Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa, Itä- ja Länsi-Lappi. Ylä-Lappi ja Pohjois-Karjala jäävät rajauksen ulkopuolelle. Neuvottelujen pohjana ovat Luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen tekemät ja kesäkuussa 2003 Metsähallitukselle luovuttamat kartat. Neuvottelujen tarkoituksena on tehdä suojelullisesti arvokkaista vanhoista metsistä pysyviä suojelupäätöksiä. Neuvotteluissa liittoa edustavat Ilpo Kuronen ja Sini Harkki, sekä pysyvinä asiantuntijoina Olli Manninen, Risto Mustonen ja Harri Hölttä. Puoliväli häämöttää Neuvottelukarttojen kohteilla on pinta-alaa hehtaaria, josta suuri osa kitu- tai joutomaata. Alueista suurin osa (lähes hehtaaria) sijoittuu Itä-Lappiin. Valtaosa on entisiä korkeita alueita. Pinta-alallisesti yhteinen näkemys on saavutettu noin viidesosasta, noin hehtaarista alueita. Uuden tai vahvistetun suojelun piiriin tulisi hehtaaria. Tähän asti neuvotteluissa sopu on syntynyt helpoimpien kohteiden suhteen. Jäljellä ovat muun muassa suuret Peurakairan ja Pohjois- Kittilän luonnontilaiset alueet, mitkä ovat erittäin arvokkaita luonnonsuojelullisesti mutta varmaan vaikeita neuvoteltavia, kertoo Risto Mustonen. Valtava inventointityö onnistunut vapaa-ehtoisten voimin Luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton ja Greenpeacen vapaaehtoiset inventoijat ovat käytännössä mahdollistaneet neuvottelut konkretisoimalla suojelutarpeet uhanalaisinventointien muotoon. Yli kymmenen vuotta kestäneeseen juupas eipäs -keskusteluun on tullut järkeä, kun uhanalaishavainnot tekevät selväksi alueen arvon. Luontojärjestöjen inventoinneissa on tähän mennessä löytynyt lähes 6000 uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin esiintymää. Erityisesti suojeltavia lajejakin on löydetty viisitoista, yhtä Sivu 5 Metsäsopu-uutiset ennenaikaisia Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri, Luonto-Liitto ja Greenpeace osoittivat mieltään 24 ihmisen voimin Parkanon Kaidoillavesillä. Mielenosoituksella vastustettiin Kaitojenvetten rantojensuojelualueen lähistön hakkuita. Pienen suojelualueen reunoilla hakkuissa on luonnonsuojelullisesti arvokasta metsää, johon suojelualuetta haluttaisiin laajentaa. Luonnonsuojelujärjestöt ovat ehdottaneet alueelle suojelumetsää, johon kuuluisi myös ennallistumaan jätettäviä nykyisin talousmetsän kaltaisia metsiä. Tästä olisi etua virkistyksellekin. Kaitojenvetten ympärykset ovat suosittu virkistysalue ja suunnitellut hakkuut vähentäisivät alueen retkeilyarvoa huomattavasti. Yksi avohakkuista on suunniteltu metsään, minkä keskellä kulkee viitoitettu luontopolku. Samalla luonnonsuojelujärjestöt halusivat vastustaa suojelualueiden reunoilla tapahtuvia hakkuita yleensä. Etelä-Suomessa tarvitaan kipeästi lisää metsien suojelua. Tilannetta pitää kohentaa laajentamalla valtionmaiden pieniä suojelualueita, sanoo aluesihteeri Kaija Helle Sini Harkki ja Risto Mustonen inventoimassa metsää Sodankylän Ruosselässä. paljon kuin ympäristöhallinto on rajannut koko maassa vuoden 1997 jälkeen. Järjestöt ovat tehneet inventointeja pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Monin paikoin lajistotiedon määrä on moninkertaistunut. On hyvä, että tiedot on saatu näin, mutta tietysti valtion metsissä luontoarvoja ja lajistoa olisi pitänyt paremmin kartoittaa viranomaisvoiminkin ja jo aikanaan vanhojen metsien suojeluohjelmien yhteydessä. Nyt inventointeja on jouduttu tekemään kiireessä ja pienin resurssein., sanoo monia inventointikierroksia koordinoinut Luonto-Liiton Olli Manninen. Muoto auki uusissa suojelupäätöksissä Jos neuvottelut jatkuvat suunnitellun mukaan, saadaan ne loppuun ensi vuoden aikana. Uhkia on kuitenkin nähtävissä. Niistä vakavin on parhaillaan eduskunnassa uudistettavana oleva Metsähallituslaki. Jos se tulee voimaan nykymuotoisena, ei Metsähallituksella ole valtaa siirtää alueita pysyvästi taloustoiminnan ulkopuolelle. Vaarana on, että jos esimerkiksi Kemin metsäteollisuusyritysten puuhuolto vaarantuisi vakavasti, voitaisiin Metsähallitus velvoittaa hakkaamaan myös niitä kohteita, jotka aiemmin oltiin sovittu taloustoiminnan ulkopuolelle. Luonnonsuojeluliiton kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että paljon aikaa ja vaivaa kaikilta osapuolilta vaatineen prosessin tulokset saavat asianmukaisen ja uskottavan sinetin. Varsinainen ongelma on, miten voidaan osoittaa ulkopuolisille uskottavasti päätösten pysyvyys, kun alueet jäävät virallisiin kaavoihin metsätalousalueiksi. Metsähallituksen omat maankäyttösuunnitelmat ovat tällä hetkellä hyvin epäselviä. Laissa ei ole säädetty edes sitä, kuka suunnitelmat vahvistaa. On välttämätöntä, että myös valtio tavalla tai toisella siunaa valtionmaiden suojelupäätökset, vaikka nyt valmistelu onkin kokonaan Metsähallituksen vallassa, sanoo luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen. Kaidoillavesillä vastustettiin hakkuita SINI HARKKI Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiristä. Metsien suojelutilanne on surkea. Viranomaisten Metso -ohjelma keskittyy suojelutilanteen määrätietoisen parantamisen sijaan vain pienialaisiin kokeiluhankkeisiin. Samaan aikaan hakkuut ovat ennätystasolla, hän jatkaa. Metso -ohjelman osana Metsähallituksen tuli kartoittaa suojelualueiden lähimetsien luontoarvot ja suunnata niihin lisäsuojelupanoksia. Tämä olisi tehokas tapa parantaa Etelä-Suomen metsien suojelutilannetta, sillä useimmat suojelualueista ovat liian pieniä turvatakseen uhanalaisia lajeja. Tänä syksynä Metsähallitus on kuitenkin toteuttamassa hakkuita useiden eteläsuomalaisten suojelualueiden reunoilla. Eräs suunnitelluista hakkuista on Seitsemisen kansallispuiston rajalla, jonka laajennustarpeet ovat jo pitkään olleet selviä. Tuntuu kummalliselta, että rahaa panostetaan suojelualueiden ennallistamiseen, kun samaan aikaan niiden liepeillä saatetaan hakata paljon parempia kohteita, toteaa Luonnonsuojeluliiton Ilpo Kuronen. SINI HARKKI MAX LIIMATAINEN

6 Sivu 6 luonnonsuojelija 6/2004 Kelkkareittejä sikiää urat ja reitit sekaisin Hiljaisuuden päivän päätapahtumassa Tampereella keskusteltiiin moottorikelkkailun ympäristövaikutuksista. Suomessa on noin moottorikelkkaa. Uusia rekisteröidään yli 5000 vuodessa. Kelkkojen melusta ja saasteista kärsiville on ympäristöministeriön ylitarkastajan Pekka Tuunasen mukaan luvassa helpostusta: reittisuunnittelu ja siirtyminen nelitahtisiin moottoreihin vähentävät haittoja jatkossa. Nykyisin myytävistä kelkoista 85 prosenttia on kaksitahtisia, joten kovin nopeaa muutosta ei ole odotettavissa. Luonnonsuojeluliitto on huolissaan epävirallisten kelkkaurien jatkuvasta kasvusta. Vuonna 1995 säädetty maastoliikennelaki sisältää useita porsaanreikiä, joiden Ylitarkastaja Pekka Tuunanen mukaan keskustelu maastoliikenteestä on loppunut siellä, missä väylät ovat kunnossa. Coalition Clean Baltic (CCB) -järjestölle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2004 luonto- ja ympäristöpalkinto, jonka suuruus on euroa. CCB:llä on 27 jäsenjärjestöä Itämerta ympäröivistä maista. Suomalaisia jäsenjärjestöjä ovat Suomen luonnonsuojeluliitto sekä Natur och Miljö, jolla on myös edustaja CCB:n hallituksessa. On ilahduttavaa että työ Itämeren puolesta huomioidaan. CCB antaa jäsenjärjestöilleen erinomaisen mahdollisuuden rajoja ylittävään yhteistyöhön yhteisen asian puolesta, CCB:n hallituksen jäsen Lotta Nummelin Natur och Miljö -järjestöstä toteaa. Kohti luonnonvarojen kestävää käyttöä EU valmistelee parhaillaan teemastrategiaa luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Euroopan ympäristöjärjestöjen katto-organisaatio EEB järjesti syyskuussa seminaarin, jossa keskusteltiin strategian sisällöstä ja ympäristöjärjestöjen tavoitteista. Strategiaa valmisteleva EU:n ympäristöpääosasto pitää lähtökohtanaan tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutusten vähentämistä. Osaston edustaja Frans Vollenbroek painotti, että vähennystavoitteet on suunnattava ympäristön kannalta haitallisimpiin tuotanto- ja kulutusmuotoihin. Ympäristöjärjestöjen kanta on vaativampi. EEB katsoo, että luonnonvarojen käytöllä on väistämät- Hiljaisuuden päivän seminaarin avanneen liiton puheenjohtaja Heikki Simolan mukaan motorisoitu maastoliikenne on valtaamassa viimeisiä luonnonhiljaisia alueita ympäri eteläisessä Suomen. avulla kelkkailu on levinnyt laajalle alueelle Etelä-Suomessakin. Kelkkailu on levinnyt lähinnä maaomistajien lupien perusteella rakennettujen kelkkaurien avulla. Uran rakentamisesta ei kysytä naapurin mielipidettä eikä siitä voi valittaa. Reitistä puolestaan on valitusoikeus, kuvasi liiton puheenjohtaja Heikki Simola. Asikkalalainen Antti Ahola- Huhta koki tämän omissa nahoissaan, kun kotipihan vierestä alkoi pari vuotta sitten kulkea ura, jossa päivän aikana kulki non 200 kelkkaa. Vierustontin omistaja ja reitin ylläpitäjä olivat tehneet sopimuksen kuulematta naapureita. Asiaa puidaan vieläkin oikeudessa. Epävirallisten urien myötä Suomeen ollaan vaihvihkaa luomassa koko maan kattavaa kelkkailuverkostoa ilman ympäristövaikutusten arviointia. Tällä hetkellä maastoissa kulkee noin kilometriä uria, joista pyritään tekemään reittejä. Seminaarissa myös ihmeteltiin, miksi moottorikelkkailua hallinnoidaan ympäristöministeriössä osana luontomatkailua ja luonnon virkistiyskäytön kehittämistä. Ylitarkastaja Tuunanen vastasi tähän toteamalla, että kelkkailu, kuten myös moottoriveneily, perustuu luonnon vetovoimaan ja ympäristöön. Jos ei ole pakko liikkua konevoimin, niin miksi tehdä niin? Kaikki terveyshyödyt jäävät saavuttamatta. Moottorikelkan ekologinen selkäreppu on raskas kantaa esimerkiksi suksiin verrattuna, Matti Hirvonen Suomen Ladusta kiteytti suojelijoiden ajatukset. Pohjoismaiden neuvosto palkitsi ympäristöjärjestöjen Itämeri-yhteistyön CCB perustettiin Helsingissä vuonna Mukana on ollut alusta lähtien järjestöjä kaikista maista Itämeren alueelta mukaan lukien Baltian maat ja Venäjä. Palkinto myönnettiin CCB:lle, koska se on esimerkillisellä tavalla koonnut pohjoismaiset, balttilaiset ja muut ympäristöjärjestöt yhteiseen verkostoon. Näin se on pystynyt muokkaamaan yleistä mielipidettä ja kiinnittämään huomiota yhteen Pohjolan tärkeimmistä ympäristökysymyksistä Itämeren haavoittuvaan meriympäristöön. Tiedotuksen, koulutuksen, teknisten ratkaisujen ja omien hankkeiden avulla se on luonut uutta pohjaa aatteelliselle ympäristötyölle ja kyennyt esittämään ratkaisuehdotuksia Itämeren ympäristöongelmiin, olivatpa sitten kyseessä päästöt, rehevöityminen tai liikakalastus, palkintolautakunta toteaa perusteluissaan. CBB keskittyy nykyisessä toiminnassaan erityisesti kestävän kalastuksen kehittämiseen. Pääasiallisia toimintamuotoja ovat tiedottaminen ja ympäristökoulutus, mutta järjestö osallistuu myös konkreettisiin yhteistyöhankkeisiin, joita Itämeren alueen vauraat maat rahoittavat tä aina ympäristövaikutuksia, joista kaikkia tiede ei toistaiseksi ole saanut selville. Siksi strategisen tavoitteen on oltava luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen sinänsä. Ekotehokkuuden parantaminen on yksi keino tähän pääsemiseksi, mutta kulutuksen kohtuullistaminen on myös tarpeen. Ehkä parhaana keinona luonnonvaratehokkuuden parantamiseen todettiin keskustelussa työn verotuksen laskeminen ja luonnonvarojen verotuksen nostaminen. EU-tasoinen verouudistus on kuitenkin hyvin vaikea saavuttaa, koska se edellyttää jäsenmaiden yksimielistä hyväksyntää. Tuotannon ohjaamiseen ekologisemmaksi on kehitetty laaja kirjo muitakin ohjauskeinoja, joiden voimakkaampaa soveltamista EEB puoltaa. Kulutuksen ohjaaminen on EU:n strategiassa vähällä huomiolla. Ympäristöjärjestöt pyrkivät nostamaan sen esiin. EU-tasolla luonnonvarojen käyttö on pysynyt viime vuosina vakiona. Suomen luonnonvarojen kulutus kasvaa kuitenkin tasaisesti. Suomessa kansallinen kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelma on valmisteilla hallituksen asettamassa toimikunnassa. SAMI JÄRVINEN Kolme uutta aluesihteeriä Lapin piirin vs. aluepäällikkönä aloitti Markku Kuortti, mettästä kotosin oleva ja Muoniossa 16 vuotta asunut metsätalousinsinöörikoulun käynyt toisinajattelija. Perinteisiä metsätaloustöitä en ole suunnitellut valmistumisen jälkeen ollenkaan, vaan olen toiminut pehmeämmällä puolella, erilaisissa moninaiskäytön töissä. Markku Kuortin myötä Luonnonsuojeluliiton Lapin toimipiste siirtyi samalla Muonioon. Aluepäällikön töiden lisäksi Kuortin valtakunnallisena vastuualueena ovat vaelluskalakysymykset. Kuortin mukaan Lapissa tärkeimmät luonnonsuojeluun liittyvät haasteet ovat vanhat metsät, viimeiset erämaat ja metsäasiat, lohi- ja taimenkantojen hengissäpitäminen ja elvyttäminen, vesiasiat ja oman järjestötoimintamme vahvistaminen. Vanhojen metsien hakkuut tuhoavat pitkälle luontomatkailun edellytykset ja Muonionjoen kalastusmatkailu on varmaan tulevaisuudessa avainasia kesämatkailua kehitettäessä. Molemmissa on myös kysymys paikallisten asukkaiden harrastusmahdollisuuksista ja viihtyvyydestä täällä. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin luonnonsuojelupiirin paikallisyhdistyksiin kuuluu yhteensä hieman alle 1000 jäsentä. Markku Kuortti, p markku.kuortti@suomi24.fi Maailman luonnonsuojelijat kokoontuvat Bangkokissa Bangkokissa marraskuun lopussa pidettävään Maailman luonnonsuojelukongressiin odotetaan yli 3200 osallistujaa eri puolilta maapalloa. Ohjelmassa on satoja tapahtumia sekä Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) jäsenkokous, jossa päätetään seuraavan kauden ( ) ohjelmasta ja puheenjohtajasta. Jäsenjärjestöt ovat tehneet lukuisia aloitteita koskien IUCN:n toimintaa sekä ehdotuksia suosituksiksi muille tahoille. Käsiteltävien aiheiden kirjo on valtava, kuvailee Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana matkaan lähtevä kansainvälisistä asioista vastaava Hanna Matinpuro. SLL on mukana aloitteessa, joka koskee olympialaisten ja muiden suurten urheilutapahtumien, kuten hiihdon MM-kisojen haittoja suojelluille alueille ja eläimille. Maailman luonnonsuojeluliiton Raija Raiju Aura aloitti marraskuussa Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin vs. aluepäällikkönä. Lappeenrantalainen perheenäiti, luonnonsuojelija ja filosofian maisteri on ammatiltaan biologi. Paitsi koulutukseltani hydrobiologi, niin myös mielipaikkani luonnossa on veden äärellä. Saimaan luonnonsuojelukeskus Lappeenrannan historiallisessa Linnoituksessa on minulle hyvin tuttu ja mieluinen paikka. Tutkijana, opettajana, virkamiehenä ja maastotöissä toiminut Aura on ollut pitkään mukana vapaaehtoistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnassa. Olen toiminut Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksessa 20 vuotta ja viimeiset 10 yhdistyksen puheenjohtajana. Myös piirihallitus, liittovaltuusto ja keskustoimisto ovat tulleet tutuiksi luottamustehtävien myötä. Aluepäällikön äitiyslomasijaisuuskin on täydentänyt kokemustani, Raiju Aura kertoo. Luonnonsuojelutyö on usein ankaraa puurtamista, mutta myös antoisia retkiä ja riemukkaita hetkiä. Itsellenikin luonnonsuojelutyö on ajoittain kovaa työtä, mutta tarjoaa elämyksiä ja suurta tyydytystä. Toiminta luonnonsuojelujärjestössä on tuonut myös hyviä ystäviä ja uusia ihmissuhteita. Auran mielestä luonnonsuojelutyössä tärkeää ovat uskottavuus ja tietoon perustuvat perusteet. Mutta tärkeintä on rakkaus luontoon. Rakkaus syntyy tiedon, kokemusten ja elämysten kautta. Ihminen toimii tunteittensa kautta. Tunteet muokkaavat arvoja ja asenteita, niiden kautta syntyvät päätökset ja käytännön toiminta. Raiju Aura, aluepäällikkö vs., p , Mariko Lindgren aloittaa Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin aluesihteerinä. Lindgren on ollut mukana luonnonsuojelujärjestöissä luokiovuosista asti. Aktiivinen olen ollut muun muassa metsiensuojelukysymyksissä, etenkin Kainuussa, Koillismaalla, ja olen ollut mukana useita vuosia vanhojen metsien inventoinneissa vapaaehtoisena ja palkattuna. Sittemmin olen keskittynyt enemmän tutkimustyöhön. Olen erikoistunut puuta lahottavien kääväkkäiden ekologiaan ja luonnonsuojelubiologiaan. Inventoinnit ja tutkimustyöt ovat vieneet Lindgrenin usein myös rajan taakse Venäjän ikimetsille ja soille Vienenmeren Äänisniemeltä Karjalan kannakselle. Alkuperäisluonnon suojelun lisäksi Mariko Lindgren on kiinnostunut monesta muustakin muun muassa luomutuotannosta, lähiruoasta, maatiaisroduista ja viljelykasvien geneettisestä monimuotoisuudesta, perinnerakentamisesta, uusiutuvasta energiasta ja paikallistaloudesta. Ensimmäisen kerran olen retkeillyt maakunnassa Suonenjoen Rautalammin vanhoissa metsissä luvun alkupuolella. Pohjois-Savoon olen muuttanut kaksi vuotta sitten ja nyt asun perheineni Kuopion keskustassa. Mariko Lindgren, p pohjois-savo@sll.fi jäseniä ovat luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöjen lisäksi useat valtiot, kuten Suomi sekä viranomaislaitoksia. Bangkokin kokoukseen osallistuu kuitenkin nimeomaan luonnon- ja ympäristönsuojelijoita, joten asetelma on erilainen kuin ympäristöasioita käsittelevissä hallitusten välisissä konferensseissa. Tiukkaa keskustelua on silti odotettavissa. Matinpuro arvioi, että näkemyserot suojelijoiden parissa liittyvät erityisesti yksityisen sektorin rooliin ja sosiaalisten kysymysten painottamiseen. Ehdolla uudeksi puheenjohtajaksi on pakistanilainen Parvez Hassan ja eteläafrikkalainen Mohammed Valli Moosa. Lisätietoja:

7 luonnonsuojelija 6/2004 Sivu 7 Jokivarsi elää Hyvinkäällä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen Vantaanjokitempaus kokoaa joukoittain väkeä Hyvinkään seudulta ja tekee tunnetuksi arvokasta lähiluontokohdetta. Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys on toiminut Vantaanjoen hyväksi 70-luvulta lähtien. Hyvinkään korkeudella ensimmäinen tehtävä oli joen tekeminen tunnetuksi: yhdistys järjesti melontatapahtumia ja luovutti vetoomuksia päättäjille, jotta umpeen kasvanut ja viemäriksi vajonnut Vantaa saataisiin uima- ja kalastuskelpoiseksi luvun alussa yhdistys ryhtyi järjestämään talkoita rantojen siivoamiseksi ja uoman raivaamiseksi sinne kasaantuneesta roinasta. Kansalaisten vapaaehtoinen uurastaminen joella herätti lopulta kaupungin päättäjät, ja monivuotiseen raivaustyöhön saatiin talkooavustusta. Avustusta saatiin myös Suomen luonnonsuojeluliitolta ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiriltä. Tämän rahallisen tuen turvin voitiin perustaa Vantaan varrelle luontopolku, joka eristettiin laidunmaista aidalla ja sähköpaimenella. Myöhemmin saatiin rakennetuksi ponttoonisilta joen yli ja rannalle nuotiokatos sekä puusee. Vantaanjokitempaus on koko perheen tapahtuma Syksyllä 1993 järjestettiin ensimmäinen Vantaanjokitempaus. Sen jälkeen niitä on järjestetty joka vuosi syyskuun alussa. Tempausten tarkoituksena on ollut suuren yleisön huomion kiinnittäminen jokiluontoon ja sen suomiin virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Ihmisiä onkin kerääntynyt joen Vantaanjoki on hieno melontakohde. varrelle joka vuosi tuhatmäärin. Monet harrastusyhdistykset, koulut ja luontaistuottajat esittelevät toimintaansa jokivarressa ja maaseutuopiston piha-alueella, lapset saavat kokeilla traktorilla ajoa, kurkistaa paloautoon ja osallistua leikkitoimintaan. Joen varressa on tilaisuus paistaa makkaraa nuotiolla, kokeilla melontaa, nauttia loimulohesta ja rosvopaistista, katsella lehmiä ja sikoja, tutustua tarhalintuihin ja seurata musiikki- ja teatteriesityksiä. Tarjolla on myös kierrätysneuvontaa, kilpailuja ja työnäytöksiä. Käsitöitä, luomu- ja lähiruokaa voi ostaa kotiin viemisiksi. Vantaanjokitempauksesta on tullut koko perheen ulkoilutapahtuma, jossa on leppoisa tunnelma, tietoiskuja ja viihdettä tasapuolisesti. Paikallisyhdistysvoimin saadaan paljon aikaan Hyvinkään esimerkki osoittaa, että paikalliset ympäristö-, luonto- ja kotiseutuyhdistykset ovat sopivia priimusmoottoreita Vantaanjoen tapaisten luontokohteiden kohentamisessa ja tunnetuksi tekemisessä. Isoksi yleisötapahtumaksi kehkeytyneen tempauksen yleiskulut jäävät vähäisiksi, koska jokainen osallistuja vastaa omista kuluistaan ja hoitaa esittelynsä itse. Iso merkitys on toki myös sillä, että Uudenmaan maaseutuopisto on oivaltanut Vantaanjokitapahtuman myönteisen julkisuusarvon ja luovuttanut tilojaan ja alueitaan maksuttomasti käyttöön. Talkootyö ei tule kalliiksi. Kuntien kannattaa avustaa sitä, samoin Suomen luonnonsuojeluliiton ja ympäristönsuojelupiirien. Pienikin rahallinen tuki kannustaa ihmisiä uurastamaan hyväksi katsomansa asian puolesta. Retkikohteita löytyy lähiluonnosta Aina ei luontokohteiden tarvitse olla kaukana erämaassa, vaan lähiluontokin on tärkeää. Se suo ihmisille monenlaisia luontoelämyksiä ja voi antaa sysäyksen syvempään luontoharrastukseen. Kunnan toimialaa on kaavoittamalla ja ulkoilureittejä perustamalla varata asukkailleen luontoalueita. Paikalliset seurat ja yhdistykset voivat edesauttaa asiaa tekemällä ja aloitteita, sekä avustamalla esimerkiksi luontopolkujen rakentamisessa. Poluille tarvitaan viitoitusta ja opasteita, ja niiden TUIJA LAHTINEN Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys on tehnyt jokavuotisilla tempauksillaan Vantaanjokivarren luontoa tutuksi paikkakuntalaisille. pitää olla lujatekoisia, sillä ne ovat alttiita ilkivallalle. Tämä tietysti maksaa, mutta kuluissa voidaan säästää käyttämällä kierrätysmateriaalia, talkooväkeä ja tukityöllistettäviä. Paikallisista luontokohteista tarvitaan esitelehtisiä, joita on saatavilla kouluissa, kaupunginvirastoissa, kirjastossa, matkailuinfossa. Lehtisten ei tarvitse olla kertakäyttöisiä, vaan ne voi vaikka sujauttaa palautuslaatikkoon retken jälkeen. Tolppanumerointi maastossa auttaa esitelehtisen käyttäjiä. Tällaisia esitelehtisiä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys on laatinut ja painattanut Hyvinkään kaupungin ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin antamien avustusten turvin seitsemälle eri reitille, joista yksi kulkee Sveitsin puistossa ja muut kuusi Uudenmaan maaseutuopiston lähimaastoissa ja Vantaanjoen varrella. Merkattuja polkuja käytetään hyvin paljon varsinkin opetustarkoituksessa; Hyvinkäällä Vantaanjokipolku on esi- ja peruskoululaisryhmien kovasti suosima retkikohde. Se on lähellä keskustaa eli helposti saavutettavissa, monipuolinen ja tarpeeksi suppea koulupäivän puitteissa tapahtuvaan retkeilyyn. TUIJA LAHTINEN Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja TUIJA LAHTINEN Kedonhoitokohde Vantaanjokivarressa sai opastaulun Vantaan ympäristöyhdistys aloitti Tuupakanmäen ketojen hoidon kahdeksan vuotta sitten. Luonnonsuojeluliitto kehotti 1990-luvun puolivälissä paikallisyhdistyksiä etsimään alueeltaan kedonhoitokohteen ja toisaalta Vantaan kasvistokartoituksessa vuosien aikana löytyi harvinaisten kasvien niittyalue Viinikkalasta. Viinikkalan Tuupakanmäki kuuluu olennaisena osana Vantaanjokivarren kulttuurimaisemaan. Mäellä, joka nykyisin on kaupungin omistuksessa, on vuoteen 1964 asti sijainnut Stubbackanimisen tilan rakennukset. Hoidettavat kaksi ketoaluetta sijaitsevat mäen etelärinteessä. Stubbackan rakennukset sijaitsivat pääosin mäen pohjoisrinteessä. Sillä paikalla on nykyisin erilaisia toimistorakennuksia ja paikoitusalueita Kehä III:n läheisyydessä. Hoidettavan alueen laajuus on alle puoli hehtaaria. Hoidon tavoitteena on elvyttää ja säilyttää monimuotoinen ketokasvisto tärkeimpinä lajeina seudullisesti harvinaiset ketokäenminttu ja heinäratamo. Myös ketoneilikka, keltamatara ja musta-apila kannattaa mainita. Pari vuotta vireillä ollut kedonhoitoa esittelevä taulu valmistui syksyn alussa. Kedonhoitoa esittelevä taulu paljatettiin virallisesti Vantaan kaupunki suunnitteli taulun puitteet ja pystytti sen. Sisältöä varten ympäristöyhdistys sai Stubbackan viimeisen asukkaan pojantyttäreltä, Carita Malmströmiltä, historialliset tiedot itse maatilasta ja valokuvia vanhoista rakennuksista taulun kuvitukseen. Nykykuvitus talkoista ja kasvilajeista on Vantaan ympäristöyhdistyksen kokoelmista. Lintujen kuvat ovat Antti Belowin toimittamia. Kedonhoitosopimus tehtiin aikoinaan kymmenvuotiseksi. Vasta nyt alkavat niiton vaikutukset näkyä. Ympäristöyhdistys on keskustellut kaupungin kanssa jatkosta. Hoito voi varmasti jatkua, jos kaavoittajat ymmärtävät monimuotoisen luonnon merkityksen myös lähellä liiketoimintaa. VESA JÄRVINEN Vantaan ympäristöyhdistys ry Vantaan ympäristöyhdistyksen kedonhoitokohteeseen Kehä III:n naapurissa saatiin komea opastaulu. VESA JÄRVINEN

8 Sivu 8 luonnonsuojelija 6/2004 Vesistösäännöstelyseminaarin viesti: Suuntana vesivoiman ympäristöhaittojen vähentäminen, vaikka työ onkin aikaa vievää Vesistöjen säännöstelyn hyötyjä ja haittoja käytiin läpi SYKEn järjestämässä seminaarissa lokakuuta Tampereella. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija Seppo Hellsten totesi vesistösäännöstelyseminaarin aluksi, että Suomessa vesirakentamisen haitoista luonnolle ei aluksi paljoa perustettu. Tutkimus aiheesta alkoi huomattavasti myöhemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa oltiin asiassa aktiivisia jo 60 luvulla. Euroopan mittakaavassa suomalaista käytäntöä, jossa yhteistyössä eri osapuolten kanssa etsitään ratkaisuja, voidaan kuitenkin pitää SYKEn mukaan ainutlaatuisena. Hankkeita on kàynnissä 56, ja niissä on mukana alueellisten ympäristökeskusten, eri viranomaistahojen, paikallisten toimijoiden ja vesistön käyttäjien sekä voimayhtiöiden edustajia. Mittavimmat hankkeet on toteutettu Päijänteellä, Pirkanmaan suurilla järvillä ja Kemijärvellä, joka on voimaperäisimmin säännöstelty järvemme. Säännöstelylupaa on tarkistettu 30 tapauksessa ja kokonaan uusi lupa on haettu yhdeksässä kohteessa. Hankkeilla on parannettu olosuhteita virkistyskäytölle ja vähennetty säännöstelyn kielteisiä vaikutuksia vesiluontoon. Hankala yhtälö Koska vesistön eri käyttäjäryhmien tavoitteet vedenkorkeuksille ja virtaamille ovat usein erilaisia ja jopa vastakkaisia, on säännöstelyn kehittäminen usein varsin hankala yhtälö. Kun säännöstelyssä pyritään huomioimaan virkistyskäyttö ja vesiluonto, on samanaikaisesti myös arvioitava toimenpiteiden vaikutukset muulle käytölle. Reunaehtoja asettavat yhtäältä vesivoimatuotannon sekä tulvasuojelun tarpeet ja toisaalta myös rantojen virkistyskäyttö, joka on sopeutunut nykyisiin kesävedenkorkeuksiin. Vesiluonnon kannalta kesävedenkorkeudet saisivat vaihdella useilla järvillä enemmän, mutta se on käytännössä vaikeaa ranta asukkaiden vastustuksen vuoksi. Ilmaston muuttuminen, erityisesti talvivirtaamien kasvu, keväiden aikaistuminen ja ääriolosuhteiden yleistyminen aiheuttavat tulevaisuudessa tarvetta tarkistuksiin. Säännöstelyn taloudellisista vaikutuksista merkittävimmät ovat vesivoimatuotanto ja tulvavahinkojen vähentäminen. Vedenpinnan vaihtelussa voi olla huomattavia eroja eri puolilla maa. Esimerkiksi voimakkaasti säännöstellyllä Kemijärvellä voimataloudelle syntyvä säännöstelyhyöty on noin 10 miljoona euroa vuodessa, mutta Päijänteellä vain puoli miljoonaa euroa vuodessa. Oulujoen- ja Kemijoen vesistön voimakkaasti säännöstellyillä järvillä rantavyöhykkeen pikkukalalajien, kuten mudun, kivennuoliaisen ja kivisimpun, lukumäärät ja tiheydet ovat merkittävästi säännöstelemättömiä järviä pienempiä. Linnuista vesirajan tuntumassa pesivä kuikka on myös kärsinyt. Tästä on havaintoja muun muassa Päijänteeltä ja Koitereelta. Säännöstely on yhdessä hajakuormituksen kanssa paikoin lisännyt myös umpeenkasvua. Kalateitä ja kutupaikkoja vesistöille Vuonna 2000 voimaan astuneen puitedirektiivin tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesistöjä, päämääränä hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Keinotekoisille ja voimakkaasti muutetuille vesistöille tilatavoite on alempi: paras toteutettavissa oleva ekologinen tila. Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen totesi vesistösäännöstelyseminaarissa, että parasta tilaa ei saavuteta pelkästään istuttamalla arvokaloja säännösteltyihin jokiin ja järviin. Tarvitaan myös toimivia kalateitä, joiden avulla laajempi kutupaikkojen ja poikastuotantoalueiden kunnostus sivu uomissa tulisi kannattavaksi. Lisätietoa: > Suomen ympäristökeskus > seminaarit ja tapahtumat SIRKKA TEPPONEN Selvitystyö Iso Pyhäntäjärven säännöstelystä on saanut alkunsa Graninge Kainuun (entinen Kainuun Sähkö) liittymisestä mukaan sähkön norppamerkintään. Julkaisua "Iso Pyhäntäjärven säännöstelyn kehittäminen", Kainuun ympäristökeskuksen monisteita 13/2003, voi tilata Kainuun ympäristökeskuksesta. Euroopassa vedotaan ydinvoimaa vastaan Atomstopp International -verkosto järjesti lokakuuta Linzissä Itävallassa jatkosymposiumin Atomivoiman rauhanomaisen käytön valhe atomiaseet ja atomivoimalat saman kolikon kaksi puolta. Linzin symposiumiin osallistui 38 järjestöä 17 maasta. Järjestöt hyväksyivät YK:n pääsihteerille osoitetun kirjeen, jossa kiinnitetään huomiota ydinsulkusopimuksen hallintojärjestelmän puutteisiin ja ehdotetaan Kansainvälisen Atomienergiajärjestön (IAEA) korvaamista uudella kaikkia atomienergialaitoksia ja materiaaleja kontrolloivalla järjestöllä ilman valtuuksia edistää atomienergiateknologiaa. Lisäksi ehdotetaan uuden järjestön perustamista uusiutuvan energian edistämiseksi. Kirjeen kansalaisjärjestöt voivat allekirjoittaa ennen sen lähettämistä YK:n pääsihteerille ja kopioiden toimittamista IAEA:lle sekä kansallisille edustajille YK:ssa. Kirje luovutetaan , joka on vetypommin koeräjäytyksen muistopäivä Bikinin atollilla. Kopiota ja allekirjoitusta varten järjestöjä pyydetään ottamaan yhteys Elvira Poeschkoon Atomstopp Internationalissä osoitteella elvira. poeschko@aon.at viimeistään 31. tammikuuta 2005 mennessä. Ydinvoiman vastaisen liikkeen mielenosoittajia Olkiluodossa syyskuussa Huolta Suomen hankkeista Linzissä kokoontuneet järjestöt olivat huolissaan Suomen energiapolitiikasta, ja lähettivät Suomen hallitukselle ja eduskunnalle vetoomuksen. Erityistä huolta herätti se, että Teollisuuden Voiman tilaama 1600 MW:n EPR (Eurooppalainen painevesireaktori) on koelaitos, Ranskaan sen pohjalta myöhemmin rakennettavan prototyypin prototyyppi, suurin reaktori maailmassa. Jo nyt on odotettavissa, että projekti tulee maksamaan paljon enemmän kuin 3 miljardia euroa. Mahdolliset kustannussäästöt voivat vaarantaa reaktorin turvallisuuden. Ihmetystä herättivät Suomen ja Venäjän kaapelisuunnitelmat. Vahva argumentti lisäydinvoiman rakentamiseksi Suomeen oli lopettaa ydinvoiman tuominen Venäjän reaktoreista. Nyt kuitenkin suunnitellaan kaapelia Venäjän Kernovon ja Kotkan välille sähkön tuomiseksi Sosnovyi Borista Suomeen. Ruotsin Ympäristöpuolue ja Vasemmistopuolue protestoivat kiivaasti Ruotsin suunnitelmia osallistua 4 / 5 -osalla hinnasta kaapeliprojektiin Suomen ja Ruotsin välille. Suunnitelmat osoittavat selvästi, että Suomen viidettä reaktoria rakennetaan myös sähkön vientiä varten. Riskejä on, hyötyjä ei Useat ilmastoasiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei atomivoima ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Jopa IAEA:n analyytikko on todennut, ettei atomivoima voi estää ilmastonmuutosta eikä hidastaa sitä. Järjestöjen vetoomuksessa kiinnitetään huomiota myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin atomivoimaloihin kuumuus ja kuivuus, tulvat ja hirmumyrskyt. Ranskassa yksi ydinvoimala oli suljettava kuumuuden tähden kesällä Sama koskee maanjäristyksiä. Syyskuussa tänä vuonna tapahtui maanjäristys Kaliningradin alueella Itämeren rannalla, joka tuntui eteläisessä ja läntisessä Suomessa. Tällaiset ja mahdolliset voimakkaammat maanjäristykset voivat vaikuttaa sekä megawatin reaktoriin että korkea-aktiivisen atomijätteen loppusijoituspaikkaan. Molemmat on tarkoitus rakentaa Olkiluotoon Suomen länsirannikolla. Miljoona nimeä komissioon Vetoomuksessa 38 järjestön edustajat kehottavat Suomen hallitusta ja eduskuntaa arvioimaan uudelleen suunnitelmia rakentaa reaktori Suomeen ja tekemään sen sijaan suunnitelmia kattaa lisäsähkön tarve uusiutuvilla energialähteillä. Suomi on maa, jossa on valtavat mahdollisuudet tuuli- ja biomassaenergialle. Vanhanaikaisen teknologian sijasta Suomen tulisi edistää energiatehokkuuden ja sellaisten energialähteiden teknologioita, jotka palvelevat tulevaisuutta. Suomen tiedotusvälineille kohdistetaan kehotus kertoa koko totuus EPR-projektista. Suomalaisilla, kuten kaikilla muilla Euroopan kansalaisilla on oikeus tietää, mitä seurauksia on odotettavissa ja mitä niistä selviäminen vaatisi. Symposiumissa päätettiin myös jatkaa miljoonan nimen keräystä vetoomukseen, jossa vaaditaan atomivoimasta luopumista, laajamittaista investoimista energiansäästöön ja uusiutuvaan energiaan sekä Euratom-sopimuksen kumoamista. Euroopan unionin perustuslakiluonnoksen artiklan I-47 (4) mukaan miljoonan kansalaisen aloite on käsiteltävä EU:n komissiossa. Verkoston kokoontumisen jälkeen Linzissä Suomessa on alettu keskustella julkisesti kuudennesta ydinvoimalasta. Sitäkin tärkeämpää on saada miljoona nimeä kerätyksi unionin jäsenmaista. Vetoomuksen voi allekirjoittaa osoitteessa www. atomstopp.com Paperiversio, johon voi kerätä nimiä erilaisissa tilaisuuksissa sekä kaikilta ystäviltä ja tutuilta, on tulostettavissa osoitteessa ANNA-LIISA MATTSOFF Edelleen Ei ydinvoimaa -kansalaisliike ULLA KLÖTZER Naiset ydinvoimaa vastaan HENNA TAHVANAINEN/GREENPEACE

