Veijo Saloheimo SILTÄ SE NÄYTTÄÄ. Miten tunnistaa metsäsuomalaisten suomalainen alkuperä. Siirtolaisuusinstituutti

Transkriptio

1 Veijo Saloheimo SILTÄ SE NÄYTTÄÄ Miten tunnistaa metsäsuomalaisten suomalainen alkuperä Siirtolaisuusinstituutti Turku

2 2 1. Miksi muutettiin ja miksi haetaan juuria? Metsäsuomalaiset ovat osa suomen väestön poismuuttoa ja 1600-luvuilla. Sen saivat aikaan poliittiset paineet, tarpeet ja muutokset Ruotsin itä- ja etelärajoilla. Idässä ja kaakossa käydyt pitkälliset sodat siirsivät itärajan Laatokalle, Peipsenjärvelle ja Väinäjoelle, Ruotsissa Juutinraumaan ja Köli-vuoristoon. Sodat ja niitä seuranneet ruttoepidemiat jättivät autioita, jotka useimmiten saivat uuden väestön. Tämä ilmiö oli enimmäkseen spontaania: uusi väestö väisti vaaraa tai haki parempia elinehtoja, mutta alkuaikana myös esivalta harjoitti asuttamista. Tieto omasta alkuperästä elää ainakin kahden suomalaisten muuttajien jälkeläisryhmän kesken. Stolbovan rauhan 1617 jälkeen Käkisalmen läänistä muuttaneet karjalaiset, jotka pitivät kiinni ortodoksisesta uskostaan ja perinteistään, ovat säilyttäneet äidinkielensä Tverin ja Leningradin alueilla. Toinen ryhmä, metsäsuomalaiset, on tämän artikkelin aiheena. Toisen maailmansodan jälkeen heräsi Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaisten jälkeläisten kesken muutenkin yleinen sukututkimustarve. Saatuani vuonna 1990 valmiiksi Savon historian , alkoi tulla kirjeitä kysellen: Ensimmäinen ruotsalainen esi-isäni oli se ja se, mistä hän tuli? Tähän tarpeeseen saatoin vastata silloisten lähteitteni varassa, mutta osittain tarvittiin muitakin kuin Savon lähteitä 1600-luvulta. Niitä täydensi koko voudin- ja läänintileistä Kannakselta Lappiin kriittisiltä vuosilta , sekä 1620-luvulta kertynyt Potentiaalisten poismuuttajien luettelo, yhteensä noin nimeä. 1 Kirjeenvaihto hyödytti toivoakseni molempia osapuolia. Richard Brobergin kokoelma, josta tuli keväällä 1993 perustetun Torsbyn Finnkulturcentrumin arkiston ydin, sisälsi satoja metsäsuomalaisten nimiä 1600-luvun kruunun- ja kirkonasiakirjoista: Elfsborgin lunnaat 1615, jousi- kymmenys- karja- ja myllytulliluetteloista sekä kastettujen ja haudattujen luetteloista, samoin Finnkultur -lehden artikkeleista tekijöinä sukututkija Olov Olovsson (Finska släktnamn i mellersta Sverige och Norge) ja suomalaisperäisten paikannimien tutkija Sigurd Bograng. (Värmlandsfinska ortnamns förteckning) Aineistoa laajensivat yhteydet mm arvikalaisen insinööri Jarl Ericsonin sekä Ludvikassa ilmestyvän Finnmarken förr och nu -lehden toimittajan Lars-Olof Heroun kanssa. Voin täydentää Ericsonin työtä, joka koski länsi-värmlannin suomalaisasutusta ja etsiä juuria Heroun löytämille sukunimellisille suomalaisille. Maud Wedin, Finnsam-järjestön työntekijä, täydensi Richard Gothen teoksia Hasselafinnarna (1942), Finnmarkerna i Medelpad (1945) ja Finnkolonisationerna inom Ångermanland, södra Lappland och Jämtland (1948) ja löysi runsaasti etu- ja isännimellisiä mainintoja metsäsuomalaisista. 1 Saloheimo Veijo Savon historia II.2 Savo Suurvallan valjaissa. Kuopio 1990, 2. täydennetty painos 2000

3 3 Jarl Ericsonin ohella mainittakoon myös Värmlannin-suomalaisten tutkijana Karl Lindahl. 2 Koko metsäsuomalaisia koskeva problematiikka sai uutta valoa 1900-luvun lopulla, kun Eva Österberg selvitti pohjoismaisen autiotutkimusprojektin yhteydessä Värmlannin autioitumista. Rickard Broberg eritteli suomalaisten tulomuuttoa keskiajalta alkaen ja tarkensi sen vaiheita vinterliggareista eli sesonkityöläisistä metsäsuomalaisiin asti. Kari Tarkiainen syvensi näitä piirteitä suomalaisten lähteiden valossa. Maantieteilijä Gabriel Bladh tutki väitöskirjassaan asutuksen sijaintia Värmlannin kantaväestön ja metsäsuomalaisten kesken. Hän havaitsi vanhan asutuksen sijaitsevan sedimenttimaalla, muinaisella merenpohjalla, mutta suomalaiset raivasivat kaskensa ja peltonsa yläville moreenimaille. Eija Lähteenmäki tarkensi suomalaisten tulomuuton alkua osana pohjoismaista metsäsuomalaisprojektia. 3 Uuden Ruotsin asutus Delaware-joella liittyy metsäsuomalaisilmiöön. Ensimmäisenä sitä tutki A. Ilmonen, mutta hänen tietojaan on voitu täydentää Peter Stebbins Craigin kokoamasta Ruotsin Amerikan-kulkijain luettelosta. 4 Viimeksi ovat Gabriel Bladh ja Maud Wedin koonneet yhteen aikaisemman tutkimuksen tulokset alkaen Karl Axel Gottlundista ja Petrus Nordmannista. 5 He hyväksyvät vanhan perinteen Rautalammin suurpitäjän asemasta tärkeimpänä lähtöalueena. Muuton taustavoimana he pitävät Nuijasotaa ja nälkävuosia vuosina , mutta viittaavat myös uusimpaan teoriaan kaskisavolaisista osana Savon pitkäaikaista väestön leviämistä. Alkulaukauksena lienee ollut Juhana-herttuan käsky vuonna 1556 vouti Kustaa Finckelle lähettää Ruotsiin irtain, sotaväkeen kelpaamaton väki. Norrlannin tulomuuton lähteinä mainitaan voudin tulokkaille antamat anekit, joita kansa nimitti kukkarokirjoiksi. Ne valaisevat henkilöhistoriaa ja auttavat ajoittamaan muuttoa. Tämän ovat aikaisemmat tutkijat, pääosin filologeja, unohtaneet. Wedin voi ajoittaa tulomuuton verraten tarkoin. Hänen toteamuksensa metsäsuomalaisten jatkomuutosta Ruotsissa pohjoisesta etelään saa tukea seuraavassa kerrottavista yksityistapauksista. Pohtiessaan uuden ja vanhan asutuksen suhdetta kirjoittajat näkevät tulokkaiden asuttaneen kantaväestön karjamajoina. Brobergin tavoittamien oikeustapausten valossa näyttää päinvastoin siltä, että kantaväestö ahdisteli metsäsuomalaisia muuanne saadak Lindahl, Karl F: Brunskogsfinnarna talets finnar i Mangskogs och Brunskogs socknar. Utgiven av Brunskogs Hembygdförening. Karlstad 1982, Ericson Jarl: Finnar i Gräsmark och Lekvattnet. Arvika 1993, dito: Finnar i Östmark, Vitsand, Nyskoga, Södra och Norra Finnskoga. Arvika 1996 Broberg, Richard: Finsk invandring till mellersta Sverige. En översikt från medeltiden till talets slut. Uppsala 1988, Österberg, Eva: Kolonisation och kriser. Bebyggelse skattetryck, odling och agrarstruktur i västra Värmland ca Varberg 1977, Tarkiainen, Kari: Finnarnas historia i Sverige I. Inflyttarna från Finland under det gemensamma rikets tid. Vammala 1990, Bladh, Gabriel: Finnskogens landskap och människor under fyra sekel. Göteborg 1995, Lähteenmäki, Eija: Ruotsin suomalaismetsien synty. Savolainen liikkuvuus vanhemmalla Vaasa-kaudella. Helsinki Ilmonen, A: Amerikan suomalaisten historia. Hancock Mich Bladh Wedin: Erämaasta torppia raivaamaan. Historiallinen arkisto 123:1 ss

