Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla"

Transkriptio

1 Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla S o i l e K y n t ä j ä, H i l k k a S i l j a n d e r - R a s i, J a r k k o N i e m i

2 Kirjoittajat: Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Julkaisija: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2015 Julkaisuvuosi: 20xx Kannen kuva:: 2

3 3

4 Sisällys 1. Tutkimuksen tausta ja tavoitteet 5 2. Aineisto ja menetelmät Koe-eläimet ja koeryhmät Koerehut ja ruokinta Terveyden tarkkailu 8 3. Mittaukset ja analyysit Sikojen punnitus ja teuraaksi lähetys Rehunäytteet ja analyysit Tilastollinen analyysi Aminohapporuokinnan taloudellisen optimin arviointi 9 4. Tulokset ja niiden tarkastelu Rehujen kemiallinen koostumus Sikojen kasvu ja kasvatusaika Sikojen rehunkäyttö Sikojen teuraslaatu Sikatuotannon taloudellinen ylijäämä Johtopäätökset 29 4

5 1. Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Sikojen uusi valkuaisarvojärjestelmä muuttui vuoden 2014 lopulla, jolloin standardoituihin ohutsuolisulaviin aminohappoihin perustuvat suositukset otettiin käyttöön (taulukko 1). Pääosin uusien suositusten pohjana ovat MTT:n vuonna 2001 antamat lihasikojen aminohapposuositukset, jotka on laskennallisesti muutettu uuteen järjestelmään. Rehuarvouudistustyössä on myös tehty vertailua muiden maiden aminohapposuosituksiin ja tehty suosituksiin tarkennuksia. Lihasikojen aminohappomääriä on tarkasteltu Tanskan, (Videncenter for svin), Ruotsin (SLU), USA:n (NRC), Iso-Britannian (BSAS) ja Ranskan (INRA) ruokintasuositusten mukaan. Taulukko 1. Lihasikojen valkuaisruokintasuositukset (Luke 2015) kg kg yli 80 kg Ohutsuolisulavat aminohapot, g/mj NE k Lysiini 0,98-1,01 0,79-0,84 0,69-0,74 Metioniini + kystiini 0,59-0,61 0,47-0,50 0,41-0,44 Treoniini 0,62-0,64 0,51-0,55 0,45-0,48 Tryptofaani 0,19 0,15-0,16 0,13-0,14 Valiini 0,66-0,68 0,53-0,56 0,46-0,50 % lysiinin määrästä Metioniini+kystiini Treoniini Tryptofaani Valiini SRV, g/mj NE k 14,4-15,2 12,3-13,5 11,8-12,8 Kasvatuskokeessa selvitettiin, miten uudet INRA-AFZ -järjestelmään pohjautuvat valkuaisarvosuositukset toimivat duroc -kolmirotulihasioilla. Tarkoituksena oli selvittää, mikä on sulavan lysiinin ja muiden aminohappojen (suhteessa lysiiniin) riittävä annostelu Duroc- kolmirotulihasioille 4- vaiheruokinnalla. Kasvatuskoe painottui loppukasvatuksen rehun aminohappomäärien tarkasteluun. Kokeessa arvioitiin yksilökohtaisesti sikojen päiväkasvu, rehun kulutus, rehuhyötysuhde ja lihaprosentti. Koska teuraspainot ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana, haluttiin erityisesti selvittää, kuinka aminohapporuokinta kannattaisi porrastaa yli 80 kg painoisilla lihasioilla. Koetulosten tarkasteluun kuului myös lihasikojen aminohapporuokinnan taloudellisen tuloksen arviointi. Tutkimus on osa Luken tutkimusprojektia Sikojen ruokinnan tarkentaminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja sikarehujen valkuaisarvojärjestelmän uudistamiseksi, CLIMPIGFEED. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Koe-eläimet ja koeryhmät Kokeessa oli 112 lihasikaa yksilöruokinnalla (56 imisää ja 56 leikkoa). Koetta varten siemennettiin 20 kpl maatiais-yorkshireristeytysensikoita (Tanskan Y x (Tanskan Y x Norjan M)) Tanskan Durocseossiemenellä Jussi-Sakari Järvisen tilalla. Porsaat valittiin kokeeseen 16 eri pahnueesta. Tavoitteena oli saada samasta pahnueesta 8 porsasta (4 imisää ja 4 leikkoa) kokeeseen. Tästä tavoitteesta jouduttiin kuitenkin joustamaan porsaiden mahdollisimman tasaisen alkupainon saavuttamiseksi niin, että samasta pahnueesta tuli kokeeseen 3 14 porsasta (Liite 1. Porsaiden jakautuminen koe- 5

6 ryhmiin pahnueittain ja sukupuolittain). Porsaat vietiin koepaikkaan, Figen Oy:n Längelmäen testiasemalle kolmessa erässä. Ensimmäinen neljän karsinan erä vietiin kokeeseen (44 sikaa). Toinen erä porsaita vietiin kokeeseen (24 sikaa) ja kolmas erä viikolla (44 sikaa). Luken tutkijat valitsivat ja punnitsivat porsaat kokeeseen lähtötilalla. Porsaat jaettiin kokeeseen keskimäärin 29,3 kg painoisina (vaihteluväli 21,8 39,1 kg, vaihtelukerroin (CV) 15,2 %). Tunnistusta ja ruokintaa varten jokaiselle sialle asennettiin korvalehteen transponderi. Porsaat jaettiin mahdollisimman tasaisesti neljään koeryhmään, 14 imisää ja 14 leikkoa/ryhmä, yhteensä 28 sikaa/ryhmä. Imisät ja leikot kasvatettiin samoissa karsinoissa, kussakin karsinassa oli 4 6 imisää ja 4 6 leikkoa. Jokaisessa koekarsinassa oli 11 sikaa (kolme karsinaa/ryhmä, yhteensä 12 karsinaa). Erän 2 osalta, jossa oli kussakin koeryhmässä vain 6 sikaa, karsinoita täydennettiin koeaseman omilla porsailla. Siat olivat kolmella eri osastolla porsaiden tulopäivän mukaan. Sikojen tavoiteteuraspaino oli 86 kg. Kokeessa oli neljä koeryhmää. Koeryhmän 1 aminohappotasot vastasivat nykyistä aminohapposuositusta (Luke 2015) ja muilla ryhmillä rehun aminohappomäärät olivat suositusta pienemmät vähintään kahdessa ruokintavaiheessa (taulukko 2). Alkukasvatuksessa, 1. ja 2 rehuvaiheissa, rehun lysiinitasoja oli kaksi. Ryhmät 1 ja 2 sekä ryhmät 3 ja 4 olivat samalla aminohappotasolla (1,01 g vs. 0,90 g sulavaa lysiiniä/mj NE k vaiheessa 1 ja 0,85 g vs. 0,75 g sulavaa lysiiniä/mj NE k vaiheessa 2). Kolmannessa rehuvaiheessa sulavan lysiinin tasoja oli kolme: 0,8 g (ryhmä 1), 0,7 g (ryhmät 2 ja 3) ja 0,6 g/mj NE k (ryhmä 4). Yli 100 kg painossa, 4. rehuvaiheessa, jokaisella ryhmällä oli erilainen sulavan lysiinin taso (7,0 g, 6,0 g, 5,6 g ja 5,3 g/mj NE k ryhmissä 1 4). Muiden välttämättömien aminohappojen (treoniini, metioniini+kystiini, valiini ja tryptofaani) suhde lysiiniin pidettiin suositusten mukaisena. Taulukko 2. Koeryhmät. Rehun lysiinitasot, stand. sulavaa lysiiniä g/mj NE k Rehuvaihe/elopaino Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä kg 1,01 1,01 0,90 0,90 (9,5 g/ry) (9,5 g/ry) (8,5 g/ry) (8,5 g/ry) kg 0,85 0,85 0,75 0,75 (8,0 g/ry) (8,0 g/ry) (7,0 g/ry) (7,0 g/ry) kg 0,80 0,70 0,70 0,60 (7,5 g/ry) (6,5 g/ry) (6,5 g/ry) (5,6 g/ry) 4. yli 100 kg 0,75 0,65 0,60 0,55 (7,0 g/ry) (6,0 g/ry) (5,6 g/ry) (5,3 g/ry) 2.2. Koerehut ja ruokinta Sioilla oli yksilöllinen ruokinta Spotmix -kuivaruokinta-automaateista (Schauer Agrotronic GmbH, Itävalta), joissa oli yksi ruokintapaikka karsinaa kohti. Kaikki siat ruokittiin rakeistetuilla täysrehuilla. Kokeessa oli kaksi perusseosta (rehu 1 ja rehu 2). Rehu 1 koostui pääosin ohrasta, vehnästä ja soijarouheesta ja rehu 2 ohrasta ja soijarouheesta. Perusseosten standardoidun sulavan lysiinin laskennalliset määrät olivat 1,01 ja 0,55 g/mj NE k (taulukko 3). Muut koerehut sekoitettiin perusseoksista. Seosten kivennäis- ja vitamiinipitoisuudet olivat vähintään ruokintasuositusten mukaiset. Liitteessä 2. on esitetty kaikkien koeseoksien laskennallinen koostumus. 6

7 Koko kokeen rehut tehtiin yhdellä valmistuskerralla Suomen Rehu Oy:ssä. Perusseokset valmistettiin noin 1 kk ennen kokeen alkua, ja lopulliset rehuseokset optimoitiin niiden analyysitulosten perusteella. Koeryhmien 3 ja 4 ensimmäisen rehuvaiheen seoksiin lisättiin myös kivennäisseosta (Pekoni sikakivennäinen) kivennäisruokintasuosituksen täyttymiseksi. Taulukko 3. Perusseosten raaka-aineet ja laskennallinen koostumus ilmakuivassa rehussa. Rehu 1 Rehu 2 % seoksessa Ohra 53,71 86,5 Vehnä 25,0 - Soijarouhe 17,0 10,2 Ruokintakalkki 1,40 1,1 Soijaöljy 0,6 0,7 Suola 0,5 0,4 Monokalsiumfosfaatti 0,4 0,45 Hivenaine- ja vitamiiniseokset 0,60 0,61 L-Lysiini 0,36 - Muuraishaishappo 0,2 - L-Treoniini 0,11 - DL-Metioniini 0,11 - Fytaasi 0,01 0,01 Laskettu koostumus Kuiva-aine, % 87,5 87,5 NE k, MJ/kg 9,47 9,52 Raakavalkuainen, % 17,0 13,6 Sulava raakavalkuiainen, g/kg Raakarasva, % 2,8 3,0 Raakakuitu, % 3,4 3,9 Tuhka, % 5,5 5,1 Stantardoidut sulavat aminohapot Lysiini, g/kg 9,6 5,2 Lysiini, g/mj NE k 1,01 0,55 Treoniini, g/kg 6,0 4,0 Metioniini + kystiini, g/kg 5,7 3,9 Kalsium, g/kg 8,1 6,8 Fosfori, g/kg 4,6 4,4 Sulava fosfori, g/kg 2,7 2,7 A-vitamiini, Ky/kg D-vitamiini, Ky/kg E-vitamiini Vanhan järjestelmän mukaan Ry/kg 1,00 1,00 Sulava lysiini g/ry 9,5 5,1 7

8 Rehujen vaihtoaikataulu on kuvattu kuviossa 1. Alkukasvatuksen rehuvaihe 1 (25 55 kg) kesti neljä viikkoa, josta viimeinen viikko syötettiin 1 ja 2 vaiheen rehuja suhteessa 50:50. Viikolla 4 perusrehujen seossuhteet olivat koeryhmillä 1 ja 2 82:18 (rehu 1:rehu 2) ja koeryhmillä 3 ja 4 60:40 (rehu1:rehu 2). Rehuvaihe 2 (55 80 kg) kesti kolme viikkoa, josta viimeisellä viikolla vaiheiden 2 ja 3 rehuja syötettiin suhteessa 50:50. Viikon 7 koerehujen seossuhteet koeryhmällä 1 olivat 60:40, koeryhmällä 2 48:52, koeryhmällä 3 35:65 ja koeryhmällä 4 24:76. Loppukasvatusvaihe jaettiin kahteen osaan niin, että vaihe 3 kesti kaksi viikkoa ja 4 rehuvaihe teurastukseen saakka. Kolmannen ja neljännen vaiheen rehun vaihto tehtiin suoraan ilman sekoituspäiviä. Tavoitteena oli, että ensimmäisen rehunvaihdon aikaan siat painavat keskimäärin kg, toisen rehunvaihdon aikaan noin 80 kg ja kolmannen rehunvaihdon aikaan 100 kg. Kasvatusviikko Rehuvaihe 1 Rehuvaihe 2 Rehuvaihe 3 Rehuvaihe 4 Kuvio. 1. Rehujen vaihtoaikataulu Terveyden tarkkailu Koeporsaiden syntymätila ja Figen Oy:n testiasema ovat molemmat Sikavan (sikaloiden terveysluokitusrekisteri) erityistasolla. Ennen siirtoa koeasemalle tilalla suoritettiin Sikavan erityistason ja MMM asetuksen 5/EEO/2012 alkuperätilojen ehtojen mukaiset sikojen tautitestaukset veri- ja sontanäytteistä ja kliinisellä eläinlääkärin tutkimuksella. Kaikki koesiat saivat Porcilis APP vet -rokotteen Actinobacillus pleuropneumoniae -tartuntaa vastaan kahdesti kokeen aikana. Ensimmäinen rokotus oli alkupunnituksen yhteydessä ja toinen 4 vk punnituksen yhteydessä (sikaerät 1 ja 2) tai 6 vk punnituksen yhteydessä (sikaerä 3). Sikojen terveyttä tarkkailtiin päivittäin hoitotoimien yhteydessä. 3. Mittaukset ja analyysit 3.1. Sikojen punnitus ja teuraaksi lähetys Siat punnittiin kokeen alussa sekä kasvatusviikoilla 2, 4, 6 ja tästä lähtien joka viikko teurastukseen saakka. Punnitukset tehtiin aina samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan. Teuraaksi lähtiessä siat punnittiin. 8

