KILPAVENEILY 2/10. Mukana menossa mm: Jyrki Perokorpi, Team Nyholm, T400 MM/EM, Benjamin Vuorihovi, ym

Transkriptio

1 KILPAVENEILY 2/10 Mukana menossa mm: Jyrki Perokorpi, Team Nyholm, T400 MM/EM, Benjamin Vuorihovi, ym

2 Kuuma kesä ja sitäkin kuumempi kilpaveneilykausi Kilpaveneilykausi 2010 lähenee loppuaan ja jäljellä on vain hyvät muistot ja seurojen kauden päätösjuhlallisuudet jäsenten palkitsemisineen. Kausi on ollut pitkä ja edellistalven työn jäljet näkyvät kesän tuloksissa. Myönteisenä asiana näkyy junioreiden nousu uusiin luokkiin. Tämän mahdollistaa vain sitkeä työ ja hyvät yhteistyökumppanit. Viime vuosien taloudellinen heikko tilanne on iskenyt myös kilpaveneilyyn ja moni teami on ollut taloudellisesti tiukoilla mutta onneksi sarjat ovat säilyneet ja kilpailijoita on riittänyt. Edessä orastava noususuhdanne luo kuitenkin toivoa tulevaisuuteen ja mahdollistaa kasvavan sponsoroinnin kilpaveneilyssä. Kaikki ymmärtävät yhteistyökumppaneiden tärkeyden mutta kysymys kuuluu käytetäänkö kaikki yhteisyökumppanuuden mahdollisuudet hyväksi kaikilla eri tavoilla. Suomessa kilpaveneilyyhteisö on paljon pienempi kuin esimerkiksi autourheilu mutta olisi hyvä harkita benchmarkkausta eri urheilumuodoista ja oppia uusia asioita yhteistyökumppanuuden eri tavoista jotta maksimaalinen hyöty saadaan irti. On kuitenkin aika vetäytyä sisätiloihin rakentamaan ja kehittämään tulevaa kautta 2011, jotta siitä tulisi vieläkin rikkaampi ja värikkäämpi kuin kuluneesta vuodesta. Syysterveisin JGN Kilpaveneily 2/2010 Viides vuosikerta Julkaisija: Dragon Boat Racing Team Ry Jan-Erik Hägglund puh Mainosmyynti: Lähettiympyrä Oy Päätoimittaja: Jan-Erik Hägglund Toimituskunta: Jan-Erik Hägglund Jyrki Perokorpi Ulkoasu ja taitto: Jari Nenonen Painopaikka: Skandinavia Offset Oy, Porvoo 2010 Ilmestyy 2 kertaa vuodessa Kilpaveneily-lehti postitetaan Suomen Veneilyliiton toimesta lisenssin haltijoille. Painos: 2000 kpl Kannen kuvat: Ylhäällä: Kim Sjödahl/Juha Honkanen Kuva: Jussi Alanko Alhaalla: Jyrki Perokorpi/Ari-Pekka Anttila Kuva: Jussi Alanko Pieni kuva 1: Ville Mäkinen Pieni kuva 2: Benjamin Vuorihovi Kuvat: Jukka Haapiainen 2 KILPAVENEILY

3 Jyrki Tikka vesillä Ajoimme tänä kesänä toista kautta offshore 3B luokassa ja sain samalla Imatran venekerholta tehtäväkseni järjestää kesällä 3B-luokan EM-kilpailut Saimaalla. Aloitimme tammikuun lopulla kokoamaan organisaatiota kilpailua varten. Onneksi saatiin aika nopeasti varmistettua kuka on kilpailun johtaja, turvapäällikkö, varikkopäällikkö ja heille varahenkilöt. Saatiin myös näiden vanhojen konkareiden lisäksi uutta verta porukkaan sihteerin muodossa. Kahteen eri kertaan jouduttiin muuttamaan kilpailun ajankohtaa ja lopuksi se muodostui päivämäärälle Kevään mittaan valmistui myös kansallinen kilpailukalenteri ja huomattiin että kesäkuun Kalkkirannan (12.6) ja heinäkuun (31.7) Kotkan kisojen välissä olisi seitsemän viikon tauko, niin päätettiin järjestää Vuoksella kilpailu heinäkuun alkupuolella (3.7). Se oli samalla hyvä harjoitus meidän uusien järjestäjien kannalta. Huomattiin mitä vielä puuttui Saimaan kilpailun järjestelyistä. Kevät ja loppu kesä kyllä nostivat arvostusta niitä henkilöitä kohtaan jotka jaksavat järjestää noita kilpailuita. On aikamoinen määrä asioita hoidettavana ennen kuin koittaa se H-hetki. Ja vielä sen jälkeenkin. Pitää anoa kilpailulupa SVEL:ltä, ympäristö/melulupa ympäristötoimelta ja viranomaisilta lupa yleisötilaisuuden järjestämisestä. Noihin ymppi ja poliisilupaan pitää vielä laatia turvallisuus/pelastautumissuunnitelmat ja toimittaa aikataulut, reittikartat jne. Kyllähän noissa virastoissa sai pari kertaa vierailla ja muutamat puhelut vielä siihen päälle. Sitten alkoi talkooväen haalinta. Ambulanssi, ensiapu porukka, sukeltajat, turvaveneet kuljettajineen, järjestysmiehet yms. Osa porukoista teki työtä ilman minkäänlaista korvausta, mistä suuri kiitos heille, mutta tietyille tahoille joutui maksamaan kulukorvauksia. Itse olin päättänyt että keväällä pitää olla hyvissä ajoin nuo kaikki asiat miltei sata prosenttisesti valmiina ettei tarvitse sitten kisan aattona alkaa haalimaan asioita kokoon. Niin kuin alussa jo mainitsin, niin organisaatio saatiin kasaan jo aikaisessa vaiheessa ja alkukesästä oli jo talkooväetkin saatu selville. Reilua viikkoa ennen kilpailua oli sitten vain varmistelu soittelua että kaikilla oli tapahtuma muistissa eikä ollut tullut mitään esteitä. Porukat oli saatu nippuun ja sitten tuli mieleen itselleni outo asia. Meinasi unohtua hankkia palkinnot. Niitä kun ei ollut vielään meille hirveästi siunaantunut. Siinä olikin pikkuisen hommaa, mutta kaksi päivää ennen H-hetkeä ne kuitenkin toimitettiin meille. Viimeinen viikko olikin sitten aikamoista häslinkiä. Piti varmistella että kaikki on valmiina niin kilpailun järjestelyjen puolelta, kuin oman kaluston osalta ja vielä pisteenä iin päälle valmisteltiin Eestiläisille vene. Töissäkin piti käydä ja vielä perhekin hoitaa. Lauantai aamuna vielä pyöri päässä että onko kaikki asiat hoidettu ja saapuuko kaikki tahot paikalle. Kun ei vielä ole tarpeeksi rutiinia noissa kisatouhuissakaan, niin meinasi oman kaluston viime hommat kärsiä. Seuraavalla kerralla tiedän erotella sitten järjestelyhommat ja kisahommat erilleen. Jälkeenpäin sen sitten huomasi että kait ne hyvin meni, koska ei ole kuulunut suurempia moitteita. Senkin sai huomata että ei noita kisoja kannata rikastumismielessä järjestää. Meidän lopputulos oli kilpailuista selvästi negatiivinen. Erilaisia kuluja kertyi kyllä aikamoinen määrä. Noiden aiemmin mainittujen lupien jne menojen lisäksi tuli noista ulkomaalaisista menoeriä. Nostetaan sen verran kissaa pöydällä tässä asiassa. Kuinka on kun suomalaiset menevät ulkomaille kilpailemaan. Saako kukaan minkäänlaisia avustuksia sieltäpäin? Meiltä pyydetään majoituksia, ruokia, matka-avustusta jne. Eikä tarvinnut maksaa edes kilpailumaksua. Sen myönnän että osa noista hoidettiin ulkomaalaisille. Sitten loppuun vielä toive järjestäjänä kilpailijoille. Voisitteko hoitaa ilmoittautumiset ja maksut niille annettuina aikoina. Meilläkin oli eräpäivä annettu vajaa viikkoa ennen kilpailua ja tiedot kilpailuista oli varmaan riittävän aikaisin tiedossa. Itse olen pitänyt sen linjan että ilmoittaudun ja maksan hyvissä ajoin. Se antaa kuitenkin järjestelijöille pientä turvaa kilpailun järjestelyjen osalta. Lopuksi suuret kiitokset kaikille kilpailijoille ja taustajoukoille näistä Imatran kolmesta kilpailupäivästä. Sitten hypätään ajohaalareihin ja pikaisesti meidän ajohommat. Aloitimme kaudella 2009, kun sain Lampénin Laurilta tarjouksen vuokrakalustosta. Ei tarvinnut miettiä tuota asiaa sekuntiakaan ja hyvän kartanlukijankin sain varsin nopeasti hankittua. Ensimmäinen kausi meni opetellessa kilpailutapahtumia ja venettä muutenkin. Oli aika paljon uutta juttua. Olin ajellut siviilissä suht nopealla V-pohjaisella, mutta catista ei ollut kuin huhuja kuinka helppoa sillä on ajaa. No totuus on kuitenkin toinen. Kesä meni opetellessa ajamaan ja testaamaan. Parit kone rikot vielä siihen päälle, niin oppia olikin saatu aika reilusti kalustosta. Viidestä kilpailusta saatiin sijoitukset, viides, viides, kesk., kesk. ja viimeisessä kisassa sitten päästiin palkintopallille kakkospaikalle. Tälle kaudelle saatiin sama kalusto pienellä ehostuksella. Kesän mittaan ajettiin enemmän testejä kuin edellisenä vuotena ja vauhtia saatiinkin lisää jonnin verran. Neljässä ensimmäisessä kisassa oli aina jotain pientä vaivaa ja suurin osa vioista löytyi kun katsoimme peiliin. Sitten EM: n toisessa startissa kaikki meni nappiin ja saatiin tulos joka yllätti meidät täysin. Se pyyhkikin sitten alkukauden mokia lievemmiksi. Viimeisessä kisassa sitten jaettu kolmas tila. Kisahan oli noiden onnettomuuksien sävyttämä. Ensi kausi on vielä kaluston osalta hämärän peitossa. Tarkoitus on jatkaa ja vielä samassa luokassa. On ollut kiva olla mukana noissa kilpailuissa. Porukka on reilua ja avuliasta. Tämä huomattiin viime kaudella kun tultiin uusina mukaan. Kaikki ottivat hyvin vastaan ja apujakin saatiin kun oli tarvetta. Suuret kiitokset tästä urasta Laurille joka mahdollisti minun vuosien haaveen. Ja kiitoksia muillekin kilpailijoille ja toivotaan että ensi vuonna taas ollaan varikoilla pyörimässä sankoin joukoin. B-68 Kuva: Vahur Joala 3 KILPAVENEILY

