Uudenmaan talouden rakenne 2011

Transkriptio

1 Uudenmaan talouden rakenne 2011 Markku Hyypiä, Uudenmaan liitto Yksi maakunta ja moninainen talous Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakunnat yhdistyivät vuoden 2011 alussa. Yhdistyneessä Uudenmaan maakunnassa asuu 1,5 miljoonaa ihmistä. Pääkaupunkiseudun osuus väestöstä on noin miljoona. Siten Uusimaa näyttäytyy pitkälti pääkaupunkiseudun kaltaisena monissa ilmiöissä. Uudenmaan maakunta on kuitenkin moninainen myös taloudellisesti. Moninaisuuden näkyväksi tekeminen lisää ymmärrystä. Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota tiivis tietopaketti Uudenmaan maakunnan aluetaloudesta, kunnallistaloudesta ja asukkaiden taloudesta. Näistä kolmesta teemasta aluetaloutta käsitellään laajimmin, toiseksi laajimmin asukkaiden taloutta ja kunnallistaloutta hyvin suppeasti. Aluetalouden keskeiset kuvattavat ilmiöt ovat tuotanto, työllisyys ja verotus. Verotus on myös kunnallistalouden teemana ja toisena teemana kuntien menot. Asukkaiden taloudessa keskitytään tuloihin ja asumiseen. Uudenmaan talous on vahvassa vuorovaikutuksessa muun Suomen talouden kanssa ja Suomen talous puolestaan muun maailman ja erityisesti Euroopan Unionin kanssa. Siksi aluksi käsitellään Suomea Euroopan Unionissa. Suomi Euroopan Unionissa Euroopan Unionin jäsenmaita on 27. Niiden yhteinen väkiluku on noin 500 miljoonaa ja Suomen 5 miljoonaa, siten Suomen väkiluku on yksi prosentti EU:n väkiluvusta. Suomessa on käytössä yhteisvaluutta euro. Euro-maita on kaikkiaan 17. Suomen ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohti vuonna 2009 ylitti EU-maiden keskiarvon 11 prosentilla ja oli sammalla tasolla kuin vanhoissa EU-maissa (ns. EU15) keskimäärin. Suomi oli vuonna 2008 vanhoista EU-maista teollisin 1, kun mittarina käytetään jalostuselinkeinojen tuotanto-osuutta. Lähes yhtä teollisia kuin Suomi olivat Itävalta ja Saksa. Kuitenkin palveluiden tuotanto-osuus oli Suomessakin 65 prosenttia BKT:stä. Suomi on varsin riippuvainen ulkomaankaupasta kuten useimmat muutkin EU-maat. EU onkin maailman vilkkain keskinäisen kaupan alue. EU:n piirissä Suomi ei ole erityisen riippuvainen ulkomaankaupasta, vaan päinvastoin useimmissa EU-maissa viennin BKT-osuus on suurempi kuin Suomessa, 44 prosenttia vuonna Kaikki 5-10 miljoonan asukkaan EU-maat ovat vientiriippuvaisempia kuin Suomi. Suomen osuutta laskee alhainen palveluiden vienti. Suomen viennistä noin 55 prosenttia suuntautuu EU-alueelle. Tuonnista EU:n osuus on noin 65 prosenttia. Ulkomaisia investointeja EU:n uudet jäsenmaat ja monet muut ns. kehittyvät maat kuten Kiina ovat saaneet huomattavasti enemmän kuin ovat itse sijoittaneet ulkomaille. Suomi ja Euroalueen maat ovat sen sijaan sijoittaneet enemmän ulkomaille kuin ovat saaneet sijoituksia ulkomailta. Suomen osalta tämä epätasapaino on suurempi kuin Euroalueen maiden. Suorien ulkomaisten sijoitusvarantojen BKTprosenttiosuudet olivat vuonna 2009 seuraavat: Suomi Euroalue Sijoitukset ulkomaille 51,4 47,5 Sijoitukset ulkomailta 34,3 38,3. Suomalaisten työikäisen (15 64 v.) työhön osallistumisaste oli 73,5 prosenttia ja EU:n 69,1 prosenttia vuonna Työhönosallistumisaste oli Suomea korkeampi lähes kaikissa niissä EU-maissa, joiden BKT ylitti Suomen tason. Suomen työttömyysaste oli vuonna 2009 vähän alle koko EU-alueen työttömyys asteen, Suomi 8,2 ja EU 9,0 prosenttia. Korkeimmat työttömyysasteet olivat Espanjassa ja Latviassa sekä matalimmat Alankomaissa, Itävallassa ja Luxemburgissa. Euroopan rahaliiton ns. vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan julkinen velka ei saa ylittää 60 prosenttia BKT:stä. Vuonna 2009 julkisen velan raja-arvo ylittyi EU:n neljässä suurimmassa jäsenmaassa Saksassa, Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Italiassa, jolloin koko EU-alueen julkinen velka oli 74 prosentti alueen BKT:stä. Suomi alitti raja-arvon julkisen velan ollessa 44 prosenttia BKT:stä. Julkisen velan lisäksi vakaus- ja kasvusopimus 1 Vuodelta 2008 ei ole tietoa Irlannista, joka on ollut aikaisempina vuosina Suomea teollisempi. Uudenmaan talouden rakenne

2 rajoittaa valtion vuosittaisen budjettialijäämän 3 prosenttiin BKT:stä. Vuonna 2009 useimpien EUmaiden budjettialijäämä oli raja-arvoa suurempi. Poikkeuksena oli Suomi ja neljä muuta maata. Vuonna 2009 EU-maiden BKT supistui 4,5 prosenttia edellisestä vuodesta. EU-maista vain Puolassa BKT kasvoi. Suomen BKT:n supistuminen 8 prosenttia oli EU-maiden viidenneksi suurinta. Suomen kokonaisveroaste oli vuonna 2008 EUmaiden kuudenneksi korkein. Suomea korkeampi veroaste oli Tanskassa, Ruotsissa, Belgiassa, Ranskassa ja Itävallassa. Alhaisen veroasteen maita olivat EU:n uudet jäsenmaat. Korkeimpien veroasteiden maat ovat yleensä samoja maita, joissa julkisten kulutusmenojen BKT-osuudet ovat suurimmat kuten Suomessa. Kääntöpuolena Suomessa yksityisten kulutusmenojen BKT-osuus oli yksi EU-maiden alhaisimpia, samoin investointien BKT-osuus. Tutkimus ja kehittämistoimintaan EU-maat käyttivät vähän vaille kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan vuonna Tämä osuus oli selvästi korkein Ruotsissa ja Suomessa 3,7 prosenttia BKT:stä. Suomen korkea osuus johtuu yksityisen sektorin panostuksesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja vielä niin, että Nokian osuus on erittäin merkittävä. Koulutusmenojen BKT-osuus oli Suomessa EU-maiden joukossa ylempää keskitasoa vuonna 2007, tieto tosin puuttui aika monesta EU-maasta. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli Suomessa eniten EU-maiden vuotiaista. Viisivuotiaiden odotettavissa oleva koulutusaika oli Suomessa EU-maiden pisin. Sosiaalimenojen BKT-osuus oli Suomessa vähän pienempi kuin EU-maissa keskimäärin; 25,4 ja 26,2 prosenttia vuonna Kyseiset osuudet olivat suurimmat Ranskassa, Ruotsissa ja Belgiassa sekä pienimmät EU:n uusissa jäsenmaissa. Vuonna 2007 Suomen terveydenhuoltomenojen BKT-osuus 8,2 prosenttia oli EU:n vanhojen jäsenmaiden toiseksi alhaisin 2. Osuus oli alhaisin Irlannissa 7,6 prosenttia ja korkein Ranskassa 11,0 prosenttia. Vuonna 2009 suomalaisten elinajanodote oli 79 vuotta. Suomi oli EU:n mediaanivaltio. Pisin elinajanodote oli ranskalasilla 81 vuotta ja lyhin latvialaisilla reilu 72 vuotta. Uusimaa Suomessa Ainona suomalaisena alueena Uusimaa tai Helsingin seutu luokitellaan yleensä eurooppalaiseksi metropoliksi tai suurkaupunkialueeksi. Väestö, tuotanto ja työllisyys ovat kasvaneet Uudellamaalla yleensä nopeammin kuin koko Suomessa keskimäärin. Toki on ollut myös yleislinjasta poikkeavia ajanjaksoja. Tässä mielessä Uusimaa on hyvin tyypillinen eurooppalainen metropoli suhteessa koko valtakuntaan. Väestö Vuoden 2010 lopussa Uudellamaalla asui 1,53 miljoonaa ihmistä. Se on yli 28 prosenttia Suomen väestöstä. Uusimaa on vähän naisvaltaisempi kuin Suomi keskimäärin. Uudenmaan väestö on nuorempaa kuin Suomen väestö keskimäärin. Eläkeikäisiä (yli 64 v.) Uusmaalaisista oli lähes 13,5 2 Aikaisempina vuosina Luxemburgin terveydenhuollon BKT-osuus on ollut pienempi kuin Suomessa, mutta vuodelta 2007 ei ole tietoa. 3 Virallisen määritelmän mukaan työikäisiä ovat vuotiaat. 2 Uudenmaan talouden rakenne 2011

3 Väestö Uudenmaan Uudenmaan %-osuudet %-osuudet maasta Kielet yhteensä ,4 Suomi ,7 26,2 Ruotsi ,8 46,2 Saame 90 0,0 5,0 Vieraskieliset yhteensä ,4 54,6 Venäjä ,5 45,4 Eesti, viro ,0 61,8 Somali ,6 80,9 Englanti ,5 60,3 Muut kielet ,8 53,8 Taulukko 1. Uudenmaan väestö äidinkielen mukaan vuonna 2009 Kauniainen Espoo Helsinki Kirkkonummi Uusimaa Siuntio Sipoo Järvenpää Tuusula Nurmijärvi Kerava Inkoo Vantaa Vihti Porvoo Hyvinkää Lohja Pornainen Mäntsälä Raasepori Askola Karjalohja Nummi-Pusula Loviisa Pukkila Karkkila Myrskylä Hanko Lapinjärvi Koko maa Kuvio 1. Koulutusaste (20 vuotta täyttänyt väestö) vuonna 2009 prosenttia ja koko maan väestöstä 17 prosenttia. Tyypillisessä työiässä (25 64 v.) 3 uusmaalaisista oli 57 prosenttia ja koko maan väestöstä 54 prosenttia. Nuorempien ikäluokkien väestöosuudet olivat lähes samat Uudellamaalla ja koko maassa. Uusimaa on ruotsinkielisen ja vieraskielisen väestön maakunta. Maamme ruotsinkielisestä väestöstä asuu Uudellamaalla lähes puolet ja vieraskielisestä yli puolet. Uudenmaan ruotsinkielisin kunta on Raasepori, jonka väestöstä ruotsinkielisiä on lähes kaksi kolmasosaa. Vieraskielinen väestö poikkeaa selvästi ikäjakaumaltaan kantaväestöstä. Yli puolet vieraskielisistä ja noin kolmannes kotimaankielisistä kuuluu nuorten aikuisten ikäluokkaan vuotta. Tämän kääntöpuolena vieraskielisistä vain 15 prosenttia on 50 vuotta täyttäneitä, kun heitä kotimaisia kieliä puhuvista on 35 prosenttia. Väestön koulutus Uudenmaan väestö on keskimäärin koulutetumpaa kuin koko maan väestö arvioituna kaikilla tavanomaisilla mittareilla. Niitä ovat: 1. tutkinnonsuorittaneet 2. korkea-asteen tutkinnon suorittaneet ja 3. koulutusaste (=perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti). Vakiintuneen käytännön mukaisesti kaksi ensimmäistä mittaria koskee 15 vuotta täyttänyttä väestöä ja kolmas mittari 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Yllä olevassa kuviossa on käytetty koulutusastetta. Kuvion arvoja tulkintaan niin, että esimerkiksi Espoon arvo 450 tarkoittaa 4,5 vuoden opiskelua. Vaikka Uudenmaan väestöllä on keskimäärin pidempi koulutus kuin koko maan väestöllä, niin se on 15 kunnassa lyhyempi kuin koko maassa. Näiden kuntien joukossa ovat Uudenmaan keskisuurista kaupungeista Lohja, Hyvinkää ja Porvoo. Vantaalaisten koulutuksen pituus ylitti vain hyvin lievästi koko maan tason. Työllisyys, työttömyys Uudenmaan työllisyystilanne on ollut vuosikymmeniä koko maata parempi. Vuonna 2010 Uudenmaan työhönosallistumisaste 4 oli 73,1 prosenttia ja koko maan 67,8 prosenttia. Tammikuussa 2011 Uudenmaan työttömyysaste oli 7,1 prosenttia ja koko maan 10,1 prosenttia. Hangon työttömyys 10,8 prosenttia ylitti koko maan tason, kaikissa muissa Uudenmaan kunnissa työttömyysaste oli koko maata pienempi. Pienin se oli Kauniaisissa 3,9 prosenttia vuotiaiden. Uudenmaan talouden rakenne

