Jenni Morottaja on Tulta ja

Transkriptio

1 SALIBANDYLIITON A L I I N VIRALLINEN L I N JULKAISU U 4 I Tanskassa tuttu tulos Alligaattorit palaavat Josbaan Oulussa liigaseuralle riittää haasteita Suurelle osalle SM-kulta on Saavuttamaton unelma Jenni Morottaja on Tulta ja tappuraa!

2

3

4 Tässä numerossa Kesäkuu 2007 PÄÄKIRJOITUS 5 Salibandyn vaskoolista löytyy kultahippuja 9 22 MIESTEN SALIBANDYLIIGA 6 Menestymättömät 9 Suurelle osalle SM-kulta on saavuttamaton unelma 10 Alligaattorit palaavat Josbaan 14 Siirtoruletti pyörii taas 16 Oulussa liigaseuralle riittää haasteita 18 Puuha-Pete & Turusen pyssy 20 Kun laiva kellahti 22 Etiikka Erotuomaritoiminnan kivijalka 24 Mitä saa sanoa ja mitä ei: Varo ettei talos pala 25 Liigaerotuomarit järjestäytyivät 25 Tarkistetaanko videolta? NAISTEN MM-KISAT 26 Tanskassa tuttu tulos 28 Kisareissu Kassun silmin 30 Suomen MM-viikko hopeanaista 34 Keravan pikkujättiläinen 38 Go Canada Go! 40 Ennätysmäärä erotuomarittaria 41 MM-tilastot NAISTEN SALIBANDYLIIGA 42 SBS Rupun vuoro luopua sarjapaikasta: Onko liiga liikaa? MIESTEN 1. DIVISIOONA 44 KSS:n tähtäin menestyksessä MAAJOUKKUEET 46 Profeetta vieraalla maalla 47 Euro Floorball Cupin lopputurnaus tammikuussa Vantaalla 49 Poikamaajoukkueella pohdittavaa: kuinka tavoittaa Ruotsi? 50 Mr. Top Team Mika Hietanen palkittiin seuratyöstä 52 Satsaa alkuverryttelyyn ehkäise urheiluvammoja 54 Pakko päästä pienelle kentälle? 55 Nuori Suomi, yksilö ja tasoryhmät 56 SSBL info 57 Lyhyet 58 SaBaStore 61 SSBL ja Salibandyliiga 62 Maajoukkuepelaajat vastaavat 54 4 SALIBANDY

5 PÄÄKIRJOITUS SALIBANDYLIITON VIRALLINEN JULKAISU NUMERO 4/VIIKKO VUOSIKERTA ISSN PAINOSMÄÄRÄ JULKAISIJA/TOIMITUS Suomen Salibandyliitto ry. Alakiventie Helsinki Puh. (09) Fax (09) PÄÄTOIMITTAJA Markku Huoponen markku.huoponen@salibandy.net ILMOITUSMYYNTI Jari Kinnunen Puh. (09) ILMOITUSTRAFIIKKI Taru Nyholm taru.nyholm@salibandy.net TILAUSHINNAT 2007 Vuosi 27 Kesto 24 Ulkomaille 30 ILMESTYMISAIKATAULU 2007 nro aineisto ilmestyy 1/ viikko 1 2/ viikko 11 3/ viikko 19 4/ viikko 24 5/ viikko 39 6/ viikko 48 ILMOITUSKOOT 2/1 420 x 280 mm 1/1 210 x 280 mm 1 2 (vaaka) 210 x 140 mm 1 2 (pysty) 105 x 280 mm 1/3 (pysty) 72 x 280 mm 1 4 (vaaka) 181 x 61 mm 1 4 (pysty) 105 x 140 mm Ilmoitusaikatauluja ja -hintoja voi tiedustella lehden toimituksesta. PAPERI Kansi 130 g/m 2 Sisäsivut 80 g/m 2 ARTIKKELIT Jutut ovat kirjoittajansa näkemys asiasta, mikä ei välttämättä edusta Salibandyliiton virallista kantaa. KANSIKUVA Jenni Morottaja, 24, oli Suomen onnistujia Tanskan MM-kisoissa. Kolmannet MM-kisat pelannut Moro valittiin MM-turnauksen All Stars-puolustajaksi. Helsingin Aurinkolahdessa meren äärellä Jennin kuvasi Peter Forsgård. ULKOASU Viestintänetti Oy, Jyväskylä REPRO A5 Repropalvelu Oy, Tampere PAINOPAIKKA Salibandyn vaskoolista löytyy kultahippuja Suomessa kullanhuuhdonta toimii pääasiassa harrastepohjalta. Virkistystoimintaa harrastetaan muuallakin kuin Tankavaaran Kultakylässä. Huipputasolla kullasta uneksitaan ainakin jääkiekossa ja salibandyssa. Kullanhuuhdonta tuo aika harvoin suomalaiselle isoja hippuja. Kuinka parannamme mahdollisuuksiamme? Vertaan voittamisen kulttuurin luomista talon rakentamiseen. Tarvitaan tontti ja siihen salibandy on hedelmällistä maaperää. Juniorisalibandy on mielestäni kuin rakennuksen perustus se voi olla yhtä aikaa eettisesti kestävää ja palvella myös huippusalibandya. Maajoukkuetoiminta on taas kuin rakennuksen katto. Jos arvokisamenestystä ei tule niin se on kuin katto vuotaisi ja äkkiä on homeongelmia. Onnellinen salibandyperhe asuu hyvän tiilikaton alla. Perinteisissä lajeissa on myllätty jo niin pitkään, että sen vuoksi siellä on rasitteita enemmän ja tonttipula. Nuoren lajin kulttuuria luodaan koko ajan. Maajoukkuevalmentajat varmasti haluavat rinkiinsä terveellä itsetunnolla varustettuja taitavia yksilöitä. Heillä riittää kapasiteettia toteuttaa vaikka Windowsin manuaalin paksuinen pelikirja. Lapsille ja nuorille tarkoitettu PeliMaailma (F-D) tulee olla lasten näköistä ja harrastuksen kehittymisen tulee myötäillä lapsen kehittymistä. Perustus rakennetaan kunnolla seuraavasti: F-D junioreissa painotetaan yksilön perustaitoja. Tämän tulee näkyä harjoitusten sisällöissä. Joukkuetaktiikan alkeisiin tutustutaan. Harjoitukset tulee organisoida siten, että aktiivista toimintaa on mahdollisimman paljon, vältetään jonossa seisomista. Pienimmät juniorit (F) pelaavat pienellä kentällä 4 vs. 4. Turnausten oheen liitetään oheispisteitä, jotka kannustavat tekniikan opetteluun ja monipuoliseen liikuntaan. Maalien kokoa pienennetään. Valmentajien ja ohjaajien hyvillä vuorovaikutustaidoilla vahvistetaan lasten ja nuorten itsetunnon kehittymistä. Junioreille pelit ovat oppimistilanteita. Lapsia ei kasvateta tiettyyn rooliin liian aikaisin. Erilaisuus sallitaan, mutta yhteisiä pelisääntöjä on noudatettava. Kilpaileminen on lasten perusvietti. Enemmän pelanneille ja lahjakkaille pitää löytyä tarpeeksi haastetta. F-D -ikäluokkia leimaa sana liikunnallisuus, C-A junioreita sana urheilullisuus. Tässä ikäluokassa taitavat yksilöt syventävät joukkuetaktillista osaamista. Yksilön taitoja ja fysiikkaa tulee tietysti kehittää koko ajan. Tasoryhmät harjoituksissa, joukkueissa ja kilpasarjoissa ovat nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Nuoren urheilijan uraa tulee miettiä kokonaisvaltaisesti: opiskelu ja urheilu yhdistetään mahdollisimman optimaalisesti. Tietääkseni tällä hetkellä vain yksi suomalainen pelaaja elättää itsensä pelkästään pelaamalla salibandya. Nuoren lajin on hyvä muistaa, että kehittyminen ja kulttuurin luominen vaatii oikeiden toimenpiteiden lisäksi myös kärsivällisyyttä. Juniorisalibandyn uudistuksista kerrotaan tarkemmin sisäsivuilla. Kim Sällström SSBL:n nuorisopäällikkö kim.sallstrom@salibandy.net 4 I 2007 SALIBANDY 5