4 V150 projekti Vuodelle 2010 oli tarkoitus vaihtaa luokka V150 siin että olisi paremmat mahdollisuudet kilpailla muitten kanssa. Katsottiin vähän erilaisia veneitä, ja keskustelin useita kertoja Jaijen kanssa Aero 21 sesta. Olihan meillä se edellinenkin punainen vene ollut Aero, ja se oli oikein kiva ajettava. Näin Jaijen kanssa sitten tehtiin kaupat yhdestä Aero 21 sestä, joka tuli meille Tammikuussa messujen jälkeen. Oman työskentelytilan puutteesta se jäi sitten seisomaan ulkona lumihangessa toukokuulle asti kunnes se lopulta saatiin sisään. Koska oli vähän omia ajatuksia minkälainen vene pitäisi olla niin ei tietysti uutta vene voinut jättää koskematta. Vene kun vielä oli rakennettu niin että se sisälsi puuta, jotain mitä en oikeasti pidä. Puu on siis mielestäni ihan kiva materiaali, mutta ei kosteassa ympäristössä. Totuus on kuitenkin että useimmissa veneissä on puuta laminaatin sisällä ja kyllä se kestää jonkun aikaa. Kuitenkin ensimmäisenä askelena laitettiin rälläkkä soimaan ja poistettiin puusta tehdyt osat, lähinnä erilaisia vahvikkeita. Samalla kun kerran nyt rälläköitiin lähti etukansi, kojelauta ja olemassa oleva painolastisäiliö keulasta. Kovalla vauhdilla sitten rakensin uuden muotin ja siitä sain virtaviivaisemman kannen. Rakenne on sandwichiä ja materiaalina käytetty lasikudosta ja Divinycell vaahtoa. Muutokset antoi veneelle ulkonäön mikä nyt selvästi eroaa perinteisestä Aerosta, samalla kuljettajan paikka siirtyi 60cm taakse joten etukannesta tuli melko pitkä. Samaan aikaan uudet vahvikkeet, kansituet, vesitankki, perälaudan tukipolvet, takakansi, vesideflektori ja penkinkiinnittimet tuli tehty ikään kuin oikeiden töiden sivujuttuna. Yksi ilta vielä innostuin ja lisäsin kannen ja rungon väliseen liitokseen kaksinkertainen määrä kudosta, sekä laminoin ulkopuolella yhden kerroksen kudosta lisää. Koska tällä veneellä ei ole tarkoitus ajaa erityisen varovaisesti aallokossa.. Lopputulos maalattiin punaiseksi ja rikattiin 150hv Optimaxilla kesän rientoihin. Aikaa siinä kului reilu viikko modifioimaan vene oman pään mukaan, mutta pakko myöntää että olisi kuukausi helposti voinut käyttää tähän touhuun. Mutta siinä kun puuhastelee vuokratuissa tiloissa niin pakko oli pitää vauhtia yllä. Käteen jäi punainen pikaliippari joka kesti kesän kilpailut hienosti. Kerran vene kävi Saimaan pohjalla mikä vähän aiheutti toimeenpiteitä, mutta joka kisassa missä osallistuimme olimme pokaali hakemassa. Mitään ei ajossa hajonnut, jos ei nyt lasketa se että kone vähän Kotkassa löystyi kun ruuvit painui perälautaan (nyt 8kpl!). Uusiin Aeroihin projekti toi vielä uudenlainen vesisäilön, penkinpohjan ja takakannen. Ja ensi kesäksi sitten seuraava projekti vesille.. V150 Teksti: Kim Sjödahl. Kuvat: Kim Sjödahl ja Karl-Johan Holmström 4 KILPAVENEILY

5 KaMK-Race 2010 Kabböle motorbåtsklubb rf. järjesti 19 kesäkuuta Kabbölen selällä toista vuotta peräkkäin onnistuneet kilpavene kilpailut. Jo vuonna 1965 perustettu moottorivenekerho lupaa jatkaa toimintaansa entistä parempana seuraavana kesänä Seuraavan vuoden kilpailu-päivämäärä ei ole vielä tiedossa. Siitä päätetään vuoden-vaihteessa tai viimeistään keväällä jolloin olemme selvillä siitä, että mitkä ovat muiden kyläkilpailuiden päivämäärät. Pyrimme järjestämään KaMK.in kyläkilpailut siten, että ne eivät olisi samana viikonloppuna kuin jokin toinen kyläkisa. KaMK-Race 2010 toi mukanaan enemmän actionia kuin edellisen vuoden kilpailu. Nimittäin tällä kertaa nähtiin 2 ympäriajoa sekä paljon tiukempaa taistelua varsinkin alle 75-hevosvoiman luokassa. Argo16 veneellä kilpaillut Sami Pylkkö lensi ulos veneestään ensimmäisessä alle 75-hevosvoima luokan lähdössä. Hän loukkaantui lievästi saaden pienen kylkivaurion. Kilpailu keskeytettiin ja luvassa oli uusi lähtö. Toisessa lähdössä puolestaan Sipoolainen Christoffer Andersson lensi Argo16 kilpurillaan ympäri, jääden veneen sisälle kun se kellahti nurinpäin takaisin veteen. Omin voimin hän sieltä kuitenkin pääsi pois loukkaantumatta. Junioreitakin nähtiin muutamassa lähdössä, mm alle 15-hevosvoiman luokassa. Ainoana naisväen kilpaedustajana toimi viime vuoden tapaan alle 15-hv luokassa Kabböleläinen Alexina Blomqvist joka nappasi itselleen toisen sijan palkinnon. Kabböleläinen Jimmy Nyman puolestaan ajoi Yamarin 405 merkkisellä veneellään voittoon alle 50-hv luokassa, sekä kilpaili itsensä toiselle palkintosijalle alle 75-hv sekä alle 100-hv luokassa tienaten itselleen saman päivän aikana 3 palkintoa. KaMK-2010 kyläkilpailun luokat olivat alle 5-hv, alle 15-hv, alle 25-hv ja swing cup, alle 50-hv, alle 75-hv, alle 100-hv ja yli 100-hv. Kilpailuluokat tulevat pysymään jatkossa samana kuin tänä vuonna. Haluan vielä muistuttaa että moottorivene kerhomme suurimpana tavoitteena on saada uusia kilpaveneilystä kiinnostuneita nuoria mukaan järjestämiin kilpailuihimme sekä elvyttää vahoja kyläkilpailu perinteitä järjestämällä kilpailuja mihin saa osallistua veneen mallista, moottorin tehosta tai kuljettajan ikää katsomatta. Kilpailuihimme ei tarvitse lisenssejä, senkun vain ilmoittaa itsensä kilpailuun sekä maksaa kilpailu osallistumismaksun, mikä on 15 euroa. Lisätietoja KaMK.in kyläkilpailusta löydät kotisivuiltamme Jos haluat olla mukana tukemassa toimintaamme, niin liity jäseneksi maksamalla jäsenmaksu tai osta myytävänä olevia KaMK tuotteitamme. Kabböle motorbåtsklubb rf. kiittää kaikkia osallistujia, sekä hengessä mukana olleita!!! Syys-terveisin Axel Blomqvist NÄHDÄÄN ENSI VUONNA!!! Kuvat: Alexina Blomqvist 5 KILPAVENEILY

6 Team Nyholmin matka kohti Suomen mestaruutta Anton Nyholm Porvoon Moottorivenekerhosta siirtyi kaudella 2010 T400s sarjaan pidettyä kilpaveneilystä välivuoden. Anton on aiempina vuosina kilpaillut junioriluokassa SJ15 saavuttaen siinä SM pronssia ja hopeaa. Juniorivuosista voi lukea Kilpaveneilylehden numerosta 1/2008. Alkusysäys T400s luokkaan tuli noin vuosi sitten syyskuussa kun Dick Lundmark järjesti Antonille mahdollisuuden kilpailla GT15 luokassa Tukholmassa. Ruotsin veneilyliitto oli kutsunut suomalaisia osallistumaan PM-kilpailuihin ja he tarjosivat ilmaisen matkan sekä paikalliset kilpaveneet käytettäväksi. Kilpaveneet eivät olleet kovinkaan häävit mutta matka sitä mukavampi. Normaali kilpave- SM neiden roudaus jäi myös minimiin kun Matkan alku mukaan tarvittiin henkilökohtaiset tarvikkeiden lisäksi ainoastaan pelastusliivi, kypärä sekä kilpailulisenssi. Kuten sanottu vene ei ollut häävi ja tulos sen mukainen. Ihan viimeiseksi ei kuitenkaan tarvinnut jäädä. Meno oli niin verkkaista, että kaasupoljinta ei tarvinnut nostaa koko kilpailun aikana kertaakaan. Tämä oli Antonin ensimmäinen kokemus T400 luokan veneestä, ja vaikka meno oli verkkaista, ajamisesta jäi kuitenkin hyvä maku. Kilpailun puitteet olivat hienot ja mukana oli monta luokkaa, jota Suomessa ei ajeta. Mieleenpainuvin oli Thunder Catien huima meno. Kilpailumatkalle Tukholmaan värvättiin mukaan konekopeloija Jimmy Nyman ja venevelho Tobias Nevalainen. Koko ryhmällä oli erittäin onnistunut matka. Matkan aikana alkoi selvitä, että Tobias oli mahdollisesti luopumassa rakentamastaan T400s kalustosta, jolla hän oli juuri voittanut Suomen mestaruuden. Tästä T400s projekti Antonin osalta lähti käyntiin. Syksyn 2009 aikana Anton kävi Kråkössä kokeilemassa kalustoa ja se istui kun hanska käteen heti alusta lähtien. Kun Tobias lopullisesti alkutalven aikana päätti, että ei enää kilpaile T400s luokassa suunnitelma oli enää toteuttamista vaille valmis. Valmistautuminen Kilpailukausi Tammela Kauden ensimmäinen osakilpailu ajettiin Tammelassa kesäkuun alussa. T400s kausi alkoi hyvällä arpaonnella. Anton sai heti ensimmäiseen kilpailuunsa piikkipaikan ja sen pitämisessä ei ollut vaikeuksia. Voitto irtosi siis heti ensimmäisestä erästä. Toisessa erässä T400 luokka oli piikkipaikoilla ja Anton lähti heti niiden perään. Ongelmat, joita ei harjoituksissa ollut havaittu, tulivat hyvin näkyviin kun aallot tekivät radasta ja ajamisesta kuoppaisen. Pohjassa oleva ohjausevä oli aivan liian suuri ja sen seurauksena vene oli erittäin vaikea ja epälooginen ajaa ja leikkasi usean kerran aiheuttaen poijuun ajamista, poijuun kiinni jäämistä sekä poijun ohittamista väärältä puolelta. Kolmieräisen kilpailun erät kaksi ja kolme menivät täysin pieleen mutta olivat arvokas kokemus loppukaudelle. Ongelma havaittiin ajoissa ja kautta oli jäljellä vielä runsaasti, joten ei syytä huoleen. 6 KILPAVENEILY Talvi kului valmistelun ja erinäisten tarvikkeiden hankinnassa. Lisäpotkureiden hankinta aloitettiin hyvissä ajoin, jotta kaikki olisi valmista kun jäät lähtevät. Kaikki sujui mukavasti kunnes vuoden 2010 kansalliset kilpailusäännöt saapuivat kevättalvella. Ilman siirtymäkautta ja täysin yllättäen talvella oli päätetty, että minimipainoraja nostetaan 220 kilosta 240 kiloon. Tällainen 10 prosentin arvaamaton ja yllättävä painon lisäys tiesi muun muassa, että potkurivalikoima meni täysin uusiksi. Koko kaluston hankita oli myös tehty ollakseen mahdollisimman kilpailukykyinen. Tietty pohja putosi pois ja euroja oli satsattava projektiin huomattavasti lisää. Tuntui kun olisi tullut ryöstetyksi. Ei tässä siitä sen enempää, mutta toivottavasti tällaisia suuria muutoksia ei enää tehdä ilman siirtymäkautta. Uusikaupunki Uudenkaupungin kisasta alkoi loppukauden kestävä voittoputki. Ohjausevästä oli otettu reipas pala pois ja veneen käyttäytyminen muuttui loogiseksi. Erittäin kova tuuli piti kilpaveneitä rannalla ensimmäisen päivän, mutta sunnuntaina ajettiin kaikki erät. Rata tuntui hyvältä ja Anton voitti kaikki neljä erää. Hirvensalmi Heinäkuun lämmössä kilpailusirkus siirtyi Hirvensalmelle. Hirvensal-