9 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Siat teurastettiin Atrian Saarioisten teurastamolla Jyväskylässä. Teurastamolla määritettiin Hennessy-lihaprosentti kaikilta sioilta. Sioista ei teuraspaikasta johtuen saatu AutoFom - mittaustietoja Rehunäytteet ja analyysit Perusrehuseoksista otettiin näytteet valmistuksen yhteydessä ja ne analysoitiin ennen kokeen alkamista. Näytteistä analysoitiin kuiva-aine (105 C, 20 h). Tuhka, raakavalkuainen, raakarasva ja raakakuitu määritettiin standardimenetelmin (AOAC 1990). Valkuaismääritys tehtiin Leco FP 428 typpianalysaattorilla (Leco Corp., St Joseph; MI 49085; USA). Aminohappokoostumus määritettiin European commission (1998) menetelmän mukaan. Perusseoksista sekoitetuista koerehuista otettiin rehunäytteet jokaisesta seoksesta ja sikaerästä. Kasvatusjaksolta 1 otettiin 2 rehunäytettä, jotka yhdistettiin ennen analysointeja sekä jaksoilta 2, 3 ja 4 yksi näyte. Kaikki näytteet otettiin ruokinta-aseman kaukalolta tyhjällä transponderilla. Sikaerän 1 rehunäytteistä analysoitiin kuiva-aine, tuhka, raakavalkuainen, raakarasva ja raakakuitu sekä aminohapot (ei tryptofaani). Kalsium ja fosfori määritettiin ICP emissiospektrofotometrillä (Thermo Jarrel Ash/Baird, Franklin, USA) Luh Huang & Schulte (1985) menetelmällä. Sikaerien 2 ja 3 rehunäytteistä analysoitiin kuiva-aine ja raakavalkuainen Tilastollinen analyysi Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SAS-ohjelmiston MIXED-proseduurilla. Tilastollisessa mallissa oli kiinteinä tekijöinä ruokintaryhmän ja sukupuolen vaikutus ja niiden yhdysvaikutus sekä satunnaistekijänä kasvatuserän vaikutus. Teurastulosten (teuraspaino, teurastappio, lihaprosentti) analyysissä ei ollut mukana satunnaistekijää. Ruokintaryhmien välisiä eroja testattiin Dunnettin post hoc -testillä, joka vertaa jokaisen koeryhmän tulosta pareittain kontrolliryhmän tulokseen (ryhmä 1). Rehuvaiheiden 1 ja 2 tulosten analysoinnissa koeryhmien 1 ja 2 sekä 3 ja 4 tulokset yhdistettiin Aminohapporuokinnan taloudellisen optimin arviointi Koetulosten perusteella kullekin sialle ja käsittelylle laskettiin katetuotto. Tarkastelussa olivat mukana siat, joilta oli saatavissa tuotantotulokset sekä lihaprosentti. Lisäksi arvioitiin laskennallisesti, mikä olisi lihasikapaikkaa ja vuotta kohti laskettu katetuotto kullakin ruokintavaihtoehdolla. Lihan tilityshinnat saatiin teurastasmolta ruhokohtaisesti. Lihan keskihinta oli 1.52 /kg. Rehujen hinnan perustuivat koetta varten hankittuihin rehuihin, joista koerehuseokset sekoitettiin. Seoksen 1 hinta oli 280 /t ja seoksen 2 hinta oli 242 /t. Muina tuottoina huomioitiin eläinten hyvinvointituki ja kustannuksina porsaiden oston, muiden muuttuvien kustannusten sekä työn, pääoman, rakennusten, koneiden ja laitteiden sekä vakuutuksen ja kunnossapidon kustannukset alkuvuoden 2015 kustannustason mukaisesti. Tulosten analysoinnin tavoitteena on selvittää, mikä ruokintavaihtoehto on lihasikalan näkökulmasta taloudellisesti kannattavin kulloinkin tarkastelluilla hintasuhteilla. Laskelmat normalisoitiin kokeessa kasvatettua keskipainoista ( /86.3 kg painava ruho) sikaa kohti tai sikapaikkaa ja vuotta kohti ( /sikapaikka/vuosi). Laskelmille tehtiin herkkyysanalyysi toistamalla ne 20 % edellä mainittua korkeammalla ja pienemmällä rehun tai lihan hinnalla. Tulokset raportoitiin ruokintakäsittelyittäin ja sukupuolittain. Lopuksi tehtiin tilastollinen analyysi lineaarisella mallilla, jolla testattiin eri vaikutusten merkitsevyys. Analysoinnissa käytettiin Matlabin econometrics toolboxia (LeSage, 2005). 9

10 4. Tulokset ja niiden tarkastelu 4.1. Rehujen kemiallinen koostumus Perusseosten (rehu 1 ja rehu 2) analysoidut koostumukset ja aminohappopitoisuudet on esitetty taulukossa 4. Analyysien mukaan perusseokset, joista muut koeseokset sekoitettiin, olivat pääosin suunnitellun mukaisia ja suuria koostumusvaihteluita ei rehuissa ollut. Rehun 1 raakavalkuainen oli suunnitellusta tasosta 4 % pienempi ja koerehun 2 raakavalkuainen oli 5 % suunniteltua tasoa pienempi. Rehun 1 lysiinipitoisuus oli 4 % suunniteltua pienempi, mutta rehun 2 lysiinipitoisuus oli 6 % suunniteltua tasoa suurempi. Kalsiumin osalta rehun 1 pitoisuus oli 20 % suunniteltua suurempi ja rehun 2 kalsiumpitoisuus oli suunnitellun mukainen. Taulukko 4. Perusseosten analysoitu kemiallinen koostumus. Rehu 1 Rehu 2 Kuiva-aine, g/kg Kuiva-aineessa, g/kg Raakavalkuainen Raakarasva, HCL 25,3 26,2 Raakakuitu 35,3 44,4 Tuhka 58,3 54,9 Kalsium 8,80 7,85 Fosfori 5,02 5,04 Aminohapot, g/kg ka Lysiini 11,7 7,5 Treoniini 7,9 5,8 Metioniini 4,9 3,1 Kystiini 3,0 2,5 Isoleusiini 7,3 5,7 Valiini 8,8 7,4 Leusiini 13,3 10,6 Fenylalaniini 9,0 7,2 Tyrosiini 6,2 5,0 Histidiini 4,3 3,4 Arginiini 11,5 9,1 Alaniini 7,7 6,5 Asparagiinihappo 17,5 13,8 Glutamiinihappo 41,4 31,9 Glysiini 7,7 6,2 Seriini 9,4 7,3 Proliini 13,7 11,7 1 analysoitu 2 näytettä/rehu. 10

11 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukoissa 5 ja 6 näkyvät rehuista 1 ja 2 sekoitettujen koerehujen analysoidut koostumukset. Analyysien mukaan koeseokset , jotka sekoitettiin rehuista 1 ja 2, olivat pääosin suunnitellun mukaisia. Rehuseoksen 902, jota annettiin ryhmien 1 ja 2 sioille alkukasvatusvaiheessa, analysoidut aminohappopitoisuudet olivat jonkin verran suunniteltua pienempiä. Rehuseoksen 912, jota annettiin ryhmän 4 sioille rehuvaiheessa 4, analysoitu aminohappopitoisuus oli suurempi kuin suunniteltiin. Näin esimerkiksi analysoitu lysiinin määrä oli vaiheessa 4 sama ryhmillä 3 ja 4 (7,8 g/kg ka), vaikka suunniteltu pitoisuus ryhmälle 4 vaiheessa 4 oli 7,1 g/kg ka (taulukko 6). Taulukoissa 7 ja 8 näkyvät rehuseosten analyysituloksista lasketut standardoitun ohutsuolisulavan lysiinin määrät ja tärkeimpien välttämättömien aminohappojen suhde lysiiniin. Vaikka koerehuseosten laskennallinen sulavan lysiinin määrä poikkesi jonkin verran suunnitellusta, rehujen väliset erot säilyivät lähellä suunniteltua, lukuun ottamatta rehuvaiheen neljä ryhmien 3 ja 4 rehuseoksia, joiden laskennallinen sulavan lysiinin pitoisuus oli sama. Laskennalliset aminohappojen suhteet olivat lähinnä suunniteltua 1. rehuvaiheen rehuseoksissa. Muissa rehuissa ne olivat useimmiten hieman suunniteltua pienempiä, mutta ero suunniteltuun ei ollut suuri. Suurimmat erot suunniteltuun olivat sulava valiini : sulava lysiini suhteessa. Taulukko 5. Koeseosten analysoitu kemiallinen koostumus rehuvaiheissa 1 ja 2. Seos no Koeryhmä 1 ja 2 3 ja 4 1 ja 2 3 ja 4 Rehuvaihe Kuiva-aine, g/kg Kuiva-aineessa, g/kg Raakavalkuainen Raakarasva 24,5 25,9 25,9 25,6 Raakakuitu 38,1 37,1 34,4 36,3 Tuhka 58,5 59,4 56,5 56,2 Kalsium 8,35 9,00 8,87 8,43 Fosfori 4,87 5,32 5,12 5,13 Aminohapot, g/kg ka Lysiini 11,4 10,3 10,7 9,4 Treoniini 7,9 7,4 7,3 6,6 Metioniini 4,7 4,2 4,1 3,4 Kystiini 2,8 2,7 2,8 2,6 Isoleusiini 7,4 7,1 7,0 6,5 Valiini 9,0 8,6 8,6 8,1 Leusiini 13,5 12,7 12,7 11,8 Fenylalaniini 9,5 9,1 8,5 7,9 Tyrosiini 7,0 6,5 5,8 5,6 Histidiini 4,5 4,3 4,1 3,8 Arginiini 11,8 11,2 10,9 10,1 Alaniini 7,7 7,3 7,5 7,0 Asparagiinihappo 16,8 16,1 16,4 15,4 Glutamiinihappo 40,7 38,4 39,2 36,4 Glysiini 8,1 7,8 7,4 6,9 Seriini 9,4 9,1 8,8 8,2 Proliini 14,0 13,5 13,3 12,7 11

12 Taulukko 6. Koeseosten analysoitu kemiallinen koostumus rehuvaiheissa 3 ja 4. Seos no Koeryhmä 1 2 ja Rehuvaihe Kuiva-aine, g/kg Kuiva-aineessa, g/kg Raakavalkuainen Raakarasva 22,1 24,4 25,2 24,0 24,5 25,1 23,2 Raakakuitu 38,8 40,1 37,8 37,8 39,4-54,2 Tuhka 55,2 53,9 53,9 53,0 53,2 53,7 52,5 Kalsium 8,27 7,74 7,84 7,92 7,66 7,71 7,64 Fosfori 5,10 5,13 4,98 5,02 5,10 4,97 5,02 Aminohapot, g/kg ka Lysiini 10,2 9,4 8,3 9,4 8,3 7,8 7,8 Treoniini 7,1 6,8 6,2 6,7 6,2 6,0 6,0 Metioniini 4,1 3,8 3,4 3,7 3,4 3,2 3,4 Kystiini 3,2 3,1 2,6 3,0 2,8 2,9 3,0 Isoleusiini 7,1 7,0 6,5 6,7 6,6 6,2 6,2 Valiini 9,0 8,6 8,2 8,5 8,3 7,9 8,0 Leusiini 12,5 12,3 11,6 11,9 11,7 11,2 11,2 Fenylalaniini 8,4 8,5 8,0 8,1 8,0 7,7 7,6 Tyrosiini 5,9 5,8 5,4 5,7 5,5 5,3 5,4 Histidiini 4,4 4,3 4,0 4,1 3,7 3,8 3,8 Arginiini 10,4 10,3 9,5 9,6 9,5 9,0 8,6 Alaniini 7,2 7,11 6,7 6,9 6,6 6,5 6,6 Asparagiinihappo 15,5 15,0 13,9 14,7 13,7 13,4 13,6 Glutamiinihappo 36,6 35,1 32,8 34,7 32,7 31,6 32,0 Glysiini 7,5 7,1 6,8 7,2 6,7 6,6 6,8 Seriini 6,6 8,6 7,9 8,3 7,8 7,7 7,7 Proliini 13,2 12,9 12,4 12,8 12,3 12,1 12,2 12

13 Taulukko 7. Koeseosten analyysituloksista lasketut standardoitujen ohutsuolisulavien aminohappojen määrät (g/mj NE k ) ja näennäisten ohutsuolisulavien aminohappojen määrät (g/ry). Lysiinitasot, stand. sulavaa lysiiniä g/mj NE Rehuvaihe Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä kg 0,93 0,93 0,83 0,83 (9,0 g/ry) (9,0 g/ry) (8,0 g/ry) (8,0 g/ry) kg 0,85 0,85 0,74 0,74 (8,2 g/ry) (8,2 g/ry) (7,1 g/ry) (7,1 g/ry) kg 0,81 0,73 0,73 0,64 (7,7 g/ry) (7,0 g/ry) (7,0 g/ry) (6,1 g/ry) 4. yli 100 kg 0,74 0,65 0,60 0,60 (7,1 g/ry) (6,2 g/ry) (5,7 g/ry) (5,7 g/ry) Taulukko 8. Koeseosten analyysituloksista lasketut sulavien aminohappojen suhteet, % lysiinin määrästä. % lysiinin määrästä Rehuvaihe Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä kg tre met + kys val kg tre met + kys val kg tre met + kys val yli 100 kg tre met + kys val

