NUORISOVIESTINTÄ SUOMESSA Mistä tekijöistä toimiva nuorisotiedotus muodostuu?

Transkriptio

1 NUORISOVIESTINTÄ SUOMESSA Mistä tekijöistä toimiva nuorisotiedotus muodostuu? Piia Harala - Jenni Id Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun toimipaikka Viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Piia Harala & Jenni Id. Nuorisoviestintä Suomessa. Mistä tekijöistä toimiva nuorisotiedotus muodostuu? Turku, kevät sivua, 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun toimipaikka, Viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK). Nuorisotiedotus sekä -neuvonta ovat nykyisessä nuorisotyössä yhä tärkeämmässä roolissa. Nämä käsitteet sisältyvät nuorisotyön viestintään ja elävät jatkuvassa muutoksessa muuttuvien olosuhteiden ja kehityksen kentällä. Nuorisotiedotus tarkoittaa lähinnä nuorille suunnattavaa informaatiota sekä sen tuottamista. Nuorisoneuvonta työnä on taas henkilökohtaisempaa sekä vuorovaikutteisempaa asiakaspalvelua, jossa nuorta opastetaan käytännön asioissa sekä ohjataan löytämään itse oikeat tiedonlähteet. Tärkeää onkin kartoittaa nuorten tarvitseman tiedon sekä ohjauksen laatu sekä heidän mielenkiinnon kohteensa, jotta nuorisotoimen palvelut olisivat mahdollisimman hyödyllisiä. Lisäksi on välttämätöntä selvittää, millaisia viestintäkanavia nuoret seuraavat sekä haluavat itse käyttää, jotta halutut sanomat saataisiin perille ymmärrettävässä muodossa. Suuret kaupungit ovat vastanneet nuorisoviestinnän tarpeeseen toteuttamalla erilaisia neuvontapisteitä, mutta monilla pienillä kunnilla on niukat resurssit kehittää nuorisotiedotusta haluamaansa suuntaan tai edes tutkia, millaisia tarpeita kunnan nuorisotiedotuksella edes olisi. Hangon nuorisotoimelle valmistettu viestintäsuunnitelma on laadittu alustavaksi pohjaksi heidän viestinnälleen. Viestintäsuunnitelmassa kartoitettiin nykyistä tilannetta sekä pyrittiin etsimään parannuksia ongelmakohtiin. Työ aloitettiin laatimalla monivalintakyselylomake 140 hankolaiselle yläkouluikäiselle nuorelle. Otosryhmät jaettiin vielä tasan ruotsin- ja suomenkielisille oppilaille, jotta saatiin arvokasta tietoa kieliryhmien eroista. Kyselytutkimuksella selvitettiin, mitä mieltä hankolaiset nuoret ovat nuorisotoimen palveluista sekä mitä he toivoisivat palveluilta ja toiminnalta tulevaisuudessa. Tutkimuksessa kävi ilmi suuriakin eroja kieliryhmien välillä nuorisotoimen palvelujen käytössä ja nuoritaloilla viihtymisessä. Ruotsinkieliset nuoret vaativat usein melko painokkaastikin omaa nuorisotaloa. Viestintäsuunnitelman laatimisen avuksi toteutettiin myös kysely 16 eri paikkakunnan nuorisotoimelle. Näistä lomakkeista saatiin selville tietoa erikokoisten nuorisotoimien nykytilanteesta sekä ideoita Hangon nuorisotoimen viestintäsuunnitelmaan. Vaikka on olemassa lakeja turvaamassa nuorisotiedotuksen sekä -neuvonnan vähimmäisvaatimuksia, on kunnallisessa nuorisotyössä myös hyvä pohtia ja selvittää oman kunnan tarpeita, ja tiedostaa nuorten muuttuvat intressit juuri omassa kunnassa. Pääasiassa nuorisotiedotus toimii eurooppalaisen nuorisotiedotusjärjestö ERYICA:n hyväksymien periaatteiden mukaisesti. Tarkoituksena on tehdä palvelusta nuorisolähtöinen. Asiasanat: nuorisoviestintä, nuorisotiedotus, nuorisoneuvonta, kyselytutkimus, viestintäsuunnitelma, kvantitatiivinen tutkimus, kvalitatiivinen tutkimus

3 ABSTRACT Piia Harala & Jenni Id. Youth Information in Finland. Which factors formulate functional youth publicity? Turku, Spring pages, 5 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Turku Unit. Degree Programme in Communications and Media, Bachelor of Media, Option of Media Education. Youth advisory and counseling have, in contemporary youth work, an ever increasingly important role. These concepts are a part of youth communication and go through constant change in the field of development and changing conditions. With youth information we understand producing of and targeting information primarily for young people. Youth counseling, as an occupation is on a more personal level, interacting to guide the youth and help them find information. It is important to chart the needs for required information and to find points of interest in order to be able to provide the best possible service. It is imperative to find out which sources of information the young are using, and want to use, in order to get the information through in an understandable format. Large cities have met the demand by setting up information points, but many small municipalities struggle with limited resources so they can not develop their service, or even study the need for youth information. A communication plan has been made for Hanko youthwork service as a preliminary basis for the municipality s communication and will be used in further development. The communication plan charted the present situation and sought to find improvements in problem areas. The plan started with a multiple-choice questionaire that was distributed to 140 high school-aged students. The sample groups were divided equally between Finnish- and Swedish-speaking groups in order to obtain valuable information of the differences between the groups. A questionnaire was made in order to find out how the young feel about the youthwork service and how they would like to see it developed in the future. As a back-up to the communication plan a questionnaire was sent to 16 different youthwork services in different parts of the country. These inquiries gave information about the present status of different youthwork services and gave some ideas for the plan in Hanko. Even though there are laws to secure a minimum standard for youth information and counseling, it is useful to consider and chart the needs in municipalities and to be aware of the changes of interests the youth experience, especially in a specific municipality. The youth information operates mainly according to the European Youth Information Charter ERYICA:s standards and approved principles. The service is meant to be youth centered. It is important to note that outer communications are founded on a functioning inner communication where the communication between the professionals working with the youth is vital. Key words: youth communication, youth information, youth counseling, questionnaire, communications plan, quantitative research, qualitative research.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 5 2 VIESTINTÄ JA ONNISTUNUT VIESTINTÄ 7 3 NUORISOTIEDOTUS JA NUORISOTOIMEN VIESTINTÄ Oikeus tiedonsaantiin Nuorisolaki Nuorisotiedotuksen rahoitus Nuorisotiedotuksen periaatteet Nuorisotiedotus- ja neuvontatyön valtakunnalliset ja alueelliset toimijat Ammattietiikka ja etiikka nuorisotiedotuksessa 17 4 TUTKIMUSMENETELMÄT Kyselylomake yläkoulun oppilaille nuorisotoimen palveluista Nuorisotoimien palveluiden kartoittaminen kyselylomakkeella Haastattelu Helsingin nuorisoasiankeskuksen viestinnän kehittämiskokeilusta Nelikenttä eli SWOT-analyysi kertoo uhat ja mahdollisuudet 49 5 NUORISOTIEDOTUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA HAASTEET Nuorisotiedotuksen keinot valitaan tarpeiden mukaan Oikeilla välineillä viesti perille Nuorisopalvelujen markkinointi Keinot eri kohderyhmiin kuuluvien nuorten tavoittamiseen Tekijät 54 6 VIESTINTÄSUUNNITELMA HANGON KAUPUNGIN NUORISOTOIMELLE Viestintäsuunnitelman tavoitteet Viestintäsuunnitelman onnistuminen 58 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 60 LÄHTEET 63 LIITE 1: Nuorten mielipiteet nuorisotoimen palveluista Hangossa 66 LIITE 2: Ungdomars åsikter om Hangö stads ungdomasbyråns tjänster 68 LIITE 3: Nuorisotoimen palvelut ja viestintä 70 LIITE 4: Viestintäsuunnitelma Hangon kaupungin nuorisotoimelle 72 LIITE 5: Logokilpailun tiedote 124