7 Suomenmestari Anton Nyholm ja Benjamin Vuorihovi joka ajaa Antonin vanhalla SJ15 kalustolla mella Anton on ajanut usean kilpailun SJ15-luokassa, joten paikka ja rata olivat hyvin tutut. Kisassa Antonille sattui yksi spinnaus, joka maksoi hänelle erävoiton ollessaan erässä kuitenkin toinen. Muissa kolmessa erässä tuli voitto, joten tuloksena oli kilpailun voitto maksimipistein. Förby Förby oli Antonille kokonaan uusi kilpailupaikka. Hyvin järjestetty kilpailu, ja suurehko yleisömäärä vielä palkintojenjaon aikana oli mukava kokemus. Palkintojen jakoa seuraavat yleensä ainoastaan tiimin jäsenet. Neljällä erävoitolla oli mukava seistä piikkipaikalla suurella ja komealla podiumilla. Imatra Tilanne ennen Imatraa oli jännittävä. Kolmen voitokkaan kilpailun jälkeen oli mahdollista jopa hieman epäonnistua. Suomen mestaruuteen riittäisi kolmas sija vaikka sitä sijaa Anton ei lähtenyt tavoittelemaan. Kilpakumppaneiden kirimisen lisäksi kaluston ongelmat olisivat myös voineet aiheuttaa ongelmia Suomen mestaruutta ajatellen, joten kaikki oli vielä avoimena ennen kisaa. Suuri kannustusjoukko kotikulmilta kuitenkin varmisti, että yritystä löytyy loppuun asti ja täysillä painetaan menemään. Kolme erävoittoa sai riittää viimeisessä kilpailussa ja neljännen erän Anton vietti rannalla katsellen kilpakumppaneidensa menoa. Kausi päättyi voittoon ja mukavaan SM-tunnelmaan. Edellisellä kerralla kun Anton ajoi Imatralla, kilpailu päättyi komeaan kaatoon ja SM-pronssiin. Tosin tälläkään kerralla hän ei välttynyt pakolliselta uintireissulta. Yhteenveto Ensimmäinen kausi T400s luokassa oli täysosuma, jossa kaikki meni nappiin. Saldona viidestä kilpailusta; neljä voittoa maksimipistein, kahdeksantoista ajettua erää josta viisitoista voittoa. Koko kauden aikana ei ollut yhtään tekniikkamurhetta tai muuta ongelmaa, joka olisi haitannut kilpailusuoritusta. Muutamat sponsorit kuten Sea Golf Rönnäs, auttoivat myös mukavasti viemään kauden läpi. Hyviä avustajia tarvitaan aina, joten suuret kiitokset Jimmy Nymanille ja Magnus Sederholmille. Jimmyn perinpohjainen moottorituntemus ja Magnuksen pitkä käsi lähtölaiturissa olivat edesauttamassa kauden onnistumista. Veneilykausi alkaa pian olla pulkassa. Tähtäimenä on kuitenkin tehdä vielä muutama oma Marino Swing Reissu omilla Swingeillä Itä-Uudenmaan vesillä Pellinkiin ja Loviisaan ennen talven tuloa. Syysterveisin Benko Nyholm Kuvat: Jukka Haapiainen ja Benko Nyholm All you need to do next time you re moving... Alfa Quality Moving AB is your specialist when it comes to complete international removals. We are a removal company with focus on top quality and are among the ten largest international removal companies in Europe. Through our global network of removal companies we can offer you service in all parts of the world. We have the complete solution for you when you re about to move. If you want a safe move with solid competence, leave everything to us! Our name is your safety, Alfa Quality Moving! SWEDEN NORWAY DENMARK FINLAND KILPAVENEILY

8 Marino Swing Cup 2010 Marino Swing Cup 2010 koostui 5 osakilpailusta joiden tuloksista laskettiin 4 parasta sijoitusta. Uutta kaudelle olivat rajoitukset koskien moottoreita (sylinterien lukumäärä ja tilavuus) näin ollen kieltäen Selva 405 XSR(T550 lohkot) ja Yamaha 25 J:n käytön. Kauden sarjassa käytettiin tänä vuonna lähinnä Yamaha 20 D ja Tohatsu M25 moottoreita. Eri ikäisiä ja mallisia Swingejä nähtiin kuitenkin tuttuun tapaan. Muutamat Teamit jättivät sarjan ja ainoa uusi kuljettaja oli #63 Andy Söderling joka kilpaili tunnetussa Fosi Racing Teamissa. Jännitys oli huipussan ennen Cup-alkua. Kuka oli löytänyt eniten vauhtia talven aikana ja oliko Fosi racingin kalusto niin kovassa iskussa kuin huhut lupailivat. Team Warelius ja Hassel Racing olivat tehneet töitä hartiavoimin suorituskyvyn parantamiseksi kun taas kahden edellisen kauden mestari, #1 Johan Wahlman, Gumbo Racing Teamista, aloitti valmistelut vasta kilpailua edeltävänä iltana. Ensimmäinen osakilpailu Kalkkirannassa 12.6 jouduttiin valitettavasti perumaan myrskyn vuoksi. Jäljellä olevien kilpailujen merkitys korostui nyt koska kaikki pisteet laskettaisiin tämän vuoksi lopputuloksissa. KaMK Race Vuoden ensimmäinen osakilpailu ajettiin siis Pernajan Kabbölessä johon oli saapunut 7 kilpailijaa. Navakasta noin m/s puhaltavasta itä-tuulesta johtuen, kilpailu päätettiin lyhentää 5 kierrokseen 10 sijasta. Startti oli hyvin tasainen ja kärkeen ampaisi #86 Hassel Racing Teamin Richard Ricke Carlsson ja #2 Warelius Racing Teamin Mikael Mikke Warelius. Kärjen tuntumassa seurasi Cupin ensikertalainen #63 Fosi Racing Teamin Andy Söderling. Ensimmäisellä kääntöpoijulla kova takatuuli puski kuitenkin Mikke Wareliuksen venettä todella kauas kääntöpoijusta joten Ricke Carlsson, Andy Söderling ja #1 GRT:n Johan Wahlman pääsivät ohi. Takasuoralle tultaessa Ricke oli ottanut jo noin 100 metrin kaulan muihin. Tämän jälkeen alkoi todella jännittävä takaa-ajo ja Miken ero Rickeen kaventui kierros kierrokselta. Vaikka maaliin tultaessa rako oli vain noin 10 metriä Ricke vei voiton ja Mikke ei voinut kuin todeta että vain yksi kierros lisää olisi tarvittu. #63 Söderlingin spinnauksen takia neljännellä kierroksella, #1 Wahlman varmisti kilpailun kolmannen sijan. 1) #86 Rickard Carlsson / Hassel Racing / 15 p 2) #2 Mikael Warelius / Warelius Racing Team / 12 p 3) #1 Johan Wahlman / Gumbo Racing Team / 10 p 4) #63 Andy Söderling / Fosi Racing / 8 p 5) #3 Marcus Ericsson / Warelius Racing Team / 6 p 6) #10 Max Malmberg / TBR / 5 p 7) #6 Andreas Hassel / Hassel Racing / 4 p Kitö-ajot Toisin kuin viime vuonna Kitö-ajot olivat tänä vuonna Cupin yksitoikkoisin kilpailu. #86 Rickard Carlsson ajoi täydellisen lähdön jälkeen voittoon, johtaen alusta loppuun. #2 Mikke Warelius seurasi tiiviisti perässä ja oli myös maalissa toisena. Maininnan arvoista oli #5 Gustav Nordenswanin raivoisa ajo uudella 2-lapaisella cleaverilla sekä hänen yhteentörmäys #3 Marcus Ericssonin kanssa itäisellä kääntöpojulla jonka seurauksena Marcus lensi veneestään. Tässä vaiheessa johtava vene oli jo aloittanut kahdeksannen kierroksensa joten lähtöä ei uusittu. 1) #86 Rickard Carlsson / Hassel Racing / 15 p 2) #2 Mikael Warelius / Warelius Racing Team / 12 p 3) #63 Andy Söderling / Fosi Racing / 10 p 4) #5 Gustaf Nordenswan / Raana GP / 8 p 5) #1 Johan Wahlman / Gumbo Racing Team / 6 p 6) #6 Andreas Hassel / Hassel Racing / 5 p 7) #4 Juho Vanhanen / Pajpis OMC Factory Team / 4 p #3. Marcus Ericsson / Warelius Racing Team / DNF Svartbäcksloppet Svarbäcksloppet on tunnettu merenkäynnistään joka tu- 8 KILPAVENEILY

9 li kilpailijoille tunnetuksi myös tänä vuonna. #86 Rickard Carlsson otti jälleen hienon lähdön ja oli ensimmäisenä kääntöpoijulla. #63 Andy Söderling oli löytänyt lisää vauhtia ja oli jo parhaimmillaan kilpailun toisena mutta tippui valitettavasti viidenneksi trimmituen rikkoonnuttua. #2 Micke Wareliuksella oli ajoittain ongelmia korkean aallokon kanssa mutta onnistui silti ajamaan maaliin toisena. #3 Marcus Ericsson ajoi erittäin hienosti ja ansaitusti kolmanneksi. 1) #86 Rickard Carlsson / Hassel Racing / 15 p 2) #2 Mikael Warelius / Warelius Racing Team / 12 p 3) #3 Marcus Ericsson / Warelius Racing Team / 10 p 4) #1 Johan Wahlman / Gumbo Racing Team / 8 p 5) #63 Andy Söderling / Fosi Racing / 6 p 6) #5 Gustaf Nordenswan / Raana GP / 5 p 7) #6 Andreas Hassel / Hassel Racing / 4 p 8) #7 Kai Sundquist / Waldo Racing / 3 p 9) #4 Juho Vanhanen / Pajpis OMC Factory Team / 2 p Norrkullaloppet #2 Mikke Wareliuksella oli suurimmat paineet ennen viimeistä osakilpailua. Voittaakseen Cupin hänen oli voitettava kilpailu ja #86 Ricke Carlsson ei saanut sijoittua viidettä sijaa paremmin. Ricken hermot kestivät hyvin ja hän otti jälleen kerran loistavan lähdön. Mikke ajoi todella äärirajoilla ja onnistui ajamaan kiinni Ricken. Mikken valmistautuessa ohitukseen hänen veneensä leikkasi kuitenkin yllättäen rajusti kääntöpojulla ja lennättäen Miken veneestä. Tapahtumaa seurasi punainen lippu ja uusintalähtö johon myös Mikke osallistui. Mikken vaikeudet kuitenkin jatkuivat, tällä kertaa polttoainepumpun kanssa jonka seurauksena hän ylitti lähtöviivan viimeisenä. Paras taistelu uusintalähdön jälkeen käytiin #7 Andreas Hasselin ja #5 Gustav Nordenswanin kesken. #86 Rickard Carlsson pelasi varman päälle ja ajoi toisena, omaa kesän parasta tulosta ajavan #63 Andy Söderlingin perässä. #86 Rickard Carlsson ja Hassel Racing ottivat vakuuttavan ja todella ansaitun Swing Cup kokonaisvoiton ja oli helppo nähdä miten suuri merkitys voitolla oli koko Teamille. Mikke Warelius oli selvästi pettynyt Cupin toiseen sijaan todeten kuitenkin että ensi vuonna olisi varmaan hänen vuoronsa voittaa. 5) #3 Marcus Ericsson / Warelius Racing Team / 24 p 6) #6 Andreas Hassel / Hassel Racing / 18 p 7) #5 Gustaf Nordenswan / Raana GP / 13 p 8) #10 Max Malmberg / TBR / 8 p 9) #7 Kai Sundquist / Waldo Racing / 7 p 10) #4 Juho Vanhanen / Pajpis OMC Factory Team / 6 p 11) #17 Tom Malmberg / TBR / 2 p Marino Swing Cup on yksi maamme mielenkiintoisimmista kilpailusarjoista ja toivomme että osanottajalukumäärä kasvaa ensi kaudeksi. Huhujen mukaan joukkoon on liittymässä useita uusia kuljettajia sekä Teameja ja vanhat Swing veneet melkein viedään käsistä kovan kysynnän takia. Iso kiitos osanottajille, järjestäjille sekä yleisölle. Ensi kesää odotellen, Dan Lundmark - Marino Swing Club puheenjohtaja Z-77 Kuvat: Tina Sundman 1) #63 Andy Söderling / Fosi Racing / 15 p 2) #86 Rickard Carlsson / Hassel Racing / 12 p 3) #1 Johan Wahlman / Gumbo Racing Team / 10 p 4) #3 Marcus Ericsson / Warelius Racing Team / 8 p 5) #2 Mikael Warelius / Warelius Racing Team / 6 p 6) #6 Andreas Hassel / Hassel Racing / 5 p 7) #7 Kai Sundquist / Waldo Racing / 4 p 8) #10 Max Malmberg / TBR / 3 p 9) #17 Tom Malmberg / TBR / 2 p Loppupisteet 1) #86 Rickard Carlsson / Hassel Racing / 57 p 2) #2 Mikael Warelius / Warelius Racing Team / 42 p 3) #63 Andy Söderling / Fosi Racing / 39 p 4) #1 Johan Wahlman / Gumbo Racing Team / 34 p 9 KILPAVENEILY

