MEHILÄISALAN YHTEISTOIMINTASTRATEGIA

Transkriptio

1 MEHILÄISALAN YHTEISTOIMINTASTRATEGIA Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Maaseudun kehittäminen Visamäki Sakari Raiskio

2 OPINNÄYTETYÖ Maaseudun kehittäminen Visamäki Hämeenlinna Työn nimi Mehiläisalan yhteistoimintastrategia Tekijä Sakari Raiskio Peto-ojantie Vaulammi Toimeksiantaja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT Jokioinen (03) Ohjaava opettaja Seppo Niittymäki Hyväksytty Hyväksyjä

3 TIIVISTELMÄ VISAMÄKI Maaseudun kehittäminen Tekijä Sakari Raiskio Vuosi 2010 Toimeksiantaja Työn nimi Työn säilytyspaikka Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT Mehiläisalan yhteistoimintastrategia HAMK, Visamäki TIIVISTELMÄ Suomalainen mehiläisala on muutosten edessä. Kilpailu alalla kovenee ja tarhauksen kannattavuus ja tehokkuus ovat monelle alan harrastajalle ja ammattilaiselle toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää. Mehiläisalan tutkimuksen ja neuvonnan toimintaedellytysten turvaaminen ja toiminnan jatkuminen vähenevien resurssien kanssa eivät tule olemaan helppoa. Yhteistyön ja verkostoitumisen edut tunnetaan laajasti ja niiden merkitys kasvaa tulevaisuuden haasteisiin vastatessa. Tämä tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen Mehiläishoitajain Liiton (SML) ja Maa- ja Elintarviketalouden Tutkimuskeskuksen (MTT) asiantuntijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mahdollisuudet ja luoda perusteet kannattavalle yhteistyölle ja alan verkostoitumiselle. Selvitystyön tarkoituksena on kehittää alaa ja vaikuttaa myönteisesti alan tulevaisuuteen. Tutkimuksen edistyessä nousi esiin mm. seuraavia kysymyksiä. Voidaanko yhteistoiminnan kautta löytää keinoja eri tahojen selviytymiseen tulevaisuudessa? Minkälaisella strategialla vastaamme edessämme olevaan haasteeseen? Tutkimuksen aineisto kerättiin neljänä erillisenä kyselytutkimuksena ja haastattelukierroksen avulla. Tutkimuksessa käytettiin Delfoi-menetelmää soveltaen, jossa asiantuntijoille esitettiin kysymyksiä useampaan kertaan, kysymysten sisältöä edelliskerran vastauksien perusteella tarkentaen. Tutkimuksessa tehdyn tulevaisuuskyselyn vastauksia käsiteltiin skenaarioperustaisen strategiamenetelmän avulla. Tulosten yhteenvetoon käytettiin nelikenttäanalyysiä. Tulosten perusteella selviää, että alan toimijoilla on halukuutta yhteistoimintaan. Alan keskitettyä koordinointia pidetään yhtenä hyvänä vaihtoehtona. Tulevaisuuden yhteistoimintastrategian luominen on tärkeää ja strategisten tavoitteiden asettaminen mittareineen edesauttaa vuosittaisen seurannan toteutumista. Tutkimus antaa hyvän perustan jatkotoimille, kuten yhteistoimintaverkoston luomiselle. Tutkimuksesta saatua aineistoa tullaan käyttämään jatkotutkimusten perustana. Avainsanat Verkostoituminen, yhteistoimintastrategia, mehiläisala Sivut 54 s. + liitteet 15 s.