4 4 seen heidän asuinpaikkansa karjamajoiksi, ympärillään hyvin heinää kasvavat kaskiahot. Seuraavassa yritetään noin 1400 lähtö- ja tulopaikoiltaan tunnistetun muuttotapauksen valossa kartoittaa lähtöaluetta ja sen eri osien osuutta metsäsuomalaisliikkeessä, muuton frekvenssiä luonnonsuhteiden ja poliittisten paineiden alaisena, liikettä tuloalueen eri osien välillä sekä metsäsuomalaisliikkeen niveltymistä 1600-luvulla muihin itäsuomalaisen liikkuvuuden virtauksiin. 2. Muuton sisäiset tekijät ja ulkoiset puitteet Mikä veti suomalaisia Ruotsiin? Liikkuvuuden voimina on aina kaksi tekijä työntö ja imu. Jälkimmäisenä houkuttelivat suomalaisia rintamaiden väliset metsät. Perinteen mukaan kutsui Kaarle-herttua suomalaisia herttuakuntaansa Södermanlantiin, Närkeen ja Värmlantiin. Lisäksi saattoivat Ruotsin malmilöydöt kiinnostaa rantasalmelaisia kokeneina raudanjalostajina. Eija Lähteenmäki siirsi tämän liikkeen alkua aina 1550-luvulle, jolloin kuningas Kustaa Vaasa halusi tukkia tanskalaisten hyökkäysuran mereltä Bergslageniin Tivedenissä ja käski savolaisen lippukunnan perheineen sinne asuttamaan autiot. Nihtien siviilitaidot kaskimiehinä olivat tarpeen viljantuottajina Bergslagenin vuorimiehille. Suomen entinen herttua Juhana III kutsui suomalaisia aseseppiä Hälsinglantiin ja katsoi karsaasti pikkuveli Kaarlen asutustoimia, koska väkeä tarvittiin pitkän vihan aikana myös Suomen itärajalla. 6 Työntövoimat vaihtelivat ja heijastelivat muuton rytmissä. Tarkastelukauden voi jakaa viiteen jaksoon rajoina vuodet 1570, 1600, 1630 ja Vanhin jakso käsittää savolaisasutuksen Pohjois-Hämeessä ja Ylä Satakunnassa eli nykyisessä Keski-Suomessa sekä Pohjanmaan jokilatvoilla. savolaiset saivat rinnalleen itärajan tuntumasta sotaa pakoon lähteneistä viipurinkarjalaisista. uudisasukkaat kokivat kovia Saarijärven salomailla. Paikoin he joutuivat aatelisten alustalaisiksi. Kaiketi eräät hämäläiset talonpojat, jotka totesivat menettäneensä takamaansa savolaisille, myivät nämä rälssimiehille, jotka saivat uudisasukkaat lampuodeikseen. Tämä siirtymä ansaitsisi selvittämisen. 7 Toinen vaihe oli Nuijasodan aika , joka koski Pohjanmaan lisäksi Rautalampea ja Suur-Savoa. Siinä purkautui talonpoikien tyytymättömyys Pitkän vihan jälkeen verorasitukseen, sotaväenottoihin ja linnaleiriin. Puuttumatta tämän syvemmin Nuijasodan taustatekijöihin näyttää selvältä, että Nokian, Nyystölän, Mikkelin ja Santavuoren verilöylyjen jälkeen hengissä säilyneet asianosaiset hakivat turvallisempia elinehtoja myös kaukana arkkivihollisesta venäläisestä. Muuttovauhtia lisäsi rankka katokausi heti 1600-luvun alussa. 6 7 Lähteenmäki 2002 s. 89 vrt. Gothe 1942 ss. 32-3

5 5 Muuten oli vuosisadan alku vuoteen 1620 asti rauhallinen paitsi Kaarle IX:n Puolansotaa ja Venäjän-sotaa ennen Stolbovan rauhaa Mutta 1620-luvulla uusi Puolansota vaati lisävoimia. Suomen sotavoima kaksinkertaistui ja väenotot toistuivat Westfalenin rauhaan asti Vuosittain otettiin väkeen joka kymmenes mies. Itäsuomalaiset eivät ymmärtäneet, miksi heidän piti kuolla tauteihin Baltian tai saksan varuskunnissa, kun itäinen vaara uhkasi kotiseutua. Karkurit vähenivät, kun väenotto siirtyi luvulla talojen vastuulle. Viimeinen kausi sisälsi Kaarle X Kustaan sodat 1650-luvulla. Ne koskivat Savoakin. Venäjä yllytti Käkisalmen ortodoksit kapinaan ja sen tyrehdyttyä houkutteli heidät omalle puolelleen. Käkisalmen läänistä pakeni sillä kertaa noin ja Inkerinmaalta henkeä. 8 Tämä nosti vuonna 1658 viimeisen muuttoaallon, joka tyhjensi Savon ja Viipurin-Karjalan kyliä niiden väen virratessa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan autioille. 3. Lähteet ja niiden todistusvoima Päätehtävänä on tunnistaa metsäsuomalaisten nimet Suomen lähteistä. Länsi-Suomessa merkittiin niihin etunimen lisäksi isännimi, mutta Savossa, Karjalassa ja Keski-Suomessa sekä Pohjanmaan larvamailla etunimi ja sukunimi. Tunnistus vaatii tietenkin etunimen lisäksi toisen määreen, mieluimmin sekä isännimen että sukunimen, jos sekään aina riittää. 9 Vanhimmista voudintileistä on käytetty autioluetteloita, koska niihin merkityt olivat toden-näköisimpiä poismuuttajia muut vaihtoehdot olivat kuolema tai tointuminen veronmaksajiksi. Myöhemmät autioluettelot koskevat autiotiloilta kertyviä tuloja eivätkä ne siten kelpaa poismuuton lähteiksi. Entisten autioluetteloiden nimeksi vakiintui sittemmin lyhennysluettelo (avkortningslängd). Joskus se tarkentui muotoon Utfattiga, döda och förrymbda, ja niihin voitiin merkitä arvioitu karkusuuntakin. Suomen väenottorullat vuosilta 1630 ja 1633 sisältävät runsaasti tietoja muutosta Ruotsiin, mutta pääosin ilman tarkkaa menopaikan nimeä. Itä-Suomen rulliin merkittiin etunimi sekä isän- ja sukunimi. Menopaikat ovat sattumanvaraisia, jopa harhaanjohtaviakin. Silloiselta Pieksämäeltä karanneiksi merkityistä mainittiin viiden menneen Ruovedelle ja kahden Laukaaseen, mutta kaikki löytyivät sittemmin Ruotsista. Juho Erkinpoika Suhosen Joroisista ja Markku Simonpoika Kauppisen Juvalta mainittiin karanneen Liivinmaalle. Juho löytyi Orsan Björkbergistä ja Markku Torpin Mörtsjöltä. 10 Pieksämäkeläisen Paavo Heikinpoika Turpeisen väitettiin menneen Härnösandiin, mutta hän maksoi vuona 1636 henkirahaa Nåsin Drafsenissa. Vilppu Matinpoika Miettunen, joka muka karkasi Hälsinglantiin, näkyi Älvdalin käräjillä Lauri Antinpoika Kakkinen ei asunut vuonna 1640 Västerbottenissa vaan Grythyttassa Muscovitica nide 92 Ruotsin valtionarkisto mm Saloheimo: Itäsuomalaista liikkuvuutta 1600-luvulla. Suomen Sukututkimusseuran toimituksia 46 Helsinki 1992 rekr.rullor 609d-e Pieksämäki, Gottlund 1984 s. 101, Maud Wedinin tieto 1996 rekr.rullor 609d-e Pieksämäki, Nåsin henkik.1636, Oren kymmenysl.1650, Grythyttan kymmenysl. 1640, Brobergin kokoelma

