21 SLUMMIT JA PUMMIT - KAUPUNGIN ASUNTO- MARKKINOIDEN ERITYISPIIRTEITÄ

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "21 SLUMMIT JA PUMMIT - KAUPUNGIN ASUNTO- MARKKINOIDEN ERITYISPIIRTEITÄ"

Transkriptio

1 21 SLUMMIT JA PUMMIT - KAUPUNGIN ASUNTO- MARKKINOIDEN ERITYISPIIRTEITÄ 21.1 Asuntomarkkinoiden onnistuminen ja epäonnistuminen Asumiseen liittyy erityisesti suurkaupungeissa suuria ongelmia, kuten asunnottomuus, ahdas tai puutteellinen asuminen, slummit sekä sosiaalisten ongelmien alueellinen keskittyminen. Kaikki nämä ongelmat esiintyvät kärjistyneimpinä kehitysmaiden suurkaupungeissa, mutta taloudellisesta vaurastumisesta huolimatta ne tuntuvat olevan pysyvä ilmiö myös rikkaiden teollistuneiden maiden suurkaupungeissa. Ongelmien taustalla ovat monet asumisen ja asuntomarkkinoiden toiminnan erityispiirteet, jotka aiheuttavat, että tiettyjen väestöryhmien ja alueiden kannalta markkinaperusteinen systeemi toimii huonosti. Useimmissa maissa asuntomarkkinoita pyritään julkisen vallan toimesta säätelemään erilaisin keinoin tai vähintäänkin korjaamaan tilannetta erityisillä toimenpiteillä. Tähän liittyen asuntosektori on kaikissa markkinatalousmaissa yksi tiukimmin säädellyistä talouden sektoreista. Seuraavassa keskitytään kolmeen asuntomarkkinoiden ongelmaryhmään ja esitetään niihin liittyviä asuntomarkkinoiden toimintamekanismeja sekä tietoja ongelman laajuudesta Suomen kaupunkialueilla. Ongelmaryhmät ovat epätyydyttävä asuminen ja asunnottomuus ongelmien alueellinen keskittyminen, segregaatio sekä slummiutuminen asuntokannan vajaakäyttö ja rappeutuminen Epätyydyttävä asuminen ja asunnottomuus Asumisen kalleus on keskeinen perussyy monille ongelmille. Asumiskustannusten osuus keskivertokotitalouden käytettävissä olevista tuloista on Suomessa noin neljännes. Suurilla kaupunkialueilla asuminen on kalliimpaa kuin muualla kahdesta perussyystä johtuen. Ensiksi, suurkaupunkialueilla keskivertokotitaloudella on halukkuutta ja varaa maksaa asumisesta enemmän kuin muilla alueilla. Toinen perussyy on, että suurkaupunkialueilla maata on niukasti suhteessa väestön ja yritysten määrään ja se on siitä syystä kallista. Suurkaupunkialueilla suurin osa korkeista asumiskustannuksista liittyy välittömästi tai välillisesti maan arvoon. Tämä merkitsee sitä, että suurkaupunkialueilla alkeellisimman ja heikkolaatuisimmankin asunnon markkinoilla määräytyvä vuokrataso on korkea suhteutettuna pienituloisimman väestön maksukykyyn. Tämä johtaa siihen, että ilman yhteiskunnan tukitoimia osa väestöstä joutuisi kokonaan asuntomarkkinoiden ulkopuolelle ja osa asumaan ahtaasti tai puutteellisesti. Jossain määrin näin tapahtuu yhteiskunnan tukitoimista huolimatta, myös rikkaimmissa hyvinvointivaltioissa. Suomessa kuten useimmissa muissa hyvinvointivaltioissa asumisen kalleuden pienituloisille aiheuttamia ongelmia lievennetään asumiseen suunnattujen tulonsiirtojen (asumistuet) avulla samoin kuin subventoimalla asuntoja, jotka jaetaan kotitalouksille sosiaalisin perustein, ottaen huomioon tulot ja asumistarve. (Asuntopolitiikkaa käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa.)

2 Asumismenot Asumiskulutuksen osuu suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista oli neljännes vuonna Taulukon 21.1 mukaan osuus on suurin pientuloisilla ja alhaisin suurituloisilla. Pienituloisimmalla tulokymmenyksellä osuus on 42 %, kun suurituloisimman kymmenyksen tuloista 16 % kuluu asumiseen. Taulukko 21.1: Asumismenojen 1 osuus kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista 2 alimmissa ja ylimmissä tuloluokissa 1998 (Lähde: Tilastokeskus, kulutustutkimus) Tuloluokka Osuus (%) tuloista Kaikki kotitaloudet 24.7 I (pienituloisimmat) 41.9 II IX 22.8 X (suurituloisimmat) 16.2 Asumismenot ovat sitä korkeammat mitä suuremmassa kaupungissa asutaan. Hyypiän (1999) mukaan pääkaupunkiseudulla asuvan kotitalouden asumismenot asukasta kohti ovat lähes viidenneksen korkeammat kuin koko maassa keskimäärin. Muissa suurissa yliopistokaupungeissa menot ovat suunnilleen 10 % korkeammat kuin koko maassa. Sen sijaan asumismenojen tuloosuudessa ei ole oleellista eroa alueiden välillä, sillä tulotaso on pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa suunnilleen asumismenoja vastaavassa suhteessa korkeampi kuin koko maassa. Asumismenot ovat reaalisesti kasvaneet Suomessa 1990-luvulla, samoin asumiskulutuksen osuus tuloista on noussut. Tähän johtuu useasta tekijästä. Asumisen yksikkökustannukset ovat nousseet mm. kohonneen vuokratason seurauksena. Samalla myös asumiskulutuksen volyymi on kasvanut, kun asumisväljyys on noussut. Vapaa-ajan asunnot ja kakkosasunnot ovat yleistyneet, joten niihin kulutetaan aikaisempaa enemmän rahaa. Oleellinen tekijä on muuttoliike, jonka vaikutuksesta suurten kaupunkialueiden, jossa asuminen on kalliimpaa kuin muualla maassa, väestöosuus on kasvanut. Samalla pienten kaupunkien ja maaseudun, jossa asumisen yksikkökustannukset ovat alhaisemmat, väestöosuus on supistunut Ahtaasti ja puutteellisesti asuminen Keskimääräinen asumisväljyys on kasvanut Suomessa nopeasti usean vuosikymmenen ajan. Silti Suomessa edelleen asutaan ahtaammin kuin muissa Pohjoismaissa ja USA:ssa, samoin kuin useimmissa Keski-Euroopan maissa. Asuinpinta-ala asukasta kohti on kasvanut Suomessa 2.4- kertaiseksi vuodesta 1960 vuoteen Helsingissä kasvu on ollut jonkin verran hitaampaa, samana aikana väljyys on kasvanut 1.9-kertaiseksi. Asuminen on väljentynyt maan kaikilla alueilla, kaiken kokoisissa asunnoissa ja kaikissa tuloluokissa. 1 Ml. energiakustannukset sekä vapaa-ajan asunnon kustannukset 2 tuotannontekijätulot - verot + tulonsiirrot

3 Ahtaasti asumista mitataan erilaisilla normeilla 3, asumisen väljentyessä ja hyvinvoinnin kasvaessa yhteiskunnan näkemys ahtaan asumisen rajasta on myös väljentynyt. Koko maan asuntokunnista 0.4 % asui ahtaasti normin 1 mukaan ja 5.6 % normin 3 mukaan vuonna Pääkaupunkiseudulla osuudet olivat suunnilleen samat kuin koko maassa. Ahtaasti asuminen on vähentynyt Suomessa tuntuvasti viimeisen 40 vuoden aikana: Vuonna 1960 ahtaasti asuvia oli 14 % normin 1 mukaan ja 53 % normin 3 mukaan. Sen sijaan 1990-luvulla väheneminen on ollut hyvin vaatimatonta. Suuresta muutoksesta huolimatta ahtaasti asuminen on Suomessa edelleen yleisempää kuin muissa pohjoismaissa ja USA:ssa. Puutteellisella asumisella tarkoitetaan asuntoja, joista puuttuu vesijohto, viemäri, wc, kylpy- tai suihkuhuone tai keskuslämmitys. Toisin kuin useimmat muut asumisen ongelmat, puutteellinen asuminen on Suomessa keskittynyt maaseudulle, ennen kaikkea haja-asutusalueille. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että suurilla kaupunkialueilla kunnallistekniikan rakentamisessa on huomattavia mittakaavaetuja, joten niissä valtaosa rakennuksista sijaitsee kaava-alueilla kunnallistekniikan liittymien piirissä. Vastaavasti kaava-alueiden ulkopuolella sijaitsevan asuntokannan osuus on vähäinen. Sen sijaan maaseutukunnissa suuri osa asuntokannasta on kunnallistekniikan ulkopuolella. Taulukon 21.2 mukaan Suomen asuntokanta on 1990-luvun lopulla kohtuullisen hyvin varustettua. Pääkaupunkiseudulla puutteellisesti varustettujen asuntojen osuus on kaikissa suhteissa selvästi pienempi kuin koko maassa. Myös kansainvälisesti verrattuna Suomen asuntokannan varustetaso on varsin hyvä. Tosin varustetason indikaattorit ja käsitys siitä, mikä on puutteellista, vaihtelee kulttuurin ja vaurauden mukaan. Esimerkiksi USA:ssa tehdyissä asuntomarkkinatutkimuksissa on tyypillistä kuvata asunnon varustetasoa mm. kylpyhuoneiden lukumäärällä (Suomessa kylpyhuone on/ei ole) tai pientalon autotallien lukumäärällä. Taulukko 21.2: Asunnot varusteiden mukaan Suomessa 1997 Varuste Osuus (%) asunnoista Viemäri 97.7 Vesijohto 96.7 WC 94.8 Lämmin vesi 92.3 Kylpy-/suihkuhuone 90.7 Keskuslämmitys 91.4 Huoneistokohtainen sauna Asunnottomuus Erityisesti suurkaupunkialueilla asuntomarkkinoiden ongelmat ilmenevät kärjistyneimmillään asunnottomuutena. Osa väestöstä on pudonnut tilapäisesti tai pysyvästi normaalien asuntomarkkinoiden ulkopuolella ja asuu ulkona, erilaisessa tilapäismajoituksessa tai sukulaisten ja tuttavien luona. Asunnottomuus liittyy kiinteästi köyhyyteen, päihdeongelmiin sekä mielenterveydellisiin ja muihin sosiaalisiin ongelmiin. Kaikissa maissa, myös Suomessa, asunnottomuus keskittyy suurkaupunkeihin. 3 normi 1: enemmän kuin kaksi henkilöä huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huoneeksi; normi 3: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huoneeksi.

4 Suomessa oli sosiaali- ja asuntoviranomaisten arvioiden mukaan 4 noin asunnotonta henkilöä vuonna Näistä noin oli yksinäisiä asunnottomia. Heidän lisäkseen arvioitiin olevan noin 800 asunnotonta perhettä, joihin kuulunee noin 2000 henkeä. Yli puolet maan asunnottomista elää pääkaupunkiseudulla ja kolme neljännestä suurilla kaupunkialueilla. Koko maan väestöön suhteutettuna asunnottomia on noin 0.25 %, pääkaupunkiseudulla osuus on 0.6 %. Asunnottomaksi määritellyistä ihmisistä suunnilleen 60 % asui tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona ja neljännes asunnon puutteen vuoksi erilaisissa hoito- ja huoltolaitoksissa. Vajaa viidennes asunnottomista asui ulkona sekä tilapäissuojissa ja yömajoissa. Neljä viidestä asunnottomasta on miehiä ja yksi viidestä nainen. Nuoria, alle 25-vuotiaita asunnottomista on samoin alle viidennes. Asunnottomien määrä on supistunut Suomessa vuodesta 1987 vuoteen 1999 lähes puolella. Ulkona ja tilapäissuojissa asuvien asunnottomien määrä on vähentynyt nopeimmin. Asunnottomuus väheni myös lamavuosina, sen sijaan laman jälkeen 1990-luvun jälkipuoliskolla väheneminen pysähtyi Asuinalueiden segregaatio Asukkaiden alueellisella eriytymisellä tarkoitetaan väljästi määriteltynä sitä, että samantyyppiset asukkaat keskittyvät omille asuinalueilleen erilleen toisentyyppisistä asukkaista. Eriytymistä voidaan tarkastella minkä väestöllisen tai sosioekonomisen ominaisuuden suhteen tahansa. Kuitenkin kaupunkialueiden asuntomarkkinoiden ongelmista puhuttaessa keskeisin alueellisen eriytymisen ulottuvuus on sosiaalinen eriytyminen, josta käytetään usein termiä alueellinen segregaatio. Sosiaalisessa eriytymisessä on kysymys tulotason, sosio-ekonomisen aseman tai mm. työllisyyden perusteella määriteltyjen asukasryhmien alueellisesta sijoittumisesta. Etninen alkuperä ja ulkomaalaisuus ovat myös usein tarkasteltu sosiaalisen eriytymisen ulottuvuus, etenkin jos tietyt etniset ryhmät tai yleisemmin maahanmuuttajat ovat keskimääräin muuta väestöä pienituloisempia. Väestön sosiaalinen eriytyminen ilmenee enemmän tai vähemmän jyrkkänä kaikkien suurkaupunkialueiden asuinalueilla. Kotitalouksien asunnon- ja asuinalueen valintamekanismit samoin kuin asuntomarkkinoiden toimintamekanismit johtavat väistämättä tietynasteiseen eriytymiseen. Siitä, onko eriytyminen ongelma vai mahdollisesti jopa toivottava tila, on hyvin ristiriitaisia käsityksiä sekä tutkijoiden, poliitikkojen että tavallisten asukkaiden keskuudessa 5. Sosiaalisen eriytymisen ongelmat kulminoituvat slummeissa eli aluilla, jonne keskittyvät köyhyys, huono-osaisuus ja sosiaaliset ongelmat. Samoille alueille keskittyvät yleensä myös rikollisuus, huumeiden ja alkoholin käyttö sekä piittaamattomuus yhteisiä normeja kohtaan, mikä ilmenee mm. yhteisen omaisuuden varastamisena ja tuhoamisena. Nämä tekijät yhdessä aiheuttavat suuria sosiaalisia kustannuksia ja alentavat alueen asukkaiden hyvinvointia entisestään kunkin asukkaan oman köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien lisäksi. Taloustieteellisin termein monia slummeihin liittyviä asioita voidaan pitää asuinalueeseen liittyvinä negatiivisina ulkoisvaikutuksina samaan tapaan kuin esimerkiksi ilmansaasteita. Tällä perusteella sosiaalisten samoin kuin muidenkin ongelmien voimakas kasautuminen tietyille asuinalueille on yleisen käsityksen mukaan ongelma, jonka syntymistä tulisi ehkäistä toisaalta tuloerojen tasoittamisen ja toisaalta asuntopolitiikan ja kaupunkisuunnittelun keinoin. 4 Lähde: Asuntorahasto, Ks. kirjallisuusluettelo luvun lopussa