4 ABSTRACT VISAMÄKI Degree programme in Rural Development Author Sakari Raiskio Year 2010 Commissioned by Subject of Master s thesis Archives Agriculture Research Finland, MTT Co-operative strategy of beekeeping HAMK University of Applied Sciences, Visamäki ABSTRACT There is lot of changes in Finnish apiculture on the near future. The data of this study shows, that economy and effectivity will be more and more important aspects for many beekeepers. Beekeeping research and training, secure operating environment and the continued operation with diminishing resources is not going to be easy. Cooperation and networking benefits could be a solution for these challenges. This study has been done by cooperation with Finnish Beekeeping Association and Agriculture Research Centre of Finland. The study aims to examine the possibilities and lay the foundations for profitable co-operation and network in beekeeping business. The main goal is also to develop Finnish apiculture and a positive impact on the future. The data was collected as interviews and a survey among VIP groups of the branch. The results show, that all the operators in apiculture are willing to cooperate. Establishing a strategy for cooperation in future is important. The annual measurement of the strategic targets is also important. This study gives a good base to create a new kind of cooperation and network. Keywords Apiculture, beekeeping, network, strategy Pages 54 p. + appendices 15 p.

5 SISÄLLYS 1 ALKUSANAT JOHDANTO Tutkimuksen lähtökohdat ja rajaukset Keskeiset käsitteet ja toimintakulttuuri TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS Mehiläisalan yhteistoimintastrategian selvitys Tutkimuskysymykset Tutkimuksen menetelmät ja työkalut Nykytilan kartoitus Delfoi menetelmän avulla Skenaarioperustainen strategiatyöskentely Nelikenttäanalyysi Teoreettinen lähestymistapa Tutkijan lähtökohdat TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS MTT Mahdollisuuksien maaseutu tutkimusohjelma Maaseudun toimijaverkot ja yrityskeskittymät, Ruralclust Hunajan tuotekehitys- ja pölytyspalveluhanke, Hanitek Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry Suomalainen mehiläisala Yleistä Tunnuslukuja Mehiläisalan yrityksiä Mehiläistutkimus Tutkimuksen merkitys Suomen mehiläistaloudelle Tutkimuksen nykytila VERKOSTOT Keskeisiä käsitteitä Verkostojen uusi teoria Mehiläisalan tyypillisiä verkostoja TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimuksen vaiheet Kyselyt alan toimijoille Solmuhenkilöiden haastattelut Tulosten yhteenveto ja analysointi TULOKSET Mehiläisalan tulevaisuuskysely 2015, tuloksia Tulevaisuuden ennakointia skenaariomenetelmällä Väittämien mielipiteiden tulokset Tulevaisuuskyselyn kirjalliset vastaukset... 31

6 7.2 Hunajayhtymän sopimustuottajakyselyn tuloksia Kennostokysely Solmuhenkilöiden haastattelut, tuloksia Mehiläishoidon tulevaisuusseminaari Puhelinhaastattelut Mehiläisalan nelikenttäanalyysi JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteistoimintastrategia Alan yhteinen koordinointi Mehiläistutkimus Mehiläisalan koulutus ja neuvonta Strategiset tavoitteet Tavoitteiden asettelu sekä niiden mittaaminen Mehiläisalan strategiset tavoitteet Mahdolliset jatkotoimet LIITTEET LÄHTEET... 54