10 Arendal Offshore 3B Maailman mestaruuskilpailut Suomalaiskaravaanimme kurvasi va- 10 KILPAVENEILY rikolle reilun vuorokauden ennen kilpailujen alkua. Edeltävän päivän käytimme majoittautumiseen varikolla, testaamiseen ja reittiin tutustumiseen. Ensimmäinen kilpailu piti ajaa lähes täysin avomerellä. Testin aikana reitillä oli reilun metrin kokoista uutta aaltoa, joka osoittautui vielä ihan hyvin ajettavaksi. Jos paikallistuntemusta olisi ollut enemmän, olisimme tienneet kelin nousevan joka päivä samanlaiseksi. Ensimmäisenä kilpailupäivänä tuuli nousi jo aamupäivällä melkoiseksi, mikä nostatti luonnollisesti korkean aallokon. Tämä toi ikävyyksiä järjestäjille. Ensinnäkään kaikki turvaveneet eivät tahtoneet merenkäynnin vuoksi lähellä norjalaisia Espen Gulbrandsenia ja Glenn Løvdalia, ainoastaan Jan- Trygve Braaten karkasi kaikilta. Toisen kierroksen puolivälissä olimme edelleen samassa asemassa ja kilpailimme lähinnä Thorsenin kanssa neljännestä paikasta, kun moottorin hälyytysjärjestelmä meni päälle. Muut karkasivat, meille tuli vielä matkan aikana pari pysähdystä lisää ja tuloksena oli kuudes sija. Vaikka moottorilla on Suomessa ajettu paljon testejä ja useampi kilpailu, alkoi moottorin luonne paljastua. Hälyytysjärjestelmän kanssa painimisesta on kiertänyt huhuja jo jonkin aikaa, mutta nyt aloimme oikeasti pääsemään syyn jäljille. Kilpailussa J-T Braaten oli täysin ylivoimainen. Päivän kovimman suorituksen teki kuitenkin Løvdal, joka ajoi aikoinaan Mats Angserydin ostamalla lyhennetyllä Argo cat 18:lla toiseksi. Täytyy sanoa, että todella hurja suoritus niin pienellä veneellä niitä kuljettajia vastaan. Neljänneksi tuli Willy A. Jacobsen. Jyrki Perokorpi ja Lauri Lampén vauhdissa Vielä vuosituhannen vaihteessa hyvissä voimissa ollut 3B on ollut viime vuosina kuihtumaan päin. Yksi syistä on varmasti ollut uusien moottorien heikko saatavuus. Kovin moni ei halua hankkia vanhaan peruskaksitahtiseen perustuvaa Yamahaa tai Tohatsua, eikä uusiakaan moottoreita ole pariin vuoteen saanut kaupasta. Viime vuonna alkoi vihdoin tulla myyntiin ns. vihreitä moottoreita, joilla voi edes kuvitella kamppailevansa vanhoja ysikymppisiä vastaan. Evinrude julkaisi 115 HO:n ja Mercury XS115:n. Kumpaakaan näistä ei vielä tähän päivään mennessä ole luokiteltu, mutta Evinrudella sai ajaa erikoisluvalla testimielessä. Ensimmäinä Suomalaisena tähän oljenkorteen tarttui Jyrki Perokorpi, joka hankki jo viime kesän lopulla Evinrude 115HO:n. Heinäkussa Jyrki kävi esittelemässä moottoria Arendalissa Norjassa 3B:n MM-kilpailuissa. Kartturina Jyrkillä oli allekirjoittanut ja mukana matkassa oli myös UIMn valvojana toiminut Jussi Valtonen. Norjassa tilanne viime vuosien liittokärhämien vuoksi on offshore-puolella erittäin heikoilla kantimilla. Maa on veneitä täynnä, mutta kisaajia on verrattain vähän ja järjestäjiä vielä vähemmän. 3C on henkitoreissaan, ainoastaan 3B toimii jollain tavalla. Koko MM-kilpailu oli käytännössä yhden miehen pyörittämä Øivind Sivertsen painoi töitä niin paljon kuin pystyi. Kiitos kilpailujen ajamisesta kuuluu hänelle. päästä paikalle, poijut eivät pysyneet paikoillaan ja mikä pahinta onnettomuuden sattuessa miehistöjen pelastaminen olisi ollut mahdotonta. Päivällä tuuli kuin lakkasi yltymästä ja aallokon kasvu pysähtyi. Iltapäivällä järjestäjä vei muutamia kilpailijoita myrskyreitille katsomaan merenkäyntiä. Kelistä saamansa palautteen perusteella järjestäjä päätti ajattaa kilpailun lyhennettynä myrskyreitillä. Mainio päätös. Edellispäivän perusteella laitoimme pienintä mahdollista potkuria alle, mikä matkaan oli tullut. Suurkiitokset Marcus Johnssonille, joka vielä viikon alussa kaivoi hyllyistään meille kyseisen potkurin. Meillä lähtö meni hyvin. Pysyimme porukan mukana mainiosti, vaikka keli olikin aika hurjaa suomalaisittain 1,5 2 metrin aaltoa. Tulee mieleen Kotkan keli vuonna Ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme neljäntenä hyvin Toisena kilpailupäivänä reitti ajettiin suurimmaksi osaksi vuonossa. Ulkona käytiin ainoastaan kääntämässä. Järvisuomalaisina mehän luulimme, että akselille voi laittaa selvästi suuremman potkurin kuin edellisenä päivänä. Onneksi kävimme vielä aamupäivällä testaamassa ja toteamassa, että olimme olleet yltiöoptimistisia. Kilpailun lähdössä pysyimme aika hyvin mukana, kunnes tulimme ulos. Vaikka olimme valinneet pienemmän potkurin, oli se edelleen liian suuri. Lisäksi luottamus veneeseen ei ollut tarpeeksi kova, jotta olisimme pysyneet ilman itsesuojeluvaistoa ajaneiden norjalaisten mukana. Taistelimme alussa viidennestä ja kuudennesta sijasta Jakobsenin kanssa, kunnes saimme taas tuta moottorin hälyytysjärjestelmän mahdin. Pysähdys jos toinenkin tiputti meidät taistelemaan jumbosijalle jäännistä tai pikemminkin sen välttelemisestä. Teimme matkalla myös taktisen virheen yhdellä valinnaisella kierroksella piti ajaa hieman pidempi lenkki. Keliolosuhteiden vuoksi pitkä lenkki olisi pitänyt ajaa selvästi tietyssä kohdassa kilpailua. Me jätimme sen tietämättömyyttämme viimeiselle kierrokselle. Tästä koitui lisää vaikeuksia, ja olisimme jääneet todennäköisesti viimeiselle sijalle ellemme olisi ajaneet yhtä poijua väärin. Meitä oli kaksi venettä etsimässä kyseistä poijua, joka osoittautui olevan selvästi sivussa siitä missä se karttaan oli piirretty. Ei auta selittelyt ei löytynyt niin ei löytynyt, ja hylkyhän siitä kilpailun jälkeen tuli. Onneksi ei sentään erävoittoa mene-

11 tetty. Osakilpailun vei nimiin Gulbrandsen, jonka laina-twister kulki hyvin myös tyynessä. Hänen kanssaan kovaa kilpailua kävi edellisenä päivänä toiseksi tullu Løvdal, joka valitettavasti sukellutti veneensä ulko-osuudella. Tuloksena korjaamaton veneenraato ja täysin murekkeeksi muuttunut nilkka. Toiseksi nousi x-valtonen/katajainen Argo cat 17:lla ajanut Thomas Aabelvik. Ensimmäisen kilpailun voittanut keliässä Braaten ajoi kolmantena maaliin. Osa Braatenin hitaudesta johtui pariin kertaan korjatuista poijuista. Kolmanteen erään lähdettäessä mestaruus oli kahdan kauppa: Braaten ja Gulbrandsen olivat tasapisteissä. Käytännössä heistä paremmin sijoittunut voittaisi MM-kultaa. Aabelvik lähdöstä kärkeen kannoillaan Gulbrandsen ja Braaten. Braaten alkoi pikkuhiljaa jäämään, mutta tiesi käydä ajamassa taas ohjelmassa olleen pitkän kierroksen oikeassa kohdin. Sen sijaan Gulbrandsen ja Aabelvik jättivät pitkän lenkin myöhemmäksi. Niinpä Braaten nappasi kärkipaikan. Gulbrandsenilla vene kulki parhaiten ja hän sai Braatenia koko ajan kiinni. Meillä meni oma kilpailumme samojen ongelmien kanssa taistellessa kolmen pysähdyksen taktiikalla ei seitsemättä sijaa korkeammalle päästy. Niinpä ehdimme jännäämään saako Gulbrandsen Braatenin kiinni. Välillä ero ei näytä lyhenevän tarpeeksi ja välillä Gulbrandsen sai huomattavasti Braatenia kiinni. Braatenin ero kesti kuin kesti maaliin asti, ja näytti että mestaruus ratkesi sekuntipelillä. Varikolla kuitenkin paljastui että Gulbransen oli ajanut yhden poijun väärältä puolelta. Aabelvikin oli meinannut tehdä saman virheet, mutta oli viime hetkellä huomannut korjata virheensä. Gulbrandsen teki vielä protestin ja yritti pelastaa MM-hopean tuloksetta. Niinpä kulta oikeutetusti Braatenille, hopea kaksi jälkimmäistä päivää hienosti ajaneelle Aabelvikille ja pronssi Gulbrandsenille. Me saimme yhteispisteissä yhdeksännen sijan. Meille tulos ei ollut kovin mairitteleva. Suurin harmistus oli moottorin toimimattomuus. Mikäli olisimme pystyneet näyttämään Evinruden toimivan hyvin, olisi mahdollisesti joku muukin innostunut siitä ja luokan näkymät olisivat olleet positiivisemmat. Matkasta saimme itse niin paljon kokemusta ja tietoa, että olimme kaikesta huolimatta tyytyväisiä Norjan matkaamme. Teksti: Lauri Lampén Kuvat: Jussi Valtonen Maailmanmestarit Jan-Trygve Braaten/Nena S. Sunde 11 KILPAVENEILY

12 fset. fi Ota yhteyttä, kun tarvitset apua tai neuvoja kattoasioissa. Oikein toteutettu ja huollettu katto kestää Palveluvalikoimaamme kuuluvat bitumi-, pelti- ja tiilikatot (sekä uudisrakentaminen että kattoremontit) kuntoarviot, kattohuollot ja pienkorjaukset sokkelien ja pihakansien vedeneristys. Lemminkäinen Rakennustuotteet Oy Kattourakointi Puusepäntie Tuusula Puhelin Parasta kattoa Tee vahvasta kestävä ja pestävä! Taloudellinen ja kestävä valikoima parhaita suoja-aineita kivi-, betoni- ja maalatuille pinnoille KILPAVENEILY Kilpaveneily 2_2010 Lemminkäinen Rakennustuotteet 90x 133 mm.indd :10:52

