Kristillinen lä ä kä rilehti. Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti

Transkriptio

1 1 Kristillinen lä ä kä rilehti Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti

2 2 TÄSSÄ NUMEROSSA: Puheenjohtajalta 3 Sihteerien palsta 4 Hallitus Lähetyssihteerin palsta 6 SKLS:n alueelliset yhteyshenkilöt 12 Opiskelija-asiat 13 Matkaraportti: ICMDA 14 Matkaraportti: ICMDA 16 We serve, Jesus heals 18 Burnam BK 23 Matkaraportti: Nepal 24 Kuvia Kairosmajalta 27 Kannen kuva: Elina Lind Kristillinen lääkärilehti Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti 2/2014, 2. vuosikerta toimitus@skls.fi Taitto: Heikki Halkosaari Painopaikka Padasjoen Kirjapaino Painos 1300 kpl Toimituskunta: Risto Honkanen Markus Partanen Elina Lind Heikki Vilhonen Leena Uusitalo Robert Paul Anna Numminen Heikki Halkosaari Annika Niemi

3 3 Puheenjohtajalta Seuramme kevään ja syksyn väliin on mahtunut aika paljon kaikenlaista. Sääntömääräisen syyskokouksen ja keväällä vastuunkantajapäivien valmistelut veivät oman aikansa. Kesällä saimme vierailla ICMDA:n kokouksessa Rotterdamissa. Aiemmin tiedottamamme tilitoimiston kilpailutus on saatu päätökseen ja uusi tilitoimistomme on Dinicom Finland alkaen. Tällä muutoksella saamme säästöä kirjanpitokuluihimme. Tiedottaminen näistä ja myös kaikesta muusta on nyt valitettavasti lehden viivästymisen vuoksi vähän kestänyt. Siksi olenkin tyytyväinen voidessani ilmoittaa, että alkuvuodesta ilmoittamamme Kristillisen lääkärilehden toimitussihteerin paikka on nyt saatu täytetyksi, ja tähän pestiin valittiin turkulainen Juhani Junnila, joka opiskelee Turun Lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hallituksen vakaana tahtotilana on saada lehti ilmestymään säännöllisesti ja ajallaan, ja tämä oli tärkeänä askeleena tässä. Loppuvuoden aikana julkaisemme vielä Kristillisen lääkärilehden numeron 3/2014 ja vuonna 2015 ilmestyy 4 lehteä. Lehden tekeminen on aina mielenkiintoista. Minusta on ollut mukava lukea erilaisia artikkeleita, mitä lehteemme on tullut. Lehti ei kuitenkaan synny itsestään, ja siksi tarjoamme mielellämme juuri sinulle mahdollisuutta osallistua lehden tekemiseen. Vinkkaa hyvää juttuideaa, tarjoudu itse kirjoittamaan, lähetä kuvia tapahtumista tai muista aiheista, tai liity lehden toimituskuntaan. Lehti on kehittynyt viime vuosien aikana merkittävästi ja työtä seuran tärkeimmän julkaisun kehittämiseksi tehdään koko ajan tule mukaan! Laita vaikka viestiä asiasta minulle (puheenjohtaja@skls.fi). Seuraltamme on toivottu hallituksen äänellä kantaa ajankohtaisiin terveydenhuollon kysymyksiin. Tätä viime jäsenkyselystämme noussutta jäsentemme tahtotilaa kohden olemme pyrkineet mm. erilaisin tilaisuuksin (mm. Nuoren syrjäytymisen ehkäisy -seminaari syksyllä 2013) ja julkaisuin (mm. eutanasiateemaliite Kristillisen lääkärilehdessä 1/2013). Näiden lisäksi seuramme on perustanut terveyspoliittisen think tankin sekä siitä erillisen Omantunnonvapaustyöryhmän. Nyt tämän vuoden aikana julkisessa keskustelussa Suomessa omantunnonvapaus on noussut merkittävällä tavalla esiin. Tämä aihe on ollut Suomen hallituksen hallitusohjelmassa ja kansanedustaja on jättänyt lakialoitteen eduskunnalle aiemmin. Näiden jälkeen asiaa edistämään on toisaalla syntynyt kansalaisaloite omantunnonvapaudesta, jonka nettisivut ovat osoitteessa Tämä kansalaisaloite tähtää lakiin kirjattuun omantunnonvapauteen terveydenhuollon henkilökunnalle mm. kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytystä, ellei naisen henki ole vaarassa. Kansalaisaloite ei ole tosin seuramme tekemä, mutta aihe koskettaa seuramme jäseniä merkittävästi. Hallituksessa käytiin tästä aiheesta vilkasta keskustelua. Toteamme tässä vaiheessa omantunnonvapaustyöryhmämme työn ollessa kesken, että kansalaisaloitteen asia on seuramme virallisen kannan mukainen. On epävarmuutta siitä, johtaako lakiesityksen käsittely eduskunnassa parannuksiin käytännön työssä ja siksi jätämme kansalaisaloitteen kannattamisen jokaisen omaan harkintaan. Suosittelemme kaikille jäsenillemme tähän tärkeään aiheeseen ja aloitteeseen tutustumista. Siunausta syksyysi! Markus Partanen, SKLS pj.