7 1 ALKUSANAT Tutkimuksissa tuotetaan paljon hyviä tuloksia, joista monia voisi hyödyntää elinkeinoelämässä. Liian usein tutkimustulokset jäävät vain julkaisun asteelle ja tuloksien hyödyntäminen tuottavan liiketoiminnan tukena jää vähäiseksi. Toisaalta elinkeinoelämän tietotarpeet ja innovaatiot eivät tule tehokkaasti tutkimuslaitosten tietoon. Opinnäytetyöni aihetta miettiessäni ja siitä keskusteltuani eri tahojen kanssa nousi esiin tarve selvittää, miten tutkimustietoa saadaan viedyksi käytäntöön mahdollisimman tehokkaasti. Eli tutkimuksen verkostoitumisen mahdollisuuksien selvittäminen ympärillä toimivaan elinkeinoelämään. Ongelman selvittämiseksi ja hahmottamisen helpottamiseksi otin tarkasteluun kotimaisen mehiläisalan, joka on melko kompakti kokonaisuus, sisältäen silti kaikki oleelliset komponentit. Tutkimuksessa keskitytään mehiläisalan yhteistoimintamalleihin ja erityisesti mehiläisalan yhteistoimintastrategiaan. Ensikosketuksen mehiläisiin sain, kun vuonna 1986 avustin vanhempaa ja kokeneempaa mehiläishoitajaa hänen tarhauksellaan. Tämä kisälli - mestari asetelma varmisti sen, että sain hyvän pohjan aloittaa oman mehiläishoitoharrastuksen. Lisäpotkua harrastuksen alkamiselle antoi palkkioksi saadut kaksi omaa mehiläisyhteiskuntaa. Kun vuonna 1989 menin töihin silloisen Maatalouden tutkimuskeskuksen tuhoeläinosastolle ja kun vielä samalla osastolla tutkittiin mehiläisten tauteja ja tuholaisia, niin olin viimeistäänkin silloin myyty mehiläisalalle. Mehiläistutkimusta olen saanut vuosien saatossa seurata hyvinkin läheltä ja jopa saanut osallistua tutkimuksen tekoon aika ajoin, vaikka työnkuvaani se ei ole varsinaisesti kuulunutkaan. Nykyiseen työnkuvaani Maa- ja Elintarviketalouden Tutkimuskeskuksen (MTT) mehiläisalan tutkimus liittyy olennaisena osana. Toimin vuoden 2010 alusta alkaneen hunajan tuotekehitys- ja pölytyspalveluhankeen vastuullisena tutkijana. Hanke tutkii mm. mehiläisalan verkostoitumista. Mehiläisalan yhdistystoiminta on kuulunut oleellisena osana harrastukseeni ja olen aina ollut kiinnostunut omalta osaltani kehittämään kotimaista mehiläisalaa. Lisäksi pitkään alalla toimineena ovat monet alan eri tahot tulleet tutuiksi. Tästä henkilökohtaisesta verkostosta on ollut erittäin paljon apua tutkimusta tehdessäni. 1

8 2 JOHDANTO 2.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja rajaukset Suomalainen mehiläisala on muutosten edessä, niin kuin moni muukin ala nykypäivänä. Kilpailu alalla kovenee ja tarhauksen kannattavuus ja tehokkuus ovat monelle alan harrastajalle ja ammattilaiselle toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää. Harrastajien määrä vähenee ja tarhaajien keskiikä nousee samalla kun tuotantoon tarvitaan lisää tuottavia yksiköitä, mehiläisyhteiskuntia. Hunajan menekin kasvaessa kotimaisen hunajan tuotanto ei pysty vastaamaan kysyntään. Mehiläisalan tutkimus ja neuvonta saavat osansa muutoksesta. Toimintaedellytysten turvaaminen ja jatkuminen vähenevien resurssien kanssa eivät tule olemaan helppoa. Tarhaajien ammattitaidon ylläpidosta on huolehdittava samalla kun uusia harrastajia koulutetaan alalle. Mikä sitten voisi olla kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu? Voidaanko yhteistoiminnan ja työnjaon kautta löytää mahdollisuuksia tukea eri tahojen selviytymistä tulevaisuudessa? Minkälaisella strategialla vastaamme edessämme olevaan haasteeseen? Näihin kysymyksiin törmäsin useamman kerran tehdessäni tätä tutkimusta. Tutkimusta on tehty laajassa yhteistyössä Suomen Mehiläishoitajain Liiton (SML) ja Maa- ja Elintarviketalouden Tutkimuskeskuksen (MTT) asiantuntijoiden kanssa. Alan harrastajien ja eri tahojen parissa tehdyt haastattelut ja kyselyt ovat antaneet hyvän kuvan toiveista ja tavoitteista, joita alalle on asetettu. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää eri mahdollisuuksia ja luoda perusteita kannattavalle yhteistyölle ja alan verkostoitumiselle. Selvitystyön tarkoituksena on kehittää alaa ja vaikuttaa myönteisesti alan tulevaisuuteen. 2.2 Keskeiset käsitteet ja toimintakulttuuri Tutkimuksen perustietoa ja aineistoa kerättiin neljän erillisen kyselytutkimuksen sekä yhden haastattelukierroksen avulla. Vastauksia saatiin yhteensä 126:lta alalla toimivalta henkilöltä. Tiedonkeruun kattavuus varmistettiin valitsemalla vastaajiksi mehiläisalan monella eri taholla toimivia edustajia. Vastaajien kokemus alalla vaihteli aloittelevasta harrastajasta kaiken kokeneeseen konkariin. Kyselyiden ja haastattelujen vastauksia tarkasteltiin erikseen ja niistä koottiin aihealueittain yhteenvedot. Vastauksista pyrittiin löytämään yhteisiä tekijöitä jatkokäsittelyä silmällä pitäen. Kyselytutkimusten numeerisesta 2