6 Menestymättömät Miesten salibandyliigassa tahkoaa pelaajia, joilla riittää SM-mitaleita myytäväksi asti. Kaikkia menestys ei kuitenkaan ole kohdannut. TEKSTI TIMO MÄKYNEN KUVAT PETER FORSGÅRD JA SSBL G unnersissa vuodesta 1997 alkaen pelannut Heikki Asikainen nousi viime kaudella entisen seuratoverinsa Miitri Jokitien rinnalle eniten liigapelejä pelanneeksi pelaajaksi, jolla ei ole SM-mitalia. Jokitie pelasi viime kaudella ykkösdivisioonan KOO-VEE:ssä. Molemmille on kertynyt kunnioitettavat 245 runkosarjaottelua ilman SM-medaljonkia. Heidän perässään listalla tulevat Gunnersista Classiciin menestystä hakemaan vaihtava Juuso Kiviharju (241 ottelua), SPV:stä ykkösdivisioonan Kovjoelle vaihtava Johnny Ojala (220) ja OLS:n monivuotinen luottojuhta Antti Laitinen (212). Ei palkintoa seurauskollisuudesta Heikki Asikainen on liigan eniten runkosarjaotteluita pelannut mitaliton pelaaja. Hän ottaa tiedon vastaan naureskellen. No sehän kuulostaa hyvältä, Asikainen naurahtaa. Tällä tietämällä hän ei jatka enää pääsarjatasolla. Siihen ei vaikuta mitalittomuus, vaan suurimmaksi osaksi työkiireet. Asikaisen työpaikka ei sijaitse Tampereella ja aikaa on todennäköisesti vaikea löytää liigassa pelaamiseen. Seurauskollinen Asikainen on pelannut Gunnersissa kymmenen kautta vuodesta 1997 lähtien. Oilersissa ja maajoukkueessa menestystä kohdannut, neljän SM-mitalin Tero Karppanen kuvailee viime kauden joukkuetoveriaan tasaiseksi herramiespelaajaksi, joka ei pidä paljon mölyä itsestään. Hiljainen Asikainen ei ole mikään maalitykki, sillä viime kauden 25 ottelun saldona olivat tehot 0+2. Maalittomuutta enemmän häntä kaivelee kuitenkin mitalittomuus. Moneen kauteen on lähdetty sillä mielellä, että kasassa on sellainen jengi, jolla voidaan pärjätä. Joitain ratkaisuotteluita on hävittykin täpärästi, puolustajana pelaava Asikainen muistelee. Menestys nostaisi motivaatiota Menestymättömyys on kymmenen Gunners-kauden aikana kaivellut eniten aina kauden jälkeen. Kauden aikana sitä ei mieti. Kauden aloittaa aina nollista, eikä se tunnu raskaalta. Keväällä pelien jälkeen sellainen fiilis kuitenkin tulee, Asikainen kertoo. Pelkkä rakkaudesta lajiin meininki ei enää tulevalla kaudella Asikaista liigassa pidä. Hän kieltää, että puuttuva mitali olisi vaikuttanut uran jatkamiseen. Ei se ole päällimmäinen syy. Tietysti, Juuso Kiviharjulla edessä on 10. liigakausi ja elämänsä tilaisuus saavuttaa ensimmäinen SM-mitali Classicin mukana. Gunnersille uskollisena pysynyt Heikki Asikainen on lopettamassa 245 runkosarjaottelua kestäneen liigataipaleensa ilman SM-mitalia. jos G:ssä olisi tosi hyvä jengi ja mahdollisuus pärjätä, niin se motivoisi jatkamaan. Menestys nostaa aina motivaatiota jatkamiseen, Asikainen tietää. On silti tehnyt mieli pysyä Tampereella, eikä täällä vaihtoehtoja hirveästi ole ollut. Tampereen sisällä Classic on alkanut nousemaan maan huipulle viime vuosina, mutta se jää kokeilematta, Asikainen vakuuttaa. SM-mitalit toistuvat usein Asikaisen puheessa, mutta ne ovat hänelle pelkkää haaveilua. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin mitalit, mutta salibandyn saralla joukkueena menestyminen mietityttää. Mitalittomuus ottaa päähän. Olisi hienoa, jos olisi jotain kaulassa, kun areenoilta poistuu. Varsinkin kun muistaa, että muutamana kautena mitali on ollut lähellä, niin kyllä se korpeaa, Asikainen synkistelee. Kiviharju mitalijahdissa Juuso Kiviharju hakee vielä ensimmäistä täysosumaansa Suomen Mestaruuden muodossa. Hänellä ei ole edes sivuosumaa muun 6 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

7 Eniten pääsarjaotteluita ilman SM-mitalia Ottelut Kaudet 1. Heikki Asikainen Miitri Jokitie Juuso Kiviharju Johnny Ojala Antti Laitinen väristen SM-mitalien muodossa. Kiviharjulla on hyllyssään MM-hopea, mutta eniten runkosarjapelejä pelanneista SM-mitalittomista pelaajista Kiviharju on kolmantena 241 ottelullaan. Jos Asikainen ja Jokitie eivät pelaa ensi kaudella liigassa, Kiviharju siirtyy tulevan kauden alussa eniten pelejä pelanneeksi mitalittomaksi pelaajaksi. Hän on tästä tittelistä neljän pelin päässä. Se ei ole kauhean mairitteleva titteli. Täytyy yrittää korjata se heti alkuunsa, Kiviharju uhoaa. Kiviharju vaihtoi kauden päätteeksi Gunnerista viime kauden hopeajoukkue Classiciin. Siirto on tehty mitalinkiilto silmissä. Classicilla on paperilla erittäin kova nippu ja Kiviharjun mahdollisuus ensimmäiseen SMmitaliin on erittäin suuri. Puuttuva mitali vaikutti oleellisesti Kiviharjun seuranvaihtoon. Tavallaan se on ollut yksi osatekijä seurasiirrossa. Classicilla on erittäin kilpailukykyinen joukkue ja toinen tärkeä asia on tulevat Euro cup-pelit. Kun on asunto ja työ Tampereella, niin vaihto tamperelaiseen joukkueeseen oli selvä, Kiviharju selventää. Gunnersista Classiciin vaihtaa myös hieman menestyneempi pelaaja, kaksi Suomen Mestaruutta voittanut Tero Karppanen. Karma ei vaikuttanut minun siirtoon. Tein ratkaisun jo aiemmin. Onhan se tietysti mukavaa, että hänkin siirtyy, Kiviharju iloitsee. Vahva usko mitaliin Kiviharjulla on alla vahva kausi Gunnersissa. Runkosarjan 24:sä pelissä hän iski hyvät tehot 16+24=40. Mitalittomuus ei ole vaikuttanut pelaamiseen muuten kuin positiivisesti. Se tuo lisää virtaa, Kiviharju kertoo. Mestaruus tai mitalikin olisi iso asia yhdelle Salibandyliigan konkareista. Kiviharjulla on takana vasta yhdeksän kautta, joten huolissaan ei tarvitse olla. Esimerkiksi jääkiekossa Ray Bourque voitti NHL:n ensimmäisen Stanley Cupinsa vasta 40-vuotiaana, 22:en kauden jälkeen. Moni pyyhki silmäkulmiaan, kun Coloradon kapteeni Joe Sakic antoi pystin ikimuistoisesti ensimmäi- senä Bourquelle nostettavaksi. Hän lopetti pelaajauransa sen jälkeen. On ihan mahdoton sanoa, miten mestaruus tai mitali vaikuttaisi pelaamiseeni. Mennään nyt ensin tämä vuosi. Ensi keväänä katsotaan uudestaan, onko haluja tai mahdollisuuksia jatkaa, Kiviharju toppuuttelee. Hän uskoo mitalin vielä osuvan omalle kohdalleen. Kyllä minä uskon siihen ihan täysillä. Euromenestyksen lisäksi se on tavoitteena ensi vuonna, Kiviharju päättää. Raskaampi matkustaminen Mitalittomista pelaajista OLS:n Antti Laitisella on takana viidenneksi eniten pääsarjapelejä. Hän on pelannut liigassa kahdeksan kautta, yhden HNMKY:ssä ja seitsemän OLS:ssa. Toisinaan menestymättömyys harmittaa. Kyllähän se kaivelee erittäin paljon. Sitä varten kuitenkin pelataan, että menestyttäisiin ja sitä pääsisi juhlimaan. Sen eteen on tehty töitä, vaikka lähtökohdat joukkueissa on usein ollut sellaiset, että menestystä ei ole hirveästi povattu, Laitinen miettii. Hän toivoo, että pääsisi vielä joskus maistelemaan menestystä. Oulusta vieraspeleihin matkustaminen tuntuu raskaimmalta tappioputkien aikana. Talven tunteina, kun tulee pitkiä reissuja ja tappioita, miettii miksi tätä tekee. Toisaalta voitoista osaa sitten nauttia enemmän. Melkeinpä joka toinen vuosi meillä on ollu pleijarit ja joka toinen vuosi karsinnat. Silloin kun ollaan päästy pleijareihin, on ollut hyvä maku. Toisaalta karsintavoittoon päättyneistä kausista jää aina hyvä mieli lopuksi, Laitinen pyörittelee. Juomapullojen täyttäjäksi Laitinen ei myönnä, että puuttuva mitali olisi vaikuttanut hänen pelaamiseensa tai uraansa millään tavalla. Ei minulla ole varmaan montaa vuotta uraa jäljellä. Ei se mitenkään ole vaikuttanut. Siteet ja kaikki muut on Oulussa, eikä minulla ole ollut hinkua siirtyä pelkän mitalin takia johonkin muualle, Laitinen vakuuttaa. Kokeneelle pelaajalle mitalilla olisi kuitenkin henkisesti iso merkitys. Kyllähän se olisi iso juttu. Mitali ei kuitenkaan ratkaise peliuraa, vaan pelaan niin kauan kuin pelaaminen on hauskaa, Laitinen kertoo. Antti Laitisen näkymät menestykseen OLS:ssa eivät ole kovin lohdulliset. Hinkua mitalin perässä siirtyä muualle ei kuitenkaan ole. Eniten pääsarjaotteluita ja SM-mitalit Ottelut Kaudet Mitalit 1. Vesa Koirikivi Jani Kosonen Jari-Pekka Lehtonen Mikko Lehto Timo Suonpää Jarno Hirvonen Jens Pedersen Pasi Kotilainen Markus Ketonen Vesa-Matti Virtanen Tapanilan Erän viime kauden pronssi nosti kummasti uskoa tähän lajiin ja siihen, että yllätyksiä voi tulla. Jos sopivasti sattuu kolme peliä voittamaan, niin on siellä neljän joukossa, Laitinen visioi. Hän toivoo mitalin osuvan vielä omalle kohdalle, eikä hän pelaisi salibandya, jos ei uskoisi menestykseen. Pelkkä pallon perässä juokseminen ei ole se juttu. Joku palkinto pitää olla tavoitteena. Laitinen kysyy lopuksi, montako peliä hänellä olikaan listan kärkipaikkaan asti ja alkaa nauraa. Pitää varmaan lopettaa ennen kuin olen mennyt kärkeen tuossa tilastossa. Täytyy sitten mennä vaikka SSV:hen täyttämään juomapulloja, että saa sen mitalin sieltä, Laitinen nauraa. 4 I 2007 SALIBANDY 7

