TUTKIMUSRAPORTTI Nro VTT-R Putoamissuojaus pientalorakentamisessa. Tarja Mäkelä, Hannu Kauranen

Transkriptio

1 TUTKIMUSRAPORTTI Nro VTT-R Putoamissuojaus pientalorakentamisessa Kirjoittajat Tarja Mäkelä, Hannu Kauranen

2

3 Raportin nimi Putoamissuojaus pientalorakentamisessa Asiakkaan nimi, yhteyshenkilö ja yhteystiedot Asiakkaan viite Suojalaite Oy, toimitusjohtaja Martti Humppila puh , Projektin nimi Projektin nume- Ammattimaisen pientalorakentamisen putoamissuojauksen 7103/PIPUKE kehittäminen Raportin laatija(t) Sivujen/liitesivujen luku- Tarja Mäkelä, Hannu Kauranen 53 s s. liitteitä Avainsanat Raportin numero putoamissuojaus, pientalo, vesikattotyö, riskien hallinta VTT-R Tiivistelmä Ammattimaisen pientalorakentamisen putoamissuojauksen kehittäminen hankkeen (PIPUKE) päätavoitteena on ollut nykyistä käyttökelpoisempien putoamissuojausratkaisujen kehittäminen ottaen huomioon kiinteät ja henkilökohtaiset suojausratkaisut sekä pientalorakentamisen olosuhteet ja reunaehdot. Pientalojen putoamisturvallisuuteen on kaivattu lisää tietoa ja valmiiksi mietittyjä toimivia ratkaisuja ja menetelmiä sekä uusia innovaatioita. Putoamissuojauksessa keskitytään tässä oppaassa pientalojen vesikattotöihin. Putoamisturvallisuuden edellytyksenä on, että putoamisturvallisuus on mukana kokonaisvaltaisesti rakentamisprosessissa. Oppaassa on kuvattu putoamissuojausratkaisuja, putoamissuojaussuunnitteluprosessi uudiskohteessa ja vesikattosaneerauksissa, putoamissuojauksen toteutukseen osallistuvat tahot ja heidän tehtävänsä sekä putoamissuojausratkaisujen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Hankkeen toteutuksessa on tehty tiivistä yhteistyötä mukana olleiden yritysten kanssa. Keskeisinä menetelminä ovat kohdetyömaat, työpaja, kehittämistyö ja testaus. Hankkeen ohjausryhmässä ovat toimineet toimitusjohtaja Martti Humppila Suojalaite Oy, toimitusjohtaja Kaj Peltonen Vepe Oy Peltonen, yli-insinööri Jussi Markkanen Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola, turvallisuuspäällikkö Seppo Kumpulainen YIT Rakennus Oy, turvallisuuspäällikkö Antti Leino Skanska Oy, työsuojelupäällikkö Mikko Lemmetyinen NCC Rakennus Oy, pääluottamusmies Teppo Rautiainen NCC Rakennus Oy, myyntipäällikkö Jukka Torpakko Rautaruukki Oyj, kehitysinsinööri Santtu Mankki Lemminkäinen Katto Oy, tarkastaja Raimo Santikko Uudenmaan työsuojelupiiri sekä tutkija Tarja Mäkelä VTT. Hankkeen ovat toteuttaneet tutkija Tarja Mäkelä VTT:ltä ja päätoiminen tuntiopettaja Hannu Kauranen Tampereen ammattikorkeakoulusta. Hankkeen rahoitukseen ovat osallistuneet Työsuojelurahasto, Suojalaite Oy, Vepe Oy Peltonen, YIT Oyj, Skanska Oy, NCC Rakennus Oy, Rautaruukki Oyj ja Lemminkäinen Katto Oy. Luottamuksellisuus Tampere Allekirjoitukset Julkinen VTT, PL 1300, Tampere Jakelu: Yritykset, Tekijät Veijo Nykänen asiakaspäällikkö Tarja Mäkelä projektipäällikkö VTT:n nimen käyttäminen mainonnassa tai tämän raportin osittainen julkaiseminen on sallittu vain VTT:ltä saadun kirjallisen luvan perusteella. 2