6 6 Vuoden 1642 rullat, jotka laadittiin järjestettäessä udelleen Suomen sotaväkeä, sisältävät vain vähän tietoja Ruotsiin-muuttajista. Rantasalmelaisen Olli Erkinpojan väitettiin karanneen Inkerinmaalle, mutta hän matkusti sittemmin Delawareen. 12 Muutenkin näkyy väen vaihtuneen Ruotsin ja Inkerinmaan välillä. Karl Karlinpoika Gyllenhjelm, joka oli perinyt osan isänsä herttuakuntaa ja hallitsi Karlbergin kreivikuntaa Inkereen pitäjässä, lähetti sinne alustalaisiaan Närkestä, osa Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla syntyneitä. 13, Suomalaisissa tuomiokirjoissa on Ruotsiin muuttajia mainittu ylen vähän ja satunnaisesti. Keskeiseltä poismuuttoalueelta Suur-Savosta tuomiokirjat lisäksi puuttuvat luvun loppupuolelta kokonaan. Siviilihallinnon asiakirjoissa näkyvät joko isän- tai sukunimet, harvoin molemmat. Tililähteitä täydentää 1620-luvun lopulla kirkkoherrojen kokoamat luettelot rutiköyhistä, kuolleista ja karanneista, nidottuina Finska Kameralia -sarjan niteeksi 109 Ruotsin valtionarkistossa.. Kari Tarkiainen löysi metsäsuomalaisten lähtöpaikkoja vertaamalla Suomen asutuksen yleis-luettelosta kadonneiden nimiä ruotsalaisiin lähteisiin. Näin voidaan täydentää muista samanaikaisia lähteitä. Rickard Brobergin läpikäymistä tililähteistä vanhimmat periytyvät 1600-luvun alusta, tuomiokirjamaininnat 1610-luvulta. Ruotsin vanhimmat lähteet mainitsevat metsäsuomalaiset pelkästään etunimin ja lisäyksin finne. Eija Lähteenmäki erottaa vanhimmat metsäsuomalaiset veroparseelien ja asunnon perusteella. Suomalaiset maksoivat viljaveronsa rukiina ja asuivat savupirteissä (pörte), ruotsalaiset maksoivat veron ohrana, ja asuivat uloslämpiävissä huoneissa (stuga). Ajanoloon merkittiin Ruotsissakin metsäsuomalaisille isännimi, mutta se ei auttanut kauan. Mm. Grangärdessä Elfsborgin lunnaiden luettelossa vuonna 1615 on neljä suomalaista Heikki Antinpoikaa, joista yksi todennäköinen rantasalmelainen Karhunen. Vasta 1680-luvulla keksittiin Hälleforsin Silkenissä suomalaisten sukunimien hyöty, kun piti erottaa kolme Matti Matinpoikaa: yksi Soikkanen, toinen Paalanen ja kolmas Porkka. 14 Suomalaiset sukunimet tunnettiin jo Karl Axel Gottlundin ajalta 1820-luvulta, mutta niitä alettiin järjestelmällisesti liittää määrättyihin henkilöihin vasta 1990-luvulla. Jan-Erik Björk kokosi niitä joukon, ja Lars-Olof Herou julkaisi lehdessään Finnmarken förr och nu löytöjään, joita voin tunnistaa Suomen lähteistä. Torsbyläinen Niclas Persson, Rämäsen sukua, jatkaa heidän työtään väitöskirjansa teemana. Kertyneessä aineistossa on joukko aukkoja. Muistiin merkityillä itäsuomalaisilla oli tietysti isännimetkin, jotka eivät näy lähteissä. Vastaanottavat Ruotsin viranomaiset merkitsivät kuitenkin sen eivätkä sukunimiä. Virheitä vähentää kronologia: Lähtöpaikkatiedon tulee olla tulopaikkatietoa vanhempi, mutta aikamäärillä ei saa olla liian suurta vä rullor 1642 nide 12 s. 32, Olov Olovsson Finnkultur XXII/1970, Ilmonen s. 36 Saloheimo: Inkerinmaan asutus ja väestö. Inkeri, historia, kansa, kulttuuri s. 74. Helsinki 1991 voudintilit 6537:, Herou: Finnmarken förr och nu n:o 1/2000 s. 18

7 7 liä. Ilmeisesti myös todennäköiset naapurit ovat muuttaneet samaan aikaan tai lähiaikoina samasta kylästä samaan kylään. Ongelmaksi jää, kohtaavatko eri lähdelajit toisensa. Suomalaisten piti esittää lähtöpitäjästä saatu papintodistus, ennen kuin heidät hyväksyttiin uuteen asuinpaikkaan. Ja saiko karkuri sellaisen ehkä joskus misericordia exmissus? Tulokkaan papintodistus mainitaan pari kertaa lähteissä, mutta montako ja millä vuosikymmenellä ne annettiin? Kriisiaikoina, esim. Nuijasodan vuosina, lienee niitä puuttunut. Mutta kuinka moni muutti laillisesti, papinkirja mukanaan ja ilman verorästejä? Se näkyy vain Ruotsin lähteissä eikä sitä voi tunnistaa lähtöpäästä. Norjan suomalaismetsien tärkein lähde, suomalaistutkinnan pöytäkirja vuodelta 1686, on julkaistu kahdesti. Ruotsalainen rovasti Isidor Sundberg julkaisi sen vuonna1942, ja Norjassa laadittiin uusi julkaisu nimellä Finnemanntalet. 15 Niiden avulla voi löytää myös Suomesta Ruotsiin muuttaneita joko samassa tai edellisessä polvessa. Metsäsuomalaisluetteloissa esiintyy joukko etunimiä, joita ei lainkaan tunneta Suomessa.: Barquard, Harald, Ingemar, Tol, Torbjörn, Tron, Ture och Tyr. Äärimmäisen harvinaisia ovat Björn, Israel, Ivar, Jesper ja Klaus. Nämä kuuluvat vähintään toiseen metsäsuomalaispolveen, ja jos niitä näkyy isänniminä, on kysymys kolmannesta polvesta. Aina ei riitä kolmekaan nimeä erottamaan henkilöitä. Pekka Jaakonpoika Karjalainen näkyy vuonna 1628 Säämingin autioluettelossa, toinen Kerimäen Tikkilässä. Toinen heistä asui vuonna 1646 Ljusnarsbergissä ja toinen 1656 Irstan Björnöllä. 16 Eräs Pekka Matinpoika Montonen karkasi vuonna 1626 ja toinen 1629 Joroísten Montolanmäestä. Toinen heistä asui vuonna 1656 Torpin Leringenissä, toinen saman pitäjän Lillmörtsjöllä. 17 Eräs Niilo Puntanen asui vuonna 1601 Ristiinan Puntalassa ja toinen Mikkelin Norolassa. Toinen heistä eli vuonna 1610 Nordmalingin Alnäsissä ja toinen Gästriklannissa. 18 Eräs Esko Tahvonpoika Yrjänäinen karkasi vuonna 1633 väenottoa 1638 Inkerinmaalle. Toinen mainittiin vuonna 1646 Irstan Björnöllä ja toinen 1648 Sollefteån Östergraningessa. 19 Visulahden autio-luettelossa vuonna 1601 näkyy kaksi Juho Lemetinpoika Reposta, toinen Repolassa, toinen Minkkilässä. Vuonna 1629 asui toinen Stöden pitäjässä, toinen Torpin Öyesjöllä Sundberg: Finnmarksräfsten i Norge Tingsförhören med de finska flyktingarna från Sverige. Falun ;445, 445v, Ljusnarsbergin kymmenysl.1640, Irstan henkikirja 1646 Finska Kamer. 109 Juva, Maud Wedinin tieto :32 ja 36, Gothe 1948:86, Olov Olovsson Finnkultur 2/1968 rullor 1642 nide 12 ss 24 ja 31, Irstan henkik.1646, Gothe 1948s :30v ja 32v, Gothe 1948: ss

8 8 4. Varmoja ja todennäköisiä tunnistuksia Richard Gothe löysi vähän savolaisia sukunimiä edellämainituista syistä Hälsinglannista, Medelpadista ja Ångrrmanlannista ja merkitsi sen sijaan isännimen. Sen sijaan hän tapasi eräitä sukunimistä johdettuja paikannimiä. Ainoa sukunimellinen, Lauri Kokki, asui Högsjössä ennen vuotta Hän karkasi vuonna 1635 Rantasalmelta ja sai Högsjössä nimensä myllytyllin lyhennysluetteloon. 21 Vielä tarkemman tiedon hän sai Juho Vilpunpoika Hiltusesta, joka tuli Kemistä Lyckselen Örträskiin. Hiltusta ei löydy kuitenkaan Kemin kirjoista. 22 Ramseleen tulleen Risto Havuisen alkuperä aiheutti keskustelua, olisiko oikea nimi ollut Huovinen, kunnes eräs Tuomas Havuinen löytyi vuoden 1614 lyhennysluettelosta Ilmajoelta ja Helge Härdne tapasi Tuomas Heikinpoika Havuisen Hälsinglannista. Risto lienee ollut hänen sukulaisensa. 23 Gröt-Lasse Stöden Grantjärnissä tuotti ongelmia. Gröt on suomeksi puuro. Meillä tunnetaan Puuronen sukunimenä, mutta Lassia ei näy lähteissä sen kantajana. Yhtä vähän löytyi Lassi Purasta tai Puurusta, mutta eräs Lauri Juhonpoika Purhonen karkasi Juvalta vuonna 1601 ja ehti Grantjärniin vuodeksi Selångerin Hullimiin ennen vuotta 1638 tullut Lauri Laurinpoika lienee hänen sukulaisensa, myös Purhonen ja Juvalta vuonna 1614 karannut. 24 Lars-Olof Herou tulkitsi nerokkaasti Henrik Larsson Sveparen alkuperän. Tämä tuli Ljusnarsbergiin ja antoi nimen Sveparegruvalle. Svepa on suomeksi kääriä ja johti Heroun ajatukset Kääriäiseen. Eräs Heikki Laurinpoika Kääriäinen väisti rästejään vuonna 1636 Iisalmen Kääriänsaaresta. 25 Samoin voinee tunnistaa Per Piggin, joka maksoi kymmenyksiä Grythyttan Långnäsissä vuonna Eräs Pekka Virkkunen väisti verorästejään vuonna 1635 Limingasta. Pigg voidaan suomentaa virkuksi. Grythyttan Hultissa asui samaan aikaan eräs Erkki Pekanpoika joka myös tuli Limingasta vuonna Savon etunimistä johdetut sukunimet näyttävät harhauttaneen Sollefteån kirjuria, kun hän vuonna 1648 merkitsi Östergraninen asukkaaksi Eskil Örjanssonin. Esko Yrjönpoikaa ei näy missään koko Suomen lähteessä karkulaisena, mutta vuonna 1638 väisti Säämingissä väenottoa Esko Tahvonpoika Yrjänäinen. Hän ehti hyvin Sollefteån Österrgraningeen vuodeksi Vuonna 1631 tuli Fjällsjön Rörströmiin Olli Ollinpoika. Vuotta sitä ennen karkasi Pieksämäen väenotosta Olli Ollinpoika Anttonen Ångermanlantiin. Samoin livisti Mikkelis ;72f, Gothe 1948 s. 74 Gothe 1948 s. 129 Härdne: Släkten Huskoinen på Randulsberget. Finnkultur 1/1988 s Go:7v, Gothe 1645 s. 138 Herou 1993, 6895:356v 483Fl:29, 6889:715a, Grythyttan kymmenysl rullor 1642 nide 12 s. 31, Gothe 1948 s. 58