13 Norrkulla-loppet 2010 Sipoon saariston loistossa 30 hv urheiluveneiden lähtö Dan Lundmark 77 15hv lähtö 4 Mats Lundmark 99 Ted Sandström Norrkulla loppet ajettiin viimeisen kerran 1950 luvun loppupuolella ja monen vuoden tauon jälkeen kilpailu herätettiin jälleen henkiin GMS kerhon voimin. Kaikki tietävät että monet menestyksekkäät kilpaveneilijät ovat junnuina aloittaneet kyläkisoista ja yksi meidän tavoitteista on saada lisää junnuja kiinnostumaan kilpaveneilystä. Näin saatiin syksylle yksi kilpailu lisää ja kauden päätösjuhla. Junnuja osallistui paljon eri luokissa ja olimme todella tyytyväisiä kokonaisosallistujamäärään joka oli 41 ja yleisöä n.500 henkeä. Norrkulla on paikkana aivan mahtava niin yleisölle kun kilpailijoille. Yleisö näkee koko radan kilpailutilanteineen joka paikasta ja tarpeeksi läheltä. Perheen pienimmät jotka eivät kilpailuja seuraa voivat uida ja leikkiä hiekkarannalla. Jos ei ole omaa venettä niin Seasong Travelsin laiva tuo ja vie mantereelta. Maissa oli tarjoilla kaikkea grillimakkarasta pyttipannuun sekä saaristoleivät juomineen ja illalla kaikki saivat nauttia elävästä musiikista palkintojaon jälkeen. Suunnitteilla on ensi kesäksi Sipooseen kolmen osakilpailun CUP myös 6hv ja 15hv luokkaan hienoilla CUP palkinnoilla. Ensi vuonna Norrkulla loppet ajetaan kl Tervetuloa mukaan kilpailemaan ja seuraamaan hienoja sekä jännittäviä ajoja. Terveisin, Patrik Linden & Dick Lundmark Kuvat: Tina Sundman Kilpailun tulokset: 4hv 6hv 10hv perhe 15hv perhe 15hv urheilu 30hv perhe 30hv urheilu 40hv perhe 50hv perhe Swing Cup 1.Stefan Karlsson 1.Walter Strandell 2.Alexander Linden 1.Alex Lindroos 2.Rasmus Lundmark 3.Julius Fuchs 4.Camilla Granqvist 5.Janne Pirhonen 6.Wilma Montonen 7.Johnny Wallen 8.Ted Sandström 1.Alex Lindroos 2.Rasmus Lundmark 3.Julius Fuchs 4.Camilla Granqvist 5.Janne pirhonen 1.Ted Sandström 2.Mats Lundmark 1.Eric Fagerroos 2.Lars-Johan Lundmark 3.Otto Fazer 4.Emil Westerholm 5.Casper Sundberg 6.Tom Malmberg 7.Henry Wallen 8.Tom Nekljudw 1.Mikael Lindholm 2.Nikolaus Laine 3.Ted Sandström 4.Stefan Sjöholm 5.Johnny Wallen 6.Ella Heininen 7.Mats Lundmark 1.Rikhard Carlsson 2.Jimmy Nyman 3.Mikael Lindholm 4.Macke Strandberg 1.Dan Lundmark 2.Jimmy Nyman 3.Rikhard Carlsson 4.Otto Soini 1.Andy Söderling 2.Rikhard Carlsson 3.Johan Wahlman 4.Markus Eriksson 5.Mikael Warelius 6.Andreas Hassel 7.Kaj Sundqvist 8.Max Malmberg 9.Tom Malmberg 13 KILPAVENEILY

14 Imatra 3B EM kaan ei varmasti olisi uskonut tällaista suoritusta. Neljännellä kierroksella Tiihosella oli vaikeuksia huviveneen aaltojen kanssa ja norjalaiset pääsivät kärkipaikalle. Hieman kovempia suoranopeuksia ajanut Tiihonen päätti ottaa seuraavan käännöksen tiukasti, jotta pääsisi viimeisen kierroksen pit- EM killä suorilla kuittaamaan kärkipaikan Elokuun loppupuolella ajettin 3B-luokan EM-kilpailut Saimaalla. Tuttujen suomalaiskuljettajien lisäksi saimme vieraita etelänaapurista lainaveneellä ajaneista Rainer Nikiforovista ja Jan Joalasta, sekä viime hetkellä innostuneista norjalaisista Thomas Aabelvikistä ja Andre Knutsenista. Kilpailussa mukana piti olla Lauri Lampénin ja Esa Luukkosenkin, mutta he eivät osallistuneet kilpailuihin. Ensimmäiseen erään lähdettäessä keli oli perinteinen sisävesien keli heikkoa tuulta eikä lainkaan aaltoa. Ennakkokaavailuissa paikallinen ässä ja moninkertainen arvokilpailuvoittaja Tapio Tiihonen oli ylivoimainen suosikki, eikä muiden uskottu pysyvän hänen perässään. Lähdössä Jyrki Perokorpi ei saanut venettään liukuun muiden mukana, ja lähtö keskeytettiin. Toisella yrityksellä päästiin matkaan. Tosin Perokorvella oli edelleenkin ongelmia, ja hän pääsi matkaan vasta minuuttien kuluttua. Harmi sillä olisi ollut kiva nähdä E-Tecin vauhti vanhoja Yamahoita vastaan tyynellä kelillä. Tiihonen otti odotetusti kärkipaikan. Yllättäen norjalaisparivaljakko seurasi aivan Tiihosen kantapäillä. Ku- itselleen. Käännöksessä Tiihosen vene kuitenkin leikkasi ja norjalaisvene pääsi noin 20 sekunnin karkumatkalle. Yrityksistään huolimatta Tiihonen ei saanut Aabelvikia kiinni, ja erävoitto meni Norjaan. Kolmanneksi erässä ajoi Seppo Reinikainen ja neljänneksi Sulho Lind, jolla oli alkukierrokset kovaa taistelua Jyrki Tikan kanssa. Sunnuntaiksi tuuli nousi selvästi ja aallokkoakin löytyi harvinaisen mukavasti. Tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että EM-kulta oli menossa kovaa vauhtia Norjaan. Vaikka Aabelvik olikin yhtä pienellä veneellä liikkeellä kuin lähes kaikki suomalaiskuljettajat, on hän kotimaassaan tottunut niin paljon kovempiin keleihin, että Tiihosen tai Reinikaisen lyöminen aallokossa oli hänelle vain suupala. Tällä kertaa kaikki pääsivät lähdöstä matkaan. Tiihonen ja Aabelvik ampaisivat kärkeen. Kun aallokko alkoi, oli Tiihosen annettava Aabelvikin mennä menojaan. Takaa nousi pari uutta nimeä. Ensinnäkin Perokorpi nousi muita suuremmalla veneellään ja joukon parhaassa tasapainossa olleella isolla veneellään pikkuhiljaa kohti kärkeä. Takasuoralla hän ottikin ykköspaikan Aabelvikilta, mutta menetti sen hieman myöhemmin kierroksen viimeisellä poijulla hitaampaan käännökseen. Toisella kierroksella Aabelvikillä ei ollut jo valmiiksi peräaallossa ajaneelle Perokorvelle enää vastattavaa, vaan nyt Perokorpi sai aallokossa niin suuren eron, että tyynemmillä osuuksilla Aabelvikin vauhti ei riittänyt. Taaempana Kolmospaikkaa piti pitkään Sulho Lind, jota myös takaa noussut Jyrki Tikka uhkaili jo ensimmäisellä kierroksella, mutta joutui antaaman hieman etumatkaa parin läheltä piti -tilanteen vuoksi. Toisella kierroksella Lindiä kohtasivat tekniikkamurheet ja hän jäi kierroksen lopuksi odottamaan muiden ajamista, jotta hänen ei tarvitsisi ajaa kaikkia kierroksia. Niinpä kolmannesta sijasta taistelivat Tikka ja eestiläiskaksikko. Aallokossa esstiläiset ajoivat kovempaa, mutta tyynellä Tikkalla kulki niin paljon kovempaa, että maalilinjalla Tikka oli joka kerran ennen eestiläisiä, ja ero vaikutti kasvavan joka kierroksella. Näin Tikka oli ajamassa erän kolmanneksi. Kolmannen ja viimeisen kierroksen takasuoran lopussa tapahtui kummia norjalaiset pysähtyivät. 14 KILPAVENEILY

15 Perokorpi oli jo ajamassa hyvällä etumatkalla erävoittoon, mutta nyt Tikka ja eestiläiset ottivat Aabelvikin kiinni ja menivät ohi. Ensi arvailuissa norjalaisten moottori oli ylikuumentunut, mutta myöhemmän meriselityksen mukaan heiltä oli loppunut polttoaine. Heidän onnekseen toisesta tankista löytyi vielä sen verran polttoainetta, että moottori hyrähti käyntiin ja he pääsivät neljäntenä maaliin. Jälkikatsastuksessa ei ilmennyt mitään sääntörikkomuksia joten varikolla kävi pisteiden laskentaa, sillä olihan lauantain maaliintulojärjestys aivan toisenlainen kuin sunnuntaina. Norjalaisten EM-kulta oli selvä, mutta muut mitalisijat jaettiin aivan uusiksi. Perokorpi nousi sunnuntain hyvällä ajolla hopealle ja suuryllättäjä Tikka pronssille. Tiihonen joutui tyytymään neljänteen sijaan. Reinikainen oli viides, Nikiforov kuudes ja Lind seitsemäs. Teksti: Lauri Lampén Kuvat: Vahur Joala SAIMAA RACE OFFICIAL TOTAL RESULTS: CLASS: POINTS: 3B EM: 1. B-21 Aabelvik / Knutsen (NOR) B-8 Perokorpi / Anttila, Pomo B-68 Tikka / Valkonen, ImVk B-10 Tiihonen / Kaartinen, ImVk B-33 Reinikainen / Pirhonen, Pomo B-76 Nikiforov / Joala (EST) B-11 Lind / Tupakka, FOC B-23 Lampén / Luukkonen, Potkuri -67 DNS 15 KILPAVENEILY

16 Roslagsloppet Roslagsloppet on Ruotsissa ajettava kansainvälinen maailman suosituin ja monien arvioiden mukaan jopa maailman vaativin offshorekilpailu. Roslagsloppetin suosiosta kertoo se että kilpailu on järjestetty 61 kertaa, kilpailijoita tulee useista eri maista sekä osanottajia on kerta toisensa jälkeen ollut yli 100 venettä. Roslagsloppet poikkeaa muista nykyisistä ajettavista offshorekilpailuista monin eri tavoin mm. reitin vaativuudella, pituudellaan, välitankkauksella sekä siirtymäosuudella. Kilpailun suuren suosion ja osanottajamäärän takia katsastus ja ohjaajakokous pidetään kilpailua edeltävänä päivänä. Katsastus ei poikkea oleellisesti normaalista kilpailusta, mutta ohjaajakokous on jo yksin osallistujien runsaan määrän takia suuri tapahtuma. Ohjaajakokouksessa käydään läpi oleelliset asiat mm. osallistujat, lähtö, aikataulu, turvallisuus, kilpailuohjeet sekä reittiohjeiden ja kontrollipisteiden osalta. Suuri haaste ohjaajakokouksessa on esiin tulevat reittiohjeiden- ja kontrollipisteiden muutokset jotka ilmoitetaan ohjaajakokouksessa, tämän takia ohjaajakokouksessa pitää olla tarkkana. Itse kilpailu on kokopäiväinen tapahtuma, joka alkaa aamulla tankkauksella ja veneen laskulla. Vesille lasku suoritetaan hyvissä ajoin joko rampilta taikka autonosturilla, sillä lähtijöitä on runsaasti. Lähtöjä eri luokkien kesken on kaikkiaan 6-8 kappaletta, joten volttausalueella on oltava riittävän ajoissa. 16 KILPAVENEILY Kilpailun lähtö ensimmäiselle osuudelle tapahtuu Vaxholmista noin kello Ensimmäisen osuuden pituus on noin 58 merimailia sisältäen noin 6 kontrollipistettä sekä 6 kirjallista ajo-ohjetta ja päättyy Väddön kanavaan jossa on ensimmäisen etapin maali. Kanavaosuus on pituudeltaan noin 10 merimailia ja nopeusrajoitus 5 solmua. Kanavaosuudella on huolto ja tankkaus ennalta määrätyssä laiturissa, jossa voi suorittaa tankkauksen ja tarvittavat huoltotyöt laiturista käsin. Huollon jälkeen siirrytään 2. osuuden lähtöön josta annetaan aikakortti. Toisen osuuden lähtö suoritetaan rallien tapaan aikakortilla. Toisen osuuden lähtö on Väddön kanavan toisessa päässä ja päättyy Öregrundiin, joka on samalla koko kilpailun maali. Toisen osuuden pituus on noin 51 merimailia sisältäen noin 9 kappaletta kontrollipisteitä sekä 9 kappaletta kirjallisia ajo-ohjeita. Kilpailulle tulee pituutta kaikkiaan yhteensä noin 109 merimailia ja kanava osuus mukaan lukien noin 120 merimailia. Pakollisia kontrollipisteitä sekä kirjallisia ajo-ohjeita kaikkiaan noin 30 kappaletta. Lisäksi oman hienon lisävärinsä kilpailuun tuo runsaslukuinen joukko kanssakilpailijoita eri luokista, sadoittain katseluveneitä ja yleisöä niin reitillä kuin siirtymäosuudella sekä suuret matkustajalaivat jotka osuvat reitille. Jälkikatsastus ja palkintojen jako suoritetaan Öregrundissa, joten myös huoltojoukoilta vaaditaan vahvaa panostusta kanavaosuuden huollon sekä ajokilometrien muodossa Vaxholm- Öregrund. Ilman aktiivista huoltojoukkoa ei kilpailun läpiajaminen olisi mahdollista, joten Roslagsloppetin läpi ajaminen vaatii koko teamiltä hyvää yhteistyötä, onnea sekä taitoa. Roslagsloppet 2010 kartturin silmin Matka alkoi torstaina Helsingistä niin kuin viime vuonnakin. Jyrki oli tehnyt matkajärjestelyt viimeisen päälle ja edellisiltana korjannut venettä Ari- Pekka Anttilan kanssa yötä vasten. Loppuillasta he huomasivat että startti oli rikki. Laivan lähtöön oli aamusta 8 h, joten uuden startin hankkimiseen oli sopivasti aikaa. Uusi osa löytyi Kalkkirannan W&W Marinesta ja kaikki kunnossa. Laivassa Team tarjosi safkat, joten tunnelma oli kepeä. Sulinin Jukka teki miedot lasilliset pojille ja pojathan ei kuppiin sylje. No uni tuli Jyrkille lasillisen jälkeen, joten minä poika lähdin kaljalle. Hotelli joka aamulla löydettiin oli sama, kuin viime kesänä, josta 15 min matka lähtöalueelle. Aamulla Jyrki esitteli perinteisesti kaikki työkalut ruotsalaisille kisatovereille ja ruuvasi startin kiinni. Itse löin ekan etapin koordinaatteja plotteriin, jotta voisin kisassa seurata menoa. Kylmiltään plotteri on hieno, mutta epäselkeiden ohjeiden kanssa yks v- laite. Ohjaajakokouksen jälkeen huomattiin, että reitti oli vähän pidempi, kuin edellisenä vuonna. Olin asiasta iloinen. Se tarkoitti jotain tekemistä ja uusia kurveja. Onneksi meidän luokaan oli tullut parit kisaajat, ettei yksin tarvitsisi körötellä. Jaijen ruotsalaiset tutut selvensivät reitin vielä meille, joten nyt reitti päässä ja merikortilla homma oli selvä. Vielä kun sen saisi plotterille tuskailin. Plotterin seuranta on kisassa ehdoton apu, vaikka välillä tuntuu päivitys kestävän muutamissa kapeikoissa turhan kauan. Kisa- aamuna kun saatiin vene veteen ja plotteri päälle olin jotenkin onnistunut hävittämään koordinaattipisteet taivaan tuuliin ja lähtöön oli 30 min. Jyrki oli innoissaan uudesta tilanteesta ja ajeli kohti volttausaluetta. Rupesimme yhteistyössä hakkaamaan tarkkailupisteitä paikoilleen. Lisäsin muutamia pisteitä vielä lisäksi ja 5 min ennen lähtöä oli reitti taas plotterissa.