14 4.2. Sikojen kasvu ja kasvatusaika Kokeesta jouduttiin poistamaan terveysongelmien takia yhdeksän sikaa (8,0 %) (taulukko 9). Siat, jotka on poistettu kokeesta tietyn rehuvaiheen jälkeen, eivät ole mukana koko kasvatuskauden tuloksissa. Näin ollen koko kasvatuskauden tuotantotulokset saatiin kaikkiaan 103 sialta. Taulukko 9. Kokeesta poistetut siat sika nro/sikaerä koeryhmä Poistettu kokeesta, ajankohta Poiston syy 39/1 4 koko koe rääpäle alusta lähtien 25/1 2 kolmannen rehuvaiheen jälkeen sairas 45/2 1 koko koe sairas, jalka- ja kyntysongelmia 61/2 4 toisen rehuvaiheen jälkeen lopetettu 50/2 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen sairas, jalkavika 81/2 2 kolmannen rehuvaiheen jälkeen sairas, ei syö 91/3 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen hännänpurenta 90/3 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen hännänpurenta 95/3 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen hännänpurenta Siat kasvoivat koko kokeen ajan erittäin hyvin. Koko kasvatusajalla päiväkasvu oli keskimäärin 1115 g/d (vaihtelu g/d, CV 11,1 %). Päiväkasvu alkukasvatuksessa (25 55 kg) oli keskimäärin 930 g/d (vaihtelu g/d, CV 18,4 %). Keskikasvatusvaiheessa, kg, päiväkasvu oli 1157 g/d ( g/d CV 16,1 %). Loppukasvatuksen alussa, kg, päiväkasvu oli keskimäärin 1225 g/pv ( g/d, CV 15,9 %). Loppukasvatuksen viimeisessä vaiheessa siat kasvoivat keskimäärin 1237 g/d ( g/d, CV 18,4 %). Eri ryhmien sikojen kasvutulokset koko kokeen aikana on esitetty taulukossa 10. Sikojen alkupainoissa, rehujen vaihtopainoissa ja loppupainoissa ei havaittu eroja ryhmien välillä. Sikojen alkupainossa ei ollut eroa ryhmien välillä eikä sillä ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta alkukasvatuskauden tai koko kokeen aikaiseen päiväkasvuun. Aminohappojen annostelulla ei ollut vaikutusta sikojen päiväkasvuun eri koeryhmien välillä. Rehuvaiheissa 1 ja 2, 80 kg painoon saakka ryhmien 1 ja 2 siat ruokittiin suositusten mukaisella ja ryhmien 3 ja 4 siat aminohappotasoltaan alemmalla rehulla. Rehun aminohappotasolla ei ollut vaikutusta päiväkasvuun 1. rehuvaiheessa, mutta 2. rehuvaiheessa sen pienentäminen huononsi sikojen päiväkasvua (p<0,05) (taulukko 11). 14

15 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 10. Sikojen päiväkasvu eri ruokintaryhmissä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo Sikoja, kpl, koko koe Elopaino, kg Alkupaino 29,4 29,2 29,1 29,2 0,93 1,00 Rehuvaihto 1 55,8 55,5 54,0 54,5 2,45 0,80 Rehuvaihto 2 80,7 80,2 77,6 77,4 3,35 0,51 Rehuvaihto 3 98,0 97,6 94,8 93,4 3,37 0,37 Loppupaino 120,9 118,3 120,9 119,2 1,27 0,21 Päiväkasvu, g kg ,0 0, kg ,9 0, kg ,1 0, kg teur ,1 0,38 Koko kokeen aikana ,5 0,40 Kasvatusaika, d 83,3 80,6 84,2 84,8 3,41 0,37 Taulukko 11. Sikojen päiväkasvu rehuvaiheissa 1 ja 2. Sulava lysiini g/mj NE k Suositustaso Pienennetty taso Rehuvaihe 1 1,01 g/mj NE k 0,90 g/mj NE k Rehuvaihe 2 0,85 g/mj NE k 0,75 g/mj NE k R1 ja R2 R3 ja R4 SEM P-arvo sikoja, kpl Elopaino, kg Kokeen alku 29,3 29,2 0,71 0,89 Rehuvaihto 1 55,6 54,3 2,23 0,38 Rehuvaihto 2 80,3 77,5 3,09 0,15 Päiväkasvu, g kg ,2 0, kg ,3 0,03 Taulukossa 12 näkyy sukupuolen vaikutus sikojen elopainoon ja kasvuun. Taulukossa 13 on esitetty sukupuolten painonkehitys ja päiväkasvu koeryhmittäin. Merkitseviä yhdysvaikutuksia ei havaittu ruokinnan ja sukupuolen välillä, eli aminohappotasojen vaikutus kasvuun oli samansuuntainen imisillä ja leikoilla. Alkupainossa ja rehuvaiheiden 1 ja 2 loppupainoissa ei ollut eroja sukupuolten välillä, mutta leikkojen paino 3. rehuvaiheen lopussa oli lähes merkitsevästi suurempi kuin imisien (p=0,06) ja kokeen lopussa leikkojen pino oli suurempi kuin imisien (p<0,001). Imisien ja leikkojen päiväkasvussa ei ollut eroa 1. rehuvaiheessa, mutta muissa rehuvaiheissa ja koko kokeesa leikot kasvoivat imisiä paremmin. Leikkojen keskimääräinen kasvatusaika oli noin 4 päivää lyhyempi kuin imisien (p<0,05). 15

16 Taulukko 12. Imisien ja leikkojen kasvutulokset. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, kpl, koko koe Elopaino, kg Kokeen alku 29,8 28,7 0,70 0,18 Rehuvaihto1 55,7 54,3 2,20 0,34 Rehuvaihto2 78,3 79,7 3,06 0,49 Rehuvaihto3 93,9 97,9 2,97 0,06 Loppupaino 118,1 121,6 0,98 0,001 Päiväkasvu, g kg ,2 0, kg ,4 0, kg ,2 0, kg teur ,8 0, kg teur ,8 0,0001 Kasvatusaika, d 85,2 81,3 3,11 0,03 Taulukko 13. Imisien ja leikkojen kasvutulokset, g/pv, koko kokeen aikana eri aminohappotasoilla. R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok.*sukup. Rehujakso 1 Imisä ,3 0,11 Leikko Rehujakso 2 Imisä ,6 0,21 Leikko Rehujakso 3 Imisä ,7 0,56 Leikko Rehujakso 4 Imisä ,1 0,21 Leikko Koko kasvatusaika Imisä ,2 0,66 Leikko Kasvatusaika, d Imisä 86,4 84,1 84,7 85,7 3,94 0,55 Leikko 80,3 77,2 83,7 83,9 16

17 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/ Sikojen rehunkäyttö Eri ruokintaryhmien sikojen rehunkulutus näkyy taulukossa 14. Koesiat söivät kokeessa keskimäärin 202 kg rehun kuiva-ainetta (ka), mikä on 230 kg ilmakuivaa rehua ja 2185 MJ NE k koko kokeen aikana. Kuiva-aineen syönnin vaihteluväli oli kg ka (CV 9,57 %). Päiväkohtainen rehunkulutus koko kokeen aikana oli 2,47 kg ka/d (vaihteluväli 1,83 2,97 kg ka/d). Rehun aminohappotaso ei vaikuttanut sikojen kokonaisrehunkulutukseen tai rehun päiväsyönteihin eri rehuvaiheissa tai koko kokeen aikana (kg, kg ka, MJ NE k ). Aminohappotaso ei vaikuttanut myöskään rehuvaiheiden 1 ja 2 rehunkulutukseen, kun samaa rehua saaneiden ryhmien tulokset yhdistettiin kokeen alkuvaiheessa rehunkulutukseen. Kuviossa 2 näkyy sikojen päivä syönnin kehittyminen (kg/sika/d) ruokintaviikoilla 1 9, jolloin kaikki siat olivat vielä kokeessa. Taulukko 14. Sikojen rehunkulutus eri ruokintaryhmissä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo sikoja, kpl, koko koe Rehunkulutus, kg Rehuvaihe 1 50,4 51,9 50,0 50,9 2,80 0,81 Rehuvaihe 2 58,0 58,8 57,2 58,1 2,33 0,90 Rehuvaihe 3 47,4 49,5 48,2 47,8 1,60 0,61 Rehuvaihe 4 77,2 67,8 78,0 87,0 9,12 0,16 yhteensä 227,4 225,4 233,6 236,7 5,32 0,18 Rehunkulutus, kg ka Rehuvaihe 1 44,3 45,6 44,0 44,7 2,47 0,81 Rehuvaihe 2 50,8 51,5 50,2 51,1 2,04 0,91 Rehuvaihe 3 41,6 43,5 42,3 42,0 1,40 0,61 Rehuvaihe 4 67,8 59,6 68,5 76,4 8,01 0,16 yhteensä 199,7 197,9 205,2 208,0 4,50 0,17 Rehunkulutus, ME NE k Rehuvaihe ,5 0,81 Rehuvaihe ,1 0,91 Rehuvaihe ,1 0,61 Rehuvaihe ,7 0,16 yhteensä ,8 0,16 Rehunkulutus, kg/d Rehuvaihe 1 1,80 1,85 1,79 1,82 0,10 0,81 Rehuvaihe 2 2,76 2,80 2,72 2,77 0,11 0,90 Rehuvaihe 3 3,39 3,54 3,44 3,42 0,11 0,61 Rehuvaihe 4 3,77 3,95 3,81 3,81 0,13 0,64 yhteensä 2,77 2,82 2,79 2,81 0,07 0,86 Rehunkulutus, kg ka/d Rehuvaihe 1 1,58 1,63 1,57 1,60 0,09 0,81 Rehuvaihe 2 2,42 2,45 2,39 2,43 0,10 0,91 Rehuvaihe 3 2,97 3,10 3,02 3,00 0,10 0,61 Rehuvaihe 4 3,31 3,47 3,35 3,34 0,12 0,63 yhteensä 2,43 2,48 2,45 2,47 0,06 0,86 Rehunkulutus, ME NE/d Rehuvaihe 1 17,0 17,5 16,9 17,2 0,95 0,81 Rehuvaihe 2 26,2 26,6 25,9 26,2 1,05 0,91 Rehuvaihe 3 32,1 33,6 32,7 32,4 1,08 0,61 Rehuvaihe 4 35,8 37,6 36,2 36,3 1,28 0,64 yhteensä 26,2 26,8 26,5 26,7 0,68 0,85 17

18 R1 R2 R3 R Kuvio 2. Ruokintaryhmien sikojen keskimääräinen rehun syönnin kehitys (kg/sika/d) koeviikoilla

19 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 15. Sikojen rehunkulutus rehuvaiheissa 1 ja 2. Sulava lysiini g/mj NE k Suositustaso Pienennetty taso Rehuvaihe 1 1,01 g/mj NE k 0,90 g/mj NE k Rehuvaihe 2 0,85 g/mj NE k 0,75 g/mj NE k R1 ja R2 R3 ja R SEM P-arvo sikoja, kpl Rehunkulutus, kg Rehuvaihe 1 51,1 50,4 2,65 0,63 Rehuvaihe 2 58,4 57,6 2,03 0,61 Rehunkulutus, kg ka Rehuvaihe 1 45,0 44,4 2,33 0,63 Rehuvaihe 2 51,1 50,6 1,78 0,68 Rehunkulutus, ME NE k Rehuvaihe ,1 0,63 Rehuvaihe ,2 0,64 Rehunkulutus, kg/d Rehuvaihe 1 1,83 1,80 0,10 0,63 Rehuvaihe 2 2,78 2,74 0,10 0,61 Rehunkulutus, kg ka/d Rehuvaihe 1 1,61 1,58 0,08 0,63 Rehuvaihe 2 2,44 2,41 0,08 0,68 Rehunkulutus, ME NE k /d Rehuvaihe 1 17,3 17,1 0,90 0,63 Rehuvaihe 2 26,4 26,1 0,92 0,64 Taulukossa 16 näkyy aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin saanti eri koeryhmillä. Suosituksen mukainen saanti on saatu kertomalla sialle suositeltu rehumäärä suositellulla aminohappomäärällä (Luke 2015). Laskelmasta näkyy, että ryhmien 1 ja 2 sulavan lysiinin saanti oli lähellä suositeltua rehuvaiheessa 1 ja muissa vaiheissa suositeltua suurempi. Ryhmien 3 ja 4 sulavan lysiinin saanti oli suosituksia pienempi etenkin rehuvaiheessa 1. Loppukasvatuksessa, rehuvaiheessa 4, näiden ryhmien siat pystyivät syömään lähes suositellun määrän sulavaa lysiiniä. Taulukko 16. Aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin saanti eri koeryhmillä, g/sika/d ja suhde nykyisiin lysiinin saantisuosituksiin, % ruokintasuosituksen ylärajasta. R 1 R 2 R 3 R 4 Stand. lys, g/sika/d % suos. 1 Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Rehuvaihe 1 16, , , ,5 86 Rehuvaihe 2 22, , , ,7 95 Rehuvaihe 3 26, , , ,9 95 Rehuvaihe 4 26, , , , % suosituksesta on laskettu vertaamalla kokeessa toteutunutta päivittäistä sulavan lysiinin saantia (taulukot 7 ja 14) Luken (2015) suositusten mukaiseen lysiinin saantiin (aminohapposuositukset ja energian saantisuositukset). 19