9 luonnonsuojelija 6/2004 Ydinvoiman vastainen kansalaisliike järjestivät mielenilmauksen Olkiluodossa Jo riittää ydinvoima! Sivu 9 HENNA TAHVANAINEN/GREENPEACE Eurajoen Olkiluodossa kaksi ydinreaktoria jauhaa sähköä sekä suomalaisten pistorasioihin että yhteispohjoismaisille sähkömarkkinoille. Eduskunta on antanut periaatepäätöksellä luvan uuden ydinreaktorin rakentamiseen ja alueella tehdään jo pohjustustöitä. Syyskuussa Olkiluodossa järjestettiin mielenosoitus, jossa muistutettiin, ettei uuden reaktorin rakentamiselle ole toistaiseksi annettu rakentamislupaa, eivätkä ydinvoimaan liittyvät ongelmat ole eduskunnan päätöksellä kadonneet Kansalaisjärjestöt jatkavat ydinvoiman vastaista työtä Ydinvoimakeskustelu hiljeni Suomessa eduskunnan ydinvoimapäätökseen, kun viidennen reaktorin rakentaminen ainakin julkisen keskustelun mukaan näytti varmalta. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin jatkaneet työtään kestävän energiatalouden edistämiseksi. Esimerkiksi Luonnonsuojeluliitto on aktiivisesti osallistunut keskusteluun päästökaupasta, energiansäästölainsäädännön kehittämisestä, kansainvälisestä ilmastopolitiikasta, turpeen energiakäytön ongelmista ja tuulivoiman surkeasta tilanteesta Suomessa. Olkiluotoon rakenteilla olevasta ydinreaktorista on kuitenkin vähitellen tihkunut entistäkin huolestuttavampia tietoja. Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) Olkiluotoon valitsema ranskalais-saksalainen EPR-reaktorimalli on prototyyppi, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin rakennettu. Edes Säteilyturvakeskus ei ole toistaiseksi hyväksynyt TVO:n selvityksiä laitoksen turvallisuudesta, eikä inhimillisiä virheitä tai ulkoisen esimerkiksi terroriuhan mahdollisuutta voida ydinvoimalassakaan koskaan sulkea pois. Mielenosoitus vastalause lisärakentamiselle Kansalaiset ja järjestöt saivat viimeksi mahdollisuuden ottaa kantaa uuden ydinreaktorin rakentamiseen, kun Kauppa- ja teollisuusministeriö Minusta tärkein syy vastustaa ydinvoimaa on se, että lisäydinvoima vaikeuttaa ilmastonmuutoksen uhkaan reagoimista. pyysi lausuntoja rakentamislupahakemukseen viime keväänä. Tuolloin Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace päätyivät yhteislausunnossaan siihen, ettei EPR-tyypin reaktorin tuvallisuutta voida nykytiedoin varmistaa ja vetosivat hallitukseen, ettei se antaisi voimalalle rakentamislupaa. Syyskuussa noin 100 ydinvoiman vastustajaa halusi osoittaa ydinvoiman riskit ja nyt käynnissä olevan hankkeen ongelmat lausuntojakin vetoavammin, ja kokoontui Olkiluotoon uuden reaktorin rakennustyömaalle. Tahdoimme esittää konkreettisen vastalauseen ydinvoiman lisärakentamiselle Suomessa. Se oli parasta tehdä Olkiluodossa, jossa jo kovaa vauhtia kaivetaan kuoppaa uudelle reaktorille, vaikkei hallitus ole antanut sille edes rakentamislupaa. Myös Säteilyturvakeskus on todennut, että kaikki turvallisuuden vaatimat muutokset TVO:n suunnitelmiin eivät ole helppoja, kertoo tempauksessa mukana ollut Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen Jouni Nissinen. Ydinvoiman riskit eivät ole vähentyneet Syyt ydinvoiman vastustamiseen eivät ole muuttuneet eduskunnan tekemän periaatepäätöksen jälkeen. Itse reaktorityyppiin liittyvien ongelmien lisäksi Suomen energiarakennetta viedään väärään suuntaan rakentamalla kerralla iso energiantuotantoyksikkö. Energiankulutus kasvaa ydinvoiman lisärakentamisen takia entistäkin nopeammin. Minulle tärkein syy vastustaa ydinvoimaa on se, että lisäydinvoima vaikeuttaa ilmastonmuutoksen uhkaan reagoimista. Eivätkä ydinvoiman riskit ole minnekään kadonneet. Ydinjäte on ainoa asia, jonka tämä sivilisaatio lopulta jättää jälkeensä. Ja se on yksiselitteisesti väärin, sanoo Nissinen. Mielenosoituksessa keltaisin ydinvaarasta varoittaviin t-paitoihin pukeutuneet aktivistit pyöräilivät ja kävelivät suljetulle ydinvoimala-alueelle ja merkkasivat niemimaan varoituskyltein, paaluin ja varoitusnauhoin. Osa mielenosoittajista kiipesi Teollisuuden Voiman ylläpitämän tiedotuskeskuksen katolle ja levitti banderollin tekstillä Nuclear madness info center Banderolli viittaa osoitteessa avattuihin internetsivuihin, jotka kolmella kielellä kertovat Suomen reaktorihankkeesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Energiapolitiikka uusille raiteille Mielenosoittajien tavoitteena on Suomen energiapolitiikan kääntäminen kestäville raiteille. Tässä suunnitelmassa uuden ydinreaktorin vastustaminen on vain yksi osa. Totta kai ajamme kaiken ydinvoiman alasajoa, mutta on tietenkin viisaampaa ja helpompaa estää sellaisen voimalan rakentaminen, jolla ei edes ole rakentamislupaa kuin ruveta sulkemaan olemassa olevia, kertoo Jouni Nissinen. Pian on kuitenkin alettava keskustelemaan myös edelleen Suomessa käytössä olevien kivihiilivoimaloiden sulkemisesta ja sitten vähitellen siitä, miten vanhoista ydinvoimaloista päästään eroon. Energiansäästö herättää keskustelua Mielenosoituksen yhteydessä luonnonsuojeluliittolaiset pitivät Rauman keskustassa energiainfopistettä, jolla kerrottiin mielenosoituksen taustasta ja tavoitteista. Luonnonsuojeluliiton vaihtoehto, jossa keskeisin rooli on suomalaisilla puuperäisillä polttoaineilla ja energiansäästöllä herätti ansaittua keskustelua. Tärkeimmäksi asiaksi paikallisten mielestä nousi kuitenkin avoimen keskustelun käyminen ja monipuolinen tiedotus myös Satakunnassa, jossa ydinvoimayhtiöt hallitsevat tiedotusilmapiiriä. Ydinvoima hankala välikauden ratkaisu Mielenosoituksen jälkeen Eurajoella järjestettiin tulevan ydinvoimatoiminnan suunnitteluseminaari, jossa käsiteltiin ydinvoimaa osana koko suomalaista energiataloutta. Yhteinen huoli ja seminaarin tärkein viesti oli, että ilmastonmuutoksen torjumisessa aika alkaa käydä vähiin. Välikauden ratkaisuksi suunniteltu ydinvoiman lisääminen vain vaikeuttaa itse ongelman torjumista. Kun Kioton sopimus astuu Venäjän ratifioinnin myötä voimaan ovat myös mahdollisuudet ongelman ratkaisuun olemassa. TUULI KASKINEN Mielenosoituksessa keltaisin ydinvaarasta varoittaviin t-paitoihin pukeutuneet aktivistit pyöräilivät ja kävelivät suljetulle ydinvoimala-alueelle. HENNA TAHVANAINEN/GREENPEACE

10 Sivu 10 luonnonsuojelija 6/2004 Pitkospuuhanke johtaa Ylitornion Kilsiaavalle EU-rahaa luonnon hankkeelle Kainuusta Matka kulkee pitkospuita pitkin mukavasti Kilsiaavan Ristivuoman soidensuojelualueen kauniissa maisemissa. Luontoyhdistys järjesti pitkospuut autiokämpälleen Ylitornion luonto ry:n kaikille avoimena oleva autiotupa on seissyt toistakymmentä vuotta Kilsiaavan soidensuojelualueen reunamilla, eteläisessä Lapissa, Mellajärven kylän läheisyydessä. Matkaa tuvalle autotien päästä on alun neljättä kilometriä, ja taivalta on taitettu upottavia soita myöten. Tänä päivänä kulku kyseiselle autiotuvalle on huomattavasti helpompaa kiitos vireän luontoyhdistyksen ja ympäristökeskuksen. Kilsiaavan-Ristivuoman soidensuojelualue, joka kuuluu myös Natura verkostoon, rajoittuu neljän kunnan, Ylitornion, Tornion, Tervolan ja Rovaniemen maalaiskunnan, alueille. Kuntien rajapyykit kohtaavat melkeinpä suojelualueen keskellä. Alue on perustettu vuonna 1981 myöhemmin laajennettu. Nykyisellään se on pinta-alaltaan lähes 100 km 2 suuruinen kokonaisuus. Kilsiaavan-Ristivuoman soidensuojelualue sijaitsee lähellä Pisavaaran luonnonpuistoa, etäisyyttä lyhimmillään on vähän kolmatta kilometriä. Luontoyhdistyksen ja Ympäristökeskuksen yhteinen urakka Reitti Ylitornion luontoyhdistyksen kämpälle Luontotapioon sujuu nykyisin upottavimmista paikoistaan pitkospuita myöten, joita on reitillä yhteensä noin puolen kilometrin verran. Luontoyhdistyksen ja Lapin Ympäristökeskuksen yhteinen urakka on saatu päätökseen kuluneen kesän myötä. Kilsi-pitkospuureitin viralliset avajaiset pidettiin loppukesällä, ja paikalla olivat muun muassa Lapin ympäristökeskuksen johtaja Kari Kinnunen ja Ylitornion kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisula. Pitkospuuprojekti sai alkunsa, kun erämaisessa ja idyllisessä kohteessa sijaitseva luontoyhdistyksen autiotupa oli varsinkin sateisina kesinä suhteellisen työlään patikkamatkan takana. Vaihtoehtoisia kulkureitteja oli etsitty vuosien ajan. Melkoinen urakka tehtäväksi Ylitornion luonto ry:n puheenjohtaja Lasse Tuominen kertoo, että nykyinen reitti on tavattoman laajaalaisen suunnittelun ja yhteistyön tulos. Lopullinen linjaus löytyi viimein erinäisten mutkien kautta. Muutenkin koko projekti oli yhdistykselle melkoinen haaste. Yhdistys hankki pitkospuureitistöön kuuluvan päälylankutuksen ja toimitti sen sekä yksityisiltä ja Metsähallitukselta lahjoituksina saadut pohjapuut viime talvena talkootyönä reitin varrelle. Varsinkin Olavi Nissisen työpanos oli merkittävä, muita tietenkään unohtamatta. Ympäristökeskus teki varsinaisen työn. Rahaa käytimme puutavaran ynnä muun ostoon noin kolmetuhatta euroa. Osa tuli yhdistyksen omasta kassasta, osa lahjoituksina Ylitornion kunnalta, yrityksiltä ja yksityisiltä. Avoin autiotupa Luonto-Tapio löytyy Pisavaaran luonnonpuiston kupeesta Ylitorniosta. Naturassa sijaitseva autiotupa Nauhoituksin maastoon merkitty reitti luontoyhdistyksen autiotuvalle poikkeaa Muurola Aavasaksa-tieltä erkanevalta Röyttävaaran tieltä. Ensikertalaisen kannattaa olla tarkkana, sillä reitti erkanee eräässä kohdassa selvältä uralta yht äkkiä oikealle lähes poluttomaan ojanvarsirääseikköön. Mainittuja värinauhoja on kuitenkin seurattava, mikäli tähtäimessä on Röyttävaaran tienvarressa olevan, varsin taiteellisen viitan osoittama kohde. Itse autiotupa Luontotapio sijaitsee idyllisessä metsäsaarekkeessa soidensuojelualueen sisällä. Alue liitettiin Naturaan erikoisella tavalla muutama vuosi sitten. Yhdistyksemme hankki toistakymmentä vuotta sitten tämän saman maa-alueen kämpän rakentamista varten. Yksityiseltä sektorilta lunastettu palsta ulottui kapeana kiilana syvälle soidensuojelualueen keskustaa kohti. Kämppä rakennettiin aikoinaan, ja muutama vuosi sitten, kun Kilsiaavan soidensuojelualuetta alettiin laajentaa, haluttiin siihen lisätä tämä samainen palsta muilla suojelualueen rajoilla tapahtuvien laajennuksien lisäksi, kertoo Lasse Tuominen. Meillä ei ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin. Saimme kohtalaisen hyvityshinnan alueellamme olevasta pystypuustosta, jota meillä ei tietenkään ollut tarkoituskaan kaataa. Saatoimme pitää tätä erikoislaatuista kauppaa melkoisena onnenkantamoisena. Tämä kauppa mahdollisti osittain myös koko pitkospuuprojektin. Myös kämppä, tai autiotupa, on syntynyt varsin erikoislaatuisista aineksista. Tuominen valaisee sen syntyhistoriaa. Kämppä on tehty suurelta osin vuoden 1982 Mauri -myrskyn kaatamista puista. Tämä metsäsaareke on niin kuiva ja kivikkoinen, että suuri osa myrskyn kaatamista puista jäi osittain kivien varaan, eikä päässyt lahoamaan. Niinpä ne olivat yhden autiotuvan seinähirsiksi käyttökelpoisia vielä kymmenen vuotta kaatumisensa jälkeen. Teksti ja kuvat MIKKO RAATIKAINEN Nousen aikaiseen heinäkuiseen aamuun ja kurkistan teltasta ulos. Poutaa. Mukavaa, ei tarvitse tuskailla muistiinpanojen vettymisen kanssa. Hotkaisen aamiaisen ja patikoin Hiidenkirkolle, joka on vaikuttava repeämä kalliossa. Otan runsaasti kuvia, kirjaan tunnelmia ja havaintoja muistiin, ja palaan sitten teltalle ja autolle. Pakkaan ja siirryn seuraavaan luontokohteeseen. Kirjaan kilometrilukemat ja tiekyltit tarkasti muistiin, jotta osaan myöhemmin laatia ajo-ohjeet. Haalistuneen rajakyltin mukaan tämä kohde on nimeltään Joutensuo Mustosensärkän luonnonhoitometsä. Pienen haeskelun jälkeen löydän peruskarttaan merkityn polun pään. Aamun raikkaus kääntyy keskipäivän helteeksi ja itikoita on valtavasti, mutta kun saavun soiden keskellä kohoavalle Mustosensärkälle, tuuli häivyttää suurimmat seuralaisjoukot. Ihastelen suppia, aihkeja, käpytikan naputtelua ja kauniin värisiä soita. Pitkän, upean harjun Soiden keskellä kohoavan Mustosensärkän männikköä.