17 Hässäkän takia missasimme muut veneet, oman lähtöajan ja koko lähdön. Tilanteen tajuttuamme nostimme liukuun 2 min muiden perään. Matka rupesi taittumaan rivakasti, kun Jyrki kiukuissaan ohitteli muita veneitä. Ihailin maisemia ja runsaslukuista yleisöä, joita joutui ihan väistelemään. Välillä jouduin ihan muistuttamaan kuskia, ettei liian läheltä voi vetää. Ilma ja aallokko olivat veneelle sopiva ja potkurikin taisi osua kohtuu hyvin. Edellisen vuoden tarkat karikko / käännöspaikat meni yllättävän jouheasti. Johtui varmaan kun osasi niihin keskittyä. Uusi reittiosuus tarkoitti pienen saaren kiertämistä oikealta ja sitten vasemmalle, niin yllätys oli suuri kun Jyrki ilmoitti, ettei voi kääntää vasemmalle, kun yksi kilpavene tulee suoraan vastaan. Tämän seurauksena jouduimme väistämään voimakkaasti oikealle. No ajelkoot muut miten lystäävät, mutta pyysin Jyrkiä taas tiukasti vasemmalle ja Jyrki veti toinen suksi ilmassa reittä kohti. Vene taisi poukkoilla, mutta rupesin etsimään matkan kohokohtaa taskuista ja löytyihän se. Mars suklaapatukka, että taas jaksaa. Saavuimme aavalle osuudelle n.20 km. Eväitä mutustellen mietiskelin, onko tässä mitään järkee? Jotain tekemistä sentään oli kun katseli kumipaattien menoa 115 km/h vain puoli potkuria ja evä vedessä. Parit ruotsinlaivat ja lossin kierrot kuuluvat tietysti kuvaan. Jyrki huomasi Jaijen joka seisaaltaan heilui vaarallisesti pikku veneessä ja heilutti suomen lippua. Eka etappi loppui kuin vähän kesken ja kiireesti huoltoon tankkaamaan lisää bensaa normi sählingillä niin kuin muutkin. Kanaaliosuus on pitkäveteistä köröttelyä niin kuin osa kisastakin, mutta kevennystä toi kun joku huusi talon pihalta: Heja Borgå! Myös ruotsalaiset kisakumppanit meinasivat, että ni har bråttom! Hienoa porukkaa ja monet kyselivät että onko kaikki ok? Aikakortin saatuamme huomasimme, että kiikarit olisi ollut tarpeen, jotta olisimme voineet ottaa lennosta lähdön. No se ei onnistunut vaan jouduimme tulemaan lähelle katsomaan kelloa ja sudittiin taas kauan ennen kuin päästiin vauhtiin. Toisen osion keli oli tyynehköä ja matka taittui taas rivakasti. Vauhtia saatiin sen verran roimasti joten pari tiukempaa kurvia meni väkisin laajoiksi ympyröiksi ja mietin ohitettuja reimareita, että menix ne nyt oikein vai väärin? No maalissa sen sitten kuulee. Loppusuora 30 km alkoi häämöttää ja kaikki maisema näytti ihan samalta. Muistin, että olin laiskuudessa jättänyt maalialueen pisteet merkkaamatta, joten uutta korttia esiin peffan alta. Vähän aikaa oli eksynyt olo kuin Porvoon torilla aamuyöllä, mutta maalialueelle tullessa maisema oli tutun näköistä. Oli hyvin muistissa viime vuotinen poijun kierto väärältä puolelta. No Jyrki päästeli innoissaan menemään ja yritin olla tarkkana ja kun plotteri piirsi viivaa, niin seuraava kierros olisi helpompi. Mutkat tiputtivat vauhtia paljon, joten ahneina yritimme ottaa reimareita pyöreämmin vauhdin ylläpitämiseksi, niin yhtäkkiä sivulaineesta suksi haukkasi kiinni ja heiluin puolelta toiselle, kun Jyrki yritti pitää venettä pystyssä. Onneksi mitään kummempaa ei käynyt ja loppumetrit kurvailtiin maaliin voittajana isompia 3C-luokan veneitä väistellen, jotka nyt saivat meidät kiinni. Kisa oli yllättävän helppo ja sadekin alkoi, kun olimme saaneet veneen ylös. Pokaalit haettuamme kiiruhdimme iltalauttaan ja sunnuntaiaamuna oltiin jo kotona. Laivassa tajusin, että olisi pitänyt muistaa ottaa kypäräkamera videoimaan, mutta säästyy sekin vaiva ensi kesäksi. Kilpakumppaneita jäimme kaipaamaan, joita oli edellisvuonna 4 kpl. Toivottavasti ensi kesänä olisi suurempi määrä kisaajia 3B luokassa. Jotenkin näin ja siis reittiä kohti. Teksti: Jyrki Perokorpi ja Ingo Kvist B-8 Kuvat: Jussi Valtonen ja Jukka Sulin 17 KILPAVENEILY

18 T400 Maailmanmestaruuskilpailut Ville Mäkisen taidonnäyte! T400-luokan maailmanmestaruuskilpailut ajettiin heti kauden aluksi Puolan Szcsecinissä Edellisestä maailmanmestaruuskilpailusta oli kulunut vain 8 kuukautta ja tälläkin kertaa voittajaksi selviytyi Ville Mäkinen uskomattomalla ajosuorituksella kovassa aallokossa. Toiseksi selviytyi Marko Paasonen ja kolmanneksi sijoittui Juha-Pekka Manninen varmistaen suomelle kolmoisvoiton jo toistamiseen MM-kisoissa. T400 Tämän kauden arvokisojen teemaksi muodostui kisat maissa, joissa ei ennen oltu kilpailtu, sillä MM-kisat oli myönnetty Puolalle ja Euroopan mestaruuskilpailut Ukrainalle. Suomesta maailmanmestaruuskilpailuihin osallistui kolme kuljettajaa, hallitseva maailmanmestari Ville Mäkinen, viime kauden Euroopan mestari Juha- Pekka Manninen ja Marko Paasonen. Mukana oli kuljettajia myös järjestäjämaa Puolasta, Ruotsista ja Latviasta. Varikkoalue vai slummi? Ensivaikutelma Puolan kisapaikan varikkoalueesta oli slummi paikallisen festivaalialueen vieressä, sillä se sijaitsi suuren sillan alla rata-alueena toimineen joen vieressä. Eikä paikallisten tiimien leiriytymistavat liikaa hälventänyt tätä ensivaikutelmaa. Onneksi asia ei kuitenkaan ollut niin huonosti, vaan varikkoalue ajoi asiansa ihan hyvin. Äkkiä selvisi, että kilpailun järjestäjien kanssa kommunikointi oli liki mahdotonta yhteisen kielen puututtua, mutta onneksi paikalla oli UIM:n valvojana Vahur Joala, joka puhui sekä Suomea että Venäjää. Joala hoiti muutenkin tehtävänsä esimerkillisesti varmistaen jatkuvasti, että asiat sujuvat sääntöjen mukaisesti ja tasapuolisesti sekä informoi Suomen joukkuetta tasaisin väliajoin tapahtumista. nopein oli Marko Paasonen. Muiden maiden kuljettajat olivat suomalaiskolmikkoa reilusti hitaampia. Ensimmäinen kilpailuerä alkoi Juha- Pekka Mannisen komennossa, kunnes 1,5 kierroksen ajon jälkeen radan vesi muuttui todella aallokkoiseksi. Kaikkien veneiden muodostamat aallot kimposivat joen kiviseinästä takaisin, päästämättä niitä laantumaan missään vaiheessa erää, joten aallokko paheni, mitä pidemmälle kilpailuerä eteni. Jo harjoituksissa oli merkkejä radan taipumuksista aallokkoisuuteen, mutta silloin ei ollut kaikki veneet samaan aikaan ajossa, joten todellista aallokon määrää ei voinut kuin arvailla. Toisena tässä vaiheessa ollut Ville Mäkinen käytti äkillisen olosuhteiden muutoksen täydellisesti hyödyksi. Mäkinen vei johtopaikan Manniselta hienolla ohituksella, eikä siitä enää luopunut. Mäkisen karatessa muulta porukalta, ohitti myös Marko Paasonen Mannisen. Mäkinen mestariksi näytöstyyliin Toisen erän alussa antoi Mäkinen muille hieman tasoitusta pyörähtämällä toisella poijulla, mutta kunnon mestarin tavoin Ville vain sisuuntui ajovirheestään, survaisi kaasun pohjaan ja aloitti hillittömän kirin, ohittaen edelle ehtineet Mannisen ja Paasosen, voittaen toisenkin erän vakuuttavasti. Kolmannen erän Mäkinen voitti johtaen lähdöstä maaliin varmistaen maailmanmestaruuden. Mäkinen voitti neljännenkin erän näytöstyyliin, joten epäselvyyksiä kisan nopeimmasta kuljettajasta ei jäänyt. Ville oli ainut, joka hallitsi äärimmäisen vaikean kelin täydellisesti. Villen vene eteni kuljettajansa käskyttämänä kovassa aallokossa uskomattoman hyvässä balanssissa ollen ainut vene, joka ei hyppinyt missään vaiheessa hallitsemattoman oloisesti, kuten muiden veneet tekivät. Kolmoisvoitto Suomeen Marko Paasonen ja Juha-Pekka Manninen tulivat edellä mainitussa järjestyksessä maaliin kaikki loputkin erät, joten Paasonen saalisti MM-hopeaa ja Manninen pronssia ja Suomen joukkue kolmoisvoiton. Ulkomaalaisista kuljettajista kovinta vauhtia piti Ruotsin Mathias Dahlqvist, sijoittuen kilpailun neljänneksi. Palkintojenjako oli kilpailupaikan vieressä sijainneen festivaalialueen päälavalla. Kilpailun järjestäjillä oli oikein ison maailman meininkiä palkintojenjaossa, oli puheita, hienot pystit ja paljon yleisöä. T400-luokka ei saanut MM-arvoa kaudelle 2011, joten maailmanmestaruuskilpailut vuoden 1993 jälkeen jäivät näihin kahteen, jotka ajettiin 8 kuukauden sisällä toisistaan ja Ville Mäkinen jää historiaan kuljettajana, joka voitti ne molemmat. Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuvat: Miia Pitkänen Keli yllätti kaikki Kaksi kääntöpoijua sisältänyt kilpailurata sijaitsi joessa, jonka toisessa reunassa oli kiviseinä ja toisessa jonkinlainen saari. Jo harjoituksissa kisaradalle nousi kohtuullinen aallokko, mutta vielä silloin ei kukaan aavistanut, mitä tuleman piti itse kilpailuerissä. Aika-ajoissa nopeimman ajan ajoi Juha-Pekka Manninen 1,21 sekunnin erolla Ville Mäkiseen. Kolmanneksi 18 KILPAVENEILY