4 Uudenmaan ja koko maan työttömyyden rakenteet ovat hyvin samanlaiset. Koko maan työttömistä oli uusmaalaisia noin 22 prosenttia tammikuussa Lähes sama prosenttiosuus oli työttömien alaryhmistä: miehistä, naisista, yli 50-vuotiaista ja pitkäaikaistyöttömistä. Nuorista alle 25-vuotiaista työttömistä uusmaalaisia oli suhteellisesti vähemmän, 17,5 prosenttia. Uusimaa on koko maata vahvemmin palkansaajien alue ja vastaavasti vähemmän yrittäjien alue. Yrittäjien osuutta laskee maatalouden pieni osuus. Kokonaisuutena yksityisen ja julkisen sektorien työllisyysosuudet ovat Uudellamaalla ja koko maassa lähes samat. Uudellamaalla on suhteellisesti enemmän valtion työpaikkoja ja suhteellisesti vähemmän kuntien työpaikkoja kuin koko maassa. Uusimaa Koko maa Yhteensä Yrittäjät 6,9 10,1 Palkansaajat 93,1 89,9 Yksityinen sektori 63,8 59,4 Kunta 17,2 21,5 Valtio 7,5 6,0 Valtioenemmistöinen Oy 4,4 2,9 Tuntematon 0,1 0,1 Taulukko 2. Työllisten prosenttiosuudet sektoreittain vuonna 2008 Työpaikkaomavaraisuus, työmatkaliikenne Uudellamaalla on enemmän työpaikkoja kuin maakunnan omasta väestöstä on työssäkäyviä. Koko maan työssä käyvästä väestöstä lähes 32 prosenttia työskenteli Uudellamaalla vuoden 2008 lopussa. Tämä tarkoitti, että Uudenmaan työpaikkaomavaraisuus oli 103,8 prosenttia. Kuitenkin vain kolmen Uudenmaan kaupungin teoreettinen työpaikkaomavaraisuus oli yli 100 prosenttia. Nämä kaupungit olivat: Helsinki (131,9), Hanko (113,9) ja Vantaa (104,1). Seuraavaksi suurin työpaikkaomavaraisuus oli Espoossa 95,4 prosenttia. Helsinki on maakunnan ehdoton työpaikkakeskittymä. Lähes puolet Uudenmaan työpaikoista on Helsingissä. Uudenmaan sisäinen sukkulointi (pendelöinti) on suurta sekä volyymiltaan että suhteellisesti. Uusmaalaisista työssäkäyvistä (noin ) työskenteli noin 40 prosenttia kotikuntansa ulkopuolelle ja noin 60 prosenttia kotikunnassaan. Todellinen työpaikkaomavaraisuus (kotikunnaassaan työssäkäyvät) oli suurinta Hangossa ja toiseksi suurinta Helsingissä 77,7 prosenttia. Pääkaupunkiseudun kahden muun suuren kaupungin luvut olivat Espoon noin 50 ja Vantaan noin 45 prosenttia. Nämä Espoon ja Vantaan luvut tarkoittavat, että ulossukkulointi näistä kaupungeista on määrällisesti varsin suurta. Kuitenkin Helsingistä ulossukkuloijia oli vähän enemmän kuin Espoosta. Pääkaupunkiseudun neljän kaupungin työssäkäyvästä väestöstä kävi töissä pääkaupunkiseudulla 94,5 prosentti vuoden 2008 lopussa. Uusmaalaisista työllisistä vain 2,5 prosenttia kävi töissä maakunnan ulkopuolella eli lähes ihmistä, kun vastaavasti muualta kävi töissä Uudellamaalla lähes ihmistä. Tuotanto Uudenmaan BKT asukasta kohti on noin 35 prosenttia korkeampi kuin koko Suomen BKT asukasta kohti. Syynä on sekä Uudenmaan koko maata korkeampi työllisyysaste että korkeampi työn tuottavuus. Työllistä ihmistä kohti Uudenmaan BKT ylittää koko maan tason noin 15 prosentilla. Entisen Itä-Uudenmaan maakunnan alueen tuotanto asukasta kohti on kasvanut 2000-luvulla nopeammin kuin koko maan tuotanto ja entisen Uudenmaan maakunnan alueen vähän hitaammin kuin koko maan tuotanto. Sen sijaan 1990-luvun lopussa silloisen Uudenmaan maakunnan BKT kasvoi selvästi nopeammin kuin koko maan BKT. Tuotannon rakenne Kansantalouden tilinpidon mukaan Uudellamaalla palveluiden työllisyysosuus on lähes 80 prosenttia, jalostuselinkeinojen lähes 20 prosenttia ja alkutuotannon alle prosentin. Uusimaa on koko Suomea palveluvaltaisempi. Uudellamaalla palveluiden tuotanto- ja työllisyysosuudet ovat 10 prosenttiyksikköä suuremmat kuin koko maassa. Palvelut ovat yleensä työvaltaista toimintaa, siksi niiden työllisyysosuudet ovat suuremmat kuin niiden tuotanto-osuudet. Uudenmaan palvelutoimialoista suurin työllistäjä on liike-elämän palvelut. Sen tuotanto-osuus on varsin korkea palvelutoimialaksi, koska toimialalla on paljon korkean tuottavuuden ja tulotason toimintoja. Toiseksi suurin palvelutoimiala on kauppa. Uudenmaan teollisista toimialoista suurin työllistäjä on sähköteknisten tuotteiden valmistus. Uudellamaalla tämä toimiala on suhteellisesti merkittävämpi kuin koko maassa, vaikka koko teollisuuden merkitys Uudellamaalla on koko maata pienempi. Kansantalouden tilinpidon perusteella työllisten määrä on suurempi kuin työvoimatutkimuksen; kyseiset tilastot mittaavat vähän eri asioita. Työvoimatutkimus mittaa Suomen väestön työhön osal- 4 Uudenmaan talouden rakenne 2011