20 Imisien ja leikkojen rehunkulutus näkyy taulukossa 17. Leikkojen ja imisien rehun kokonaiskulutuksessa (kg ka, kg, MJ NE k ) ollut eroa rehuvaiheissa 1 ja 4. Muissa rehuvaiheissa ja koko kokeen aikana leikkojen rehun kokonaiskulutus oli suurempi kuin imisien (p<0,1). Rehun päiväsyönnit olivat leikoilla suuremmat rehuvaiheissa 2, 3, 4 ja koko kokeen aikana (p<0,01). Rehunkulutuksessa ei havaittu yhdysvaikutuksia sukupuolen ja ruokinnan välillä, eli sukupuolten väliset erot olivat samanlaisia kaikissa ruokintaryhmissä (taulukko 18). Imisien ja leikkojen syönnin kehitys viikoilla 1 9 on kuvattu myös kuvioissa 3 ja 4. Taulukko 17. Imisien ja leikkojen rehunkulutus. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, kpl Rehunkulutus, kg Rehuvaihe 1 51,0 50,6 2,61 0,82 Rehuvaihe 2 55,1 60,9 2,04 0,003 Rehuvaihe 3 44,6 51,9 1,33 0,001 Rehuvaihe 4 74,8 80,2 7,77 0,37 yhteensä 224,7 236,9 4,26 0,004 Rehunkulutus, kg ka Rehuvaihe 1 44,8 44,5 2,30 0,82 Rehuvaihe 2 48,3 53,4 1,79 0,0003 Rehuvaihe 3 39,2 45,5 1,17 0,0001 Rehuvaihe 4 65,7 70,5 6,82 0,36 yhteensä 197,4 208,0 3,74 0,004 Rehunkulutus, ME NE k Rehuvaihe ,7 0,82 Rehuvaihe ,4 0,0003 Rehuvaihe ,7 0,0001 Rehuvaihe ,9 0,36 yhteensä ,7 0,004 Rehunkulutus, kg/d Rehuvaihe 1 1,82 1,81 0,09 0,82 Rehuvaihe 2 2,62 2,90 0,10 0,0003 Rehuvaihe 3 3,19 3,70 0,10 0,0001 Rehuvaihe 4 3,57 4,10 0,10 0,0001 yhteensä 2,66 2,93 0,06 0,0001 Rehunkulutus, kg ka/d Rehuvaihe 1 1,60 1,59 0,08 0,82 Rehuvaihe 2 2,30 2,54 0,08 0,0003 Rehuvaihe 3 2,80 3,25 0,08 0,0001 Rehuvaihe 4 3,13 3,60 0,09 0,0001 yhteensä 2,34 2,57 0,05 0,0001 Rehunkulutus, ME NE k /d Rehuvaihe 1 17,2 17,1 0,88 0,82 Rehuvaihe 2 24,9 27,5 0,92 0,0003 Rehuvaihe 3 30,3 35,2 0,91 0,0001 Rehuvaihe 4 33,9 39,0 1,00 0,0001 yhteensä 25,3 27,8 0,58 0,

21 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/ imisä leikko Kuvio 3. Imisien ja leikkojen keskimääräinen rehun syönnin kehitys (kg/sika/d) koeviikoilla

22 Taulukko 18. Imisien ja leikkojen rehunkulutus eri aminohappotasoilla. R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok.*sukup. Rehujakso 1, kg/d Imisä 1,82 1,80 1,85 1,81 0,11 0,44 Leikko 1,78 1,91 1,73 1,82 Rehujakso 2, kg/d Imisä 2,62 2,53 2,63 2,72 0,13 0,14 Leikko 2,90 3,08 2,82 2,81 Rehujakso 3, kg/d Imisä 3,08 3,19 3,20 3,27 0,14 0,36 Leikko 3,69 3,89 3,68 3,56 Rehujakso 4, kg/d Imisä 3,46 3,65 3,54 3,61 0,17 0,88 Leikko 4,07 4,24 4,08 4,00 Yhteensä, kg/d Imisä 2,63 2,63 2,69 2,72 0,09 0,46 Leikko 2,90 3,01 2,91 2,90 Rehujakso 1, kg ka/d Imisä 1,60 1,58 1,63 1,59 0,10 0,44 Leikko 1,57 1,68 1,52 1,60 Rehujakso 2, kg ka/d Imisä 2,30 2,21 2,31 2,39 0,12 0,14 Leikko 2,54 2,69 2,47 2,47 Rehujakso 3, kg ka /d Imisä 2,71 2,80 2,81 2,87 0,13 0,36 Leikko 3,24 3,41 3,23 3,12 Rehujakso 4, kg ka/d Imisä 3,04 3,21 3,11 3,17 0,15 0,88 Leikko 3,58 3,73 3,58 3,51 Yhteensä, kg ka/d Imisä 2,31 2,31 2,35 2,39 0,08 0,47 Leikko 2,55 2,64 2,55 2,55 Rehujakso 1, MJ NE/d Imisä 17,2 17,0 17,5 17,2 1,07 0,44 Leikko 16,9 18,1 16,4 17,2 Rehujakso 2, MJ NE/d Imisä 24,9 24,0 25,0 25,9 1,28 0,14 Leikko 27,6 29,2 26,7 26,7 Rehujakso 3, MJ NE/d Imisä 29,3 30,3 30,4 31,1 1,40 0,36 Leikko 35,0 36,9 35,0 33,8 Rehujakso 4, MJ NE/d Imisä 32,8 34,7 33,7 34,4 1,62 0,88 Leikko 38,7 40,4 38,8 38,1 Yhteensä, MJ NE/d Imisä 24,9 25,0 25,4 25,9 0,84 0,46 Leikko 27,5 28,6 27,6 27,6 22

23 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/ R1, imisät R1, leikot R2, imisät R2, leikot R3, imisät R3, leikot R4, imisät R4, leikot Kuvio 4. Imisien ja leikkojen keskimääräinen rehun syönnin kehitys (kg/sika/d) eri ruokintaryhmissä koeviikoilla 1 9. Taulukossa 19 on esitetty imisien ja leikkojen aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin päiväsaanti ja verrattu sitä Luken (2015) suositusten mukaan laskettuun saantiin. Rehuvaiheissa, joissa leikot pystyivät syömään imisiä enemmän, ne saivat myös enemmän sulavaa lysiiniä suositusasoon verrattuna. 23

24 Taulukko 19. Aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin saanti imisillä ja leikoilla, g/sika/d ja suhde nykyisiin lysiinin saantisuosituksiin, % ruokintasuosituksen ylärajasta. R 1 R 2 R 3 R 4 Stand. lys, g/sika/d % suos. 1 Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Rehujakso 1 Imisä 16, , , ,4 87 Leikko 16, , , ,5 86 Rehujakso 2 Imisä 21, , , ,3 99 Leikko 23, , , ,0 96 Rehujakso 3 Imisä 23, , , ,0 97 Leikko 28, , , ,7 99 Rehujakso 4 Imisä 24, , , ,5 92 Leikko 28, , , , % suosituksesta on laskettu vertaamalla kokeessa toteutunutta päivittäistä sulavan lysiinin saantia (taulukot 7 ja 14) Luken (2015) suositusten mukaiseen lysiinin saantiin (aminohapposuositukset ja energian saantisuositukset). Sikojen rehuhyötysuhde koko kokeessa oli keskimäärin 2,53 kg rehua/kasvukg (2,23 kg ka/kasvukg tai 24,0 MJ NE k /kasvukg). Vaihteluväli koko kokeen rehuhyötysuhteessa, kg rehua/kasvukg oli 2,18 2,86 (CV 5,65 %). Taulukossa 20 näkyvät sikojen rehuhyötysuhteet eri ruokintaryhmissä ja taulukossa 21 ovat alkukasvatuksessa saman lysiinitason rehuja saaneiden ryhmien tulokset yhdistettyinä. Rehuvaiheissa 1 jai 2 lysiinitason pienentäminen vaikutti rehuhyötysuhdetta huonontavasti (p<0,05, taulukko 21). Verrattaessa ryhmiä pareittain kontrolliin (R1), rehuvaiheessa 1 ryhmien 3 ja 4 sikojen rehuhyötysuhde oli huonompi, mutta myös ryhmän 2 rehuhyötysuhde oli lähes merkitsevästi huonompi (p=0,08). Vastaavasti rehuvaiheessa 2 vain ryhmän 4 rehuhyötysuhde oli huonompi kuin kontrolliryhmässä. Rehuvaiheessa 3 ryhmän 4 sikojen rehuhyötysuhde oli lähes merkitsevästi huonompi kuin kontrolliryhmässä (p=0,09). Rehuvaiheessa 4 ei ollut eroja rehuhyötysuhteessa ryhmien välillä. Koko kokeen aikana ryhmän 4 sikojen rehuhyötysuhde oli merkitsevästi huonompi kuin kontrolliryhmässä (p<0,001). Rehuvaiheissa 1 ja 4 havaittiin yhdysvaikutus ruokinnan ja sukupuolen välillä rehuhyötysuhteessa, mutta koko kokeen aikana ruokinnan vaikutus rehuhyötysuhteeseen oli samanlainen imisillä ja leikoilla (Taulukko 23). 24

25 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 20. Sikojen rehuhyötysuhteet eri ruokintaryhmissä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo sikoja, kpl, koko koe Rehuhyötysuhde, kg/kasvukg Rehuvaihe 1 1,91 a 2,01 a 2,03 b 2,02 b 0,07 0,03 Rehuvaihe 2 2,34 a 2,40 a 2,43 a 2,54 c 0,06 0,0004 Rehuvaihe 3 2,75 2,81 2,83 2,91 0,12 0,20 Rehuvaihe 4 3,30 3,27 3,04 3,25 0,13 0,17 Koko koe 2,48 a 2,53 a 2,55 a 2,63 c 0,04 0,001 Rehuhyötysuhde, kg ka/kasvukg Rehuvaihe 1 1,68 a 1,76 a 1,79 b 1,77 b 0,06 0,03 Rehuvaihe 2 2,05 a 2,10 a 2,13 a 2,23 c 0,05 0,0002 Rehuvaihe 3 2,41 2,47 2,49 2,56 0,10 0,21 Rehuvaihe 4 2,90 2,88 2,67 2,85 0,11 0,16 Koko koe 2,17 a 2,22 a 2,24 a 2,31 c 0,04 0,001 Rehuhyötysuhde, ME NE k /kasvukilo Rehuvaihe 1 18,1 a 19,0 a 19,2 b 19,1 b 0,62 0,03 Rehuvaihe 2 22,2 a 22,8 a 23,1 a 24,1 c 0,53 0,0004 Rehuvaihe 3 26,1 26,7 26,9 27,7 1,10 0,17 Rehuvaihe 4 31,3 31,1 28,9 30,9 1,21 0,17 Koko koe 23,5 a 24,0 a 24,2 a 25,0 c 0,39 0,001 a,b eri kirjaimilla merkityt keskiarvot eroavat kontrollikäsittelystä R 1 (p<0,05), Dunnettin testi a,c eri kirjaimilla merkityt keskiarvot eroavat kontrollikäsittelystä R 1 (p<0,001), Dunnettin testi Taulukko 21. Sikojen rehuhyötysuhteet ruokintavaiheissa 1 ja 2. Sulava lysiini g/mj NE Suositustaso Pienennetty taso Rehuvaihe 1 1,01 g/mj NE k 0,90 g/mj NE k Rehuvaihe 2 0,85 g/mj NE k 0,75 g/mj NE k R1 ja R2 R3 ja R SEM P-arvo sikoja, kpl Rehuhyötysuhde, kg/kasvukg Rehuvaihe 1 1,96 2,02 0,06 0,04 Rehuvaihe 2 2,37 2,48 0,05 0,001 Rehuhyötysuhde, kg ka/kasvukg Rehuvaihe 1 1,72 1,78 0,05 0,04 Rehuvaihe 2 2,08 2,18 0,04 0,004 Rehuhyötysuhde, ME NE/kasvukilo Rehuvaihe 1 18,5 19,2 0,58 0,04 Rehuvaihe 2 22,5 23,6 0,48 0,001 25

26 Imisien ja leikkojen rehuhyötysuhteet näkyvät taulukossa 22. Koko kokeen aikana imisen ja leikkojen rehuhyötysuhteessa ei ollut eroa. Taulukosta 23 näkyy, että ruokinnan vaikutus rehuhyötysuhteeseen vaihteli koeryhmittäin imisillä ja leikoilla reuvaiheissa 1 ja 4. Taulukko 22. Imisien ja leikkojen rehuhyötysuhteet. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, n Rehuhyötysuhde, kg/kasvukg Rehuvaihe 1 1,98 2,00 0,06 0,40 Rehuvaihe 2 2,45 2,40 0,05 0,16 Rehuvaihe 3 2,80 2,85 0,11 0,42 Rehuvaihe 4 3,13 3,30 0,10 0,08 yhteensä 2,54 2,55 0,04 0,87 Rehuhyötysuhde, kg ka/kasvukg Rehuvaihe 1 1,74 1,76 0,05 0,40 Rehuvaihe 2 2,15 2,11 0,04 0,16 Rehuvaihe 3 2,46 2,50 0,10 0,42 Rehuvaihe 4 2,75 2,90 0,09 0,08 yhteensä 2,23 2,24 0,03 0,88 Rehuhyötysuhde, ME NE/kasvukilo Rehuvaihe 1 18,7 19,0 0,58 0,40 Rehuvaihe 2 23,2 22,8 0,48 0,16 Rehuvaihe 3 26,6 27,1 1,05 0,42 Rehuvaihe 4 29,8 31,4 0,98 0,08 yhteensä 24,1 24,2 0,34 0,87 Taulukko 23. Imisien ja leikkojen rehuhyötysuhteet, kg/kasvu-kg koko kokeen aikana eri aminohappotasoilla. R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok.*sukup. Rehujakso 1 Imisä 1,90 2,05 1,94 2,02 0,07 0,03 Leikko 1,91 1,97 2,12 2,02 Rehujakso 2 Imisä 2,35 2,42 2,45 2,58 0,06 0,16 Leikko 2,34 2,38 2,41 2,49 Rehujakso 3 Imisä 2,74 2,71 2,86 2,91 0,13 0,36 Leikko 2,76 2,91 2,81 2,91 Rehujakso 4 Imisä 2,99 3,08 3,08 3,39 0,17 0,004 Leikko 3,61 3,47 3,01 3,10 Yhteensä Imisä 2,47 2,52 2,52 2,66 0,05 0,39 Leikko 2,49 2,54 2,58 2,59 26