9 9 tä Paavo Antinpoika Lehikoinen Norrbotteniin, ja vuonna 1647 asui eräs Paavo Antinpoika Junselen Grundtjärnissä. 28 Attmarin pitäjästä löytyi kolme vuoden 1631 väenottokarkuria. Henrik i Specksta ja Henrik Henriksson i Gössjön. He lienevät olleet Heikki Heikinpoika Nikkonen ja Heikki Heikinpoika Heinonen Kangasniemen Synsiältä. Matti Pekanpoika Ylönen lähti saman pitäjän Kutemajärveltä. Lauri Ollinpoika Nikkarinen karkasi samoin Pieksämäeltä Härnösandiin ja näyttää asettuneen Brassbackaan ennen vuotta Pekka Maunonpoika Ramselen Lyngsjöllä lienee ollut sukuaan Rytönen ja tullut vuonna 1629 samoin Pieksämäeltä Norrbotteniin. Hasselan Malungenista mainittu Pekka Antinpoika lienee samoin perustein ollut Pekka Utriainen Pielavedeltä. 30 Hasselan Kihlsjössä asui vuonna 1600 viisi hämäläistä He voivat tulla Rautalammiltakin, joka silloin kuului Hämeeseen, mutta heidän nimiään ei löydy Suomen lähteistä. 31 Broberg tapasi Kopparbergin läänin tuomiokirjoista laaditun, tulokkaita koskevan tutkintapöytäkirjan. Sen mukaan tuli Olli Markunpoika Laukaan Lievestuoreelta Alftaan, jossa hänen passinsa paloi. Nyt hän asui Svärdsjön Tandsjössä. Olli Antinpoika tuli lapsena Kuopion Vehmasmäestä Arbrån pappilaan. Antti Pekanpoika tuli vuonna 1614 veljineen Ruoveden Loikantaipalseesta Färilaan, johon veli jäi, mutta Antti siirtyi Hamraan. Mikko Mikonpoika lähti Laukaan Pääjärveltä veljineen Arbråhon, josta hän jatkoi yksin Dyvernäsiin. 32. Samoin todettiin Svärdsjössä Lauri Heikinpojan tulleen Mikkelin Mälkölästä Bollnäsin Angloskogiin. Erkki Matinpoika tuli ensin Laukaasta Hälsinglannin Hogdaliin ja sieltä Orsan Råsundabergiin, Antti Niilonpoika 1610-luvulla Simon Simonniemestä Ångermanlannin Säbrohun ja sieltä Säterin Björkeniin. 33 Jan-Erik Björk poimi 24 sukunimellistä metsäsuomalaista. Yrjö Hämäläinen lähti vuonna 1635 Enonkosken Simanalasta ja asui vuona 1662 Östmarkin Norra Röjdåsenilla. Antti Kemppi lähti vuonna 1598 Joroisten Vesikansasta ja näkyi vuonna 1626 Östmarkin Arnsjöllä. Heikki Ikonen katosi vuonna 1601 Joroisista Keriharjun kymmeneksestä ja asui 1658 Östmarkin Runnsjöllä. Matti Hämäläinen katosi vuonna 1627 Joroisten Kaitaisista ja näkyi vuonna 1653 Grythyttan Hasselhöjdenillä. Pekka Rimppi lähti vuonna 1629 Juvan Tuhkalasta ja asui 1640 Grythyttan Lilla Sävsjöllä. Samoin meni Lauri Oinonen vuonna 1628 Jäppilän Maavedeltä Gunnarskogin Mangeniin. 34 Niilo Häkkinen lähti vuonna 1627 Kangasniemen Harjumaasta ja asui vuonna 1669 Vitsandin Rättsjöbergetillä. Pekka Ikonen lähti vuonna 1633 saman pitäjän Kutemajärveltä ja asui 1666 Gräsmarkin Långtjärnissä. Tahvo Hotakainen lähti vuonna 1661 Kangas rekr.rullor 609d-e Visulahti ja Pieksämäki, Gothe 1948 ss rekr.rullor 609d-e Pieksämäki, Gothe 1945 ss. 132 ja 138, 1948:s. 89 rekr.rullor 609d-e Kuopio, Gothe 1942: s. 91 Gothe 1942 s. 51 Kopparbergin läänin tuomiok. ark. II.A:1 n:o 3 Brobergin kokoelma Torsby Finnkulturcentrum Svärdsjön käräjät , Säterin käräjät , Orsan käräjät ut supra Jan-Erik Björkin kirje , 6889:726, 6666:66, 6685:18, 417:170v, Finska Kamer. 109 Juva

10 10 niemen Synsiältä ja asui 1667 Östmarkin Anrnsjöllä. Erkki Veteläinen tuli vuonna 1659 Lapinlahden Pajujärveltä Vitsandin Mangeniin. 35 Björk tapasi kuusi entistä mikkeliläistä. Vuonna 1601 lähti Antti Matinpoika Huotari Vuolingon kymmeneksestä ja asui vuonna 1665 Gunnarskogin Axlanissa.. Antti Keisanen karkasi vuonna 1601 Rämälästä ja asui 1666 Östmarkin Gransjöllä. Juho Kurpalainen lähti vuonna 1614 Harjumaasta ja eli 1671 Ljusnarsbergin Solbossa. Olli Minkkinen lähti vuonna 1626 Vatilasta ja näkyi 1661 Gräsmarkin Borrsjöllä. Heikki Härkönen katosi vuonna 1627 Norolasta ja eli 1640 Mangskogin Salungenissa. Vuolinkolainen Matti Porkka karkasi samana vuonna ja asui 1664 Östmarkin Runnsjöllä. 36 Pekka Kokkonen lähti vuonna 1636 Sulkavan Halttulasta ja asui 1653 Östmarkin Röjdåsenilla. Samasta kylästä lähti vuonna 1633 Antti Halttunen ja mainittiin 1674 Sillerudin Sandanessa. Juho Simonpoika Kippari katosi vuonna 1601 Ristiinan Heinäniemestä ja näkyi 1667 Ljusnarsbergin Kumlanissa. 37 Erkki Kantalainen lähti vuonna 1601 Saarijärveltä ja mainittiin vuonna 1662 Ljusnarsbergissä. Mikko Kemppainen katosi samana vuonna Suonnejoen Tyyrinmäestä ja asui sittemmin Linden Glotenissa. Heikki Kurki karkasi vuonna 1635 Säämingin Niittylahdesta ja löytyi 1664 Vitsandin Mangenista. Esko Pekanpoika Lappalainen lähti vuonna 1636 Varkauden Lapin-mäestä ja asui 1671 Ljusnarsbergin Ställbergissä. Lauri Matinpoika Laakkonen lähti vuonna 1571 Viitasaarelta ja eli 1587 Ljusnarsbergin Hörksvikenissä Muutto Suomesta länteen: lähtöalueet ja aikajärjestys Metsäsuomalaisten kotipaikkatietoja kertyi 1430 tapausta. Näistä periytyy 198 ajalta ennen Nuijasotaa, 439 vuosilta , 1610-luvulta 175, vuosilta ja sen jälkeen 66 nimeä. Muutto tyrehtyi osittain Ruotsissa heränneeseen holtittoman tulomuuton vastustukseen. Muuttorytmi vaihteli alueittain. Viipurin-Karjalasta muutto alkoi 1610-luvulla, huipentui sitten ja tyrehtyi Kaarle X Kustaan aikana. Yhteensä kertyi 59 karjalaisperhettä, joista Ruokolahdelta 22, kahdeksan Jääskestä, molemmat vuotta 1617 edeltäneeltä itärajalta, sekä viisi Säkkijärven rannikkopitäjästä. Hämeen muutto alkoi varhain 1500-luvulla, ja vain osa kuului metsäsuomalaisiin. Näistä 37 tapauksesta lähti Sysmästä kuusi, Jämsästä ja Hauholta neljä perhettä. Sysmä ja Jämsä ovat Keski-Suomen uudisasutusalueen rajalla. Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan luvut ovat vielä niukemmat. Satakunnasta voidaan Längelmäki, Orivesi ja Sahalahti ehkä laskea metsäsuoalaisten lähtöalueeseen. Niistä lähti yhteensä neljä perhettä, ja muut kuuluvat muunlaisiin muuttajiin Björk ut supra, 417:171v, 475:434, 8663:, Iisalmen kär. oo 5:16 Björk ut supra, 6683:32v, ja 35, 483Go:16v, Finska Kamer. 109 Mikkeli, 417:171v Björk ut supra, 6895:357, 475:431, Björk ut supra, Herou: Finnmarken förr och nu n:o 6/1994, 4355:2 v ja 6, 6683:24v, 6889:726h,