11 luonnonsuojelija 6/2004 Sivu 11 suojelupiirin syntyy luontokohdeopas Hyrynsalmen Hiidenkirkko on yksi Kainuun lukuisista kalliohalkeamista. Säynää kukkii. päätteeksi polku risteää Haminaahoon, jossa luonnollisesti tapaan veneitä Säynään rannassa. Tapaan myös suuren joukon vitivalkoisia lumpeenkukkia. Kun oion metsäkortekorven halki takaisin särkälle, hyttyset hyökkäävät entistä suurempana sukukuntana. Palatessani autolle tunnen, että sain jälleen kerran tutustua todelliseen luonnon aarreaittaan, johon varmasti tulemme vaimoni kanssa retkelle paremmallakin ajalla. Otan vielä kuvia tarkasti suojelualueen rajaan asti ulottuvista avohakkuista ja pistäydyn kuvaamassa Joutensuota. Sitten jatkan seuraavaan kohteeseen, Kuivajärven lintutornille. Monipuolinen kirja Kainuun luontokohteista Kainuun luonnonsuojelupiiri tekee kirjan maakunnan luontokohteista. Minä olen hankkeen työntekijä, ja kesä vilahti maastotöissä. Myös muut kirjatoimikunnan jäsenet osallistuivat maastotöihin. Kainuun kymmeneen kuntaan mahtuu paljon loistavia luontokohteita, mutta valitettavasti niin hajallaan, että kilometrejä kertyi paljon autonkin mittariin. Kesän ja syksyn aikana me kirjatoimikunnan jäsenet tutkimme yli 150 luontokohdetta, ja kuluvan talven aikana näistä reilut sata valikoituu kirjaan. Mukaan tulee yhtä lailla suurelle yleisölle tuntemattomia kuin kuuluisiakin paikkoja, sekä palveluvarustuksettomia tutkimusmatkailijan kohteita että merkittyjä ja pitkostettuja pikkukenkäpolkuja. Vinkkejä annetaan myös muun muassa kasvi-, sieni-, lintu- ja nisäkäsbongareille. Joka kohteesta kerrotaan vähintään saapumisohjeet, luonnon yleiskuvaus, mahdolliset retkeilijää palvelevat rakenteet ynnä muut yleistiedot. Lisäksi luontokohteiden yhteyteen liitetään tilanteen mukaan historiaa, tarinoita ja viime kesän kokemuksia. Kuvitus on runsas ja värikäs ja karttoja tulee paljon. Tavoitteena on kirja, joka toimii oppaana kohteeseen mennessä ja maastossa, mutta myös nojatuolimatkailuun sopivana tunnelmien välittäjänä. Hankkeita tukirahoilla! Kypsyttelimme luontokohde-kirjan ideaa viime talvena, ja kun kuulimme Marjatta Kurviselta Pyhäjokialueen luonnonsuojeluyhdistyksestä käytännön kokemuksia LEADER-tukirahalla toteutetusta vastaavasta hankkeesta, uskaltauduimme eteenpäin. Perustimme kirjatoimikunnan, laadimme laajat taustaselvitykset ja sisältöhahmotelman, selvittelimme yhteistyötahoja ja pyysimme myös luontomatkailuyrittäjiltä pari lausuntoa hankkeestamme. Suosittelen muillekin piireille ja yhdistyksille erilaisten tukijärjestelmien selvittämistä. Tänä hankkeiden aikakautena erilaisia rahoittavia ohjelmia on paljon, maaseudun kehittämiseen tähtäävä LEADER+ on vain yksi niistä. Selvitä eri tukiohjelmien luonteet ja valitse omaan tarkoitukseesi sopiva. Kaikki lähtee tietenkin ideasta ja innostuksesta, joista jalostuu hankesuunnitelma ja rahoitushakemus. Kirja on yksi esimerkki, mutta hankehan voi yhtä hyvin olla vaikkapa koulutusta, leirejä, tempaus tai pitkäjänteisempää työtä vesiluonnon hyväksi vesipuitedirektiivin myötä, melkein mitä vain! Teksti ja kuvat JOUNI LAAKSONEN Puolimatkan krouvin kokemuksia LEADER+-hankkeesta Hanke kannattaa suunnitella kunnolla ja hakemuksen tekoon kannattaa panostaa. LEADER+ -toimistossa on hyvä käydä neuvottelemassa ennen hakemuksen jättämistä, sillä sieltä saa palautetta ja vinkkejä käytännön ongelmien ratkaisemiseksi. Miettikää hankkeen vaatimaa työmäärää realistisesti, helposti tulee arvioitua alakanttiin. Ketkä ovat sitoutuneita tekijöitä, ja palkkaa vastaan vai talkoilla? Mistä eri lähteistä kustannuksia kertyy? Järjestelmä tuntuu byrokraattiselta, toisaalta järkeviä ihmisiä siellä tukipäätöksiä tekemässä on, joten maalaisjärjellä asioista selviää. Se oli meille uutta, että nykyinen LEADER+ -järjestelmä ei voi rahoittaa myytävän kirjan painokuluja, toisin kuin edeltäjä eli yksinkertainen LEADER. Mutta LEADER+ voi tukea tiedon keräämistä ja jalostamista. Lopulta haimme ja saimme rahan juuri tähän. Kustannusarvio muodostuu yhden ihmisen lähes vuoden palkasta, suuresta matkakuluerästä, karttojen valmistamisesta, kuvapalkkioista, toimisto- ym. kuluista sekä käännöspalveluista ulkomaiselle matkailijalle helpoimmin saavutettavat luontokohteet esitellään myös lyhyesti englanniksi. Kirjan painokustannukset, mutta myös myyntitulot jäivät omille harteillemme. Edita kiinnostui kirjahankkeestamme ja ehdotti kustannussopimusta. Tulimme siihen tulokseen, että yhteistyö parantaa sekä kirjan laatua että markkinointia ja päädyimme allekirjoittamaan sopimuksen. Luonnonsuojelupiiri on kirjan julkaisija ja Edita kustantaja. LEADER+ maksaa maksimissaan 80 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista ja lopuista 20 prosentista korkeintaan puolet saa olla talkootyötä, toinen puoli omaa rahoitusta. Prosenttiosuudet vaihtelevat tukijärjestelmittäin ja hankekohtaisesti. Kainuun luontokohdeopas ilmestyy toukokuussa Jos olet kiinnostunut Kainuun luontokohteista, osta kirja mieluummin suoraan Kainuun luonnonsuojelupiiriltä kuin kirjakaupasta. Näin tuet kainuulaista luonnonsuojelutyötä. Parasta on, jos teet ennakkotilauksen: Kainuun luonnonsuojelupiirin sihteeri tai puhelimitse Hinta on ennakkoon huokeampi kuin kirjan ilmestyttyä. Mitä Kainuu on? Lännessä valtava Oulujärvi ja soita, keskellä vaarajakso ja idässä tiheä metsäturkki. Kaikkea pirstoo metsäteiden suonisto, mutta toisaalta tasaisesti joka puolella on upeita pienialaisia luontokohteita. Jauhovaara, Kuhmo.

12 Sivu 12 luonnonsuojelija 6/2004 Linturetkellä Sorsalammella päiväkotilaisten kanssa Sateisena elokuun aamuna värikäs joukko pieniä ja innokkaita lintutarkkailijoita saapuu Siltamäen Sorsalammelle kiikarit kourassa. Pieni sade ei Seulasten kuusivuotiaita päiväkotilaisia haittaa, sillä koko joukon huomio kiinnittyy heti kolmeen sinisorsaan, jotka uivat lammen yli pienen empimisen jälkeen syömään niille heitettyjä leivänpaloja. Oppaana linturetkellä toimii Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Ilpo Kuronen, joten on varmaa, että oudommatkin linnut tulevat tutuiksi. Helsinkiläinen Seulasten päiväkoti on ollut tiiviisti tekemisissä ympäristöasioiden kanssa jo aikaisemminkin. Viime vuonna päiväkotilaisten ympäristöteemana oli joki, kertoo päiväkodin johtaja Kirsi Hänninen. Aivan päiväkodin läheisyydessä virtaava Keravanjoki tarjoaa monia mahdollisuuksia tarkkailla vesiluontoa. Lapset tutkivat muun muassa vesikasvillisuutta ja padon rakentamista joen varrella. Vettä ja pieniä vesieliöitä kerättiin purkkeihin ja tutkittiin tarkemmin mikroskoopilla. Lopulta pienet tutkijat erikoistuivat kaloihin ja rakensivat ryhmissä tutkimistaan kalalajeista paperimassakaloja. Sorsia, pääskysiä, västäräkkejä... Sorsien lisäksi lammelta löytyy lokkeja, ja korkeammalla lentäviä pääskysiä on helppo tarkkailla kiikareilla. Annina, Elina ja Jenni tutkivat lintukirjaa, josta he löytävät lammella nähdyn sorsan lisäksi myös naakan ja haikaroita. Innostus on silminnähtävää, kun tytöt tunnistavat lammen lokit lintukirjasta. Lammelta retki jatkuu pellon reunalle, jossa pysähdytään taas, sillä pellon yllä kiitää varpushaukka hurjaa vauhtia perässään varis. Lintukirjan lajeja löytyi jo päiväkodin takapihaltakin. Vihreä lippu -päiväkoteihin kuuluvan helsinkiläisen Seulasten päiväkodin toimintateemaksi on valittu lähiluonto. Linturetki oli yhteistoimintaa Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Takaa-ajossa riittää hämmästelemistä, vaikka linnut katoavatkin pian puiden latvojen taakse. Päiväkodin ympäristössä on mahdollista havaita jopa kymmeniä eri lintulajeja, kertoo Ilpo lapsille. Alueella voi nähdä ainakin useita sorsalajeja, kahlaajia, yölaulajia, tikkoja sekä joka pihan lintulajeja. Ilpo kertoo vielä, että pajulintu on Suomen yleisin lintulaji. Kiljuhanhi ja valkoselkätikka puolestaan ovat harvinaisia; valkoselkätikkaa on Suomessa jäljellä enää vain noin 40 paria. Yllättävää tietoa retkeläisille on se, että varpunenkin on Suomessa vähentynyt paljon. Noora piirtää näkemänsä linnut muistivihkoonsa. Västäräkille syntyy pitkä musta pyrstö kuten oikeillakin västäräkeillä on. Nooran, Kaisan ja Viivin mielestä kivointa retkellä ovat olleet lammen sorsat. Tytöt ovat nähneet myös västäräkin ja pääskysiä. Myös Roosan mielestä hauskinta oli sorsien ruokkiminen. Yllättävän monella on mukanaan omat kiikarit ja myös Ilpon kiikarit kiertävät vauhdilla kädestä toiseen. Joen varrelta metsän siimekseen Keravanjokea pysähdytään ihailemaan sillalta käsin. Veden pyörteet pistävät retkeläiset miettimään, miten sorsa kelluu niin helposti alavirtaan jokea. Sillalta linturetkeläisten matka jatkuu lähimetsään, jonne on aikaisemminkin tehty tutkimusmatkoja. Metsässä kaikkien on pian oltava hiiskumattoman hiljaa, sillä jostakin kuuluu puukiipijän viserrystä. Löytäminen ja kokeminen on hauskaa; metsässä kuuluu riemunkiljahduksia aina, kun joku tapaa uuden sienen. Kärpässienikin tiedetään myrkylliseksi. Varsinaiseksi menestykseksi osoittautuu poikien löytämä mielenkiintoinen nokkospusikko, jossa on valtava määrä suuria kotiloita. Lapset keräävät muutaman tutkittaviksi. Päiväkodilla voidaan tarkkailla, mitä kotilot käyttävät ravinnokseen. Seulasten päiväkodin kuusivuotiaat kuuntelevat hämmästyttävän tarkkaavaisesti koko linturetken ajan ja jäävät välillä tutkimaan omia kasvilöytöjään polun varrelta. Ilpolta saadaan lisää ideoita luontoharrastukseen. Päiväkodin pihalle voidaan talvella pystyttää lintulauta, jonka vieraita on hauska tarkkailla. Päiväkotilaiset voisivat myös vierailla koskella eri vuodenaikoina ja tarkkailla mitkä lajit viihtyvät paikalla vuoden varrella. Itse näin jouluaattona koskella koskikaran, muistelee Ilpo. Mikä onkaan sen hauskempaa kuin katsella huurteisessa, vielä osittain avonaisessa koskessa liikkuvaa lintua syötävää etsimässä. Vihreän lipun päiväkodeissa välitetään ympäristöstä Seulasten päiväkoti on liittynyt keväällä Vihreä lippu -päiväkoteihin, joissa toteutetaan ympäristökasvatusta erilaisten teemojen kautta. Vihreä lippu on kansainvälinen päiväkodeille, kouluille ja oppilaitoksille suunnattu ympäristökasvatusohjelma, jota Suomessa koordinoivat Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ja Pidä Saaristo Siistinä ry. Vihreä lippu -päiväkoteja on Suomessa 66 kappaletta. Vihreä lippu -ympäristökasvatusohjelmassa mukana olevat päiväkodit saivat Suomen luonnonsuojeluliiton palkinnon ansiokkaasta arjen ympäristökasvatustyöstä keväällä Päiväkodit valitsevat itselleen aluksi yhden teeman, joka voi ensimmäisenä vuonna olla joko kierrätys, energia tai vesi, kertoo Kirsi Hänninen lintujen tarkkailun lomassa. Myöhemmin voidaan keskittyä lähiympäristöteemaan tai johonkin itse valittuun teemaan. Lähiympäristö teemana Seulasten päiväkoti on suunnitellut lähiympäristöteeman valitsemista, sillä päiväkodin monipuolinen lähiympäristö jokineen ja metsineen tarjoaa retkeilylle ja luonnon tarkkailulle hyvät mahdollisuudet. Vihreä lippu -päiväkodeissa lapset osallistuvat itse ympäristöasioiden suunnitteluun ja tekemiseen. Tavoitteena on myös pyrkiä vähentämään ympäristökuormitusta. Lapset oppivat tarkkailemaan luontoa ja omien ympäristötekojensa vaikutuksia. Yhteistyö muiden tahojen kanssa kuuluu myös Vihreä lippu -päiväkotien ohjelmaan. Aikaisemmin Seulasten lapset toteuttivat yhdessä paikallisen taiteilijan kanssa ympäristöaiheisen taidenäyttelyn. Linturetki Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa on yhteistoimintaa, jolle päiväkotilaiset toivovat myös jatkoa. Ympäristökasvatus entistä tärkeämpää Kurosen mukaan on tärkeää pystyä erottamaan sinisorsakoiraan vihreä nokka naaraan rusehtavasta nokasta. Se on tie ilmastokysymyksen ymmärtämiseen! Luonnon tarkkailu esimerkiksi sorsan nokan värin osalta opettaa havainnoimaan luonnon monimuotoisuutta. Kun oppii tarkkailemaan luontoa, oppii myös, kuinka se toimii ja pidemmälle päästyä huomaa luonnon ja ihmisen talouden kiinteän yhteyden. Lapset ovat olleet innokkaasti mukana kaikissa ympäristöprojekteissa, Kirsi Hänninen kertoo. Nyt päiväkoti-iässä olevien on tulevaisuudessa osattava yhä enemmän ympäristöasioita. On osattava kierrättää ja tiedettävä, miten ihmisen toiminta vaikuttaa luontoon. On pakko osata ja tietää, sillä muuten luonto ei enää säily tuleville sukupolville, Hänninen miettii. Siksi ympäristökasvatus on hänen mielestään erittäin tärkeää. Myös päiväkodin opettajat ovat oppineet paljon uutta ympäristökasvatusprojektin myötä. Esimerkiksi jätteiden lajittelu on tullut opittua kuin vahingossa. Seulasten päiväkodin lapsille luonnon tarkkailu, jätteiden lajittelu ja vähentäminen tulevat toivottavasti olemaan tulevaisuudessakin luonnollinen osa elämää. Teksti ja kuvat HANNELE AHPONEN