4 4 Sihteerien palsta Hei kaikille! Edellisestä jäsenlehdestä on vierähtänyt hetkinen. Työni sisätaudeilla aluesairaalassa on päättyneet ja tällä hetkellä "levähdän" Ryttylässä KL:n opistolla teologiaa lukien ja samalla päivystelen. Erikoistumiseen tähtäävät työt todennäköisesti odottavat keväällä. SKLS:n syyspäivien järjestelyt ovat pitäneet myös viime viikot kiireisenä. Tällä hetkellä näyttää siltä että meitä on oikein mukavan kokoinen porukka tulossa kulttuurikeskus Sofiaan lokakuun alussa. Toivon, että saamme kaikki hetken levähtää ja rohkaistua yhdessä. Hallituksessa töitä on tehty kaikenlaisten juoksevien asioiden parissa. Keväällä taas kannanotto terveydenhuollon henkilökunnan omantunnonvapautta koskevasta lakialoitteesta herätti keskustelua hallituksessa. Omasta puolestani haluan rohkaista jokaista harkitsemaan kansalaisaloitteen allekirjoitusta mitä tahansa tunteita ja ajatuksia aihepiiri herättääkin. Asialla on monia puolia ja se ei ole yksinkertainen (ei lainsäädännöllisesti eikä eettisesti), mutta ajattelen että omantunnonvapaus terveydenhuollon henkilökunnalle on erittäin tärkeää turvata myös meidän lainsäädännössämme - yhteiskuntamme sekularisoituu kaiken aikaa yhä enemmän ja sen suuntaa on vaikea muuttaa. Seurassamme tapahtuneista muutoksista olen erityisesti iloinen siitä, että Juhani Junnila Turusta on lupautunut toimitussihteeriksi. Toivon, että saamme nyt jäsenlehden toimitukseen napakkuutta. Nettisivuuudistus on myös hyvin pitkällä - ehkä tänä syksynä saamme vihdoin lanseerattua uudistuneet -- nopeasti päivittyvät -- www-sivut! Näin lyhyesti syysterveiset, hienoa nähdä monia teistä syyspäivillä! Siunausta itse kullekin syksyyn! Anna Kuva: Elina Lind

5 5 Niin tuli syksy. Tunnet sen viileässä auton penkissä, märissä kengissä, kontaktimuovissa, metsän tuoksussa, pakastepurkeissa, täyttyvänä kalenterina, uusina mahdollisuuksina... Jotkut käyttävät syksynsä kesän loppumisen voivottelemiseen, kun on märkää ja sataa. Toiset käpertyvät vilttiin ja sytyttävät takan. Vuoden kierto antaa meille aina jotain uutta, mistä iloita ja nauttia. It never gets boring ja se onkin neljän vuodenaikamme rikkauksia. En vaihtaisi sitä pois. Vuoden kierto pyörittää myös seuramme toimintaa. Kesällä yhteinen matka Rotterdamiin ICMDA:n konferenssiin inspiroi ja oli hieno yhteinen kokemus siellä olleille. Pian syyspäivien merkeissä saamme yhdessä levähtää ja pysähtyä samalla, kun katseet kääntyvät tulevaan vuoteen ja sen suunnitelmiin. Vuoden vaihtessa hallitus vaihtuu ja sitä kautta myös omat kauteni hallituksessa päättyvät. Keväällä on edessä myös uutta ja vanhaa, mutta mikään vuosi ei ole samanlainen kuin edelliset. Kurkistin sateenvarjoni alta ja kas, siellä olikin aurinko. Säde Kuva: Elina Lind Hallitus 2014 sähköpostiosoite on muotoa: Jäsenet Markus Partanen, pj 2014 Elina Heiro Martti Kulvik Elina Lind, lähetyssiht Leena Uusitalo Anna Numminen, siht Eija-Anitta Kynsilehto, varapj Anna Rajavuori (op.), rahastonhoitaja Pyry Sipilä (op.) Varajäsenet Robert Paul Reino Pöyhiä Suvi-Tuuli Simojoki Säde Stenlund, siht. (op.) Anna Usenius (op.) Matti Ketonen Olli-Pekka Ryynänen Kalle Mäki