19 T400 Maailmanmestaruuskilpailu Puola, Szcsecin , tulokset: Aika-ajot 1. Juha-Pekka Manninen Suomi 0: Ville Mäkinen Suomi 0: Marko Paasonen Suomi 0: Marcin Mucha Puola 0: Mathias Dahlqvist Ruotsi 0: Marcin Szymcsyc Puola 1: Mantas Kurcinavicius Latvia 1: Jacek Kolpaczynski Puola 1: Adrian Maniewski Puola 1: Cesary Tchankiewics Puola 1: Maria Lech Puola 1: Agatha Soltan Puola DNS Kilpailu 1. Ville Mäkinen Suomi Marko Paasonen Suomi Juha-Pekka Manninen Suomi Mathias Dahlqvist Ruotsi Marcin Szymcsyc Puola Mantas Kurcinavicius Latvia Adrian Maniewski Puola Jacek Kolpaczynski Puola Maria Lech Puola Cesary Tchankiewics Puola Agatha Soltan Puola Marcin Mucha Puola 0 Kuulokojeet, apuvälineet ja suojaimet 19 KILPAVENEILY

20 T400 Euroopan mestaruuskilpailut Ukrainassa Juha-Pekka Manninen mestariksi viidennen kerran Kauden 2010 Euroopan mestaruuskilpailu ajettiin Ukrainan Kiovassa Heinäkuuta. Suomea edusti jälleen sama kova kolmikko, kuin maailmanmestaruuskilpailuissa ja yhtä kova oli tuloskin: Kolmoisvoitto Juha-Pekka Mannisen johdolla! Marko Paasonen sijoittui toiseksi ja Ville Mäkinen kolmanneksi. Kuten T400-luokan maailmanmestaruuskilpailu, ajettiin Euroopan mestaruuskilpailukin maassa, jossa aikaisemmin ei ole ajettu T400-arvokilpailuja. Paikallisten mukaan arvokilpailu oli myös ensimmäinen kansainvälinen kilpailu, jonka Ukraina on järjestänyt vuosikausiin ja sen takia järjestelyorganisaatio oli tuonut kilpailunjohtajaksi kokeneen Virolaisen Riho Uuringin. Kiovan helteeseen oli saapunut taistelemaan Euroopan mestaruudesta kymmenen kuljettajaa viidestä eri maasta. Katastrofin aineksia Perjantaiaamu alkoi helteisissä tunnelmissa leiriä pystyttäessä ja viimeisiä viilauksia veneisiin tehdessä. Järjestäjä oli luvannut paljon harjoitusaikaa perjantaille, joten kaikki olivat saapuneet päivän normaalia aikaisemmin kilpailupaikalle. Harjoitusajat kuitenkin peruttiin, koska järjestäjät eivät kyenneet pitämään läheisen uimarannan uimareita poissa rata-alueelta, ja olisihan se ollut liian vaarallista uhkarohkeita uimareita kohtaan, jos heidän uima-alueellaan olisi ajeltu myös kilpaveneillä. Tämän jälkeen oli luottamus järjestäjiin aika pohjamudissa, sillä niin vahvasti näytti kilpailuviikonlopun epäonnistuvan täysin. Mutta seuraavana aamuna kaikki muuttui. Heti aamusta paikalle marssi parijonossa toistakymmentä miliisiä, jotka vapaaehtoisten kanssa pistivät kisapaikan turvallisuuden kuntoon. Ja koska kilpailun johtaja Riho Uuring oli saanut joukkonsa paremmin ruotuun, alkoi viikonloppu sujua jouheasti. Riho oli myös hoitanut lauantaiaamulle lisäharjoituksia perjantaina menetettyjen tilalle. Harjoitusten jälkeen ajettiin aika-ajot, joissa nopeimmaksi 1350 metriä pitkällä kolmipisteradalla selvisi jälleen Juha-Pekka Manninen, joka oli nopein myös luokan MM-kisojen aikaajoissa. Toisesta lähtöpaikasta kävi- 20 KILPAVENEILY vät Puolan Marcin Mucha ja hallitseva tuplamaailmanmestari Ville Mäkinen kovan taiston. Molemmat ajoivat kaksi nopeaa kierrosta -formaatilla ajetuissa aika-ajoissa yhtä nopean nopeamman kierroksen, mutta Mucha onnistui paremmin toisessa kierroksessa kuin Mäkinen ja nousi sen ansiosta toiselle lähtöpaikalle, 1.41 sekuntia Mannista hitaampana. Marko Paasonen oli neljänneksi nopein. 5x Ensimmäinen erä sujui Mannisen komennossa lähdöstä maaliin. Mäkinen ohitti Marcin Muchan heti lähdössä ja sijoittui erän toiseksi. Kolmannesta sijasta kävivät Marko Paasonen ja Marcin Mucha tiukkaa kamppailua, Muchan pitäessä tiukasti kolmatta sijaa Paasosen hakiessa ohituspaikkaa. Kamppailu päättyi Muchan virheeseen poijulla, jonka seurauksena Paasonen ohitti puolalaisen ja saalisti erän kolmannen sijan. Johtopaikka vaihtuu Toisen erän alussa Ville Mäkinen kiihdytti kärkeen ja Mannisen täydellisesti alkanut viikonloppu synkkeni lähtösuoralla tapahtuneen konerikon merkeissä, joka pysäytti Mannisen menon lopullisesti radan toiselle poijulla. Mäkinen johti vielä toisen kierroksen alkaessa, kunnes Paasonen onnistui ohittamaan Mäkisen ja ajamaan erän voittoon. Marcin Mucha oli kolmas. Mäkisestä nosti Mannisen jo toiseksi. Sijoitukset säilyivät muuttumattomina erän loppuun, joten viimeiseen erään lähdettäessä oli Paasonen tukevimmin kiinni kilpailun voitossa kahdella erävoitollaan. Manninen nousee mestariksi Neljännen erän lähdössä oli panokset korkealla: Mannisen olisi voitettava erä, jos mielii kilpailun voittajaksi, kaikissa muissa tapauksissa kruunattaisiin Euroopan mestariksi Paasonen. Lähtövalojen sammuttua kiihdytti Manninen kärkeen Mäkinen kannoillaan. Paasonen epäonnistui lähdössä täysin, jääden heti lähdössä Mannisesta ja Mäkisestä jälkeen. Tiukka taistelu Euroopan mestaruudesta ratkesi käytännössä ensimmäisellä poijulla Paasosen ja Mäkisen kolaroitua, jonka seurauksena molemmat joutuivat keskeyttämään. Koska käytännössä muista kuljettajista ei ollut nopeudessa vastusta Manniselle, tarvitsi hänen näiden keskeytysten jälkeen ajaa vain maaliin ja varmistaa vuoden 2010 Euroopan mestaruus. Jälkikatsastukset sujuivat ongelmitta pienoisesta kielimuurista huolimatta. Palkintojenjako järjestettiin MM-kisojen tapaan mahtipontisesti omalla lavallaan, jossa musiikki pauhasi ja juontajatytöt hurmasivat, vaikkakin yleisöä ei ollut niin paljoa kuin maailmanmestaruuskilpailuiden palkintojenjaossa. Jälkikäteen voidaan sanoa, että tämäkin kilpailu yllätti positiivisesti. Odotukset olivat, että Ukraina on kehitysmaan tasolla kilpailujen järjestämisessä, mutta onneksi saimme huomata, että järjestelyt olivat joiltain osin jopa paremmin toteutettu kuin esimerkiksi Suomessa. Etenkin Ukrainan sekä Puolan kilpailujen palkintojenjaosta suomalaiset saisivat ottaa oppia. Palkintojenjako on kuitenkin kilpailun juhlallisin vaihe, kaiken huipentuma, joten se pitäisi järjestää sen Kilpailun alku Yön aikana Mannisen moottori oli ruuvattu jälleen kilpailukuntoon. Vika paikallistui lopulta laakeriksi, joka oli hajonnut kampiakselista. Kolmannen erän lähdön tapahduttua paalumies Paasonen piti ensimmäisen sijansa ensimmäisen poijun jälkeen, Ville Mäkisen ahdistellessa kannassa. Viimeiseltä lähtöpaikalta erään lähtenyt Manninen kiri välittömästi kolmanneksi ja toisella kierroksella ohitus

21 T400 Euroopanmestaruuskilpailu , tulokset: Aika-ajot: 1. Juha-Pekka ManninenSuomi 0: Marcin Mucha Puola 0: Ville Mäkinen Suomi 0: Marko Paasonen Suomi 0: Marcin Szymczyk Puola 1: Adrian Maniewski Puola 1: Agata Soltan Puola 1: Mantas KukcinaviciusLiettua 1: Sergey Basjura Ukraina1: Yuri Zhukovski Venäjä 1:15.83 ansaitseman arvostuksen mukaisesti. Euroopan mestaruus oli Manniselle viides putkeen. Voittoputki alkoi vuonna 2006 Kuhmossa, jolloin Suomi oli saanut kilpailut järjestettäväksi. Toiseksi eniten T400-luokan Euroopan mestaruuksia on Marko Paasosella ja ruotsalaisella Johan Österbergillä, molemmat ovat saalistaneet kaksi mestaruutta, joten Mannisen ennätystä ei rikota ihan lähiaikoina. Kilpailu: 1. Juha-Pekka ManninenSuomi Marko Paasonen Suomi Ville Mäkinen Suomi Marcin Mucha Puola Marcin Szymczyk Puola Adrian Maniewski Puola Mantas Kukcinavicius Liettua Yuri Zhukovski Venäjä Agata Soltan Puola Sergey Basjura Ukraina93 Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuvat: Jorma Hartikka E-S KUIVAUS 21 KILPAVENEILY