8

9 Suurelle osalle pelaajista SM-kulta on Saavuttamaton unelma Suomen mestaruuden pitäisi olla jokaisen liigapelaajan suurin tavoite. Valtaosalle mestaruuspokaalin nostelu on haave, mikä ei toteudu. Eniten pääsarjaotteluita ilman mestaruutta Ottelut Kaudet Mitalit 1. Vesa Koirikivi Jarno Hirvonen Jens Pedersen Markus Ketonen Vesa-Matti Virtanen Jarkko Savenius Heikki Asikainen Miitri Jokitie Mikko Kohonen Roope Pietilä TEKSTI TIMO MÄKYNEN KUVAT SSBL I lman mestaruutta vuodesta toiseen tavoitelleiden listakärjestä löytyy Happee-taustaisia pelaajia. Yli kolme sataa ottelua pelanneista Jarno Hirvonen ja Jens Pedersen olivat mukana vielä päättyneellä kaudella. Hopea vaivanpalkkana Jens Pedersen ilmoitti viime kauden seuralleen Trackersille hyvissä ajoin, ettei aio jatkaa sen riveissä. 13 kautta liigakautta nähnyt ja Tanskan maajoukkueessakin esiintynyt maalivahti ei ehkä jatka uraansa enää, kun menestyskin on häntä karttanut. Takana on monta pitkää runkosarjaa. Olen miettinyt, että pitäisi antaa aikaa muullekin kuin salibandylle. On tapahtunut tietynlainen loppuun palaminen, rappustreeneistä omaksi ilokseen juoksemasta tavoitettu Pedersen kertoo. Kaudet tuntuvat pitenevän pelaajan pääkopassa, jos menestystä ei tule. Osasyyksi lopettamismietteille voi ottaa sen tosiasian, että Suomessa eniten pääsarjaotteluita pelannut maalivahti ei saavuttanut kuin yhden hopeisen mitalin. Se tuli keväällä 2005, jolloin Mika Kohosen johdolla taistellut Happee taipui SSV:lle finaaleissa voitoin 1-3. Saavuttamaton mestaruus ei kuitenkaan jää kaivelemaan. Olen onnellinen niistä finaaleista ja hopeasta Happeen kanssa, neljän kauden happeelainen vakuuttaa. Kuluneella kaudella Trackersin kakkosmaalivahdiksi pudonnut Pedersen oli mitalin syrjässä kiinni. Ja kokemassa pronssiotteluhäviötä Tapanilan Erälle. Mestaruus on jäänyt pääkaupunkiseudulle yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lähtien. Pääkaupunkiseudulla menestytään vuodesta toiseen, mutta en ole silti syttynyt idealle pyrkiä sinne pieneen rooliin menestyvään joukkueeseen. Pääkaupunkiseudullakin on tusinan verran maajoukkueveskareita, joten se ei ole ollut vaihtoehto, 308 ottelun Pedersen heittää. Jens Pedersen vakuuttaa että pelivuosilta jää hyvät muistot, vaikka kruunu puuttuukin. Jarno Hirvonen, jos kuka, osaisi arvostaa SM-kultaa. Yhden pronssin Hirvonen Pederseniä kolme peliä enemmän pelanneella Jarno Hirvosella on plakkarissa vain yksi SM-pronssi. Toiseksi eniten liigapelejä ilman mestaruutta pelannut Hirvonenkin miettii uraansa. Menestymisen takia yleensä pelataan. En ole tehnyt seuravaihtoja mitalien voittamisen perusteella. Muut syyt ovat tärkeämpiä, omakotitaloa remontoiva Hirvonen kertoo. Kymmenen Happee-kautensa välissä Hirvonen matkusti pelaamassa SPV:n paidassa Seinäjoella kaksi kautta. Tuona aikana kasvattajaseura Happee selviytyi SM-finaaleihin. Itsellä oli silloin erittäin hyvä kausi Seinäjoella. Tietysti se vähän kaivelee, etten ollut mukana niissä finaaleissa, Hirvonen pohtii. SPV:ssä ja Happeessa joukkueet eivät ole kuuluneet mestarisuosikkien joukkoon. On henkisesti raskaampaa pelata joukkueissa, jotka eivät pärjää. Joskus kauteen lähdettäessä on jo tiennyt, ettei suurta menestystä ole tulossa, Hirvonen lataa. Mestariksi vähillä peliminuuteilla Toisesta ääripäästä, paljon voittaneista pelaajista puhuttaessa huomiota on herättänyt SSV:n Vilhelm Sandströmin käsittämätön kymmenen finaalin putki, jos hänen yksi Ruotsin kautensa lasketaan mukaan. Pedersenin ja Hirvosen monivuotinen seurakaveri Lasse Riitesuo kiteyttää asian lyhyesti. Ei mikään Sandström hopeasta tasajalkaa ilmaan hypi. Muille se voi olla kovempi juttu, Happeessa yhden hopean saavuttanut Riitesuo heittää. SM-mitaleita kahmineista kaikille ei ensimmäisenä tule mieleen nimi Timo Suonpää. Viidenneksi eniten pääsarjapelejä pelanneella Suonpäällä on seitsemän SM-mitalia. Keväällä SSV:ssä mestaruutta juhlinut Suonpää on viime vuosina tyytynyt varsin pieneen peliaikaan. Toiset hakeutuu menestyviin joukkueisiin. Jokelan Mikkokin lähti pääkaupunkiseudulle toissa vuonna. Toki hän voitti silloin mestaruuden SSV:ssä, mutta on viime aikoina ollut varsin pienessä roolissa, Riitesuo pohtii viime kauden Oilers-pelaajaa. Riitesuo nostaa myös esiin alakastin joukkueiden erilaiset tavoitteet. Karsinnatkin voi sytyttää ja jollekin se suurin voitto voi olla esimerkiksi playoff- tai liigapaikka, Happeen paidassa kevään karsinnat pelannut Riitesuo lopettaa. 4 I 2007 SALIBANDY 9