5 1 JOHDANTO Kiinnostuimme nuorisotiedotuksesta opinnäytetyön aiheena muun muassa työharjoitteluidemme kautta. Olemme tehneet työharjoittelut nuorisotiedotuspiste Nuorten Turussa sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedotuksessa. Nuorisotiedotus- ja neuvontatyö on nykyisessä muodossaan muun muassa internet-portaaleineen melko tuore ilmiö, eikä siitä ole kirjoitettu paljon. Halusimme syventyä asiaan paremmin. Lopputuloksena syntyi viestintäsuunnitelma Hangon nuorisotoimelle (LIITE 4: Viestintäsuunnitelma Hangon kaupungin nuorisotoimelle) sekä kirjallinen tutkimuksemme, jossa etsimme vastausta tutkimuskysymykseemme Mistä tekijöistä koostuu toimiva nuorisotiedotus Suomessa vuonna 2008?. Hangon nuorisotoimelle laatimassamme viestintäsuunnitelmassa käymme läpi nykyistä tilannetta, ongelmia ja mahdollisuuksia. Esittelemme keinoja, joilla nuorisotoimi saisi paremmin tiedotettua toiminnastaan nuorille ja myös ideoita sen omaan sisäiseen viestintään sekä viestimiseen sidosryhmille. Keskeiseksi ongelmanratkaisuksi nostimme selkeät ja kattavat internet-sivut, jotka nuorisotoimelta projektin alkaessa käytännössä puuttuivat. Opinnäytetyömme kirjallisessa osassa on tarkoitus selvittää Suomen eri kaupunkien nuorisotoimien toiminta- ja tiedotustapoja. Toivoimme, että saisimme siitä vinkkejä myös tuoteosaamme. Halusimme näin saada myös jonkinlaista kuvaa siitä, onko viestintäkasvattajilla kysyntää nuorisotoimen kentällä. Kirjallisuuden lisäksi käytimme aineistona laatimiamme kyselylomakkeita. Hankolaisilta nuorilta kysyimme tuoteosaamme ja Hangon kaupungin nuorisotoimea varten heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään nuorisotoimen palveluista ja viestinnästä. Käytimme samalla tilaisuutta kysyä, minkälaista toimintaa he itse haluaisivat, ja mitä mahdollisilta nettisivuilta tulisi löytyä.

6 6 Toisen kyselylomakkeen lähetimme satunnaisesti valitsemillemme erikokoisten kaupunkien nuorisotoimille. Näiltä kysyimme, millaista toimintaa ne tarjoavat, miten siitä tiedotetaan ja millaisia ja kuinka paljon osaajia toiminta työllistää. Kvalitatiivisen aineiston analyysissa tarkastelemme nuorisotoimien kokemuksia onnistuneesta viestinnästä ja palvelutarjonnasta. Koetimme myös löytää yhteisiä nimittäviä tekijöitä onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Hankolaisille yläkouluikäisille nuorille toimittamassamme kyselylomakkeessa tutkittiin kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin nuorten mielipiteitä nuorisotoimen tavoitettavuudesta ja tyytyväisyydestä sen palveluihin. Opinnäytetyöprosessin aikana Helsingin nuorisoasiankeskus haki Helsingin Sanomien kautta nuoria ideoimaan mainontaansa sekä tiedotustaan. Saimme haastattelun avulla mahdollisuuden tutustua tähän tapaan tehostaa viestintää. Olimme yhteydessä verkkotoimittaja Jonna Pennaseen ja toimittaja Ulla Jänttiin. Tutkimme siis tuoteosaamme varten sitä, mikä tiedotusmuoto tavoittaisi nuoret parhaiten ja saisi heidät mukaan nuorisotoimen toimintaan. Haastattelimme jo ennen opinnäytetyömme aiheen varmistumista Hangon nuorisotoimen vastaavaa nuorisotyöntekijää Stefan Fritä nuorisotoimen viestinnän nykytilanteesta. Halusimme varmistua siitä, että panoksemme on tärkeä ja että viestinnässä ylipäätään olisi heidänkin mielestään kehittämisen tarvetta. Alustava opinnäytetyösuunnitelmamme varmistui haastattelun jälkeen erittäin hyödylliseksi ja ajankohtaiseksi. Stefan Fri kertoi, että tiedotuksen puutteet ovat jollain tavoin tiedossa, mutta vielä asioille ei ole tehty mitään. Viestintäsuunnitelmassamme pystymme toivottavasti antamaan heille vinkkejä viestiä uusin keinoin heidän mahdollisuuksiensa rajoissa.