4 Alkusanat Ammattimaisen pientalorakentamisen putoamissuojauksen kehittäminen hankkeen (PIPUKE) päätavoitteena on ollut nykyistä käyttökelpoisempien putoamissuojausratkaisujen kehittäminen ottaen huomioon kiinteät ja henkilökohtaiset suojausratkaisut sekä pientalorakentamisen olosuhteet ja reunaehdot. Pientalojen putoamisturvallisuuteen on kaivattu lisää tietoa ja valmiiksi mietittyjä toimivia ratkaisuja ja menetelmiä sekä uusia innovaatioita. Putoamissuojauksessa keskitytään tässä oppaassa pientalojen vesikattotöihin. Putoamisturvallisuuden edellytyksenä on, että putoamisturvallisuus on mukana kokonaisvaltaisesti rakentamisprosessissa. Oppaassa on kuvattu putoamissuojausratkaisuja, putoamissuojaussuunnitteluprosessi uudiskohteessa ja vesikattosaneerauksissa, putoamissuojauksen toteutukseen osallistuvat tahot ja heidän tehtävänsä sekä putoamissuojausratkaisujen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Hankkeen ohjausryhmässä ovat toimineet toimitusjohtaja Martti Humppila Suojalaite Oy, toimitusjohtaja Kaj Peltonen Vepe Oy Peltonen, yli-insinööri Jussi Markkanen Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola, turvallisuuspäällikkö Seppo Kumpulainen YIT Rakennus Oy, turvallisuuspäällikkö Antti Leino Skanska Oy, työsuojelupäällikkö Mikko Lemmetyinen NCC Rakennus Oy, pääluottamusmies Teppo Rautiainen NCC Rakennus Oy, myyntipäällikkö Jukka Torpakko Rautaruukki Oyj, kehitysinsinööri Santtu Mankki Lemminkäinen Katto Oy, tarkastaja Raimo Santikko Uudenmaan työsuojelupiiri sekä tutkija Tarja Mäkelä VTT. Hankkeen ovat toteuttaneet tutkija Tarja Mäkelä VTT:ltä ja päätoiminen tuntiopettaja Hannu Kauranen Tampereen ammattikorkeakoulusta. Raportin liitteenä olevat putoamissuojauksen mallisuunnitelmat on tehnyt insinöörityönään Teijo Tuominen Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hankkeen rahoitukseen ovat osallistuneet Työsuojelurahasto, Suojalaite Oy, Vepe Oy Peltonen, YIT Oyj, Skanska Oy, NCC Rakennus Oy, Rautaruukki Oyj ja Lemminkäinen Katto Oy. Erityiskiitoksen ansaitsevat hankkeen ohjausryhmä sekä yhteistyöyritysten henkilökunta hyvästä yhteistyöstä ja aktiivisesta osallistumisesta hankkeen toteutukseen. Hankkeen toteuttajat esittävät lämpimät kiitokset myös kaikille hankkeen kehitystyöhön, testaukseen ja muuhun toteutukseen osallistuneille henkilöille. Tämä opas on tarkoitettu sekä rakennuttajien, suunnittelijoiden että varsinaisten rakentajien käyttöön. Tampereella Tarja Mäkelä VTT Hannu Kauranen TAMK 3

5 Sisällysluettelo Alkusanat... 3 Keskeiset käsitteet kuvina Johdanto Taustaa Pientalorakentamisen erityispiirteet Vesikattosaneerauksen erityispiirteet Lainsäädäntö Putoamisvaarojen tunnistus ja riskien arviointi Vaarat uudisrakentamisessa Vaarat vesikattosaneerauksissa Vaarojen poistaminen ja riskin pienentäminen Putoamissuojaussuunnitteluprosessi Rakennusliikkeen putoamissuojaussuunnittelu Vesikattosaneerausten putoamissuojaussuunnittelu Putoamissuojausmenetelmät ja ratkaisujen valinta Kiinteät rakenteet Suojakaiteiden käyttöön liittyvät ongelmat ja virheet Henkilökohtaiset putoamissuojaimet Erityiskysymyksiä Vesikaton esivalmistus maassa Nojatikkaiden käyttö Putoamissuojauksen mallisuunnitelmat Koulutus Yhteenveto ja johtopäätökset Liitteet Kirjallisuutta

6 Keskeiset käsitteet kuvina Kattoristikon rakenne Suojakaide 5

7 Kelautuva tarrain Kiinnitys ankkuripisteeseen Tarrainmekanismi Vaijeri tai hihna Kiinnitys käyttäjän valjaaseen Kelautuvissa tarraimissa köytenä on vaijeri tai hihna, joiden pituus vaihtelee. Useimmiten tarrain on sijoitettava riippuvaan asentoon ja korkeammalle kuin työpiste. Varmista sallittu käyttötapa käyttöohjeesta. Kokovaljas Olkahihnat Kiinnityspiste selän puolella Rintahihna Säätö- ja kiinnityssolkia Vaihtoehtoinen kiinnityspiste etupuolella Reisihihnat 6

8 Kokovaljaassa voi olla köyden kiinnityspiste selässä tai rinnan edessä. Jos valjaassa on vyötärövyö, siinä olevia kiinnityspisteitä ei saa käyttää putoamisen pysäyttämiseen. Uusissa valjaissa putoamisen pysäyttämiseen tarkoitetut kiinnityspisteet on merkitty A-kirjaimella. Työkaluvyö, jota ei ole tarkoitettu putoamisen pysäyttämiseen Kelautuva tarrain Lyhyt liitoshihna, joka helpottaa tarraimen käyttöä EN471 mukainen työkalu- ja varoliivi Kokovaljas liivin sisällä Valjaan voi liittää myös työkalu- tai varoliiviin ja siihen on saatavissa varusteita työkalujen kuljettamiseen. Tässä kokonaisuuteen on liitetty myös pieni kelautuva tarrain. 7

9 Turvaköysi Liukutarrain Turvaköysi ja siinä liikkuva tarrain. Tarrain voi olla myös lukittavissa työasentoon, jolloin köyden varaan voi nojautua. Köyden vapaassa päässä on pääte, joka estää tarraimen luistamisen ulos köydeltä epähuomiossa. Köyden ja tarraimen yhteensopivuus tulee varmistaa. Nykäyksenvaimennin Nykäyksenvaimennuksen avulla pysäytysvoima rajoitetaan enintään 6 kn:iin. Liitoshihna, jossa on sisäänrakennettu vaimennin. Erillinen vaimennin, joka voidaan liittää putoamissuojausjärjestelmään. Vaimennus voidaan liittää myös muihin komponentteihin, kuten kelautuvaan tarraimeen tai liukutarraimeen, jolloin erillistä vaimenninta ei tarvita. 8