10 Alligaattorit palaavat Josbaan Josba lähtee tulevaan kauteen aiempaa pienemmällä pelaajaringillä, johon kuuluu vain 19 kenttäpelaajaa. Joukkue on viime kautta kokeneempi, kun joukkueeseen palaavat Sveitsistä Tatu Väänänen ja Esa Jussila. TEKSTI TIMO MÄKYNEN KUVAT DAMIAN KELLER/UNIHOCKEY.CH J osba koki kovan kolauksen, kun se menetti ykkösmaalivahtinsa Markus Suntilan Hämeenlinnan Trackersiin. Vielä toukokuun lopussa ykkösmaalivahti oli lukuisista neuvotteluista huolimatta hakusessa. Josbassa eivät jatka ainakaan Lari Lähdesmäki, Juho Moilanen, Antti Tahvanainen, Timo Kettunen, Antti Kuronen ja Pasi Laitinen. Miikka Hulmi on polvesta poikki menneen ristisiteen takia pitkään poissa Josban kokoonpanosta. Jussilan selän kunto on arvoitus Uusia tulijoita ovat junioreista nostettujen pelaajien lisäksi nopea Sami Matikainen SPV:stä, viiden mestaruuden Jani Kosonen SSV:stä sekä maajoukkuepelaajat Esa Jussila ja Tatu Väänänen Sveitsin Alligator Malansista. Tatu Väänänen on Josban puolustuksen ehdoton johtohahmo ensi kaudella. Paluu Suomeen on ollut jossain määrin mielessä heti ensimmäisestä Sveitsin päivästä lähtien. Nyt asiat loksahtivat kaikin puolin paikoilleen. Yksi suuri syy paluuseen on koti-ikävä, enkä tarkoita pelkästään äitimuorin pöperöitä ja kavereita, vaan myös halua pelata Salibandyliigassa, Jussila kertoo. Lähdin alunperin Suomesta vuodeksi pois, joten paluu oli jo aiemmin tiedossa. Halu aloittaa opiskelut Joensuun Ammattikorkeakoulussa on yksi osasyyllinen. Perheeseen kesällä syntyvän tulokkaan kanssa puuhailu vie varmaan loput salibandyn ulkopuolisesta ajasta, Väänänen miettii. Maalivahtitilanteen lisäksi Josban toinen iso, tai pitkä kysymysmerkki on omien poikien paluussa. 194-senttiseltä Jussilalta leikattiin maaliskuussa selästä välilevytyrä. Lääkäri laittoi minut suoraan leikkauspöydälle, sillä odottamisella olisi voinut olla erittäin vakavia seuraamuksia. Tarkasta paluusta ei ole tietoa ja on mahdollista, että pelini salibandyn huipulla on pelattu. Mikäli kaikki kuitenkin etenee odotetusti, niin kentälle pääsen syyskuun aikana. Huippukunnon takaisin saaminen vie vielä useita kuukausia enemmän, Jussila pohtii. Muistikortti täyteen Joensuuhun palaa kentän ulkopuolisia asioita oppinut kaksikko. Nämä kulinaristit erottuvat uusien Joensuun toria kiertävien tuunattujen autojensa lisäksi myös muista tuliaisista. Essillä on raclette-grilli ja Tatulla fondue-kattila. Väänänen ei vuoden aikana koe kehittyneensä niin paljon kuin Jussila kolmen Suisse-kauden aikana. Vuodesta jäi käteen lähinnä kentän ulkopuolisia asioita, kuten kieli, maan tavat ja henkisellä puolella on tullut eniten kasvamista. Sählyn parista onkin vaikeampi löytää kyseisiä asioita. Ainakin paikalliset pelaajat ja tavat miten he pelaavat, ovat jääneet muistikortille. Niitä on hyvä käyttää sitten kansainvälisissä peleissä hyväkseen, Väänänen luettelee. Jussila voitti toisella kaudellaan Sveitsin Mestaruuden. Ensimmäiset kaksi Alligatorkautta hän sai pelata kahden huikean pelimiehen, Martin Olofssonin ja Mathias Larssonin rinnalla. Pelkästään heitä seuraamalla sain nostettua omaa tasoani. Melkein kolme vuotta Sveitsissä asuneena JATKUU SIVULLA SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

11 helikopter.nu Canadien annonser - Chase E.indd

12

13 JATKUU SIVULTA 10 minulle tuli siviilissä viikoittain eteen uusia asioita, jotka hoidettaisiin kotosuomessa täysin eri tavalla. Olen ottanut ihmisenä kohtuullisen suuria askeleita eteenpäin. Voin sanoa katsovani maailmaa ja elämää ylipäätään eri kantilta kuin kolme vuotta sitten, Jussila miettii syvällisesti. Ei enää sentteriksi Jussilan ollessa keväällä ratkaisupelien aikaan sivussa selkänsä takia Väänänen joutui ajoittain pelaamaan oudolla sentterin tontilla. Hän ei myönnä sen muuttaneen pelityyliä. Ei pelityyli ole mihinkään muuttunut, mutta Sveitsissä jouduin pelaamaan hiukan eri tavalla kuin olen tottunut ja kuinka olisin halunnut. Kun Essi oli poissa, niin jouduin pelaamaan paljon puolustusvoittoisemmin kuin ennen, koska kentällistasapaino ei ollut kovinkaan hyvää, Väänänen miettii. Sentterinä jouduin väkisinkin keskittymään paljon perusasioihin, enkä päässyt omasta mielestäni auttamaan joukkuetta niin hyvin kuin itse toivoin. Suomessa en joudu, vaan pääsen pelaamaan hyökkäävämpää salibandyä omalla tontillani. Tai ainakin toivon niin, hän heittää vinkkiä valmentaja Kettusen suuntaan. Kunhan Jussilan selkä saadaan kuosiin, Sveitsin mestaruus on, mutta SM-kultaa ei. Yli 190-senttisen Jussilan selän kunto on vielä arvoitus. Kettusen helmet Josban päävalmentaja Petri Kettunen on erittäin tyytyväinen Sveitsin paluumuuttajiin. Esa Jussila: Essi on yksi maailman parhaista senttereistä. Hän tuo meille kokoa, näköä, pelinäkemystä, ratkaisuvoimaa ja lisää joukkueen joka sektorille. Selän kunto on pieni arvoitus, mutta Sveitsin mestarina hän tuo myös voittamisen kulttuuria joukkueeseen. Esa Jussila Ikä: 27 Viime kausi: = 56 (Sveitsi) Aikaisemmat seurat: Alligator Malans (Sveitsi), Espoon Oilers, Josba, TPK Liiga: 147 ott = 188, 79 min Maajoukkue: 75 ott = 60, 18 min niin Josballa on mahdollisuus saada hänestä enemmän irti kuin aiempina Suomenvuosina. Kehitystä on tapahtunut henkisellä puolella, mutta töitä on tehty myös tekniikan ja fysiikan saralla. Omasta mielestäni olen tällä hetkellä paljon parempi pelaaja kuin silloin kun ulkomaankomennukseni alkoi, Jussila kertoo. Josba seurannassa Sveitsissä pelatessaan molemmat seurasivat Josban etenemistä Salibandyliigassa suurella mielenkiinnolla ja nettiyhteydet kävivät kuumina. Joskus tuli mietittyä vähän liikaakin, miten Josballa menee, kun omissakin asioissa olisi ollut ihan tarpeeksi mietittävää. Pettymys oli suuri, kun Josballa loppui pelit, Väänänen kertoo. Kaksikko on koko ajan ollut kärryillä Josban meiningistä. Tatun veli Petri kuului viime kaudella joukkueen parhaimmistoon ja hän nousi keväällä maajoukkueen fyysisten testien seurantaan yhdessä Juhani Tuomaisen ja Jussi Tahvanaisen kanssa. Josbalaisten kanssa on keskusteltu paljon menneen kauden peleistä. Josba pelasi runkosarjan loistavasti ja joukkueelle normaalisti tapahtuvia lipsahduksia ei päässyt sattumaan juuri lainkaan. Toisaalta ottelut muita kärkijoukkueita vastaan kääntyivät liian Tatu Väänänen: Edellisenä liigakautenaan Tatu oli sarjan paras puolustaja. Pallolliseen peliin hän on maailman luokan kaverina meille iso apu yhdessä Sami Matikaisen kanssa. Tatu ja Essi tuovat myös lisää yleisön ja median kiinnostusta. Tatu Väänänen Ikä: 23 Viime kausi: = 24 (Sveitsi) Aikaisemmat seurat: Alligator Malans (Sveitsi), Josba, SBS Eno Liiga: 122 ott = 116, 49 min Maajoukkue: 34 ott = 23, 10 min usein vastustajalle, Jussila tietää. Jussilasta toiminnanjohtaja Tulevan kauden joukkueesta kaksikolla on selvät visiot. Joukkue näyttää erittäin iskukykyiseltä. Meillä on palikat pelata erittäin nopeaa, taitavaa ja tappavan tehokasta salibandya, Jussila sanoo. Väänäsen mukaan joukkue näyttää erittäin hyvältä tähän mennessä, vaikka maalivahtitilanne onkin pienoinen kysymysmerkki. Muutamia kysymysmerkkejä on vielä ilmassa, mutta joukkue on erittäin paljon kokeneempi kuin moneen vuoteen, Väänänen pohtii. Väänänen suuntaa Joensuuhun vasta elokuun alussa. Sitä ennen hän tekee hommia Alligaattorien kanssa sekä itsekseen. Jussilan muuttokuorma saapuu Joensuuhun neljästoista kesäkuuta iltapäivällä. Jo illalla olen mukana muonavahvuudessa. Oma treenaaminen on selkäleikkauksen jäljiltä aika lailla rajoitettua, mutta tulen olemaan mukana jokaisissa treeneissä, paluumuuttaja Jussila lupaa innokkaana. Jussila ja Väänänen haluavat omalla pelillisellä esimerkillä johtaa Josban hienoon kauteen ja menestyksen myötä saada pohjoiskarjalaiset ihmiset lehtereille kannustamaan oman kylän poikia. Jussila ei tyydy Josbassa pelkkään pelaamiseen, sillä hän tulee toimimaan myös seuran toiminnanjohtajana. Hänen vastuualueisiinsa kuuluvat muun muassa uusien yhteistyökumppaneiden hankkiminen, junioritoiminnan kehittäminen ja ottelutapahtumien organisointi. Siitä lähdetään, ettei toimintani tule olemaan puuhastelua, vaan tavoitteena on tuoda oma vahva osaamiseni myös seuran taustoille, Jussila visioi. 4 I 2007 SALIBANDY 13

