Porin Oluttehtaan alueen rakennusinventointi. Inventointiraportti Anna Lyyra-Seppänen 2011 INVENTOINTIRAPORTTI

Transkriptio

1 Porin Oluttehtaan alueen rakennusinventointi Inventointiraportti Anna Lyyra-Seppänen 2011 INVENTOINTIRAPORTTI

2 2 Porin Oluttehtaan alueen rakennusinventointi INVENTOINNIN TAVOITTEET Porin Oluttehtaan toiminta päättyi vuonna Alueen uutta käyttöä suunnitellaan, ja rakennusinventointi sekä rakennusten arvottaminen tarvitaan vireillä olevan asemakaavan muutoksen perusselvitykseksi. Suunnittelualueen ympärillä on vireillä kehittämishankkeita, joista keskeisin on Porin Jokikeskus-hanke. Porin Oluttehtaan alue on harvinainen siksi, että tontilla harjoitettiin 2000-luvulle saakka teollista toimintaa aivan ydinkeskustassa, ruutukaava-alueen sydämessä. Tuotannon pitkä historia ja vuorovaikutus muun kaupunkirakenteen kanssa tulisi huomioida alueen tulevaa käyttöä suunniteltaessa. Porin Oluttehtaan rakennusperinnön merkitys on kertoa Porin juurista vanhana teollisuuskaupunkina. Rakennusinventoinnin tavoitteena on selvittää alueen rakennushistoria ja sen yhteys teolliseen toimintaan alueella, tutkia ja dokumentoida alueen rakennukset sekä määritellä ja arvioida kohteiden, rakennusten ja aluekokonaisuuden arvot. Näkymä Kokemäenjoelta tehdasalueelle. SR INVENTOINNIN TOTEUTUS Inventoinnin on teettänyt Satakunnan Museo osana Pisara-hanketta. Omarahoitusosuus Porin kaupungilta. Inventoijana toimi FM Anna Lyyra-Seppänen ajalla ja vastaavana tutkijana Satakunnan Museon rakennustutkija Liisa Nummelin. Tutkimusavustajana toimi osan museologian harjoittelija Sanna Raatikainen. Inventointi on tyypiltään kattava kokonaisinventointi, jossa menetelminä on käytetty kenttätutkimusta ja havainnointia, valokuvausta, kartta- ja arkistotyöskentelyä. Arkistomateriaalina on hyödynnetty Porin kaupungin rakennusvalvonnan arkistoa sekä Satakunnan Museon valokuvakokoelmaa. Pohjamateriaalina on Satakunnan Museon teollisuusinventointi vuodelta 1987, jonka arkistolähteinä olivat Porin maistraatin rakennuspiirustukset (TMA) ja Vakuutusyhtiö Tarmon ainaispalovakuutukset (Kansallisarkisto) Tutkimuskirjallisuus kattaa arkkitehtuurin ja rakennushistorian, kulttuuriympäristötiedon,

3 3 teollisuushistorian ja paikallishistorian teoksia. Raportin kuvat: Anna Lyyra-Seppänen, Liisa Nummelin ja Sanna Raatikainen. INVENTOINTIALUEEN HISTORIA JA RAKENTUMINEN Rakennusinventointi koskee Oy Sinebrychoff Ab:n omistamaa tonttia n:o Porin asemakaava-alueella, Teljän kaupunginosassa. Inventoitava alue on jaettu tontin muodostumishistorian perusteella kahteen kohteeseen: Oluttehtaan muu tehdasalue (13 rakennusta) Vanha Sähkölaitos (3 rakennusta) Alueella on yhteensä inventoitu 16 rakennusta. Kohde 1: Oluttehtaan muu tehdasalue Kohde 2: Vanha sähkölaitos, Hallituskatu 20 ALUEEN HISTORIA Olut Suomessa Oluenvalmistuksen historia Suomessa periytyy keskiajalle. Oluen pano on kuulunut linnojen, kartanoiden ja virkatalojen, isojen ja pienempien maatilojen taloudenpitoon oleellisena osana. Olutta valmistettiin erityisesti Ruotsin suurvalta-ajan armeijassa, jossa tavoitteena oli ehkäistä sotilaiden keripukkia. Vuonna 1622 säädettiin laki, joka määräsi kaupunkeihin viranomaisten valvomat oluttuvat. Suomen ensimmäinen teollinen panimo perustettiin Helsingissä Porin ensimmäinen oluttehdas tunnetaan vuodelta 1847, mutta sen toiminta lakkasi Porin paloon luvun alussa maassamme toimi satakunta panimoa. Suuremmissa kaupungeissa oli useita kilpailevia oluentekijöitä. Porissa toimi 1900-luvun taitteessa kuusi panimoa. Määräysten

4 4 kiristyessä panimoteollisuus keskittyi voimakkaasti, ja kehitys kiihtyi 1920-luvulta lähtien kun jakeluverkostot laajenivat. Paikallisista oluista tuli koko maassa tunnettuja merkkejä. Porin Oluen vaiheet Porin Oluttehtaan alku ajoittuu vuoden 1852 kaupunkipalon jälkeisiin vuosiin. Bayerilainen Oluttehdas (Bayerska Ölbryggeribolag) sai toimiluvan Oluenvalmistus nykyisellä Sinebrychoffin tontilla oli mitä ilmeisimmin jo alkanut, sillä 1853 mainitaan useissa lähteissä tehtaan perustamisvuodeksi. Yritys on siis pitkäaikaisin Porissa toiminut oluttehdas. Nimi viittaa uuteen saksalaisperäiseen valmistusmenetelmään, joka rantautui tuolloin Suomeen. Tuotanto käynnistyi vanhassa sokeritehtaan rakennuksessa, joka oli rakennettu tontille jo Tehdas työllisti panimomestarin ja kuusi työntekijää. Bayerilainen Oluttehdas yhdistyi vuonna 1898 samanikäisen Bäckmanin olutpanimon kanssa. Nimeksi tuli Bäckmans Ölbryggeri Ab. Yhtiö hankki omistukseensa myös 1895 perustetun Asplundin panimon, jolloin yhtiöllä oli kaikkiaan kolme toimipaikkaa ja 20 työntekijää. Tamperelainen Oy Pyynikin oluttehtailija Sulo Salmelin osti Bäckmanin olutpanimon osakekannan vuonna Hän hankki omistukseensa myös Satakunnan Mallasjuoma Oy:n eli entisen Grönvallin panimon. Yritykset yhdistettiin, ja 1928 syntyi Porin Oluttehdas Oy. Bäckmanin panimo jatkoi oluenvalmistusta ja Mallasjuoma keskittyi talouskaljaan ja virvoitusjuomiin osoitteessa Torikatu 16. Porin Oluttehtaan tunnetuinta merkkiä, Karhu-olutta, on valmistettu 1920-luvulta saakka luvulla Porin Oluttehdas Oy osti lisää tonttimaata naapureiltaan, ja kaikki tehtaan toiminnot siirrettiin samalle paikalle. Vuosikymmenten mittaan Porin Oluttehtaan tuotanto laajeni kattamaan viisi tonttia kahdessa vierekkäisessä korttelissa. Sahojen, konepaja- ja tekstiiliteollisuuden kaupungissa juomateollisuus nousi keskisuureksi alaksi. Vuonna 1938 Porin teollisuustyöntekijöistä vain kaksi prosenttia oli elintarviketeollisuudessa, mutta 1950 osuus oli kahdeksan prosenttia. Vuonna 1970 Porin Oluttehdas oli kaupungin seitsemänneksi suurin tehdas 562 työntekijällään luvulla tehtaan toiminta laajeni huomattavasti. Käymis- ja varastotankkien tilavuus ja varastokapasiteetti kolminkertaistuivat muutamassa vuodessa. Vuonna 1972 Porin Oluttehdas siirtyi Sinebrychoff Oy:n omistukseen. Kaupan myötä Sinebrychoff kaksinkertaisti tuotekapasiteettinsa. Porissa uudistettiin ja kasvatettiin voimakkaasti tuotantoa 1970-luvulla. Koneistuksen myötä työntekijämäärä laski 330:een. Porin Oluttehdas Oy sulautui kokonaan emoyhtiöön vuonna 1980, ja tehdas toimi Sinebrychoff Oy:nä vuoteen 2009 saakka. Tuolloin työntekijöitä oli 31. Pullotus Porin panimossa lopetettiin 2006, ja Karhu-olutta ryhdyttiin kuljettamaan tankeilla Keravalle pullotettavaksi. Kokonaan oluenvalmistus loppui Porissa syyskuussa Tontin muodostuminen Inventoinnin kohteena oleva tontti 412 käsittää vuoden 1852 asemakaavassa olleet tontit 49, 50, 53, 54, 55 ja 56. Entisellä tontilla 53 sijaitsee Hotelli Otava, joka ei ole mukana inventoinnissa. Näistä on maakauppojen ja yhdistämisten myötä muotoutunut nykyinen tontti 412, joka kattaa suuren osan Teljän kaupunginosan nykyisestä korttelista numero 9. Porin Oluttehtaan toiminta käynnistyi tontilla numero 54. Vuonna 1942 tehdas osti tontin numero 55. Tontin puurakenteiset talot toimivat yhtiön käytössä asuinrakennuksina 1970-luvun alkuun

5 5 asti, jolloin ne purettiin. Vuonna 1961 Oluttehtaan kolme tonttia, 49, 54 ja 55, yhdistettiin tontiksi numero 358. Oluttehdas osti myös tontin numero 50, johon jo aiemmin oli sijoitettu tehtaan rakennuksia. Vuonna 1978 tältä tontilta purettiin kivinen apteekkarin talo, nk. Nybergin talo, ja tilalle rakennettiin uusi varastohalli. Tapauksesta kehittyi Porin ensimmäinen rakennussuojelukiista. Vuonna 1984 koko tehdasalue yhdistettiin yhdeksi tontiksi numero 412. Sinebrychoff oli hankkinut myös tontin halki kulkeneen osan Annankatua, joten tehdasalue levittäytyi yli ruutukaavan korttelirajojen. Alueen rakennuskannan kuvaus Oluttehtaan rakennuskanta on varsin kerroksellista. Suuresta massasta on erotettavissa muutamia rakennushistoriallisia ja arkkitehtonisia kausia. Kaudet rakennuksittain, katso liitteet 1 ja LUVUN PUU- JA KIVITALOT Panimon perustamisaikaa, 1800-luvun puoliväliä, edustavat toisaalta kokonaisuutena hyvin säilynyt Puukonttori, toisaalta vain osittain säilyneet ja muotoaan muuttaneet kivitalojen osat eli laboratorioksi muutettu Vanha panimo alueen keskellä sekä Käymiskellari Valtakadun varrella. Näistä Puukonttori sisältää vielä kaksi kerrostumaa: hahmoltaan autenttisen 1800-luvun kaupunkitalon sekä sisätilojen kattavasti 1960-luvun liikerakentamisesta edustavan sisustuksen. Vanha panimo oli 1960-luvulle saakka keskeinen tuotantorakennus ja osa Annankadun katumaisemaa. Vanhat porilaiset muistanevat talon länsipäädyssä "Bayerska Ölbryggeriet" - seinämaalauksen. Sittemmin rakennus on kuorrutettu ja puhkottu uudisosilla ja korjauksilla joka puolelta niin ettei alkuperäisestä kaupunkikuvallisesta asemasta tai rakennusosista ole paljoakaan jäljellä. Käymiskellari on sisätiloiltaan sulautunut ympäröiviin rakennuksiin, mutta Valtakadun puoleinen julkisivu on edelleen autenttinen pala 1800-luvun ruutukaupungin maisemaa. 2. FUNKTIONALISTINEN TEHDASRAKENTAMINEN Funktionalistista kautta edustavat Uusi panimo (1938) ja Jäähdytyskeskus (1949), molemmat Jaakko Tähtisen suunnittelemia. Lisäksi ryhmään kuuluu Muuntamo (1938, Bertel Strömmerin mallipiirustuksen mukaan). Funktionalistinen rakennusvaihe ajoittuu tehtaan historiassa kauteen, jolloin Suomessa oli luovuttu kieltolaista ja oluen ja virvoitusjuomien kysyntä oli kasvussa. Toisaalta sotavuodet aiheuttivat materiaali- ja työvoimapulaa. Funktionalismi virisi Suomessa jo 1920-luvun lopulla tehden läpimurron 1930-luvulla. Tyylisuuntaus juurtui joka tasolle: julkisiin hallintorakennuksiin ja laitoksiin, liikerakennuksiin, asuintaloihin ja teollisuusrakentamiseen. Erityisesti teollisuusrakennuksissa funktionalistiset muodot jatkuivat myös 1940-luvulla. (Standertskjöld 2008). Porin oluttehtaan alueella Uusi panimo ja Jäähdytyskeskus toteuttavat selkeästi funktionalistisen rakentamisen tavoitteita: riisuttu, varma muoto ja eleettömät julkisivut, jotka palvelevat ennen kaikkea tuotantorakennuksen toimintaa. Muotoa täydentävät kevyet, lähes olemattomat yksityiskohdat ja rapattu pinta. Molemmissa rakennuksissa on lisäksi panimorakentamiselle

6 6 ominaiset alakerroksen suuret ikkunat, jotka muistuttavat aikakauden liikerakentamista näyteikkunoineen. 3. MODERNI TEOLLISUUSRAKENTAMINEN 1950-luvun ja 1960-luvun rakennuskantaa on rakennusten lukumäärissä katsoen Oluttehtaan tontilla eniten. Jaksoon kuuluvat Kivikonttori (1955) sekä Käymisosasto (1959), Pullotusosasto (1960/1966), Lajitteluosasto (1960) ja Tuotevarasto (1960). Tehtaan toiminta laajeni huomattavasti 1960-luvun alussa, ja rakennusmassat sen mukana. Rakennusten runkosyvyys kasvoi ja betonista valetun pilari-palkki -rakenteen ansiosta sisätilat saattoivat olla korkeaa vapaata tilaa. Toisaalta rakennuksia sijoitettiin vanhojen rakennusten lomaan ja kiinni toisiinsa täyttämään tehdasalueen aukkoja. Pihapiirimäisestä erillisten rakennusten ryhmästä alkoi muodostua yksi suuri tehdas. Oluttehtaan kasvukauden rakennuskannassa näkyvät modernin teollisuusrakentamisen keskeiset piirteet: Muotoina laatikkomainen, vaakasuuntainen rakennusmassa ja pulpettikatto. Julkisivuaiheina nauhaikkunat ja ikkunoiden pystyrivit, yksityiskohtina mm. lasitiili-ikkunoita ja kaakelointeja. Pintamateriaaleina vuorottelivat puhtaaksimuurattu punatiili, vaalea rappaus ja peltikorostukset. 4. UUDEMPI SUURTUOTANTORAKENTAMINEN Viimeisin Oluttehtaan rakennushistoriallisista kausista ajoittuu 1970-luvulta eteenpäin, jolloin porilaista olutta vietiin yhä kauemmas ja tuotantokoneistoa uusittiin automaattisemmaksi. Voidaan puhua massatuotannon kaudesta, sillä tarvittiin paljon varastotilaa tuotteille sekä halleja kookkaille automaattilinjastoille luvulta alkaen Oluttehtaan alue muuttui sulkeutuneeksi, kun tontin koillis- ja lounaiskulmiin rakennettiin suuret, ikkunattomat varastohallit (Tuotevaraston laajennus 1978 Hallituskadulle ja Annanhalli Valtakadulle 1984) peittämään näkymää kaupungilta tehtaalle ja päinvastoin. Suurtuotantorakentamisen kauteen kuuluvat myös Täyttöhalli (1973) kauas kaupunkikuvassa näkyvät Käymis- ja varastotankit (1972). Lisäksi monia vanhoja rakennuksia jatkettiin lisäosin, mm. Uuden panimon sivutuoteosasto ja Muuntamon lisärakennus. Aikakauden rakennuskanta Oluttehtaalla on massiivista eikä erityisen paikkaan sitoutunutta. Kylmät, ei-luonnolliset materiaalit julkisivuissa (kevytbetonielementit, profiilipelti) korostavat rakennusten tehtävää olla tuotannon suojana ja tilana vailla omaa arkkitehtonista sanomaa. Suunnittelijoina Tähtinen ja Küttner Teollisuusympäristöjä ovat Suomessa suunnitelleet monet huomattavat arkkitehdit. Teollisuusrakentaminen on usein ollut edelläkävijänä uusissa rakennustekniikoissa ja suuntauksissa (Putkonen 1989). Porin Oluttehtaalla on nähtävissä kahden tunnetun arkkitehdin, Jaakko Tähtisen ja Olaf Küttnerin kädenjälki. Näistä erityisesti Küttner oli leimallisesti paikallinen suunnittelija. Jaakko Tähtinen ( ) oli valtakunnallisesti tunnettu, monipuolinen arkkitehti. Hän toimi pitkään Tampereen kaupunginarkkitehtinä. Tähtinen suunnitteli niin liike- ja teollisuusrakennuksia, julkisia rakennuksia kuin asuintaloja koko maahan. Porissa hänen tunnetuimpia töitään ovat

7 7 elokuvateatteri Kino ja Porin konepajan valimo. Tähtisen tyyli kehittyi klassistisesta ja funktionalistisesta ilmaisusta riisutun moderniksi muotokieleksi. Porin Oluttehtaan alueen rakennuksista Jaakko Tähtisen suunnittelemia ovat Uusi panimo vuodelta 1938 ja Jäähdytyskeskus vuodelta Molemmat rakennukset ovat selkeän funktionalistisia, soveltaen panimorakentamisen parhaita perinteitä. Olaf Küttner ( ) oli merkittävä porilainen arkkitehti, jonka tuotantoa on paljon Satakunnassa. Küttner toimi 1960-luvulta lähtien Porin kaupunginarkkitehtinä. Hänen perustamansa arkkitehtitoimisto toimii Porissa edelleen pojan, arkkitehti Michael Küttnerin johdolla. Olaf Küttner on suunnitellut lukuisia rakennuksia Poriin ja lähialueille. Hänen töitään ovat muun muassa Pihalavan kirkko (1957), Teljän kirkko, palo- ja poliisiasema (1961), Kaanaan vesitorni (1961), sairaanhoito-oppilaitoksen asuntola (1962) ja Satakunnan Museo (1973). Tämän lisäksi hän muun muassa suunnitteli laajennuksen Porin kauppahalliin sekä kaupungintalon korjauksen Porin Oluttehtaalla Olaf Küttnerista tuli tehtaan mittavan laajennuskauden pääsuunnittelija 1950-luvun lopulta alkaen. Hänen suunnittelemiaan tuotantorakennuksia ovat Käymisosasto vuodelta 1959, heti sen jälkeen 1960 rakennetut Lajitteluosasto, Pullotusosasto ja Tuotevarasto sekä Uusi pullotusosasto vuodelta Lisäksi hän laati muutossuunnitelmia ja laajennuksia miltei kaikkiin käytössä olleisiin vanhempiin tehdasrakennuksiin, kuten Vanhaan panimoon (1961), Käymiskellareihin (1964), Uuteen panimoon (1967) ja Tuotevarastoon (1967). Viimeiseksi 1973 Küttner suunnitteli vielä piha-alueen alumiiniset varastotankit. Maisemallinen asema Porin Oluttehtaan alue sijoittuu kiinteästi keskustan ruutukaava-alueen yhteyteen, joskaan ei täysin noudata alkuperäistä korttelijakoa eli vuoden 1852 palon jälkeisessä asemakaavaa (G. TH. Chiewitz). Tässä asemakaavassa korttelit raatihuoneelta länteen olivat aiempaa suurempia ja kadut leveämpiä. Raatihuoneen ympäristön ja joenrannan korttelit määrättiin kivestä rakennettaviksi ja raatihuoneen edusta muutettiin puistoksi. Nykyisin Kivi-Porina tunnettu, kaupungin virastojen ja asumisen käyttöön jääneiden kortteleiden alue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (Museovirasto, RKY). Tehtaan asema kaupunkimaisemassa periytyy 1800-luvulta, jolloin tuotantorakennukset vielä sijoitettiin asutuksen ja julkisten rakennusten lomaan. Tämä oli tyypillistä erityisesti varhaisvaiheen panimoille, joita ei juuri erottanut tavanomaisista kaupunkitaloista. (Amper 2003). Porin Oluttehdaskin aloitti käsityövaltaisena panimona, mutta oli lopettaessaan jo massiivista elintarviketeollisuutta. Alueen sijainti aivan Kivi-Porin ja raatihuoneen puiston tuntumassa, keskellä ruutukaava-aluetta, luo puhuttelevan kontrastin teollisuusrakentamisen ja hallinto-, liikeja kulttuurirakennusten välille. Oluttehtaan julkisivut ovat hyvin kerroksellisia. Valtakadun katulinjassa seuraavat vieri vieressä 1970-luvun elementtihalli, 1800-luvun matala kivitalo ja funktionalistisena kohoava tehdasrakennuksen pääty. Näkymää täydentää hotelli Otava, joka on asemakaavassa suojeltu ja toimii ikään kuin nivelenä tehdasalueen ja raatihuoneen puiston välillä. Hallituskadun katunäkymässä vuorottelevat entisen sähkölaitoksen jyhkeä kivitalo (suojeltu asemakaavassa), avoin piha-alue portteineen, tehdasalueen vanhinta rakentamista edustava puutalo sekä siihen välittömästi liittyvät umpinaiset tehdasrakennusten päädyt ja luvuilta. Maisema jatkuu saumattomasti teatteritalon lisärakennukseen ja siitä kohti teatterin

8 8 kulmaa ja raatihuoneen puistoa. Hallituskadun pohjoispuolella, vastapäätä Oluttehdasta, on Satakunnan Museo, jonka rakennus edustaa 1970-luvun arkkitehtuuria. Oluttehtaalta ulospäin maisema avautuu kahdessa kohdassa. Lastauspiha hotelli Otavan takana avautuu kahdesta kohtaa Valtakadulle. Hallituskadulla maisemallisesti tärkeä solmukohta on nykyinen tehtaanportin paikka, joka siis on entinen Annankadun ja Hallituskadun risteys. Tältä paikalta avautuu merkityksellinen maisema: itään kohti raatihuonetta, Kokemäenjoen rantaan päin historiallisen asutuksen maisemiin sekä joen yli Kirjurinluodolle. Oluttehtaan tontti oli rakennettua kaupunkialuetta jo kaupungin ensimmäisen, Olof Mörtin mittauskartan 1696 mukaan. Tontin piha-alueella sijaitsivat koulu ja köyhäintalo. Koilliskulmalla sijaitsi kirkkopuisto kalmistoineen. (Mökkönen 2002). Valtakadun puolella Oluttehtaan alue liittyy Kivi-Porin arvorakennuksiin. SR Hallituskadun puoleiselta portilta avautuu näkymä Kokemäenjoelle. AL

9 9 ARVIOINTI Inventoinnissa on käytetty seuraavia, Satakunnan Museon inventointiohjeistosta sovellettuja arvomääritteitä ja arvoluokkia. Lähtökohdat Kohteessa: Oluttehtaan muu tehdasalue Porin Oluttehtaan alueen rakennusperintö on arvokas osa Porin kaupunkikuvaa sekä kaupungin elinkeino- ja kulttuurihistoriaa. Tehdasalueen muotoutuminen viestii suomalaisen puukaupungin kehityksestä: 1800-luvun pienimuotoinen teollisuus (kuten elintarviketeollisuus tuolloin) syntyi kaupunkiasutuksen lomaan, jopa muistuttamaan sitä. Vasta alkaessaan siirtyä keskustan ulkopuolelle, pois vanhalta ruutukaava-alueelta, tuotannon paikat kehittyivät omaksi rakentamisen tyypikseen. Oluttehtaan tontti on kokenut muodonmuutoksen tyypillisistä asuinkortteleista eriytyneeksi tuotantorakentamisen alueeksi keskellä vanhaa ruutuasemakaavaa. Tontin rakennushistoriallinen kokonaisuus edustaa havainnollisesti teollisuusrakentamisen eri aikakausia. Koska kiinteistö on ollut saman teollisuudenalan käytössä yli 150 vuotta, on tontin rakennushistoria myös kertomus suomalaisen panimoteollisuuden kehityksestä. Kohteessa: Vanha Sähkölaitos Porin Oluttehtaan alueen rakennusperintö on arvokas osa Porin kaupunkikuvaa sekä kaupungin elinkeino- ja kulttuurihistoriaa. Siihen sisältyvä vanhan sähkölaitoksen rakennuskokonaisuus on kunnallisen energiantuotannon varhaishistoriaa. (Putkonen 2005). Kohteen rakennukset kertovat eri-ikäisestä ja -toimintaisesta teollisuusrakentamisesta. Arvoluokat Molempien kohteiden rakennukset on arvioitu seuraavien luokkien ja perusteiden nojalla. Arvoluokat rakennuksittain, katso liitteet 1 ja 3. A Erityisen merkittävä rakennus. Kaupunkikuvallisesti tärkeä. Edustaa piirteiltään selkeästi rakennusaikaansa ja on hyvin säilynyt. Sietää heikosti muutoksia. Säilytettävä. B Merkittävä rakennus. Kulttuurihistoriallisesti tärkeä osa alueen kokonaisuutta ja rakennusperintöä. Sietää kohtuullisesti muutoksia. Säilyttäminen suositeltavaa. C Tavanomainen rakennus, joka kuuluu alueen kerrokselliseen historiaan. Sietää muutoksia. Säilyttäminen ei välttämätöntä. Arvot Rakennus voidaan määritellä arvokkaaksi: rakennushistoriallisesti rakennustaiteellisesti säilyneisyyden kannalta kaupunkikuvan kannalta historiallisen merkityksen kautta

10 10 Arvojen perustelut Autenttisuus: rakennuskautensa todistusvoimainen edustaja Säilyneisyys: rakennusajankohdalle tai tärkeimmille muutosvaiheille ominaiset, autenttiset rakennusosat, alkuperäiset julkisivut Rakennushistoriallinen arvo: ajan rakennustekniikan ja rakennustavan tyypillinen edustaja Rakennustaiteellinen arvo: edustaa selvästi tiettyä tyyliä tai on tunnetun / paikallisesti merkittävän arkkitehdin suunnittelema Kaupunkikuvallinen arvo: liittyy tärkeänä elementtinä kaupunkirakenteeseen, edustaa mittasuhteiltaan ja sijaintinsa perusteella rakennusaikaansa, rakennuksella on ympäristöön positiivinen vaikutus Historiallinen arvo: elinkeinohistoriallisesti merkittävät tuotantorakennukset, sosiaalihistoriallisesti ja paikallisesti merkittävä tehdasyhteisö KOHDETIEDOT Kohde: Oluttehtaan muu tehdasalue Historia Ks. Alueen historia Kuvaus Ks. Alueen kuvaus Tehdasalue luoteesta. AL Lähiympäristö ja pihapiiri Perinteisesti oluttehtaan pihapiiriin on liittynyt paljon oheistiloja tuotantoa tukemaan. On tarvittu lämpö- ja sähkökeskuksia, asuintaloja piharakennuksineen, lastauspaikkoja, portteja, autotalleja ja

11 11 eläinsuojia (Amper 2003). Porin Oluttehtaan pihamaisemakin on ollut monipuolinen, mutta nyttemmin pelkistynyt tuotannon keskityttyä täysin sisätiloihin ja muiden toimintojen, kuten asumisen, siirryttyä pois tehdastontilta. Johtuen tehtaan rakentumisesta tontti kerrallaan oli tehdasalueella erotettavissa neljä eri pihapiiriä aina 1960-luvulle asti: Puukonttorin ja Uuden panimon välinen piha, Vanhan panimon ympäristö, kuormauspiha hotelli Otavan takana sekä vanhan sähkölaitoksen ja kivikontorin välinen piha (kuuluu inventointikohteeseen Vanha sähkölaitos). Nykymuodossaan tontti on rakennettu hyvin tiiviisti. Rakennukset kiinnittyvät toisiinsa ilman vapaata ulkotilaa välissä. Asuinrakennusten purkamisen ja tuotantorakennusten kasvun myötä pihapiirit ovat pelkistyneet kahdeksi avoimeksi tilaksi, Hallituskadun puoleiseen isoon liikennepihaan, jota voi pitää tehdasalueen pääsisäänkäyntinä sekä Valtakadun puoleiseen kuormauspihaan, jolla liikenne on vähentynyt huomattavasti pullotuksen lopettamisen jälkeen Nämä kaksi pihapiiriä eivät ole yhteydessä toisiinsa. Perinteisesti oluttehtaan pihapiiriin on liittynyt paljon oheistiloja tuotantoa tukemaan. On tarvittu lämpö- ja sähkökeskuksia, asuintaloja piharakennuksineen, lastuspaikkoja, portteja, autotalleja ja eläinsuojia (Amper 2003). Porin Oluttehtaan pihamaisemakin on ollut monipuolinen, mutta nyttemmin pelkistynyt tuotannon keskityttyä täysin sisätiloihin ja muiden toimintojen, kuten asumisen, siirryttyä pois tehdastontilta. Johtuen tehtaan rakentumisesta tontti kerrallaan oli tehdasalueella erotettavissa neljä eri pihapiiriä aina 1960-luvulle asti: Puukonttorin ja Uuden panimon välinen piha, Vanhan panimon ympäristö, kuormauspiha hotelli Otavan takana sekä vanhan sähkölaitoksen ja kivikontorin välinen piha (kuuluu inventointikohteeseen Vanha sähkölaitos). Nykymuodossaan tontti on rakennettu hyvin tiiviisti. Rakennukset kiinnittyvät toisiinsa ilman vapaata ulkotilaa välissä. Asuinrakennusten purkamisen ja tuotantorakennusten kasvun myötä pihapiirit ovat pelkistyneet kahdeksi avoimeksi tilaksi, Hallituskadun puoleiseen isoon liikennepihaan, jota voi pitää tehdasalueen pääsisäänkäyntinä sekä Valtakadun puoleiseen kuormauspihaan, jolla liikenne on vähentynyt huomattavasti pullotuksen lopettamisen jälkeen Nämä kaksi pihapiiriä eivät ole yhteydessä toisiinsa. Rakennukset 1 Annanhalli (Tyhjäpäällystevarasto) 2 Jäähdytyskeskus 3 Käymis ja varastotankit 4 Käymiskellari 5 Käymisosasto 6 Lajitteluosasto 7 Porttirakennus 8 Pullotusosasto 9 Puukonttori 10 Tuotevarasto 11 Täyttöhalli 12 Uusi panimo 13 Vanha panimo (Laboratorio) Kohde: Vanha sähkölaitos

12 12 Sähkölaitoksen piha tehtaan portilta. AL Historia Porin kaupungin ensimmäinen sähkölaitos aloitti toimintansa syksyllä Perustajana toimi O. V. Backman. Vuonna 1905 laitos siirtyi nimellisesti Carstén & Snellmanin asianajotoimiston haltuun, kunnes Porin kaupunki osti sen Hallituksen puheenjohtajana aloitti kunnallisneuvos O. Lilius ja teknillisenä johtajana insinööri H. A. Waselius. Waselius syntyi 1879 ja toimi vuodesta 1905 myös Porin teollisuuskoulun johtajana. Sähkölaitoksen koneistoon kuului kolme 75 hevosvoiman turbiinikonetta dynamoineen ja lauhdutusvesipumppuineen sekä kaksi höyrykattilaa. Sähkölaitos toimi itsenäisenä liikeyrityksenä, vaikka olikin kaupungin omistama. Sähkövirran tilaajia oli vuoden 1910 lopussa 213. Johtoverkkoon oli tuolloin yhdistettynä mm lamppua, 29 sähkömoottoria ja 21 sähkötuulettajaa. Keskimääräinen virrankullutus tunnissa asukasta kohden oli 1,13 wattia. (Finlands handel, sjöfart och industri 1911). Kuvaus Kuvaus Vanhan sähkölaitoksen tontin kokonaisuuteen kuuluvat Sähkölaitoksen päärakennus, siihen läheisesti liittyvä muuntamo sekä Kivikonttori, joka alunperin toimi sähkölaitoksen autotallina. Rakennukset muodostavat tontin luoteiskulmaan (vanha tontti nro 56) pihapiirin, joka tosin nykytilassa on katkaistu verkkoaidalla. Kaupunkikuvaan näkyvät Sähkölaitoksen jyhkeä tiilijulkisivu ja Kivikonttorin pitkänomainen ja kevyt, ikkunoilla ryyditetty hahmo. Muuntamo on piha-alueen helmi, jonka soisi pääsevään näkyviin peittävien lisärakennusten takaa. Kolme eri ikäistä rakennusta ovat edustavia esimerkkejä teollisen rakentamisen eri kausista ja suuntauksista. Sähkölaitoksen linnamainen päärakennus edustaa perinteikästä voimalaitosten kivirakentamista, muuntamo klassismilla höystettyä funktionalistista tyyppirakentamista ja Kivikonttori varmaotteista 1950-luvun modernismia.

13 13 Lähiympäristö ja pihapiiri Vanhan sähkölaitoksen kortteli muodostaa Sähkölaitoksen päärakennuksen ja Kivikonttorin välille pihapiirimäisen tilan, jota Muuntamo täydentää. Tila on nykykäytössä jaettu kahtia pysäköintialueen verkkoaidalla. Pihan pohjoislaidalla toimii ravintolan terassi. Porttialueen ja sisääntulojen uudistuttua piha olisi mahdollista muotoilla yhdeksi kokonaisuudeksi. Naapurina lännessä sijaitsee Satamaidon tontti, missä on toimivaa meijeriteollisuutta jakautuneena useaan rakennuksen. Maamerkkinä on pyöreä punatiilipiippu, joka on ainoa pystyssä oleva piippu tällä teollisuuspaikalla. Oluttehtaan kolme eriaikaista piippua on purettu. Sähkölaitoksen rakennuksista (päärakennuksesta ja Kivikonttorin itäpäädystä) on verraten avoimet näkymät kohti Hallituskatua, Etelärantaa ja Kokemäenjokea, mikä tulisi hyödyntää alueen uuskäytössä. Kivikonttorista lisäksi näkymät vanhan sähkölaitoksen pihaan ja Muuntamolle. Rakennukset 14 Kivikonttori 15 Muuntamo 16 Vanha sähkölaitos RAKENNUSTIEDOT Inventointialueen rakennuksista raporttiin on koottu seuraavat tiedot: historia, kuvaus ja arviointi. Kattavat tiedot löytyvät Pakki-inventointitietokannasta. Sisätilojen kuvaus on tässä raportissa vain arvoluokan A rakennuksista. 1 Annanhalli (Tyhjäpäällystevarasto) Historia Annanhallin nimitys johtuu siitä, että rakennus on rakennettu Annankadun pohjoispään päälle. Aiemmin Annankatu kulki tehdasalueen läpi, joskin portein suljettuna. Kun tämä varastohalli rakennettiin, tehdasalueen vanha sijoittuminen ruutukaavaan rikkoontui. Panimotoimintaan on perinteisesti liittynyt paljon lastausta, välivarastointia ja kuormausliikennettä. Porin Oluttehtaallakin osa näistä toiminnoista tehtiin pitkään ulkona luvulle saakka tontin Annakadun puoleinen osa täyttyi kuljetusta tai siirtoa odottavista SR

14 14 olutkoreista luvulla piha-alueella rakennettiin peltikuorinen kuljetin ja katos, jotka purettiin Annahallin tieltä. Suomessa luotiin palatutuspullojärjestelmä jo 1950-luvulle, ja suuren palautusprosenttinsa vuoksi se on ollut merkittävä osa oluen ja virvoitusjuomien tuotantotapaa luvulla palautuspullojärjestelmää laajennettiin, joten Annanhallin tyyppinen käsittelytila oli välttämätön lisä tehtaan toimintoihin. Hallin käyttö varastona loppui 2006, kun oluen pullotus Porissa päättyi. Tämän jälkeen hallissa hoidettiin päivittäin Karhu-oluen kuljetusautojen täyttö, jota varten rakennettiin ajoluiska. Porin oluttuotannon lakattua 2009 rakennusta on käytetty satunnaisesti yleisötapahtumien pitopaikkana. Kuvaus Viileä varastotila, jonka käyttö tuotannossa ollut ensisijaisesti tyhjien pakkausten eli kierrätyspullojen välivarastointi. Valtakadun puoleinen julkisivu täysin umpinainen. Pihan puolella pohjoissivulla neljä ovea: kuorma-autojen lastausta varten neljä metallista nosto-ovea, joista kahdella lastauskatokset ja suojat sekä yksi metallinen käyntiovi. Hallin kyljessä luoteispuolella on katos, joka yhdistää Annanhallin kiviseen konttorirakennukseen. Katoksen alla lastaustasanne betonista. Arviointi ARVOLUOKKA C Tavanomainen rakennus, joka kuuluu alueen kerrokselliseen historiaan. Sietää muutoksia. Säilyttäminen ei välttämätöntä. Varastohalli edustaa yleistä teollisuuden massatuotannon ajan varastorakentamista vailla erityistä sidosta oluttuotantoon tai paikalliseen teollisuusrakentamiseen. Rakennus on kaupunkikuvallisesti hallitseva, koska se rikkoo ruutukaavan korttelijaottelun. Sijainti Annankadun päällä peittää Oluttehtaan alueen alkuperäisen jäsentelyn ja näkymät tehdasalueen läpi. Rakennuksen säilyttäminen ei välttämätöntä.

15 15 2 Jäähdytyskeskus Historia Jäähdytyskeskus on keskeinen osa panimon tuotantoprosessia. Panimoteollisuudessa hyvin ilmastoituja viilennettyjä tiloja on tarvittu mm. vierteen jäähdyttämiseen tai maltaiden idätykseen. Usein näihin tiloihin liittyy säleikköinen ilmanvaihtotorni, jollainen jäähdytyskeskuksenkin takana on ollut. Jäähdytyslaitteissa käytettiin ammoniakkia. Rakennus on tamperelaisen arkkitehti Jaakko Tähtisen ( ) suunnittelema. Tähtisen muuta tuotantoa Porissa ovat mm. elokuvateatteri Kino ja Porin konepajan valimo. Oluttehtaan jäähdytyskeskus valmistui vuonna Se sijoitettiin täydentämään tehtaan muuta rakennuskantaa, julkisivu Valtakadulle päin. Rakennuksen kellariin sijoitettiin lauhduttaja, jonka ammoniakkiallas on vielä näkyvissä. Ensimmäisen huoneen ison ikkunan takana sijaitsi konehuone. Sijoittelu viestii rakennusajankohdan teollisuusestetiikasta, jonka mukaan ajanmukaista koneistusta haluttiin esitellä ulospäin. Ensimmäiseen kerrokseen kuului myös hiivahuone. Toisessa kerroksessa olivat vierresäiliöt, joiden ilmanvaihtoa varten ikkunaseinällä on suuri tuuletusritilä. Oluttehtaan lopettaessa rakennuksessa toimi laitosmiesten sosiaalitila ensimmäisen kerroksen suuren ikkunan takana ja tarvikevarasto entisessä lauhduttajakellarissa sekä hiivahuone ja varastoullakko. Kuvaus Rakennus edustaa funktionalismin ajan mitoitusta ja tyyliä, vaikka onkin vasta toisen maailmansodan jälkeen rakennettu. (On mahdollista, että rakennusta suunniteltiin jo 1938, kun Uusi panimo rakennettiin, mutta sota-aika on saattanut siirtää toteutusta.) Suuri ikkunapinta ja voimakas pystysuuntaisuus kertovat puolestaan panimorakentamisen perinteestä. Katujulkisivu Valtakadulle on hengeltään hyvin alkuperäisidean mukainen. Katolle lisätty myöhemmin kevyt metallinen reunakaide ja kaksi lippusalkoa. Edustava katujulkisivu on suunniteltu tehtaan käyntikortiksi Valtakadulle päin, ja kadulle antava ensimmäisen kerroksen suuri ikkuna avaa pienen rakennuksen kohti katutilaa. Pihajulkisivu itään on eleetön, rakennus toimii ikään kuin viereisen lajitteluosaston jatkeena ja päätepisteenä. AL

16 16 Rakennus sijaitsi alunperin kahden yksikerroksisen satulakattoisen kivitalon välissä, joista lännenpuoleinen autotallirakennus (Käymiskellari) on säilynyt ainakin julkisivunsa osalta. Kapearunkoinen jäähdytyskeskus työntyy kuin lippulaivaksi tontin sisäosista katulinjaan muodostaen mielenkiintoisen kontrastin säilyneen autotallirakennuksen ja läheisen hotelli Otavan kanssa. Rakennuksen mittasuhteet ovat keveät ja ylöspäinpyrkivät, mikä yhdistää jäähdytyskeskuksen toiseen Jaakko Tähtisen suunnittelemaan funktionalistiseen panimorakennukseen tontilla eli Uuteen panimoon. Myös sisätilojen väritys on samanlainen. Sisätilat Jäähdytyskeskuksen kellariin sijoitettiin lauhduttaja, jonka ammoniakkiallas on vielä näkyvissä. Ensimmäisen huoneen ison ikkunan takana sijaitsi konehuone. Sijoittelu viestii rakennusajankohdan teollisuusestetiikasta, jonka mukaan ajanmukaista koneistusta haluttiin esitellä ulospäin. Ensimmäiseen kerrokseen kuului myös hiivahuone. Toisessa kerroksessa olivat vierresäiliöt, joiden ilmanvaihtoa varten ikkunaseinällä on suuri tuuletusritilä. Rakennuksen sisätilat jatkavat kuutiomaista muotoilua. Tärkeimpänä tilana on konehuone, korkea ja edustava huonetila viimeistellyin yksityiskohdin. Lisäksi keskeinen on porrashuone kiviportaineen ja maalattuine metallikaiteineen. Ensimmäisessä kerroksessa on suuri lasitiili-ikkuna porrashuoneesta konehuoneeseen. Porrashuoneen seinissä on käytetty samaa kaakelia kuin konehuoneessa. Turkoosinsiniset kaakelit ovat ilmeisesti alkuperäiset. Oluttehtaan lopettaessa rakennuksessa toimi laitosmiesten sosiaalitila ensimmäisen kerroksen suuren ikkunan takana ja tarvikevarasto entisessä lauhduttajakellarissa sekä hiivahuone ja varastoullakko. Konehuone (nyk. taukotila) ja porrashuone. LN Arviointi ARVOLUOKKA A Erityisen merkittävä rakennus. Kaupunkikuvallisesti tärkeä. Edustaa piirteiltään selkeästi rakennusaikaansa ja on hyvin säilynyt. Sietää heikosti muutoksia. Säilytettävä. Jäähdytyskeskus on muodoiltaan ja materiaaleiltaan aidon funktionalistinen rakennus. Hyvin säilynyt. Historiallisesti tärkeä osa tehtaan toimintaa. Kaupunkikuvassa rakennus sijoittuu tehdasalueen käyntikortiksi kohti Valtakatua. Sisätilojen huonejako ja materiaalit ovat autenttiset.

17 17 3 Käymis- ja varastotankit AL Historia Käymis- ja varastointitankit asennettiin vuosina 1972 ja Keskioluen myynniin vapauttaminen lisäsi oluen kysyntää, ja vastikään Porin oluttehtaan omistajaksi tullut Sinebrychoff kasvatti voimakkaasti tehtaan tuotantokapasiteettia. Korkeita tankkeja asennettiin Puukonttorin ja Uuden panimon väliin kahteen riviin (6+5 kpl) sekä 3 kpl Käymisosaston eteläsiiven eteen. Myöhemmin Käymisosaston ja Uuden panimon väliin asennettiin yhteensä 6 jalustalle sijoitettua matalampaa tankkia sekä yksi matala tankki Uuden panimon edustalle. Kuvaus Pystysuuntaiset, sylinterinmuotoiset tankit leimaavat Porin Oluttehtaan julkisivua. Ne kertovat, mitä tuotannon alaa tehdas edustaa ja toimivat tontin maamerkkeinä. Hallituskadulle päin toiseksi reunimmaisen tankin yläosaan on kiinnitetty pyöreän kyljen muotoa seuraava "Porin Olut" -kyltti, joka on voimakkaasti kaupunkikuvassa näkyvä elementti. Arviointi ARVOLUOKKA C Tavanomainen rakennus, joka kuuluu alueen kerrokselliseen historiaan. Sietää muutoksia. Säilyttäminen ei välttämätöntä. Inventointiajankohdan tietojen mukaan tankit tullaan purkamaan tontilta ja ne myydään muualle tuotantokäyttöön.

18 18 4 Käymiskellari Historia Rakennus kuuluu alunperin tontilla sijainneiden asuinrakennusten ryhmään. Se rakennettiin katusiiveksi tontin laidassa pohjois-eteläsuunnassa sijainneeseen, kauppias I. Carströmin omistamaan taloon, joka sittemmin purettiin uusien panimorakennusten tieltä. Katuvarren kivitaloa on käytetty ulkorakennuksena erilaisiin tarkoituksiin. Rakennukseen kuului 8 huonetta, mm. rengin kamari, kauppakonttori, vaunuvaja ja talli. Vuosisadan lopussa rakennuksen itäpäädyssä sijaitsi kauppapuoti, josta oluttehtaan tuotteita myytiin kaupunkilaisille. Ilmeisesti tähän liittyen yhden julkisivuikkunan paikalla on ollut käyntiovi Valtakadulle. Oven paikka on muuttunut toiseksi viimeisen ikkunan kohdalta kolmanneksi viimeisen kohdalle, nykyinen oviaukko on vuodelta Vuonna 1927 rakennus uusittiin autotalleiksi rakennusmestari V. E. Kylä-Tuomolan piirustuksin, jotka hyväksyttiin tammikuussa Keskiosaan sijoitettiin autotalli ja korjaamo. Rakennuksen länsipäädyssä oli edelleen hevostalli sekä itäpäädyssä asuntohuone ja keittiö. Ajoliikenteen kannalta rakennuksen sijainti pihapiirin laidassa Valtakadun varrella oli mitä sopivin luvulla panimot keskittyivät ja niiden myyntialueet laajenivat. Porissakin kaksi panimoa yhdistyi 1928 Porin Olueksi, jolla oli sama omistaja kuin tamperelaisella Pyynikillä. Kustannuksia laskettaessa päädyttiin suosimaan edullisempaa kuorma-autokuljetusta rautatien sijasta (Turunen 2002, Bonsdorff 1997). Oluttehdas hankki useita omia kuorma-autoja. Kun Kivikonttori autotalleineen oli valmistunut 1955, ja viimeistään uuden Tuotevaraston valmistuttua 1964 kävi autotallitila tarpeettomaksi ja myös ahtaaksi uusille autoille. Rakennus uudistettiin käymiskellareiksi Olaf Küttnerin piirustusten mukaan. Tässä muutoksessa huonetila ja kellarikerros täytettiin varastotankeilla, joita sijoitettiin vaakatasoon kahteen kerrokseen yhteensä 20 kpl. Myöhemmin, laakatankkien siirryttyä kokonaan maanalaisiin tiloihin, rakennuksessa on toiminut mm. tehtaan korjaamo. AL

19 19 Kuvaus Rakennus on tyypillinen 1800-luvun puolivälin kaupunkikivitalo. Ikkunat ja kattolinja muodostavat pitkän ja ehyen katujulkisivun. Sisäänkäynnit ovat sijainneet pihan puolella. Ikkunat olivat alunperin kuusiruutuiset, ja yläosan tiiliholvaus oli näkyvissä. Ikkunat on uusittu T-ikkunoiksi todennäköisesti 1920-luvulla. Profiloitu välilista ja kattolista tekevät julkisivusta viimeistellyn ja kaupunkimaisen. Väritys rakennusajankohdan mukainen: hillitty vaalea rappaus valkoisen korostuksin. Rakennuksen kivijalka on aavistuksen paksumpi ja korkeampi itäpäädyssä (kolmen ikkunavälin verran). Arviointi ARVOLUOKKA A Erityisen merkittävä rakennus. Kaupunkikuvallisesti tärkeä. Edustaa piirteiltään selkeästi rakennusaikaansa ja on hyvin säilynyt. Sietää heikosti muutoksia. Säilytettävä. Kaupunkikuvassa tämä pitkänomainen, aivan katulinjassa sijaitseva rakennus yhdistää tehdasalueen Kivi-Porin kaupunkikivitaloihin. Historiallisesti rakennus on vanhinta oluttehtaasta säilynyttä rakennusperintöä. Koska rakennuksen sisätilat ovat muuttuneet ja sulautuneet tehtaan uudempiin rakenteisiin, on arvon perusteena julkisivun autenttisuus. Arvoluokka A ja säilyttäminen koskee siten rakennuksen katujulkisivua ja katon lapetta Valtakadulle. Rakennus on säilynyt autenttisena vain katujulkisivunsa osalta. Seinän ulkolinjaan sijoitetut, puukehyksiset pystyikkunat ovat tärkeässä asemassa julkisivun ilmeen säilymisen kannalta, joten niiden muodon ja materiaalin säilyttäminen on tärkeää. 5 Käymisosasto Käymisosaston pulpettikattoinen pääty Hallituskadulle Tuotevaraston ja Puukonttorin välissä. SR Historia Rakennus on ensimmäinen osa Oluttehtaan suurta laajennusta 1960-luvun alussa. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat Pullotusosaston varhaisempi osa, Lajitteluosasto ja Tuotevaraston ensimmäinen rakennusvaihe. Rakennuksen tieltä purettiin hirsinen ulkorakennus.

20 20 Uudisrakennuksen pohjoissiipeen sijoitettiin litran vetoisia varastotankkeja kolmeen kerrokseen yhteensä 25 kpl sekä eteläsiipeen painetankit ja käymisaltaat. Keskiosan erkkerissä olivat humalavarasto (1. krs), hiivahuone (2. krs) ja pukutilat kellarissa. Vuonna 1973 erkkerin ensimmäinen kerros uusittiin jäähdytyslaitokseksi ja muuntamoksi, josta on suoraan käynti ulos suuri osa pohjoissiiven varastotankkien tilalle rakennettiin vedenkäsittelylaitos ja pesukeskus. Rakennus oli toiminnassa vuoteen 2009 saakka. Kuvaus Rakennus on muodoltaan epäsymmetrinen: suoraan katuun rajoittuva pohjoispääty jatkuu tontin sisäosiin laajentuen 6-kulmaiseksi erkkeriksi länteen päin. Erkkeristä etelään jatkuva siipi on erittäin kapearunkoinen, käytävämäinen osa kohti muita rakennuksia. Polveileva rakenne korostaa rakennuksen suunnittelua tuotannon sujuvuuden ehdoilla. Nykytilassa rakennuksen hahmo erottuu tontilta vain heikosti, koska sen pihajulkisivu on lähes kokonaan varasto- ja käymistankkien peittämä ja takasivu taas sulautuu kiinni Tuotevarastoon. Alunperin rakennus on rajannut pihapiirimäisen tilan Puukonttorin ja Uuden panimon välille. Rakennuksen julkisivuaiheet ovat vaimentuneet: ikkunajono erkkerin eteläoven päällä ei juurikaan näy tukkeutuneella piha-alueella, erkkerin 2. kerroksen ikkuna on peitetty ulkoa peltilevyllä ja pohjoissivun ikkunat muurattu umpeen. Pohjoissivulle on myös avattu aukko nosto-ovelle. Myös erkkerin 1. kerrokseen on tehty rautaovi muuntamoon. Rakennuksen ulkomateriaalit vaihtelevat: rappauspinta, puhtaaksi muurattu punatiili ja peltiräystäät ovat kaikki tyypillisiä 1960-luvun modernin teollisuusrakennuksen pintoja. Arviointi ARVOLUOKKA B Merkittävä rakennus. Kulttuurihistoriallisesti tärkeä osa alueen kokonaisuutta ja rakennusperintöä. Sietää kohtuullisesti muutoksia. Säilyttäminen suositeltavaa. Käymisosasto edustaa julkisivuaiheidensa ja materiaaliensa puolesta vahvasti 1960-luvun modernia teollisuusrakentamista. Erikoinen tilaohjelma kertoo teollisuusrakentamisen sopeutumisesta tuotannon vaatimuksiin. Kaupunkikuvassa rakennuksella on merkitystä tontin sisällä sisäpihan muodostajana sekä osana Hallituskadun katulinjaa. Rakennuksen julkisivussa on mahdollista tehdä palauttavia toimenpiteitä esimerkiksi ikkunoiden esiin saamiseksi. Tankkien purku rakennuksen edustalta tulee parantamaan rakennuksen näkyvyyttä tontilla.