10 1. Johdanto 1.1 Taustaa Rakentaminen on toimiala, jolla työpaikkatapaturmia sattuu eniten Suomessa tapaturmataajuudella mitattuna. Rakentamisessa työpaikkatapaturmissa selkeästi yleisin poikkeama eli tapaturmatyyppi on putoaminen, hyppääminen, kaatuminen ja liukastuminen (poikkeamakoodi 50). Vuosina oli uudisrakentamisessa putoaminen, hyppääminen jne. -poikkeaman osuus 28 % ja muussa rakennustoiminnassa, johon korjausrakentaminenkin kuuluu, 22 %. Putoaminen, hyppääminen jne. poikkeaman yleisimmät välittömät aiheuttajat uudisrakentamisessa olivat kulkuväylät, alustat jne 44 %, siirrettävät tikkaat, tuet, rakennustelineet jne (13 %) sekä kiinteät portaat, katot, aukot jne. (10 %)./18 Rakennus- ja asennustyössä vuosina tapahtuneista kuolemaan johtaneista 74:stä putoamistapaturmasta oli tutkimuksen mukaan yli neljäsosassa putoamiskorkeus ollut alle 3 m. Työtavan valinnassa oli yli puolessa tapauksista ongelmia, eli henkilön virheellinen päätös. Putoamistapaturmiin tyypillisesti liittyi hallitsematon liike, horjahdus. Selvästi yleisimmät putoamispaikat olivat kulkutiet ja työnaikaiset telineet sekä katto. Tapausten tapaturmatekijöistä yli puolet liittyi organisatorisiin tekijöihin ja reilu viidennes työympäristöön. Organisatorisista menettelytavoista eniten tapaturmatekijöitä liittyi toimintatapoihin, työnjohtamiseen ja valvontaan sekä työnsuunnitteluun. Yli puolessa tapauksista puuttui kokonaan putoamista estävä suojakaide tai vastaava rakenne ja yli neljäsosassa tapauksista suojakaide oli puutteellinen. Henkilökohtaisia putoamissuojaimia käytettiin vain 3 %:ssa tapauksia, kahdessa kolmasosassa tapauksista niitä ei käytetty ja joka viidennessä tapauksessa ei ollut tarvetta käyttää henkilökohtaisia putoamissuojaimia eli taustalla oli väärän kulkutien tai työmenetelmän käyttö. Joka neljännessä tapauksessa oli kuitenkin työmaalla käytettävissä henkilökohtaiset putoamissuojaimet./16 Työntekijöiden kyselytutkimuksen tuloksista esille nousi laaja tietämättömyys työmaan putoamissuojaussuunnitelman olemassa olosta ja vain reilu kolmannes työntekijöistä oli saanut tietoa työmaan putoamissuojaussuunnitelmasta. Työntekijät suhtautuivat turvallisuusohjeiden noudattamiseen ja henkilökohtaisten putoamissuojainten käyttöön positiivisesti ja olivat valmiita korjaamaan putoamissuojausta puutteen havaitessaan sekä ilmoittamaan siitä työnjohdolle. Huolestuttavaa oli, että kaksi kolmesta vastaajasta oli valmis käyttämään irtotikkaita työalustana ja reilu 40 % vastaajista ei saanut käyttöönsä tarpeellisia työja suojatelineitä tai työmaan tasoilla ei ole suojakaiteita ja aukoissa aukkosuojia. Kolmannes heistä ei osannut mielestään käyttää henkilökohtaisia putoamissuojaimia ja vain puolet oli saanut opastusta henkilökohtaisten putoamissuojainten käyttöön. Henkilökohtaisten putoamissuojainten käytön esteiksi koettiin käytön hankaluus, työnteon hankaloituminen, huono saatavuus ja se, ettei niitä osata käyttää. Työntekijät kokivat, että työmailla ei keskustella työturvallisuusasioista riittävästi, vaikka työnjohto pitääkin sitä riittävänä. Putoamisturvallisuuden noudattamista ja valvontaa olisi lisättävä. Kyselytutkimuksen tuloksissa oli osissa kysymyksiä suuria työmaakohtaisia eroja./16 9

11 Viime vuosina Suomessa on yleistynyt TR-mittarin käyttö työmaan turvallisuuden havainnoinnissa. Yksi keskeinen asia, mistä tehdään havaintoja, on putoamissuojaus. Työmaalla mahdollisesti havaittavat putoamissuojauksen puutteet ovat aina sellaisia, että ne on korjattava välittömästi. Hyvää turvallisuuskehitystä osoittaa se, että joissain yrityksissä on asetettu erityisesti putoamissuojauksen osalta tavoitteeksi TR-mittauksessa 100 %, eli ei sallita lainkaan puutteita putoamissuojauksessa. Tässä tutkimushankkeessa tutustuttiin yritysten työmaakäytäntöihin pientalokohteissa ja arvioitiin niiden putoamissuojausta sekä siihen liittyviä hyviä käytäntöjä ja ongelmakohtia. Työmaakäytännöt ja tutkimukset osoittavat, että putoamissuojauksessa, sen suunnittelussa, toteutuksessa ja valvonnasta sekä työntekijöiden osaamisessa ja opastuksessa on selvästi kehitettävää. 1.2 Pientalorakentamisen erityispiirteet Pientalojen rakentaminen eroaa joiltain piirteiltään muusta rakentamisesta. Pientalokohteiden neliö- ja kuutiomäärät ovat pienemmät kuin esim. kerrostaloissa ja rakentaminen on matalampaa. Lisäksi aluerakentamisessa erillisiä rakennuksia on paljon ja rakennusalueen käyttö on pirstaleista. Pientalot ovat arkkitehtuuriltaan yksilöllisiä ja monimuotoisia ja niiden kattomuodot usein epäsymmetrisiä ja jyrkkiä. Myös pientalojen rakenneratkaisut poikkeavat monilta osin kerrostaloissa käytetyistä rakenneratkaisuista. Pientaloissa käytetään nykyisin paljon kevennettyjä räystäsrakenteita ja ohennettuja kattotuolien päitä. Lisäksi julkisivuverhous on kevytrakenteinen, mikä ei kestä kuormitusta. Saneerauskohteissa vanhojen rakenteiden kuntoon liittyy aina epävarmuutta, vaikka rakenteet eivät olisikaan kevytrakenteisia. Putoamissuojauskalusto on kehitetty palvelemaan kerrostalorakentamista sekä halli- ja toimitilarakentamista, joten näissä kohteissa saadaan putoamissuojaus hoidettua vakioratkaisuilla tehokkaasti. Pientalokohteissa voidaan käyttää pitkälti samoja suojakaidetyyppejä, mutta pientalon rakenteet eivät välttämättä kestä suojakaidetolpalta tulevia rasituksia. Lisäksi kerrostalorakentamiseen suunniteltujen kaiteiden kiinnitysdetaljit eivät ole yhteensopivia pientalojen rakennedetaljien kanssa. Pientaloissa itse työ, jota varten putoamissuojaus järjestetään, on usein lyhytkestoinen suhteessa suojarakenteiden asentamiseen ja purkamiseen käytettävään aikaan. Suojarakenteiden asentaminen on aina vaarallinen työvaihe. Ammattimainen pientalorakentaminen on usein aluerakentamista. Kohde koostu kymmenistä rakennuksista, joissa samat työvaiheet toistuvat jokaisessa kohteessa. Usein nämä työt ovat yhdessä kohteessa lyhytkestoisia. Esim. jokaisen rakennuksen katolle on rakennettava erikseen kulkutie. Vastaavasti kerrostalokohteessa riittää yksi kulkutie, joka pysyy paikallaan pitkään. Pientalojen aluerakentamiskohteissa työmaa-alue on usein varsin laaja ja vaikeasti rajattavissa. Kunnallistekniikka ja kadut rakennetaan usein samanaikaisesti pientalojen kanssa, vesijohto- ja viemärikaivantoja on paljon. Samoille alueille rakennetaan samanaikaisesti useiden rakennuttajien kohteita. 10