14 Pelaajamarkkinoiden voittajat löytyvät Joensuusta, Tampereelta ja Turusta. Siirtoruletti pyörii taas TEKSTI JUSSI OJALA KUVAT CLASSIC, MARKKU HUOPONEN JA PETER FORSGÅRD S alibandyliigan pelaajamarkkinat ovat käyneet poikkeuksellisen kuumina tänä keväänä. Ensi kaudella sarjassa kirmaa muutamia kovia paluumuuttajia, mutta siirtoruletissa nähtiin myös muutamia yllättäviä loikkauksia. Siirtojen myötä voimasuhteet muuttuvat ensi kaudeksi jonkin verran, mutta näyttää edelleen siltä, että yksi on ylitse muiden. Mikko Kohonen kyllästyi Happeen taaperrukseen ja vaihtoi SPV:n puolelle. TPS ja Josba vahvistuivat TPS:n ja Ray Backmanin haaviin ui muutama iso kala. Jonossa laukkunsa Turkuun pakkasivat Markus Olkkonen, Kari Koskelainen ja Janne Louhelainen. Näin ollen turkulaisilla on kasassa HIFK:n vanha ykkösnyrkki Olkkonen, Koskelainen ja jo edellisen kauden joukkueessa pelannut Riku Kekkonen. Hankinnat tuovat taitoa ja sitä kautta ratkaisuvoimaa. Kyllähän nämä jätkät tulevat saamaan kohtuullisen paljon vastuuta, TPS:n käskyttäjä Ray Backman kertoo. Petri Kettunen sai ilomielin vastaanottaa Joensuuhun sarjan kovimmat paluumuuttajat: Tatu Väänänen ja Esa Jussila palasivat Sveitsistä kotikonnuilleen vahvistamaan Josbaa. Myös Seinäjoella oltiin hereillä, kun Tommy Koposen harras klaani sai haalittua huippuvahvistus Mikko Kohosen Jyväskylästä sekä lupaavan Jyrki Holopaisen Oulusta. Varsinkin pikku-kohosen hankinta nostaa pesäpallokaupungin joukkueen osakkeita tuntuvasti. SSV:n tämän kauden Erä-kaappaus oli kapteeni Tom Strömsten. Petri Widgrén, Juuso Kiviharju ja Tero Karppanen ovat ensi kauden classiclaisia. Classic nappasi Karppasen Passo Peltolan leirissä tehtiin kovaa tulosta kevään siirtomarkkinoilla. Hopeajoukkueen riveihin saatiin haalittua monta pätevää peluria. Kirkkaimpana tietenkin Tero Karppanen, joka osoitti viime kaudella, että on edelleen kova luu liigassa. Lisäksi joukkueeseen liittyivät muun muassa Ville Lahdensuo, Juuso Kiviharju ja Petri Widgren sekä Pirkkalan väriläiskä V-M Koivunen. Hankinnat tuovat leveyttä joukkueeseen. Lisäksi uudet pelaajat ovat siinä mielessä upeita, että he ovat kaikki joukkueur- heilijoita, jotka tuovat omalla esimerkillään uutta puhtia toimintaan, Classicin päävalmentaja Pasi Peltola toteaa. Classicin poikkeuksellisen kova vahvistuminen tylsytti Mansen paikalliskamppailutilanteen. Classic kävi Karppasen ja Kiviharjun osalta naapurijoukkue Gunnersin laarilla. Lisäksi G ei saanut takaisin kovasti tavoittelemaansa maalivahti Pekka Niemistä, joka suuntasi Tukholman AIK:n riveihin. Näin ollen Gunnersilla on ainakin ennakkoasetelmien mukaan ensi kaudella selkeä kaupungin kakkosjoukkueen leima. SSV karkaamassa Liigan kärjen osalta tilanne näyttää surulliselta. Toki Classic vahvistui ja Joensuuhun saatiin kovia paluumuuttajia, mutta näyttää siltä, että SSV omaa kohtuuttoman hyvän materiaalin tähän sarjaan. Merkittäviä lähtijöitä oikeastaan ei ollut ja uusia naamoja ovat Tero Tiitu, Toni Lötjönen, Tom Strömsten ja Jarkko Lappalainen. Lisäksi Kari-Matti Ratsula palaa ristisiteen paukahtamisen jälkeen taas ruotuun. Varsinkin Tiitu, Strömsten ja Ratsula tuovat oleellisen lisän hallitsevan mestarijoukkueen riveihin. Valitettava totuus on, että muut joukkueet kilpailevat ensi vuonna vain sijasta kaksi, maajoukkueen ja Oilersin päävalmentaja Petteri Nykky heittää. Todennäköisesti Nykky ei ole kovin kaukana totuudesta. Ensi kaudella saatetaan nähdä ehkä vieläkin tylsempi loppuratkaisu kotimaisen kauden osalta kuin tänä vuonna. Toisaalta, nyt jos koskaan, SSV:llä on mahdollisuus pokata vihdoin haluttu Eurooppa cupin voitto. 14 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