6 6 Lähetyssihteerin palsta: Usko hyvän tekemiseen Maailmassa on kaikkiaan noin 1 miljardi vammaista ihmistä. 80 prosenttia heistä asuu kehitysmaissa. Näin julistaa tämänvuotinen Suomen Lähetysseuran Tasaus-kampanjamateriaali. Tasaus-keräys syntyi vuonna 1992 kevät- ja syyspäiväntasauksen innoittamana. Valo jakaantuu maailmassa tasan kaksi kertaa vuodessa, elämisen edellytykset eivät koskaan. Siksi tarvitaan hyvinvoinnin tasaamista. Tänä vuonna varoja kerätään vammaisten ihmisten elinolosuhteiden ja ihmisoikeuksien kohentamiseen kehitysmaissa. Näin syksyllä Punaisen Ristin Nälkäpäivä-keräys osuu useimmiten samaan ajankohtaan, syyspäivän tasauksen tuntumaan. Myös se muistuttaa maailmamme epäoikeudenmukaisuudesta. Minä olen kylläinen, jopa ylensyönyt, samaan aikaan, kun monen vatsa kurnii tyhjyyttään ja nälän riuduttama ruumis on vastustuskyvyttömänä altis monille sairauksille. Isot luvut ovat sellaisia, ettei niitä oikein käsitä. Miljardi elämäntarinaa, jokaisen tarinan kuvituksena yhden ihmisen kasvot. Mitä me tälle kaikelle mahdamme? Yksin tai kaksin emme paljoakaan. Monen voimin pienistä puroista voi kasvaa vuolas avun virta. Heittäydytään siihen virtaan pieninä pisaroina mukaan. Kristittyinä saamme luottaa siihen, että Jumalalle mitkään luvut eivät ole liian suuria eivätkä ihmiset niiden takana mitättömän pieniä. Jokaisen tarina on Hänellä tiedossaan. Jokainen on Hänellä tallessa. Hankkeemme Nepalissa Omista Ulkoministeriön tukemista hankkeistamme yhteistyö Nepalin Green Pastures -sairaalan (GPHRC) kanssa vastaa pieneltä osaltaan juuri vammaisten ihmisten hätään. Vuoristoisessa ja vaikeakulkuisessa maassa selkäydinvamma on katastrofi. Onhan se sitä kaikkialla. Mutta jyrkkiä ja kivikkoisia polkuja jalkaisin kulkemaan tottuneelle aivan erityisesti. Kaksi kuluvan vuoden aikana hankkeemme tuella apua saaneista ovat Lila Kumari Kunwar ja Bishnu Nepali. Lila Kumarin selkäydinvamman aiheuttajana on hemangiooma, jonka seurauksena hän halvaantui vähitellen 11 vuotta sitten. Bishnun tarina on tavanomaisempi. Vajaa vuosi sitten hän putosi puusta katkoessaan siitä tuoreita oksia eläinten ruoaksi. Liikenneonnettomuuksien ja poluilta tai jyrkänteiltä putoamisten ohella se lienee Nepalissa tavallisin tarina selkäydinvamman takana. Molempien huolena on lasten tulevaisuus. Lila Kumarilla on kaksi tytärtä, joiden koulunkäynti keskeytyi äidin vamman vuoksi. Jommankumman on aina oltava äidin henkilölökohtaisena avustajana. Kaiken lisäksi Intiassa siirtotöissä ollut perheen isä kuoli joitakin vuosia sitten; Lila Kumari arvelee mie- Lila Kumari Kunwar sai hiljattain uuden pyörätuolin seurantakäynnillään GPHRC:ssä

7 Bishnu Nepali suunnittelee tulevaisuudessa ansaitsevansa perheelleen elantoa kanankasvatuksella hensä runsaan alkoholinkäytön aiheuttaneen hänen kuolemansa. Näin hän itse on nyt vammaisena tyttäriensä yksinhuoltaja. Bishnun lapset ovat vielä pieniä, esikoinen 1,5 vuotias ja kuopus vasta muutaman kuukauden ikäinen. Silti vanhempien mielessä kaihertaa jo huoli heidän kouluttamisestaan. Sekä Lila Kumarille että Bishnulle kuntoutus GPHRC:ssä on merkinnyt uutta toivoa. Kummankin painehaavat on hoidettu, he ovat saaneet fysioterapiaa ja oppineet selviytymään päivittäisistä toimistaan (ADL) itse. Molemmilla on sairaalasta saatu pyörätuoli, joka mahdollistaa liikkumisen edes jossain määrin. Heidän kodeissaan on tehty tarvittavat muutostyöt, jotta pyörätuolilla kulkeminen onnistuu ainakin omassa pihapiirissä. He ovat kohdanneet toisia selkäydinvammaisia, saaneet vertaistukea ja luottamusta siihen, että vammainenkin on ihmisenä arvokas ja täysivaltainen yhteisönsä jäsen. 7 Lila Kumarin ja Bishnun ohella 35 muuta selkäydinvammapotilasta oli komplikaatioiden hoidossa ja kuntoutuksessa GPHRC:ssa kuluvan vuoden ensimmäisellä puolivuotisjaksolla ja 25 aikaisemman potilaan kotona käytiin seurantakäynnillä. 24 kodissa tehtiin muutostöitä esteettömyyden saavuttamiseksi. Miljardiluokan ongelmassa kaksinumeroiset luvut ovat pieniä, silti yksittäisten ihmisten elämäntarinoissa suuria käännekohtia nämäkin. Mutta Green Pastures -sairaalasta on kuulunut muutakin kuin hyvää. Ulkomaisten lahjoitusten vähentyessä sairaalassa (ja koko International Nepal Fellowship järjestössä) on jouduttu tekemään sopeuttamistoimia. Henkilökuntaa on irtisanottu ja sairaalan vuodepaikkoja vähennetty. Sopeuttamistoimilla tulee olemaan vaikutusta myös omassa hankkeessamme; tavoitteita mm. vuodessa hoidettavien Uusi 12-paikkainen selkäydinvammaisosasto on saanut katon päälleen, sisätyöt ovat käynnissä ja valmista pitäisi olla marraskuussa. potilaiden määrässä joudutaan korjaamaan alaspäin. Vielä emme ole ehtineet asiaa Ulkoministeriön vastuuvirkailijamme kanssa puida. Todennäköistä kuitenkin on, että voimme siirtää näin säästyviä hankevaroja tuleville vuosille, UM:n yleisten hankeohjeiden mukaisesti (myönnetty tuki on käytettävä 3 vuoden kuluessa).