12 Pientalohankkeisiin osallistuu laaja verkosto suunnittelijoita ja toteuttajia. Tyypillistä on, että kukin heistä hoitaa pienen osan koko prosessista, jolloin turvallisuusvastuut toimijoiden rajapinnoissa saattavat olla epäselviä. Osapuolten työturvallisuusvelvoitteet vaihtelevat eri toteutusmuotojen ja sopimussuhteiden mukaan. Pientalotyömailla on tavallista, että kaikista töistä ei tehdä kirjallisia sopimuksia. /2 1.3 Vesikattosaneerauksen erityispiirteet Pientalojen vesikattosaneerauksissa on tyypillistä, että työn tilaajana on kuluttaja tai asunto-osakeyhtiö, jolla ei ole rakennusalan asiantuntemusta. Alalla toimii muutamia suuryrityksiä ja erikoistuneita PK-yrityksiä sekä lukuisia pienurakoitsijoita. Asiakkaalle myydään kokonaispalvelua, minkä vuoksi putoamissuojauksen suunnittelu ja toteutus jäävät yritysten vastuulle. Suuret yritykset teettävät asennustyön usein aliurakkana. Vesikattosaneeraukselle ei tyypillisesti tarvitse hakea rakennuslupaa, työmailla ei ole varsinaista vastaavaa työnjohtajaa eikä kohteilla ole myöskään suunnittelijaa. Vesikattosaneerauksen kesto vaihtelee kohteittain keskimäärin muutamasta päivästä runsaaseen viikkoon. Kiinteän putoamissuojauksen ja kunnollisten nousuteiden rakentaminen vaatii näissä kohteissa runsaasti resursseja suhteessa työn kestoon sekä voi olla teknisesti haasteellista. Putoamissuojausratkaisuja joudutaan tilanteen mukaan soveltamaan työmaalla. Vesikattosaneerauskohteissa vanhan vesikaton rakenteista ja niiden kunnosta ei yleensä ole riittäviä tietoja etukäteen. Toteutussuunnitelmia ei ole ja vaikka olisikin, toteutus poikkeaa suunnitelmista. Suojarakenteiden kiinnitys vanhoihin rakenteisiin on epävarmaa. 1.4 Lainsäädäntö Seuraavassa on esitetty keskeisin putoamissuojaukseen liittyvä lainsäädäntö suorina lainauksina. Työturvallisuuslain (TTL 738/2002) 8 on oleellinen putoamissuojauksen kannalta, sillä se määrittelee työnantajalle yleisen huolehtimisvelvoitteen ja vaarojen torjuntaperiaatteet. 8 Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista. 11