5 Segregaation mekanismit Kotitalouksien asuinalueen ja asunnon valintamekanismit johtavat itsessään väestön alueelliseen eriytymiseen. Kaupunkitaloustieteen kotitalouksien sijoittumismalleissa samoin kuin asuntomarkkinoiden ns. hedonisissa malleissa 6 kotitaloudet valitsevat asuinpaikkansa/asuntonsa hyödyn maksimoinnin periaatteella, ottaen huomioon tulot ja eri vaihtoehtojen kustannukset sekä omat asumista ja muuta kulutusta koskevat preferenssinsä Niihin puolestaan vaikuttavat mm. kotitalouden ikä, koulutus sekä lasten lukumäärä ja heidän ikänsä. Koska tarjolla olevissa asunnoissa on vaihtelua sijainnin, asunnon ominaisuuksien sekä asuinalueiden ominaisuuksien suhteen, rationaalinen asunnonvalintakäyttäytyminen johtaa siihen, että tietyn tyyppisille asuinalueille päätyy samantyyppisiä kotitalouksia. Toinen tekijä, joka johtaa alueelliseen eriytymiseen sekä vahvistaa muiden mekanismien kautta syntyvää segregaatiota, on syrjintä eli diskriminointi. Asuntomarkkinoiden yhteydessä se tarkoittaa sitä, että tietyt väestöryhmät eivät saa asuntoa tai eivät voi sijoittua haluamalleen asuinalueelle samoilla ehdoilla kuin muut. Diskriminointi kohdistuu yleensä ennen kaikkea tiettyihin etnisiin ryhmiin, mutta sen kohteena voivat olla muutkin väestölliset tai sosio-ekonomiset ominaisuudet. Diskriminointi johtaa siihen, että ne asukkaat, joita diskriminoidaan, keskittyvät vanhastaan alhaisen statuksen alueille. Suodattuminen eli filteroituminen on myös tekijä, joka tietyillä edellytyksillä edistää asukkaiden alueellista eriytymistä. Suodattumisprosessin perustana on, että uudet asunnot ovat keskimäärin suurempia, korkealaatuisempia ja kalliimpia kuin vanha asuntokanta. Vastaavasti niihin sijoittuu keskimääräistä suurituloisempia kotitalouksia. Heidän jälkeensä jättämiin vanhempiin ja samalla pienempiin ja heikkolaatuisempiin asuntoihin sijoittuu pienituloisempia kotitalouksia, joiden entisiin asuntoihin sijoittuu kotitalouksia alemmalta tulotasolta. Jos asuntotuotanto tapahtuu siten, että asuntojen uustuotanto tuottaa kokonaisia uusia asuinalueita, suodattumisprosessi johtaa siihen, että suurituloisimmat sijoittuvat uusimmille asuinalueille ja pienituloisimmat vanhoille asuinalueille. Suodattumisteoriaa on monissa tutkimuksissa käytetty selittämään mm. USA:n suurkaupunkien yleistä ilmiötä, että pienituloisten ja afro-amerikkalaisten asukkaiden asuinalueet sijaitsevat usein keskustan tuntumassa vanhoilla kerrostaloalueilla, kun taas suurituloiset asuvat kaukana keskustassa sijaitsevilla uusilla omakotialueilla 7. Julkinen sektori vaikuttaa omilla toimenpiteillään - osin tarkoituksellisesti osin tarkoituksettomasti - sosiaalisen eriytymisen voimakkuuteen. Tulonjaon tasaisuus, johon vaikutetaan mm. verotuksen ja tulonsiirtojen kautta, vaikuttaa segregaation voimakkuuteen. Mitä suuremmat ovat tuloerot, sitä todennäköisempää on voimakas sosiaalinen eriytyminen. Vastaavasti työllisyyspolitiikka, ulkomaalaispolitiikka, kaavoitus ja asuntopolitiikka vaikuttavat alueellisen sosiaalisen eriytymisen mekanismeihin ja ilmenemiseen. Sosiaalinen asuntotuotanto on hyvä esimerkki asuntopolitiikan välineestä, jolla voidaan sekä syventää että ehkäistä segregaatiota. Valintaperusteista (tulorajat, asunnon tarve) johtuen julkisesti rahoitettuihin vuokra-asuntoihin valikoituu keskimääräistä pienituloisempia kotitalouksia sekä keskimääräistä suurempi osuus mm. etnisiä vähemmistöjä. Jos sosiaalinen asuntotuotanto sijoitetaan alueellisesti hajalleen, se todennäköisesti ehkäisee alueellista eriytymistä. Sen sijaan jos julkisesti rahoitettuja vuokra-asuntoja keskitetään voimaperäisesti tietyille alueille, tämä heijastuu näiden alueiden tulotasoon, työttömyyteen ja etniseen koostumukseen. Nämä tekijät puolestaan 6 Ks mm. Laakso Ks. mm. Mills ja Hamilton 1994

6 muokkaavat alueen sosiaalista statusta ja sitä kautta vaikuttavat edelleen muunkin kuin julkisesti rahoitetun asuntokannan väestörakenteeseen. Suomessa rakennettiin erityisesti 1970-luvulla monia suurimittakaavaisia asuinalueita, joissa sosiaalisen asuntotuotannon osuus on erittäin suuri. Näistä alueista on tullut monilla suurilla kaupunkialuilla pienituloisuuden, työttömyyden ja maahanmuuttajien keskittymiä. Monissa Länsi-Euroopan ja USA:n suurkaupungeissa, joissa tuloerot ovat suuremmat ja ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on korkeampi kuin Suomessa, useista sosiaalisen asuntotuotannon suurkeskittymistä on tullut slummeja Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen Suomen kaupunkialueilla Sosiaalisen eriytymisen mittaaminen on ongelmallista, ja vastaavasti vertailut kaupunkien välillä tai samasta kaupungista eri ajankohtien välillä ovat usein kiistanalaisia. Eriytymistä koskevien vertailujen tulisi perustua indikaattoreihin, jotka ovat riippumattomia vertailun kohteena olevan ilmiön tasosta 8. Monet alueellista eriytymistä käsittelevät vertailututkimukset eivät täytä tätä perusvaatimusta. Työttömyyden lisääntyminen voi samalla luoda mielikuvan työttömyyden alueellisten erojen kasvusta. Samoin ulkomaalaistaustaisen väestön lisääntyminen voi johtaa käsitykseen, että myös ulkomaalaisväestön alueellinen keskittyminen kärjistyy. Kumpikin ilmiö tapahtui Suomen kaupunkialueilla 1990-luvun alkupuolella. Käsitykset alueellisten erojen kärjistymisestä samaan aikaan näiden ilmiöiden suhteen ovat ristiriitaisia. Useimpien tutkimusten mukaan alueellinen eriytyminen ei Suomen kaupungeissa ainakaan merkittävästi kärjistynyt 1990-luvulla laman ja maahanmuuttajaväestön lisääntymisen seurauksena 9. Tutkimusten mukaan 10 sosiaalinen eriytyminen on Suomen kaupunkialueilla lievää verrattuna minkä tahansa muun maan kaupunkialueisiin. Perussyitä tähän ovat mm. tulonjaon tasaisuus ja väestön homogeenisuus. Maahanmuuttajien osuus väestöstä on Suomen kaupunkialueilla huomattavasti alhaisempi kuin useimpien muiden Euroopan maiden kaupunkialueilla. Myös kaupunkisuunnittelu ja asuntopolitiikka sekä paikallisten julkisten palveluiden tarjontapolitiikka ovat enimmäkseen ehkäisseet jyrkän sosiaalisen eriytymisen syntymistä, lukuun ottamatta massiivisten sosiaalisen vuokra-asuntokeskittymien toteuttamista 1970-luvulla ja joissain tapauksissa sen jälkeenkin Tyhjät asunnot ja rappeutuvat asuinalueet Yksi asumisen ongelmiin liittyvä asuntomarkkinoiden oleellinen piirre on asuntokannan pitkäikäisyys, paikallaan pysyvyys ja joustamattomuus. Asunrakennukset kestävät paikallaan vuosikymmeniä. Normaalisti taloja ylläpidetään, kunnostetaan ja peruskorjataan, mikä pidentää talojen elinikää ja hidastaa niiden laadun ja arvon alentumista. Siitä huolimatta talojen kunto ja markkina-arvo normaalisti alenee iän myötä 11. Suurten rakenteellisten muutosten tekeminen on usein mahdotonta tai se tulee kalliimmaksi kuin vanhan purkaminen ja uuden rakennuksen rakentaminen. Toisaalta kuitenkin asuntojen kysynnässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Aluetalouden tekijöistä johtuen väestö ja sen myötä asuntokysyntä supistuu joillakin alueilla ja vastaavasti kasvaa toisilla alueilla. Asuntokantaa ei kuitenkaan voi siirtää paikasta toiseen 8 Ks. mm. Mills ja Hamilton Ks. mm. Vaattovaara 1998 ja Lankinen 1997, 1998a, 1998b 10 Ks. Vaattovaara Ks. kuvio 4.5

7 muuttoliikkeen mukana. Tulojen kasvu ja asumista koskevien arvostusten muutokset suuntaavat asumiskysyntää uudelleen, normaalisti laadukkaampien ja suurempien asuntojen suuntaan. Useilla alueilla tämä johtaa siihen, että ajan kuluessa vanhasta, heikkolaatuisesta asuntokannasta syntyy ylitarjontaa samalla, kun rakennetaan uutta korkealaatuista asuntokantaa. Tämä ilmiö liittyy läheisesti edellä kuvattuun suodattumisprosessiin. Ilmiö tulee selvimmin esiin kaupunkialueilla, joissa väestö supistuu, mutta tulotaso silti kohoaa. Tulotason kohoaminen pitää yllä kysyntää korkealaatuisille uusille asunnoille. Koska väestö supistuu, asuntokannan laatujakauman alapäähän ei riitä kysyntää, vaan niissä tyhjien asuntojen osuus kasvaa. Tämä johtaa vuokratason ja hintojen laskuun, mistä yhdessä tyhjien asuntojen kasvavan osuuden kanssa seuraa vuokratuottojen supistuminen. Kun samalla asuntojen ikääntymisen myötä niiden korjaustarve kasvaa, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa vuokratuotot eivät kata asuntojen kiinteistövero-, korjaus- ja ylläpitokustannuksia. Tämä johtaa talojen rappeutumiseen, mikä edelleen lisää maksukykyisen asukkaiden poismuuttoa ja edistää asuntojen tyhjenemistä. Tämä alaspäin vievä kierre voi johtaa asuintalojen täydelliseen tyhjenemiseen asukkaista ja äärimmillään talojen täydelliseen hylkäämiseen omistajien taholta. Tyhjät ja hylätyt talot houkuttelevat rikollisia ja asunnottomia, aiheuttavat riskejä ympäröiville kiinteistöille (mm. tulipalot) ja tällä tavalla vaikuttavat kokonaisiin asuinalueisiin edistäen niiden slummiutumista. USA:n koillisosien monissa suurkaupungeissa on Millsin ja Hamiltonin mukaan 3-5 % asuinrakennusten kannasta hylättyjä rakennuksia. Suomessa ja muissa pohjoismaissa kaupungissa sijaitsevan kerrostalon hylkääminen on erittäin harvinaista. Sen sijaan asuntokannan vajaakäyttö, joka ilmenee tyhjillään olevien asuntojen suurena osuutena, on merkittävä ongelma monilla Suomen kaupunkialueilla. Kuvion 18.7 mukaan Suomen pienillä teollisuusvaltaisilla kaupunkialuilla yli 7% asuntokannan pinta-alasta on tyhjänä tai tilapäisesti asuttuna. Ongelma keskittyy muuttotappioalueille, joissa asuntokysyntä supistuu muuttoliikkeen vuoksi. Pitkän ajan kuluessa ilmiöön liittyy edellä kuvattuja rappeutumiskierteen riskejä. Sen sijaan Suomen suuremmilla kaupunkialueilla tyhjien asuntojen osuus on pienempi. Nopeasti kasvavilla alueilla, kuten Helsingin seudulla, tyhjien asuntojen ongelmaa ei käytännössä ole olemassa. Kirjallisuus Goodman, A Hankonen, J Helsingin kaupungin tietokeskus Helsingin kaupunginkanslia Hyypiä, M Jaffee, D. M Johnston, R.J Juntto, Anneli Laakso, S Laakso, S Laakso, S Laakso, S Laakso, S. ja H. A. Loikkanen Laakso, S. and H.A. Loikkanen Lankinen, M Lankinen, M. 1997a. Lankinen, M. 1997b.