8 8 ja Tansaniassa Psykiatriahankkeessamme se kolmas vuosi viimeisen virallisen tukivuoden jälkeen on juuri nyt ja hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Ennakkotietona kerron jo tässä vaiheessa: hankkeessa vuosia mukana ollut psykiatri Marja Kuronen on luvannut luoda katsauksen kuluneiden vuosien kokemuksiin tammikuussa Lääkäripäivien aikaan Helsingissä perinteisesti pidettävässä lähetysaiheisessa iltatilaisuudessamme. Seuratkaapa ilmoittelua. Hankeseuranta- ja seminaarimatkan ( ) kuulumiset tulevat sitten seuraavalle Lähetyssihteerin palstalle. Aiempien vuosien kaltaista omaa psykiatrista seminaaria emme nyt järjestä, vaan menemme ensin päiväksi seuraamaan, millaisen seminaarin Mchukwin sairaala saa toteutetuksi oman alueensa terveysasemien työntekijöille ja muille kutsutuille, ja sen jälkeen osallistumme alueelliseen seminaariin Mbeyassa, jossa se järjestetään yhteistyössä paikallisen hallituksen referral hospitalin kanssa. Samalla matkalla katsastamme myös Ilembulan palliatiivisen hankkeen tuoreet kuulumiset. Tietojen saaminen Tansanian yhteistyösairaaloista joskus myös saatujen raporttien ymmärtäminen on jatkuva haaste. Sielläkin kirkkojen sairaalat ovat talousvaikeuksissa ja monien muiden seuraamusten ohella nettimaksut jäävät rahapulassa toisinaan maksamatta. Muun muassa rankkasateiden ohella myös se voi vaikuttaa hyvin haitallisesti yhteyksien toimivuuteen. Siksikin paikan päällä käyminen auttaa merkittävästi sen selvittämisessä, mitä on saatu aikaan, mitä kenties jäänyt tekemättä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, missä olemme ja missä emme ole ymmärtäneet toisiamme Näitäkin kuulumisia lisää seuraavalla Lähetyssihteerin palstalla. Pysäyttävä uutinen oli heinäkuun lopulla kahden suomalaisen avustustyöntekijän surma työalueellaan Keski-Aasiassa. Uutinen tuskin jäi kenelläkään huomaamatta. Kenties moni tämänkin palstan lukijoista tunsi ainakin jommankumman surmatuista. Kollegamme Heini Mäkilä työskentelee samassa mielenterveysprojektissa surmattujen kanssa, samoin toinen kahdesta tämänhetkisestä koulutusapurahamme saajasta. Tällä hetkellä kaikki hankkeen ulkomaalaiset työntekijät ovat poissa paikkakunnalta. Koko projekti oli suljettuna puolisentoista kuukautta, mutta 6.9. työt aloitettiin uudelleen. Tässä tilanteessa tukemme Dr Hamidille on entistäkin tärkeämpää. Epävakaassa turvallisuustilanteessa paikallisten kumppanien vastuu projekteista kasvaa erityisen suureksi. Myös itse tragedian aikana stipendiaattimme oli ollut suureksi avuksi ja tueksi suomalaisille työtovereilleen. Marraskuussa hän suuntaa seuraavalle Public Health opintoihinsa kuuluvalle lähiopetusjaksolle Intiaan (suurin osa opiskelustahan tapahtuu netissä, lähijaksoja on koko 2- vuotisen koulutuksen aikana yhteensä viisi; näistä kaksi on jo takanapäin). Muistakaamme siis rukouksissamme edelleen kaikkia asianosaisia; surmattujen omaisia ja muita läheisiä, Heiniä perheineen, stipendiaattiamme Dr Hamidia ja muita mielenterveysprojektin työntekijöitä Rukousten lisäksi stipendiaattiamme saa edelleen kernaasti muistaa myös taloudellisesti. Tätä kirjoittaessani eilisen pyhäpäivän evankeliumitekstissä Jeesus kehotti : Teille on opetettu: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vai-