5 Tuotanto % -osuus Työlliset % -osuus Uusimaa Koko maa Uusimaa Koko maa Yhteensä Alkutuotanto 0,5 3,3 0,9 5,1 Jalostus 24,8 31,9 19,6 25,5 Teollisuus 19,1 24,6 12,8 17,9 Sähköteknisten tuotteiden valmistus 6,4 5,4 3,1 2,5 Muu teollisuus yhteensä 12,6 19,2 9,7 15,4 Rakentaminen 5,7 7,2 6,8 7,6 Palvelut 74,7 64,9 79,5 69,5 Tukku- ja vähittäiskauppa 13,8 10,1 16,4 13,1 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 1,9 1,7 3,7 3,2 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 8,7 7,9 8,2 7,0 Rahoitus- ja vakuutustoiminta 4,6 2,8 2,9 1,7 Liike-elämän palvelut yms. 17,3 11,5 17,2 11,9 Asuntojen omistus ja vuokraus 7,5 8,8 0,2 0,1 Julkinen hallinto ja pakolliset sosiaalivakuutukset 5,9 4,8 6,7 6,8 Koulutus 3,7 4,7 6,0 6,4 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 6,5 8,8 11,8 14,0 Muut palvelut 4,8 3,7 6,4 5,3 Taulukko 3. Tuotannon ja työllisyyden prosenttiosuudet toimialoittain vuonna 2008, kansantalouden tilinpidon mukaan Uusimaa Uusimaa Koko maa lkm %-osuus %-osuus Kaikki toimialat yhteensä Tukku- ja vähittäiskauppa ,6 12,2 Terveys- ja sosiaalipalvelut ,1 15,3 Teollisuus ,7 16,1 Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta ,6 5,4 Hallinto- ja tukipalvelutoiminta ,1 5,8 Kuljetus ja varastointi ,8 6,3 Koulutus ,4 6,8 Informaatio ja viestintä ,3 3,7 Rakentaminen ,8 6,6 Julkinen hallinto ja maanpuolustus; ,8 5,3 pakollinen sosiaalivakuutus Majoitus- ja ravitsemistoiminta ,7 3,3 Rahoitus- ja vakuutustoiminta ,3 2,0 Muu palvelutoiminta ,1 2,9 Taiteet, viihde ja virkistys ,1 1,7 Kiinteistöalan toiminta ,0 0,9 Maatalous, metsätalous ja kalatalous ,7 3,7 Muut ja tuntematon yhteensä ,8 2,0 Taulukko 4. Työlliset päätoimialoittain vuonna 2008, työvoimatutkimuksen mukaan listumista eli siitä puutuvat ulkomaiden kansalaiset. Mittaustapaerot vaikuttavat myös toimialojen suhteellisiin osuuksiin. Kansantalouden tilinpidon mukaan teollisuuden osuus on suurempi kuin työvoimatutkimuksen. Koko maassa ja Uudellamaalla kolme suurinta päätoimialaa ovat samat; tosin eri järjestyksessä. Teollisuus on selvästi pienempi toimiala Uudellamaalla kuin koko maassa. Kuitenkin jalostuselinkeinot eli teollisuus ja rakentaminen yhteensä työllistivät yli puolessa Uudenmaan kunnissa (16/28) suhteellisesti enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Näihin Uudenmaan kuntiin kuuluvat pääkaupunkiseudun ulkopuoliset suuret kunnat Kirkkonummea lukuun ottamatta eli Porvoo, Hyvinkää, Nurmijärvi, Lohja, Järvenpää, Tuusula ja Kerava. Jalostuselinkeinojen merkitys on erityisen suuri Karkkilassa, Hangossa ja Askolassa. Koko maata jalostuselinkeinovalaisimissa Uudenmaan kunnissa asuu ihmistä eli yli neljännes Uudenmaan väestöstä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolinen Uusimaa on kokonaisuutena jalostuselinkeinovaltaisempi kuin Suomi keskimäärin. Pääkaupunkiseudun ulkopuolista kunnista palveluvaltaisin on Kirkkonummi. Uudenmaan maatalousvaltaisimmat kunnat ovat Pukkila, Lapinjärvi ja Myrskylä. Luonnollisesti pääkaupunki- ja metropolimaa- Uudenmaan talouden rakenne

6 Indeksi Uusimaa Työlliset Uusimaa Kaikki toimialat yhteensä Ilmaliikenne Radio- ja televisiotoiminta Koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus Rahoitusta ja vakuuttamista palveleva toiminta Elokuva-, video- ja televisio-ohjelmatuotanto, äänitteiden ja musiikin kustantaminen Pääkonttorien toiminta; liikkeenjohdon konsultointi Mainostoiminta ja markkinatutkimus Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta Tietopalvelutoiminta Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa) Vakuutustoiminta (pl. pakollinen sosiaalivakuutus) Rahoituspalvelut (pl. vakuutus- ja eläkevakuutustoiminta) Turvallisuus-, vartiointi- ja etsiväpalvelut Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle Kulttuuri- ja viihdetoiminta Kustannustoiminta Taulukko 5. Uudellemaalle vahvimmin erikoistuneet toimialat vuonna 2008, indeksi koko maa =100 kunnassa eräät toimialat työllistävät suhteellisesti olennaisesti enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Yksityiskohtaisella toimialaluokituksella erot ovat helposti erittäin suuret osittain satunnaisista syistä. Satunnaisten erojen välttämiseksi tarkastellaan asiaa toiseksi karkeimmalla toimialaluokituksella (kaksi numerotason luokitus). Ilmaliikenne on kaikkein vahvimmin Uudellemaalle erikoistunut (keskittynyt) toimiala, koska Helsinki-Vantaa on maamme selvä ykköslentoasema. Liikennemääriltään Helsinki-Vantaa on vielä selvemmin Suomen ykköslentoasema kuin suomalaisen työvoiman osalta, koska ulkomaalaisten lentoyhtiöiden Suomen operointi keskittyy vahvasti Helsinki-Vantaalle. Öljytuotteiden yms. valmistuksen keskittymisen Uudellemaalle selittää yksi suuri yksikkö eli Nesteen Porvoon jalostamo. Uudellemaalle vahvasti erikoistuneista toimialoista suurin työllistäjä on tukkukauppa. Vähittäiskauppa on myös suuri työllistäjä, mutta se ei ole lainkaan Uudellemaalle keskittynyt toimiala. Ilmeisesti Uudenmaan monet kaupan suuret yksiköt ovat tehokkaita ja niissä on myyntiin suhteutettuna vähemmän henkilökuntaa kuin pienissä yksiköissä. Pääkonttoreiden, rahoituksen, mainostoimistojen ja vakuutustoiminnan keskittyminen pääkaupunkeihin ja metropoleihin on hyvin kansainvälinen ilmiö. Tyypillisiä metropolien