8 Lankinen, M Loikkanen, H.A. ja S. Salo McDonald, J. F Mills, E.S. ja B.W. Hamilton O'Sullivan, A. M Rothenberg, J., G.C. Galster, R.V. Butler ja J.R. Pitkin Tiitinen Virpi Vaattovaara

9 22 VOIKO ASUNTOMARKKINOITA OHJATA? - ASUNTOPOLITIIKKA 22.1 Miksi asuntomarkkinoita halutaan säädellä? Tarvitaanko julkisen sektorin ohjausta asuntomarkkinoilla? Jos tarvitaan, niin mihin sillä pyritään ja mitä välineitä käytetään? Seuraavassa käsitellään asuntosektorin julkista ohjausta käyttäen hyväksi kolmijakoa, jonka puitteissa voidaan erotella julkisen sektorin tehtäviä. Tämän mukaisesti voidaan määritellä kolme aluetta, joiden puitteissa julkista ohjausta harjoitetaan: koko talouden ja asuntosektorin vakauteen tähtäävä ohjaus (stabilisaatio) asuntopalvelujen kulutuksen ja tuotannon rakenteen ohjaus (allokaatio) tulonjaon ja yleisemmin hyvinvoinnin jakautumisen ohjaus (distribuutio). Vakauteen tähtäävän ohjauksen taustalla ovat ne ongelmat, joita asuntomarkkinoiden voimakkaista vaihteluista aiheutuu. Asuntomarkkinoilla tyypillisesti hinnat ja tuotanto vaihtelevat ajoittain jyrkästi. Tästä aiheutuu ongelmia ja ylimääräisiä kustannuksia sekä asumispalveluksia kuluttaville ja asuntoja omistaville kotitalouksille että asuntoja tuottaville ja niitä omistaville yrityksille. Lisäksi asuntosektorin epävakaus lisää osaltaan koko kansantalouden epävakautta. Asumisen kulutuksen ja tuotannon rakenteen ohjauksella pyritään kohottamaan asumiskulutuksen määrää ja/tai laatua joko yleisesti tai erityisesti pienituloisten ja tiettyjen erityisryhmien osalta. Lähtökohtana on näkemys, että asumiskulutus on liian vähäistä tai asumiskulujen tulo-osuus on liian korkea. Jakautumisen ohjauksella pyritään vaikuttamaan siihen, että kotitalouksien väliset erot erityisesti asumiskulutuksessa eivät muodostu liian suuriksi Asuntomarkkinoiden vakaus Markkinatalous on ollut ja tulee olemaan enemmän tai vähemmän epävakaa, mikä merkitsee jatkuvia kokonaistuotannon, työllisyyden, tulonmuodostuksen sekä hintatason muutoksia. Tämän epävakauden taustalla on sotia, poliittisia mullistuksia (esim. Neuvostoliiton romahdus), kansainvälisiä kartellipäätöksiä (öljykriisit), talouspolitiikan toimintaympäristön mullistuksia (veroreformit, rahoitusmarkkinoiden vapauttamiset, valuuttakurssijärjestelmän muutos) sekä talouden sisäsyntyisiä hyödykkeiden kysynnän ja niiden tarjonnan tavanomaisempia muutoksia. Seuraavassa käsitellään rahoitusmarkkinoiden ja finanssipolitiikan roolia koko talouden ja asuntomarkkinoiden häiriöiden kannalta. Säänneltyjen rahoitusmarkkinoiden aikana hallinnollinen korkosäännöstely yhdessä inflaatiokehityksen ja verojärjestelmän kanssa johti siihen, että velkarahoituksen reaalinen hinta oli usein negatiivinen ja vaihteli lisäksi huomattavasti vuodesta toiseen. Erityisesti kotitalous- ja pienyrityssektorin luotonsaanti olivat jatkuvasti säännösteltyjä, joten rahoituksen saatavuuden muutokset vaikuttivat koko talouteen ja asuntomarkkinakehitykseen. Nämä tekijät olivat keskeisinä osatekijöinä koko talouden ja asuntomarkkinoiden ylikuumenemiseen sekä 1970-luvun alussa että 1980-luvun lopussa.

10 Finanssipolitiikalla eli julkisen sektorin tuloja (veroja ym.) ja menoja säätelemällä vaikutetaan koko talouden ja sen kautta asuntomarkkinoidenkin vakauteen. Asuntopolitiikasta suuri osa on itse asiassa ko. sektoriin vaikuttavien menojen ja verotuksen säätelyä ja näin ollen osa finanssipolitiikkaa. Finanssipolitiikassa oleellista on, miten suhdannekehitykseen pyritään vaikuttamaan? Tehdäänkö se erikseen päätettävien toimien (investointiverot ja -talletukset tai verohelpotukset, markkinoiden sääntelyn asteen muutokset) avulla, pyritäänkö poistamaan tekijöitä, jotka lisäävät koko talouden ja erityisesti asuntomarkkinoiden epävakautta, vai ylläpidetäänkö ja luodaanko automaattisia vakauttajia. Päätöksenteon varassa olevat toimenpiteet edellyttävät oikeaa diagnoosia siitä, mitä on tapahtumassa, valmiutta päättää muutoksista ja toimenpiteiden oikeaa ajoitusta kussakin tilanteessa erikseen. Sitä vastoin automaattiset vakauttajat toimivat suhdannekehitystä tasoittavasti ilman eri päätöksiä, mikäli ne ovat sopivasti viritettyjä. Ne voivat toimia myös päinvastoin, kuten aiempi nimelliskorkosäännöstely ja asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus, jotka talouden aktiviteetin ja inflaation kiihtyessä automaattisesti ylikuumensivat markkinoita. Selvin esimerkki automaattisesta vakauttajasta on progressiivinen verojärjestelmä yhdessä tulonsiirtojärjestelmän kanssa, joka jarruttaa tulonmuodostuksen kasvaessa ja kanavoi tuloa markkinoille taantumassa. Kansantalouden suhdanneilmiöt ja muut talouden häiriöt välittyvät tulonmuodostukseen ja työllisyyteen ja niiden välityksellä myös asuntokysyntään ja asuntomarkkinakehitykseen. Niihin vaikuttavat myös väestökehityksen - kuten kotimaisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden - vaihtelut sekä asumisen hintaan (käyttökustannukseen ja vuokratasoon) reaalikoron ohella vaikuttavat tekijät, kuten asumisen verotus ja asumisen tuen muutokset. EMU-oloissa kansallista rahapolitiikkaa ei enää ole. Näin ollen kotimaisen talouspolitiikan keskeiseksi suhdannepoliittiseksi keinoksi jää finanssipolitiikka. Verotuksesta, asumistuesta ja asuntotuotannon tuesta voidaan määrätä kotimaisin päätöksin. Kuitenkaan näillä välineillä on vain rajoitetut mahdollisuudet ohjata talouden tai asuntomarkkinoiden suhdannekehitystä. Lähinnä niillä voidaan hioa jyrkimpiä käänteitä tasaisemmiksi Allokaatio: asumiskulutukseen ja asuntotuotantoon vaikuttaminen Allokaatiossa on asuntosektoriin liittyen kyse kulutuksen ja tuotannon tehokkuudesta. Tuotannolla tarkoitetaan rakennusmarkkinoita panosmarkkinoineen, mukaan luettuna vanhan asuntokannan korjaus ja kunnossapito. Tuotannon tehokkuus tarkoittaa sitä, että rakennusala pystyy tarjoamaan uustuotantoa mahdollisimman edulliseen hintaan kuluttajille. Sen tehokkuus riippuu osaltaan maamarkkinoiden tehokkuudesta, rakennusalan panosmarkkinoiden tehokkuudesta ja varsinaisen rakennusalan tehokkuudesta. Tarjonnan tehokkuus liittyy myös olemassa olevan asuntokannan hallintaan. Asuntokannan on oltava riittävä asuntovarauma huomioon ottaen tehokkaassa hyötykäytössä ja kiinteistöjen hoito ja ylläpito on hoidettava tehokkaasti, jotta saadaan mahdollisimman edullisesti tuotettua asuntopalveluksia kuluttajille. Tuotannon tehostamisen alueella julkinen sektori voi pyrkiä korjaamaan markkinoiden epäonnistumisia tai puutteellista toimintaa. Perusesimerkki tästä ovat kilpailukysymykset: julkisen sektorin pitäisi edistää kilpailua maamarkkinoilla, rakennusalan panosmarkkinoilla, rakentamisessa jne. Tämän tavoitteen vastaisesti julkinen sektori voi monilla eri tavoin omalla tuotannollaan, tontinluovutuspolitiikallaan, kaavoituksella jne. itse vähentää tai vääristää kilpailua ja heikentää rakennusalan tehokkuutta. Rakennusalan (dynaamisen) tehokkuuden kannalta keskeisessä asemassa ovat tuote- ja prosessi-innovaatiot, jotka tarjoavat alan yrityksille terveen tavan saada kilpailuetua.

11 Julkista tukea rakennusalalle voidaan perustella määrätyiltä osin tuotekehityksen näkökulmasta. Asumiskulutuksen tehokkuus tarkoittaa sitä, että kulutuspäätöksiä tehdessään kotitaloudet saadaan ottamaan huomioon asumisen kaikki hyödyt ja kustannukset. Asumiskulutuksen tuen perusteluna esitetään usein, että näin ei tapahdu, vaan yhteiskunnan näkökulmasta joko yleisesti tai joidenkin ryhmien osalta asumiskulutus muodostuu liian pieneksi ja tämä muodostaa perustan sille miksi asumista halutaan tukea. Kulutusrakenteeseen vaikuttamisen näkökulmasta asumiseen kohdistuvaa yhteiskunnan vaikuttamista voidaan perustella seuraavasti: Jos hyvään asumistasoon liittyy positiivisia muille koituvia ulkoisvaikutuksia (terveysolot, sosiaaliset olot jne.) ja ihmiset valintakäyttäytymisessään joko eivät ota näitä vaikutuksia huomioon, asumisen hintaa alentava hintatuki on sopiva keino saada yksilön ja yhteiskunnan hyödyt huomioon otetuksi sekä vastaamaan optimissa asumisen tuottamisen rajakustannuksia. Ajatuksellisesti on kyse samasta kuin ympäristöveroissa saastuttavan (negatiivinen ulkoisvaikutus) yritystoiminnan ulkoisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Tässä yhteydessä on todettava, että ulkoisvaikutusargumentti, ja näin ollen asumisen tuen tarvekin tällä perusteella, on kiistanalainen. Toisaalta jotkut asumiseen liittyvät ulkoisvaikutukset koskevat enemmänkin asuinympäristöä kuin asumista. Tästä ovat esimerkkeinä puistot, virkistysalueet sekä toimet ilman saastumisen ja melun rajoittamiseksi. Asuntokulutuksen tehokkuuden parantamiseksi edellä mainituin perustein tarvitaan toimenpiteitä, jotka kasvattavat asuntopalvelusten kulutusta siitä, mitä se olisi ilman tukea, ts. niillä pyritään toteutuvan kulutuksen ohjausvaikutukseen. Periaatteessa tämä voidaan saavuttaa vaikuttamalla joko asuntopalvelusten kysyntään tai -tarjontaan. Toisaalta keinot voivat rakentua joko taloudellisiin kannustimiin, kuten kysyntä- tai tarjontatukiin tai normipolitiikkaan. Kulutusrakenteeseen vaikuttamisen näkökulmasta valinta toimenpidevaihtoehtojen kesken on tehokkuuskysymys eli millä keinolla saadaan haluttu vaikutus aikaan edullisimmin Distribuutio: tulonjakoon ja hyvinvointiin vaikuttaminen Asumistason parantaminen rinnalla julkisen sektorin toimenpiteiden voi sanoa perustuvan tulonjakotavoitteisiin, eli distribuutioon. Tämä esitetään usein tavoitteena, jonka mukaan asumismenojen tulo-osuus ei saisi nousta liian korkeaksi (ja ns. vapaavalintainen kulutus liian pieneksi). Keskeinen kysymys on, missä määrin hyvinvoinnin tai suppeammin tulonjaon kysymyksiä tulisi pyrkiä ratkomaan asuntomarkkinatoimenpiteiden kautta ja missä määrin tulo- ja varallisuusverotuksen ja tulonsiirtojen avulla. Suomalaisen asuntopolitiikan sisällön perusteella suuri osa erilaisista vero-, tuki-, säätely yms. toimenpiteistä perustuu ainakin osin tulonjakokysymysten painottumiseen päätöksenteossa. Eräs peruskysymys koskee sitä, tulisiko asuntopolitiikan tulla yleistä vai erityistä. Yleinen politiikka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asuntopolitiikka kohdistetaan kaikkiin väestöryhmiin (tai koko asuntokantaan ja tuotantoon). Erityinen politiikka puolestaan suuntaan toimenpiteet osaan väestöstä ja asuntotarjonnasta (kanta ja tuotanto). Tähän liittyen voidaan kysyä tulisiko olla instituutioiltaan ja toimintatavoiltaan toisistaan poikkeavia asuntomarkkinalohkoja (esim. vaparahoitteinen, arava, hitas, vuokrasäännöstelty ja säännöstelemätön jne.), joille kullekin suuntautuu omia toisista poikkeavia toimenpiteitä vai tulisiko samojen toimenpiteiden (esim. tukipolitiikka) koskea kaikkia erillisiä lohkoja niiden eroista riippumatta.

12 Seuraavassa asumisen tuet jaetaan kysyntä- ja tarjontatukiin sekä niihin liittyviin toimenpiteisiin. Näin ollen kyse ei ole pelkistä tuista, vaan myös verotuksesta, rajoituksista ja muista toimenpiteistä. Esimerkiksi maan tarjontaa lisäävät verot voivat olla hyvää tukipolitiikkaa. Toisaalta asuntopolitiikka ei ole universaalia eli toimenpiteiden vaikutukset riippuvat institutionaalisesta ympäristöstä, jossa ne toteutetaan Asumisen kysynnän tuki ja säätely Kysyntätueksi kutsutaan suoraan kuluttajalle (kotitaloudelle) maksettavia tukia, joiden tarkoitus on alentaa asumisen hintaa (käyttökustannusta) ja asumismenoja, ja näiden välityksellä parantaa asumisen tasoa. Kysyntätuet voivat olla paitsi eksplisiittisesti rahassa maksettavia summia, myös erilaisina verotukseen liittyvinä etuina (verovähennyksinä, verottamattomuutena) saatavia implisiittisiä tukia. Vaikka kysyntätuet ovat kotitalouksille suunnattuja ja niiden ominaisuuksien mukaan tyypillisesti määräytyviä, asumistuen kaltainen tuki voidaan maksaa vuokranantajalle. Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin asumisen tukien painopiste on siirtynyt jonkin verran tarjontatuista kysyntätukien suuntaan. Seuraavassa pohditaan, mitä etuja ja toisaalta ongelmia voi liittyä kysyntätukiin verrattuna tarjontatukiin, olettaen käytettävissä oleva tukisumma tässä yhteydessä annetuksi. Peruskysymys on seuraava: Jos asumista tuetaan asumistason parantamiseksi kysynnän puolelta, minkä muotoisella tuella saadaan pienimmällä julkisen sektorin panostuksella haluttu vaikutus aikaa. Tai vaihtoehtoisesti, jos tukisumma on annettuna, millaisella tuella realisoituva kysyntävaikutus on suurin. Kysyntätukien kohdalla tuki voi olla muodoltaan joko asumisen hintaa asukkaalle alentava tuki tai tulotukea (puhdas tulonsiirto), joka ei erityisesti kohdistu asumiseen, vaan lisää kulutusmahdollisuuksia hintasuhteita muuttamatta niin asumiseen kuin muuhunkin kulutukseen. Toisaalta, myös tulotuki voi olla asumiskulutusta ehdollistava, kuten voucheri, jonka käyttö edellyttää minimivaatimukset täyttävää asuntoa. Puhdas hintatuki alentaa asukkaan maksamaa asuntopalvelun hintaa (vuokraa tai omistusasunnon käyttökustannusta) x %, missä x on tukiprosentti (hinnanalennus %). Vastaavasti asumisen nimissä annettava tulotuki lisää asukkaan käytettävissä olevaa tuloa y %. Asumisen hintatuki soveltuu tilanteeseen, jossa ensisijainen tarkoitus on kasvattaa asuntopalvelusten kulutusta siitä, mitä se olisi ilman tukea, ts. tuella pyritään ohjausvaikutukseen. Asumisen puhdas tulotuki on hintatukea tehottomampi vaihtoehto, koska se ei muuta asumisen hintaa (käyttökustannusta tai vuokraa) suhteessa muun kulutuksen hintaan. Sama kysyntävaikutus saadaan aikaan pienemmällä kokonaistuen määrällä hintatuen muodossa kuin puhtaana tulotukena. Sitä vastoin asumisen tulotuki alentaa asumismenojen tulo-osuutta tehokkaammin kuin hintatuki. Tukiparametrit x ja y voivat määrältään riippua erilaisista tekijöistä, kuten perhekoosta, tulotasosta jne. eli olla ehdollisia. Yleensä kysyntätukien rahamäärät ovat vuokramenojen ja perhekoon kasvavia ja toisaalta tulotason laskevia funktioita. Ne voivat myös riippua elinkaarivaiheesta, kuten päämiehen iästä joko eksplisiittisesti tai epäsuorasti. Käytännössä monet kysyntätuet ovat erimuotoisia sekatyyppejä näistä perustapauksista. Sekä hinta- että tulotukien käyttöön voidaan myös liittää erilaisia asumiskulutusta koskevia rajoituksia, joiden tuloksena ne eivät enää olekaan puhtaita hintasubventioita tai tulonsiirtoja, vaan sekamuotoja. Hintasubventio voi olla voimassa