13 Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavia periaatteita: 1) vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään; 2) vaara- ja haittatekijät poistetaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, ne korvataan vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla; 3) yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet toteutetaan ennen yksilöllisiä; ja 4) tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen otetaan huomioon. Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa. Rakennusten käyttöturvallisuudesta on säädöksiä mm. Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa F2 Rakennuksen käyttöturvallisuus, luvussa 5 Huollon turvallisuus. Rakentamismääräyskokoelmassa annetaan määräykset kulkuteistä, jotka liittyvät säännöllistä käyntiä edellyttäville katolla oleville rakennusosille, kuten savupiipuille ja ilmanvaihtolaitteille. Määräykset koskevat mm. talotikkaita, kattotikkaita ja kattosiltoja. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 50 antavat vaatimuksia rakennuksen käyttöturvallisuudelle. Putoamissuojainten ankkuripisteille on annettu seuraavat vaatimukset (RakMK F2): Rakennus, jonka korkeus ylittää 9 metriä, tulee varustaa turvaköysien kiinnitysrakentein Turvaköysien kiinnitysrakenteet mitoitetaan kestämään niihin kohdistuva kuorma. Niiden tulee olla siten sijoitetut, että kiinnittyminen on turvallista Nuohous tulee voida suorittaa helposti ja turvallisesti. Putoamissuojauksesta säädetään myös valtioneuvoston päätöksellä rakennustyön turvallisuudesta (VNp 629/1994). Putoamissuojausta käsitellään pykälissä 7, 25, 25c, 26, 27 ja Rakennustöiden turvallisuussuunnittelu (VNp 629/1994) Päätoteuttajan on esitettävä rakennuttajalle tässä pykälässä tarkoitetut rakennustöiden työturvallisuutta koskevat suunnitelmat. Päätoteuttajan on tehtävä ennen rakennustöiden alkua kirjallisesti työturvallisuutta koskevat suunnitelmat, joiden mukaan eri töiden ja työvaiheiden tekeminen sekä ajoitus järjestetään siten, että työt ja työvaiheet voidaan tehdä turvallisesti ja aiheuttamatta vaaraa työmaalla työskenteleville tai muille työn vaikutuspiirissä oleville. Tällöin päätoteuttajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työtehtävistä, työolosuhteista ja työympäristöstä aiheutuvat rakennustyön yleiset vaa- 12

14 ra- ja haittatekijät ottaen huomioon myös rakennuttajan turvallisuusasiakirjan tiedot. Vaara- ja haittatekijät on poistettava asianmukaisesti sekä milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työmaalla työskentelevien ja muille työn vaikutuspiirissä olevien turvallisuudelle ja terveydelle. Päätoteuttajan on otettava huomioon suunnittelussa myös turvallisuustoimenpiteet, jotka koskevat liitteessä 2 tarkoitettuja erityisiä turvallisuus- ja terveysvaaroja sisältäviä töitä. 25 Kulkutiet (VNp 629/1994) Kaikille työskentelypaikoille on järjestettävä riittävästi turvallisia, tarkoituksenmukaisia, helposti käytettäviä, soveltuvia ja tarvittaessa selvästi merkittyjä kulkuteitä. Kulkutiet, lattiat, portaat, käytävät ja vastaavat on pidettävä sellaisessa kunnossa, että liukastumis-, kompastumis- ja putoamisvaara on mahdollisimman vähäinen. Työskentelykohteisiin tulee järjestää turvallinen kulku ottaen huomioon muun muassa kulkukertojen tiheys, työskentelypaikan korkeus ja työskentelyn kesto. Portaat ja kulkutiet on tehtävä vähintään 0,6 metriä leveiksi. Kuljetussiltojen leveyden on oltava vähintään 1,0 metriä. Jos tikkaita käytetään, on niiden käyttö suunniteltava asianmukaisesti. Nojatikkaita ei saa käyttää työalustana. Nojatikkaita saadaan käyttää vain tilapäisinä kulkuteinä, nostoapuvälineiden kiinnittämiseen ja irrottamiseen sekä muihin vastaaviin lyhytaikaisiin, kertaluontoisiin töihin. Nojatikkaiden pituus saa olla enintään 6 metriä. 25c Putoamisen estävät suojarakenteet ja laitteet (VNp 629/1994) Putoamisen estävien suojarakenteiden ja -laitteiden, kuten esimerkiksi suojakaiteiden, on oltava suojausvaikutukseltaan mahdollisimman yhtenäisiä. Jos työn tekeminen edellyttää, että yleisesti vaikuttava putoamisen estävä suojarakenne tai -laite väliaikaisesti poistetaan, on käytettävä muita korvaavia suojatoimia. Työtä ei saa suorittaa ennen kuin nämä suojatoimet on toteutettu. Yleisesti vaikuttava putoamisen estävä suojarakenne tai -laite on palautettava paikalleen heti sen jälkeen, kun kyseinen työ on päättynyt tai keskeytynyt. 26 Suojaaminen putoamiselta (VNp 629/1994) Korkealla tehtävässä työssä on käytettävä putoamisen estävällä suojauksella varustettuja työtasoja tai henkilönostolaitteita, suojaverkkoja tai muita rakenteisiin kiinnitettäviä putoamisen estäviä suojarakenteita. Jos tällaisten laitteiden tai rakenteiden käyttäminen ei työn luonteen vuoksi ole mahdollista, on käytettävä tarkoitukseen soveltuvia turvavöitä köysineen. Köydet on kiinnitettävä turvallisesti. Sellaisten työtasojen ja kulkuteiden vapailla sivuilla, joilta voidaan pudota 3 metriä korkeammalta, sekä muulloinkin, milloin on olemassa erityinen 13