11 11 Pohjanmaalla erottuu kaksi painopistettä, ensin 1570-luku ja sitten 1610-luku. Haapajärveltä lähti viisi ja Kokkolan suurpitäjästä neljä perhettä. Hallanaran Keski- Pohjanmaan uudiseläjät kokivat kaiketi 1570-luvulla katovuosia, ja Pohjois-Pohjanmaa kävi tuhoisaa sissisotaa vienalaisten kanssa, jotka pitivät vielä Oulun seutua omanaan. Sota uusiutui 1610-luvulla samoin seurauksin ainakin Kainuussa. Oulusta lähti 12, Kiimingistä 10, Tervolasta seitsemän sekä Kalajoelta ja Limingasta kuusi perhettä. Keski-Suomesta kertyi 191 muuttajaa, joista enemmistö 85 Nuijasodan ja katovuosien ajalta Se kertoo Nuijasodan jälkeisestä paosta. Suurvalta-ajan alkuvuosikymmeninä lähti 60 perhettä. Laukaa menetti 31, pieni Vesanto 19, Viitasaari 15, Pihtipudas ja Ruovesi 13 asukasta. Silloisen Rautalammin neljänneksistä menetti Laukaa 50, Rautalampi 48, Viitasaari 37 ja Saarijärvi 12 asukasta. Silloisen Ruoveden menetys oli 48, joista 15 Keuruulta ja 13 nykyiseltä Ruovedeltä. Savosta löytyi 1017 muuttajaa, joista 487 vuosilta , vuosisadanvaihteesta 318 ja ennen Nuijasotaa 117. Näistä oli 25 Rantasalmelta, 15 Mikkelistä ja 15 Juvalta. Rantasalmi ja Juva tunnetaan keskiaikaisesta raudantuotannosta. Nuijasodan verilöyly Kenkäveron pappilan pelloilla kuvastuvat Mikkelin menetyksinä vuosina luvulla tuntuu muutto Ruotsiin vain Suur-Savossa: Mikkelissä ja Kangasniemellä, mutta ei Täyssinän rauhan rajalla Itä- ja Pohjois-Savossa. Poismuutto huipentui väenottojen takia ja 1630-luvuilla. Väenottokarkurit hakivat vapaampia oloja idässä ja etelässä: Käkisalmen läänissä, Inkerinmaalla ja Baltiassa, joista ei otettu sotaväkeä, mutta myös lännessä. Tänä kautena tuli enemmistö Pieksämäeltä, Säämingistä ja Pohjois- Savosta luvun loppupuolen luvut johtavat osin harhaan, koska ne on saatu sukunimineen pääosin Ruotsin lähteistä. Muutto lienee sattunut aikaisemmin. Kokonaisuudessaan on Savolla muuton johtoasema. Se on itsestään selvää. Heitä kutsuttiin ensimmäisinä kaskitalouden ja raudanteon taitajina, ja liike jatkui spontaanisti verokuormaa ja väenottoja karkuun. Eräs tekijä oli myös savolaisten korkea syntyvyys, joka täytti pian väkilukuun syntyneet aukot. Rautalampi on nauttinut mainetta keskeisenä poismuuton seutuna, mutta näiden lukujen valossa jää sen osuus noin 15 prosenttiin savolaisten luvusta. Sen ymmärtää helposti. Keski-Suomi asutettiin 1500-luvulla eikä siellä ollut liikaväestöä. sama koskee Pohjanmaan larvamaita. Vesannon korkea panos yllättää: kymmenkunta taloa lähetti kymmeniä miehiä, joskin usean vuosikymmenen mittaan. 6. Ruotsin tuloalueet ja tulomuuton alueittainen rytmi Ruotsin luvut ovat korkeammat kuin Suomen tunnistamattomien nimien ansiosta. Tämä koskee etenkin eteläisiä maakuntia, joihin muutto alkoi ensin. koko lukumäärästä 1660 kuuluu 484 Värmlantiin 312 Taalainmaahan, 292 Västmanlantiin, 157 Gästriklantiin, 112 Medelpadiin, 76 Närkeen, 68 Ångermanlantiin ja Uplantiin, 58 Hälsinglantiin sekä 10 Södsrmanlantiin. Pelkkä Ruotsi jäi 24 muuttajan tulopaikan määritteeksi. Norjassa mainittiin ensimmäisen kerran 16 ja Delawaressa noin 20 muuttajaa, mutta nämäkin pysähtyivät Ruotsissa, kenties sukupolven yli.

12 12 Gästriklanti toimi eräänlaisena etappina: 12 muuttajan sanottiin olleen välillä siellä. Ockelbosta mainittiin 57 nimeä, joista 40 savolaista neljä keskisuomalaista ja pohjalaista sekä yhdeksän tunnistamatonta. Järbossa kirjattiin 14 savolaista, mutta enemmistö 18 tunnistamattomia. Sama koski Torsåkeria: 25 suomalaisesta viisi Savosta ja yksi Länsi- Suomesta. Muutto alkoi 1570-luvulla, huipentui vuosisadanvaihteessa ja jatkui luvulle. Taalainmaalla oli suurin ryhmä 70 Nåsissa, Svärdsjössä Gästriklannin rajalla 50 Bergslagenin Grangärdessä 36, Nossbärkessä 31 pohjoisessa Orsassa 29 ja Hamrassa 13. Muutto oli vähän myöhempää kuin Göstriklannissa ja huipentui vuosisadan vaihteessa ainakin Bergslagenissa ja Svärdsjössä, mutta viidesosa tuli vasta 1630-luvulla esim. Nåsiin ja Orsaan. Hälsinglannista tapasi Richard Gothe yhteensä 38 tulokasta, ja edellä havaittiin 22 muuta. Heistä asui Hasselassa 18, Arbråssa ja Bollnäsissä yhdeksän, Bergsjössä kuusi, Alftassa ja Färilassa kuusi, Bjuråkerissa kaksi sekä Artevikissa, Hanebossa ja Järkärnassa yksi. Näistä voin tunnistaa 50 nimeä: Hasselasta 17 sekä Arbråsta ja Bollnäsistä kuusi tulokasta. Näistä oli 16 Suur-Savosta, 17 Pien-Savosta, Suur-Rautalammilta yhdeksän, Ruovedeltä kolme ja Pohjanmaalta neljä nimeä. Lisäksi mainittiin nuo viisi hämäläistä. Medelpadista löysi Gothe 57 ja myöhemmät tutkijat 55 tulokasta: Torpista 27, Stödestä 24, Borgsjöstä 18, Attmarista yhdeksän, Lidensistä seitsemän, Sättnasta ja Härnösandista kuusi sekä Haveröstä ja Selångerista yhden. Näistä voi tunnistaa 39, enimmäkseen savolaisia: 51 Suur- ja 25 Pien-Savosta, lisäksi 12 Rautalammilta, seitsemän Pohjanmaalta, neljä Karjalasta ja yhden Hämeestä. Ångermanlantiin näyttää tulleen 74 suomalaista, joista Viksjöhön 11, Fjällsjöhön kymmenen, Vibyggråhon kahdeksan, Graningeen, Högsjöhön ja Ramseleen kuusi, Anindsjöhön, Arnäsiin ja Gundmundråhon kolme, Ediin, Junseleen, Sidensjöhön ja Ytterlannäsiin kaksi sekä Edseleen, Helgumiin, Solettaan Sollefteåhon, Ullångeriin ja Örebäckiin yksi. Savon rullissa mainittiin lisäksi kolme Härnösandiin ja Ångermanlantiin karannutta. Suur-Savosta näyttää tulleen 29, Pien-Savosta 20, Rautalammilta yhdeksän ja Pohjanmaalta neljä. Västerbottenista Gothe löysi vain neljä suoraan Suomesta tullutta. Lyckselen Örträskiin tuli ennen mainittu kemiläinen Juho Vilpunpoika Hiltunen ja Nordmalingiin kaksi entistä mikkeliläistä. Savosta karkasi Pohjoispohjaan yhdeksän, joita ei ole tunnistettu Ruotsista. Pohjoispohja merkitsi muinoin Suur-Savossa myös Pohjois-Savoa, mutta näiden luetteloiden merkinnät viittaavat Ruotsiin. Mikäli Gotheen on luottamista, perustui Jämtlannin suomalaisasutus toisen polven väkeen. Siksi se ei kuulu tässä käsiteltäviin alueisiin. Kokonaisuutena näyttävät Norrlannin rannikon suomalaiset tulleen pääosin Savosta. Suur-Mikkeli oli 42 tulokkaan synnyinseutuna, Pieksämäki ja etenkin sen tytärpitäjä Kangasniemi 26, Juva 19, Itä-Savo Puumalasta Rantasalmelle 37, Pohjois-Savo 14, Rautalampi kuusi, Laukaa 11, Viitasaari ja Häme seitsemän, Ruovesi kolme jaa Pohjanmaa 12. Tunnistamatta jäi 38 tulokasta.