13 vain johonkin perhekoosta riippuvaan asumiskulutuksen määrään asti tai niihin voidaan liittää minimiasumistasovaatimuksia, tai molempia. Myös tukilaskelmissa hyväksyttävällä asumisen hinnalla voi olla maksimiarvo. Vuokra-asuntopuolella kysyntäpuolelle ankkuroituja tukia ovat yleinen asumistuki sekä opiskelijoiden ja eläkeläisten asumistuki. Ne alentavat vuokralaisen maksettavaksi tulevaa osuutta (brutto)vuokrasta, mutta koska niihin liittyy minimi- ja maksiminormeja, ne eivät ole puhtaita hintasubventioita. Mikäli erikokoisia asuntoja on tarjolla, näihin tukiin sisältyy kannuste sopeuttaa asuntokulutusta maksiminormia vastaavaksi. Mikäli asumistaso ylittää maksimirajat tuet ovat tulotukia ja lisäkulutuksesta (neliöistä) maksettava omavastuu on sataprosenttinen. Omistusasumisen kysyntätukia ovat mm. lainakorkojen verovähennysoikeuteen perustuva korkotuki, asuntosäästöpalkkiot, luottojen takuut. Niistä vanhan mallinen asuntolainan korkojen rajoittamaton vähennysoikeus verotuksessa vähentää omistusasumisen käyttökustannusta eli sillä on puhdas hintavaikutus, jos luotonsäännöstelyä ei esiinny ja lainaa saa vakiokorolla haluamansa määrän. Luottojen takuu on sekin hintasubvention tyyppinen (korkoon sisältyvä riskipreemio subventoidaan). Asuntosäästöpalkkio on lähempänä tulotukea. Kysyntätukien etuna suhteessa erityisesti vuokrakiinteistöihin ankkuroituihin tarjontatukiin on se, että ne voidaan kohdentaa ja ehdollistaa kotitalouksien ominaisuuksiin riippumatta siitä missä osassa asuntokantaa he ovat, mihin he muuttavat seuraavaksi jne. Jos kotitalouden ominaisuudet tai olosuhteet ja sen myötä tuen tarve muuttuvat nykyisessä asunnossa, muuttuu tuen määräkin. Kysyntätukia pidetään näistä syistä tulonjakovaikutuksiltaan tarjontatukia paremmin toimivina. Tarjontatuista poiketen kysyntätuet eivät ohjaa kotitalouksien sijaintivalintoja ja asumisuria sen mukaan millainen kunkin tarjontatuetun kiinteistön kulloinenkin tilanne on tai onko näiden kiinteistöjen asuntoja ylipäätään tarjolla. Kulloisessakin kiinteistössään asuessaan asukkaan kannalta ei ole olennaista, onko hänen maksamansa nettovuokra bruttovuokraa alhaisempi kysyntävai tarjontatuen tuloksena. Ero on siinä, voiko hän viedä tuen mukanaan. Jotta kysyntätuet (tai mitkä tahansa kysyntää kasvattavat muutokset) saisivat reaalista vastinetta, tarjontapuolen pitää reagoida kysynnän muutoksiin kohtuullisen aikahorisontin puitteissa. Toimiakseen kysyntätuen tulee hintamekanismin eli asuntojen hintojen ja vuokrien muutosten välityksellä saada aikaan muutoksia asuntopalvelujen tarjonnassa. Mitä pienemmät hintojen muutokset tarvitaan annetun suuruisen kysynnän muutoksen aikaan saamiseksi, sitä paremmin markkinat toimivat allokatiivisesti. Jos asuntomarkkinoilla tarjonta ei reagoi markkinasignaaleihin lainkaan, vaan asumiset tukien ja muidenkin kysyntätekijöiden muutokset vaikuttavat pidemmälläkin aikavälillä vain hintoihin ja vuokriin, silloin kysynnän tukeminen on tehotonta ja turhaa. Tällainen tilanne voi olla mahdollista, jos maan tarjontaa syystä tai toisesta jyrkästi rajoitetaan tai rakennusalalla vallitsee lähes täydellinen monopoli. Näissä oloissa pysyvä ja ankara vuokrasäännöstely voi olla vuokra-asuntopuolella tehokkainta politiikkaa yhdessä julkisesti rakennutetun, rakennetun ja rahoitetun tarjonnan kanssa Asumisen tarjonnan tuki ja säätely Asuntojen tarjontaan kohdistuvia tukia voidaan tarkastella ainakin kolmesta näkökulmasta. Ensiksi, tarjontaan suunnattavalla tuella voidaan vaikuttaa asuntojen tarjonnan kokonaismäärän, tavoitteena lisätä tarjontaa yleisesti. Perusteluna on tällöin markkinoiden epäonnistuminen siinä mielessä, että markkinamekanismin tuloksena asuntojen tarjonta jää liian pieneksi ja se myötä asumiskulutus liian

14 alhaiseksi jollain kriteerillä määriteltyyn oikeaan tasoon verrattuna. Tähän vajaukseen pyritään vastaamaan tukemalla suoraan asuntojen tuotantoa, jonka kautta tarjonta ja edelleen asumiskulutus saadaan suuremmaksi. Yleisen tarjonnan kasvattamisen sijasta tuotantotukea voidaan perustella tarpeella kasvattaa asuntomarkkinoiden tietyn segmentin tarjontaa. Kohdennetulla tuotantotuella ja siihen normaalisti liitettävällä hinta- ja laatukontrollilla sekä asukasvalintanormeilla pyritään kasvattamaan asuntokantaa, joka varataan pieni- ja keskituloisille kotitalouksille sekä vanhuksille, opiskelijoille ja muille erityisryhmille. Tätä perustellaan markkinoiden epäonnistumisella siinä mielessä, että markkinamekanismi tuottaa asuntoja keski- ja suurituloisille, mutta ei riittävästi pienituloisille eikä erityisryhmille. Kolmas perustelu liittyy asuntotuotannon suhdannevaihteluiden säätelyyn. Tuotantoon suoraan kohdistuvilla tuilla voidaan elvyttää tuotantoa taantumassa. Tätä perustellaan tavallisesti rakentamisen suurilla työllisyysvaikutuksilla sekä rakentamisen suurella merkityksellä suhdannevaihteluiden aiheuttajana. Korkeasuhdanteessa tuotantoon kohdistuvien tukien leikkaamisella voidaan lieventää rakennusalan tai mahdollisesti koko kansantalouden liiallista kuumenemista Tuen ja säätelyn muodot Keskeisimmät asuntotuotannon tukimuodot ovat tuottajasektorille annettavat rahoitustuet. Niitä ovat mm. lainojen korkotuki, aravalainojen alikorko, markkinaehtoista edullisempi rahoitus sekä luotoille myönnettävät takuut. Tuotantoon kohdistuvaa tukea voidaan antaa myös suorina avustuksina, verohuojennuksina tai tuotantoa voidaan pyrkiä hillitsemään ylimääräisillä suhdanneveroilla. Tuki voi olla rajoituksetonta tai siihen voidaan liittää tuotettavien asuntojen tyyppiä, hintaa, laatua tai asukasvalintaa koskevia ehtoja. Osa tuista ja rajoituksista koskee asuntojen uustuotantoa, osa sen ohella myös vanhaa asuntokantaa. Jälkimmäisiä ovat mm. peruskorjauslainat ja avustukset. Tarjontaan vaikuttavia asuntopolitiikan välineitä ovat myös mm. vuokrien säätely sekä vuokratulojen verotus. Rakennuskelpoisen kaavoitetun maan tarjonta on välttämätön edellytys asuntotuotannolle. Kaavoituksen, maanomistuksen sekä maahan liittyvien verojen ja maksujen kautta erityisesti kunnat vaikuttavat merkittävällä tavalla asuntotuotannon määrään, kustannuksiin, alueelliseen sijoittumiseen sekä tuotannon rakenteeseen. Kiinteistöverojen, kaavoitusmaksujen, tontinvuokrien sekä niihin liittyvien subventioiden kautta maankäyttöpolitiikalla on myös välittömiä vaikutuksia julkisen talouden tulopuoleen Tukien vaikutukset Rakentamiseen suunnattu tuotantotuki parantaa tuottajasektorin kannalta asuntotuotannon kannattavuutta ja kasvattaa asuntotuotannon määrää verrattuna siihen, että tuotantoa ei tuettaisi. Rajoituksettoman tuen tapauksessa tuotanto painottuu niihin asuntosegmentteihin, joiden rakentaminen on kannattavinta. Tällöin tuotannon hallintasuhde-, talotyyppi-, koko- ja laatujakaumaa ohjaa yhtäältä maksukykyinen kysyntä, toisaalta tarjontatekijät kuten tonttien saatavuus, muut panosmarkkinat sekä tuottajasektorin kilpailutilanne. Sen sijaan tiettyyn asuntotyyppiin (yleensä vuokra-asuntoihin) suunnattu tuki parantaa tuottajasektorin kannalta vuokra-asuntotuotannon kannattavuutta ja kasvattaa vuokra-asuntotuotannon määrää verrattuna

15 siihen, että tuotantoa ei tuettaisi. Kasvu tapahtuu osittain omistusasuntotuotannon kustannuksella, jota tuettu vuokra-asuntotuotanto jossain määrin syrjäyttää. Syrjäyttämisvaikutus perustuu ensinnäkin siihen, että rakennettavissa olevien kaavoitettujen tonttien tarjonta on niukkaa ja eri tuotantosegmentit kilpailevat samoista tonteista. Toiseksi tuki tekee uudet vuokra-asunnot suhteellisesti edullisemmaksi, jolloin myös kysyntää siirtyy omistussektorilta vuokrasektorille. Kaiken muotoinen tuotantotuki johtaa normaalioloissa tuotannon määrän kasvuun. Kuitenkin eri tukimuodot johtavat erilaiseen tuotannon rakenteeseen. Rajoittamattomassa tuessa maksukykyinen kysyntä yhdessä tonttitarjonnan ja muiden rakennusmarkkinoihin liittyvien tekijöiden kanssa ohjaavat tuotannon suuntautumista. Vuokra-asuntotuotantoon suunnattu rajoitukseton kasvattaa vuokratuotannon osuutta omistustuotannon kustannuksella. Laajamittainen tuotannon tukeminen kasvattaa asuntotuotantoa ja asuntokantaa verrattuna siihen, että tuotantoa ei tueta. Äärimmillään laaja tuotannon tuki voi johtaa kysyntään nähden liian suureen asuntotuotantoon ja ylimitoitettuun asuntokantaan. Jos tarjonta kasvaa nopeammin kuin kysyntä, se johtaa tyhjillään olevien asuntojen määrän kasvuun Vuokrasääntely Vuokrien sääntelyssä pyrkimyksenä on taata vuokra-asukkaille kohtuulliset asumiskustannukset kontrolloimalla julkisen sektorin toimesta vuokratasoa ja vuokrankorotuksia. Suomessa vuokrasääntely oli eri muodoissaan voimassa luvun vajaan viiden vuoden jaksoa lukuun ottamatta - suurimman osan sodan jälkeistä aikaa 1990-luvun alkuun asti. Säätely purettiin vaiheittain vuosina Aravavuokra-asuntojen osalta vuokrien määräytymistä säädellään edelleen ja niissä vuokrat perustuvat pääasiassa historiallisiin rakennuskustannuksiin sekä kiinteistöjen ylläpito- ja hoitokuluihin. Vuokrasääntelyllä on ollut dramaattinen vaikutus Suomen vuokra-asuntokantaan ja vuokratasoon. Perussyy tähän on se, että vuokra-asunnon omistajalle asunto on pääomaa, josta on saatava tuottoa. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen omistajan kannalta vuokra-asuntopääoman tuotto koostuu nettovuokratuotoista sekä nettopääomavoitosta suhteessa asunnon pääoma-arvoon. Nettovuokratuotto määräytyy vuokratulosta, asunnon hoito- ja ylläpitokustannuksista sekä vuokratulon verosta. Nettopääomavoitto (tai -tappio) muodostuu asunnon pääoma-arvon muutoksesta asuntomarkkinoilla vähennettynä mahdollisella myyntivoiton verolla. Jos markkinavuokrataso ylittää säädellyn vuokratason, omistajan saama vuokratuotto jää alhaisemmaksi kuin se olisi markkinavuokratasolla. Omistaja voi kompensoida tilannetta jossain määrin esimerkiksi pimeillä vuokrilla tai ylläpito- ja hoitokustannuksista tinkimällä. Vuokraasuntosijoituksen tuottoa verrataan vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuottoon. Vuokratuoton aleneminen ja toisaalta myymällä realisoitavissa olevan pääomavoiton nousu suhteessa vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuottoon lisäävät todennäköisyyttä vuokra-asunnon myyntiin ja muuttumiseen omistusasunnoiksi. Kuviosta 20.5 nähdään, että vuokrat olivat olleet muutaman vuoden ajan paikallaan ennen vuokrasäännöstelyyn siirtymistä vuoden 1967 lopulla. Sen jälkeen reaalinen vuokrataso aleni Suomessa jatkuvasti 1960-luvun alusta 1980-luvun jälkipuoliskolle asti. Vuonna 1988 vuokrataso oli reaalisesti alle 60 % vuoden 1962 tasosta. Vuokratason kehitys yhdessä asuntojen hintakehityksen kanssa heijastui vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokantaan, joka supistui jyrkästi: Vuodesta 1960 vuoteen 1990 näiden asuntojen kanta väheni yli kolmanneksella (noin asuntoa) ja niiden osuus vakituisesti asutusta asuntokannasta supistui 40 prosentista 15 prosenttiin.