9 noojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. (Mt 5:43-45). Täällä turvallisessa kotimaassamme helposti unohdamme, että Jeesuksen sanoja seuratessaan jotkut sisaremme ja veljemme maksavat tänäkin päivänä uskollisesta opetuslapseudestaan omalla hengellään. Sitäkin on vaikea ymmärtää. On vain sittenkin luotettava, jotta jaksaisi ja kestäisi. Jumalan kaikkivaltiuteen ja siihen, ettei Hän tee virheitä. Myös tästä mielenterveyshankkeesta saamme oman päättyvän psykiatrihankkeemme lisäksi toivottavasti kuulla lisää edellä mainitussa tammikuun 2015 iltatilaisuudessa Helsingissä. 9 Ernest Toinen stipendiaattimme, tansanialainen Manento Ernest Mtango valmistuu pian gynekologiksi pääasiassa Mikkelin seudulla asuvien kollegoiden taloudellisen tuen turvin. Toiveenamme on, että saisimme hänet puolisoineen vieraiksemme SKLS:n ensi vuoden kevätpäiville Mikkeliin. Tämäkin on vasta ennakkotieto, jonka toivon jatkossa voivani varmistaa. Eräs toinen vierailu toteutui kesällä. Muutamat meistäkin saivat tilaisuuden tavata Ilembulan sairaalan nykyistä hallintojohtajaa Bryceson Mbilinyiä, joka vieraili Suomessa rotary-lääkärinä Ilembulassa työskennelleen kollegamme kutsumana. Tulevaisuuden näkymiä SKLS:n pj Markus Partanen luovutti Bryceson Mbilinyille käytetyn Joku tarkkaavainen on kenties jo läppärin tuliaisiksi sairaalaan sekä kuvamuistoja Suomesta. Rotarylääkäreitä tässä illassa edusti Arto Vehviläinen puolisoineen. ehtinyt huomata, että syyskokouksen esityslistalla on osaaikaisen lähetyssihteerin palkkaaminen SKLS:ään, aikaisimmillaan jo vuoden 2015 alusta. Hallituksessa tätä keskustelua on käyty jo jonkin aikaa ja puheenjohtaja on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa asian taustaselvitysten parissa. Työnantajan rooli olisi seurallemme uusi ja toisi mukanaan kaikki ne velvoitteet, mitä työnantajuus Suomessa edellyttää. Toisaalta Ulkoministeriön hankehallinto on jo nykyisellään sellaista, että sen hoitaminen hyvin tai edes tyydyttävästi täysiaikaisen työn ohessa olisi ainakin vaikeaa, kenties mahdotonta. Itse en siihen pystyisi. Joku toinen, jonka kyky käyttää aikansa tehokkaasti ja kapasiteetti nopeaan työskentelyyn ovat omiani paljon parempia, saattaisi kenties selvitä. Ennen selvittiin. Mutta ennen olivatkin miehet ja varmasti myös naiset rautaa. Niin tai näin, itse toivon asiasta avointa keskustelua. Taustalla ovat pohjimmiltaan kysymykset siitä, millaisena haluamme nähdä seuramme osallistumisen lähetys- ja kehitysyhteistyöhön tulevaisuudessa. Haasteille ei näy loppua. Mutta mitkä ovat meidän resurssimme Suomen Kristillisenä Lääkäriseurana vastata eteen tuleviin haasteisiin? Mitä haluamme? Mikä on tarkoituksenmukaista? Miten parhaiten pystymme hoitamaan ne leiviskät, jotka meille on tätä varten us-

10 10 kottu? Tarvitsemme sekä viisasta harkintaa että Jumalan johdatusta osataksemme tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä. Usko hyvän tekemiseen. Tämänkertaisen palstani otsikon lainasin ev. lut kirkon marraskuussa pidettävien seurakuntavaalien mainoksesta. Hyvän tekemiseen uskoen ja siihen Jumalalta voimaa saaden - seuramme jäsenet toimivat aktiivisesti monella saralla sekä työssään että vapaa-aikanaan. Moni lienee asettunut ehdolla myös seurakuntavaaleissa. Vastuun kantajia tarvitaan joka suunnalla. Olemme monessa mukana. Aika ja voimavarat ovat rajallisia. Siihen haluan silti luottaa, että myös SKLS löytää omat oikeat vastuunkantajansa eri tehtäviin nyt ja vasta. Lähetyssihteerille toivon osa-aikaista palkkaa ennen muuta siksi, etä jonain päivänä voisin ojentaa tämänkin viestikapulan seuraavalle. Yksi tulevaisuuden näkymä sekin. Padasjoella Elina Lind Syksyinen tunturipuro Pallaksella Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro Aamos 5:24