15 tapaturman tai hukkumisen vaara, on oltava suojakaiteet tai muut suojarakenteet. Telineiden työtasot on varustettava kaiteilla, kun putoamiskorkeus on yli 2 metriä. Tehtäessä valutöitä siirrettävän muotin yläreunalta yli 2 metrin korkeudella, on valua varten järjestettävä kaitein suojattu työtaso. Portaat ja porrastasot on vapailta sivuiltaan varustettava koko pituudeltaan suojakaiteilla. Portaat, joissa ei tarvita suojakaidetta, on tarvittaessa varustettava erillisellä käsijohteella. Putoamisen estämiseksi tehtävissä suojakaiteissa on käytettävä käsi- ja välijohdetta sekä tarvittaessa jalkalistaa. Jalkalistaa on aina käytettävä kulku- ja nousuteiden yläpuolella olevissa suojakaiteissa. Telineiden kaiteissa on oltava jalkalista. Kaiteen korkeuden on oltava vähintään 1 metri. Johteet on sijoitettava siten, ettei minkään johteen alapuolella pystysuora vapaa tila ole 0,5 metriä suurempi. Kaiteet saa korvata myös vastaavan turvallisuuden antavilla muilla suojarakenteilla, kuten tarkoituksenmukaisilla levyillä ja verkoilla. Suojakaiteen ja muun putoamista estävän suojarakenteen lujuudelle asetettavista vaatimuksista säädetään erikseen. Kaikki rakentamisen yhteydessä esiintyvät kuilut ja muut aukot, joihin henkilöt tai tavarat saattavat pudota, on joko suojattava jalkalistallisilla kaiteilla tai suljettava kansilla. Suojakannet on merkittävä selvästi esimerkiksi maalaamalla, jotta ne erottuvat ympäristöstään. Suojakansien siirtyminen paikoiltaan on estettävä. 27 Suojaus putoavilta esineiltä (VNp 629/1994) Milloin työskentelypaikoille ja kulkuteille voi pudota rakennustarvikkeita tai -jätteitä, on suojaksi järjestettävä tarkoituksenmukaisia kaiteita, aitauksia, suojakatoksia tai muita turvallisuuslaitteita. Kulkuaukon yläpuolelle tehtävät suojakatokset on yleensä sijoitettava aukon yläreunan korkeudelle ja niiden on ulotuttava vähintään 1,5 metriä rakenteesta ulospäin sekä 0,5 metriä kulkuaukon molemmille sivuille. Suojakatoksen ulkoreunassa on tarvittaessa oltava suojalevy. Jolleivät turvallisuuslaitteet ole paikoillaan, on vaara-alueelle pääsy estettävä luotettavalla tavalla esimerkiksi vartijaa käyttämällä. 28 Erityismääräykset köysien varassa työskentelyssä ja liikkumisessa (VNp 629/1994) Köysien varassa työskentelyä koskevat määräykset voivat tulla sovellettaviksi erittäin jyrkillä katoilla työskenneltäessä, kun työ edellyttää jatkuvaa putoamissuojaimen varassa kannattelua. Köysityöskentelylle on tiukat vaatimukset. Rakennustyössä työskentelytasoina ja kulkureitteinä tulee käyttää kiinteitä työtasoja, telineitä, henkilönostolaitteita, koneellisesti nostettavia työskentelytasoja tai muita vastaavia työtasoja. Köysien varassa ei saa liikkua ja työskennellä tavanomaisessa rakennustyössä. Ainoastaan poikkeavissa olosuhteissa köysien varassa saa liikkua ja työskennellä, jos edellä mainittujen, turvallisempien työskentelytasojen ja kulkureittien 14

16 käyttö ei ole mahdollista ja jos työn vaarojen selvittäminen ja arviointi osoittaa, että työ voidaan tehdä turvallisesti. Vaarojen arviointi on tehtävä kirjallisessa muodossa ja se on esitettävä päätoteuttajalle. Köysien varassa liikkumiseen ja työskentelyyn on laadittava suunnitelma kirjallisesti ottaen huomioon ainakin seuraavat vaatimukset, joita on noudatettava myös työn suorittamisessa: 1) järjestelmässä on oltava vähintään kaksi erikseen kiinnitettyä köyttä, joista toista käytetään nousemiseen, laskemiseen ja tukena (työköysi) ja toista varmistusvälineenä (varmistusköysi); 2) työntekijöillä on oltava asianmukaiset turvavaljaat, joita heidän on käytettävä, ja heidän on oltava valjaiden avulla kytkettyinä varmistusköyteen; 3) työköydessä on oltava turvamekanismit nousemista ja laskeutumista varten sekä itsestään lukittuva mekanismi, jolla estetään työntekijän putoaminen myös siinä tapauksessa, että hän menettää liikkeidensä hallinnan; varmistusköyden on oltava varustettu liikkuvalla putoamisenestolaitteella, joka liikkuu työntekijän mukana; 4) työntekijän käyttämät työvälineet ja muut tarvikkeet on kiinnitettävä työntekijän turvavaljaisiin tai ne on kiinnitettävä jollakin muulla sopivalla tavalla; 5) työsuunnitelmien mukaista toteuttamista on seurattava; työtä on valvottava asianmukaisesti, jotta työntekijä voidaan hätätilanteessa välittömästi pelastaa; 6) työntekijälle on annettava työskentelyn edellyttämä asianmukainen erityinen opastus ja ohjeet, joihin sisältyvät erityisesti tiedot pelastusmenetelmistä; lisäksi on varmistettava, että työ osataan ohjeiden ja kirjallisten suunnitelmien mukaisesti; ja 7) yhteydenpito eri henkilöiden kesken on toteutettava asianmukaisesti. Työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä tai tällaisen työntekijän välittömässä valvonnassa muu työntekijä. Työnantajan tulee valvoa käytettävien työvälineiden kuntoa tarkoitukseen soveltuvin keinoin. Suojakaiteen ja muun putoamista estävän rakenteen lujuudesta säädetään STM:n päätöksellä työtelineiden ja putoamista estävien suojarakenteiden käytöstä rakennustyössä (STMp 156/1998). 15