16 Asuntojen reaalinen vuokrataso kääntyi nousuun 1990-luvun alussa, mihin osaltaan vaikutti vuokrasääntelyn purkaminen. Vuokratason nousu 1990-luvulla painottui Helsingin seudun ja muiden suurten kaupunkialueiden keskusta-alueisiin, joissa vuokrasääntely vaikutti aikanaan eniten. Myös vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen määrä kääntyi nousuun 1990-luvun alussa, ensimmäisen kerran 1960-luvun jälkeen. Vuokrasääntelyn vaikutus kotitalouksiin on kaksijakoista. Sääntely pitää vuokrat alhaisina niillä kotitalouksilla, jotka ovat aikanaan onnistuneet saamaan vuokra-asunnon, jonka sen omistaja pitää vuokrakäytössä. Sen sijaan sääntelystä kärsivät potentiaaliset uudet vuokra-asuntomarkkinoille pyrkivät kotitaloudet. Heidän kannaltaan tarjonnan supistuminen merkitsee yleensä pakkosijoittumista asuntomarkkinoiden muille sektoreille. Vapautuviin vuokrasäännöstelyn alaisiin asuntoihin vuokralaisia valittaessa ylikysyntätilanne ja tarjokkaiden runsaus johtaa sukulaisten, tuttavien tai muuten edullisimpien vuokralaisten valintaan. Tämä merkitsee normaalivuokralaisillekin diskriminoinnin kohteeksi joutumista säännöstellyillä vuokramarkkinoilla Asumisen tuki Suomessa Taulukossa 22.1 on esitetty asumisen tukien määrä ja jakautuminen eri tukimuotojen välille vuosina 1990 ja Taulukosta 22.2 käy ilmi tuen jakautuminen kotitalous- ja yrityssektorien välillä samoin kuin jakauma vuokra- ja omistusasumisen välillä. Taulukoissa asumisen tukiin on laskettu mukaan asumistuet, asuntolainojen korkovähennykset, verohyöty oman asunnon myyntivoiton verottomuudesta, erilaiset rahoitustuet kotitalouksille sekä avustukset ja rahoitustuet yhteisöille. Ns. asuntotulon verottomuutta ei ole laskettu mukaan. Samoin mukana eivät ole tonttihintojen ja vuokrien subventiot sekä muut kuntien epäsuorat tuet asuntosektorille. Laskelmassa ei ole myöskään käsitelty asuntosektorilta valtiolle ja kunnille kerättäviä veroja. Taulukosta näkyy, että asumisen tuen rahallinen määrä on pysynyt nimellisesti suunnilleen samalla tasolla 1990-luvun alusta loppuun. Reaalisesti asumisen tuki on kuitenkin supistunut noin viidenneksen. Tuen rakenne on muuttunut huomattavasti seurauksena vuosikymmenen alun lamasta, korkotason muutoksesta sekä lainsäädännön uudistamisesta. Asumistuki on 2,5- kertaistunut 1990-luvulla ja siitä on tullut merkittävin yksittäinen asumisen tuen komponentti. Asumistuen nousun taustalla olivat laman aiheuttama työttömyyden kasvu ja siihen liittynyt tulotason lasku, joka kasvatti asumistukeen oikeutettujen joukkoa. Vuokra-asumisen yleistyminen ja vuokratason nousu vaikuttivat osaltaan asumistukimenojen kasvuun. Asuntolainojen korkovähennyksen määrä supistui 1990-luvulla. Tähän vaikuttivat yleinen korkotason lasku, vuonna 1993 verouudistuksen yhteydessä voimaan tullut korkovähennysoikeuden muutos sekä asuntolainakannan supistuminen. Rahoitustuet vuokra-asuntojen rakennuttajayhteisöille kasvoivat 1990-luvulla pääasiassa vuosikymmenen alussa käyttöön otetun vuokra-asuntojen korkotuen vaikutuksesta.

17 Taulukko 22.1: Asumisen kokonaistuki vuosina 1990 ja 1999, miljoonaa mk (vuosi 1999 arvio). Lähde: Viitamäki Asumistuet Korkovähennys Oman asunnon myyntivoitto Rahoitustuet kotitalouksille Korjausavustukset as.oy:lle Rahoitustuet yhteisöille Asumisen tuki yhteensä Taulukon 22.2 mukaan kotitaloussektorin osuus asuntosektorille suuntautuvasta kokonaistuesta supistui 1990-luvulla jonkin verran, muuta oli yli neljä viidennestä vielä Yhteisöjen osuus tuesta kasvoi vastaavasti. Hallintamuodon mukaan tarkasteltuna vuokra-asumiseen suuntautuneen tuen osuus kasvoi, lähinnä asumistukien kasvun vuoksi, omistusasumisen osuus vastaavasti supistui korkovähennyksen merkityksen pienennyttyä. Vuonna 1999 kummallekin sektorille suuntautui suunnilleen puolet asumisen kokonaistuesta Taulukko 22.2: Asumisen kokonaistuen jakautuminen saajasektorin ja hallintamuodon mukaan vuosina 1990 ja 1999, miljoonaa mk (vuosi 1999 arvio). Lähde: Viitamäki mmk % mmk % Kotitaloudet Yhteisöt Vuokra-asuminen Omistusasuminen Asumisen tuki yhteensä Asumisen eri tukimuodot suuntautuvat hyvin eri tavalla eri tyyppisille kotitalouksille. Asumistuki on leimallisesti nimenomaan pienituloisille suuntautuva tukimuoto. Taulukon 22.3 mukaan asumistuista 60 % menee alimman tuloviidenneksen kotitalouksille ja suurituloisimmalle viidennekselle päätyy tuesta vain 3 %. Asuntolainojen korkovähennyksen hyöty kanavoituu lähes täysin päinvastaisesti: siitä puolet kanavoituu suurituloisimmalle viidennekselle ja kolmannes toiseksi suurituloisimmille kotitalouksille. Sen sijaan alimmalle tuloviidennekselle korkotuesta kanavoituu vain marginaalinen osuus. 12 yleinen asumistuki, eläkkeensaajien asumistuki, opiskelijoiden asumislisä 13 korkovähennys (1990), alijäämähyvitys ja ylimääräinen korkovähennys (1999) 14 omistusasuntojen aravalainan alikorko, ASP-korkotuki, ylivelkaantuneiden korkotuki ym. 15 aravalainan alikorko vuokra-asunnoille, vuokra-asuntojen ja asumisoikeusasuntojen korkotuki

18 Taulukko 22.3: Asumistuki ja korkovähennys tuloluokittain vuonna Lähde: Viitamäki Tuloviidennes Asumistuki 16 Korkovähennys mmk % mmk % I (alin) II III IV V (ylin) Asumisen tuki yhteensä Kirjallisuus Arnott, R Bengs, C. ja H.A. Loikkanen DiPasquale, D. ja W.C. Wheaton Hankonen, J Helsingin kaupunginkanslia Jaffee, D. M Johnston, R.J Juntto, Anneli Laakso, S Laakso, S. 1997a. Laakso, S Laakso, S. ja H. A. Loikkanen Laakso, S. and H.A. Loikkanen Lankinen, M Lankinen, M. 1997a. Lankinen, M. 1997b. Lankinen, M Loikkanen, H.A Loikkanen, H.A Loikkanen, H.A Loikkanen, H.A. ja S. Salo McDonald, J. F Mills, E.S. ja B.W. Hamilton O'Sullivan, A. M Rothenberg, J., G.C. Galster, R.V. Butler ja J.R. Pitkin Viitamäki, H yleinen asumistuki, eläkkeensaajien asumistuki, opiskelijoiden asumislisä

19 KIRJALLISUUS Abraham, J. M. ja P. H. Hendershott Bubbles in Metropolitan Housing Markets. Working Paper No National Bureau of Economic Research, Cambridge Mass. Arnott, R Economic Theory and Housing. Kirjassa Mills, E.S. (toim.) Handbook of Regional and Urban Economics, Vol. II. Elsevier Science Publishers B.V., North-Holland, Amsterdam. Bengs, C. ja H.A. Loikkanen The Finnish Housing Market: Structure, Institutions and Policy Issues. Teoksessa Hårsman, B. ja J.M. Quigley (toim.) Housing Markets and Housing Institutions: An International Comparision. Kluwer Academic Publishers, Norwell, MA. Brunila, A. ja A. Suvanto Omaisuushinnat ja rahapolitiikka. Markka & talous 2/98, Böckerman, P Asuntokysyntä Suomessa. Poikkileikkaustarkastelu käyttäen varallisuusttukimusta Palkansaajien tutkimuslaitos, tutkimusselosteita 150, Helsinki. Börsch-Supan, A Tenure Choice and Housing Demand. Teoksessa K. Stahl ja R. Struyk (toim.) U.S. and German Housing Markets: Analytical Comparisinos. The Urban Institute, Washington DC. Clark, W. ja van Lierop, W Residential Mobility and Household Location Modelling. Teoksessa Nijkamp, P. (toim.), Handbook of Regional and Urban Economics, Vol. I, Elsevier Science Publishers B.V., North-Holland, Amsterdam. DiPasquale, D. ja W.C. Wheaton Urban Economics and Real Estate Markets. Prentice Hall, Englewood Cliffs, NJ. Englund P. ja Y. M. Ioannides House Price Dynamics: An International Empirical Perspective. Journal of Housing Economics, Vol. 6, Goodman, A Topics in Empirical Urban Housing Research Kirjassa Muth, R. ja A. Goodman. The Economics of Housing Markets. Harwood Academic Publishers, Chur, Switzerland. Hankonen, J Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Otatieto Oy ja Gaudeamus kirja. Heiborn, M Demographic Factors and the Demand for Housing. Uppsala Universitet. Helsingin kaupungin tietokeskus Asuminen 1990-luvun alun Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tilastoja 1994:4. Helsingin kaupunginkanslia Syrjäytymistä ja sosiaalista segregaatiota selvittäneen työryhmän mietintö. Helsingin kaupungunkanslian julkaisusarja A, 1997:15. Hyypiä; M Kotitalouksien taloudellinen asema. Erityisesti tulojen alueellinen vertailu. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 1999:9.

20 Jaffee, D. M Den svenska fastighetskrisen. SNS Förlag, Stockholm. Johnston, R.J City and Society: An outline for urban geography. Hutchinson & Co, London. Juntto, Anneli Asuntokysymys Suomessa Topeliuksesta tulopolitiikkaan. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisu n:o 50. Valtion painatuskeskus, Helsinki. Korpinen, P Asuntojen hinnanmuodostuksesta Suomessa. Työväen taloudellinen tutkimuslaitos, Helsinki. Koskela, E., H. A. Loikkanen ja M. Virén House prices, household savings and financial market liberalization in Finland. Eurepean Economic Review, Vol. 36, Kosonen, K Pohjoismaiden asuntomarkkinat vuosina Vertaileva tutkimus. Palkansaajien tutkimuslaitos, Helsinki. Kuismanen, M., S. Laakso ja H.A. Loikkanen Demographic Factors and the Demand for Housing in the Helsinki Metropolitan Area. VATT-keskustelualoitteita 191. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki. Laakso, S Alueellinen segregaatio ja Helsinki. Helsingin tietokeskuksen neljännesvuosijulkaisu Kvartti 3/1993, Laakso, S. 1997a. Urban Housing Prices and the Demand for Housing Characteristics. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA, A 27, Helsinki. Laakso, S. 1997b. Asuntojen hinnat ja asuntojen ominaisuuksien kysyntä pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), Keskusteluaiheita No. 616, Helsinki. Laakso, S Näkökulmia kaupunkien asuntopolitiikkaan. Hyvinvointikatsaus 1/98, Laakso, S. 2000a. Asuntomarkkinoiden alueellinen kehitys Suomessa ja 1990-luvulla. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, keskustelualoitteita 221, Helsinki. Laakso, S. 2000b. Regional Housing Markets in Boom and Bust: The Experience of Finland. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos, Helsinki. Laakso, S. ja H. A. Loikkanen Pääkaupunkiseudun asukkaiden sisäisestä muuttoliikkeestä. Helsingin tietokeskuksen neljännesvuosijulkaisu Kvartti 4/1991, Laakso, S. ja H.A. Loikkanen Finnish Homes Through Passages or Traps? Real Estate Economics, Vol. 23, Laakso, S. ja H. A. Loikkanen Asuntomarkkinat ja asumisen taloudellinen ohjaus. Teoksessa Taipale, K. ja H. Schulman (toim.) Koti Helsingissä. Urbaanin asumisen tulevaisuus. Helsingin kaupungin tietokeskus. Laakso, S. and H.A. Loikkanen Asuntomarkkinat ja asumisen tukijärjestelmät. Taustaa asuntopolitiikan kehittämiselle. Suomen ympäristö 311. Ympäristöministeriö, Helsinki.