22 BENJAMIN VUORIHOVI, SJ-15 luokan nuorin kuljettaja Benjamin Vuorihovi, on Dragon Team: n nuorin kuljettaja, joka aloitti kilpailemisen SJ-15 junioriluokassa, tänä kesänä. Benjamin täytti 9v. elokuussa, ja on luokan nuorin kuljettaja. Benjamin on aina haaveillut kilpaveneilystä, koska isä ja veljetkin ajavat kilpaa. Heti kauden ensimmäisessä kilpailussa, Forssan Tammelassa, hän näytti jotta hänestä on ainesta kilpaveneilijäksi, kun hän elämänsä ensimmäisessä kisassa yllätti kaikki, ja sijoittui 6: ksi, yhdentoista kilpailijan joukossa, ollen ylivoimaisesti paras aloittelija. Uudenkaupungin kisaan, hän ei valitettavasti päässyt kilpailemaan, koska isä ja veljet järjestivät ja kilpailivat Kalkkirannan Kievari Offshore Race: ssa, samana päivänä. Seuraavassa kisassa Hirvensalmella, Benjaminin hyvä ajovire sai kuitenkin jatkoa, hänen ollessa taas 6:des. Elokuun 10:s, ajettin Förby Race. Siellä Benjamin sai jo kokeilla miltä tuntuu ajaa johdossa keulilla, jossa hän pysyi 2 ensimmäistä kierrosta, kolmannessa erässä. Lopputuloksissa hän oli jälleen loistavasti kuudes. Kausi päättyi Vuoksen Race:n, Imatralla, syyskuun 11:s. Siellä olosuhteet olivat aivan erillaiset kun edellisissä kisoissa, virtaava Vuoksi, kun on hyvin hankala ajettava. Kun vielä arpaonni ei suosinut, vaan Benjamin sai lähtöpaikka 9, ensimmäiseen erään, 12:sta kilpailijan joukossa, hänen oli mahdotonta ajaa keulapaikoista. Hienolla ja varmalla ajamisella hän oli kuitenkin hienosti 9:s lopputuloksissa. Tämä tiesi jotta SM-tuloksissa Benjamin sijoittui 7:ksi., joka on aivan usko- mattoman hyvän suoritus aloittelijalle. Hän pääsi myös maaliin jokaisessa ajamassaan erässä, säilyttäen kalustonsa ehjänä koko kauden. Veneen huoltamisesta vastaa Benjaminin isoveli Tom, mutta hän pääsee myös itse seuraamaan tiivisti, mitä omalle kilpaveneelle tapahtuu. Benjamin haluaa vielä kiittää, yhteistyökumppaneitaan, jotka mahdollistivat hänen kilpaveneuransa alkamista; Maanrakennus Oy Laatutyö, E-S Kuivaus ja Maritim, sekä Anton ja Bengt Nyholmia, joilta saatiin hankittua Antonin vanha SJ-15 kalusto. Ensi kesänä nähdään taas radalla! Teksti: Jaije Hägglund Kuvat: Kim Sjödahl, Jaije Hägglund 22 KILPAVENEILY

23 MSSA 2010 Olihan sitä räiskettä ja jylinää, jonka kokee vain paikanpäällä, moottoriurheilussa sattuu ja tapahtuu. Lähtölaiturin ja vesillelaskuluiskan luona oli paljon hienoa katseltavaa, kun trailereilta laskettiin veneitä Saimaaseen. Viitisen venettä jäi starttaamatta teknisten vikojen vuoksi. Yksi vanhempi XR2 ei suostunut tulille, palotilaan pääsi jostain vettä tulppia pimentämään. Yksi 75 Merc uuvahti koeajon alussa. Stingerin ryyppy systeemi sotki koneen tyhjäkäynnin ja sammutti koneen vaihteelle heittäessä. Pari muutakin oli kun Baja täräytti kivelle ja rikkoi vetolaitteen. Vakuutukset kuulemma korvaisivat onneksi korjaukset. Venelehden toimittaja kävi haastattamassa ja kuvaamassa meitä aamupäivällä, oli tekemässä juttua venelehteen. Kuljettajapalaverissa BLR:n poikien miulle tapahtuman perustajana lahjoittama Suomen Veneilyliiton aiemmin MSSA-juhlavuodelle 2008 myöntämä kunniataulu sai itseltäni silmäkulman kostumaan ja sain, kuin sainkin MS- SA-tapahtuman idean ja kehitykseen johdatteleman puheen pidettyä kipparikokouksen välissä. Keli oli hieno ja molemmissa starteissa pääjoukko pääsi hyvin matkaan meidän liputtaessa veneet vauhtiin. Yleisöä oli saapunut satamaan todella runsaslukuisesti ja reitin varrelle oli tullut todella paljon katsojaveneitä seuraamaan ajoja. Myös Luukkaansalmen sillalla ja monilla rantakallioilla oli paljon katsojia ja joku oli tuonut Suomen lipunkin mukaan huiskuttaen ajajille. Ennen ja jälkeen starttien ajoimme jonkun aikaa satamaniemen edustalla historicnäytösajoa viihdyttäen yleisöä. Itse ajettiin masterveneenä isomman luokan mukana reitin alkumatkaa seuraten, miten venekunnat pääsevät matkaan. Toisen ison Fountainin vesipumppu löi sopimuksen irti Lamposaaren lossin kohdalla, mutta pääsivät kuitenkin jatkamaan perille Puumalaan yhdellä moottorilla. Iltapäivällä ajelimme vielä muutaman lenkin Lpr:n sataman luona ja juuri sopivasti viimeiseltä vedolta palatessa isot veneet alkoivat saapua yksitellen takaisin etapilta. Puumalan satamassa olleet Siltakemmakat saivat muutaman venekunnan jäämään juhlimaan Puumalaan. Pari kaveria oli tullut kauempaa tapahtumaa katsomaan, ja välissä kerkesin juttelemaan heidän ja paikallisten katselijoiden kanssa kilpaveneistä ym. kalustoon liittyvästä. Iltabileet olivat hauskat ravintola Redin terassilla makkaran paiston ja saunomisen kera. Kuljettajat keskustelivat lennokkaasti reitin tapahtumista, nopeuksista ja ajotilanteista, mitä kukin oli kokenut ja nähnyt matkalla. Moni saunoja kävikin uimassa ja virkeinä poikina jatkoivat illan viettoa. Karjalassa kun ollaan, keskustelu soljui vilkkaana;- mie ja sie tyyliin ja moni kuljettaja lupasi tulla uudelleen ensi vuonna ja pyytävän kaverinsakin osallistumaan mukaan omilla veneillään. Kuvia tulee varmasti ajallaan MSSA-kotisivuille. Vene-lehden tapahtumakoostetta odotellessa. Olihan sitä vauhtia ja hieno vaihderikas Vesi- Motorsport-päivä Suur-Saimaan Ajothengessä! Terveisin: Anssi -Team Gulf Historic D KILPAVENEILY

24 Kilpaveneilyn menneet ajat: Esittelyvuorossa Lauri Lampinen Vuosina kilpailtiin kovasti Suomessa e - luokassa missä kuutiotilavuus oli 850 cc. Luokka oli hyvin suosittu ja Porvoosta oli mukana useita venekuntia. Monessa veneessä käytettiin moottorina mm Mercury 75 hv:n konetta. Kilpavene Taifun X, Laukkvene oy Porvoo. Pohja kopioitu Jenkki Glastron veneestä, Glastron oli ensimmäinen kilpaveneemme E luokassa. Kopioinnista tuli iso riita Glastron yhtymän kanssa. Kansi tehtiin uusi, pohjaa, nousulistoja muutettiin. Åke Lövholm suunnitteli uuden pohjan. E-luokassa saattoi olla 50 venettä yhtä aikaa lähdössä. Ensimmäiseen salmeen tuli ahdasta! Kaasuhana oli yleensä koko ajan pohjassa. Turvakatkaisin oli jo silloin pakollinen, jos jompikumpi lentää ulos veneestä, kone sammuu. Veneessä oli parhaat Motoralin putkivahvistetut ralli-auton penkit, Jyväskylän Suurajoissa ne kestivät, kilpaveneen röykytystä ne eivät aina kestäneet. Kuten Finn Gulf ajo Helsinki-Loviisa-helsinki. Kuvaus kilpailusta; Lähtö Helsingin satamasta, ja kustaanmiekan salmesta ulos merelle, vastatuuli n. 7-8 beaufortia, 3 venettä meni jo pohjaan Kustaanmiekan salmessa, miehistöt pelastettiin mm. Porvoolaiset, veneenrakentaja Lindström, Rolf Berg eivät lähteneet ollenkaan kisaan, kun olivat päässeet ajamalla Porvoosta ehjänä Helsinkiin! Kiristivät vaan köysiä laituriin, kun me muut tehtiin starttia! Oli Porvoosta Stig Erikksonkin mukana, muistaakseni Jocke Lemström kartturinaan. Heidän vene ei lähtenyt kisaan. Matka Loviisaan oli tosi myrskyä, parhaat rallipenkit (putkirungot) katkesi, vaihdoimme ohjaajaa ja kartturin paikkaa, ensin katkesi selkänojat ja sitten penkit, lopuksi ajoimme kilpaa seisten, kun penkkejä ei enää ollut. Rallissa, ralliautossa ne kestää, kilpaveneessä eivät kestäneet. Loviisasta ajoimme siis takaisin seisten, Emäsalon luona saimme tankkausapua. Berndt Boström ja Antero (Bubi) Silander, PÄÄSIMME Sipoon selälle, taas tankki tyhjä, se oli katkennut kovassa röykytyksessä, vene alkoi samalla vajota, sekin oli katkennut, täkki oli n. 10 cm vedenpinnan yläpuolella, mukana ollut keskeytys viinapullokin oli katkennut (se oli vakiovaruste siihen aikaan ). Onneksi paikalle tuli Sipoolainen kalastaja veneineen ja otti meidät hinaukseen Helsinkin. Vene peräkärryyn ja Porvooseen. Kilpailusta jäi mieleen ruotsin kilpailijat, jotka ottivat pitkiä hyppyjä veneellään, kummatkin isot Volvon sisäkoneet hajosivat hypyissä ja jäivät Sipoon selälle. Samoin sen ajan yksi kovimmista venekilpailijoista Curt Ginman ajoi ylikovaa vastatuuleen, isolla veneellä ja isoilla koneilla, pohja tuli sisään ja kilpavene upposi, no pojat uivat läheiseen saareen, köysi ja poiju kiinni että tietävät uppoamispaikan. Köysi ja poiju vakiovaruste siihen aikaan kilpaveneessä, kun tuli uppoamisia. Timo Mäkisen kanssa juteltiin joku vuosi sitten noista venekilpa-asioista, sillähän oli 2 kpl Avanger kilpaveneitä, 1-kovan kelin vahvistettu ja 1-tyynen kelin kilpavene. 2-3 isoa myllyä perässä. Finn Gulf ajoissa oli ajanut Runeberg aluksen ohi ja puiheittensa mukaan näytti 3 kerroksen väelle kilpaveneen pohjan! Mäkinen ei ollut mikään ujo mies ollessaan kaasukahvassa. Suur Saimaan ajossa taas Mäkisen kartturi roikkui mailikaupalla keulassa, että saivat veneen plaaniin (kevytmalli Avanger). Päijänne venekisa oli myös aina tuulinen, siellä meillä katkesi uusi Mercury kone röykytyksessä ja keskeytimme jossain Jyväskylän ja Lahden välillä. (viilasin yöllä majapaikassamme Jyväskylässä potkuria, se oli kuin partveitsi, sai kai sitten ylikierroksia) Rolf Berg-Lindström olivat äkäisiä (kämppäkaverimme) kun viilasin potkuria, he eivät osanneet nukkua! Eka Päijänne ajoista 2 sija, Fabritiuksen veljekset Äggskärsloppet Vasemmalta Zenita Gustavsson ja Anna-Liisa Mankonen. Lähtölinjalla E-luokassa, Rönnskär/ vanha BSS:n purjehduspaviljonki. Rata kulki Loviisan/Svartholmen ja Emäsalo läntisen kautta takaisin Rönnskärille, Haikkoon selän eteläpäässä. 24 KILPAVENEILY

25 voittivat (sittemmin MM-vene miehiä). Ei huonoille miehille hävitty. Tammisaari Helsinki ajoissa ajoimme Tammisaaressa uppotukkiin, ihme että vene kesti. Pamaus oli kova. Maliin tultuamme, minut vietiin silmäpoliklinikalle, olin saanut silmiini, ehkä bensaa tai jotain muuta (Matti Sarkama vei ). Laput silmillä kuljin viikon ajan. Tämmöisiä venekilpamuistoja! Terveisin Lauri Kari Mankonen 1966, Vålaxloppet. Ratakilpailu,E-luokka, 850cc, Mercury 75 hv. Samalla veneellä ajettiin matkakilpailuja, jolloin kartanlukijana oli Lauri Lampinen. Vene otti osaa mm Päijänne Racing -kilpailuihin KKN-Rakennus Oy Hiekkapuhallukset Sinkopuhdistus Pinnoitukset Mäntsäläntie 128, Monninkylä betonielementtien asennusta yli 35 v. kokemuksella autonosturien vuokrausta nostolava-autojen ja henkilönostimien vuokrausta Asennuspojat LM Oy Askolantie 80, Vakkola puh AsennuspojatLMOy - Mainos - 210x99mm.indd 1 25 KILPAVENEILY 8/19/ :33:53 PM