11 11 Lähetyslääkäritili FI viite 1009 : Missä hätä on suurin* viite 1025 : Psykiatriaa Tansanian maaseudulle viite 1180: Palliatiivisen hoidon kehittämishanke, Tansania viite 1960: Selkäydinvammaisten kuntoutus, Green Pastures sairaala, Nepal viite 2024: ICT-hanke, Tansania** viite 3010: Stipendiaatti Dr Hamidi*** Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja! Tarkistathan käyttämäsi viitenumeron; jonkin verran kuukausilahjoituksia tulee yhä vanhoilla viitenumeroilla, jotka eivät ole käytössä (olen ohjannut ne viitteelle 1009 tai 1025) * Viitteellä 1009 lahjoitettuja varoja käytetään kaikkeen siihen, mihin varoja tarvitaan; kyse ei ole niinkään suurimmasta hädästä kuin kulloisestakin tarpeesta ** UM:n tuki ICT-hankkeelle on uudelleen haussa mikäli hanke ei toteudu, kerätyt varat käytetään muiden hankkeiden omavastuuosuuksiin tai muihin lahjoituksiin hallituksen päättämällä tavalla. *** Uusia tukijoita Dr Hamidin koulutustukeen tarvitaan yhä! Keräyslupa 2020/2013/

12 12 SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt Aluevastaava: Leena Uusitalo Hämeenlinna: Kotka: Taina Heikkilä Myllitie 16, Parola Pasi Pöllänen Lavansaarentie 6, Kotka Pori: Pekka Mäkinen Tähtisentie 40, Vanha-Ulvila Seinäjoki: Leena Uusitalo Lehtorannantie 11, Lakaniemi Kuopio: Risto Honkanen Reetta Siljanen Lappeenranta / Etelä-Karjala: Oulu: Kaarina Pesonen Kaivokorvenkatu 16, Lappeenranta kaarina.pesonen@fimnet.fi Anna Ruotsalainen Tampere: Turku: Vaasa: Tea Vuorela tea.vuorela@uta.fi Riitta Saario Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, Turku rsaario@gmail.com Anna-Liisa Punto Mäkikaivontie 12 A4, Vaasa anna-liisa.punto@fimnet.fi Muillekin alueille pyritään saamaan yhteyshenkilöt. Aktiiviset voivat ilmoittautua seuran sihteerille tai aluevastaavalle.

13 13 Opiskelija-asiat Tässä tämän hetkiset kristillisten kandiseurojen yhteystiedot. Ilmoittakaa muutoksista opiskelijayhdyshenkilö Suvi-Tuuli Simojoelle. Helsingin Ristiside pj Aleksi Pajunen varapj Annukka Hanhijärvi Turun Luukas-Klubi pj Hanna Räty varapj Paula Prittinen Kuopion Heräämö pj Niko Nykänen Oulun Henkireikä pj Helena Kattelus p pj Silas Johansson Tampereen Arbor Vitae pj Mikko Malkamäki SKLS:n opiskelijayhdyshenkilö Suvi-Tuuli Simojoki Terveiset SKLS:n opiskelijatoimikunnan vastuukantajapäiviltä Nilsiästä!

14 14 Matkaraportti: ICMDA:n maailmankongressi, Rotterdam Kansainvälinen kristittyjen lääkäreiden ja hammaslääkäreiden konferenssi (ICMDA, International Christian Medical and Dental Association, toim.huom) kokosi 900 osallistujaa 80 eri maasta Rotterdamiin, missä se järjestettiin 50 v. sitten ensimmäisen kerran. Hollantilaisia sai kiittää hvyin onnistuneista järjestelyistä. Tapahtumapaikkana oli nykyaikaiset vaatimukset täyttävät hieno kongressikeskus De Doelen. Alkuviikon ohjelma oli suunnattu erityisesti opiskelijoille ja nuorille lääkäreille. Luennoilla ja pienryhmissä pohdittiin haasteita kristittynä (hammas)lääketieteen parissa. Miten tehdä valintoja omalla uralla? Miten voin palvella Jumalaa työlläni? Loppuviikolla pohdittiin hankalia eettisiä kysymyksiä sekä mm. työssäjaksamista. Voinko selvitä työstäni osallistumatta korruptioon? Miten ehkäistä työuupumusta? Iltaisin ohjelma oli rennompaa ja yhteisen ilon ja nauramisen aiheita ei puuttunut. Suomesta lähtijöitä oli hienosti lähes 50, joista opiskelijoita ja nuoria lääkäreitä oli yli puolet. Osa senioreista osallistuivat neljättä kertaa tapahtumaan. Kansainvälisessä illassa Suomi esittäytyi Finlandian sävelin ja rytmikkäällä tanssilla. Yhteisillä ruokahetkillä saattoi sattumanvaraisesti päätyä samaan pöytään kollegan kanssa, joka työskenteli toisella puolen maapalloa. Positiivisten kokemusten kuulemista viikosta ei voinut välttää. Kaikki tuntuivat saaneen jotakin. Seuraava kongressi järjestetään neljän vuoden kuluttua Intiassa. Innostaisiko seuraavat kokemukset tämän vuoden viikosta, ehkä lähtijöitä aikanaan myös Aasiaan? Raportin kokosi Anu Willis Laadukasta raamatunopetusta, paljon uusia ulottuvuuksia myös jo pitempään uskossa olleille. Oikein hengellinen ruisleipä =) nuori lääkäri Oli hienoa nähdä useita satoja uskovia lääkäreitä ja jakaa heidän kanssaan kokemuksia elämisestä kristittynä lääketieteen maailmassa. Välillä tuntuu työ- ja opiskelupaikoilla, että on niin yksin näiden pohdintojen kanssa. Rohkaiseva reissu, sekä antoi uskoa ja toivoa tulevaisuuteen! Opiskelija Erityisen tärkeältä tuntui olla matkalla yhdessä suomalaisten kollegojen kanssa. Tässä ovat ne ihmiset, joiden kanssa tulevinakin vuosina saan olla saman aihepiirin äärellä.` nuori lääkäri