15 Sarjat: Miehet, naiset, seka, firma, tytöt ja pojat alle 16-v. Hinnat: Aikuisten sarjat 50 / joukkue Nuorten sarjat 25 / joukkue Lisätietoja: Pvm Paikkakunta Järjestävä seura Yhteyshenkilö TOUKOKUU la Tapanila, Helsinki Tapanilan Erä Jari Oksanen la Hyvinkää Sport Club Hyvinkää Päivi Talliniemi KESÄKUU la 9.6 Vantaa, Tikkurila Tikkurilan Tiikerit Yrjö Kokljuschkin su Valkeakoski WFT Jarkko Petäjistö la Lappeenranta Barbaarit ry Ville Hyyryläinen la Ylivieska SC Haapajärvi Janne Männikkö la Joensuu Lihamylly Jouni Laakkonen SU KERAVA KERAVAN BANDY ANTTI MÄÄTTÄ la Varkaus Varkauden Tarmo Petri Lappi Turnauksessa tuotantotiimi mukana Oikeudet muutoksiin pidätetään. HEINÄKUU la 7.7. Mäntyharju Mäntyharjun Virkistys Tapani Penttinen LA 7.7. KOKKOLA NIBACOS JANI KOIVISTO LA NOKIA KOSBY VESA KOIVU PE PIETARSAARI JEPPIS JARI LEPPÄKANGAS la Orivesi SC Läsimäki Vesa Koskinen la Kotka SBS Kotka Jarno Eväkoski LA TURKU FBC TURKU ANTTI VÄÄRI la Hankasalmi SPV Tommy Koponen la Juupajoki SB Juju Jari Pulkkinen ELOKUU la 4.8. Naantali SB Naantali Lauri Laakso la 4.8. Rovaniemi RSB-Team Sanna-Maria Iivarinen LA 4.8. KUOPIO KSS VILLE PUNKKI la Savonlinna Top Team Kirsi Paunonen SU HELSINKI, KÄPYLÄ HIFK JOUNI RITARI LA TAMPERE CLASSIC SAMI NYMAN la KAMPINTORI, HELSINKI FINAALI

16 Oulussa liigaseuralle riittää haasteita Petri Turunen myöntää sen suoraan. Oulun Luistinseuran liigasalibandyn vetäminen tuntuu joskus kivireen kiskomiselta. Siitä huolimatta OLS-Salibandyn toiminnanjohtaja ja liigajoukkueen avainpelaaja jaksaa luottaa salibandyn tulevaisuuteen pohjoisessa. TEKSTI JA KUVA SAMI KORKALA Näen viiden vuoden kuluttua OLS:n menestyvänä junioriseurana. Liigajoukkueelle tulee kyllä menestystä sitä myötä, Turunen sanoo. Siinäpä se. Jos OLS:n junioreista putkahtelisi hyviä liigatason pelaajia edes silloin tällöin, seura voisi olla liigapöydässä muutakin kuin armopalojen popsija. OLS on yltänyt syksyllä 2000 alkaneella liigaurallaan parhaimmillaan kuudenneksi, mutta tippunut joka kerta pudotuspeleihin päästyään ensimmäisellä kierroksella. Tänä keväänä OLS säilytti sarjapaikkansa karsintojen kautta lyömällä jyväskyläläisen SC Bluesin voitoin 3-1. OLS:lla on selvät suunnitelmat: profiilia nostetaan panostamalla juniorivalmennukseen, ei muualta hankituilla pelaajilla, joita on muutenkin hankala saada Ouluun. Kärppien haaskalla nokkijoita Jääkiekon suurseura Oulun Kärppien sydänmailla toimiva OLS saa hoidettua talouten- sa hyvin, vaikka Kärpät tuleekin turhan usein vastaan sponsoreita hankittaessa. OLS:n lisäksi rääppiäisissä ovat seudun pääsarjaseuroista Kempeleen Lentopallo, Kärppien naiset, kaukalopalloliigan RB-Oulu sekä OLS:n ja Oulun Palloseuran jääpallojoukkueet. Myös pitkään alamaissa ollut Oulun jalkapalloilu saa rahan virtaamaan AC Oulun liigapaikan myötä. AC Oulu saattaa nostaa ensi kaudella budjettinsa jo yli miljoonan euroon ja kakkosesta nousua havitteleva Oulun Palloseuran jalkapallokin pelaa lähes euron pontimilla. OLS:n salibandyliigajoukkueen budjetti oli menneellä kaudella euroa ja pysyy samansuuntaisena myös ensi kaudella. Onneksi monet sponsorit ovat pysyneet meillä jo vuosia. Menestys olisi varmaan ainoa lääke siihen, että budjettia saisi kasvatettua, Turunen pohtii. Viime kaudella liigaseurojen budjetti oli keskimäärin reilut euroa, mutta kasvun merkit ovat ilmassa. Keskiarvo saattaa nousta ensi kaudeksi jopa lähelle euroa. Meille tulee hotelliöiden ja ruokailujen takia enemmän matkalaskua kuin muille seuroille, Turunen muistuttaa. Emäseura on hyvä selkänoja OLS:n rahoituskuvio poikkeaa hieman tavanomaisesta. Osa rahoista tulee koko monilajiseuran yhteisiltä sponsoreilta ja osan liigajoukkueen budjetista vastaava Turunen kerää itse. Liiga-OLS saa myös siivunsa OLS:n bingotoiminnan tuotoista. OLS:n rahanjakohierarkiassa etusijalla ovat ainakin tällä hetkellä jääpallo ja jalkapallo, Turunen tietää. Esimerkiksi harrastajamäärien perusteella salibandy kuuluisi ehdottomasti jääpallon edelle, mutta asiaa päättävissä lienee monia jääpalloon rakastuneita. Salibandyn erikoisseura Pöllöt siirtyi OLS: n alaisuuteen vuonna Salibandymiesten ei ole tarvinnut katua Luistinseuraan pesimistä, sillä vakaa ja vanha OLS tarjoaa menestyksen patinoiman nimen ja toimistotilojen lisäksi myös kirjanpitopalvelut ja mielenrauhan taloudellisesti. OLS:n takana on nimittäin varakas säätiö, joka turvaa seuratoiminnan jatkumisen. Siitä huolimatta kaikissa OLS:n lajeissa mennään talouden ehdoilla. OLS on ollut olemassa 127 vuotta ja tulee olemaan varmasti toiset 127. Kyllä tässä seurassa on hyvä olla, Turunen toteaa. OLS:n lajeihin kuuluu salibandyn, jalkapallon ja jääpallon lisäksi myös keilailu. Unohdetut ikäluokat Tarvittiin pitkä ja tuikeakatseinen nuorimies Imatralta piiskaamaan OLS:n junioreista tarpeeksi hyviä Suomen huipulle. Jerry Ruhasen monivuotiset oppipojat ottivat vuosituhannen vaihteessa B-poikien SM-hopeaa ja A-poikien SM-pronssia. Antti Laitisen (s.1978), Mikko Helasen (1980) ja Jukka Kinnusen (1980) jälkeen pelaajatuotanto on kuitenkin ollut luvattoman heikkoa. Suoraan sanottuna omista ikäluokista ei ole tullut liigajoukkueeseen yhtään vastaavan tason pelaajaa, Turunen toteaa. yksilölliset ja kotimaiset seura-asut tilauksesta peliasut colleget ja t-paidat silkki- ja sublimaatiopainatukset Kysy tarjoustamme! Itkonniemenkatu 65, PL 185, Kuopio Marja Rönkkö Puh. (017) GSM , fax vaatetus.myynti@kevama.fi Vaatetusosasto w w w. k e v a m a. f i 16 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