27 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/ Sikojen teuraslaatu Yksilölliset teurastulokset saatiin kokeessa 94 sialta. Taulukossa 9 mainittujen kokeesta poistettujen sikojen lisäksi teurastuloksista jäi pois 2 sikaa koeryhmästä 2, 4 sikaa koeryhmästä 3 ja 3 sikaa koeryhmästä 4. Kyseisistä sioista ei saatu yksilöllisiä teurastietoja teurastamolta. Eri ruokintaryhmien sikojen teurastulokset näkyvät taulukossa 24. Teuraspainotavoite kokeessa oli 86 kg ja toteutunut teuraspaino 86,3 kg (vaihteluväli 74,0 95,5, CV 5,36 %). Eri ruokintaryhmien välillä ei ollut eroja teuraspainossa. Myös teurastappioprosentti oli samanlainen eri ryhmissä. Sikojen koko ruhon lihaprosentit olivat hyviä. Keskimääräinen ruhon lihaprosentti kokeessa oli 60,9 (vaihteluväli 54 65, CV 3,30 %). Ruhoista 21,3 %:lla lihaprosentti oli alle 59. Taulukossa 24 näkyvät teurastulokset ruokintaryhmittäin. Ryhmässä 4 ruhon lihaprosentti oli pienempi kontrolliryhmään verrattuna (p<0,05). Taulukossa 25 näkyvät imisien ja leikkojen teurastulokset. Leikoilla oli pienempi ruhon lihaprosentti kuin imisillä (p<0,001). Yhdysvaikutuksia ruokinnan ja sukupuolen välillä ei teurastuloksissa havaittu (taulukko 26). Taulukko 24. Sikojen teurastulokset eri ruokintaryhmillä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo sikoja, kpl Teuraspaino, kg 87,9 84,8 86,8 85,7 0,94 0,12 Liha-% 61,5 a 61,0 a 61,1 a 60,0 b 0,36 0,03 Teurastappio-% 27,7 28,1 28,4 28,0 0,35 0,54 a,b eri kirjaimilla merkityt keskiarvot eroavat kontrollikäsittelystä R 1 (p<0,01), Dunnettin testi Taulukko 25. Imisien ja leikkojen teurastulokset. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, kpl Teuraspaino, kg 85,4 87,2 0,66 0,07 Liha-% 61,8 60,0 0,25 0,0001 Teurastappio-% 27,8 28,2 0,25 0,19 Taulukko 26. Imisien ja leikkojen teurastulokset eri aminohappotasoilla, R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok,*sukup, Teuraspaino, kg Imisä 87,8 83,7 86,6 83,7 1,42 0,40 Leikko 88,0 86,0 86,9 87,8 Liha-% Imisä 62,2 62,5 62,1 60,5 0,54 0,28 Leikko 60,8 59,6 60,2 59,5 Teurastappio-% Imisä 27,3 28,1 28,1 27,7 0,53 0,84 Leikko 28,0 28,1 28,7 28,3 27

28 4.5. Sikatuotannon taloudellinen ylijäämä Eri ruokintavaihtoehtojen selvittämiseksi jokaiselle kasvatetulle sialle laadittiin katetuottolaskelmat. Taulukossa 27 on esitetty koesian kasvatuksen katetuotto A ja taloudellinen ylijäämä sukupuolittain ja aminohappotasoittain keskipainoiselle koesialle (86.3 kg teuraspaino) vakioituna. Taulukossa 28 tulokset on puolestaan esitetty lihasikapaikkaa ja vuotta kohti jatkuvassa kasvatuksessa olettaen viikon pesutauko kasvatuserien välissä. Imisillä suurimman taloudellisen ylijäämän sekä suurimman katetuoton A antaa kaikissa tapauksissa korkein aminohappotaso R1. Heikoin taloudellinen tulos puolestaan saavutetaan pienimmällä aminohapotasolla R4. Kahden keskimmäisen aminohappotason tuottojen järjestys kuitenkin vaihtelee. Myös leikoilla paras taloudellinen tulos saavutetaan suurimmalla aminohappolisäystasolla. Sen sijaan toiseksi paras taloudellinen tulos saavutetaan pienimmällä aminohappotasolla. Leikoilla aminohappotasojen R1 ja R4 välinen tuottoero on vain noin euro lihasikapaikkaa ja vuotta kohti. Tilastollisen analyysin perusteella teuraspaino ja porsaan paino vaikuttavat erittäin merkitsevästi katetuottoon. Teuraspainon vaikutus katetuottoon on suuruusluokkaa 3-4 /kg ruhopainoa. Sen sijan ruokintakäsittelyiden p-arvot ovat suuria. Imisillä aminohappotasojen R1 ja R4 välinen ero katetuotossa A on melkein merkitsevä (p=0.078), jos teuraspainoa ei oteta huomioon. Laskelmiin tehtiin myös herkkyysanalyysi käyttämällä 20 % korkeampaa lihan tai rehun hintatasoa, kuin peruslaskelmassa. Suurimman tuoton antava aminohappotaso säilyi samana, vaikka lihatili nousi 20 %. Siankasvatuksen taloudellinen ylijäämä kuitenkin nousi positiiviseksi. Imisillä suurimman tuoton antava aminohappotaso säilyi samana myös rehun hinnan noustessa 20 %. Sen sijaan leikoilla paras katetuotto saavutettiin tällöin tasolla R4. Tämäkin muutos koski vain lihasikapaikan vuotuisia tunnuslukuja. Samanlainen muutos havaittiin myös lihan hinnan laskiessa 20 %. Siten niukan aminohapporuokinnan kannattavuus paranee markkinasuhdanteen heikentyessä. Tulokset viittaavatkin siihen, että imisillä kannattaisi pyrkiä runsaaseen valkuaisruokintaan ja leikoilla joko runsaaseen tai niukkaan valkuaisruokintaan. Lisäksi tulos viittaa siihen, että taloudellisesti optimaalinen aminohappotaso saattaisi olla jopa tasoa R1 korkeampi, sillä katetuotto nousee suurempaan aminohappotasoon siirryttäessä. Koeaineiston perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, olisiko tasoa R1 suurempi aminohappomäärä enää taloudellisesti optimaalinen. Taulukko 27. Kokeessa kasvatettujen imisien ja leikkojen taloudellinen ylijäämä (tuotot-kustannukset) sekä katetuotto A (tuotot-muuttuvat kustannukset) eri aminohappotasoilla ja keskipainoiselle sialle (86,3 kg teuraspaino) vakioituna. Ryhmä Taloudellinen ylijäämä Katetuotto A Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Sukupuoli Imisä leikko Imisä leikko R1-11,26 7,62-10,91 5,41 9,60 6,11 8,46 3,74 R2-14,54 11,36-11,97 6,29 6,95 8,06 6,99 5,30 R3-13,18 10,33-14,13 6,43 8,49 7,77 6,57 4,67 R4-17,57 7,37-12,15 7,98 4,91 5,46 8,36 5,66 28

29 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 28. Kokeessa kasvatettujen imisien ja leikkojen taloudellinen ylijäämä (tuotot-kustannukset) vuotta kohti sekä katetuotto A (tuotot-muuttuvat kustannukset) eri aminohappotasoilla. Ryhmä Taloudellinen ylijäämä Katetuotto A Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Imisä leikko Imisä leikko R1-43,56 27,80-45,96 18,46 40,52 27,80 38,10 18,46 R2-51,86 34,59-51,89 24,70 32,22 34,59 32,18 24,70 R3-47,60 33,72-55,61 23,06 36,48 33,71 28,46 23,06 R4-63,91 23,51-46,97 27,05 20,16 23,50 37,09 27,05 5. Johtopäätökset Tuotantotulosten perusteella kokeessa käytettyjen kolmiroturisteytyssikojen tuotantopotentiaali oli hyvin korkea. Kokeen tekninen toteutus Figen Oy:n testiasemalla sujui hyvin, mutta 8 % sioista poistui kokeesta ennen sen päättymistä. Siat sopeutuivat hyvin automaattiruokintaan. Myös teurastiedot jäivät puuttumaan muutamalta sialta. Rehun sulavan lysiinin vähentäminen ei vaikuttanut sikojen kasvutuloksiin koko koejaksolla. Sen sijaan rehuhyötysuhteeseen aminohappojen määrän vähentäminen vaikutti negatiivisesti lähes kaikilla koejaksoilla. Koko kokeen tuloksissa kuitenkin vain pienimmän aminohappotason (R4) sikojen rehuhyötysuhde oli huonompi kuin kontrolliryhmän sikojen. Leikkosiat pystyivät kokeen lopussa kompensoimaan suuremman syönnin kautta aminohappojen saantia alemman lysiinin ryhmissä paremmin kuin imisät. Sikojen punaisen lihan tuottokyky oli korkea. Rehun lysiinipitoisuuden pienentäminen pienensi kuitenkin alimmalla lysiinin annostelulla (R4) ruhon lihaprosenttia kontrolliryhmään verrattuna. Tuotantotulosten perusteella koko kasvatuskauden jatkunut niukahko aminohappojen annostelu suosituksiin verrattuna jäi kontrolliryhmää huonommaksi, mutta kaksi lievästi pienennettyä aminohappotasoa olivat verrattavissa suositusten mukaiseen tulokseen. Kokeessa käytettiin tasalaatuisia vilja-soijaseoksia, mutta tiloilla viljan ja muiden rehujen koostumuksen vaihdellessa voisi olla turvallista pyrkiä lähelle suositusten mukaista ruokintaa. Tuloksista ei selviä, kuinka paljon siat olisivat hyötyneet suosituksia suuremmasta aminohappojen annostelusta. Taloudellisen arvioinnin tulokset viittaavat siihen, että imisillä kannattaisi pyrkiä runsaaseen valkuaisruokintaan ja leikoilla joko runsaaseen tai niukkaan valkuaisruokintaan. Lisäksi tulos viittaa siihen, että taloudellisesti optimaalinen aminohappotaso saattaisi olla jopa tasoa R4 korkeampi, sillä katetuotto nousee suurempaan aminohappotasoon siirryttäessä. Koeaineiston perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, olisiko tasoa R1 suurempi aminohappomäärä enää taloudellisesti optimaalinen. Niukan aminohapporuokinnan kannattavuus paranee markkinasuhdanteen heikentyessä. 29

30 30

31 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Viitteet AOAC Official Methods of Analysis. Association of Official Analytical Chemists. Inc. Arlington. VA p. ISBN British Society of Animal Science Nutrient requirement standards for pigs. (Authors: Whittemore. C.T. Hazzledine. M.J. and Close. W.H.). BSAS. Penicuik. European Commission Commission Directive 98/64/EC. Community Methods of Analysis for the determination of amino acids. crude oils and fats. and olaquindox in feeding stuffs and amending Directive 71/393/EEC. Official Journal L /09/1998 p EvaPig INRA-AFZ -rehuarvojärjestelmään liittyvät julkaisut ovat nähtävissä Internetissä osoitteessa Göransson. L. and Lindberg. J.E Näringsrekommendationer. Energie. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 5 p. Available in internet at: ner/naringsrekommendation_energi_2011_1.pdf Göransson. L. and Lindberg. J.E Näringsrekommendationer. Vitaminer. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 2 p. Available in internet at: ner/naringsrekommendation_vitaminer.pdf Göransson. L.. Lindberg. J.E. and Borkling. J Näringsrekommendationer. Aminosyrer. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 5 p. Available in internet at: ner/naringsrekommendation_aminosyror_2010_2.pdf Göransson. L.. Lindberg. J.E. and Lyberg. K Näringsrekommendationer. Mineralämnen. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 2 p. Available in internet at: ner/naringsrekommendation_mineraler_2013_1.pdf LeSage. J.P Econometrics Toolbox. Downloaded March Luh Huang. C.-Y. and E.E. Schulte Digestion of plant tissue for analysis by ICP emission spectrometry. Communications in soil science and plant analysis 16: NRC Nutrient requirements of swine. Eleventh Revised edition. National Research Council (US). Committee of Nutrient Requirements of Swine. Washington. 400 p. Tybirk. P. Sloth. N.M. and Jorgensen. L Nutrient Requirement Standards. Videcenter for Svineproduction. 11 p. Available in Internet at: 31

32 32

33 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Liitteet Liite 1, Porsaiden jakautuminen koeryhmiin pahnueittain ja sukupuolittain, Pahnue Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä 4 nro imisä leikko imisä leikko imisä leikko imisä leikko yht yht

Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla

Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla Soile Kyntäjä 1), Hilkka Siljander-Rasi 1), Jarkko Niemi 2) 1) Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia, Sika- ja siipikarjaelinkeinot, 01300 Vantaa

Lisätiedot

Sikojen Ruokintasuositukset 2014

Sikojen Ruokintasuositukset 2014 Sikojen Ruokintasuositukset 2014 Hilkka Siljander-Rasi Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Rehuarvoseminaari Helsinki 15.5.2014 20.5.2014 Sikojen ruokintasuositusten päivittäminen Vertailu uusimpiin

Lisätiedot

OMAVARA hankkeen loppuseminaari 19.3.2013 Kotimaiset valkuaislähteet sikojen ruokinnassa. Liisa Voutila, MTT Kotieläintuotannon tutkimus

OMAVARA hankkeen loppuseminaari 19.3.2013 Kotimaiset valkuaislähteet sikojen ruokinnassa. Liisa Voutila, MTT Kotieläintuotannon tutkimus OMAVARA hankkeen loppuseminaari 19.3.2013 Kotimaiset valkuaislähteet sikojen ruokinnassa Liisa Voutila, MTT Kotieläintuotannon tutkimus Tavoite: ihannevalkuainen Rehun valkuaisen koostumus mahdollisimman

Lisätiedot

Immunokastraatio ja sikojen käyttäytyminen

Immunokastraatio ja sikojen käyttäytyminen Immunokastraatio ja sikojen käyttäytyminen Liisa Voutila, Katri Virtanen, Jarkko Niemi, Anna Ollila, Claudio Oliviero, Anna Valros, Mari Heinonen, Olli Peltoniemi Tausta Normaaliteuraspainoisen kastroimattoman

Lisätiedot

Hyötyykö lihasika säilörehusta?