7 7 2 VIESTINTÄ JA ONNISTUNUT VIESTINTÄ Tiedottamisesta sekä yleisesti viestinnästä on lukuisia lakisäädöksiä. Toivottavaa viestinnässä on, ettei se kattaisi ainoastaan sitä, mitä laki edellyttää. Lait ovat vain turvaamassa, että viestinnän vähimmäisvaatimuksia noudatetaan. Nuorisotoimi osana kuntaa onkin vastuussa monista laissa sanelluista asioista, ja sen tulisi muutenkin toimia avoimena ja aktiivisena viestijänä. Kunnan viestintää ohjaavia lakeja löytyy kuntalaista. Vaikka ulospäin suunnattu viestintä on näkyvää, on kuitenkin toimiva sisäinen viestintä lähtökohta myös tehokkaalle ulkoiselle viestinnälle. Kun organisaation sisällä on avoin ja vuorovaikutuksellinen ilmapiiri, organisaatiolla on hyvät edellytykset saada sisäinen tiedotus toimimaan tehokkaasti. Tässä on myös edellytyksenä, että vastuu viestinnästä on jaettu tarkoin. Näin jokainen organisaation työntekijä muodostaa yhdessä toimivan kokonaisuuden, jossa ei ole epäselvää kenelle kuuluu mikäkin työ. Hyvin suunniteltu viestintäsuunnitelma varmistaa, että nämä vastuualueet ovat kaikkien tiedossa, eikä edes yllättävissä tilanteissa ole epäselvyyttä vastuussa olevasta tahosta. Kun vuorovaikutus sujuu organisaation sisällä, on työntekijöiden helpompi motivoitua työhön ja olla myös mukana kehittämässä asioita eteenpäin oman ideointinsa avulla. Tällainen esimerkillinen viestintä organisaation sisällä vaatii informaation jakelun lisäksi myös säännöllisiä tapaamisia henkilöstön ja sidosryhmien välillä. Kunnassa tämä vaatii myös hieman enemmän. Esimerkiksi nuorisotoimen on säännöllisesti oltava vuorovaikutuksessa myös toisten hallintokuntien sekä päätöksentekijöiden kanssa. Nuorisotoimi on yhteydessä usein myös erilaisten yhdistysten sekä kunnan ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Jotta viestintää voidaan pitää onnistuneena ja jotta se täyttäisi sille asetetut tavoitteet, on myös henkilöiden tai ryhmän viestintäosaamisella suuri vaikutus. Viestintäosaamisen eli viestintäkompetenssin käsitteeseen voidaan laskea mukaan puhe-, luku- ja kirjoitustaito, vuorovaikutustaito sekä informaatio-

8 8 osaaminen ja mediakompetenssi eli medialukutaito. Viestinnästä tietoon- teoksessa jaetaan viestintäosaamisen alle neljä eri ulottuvuutta: affektiivinen, kognitiivinen, behavioristinen sekä eettinen osaaminen. Affektiiviseen osaamiseen sisältyvät myönteiset viestintäasenteet sekä rohkeus ja halu viestiä. Kognitiiviseen viestintäosaamiseen taas vaaditaan viestintään liittyvät tiedot, jotta tekijä hallitsisi viestintäkäyttäytymistä säätelevät prosessit. Viestintäkäyttäytymisen ja -taitojen osuus taas kuuluu behavioristiseen ulottuvuuteen. Eettiseen ulottuvuuteen päästään, kun tekijän viestintäosaamiseen sisältyvät eettisesti hyväksyttävät periaatteet. (Huotari 2005, 75.) Näiden eettisten arvojen noudattaminen nouseekin nuorisotyössä vahvasti esille. Nuorisotiedotuksen etiikkaa käsitellään tarkemmin luvussa 3.6. Viestintä on toimivassa organisaatiossa oleellinen osa, ja sitä tarvitaan sosiaalisten suhteiden ylläpitäjänä ja luojana, ryhmätyöskentelyssä sekä työssä oppimisessa. Yksilöiden välistä viestintää kutsutaan Wiion määritelmällä keskinäisviestinnäksi, mutta ongelmana on erottaa tämä termi lähellä olevasta ryhmäviestinnästä. Keskinäisviestintään kuuluu kahden tai useamman henkilön välinen viestintä, mutta raja ryhmäviestintään kulkee häilyvästi siinä, etteivät nämä henkilöt tiedosta muodostavansa keskenään omaa ryhmää. Mutta mikäli keskinäisviestinnän termiä lähestytään numeerisesti, voidaan vielä viidenkin henkilön välistä viestintää pitää keskinäisviestintään kuuluvana. (Puro 1998, ) Ratkaisevana tekijänä on kuitenkin se, etteivät työpaikalla käydyt ammattimaiset tilanteet ole keskinäisviestintää, mutta vapaamuotoiset usein kylläkin. Sisäiseen viestintään vaikuttaa kuitenkin niin työntekijöiden ammattimainen viestintä kuin myös muut sosiaaliset tilanteet. Tärkeää toimivan vuorovaikutuksen saavuttamisessa on, että työilmapiiri on avoin ja rehellinen. Keskinäisviestinnän yksi tavoite onkin hyvien ihmissuhteiden syventäminen ja ylläpitäminen. Keskinäis- ja organisaatioviestintää kutsutaan nykyisin Suomessa yhteisöviestinnäksi. (Kivikuru & Kunelius 1998, 105.) Kivikuru ja Kunelius ovat poimineet eri lähteiden keskinäisviestinnän luonnehdinnoista viisi esimerkkiä, jotka avaavat termiä. 1. Keskinäisviestinnässä tarkastellaan tilanteita, joissa viestintään osallistuvat ovat välittömässä yhteydessä toisiinsa. He ovat luon-