13 luonnonsuojelija 6/2004 Sivu 13

14 Sivu 14 luonnonsuojelija 6/2004 Yhdistykset aikuiseen ikään 70-luvun ympäristöliikkeen huumassa syntyneet yhdistykset ovat päässeet jo aikuiseen ikään. Tänä syksynä juhlia on pidetty useilla paikkakunnilla. Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys juhli lokakuun alussa komeasti 20-vuotispäiväänsä: dokumenttielokuva saaresta sai ensi-iltansa ja kunta aloitteen kansallismaiseman arvon muistamisesta Hailuoto on nimetty vuonna 1993 yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Yhdistyksen mielestä saaren status kansallismaisemana pitää vihdoin ottaa huomioon luotaessa kunnan matkailuimagoa kuin myös kirjattaessa kunnan arvoja. Statuksen tulee näkyä päätöksenteossa ja erityisesti konkreettisissa toimissa suunniteltaessa maankäyttöä ja rakennettaessa tälle arvokkaalle alueelle. Tärkeää on paitsi torjua uhkat myös nostaa kuntalaisten maisemallisen tietoisuuden tasoa virittämällä kansalaiskeskustelu kansallismaiseman vaalimisesta. Kansallismaisemiksi on nimetty 27 maisemakokonaisuutta Utsjoelta Ahvenanmaalle. Ympäristöministeriö perusteli Hailuodon nimeämistä kansallismaisemaksi saaren ainutlaatuisuudella niin luonnonolosuhteiltaan kuin kulttuurimaisemaltaan. Tunnustuksen sai hailuotolaisten vaalima rakennusperinne, joka on omaleimaista ja yhtenäistä. Häiritsevää uudisrakentamista on vähän. Vaikka saaren kulttuurimaisema on alkanut muuttua ammattikalastajien keskityttyä isompiin satamiin ja luonnonniittyjen hyödyntämisen loputtua, se on säilyttänyt ne piirteet, jotka kylillä olivat jo 1700-luvun keskivaiheilla laadituissa kartoissa: laajaa peltoaukeaa elävöittävät talouskeskusten tiiviit, usein umpipihamaiset rakennusryhmät. Saariolosuhteista johtuen Hailuodon rakennuskulttuuriin tuli uusia vaikutteita hitaammin kuin mante- Sibbo Naturskyddare Sipoon luonnonsuojelijat viettivät 30-vuotisjuhliaan Söderkullassa. Paikalla oli runsaat 40 yhdistyksen jäsentä, naapuriyhdistysten edustajaa sekä yhteistyökumppaneita. Yhdistyksen perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja professori Matts Roos kävi juhlapuheessaan läpi yhdistyksen syntyhistorian ja toiminnan alkuvaiheita. Yhdistys sai alkunsa keväällä 1974, kun Helsingin kaupunki suunnitteli ydinvoimalan rakentamista Sipoon saariston Granöhön. Suunnitelma herätti kansalaisliikeen, joka päätti ryhtyä vastustamaan hanketta. Varapuheenjohtaja Henrik Westermark ja taloudenhoitaja Niklas Meinander saivat metsälehmukset yhdistyksen tunnustuksena pitkästä toiminnastaan. Puut kuvaavat yhdistyksen jatkuvuutta. Henrik Westermarkin mukaan yhdistyksen toiminta oli kuusi vuotta sitten lopahtamassa, kunnes löytyi uusi nuori puheenjohtaja Christell Åström (vasemmalla). Jäsenhankintajyrät palkittiin Anu Kärkkäinen ja Eero Kela ovat valtakunnallisten jäsenhankintatalkoiden voittajat Tämän vuoden jäsenhankintatalkoiden henkilökohtaisen sarjan voittajaksi kiri Pohjois-Kymen Luonnon puheenjohtaja Anu Kärkkäinen. Tulos on matkapuhelimen avulla hankitut 46 uutta jäsentä. Kärkkäinen lähetti koko tuttavapiirilleen työyhteyksistä harratuksiin ja lasten päiväkoteihin yhteensä 60 tekstiviestiä, joissa hän kohteliaasti kysyi, voinko haastaa Sinut Luonnonsuojeluliiton jäseneksi?. Lähes kaikki vastasivat kyllä. Varsinaisen haasteen toimitti puhelimitse perille koulutettu puhelinmyyjämme Oili Hämäläinen. TARJA KETOLA Toiseksi parhaan tuloksen saavutti Eero Kela Tampereelta. Hän toimitti liitolle 43 tuttavansa puhelinnumerot, joista jäseniksi saimme 24 henkilöä. Voittajat saavat palkinnoksi yhden hengen vapaavalintaisen luontomatkan ensi kesäkauden luonnonharrastusviikkojemme tarjonnasta (esimerkiksi saaristoleiri purjehduksineen, vaelluksia). Palkinnon arvo enimmillään on n. 400 euroa. Lämpimät onnittelut ja kiitokset voittajille! Talkoiden avulla saimme 467 uutta jäsentä. Talkoiden osuus koko tämän vuoden uusjäsenhankinnasta on 17 prosenttia, eli noin joka kuudes uusi jäsen on vanhan jäsenen värväämä. Suuret kiitokset kaikille talkoisiin osallistuneille! Viime syksynä käynnistimme myös yhdistysten välisen jäsenhankintakilpailun. Tulokset saadaan reelle vanha ja kaunis säilyi. Hailuoto on kansallismaisemana komeassa seurassa: Koli, Punkaharju, Imatrankoski, Saaristomeri, Vanha Porvoo, Tammerkoski jne. Tämä arvo ja kunnia velvoittavat. Kulttuuriperintö ja maisema katsotaan kaikille kansalaisille kuuluvaksi yhteiseksi omaisuudeksi. Luonnonsuojeluyhdistys ehdottaa kunnalle luovuttamassaan aloitteessa ensimmäiseksi käytännön toimenpiteeksi, että palvelukohteiden opastusjärjestelmän kokonaisuudistuksessa kansallismaisemalle annetaan oma tunnus, niin kuin alustavassa ehdotuksessa on annettu Unescon maailmanperintökohteelle. MERJA YLÖNEN aluepäällikkö Huhtikuussa 1974 perustettiin yhdistys, joka keräsi 9000 nimeä ydinvoimaa vastustavaan kansalaisadressiin. Hanke onnistuttiin kaatamaan. Toiminta on jatkunut aktiivisena läpi vuosikymmenten. Viime vuosina yhdistys on muun muassa vastustanut kauppakeskuksen rakentamista Itäsalmeen, kampanjoinut Sipoonkorven säilyttämisen puolesta ja ottanut kantaa moniin kaavoitushankkeisiin. Luontoretket ja muut tapahtumat luonnossa ovat tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Myönteisillä kokemuksillaan luonnosta ihminen rakentaa sekä vahvistaa henkilökohtaista suhdettaan siihen, totesi puheenjohtaja Christell Åström tervetuliaisanoissaan. Hän korosti yhteityötä niin muiden yhdistysten kuin viranomaistenkin kanssa. Vaikka välillä olemme hyvinkin eri mieltä asioista ja vastakkaisilla puolilla pöytää, niin asiat ne riitelevät, eivät ihmiset, Åström muistutti. TARJA KETOLA marraskuun lopussa vuoden virallisesta jäsentilastosta maksaneiden jäsenten määrän kehitys edelliseen vuoteen verrattuna on tärkein arviointikriteeri. Tulokset julkistamme ensi vuoden ensimmäisessä Luonnonsuojelijassa. Jäsenhankinta jäi päälle Jäsenhankintatalkoiden voittaja Anu Kärkkäinen kommentoi voittoaan yllätykseksi, sillä sen eteen ei kovasti tarvinnut nähdä vaivaa. 60 kännykkäviestin lähettäminen vei aikaa yhden sunnuntaipäivän! Anu kertoo myös, että hänellä on henkilökohtainen haastekampanja koko ajan meneillään. Hän kysyy aina uusilta tuttaviltaan, kiinnostaako jäsenyys. Anu opiskelee tällä hetkellä Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa luokan- ja tekstiilityön opettajaksi. Opiskelijapiireissä hän on Hailuodon yhdistys kiitti juhlassaan pitkäaikaisia toimijoitaan liiton ansio-merkein. Hopeisen ansiomerkin saivat penkillä vasemmalta oikealle istuvat Juhani Isola, Eila Rantasuomela, Tuula Isola ja Pekka Nieminen. Kuvasta puuttuvat Liisa Kauppinen ja Anni Rapinoja. Etualalla on kultaisen ansiomerkin saanut Eino Merilä sylissään kasvion taulu ahonoidanlukoista. Harvinaistuneet noidanlukot ovat Suomen ympäristökeskuksen etsintäkuulutettujen listalla. Sateisen kesän ansiosta noidanlukoista kertyi Hailuodostakin runsaasti havaintoja. Havaintotietoja kerätään ympäristöhallinnon tietojärjestelmään. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri vietti 30-vuotisjuhliaan Helsingissä. Tilaisuus sai arvoisensa puitteet yliopiston kirjaston Montrepos -salista. Juhlat käynnistyivät syysvuosikokouksella ja jatkuivat laadukkailla asiantuntijaesityksillä. SLL:n luonnonsuojelupäällikkö, entinen piirisihteeri Ilpo Kuronen toi terveiset kiistellyltä Malmin lentoasemalta. Liiton ja piirin konkari Harry Dahlström kertasi Uudenmaan vesiluonnon ja suojelun vaiheita viimeisen 30 vuoden aikana. Hän myös kertoi, että Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri oli ensimmäisiä tahoja, joka otti liiton piirissä käyttöön ympäristö-sanan. Seminaarin ehkä ajatuksia herättävimmän alustuksen tulevaisuuden luonnon- ja ympäristönsuojelusta piti tutkimusprofessori Juhani Rinne Ilmatieteen laitokselta. Rinne havainnoillisti lehtileikkein, kuinka ilmastonmuutoskeskustelussa menevät törmännyt usein kysymykseen, onko Luonnonsuojeluliitolla opiskelijoille halvempaa jäsenmaksua. Monen opiskelijan jäsenyys on hänen mukaansa kaatunut jäsenmaksun korkeuteen. Luonto-Liitto koetaan olevan enempi teiniikäisille ja Luonnonsuojeluliiton jäsenmaksussa raha tulee vastaan, hän kommentoi ja pelkää, että potentiaaliset jäsenet jäävät kokonaan saamatta. Pohjois-Kymen Luonnon puheenjohtajana Anu on hyvin perillä, mistä uudet jäsenet tulevat. Hyvä väylä toimintaan ja jäsenyyteen on hänen mukaansa perheille tarkoitettu Luova luonto -kerho, jossa perheet voivat askarella luonnonmateriaaleista koristeita ja tarve-esineitä. Moni uusi jäsen tulee ensin kerhon toimintaan ja sitten liittyy myös paikallisyhdistyksen jäseneksi. Hienoa on myös, että piiritoimisto sijaitsee Luonnonsuojeluliitto lahjoitti Uudenmaan piirille Erik Bruunin teoksen valkoposkihanhesta. Vastaanottajina piirin puheenjohtaja Hilkka Toivonen ja Kirkkonummen yhdistyksen Jussi Pesola. tosi ja taru, tieto ja asenteet sekaisin suurilla tiedemiehilläkin. Eri malleilla saatavat tulokset antavat hyvin erilaisen kuvan ilmakehän käyttäytymisestä.tämä selittää, miten ilmastonmuutoksesta on voitu esittää niin erilaisia mielipiteitä. Juhlatilaisuuden kruunasi Kirkkonummen yhdistyksen puheenjohtaja Jussi Pesola suojeluaiheisilla pilapiirroksillaan sekä Sibelius-lukion kamarikuoron tuplakvartetti esityksellään. Anu Kärkkäinen voitti jäsenhankintatalkoot. keskeisessä paikassa Kouvolassa ja tarjoaa paikan, jossa voi pistäytyä juttelemassa, hän iloitsee. TARJA KETOLA järjestöpäällikkö ESKO SAARI HANNA-KAISA SAASTAMOINEN LASSI KUJALA

15 luonnonsuojelija 6/2004 Sivu 15 Keurusseudulla toimivat vanhat konstit Keurusselän luonnonystävien toiminta on Keuruun Multian alueella jatkunut melko samantyylisenä jo vuosia, tietyin osin vuosikymmeniä. Ja miksipä luopua käypäisiksi todetuista käytännöistä. Luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsenet ja muut aktiivit ovat suurelta osin jo vuosikymmeniä mukana olleita. Samoin asiakkaissakin, eli retkille ja muihin tapahtumiin osallistuvissa ihmisissä on paljolti vanhaa kantaporukkaa. Onneksi sentään nähdään aina joitakin uusiakin kasvoja. Kun sama väki toimii, mistäpä uusia toimintamuotoja noin vain syntyisi? Mutta toisaalta totunnaiseksi käyneen toiminnan avulla KeLy:n jäsenmäärä on jo pari vuosikymmentä saatu pysymään yläpuolella tavoitemäärän, eli yli 1 prosentin alueen asukkaista. Ahkeraa retkeilyä ja ketoprojekti Miten Keurusseudulla sitten toimitaan? Syys- ja kevätretkille on retkeläisiä lähes poikkeuksetta aina kertynyt bussilastillinen. Nämä bussit ovat suunnanneet useimmiten lähimpiin kansallispuistoihin. Muiden retkien määrä on vaihdellut vuodesta toiseen. Tätä nykyä niitä on tarjolla, lähinnä Jouko Pihlaisen ansiosta, parikymmentä yhdessä vuodenkierrossa. On perjantai-illan retkiä ja viikonvaihderetkiä, muun muassa linturetkiä, retkiä hienoille näköalapaikoille, yöretki, kasviretki, perhosretki, lepakkoretki. Syksymmällä tavataan tehdä sieniretki ja lokakuussa hiljaisuudenretki. Talvella vuorossa on esimerkiksi koskikararetki ja muuta sellaista. Viime vuonna retkillä oli mukana yhteensä 250 henkilöä. Muun toiminnan puitteissa olemme Keuruun Multian alueella esimerkiksi jo pitkään hoidelleet neljää viittä niittyaluetta. Aiemmin teimme töitä omin voimin talkoilla, viikattein ja haravoin. Mutta viime vuosina olemme saaneen avuksemme ESR/YTY-miehiä, jotka ovat hoitaneet lähes koko homman. Itse olemme olleet lähinnä vain piällysmiehinä, asiantuntija-apua antamassa. Ainakin Keski-Suomessa ympäristökeskus antaa näköjään ihan mielellään pitkäaikaistyöttömiä niittyjenhoitoon. Yhdistys kaupungin yhteistyötahona Yhteistyötä on jatkuvasti myös Keuruun kaupungin kanssa. Se on vieläpä ollut varsin monipuolista. Jo useana vuonna olemme esimerkiksi tehneet kaupungin kanssa ostopalvelusopimuksen, jonka kautta kaupunki osallistuu lähinnä retkien ja lastenleirin kustannuksiin. Neljää viittä niittykohdetta hoidetaan yhdessä ympäristökeskuksen kanssa. Kunnan ympäristötoimen tehtäviin kuuluu kasvatus- ja valistustoimintaa. Kätevimmin kunta hoitaa tämän leiviskänsä ostopalvelulla, eli antaa tehtävän luonnonsuojeluyhdistykselle. Lastenleiriä on pidetty lähes vuosittain, viime vuosina yhteistyössä Mannerheimin lastensuojeluliiton Haapamäen osaston kanssa. Luonnonystävät hoitavat luonto- ynnä muun ohjelman ja MLL:n naiset muonapuolen. Ohjaajiksi lastenleirille olemme saaneet muun muassa opettajia ja nuoria lintuharrastajia sekä muita aktiiveja. Yhteistyöllä leiri, joka olisi yksin kummallekin yhdistykselle kovin työläs järjestettävä, on saatu toimimaan hienosti. Lapsia olisi tulossa vuosittain vaikka useammallekin leirille, mutta vetäjät eivät lomistaan enempään jaksa venyä. Leireily kun on kuitenkin täysipäiväistä työtä. Yhteistyöhön Keuruun kaupungin kanssa kuuluvat myös Vaihtotorit, jotka ovat osa kunnallista jätehuoltoa. Näitä yhdistyksen hoidossa on kaksi, toinen Keuruun keskustassa ja toinen Haapamäellä. Vaihtotorit ovat auki lauantaisin, aukipidossa ja hoidossa on mukana yhteensä puolensataa talkoolaista. Kun tekijöitä on monta, ei vuoro lankea kenellekään kovin usein. Näille vaihtotoreille on tilat saatu käyttöön Keuruun kaupungilta. Kaupungin jätehuolto myös kuljettaa kertyvät ylimääräiset vaatteet Jyväskylän Ekocenteriin ei siis kaatopaikalle, jonne liiat vaatteet muuten kai joutuisivat. Kaavoitus työllistää Kaavalausuntoja Keurusselän luonnonystävät väsää kymmenkunta kappaletta vuodessa. Niissä olemme ilmaisseet mielipiteemme muun muassa erilaisiin osayleiskaavoihin, ranta-asemakaavoihin ja muihin kaavoihin, tiesuunnitelmiin, moottorikelkkareitteihin ja niin edelleen. Aina silloin tällöin lausunto on tuottanut tulostakin. Olemme tehneet useita aloitteita luonnonsuojelualueidenkin perustamiseksi muiden muassa kaupungin maille, mutta keskimäärin aika huonolla menestyksellä. Keurusselän Luonnonystävien toiminnassa on mukana paljon vanhaa verta Talkoita ja luontoselvityksiä Kesällä 2003 teimme Keski-Suomen ensimmäistä susiaitaa. Monet yhdistyksen jäsenet ovat olleet huomattavan aktiivisia monenlaisessa käytännön luonnonsuojelu- ja tarkkailutyössä. Muun muassa pöllöt, haukat, kuukkelit, talvilinnut, koskikarat, liito-oravat, saukot, metsäsopulit, sammakot ja päiväperhoset ovat olleet erityistarkkailussa. Harvinaisista ja uhanalaisista lajeista on kerätty tiedostoa, ja niitä on yritetty vaalia. Viime vuosina olemme olleet aktiivisesti mukana myös Keski- Suomen luonnonsuojelupiirin toiminnassa. Vahvuuksia jos heikkouksiakin Muutaman vuoden välein olemme julkaisseet myös oman lehden, Keurusseudun Luonnon. Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen (SSL- TY) kanssa on pidetty esimerkiksi pönttötalkoita ja markkinoitu sekä pönttöjä että pönttöaihioita. Joulumyyjäisissä ollaan tietysti mukana ja aina välillä muissakin tapahtumissa, kirjastoviikosta aina jopa oopperaesitykseen saakka mutta uuttakin sukupolvea on tulollaan mukaan. Haukiooppera. Yleisökilpailukin ehditty järjestää, useimmiten Suur-Keuruu-lehden kanssa. Kesällä 2004 etsittiin joutsenten pesiä, edellisinä kesinä kauneimpia maisemia, suurimpia pahkoja ja kääpiä, suurimpia puita, siirtolohkareita, muurahaispesiä ja niin edelleen. Onnistuneimpiin kisoihin vastauksia on saatu satojakin. Tässä artikkelissa on lueteltu lähinnä yhdistyksen vahvuuksia. Heikkouksiakin meidän yhdistyksellämme toki on. Uutta verta on saatu liikkeelle aika vähän. Ihmisten ympäristöasenteiden vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä, jossa haasteita riittää edelleen. Teksti ja kuvat PERTTI JA RISTO SULKAVA Yhdistysten välisen jäsenhankintakilpailun tulokset julkistetaan seuraavassa Luonnonsuojelijassa! JÄSENHANKINTA- TALKOOT JATKUVAT v. 2005! Kirjoita oheiseen palvelukorttiin selvällä käsialalla (mieluiten tekstaten) haastamiesi henkilöiden nimet ja joko kotipuhelinnumerot (suuntanumero mukaan) tai kännykkänumerot. Muista kuitenkin kysyä ensin lupa tuttavaltasi, sillä henkilörekisterilain 5 :n mukaan yhteystietoja ei saa antaa ilman henkilön suostumusta. Kirjoita myös oma osoitteesi, jotta voimme lähettää Sinulle korvauksen osallistumisesta talkoisiin: Yhdestä haasteesta saat Norppa-aiheisen hihamerkin (arvo 3 euroa). Kolmesta haasteesta saat lisäksi valita jonkin seuraavista oppaista: Luonnon poluilla, Luonnon marjat ja hedelmät värikuvina tai Pieni Seikkailukirja (kunkin arvo 11,50 euroa). Muista ruksata viereiseen palvelukorttiin, minkä oppaan haluat! Viidestä tai useammasta haasteesta saat lisäksi perinteisen luontoaiheisen seinäkalenterin (arvo 12 euroa). Eli jos haastat viisi tai useamman, saat hihamerkit, oppaan ja seinäkalenterin. Saadaksesi palkinnon, haastamasi henkilön ei tarvitse välttämättä liittyä jäseneksi. Riittää, kun nimi ja puhelinnumero toimivat eli saamme vietyä haasteesi perille. Emme lähde nimien perusteella hakemaan puhelinnumeroita, mikäli ne ovat virheellisiä. Haastettavan henkilön tulee myös muistaa Sinut. Kaikki uudet jäsenet saavat hopeisen jäsenmerkin (arvo 6 euroa). Suomen luonnonsuojeluliitto ry JÄSENHANKINTATALKOOT Haastan seuraavat henkilöt Suomen luonnonsuojeluliiton jäseniksi: Nimi: Puhelin kotiin tai matkapuhelin: 1. ( ) 2. ( ) 3. ( ) 4. ( ) 5. ( ) Lähettäkää minulle Luonnon poluilla Luonnon marjat ja hedelmät Pieni Seikkailukirja Haastajan nimi: Osoite: Postinumero ja toimipaikka: Mikäli haluat haastaa useampia kuin viisi henkilöä, kopioi tämä palvelukortti. Postimaksu maksettu. Halutessasi voit tukea Luonnonsuojeluliittoa maksamalla itse postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, Helsinki VASTAUSLÄHETYS Tunnus HELSINKI