15 15 Opetus oli laadukasta ja järjestelyt sujuivat hyvin. Parasta kongressissa oli kuitenkin kristittyjen yhteys! Oli mahtavaa kokea tällaista yhteyttä aiemmin täysin vieraiden ihmisten kanssa, saada vaihtaa kokemuksia ja näkemyksiä, ja rukoilla sekä ylistää yhdessä 80 eri kansalaisuutta edustavan ihmisen kanssa. Inspiroiva, innostava, rohkaiseva, lohduttava, hyödyllinen, käytännönläheinen, erityinen. nuori lääkäri 4. vuoden opiskelija Vaikea valita, kumpi oli parempaa, todella laadukas ja puhutteleva opetus vai kohtaamiset uusien ja vanhojen kollegojen kanssa. Pienryhmissä kuuli kovasti erilaisia tarinoita lääkärin työstä kuin mitä Suomessa kuulee. nuori lääkäri Oikein onnistunut kongressireissu. Ohjelma oli hyvä, teeman mukainen. Seminaarit mielenkiintoisia. Niiden suhteen ainainen ongelma, minkä valitsee monista mielenkiintoisista. Iltaohjelma oli myös hyvä, vaikka viimeisestä olisi jonkun musiikkivideon voinut jättää pois. Konferenssipaikka myös ok, vaikka salien uudelleen nimeäminen hetken hämmensi. Ruoka oli parempaa kuin yleensä konferensseissa. seniorilääkäri Kuva: Juhani Junnila

16 16 Matkaraportti: ICMDA Matka Rotterdamiin suomalaisten kristillisten lääkäriopiskelijoiden kanssa oli erittäin inspiroiva. Tämä unohtumaton kokemus alkoi jo Helsinki- Vantaan lentokentällä kun sai tutustua eri matkalle lähtijöihin. Meitä oli nuoria kaikista lääkiksistä, osa jo valmistuneita. Yhteinen usko, yhteinen ammatti, yhteinen päämäärä, meitä yhdisti monet asiat. Suurin osa meistä suomalaisista yöpyi myös samassa hostellissa, joka lähensi meitä entisestään. Konferenssi alkoi, opiskelijoita ja lääkäreitä oli ympäri maailmaa. Silti ymmärsimme toisiamme erittäin hyvin. Meitä yhdisti niin vahvat asiat kuin kutsumusammatti ja usko Jeesukseen Kristukseen. Ilmapiiri oli loistava ja Pyhän Hengen sai tuntea jatkuvasti. Puhujat olivat erittäin hyviä ja antoivat vastauksia moniin kysymyksiin. Eri seminaareissa sai kuunnella ja pohtia asioita jota ehkä koskettivat enemmän omia kiinnostuksen kohteita. Raamatun opetukset loivat rakkauden ilmapiirin koko konferenssiväelle. Puhuttiin palvelemisesta, jakamisesta ja loistamisesta. Päällimmäisenä aiheena oli miten yhdistää vakaumuksensa lääkärintyöhönsä. Ihmisiä oli Etelä-Afrikasta, Taiwanista, Romaniasta, Ukrainasta, Keniasta, Australiasta, Nigeriasta Se oli ehkä kongressin suurin anti, että sai nähdä miten samanlaisia me ihmiset ollaan ja kuinka kaunista työtä Jeesus tekee meissä. Tämä kongressi oli yksi elämäni kohokohdista ja unelmoin jo matkasta seuraavalle ICMDA-maailmankonferenssille Intiaan vuonna 2018! Kiitos SKLS tukirahoista, Samuel Guillaume Kuva: Juhani Junnila