13 13 Ennen Nuijasotaa näyttää tulleen 25 perhettä, joista yhdeksän Hälsinglantiin ja Medelpadiin ja seitsemän Ångermanlantiin. Nuijasodan ja nälkävuosien ajamina ilmestyi sitten vuoteen 1610 mennessä 89 tulokasta, joista puolet Medelpadiin. Vuosina kertyi 129 tulokasta eli yli 30 vuosikymmenessä. Liike oli edelleen vilkkainta Medelpadissa, jossa suomalaiset asuttivat ohuen ranta-asutuksen takaisia erämaita esim. Viksjö parinkymmenen kilometrin päässä rannikosta sai heistä ensimmäiset asukkaansa.. Tätä joukkoa vahvistivat 1630-luvun alun väenottokarkurit. Gothe pitää eräänä muuttovoimana 1640-luvun alun katovuosia, mutta se ei näy luvuissa. Muutto päinvastoin tyrehtyi sillä vuosikymmenellä osin myös väenoton muututtua talojen vastuulle. Uusia suomalaisia ei juuri ilmestynyt Norrlantiin vuoden 1650 jälkeen. Tieto suomalaisten kohtelun muuttumisesta kiiri kai Suomeen, ja Käkisalmen lääni, Inkeri ja Baltia imivät Savon väestöpaineen minimiinsä. Etelässä lienee Närke ja Tiveden ollut vanhin tuloseutu, Bergslagenin eteläportti. Lähteiden mukaan muutto sinne tapahtui vuosina Pelkät etunimet estävät tunnistamisen, mutta isännimet viittaavat Savoon. Tunnistettuja kertyi 25, joista mikkeliläisiä seitsemän, rantasalmelaisia viisi, juvalaisia kolme, sääminkiläisiä kaksi, yksi Sulkavalta, Kerimäeltä ja Kuopiosta sekä Keuruulta, Alavudelta, Haukiputaalta, Kiimingistä ja Oulun läänin Pyhäjärveltä. Råbyn Räsebolliin tuli samana vuonna 1577 Juvan Koikkalasta: Lauri Laurinpoika Halonen ja Olli Pekanpoika Rastoinen sekä likeisestä Pitkälahdesta Niilo Maunonpoika Noponen. 39 Västmanlannin tulomuutto huipentui kahdesti. Vuosisadanvaihteessa tuli sinne 77 suomalaista, 1620-luvulla 55 sekä 1630-luvulla 124. Aikamäärät voivat olla hieman myöhäisiä, sillä tunnistamattomat kirjattiin kaiketi muutama vuosi tulon jälkeen. Suurin ryhmä 117 kertyi Grythyttaan, jonne kertyi vuoden 1630 tienoissa 65 tulokasta. Ljusnarsbergiin tuli 62, joista 20 vuosisadanvaihteessa., Noraan 28 ja Ramsbergiin 25 Grythyttaan tuli 30 suursavolaista, 20 itäsavolaista, ja 35 jäi tunnistamatta. Ljusnarsbergiin kertyi 24 Suur-Savosta, 13 Itä-Savosta ja 12 Keski-Suomesta. Uusista noralaisista oli 14 suur-savolaista ja neljä keskisuomalaista. Värmlannin 483 tunnistetusta tulokkaasta tuli vuosisadanvaihteessa 119, 1620-luvulla 113 ja 1630-luvulla 85 Tulomuutto näyttää jatkuneen ohi vuoden 1650, mutta se voi johtua myös myöhäisistä merkinnöistä. Koko määrästä sai Östmark 71, Gräsmark 49, Lekvattnet 36, Gunnarskog ja Södra Finnskoga 29 sekä Brunskog 24 tulokasta. Tulo huipentui Lekvattnetissa, Östmarkissa ja Södra Finnskogassa vuosisadan vaihteessa, Brunskogissa, Gunnarskogissa ja Gräsmarkissa 1620-luvulla. Lounaassa sai Glava enimmät suomalaisensa 1630-luvulla, Karlanda vähän sitä ennen. Suur-Savo oli Värmlanninkín vahvin asuttaja noin 230 ja seuraavana Itä-Savo 80 nimineen. Keski-Suomesta näyttää tulleen 32, Pohjois-Savosta 41, Pohjanmaalta 27 ja Viipurin-Karjalsta 19 perhettä. Suursavolaiset olivat enemmistönä Östmarkissa, Gunnarskogissa ja Lekvattnetissa sekä suurin ryhmä muuallakin :4v, 6501:3 ja 3v

14 14 7. Uutta kotiseutua etsimässä Matka Suomesta Ruotsiin sisälsi joskus erisuuntaisia vaiheita. Matti Pentinpoika Akkanen lähti Säämingin Kosolasta vuonna 1629, merkittiin vuonna 1631 maakirjaan Kurkijoen Vätikässä, ja Gothe tapasi hänet Stöden Lillhullsjössä. 40 Yrjö Karjalainen katosi Ristiinan Kiialasta vuonna 1627 ja asui Raudun Vehmaisissa Lindahl mainitsee hänen poikansa Matin Brunskogin Bjurbäckenissä. 41 Juuso Jaakonpoika Hämäläinen katosi Iisalmesta vuonna 1628, maksoi maaveroa Hiitolassa vuonna 1631 ja tavattiin sittemmin Gräsmarkin Tiskaretjärnillä. 42 Lauri Ollinpoika Kärkkäinen lähti Suonnejoen Hietaisista vuonna 1627, asui Paltamon Mieslahdessa 1654 ja Älvdalenissa Hänen tyttärensä Vappu merkittiin vuonna 1686 Norjassa Riisbergetillä. 43 Heikki Sikanen muutti Säämingistä vuonna 1628, näkyi 1637 Nurmeksessa ja asui vuonna 1664 Östmarkin Södra Röjdåsenilla. Matti Luttinen, Amerikan-matkaaja, ei näy Ruotsin lähteissä, mutta merkittiin vuonna 1646 Nurmeksessa maakirjaan. Hän lienee lähtöisin suvun kantapaikasta Varkauden Luttilasta. 44 Heikki Paavonpoika Hämäläinen vaelsi päinvastaiseen suuntaan. Hänet merkittiin rutiköyhäksi vuonna 1628 Juvalla Vehkamäen kymmeneksessä, joutui nihdiksi ja karkasi Riiasta samana vuonna, maksoi henkirahaa vuonna 1635 Nåsin Säfsnäsissä ja 1643 Inkerinmaalla Tuuterin Pekkalassa. 45 Siilinjärven Hakkaralasta lähtenyt Jaakko Ollinpoika asui vuonna 1632 Lindesbergin Vintermossenissa, mutta maksoi henkirahaa 1643 Inkereen Kormelitsossa. 46 Olli Ollinpoika Hyttinen muutti vuonna 1601 Mikkelin Mälkilästä Grangärden Nitteniin ja 1638 sieltä Inkerinmaalle. 47 Eräät merkinnät viittaavat yritykseen salata matkan oikea tavoite. Leppävirran kirkkoherra merkitsi kotalahtelaisen Olli Laurinpoika Itkosen menneen vuonna 1629 Kainuuseen ja väen-ottajat 1630 karanneeksi Venäjälle. Vuonna 1647 hän oli Ölmen käräjillä Lomnäsin asukkaana. 48 Sääminkiläisen Mauno Ollinpoika Jyrkisen sanottiin vuonna 1608 muuttaneen Venäjälle, mutta Gothe tapasi hänet Ytterlannäsin Kinsjöllä. Samoin sanottiin Pekka Antinpoika Sokkasen lähteneen vuonna 1628 Pieksämäeltä Venäjälle hän asui vuonna 1639 Lekvattnetissa. Pekka Huuskonen muutti ennen vuotta 1580 Vesannon Sonkarinsaaresra Finska Kamer. 109 Sääminki, 6126a:26, Gothe 1945:132 Finska Kamer. 109 Mikkeli, 417;171, 9681:488-9, Lindahl s ;:438v, 6125a:15v, Gottlund kortti :170, 6889:756v, 9138:243, Sundberg 1942 s :445v, Käkis.läänin maak.1637:356-7, Gothe kortti 52 Kansallisarkisto, 9670:308, Virginia Schultzin Eija Lähteenmäelle marrask Finska Kamer. 109 Juva, rekr.rullor 609d-e Juva, Nåsin henkik. 1636, 9658: :819v, Lindesbergin karjaverol. 1632: :37, Magnevill: Grangärde sockens minnesbok I Ludvika painos Falun 1953 Finska Kamer. 109 Leppävirta, rekr.rullor 609d-e, Ölmen käräjät