Hyötyykö lihasika säilörehusta? 05.11.2014 Hyötyykö lihasika säilörehusta? Hilkka Siljander-Rasi, Erja Koivunen Kirsi Partanen MTT Kotieläintuotannon tutkimus Paul Bikker Wageningen University Research, NL ICOPP Improved contribution

Lisätiedot

Sikojen Rehutaulukko 2014. Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viikki 15.5.2014

Sikojen Rehutaulukko 2014. Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viikki 15.5.2014 Sikojen Rehutaulukko 2014 Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viikki 15.5.2014 20.5.2014 Uusi sikojen rehutaulukko netissä 15.5.2014 Käyttöperiaatteet netissä samanlaiset kuin aikaisemmin Voit

Lisätiedot

Kolmirotulihasioille uudet ruokintasuositukset

Kolmirotulihasioille uudet ruokintasuositukset Kolmirotulihasioille uudet ruokintasuositukset Tutkija Mikko Tuori, MTT/sikatutkimus Karjujen kasvunopeus kantakokeissa vv. 1995-2005 Kasvunopeus, g/pf 1125 1050 975 900 825 750 675 600 1995 1996 1997

Lisätiedot

Rehujen koostumustietojen ja ruokintasuositusten päivitystarpeet. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Rehujen koostumustietojen ja ruokintasuositusten päivitystarpeet. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus Rehujen koostumustietojen ja ruokintasuositusten päivitystarpeet Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus 4.4.2013 Sikojen rehutaulukoiden ja ruokintasuositusten päivitys ja uudistaminen Tavoitteet

Lisätiedot

ICOPP hanke Uusien luomuvalkuaisrehujen sulavuus sioilla: Sinisimpukkajauho Mustasotilaskärpäsen toukkajauho

ICOPP hanke Uusien luomuvalkuaisrehujen sulavuus sioilla: Sinisimpukkajauho Mustasotilaskärpäsen toukkajauho ICOPP hanke Uusien luomuvalkuaisrehujen sulavuus sioilla: Sinisimpukkajauho Mustasotilaskärpäsen toukkajauho Tiina Kortelainen, Mikko Tuori, Hilkka Siljander-Rasi, Kirsi Partanen, MTT Kotieläintuotannon

Lisätiedot

Sikojen ruokintasuositukset 2014

Sikojen ruokintasuositukset 2014 MTT Kotieläintuotannon tutkimus 10.6.2015 Sikojen ruokintasuositukset 2014 Sikojen energiaruokintasuositukset on annettu megajouleina (MJ) nettoenergiaa (NE) päivässä, MJ NE/d. NE-arvo on laskettu EvaPig

Lisätiedot

Palkokasvit sikojen ruokinnassa

Palkokasvit sikojen ruokinnassa Palkokasvit sikojen ruokinnassa Hilkka Siljander-Rasi Palkokasveista on moneksi -työpaja Hämeenlinna 12.12.2016 Vilja: puolet sikojen valkuaistarpeesta Täydennys: soija, palkokasvit, rypsi, puhtaat aminohapot

Lisätiedot

Lihasikojen todellinen kasvupotentiaali ja uusimmat kasvatuskokeet

Lihasikojen todellinen kasvupotentiaali ja uusimmat kasvatuskokeet Lihasikojen todellinen kasvupotentiaali ja uusimmat kasvatuskokeet Hilkka Siljander-Rasi, Luonnonvarakeskus Käytännönläheinen tutkimus sikatilalla -hanke Lihasikojen kasvatus- ja ruokintateemapäivä Lihasikojen

Lisätiedot

Sikojen uusi energia- ja valkuaisarvojärjestelmä

Sikojen uusi energia- ja valkuaisarvojärjestelmä Sikojen uusi energia- ja valkuaisarvojärjestelmä Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus Rehuarvoseminaari Helsinki 15.5.2014 20.5.2014 Nykyisessä sikojen energia-arvojärjestelmässä puutteita

Lisätiedot

Sinisimpukkajauhon (Mytilus edulis) aminohappojen sulavuus porsailla

Sinisimpukkajauhon (Mytilus edulis) aminohappojen sulavuus porsailla Sinisimpukkajauhon (Mytilus edulis) aminohappojen sulavuus porsailla Kirjoittajat: Tiina Kortelainen 1), Hilkka Siljander-Rasi 2), Mikko Tuori 3), Kirsi Partanen 4) 1) Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia,

Lisätiedot

Sikojen ruokintasuositukset ja fytaasin vaikutus fosforin sulavuuteen

Sikojen ruokintasuositukset ja fytaasin vaikutus fosforin sulavuuteen Sikojen ruokintasuositukset ja fytaasin vaikutus fosforin sulavuuteen Kirsi Partanen, Maija Karhapää, Susanna Särkijärvi, Samu Palander, Mikko Tuori ja Liisa Voutila Sikojen ruokintasuositusten päivittäminen

Lisätiedot

Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla

Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla Kirjoittajat: Tiina Kortelainen 1), Hilkka Siljander-Rasi 2), Mikko Tuori 3), Kirsi Partanen 4) 1) Luonnonvarakeskus,

Lisätiedot

LAITOS RAPORTTI. Kaasutiiviisti varastoidun viljan ravinnearvot verrattuna kuivatun viljan ravinnearvoihin.

LAITOS RAPORTTI. Kaasutiiviisti varastoidun viljan ravinnearvot verrattuna kuivatun viljan ravinnearvoihin. RAPORTTI Kaasutiiviisti varastoidun viljan ravinnearvot verrattuna kuivatun viljan ravinnearvoihin. H an n e D a m gaa r d P ou l s en Tutkimusinstituutin johtaja Pvm : 24. syyskuuta 201 0 Sivu 1 / 5 Taustaa:

Lisätiedot

Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus 12.11.2013 Sika on laarista kotoisin Sika saa viljasta tavanomaisilla ruokinnoilla Noin 80 %

Lisätiedot

Maatalouden Tutkimuskeskus. Sikatalouskoeaseman tiedote N:o 2. Timo Alaviuhkola. Herne ja härkäpapu lihasikojen rehuna.

Maatalouden Tutkimuskeskus. Sikatalouskoeaseman tiedote N:o 2. Timo Alaviuhkola. Herne ja härkäpapu lihasikojen rehuna. Maatalouden Tutkimuskeskus Sikatalouskoeaseman tiedote N:o 2 Timo Alaviuhkola Herne ja härkäpapu lihasikojen rehuna Hyvinkää 1979 HERNE JA HÄRKÄPLPU ILIEASIKO-JW-REHUNA Palkakaavien-viljely on 1970-luvulla

Lisätiedot

Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan

Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan Petra Tuunainen 1), Erja Koivunen 1), Jarmo Valaja 2), Essi Tuomola 3) 1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Animale, 31600 Jokioinen,

Lisätiedot

Ensikoiden ruokinta. Kansainvälisesti kilpailukykyinen sianlihantuotantoketju -hanke. Kimmo Kytölä Soile Kyntäjä

Ensikoiden ruokinta. Kansainvälisesti kilpailukykyinen sianlihantuotantoketju -hanke. Kimmo Kytölä Soile Kyntäjä Ensikoiden ruokinta Kimmo Kytölä Soile Kyntäjä Kansainvälisesti kilpailukykyinen sianlihantuotantoketju -hanke Emakoiden uudistaminen ja ensikoiden kasvatus teemapäivä Ensikoiden ruokinta Ensikon kasvatuksen

Lisätiedot

Härkäpapu siipikarjan rehuna

Härkäpapu siipikarjan rehuna Härkäpapu siipikarjan rehuna OMAVARA-hankkeen loppuseminaari 19.3.2013, Raisio Erja Koivunen 1 Kotimaiset rehuvalkuaiskasvit siipikarjan ruokinnassa Aikaisemmissa hankkeissa tutkittua MTT:llä on aikaisemmissa

Lisätiedot

Ratkaisuja lihasikojen kasvatuksen tehostamiseen

Ratkaisuja lihasikojen kasvatuksen tehostamiseen Ratkaisuja lihasikojen kasvatuksen tehostamiseen Jarkko Niemi, Kirsi Partanen, Liisa Pesonen ja Jarmo Valaja Sikatalouden tulosseminaari 2.6.2010 Lihaketju-hanke, työpaketti 4: Työkaluja sianlihaketjun

Lisätiedot

Maissin soveltuvuus rehukasviksi Keski-Suomessa

Maissin soveltuvuus rehukasviksi Keski-Suomessa Maissin soveltuvuus rehukasviksi Keski-Suomessa Arto Huuskonen 1), Essi Saarinen 1), Perttu Virkajärvi 2), Maarit Hyrkäs 2), Markku Niskanen 3) ja Raija Suomela 1) 1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus,

Lisätiedot

Vesiruton käyttö rehuksi Hilkka Siljander-Rasi ja Anna-Liisa Välimaa

Vesiruton käyttö rehuksi Hilkka Siljander-Rasi ja Anna-Liisa Välimaa Elodea-hanke Vesiruton käyttö rehuksi Hilkka Siljander-Rasi ja Anna-Liisa Välimaa Luonnonvarakeskus Vesirutto rehuna Kenttä- ja laboratorioanalyysien tulokset Kuusamojärvi, Toranki ja Yli-Kitka Valuman

Lisätiedot

PORSAAT, EMAKOT, LIHASIAT SIANREHUJEN TUOTELUETTELO

PORSAAT, EMAKOT, LIHASIAT SIANREHUJEN TUOTELUETTELO 1/2012 PORSAAT, EMAKOT, LIHASIAT SIANREHUJEN TUOTELUETTELO UUDEN SUKUPOLVEN MAATALOUS- KAUPPA Potra-ruokintaohjelman tavoitteena on: parempi päiväkasvu ja rehuhyötysuhde porsaiden painohajonnan kaventuminen

Lisätiedot

Hintariskien hallinta sika- ja siipikarjatuotannossa. Jarkko Niemi, Sami Myyrä ja Katriina Heinola, MTT taloustutkimus

Hintariskien hallinta sika- ja siipikarjatuotannossa. Jarkko Niemi, Sami Myyrä ja Katriina Heinola, MTT taloustutkimus Hintariskien hallinta sika- ja siipikarjatuotannossa Jarkko Niemi, Sami Myyrä ja Katriina Heinola, MTT taloustutkimus Johdanto Sika- ja siipikarjatalouteen yritysten taloudelliset tulokset vaihtelevat

Lisätiedot

Sikojen ruokinnan vaikutus lannan ravinnesisältöön. Maija Karhapää

Sikojen ruokinnan vaikutus lannan ravinnesisältöön. Maija Karhapää Sikojen ruokinnan vaikutus lannan ravinnesisältöön Maija Karhapää Sikojen optimoitu valkuaisruokinta Lihasika tarvitsee valkuaista/aminohappoja elintoimintojen ylläpitoon ja kasvuun Aminohappojen tulee

Lisätiedot

Luomuruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan

Luomuruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan ruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan Kehityspäällikkö Eija Valkonen Hankkija Oy Rehuliiketoiminta rehujen valmistuksen yleiset tuotantosäännöt 1. Luonnonmukaisten rehujen valmistus on pidettävä ajallisesti

Lisätiedot

Härkäpapu ja sinilupiini lypsylehmien valkuaisrehuina

Härkäpapu ja sinilupiini lypsylehmien valkuaisrehuina Härkäpapu ja sinilupiini lypsylehmien valkuaisrehuina Raisio Oyj:n Tutkimussäätiön TUTKIJAKOULUN SATOA SEMINAARI 21.4.2015 Tohtorikoulutettava Laura Puhakka www.helsinki.fi/yliopisto 29.4.2015 1 Tässä

Lisätiedot

Kauran käyttö kotieläinten ruokinnassa

Kauran käyttö kotieläinten ruokinnassa Kauran käyttö kotieläinten ruokinnassa FI 2013 Kaura Kauran viljelyllä ja rehukäytöllä on pitkät perinteet Suomessa. Yli neljäsosa Suomessa tuotetusta viljasta on a. Puhdas maaperä ja viileä ilmasto soveltuvat

Lisätiedot

MTT Kotieläintuotannon tutkimus

MTT Kotieläintuotannon tutkimus MTT Kotieläintuotannon tutkimus 15.5.2014 Sikojen rehuarvojen laskentaperusteet 1. Energia-arvo Sikojen rehujen energia-arvo perustuu nettoenergiaan (NE) ja ilmoitetaan megajouleina kilogrammassa kuiva-ainetta

Lisätiedot

Lihasian yksi- ja kolmivaiheruokinnan vaikutus kannattavuuteen ja tuotannollisiin parametreihin

Lihasian yksi- ja kolmivaiheruokinnan vaikutus kannattavuuteen ja tuotannollisiin parametreihin Ida Nygård Lihasian yksi- ja kolmivaiheruokinnan vaikutus kannattavuuteen ja tuotannollisiin parametreihin Opinnäytetyö Syksy 2017 SeAMK Ruoka Agrologi (AMK) 1 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön

Lisätiedot

Broilerivehnän viljelypäivä 2.2.2012 Essi Tuomola

Broilerivehnän viljelypäivä 2.2.2012 Essi Tuomola Hankeaika 10.10.2007-31.12.2012 Yhteistyössä: Siipikarjan tuottajat Broilerivehnän viljelypäivä 2.2.2012 Essi Tuomola Broilerin rehustuksen koostumus Valkuaisaineet Aminohapot Vehnän rehuarvo broilerille