Seminaari: Ara-asuntojen asukasvalinnasta ja määräaikaisista vuokrasopimuksista

Seminaari: Ara-asuntojen asukasvalinnasta ja määräaikaisista vuokrasopimuksista Seminaari: Ara-asuntojen asukasvalinnasta ja määräaikaisista vuokrasopimuksista 11.11.2015 Mika Kuismanen Kansantalousosasto Miksi valtiovarainministeriö on kiinnostunut Araasuntojen asukasvalinnoista

Lisätiedot

Jyväskylän seutu. Asuntokatsaus 2012. Seudun kuntien asuntoryhmä 2013. Sisältö:

Jyväskylän seutu. Asuntokatsaus 2012. Seudun kuntien asuntoryhmä 2013. Sisältö: Jyväskylän seutu Asuntokatsaus 2012 Seudun kuntien asuntoryhmä 2013 Sisältö: Asuntoyhteistyö Jyväskylän seudulla Alueen asunto-olot Asuntomarkkinat Asuntorakentaminen Väestönmuutokset ja muuttoliike Asuntomarkkinat

Lisätiedot

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2012

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2012 asuntokuntia Tekninen ja ympäristötoimiala I Irja Henriksson 30.9.2013 Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2012 Lahdessa oli vuoden 2012 lopussa 53 880 asuntokuntaa, joiden määrä kasvoi vuodessa 558 asuntokunnalla.

Lisätiedot

Kuka hyötyy kaupungin vuokraasunnoista?

Kuka hyötyy kaupungin vuokraasunnoista? Kuka hyötyy kaupungin vuokraasunnoista? Essi Eerola, Suomen Pankki* Tuukka Saarimaa, VATT * Tutkimuksessa esitetyt näkemykset eivät välttämättä vastaa Suomen Pankin kantaa. 1 Helsingin kaupunki on merkittävä

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Esityslista 18/2015 1 (5) Kaupunginhallitus Kj/6 4.5.2015

Helsingin kaupunki Esityslista 18/2015 1 (5) Kaupunginhallitus Kj/6 4.5.2015 Helsingin kaupunki Esityslista 18/2015 1 (5) 6 Lausunto ympäristöministeriölle Asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuus -raportista HEL 2014-001484 T 00 01 06 Päätösehdotus Verotus päättää antaa

Lisätiedot

LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta.

LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta. LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnalle Yleishyödyllisyyssäädöksiä on muutettava kohtuuhintaisen

Lisätiedot

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2014

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2014 asuntokuntia Tekninen ja ympäristötoimiala I Irja Henriksson 25.9.2015 Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2014 Lahdessa oli vuoden 2014 lopussa 54 666 asuntokuntaa, joiden määrä kasvoi vuodessa 513 asuntokunnalla.

Lisätiedot

Asuntomarkkinajäykkyydet ja asuntopolitiikan vaikutusten arviointi. Niku Määttänen, ETLA Asumisen tulevaisuus, päätösseminaari Messukeskus 22.10.

Asuntomarkkinajäykkyydet ja asuntopolitiikan vaikutusten arviointi. Niku Määttänen, ETLA Asumisen tulevaisuus, päätösseminaari Messukeskus 22.10. Asuntomarkkinajäykkyydet ja asuntopolitiikan vaikutusten arviointi Niku Määttänen, ETLA Asumisen tulevaisuus, päätösseminaari Messukeskus 22.10.2015 Tutkijat / valikoituja julkaisuja Marko Terviö (Aalto),

Lisätiedot

Talous- ja suunnittelukeskus

Talous- ja suunnittelukeskus Helsingin kaupunki Talous- ja suunnittelukeskus Kotikaupunkina Helsinki Asumisen ja maankäytön suunnittelun päämäärät ja tavoitteet Asumisen ja maankäytön suunnittelun lähtökohtia Uutta kaupunkia Vuosina

Lisätiedot

TILASTOKATSAUS 9:2015

TILASTOKATSAUS 9:2015 TILASTOKATSAUS 9:2015 13.11.2015 VANTAAN ASUNTOKANTA JA SEN MUUTOKSIA 2004 2014 Tilastokeskuksen asuntokantatilaston mukaan Vantaalla oli vuoden 2014 lopussa kaikkiaan 102 455 asuntoa. Niistä runsas 62

Lisätiedot

Eläkkeensaajien asumistuki verrattuna yleiseen asumistukeen. Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto

Eläkkeensaajien asumistuki verrattuna yleiseen asumistukeen. Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto Eläkkeensaajien asumistuki verrattuna yleiseen asumistukeen Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto Seminaari Kelassa 10.11.2015 Historiaa Eläkkeensaajien asumistuki tuli käyttöön 1970. aluksi osa kansaneläkettä,

Lisätiedot

Kuinka pitkälle ja nopeasti asuntomarkkinat yhdentyvät?

Kuinka pitkälle ja nopeasti asuntomarkkinat yhdentyvät? Kuinka pitkälle ja nopeasti asuntomarkkinat yhdentyvät? OP -kiinteistökeskusten 60-vuotisjuhlaseminaari 9.8.2006 Pentti Hakkarainen, johtokunnan jäsen, Suomen Pankki Asuntomarkkinoilla vahvoja kansallisia

Lisätiedot

Kannustinloukuista eroon oikeudenmukaisesti

Kannustinloukuista eroon oikeudenmukaisesti 2 2015 Kannustinloukuista eroon oikeudenmukaisesti JOHDANTO... 2 1 TYÖNTEON KANNUSTIMET JA KANNUSTINPAKETTI... 4 1.1 Kannustinpaketti... 5 2 KANNUSTINPAKETIN VAIKUTUKSET TYÖNTEON KANNUSTIMIIN JA TULONJAKOON...

Lisätiedot

ASUNNOTTOMUUDEN DYNAMIIKKA HELSINGISSÄ

ASUNNOTTOMUUDEN DYNAMIIKKA HELSINGISSÄ ASUNNOTTOMUUDEN DYNAMIIKKA HELSINGISSÄ 17.10.2012 Eeva Kostiainen Kaupunkitutkimus TA Oy Liikkuvuus asunnottomuuden ja asuntokannan välillä Tutkimuksen lähtökohtia Kattava kvantitatiivinen rekisteritutkimus

Lisätiedot

Tilastotiedote 2007:1

Tilastotiedote 2007:1 TAMPEREEN KAUPUNGIN TALOUS- JA STRATEGIARYHMÄ TIETOTUOTANTO JA LAADUNARVIOINTI Tilastotiedote 2007:1 25.1.2007 TULONJAKOINDIKAATTORIT 1995 2004 Tilastokeskus kokosi vuodenvaihteessa kotitalouksien tulonjakoa

Lisätiedot

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030. Pekka Hinkkanen 20.4.2010

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030. Pekka Hinkkanen 20.4.2010 TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030 Pekka Hinkkanen 20.4.2010 Ohjelman lähtökohdat: Asuntopoliittisen ohjelman konkreettisia tavoitteita ovat mm.: Asuntotuotannossa varaudutaan 91 000

Lisätiedot

Asunnot ja asuntokunnat 2013 Hyvinkään kaupunki Talousosasto 23.1.2015

Asunnot ja asuntokunnat 2013 Hyvinkään kaupunki Talousosasto 23.1.2015 Asunnot ja asuntokunnat 2013 Hyvinkään kaupunki Talousosasto 23.1.2015 Hyvinkään asumistilastot Asumistilastot tarjoavat tietoa muun muassa Hyvinkään kaupungin asuntotyypeistä, asumisväljyyden muutoksesta

Lisätiedot

Asumisen tuen kohtaanto vuonna 2004

Asumisen tuen kohtaanto vuonna 2004 Ympäristöministeriön raportteja 25 2007 Asumisen tuen kohtaanto vuonna 2004 Jaana Pasanen YMPÄRISTÖMINISTERIÖ YMPÄRISTÖMINISTERIÖN RAPORTTEJA 25 2007 Asumisen tuen kohtaanto vuonna 2004 Jaana Pasanen

Lisätiedot

Tilastokatsaus 11:2012

Tilastokatsaus 11:2012 Osuus asuntokannasta, % Tilastokatsaus 11:2012 14.12.2012 Tietopalvelu B14:2012 n asuntokanta 31.12.2011 ja sen muutokset 2000-luvulla Tilastokeskuksen asuntokantatilaston mukaan lla oli vuoden 2011 lopussa

Lisätiedot

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2015

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2015 Irja Henriksson 2.6.2016 Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2015 Lahdessa oli vuoden 2015 lopussa 61 930 asuntokuntaa, joiden määrä kasvoi vuodessa 457 asuntokunnalla. Asuntokuntien keskikoko pienenee jatkuvasti.

Lisätiedot

01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ. Juha Rantala ja Marja Riihelä. Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013

01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ. Juha Rantala ja Marja Riihelä. Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013 01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ Juha Rantala ja Marja Riihelä Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013 Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen arvo suomalaisessa

Lisätiedot

Tilastokatsaus 15:2014

Tilastokatsaus 15:2014 19.12.2014 Tietopalvelu B18:2014 n asuntokanta 31.12.2013 Tilastokeskuksen asuntokantatilaston mukaan lla oli vuoden 2013 lopussa kaikkiaan 100 600 asuntoa. Niistä vajaa 62 prosenttia (62 175) oli kerrostaloissa,

Lisätiedot

ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI. Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia

ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI. Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia PERIODISOINTI ASUNTOPOLIITTISEN REGIIMIN MUUTOKSEN TARKASTELUN LÄHTÖKOHTANA Bo Bengtsson (toim.):

Lisätiedot

SELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN 1237-2188

SELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN 1237-2188 1 SELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN 1237-2188 Virpi Tiitinen 1/2005 Olavi Lehtinen Pekka Pelvas 5.1.2005 Vuokra-asuntotilanne marraskuussa 2004 eräissä kaupungeissa Kysely yleishyödyllisille yhteisöille

Lisätiedot

Asumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus

Asumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus Asumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus Sosiaalitilastoseminaari 12.3.2008 Anneli Juntto Kuopion yliopisto Anneli Juntto 11.3.2008 1 Asumis-survey ensi kertaa

Lisätiedot

Asumisen verotus. Tuukka Saarimaa (VATT) VALTION ASUNTOPOLITIIKKA TONTTITARJONNASSA JA VEROTUKSESSA -seminaari 23.11.2010. tuukka.saarimaa@vatt.

Asumisen verotus. Tuukka Saarimaa (VATT) VALTION ASUNTOPOLITIIKKA TONTTITARJONNASSA JA VEROTUKSESSA -seminaari 23.11.2010. tuukka.saarimaa@vatt. Asumisen verotus Tuukka Saarimaa (VATT) tuukka.saarimaa@vatt.fi VALTION ASUNTOPOLITIIKKA TONTTITARJONNASSA JA VEROTUKSESSA -seminaari 23.11.2010 Esityksen sisältö 1. Näkökulmia verotukseen: Mirrlees Review

Lisätiedot

Rajoitusten alaiset ARA vuokraasunnot

Rajoitusten alaiset ARA vuokraasunnot ISSN 1237 1288 Lisätiedot/More information: Kimmo Huovinen Puh./tel +358 40 537 3493 Selvityksiä 5/2008 Rajoitusten alaiset ARA vuokraasunnot Rajoitusten alaiset ARA vuokra asunnot: määrä, omistajat ja

Lisätiedot

Asuntotuotantokysely 2/2016

Asuntotuotantokysely 2/2016 Asuntotuotantokysely 2/2016 Sami Pakarinen Kesäkuu 2016 1 (2) Kesäkuun 2016 asuntotuotantokyselyn tulokset RT:n asuntotuotantokysely lähetettiin Talonrakennusteollisuuden jäsenille. Kysely tehdään kolmesti

Lisätiedot

Asuntotuotannon haasteet Helsingille Valtakunnallinan asunto- ja yhdyskuntapäivä 8.5.2008 Helsinki

Asuntotuotannon haasteet Helsingille Valtakunnallinan asunto- ja yhdyskuntapäivä 8.5.2008 Helsinki Asuntotuotannon haasteet Helsingille Valtakunnallinan asunto- ja yhdyskuntapäivä 8.5.2008 Helsinki Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä Helsingin kaupunki Asumisen uhkakuva on kasvanut Vuokra-asuntotuotanto

Lisätiedot

Asuntojen hinnat ja kaavoitus. Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa

Asuntojen hinnat ja kaavoitus. Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa Asuntojen hinnat ja kaavoitus Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa 1. Asuntojen alueellisista hintaeroista 2 Ei ole outoa, että Suomessa on kalliita asuntoja Pääkaupunkiseudun (Helsinki,

Lisätiedot

Kaikki köyhät kunnan vuokraasuntoon? Valtakunnallinen asunto- ja yhdyskuntapäivä 10.5.2012 Teija Ojankoski VAV Asunnot Oy

Kaikki köyhät kunnan vuokraasuntoon? Valtakunnallinen asunto- ja yhdyskuntapäivä 10.5.2012 Teija Ojankoski VAV Asunnot Oy Kaikki köyhät kunnan vuokraasuntoon? Valtakunnallinen asunto- ja yhdyskuntapäivä 10.5.2012 Teija Ojankoski VAV Asunnot Oy Sata-komitea Tausta Julkisesti tuetun asuntokannan tarkoituksenmukaisen käytön

Lisätiedot

Asunto ensin -periaate

Asunto ensin -periaate Asunto ensin -periaate kotouttamisen ja integraation lähtökohtana? Marko Kettunen Maahanmuuttajat metropolissa seminaari 19.8.2010 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000

Lisätiedot

Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli

Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli 00.0.2008 Esitelmän pitäjän nimi Tanja Sippola-Alho, kaupunginsihteeri Tallinna 2.4.2014 Rakentamisen määrä Suomessa 2 Helsingin asuntokanta

Lisätiedot

SELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN 1237-2188

SELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN 1237-2188 SELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN 1237-2188 Virpi Tiitinen 7/2002 15.3.2002 Pakolaisten asuttaminen Suomessa 1994-2001 Kuntien pakolaisille osoittamat asunnot 1994-2001 700 600 500 Aravavuokra-as.