9 9 nollisen katse- ja kuuloetäisyyden päässä toisistaan ja heillä on tilanteessa mahdollisuus keskittyä toistensa viestintään. 2. Keskinäisviestintä on vuorovaikutusta. Viestijöiden odotetaan vuorollaan puhuvan ja toisaalta kuuntelevan viestintätilanteen toista osapuolta. Puhujan ja kuuntelijan roolien tulee vaihdella tilanteessa niin, että kumpikin osallistuu aktiivisesti siihen. 3. Keskinäisviestintä on luonteeltaan verbaalista (kielellistä) ja nonverbaalista(sanatonta). Viestintätilanteita tarkasteltaessa on näin ollen kiinnitettävä huomioita paitsi kieleen ja sen ominaispiirteisiin, myös esimerkiksi eleisiin, ilmeisiin, äänenpainoihin ja taukoihin. 4. Viestintä, joka on merkityksetöntä tai tarkoituksetonta viestintätilanteeseen osallistuville, ei ole keskinäisviestintää. Vasta, kun viestijät mieltävät, että he jakavat ja kokevat jotain yhteistä, kyseessä on aito keskinäisviestinnällinen tapahtuma. 5. Keskinäisviestintä on niin ajallisessa kuin sisällöllisessäkin mielessä prosessinomaista sekä aika- ja paikkasidonnaista. Tästä johtuen keskinäisviestintään liittyy erottomasti se, että sen muodot ja tavoitteet muuttuvat jatkuvasti ajan myötä. (Kivikuru & Kunelius 1998, ) Nuorisotyössä eletään herkällä maaperällä, sillä nuoret ovat erityisen tarkkoja siitä, miten heidän kanssaan tulee toimia ja käyttäytyä. Tämän takia onkin perusteltua, että nuorisotyötä tekevät ammattilaiset ovat tietoisia niin keskinäisestä kuin nuorille suunnatusta viestinnästään. Nuorten asioihin liittyvässä viestinnässä on tärkeää myös viestinnästä vastaavien työntekijöiden taito tuottaa tietoa sekä näiden jakaa sitä nuorten ymmärtämässä muodossa. Viestintäosaamisen eli viestintäkompetenssin yksiselitteinen määritteleminen on mahdotonta, koska viestintä on ilmiönä niin monimuotoista. Viestintä-käsitteen määrittelyssä joudutaan ottamaan kantaa siihen, mikä viestinnän ilmiön osa on kaikkein keskeisin. Viestinnän määritelmissä voivat korostua esimerkiksi informaation välittyminen ja tiedon rakentuminen, vallankäyttö ja vaikuttaminen, ihmisten välisen yhteyden rakentuminen ja yhteistoiminta tai viestintätekniikka. Viestinnästä tietoon.(huotari, Hurme&Valkonen 2005, 75.) Viestintä on informaation siirtämistä tai sen jakamista. Kulttuurintutkija Stuart Hall on (Huotari ym. 2005, 75 mukaan) kuitenkin laajentanut tätä näkemystä

10 10 siten, että tieto olisi mahdollista vain merkityksentämisen kautta. Merkityksiä tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, eikä viestintä näin aina ole pelkkää tiedon välittämistä, vaan sosiaalinen tapahtuma, jossa yhdessä luodaan itseä tai toisia koskevia käsityksiä. Viestintä on siis prosessi, jonka avulla yksilöt vuorovaikutussuhteissa, ryhmissä, organisaatioissa, yhteisöissä, yhteiskunnassa tai kulttuurissa luovat viestejä ja reagoivat niihin. (Huotari ym. 2005, 76). Informaatio-osaaminen voidaan nostaa esille viestintäkompetenssin keskeisenä osa-alueena. Ennen käsitteellä tarkoitettiin lähinnä informaation merkitystä organisaation voimavarana sekä informaation ymmärtämistä ja käyttöä ongelmanratkaisuissa ja päätöksenteoissa. Nykyisin informaatio-osaaminen voidaan yksinkertaisesti selittää yksilön kyvyllä hankkia tietoa useista eri lähteistä sekä taidolla käyttää ja arvioida sitä kriittisesti. Käytännössä käsitteeseen siis liittyvät niin kognitiiviset kyvyt, tekniset taidot kuin myös eettisten periaatteiden noudattaminen. (Huotari ym. 2005, 77.)

11 11 3 NUORISOTIEDOTUS JA NUORISOTOIMEN VIESTINTÄ Nuorisotiedotus on yleishyödyllisen ja laaja-alaisen nuoria koskettavan tiedon välittämistä nuorille. Tällaista tietoa ovat muun muassa kansainvälisyyteen, koulutukseen, harrastusmahdollisuuksiin, asevelvollisuuteen, rakkauteen ja seksuaalisuuteen, monikulttuurisuuteen, ympäristöön ja muihin nuorta itseään askarruttaviin kysymyksiin liittyvät asiat. Nuorisotiedotuksen pitäisi olla tasapuolista, eettistä ja markkina-arvot sivuuttavaa nuoren kasvun tukemista. Nuorisotiedotuksen aihealueet lähtevät nuorten omista kiinnostuksen kohteista. "Nuoriso" ei ole yksi yhtenäinen ryhmä, jonka tiedontarpeet ja elämäntilanteet voisi niputtaa yhteen. Nuorilla voi olla hyvinkin erilaisia tilanteita ja ongelmia, ja nuorta tulisi auttaa juuri hänen oma tilanteensa mukaan. Tiedon tulisi olla kaikkien nuorten helposti saatavilla ja ymmärrettävissä. Usein nuorisotiedotus ja -neuvonta on järjestetty internet-portaaleilla tai erityisillä nuorisotiedotuspisteillä, joissa työhön koulutetut ammattilaiset jakavat nuorille tietoa ja auttavat heitä tiedon etsimisessä. Nuorten puolesta ei tehdä päätöksiä, eikä heitä suunnata tiettyyn suuntaan, vaan autetaan etsimään tietoa. Tällaisia nuorisotiedotuspisteitä on jo monissa isommissa kaupungeissa. Sähköisten nuorisotiedotusportaalien sisältö on pitkälti sama jokaisella kaupungilla, lukuun ottamatta tietenkään kaupungin omaa koulutus- ja harrastustarjontaa sekä tapahtumia, joten joka kunnan ei ole järkevää laatia verkkoon samanlaista sivustoa. Oman kunnan ja maakunnan asiat ja tapahtumat olisi hyvä löytyä tässä tapauksessa nuorisotoimen wwwsivuilta. Nuorisotoimen viestintä sivuaa nuorisotiedotusta siinä, että sillä pyritään tavoittamaan nuoria ja viestimään heille heitä kiinnostavista asioista. Käytännössä nuorisotoimen ulkoinen viestintä on useasti enemmän esimerkiksi erilaisten, kenties nuorisotoimen itsensä järjestämien tapahtumien ja vaikkapa toimintapajojen mainostusta, sekä kunnan nuoria koskevista päätöksistä, nuorisotilojen aukioloajoista ja liikuntavuoroista tiedottamista. Usein selkeä linkki nuorisotoimen sivuilla jollekin yleishyödylliselle nuorisoportaalille riittäisi, koska lopulta kaikki Suomen nuoret kaipaavat tietoa suurin piirtein samoista asioista. Kunnan