17 2. Putoamisvaarojen tunnistus ja riskien arviointi Putoamisvaarojen tunnistus aloitetaan jo hankevalmisteluvaiheessa, jolloin rakennuttajan tehtävänä on tunnistaa hankkeeseen liittyviä erityisiä vaaroja. Päätoteuttaja tunnistaa tarkemmin kohteen putoamisvaarat, jotka liittyvät kohteeseen, eri työvaiheisiin, käytettäviin työmenetelmiin, kalustoon ja suojausratkaisuihin rakennustyön valmisteluvaiheessa. Vaarojen tunnistuksessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, tarkistuslistoja ja kokemusperäistä tietoa (liite 3). /1, 2, 11, 12, 14 On syytä muistaa, että vain tunnistettuja vaaroja voidaan torjua. Putoamisvaarojen tunnistuksessa ja riskien arvioinnissa kannattaa tehdä yhteistyötä, jossa ovat mukana sekä rakennuttaja, suunnittelijat että urakoitsijat. Putoamisvaarojen tunnistus on edellytys sille, että kohteen putoamissuojaussuunnittelutarpeet saadaan esille. Ennakoivalla suunnittelulla ja yhteistyöllä päästään parhaisiin lopputuloksiin. Putoamisvaarojen arvioinnissa on vesikattotöissä otettava erityisesti huomioon sääolojen vaikutus turvallisuuteen. Tavoitteena on vaarojen tunnistuksen ja arvioinnin avulla saavuttaa pientalotyömaalla paras mahdollinen turvallisuus. Erityistilanteissa voi asiantuntija-apua pyytää esimerkiksi työsuojeluviranomaisilta. 2.1 Vaarat uudisrakentamisessa Pientalojen rakentamisessa esiintyy kaikkia samoja yleisiä rakennusalan työturvallisuusvaaroja kuin muissakin rakennustyypeissä. Pientalojen rakentamisessa putoamiskorkeus ei ole erityisen suuri, mutta putoamisen aiheuttama työtapaturmavaara ei silti poistu. Matalat rakennuskohteet voivat aikaansaada vääränlaisen mielikuvan, jolloin putoamisvaaran koetaan olevan pieni. Pienikin putoamismatka on vaarallinen ja pahimmassa tapauksessa kohtalokas. Putoamisvaarat on aina selvitettävä tapauskohtaisesti rakentamisvaiheittain osana riskien arviointia. Pientalorakentamisessa tyypilliset rakentamisvaiheet ovat maanrakennus-, perustus-, runko-, vesikatto-, julkisivu- ja sisävalmistusvaihe. Näiden vaiheiden tyypilliset putoamisvaarat on esitetty taulukossa 1. Pientalojen keskeisimmät putoamisvaarat liittyvät vesikattojen rakentamiseen, jonka ensimmäinen vaihe on vesikaton rungon rakentaminen. Yleisimmin vesikaton runko rakennetaan tehdasvalmisteisista kattotuoleista, joiden asentaminen paikalleen ja tukeminen asennustyön ajaksi edellyttävät työskentelyä korkealla. Näihin töihin liittyy aina putoamisvaara varsinkin, jos kunnollisia telineitä tai muuta putoamissuojausta ei ole käytössä tai työ tehdään esim. käyttämällä nojatikkaita ja liikkumalla kattoristikoiden välissä ilman turvaköysiä. Vesikaton rungon rakentamiseen liittyy myös päätyräystäiden tekeminen, mikä tehdään korkealla, hankalissa työasennoissa ja vaativissa sääolosuhteissa. Tyypillisen uudiskohteen vesikattotyön seuraava työvaihe on katteen alusrakenteen tekeminen. Vesikatolle asennetaan laudoitus, aluskate, tuuletusrimat ja ruo- 16

18 delaudoitus katemateriaalin edellyttämän asennustavan mukaisesti. Vesikatolle tehdään umpilaudoitus, kun katemateriaalina käytetään huopaa. Käytettäessä muita katemateriaaleja, asennetaan vesikatolle aluskate ja tuuletusrimat. Aluskatteen levittämisen aikana työntekijä saattaa liikkua vesikatolla pelkkien kattotuolien päällä, mikäli aluskate levitetään kerralla koko katon yli. Kattotuolien väli on tyypillisesti mm, joten tässä vaiheessa on suuri vaara pudota myös kattotuolien välistä. Alusrakenteen jälkeen asennetaan vesikate, jolloin vaarana on putoaminen katon reunoilta. Työntekijä liikkuu alusrakenteen päällä ja saattaa epähuomiossa kulkea vaara-alueelle. Lisäksi kompastumis-, horjahtamis- ja kaatumisvaarat ovat suuria liikuttaessa vinolla alustalla. Valmiin vesikatteen päällä liikuttaessa liukastumisvaara on suuri ja sitä kasvattavat huonot sääolosuhteet ja katon jyrkkyys. Vesikaton varustelu eli pellitykset, vedenpoistojärjestelmien asentaminen sekä kattoturvatuotteiden ja telejärjestelmien ym. asentaminen tehdään usein jälkityönä, jolloin kiinteät suojavälineet on jo poistettu. Vesikaton huolto- ja kunnossapitotöitä ovat esim. nuohous ja räystäskourujen puhdistaminen. Niihin liittyvät samat putoamisvaarat kuin muihinkin vesikattotöihin. Erityisen vaarallista on tehdä nämä työt ilman minkäänlaista putoamissuojausta. Uudiskohteissakin kulkuteiden suunnittelu jää puutteelliseksi ja esim. kulku vesikatolle järjestetään usein nojatikkailla, joiden käyttöön liittyy aina merkittävä putoamisvaara. Kaikkiin vesikaton työvaiheisiin liittyy oleellisena vaarana myös esineiden putoaminen. /3 17