Lisätiedot

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030 TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030 Ohjelman lähtökohdat: Asuntopoliittisen ohjelman konkreettisia tavoitteita ovat mm.: Asuntotuotannossa varaudutaan 90 000 asukkaan väestönkasvuun;

Lisätiedot

Asuntotuotantokysely 2/2015

Asuntotuotantokysely 2/2015 Asuntotuotantokysely 2/2015 Sami Pakarinen Kesäkuu 2015 1 (2) Kesäkuun 2015 asuntotuotantokyselyn tulokset RT:n asuntotuotantokysely lähetettiin Talonrakennusteollisuuden jäsenille. Kysely tehdään kolmesti

Lisätiedot

SUOMEN JA MUIDEN MAIDEN ASUNTOMARKKINOITA KOSKEVIA KUVIOITA

SUOMEN JA MUIDEN MAIDEN ASUNTOMARKKINOITA KOSKEVIA KUVIOITA 162 SUOMEN JA MUIDEN MAIDEN ASUNTOMARKKINOITA KOSKEVIA KUVIOITA TÄSTÄ AINEISTOSTA KIITOS KUULUU KARI TAKALALLE, JOKA ON PÄIVITTÄNYT AINEISTOA VUODESTA TOISEEN. AINEISTO ON TARKOITETTU VAIN LUENTOKÄYTTÖÖN

Lisätiedot

OHJELMAKAUDEN 2004 2008 ASUNTOPOLIITTISET TOIMENPITEET

OHJELMAKAUDEN 2004 2008 ASUNTOPOLIITTISET TOIMENPITEET OHJELMAKAUDEN 2004 2008 ASUNTOPOLIITTISET TOIMENPITEET 1 Asuntotuotannon määrä, hallintasuhde, rahoitusmuoto ja rakennuttaminen Asemakaavoittamalla, kaupungin maan luovutusehdoilla sekä valtion lainoituksella

Lisätiedot

18 ASUMINEN JA ASUNTOMARKKINAT KAUPUNKIALUEELLA...5

18 ASUMINEN JA ASUNTOMARKKINAT KAUPUNKIALUEELLA...5 18 ASUMINEN JA ASUNTOMARKKINAT KAUPUNKIALUEELLA...5 18.1 Johdanto...5 18.1.1 Asuminen - tärkeä asia elämässä, keskeinen sektori kaupungissa ja kansantaloudessa...5 18.1.2 Asuntosektorin tutkimus ja kaupunkitaloustiede...6

Lisätiedot

Vuokra-asuntotilanne marraskuussa 2008 eräissä kaupungeissa - Kysely yleishyödyllisille yhteisöille

Vuokra-asuntotilanne marraskuussa 2008 eräissä kaupungeissa - Kysely yleishyödyllisille yhteisöille ISSN 12371288 Lisätiedot: Virpi Tiitinen Puh. +358 40 517 3400 Selvityksiä 1/2009 Vuokra-asuntotilanne marraskuussa 2008 eräissä kaupungeissa - Kysely yleishyödyllisille yhteisöille 4.3.2009 Vuokra-asuntotilanne

Lisätiedot

Esityksen rakenne: Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto pähkinänkuoressa. Tutkimustulokset. Yhteenveto

Esityksen rakenne: Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto pähkinänkuoressa. Tutkimustulokset. Yhteenveto Esityksen rakenne: Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto pähkinänkuoressa Tutkimustulokset Yhteenveto KVKL pähkinänkuoressa Perustettu: 18.3.2008 Perustajat: Realia Group Oy Kiinteistömaailma Oy OP-Keskus

Lisätiedot

- kaupunkialueen tuotanto voidaan jakaa paikalliseen käyttöön jäävään ja alueen ulkopuolelle menevään vientiin

- kaupunkialueen tuotanto voidaan jakaa paikalliseen käyttöön jäävään ja alueen ulkopuolelle menevään vientiin 76 9. Kaupunkialueiden kasvu - talouskasvu: kaupunkialueen työllisyyden (ja tuotannon) kasvu, jonka taustalla on - kaupungin tuottamien hyödykkeiden kysynnän kasvu ---> työvoiman kysynnän kasvu - työvoiman

Lisätiedot

Asuntomarkkinakatsaus 1/2013

Asuntomarkkinakatsaus 1/2013 ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Hannu Ahola 0400 996 067 Asuntomarkkinakatsaus 1/2013 31.1.2013 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) kerää ja analysoi asuntomarkkinoita ja rakentamista koskevia tietoja

Lisätiedot

Selvitys 2/2016. ARA-tuotanto 2015 18.2.2016. Normaalit vuokra-as. Erityisryhmien as. ASO-asunnot Omistusasunnot Välimallin asunnot Takauslainoitetut

Selvitys 2/2016. ARA-tuotanto 2015 18.2.2016. Normaalit vuokra-as. Erityisryhmien as. ASO-asunnot Omistusasunnot Välimallin asunnot Takauslainoitetut ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Hannu Ahola p. 0400 996 067 Selvitys 2/2016 ARA-tuotanto 2015 18.2.2016 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

Lisätiedot

Asumismenot 2013. Tiedotustilaisuus 20.8.2013

Asumismenot 2013. Tiedotustilaisuus 20.8.2013 Asumismenot 2013 Tiedotustilaisuus 20.8.2013 Esityksen rakenne 1. Kotitalouksien asumismenojen mennyt ja tuleva kehitys 2. Verojen merkitys hoitokuluissa, pois lukien pääomakulut 3. Kotitalouksien tyyppiremontit

Lisätiedot

Vuokra-asuntojen asuntojen omistamisen ja tuottamisen ongelmat metropolialueella

Vuokra-asuntojen asuntojen omistamisen ja tuottamisen ongelmat metropolialueella Vuokra-asuntojen asuntojen omistamisen ja tuottamisen ongelmat metropolialueella Metropolitiikka ja seudun kilpailu- kyky -seminaari 16.10.2007 Dipoli, Espoo Liiketoimintajohtaja Eero Saastamoinen Investoinnit

Lisätiedot

Asuntotuotantokysely 1/2016

Asuntotuotantokysely 1/2016 Asuntotuotantokysely 1/2016 Sami Pakarinen Helmikuu 2016 1 (2) Helmikuun 2016 asuntotuotantokyselyn tulokset RT:n asuntotuotantokysely lähetettiin Talonrakennusteollisuuden jäsenille. Kysely tehdään kolmasti

Lisätiedot

SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO

SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO KONSORTION HANKKEITTEN YHTEINEN VIITEKEHYS Asumisregiimi = ne perusperiaatteet, joille maan asumisen järjestelmä

Lisätiedot

Valtion tukema asuntotuotanto. 23.9.2015 Tommi Laanti Pääsuunnittelija Ympäristöministeriö tommi.laanti@ymparisto.fi

Valtion tukema asuntotuotanto. 23.9.2015 Tommi Laanti Pääsuunnittelija Ympäristöministeriö tommi.laanti@ymparisto.fi Valtion tukema asuntotuotanto 23.9.2015 Tommi Laanti Pääsuunnittelija Ympäristöministeriö tommi.laanti@ymparisto.fi Valtion tukema asuntotuotanto o Sosiaalinen asuntotuotanto (EU, SGEI) o Vuokra-asuntoja

Lisätiedot

Sosiaalinen asuntotuotanto ja valtiontukisääntely

Sosiaalinen asuntotuotanto ja valtiontukisääntely Sosiaalinen asuntotuotanto ja valtiontukisääntely Uudistuneet EU:n julkista tukea koskevat säännöt - keskeiset muutokset kuntien näkökulmasta Kuopio 27.8.2015 Hallitussihteeri Ville Koponen Sisältö Mitä

Lisätiedot

Esimerkkejä työllisyysvaikutusten jäsentämisestä

Esimerkkejä työllisyysvaikutusten jäsentämisestä Esimerkkejä työllisyysvaikutusten jäsentämisestä Alla olevat tiiviisti esitetyt esimerkit kuvaavat joko toteutettuja tai kuvitteellisia esimerkkejä säädösmuutoksista. Esimerkeissä kuvataan arviointikehikon

Lisätiedot

Mikä asuntostrategia?

Mikä asuntostrategia? Asuntostrategialuonnos Mari Randell Mikä asuntostrategia? Seudun yhteinen maankäyttösuunnitelma, asuntostrategia ja liikennejärjestelmäsuunnitelma on valmisteltu samaan aikaan ja tiiviissä yhteistyössä

Lisätiedot

Kuvio 1. Suomen rahalaitoksista nostetut kotitalouksien uudet asuntolainat ja uusien nostojen keskikorko

Kuvio 1. Suomen rahalaitoksista nostetut kotitalouksien uudet asuntolainat ja uusien nostojen keskikorko Kuvio. Suomen rahalaitoksista nostetut kotitalouksien uudet asuntolainat ja uusien nostojen keskikorko asuntolainat, m keskikorko, %,,,,,, Lähde: Suomen Pankki Kuvio. Suomen rahalaitoksista nostetut kotitalouksien

Lisätiedot

Joensuun asuntokupla?

Joensuun asuntokupla? Joensuun asuntokupla? Author : paul Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna sanoi Yle Uutisissa 16.1.: "Asuntokupla voi olla totta Helsingin sinkuilla ja dinkuilla*." Lyhyesti hänen mielestään

Lisätiedot

Yleisen asumistuen pääperiaatteet ja tuen kehittäminen

Yleisen asumistuen pääperiaatteet ja tuen kehittäminen Yleisen asumistuen pääperiaatteet ja tuen kehittäminen Asumisneuvontakoulutus 24.02.2014 Raimo Kärkkäinen Tuki milj. /v Asumisen tuet milj. /v 1980-2013 nimellishinnoin, korkovähennys ja tuotantuki v.

Lisätiedot

Asuntomarkkina- ja väestötietoja 2010

Asuntomarkkina- ja väestötietoja 2010 ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Hannu Ahola 4 996 67 Pekka Pelvas 4 67 831 Selvitys 7/211 Asuntomarkkina- ja väestötietoja 21 23.6.211 Asuntomarkkina- ja väestötietoja 21 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus

Lisätiedot

Tilastokatsaus 10:2014

Tilastokatsaus 10:2014 Tilastokatsaus 10:2014 Vantaa 1 2.9.2014 Tietopalvelu B11:2014 Vieraskielisten asuntokuntien asumisesta Vantaalla ja vähän muuallakin Vantaalla asui vuoden 2012 lopulla yhteensä 8 854 vieraskielistä 1

Lisätiedot

VUOKRA-ASUNTOHAKEMUS Tulosta, täytä ja allekirjoita hakemus ja toimita se liitteineen kunnan asuntotoimistoon tai muulle vuokra-asunnon omistajalle.

VUOKRA-ASUNTOHAKEMUS Tulosta, täytä ja allekirjoita hakemus ja toimita se liitteineen kunnan asuntotoimistoon tai muulle vuokra-asunnon omistajalle. VUOKRA-ASUNTOHAKEMUS Tulosta, täytä ja allekirjoita hakemus ja toimita se liitteineen kunnan asuntotoimistoon tai muulle vuokra-asunnon omistajalle. 1 Henkilötiedot 1.1 Hakijan henkilötiedot Sukunimi Entiset

Lisätiedot

Tutkimuksen lähtökohdat

Tutkimuksen lähtökohdat Vieraskielisen väestön alueellinen keskittyminen Helsingissä Katja Vilkama Maantieteen laitos, HY Asuminen kaupungin vuokrataloissa nyt ja tulevaisuudessa Seminaari 13.3.2007 Tutkimuksen lähtökohdat Kaikista

Lisätiedot

HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT. 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen

HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT. 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 1 MITÄ HYVINVOINTI ON? Perustarpeet: ravinto, asunto Terveys: toimintakyky, mahdollisuus hyvään hoitoon

Lisätiedot

Lappeenrannan toimialakatsaus 2013

Lappeenrannan toimialakatsaus 2013 Lappeenrannan toimialakatsaus 2013 14.10.2013 Tilaaja: Lappeenrannan kaupunki Toimittaja: Kaupunkitutkimus TA Oy Tietolähde: Tilastokeskus, asiakaskohtainen suhdannepalvelu Kuvaajat: Yhteyshenkilöt: Yritysten

Lisätiedot

Haluatko ilmoituksen myös sähköpostina Kyllä En. Toimipaikka tai työnantaja Alkaen Puhelin toimeen. Toimipaikka Alkaen Puhelin toimeen

Haluatko ilmoituksen myös sähköpostina Kyllä En. Toimipaikka tai työnantaja Alkaen Puhelin toimeen. Toimipaikka Alkaen Puhelin toimeen VUOKRA-ASUNTOHAKEMUS Tulosta, täytä ja allekirjoita hakemus ja toimita se liitteineen kunnan asuntotoimistoon tai muulle vuokra-asunnon omistajalle. 1 Henkilötiedot 1.1 Hakijan henkilötiedot Sukunimi Entiset

Lisätiedot

SATO Oyj. TILINPÄÄTÖSINFO 15.2.2006 Erkka Valkila

SATO Oyj. TILINPÄÄTÖSINFO 15.2.2006 Erkka Valkila SATO Oyj TILINPÄÄTÖSINFO 15.2.2006 Erkka Valkila 1 SATO > asiakkailleen parhaiden asumisratkaisujen tarjoaja > sijoittajia kiinnostava yhtiö, joka antaa omistajilleen kilpailukykyisen tuoton ottaen huomioon

Lisätiedot

Välimallin vuokra-asuntohankkeet ARA-tuotannossa 2009 2010

Välimallin vuokra-asuntohankkeet ARA-tuotannossa 2009 2010 ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Kimmo Huovinen Puh. 040 537 3493 ARAn selvityksiä 5/2011 Välimallin vuokra-asuntohankkeet ARA-tuotannossa 2009 2010 15.4.2011 Sisällys 1 VÄLIMALLIN VUOKRA-ASUNTOJEN KORKOTUKILAINOITUS

Lisätiedot

Geodemografinen luokitus

Geodemografinen luokitus Geodemografinen luokitus Esite 2015 Suomi 1 Geodemografi nen luokitus Yleiskatsaus Suomi A A1 A2 A3 A4 Varakkaat talonomistajat Omakotitalounelma Aktiiviset lapsiperheet Varakkaat eläkeläiset Tuttua ja

Lisätiedot

Asuntojen hankinta. Vammaispalvelujen neuvottelupäivät 17.1.2013. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.