12 12 nuorisotyötä säätelee nuorisolaki. Nuorisotyöhön käytettävät resurssit täytyy jakaa muillekin nuorisotyön aloille kuin tiedottamiseen. Kuntien resurssit luonnollisesti vaihtelevat, joten joka kunnassa ei ole mahdollista tai edes järkevää perustaa fyysistä nuorisotiedotuspistettä, ja kunnat päättävät nuorisotyön painopisteistään itse. 3.1 Oikeus tiedonsaantiin Jokaisella on oikeus saada ja jakaa tietoa. Suomen perustuslaissa todetaan, että jokaisella yksilöllä on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennaltaehkäisemättä. Laissa on maininta myös viranomaisten hallussa olevien asiakirjojen julkisuudesta. Nämä asiakirjat ovat julkisia, jos niiden julkisuutta ei ole "välttämättömien syiden" vuoksi erikseen rajattu lailla. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. (Timonen-Verma 2003, 110.) Oikeus tiedonsaantiin on ilmaistu myös muun muassa Yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa, Lapsen oikeuksien julistuksessa, Euroopan ihmisoikeus- ja perusvapaussopimuksessa sekä Euroopan neuvoston suosituksessa nuorisotiedotuksesta ja -neuvonnasta Euroopassa (Laakso & Äikää-Torkkeli 2006). 3.2 Nuorisolaki Nuorisotyöstä säädetään nuorisolailla. Uusin nuorisolaki (Nuorisolaki /72) on tullut voimaan maaliskuussa Merkittävin uudistus edelliseen, vuonna 1995 säädettyyn lakiin, on nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, joka sisältää sekä valtakunnalliset tavoitteet että läänien ja kuntien ohjelmatyön suuntaviivat. Nuorisotyö kuuluu kunnan toimialaan. Uusi laki velvoittaa kuntia kuulemaan nuoria heitä koskevista asioista päätettäessä. Laki määrittelee nuoren alle 29-vuotiaaksi. Lain tarkoituksena on edistää nuorten aktiivista kansalai-

13 13 suutta ja sosiaalista vahvistumista ja tukea nuorten itsenäistymistä sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Nuorisolain pykälän seitsemän mukaan; nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä paikallisten viranomaisten sekä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. (Nuorisolaki 2006/72.) Uudessa laissa on lueteltu tärkeimmät palvelut, joista hyvä kunnallinen nuorisotyö koostuu, vaikkakin jokainen kunta päättää omasta nuorisopolitiikastaan. Näitä palveluja ovat kasvatuksellinen ohjaus, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, toimintatilat ja harrastemahdollisuudet, nuorten ympäristökasvatus, tieto- ja neuvontapalvelut sekä tarvittaessa nuorten työpajapalvelut tai muut paikallisiin oloihin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot. (Nuorisolaki 2006/72.) Nuorisotyön ja -politiikan asiantuntijaelimenä on valtioneuvoston asettama valtion nuorisoasiain neuvottelukunta, joka toimii opetusministeriön yhteydessä. Opetusministeriön asiantuntijaelimenä toimii valtioneuvoston asettama arviointija avustustoimikunta, jonka toimialaa ovat valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen avustusasiat. (Nuorisolaki 2006/72.) Kunnille myönnetään valtionosuutta nuorisotyölain pykälän seitsemän mukaiseen toimintaan eli edellä mainittuihin lain määrittelemiin nuorisotyön tärkeimpiin palveluihin. Rahoituksesta määrätään laissa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta ( /635). Tämän lain neljännessätoista pykälässä määrätään nuorisotyön rahoituksesta kunnittain. Kunnalle myönnetään valtionosuutta nuorisotyön käyttökustannuksiin 29,70 prosenttia euromäärästä, joka saadaan, kun kunnan alle 29- vuotiaiden asukkaiden määrä kerrotaan nuorisotyötä varten asukasta kohden määrätyllä yksikköhinnalla. (Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 1998/635.) Nuorisotyön yksikköhinta kunnan alle 29-vuotiasta asukasta kohden määritellään vuosittain valtion talousarvion rajoissa (Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 1998/635).

14 Nuorisotiedotuksen rahoitus Suomen valtion rooli nuorisotiedotuksessa on opetusministeriön kautta rahoittaa nuorisotiedotustyön hankkeita ja kansainvälistä osallistumista ja kannustaa kuntia tiedotuskeskusten ja -palveluiden luomiseen. Jokainen kunta eli käytännössä kunnanvaltuusto ja kunnan nuorisolautakunta, kuitenkin päättää itse kehitettävistä palveluistaan. (Timonen-Verma 2003, 111.) Nuorisomäärärahat kertyvät pääosin veikkaus- ja raha-arpajaispelien voittorahoista (Opetusministeriö). Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry edustaa suomalaista nuorisotiedotusta eurooppalaisessa nuorisotiedotusyhteistyössä (ERYICA). Allianssin toimintaa tukee taloudellisesti opetusministeriö, joka rahoittaa myös sähköisten tietopalvelujen kehittämistä. Paikallisia nuorisotiedotuskeskuksia ja -palveluita rahoittaa Suomessa yleensä kunnallinen nuorisotoimi, jota rahoittaa opetusministeriö. (Timonen-Verma 2003, 112.) Vuonna 2008 Opetusministeriö rahoittaa nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön toimintaa yhteensä 11 miljoonalla eurolla, joka on euroa enemmän, kuin vuonna Rahaa saa yhteensä 67 järjestöä. (Yle radiouutiset ) Vuonna 2008 nuorisotyön yksikköhinta on 13, 50 euroa kunnan yhtä alle 29- vuotiasta asukasta kohden (Opetusministeriö). 3.4 Nuorisotiedotuksen periaatteet Nuorisotiedotuskeskukset ja -palvelut noudattavat Euroopan nuorisotiedotus- ja neuvontajärjestö ERYICA:n jäsenjärjestöjen luomia ammattiperiaatteita, jotka toimivat kehyksenä nuorisotiedotuspalvelujen toiminnalle nuorten tiedonsaannin turvaamiseksi. Periaatteena on, että tiedon tulisi olla kaikkien nuorten saatavilla tasapuolisesti riippumatta ulkoisista tekijöistä, tiedon tulisi kattaa kaikki nuoria kiinnostavat alat ja perustua tiedon käyttäjien ilmaisemiin toiveisiin ja tarpeisiin