16 Sivu 16 luonnonsuojelija 6/2004 Kotieläinten automaattihoidosta Lahdenseudulla ilmestyvässä Etelä- Suomen Sanomissa oli artikkeli OSKE sijoitti kudospankkiin ja kännykkäbroilereihin. OSKE on valtakunnallinen osaamiskeskus. Broilerinkasvatusta on kokeiltu Lukijoilta Toimiston ympäristötalkoot -opas antaa selkeät ohjeet siitä, miten ekotehokas toimisto toimii: kuluttaa harkiten käyttää uudelleen kierrättää Oppaassa käydään läpi materiaalihankinnat, energia, paperi, jätteet, liikenne ja toi mistotilat. Kan na tusjäsenet saavat kaksi opasta ilmaiseksi, lisäkappaleet 8 euroa/kpl, pal jousalennuk set sopimuk sen mukaan. Opasta voi tilata myös erikseen, hinta 11,50 euroa/kpl. Lähetä tekstit (max. pituus merkkiä): luonnonsuojelija@sll.fi ja halutaan kehittää siten, että kasvattamoa ohjataan ja seurataan joko kännykän tai tietokoneen välityksellä kaukana kasvattamon sijoituspaikasta. Myös muiden eläinten, esimerkiksi sikojen hoitoon mietitää samaa tekniikkaa. Mielestäni tällainen kehitys on erittäin arveluttavaa koska hieno antureihin ja langattomaan tiedonsiirtoon perustuva tekniikka on epävarmaa ja varmaa on ainoastaan se että joskus tulee järjestelmään häiriöitä ja vikoja. Miten silloin käy eläinten? Kun vahinko on tapahtunut voidaan syyttää tekniikkaa ja päästää vastuusta kuin koira veräjästä. Tällainen eläinten tekninen etähoito etäännyttää ammatinharjoittajat hoidokeistaan ja tekee eläimistä tekniikan osia joihin suhtaudutaan Vastuullinen yritys huolehtii ympäristöstä! Vastuu luonnosta ja elinympäristöstämme on yhä use ammassa yrityksessä tunnustettu tärkeäksi päätöksiä oh jaa vak si arvoksi. Usealle kym menelle edelläkävijä yritykselle on ollut tär ke ää antaa tukensa vapaaehtoiselle luonnon- ja ympäristönsuojelutyölle. Siksi ne ovat liittyneet Suomen luon nonsuojeluliiton kannatusjäseniksi. Lisäksi kannatusjäsenet saavat Suomen Luonto -lehden vuosikerran jäsenlehti Luonnonsuojelijan vuosikerran kannatusjäsenilmoituksen molemmissa lehdissä kerran vuodessa maksuttoman osallistumisen seminaariin kerran vuodessa kutsut kaikkiin tilaisuuksiimme, joissa käsitellään kestävän yritystoiminnan teemoja Lisätietoja kannatusjäsenyydestä saat järjestöpäällikkö Tarja Ketolalta, puh. (09) , , tarja.ketola@sll.fi Tervetuloa Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusjäseneksi! kuin tekniikkaan. Vahingon sattuessa eläimiin tuli häiriö ja ne kuolivat. Mielestäni Osaamiskeskuksen tulee miettiä kokonaisuuksia ja hallita niitä, eikä tuijottaa vain hienoa tekniikkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusjäsenet 2004 RAIMO MIKKOLA Hollola Ahlström Oyj AD-autovaraosaliikkeet ja AD-autokorjaamot Anne Linnonmaa Oy A-Pullo Oy Biolan Oy Oy Boyden International Brynolf Grönmark Ab Cazze Optikot Ekokem Oy Ab Femeda Oy Ab Forssan Kirjapaino Oy Fortum Oyj Oy Gardenia Ab Genencor International Oy Hangon tehdas Helsinki Expert Hansaprint Oy Innato Oy Johtamistaidon Opisto ry. Karske Oy Oy Kati Ab Kalajoki Kesko Oyj Kielotien Hammaslääkäriasema Oy Kone Oyj Kymppivoima Oy Lexel Electric Oy Lindström Oy Oy Lito-Scan Ab Loimaan Kaukolämpö Oy Lomakylä Inari Oy Macpine Oy Det Norske Veritas Oy Ab O. Nyström & Co Ab Paperinkeräys Oy Oy Pertinax Ab Polargas Oy Ab ProAgri Oy Proviantti Teknologia Provitek Oy Pussikeskus Oy Raisio Yhtymä Rautaruukki Steel Raahe Riihimäen Messut Oy Sirium Oy Sisustusliike Zaza Oy SITA Finland Oy SOK Sotka Stora Enso Oyj Stratec Medical Oy Suomen Palautuspakkaus Oy Suomen Posti Oy Sysco Oy Tampereen Kalastusväline Oy Teo-Pal Oy Ab Tiivituote Oy Tilitoimisto Päivi Kuusinen Tradeka Oy Turotim Oy Uulatuote Oy UPM-Kymmene Oyj Vari Oy Vattenfall Sähkönmyynti Oy Venealan Keskusliitto ry. Vetokonsultit Oy Väritukku Oy Ylävaulo Oy Yves Rocher Finlande Oy Lehtori Juhani Santanen Luonnonsuojelun veteraani, Iijoen ja Siuruan suojelija, Juhani Santanen oli kultaisella ansiomerkillä palkittu entinen Suomen Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen vuosina 1970 ja , Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen perustajajäsen ja monivuotinen puheenjohtaja Juhani Santanen kuoli kotonaan Mikkelissä äkillisesti aivoverenvuotoon. Aloittaessani 1973 ympäristönsuojeluntarkastajana Mikkelin lääninhallituksessa sain Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajalta Juhani Santaselta pysyvän kutsun yhdistyksen hallituksen kokouksiin. Tuolloin oli julkistettu kansallispuistoverkon laajentamismietintö ja seutukaavankin valmistelu oli käynnissä. Juhani Santanen oli kokoomuslainen ja siksikin merkittävä tuki luonnonsuojeluasioissa. Vankkumatonta tukea Juhani antoi aina myös läänitason ympäristönsuojelun luottamusmiehenä. Kokoomuslaiseksi Juhanilla oli aika radikaalitkin mielipiteet. Viimeisen useista kaupunginvaltuustokausistaan hän oli sitoutumattomana vihreiden ryhmässä petyttyään kokoomukseen. Luonnonsuojeluliiton Viron retkellä vuonna 1979 tutustuin Juhaniin paremmin. Päällimmäiseksi jäi mieleen lämmin, rohkaiseva suhtautuminen ihmisiin ja mutkaton suhtautuminen asioihin. Hän oli todellinen luonnonsuojelija, jota kiusasi ympäristöasioiden jääminen taka-alalle kultaisen vasikan rahan ja mammonan silmittömän palvonnan takia. Kuolinilmoituksessa saatiin lukea muistosanat, jotka kuvaavat hänen rakkauttaan kotiseutunsa soihin ja muuhun luontoon: Juhani, muuttohaukan ja kotkan siivin nouset taivaan sineen. ILKKA STÈN Älä mene halpaan! Älä osta mitään -päivänä kiinnitetään huomio tuotteen valmistusketjun alkupäähän. Jouluostosten lomassa muistutetaan, että halvalta näyttävä tuote voi osoittautua pidemmällä tähtäimellä niin eettisessä kuin rahallisessakin mielessä kalliimmaksi vaihtoehdoksi. Älä osta mitään päivä näkyy monien kaupunkien kaduilla. Tapahtumia järjestetään Helsingin lisäksi ainakin Joensuussa, Kouvolassa, Kuopiossa, Oulussa, Porissa, Tampereella, Turussa, Vaasassa ja Vantaalla. Kampanjan nettisivuilla on lista tapahtumista: SLL Kannatusjäsenilmo Z , 07:42:53

17 luonnonsuojelija 6/2004 Sivu 17 Uusien jäsenten rekrytointia Helsingissä Syyskuussa Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) ja Luonto-Liitto järjestivät Kansalaisaktivismin monet kasvot -paneelikeskustelun. Tilaisuus pidettiin Helsingin yliopiston avajaispäivänä tarkoituksena houkutella paikalle etenkin yliopistoopiskelijoita. Yliopiston avajaiskarnevaaleihin haluttiin tehdä lämminhenkinen paneelikeskustelutilaisuus, jolla saataisiin houkuteltua opiskelijoita mukaan kansalaistoimintaan. Särmää ja mielenkiintoa tapahtumaan saatiin näyttävällä ja monipuolisella puhujakunnalla kalastaja ja luonnonsuojelun veteraani Pentti Linkola, tietokirjailija Helena Telkänranta, nuori metsäaktivisti Olli Manninen ja puheenjohtajana kansalaisaktivisti ja kaupunginvaltuutettu Tuomas Rantanen. Keskustelupaikaksi valittiin pieni, mutta viihtyisä kellariravintolan sali lähellä yliopiston päärakennusta. Järjestäjien mielestä tapahtuma onnistui todella hyvin, paikalle saapui lähes 80 nuorta ja vanhempaa kuulijaa, jotka täyttivät tilan lattioita myöten. KATI KÄRKKÄINEN Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen vpj. Muisti- ja vinkkilista tilaisuuksien järjestäjille: Mainostaminen Helsyn paneelikeskustelusta suunniteltiin juliste, jota ripustettiin Helsingin yliopiston laitosten ilmoitustauluille. Lisäksi kopioitiin esitteitä, joita jaettiin muun muassa yliopiston avajaiskarnevaalissa. Täsmämainontaa kohdennettiin noin 350 opiskelijatalouteen, jonne jaettiin tilaisuuden mainoksen lisäksi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton omat esitteet. Paneelitilaisuudesta tehtiin myös lehdistötiedote, ja ikisuosikki Linkola herättikin muutaman toimittajan mielenkiinnon. Uusien jäsenten kalastelu Tilaisuuden ensisijaisena tarkoituksena oli houkutella nuoria mukaan järjestötoimintaan. Sekä Helsyllä että Luonto-Liitolla oli omia esitteitään jaossa. Lisäksi Luonto-Liitolla oli näyttävät banderollit sekä salissa että eteistilassa. Eteisaulassa sijainnut esittelypöytä ei juurikaan houkutellut eikä jaossa ollut esitemateriaali kiinnostanut osallistujia. Luonto-Liiton sähköpostilistoille sentään ilmestyi kymmenkunta uutta nimeä. Itsemme tyrkytyksessä olisikin selvästi parantamisen varaa. Siispä tulevia tilaisuuksia varten muutama käytännön vinkki järjestäjille: Jaa esitteitä aktiivisesti anna suoraan käteen tai laita valmiiksi penkeille. Näin ne todennäköisemmin päätyvät matkaan. Pane lista kiertämään esitteiden lisäksi on hyvä kierrättää osallistujalistaa, johon halukkaat voivat kirjoittaa yhteystietonsa. Ole näyttävästi esillä turha kainous pois! Tilaisuus leimautuu helposti sen järjestämäksi, joka on näkyvimmin esillä. Mitä vihreät pohtivat vaalien välillä? Lue vihreitä ajatuksia joka viikko. Tilaa planeetan paikallislehti Vihreä Lanka! Tarjous Luonnonsuojelijan lukijoille: Kolmen kuukauden lehdet eli 12 numeroa 10 eurolla! Lähetä sähköposti osoitteella ja merkitse otsikoksi: Tarjous Luonnonsuojelijan lukijoille 10 e. Kirjoita viestikenttään nimesi sekä tarkka osoitteesi. Saat ensimmäisen lehden viikon sisällä tilauksesta. Voit myös tilata lehden netissä: tai soittamalla: Saat lehden myös liittymällä Vihreän liiton jäseneksi. Lisätietoa: Ennen kuin täytät oheisen kyselyn ja allekirjoitat sen, tutustu huolellisesti seuraaviin tietoihin: REKISTERINPITÄJÄ: Rekisterinpitäjänä toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Tiedot käsittelee ja niitä päivittää Susanna Kirkkola. Lähde mukaan asiantuntijaksi! Oletko halukas toimimaan liiton, piirin tai yhdistyksen asiantuntijana, kouluttajana tai retkien vetäjänä? Olemme perustamassa Luonnonsuojeluliiton, piirien ja paikallisyhdistysten käyttöön asiantuntijarekisteriä, johon tällä kyselyllä voivat ilmoittautua kaikki jäsenemme. Mikäli olet halukas osallistumaan toimintaan lahjottamalla asiantuntemustasi ja aikaasi luonnon- ja ympäristönsuojeluasioiden edistämiseen, vastaa alla oleviin kysymyksiin ja palauta lomake allekirjoitettuna meille (postimaksu on maksettu). TARKOITUS: Tiedot kerätään sähköiseen rekisteriin (FileMaker) ja julkaistaan liiton intranetissa Luonnonsuojeluliiton, piirien ja paikallisyhdistysten asiantuntija-, retki- ja koulutustoiminnan tueksi. MITÄ TIETOJA KERÄTÄÄN: Jokainen rekisteröitävä henkilö voi ilmoittaa oheisella lomakkeella vain ne tiedot, joita haluaa käytettävän, kun häneen otetaan yhteyttä. MUUALTA KERÄÄMINEN: Rekisteröitäviä henkilöitä koskevia tietoja ei kerätä mistään muualta. MITEN TIETOJA KÄYTETÄÄN JA KETKÄ NIITÄ KÄYTTÄVÄT: Tiedot ovat Luonnonsuojeluliiton, piirien ja paikallisyhdistysten hallitusten ja toimihenkilöiden käytössä. Asiantuntijoihin otetaan tarvittessa yhteyttä ja pyydetään osallistumaan esimerkiksi lausuntojen, aloitteiden ja muiden kannanottojen laadintaan, alustajiksi koulutustilaisuuksiin tai retkien ja muiden luontotapahtumien vetäjiksi. TIETOJEN LUOVUTTAMINEN: Tietoja ei luovuteta muille kuin yllämainituille tietojen käyttäjille. TIETOJEN SÄILYTTÄMINEN: Tietoja säilytetään rekisterissä vain niin kauan, kun henkilö haluaa. Suostumus on milloin tahansa peruutettavissa. 1. Aihepiirit, joissa voin toimia asiantuntijana (kuvaile mahdollisimman tarkasti, esim. saaristoluonto, luonnonmukainen viljely, meluntorjunta, uusiutuvat energianlähteet): 2. Haluan toimia (rastita yksi tai useampi) liiton piirin paikallisyhdistyksen asiantuntijana. 3. Haluan toimia luontoretken vetäjänä aihealueet: kouluttajana, aihealueet: 4. Haluan toimia vain tausta-asiantuntijana omalla nimelläni (esimerkiksi tiedotteissa lisätietojen antajana) 5. Voin vastata kyselyihin kirjeitse sähköpostitse puhelimitse, aika, jolloin voi soittaa: Nimi: Osoite: Puhelin: gsm: Sähköposti: Ammattinimike (titteli): Koulutus (oppiarvo): Henkilötietolain mukaan kultakin asiantuntijarekisterissä olevalta henkilöltä tulee saada yksiselitteinen suostumus tietojen keräämisestä, käytöstä ja luovuttamisesta. Annan suostumukseni, että antamani tiedot viedään SLL:n ylläpitämään sähköiseen ja intranetissä julkaistavaan asiantuntijarekisteriin. Tietoja käytetään ja luovutetaan rekisterinpitäjän ilmoittamalla tavalla (keräys-, käyttö- ja luovutustiedot ohessa). Minulla on oikeus tarkistaa ja korjatuttaa itseäni koskevat tiedot. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO VASTAUSLÄHETYS TUNNUS HELSINKI SLL maksaa postimaksun Laadimme asiantuntijarekisteristä sen valmistuttua rekisteriselosteen, jonka saa tilattaessa keskustoimistosta, tai puh. (09) Allekirjoitus: nimen selvennys