15 15 Orsan Råsundabergiin ja palasi Suoneen ennen vuotta Lauri Hannunpoika väisti väenottoa vuonna 1639 Sysmän Putkijärveltä Kopparbergiin, mutta palasi pian kotiin. 49 Paavo Pekanpoika Kumpulaisen sanottiin karanneen väenotosta Joroisista vuonna 1640 Inkerinmaalle. Hän maksoi henkirahaa vuonna 1646 Badelundan Hambolissa. Sama koski sääminkiläistä Paavo Jaakonpoika Lajusta. Hän maksoi karjaveroa jo vuonna 1632 Inkerin sijasta Lindesbergin Vintermossenilla. Lauri Antinpoika Mannisen sanottiin karanneen vuonna 1630 Pieksämäeltä Tuuteriin. Hänet kirjattiin vuonna 1671 Lekvattnetin Spettungenissa. 50 Erkki Matinpoika Poutiainen väisti väenottoa vuonna 1630 Rantasalmella ja meni muka Inkerinmaalle, mutta eli jo vuonna 1631 Svansjön Hofdalissa. Vuonna 1640 hänet tavattiin Hasselan Fagernäsistä. Heikki Heikinpoika Rännaren sanottiin vuonna 1600 karanneen Sulkavan Iitlahdesta Käkisalmeen. Hän asui vuonna 1646 Tivedin Ondanessa. 51 Metsäsuomalaiset tunnettiin Ruotsissa liikkuvana väkenä, joka haki parempia elinehtoja lähinnä lännestä. Käsillä olevasta aineistosta viittaa 29 nimeä tähän liikkeeseen. Olli Matinpoika Eronen lähti Rantasalmen Syväisistä vuonna 1633, mainittiin vuonna 1643 Grythyttan Björkskogsnäsissä ja 1649 Nordmalingin Mullsjöllä.Heikki Antinpoika Hakulinen lähti vuonna 1623 Puumalan Vesiniemestä, asui Brunskogin Humsjöllä 1625 ja Grangärden Norre Hörkenissä Heikki Ollinpoika Halttunen lähti vuonna 1628 Sulkavan Ruoko-niemestä Arbråhon ja sieltä Svärdsjön Mörtsjölle. 52 Pekka Laurinpoika Heinonen väisti vuonna 1630 väenottoa Mikkelin Vatilasta Norrbotteniin. Hänet mainitaan vuonna 1636 seppänä Gräsmarkin Långtjärnissä ja 1650 Grangärdessä. Antti Juhonpoika Hotakka lähti vuonna 1601 Virtasalmen Hällinmäestä ja hänen kaimansa Kaiketi tämä nuorempi asui Vibyggrån Västermarkissa 1647 ja Östmarkin Arnsjöllä Pekka Pekanpoika Ikonen karkasi verorästejään vuonna 1633 Kangasniemen Kutemajärveltä, asui 1666 Gräsmarkin Långtjärnissä ja 1677 Östmarkin Millmarkissa, sedimenttipohjaisella rintamaalla eikä metsässä moreenimaalla. Tuomas Mikonpoika Manninen lähti vuonna 1630 Kangasniemen Mannilasta, asui 1636 Nåsin Hånissa ja 1644 Älvdalin Elfsjöllä. Olli Ollinpoika Mulkainen merkittiin autioluetteloon 1601 Virtasalmen Hällinmäessä, asui Östmarkissa 1625 ja Hillen Björkessä :56, Gothe 1948 s. 65, 6113:78, Jarl Ericsonin kirje , rullor 1642: nide 13 s. 45v rullor 1642 nide 12 s.13, Badelundan henkik. 1647, rekr.rullor 609d-e, Lindesbergin karjal.1632:205v, Gräsmarkin kevätkäräjät 1671:22, Jarl Ericson rekr.rullor 609d-e Rantasalmi ja Sääminki, Orsan käräjät , Finska Kamer.109 Sääminki, Bergslagenin käräjät , Gothe 1942 s :436 ja 436v, Grythyttan kymmenysl. 1640, Gothe 1948 s. 89, rullor 1642 nide 12:23, Jössen käräjät , Magnevill I, rekr.rullor 609d-e Sääminki, Kopparberginn käräjät rekr.rullor 609d-e Pieksämäki, Nåsin henkik.1636, Grangärden kymmenysl. 1650, 6683:29, Gothe 1948 s.72, Ericson 1996 s :434, J-E Björk , Olov Olovsson Finnkultur 3/1963 s. 8, rekr.rullor 609d-e Pieksämäki, Nåsin henkik.1636, Älvdalin käräjät , 6683:29, Fryksdalin käräjät , Broberg Gästrikland s. 53

16 16 Antti Simonpoika Inkinen lähti vuonna 1628 Juvan Inkilästä. Hänet mainittiin vuonna 1630 Norrbärken Kesslingessä, 1647 Brunskogin Slobyssä sekä 1647 Karlandan Östra Mörtsnäsissä. Sihvo Pekanpoika kankainen katosi vuonna 1627 Puumalasta, mainittiin 1636 Nåsin Gällingenissä ja 1647 Gunnarskogin Mangenissa. 55 Heikki Antinpoika Karhunen merkittiin vuonna 1580 autioksi Rantasalmen kirkonkylässä, mainittiin Tivedin Kavlebronissa 1597 ja 1623 Järbon Vikåsenilla. Niilo Niilonpoika tuli vuonna 1630 Hirvensalmen Ripattilasta Tivedeniin ja jatkoi 1646 Näsrämmeniin. 56 Juho Maunonpoika Lapveteläinen merkittiin vuonna 1627 ja 1637 autioksi Puumalassa. Hän asui vuonna 1640 Ramsbergin Håkonsbodassa ja 1651 Arbrån Galvenissa. Tässä voi olla kysymys myös kaimaksista. 57 Rantasalmen Tuusmäestä lähti ehkä kaksi Pekka Niilonpoika Nissistä, toinen vuonna 1597 ja toinen Toinen asui vuonna 1638 Borgsjön Grundsjöllä ja molemmat 1640 Grythyttassa, toinen Sävsjöllä ja toinen Lönahöjdenillä. 58 Sihvo Pekanpoika Multia lähti vuonna 1635 Lappeen Parolasta ja asui 1649 Gunnarskogin Tinnhöjdenillä ja 1650 Grangärdessä. Pekka Laurinpoika Oranen katosi vuonna 1614 Kangasniemen Oralasta, näkyi 1619 Noran Kallernäsetissä ja 1654 Lekvattnetissa. 59 Heikki Laurinpoika Pylvänäinen väisti vuonna 1630 väenottoa Kangasniemen Pylvänälästä Ångermanlantiin. Hänet tavattiin Borgsjön Oxsjöllä 1633 ja Nåsin Drafseiissa Lauri Antinpoika Pynnonen muutti vuonna 1636 Gräsmarkiin ja sieltä 1650 Orsaan. 60 Tuomas Ollinpoika Redsven merkittiin autioksi vuonna 1601 Kerimäen Haapalassa. Hän eli 1620 Borgsjön Råsjöllä ja 1650 Norrbärken Kättslingsbergetillä. Niilo Laurinpoika Rynkäinen katosi vuona 1633 Mikkeli Harjumaasta. Hänet mainittiin vuonna 1640 sekä Ramsbergin Koorbergetillä että Ljustorpin Laxsjössä. 61 Taneli Ollinpoika Suutari lähti vuonna 1636 Ruokolahden Tattarniemestä, asui vuona 1646 Nordmalingin Mullsjöllä ja 1647 Svärdsjön Håpbornskogenissa. Lauri Matinpoika Toivonen merkittiin autioksi vuona 1601 Mäntyharjun Toivolassa. Hänet mainittiin vuonna 1620 Ockelbon Björnmossassa ja 1628 Järbon Vikåsenilla :754v, rullor 1642 nide 12:28, Jössen käräjät , Kopparbergin käräjät , rekr.rullor 609d-e Puumala, Nåsin henkik.1636 Jössen käräjät :17v, Broberg: Gästrikland s. 63, Herou: Finnmarken förr och nu 1999s :170v, 8553:61, Ramsbergin kymmenysl. 1640, Gothe 1942 s :16v, Grythyttan kymmenysl. 1640, Gothe 1645 ss. 132 ja :734, Jössen käräjät , Grangärden kymmenysl. 1650, 483Go:20, tutkinta Nora-Linde 1619:143, Olov Olovsson Finnkultur 2/1972 rekr.rullor 609d-e Pieksämäki, Nåsin henkik.1636, Ivar Johnsonin kirje 1994, 6895:365av, Orsan kymmenysl. 1650, Jarl Ericson :5v, Norrbärken kymmenysl. 1630, Gothe 1945 s. 207, 475:433v, Ramsbergin kymmenysl.1640, Maud Wedinin antama tieto :727, Kopparbergin käräjät , Gothe 1948 s. 69, 6683:38, Broberg Gästrikland s. 65, item karjaluettelo 20