15 15 vailla aatteellisia, kaupallisia, poliittisia tai muita hyötynäkökulmia. Jokaisen asiakkaan tulisi saada ilmaiseksi yksilöllistä palvelua ilman ajanvarausta. Yksilön tietosuojaa ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta on kunnioitettava. Nuorille on tarjottava monista lähteistä tarkastettua puolueetonta, luotettavaa, kattavaa, tuoretta ja helposti sovellettavaa tietoa. Tiedotuspalveluista vastaa erikoiskoulutuksen saanut henkilökunta. Sponsoroinnin tai maksetun mainonnan käyttämisessä tulee punnita ja taata tarjottavan tiedon riippumattomuus ja puolueettomuus. (Fedotoff & Timonen-Verma 2003, ) Opetusministeriön suositus nuorisotiedotuksesta kunnissa mukailee ERYICA:n jäsenjärjestöjen yhdessä laatimia ja hyväksymiä nuorisotiedotuksen periaatteita. Näiden lisäksi opetusministeriön suosituksessa kunnille mainitaan yhteistyön edistäminen tiedottamisessa eri hallintokuntien sekä muiden yhteisöjen ja järjestöjen välillä, huolehtiminen nuorisotiedotuksen alueella toimivien työntekijöiden koulutuksesta ja erilaisten tiedonantotapojen käyttämisen edistäminen. Näiksi muiksi tiedonantotavoiksi opetusministeriö mainitsee nuorille tarkoitetut tiedotteet, erilaiset tilaisuudet ja nuorisotietopankin käyttämisen. Kuntien nuorisotiedotusmuodoiksi opetusministeriö luettelee erilliset nuorisotiedotuspisteet, nuorille tarkoitetut omat tiedotteet, monisteiden jakamisen, ilmoitustaulut, kouluissa ja nuorisotaloilla tiedottamisen sekä nuorten henkilökohtaisen neuvonnan ja opastuksen, kuten palvelevan puhelimen, sekä paikallisradiot ja määräajoin ilmestyvät julkaisut. (Fedotoff & Timonen-Verma 2003, 288.) 3.5 Nuorisotiedotus- ja neuvontatyön valtakunnalliset ja alueelliset toimijat Opetusministeriön vastuualueena nuorisotiedotustyössä on sen valtakunnallinen tukeminen, rahoitus, osallistuminen ja nuorten elinolojen tutkimus ja tilastointi. Tämän lisäksi opetusministeriö tiedottaa opiskelumahdollisuuksista. Opetusministeriön yhteydessä toimiva asiantuntijaelin, nuorisoasiain neuvottelukunta, työskentelee yhteistyössä nuorisojärjestöjen kanssa nuorten elinolojen parantamiseksi. Koulutus, sekä työ- ja ammattimahdollisuudet ovat työministeriön vastuualueita, sosiaaliturva ja terveys kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön

16 16 kentälle. Ympäristöministeriön vastuualueena on asuminen. (Timonen-Verma 2003, 124.) Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO (Centre of internatiol mobility) on kansainvälisten asioiden asiantuntija- ja palveluorganisaatio. CIMO toimii opetusministeriön alla. CIMO markkinoi suomalaista koulutusta ulkomailla sekä tukee kansainvälistymistä tiedotuksen, neuvonnan, koulutuksen ja julkaisujen avulla. Se vastaa myös suurimmasta osasta Euroopan unionin kulttuuri-, koulutus- ja nuoriso-ohjelmien toimeenpanosta Suomessa sekä koordinoi ja toteuttaa henkilövaihto- ja apurahaohjelmia. CIMO:n toiminta-ajatuksena on lisätä suomalaisten osaamista edistämällä kansainvälistä yhteistyötä niin koulutus-, työja kulttuurielämässä kuin nuorison keskuudessa. CIMO toimii Suomessa myös Euroopan unionin nuorisotoimintaohjelmaan kuuluvan Eurodesk-toiminnon kansallisena vastuutahona. Verkostoon kuuluu noin 30 maata lukuisine eri tiedotuspisteineen. Eurodesk-verkosto tiedottaa EU:n tarjoamista mahdollisuuksista nuorille ja näiden parissa työskenteleville, ja vastaa Euroopan unionin komission tarjoaman Euroopan nuorisoportaalin sisällön tuottamisesta. CIMOn Eurodesk-palveluita ovat koulutus, neuvontapalvelut, julkaisut sekä tiedottaminen eurooppalaisten ohjelmien mahdollisuuksista. Alueellisella tasolla Eurodeskverkoston jäseniä ovat nuorten tieto- ja neuvontakeskukset. Suomessa Eurodesk-toimintaa rahoittavat opetusministeriö sekä Euroopan komissio Youth in Action -ohjelmansa kautta. (Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO.) Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry toimii valtakunnallisena nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestönä. Se on yli sadan eli miltei jokaisen suomalaisen nuoriso- tai kasvatusalan järjestön kattojärjestö. Allianssin jäseniä ovat muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti, Suomen Partiolaiset, Seksuaalinen Tasavertaisuus SETA Ry ja monet muut kirkon, puolueiden ja eri sairauksien ympärille perustetut nuorisojärjestöt. Allianssi on ERYICA:n jäsen ja hyväksyy sen periaatteet. Allianssin tehtävä Suomen nuorisotiedotus- ja neuvontatyön toimintaympäristössä on nuorisotiedotustyön kansainvälisen edustamisen lisäksi muun muassa tuottaa palveluita nuorille ja nuorisoalan toimijoille, edistää nuorten osallistumista sekä tiedottaa ja vaikuttaa.