toimialoja ovat myös elokuva-, radio-, televisio- ja videoohjelmien tuotanto. Systemaattinen toimialaluokitus kuvaa huonosti todellisuutta silloin, kun samantyyppistä toimintaa kuuluu monille toimialoille. Tällainen on muun muassa informaatiosektori, joka koostuu informaation tavara-, palvelu- ja sisältötuotannosta. Uudellamaalla informaatiosektorin työpaikkoja on yli , se on puolet Suomen informaatiosektorin työpaikoista. Suhteellisesti niitä on paljon Espoossa, Helsingissä ja Kirkkonummella. Maamme tutkimuskehittämistoiminnasta (menoista, henkilöstöstä, tutkimusvuosista) Uudenmaan osuus vuonna 2009 oli prosenttia. Myönnetyistä kotimaisista patenteista Uudellamaalla asuvat keksijät saivat 42 prosenttia vuonna Verotus Tilastointi valtion verotulojen kertymisestä maakunnittain on lopetettu vuoteen Tuolloin valtion verotuloista 36,4 prosenttia kertyi Uudeltamaalta, Uudenmaan väestöosuus oli 27,7 prosenttia ja BKT:n prosenttiosuus 37,1. Siten valtion verotuloista kertyi Uudeltamaalta BKTosuuttaan vähemmän. Tämän ehkä yllättävän tuloksen selittää se, että arvonlisä- ja valmisveroja kertyi Uudeltamaalta selvästi BKT-osuuttaan vähemmän, vaikka valtion tulo- ja varallisuusveroja kertyi Uudeltamaalta BKT-osuuttaan enemmän progresessiivisen tuloverotuksen takia. Arvonlisäja valmisteverojen Uudenmaan alhaisen osuuden syynä on uusmaalaisten koko maan väestöä korkeampi säästämisaste. Valtion menoista ilman investointeja Uudenmaan osuus on ollut vähän pienempi kuin Uu- 6 Uudenmaan talouden rakenne 2011

7 denmaan väestöosuus. Viimeisimpien eli vuoden 2008 tietojen mukaan osuudet olivat: menot 25,6 ja väestö 28,2 prosenttia. Kun valtion keskushallinto on suurelta osin Helsingissä, niin pääkaupunkiseudulle ohjautuu valtionmenoista paljon väestöosuuttaan enemmän ja muulle Uudellemaalle paljon alle väestöosuuden. Virallinen tilastotuotanto ei alueellista valtion investointimenoja. Helsingin Sanomat ( ) on selvittänyt viime vuosien väyläinvestointeja. Kaikista valtion väyläinvestoinneista Uudenmaan osuus on ollut kolmannes eli Uudenmaan väestöosuutta enemmän mutta BKT-osuutta vähemmän. Kuntien verotus Koko maan kunnallisveroista Uudenmaan kunnat keräsivät 34,3 prosenttia sekä vuonna 2006 että viimeisten tietojen vuonna Uusmaalaisten keskimääräiset kunnallisverotuksessa verotettavat tulot olivat vuonna 2009 neljänneksen korkeammat kuin koko maan väestöllä keskimäärin. Uudenmaan kuntien keskimääräinen tuloveroveroprosentti oli ja on yhä myös vuonna 2011 alhaisempi kuin Suomen kunnissa keskimäärin. Vuoden 2011 tuloveroprosentit ovat Uudellamaalla 18,63 ja koko maassa 19,17. Uudenmaan osalta nämä painotetut tuloveroprosentit määräytyvät merkittävästi suurten kaupunkien Helsingin, Espoon ja Vantaan tuloveroprosenttien perusteella. Vuonna 2011 maan korkein kunnallisveroprosentti on 21,5 ja Uudenmaan korkein 21,0 prosenttia Raaseporissa ja Siuntiossa. Uudenmaan ja maan alhaisin on Kauniaisten 16,5 prosenttia. Alhaisimmasta tuloveroprosentista huolimatta Kauniaisten kunnallisveron tuotto asukasta kohti on Uudenmaan ja koko maan selvästi korkein, koska asukkaiden verotettavat tulot ovat noin 40 prosenttia korkeamman kuin Uudenmaan kakkosen eli Espoon. Kunnallisveron ohella muita kuntien verotulolähteitä ovat yhteisövero ja kiinteistövero. Yhteisöveron tuotto vaihtelee suuresti taloudellisten suhteiden mukaan ja myös kuntien välillä. Kiinteistöveron tuotto on Suomessa varsin alhainen joskin kasvava. Kiinteistöveron tuotto asukasta kohti on Uudenmaan korkein Karjalohjalla, jossa on paljon kesämökkejä kunnan asukasmäärään nähden. Kuntien muut tulot Verojen lisäksi kuntien tulolähteitä ovat valtionosuudet, kunnallisten liikelaitosten tulot ja toimintatuotot kuten asiakasmaksut. Valtionosuudet ja liikelaitosten tulot vaihtelevat suuresti kuntien välillä. Valtionosuuksien keskeinen tarkoitus on tasata kuntien mahdollisuuksia tuottaa palveluitaan asukkailleen. Liikelaitoksia ei ole kaikissa kunnissa. Kuntien tilinpäätösten 5 mukaan Espoo ei ole saanut lainkaan valtionosuuksia viime vuosina. Päinvastoin Espoo on joutunut maksamaan vähän valtionosuuksia kuntien tasausjärjestelmän perusteella. Kuitenkin Kauniainen on saanut valtionosuuksia, vaikka sen omat verotulot ovat suuremmat kuin Espoon. Syynä on se, että valtionosuudet määräytyvät kuntien omien verotulojen ohella vahvasti kuntien väestörakenteiden perusteella. Selvästi eniten valtionosuuksia Uudenmaan kunnista on saanut viime vuosina Lapinjärvi, yli asukasta kohti vuonna Kuntien menot Kaikkien kuntien toimintamenoista valtaosan vie opetus- ja kulttuuritoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi yhteensä. Nämä menot ovat varsin ikäsidonnaisia. Kuntien väliset erot toimintamenoisa ovat suuret, koska kuntien väliset väestörakenne-erot ovat suuret. Toki kuntien välillä on myös eroja palveluiden tarjonnan laajuudessa ja kattavuudessa sekä toimintojen järjestämistehokkuudessa. Uudellamaalla