17 17 Olli Heikinpoika Vilhunen merkittiin autioksi vuonna 1601 Multialla. Hän muutti Noran Timansbergiin ja jatkoi 1630 Södra Finnskogan Skråckarbergetille. Hänen veljensä Antti lähti hänen kanssaan Multialta ja pysähtyi Ljusnarsbergiin ennen tuloaan Södra Finnskogaan. 63 Heikki Laurinpoika Ylönen väisti verorästejään vuonna 1633 Kangasniemen Kutemajärveltä. Hän eli vuonna 1636 Rättvikissä ja 1652 Norjassa Skedmoen Elnesissä. Pekka Pekanpoika Ylönen lähti vuonna 1614 samasta kylästä, eli vuona 1621 Ullångerin Gårdsjöllä ja 1635 Säterin Kopparslagarehyttanissa. 64 Vitsandiin päätyi Paavo Vaissinen, joka jäi autioksi vuonna 1576 Mikkelin Mälkilässä ja pysähtyi välillä Gästriklannissa. Häntä seurasi Heikki Kurkinen, joka jäi autioksi vuonna 1597 Rantasalmen Kurkelasssa ja eli muutaman vuoden Lindesbergissä. 65 Näistä 29 tapauksesta kulki 12 länteen, neljä paluusuuntaan itään, seitsemän etelään ja yhtä monta pohjoiseen. eteläinen suunta vallitsi myös siinä väenottokarkurien joukossa, joiden sanottiin karanneen Norrlannin rannikkoseutuihin. Tämä vahvistaa Maud Wedinin ja Gabriel Bladhin havaintoa pohjoisesta etelään suuntutuneesta muutosta. Liikkuvuus ei kuitenkaan ollut samansuuntaista, vaan eräät hakivat onneaan eri tahoilta. Tästä lukumäärästä ei kuitenkaan vetää määrällisiä johtopäätöksiä. Vahvin virta veti idästä länteen. 8. Mitä jää käteen? Edellä on yritetty tarkastella ruotsalaisten sukututkijain tulosten ja suomalaisten lähteiden valossa metsäsuomalaisten alkuperää tapaus tapaukselta. Menetelmässä on monta epävarmaa tekijää, ennen kaikkea etunimien niukka valikoima: lähteissä on liian monta Paavo Antin-poikaa jne. Harvinaisemmat yhdistelmät puuttuvat vastapuolen valikoimasta kokonaan tai sallitussa aikajärjestyksessä. Aivan varmasti myös osa lähtijöistä ja osa tulokkaista puuttuu lähteistä. Lähtö- ja tulopaikkojen tiedot eivät kohtaa toisiaan mainituista syistä. Voimme kuitenkin todeta, miten olosuhteet Suomessa lisäsivät tai vähensivät poismuuttoa. Suur-Savo nousee keskeiseksi lähtöalueeksi tiheimmin asuttuna. Rautalampi on nauttinut mainetta tärkeimpänä metsäsuomalaisten lähtöalueena, mutta se periytyy ajalta, jolloin pääosa Keski-Suomea kuului siihen: kirkolta oli pitäjän itärajaan Tallivirrassa 200 metriä, länsirajaan Kyyjärvellä 200 kilometriä. Rautalammin osuus jää perinteistä kuvaa kalpeammaksi. Merkittävä on myös itäsavolaisten osuus tässä liikkeessä. Heillä oli lyhempi matka Käkisalmen lääniin, jossa myös oli kaski- ja tervasmetsiä käytettäväksi. Mutta moni lienee valinnut hankalamman tien harhauttaakseen viranomaisia vaatimuksineen. Länsi saattoi myös tuntua turvallisemmalta kuin itä. Venäjä, sen outo kulttuuri ja vuosisatainen uhka :87, Olov Olovsson Finnkultur 3/1973, Ericson 1995 ss , Gottlund 1984 s :434, Kopparbergin käräjät ja , Sundberg s 158, Gothe 1948 s :4, Olov Olovsson Finnkultur 1/1963, 6662:21v

18 18 tuntuivat pahemmalta kuin Ruotsin metsät. Länsirajan takana uhkasi tosin toinen vihollinen Tanska-Norja, mutta metsäsuomalaisille se lupasi suojaa Ruotsin viranomaisilta, jopa tilaisuuden osoittaa uskollisuutta uudelle esivallalle. Useat Norjaan muuttaneet metsäsuomalaiset toimivat sotavuosina ja Tanskan armeijan tiedustelijoina. 66 Kokonaisuutena merkitsee muutto Suomesta Ruotsiin vain murto-osan koko liikkuvuudesta ja 1600-luvuilla. Muutto Viipurin läänistä vuosina suuntautui pääosin Käki-salmen lääniin ja Inkerinmaalle, mutta myös Keski-Savoon, ja vain viisi tunnistettua Ruotsiin. Ennen vuotta 1623 muutti 623 perhettä Viipurin-Karjalasta Inkerinmaalle, 400 Käkisalmen lääniin, 250 Savoon ja 120 muualle Suomeen. Mahdolliset Ruotsiin-muuttajat jäivät viiteen promilleen koko joukosta. 67 Vuoden 1620 jälkeen Viipurin-Karjalasta lähti yli 3740 perhettä, joista liki 1700 Inkerinmaalle, 1240 Käkisalmen lääniin ja epälukuinen määrä Baltiaan. Ruotsin osuus pysyi samana puolena prosenttina. Savon liikkuvuutta ennen vuotta 1620 ei ole vielä tarkoin mitattu. Kauko Pirinen laski Savosta suur-rautalammille muuttaneita 114 sukua, suur-ruovedelle 65, Etelä- Pohjanmaalle 40, Pohjois-Pohjanmaalle 127, Kainuuseen 157 sekä itärajan taakse 196 suvun jäseniä, ja tähän noin tuhannen perheen jatkoksi tulee liki 300 Ruotsiin muuttanutta perhettä. Ruotsiin muutti sinä aikana 1000 ja vuoden 1620 jälkeen 550 savolaista perhettä. Ennen Stolbovan rauhaa lähteneistä olisi tämän mukaan metsäsuomalaisten esi-isiä likimain puolet ja sen jälkeen noin seitsemän prosenttia Savon poismuutosta 68 Edellisestä selvinnee, että tämä tarkastelu peittää tämän ilmiön vain osittain. Tunnistaminen käsittää kolme tasoa: ensimmäinen on varma, toinen todennäköinen ja kolmas mahdollinen. Osasta toivoakseni enimmistä on voitu saada sekä lähtö- että tulotieto. Suuresta osasta on vain lähtötieto, kolmasosasta pelkkä tulotieto. Aavistus viittaa neljänteenkin ryhmään, josta kumpikin tieto puuttuu. Niin, tältä se näyttää Sundberg passim Saloheimo Inkerinmaan asutus ja väestö s. 70, Viipurinkarjalaiset kotona ja maailmalla s. 186 Kauko Pirinen: Rajamaakunta asutusliikkeen alkukautena. Savon historia II.1 Pieksämäki 1982 liitteet 2-6, Saloheimo: Savo suurvallan valjaissa 2. painos ss