18 Sivu 18 luonnonsuojelija 6/2004 ETELÄ-HÄME Asikkalan luonnonystävät Asikkalan luonnonystävät järjestää yhteistyössä Asikkalan-Padasjoen kansalaisopiston kanssa Yleisöluennon Tähdet ja avaruus, tähtiasiantuntija Juhani Salmi. Luento alkaa Vääksyn Yhteiskoulun Asikkala-salissa klo Kotkankatu 9, Helsinki puh. (09) , faksi (09) Avoinna ma pe klo Sähköposti: työntekijät: materiaalitilaukset: Internetissä: TOIMISTO Mirja Breider, toimistosihteeri TOIMINNANJOHTAJA Eero Yrjö-Koskinen Toimintaa Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto avoinna ma pe klo Puhelinvaihde ja tilaajapalvelu avoinna ma pe klo Toimisto on suljettuna Suomen luonnonsuojeluliitto KANSAINVÄLISTEN ASIAIN PÄÄLLIKKÖ Hanna Matinpuro LUONNONSUOJELU- PÄÄLLIKKÖ Ilpo Kuronen Vt. TIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ Reetta Harmaja JÄRJESTÖPÄÄLLIKKÖ Tarja Ketola JÄRJESTÖSIHTEERI Susanna Kirkkola EKOENERGIA Sirkka Tepponen METSÄT Sini Harkki RUUHKA-SUOMI JA NATURA 2000 Tapani Veistola YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA Anssi Vaittinen PYÖRÄILYKUNTIEN VERKOSTO Nella Mikkonen TALOUS Rauni Järvinen, talouspäällikkö Sirkka Oinas, kirjanpitäjä JÄSENREKISTERI JA TILAAJAPALVELU Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja LAKIASIAT Raisa Tarasuo, juristi SUOMEN LUONTO Antti Halkka, toimittaja Alice Karlsson, toimitussihteeri Ritva Kupari, toimitussihteeri Jorma Laurila, päätoimittaja Juha Valste, toimittaja Juha Kauppinen, toimittaja Elina Juva, toimituksen assistentti (äitiyslomalla, sijainen Anu-Mari Liikala) Johanna Mehtola, toimittaja LUONNONSUOJELUKESKUKSET Lapin luonnonsuojelukeskus Markku Kuontti, vs. aluepäällikkö Rovaniemi puh./faksi (016) , gsm markku.kuortti@suomi24.fi Pohjois-Pohjanmaan ls-keskus Merja Ylönen, aluepäällikkö Kajaaninkatu 13, Oulu, puh. (08) , faksi (08) , ylonen@sll.fi. Saimaan ls-keskus Raija Aura, vs. aluepäällikkö Katariinantori 6, Lappeenranta puh. (05) , faksi (05) , tiainen@sll.fi Uudenmaan ls-keskus Hanna Kaisa Saastamoinen puh. (09) , faksi (09) uusimaa@sll.fi Varsinais-Suomen ls-keskus Hannu Klemola, aluepäällikkö Martinkatu 5, Turku puh. (02) , faksi (02) , klemola@sll.fi. Etelä-Hämeen ls-piiri Kaija Helle, piirisihteeri Hämeentie 2 A 6 as. 2, Hämeenlinna puh. (03) etela-hame@sll.fi Salpausselän luonnonystävät ry Syyskokous ti klo 18. Hallitus klo 17 ravintola Wanha Herra. osoite Laaksokatu 17. Lisätiedot Martti Vikberg, p Etelä-Savon ls-piiri Eeva Taimisto, piirisihteeri Pappilankatu 3, Savonlinna puh. (015) , taimisto@sll.fi Kainuun ls-piiri Jouni Laaksonen, piirisihteeri Lentiirantie Kuhmo, (08) , jouni.laaksonen@iki.fi Keski-Suomen ls-piiri Juhani Paavola, piirisihteeri Kilpisenkatu 8, Jyväskylä puh./faksi (014) , ti ( 18), keski-suomi@sll.fi Kymenlaakson ls-piiri Hanna Majander, piirisihteeri Asemakatu Kouvola puh/fax (05) , kymenlaakso@sll.fi Pirkanmaan ls-piiri: Kaija Helle, piirisihteeri Näsilinnankatu 48E, Tampere, p. (03) , faksi (03) , pirkanmaa@sll.fi Pohjanmaan ls-piiri Jan Gäddnäs, piirisihteeri Wolffintie 36 F 12, Vaasa puh. (06) , vaasa@sll.fi Pohjois-Karjalan ls-piiri Kauppakatu 44, Joensuu puh. (013) , pohjois-karjala@sll.fi Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri Mariko Lindgren, piirisihteeri Kirkkokatu 35, Kuopio puh./faksi (017) pohjois-savo@sll.fi Satakunnan ls-piiri Maija Lammi, piirisihteeri Otavankatu 11, Pori puh. ja faksi (02) , satakunta@sll.fi LUONTO-LIITTO Annankatu 26 A, Helsinki puh. (09) , faksi (09) SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Kotkankatu 9, Helsinki Lahjoitukset Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle tilille: Sampo SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, Helsinki puh. (09) , faksi (09) Puhelinmarkkinointi yrityksille: puh. (09) , faksi (09) Luontokaupat: Helsinki: Nervanderinkatu 11, puh. (09) Forssa: Greenmix, Torikatu 8, puh. (03) Hämeenlinna: Raatihuoneenkatu 20, puh. (03) Jyväskylä: Kurjenkello, Kauppakatu 5, puh. (014) Kouvola: Tmi Irma Saarinen, Keskikatu 6, puh. (05) Oulu: Hallituskatu 11, puh. (08) Tampere: Laukontori 4, puh (03) Porvoo: Porvoon Luontokauppa, Jokikatu 10, puh Turku: Turun Luontokauppa, Kristiinankatu 6, puh. (02) LUONNONKUVA-ARKISTO Kotkankatu 9, Helsinki puh. (09) JÄSENMAKSU ,50 euroa, perhejäsenmaksu 8,50 euroa Lähetä ilmoitukset: luonnonsuojelija@sll.fi ETELÄ-KARJALA Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Syysvuosikokous pidetään ti klo Saimaan luonnonsuojelukeskuksessa. Ennen kokousta klo on metsäaiheinen yleisötilaisuus, jossa Marjo Kuisma kertoo luonnonsuojelujärjestöjen metsävetoomuskampanjasta. Tervetuloa! Imatran Seudun Luonnonsuojeluyhdistys Suuret joulumyyjäiset. Ollaan mukana joulumyyjäistapahtumassa Imatran urheilutalolla la klo Tarjolla linnunruokia, leivonnaisia, luontoarpajaiset ym. Toki myös uusi luonnonkalenteri vuodelle 2005 saatavana jäsenhintaan. Tervetuloa! Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen sääntömääräinen syysvuosikokous pidetään Saimaan luonnonsuojelukeskuksessa Linnoituksessa ke klo Sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen klo 19 rautjärveläinen luontoharrastaja Rainer Rajakallio kertoo sudenkorennoista. Tervetuloa! POHJOIS-KARJALA Joensuun seudun luonnonystävät ry Syyskokous järjestetään ti klo Paikkana on Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-sali. Kokouksen jälkeen Hanna Matinpuro esittelee Suomen luonnonsuojeluliiton kansainvälistä toimintaa sekä Alex Mumbi, Green Living Movement-järjestön aktiivi, kertoo sambialaisen ympäristöjärjestön arjesta. Tervetuloa! Joensuun seudun luonnonystävät ry järjestää joulumyyjäiset su klo kasvitieteellisellä puutarhalla (Botania, Heinäpurontie 70, Joensuu). Myynnissä norppamerkittyjä tuotteita. Tervetuloa! KIITOKSET KAIKILLE, JOTKA OVAT TEHNEET LIITOLLE LAHJOITUKSIA LUONNON- SUOJELUTYÖHÖN TÄMÄN VUODEN AIKANA. Lahjoitukset luonnonsuojeluliitolle Tilille Sampo Lisätietoja lahjoituksista ja testamenteista, puh, (09) KYMENLAAKSO Kymenlaakson piiri Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin Luontotoimisto on muuttanut Kouvolaan rautatieaseman läheisyyteen, Asemakatu 2. Toimisto ja Luontopuoti on avoinna ma-pe klo 10 14, puh Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin Luontotoimisto ja Luontopuoti on auki joulukuussa myös lauantaisin 4.12., ja klo Puodista saa esim. luontokirjoja, -kalentereita, kasvivärjättyjä lankoja, luomuhyvää sekä luonnonystävän tekstiilejä. Tervetuloa! Vuonna 2005 Luontotoimisto ja Luontopuoti avoinna myös joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina klo Tervetuloa tutustumaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton toimintaan Kymenlaaksossa! Ti klo Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin sääntömääräinen syyskokous uudella Luontotoimistolla, Asemakatu 2. Tilaisuuden aluksi projektivastaava Marjo Kuisma kertoo metsävetoomuskampanjasta. Lisäksi illan aikana julkistetaan Kymenlaakson luontokuvakilpailu. Tervetuloa! To klo Kotkan Luonto järjestää perinteisen Luontokuvaillan Kotkan kirjaston auditoriossa. Kotkalaiset Pekka Vainio ja Ilkka Korhonen sekä espoolainen Tommi Heinonen näyttävät luontokuviaan. Luvassa on kuvia lähiluonnosta, Jäämereltä sekä saaristosta. Tervetuloa! Pe klo Älä osta mitään-päivän tapahtuma Kouvolan kävelykatu Manskilla. Mukana Luonto- Liiton Kaakkois-Suomen piiri ja Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri. La klo Luova Luonto -kerho koko perheelle Luontotoimistolla, Asemakatu 2. Teemana jouluaskartelua luonnonmateriaaleista. Ilmoittaudu etukäteen toimistolle, p Järj. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri, Pohjois-Kymen Luonto ja OK-opintokeskus. La klo 9 13 Piiri mukana järjestöjen joulumyyjäisissä Kouvolan yhteiskoululla. Pe klo Piirin ja luontoyhdistysten yhteinen joulutapahtuma ja myyjäiset Luontotoimistolla. Kahvi- ja joulupuurotarjoilu. Tervetuloa! PIRKANMAA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry Syyskokous la klo 13 Ympäristötietokeskus Moreeniassa, Satakunnankatu 13 B (Patosilta). Kokouksen jälkeen klo alkaen lepakkotutkija Olli Haukkovaara kertoo sanoin ja kuvin lepakoiden elämästä ja niiden vuoden kierrosta. Tilaisuus järjestetään OK-opintokeskuksen kanssa. Tervetuloa! POHJANMAA Pohjanmaan piiri ry Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry. pitää sääntömääräisen syyskokouksensa ke klo lounaskahvila Kuhapirtissä, osoite Mäyry, Alavuudentie 209. Huom! piirihallitus kokoontuu klo Tervetuloa! POHJOIS-POHJANMAA Oulun luonnonsuojeluyhdistys Tutustu retkikerhoon ja katso tarkemmat tiedot retkistä osoitteessa: Kaamosretki la (alkutalven luonto, hiljaisuus). Katso myös luontokerhojen retket, joista tietoa: olsy/ajankohtaista.html. Lisätietoja ja ilmoittautumiset kaikkien retkien osalta p SATAKUNTA Satakunnan luonnonsuojelupiiri Piirin syyskokous Ulvilassa ti klo Paikka ja ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Piirihallituksen kokous ti Kokouksista ilmoitetaan tarkemmin kirjeellä. VARSINAIS-SUOMI Sähköinen aluesihteerikirje Jos sinä jäsen haluat sähköpostitse tietoa luonnonsuojelupiirin, yhdistysten sekä muiden luonto- ja ympäristötahojen retkistä, kokouksista, esitelmistä jne. sekä tietoa ajankohtaisista luontoasioista ja piirin lausunnoista ja tiedotteista, liity postituslistalle. Kirje lähetetään noin kerran kuukaudessa. Ilmoittaudu lähettämällä sähköpostia osoitteeseen sllturku@netti.fi ja otsikoi viestisi aluesihteerikirje. Turun luonnonsuojeluyhdistys Jäseniltaa vietetään ke 8.12 pikkujoulutunnelmissa klo 18, paikalla voi lisäksi tutustua vanhan ja uuden hallituksen edustajiin. UUSIMAA Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry Lisätiedot tapahtumista järjestösihteeri Johanna Ojalta, helsy@sll.fi, puh , tai yhdistyksen nettisivuilta Hallituksen kokous ti klo SLL:n toimistolla, Kotkankatu 9, 2. krs. Luennot ym. Ti klo 18 alkaen uusiseelantilainen vieraamme Xenia Meier kertoo ja näyttää kuvia alkuperäisluonnon ennallistamisprojektista, johon hän kotimaassaan on osallistunut. Lisäksi keskustelemme luonnonsuojelukysymyksistä täällä ja siellä, erityisesti tulokaslajeihin liittyvistä ongelmista. Tilaisuus pidetään SLL:n toimiston neuvotteluhuoneessa (Kotkankatu 9, 3. krs) ja on pääosin englanninkielinen. Tarjolla myös glögiä ja pipareita! Ihmeelliset itiölliset yleisöluentosarja itiöiden avulla leviävien eliöiden biologiasta ja ekologiasta. Luennot pidetään Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6) klo 18. To , sali 405. Kimmo Jääskeläinen: Mitä jäkälät ovat? Ti , sali 312. Marja Härkönen: Limasienet mikromaailman hirviöt Ti , sali 309. Mari Wikholm: Kääpien indikaattoriarvo: mitä erilaiset kääpäyhteisöt kertovat metsistä ja niiden historiasta. Ti , sali 309. Harri Kuosa: Kasviplankton maapallolla jo yli 3 miljardia vuotta Ti , sali 312. Sanna Huttunen: sammalet (otsikko ei vielä tiedossa) Luennot ovat erittäin kansantajuisia! Luennot järjestää Helsy ja niitä rahoittaa Helsingin yliopiston vapaan sivistystyön toimikunta. Tervetuloa! Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys ry. Pesätulien valmistelutalkoot Kotojärven laavulla la alkaen klo 10. Pesätulille kokoonnutaan la klo Piparia ja kuumaa mehua tarjotaan. Nordenskiöldien jalanjäljillä -luentosarja keskiviikkoiltaisin 26.1., 2.2., 9.2. ja Mäntsälän kunnantalon valtuustosalissa. Luentosarjassa vieraillaan nykyaikana alueilla, joille Nordenskiöldit ovat aikoinaan jalanjälkensä jättäneet, mm. tutustutaan Tsuktsien niemimaan lusikkasirrien nykytilanteeseen. Tarkemmat tiedot paikallislehdissä. Tiedustelut puh LUONTO-LIITTO Pe Älä osta mitään päivä Älä mene halpaan! Älä Osta Mitään -päivänä on tarkoitus viettää vuorokausi hankkimatta tavaraa ja käyttämättä rahaa. Teemapäivä haastaa ihmiset punnitsemaan jokapäiväisiä valintojaan, hallitsemaan ostoimpulssejaan ja muuttamaan käyttäytymistään pysyvästi ekologisemmaksi. Siis piilottakaa lompakkonne ja hävittäkää pankkikorttinne, Älä osta mitään -päivä on tulossa! www. luontoliitto.fi/bnd La su Luonto-Liiton liittovaltuusto kokoontuu Oulussa Pe su Leiriohjaaja- ja johtajakurssi Kuhmoisten Tapialassa. Leiriohjaaja- ja johtajakurssi tarjoaa tietoa ja käytännön vinkkejä luontoleirin suunnittelusta, vetämisestä, menetelmistä ja materiaaleista. Kurssi on tarkoitettu uusille luontoleirien ohjaajille ja johtajille. Kurssin käymisestä on etua jos haluaa leirityöntekijäksi Luonto-Liiton talvi- tai kesäleireille. Kurssin ohjelmassa: - luontoleirien tavoitteet ja erityispiirteet - leirin tekijät (johtajuus/ohjaaminen) - lasten kohtelu ja yhteistoiminta - leirin turvallisuus Lisäksi kurssilla käsitellään ympäristökasvatusta, suunnistusta ja luontoleikkejä, suunnitellaan luontoleiriohjelmia ja tutustutaan erilaisiin menetelmiin ja materiaaleihin. Opetusmateriaalina käytetään Luonto-Liiton Leka-opas luontoleirin järjestäjälle kansiota. Kurssihinta: Helsinki: Luonto-Liiton jäsenet 50 euroa, muut 65 euroa. Hintaan sisältyy ohjelma, materiaalit, ruuat ja majoitus. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: puh. (09) , sami. saynevirta@luontoliitto.fi Ma to Luonto-Liiton Talvipäivät Pukkilan Rientolassa Uudellamaalla. Teemana ekologinen elämäntapa. Kovia faktoja ja herkkiä aktivisteja, argumentointia ja suuryhtöitä. Hinta on Luonto-Liiton jäsenille 55 euroa ja muille 70 euroa. Jos ilmoittaudut ennen saat viiden euron alennuksen. Hintaan sisältyy ohjelman lisäksi ruoka ja makuupussimajoitus. Edullisimmin pääset paikalle yhteiskuljetuksella (maksu erikseen). Ilmoittautumiset mennessä ja tiedustelut: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri: tai lup@luontoliitto.fi Pe su Luonto-Liiton piirikoulutuspäivät Helsingissä Luonto-Liiton aktiivien valtakunnallinen tapamaaninen. Lisätietoja: sami. saynevirta@luontoliitto.fi Hiihtämään susien jäljille! Jo perinteeksi muodostunut Luonto-Liiton Susiryhmän hiihtotapahtuma laajenee ja muuttaa muotoaan tänä talvena. Tapahtuma on jaettu kolmeen erilliseen osaan, jotka eroavat paitsi maantieteellisen pitopaikkansa, myös sisältönsä ja fyysisen raskautensa puolesta toisistaan. Osa I: To su Jälkija maastohiihtokurssi Värtsilässä. Kurssi on tarkoitettu kaikille eläinten lumijäljistä ja talvisessa luonnossa liikkumisesta kiinnostuneille. Kurssin tavoitteena on tutustuttaa osallistujia eläinten käyttäytymiseen talvisessa luonnossa ja opettaa tunnistamaan hangelta löytyvät jäljet. Kurssilla perehdytään myös hiihtämiseen metsäsuksilla ja suksien huoltoon. Suuri osa oppimisesta tapahtuu maastossa retkeillen. Mahdollisena bonuksena osallistujat saattavat hyvinkin löytää susilauman jäljet. Kurssin opettajina toimivat Anna Kähkönen ja kokeneet paikalliset metsästäjät. Kurssi soveltuu sekä metsähiihtoa jo jonkin aikaa harrastaneille että niille, joita vasta kiinnostaisi ensimmäistä kertaa kokeilla. Hiihdettävät päivämatkat ovat lyhyitä, eivätkä teknisesti kovin vaativia. Viikonloppu on erityisen sopiva nuorille. Myös koko perheet ovat tervetulleita, joskin osallistujien alaikäraja on 14 vuotta. Yläikärajaa ei ole. Majoitumme kurssilla Värtsilän erämiesten metsästysmajalle. Majalla on lattiamajoitus. Käytössämme on sauna. Kurssille mahtuu 20 henkilöä. Hinta Susiryhmän ja Luonto-Liiton jäsenille 50 euroa ja muille 70 euroa. Hinta sisältää opetuksen, kuljetuksen Kiteeltä sekä vaatimatonta leiriruokaa. Osa II: To-su Susihiihto Lieksassa Hiihdämme jo edellisten vuosien hiihdoista tutuksi tulleissa Ruunaanjärven maisemissa. Matkan varrella saamme ihailla vanhaa metsää, karsikkopuita ja mitä luultavimmin suurpetojen ja ehkä myös metsäpeuran jälkiä. Pitkän viikonlopun aikana opimme tunnistamaan maastossa eläinten lumijälkiä ja seurailemme niistä mielenkiintoisimpia. Ennen kaikkea kuitenkin nautimme hiihtämisestä ja talvisen luonnon rauhasta. Lieksan susihiihdoilla toimivat oppaina paikalliset rajavartijat ja Anna Kähkönen. Majoitumme Uramon kämppään, jossa osalle väestä riittää sänkyjä, kun taas huono-onnisimmat joutuvat turvautumaan lattiamajoitukseen. Käytössämme on sauna. Hiihtäjille tarjotaan päivittäin aamupala, vaatimattomat eväät koko päivän retkelle ja illalla lämmin ruoka. Lieksan susihiihto on vaativuudeltaan tapahtuman keskitasoa. Päivittäiset hiihtomatkat ovat vähintään toistakymmentä, mutta toisinaan jopa vähän yli kaksikymmentä kilometriä. Suosittelemme, että osallistujat hiihtäisivät jonkin verran tänä talvena jo ennen susihiihtoon lähtöä. Hinnat Luonto-Liiton tai Susiryhmän jäsenille 50 euroa ja muille 70 euroa. Hinnat sisältävät tarvittaessa kuljetukset Lieksasta, ruuat ja ohjelman. Tapahtumaan otetaan 15 osallistujaa. Su to Matkalla pohjoiseen. Jos haluat kokonaisvaltaisen hiihtoelämyksen, ilmoittaudut myös tälle osuudelle. Siirrymme jakson aikana Lieksasta Kuhmoon. Emme hiihdä koko matkaa, mutta osa reitistä edetään etappihiihtona. Ennen kaikkea tarkoituksena on edetä hienoissa maastoissa rauhallista tahtia ja ottaa kaikki ilo irti kevätauringosta, hankihiihdosta ja metsän hiljaisuudesta. Otamme maksimissaan 6 osallistujaa tälle osuudelle. Hinta 75 euroa Luonto-Liiton tai Susiryhmän jäsenille ja 105 euroa muille. Hinta sisältää osallistumisen sekä Lieksan että Kuhmon viikonloppuhiihtoihin ja välipäivähiihdot kuljetuksineen sekä ruokineen. Osa III: To su Kuhmon susihiihto. Susihiihdot palaavat monen vuoden tauon jälkeen nyt Kainuuseen, kun retkeilemme Jonkerinjärven maisemissa Kuhmossa. Alueella elelee pantasusilauma, ja muidenkin suurpetojen jälkiä on todennäköistä löytää viikonlopun aikana. Perehdymme hangelta löytyviin jälkiin ja seuraamme kiinnostavimpia. Teemme hiihdolla koko päivän retkiä tukikohdastamme käsin. Tämä osuus on tapahtuman vaativin, hiihtomatkat ovat päivittäin noin parinkymmenen kilometrin mittaisia, välillä vähän pidempiäkin. Oppainamme maastossa toimivat eräopas Urpo Piirainen ja Anna Kähkönen. Majoitumme mukaviin sisätiloihin ja käytössämme on myös sauna. Hiihtäjille tarjotaan aamulla ennen lähtöä aamupalaa ja eväät mukaan otettaviksi. Illalla tukikohdassa syödään lämmin ateria. Hinta Luonto-Liiton tai Susiryhmän jäsenille 50 euroa ja muille 70 euroa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset kaikkiin osioihin mielellään sähköpostilla anusalmi@joensuu.fi tai toissijaisesti puhelimitse Ellet omista metsäsuksia, pystymme järjestämään muutaman parin lainaksi. Muista ilmoittaa lainatarpeesta ilmoittautuessasi! Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat (ENY) Ke Petoiltaa vietetään Villa Apteekissa Espoon keskuksessa Pappilantie 5 alkaen kello 18. Mia Valtonen kertoo Suomen susista ja Luonto-Liiton Susiryhmä esittelee toimintaansa. Tilaisuuden järjestää ENY yhdessä Luonto- Liiton Susiryhmän kanssa. Vapaa pääsy! Lisätietoja osoitteesta eny@saunalahti.fi Vantaan Luonnonystävät (VaLu) EVL-pikkujoulut pe klo