9 aineistosta tehtiin vastauksia selventäviä kaavioita. Kaavioiden tulkinnan avuksi kaikki vastaukset kirjoitettiin sanalliseen muotoon. Vastausten yhteenvedon tulkintaan käytettiin nelikenttäanalyysia. Nelikenttäanalyysiin haettiin vastauksista vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Johtopäätöksiin kehitettiin mehiläisalan tavoitteita ja niille mitattavat mittarit. Apuna tähän käytettiin tasapainotettua mittaristoa (BSC). Johtopäätökset jäsenneltiin aihealueittain. Mehiläisalalla, termi käsittää siis koko alan, on paljon vakiintuneita, omia käsitteitä, jotka eivät välttämättä heti avaudu alan ulkopuolisille lukijoille. Pienin yksikkö mehiläisalalla on mehiläisyhteiskunta, tai tutummin mehiläispesä, johon kuuluvat kuningatar, kuhnurit ja työläiset. Useamman mehiläisyhteiskunnan rypästä sanotaan mehiläistarhaksi. Yhdellä tarhalla voi olla yhteiskuntia kolmesta kahdeksaan. Mehiläistarhaajalla, siis yhteiskuntien omistajalla, voi olla hallussaan useampia yhteiskuntia ja mehiläistarhoja. Yhteiskuntien määrällä mitataan yleisesti, onko kyseessä muutaman yhteiskunnan harrastaja tai useamman sadan yhteiskunnan ammattitarhaaja. Mehiläishoitokausi, tai mehiläisvuosi, alkaa keväällä lumien sulettua ja päivälämpötilojen noustessa plussan puolelle ja päättyy syystalvella, kun pesät on saatu ruokittua talven varalle. Mehiläispesän tuotteita ovat pääasiassa hunaja, jota mehiläiset valmistavat kukista keräämästään medestä, kukista kerätty siitepöly ja mehiläisten itsensä valmistama mehiläisvaha. Näitä kaikkia tuotteita mehiläinen valmistaa ja käyttää oman pesänsä tarpeita silmällä pitäen, ei siis ihmistä varten. Mehiläishoidon neuvonnalla tarkoitetaan ensisijaisesti SML:n ja sen paikallisyhdistysten järjestämää toimintaa, jolla opastetaan ja jaetaan tietoa tarhaajille. Kun puhutaan mehiläistutkimuksesta, tarkoitetaan yleensä mehiläisiin suuntautunutta tutkimusta, kuten taudit tai tuholaiset. Mehiläisalan tutkimus on käsitteenä jo laajempi, pitäen sisällään koko alan kattavan tutkimuksen. Tällaisia tutkimuksia ovat esim. hunajan laatuun ja rakenteeseen liittyvät tutkimukset, pölytykseen liittyvät tutkimukset sekä alan kannattavuuteen ja talouteen liittyvät tutkimukset. 3 TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS 3.1 Mehiläisalan yhteistoimintastrategian selvitys Tämä opinnäytetyö toimii esiselvityksenä jatkossa mahdollisesti kehitettävää osaamisverkostoa luotaessa. Työn tavoitteena on selvittää mehiläisalalla toimivien tahojen kiinnostus laajempaan yhteistyöhön, sen mahdollisuuksiin ja uhkiin, sekä kehittää alan yhteistoimintastrategiaa. Tavoitteena on etsiä perusteet mehiläisalan osaamisverkoston kehittämiselle, joiden avulla alaa voidaan kehittää kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. 3