17 tamassa seuran salibandyn harrastajamääriä dramaattisesti. Päättyneellä kaudella OLS:lla oli 704 salibandyn pelaajaa, eli kasvua on kolmessa vuodessa tullut lähes 500 harrastajan verran! Harvaan asutun Pohjois-Suomen salibandy ponnistaa erilaisista lähtökohdista kuin etelämmässä. OLS:n täytyy perustaa kilpajoukkueita kaksi ikäluokkaa kohden, jotta joukkueille tulisi tarpeeksi kovia pelejä lähialueella. OLS on onnekseen tiedostanut ongelmansa ja tekee töitä niiden korjaamiseksi. Seurassa aloitettiin vajaat puolitoista vuotta sitten Tandem projekti, jonka tavoitteena on parantaa junioritoiminnan toiminnallista ja valmennuksellista laatua. Kymmenen hengen työryhmän ensimmäisinä konkreettisina tuloksina on nähtävissä viime syksynä valmistunut kattava, jokaiselle juniorille jaettu seuratoimintaopas ja Sinettiseura-projekti. Petri Turunen pyörittää Nuori Suomi -sinetillä palkittua OLS:n salibandytoimintaa. Vanhempien juniorijoukkueidenkin menestys on myös taantunut uhkaavasti. Syyttävä sormi osoittaa seuratyön ja juniorivalmennuksen suuntaan, sillä harvalla valmentajalla löytyy tarpeeksi tietotaitoa viedä pelaajia aidosti eteenpäin. Toisaalta moni juniorivalmentaja on jättänyt kouluttautumisen väliin, koska Oulun leveyksillä siihen ei ole ollut paljon mahdollisuuksia. Akateemista apua Pohjoisen salibandylle saattaa osoittautua merkittäväksi asiaksi Oulu-seutu urheiluakatemian lajiksi pääseminen. Akatemia, OLS ja Salibandyliitto mahdollistavat yhdessä päätoimisen lajivalmentajan saamisen Ouluun. Vielä emme osaa sanoa, onko akatemiavalmentaja myös ensi kauden liigajoukkueen valmentaja, Turunen kertoo. Elokuussa aloittavalta vielä nimeämättömältä akatemiavalmentajalta odotetaan panosta myös alueen valmentajien koulutukseen. Olisi hyvä, että joku koordinoisi juniorivalmennusta, eli katsoisi, että joukkueiden harjoituksissa tehtäisiin oikeita asioita, Turunen sanoo. Huipputason salibandyvalmentajia ei ole Oulun seudulta juuri Ruhasen jälkeen kasvanut. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten Mika Mäkelän johtama OLS joutui karsintoihin, mutta Ruhanen palasi keväällä pelastajaksi. Osaamisvajeesta kertoo sekin, että pelkästään Joensuusta olisi kelpuutettu ainakin puolikymmentä miestä OLS:n viime kauden päävalmentajaksi. Loppujen lopuksi tehtävän hoitivat Ruhasen oppipoika Kaapo Rossi ja pelaajauransa lopettanut Toni Tevio. Onneksi Rossi ja Tevio kasvoivat kauden aikana liigavalmentajiksi, Turunen huokaa. Valmentajapari ei tiettävästi jatka OLS:n edustuksen penkin takana. Huimaa kasvua OLS:n salibandy vastaanotti toukokuun viimeisenä lauantaina Nuori Suomi -sinetin 16. salibandyseurana Suomessa. Sinetin saaminen oli siksikin hieno juttu, että se edellyttää selkeän toimintasuunnitelman, Turunen näkee. Turunen on saanut järjestettyä Ouluun salibandyn Leijonaliigan eli kaupunginosajoukkueiden sarjan. Se on osaltaan ollut nos- Pelaajia vaikea saada OLS:n managerina kaksi viime kautta toiminut Jussi Tolonen tietää tarkalleen, kuinka vaikeaa tai mahdotonta huippupelaajien värvääminen Ouluun on. Muutamia pelaajia ei saatu tänne isolla rahallakaan, Tolonen virnistää. OLS oli liigauransa alussa hankkimassa Janne Tähkää Ouluun, mutta toistaiseksi nimekkäimmät Ouluun tulleet pelaajat ovat muutamia vuosia sitten pelanneet Jori Isomäki, Juhani Salo, Tommi Ahola ja Johnny Ojala. Vasta nyt olen alkanut ymmärtää, kuinka kovan työn entinen manageri Jarkko Sarpola teki aikanaan OLS:n eteen. Häneltä oli todella kova temppu saada Ojala ja Isomäki tänne edes keikkapelaajiksi, Tolonen viittaa kauteen OLS on yleensä hankkinut Ouluun saaduille pelaajille tarvittaessa opiskelu- tai työpaikan. Pelaajista on pitänyt hankkia tietoa monelta suunnalta, sillä ei tutuille firmoille viitsi tarjota huonoa työntekijää, Tolonen pohjustaa. Manageri on saanut olla parina keväänä puhelimessa enemmän kuin moni on kokonaisen vuoden aikana. Esimerkiksi valmentajan metsästäminen vuosi sitten oli aikamoista soittelua. Se oli niin sanotusti puhelinpainotteinen kevät, Tolonen naurahtaa. Viime kaudeksi OLS teki rohkean linjauksen. Pelaajia hankitaan pääsääntöisesti lähialueelta tai parinsadan kilometrin säteeltä Pelaajien värvääminen kauempaa on oikeastaan ajan ja resurssien haaskaamista. Täällä on palkkamurhaajien sijaan parempi keskittyä nuoriin pelaajiin, Tolonen sanoo. 4 I 2007 SALIBANDY 17

18 Petri Turusen vaativa kaksoisrooli Puuha-Pete & Turusen pyssy Suomessa harva voi sanoa saaneensa salibandysta ammatin, mutta Oulun Luistinseuran Petri Turusen kohdalla se on täyttä totta. Turunen, 30, vetää kaksoisroolia OLS:n salibandyn toiminnanjohtajana ja liigajoukkueen tehohyökkääjänä. Onko molempien tehtävien menestyksekäs hoitaminen mahdollista? TEKSTI SAMI KORKALA KUVA PETER FORSGÅRD Täytyy myöntää, että välillä kauden aikana on raskasta, Turunen sanoo. Oululaisille jokainen vieraspelimatka on pitkä tai kohtalaisen pitkä. Yöhuoltamot tulevat OLS-pelaajille tutuiksi. Viikkopelit eivät tosin yleensä ole Joensuuta kauempana. Viikolla täytyy tietysti lähteä töistä puolilta päivin. Turunen käy siis pyörittelemässä toimistolla papereita vieraspelipäivän aamunakin. Toiminnanjohtaja ei halua nähdä ahkeraa matkustamista pelkkänä miinuksena. Voi sen ajatella niinkin, että joukkuehenki on loistava juuri siksi, koska olemme niin paljon yhdessä, Turunen näkee. Ja matkustamisen rasittavuushan on kiinni pääkopasta. Siinä missä monilla työpaikoilla pyydellään lakki kourassa vapaata pelien takia, OLS:n toimistolla ymmärretään tietysti täydellisesti harrastuksen rasitteet. Esimerkiksi samalla toimistolla työskentelevä OLS:n seurajohtaja ja jääpallolegenda Samuli Niskanen pelaa itsekin työnsä ohella OLS:ssa. Päätoimisia tekijöitä tarvitaan Turunen hankittiin kahdeksan vuotta sitten Kuopion Welhoista OLS:n divarijoukkueeseen nostamaan oululaiset liigaan. Muutamassa vuodessa maalitykki Turusesta tuli seuran salibandyn tärkein hahmo. Hän on ollut OLS-Salibandyn toiminnanjohtajana elokuusta 2004 lähtien. Toimenkuvaa voi sanoa kattavaksi, sil- lä Turusen vastuulla on tavallisten toimistotöiden ja toiminnan kehittämisen lisäksi junioreiden ja liigajoukkueen budjetin kerääminen sekä valvonta. Toimiston pyörittämisessäkin on työtä, sillä yli 40 joukkueelle täytyy hoitaa vuorot, valmentajat ja muut, Turunen sanoo. Turuselle tekee pian seuraa toinen päätoiminen salibandytyöntekijä, sillä edustusjoukkueen pelaaja Jukka Kinnusta ollaan nimittämässä salibandyn junioripäälliköksi. Nykypäivänä päätoimiset työntekijät ovat mielestäni ainoa tapa kehittää seuratyötä. Oto- ja talkoohommat eivät toimi enää 2000-luvun seuratoiminnassa. Työltä ja perheeltä ei jää enää aikaa eikä virtaa toiminnan kehittämiseen. Jopa kaikkien tärkeimmät asiat, kuten valmentajien koulutus voivat jäädä tekemättä, Turunen kommentoi. Managerina kaksi viime kautta toiminut Jussi Tolonen keskittyy ensi kauden opintojensa päättämiseen, eikä jatka toimessa. Toloselle kuuluneet pelaajahankinta, ottelutapahtumista vastaaminen ja mediayhteydet hoidetaan jatkossa uudella tavalla. Kokoamme muutaman hengen tiimin, joka hoitaa näitä asioita, Turunen sanoo. Rooli vaihtuu paidan mukana Turunen voisi varmasti halutessaan vaikuttaa valmentajien päätöksiin, mutta hän unohtaa toiminnanjohtajan roolin pukukopissa. Esimerkiksi kuluneen kauden loppupuolella Turunen siirtyi mukisematta pakiksi, kun joukkueen etu sitä vaati. Harva 37 maalia yhdellä kaudella pyssyttänyt tuskin edes ajattelee tekevänsä puolustajan töitä. Turunen mainitsee suosikkipelaajakseen KalPa:n jääkiekkojoukkueen legendaarisen maalitykin, Kultaranne Jouni Rinteen. Turuselle on vaikeampi keksiä vastaavaa lempinimeä, sillä hän kylvää tuhoa usein erikoisen kovalla rystylyönnillä. Turusta on vaikea mahduttaa savolaisista luotuun stereotypiaan. Hän ei kiertele, vaan laukoo vaikeatkin asiat suoraan ja kaunistelematta. Kentät vähissä Oululaisten laji-ihmisten täytyy jatkossa vaatia parempaa, sillä salibandyn olosuhteissa tapahtuu kesän aikana aikamoinen myllerrys. Paikallinen liikuntakeskus muuttaa toimintaansa kuuden salibandykenttänsä kustannuksella, joten kentistä on jatkossa entistä kovempi pula. OLS:n toimisto on samassa rakennuksessa kuin kyseinen liikuntakeskus. Paineet ovat nyt kaupungilla. Oulussa ei ole OLS:n kotisali urheilutalo mukaan lukien yhtään täysimittaista salibandykenttää. Kaupunkiin päin täytyy olla yhteydessä. Salibandyn suosion kasvu on yllättänyt kaikki, Turunen sanoo. 18 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