sosiaali- ja terveystoimen nettokäyttökustannukset asukasta kohti olivat vuonna 2009 suurimmat Hangossa ja pienimmät Pornaisissa. Opetus- ja kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset asukasta olivat suurimmat ja omaan luokkaansa Kauniaisissa. Asiaa ei selitä Kauniaisten väestörakenne, vaan todennäköinen selitys on, että vauraana kuntana Kauniainen on halunnut panostaa opetus- ja kulttuuritoimeen. Opetus- ja kulttuuritonmenot ovat alhaiset eräissä pienissä kunnissa, joissa ei ole omaa lukiota. Nettokäyttökustannukset yhteensä asukasta kohti olivat suurimmat Kauniaisissa ja toiseksi suurimmat Helsingissä. Helsingin suurten menojen taustalle lienevät väestörakenteen lisäksi ns. suurkaupunkimenot. Niitä on selitetty neljällä erilaisella tekijäryhmällä: 5 Ns. muokattuja valtionosuuksia saa myös Espoo. Muokatut valtionosuudet sisältävät muun muassa oppilaitosten saamat valtionosuudet, jotka ovat laskennallisesti kohdistettu kunnille. Uudenmaan talouden rakenne

8 1. Suurten kaupunkien fyysinen rakenne; infrastruktuuri-investoinnit ja niiden tuottamat palvelut kuten subventoitu joukkoliikenne 2. Palveluiden tuottaminen on kalliimpaa suurissa kaupungeissa; maa, kiinteistöt, vuokrat ja työvoima ovat kalliimpia suurissa kaupungeissa 3. Suurkaupunkien palvelut erikoistuvat pidemmälle kuin muiden kaupunkien 4. Suurkaupungit ovat alueensa keskuksia ja ne joutuvat tuottamaan palveluita myös ympäröivien kuntien asukkaille esimerkiksi vapaaajan ja kulttuuritoimen palveluita. Pienimmät nettokäyttökustannukset asukasta kohti olivat Keravalla. Kokonaisuutena Uudenmaan kuntien nettokäyttökustannukset asukasta olivat vuonna 2009 samalla tasolla kuin Manner- Suomen kunnissa keskimäärin. Asukkaiden talous Välillisesti asukkaiden taloutta käsiteltiin jo edellä työllisyyden ja kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen osalta. Ko. tulokäsite on hyvä kunnallistalouden näkökulmasta, mutta ei kuntalaisen näkökulmasta. Pääomatulot eivät ole kunnallisveroalaisia, sen sijaan ne ovat valtionveronalaisia tuloja. Uudenmaan väestön valtionveronalaiset tulot asukasta kohti olivat vuonna 2009 lähes 20 prosenttia suu-remmat kuin koko maan väestön tulot. Ne olivat suurimmat Kauniaisten asukkailla, noin /v. Seuraavina olivat järjestyksessä Sipoo, Espoo, Helsinki ja Kirkkonummi. Kärkiviisikossa Kauniainen oli selvästi omalla tasollaan, 43 prosenttia yli Sipoon tason. Pienimmät tulot olivat Myrskylän asukkailla noin /v. Seuraavina olivat Lapinjärvi, Nummi-Pusula, Pukkila ja Pornainen. Näiden kuntien keskinäiset erot olivat pienet. Suurin osa väestöstä saa valtionveronalisia tuloja. Helsinkiläistä tulonsaajia on suhteellisesti eniten 95 prosenttia väestöstä ja Pornaisissa vähiten 71 prosenttia väestöstä. Tulosaajissa on muun muassa opiskelijoita ja koululaisia pienillä tuloillaan sekä pienehkö määrä hyvin suurituloisia ihmisiä. Tällöin tulojakauma on hyvin vino, niinpä tulojen mediaanit kuvastavat yleistä tulotasoa paremmin kuin tulojen keskiarvot. Valtionveronalaisia tuloja saaneiden mediaanitulot ( /asukas) vuodessa olivat vuonna 2009 seuraavat: Kauniainen , Uudenmaan maksimi Uusimaa Koko maa Lapinjärvi , Uudenmaan minimi. Alueelliset tulotasot ovat toisiaan lähempänä mediaanituloilla kuin keskiarvotuloilla mitattuna. Ääripäiden, Kauniaisten ja Lapinjärven asukkaiden mediaanitulojen ero oli kuitenkin yli vuodessa. Kauniaisten asukkaiden mediaanitulot olivat 70 prosenttia suuremmat kuin Lapinjärven asukkaiden vastaavat tulot. Eri tulokäsitteistä käytettävissä olevat tulot kertovat parhaiten asukkaiden mahdollisuuksista tyydyttää aineellisia tarpeitaan. Tällä tulokäsitteellään alueellisia tietoja on saatavissa varsin rajoitetusti. Sen sijaan käytettävissä olevista rahatuloista on saatavissa alueellisia tietoja kohtuullisen hyvin. Rahatuloista puuttuvat eräät laskennalliset tulot, joiden merkitys on melko pieni. Tulojen ohella omaisuus vaikuttaa mahdollisuuksiin tyydyttää aineellisia tarpeita. Asukkaiden asunto-omaisuuden jakautumista alueellisesti käsitellään jäljempänä. Erikokoisten talouksien tulot tulee myös saada keskenään mahdollisimman vertailukelpoisiksi. Karkea tapa on laskea asuntokunnan tai kotitalouden tulot henkilöä kohti. Tulot henkilöä kohti eivät ota huomioon kulutuksen ns. skaalaetuja kuten esimerkiksi sitä, että usean henkilön taloudelle riittää yksi televisiolupa tai että kahden ja neljän hengen taloudet tarvitsevat kumpikin yhden keittiön. Kulutuksen skaalaetujen vaikutus eliminoidaan laskennallisesti kulutusyksikköluvuilla. Ne perustuvat kotitalouden aikuisten ja lasten lukumääriin. Tulokäsitteestä ja laskutavasta riippumatta Kauniaisten asukkaiden tulot ovat muita suuremmat omalla tasollaan. Viiden Uudenmaan kunnan asukkaiden tulot alittavat valitulla tarkastelutavalla (Kuvio 2) koko maan tason, ja näistäkin kolme on hyvin lähellä koko maan tasoa. Siten asiallisesti ottaen vain Lapinjärven ja Myrskylän asukkaiden käytettävissä olevat rahatulot alittavat koko maan tason. Varallisuustiedot on tilastoitu melko puutteellisesti, ja alueellisesti vielä puutteellisemmin kuin valtakunnallisesti. Asuntovarallisuus on parhaiten tiedossa alueellisesti. Omistusasunnossa asuvien prosenttiosuus (kuvio 3) kuvaa varallisuutta varsin puutteellisesti. Asuntojen arvot vaihtelevat alueellisesti. Omistusasunnoista on usein velkaa, ja velkaosuus voi vaihdella alueellisesti. Siten omistusasunnossa asuminen kertoo enemmän asumisesta kuin varallisuudesta. Asuminen Omistusasuminen on kaikkialla Suomessa yleisin asumismuoto ja vuokralla asuminen toiseksi yleisin. Muiden kuten asumisoikeusasumisen osuus on varsin pieni. Uudenmaan kunnissa muiden ja 8 Uudenmaan talouden rakenne 2011

9 Kauniainen Espoo Kirkkonummi Sipoo Tuusula Nurmijärvi Siuntio Pornainen Vihti Inkoo Vantaa Uusimaa Järvenpää Kerava Askola Porvoo Helsinki Mäntsälä Itä-Uusimaa Lohja Hyvinkää Hanko Pukkila Karjalohja Raasepori Nummi-Pusula Karkkila Loviisa Myrskylä Lapinjärvi Koko maa Kuvio 2. Asuntokuntien käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti, alueiden mediaanitulot ( /vuodessa) vuonna 2009 ko. vuoden maakuntajaolla, koko maa = 100 tuntemattomien asumismuotojen osuus on suurimmillaan viiden prosentin luokkaa. Helsingissä vuokralla asuvia on lähes yhtä paljon kuin omistusasunnoissa asuvia. Kansainvälisestikin vuokralla asumien on yleisintä suurissa kaupungeissa ja metropoleissa. Helsingin jälkeen vuokra-asuminen on seuraavaksi yleisintä Vantaalla ja Espoossa. Omistusasumisen osuus on hyvä esimerkki siitä, kuinka pääkaupunkiseudun kolme suurta kaupunkia määrittävät Uudenmaan keskimääräisen tason. Vain Helsingissä omistusasunnossa asuminen on harvinaisempaa kuin Uudellamaalla keskimäärin, ja useimmissa Uudenmaan kunnissa omistusasuminen on yleisempää kuin koko maassa keskimäärin. Helsingin itäinen naapuri Sipoo on metropoliytimen läheisyyteensä nähden erittäin omistusasuntovaltainen. Pientalot ja erityisesti omakotitalot ovat yleensä omistusasuntoja. Siten maaseudulla asutaan yleisemmin omistusasunnoissa kuin kaupunkimaisilla alueilla. Uudenmaan korkein omistusasumisen osuus on Pornaisissa, noin 90 prosenttia. Uusmaalaiset asuvat keskimäärin ahtaammin kuin koko maan väestö. Vuonna 2009 keskipintaalat henkilöä kohti olivat 36,4 m 2 ja 38,9 m 2. Ahtaimmin asutaan Helsingissä 34,2 m 2 ja väljimmin Kauniaisissa 47,0 m 2. Pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa asutaan ahtaammin kuin koko maassa Uudenmaan talouden rakenne

10 Pornainen Askola Siuntio Nummi-Pusula Pukkila Inkoo Sipoo Myrskylä Karjalohja Mäntsälä Nurmijärvi Vihti Tuusula Lapinjärvi Karkkila Loviisa Kirkkonummi Raasepori Lohja Hanko Porvoo Järvenpää Kauniainen Hyvinkää Kerava Espoo Vantaa Uusimaa Helsinki Koko maa Kuvio 3. Omistusasunnossa asuvien asuntokuntien prosenttiosuus vuonna 2009 keskimäärin ja Keravalla yhtä väljästi kuin koko maassa. Muissa Uudenmaan kunnissa asumisväljyys ylittää koko maan tason. Uudenmaan vuokraasuntovaltaisimmat ja pienimmän asuntoväljyyden kunnat ovat samat: Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kerava. Uudellamaalla asuminen on koko maata kalliimpaa. Neliövuokrat kuvastat hyvin vuokra-asumisen hintaa. Sen sijaan omistusasuntojen hankintahinnat kuvaavat huonosti omistusasumisen hintaa. Ne kuvastavat lähinnä sitä, kuinka paljon asunnon hankinta sitoo varallisuutta. Vanhojen kerrostaloasuntojen neliöhinnat ovat pääkaupunkiseudulla noin kaksinkertaiset muuhun maahan verrattuna ja noin 60 prosenttia yli koko maan tason. Pääkaupunkiseudun sisällä hintataso vaihtelee paljon. Helsinki on kallein ja Vantaa halvin neliöhintaeron ollessa euroa. Vantaalla ja Sipoossa vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat samalla tasolla. Vähäisten asuntokauppojen takia neliöhintoja ei julkisteta kaikista Uudenmaan kunnista. Vuoden 2009 tilastoiduissa Uudenmaan kunnissa neliöhinta indeksi Helsinki Kauniainen Espoo Vantaa Pääkaupunkiseutu (PKS) Koko maa - PKS Kehyskunnat Inkoo Uudenmaan maakunta Sipoo Itä-Uudenmaan maakunta Koko maa Taulukko 6. Vanhojen kerrostaloasuinhuoneistojen velattomat neliöhinnat ( ) ja hintaindeksi eräillä alueilla vuonna 2009, koko maa = Uudenmaan talouden rakenne 2011