19 Taulukko 1. Pientalorakentamisen tyypilliset putoamisvaarat ja niiden torjuntatoimenpiteet. TYÖVAIHE VAARAT RATKAISUT TOIMENPITEET MAANRAKENNUS JA PERUSTUKSET Peruskaivanto Putkikanaalit Louhinta Putoaminen kaivantoon Korkeat rintaukset Aidat ja kulkuesteet Kulkutiet Kulkusillat Tuenta Aitausten, kulkuteiden ja kaivumassojen sijoitus aluesuunnitelmaan Kaivantojen toteutuksen suunnittelu ALAPOHJA Reunat Aukot Putoaminen holvin reunalta Putoaminen aukkoon. Kaiteet ja jalkalistat Suojakannet Työpukit Kaidetyypit tasopiirustuksiin Aukkojen suojausten suunnittelu Siirreltävät telineet Vierustäyttö ja tasaus RUNKO Reunat Aukot Korkeat huonetilat Siirtymiset Putoaminen holvin reunalta Putoaminen aukkoon. Putoaminen työtasolta. Tavaroiden putoaminen Kaiteet Suojakannet Portaat Työpukit Vierustäyttö ja tasaus Kaidetyypit tasopiirustuksiin Aukkojen suojausten suunnittelu SISÄVALMISTUS Putoaminen työtasolta Työpukit Telinesuunnitelmat Korkeat huonetilat Nojatikkaiden käyttö työskentelyalustana Siirreltävät telineet Kokovaljaat Lavanostimet Nostimien sijoitus aluesuunnitelmaan Nojatikkaiden käyttö kielletään työskentelyalustana JULKISIVUT Julkisivutyö Varustelu Parvekkeet Putoaminen telineeltä tai työtasolta Tavaroiden putoaminen Nojatikkaiden käyttö työskentelyalustana Epätasainen maasto Telineet ja jalkalistat Mastolavat Henkilönostimet Vierustäyttö ja tasaus Putoamissuojaimien käyttö telineiden pystytyksessä Telinesuunnitelmat Nostimien sijoitus aluesuunnitelmaan VESIKATTO Vesikaton runko Kulku katolle ja siirtymiset Katealusta Vesikate Varustelu Huolto ja kunnossapito Nojatikkaiden käyttö kulkutienä Putoaminen katon reunoilta Putoaminen kattorakenteiden välistä Liukuminen jyrkältä katolta Tavaroiden putoaminen Porrastorni, porrastikkaat Askelmatikkaat Kaiteet sivuilla Kaiteet päädyissä Telineet talon ympärillä Kokovaljaat ja köysi/ kelautuva tarrain Oikea työjärjestys Kulkusillat ja kattoturvatuotteet Kaidetyypit tasopiirustuksiin Kaidetyyppien kiinnitysdetaljin suunnittelu Erityiskohtien suunnittelu Turvaköyden kiinnityspisteiden suunnittelu Kattoturvatuotteiden suunnittelu 18

20 2.2 Vaarat vesikattosaneerauksissa Vesikattosaneerausten vaarat poikkeavat jonkin verran uudisrakentamiseen verrattuna (taulukko 2). Saneerauskohteeseen liittyy alkuvaiheessa tehtävä mittaustyö, vesikattorakenteiden mahdollinen purkutyö ja alustan tasaus, joita ei uudiskohteeseen yleensä ole. Saneerauskohteen työvaiheet ovat mittaus, kulkutiet, vanhan katteen purku, tavaroiden nosto ja varastointi katolla, uuden alusrakenteen tekeminen, uuden katteen asennus, vesikaton varustelu sekä huolto ja kunnossapito. Mittausvaiheessa käytetään usein olemassa olevia talotikkaita ja kattosiltoja, joiden kunnosta ei ole varmuutta tai sitten nojatikkaita. Mittaustyöhön liittyy erityisesti jyrkillä katoilla putoamisvaara esim. liukastumisen seurauksena, jos työssä ei käytetä kokovaljaita ja turvaköyttä. Erittäin jyrkillä katoilla voi tulla tarpeelliseksi nojautuminen putoamissuojaimen varaan koko työn ajan. Tällöin putoamissuojaimen tulee soveltua köysityöskentelyyn ja työntekijä on varmistettava kahdella turvaköydellä, joista toinen on varsinainen työköysi ja toinen varmistusköysi. Varmistusköytenä voi toimia myös kelautuva tarrain. Turvaköydet on kiinnitettävä eri ankkuripisteisiin. Tällaisen työn on täytettävä erityiset köysityöskentelyä koskevat yksityiskohtaiset määräykset (VNp 426/ ). Kulku katolle järjestetään usein nojatikkaita käyttäen, jolloin vaarana on putoaminen nojatikkailta tai nojatikkaiden kaatuminen. Mikäli nojatikkaita käytetään työskentelyalustana, mikä on kokonaan kiellettyä tai niitä pitkin kuljetetaan materiaalia, lisääntyvät vaarat oleellisesti. Vanhan katteen purkamisen yhteydessä työntekijä joutuu käyttämään voimaa hankalissa työasennoissa ja käsittelemään suuria kappaleita, jolloin vaarana on sekä putoaminen että putoavat esineet. Myös tavaroiden nostoon ja varastointiin katolla sekä uuden vesikattorakenteen tekemiseen liittyvät putoamisen ja putoavien esineiden aiheuttamat vaarat. Huonot sääolosuhteet, kuten sade, tuuli, lumi ja jää kasvattavat putoamisriskiä huomattavasti. Vesikaton varustelu-, huolto- ja kunnossapitotyöt toteutetaan käytännössä käyttämällä nojatikkaita sekä kulkutienä että työskentelyalustana. Nämä työt pystytään suorittamaan turvallisesti, jos kohteessa pystytään käyttämään henkilönostinta, telineitä tai vesikatto on varustettu turvaköyden kiinnityspisteillä, joihin turvaköyden voi kiinnittää. Saneerauskohteessa vesikatolla ei pääsääntöisesti tällaisia kattoturvatuotteita ole ja henkilönostimen tai telineiden käyttöä rajoittavat kasvillisuus ja maaston muodot sekä muut rakenteet. 19