17 17 Sunnuntain messua De Doelenin salissa säestii Adonaikuoro Briteistä. Kuva: Heikki Halkosaari Hollantilaisisäntien bändi sekä ICMDA tunnuslaulu yhteyslauluna. Kuva: Heikki Halkosaari Lindsay Brown ja aamun raamattuopetus. Kuva: Heikki Halkosaari

18 18 We serve, Jesus heals We serve, Jesus heals -motto komeilee Nepalissa, Tansenin lähetyssairaalan ulkoseinässä, samoin kuin röntgenkuva -pusseissa, joita sairaalaan kontrollikäynnille palaavat potilaat kantavat. Odotusaula on kadulla katoksen alla, jonne vuoroaan odottelemaan eksyy välillä myös muutama lehmä. Kadulta potilaat kuulutetaan kovaäänisen kautta vuorollaan sisään. Ortopedin vastaanotolla on ruuhkaisimpina päivinä jopa 90 potilasta. Vastaanottohuone on pieni. Saman pöydän äärellä istuu vastaanottoa pitävä ortopedi ja pöydän toisella puolella on yleiskirurgin vastaanotto. Pieni huone on usein tupaten täynnä. Jokaisella potilaalla on vähintään yksi saattaja mukanansa. Oven suussa seisovat vuoroaan odottavat potilaat. Tutkittavana oleva potilas istuu lääkärin edessä ja hoidettu potilas omaisineen siirtyy taka-alalle, jotta saman pöydän ääressä istuva hoitaja pystyy kirjaamaan hänelle ajan uudelle kontrollikäynnille tai ohjaamaan röntgeniin, laboratorioon tai sairaalan apteekkiin noutamaan määrätyt lääkkeet. Potilaiden kipsit ja sidokset ovat likaisen mustia. Köyhien ihmisten talot muistuttavat huonosti rakennettuja vajoja. Katoksi on asetettu peltipaloja, joita pitävät paikoillaan isot kivet. Suihku ei kuulu näiden talojen mukavuuksiin, vaan vesi kannetaan kauempaa vedenottopaikoilta metalliastioissa. Naiset kantavat vesikannut koreissa. Naiset tekevät muutenkin kaikki raskaimmat työt Nepalissa, esimerkiksi pellon kuokkiminen tapahtuu käsin kuokalla tai isomman pellon härkäparin avulla. Leikkaussalissa potilaan valmistelu alkaa leikattavan raajan pesulla saippualla ja harjalla jynssäten. Leikkausvälineiksi lahjoitetut porat ja sahat ovat käytössä kuluneita ja tylsyneitä. Perusmurtumaleikkaukset saattavat venyä pitkiksi, kun joudutaan painimaan huonojen välineiden kanssa. Lopuksi usein todetaan we serve, Jesus heals. Potilaat paranevat yllättävän hyvin, leikkaushaavainfektioita ei ole paljon. Tansenissa paikallisia omakotitaloja, katon asennus onnistuu ilman nauloja. Kuva: Tarmo Kyllönen

19 19 Ortopedian polin odotusaula kadulla. Kuva: Tarmo Kyllönen Miten suomalainen ortopedi päätyi tähän syrjäiseen nepalilaiseen sairaalaan? Haave lähetystyöstä on elänyt jo pikku-tytöstä lähtien ja kerran Nepaliin lähtö Suomen lähetysseuran (SLS) kautta oli hyvin lähellä. Lähtö Nepaliin toteutui kuitenkin vasta nyt hakeutuessani vapaaehtoiseksi SLS:n järjestämän Lähde liikkeelle kurssin innoittamana ja otettuani yhteyttä United Mission to Nepal (UMN) pitämään lähetyssairaalaan. Päätin siis viettää aktiivisen kahden kuukauden kesäloman huhti-toukokuussa työskennellen Nepalissa Tansenin lähetyssairaalassa. Matkan aluksi Kathmandun kaduilla alkaa nepalilaisen elämän värikkyys ja äänekkyys tulla tutuksi;. ilma on hiostavan kuuma, lehmät kävelevät sujuvasti liikenteen keskellä, toisin kuin turisti, jolle alkuun kaoottisen näköisessä vasemmanpuoleisessa liikenteessä kadun ylittäminen on todellinen haaste. Sähköjohdot roikkuvat välillä pelottavan alhaalla. Nepalinkielisten aakkosten tavaaminen on hidasta kaikesta harjoittelusta huolimatta. Ihmiset osoittautuvat kuitenkin ystävällisiksi ja rehellisiksi. Buddhalaisuus ja hindulaisuus näkyy myös katukuvassa, -temppeleitä on paljon. Kathmandussa Suomen lähetysseura antaa tiiviin perehdyttämispaketin paikallisista olosuhteista ja SLS:n työstä Nepalissa. Nepalissa elää köyhyysrajan alapuolella 44% väestöstä. Lukutaitoisia on 60% yli 15-vuotiaista. Noin Köyhyyden ja hankalien välimatkojen vuoksi jää moni vamma primaarivaiheessa hoitamatta. Kuva: Bhim Shreemal