11 neliöhinnat ovat alhaisimmat Inkoossa noin euroa. Vuokratietoja ei ole saatavissa yhtä kattavasti kuin omistusasuntojen myyntihintatietoja. Selvää on kuitenkin, että asuminen on Suomessa kalleinta Helsingissä, sekä omistus- että vuokra-asuminen. Helsingin vuokrataso ylittää koko maan 35 prosentilla ja pääkaupunkiseudun ulkopuolisen alueen vuokratason noin 50 prosentilla. Espoo vuokrataso on vain lievästi korkeampi kuin Vantaan, vaikka asuntojen hinnat ovat Espoossa 20 prosenttia korkeammat kuin Vantaalla. Kehyskunnissa asuntojen vuokrat ovat vain vähän kalliimmat kuin koko maassa. neliövuokra indeksi Helsinki 13,2 135 Espoo 11,6 120 Vantaa 11,4 117 Pääkaupunkiseutu (PKS) 12,7 130 Koko maa - PKS 8,7 90 Kehyskunnat 9,9 102 Koko maa 9,7 100 Taulukko 7. Vapaarahoitteisten asuntojen neliövuokrat kuukaudessa ( ) vuonna 2008 ja indeksi koko maa = 100 Muiden hyödykkeiden kuin asumisen alueellista hintatasoa ei tilastoida eikä tutkita kattavasti. Viimeisin kuntien kalleustutkimus on vuodelta Tuolloin alueellisesti hintatasoerot olivat varsin pienet muissa hyödykkeissä kuin asumisessa. Epävirallisia hintatietoja julkistetaan lehdistössä ja sähköisissä medioissa myös alueellisesti. Yksittäisten kauppapaikkojen hintatiedot ovat sinänsä ilmeisen luotettavia. Kuitenkin on vaikea arvioida, kuinka hyvin yksittäiset kauppapaikat edustavat omaa aluettaan. Toinen ongelma on päivittäistavarakaupan kulutuskorien edustavuus. Kulutuskorien yksittäisten tavaroiden hintoja ei ole painotettu kotitalouksien aitojen kulutusosuuksien mukaisesti. Moninaisuuden keskeiset ilmentymät Uusimaa on moneksi myös taloudellisesti. Uusimaa on palveluvaltainen metropoli, johon on keskittynyt tyypillisiä metropolien toimintoja kuten radio- ja televisiotoimintaa, rahoitus- ja vakuutustoimintaa sekä pääkonttoreita. Tällaiset metropoleihin keskittyvät toiminnat ovat tyypillisesti myös korkean tuottavuuden toimintoja. Kuitenkin Uudellamaalla on myös vahvoja teollisuusalueita. Koko maata teollisimmissa Uudenmaan kunnissa asuu asukasta. Uudenmaan maakunnassa on enemmän työpaikkoja kuin työssä käyviä ihmisiä. Lähes ihmistä käy Uudellamaalla töissä muista maakunnista, ja lähes uusmaalaista käy töissä muis- Uudenmaan talouden rakenne

12 sa maakunnissa. Helsinki on maakunnan todellinen työpaikkakeskittymä sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Lähes puolet Uudenmaan työpaikoista on Helsingissä. Helsingin työpaikkaomavaraisuus ylittää 130 prosenttia. Helsingin lisäksi 100 prosentin tason ylittävät vain Hanko ja Vantaa. Eli muissa kunnissa on vähemmän työpaikkoja kuin työssä käyviä ihmisiä. Työpaikkojen keskittyminen Helsinkiin on keskeinen syy suurelle työmatkaliikenteelle Uudellamaalla. Noin 40 prosenttia uusmaalaisista käy töissä kotikuntansa ulkopuolella. Uudenmaan BKT asukasta kohti on noin 35 prosenttia korkeampi kuin koko Suomen BKT asukasta kohti. Syynä on sekä Uudenmaan koko maata korkeampi työn tuottavuus että korkeampi työllisyysaste. Niinpä vuonna 2009 Uudenmaan väestön valtionveronalaiset tulot asukasta kohti ylittivät koko maan tason lähes 20 prosentilla. Kauniaisten asukkaiden tulot ovat muita suuremmat ja omalla tasollaan kaikilla yleisesti käytetyillä tulokäsitteillä. Viiden Uudenmaan kunnan asukkaiden käytettävissä olevat rahatulot alittivat koko maan tason vuonna Hyvästä keskimääräisestä tulotasosta huolimatta uusmaalaiset asuvat keskimäärin ahtaammin kuin koko maan väestö, koska pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa asutaan ahtaammin kuin koko maassa keskimäärin ja Keravalla yhtä ahtaasti kuin koko maassa. Muissa Uudenmaan kunnissa asumisväljyys ylittää koko maan tason. Ahtaimmin Uudellamaalla asutaan Helsingissä ja väljimmin Kauniaisissa. Asuminen on kallista pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä. Pääkaupunkiseudun vuokra- taso ylittää koko maan keskimääräisen vuokratason 30 prosentilla. Pääkaupunkiseudun kehyskuntien asuntojen vuokrat ovat vain vähän kalliimmat kuin koko maassa. Vanhojen kerrostaloasuntojen neliöhinnat ovat pääkaupunkiseudulla noin kaksinkertaiset muuhun maahan verrattuna ja noin 60 prosenttia yli koko maan tason. Kehyskunnissa neliöhinnat alittavat lievästi koko maan tason, koska pääkaupunkiseudun korkea hintataso vaikuttaa merkittävästi koko maan keskihintaan. Helsingissä vanhat kerrostaloasunnot maksavat lähes kolme kertaa niin paljon kuin Inkoossa. Uusmaalaiset asuvat koko maan väestöä harvemmin omistusasunnoissa, koska espoolaiset vantaalaiset ja erityisesti helsinkiläiset asuvat harvemmin omistusasunnoissa. Kuitenkin valtaosassa Uudenmaan kunnista ihmiset asuvat yleisimmin omistusasunnoissa kuin koko maassa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että Uudenmaan keskimääräinen todellisuus näyttäytyy useissa ilmiöissä pitkälti Espoon, Helsingin ja Vantaan perusteella. On kuitenkin hyvä muista, että näiden kaupunkien ulkopuolella asuu noin puolimiljoonaa uusmaalaista. Uudenmaan kuntien tuloveroprosentti on alhaisin Kauniaisissa 16,5 prosenttia ja korkein Raaseporissa ja Siuntiossa 21,0 prosenttia vuonna Kaikilla kunnilla toimintamenoista valtaosan vie opetus- ja kulttuuritoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi yhteensä. Kuntien väliset erot toimintamenoissa ovat suuret, koska kuntien väliset väestörakenneerot ovat suuret. Lähteet Eurostat, tammikuu 2011 OECD Statistics Portal, tammikuu 2011 Tilastokeskuksen tietokannat: Altika, Kaupunki- ja seutuindikaattorit sekä StatFin, tammi-maaliskuu 2011 Uudenmaan ELY-keskus: Työvälitystilasto tammikuu Uudenmaan talouden rakenne 2011