19 luonnonsuojelija 6/2004 Sivu alkaen. Luonto-Liiton Uudenmaan Piirin, Espoon Nuorten Ympäristönsuojelijoiden ja Vantaan Luonnonystävien yhteisiä pikkujouluja juhlitaan Tonttulan nuorisotalolla Tikkurilassa. Pikkujoulut pidetään nyyttäriperiaatteella, EVL tarjoaa glögit. Pikkujouluihin ovat lämpimästi tervetulleita kaikki toiminnassamme enemmän tai vähemmän mukana olevat tai siitä kiinnostuneet, hallitusten jäsenet, leiriohjaajat, kerhonvetäjät, tapahtumiin osallistujat ja hengailijat. Lämpimästi tervetuloa! Tonttulan puutalo sijaitsee aivan Tikkurilan juna/bussiaseman vieressä Sokos Hotelli Vantaata vastapäätä, osoite on Ratatie 2. Tikkurilaan pääsee helposti esim. lähijunilla K, I, R ja H. Joululahjavalvojaiset Tonttulassa ti klo 18. VaLun joululahjavalvojaisissa valetaan kynttilöitä ja valmistetaan muita pieniä joululahjoja klo 18 alkaen. Tarjolla myös jouluista syötävää. Ilmoittaudu mielellään etukäteen jotta osaamme varata tarpeeksi materiaaleja puh: tai toimisto@valu.fi VaLun vuosikokous ti VaLun sääntömääräinen vuosikokous pidetään klo 18 Tonttulan nuorisotalolla Tikkurilassa (osoite Ratatie 2). Kokouksessa hyväksytään vuoden 2004 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä vuoden 2005 toimintasuunnitelma ja budjetti. Lisäksi valitaan järjestön hallitus vuodelle Lämpimästi tervetuloa kokoukseen! Luonto-Liiton Uudenmaan piiri Torstai-illat Nuorten Luontotalolla (Pauligin huvila), Mechelinink.36, Helsinki Leivontailta Kankaanpainantaa Hallitus kokoontuu Pikkujoulut Torstaitapaamiset jatkuvat joulutauon jälkeen Torstai-illat ovat yli 13-vuotiaille tarkoitettuja iltoja, joissa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Iltoihin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tarjolla pientä purtavaa. Lisätietoja: p tai lup@luontoliitto.fi me luonnon hienouksiin ja kummajaisuuksiin hauskojen ja asiantuntevien vetäjien kanssa. Mukana tuttuun tapaan tietenkin myös leikkejä ja hauskanpitoa sekä tunnelmallisia iltoja nuotiolla lämmitellen ja tähtiä ihmetellen. Leirin hinta 80 euroa (Luonto-Liiton jäsenet) / 100 euroa (muut) sisältää majoituksen, mielenkiintoisen ohjelman, maukkaat ruuat ja vakuutuksen. Leiripaikka selviää lähiaikoina mutta sijaitsee korkeintaan 100 km etäisyydellä pääkaupunkiseudusta. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Vantaan Luonnonystäviin puh: tai toimisto@valu. fi. Lisätietoa myös ETSITÄÄN REIPPAITA LEIRITYÖLÄISIÄ LASTEN TALVILEIREILLE Luonto-Liiton Uudenmaan piiri sekä Vantaan Luonnonystävät ja Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat järjestävät talvilomaviikolla (vko 8) kaksi ala-asteikäisille tarkoitettua 4 päivän luontoleiriä Luukissa. Etsimme leireille yhteistä kokkia, jonka palkka on 170 euroa per leiri. LUPin leirille etsitään 2 johtajaa sekä ohjaajia ja apuohjaajia. Enyn ja VaLun leirille etsitään 1 2 johtajaa, 3 5 ohjaajaa ja apuohjaajia. Johtajille maksetaan 170 euroa kullekin. Ohjaajien palkkio on 70 euroa. Apuohjaajille ei makseta palkkiota, mutta matkakulut korvataan. Vapaamuotoiset hakemukset on jätettävä ke mennessä. Hakemukset LUPin järjestämälle leirille sekä kokkihakemukset lähetetään LUPin toimistolle, Mechelinink. 36, Helsinki, ja Eny/VaLu-leirin hakemukset VaLun toimistolle, myös sähköpostihakemus käy: Ratatie 2, 01300, Vantaa, toimisto@valu.fi. ETSITÄÄN KOKKIA JA VETÄJIÄ LUONNONTUTKIMUSLEIRILLE Vantaan Luonnonystävät järjestää Etelä-Suomen koulujen hiihtolomaviikolla vuotiaille tarkoitetun luonnontutkimusleirin. Leirille etsitään kolmea vetäjää. Vetäjät saavat mielellään hakea yhdessä porukkana mutta yksittäisetkin hakemukset ovat mahdollisia. Lisäksi leirille haetaan yhtä kokkia. Vetäjien palkka on 116 euroa ja kokin 170 euroa. Vetäjäporukassa toivotaan olevan kokemusta nuorten tai lasten leirin vetämisestä ja jonkinlaista luonnonharrastuskokemusta. Lisätietoja VaLun toimistolta puh: tai toimisto@valu.fi. Hakemusten deadline on SÄÄKSISÄÄTIÖN APURAHA 2005 Sääksisäätiön vuoden 2005 apuraha on haettavissa. Jaettava summa on noin euroa. Apuraha myönnetään joko yhtenä tai useampana pienehkönä avustuksena sääksen tutkimusja/tai suojelutyötä palveleviin hankkeisiin. Apurahaa voivat hakea niin yksityiset, työryhmät kuin yhteisötkin. Vapaamuotoiset hakemukset osoitetaan Sääksisäätiön hallitukselle. Niihin on sisällytettävä lyhyt esittely ja työsuunnitelma siitä hankkeesta, johon apurahaa haetaan. Hakemusten on oltava perillä mennessä osoitteella: Sääksisäätiö, PL 71, Hämeenlinna Nimityksiä luonnonsuojeluliitossa Matti Nieminen luonnonsuojeluliiton viestintäpäälliköksi Luonnonsuojeluliitto on valinnut uudeksi viestintäpäällikökseen kasvatustieteen maisteri Matti Niemisen, 43. Hän aloittaa uudessa tehtävässä tammikuussa Nieminen on vuodesta 1995 lähtien toiminut Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen johtavana ympäristöneuvojana, vastuualueinaan Paikallistoiminnan tilaa, yhdistysten toiveita ja tarpeita kartoittavaan kyselyyn vastasi viime kevään aikana114 yhdistystä. Määrä vastaa noin 60 prosenttia kaikista kyselyn viestinnän strateginen suunnittelu ja verkkoviestinnän kehittäminen sekä luonnonsuojelun erityistehtävät. Niemisellä on laaja-alainen kokemus ympäristöaiheisten julkaisujen ja artikkeleiden kirjoittamisesta ja toimittamisesta. Lisäksi hän on työskennellyt luokanopettajana, toimittanut Radio Cityn luontoraportteja sekä toiminut useiden luontoyhdistysten puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Nieminen on naimissa ja hänellä on kolme lasta alkaen matti.nieminen@sll.fi puh Reetta Harmaja Luonnonsuojelijan toimitussihteeriksi Luonnonsuojeluliitto on valinnut jäsenlehtensä Luonnonsuojelijan uudeksi toimitussihteeriksi valtiotieteiden maisteri Reetta Harmajan, 28. Hän aloittaa uudessa tehtävässä tammikuussa Harmaja on toiminut aikaisemmin lehden vt. toimitussihteerinä sekä liiton vt. tiedotuspäällikkönä. Tätä ennen hän työskenteli Ilmailulaitoksella tiedottajana. Lisäksi Harmaja on toimittanut Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehteä alkaen puh reetta.harmaja@sll.fi Kiitokset yhdistyskyselyyn vastanneille saaneista yhdistyksistä. Suuret kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille tulosten avulla voimme kohdentaa liiton ja piirin tuen oikeisiin asioihin ja niille yhdistyksille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Kyselyn tulokset julkaistaan ensi vuoden ensimmäisessä Luonnonsuojelijassa. TARJA KETOLA JOHANNA OJA Keski-Suomen luontopiiri (Kessu) Lasten talvipäiväleiri järjestetään Jyväskylässä viikolla 9. Leirille etsitään lasten kanssa touhuamisesta kiinnostuneita ohjaajia. Lisätiedot: Hanne Kauko, halapaka@cc.juy.fi tai Pohjois-Suomen piiri (Possu) Possun tapahtumista saat parhaiten tietoa liittymällä possu-listalle. Lähetä liittymispyyntö osoitteeseen possunmeili@jippii.fi tai p Jouluista askartelua ja leipomista to klo 17 alkaen Waldassa Possun pikkujoulut to alkaen klo 17 Waldassa. Tervetuloa! TALVILEIRIT: Lasten talviloman 2005 leirit Luukissa LUP, VaLu ja Eny järjestävät Etelä- Suomen talvilomaviikolla (vko 8) kaksi 4 päivän mittaista leiriä (todennäköisesti su ke ja ke la) Luukissa, Espoossa. Leirien tarkemmat ajankohdat selviävät lähiaikoina ja niistä saa tiedon soittamalla toimistoillemme tai kotisivuilta www. valu.fi tai sekä vuoden 2005 ensimmäisestä Luppi-tiedotteesta, joka ilmestyy tammikuussa. Kaikilla leireillä tutustutaan talvisen luonnon ihmeisiin ja nautitaan leirielämästä ja hauskanpidosta niin ulkona retkeillen kuin sisätiloissakin askartelun ja leikkien merkeissä. Leirit on tarkoitettu ala-asteikäisille lapsille. Molempien leirien hinta on 80 euroa Luonto-Liiton jäsenille ja 100 euroa muille. Hintaan kuuluu majoitus, maukkaat ruoat, vakuutus, leiriohjelma ja yhteiskuljetus Helsingistä Luukkiin ja takaisin. Leireille ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet lapset asuinpaikasta riippumatta. Lisätietoa toimistoilta: Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat puh: tai eny@saunalahti.fi. Luonto- Liiton Uudenmaan piiri puh: tai lup@luontoliitto.fi, Vantaan Luonnonystävät puh: tai toimisto@valu.fi Talviloman luonnontutkimusleiri vuotiaille ma to Haluaisitko tietää, mitä metsän eläimet tekevät talvella, selvittää, mitä kaikkea eläinten jäljet kertovat, kuvata talvista luontoa taiteen keinoin, miettiä miten ihminen vaikuttaa ympäristöönsä ja lähteä retkelle lumiseen metsään? Tämä leiri on juuri sinua varten! Va- Lun luonnontutkimusleirillä perehdym- on 15 järjestön perustama säätiö, joka rahoittaa kehitysmaiden järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan ryhmien ympäristökysymyksiin liittyviä toimintoja Säätiö hakee palvelukseensa HALLINTOSIHTEERIÄ Tehtävät: Maksuliikenteen hoito Taloushallinnon kehittäminen (kirjanpito ulkoistettu) Taloussuunnitteluun ja seurantaan osallistuminen Tukihankkeiden taloushallinto ja raporttien tekninen tarkastus ja siihen liittyvä neuvonta Yleis- ja henkilöstöhallintoon liittyvien velvollisuuksien hoito Tukitiedusteluihin vastaaminen ja hakemusten vastaanotto Hakemusten kirjaaminen tietokantaan ja arkistoinnin kehittäminen ja hoitaminen Kokousjärjestelyt sekä hallituksen ja valtuuskunnan kokouksissa sihteerinä toimiminen Matkajärjestelyistä vastaaminen Kansalaisliikkeiden yhteistyötä Vaatimukset: Soveltuva koulutus ja kokemusta talous- ja yleishallinnosta Kokemus kehitysmaissa toimimisesta suotavaa Englanti ja mielellään joku seuraavista: ranska, espanja, portugali Monipuolinen tietotekninen osaaminen Työsopimus: vuoden 2005 loppuun, jonka jälkeen mahdollisesti jatkettavissa toistaiseksi voimassa olevaksi. Lyhyet kirjalliset hakemukset palkkatoivomuksineen toiminnanjohtaja Kari Bottakselle (kbottas@siemenpuu.org) viimeistään Lisätietoja viikolla 47, maanantaista perjantaihin klo puhelinnumerosta VANTAAN LUONTOKOULU Jouluaskartelu- ja lahjailta to klo Jouluaskarteluillassa valmistamme puutarhuri-taiteilija Marja Caloniuksen opastamina joulukoristeita ja lahjoja pääosin luonnonmateriaaleista. Luvassa vanhan hirsitalon jouluista tunnelmaa, rentouttavaa käsillä työskentelyä ja hauskoja lahjoja kotiin viemisiksi. Hinta 10 euroa sisältää opetuksen, osan materiaaleista ja jouluisen iltapalan. Joistakin tarvikkeista peritään käytön mukaan pieni lisämaksu. Ilmoittautumiset ennakkoon Vantaan luontokouluun. Koko perheen luontokahvilat Vantaan Luontokoulu järjestää kerran kuussa sunnuntaisin ohjattua luontotoimintaa sekä kahvilan koko perheelle. Kursseja Su klo tunnelmoidaan lähestyvää joulua. Kahvia, pullaa ja mehua myynnissä. Luontokuvailta ke klo Tartu hetkeen! -luontokuvailta koko perheelle. Arto Nironen näyttää tunnelmallisia luontokuviaan ja kertoo luonnossa liikkumisesta oikeaan aikaan, oikealla hetkellä. Tilaisuudessa kahvitarjoilu. Vantaan luontokoulun osoite Sotungintie 25 A. Lisätietoja internetistä MUITA KURSSEJA Faktaa leikin varjolla luontoleikkikurssi ke , klo Helsingissä, Nuorten luontotalolla (Mechelininkatu 36) Kaipaatko potkua luontokasvatukseen? Tiedätkö miten saat faktat jakeluun? Oletko jo löytänyt leikin tarkoituksen? Tule luontoleikkikurssille tutustumaan luonto- ja ympäristökasvatukseen teoriassa ja käytännössä, leikin varjolla. Kurssi soveltuu erinomaisesti luontokerhojen ja -leirien vetäjille sekä muille lasten ja nuorten parissa työskenteleville, jotka haluavat leikkiä ja leikittää. Kurssimateriaalina käytetään Luontoleikit -vihkoa. Kouluttajana kurssilla on Jaana Hiltunen (draamaohjaaja, ympäristökasvattaja) Hinta: Luonto-Liiton jäsenet 5 euroa, muut 10 euroa. Hintaan sisältyy ohjelman lisäksi Luontoleikit-vihko ja pientä purtavaa. Lisätietoja ja ilmoittautumiset mennessä: puh , Minna Ertimo, Luonto-Liitto, minna.ertimo@luontoliitto.fi. Kurssille mahtuu mukaan 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta!

20 Sivu 20 luonnonsuojelija 6/2004 Hatunvaaralla hanhia katsomassa JUSSI MURTOSAARI/LUONTOKUVAT Sepelhanhea, Branta bernicla, voi nähdä syksyn muuttomatkalla koko maassa, jos tuulet ovat suotuisat. Keski-Karjalan paras syksyinen hanhimuuton havainnointipaikka on Hatunvaaran peltomäki Kiteen Korkeakankaassa. Vuosina Hatunvaaralta on laskettu yli miljoona muuttavaa hanhea! Hatunvaaralta aukeavat laveat maisemat. Mäen päältä erottuvat Kiteen kirkontorni, Tohmajärven kirkonkylä ja Värtsilän laakson vaarat. Kolmen kilometrin päässä etelässä kohoaa jyhkeä Välivaara vartiotorneineen. Venäjän puolelle katsellessa erottuu parhaiten Pälkjärven kunnan keskus Puikkola. Myös itse Pälkjärvestä näkyy tarkasti katsoen pieni sininen pilkahdus. Raja kulkee kolmen kilometrin päässä itäpuolella suon takana. Hanhiparvi lennossa yli Kiteen Hatunvaaran. Hyvien maisemien lisäksi Hatunvaaralta voi hyvällä säällä hallita hanhien syysmuuton parvet kilometriä leveällä sektorilla. Siperian tundralla pesivät hanhet lentävät Vienanmereltä kohti Itämerta juuri valtakunnanrajaa pitkin, jolloin Hatunvaara jää sopivasti niiden reitille. Hatunvaara onkin yksi Suomen varmimmista paikoista nähdä hyvää muuttoa. Parhaina päivinä tarkkailupisteen on ohittanut yli yksilöä. MARKKU HALONEN Hanhiviikoista on tullut perinne Viime vuosina Hatunvaaran laella on Keski-Karjalan Luonto ry:n toimesta vietetty Hatunvaaran Hanhiviikkoja. Autiotalon pihassa on seisonut syyskuun viimeisen ja lokakuun ensimmäisten viikkojen ajan vierailijoille tarkoitettu puolijoukkueteltta, jossa on hyvä pitää sadetta, syödä eväitä tai vaikkapa yöpyä. Tänä syksynä hanhileiri nousi vaaralle jo neljännen kerran ja hanhiviikot kestivät kokonaisen kuukauden ajan, Mäelle olivat tervetulleita kaikki linnuista, luonnosta ja hulppeista maisemista kiinnostuneet. Lintuharrastajat päivystivät paikalla mahdollisimman paljon yleisöä opastaen. Hanhiviikoilla on ollut vuosittain tuhatkunta käyntikertaa ja tapahtuman suosio on jatkuvasti kasvanut. Hanhiviikoista onkin muodostunut yksi Suomen suosituimmista lintuharrastustapahtumista. Suurin yksittäinen kävijäryhmä oli perinteisesti Kiteen koululaiset. Hatunvaaralle löysivät ensimmäistä kertaa selvästi myös Etelä-Suomesta tulevat lintuturistit. Hanhiteltassa yöpymisiä kirjattiin enemmän kuin edellisinä vuosina. Keski-Karjalan Luonto ry:n puheenjohtajan Kari Antikaisen mukaan tapahtuma on paitsi tehnyt Kiteetä tunnetuksi, lisännyt myös kiinnostusta luontoa ja kotiseutua kohtaan. Lintujentiirailijoilla on maanomistajilta lupa mäellä käymiseen ainakin toistaiseksi. Kahden viikon muutto Hatunvaaran ohittavien hanhien pääjoukot koostuvat valkoposki- ja sepelhanhista, mutta joinakin vuosina myös tundra- ja metsähanhia näkyy runsaasti. Kylmänpurkausten yhteydessä hanhet voivat mennä muutamassa päivässä, kun taas lämpiminä syksyinä muutto venyy viikkojen ajalle. Syksyllä 2003 koettiin harvinaisen hieno hanhimuutto 14. lokakuuta, kun Keski-Karjalan ylitti nähtyä hanhea. Tänä syksynä hanhia laskettiin Hatunvaaralta yksilöä, joista suurin osa oli valkoposkihanhia. Leutojen säiden ansiosta muutto venyi kahden viikolle ajalle. Paras Isompaa valkoposkihanhien kevätmuuttoa Hatunvaaralla nähdään noin joka kolmas vuosi laskettiin peräti lintua. muuttopäivä koettiin lauantaina 2.10., kun Hatunvaaran ohitti hanhea. Komeaa muuttoa nähtiin myöhemmin koko Kaakkois-Suomen ja poikkeuksellisesti myös Etelä-Suomen rannikkoalueella. Kohtalaista sepelhanhien liikehdintää havaittiin kolmena päivänä. Metsähanhia muutti tavanomaisen pieniä määriä. Sen sijaan tundrahanhet menivät lähes kokonaan tavoittamattomissa Venäjän puolella. Syksyn erikoispiirre oli kovimpien hanhimuuttojen ajoittuminen aamuyöhön ja aamupäivälle. Normaalisti vilkkainta muuttoaikaa ovat iltapäivä ja ilta. Suomen alueella koko syksynä nähtyjen hanhien yhteismäärä nousi yli linnun. Hanhien syysmuuttoa seurattiin samanaikaisesti myös Vienanmerellä ja Virossa. Vienanmerellä havainnoitiin valkoposkihanhien päämuuton alkaminen jo perjantaina. Virossa Pöösaspeassa nähtiin päämuuttopäivän komein hanhen ohimarssi. Seuraavaksi petolintujen kevätmuutto Hatunvaaralla on havainnoitu lähinnä hanhien syysmuuttoa, mutta sijainniltaan se on erinomainen ajatellen myös petolintujen kevätmuuttoa. Haukat ottavat korkeutta vaarojen yllä, ja niiden suosimia reittejä kulkee Hatunvaaran molemmin puolin. Selviä maalintujen käyttämiä johtolinjoja ei Hatunvaaran lähistöllä sen sijaan ole ja siksi ne lentävät hankalammin hallittavana tasaisena mattona. Ainoastaan kurkien reitti tuntuu kulkevan syksyllä mäen ohi kohti Sortavalaa. Joskus Hatunvaaralta voi havaita hyvää arktisten vesilintujen muuttoa, kuten allia laskettuna sekä kuikkalintua. Hanhimuuton lomassa on paikalta havaittu myös monenlaisia harvinaisuuksia, ja säännöllisimpiä niistä ovat olleet lukuisat maa- ja merikotkat. MARKKU HALONEN KARI ANTIKAINEN MARKKU HALONEN