Asuntojen hankinta. Vammaispalvelujen neuvottelupäivät 17.1.2013. Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto. Asuntojen hankinta Vammaispalvelujen neuvottelupäivät 17.1.2013 Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Asuntojen hankinnasta Näkökulmia: Kunnat asumisen järjestäjinä: asumisyksiköt,

Lisätiedot

Tiedolla tulevaisuuteen Tilastoja Suomesta

Tiedolla tulevaisuuteen Tilastoja Suomesta Tiedolla tulevaisuuteen Tilastoja Suomesta Kuviot ja taulukot Suomiforum Lahti 9.11.25 Suomalaiset Kuvio 1. Väkiluku 175 25 Väkiluku 175 25 ennuste 6 Miljoonaa 5 4 3 2 1 Suomen sota 175 177 179 181 183

Lisätiedot

Euroopan rahoitusmarkkinat talouskasvun edellytysten luojina Erkki Liikanen Pääjohtaja /Suomen Pankki Oikea suunta -seminaari. 30.3.2007 Säätytalo 1 Suomen Pankki 2 Pyrkimys vakaisiin rahaoloihin 1865

Lisätiedot

TILINPÄÄTÖS 2014 27.2.2015

TILINPÄÄTÖS 2014 27.2.2015 TILINPÄÄTÖS 2014 27.2.2015 Suomen suurin markkinaehtoinen vuokranantaja Historiansa suurin liikevaihto. Investoinnit kasvussa. Liikevaihto 1.1. 31.12.2014 miljoonaa euroa (346,6) Tulos 1.1. 31.12.2014

Lisätiedot

Toimeentulotuen ja asumistuen yhteys

Toimeentulotuen ja asumistuen yhteys Toimeentulotuen ja asumistuen yhteys Pasi Moisio Vähimmäisturvayksikkö Sosiaali- ja terveyspolitiikan ja -talouden osasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Työelämän ja sosiaaliturvan yhteensovitus

Lisätiedot

Asuntotuotantokysely 3/2015

Asuntotuotantokysely 3/2015 Asuntotuotantokysely 3/2015 Sami Pakarinen Lokakuu 2015 1 (2) Lokakuun 2015 asuntotuotantokyselyn tulokset RT:n asuntotuotantokysely lähetettiin Talonrakennusteollisuuden jäsenille. Kysely tehdään kolmesti

Lisätiedot

Talouden näkökulmia kaupunkiseutujen maankäytön ohjaamiseen

Talouden näkökulmia kaupunkiseutujen maankäytön ohjaamiseen MAL-verkoston seminaari 24.10.2012 Maankäytön strateginen ohjaaminen Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Talouden näkökulmia kaupunkiseutujen maankäytön ohjaamiseen Maankäyttö ja kilpailukyky Asuntomaan

Lisätiedot

Vuoden 2016 talousarvio ja julkisen talouden suunnitelma: vaikutus eri väestöryhmien toimeentuloon. Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto

Vuoden 2016 talousarvio ja julkisen talouden suunnitelma: vaikutus eri väestöryhmien toimeentuloon. Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto Vuoden 2016 talousarvio ja julkisen talouden suunnitelma: vaikutus eri väestöryhmien toimeentuloon Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta 8.10.2015 Väestö yleensä

Lisätiedot

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-6/2013

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-6/2013 1 SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-6/213 Erkka Valkila Toimintaympäristö 2 pienien vuokra-asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan, varsinkin pääkaupunkiseudulla uusien vuokra-asuntojen rakentaminen ollut pitkään

Lisätiedot

Asumismenot 2012. Tiedotustilaisuus 12.6.2012

Asumismenot 2012. Tiedotustilaisuus 12.6.2012 Asumismenot 2012 Tiedotustilaisuus 12.6.2012 Tutkimuskysymys Mitä asuminen maksaa eri kotitalouksille, eri asumismuodoissa ja eri kaupungeissa nyt ja viiden vuoden päästä? Yhteenveto Keskimääräinen asumismenojen

Lisätiedot

Laki. HE 274/1998 vp. EV 306/1998 vp -

Laki. HE 274/1998 vp. EV 306/1998 vp - EV 306/1998 vp - HE 274/1998 vp Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen laeiksi aravalain, vuokra-asuntolainojen korkotuesta annetun lain ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta

Lisätiedot

ISSN 1237-1288. Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. 040 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. 0400 996 067. Selvitys 1/2012.

ISSN 1237-1288. Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. 040 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. 0400 996 067. Selvitys 1/2012. ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Saara Nyyssölä Puh. 040 172 4917 Hannu Ahola (tilastot) Puh. 0400 996 067 Selvitys 1/2012 Asunnottomat 2011 16.2.2012 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998

Lisätiedot

Taloudellisen taantuman vaikutukset metsäsektorilla Metsäneuvoston kokous 10.3. 2009. Toimitusjohtaja Anne Brunila Metsäteollisuus ry

Taloudellisen taantuman vaikutukset metsäsektorilla Metsäneuvoston kokous 10.3. 2009. Toimitusjohtaja Anne Brunila Metsäteollisuus ry Taloudellisen taantuman vaikutukset metsäsektorilla Metsäneuvoston kokous 10.3. 2009 Toimitusjohtaja Anne Brunila Metsäteollisuus ry Paperiteollisuuden tuotannossa jyrkkä käänne vuoden 2008 lopulla 2 Massa-

Lisätiedot

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-9/2013

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-9/2013 1 SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-9/2013 Erkka Valkila Sisältö 2 Osavuosikatsausinfo 1. SATO lyhyesti 2. Toimintaympäristö 3. Strategia 4. Osavuosikatsaus 1-9/2013 1. SATO lyhyesti 3 SATO 4 6 kasvukeskusta

Lisätiedot

KOLME SUKUPOLVEA ENSIASUNTOA HANKKIMASSA. Kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen 12.3.2012

KOLME SUKUPOLVEA ENSIASUNTOA HANKKIMASSA. Kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen 12.3.2012 KOLME SUKUPOLVEA ENSIASUNTOA HANKKIMASSA Kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen 12.3.2012 KOLME SUKUPOLVEA Munkkivuori 1960 Tapiola 1979 Taka-Töölö 2011 12.3.2012 2 ENSIASUNNON HANKINTA KOLMESSA SUKUPOLVESSA

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 37/2015 1 (10) Kaupunginhallitus Kaj/1 26.10.2015

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 37/2015 1 (10) Kaupunginhallitus Kaj/1 26.10.2015 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 37/2015 1 (10) 1018 Lausunto ympäristöministeriölle asukkaiden valintaa arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin koskevasta asetusmuutoksesta HEL 2015-010496 T 03 00 00 Päätös

Lisätiedot

Suomalaisen hyvinvoinnin haasteita. Tilastokeskus-päivä 4.11.2008

Suomalaisen hyvinvoinnin haasteita. Tilastokeskus-päivä 4.11.2008 Suomalaisen hyvinvoinnin haasteita Tilastokeskus-päivä 4.11.28 Kaksi näkökulmaa suomalaisen hyvinvoinnin haasteista 1) Väestön ikääntymisen seuraukset :! Talouskasvun hidastuminen, kun työikäinen väestö

Lisätiedot

Asunnot arvopaperimuodossa osana sijoitussalkkua. Kristian Warras - Toimitusjohtaja Öhman Varainhoito

Asunnot arvopaperimuodossa osana sijoitussalkkua. Kristian Warras - Toimitusjohtaja Öhman Varainhoito Asunnot arvopaperimuodossa osana sijoitussalkkua Kristian Warras - Toimitusjohtaja Öhman Varainhoito 1 Agenda Öhman Asuntomarkkinat Suomessa - Asuntojen hintojen kehitys - Vuokrien kehitys - Makrofundamentit

Lisätiedot

Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 (- MAL aiesopimusmenettely) Kaisa Mäkelä 6.6.2012

Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 (- MAL aiesopimusmenettely) Kaisa Mäkelä 6.6.2012 Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 (- MAL aiesopimusmenettely) Kaisa Mäkelä 6.6.2012 Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 Hallituksen

Lisätiedot

VVO-yhtymä Oyj. Osavuosikatsaus 1.1.-30.9.2013 Jani Nieminen toimitusjohtaja

VVO-yhtymä Oyj. Osavuosikatsaus 1.1.-30.9.2013 Jani Nieminen toimitusjohtaja VVO-yhtymä Oyj Osavuosikatsaus 1.1.-30.9.2013 Jani Nieminen toimitusjohtaja Suomen johtava asuntovuokrausyritys Vuonna 1969 perustettu VVO on Suomen johtava asuntovuokraukseen erikoistunut yritys. Liiketoiminta

Lisätiedot

Turvallisuutta - asukkaille ja asukkaiden kanssa kaupungissa

Turvallisuutta - asukkaille ja asukkaiden kanssa kaupungissa Turvallisuutta - asukkaille ja asukkaiden kanssa kaupungissa Turvallinen ja eheä Suomi seminaari 24.-25.1.2012 Marjaana Seppänen marjaana.seppanen@ulapland.fi Liipola Pääosin 1970-luvulla rakennettu selvärajainen

Lisätiedot

VVO-YHTYMÄ OYJ:N OSAVUOSIKATSAUS KATSAUSKAUSI 1.1. 30.6.2014

VVO-YHTYMÄ OYJ:N OSAVUOSIKATSAUS KATSAUSKAUSI 1.1. 30.6.2014 VVO-YHTYMÄ OYJ:N OSAVUOSIKATSAUS KATSAUSKAUSI 1.1. 30.6.2014 Suomen johtava asuntovuokrausyritys OSTOT KASVATTIVAT VUOKRA-ASUNTO- INVESTOINTEJA. Liikevaihto 1.1. 30.6.2014 miljoonaa euroa +9,9% (Q2 2013)

Lisätiedot

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-3/2013

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-3/2013 1 SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-3/2013 Erkka Valkila Toimintaympäristö 2 pienien vuokra-asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan, varsinkin pääkaupunkiseudulla uusien vuokra-asuntojen rakentaminen ollut pitkään

Lisätiedot

Mistä asunnot maahanmuuttajille?

Mistä asunnot maahanmuuttajille? Mistä asunnot maahanmuuttajille? 19.11.2015 HELENA SÄTERI Ylijohtaja Ympäristöministeriö Turvapaikanhakijat Euroopan maissa 2003 2014 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Itävalta

Lisätiedot

OMAKOTILIITON LAUSUNTO

OMAKOTILIITON LAUSUNTO OMAKOTILIITON LAUSUNTO Lausuntopyyntö/asiantuntijakutsu (VeJ) ti 3.11.2015 klo 11 HE 34/2015 vp (energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi) SISÄLTÖ Energiaveron kehitys Energiaverotuksen ja

Lisätiedot

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-9/2012

SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-9/2012 1 SATO OYJ Osavuosikatsaus 1-9/212 Erkka Valkila Toimintaympäristö 2 kasvukeskuksissa pienten vuokra-asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan, etenkin pääkaupunkiseudulla kaupungistuminen, perhekoon pienentyminen,

Lisätiedot

Somalien ja venäläisten näkökulma

Somalien ja venäläisten näkökulma Mistä on maahanmuuttajien asumiskeskittymät tehty? - Somalien ja venäläisten näkökulma Maahanmuuttajat metropolissa -seminaari 19.8.2010 Hanna Dhalmann HY/Geotieteiden ja maantieteen laitos Somalinkielisten

Lisätiedot

Näkökulmia liikenteen laajempiin taloudellisiin vaikutuksiin

Näkökulmia liikenteen laajempiin taloudellisiin vaikutuksiin WHOLE-hanke asiantuntijatyöpaja 17.5.2016 Seppo Laakso Kaupunkitutkimus TA Oy Näkökulmia liikenteen laajempiin taloudellisiin vaikutuksiin Saavutettava sijainti resurssina Liikenteen laajemmat vaikutukset

Lisätiedot

Ongelmalähiöitä ja aidattuja eliittiyhteisöjä? Kaupunkiluentosarja 7.11. 2006 Marjaana Seppänen

Ongelmalähiöitä ja aidattuja eliittiyhteisöjä? Kaupunkiluentosarja 7.11. 2006 Marjaana Seppänen Ongelmalähiöitä ja aidattuja eliittiyhteisöjä? Kaupunkiluentosarja 7.11. 2006 Marjaana Seppänen Luennon sisältö Johdanto Lahti kymmenen suurimman kaupungin joukossa Onko segregaatio Lahdessa ongelma? Lahden

Lisätiedot

Rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen Lauri Holappa Ratkaisuja maailmantalouden kriisiin 10.9. 8.10.2012 Helsingin suomenkielinen työväenopisto

Rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen Lauri Holappa Ratkaisuja maailmantalouden kriisiin 10.9. 8.10.2012 Helsingin suomenkielinen työväenopisto Rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen Lauri Holappa Ratkaisuja maailmantalouden kriisiin 10.9. 8.10.2012 Helsingin suomenkielinen työväenopisto 1 Luennon sisältö 1. Spekulaatio ja epävakaisuus rahoitusmarkkinoilla

Lisätiedot

Eläkkeensaajien asumistuki verrattuna yleiseen asumistukeen. Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto

Eläkkeensaajien asumistuki verrattuna yleiseen asumistukeen. Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto Eläkkeensaajien asumistuki verrattuna yleiseen asumistukeen Pertti Honkanen Kela, tutkimusosasto Eduskunnan köyhyysryhmä 20.10.2015 Historiaa Eläkkeensaajien asumistuki tuli käyttöön 1970. aluksi osa kansaneläkettä,

Lisätiedot

EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASUNTOPOLIITTISEKSI TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSILLE 2012-2015 14.2.2012

EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASUNTOPOLIITTISEKSI TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSILLE 2012-2015 14.2.2012 EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASUNTOPOLIITTISEKSI TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSILLE 2012-2015 14.2.2012 HALLITUSOHJELMAN PÄÄTAVOITTEET: 1. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen 2. Julkisen talouden

Lisätiedot

Lähiöstrategioiden laadinta Tiekartta hyviin lähiöihin -työpajaosuus

Lähiöstrategioiden laadinta Tiekartta hyviin lähiöihin -työpajaosuus Lähiöstrategioiden laadinta Tiekartta hyviin lähiöihin -työpajaosuus Sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys Elinkaarijohtaminen ja resurssiviisaus Osaamisen kokoaminen ja synergioiden

Lisätiedot

Kehysriihen 2013 veromuutosten tulonjakovaikutukset

Kehysriihen 2013 veromuutosten tulonjakovaikutukset 1 Kehysriihen 2013 veromuutosten tulonjakovaikutukset Muistio 5.4.2013 (päivitetty 9.4.2013) Marja Riihelä ja Heikki Viitamäki 1 Aluksi Muistiossa tarkastellaan vuoden 2013 kehysriihessä päätettyjen veromuutosten

Lisätiedot

Säästöpankin Säästämisbarometri 2013. HUOM. Ei julkisuuteen ennen 31.10.2013 klo 9.00

Säästöpankin Säästämisbarometri 2013. HUOM. Ei julkisuuteen ennen 31.10.2013 klo 9.00 Säästöpankin Säästämisbarometri 2013 HUOM. Ei julkisuuteen ennen 31.10.2013 klo 9.00 Säästöpankit osa suomalaista yhteiskuntaa jo 191 vuotta Suomen vanhin pankkiryhmä. Ensimmäinen Säästöpankki perustettiin

Lisätiedot