17 17 Allianssi palvelee erityisesti jäsenjärjestöjään, mutta tuottaa myös suoraan nuorille palveluja, kuten virtuaalisia tieto- ja palveluportaaleja, julkaisuja ja nuorisovaihdon koordinointia. Ehkä konkreettisin Allianssin nuorille suuntaama palvelu on Euro <26 -kortti, eurooppalainen etu- ja palvelujärjestelmä, jolla nuori saa alennuksia, tietoa ja palveluita yli neljässäkymmenessä Euroopan maassa. Allianssin jäsenjärjestöjen vastuualueeksi suomalaisella nuorisotiedotus- ja neuvontatyön kentällä voidaan katsoa järjestön omasta toiminnasta ja aihealueesta tiedottaminen. (Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi.) Suomen nuorisotiedotusverkosto kehittää työmuotoja ja niiden sisältöä, laatua ja kriteerejä sekä nuorisotiedotustyöntekijöiden ammattitaitoa yhteistyön ja nuorisotiedotustyön kansallisen koordinoinnin avulla. Yhteisiä kokemuksia jaetaan muun muassa seminaareissa. Suomen Kuntaliitto järjestää koulutusta, tiedottaa ja tuottaa julkaisuja sekä tuottaa tutkimuksia ja tietoja nuorista, kuten STAKES (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) ja Suomen nuorisotutkimusseurakin. (Timonen-Verma 2003, 124.) Edellä mainitut tahot ovat kansallisia toimijoita. Alueellisella ja paikallisella tasolla nuorisotiedotuksesta vastaavat muun muassa kunnat ja kuntien eri hallintokunnat, työvoimatoimistot ja koulutuslaitokset, vapaaehtoisjärjestöt sekä nuorisotiedotuspisteet yhteistyössä nuorisotiedotusverkoston kanssa. (Timonen- Verma 2003, 125.) 3.6 Ammattietiikka ja etiikka nuorisotiedotuksessa Etiikka on oikeaan ja väärään liittyvien ongelmien tarkastelua. Etiikka ei ole sama asia kuin moraali, jolla taas tarkoitetaan ihmisten ajattelu- ja toimintatapoja. Etiikka on filosofian osa-alue, joka voidaan jakaa useampaan osaan. (Kotkavirta, Räikkä & Sajama 1995, 7 8.) Yksi näistä yleisimmistä jaoista on jako teoreettiseen ja käytännölliseen etiikkaan. Teoreettinen etiikka käsittelee enemmän abstrakteja periaatekysymyksiä, kun taas käytännöllinen etiikka nojaa enemmän käytännölliseen moraaliin ja pyrkii löytämään järkiperäisiä vastauksia ih-

18 18 misten ongelmiin. (Kotkavirta & Nyyssönen 1996, 24.) Näitä molempia tarvitaan nuorisotiedotustyössä. Nuorisotiedotuksen yhteisiä suuntaviivoja ja arvoja pohdittaessa kysymys on enemmänkin teoreettisesta etiikasta. Käytännön etiikkaa taas tarvitaan jokapäiväisessä työssä, kun esimerkiksi nuorisotiedotuspisteen työntekijä kohtaa nuoren yksilöllisine ongelmineen ja lähtökohtineen. Yleisesti ammattietiikalla tarkoitetaan sitä, mikä on jotain ammattia harjoitettaessa eettisesti hyväksyttävää ja suositeltavaa. Ammattieettiset kysymykset eivät eroa muista eettisistä kysymyksistä muussa kuin siinä, että ne koskevat ammatillisten tekojen eettisyyttä. Kuten eettiset kysymykset yleensä, myös ammattieettiset kysymykset ovat avoimia useille erilaisille vastauksille. (Kotkavirta ym. 1995, 14.) Useissa ammateissa eettiset pohdinnat ovat melko samansuuntaisia. Joissakin ammateissa ammattiliitto on esimerkiksi laatinut oman eettisen ohjeistuksensa, kuten journalistin ohjeet, mainonnan kansainväliset perussäännöt tai hoito- ja sosiaalityössä oma eettisten periaatteiden koodisto. Tällaiset eettiset säännöt eivät ole lakeja. (Kotkavirta ym. 1995, ) Joissain ammateissa, kuten nuorisotiedotuksessa, joutuu ammatin laaja-alaisuuden vuoksi kokoamaan oman eettisen normistonsa monien eri ammattien eettisistä ohjeista. Edellä mainitut ammatit kuuluvat niiden ammattien joukkoon, jotka ovat niin sanotusti eettisesti herkempiä kuin jotkin toiset ammatit. Ammatin eettiseen herkkyyteen vaikuttaa sen etäisyys arkipäivän moraalista (esimerkiksi sotilas), se, kuinka paljon ammattiin kuuluu valtaa tai itsenäisiä valintoja (esimerkiksi toimittaja) ja se, kuinka tunneperäisesti ihmiset suhtautuvat ammatinharjoittajan työhön ja sen tuloksiin (esimerkiksi lääkäri, sosiaalityöntekijä ja pappi). Täysin erilaisten ammattienkin eettisessä koodistossa on paljon yhtäläisyyksiä. Koska eettiset säännöt ovat useimmiten itsestäänselviä, tulkinnanvaraisia ja ristiriitaisia, on järkevää kysyä, mikä sääntöjen tarkoitus oikein on (Kotkavirta ym. 1995, 19). Vastaukseksi kirja antaa eettisille säännöille kolme tarkoitusta. Ne ovat eettisen harkinnan apukeinoja, ammattia määrittäviä periaatteita ja niillä on poliittinen merkitys. Poliittisella merkityksellä tarkoitetaan tässä sitä, että eettisillä säännöillä kyseinen ammattiala pyrkii oikeuttamaan ammattinsa, tekemään siitä eet-

19 19 tisesti hyväksyttävän, ja viestimään muille aloille toimivansa eettisesti. Kun ammatti on eettisesti hyväksyttävä, se voi hyvin perustein kilpailla muiden ammattien kanssa palkkojen suuruudesta ja muista eduista. Ammattieettisten sääntöjen avulla ammatinharjoittaja voi siis tuntea turvaavansa omaa ammattiaan muiden ammattiryhmien kilpailua vastaan. Kun eettiset säännöt nähdään tästä näkökulmasta, herää kysymys, onko säännöillä minkäänlaista vaikutusta itse ammatinharjoittajan tekemisiin. (Kotkavirta ym. 1995, 20.) Nuorisotiedotuksen etiikka rakentuu ammatin laaja-alaisuuden vuoksi monen eri ammattialan eettisistä koodistoista. Nuorisotiedotuksen etiikan pohjana ovat ERYICA:n määrittelemät eettiset periaatteet. Milla Härmä (2003, 35 41) etsii artikkelissaan yhtymäkohtia nuorisotiedotustyön etiikkaan läheisten ammattien ammattietiikasta. Nämä ammatit Härmä jaottelee karkeasti kolmeen luokkaan: kasvattajiin (esimerkiksi opettaja ja oppilaanohjaaja), tukijoihin (esimerkiksi sosiaalityöntekijä, lääkäri, sairaanhoitaja) ja tiedottajiin (toimittaja, tiedottaja, kirjastotyöntekijä). Härmä poimii näiden ammattien etiikasta muutamia sääntöjä, jotka sopivat myös nuorisotiedotukseen. Hoitohenkilöstön halu toimia potilaan hyväksi ja auttaa tätä sekä velvoite kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja tämän yksilöllisyyttä voidaan nähdä myös osasina nuorisotiedottajan ammattietiikassa. Kasvattajien tulisi ohjata nuoria itsenäisiin valintoihin ja valmentaa verkostoituvaan, demokraattiseen yhteiskuntaan. Nuoria tulisi ohjata yhteiskunnan arvojen mukaiseen suuntaan, mikä toisaalta murentaa nuorisotiedotuksen näennäisen riippumattomuuden ja arvovapauden ajatusta. Kasvatuksessa ja nuorisotiedotuksessa on myös koko ajan läsnä sama tiedostetun tai tiedostamattoman piilovaikuttamisen ongelma. Härmän mukaan oppilaanohjaajan ammatti on ehkä lähinnä nuorisotiedottajan ammattia. Oppilaanohjauksessa korostetaan ohjaajan vastuuta luotettavana tiedonlähteenä, hyvien ohjeiden tarjoamista ja etenkin ohjattavan omaehtoista ja aktiivista roolia ohjauksessa. Nämä kaikki sopivat suoraan myös nuorisotiedottajan eettisiksi periaatteiksi. Journalistin ohjeiden mukaan tiedon on oltava puolueetonta, oleellista ja monipuolista, ja tiedonlähde on hyvä mainita, eikä esittää tietoa omanaan. Tähän pyrkii myös nuorisotiedottaja. (Härmä 2003, ) Nuorisotiedotuksen eettisiä ongelmia tai ainakin pohdinnan arvoisia asioita ovat ainakin edellä mainittu piilovaikuttamisen mahdollisuus ja yleisemmin se, saako

20 20 nuori tarkoituksenmukaista ja yksinkertaisesti parasta mahdollista palvelua. Nuorisotiedotus koostuu niin monesta eri alasta, että nuorisotiedottaja ei voi aiemmasta koulutustaustastakaan huolimatta olla todellinen asiantuntija jokaisella alalla, joista nuorisotiedotuksessa tietoa välitetään. Nuorisotiedottajalla on nuoreen nähden myös tietynlainen valta-asema: nuori odottaa saamansa tiedon olevan oikeaa, ajantasaista, kattavaa ja arvomerkityksetöntä. Nuorisotiedottajan, kuten muidenkin lasten ja nuorten parissa työskentelevien, työssä valtaa on siinä mielessä vielä enemmän, että asiakas, tiedon ja neuvon tarvitsija, on vasta kehittymässä aikuiseksi. Nuoresta pitäisi kasvattaa tätä kuitenkaan liiemmin suuntaan tai toiseen ohjailematta vastuullinen yhteiskunnan jäsen. (Härmä 2003, 35.) Härmä on artikkelissaan pohtinut konkreettisia esimerkkejä eettisistä valintatilanteista nuorisotiedotustyön arkipäivässä yhdessä Nuorisotiedotuskeskus Kompassin työryhmän kanssa. He ovat koonneet seuraavat esimerkit: palvelujen ilmaisuus, itseohjautuvuus, työntekijöiden tehtävien vaikeutuminen, palvelujen tasapuolisuus, keskustelu laadusta ja määrästä, työntekijän vastuu ja rooli asiantuntijana sekä palvelun laatu. Palvelujen tulisi olla käyttäjilleen ilmaisia, mutta nuorilta tulee usein toiveita maksullisista puhelin-, kopiointi- ja tulostuspalveluista. Näissä hinta ei olisi varmasti suuri, mutta tulee pohtia, tekeekö pienikin materiaalimaksu nuorten asemasta eriarvoisen. Itseohjautuvuuden ajatuksessa pohdituttaa kysymys siitä, voiko periaate siitä, että nuori etsii ja löytää tarvitsemansa tiedon suureksi osaksi itse muuttua nuorisotiedottajan välinpitämättömyydeksi. Kuinka pitkälle nuorisotiedotuspisteen työntekijä voi ja saa opastaa nuorta, jos tämän tulisi kuitenkin voida tehdä päätöksensä itse? Työntekijöiden tehtävät kasvavat ja vaikeutuvat luonnollisesti koko ajan, mutta miten päättää esimerkiksi kyseisen palvelun lopettamisesta nuorisotiedottajan liian suureen työmäärään vedoten, jos sille on nuorten keskuudessa kysyntää. Kuinka paljon nuoria voi opastaa muiden tahojen puoleen? Kuinka paljon pitäisi osata auttaa itse? Tasapuolisuuden ongelma on siinä, että jokainen nuori ja hänen ongelmansa tai