Lisätiedot

TUTKIMUSTULOKSIA FINOLA-SIEMENHAMPUN (FIN-314) VILJELYKOKEESTA MTT:N POHJOIS-SAVON TUTKIMUSASEMALLA

TUTKIMUSTULOKSIA FINOLA-SIEMENHAMPUN (FIN-314) VILJELYKOKEESTA MTT:N POHJOIS-SAVON TUTKIMUSASEMALLA TUTKIMUSTULOKSIA FINOLA-SIEMENHAMPUN (FIN-314) VILJELYKOKEESTA MTT:N POHJOIS-SAVON TUTKIMUSASEMALLA 3.6.2002 MTT, POHJOIS-SAVON TUTKIMUSASEMA KIRSI JÄRVENRANTA & PERTTU VIRKAJÄRVI TAUSTA Maa- ja elintarviketalouden

Lisätiedot

Kannattava ruokintaratkaisu mittatilaustyönä. Suomen Rehun räätälöitävät Pekoni-kasvatustäysrehut

Kannattava ruokintaratkaisu mittatilaustyönä. Suomen Rehun räätälöitävät Pekoni-kasvatustäysrehut Kannattava ruokintaratkaisu mittatilaustyönä Suomen Rehun räätälöitävät Pekoni-kasvatustäysrehut Räätälöidyllä ruokinnalla tehokasta ja taloudellista kasvua Sikojen ruokinnassa on tärkeää varmistaa optimaalinen

Lisätiedot

Rehuanalyysien tulokset. Petra Tuunainen, MTT Kotieläintuotannon tutkimus 10.6.2014. Johdanto

Rehuanalyysien tulokset. Petra Tuunainen, MTT Kotieläintuotannon tutkimus 10.6.2014. Johdanto Rehuanalyysien tulokset Petra Tuunainen, MTT Kotieläintuotannon tutkimus 10.6.2014 Johdanto Luomua lisää- luomutilojen neuvonnan kehittäminen (LUTUNE)- hankkeessa kerättiin kolmelta lypsykarjatilalta rehunäytteitä

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2014. 141/2014 Maa- ja metsätalousministeriön asetus

Julkaistu Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2014. 141/2014 Maa- ja metsätalousministeriön asetus SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2014 141/2014 Maa- ja metsätalousministeriön asetus äidinmaidonkorvikkeesta ja vieroitusvalmisteesta annetun kauppa- ja teollisuusministeriön

Lisätiedot

Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa

Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Siipikarjan terveys päivät Ikaalisten kylpylä 22.3.2012 Erja Koivunen 1 Soijarouheelle vaihtoehtoisia valkuaisen lähteitä siipikarjan ruokinnassa Rypsirouhe

Lisätiedot

LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS

LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS V a s i k a s t a p i h v i k s i LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS TEHOKKAAT REHUT, TERVEET ELÄIMET. Rehuraisio Tehokas ruokinta parantaa kannattavuutta Tehokas ruokinta lyhentää lihanaudan kasvatusaikaa ja eläimet

Lisätiedot

Mikrolevät lypsylehmien valkuaisrehuna

Mikrolevät lypsylehmien valkuaisrehuna Mikrolevät lypsylehmien valkuaisrehuna Tohtorikoulutettava ProAgria Maitovalmennus 4.9.2015 Scandic Park Helsinki 1 Puhetta mikrolevistä Mitä ne ovat? Miksi mikrolevistä pitäisi olla kiinnostunut? Tutkiiko

Lisätiedot

Tuottajan tietopankki. Koulutuspäivät broilerinkasvattajille 30.11.2012

Tuottajan tietopankki. Koulutuspäivät broilerinkasvattajille 30.11.2012 Tuottajan tietopankki Koulutuspäivät broilerinkasvattajille 30.11.2012 Tuottajan tietopankki Tuotantodataa: Olosuhdetiedot Tuotantotiedot Teurastulokset Taloudelliset tunnusluvut Huomiot HH 11/12 2 Tuottajan

Lisätiedot

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu seosrehun raaka-aineena - lisää kuiva-aineen syöntiä yli 2 kg verrattuna yksinomaan nurmirehua karkearehuna käytettäessä - palkokasvit

Lisätiedot

Ruokintakoe 2012-2013

Ruokintakoe 2012-2013 Ruokintakoe 2012-2013 Maiju Pesonen, Johanna Jahkola Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten kehittäminen -hanke Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä...

Lisätiedot

Sikojen uudet ruokintasuositukset

Sikojen uudet ruokintasuositukset Sikojen uudet ruokintasuositukset Hilkka Siljander-Rasi, Kirsi Partanen, Maija Karhapää ja Sini Perttilä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Mari Heinonen ja Olli Peltoniemi Helsingin yliopisto

Lisätiedot

Immunologinen kastraatio vaikutukset tuotantotuloksiin

Immunologinen kastraatio vaikutukset tuotantotuloksiin Immunologinen kastraatio vaikutukset tuotantotuloksiin Liisa Voutila MTT Kotieläintuotannon tutkimus HY ELTDK Sikakurssi 1.3.2013 Karjun immunologinen kastraatio Sisältö: Karjujen kastroinnin syyt Karjujen

Lisätiedot

Rotukarjahankkeen ruokintakoe. Loppuseminaari Loimaa 16.8.2013 Maiju Pesonen

Rotukarjahankkeen ruokintakoe. Loppuseminaari Loimaa 16.8.2013 Maiju Pesonen Rotukarjahankkeen ruokintakoe Loppuseminaari Loimaa 16.8.2013 Maiju Pesonen Esityksen sisältö Ruokintakoe Ø Tausta ja miksi Ø Materiaalit Ø Menetelmät Ø Tuloksia Ø Mahdollisuuksia ja päätelmiä Kuva: Johanna

Lisätiedot

Sikatalous Ontariossa: Nykykäytännöt ja tulevaisuus

Sikatalous Ontariossa: Nykykäytännöt ja tulevaisuus Sikatalous Ontariossa: Nykykäytännöt ja tulevaisuus Kathy Zurbrigg Veterinary Science and Policy Unit Ontario Ministry of Agriculture, Food and Rural Affairs (OMAFRA) CANADA Missä on Ontario? Mistä kanadalaiset

Lisätiedot

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 JOHANNA MEHTÄLÄ 2014 TARKKAILUN PERUSTA Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalaston elohopeapitoisuuksien tarkkailu perustuu

Lisätiedot

Märehtijä. Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä 29.3.2012. Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus.

Märehtijä. Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä 29.3.2012. Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus. Märehtijä Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus Pötsin ph Ruokinta Väkevyys Arja Korhonen Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä Tutkimus tehty MTT Maaningan tutkimuskoeasemalla

Lisätiedot

Lihatilan tuotantoratkaisut ja riskien hallinta

Lihatilan tuotantoratkaisut ja riskien hallinta Lihatilan tuotantoratkaisut ja riskien hallinta Jarkko Niemi MTT taloustutkimus Asiana pihvi-seminaari 11.10.2012 Tampere Esityksen sisältö Tilatason taloustutkimuksia MTT:ssä Esimerkkinä tuloksia sikahankkeista

Lisätiedot

Ajankohtaisia asioita

Ajankohtaisia asioita Ajankohtaisia asioita -Tuloksia -Rehuarvojärjestelmän muutos -Kansall. Laatujärjestelmä, Suvali -Rehukirjanpito, Tilaneuvonta Riitta Pietilä ProAgria Länsi-Suomi ProAgrian sikatalouden tulosseminaarissa

Lisätiedot

Tuloksia liharoturisteytyksien loppukasvatuskokeista. Emolehmätilojen koulutuspäivä Ylivieska Kuopio

Tuloksia liharoturisteytyksien loppukasvatuskokeista. Emolehmätilojen koulutuspäivä Ylivieska Kuopio Tuloksia liharoturisteytyksien loppukasvatuskokeista Emolehmätilojen koulutuspäivä Ylivieska 25.11.2011 Kuopio 15.12.2011 Maiju Pesonen Otsikon alla Mitä tutkittiin ja miten? Kasvatuskokeen 1 tulokset:

Lisätiedot

APERUOKINTA LOPPUKASVATUKSESSA

APERUOKINTA LOPPUKASVATUKSESSA APERUOKINTA LOPPUKASVATUKSESSA Kannonkoski 23.2.2011 Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta -koulutushanke Arto Huuskonen MTT / Kotieläintuotannon tutkimus SISÄLTÖ Ruokintasuositukset uudistuivat mikä muuttuu

Lisätiedot

KOMISSION DIREKTIIVI 96/8/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 1996, laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergiaisista elintarvikkeista

KOMISSION DIREKTIIVI 96/8/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 1996, laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergiaisista elintarvikkeista N:o L 55/22 \ FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 6. 3. 96 KOMISSION DIREKTIIVI 96/8/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 1996, laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergiaisista elintarvikkeista (ETA:n kannalta

Lisätiedot

KarjaKompassi vie tutkimustiedon tiloille Opettajien startti

KarjaKompassi vie tutkimustiedon tiloille Opettajien startti KarjaKompassi vie tutkimustiedon tiloille Opettajien startti Marketta Rinne ym. 30.3.2011 Mitä uutta ruokinnansuunnitteluun? Biologiset ilmiöt aiempaa paremmin hallinnassa Maitotuotos ei ole etukäteen

Lisätiedot

Kotimaisen valkuaisen taloudellisuus sikojen ruokinnassa. Jarkko Niemi MTT taloustutkimus

Kotimaisen valkuaisen taloudellisuus sikojen ruokinnassa. Jarkko Niemi MTT taloustutkimus Kotimaisen valkuaisen taloudellisuus sikojen ruokinnassa Jarkko Niemi MTT taloustutkimus OMAVARA-hankkeen loppuseminaari, Raisio 19.3.2013 Valkuaisrehumarkkinat Kotimaisen valkuaisen rehukäyttö ja sen

Lisätiedot

Maittavan lihaisat. Jahti&Vahti -koiranruoat

Maittavan lihaisat. Jahti&Vahti -koiranruoat Maittavan lihaisat Jahti&Vahti -koiranruoat Täysravinto paljon liikkuville koirille 32% Premium-luokan ruokaa koirallesi Suositut, nyt koostumukseltaan entistäkin lihaisemmat, Jahti&Vahti -koiranruoat

Lisätiedot

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa Mikko J. Korhonen Potentiaalisimmat valkuaiskasvit? Puna-apila Sinimailanen Rypsi Härkäpapu Herne Seoskasvustot Puituna tai säilörehuna Nurmi vs. apilasäilörehu

Lisätiedot

Vasikoiden väkirehuruokinta

Vasikoiden väkirehuruokinta Vasikoiden väkirehuruokinta Arto Huuskonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Ruukki Kestävä karjatalous -hanke. Loppuseminaari 16.12.2014. Hotelli IsoValkeinen, Kuopio. 12.12.2014 Tässä esityksessä Kesto-hankkeen

Lisätiedot

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI?

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI? HERNEKÖ SUOMEN MAISSI? HERNE LYPSYLEHMIEN RUOKINNASSA Tohtorikoulutettava Laura Puhakka Pro Agria Maitovalmennus 4.9.2014 TÄSSÄ ESITYKSESSÄ HERNE REHUKASVINA KUIVATTU HERNEEN SIEMEN HERNE KOKOVILJASÄILÖREHUNA

Lisätiedot

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS Nro 63/02

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS Nro 63/02 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS Nro 63/02 Pvm Dnro 29.11.2002 1355/00/2002 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 5.12.2002 alkaen Valtuussäännökset Rehulaki (396/1998) 26 Vastaavat EY-säännökset Euroopan

Lisätiedot

Lihasian ruokinnan teemapäivä

Lihasian ruokinnan teemapäivä Lihasian ruokinnan teemapäivä Seinäjoki 13.10.2016 Pasi Pohjois-Koivisto AtriaSika Lihasikalan parhaat käytännöt Lihasikaruokinnan kivijalka Rehuraaka-aineiden analysointi Rehun varastointi varastosiilojen

Lisätiedot

Minna Tanner, ProAgria Kainuu

Minna Tanner, ProAgria Kainuu Rehuyksiköstä Megajouleen Minna Tanner, ProAgria Kainuu Rehuarvojen päivitykset 1.9.2010 Megajoule (MJ) korvasi rehuyksikön (Ry) rehuenergian yksikkönä (märehtijöillä ja hevosilla) Lypsylehmien energian

Lisätiedot

Rehuako vesirutosta?

Rehuako vesirutosta? Rehuako vesirutosta? Vesiruton hyötykäyttö Seminaari Kauttua Hilkka Siljander-Rasi Luonnonvarakeskus Vesikasvit rehuna Käytetty täydentämässä rehuvalikoimaa, kun karjan rehujen viljely ollut vähäistä tai

Lisätiedot

Kasvavien nautojen valkuaisruokinta on iäisyyskysymys. Halola-seminaari 13.5.2015 Arto Huuskonen

Kasvavien nautojen valkuaisruokinta on iäisyyskysymys. Halola-seminaari 13.5.2015 Arto Huuskonen Kasvavien nautojen valkuaisruokinta on iäisyyskysymys Halola-seminaari 13.5.2015 Arto Huuskonen 1 13.5.2015 Esityksen sisältö Kokeita ja koettelemuksia 15 vuoden ajalta Lyhyt katsaus naudan valkuaisen

Lisätiedot

Suomen Rehun tiivisteohjelmat lihasioille ja emakoille. Optimoinnilla tarkkuutta ruokintaan ympäristöä ajatellen

Suomen Rehun tiivisteohjelmat lihasioille ja emakoille. Optimoinnilla tarkkuutta ruokintaan ympäristöä ajatellen Suomen Rehun tiivisteohjelmat lihasioille ja emakoille Optimoinnilla tarkkuutta ruokintaan ympäristöä ajatellen Oikea tiivistevalinta tuottaa ympäristöä säästäen Sikojen vilja-tiivisteruokinnassa on tärkeää

Lisätiedot

Laatuvilja rehuksi. Kimmo Kytölä #Kaura8000. Knowledge grows

Laatuvilja rehuksi. Kimmo Kytölä #Kaura8000. Knowledge grows Laatuvilja rehuksi Kimmo Kytölä 25.1.2017 #Kaura8000 Knowledge grows A-Rehu Oy Seinäjoki Koskenkorva Varkaus Mynämäki 1.2.2017 2 A-Rehu Oy Omistajat: Atria Suomi Oy 51% Itikka osk 20 % Lihakunta 20 % Pohjanmaan

Lisätiedot

Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa

Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Tutkimustuloksia Luomuinfo Suomen maatalousmuseo Sarka 25.4.2012 Erja Koivunen 1 Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Potentiaalisia kotimaisia

Lisätiedot

REHUN KALSIUMIN JA FOSFORIN ALENTAMISEN SEKÄ FYTAASILISÄYKSEN VAIKUTUS BROILERIEN TUOTANTOTU- LOKSIIN, LUIDEN MINERALISOITUMISEEN JA FOSFORIN ERIT-

REHUN KALSIUMIN JA FOSFORIN ALENTAMISEN SEKÄ FYTAASILISÄYKSEN VAIKUTUS BROILERIEN TUOTANTOTU- LOKSIIN, LUIDEN MINERALISOITUMISEEN JA FOSFORIN ERIT- REHUN KALSIUMIN JA FOSFORIN ALENTAMISEN SEKÄ FYTAASILISÄYKSEN VAIKUTUS BROILERIEN TUOTANTOTU- LOKSIIN, LUIDEN MINERALISOITUMISEEN JA FOSFORIN ERIT- TYMISEEN Maataloustieteiden laitos Kotieläinten ravitsemustiede

Lisätiedot

Vasikoiden ruokinnan optimointi - tuloksia KESTO-hankkeen tutkimuksista

Vasikoiden ruokinnan optimointi - tuloksia KESTO-hankkeen tutkimuksista Vasikoiden ruokinnan optimointi - tuloksia KESTO-hankkeen tutkimuksista Arto Huuskonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Ruukki ProAgria Maito -valmennus. Nuorkarja eturiviin! 5.9.2014 02.09.2014 Tässä

Lisätiedot

Mitä luomukalkkunan tuottaminen maksaa?

Mitä luomukalkkunan tuottaminen maksaa? Mitä luomukalkkunan tuottaminen maksaa? Timo Karhula ja Jarkko Niemi MTT Taloustutkimus Johdanto Luomulihan tuotanto on Suomessa vähäistä Noin prosentti kaikesta tuotetusta lihasta, luomukalkkunaa vain

Lisätiedot

IMMUNOKASTROINNIN VAIKUTUS SIAN KASVUUN JA KÄYTTÄYTYMISEEN

IMMUNOKASTROINNIN VAIKUTUS SIAN KASVUUN JA KÄYTTÄYTYMISEEN IMMUNOKASTROINNIN VAIKUTUS SIAN KASVUUN JA KÄYTTÄYTYMISEEN Katri Virtanen Maisterintutkielma Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos Kotieläinten ravitsemustiede lokakuu 2013 HELSINGIN YLIOPISTO

Lisätiedot

Seosrehun tärkkelyspitoisuuden vaikutus lehmien liikkumisaktiivisuuteen ja maitotuotokseen automaattilypsynavetassa

Seosrehun tärkkelyspitoisuuden vaikutus lehmien liikkumisaktiivisuuteen ja maitotuotokseen automaattilypsynavetassa Seosrehun tärkkelyspitoisuuden vaikutus lehmien liikkumisaktiivisuuteen ja maitotuotokseen automaattilypsynavetassa Seija Jaakkola, Tuomo Kokkonen, Marjo Toivonen ja Lea Puumala 2 ) Helsingin yliopisto,

Lisätiedot

Tarvitseeko sonni lisävalkuaista?

Tarvitseeko sonni lisävalkuaista? Liite 13.6.2005 62. vuosikerta Numero 2 Sivu 11 Tarvitseeko sonni lisävalkuaista? Arto Huuskonen, MTT Yli puolen vuoden ikäisille lihasonneille annettu valkuaislisä on tarpeeton, jos karkearehuna käytetään

Lisätiedot

Valtuutussäännökset Rehulaki (396/1998) 10 ja 20

Valtuutussäännökset Rehulaki (396/1998) 10 ja 20 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PÄÄTÖS Nro 41/1999 Pvm Dnro 14.4.1999 1295/563/99 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 21.4.1999 alkaen - toistaiseksi Valtuutussäännökset Rehulaki (396/1998) 10 ja 20 Vastaavat

Lisätiedot

Limousin. Rotupäivä Ylivieska 6.3.2012 Maiju Pesonen

Limousin. Rotupäivä Ylivieska 6.3.2012 Maiju Pesonen Limousin Rotupäivä Ylivieska 6.3.2012 Maiju Pesonen Esityksen kulku Kasvun vaiheet Vasikka emon alla: Ravinnontarve, edut ja haasteet Syöntikyky Energiaa ja valkuaista kasvuun Sonnit Hiehot Tavoitteita

Lisätiedot

Hyödyllinen puna-apila

Hyödyllinen puna-apila Hyödyllinen puna-apila Kaisa Kuoppala MTT Kotieläintuotannon tutkimus Valkuaiskasvien viljely- ja ruokintaosaamisen kehittäminen - tulevaisuustyöpaja Mustialassa 19.11.2013 Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden

Lisätiedot

Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla

Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla Kirjoittajat: Tiina Kortelainen 1), Hilkka Siljander-Rasi 2), Mikko Tuori 3), Kirsi Partanen 4) 1) Luonnonvarakeskus,

Lisätiedot

Sikarotuyhdistelmien erot tuotanto- ja lihan laatuominaisuuksissa sekä erojen taloudellinen merkitys

Sikarotuyhdistelmien erot tuotanto- ja lihan laatuominaisuuksissa sekä erojen taloudellinen merkitys Sikarotuyhdistelmien erot tuotanto- ja lihan laatuominaisuuksissa sekä erojen taloudellinen merkitys Tutkimushankkeen loppuraportti 30.6.2010 0 Sisällysluettelo Tiivistelmä ja tutkimusryhmän yhteystiedot...2

Lisätiedot

Sikarotuyhdistelmien erot tuotanto- ja lihan laatuominaisuuksissa sekä erojen taloudellinen merkitys

Sikarotuyhdistelmien erot tuotanto- ja lihan laatuominaisuuksissa sekä erojen taloudellinen merkitys Sikarotuyhdistelmien erot tuotanto- ja lihan laatuominaisuuksissa sekä erojen taloudellinen merkitys Tutkimushankkeen loppuraportti 30.6.2010 0 Sisällysluettelo Tiivistelmä ja tutkimusryhmän yhteystiedot...2

Lisätiedot

Peptidisynteesi. SPPS:n Periaate

Peptidisynteesi. SPPS:n Periaate Tapio Nevalainen Lääkeainesynteesit II 2011 eptidisynteesi i eptidisynteesi Suoritetaan yleensä kiinteän faasin pinnalla; solid phase peptide synthesis (SS) Suuret peptidiainemäärät valmistetaan liuosfaasissa.

Lisätiedot

Terra Preta kasvatuskoe Pilkon pellolla 2012-2013

Terra Preta kasvatuskoe Pilkon pellolla 2012-2013 Terra Preta kasvatuskoe Pilkon pellolla 2012-2013 Karelia ammattikorkeakoulu Biotalouden keskus Simo Paukkunen Lokakuu 2013 Sisällys 1 Johdanto... 1 2 Aineisto ja menetelmät... 1 3 Tulokset... 6 3.1 Oraiden

Lisätiedot

Väkirehuruokinnan vaikutus maitorotuisten sonnien kasvu- ja teurasominaisuuksiin

Väkirehuruokinnan vaikutus maitorotuisten sonnien kasvu- ja teurasominaisuuksiin Väkirehuruokinnan vaikutus maitorotuisten sonnien kasvu- ja teurasominaisuuksiin Katariina Manni 1), Marketta Rinne 2) ja Arto Huuskonen 3) 1) Hämeen ammattikorkeakoulu, Maaseutuelinkeinot, Mustialantie

Lisätiedot

Sikamarkkinoiden taustoitus tilatason näkökulmasta

Sikamarkkinoiden taustoitus tilatason näkökulmasta Sikamarkkinoiden taustoitus tilatason näkökulmasta Ari Nopanen Toimitusjohtaja ProAgria Liha Osaamiskeskus p. 0400-432582 ari.nopanen@proagria.fi Keskeiset näkökulmat Markkinatilanteesta johtuen sikatilojen

Lisätiedot

Sianjalostus tänään. Timo Serenius, Figen Oy. Snellman Group

Sianjalostus tänään. Timo Serenius, Figen Oy. Snellman Group Sianjalostus tänään Timo Serenius, Figen Oy Timo Serenius 4.6.2015 Snellman Group Genetiikka on sianlihantuotannon ensimmäinen viestiosuus Jalostusta tehdään tulevaisuuteen suunta on oltava oikea Mitä

Lisätiedot

NUKLOSPRAY Yoghurt. Ruokintaratkaisu kaikille porsaille

NUKLOSPRAY Yoghurt. Ruokintaratkaisu kaikille porsaille NUKLOSPRAY Yoghurt Ruokintaratkaisu kaikille porsaille Kysymyksiä Oletko havainnut pahnuekoon kasvaneen? Onko yhä hankalampaa saada kaikki elävänä syntyneet porsaat selviämään? Eikö olekin tärkeää, että

Lisätiedot

Onnistutaan yhdessä! Rahat pelissä!

Onnistutaan yhdessä! Rahat pelissä! Onnistutaan yhdessä! Onnistunut ruokinta on yksi kannattavan kotieläintuotannon kulmakivistä. Haluamme olla paras kumppanisi broilereiden ruokinnassa. Kehitämme jatkuvasti ruokintaohjelmia ja palveluja,

Lisätiedot

Kasvatuskokeet mädätysjäännös- ja kompostiseoksilla

Kasvatuskokeet mädätysjäännös- ja kompostiseoksilla Kasvatuskokeet mädätysjäännös- ja kompostiseoksilla Selvitys Lepaa 17.12.2014 Teo Kanniainen Bioliike-projektia (v. 2013-2014) rahoitetaan Etelä-Suomen EAKR-ohjelmasta. SISÄLLYS 1 KASVATUSKOE JA TAVOITTEET...

Lisätiedot

Kaura lehmien ruokinnassa

Kaura lehmien ruokinnassa Kaura lehmien ruokinnassa Raisio Oyj:n Tutkimussäätiö MONIPUOLINEN KAURA SEMINAARI 20.4.2017 Seija Jaakkola Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos http://lajiketunnistus.evira.fi Kaura (Avena) Viljelty

Lisätiedot

Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2015. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset. Märehtijät Siat Siipikarja - Hevoset

Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2015. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset. Märehtijät Siat Siipikarja - Hevoset Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2015 Rehutaulukot ja ruokintasuositukset Märehtijät Siat Siipikarja - Hevoset Rehutaulukot ja ruokintasuositukset Märehtijät Siat Siipikarja - Hevoset Luonnonvarakeskus,

Lisätiedot

Kerääjäkasvien rehuntuotantopotentiaali

Kerääjäkasvien rehuntuotantopotentiaali Kerääjäkasvien rehuntuotantopotentiaali Ravinneresurssi-päivä 11.4.2017, Mustiala Lehtori, Katariina Manni Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön -hanke (Ravinneresurssi) Kerääjäkasvit laidunrehuna Tavoitteena

Lisätiedot

VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI. Vaminolac infuusioneste 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT ml sisältää:

VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI. Vaminolac infuusioneste 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT ml sisältää: VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Vaminolac infuusioneste 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 1 000 ml sisältää: Vaikuttavat aineet Alaniini Arginiini Asparagiinihappo Kysteiini (+ kystiini)

Lisätiedot

Eläinten hyvinvointikorvaus siat 9.4.2015 1

Eläinten hyvinvointikorvaus siat 9.4.2015 1 Eläinten hyvinvointikorvaus siat 9.4.2015 1 Yleistä sitoumuksesta Sitoumus tehdään 1.5.2015 31.12.2016 väliseksi ajaksi Seuraava mahdollisuus hakea sitoumusta 11/2016, koskien vuotta 2017 (vuonna 2016

Lisätiedot

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 12. toukokuuta 2016 (OR. en)

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 12. toukokuuta 2016 (OR. en) Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 12. toukokuuta 2016 (OR. en) 8540/16 ADD 1 REV 1 DENLEG 34 AGRI 222 SAN 162 SAATE Lähettäjä: Euroopan komissio Saapunut: 10. toukokuuta 2016 Vastaanottaja: Neuvoston

Lisätiedot

Lihaisaa laatua koirallesi. Premium-luokan koiranruokasarja

Lihaisaa laatua koirallesi. Premium-luokan koiranruokasarja TM Lihaisaa laatua koirallesi. Premium-luokan koiranruokasarja Suomen suosituin premium-koiranruoka. Koiran elämänlaatu, terveys ja pitkä ikä ovat vaalimisen arvoisia asioita. Siksi ravinnon korkea laatu

Lisätiedot

Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehujen virallisen valvonnan järjestämisestä

Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehujen virallisen valvonnan järjestämisestä MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 11/09 Päivämäärä Dnro 16.6.2009 945/14/2009 Voimaantuloaika 1.7.2009 Kumoaa Maa- ja metsätalousministeriön asetus 3/06 Valtuutussäännökset Rehulaki 86/2008 Vastaavat

Lisätiedot

Sikava-terveydenhuoltosuunnitelma

Sikava-terveydenhuoltosuunnitelma TERVEYDENHUOLTOSUUNNITELMA (11.8.2011) Sivu 1 (5) Sikava-terveydenhuoltosuunnitelma Tuottajan nimi Tilatunnus Pitopaikkatunnus (täytettävä jos tilalla enemmän kuin yksi pitopaikka) Lähiosoite Postinumero

Lisätiedot