19

20 Kun laiva kellahti Tämä ei ole tarina tuhkimoista, ei prinsessoista eikä liiemmin menestyneestä liigajoukkueesta. Tällä kertaa vain kävi toisin. Menestyksen virtaan puhallettu kaarnalaiva keinahti, ja kapteeni upposi muun miehistön mukana. TEKSTI PETRI MANNINEN, Happeen kapteeni KUVA MIKA HILSKA K evät Jyväskylässä elettiin jännittäviä aikoja. Kevään 2005 finaalijoukkueen hajoamisen aiheuttama menestyskrapulavuosi oli kärsitty ja sarjapaikka säilytetty karsintojen kautta. Seuran taustaryhmä manageri Pasi Heinosen johdolla lähti rakentamaan uutta voitokasta ajanjaksoa. Happee teki mittavat yhteistyösopimukset keskisuomalaisten yritysten kanssa, mikä teki mahdolliseksi uuteen joukkueeseen satsaamisen. Papu Sintonen oli ensimmäinen palanen tilkitsemään joukkueen vuotavaa alakertaa, sotaratsut Jarno Hirvonen ja yllekirjoittanut päättivät palata tuttuun ympäristöön. Kun runkopelaajat Mikko Kohosen johdolla jatkoivat sopimuksiaan vuodella, oli uudella päävalmentajalla Juha Hirvosella kovat valtit käsissään, hihoista puhumattakaan. Usko tulevasta, toivo paremmasta, rakkaudesta lajiin. Näillä lähdimme tekemään kautta K esäkauden harjoittelu sujui melko mallikkaasti ja menestyksen kauteen valmistautunut joukkue lähti lajiharjoittelukauteen luottavaisena. Uskottiin, että perinteiset oman kylän pojat löytävät toisensa vanhaan malliin ilman suurempaa pelitavan muokkausta. Uskottiin myös, että uuden valmentajan tuomat uudistukset sopivat vapautuneeseen Petri Mannisen (keskellä) kausi Happeen kapteenina oli tuskien taival. Virkaveli HIFK:sta Yrjö Taajamaa ja erotuomari Rainer Ehro lohduttelevat. hyökkäyspeliin tottuneeseen joukkueeseen ongelmitta, ja tuovat peliin tuoretta virtaa. Ensimmäiset vastustajat olivat Oilers ja SSV. Pisteittä jääminen kovassa seurassa ei ollut yllätys, mutta syksyn tahti jatkui samana vastustajasta huolimatta. Yhteistä säveltä pelaamiseen ei löytynyt. Pelaamisen ilo ja rentous olivat asioita joita haettiin, mutta tapaa niihin ei löytynyt meidän maailmastamme. Tuska ja pelaamisen vaikeus näkyi katsomon yläriville asti, ja kannattajat alkoivat äänestää jaloillaan. M oni konkari alkoi pyörittää päässään vääriä asioita - haettiin ratkaisuja vaikeimman kautta. Joukkue unohti sen jaloista jaloimman, työn tekemisen merkityksen. Karsinnat olivat jälleen kohtalomme, ja unelma menestyksestä jälleen vuodeksi romuttunut. Päät painuivat polviin, ryhti lopahti, villejä tuuletuksia ei enää nähty. Kun rakkaus lajiin ja lajitoveriin alkoi olla koetuksella, oli aika rakentaa uutta köliä huojuvalle kaarnalaivalle. Toivo paremmasta oli tavoitteemme edelleen. Henkiinjäämispakettia rakennettiin uusvanhan valmentaja-analyytikon, Vesa Joutsimäen johdolla. Tavoitteemme on voittaa kauden viimeinen ottelu. Näin sanoi joku viisas joskus aikojen alussa. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kun kovahenkinen SBS Pori asettui vastaan karsinnoissa. Hikeä, verta, kyyneleitä mahtui tähänkin sarjaan. Nämä elementit käyttämällä saimme tarvittavan määrän uskoa, toi- voa ja rakkautta. Niitä joiden takia ihminen päivittäin töitään tekee, oli kyse arjesta tehtaan hihnalla, ammattilaisuudesta taalajäillä, tai sarjapaikan puolustamisesta Porissa. K audella Jyväskylässä pelataan jälleen salibandyliigaa. Uudet tuulet puhaltavat, nyt niiden täytyy osua jo purjeisiin. Tulevalla kaudella kovat joukkueet ovat jälleen kovia, suositus ennakkosuosikkien takana pelaaville on tarttua haasteeseen terveellä järjen käytöllä ja itsensä likoon laittamalla. Matematiikka ja historia voidaan unohtaa, ja keskittyä fysiikkaan, kemiaan, käyttäytymiseen ja huolellisuuteen. Loppuun itsensä polttanut hirvipaisti on katsellut myös omaa touhuaan kaukaloissa nyt useamman vuoden. Koskaan en ole vielä saavuttanut tasoa jonka olen halunnut, koskaan en ole lopettanut siitä unelmoimista. Olen tarkkaillut omaa ja ympärillä pyörivien tekemisiä. Salibandy on parhaimmillaan huippu-urheilua, mutta liian rankalla kädellä ei saa itseään loppuun polttaa. Listasin asioita, joiden kautta tulen jatkossa urheilijan uraani pitkälti rakentamaan. Listaa saa käyttää, mikäli hyväksi sen kokee. Parhaat neuvot kannattaa kuitenkin kysyä sellaiselta, jolla menestystä lajissa jo löytyy. 1. Realismi. Ole rehellinen itsellesi. Näe vahvuutesi, tunne heikkoutesi, koe kehityksesi niiden kautta. 2. Itsensä ylittäminen. Älä tyydy siihen mitä saat aikaan arkirutiinillasi. Riko rajasi ja katso mihin sitä kautta pääset. 3. Monipuolisuus. Monipuolista osaamisesi. Jos osaat laukoa, treenaa juoksemistasi. Jos olet vahva, kikkaile ja kisuttele. 4. Kärsivällisyys. Jos pohkeet ei ole viikon treenin jälkeen pumpissa, niin vika ei välttämättä ole painojen määrässä. 5. Palkinto. Älä ole liian rankka itsellesi. Joskus olet ansainnut vapaapäivän tai lightkolan. Jos teet työsi niin hyvin kuin olet voinut, ei se välttämättä joukkuelajissa aina näy tulostaululla tai pöytäkirjassa. 20 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA