Ostrobothnian Chamber Orchestra Juha Kangas Reijo Tunkkari

Transkriptio

1 The prima ballerina is good, and people say pretty, but I have not seen her close at hand; the others are quite ordinary. A grotesco is also there, who leaps well but does not compose as I do; that is, as easily as pigs grunt. It [the opera] also had a grotesco; he could fart every time he leapt. Thus wrote 14-year-old Wolfgang Amadeus Mozart ( ) of sundry aspects of 18th century dance in a letter from Milan to his sister in Salzburg. Dance, for him, was obviously not just dainty Rococo tripping but a genre as physical and earthy as anything at a modern rave or rock festival. On being appointed Royal and Imperial Chamber Composer in 1787, Mozart had high hopes that the title would bring some serious commissions his way, but this was not to be; the Viennese court ordered dance after dance, which its orchestra then performed in the famous Redouten Halls at carnival time. Mozart was himself a keen dancer and, dressed as an Indian philosopher, is known to have been among the revellers at a masquerade ball lasting from nine in the evening to five in the morning in He also possessed a Harlequin costume reflecting the spirit of anarchy he attached to this form of art. The Redouten balls were public events and, by appearing in disguise, all ranks of society could enjoy themselves as equals. The dances popular in the late 18th century differed both in character and in their steps. The Minuet was a traditional court dance and, as a character movement in serious music, destined to become immortal. The faster Contradance (Kontretanz) began life as an English country dance, a whirling twirl for couples in a set that was for a fleeting moment all the rage in Vienna. The German Dance (Deutsche Tanz) was originally for country bumpkins. It became increasingly common towards the end of the century and later developed into the Ländler and Waltz. It required all sorts of jumps and leaps in addition to lusty capering. Mozart would sometimes season his contradances with a military-sounding snare drum (KV 609/3, more lightly in 609/4). Their rattle may have echoed the wars that raged during the revolution or the Turkish threat, as in the Janissary instruments of German Dance KV 571/6. The theme of the dance framing KV 609 of 1791 is Figaro s taunting aria Non più andrai from The Marriage of Figaro. The Six German Dances KV 571 date from February 1789 and are, in character and their handling of the orchestra, a compact set. Most of Mozart s early symphonies were in three movements: they were Italian symphonies modelled on the works of Johann Christian Bach, whom Mozart had met in London. The Symphony in G major KV 129 written in Salzburg in 1772 while temporarily home from his travels has a more personal touch. Two quick movements in sonata form frame a slow and graceful one. The themes are packed with drama and surprises: in the opening movement the determined first theme is followed by one that is more tender. The simple string theme in the Andante has a more learned section in the middle, and the closing Allegro springs into action with a hunting call on the horns and orchestra. The three string Divertimentos KV at one time went by the name of the Salzburg Symphonies because of their three-movement - 3 -

2 structure. They were given the title Divertimento by Mozart s father, Leopold and were composed in Salzburg after the Mozarts journey to Italy in 1771; the elegant string and part writing has a touch of Italy. In the F major Divertimento KV 138 Latin brilliance combines with classical moderation, scholarly counterpoint with the mischievousness of a comic opera. The outer movements have what purports to be effortless virtuosity and were marked Allegro and Presto, though not by Mozart. The sentiment of the slow movement (Andante) has an almost Romantic fullness. The KV Divertimentos are the only ones by Mozart without a Minuet.The rondo finale presents some unexpected pranks in its various episodes was very much a Serenade Year for Mozart; best known is the Haffner, composed in July. Earlier that year, in January, he had experimented with an unusual scoring in KV 239, known as the Serenata notturna a title that suggests nocturnal performance. In it Mozart makes antiphonal use of two ensembles: a string quartet with a double bass instead of a cello, and tutti strings plus timpani. It begins with a brisk Maestoso march in which the less aggressive quartet and the martial-sounding strings plus their clearly audible timpani almost seem set on a collision course. The pizzicato sections serve as a reminder that the work is nevertheless a playful serenade. The Minuet is again majestic and weighty, but the melodic Trio is entrusted to the solo group alone. The closing rondo (Allegretto) is in an altogether lighter vein and Mozart tries out various combinations of instruments, allowing the solo group to engage in some pretty embroidery. To the orchestra he assigns some stern comments, overlaid with a veneer of refined bravura. The Adagio in E major KV 261 for violin and orchestra was composed alongside the violin concertos of The soloist in the A major concerto (no. 5), Hofkonzertmeister Brunetti, considered the slow movement too complex so Mozart composed a new one that is nowadays performed as a separate number. It is unashamedly sentimental and simpler than the regular slow movement. There are flutes instead of oboes and the style is daintier, even down to the closing section that fades out after the solo cadenza. Antti Häyrynen Translation Susan Sinisalo The Ostrobothnian Chamber Orchestra founded by Juha Kangas in 1972 has been a professional orchestra since The homogeneous sound and dynamic impact are a result of years of playing together. The orchestra s repertoire covers all periods in the history of music from the Baroque to the present day. A champion of Finnish music, the orchestra had a long partnership with Pehr Henrik Nordgren ( ), its composer-inresidence for many years, but many other composers have also written and dedicated works to it. The orchestra also has close contacts with composers in Scandinavia and the Baltic states. Its list of premieres, many of them of works commissioned by it, now number over 100 and its discs more than 50. Each year the orchestra appears at many Finnish and foreign music festivals and its foreign tours have taken it to many European countries, Japan and New York. The orchestra was awarded the Nordic Council Music Prize in Two years later, in 1995, the orchestra and conductor Juha Kangas were awarded the Creation (Luomus) Prize by the Finnish Composers International Copyright Society (Teosto), in 1998 the Madetoja Prize by the Society of Finnish Composers and the Record of the Year Prize by the Finnish Broadcasting Company and in 1999 the Janne Award by IFPI Finland. In 2004 the Vasks disc by the Ostrobothnian Chamber Orchestra and the Tampere Philharmonic was awarded the international Cannes Classical Record of the Year prize. Juha Kangas began his career as a folk musician and arrived at conducting by a rather unusual route taking in less formal study and more all-round musical experience. He studied the violin at the Sibelius Academy with Onni Suhonen and then spent five years playing the viola in the Helsinki Philharmonic Orchestra before becoming a teacher at the Central Ostrobothnian Conservatory There he formed the Ostrobothnian Chamber Orchestra, of which he is still the conductor, in Since 2001 he has been Principal Guest Conductor of the Turku Philharmonic Orchestra and a guest conductor all over Europe. Kangas was awarded the Finnish State Prize for Music in 1992, the Latvian Grand Music Prize, the Pro Finlandia Medal and the Finland Prize in 1998 and the Estonian Heino Eller Prize in Reijo Tunkkari studied the violin at the Conservatory of Central Ostrobothnia, with Jennifer Nuttall-Wolf and Endre Wolf at the Royal College of Music at Edsberg Manor in Stockholm and privately with Igor Bezrodnyi, Eli Goren and others. He has led the Ostrobothnian Chamber Orchestra since 1994 and is primas of the Kokkola Quartet

3 Prima ballerina oli hyvä. Hänen kerrotaan olevan hyvän näköinen, mutta en ole nähnyt häntä läheltä; muut ovat ihan tavallisia. Siellä oli myös pelletanssija, joka hyppii hienosti, mutta ei pysty kirjoittamaan niin kuin minä: kuten sika pissii. Myös [oopperassa] oli pelletanssija: hän osasi pieraista joka kerta kun hyppäsi. 14-vuotiaan Wolfgang Amadeus Mozartin ( ) raportti Milanosta sisarelleen Salzburgiin kertoo tanssimisen monista sfääreistä 1700-luvulla. Varmaa on, että Mozartille tanssit eivät merkinneet ainoastaan rokokoo-henkistä siroa askeltamista, vaan myös musiikin kokemista yhtä fyysisesti ja maanläheisesti kuin nykyajan reiveissä tai rock-tapahtumissa. Kun Mozart vuonna 1787 nimitettiin keisarillisen ja kuninkaallisen kamarimuusikon virkaan, hän toivoi että titteli olisi tulevaisuudessa tuonut hänelle vakaviakin sävellystehtäviä. Toisin kävi, Wienin hovi tilasi häneltä tukuttain tansseja, joita hoviorkesteri esitti karnevaaliaikana kuuluisissa Redouten-saleissa. Mozart oli innokas tanssija ja vuonna 1786 säveltäjän tiedetään osallistuneen iltayhdeksästä aamuviiteen kestäviin tanssiaisiin intialaiseksi tietäjäksi pukeutuneena. Mozartin tanssiaisvarustukseen kuului myös Harlekiini-puku, josta kuvastui hänen tanssiharrastukseensa liittynyt anarkian henki. Redouten-salien tanssiaiset olivat avoimet kaikille kansankerroksille ja naamiaisasuissa he saattoivat myös juhlia tasaveroisina luvun lopun suosikkitanssit erosivat toisistaan niin luonteen kuin askelkuvioiden puolesta. Menuetti oli perinteikäs hovitanssi ja taidemusiikin karakteriosana tuomittu kuolemattomuuteen. Nopeampi kontratanssi (Kontretanz) oli peräisin englantilaisesta country dancesta, maalaistanssista, joka Wienissä esiintyi ohimenevänä muotiilmiönä, usein vinhasti pyörivänä piiritanssina. Saksalainen tanssi (Deutsche Tanz) oli rahvaan paritanssi, joka kuitenkin yleistyi vuosisadan loppua kohden, kehittyäkseen myöhemmin ländleriksi ja valssiksi. Sen tyyliin kuuluivat kaikenlaiset hypyt ja loikat, iloisen pyörähtelyn ohella. Mozart saattoi maustaa kontratanssejaan pikkurummun sotaisalla päristyksellä (KV 609/3, kevyemmin tanssissa 609/4). Rumpujen äänet saattoivat olla kaikuja vallankumoussodista tai turkkilaisuhkasta, kuten saksalaisen tanssin KV 571/6:n janitsaarisoittimissa. Vuonna 1791 valmistuneen KV 609:n kehystävän tanssin aiheena on Figaron kiusoitteleva Non più andrai-aaria oopperasta Figaron häät. Kuusi saksalaista tanssia KV 571 valmistuivat helmikuussa 1789 ja ne muodostavat orkesterinkäsittelyltään ja luonteeltaan tiiviin kokonaisuuden. Suurin osa Mozartin varhaisista sinfonioista oli kolmiosaisia, ns. italialaisia sinfonioita, joiden esikuvana hän käytti Lontoossa tapaamansa Johann Christian Bachin teoksia. Vuonna 1772 matkojen lomassa Salzburgissa valmistunut Sinfonia G-duuri KV 129 kiinnittää enemmän huomiota persoonallisilla piirteillään. Kaksi nopeaa ja sonaattimuotoista osaa kehystää siroa hidasta osaa. Teemat on ladattu täyteen draamaa ja yllätyksiä: avausosassa määrätietoista ensimmäistä teemaa seuraa vienompi toinen teema, Andantessa yksinkertaiseen jousiteeman liittyy oppineempi välitaite, ja finaaliallegro pyrähtää liikkeelle käyrätorvien ja orkesterin metsästyskutsulla. Mozartin kolmea jousidivertimentoa KV kutsuttiin kolmiosaisen rakenteensa vuoksi aikoinaan Salzburgilaisiksi sinfonioiksi. Divertimentootsikko on puolestaan peräisin Leopold-isältä. Teokset syntyivät Salzburgissa vuoden 1771 Italian-matkan jälkeen ja italialaisuutta teoksissa esiintyy myös sulavan jousitekstin ja äänenkuljetuksen muodossa. F-duuri-divertimentossa KV 138 latinalainen taituruus yhdistyy klassisen tyylin leppeyteen, oppinut kontrapunktiikka koomisen oopperan veikeyteen. Ääriosissa on vaivattomaksi tarkoitettua virtuoosisuutta, kummankaan esitysmerkintä, Allegro ja Presto, ei ole alkuperäinen. Hitaan osan (Andante) tunteikkuus puolestaan saavuttaa lähes romanttisen täyteläisyyden Mozartin divertimentoista KV ovat ainoat, jotka eivät sisällä menuettia. Rondomuotoinen finaali tuottaa kujeilevissa välitaitteissaan yllätyksiä. Vuosi 1776 oli Mozartin suuri Serenadi-vuosi, jonka aikaansaannoksista tunnetuin on heinäkuussa valmistunut Haffner-serenadi. Saman vuoden tammikuussa Mozart kokeili erikoista soitinnusta serenadissaan KV 239, lisänimeltään Serenata notturna (Yöllinen serenadi) otsikko viittaa myöhäiseen esitysajankohtaan. Serenata notturnassa Mozart laittaa antifonisesti vastatusten kaksi yhtyettä, jousikvartetin, jossa kontrabasso korvaa sellon, sekä tuttijousiston patarumpuineen. Teos käynnistyy reippaalla marssilla (Maestoso), jossa lempeämpi sooloryhmä ja sotilaallinen tuttijousisto selvästi erottuvine patarumpuineen ovat miltei törmäyskurssilla. Mozart muistuttaa pizzicato-jaksoilla musiikin serenadimaisesta, leikillisestä luonteesta. Menuetti on majesteetillisen painokas sekin, mutta konsertoiva ja melodinen triotaite on uskottu kokonaan sooloryhmälle. Finaalirondo (Allegretto) edustaa kokonaan keveämpää otetta ja Mozart kokeilee soitinyhdistelmiä monipuolisesti, tarjoten sooloryhmälle suloisia levennyksiä. Orkesterille hän varaa jykeviä repliikkejä ja silaa kokonaisuuden hienostuneella bravuurilla. Mozartin Adagio E-duuri KV 261 viululle ja orkes - terille syntyi vuonna 1775 kirjoitettujen viulukonserttojen yhteydessä. A-duuri-viulukonserton (nro 5) solisti, konserttimestari Brunetti piti teoksen hidasta osaa liian vaikeatajuisena ja Mozart sävelsi tilalle uuden, jota nykyisin kuullaan erillisenä numerona. Adagio KV 261 on avoimemmin tunteellinen, yksinkertaisempi kuin konserttoon vakiintunut hidas osa. Oboet on orkestraatiossa vaihdettu huiluksi ja tyyli on sirompi, aina soolokadenssia seuraavaa häivytettyä lopetusta myöten. Antti Häyrynen - 6 -

4 Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on toiminut ammattiorkesterina vuodesta 1989, mutta sen yhtenäinen sointi ja dynaaminen iskukyky ovat pitkäaikaisen yhteistyön tulosta. Juha Kangas perusti orkesterin vuonna 1972 ja toimii edelleen sen kapellimestarina. Orkesterin ohjelmisto kattaa kaikki musiikin historian aikakaudet barokista nykyaikaan. Erityisesti aikamme suomalaisen musiikin lähettiläänä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on tehnyt suuren työn. Orkesterin nimikkosäveltäjänä toimi pitkään ( ) Pehr Henrik Nordgren, mutta myös monet muut suomalaiset säveltäjät ovat kirjoittaneet ja omistaneet teoksiaan orkesterille. Niin ikään yhteydet pohjoismaisiin ja Baltian maiden nykysäveltäjiin ovat olleet tiiviitä. Kantaesityksiä - suuri osa orkesterin omia tilauksia - on kertynyt toista sataa, ja levytyksiä yli 50. Kamariorkesteri esiintyy koti- ja ulkomaisilla musiikkijuhlilla ja se on tehnyt ulkomaankiertueita ja -vierailuja Euroopan maiden lisäksi myös Japaniin ja New Yorkiin. Vuonna 1993 KPKO:lle myönnettiin Pohjoismaiden Neuvoston musiikkipalkinto, vuonna 1995 orkesteri ja kapellimestari Juha Kangas vastaanottivat Teoston Luomus-palkinnon ja 1998 Suomen Säveltäjät ry:n Madetoja-palkinnon sekä Yleisradion Vuoden levypalkinnon. Vuonna 1999 Kamariorkesteri sai Suomen Ääni- ja kuvatallenne - tuottajien Janne-palkinnon ja vuonna 2004 orkesterin ja Tampere Filharmonian yhteinen Vasks-levy sai kansainvälisen Cannes Classical Vuoden levy -palkinnon. Juha Kangas aloitti muusikonuransa pelimannina. Hänen tiensä kapellimestariksi on poikkeuksellinen: vähemmän muodollisia opintoja ja enemmän laaja-alaista muusikonkokemusta sisältävä. Kangas opiskeli viulunsoittoa Onni Suhosen oppi - laana Sibelius-Akatemiassa. Hän toimi viisi vuotta alttoviulistina Helsingin kaupunginorkesterissa, jonka jälkeen siirtyi viulupedagogiksi Keski- Pohjanmaan musiikkiopistoon ( ). Opetustyönsä ohessa Kangas perusti vuonna 1972 Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin, jonka kapellimestarina hän edelleen toimii. Kangas on kiinnitetty syksystä 2001 lähtien Turun filharmonisen orkesterin päävierailijaksi ja esiintyy myös vierailevana kapellimestarina eri puolilla Eurooppaa. Juha Kangas vastaanotti Suomen säveltaiteen valtionpalkinnon 1992 ja Keski-Pohjanmaan kulttuuripalkinnon Vuonna 1998 hänelle myönnettiin Latvian Suuri musiikkipalkinto, Pro Finlandia-mitali sekä Suomi-palkinto ja vuonna 1999 virolainen Heino Eller-palkinto. Reijo Tunkkari opiskeli viulunsoittoa Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa ja jatkoi opintojaan Edsbergin musiikkikoulussa Tukholmassa opettajinaan Jennifer Nuttall-Wolf ja Endre Wolf. Yksityisesti hän on opiskellut muun muassa Igor Bezrodnyin ja Eli Gorenin johdolla. Tunkkari on ollut Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin I konserttimestarina vuodesta 1994 ja toimii lisäksi Kokkola-kvartetin ensiviulistina. OSTROBOTHNIAN CHAMBER ORCHESTRA KESKI-POHJANMAAN KAMARIORKESTERI 1ST VIOLIN I VIULU Reijo Tunkkari Matti Vanhamäki Kati Niemelä Andrei Sytchak Riikka Fagerholm 2ND VIOLIN II VIULU Teija Pääkkönen Siiri Virkkala Maria Pulakka Antti Kortelainen Anita Virkkala VIOLA ALTTOVIULU Timo Kangas Ari Hanhikoski Inkeri Halmio-Hanhikoski Anna-Leena Kangas CELLO SELLO Lauri Pulakka Niiles Outakoski Esa Laasanen DOUBLE BASS KONTRABASSO Julius Pyrhönen Timo Miettinen FLUTE HUILU Albert Stupak Maria Pihlajaniemi OBOE Anni Haapaniemi Maria Ojamaa CLARINET KLARINETTI Noora-Kaisa Salo-Peltokoski Bernhard Nylund BASSOON FAGOTTI Visa Jämsä Kai Alestalo HORN KÄYRÄTORVI Ismo Ponkala Jari Kamsula TRUMPET TRUMPETTI Jukka-Pekka Peltoniemi Sami Ihajoki TIMPANI PATARUMPU Lassi Erkkilä PERCUSSION LYÖMÄSOITTIMET Mika Viik Walter Witick

5 Recorded at the Snellman Hall, Kokkola, Finland, on 5 8 May 2009 Produced, engineered and edited by Simon Fox-Gál SACD mix Classic Sound Ltd., London Graphic design Simo Ruottinen Executive producer Timo Ruottinen Photo: Anne Yrjänä We thank the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK) for supporting this CD recording.