10 Selvitystyön perusteella arvioidaan tulevat tutkimus- ja kehittämistarpeet, jotka ovat hyödyksi koko alan tulevaisuutta suunniteltaessa. 3.2 Tutkimuskysymykset 1. Miten mehiläisalan yhteistoimintastrategiaa voidaan kehittää? Tutkimuksessa etsitään vastauksia kysymyksiin, mitkä ovat alalla toimivien eri tahojen odotukset yhteistoiminnasta, miten he ovat valmiita sitoutumaan yhteistyöhön ja millaisilla keinoilla yhteistyötä voidaan kehittää. 2. Millaisella strategialla mehiläisala valmistautuu tulevaisuuteen? Tutkimus vastaa kysymyksiin, millainen tulevaisuuden strategia alalle olisi luotava, mitkä eri osa-alueet on huomioitava strategiaa laadittaessa, sekä miten strategian tavoitteet asetetaan ja miten niitä mitataan. 3.3 Tutkimuksen menetelmät ja työkalut Nykytilan kartoitus Delfoi menetelmän avulla Delfoi-menetelmä on asiantuntija-arvioiden jalostamiseen perustuva menetelmä, jossa asiantuntijoita haastatellaan useampaan kertaan. Haastattelukierrosten välissä tehdään vastausten arviointia ja kokoamista. Keskeistä menetelmässä on keskustelujen tärkeä rooli joka vaiheessa (Mannermaa, 1999, 146). Olen tässä opinnäytetyössä käyttänyt Delfoi-menetelmää soveltaen, jossa asiantuntijoille esitetään kysymyksiä useampaan kertaan, kysymysten sisältöä edelliskerran vastauksien perusteella tarkentaen. Kaikkien edellä mainittujen kyselyjen vastauksia vertailtiin keskenään, analysoitiin ja järjestettiin samansisältöiset vastaukset yhteen ja haettiin opinnäytetyön aihetta parhaiten kuvaavia asioita. Vastauksista koottiin luettelot ja yhteenvedot, joiden perusteella valmisteltiin kysymyksiä solmuhenkilöiden haastattelua varten. Kysely tehtiin lomakehaastatteluna kolmelle ryhmälle, neljällä eri lomakkeella. Yhdelle ryhmälle tehtiin uusinta kysely vuoden kuluttua ensimmäisestä kyselystä osin samoin kysymyksin, osin ensimmäisen kyselyn vastausten perusteella johdetuilla kysymyksillä. Ryhmät olivat; 1. Tulevaisuuskysely mehiläisalalla toimiville henkilöille, jossa mukana tarhaajia, tutkimuksen ja neuvonnan toimihenkilöitä sekä pakkaamojen edustajia, 2. Hunajayhtymän sopimustuottajille tehtiin tuottajapäivien yhteydessä kaksi kyselyä peräkkäisinä vuosina. 3. Kennosto kysely tehtiin SML:n johtokunnalle ja toimihenkilöille. 4

11 Kaikkia kyselyitä edelsi lyhyt selvitys siitä, mihin saatuja vastauksia tullaan käyttämään, sekä kerrottiin kyselyn taustatietoja Skenaarioperustainen strategiatyöskentely Tulevaisuudentutkimuksen ensisijainen tehtävä ei ole ennustaa todella toteutuvaa tulevaisuutta, vaan tavoitteena on hahmottaa useita erilaisia tulevaisuuden laaja-alaisia käsikirjoituksia, skenaarioita. Tämä tulevaisuudentutkimuksessa keskeinen käsite voidaan määritellä seuraavasti: Skenaariomenetelmällä luodaan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askeleelta nykytilasta. Yleisessä mielessä skenaario on siis vaihe vaiheelta etenevä tapahtumainkuvaus, joka liittää tulevaisuuden nykyhetkeen. Se voi tarkoittaa yrityksen, kunnan tai jonkin muun organisaation (systeemin) oman kehityksen kuvausta. Useimmiten kuitenkin systeemin ympäristön, esimerkiksi kansainvälisen toimintaympäristön, kuvausta. Skenaariot eivät ole ennusteita, ja niitä rakennetaan yleensä vähintään kolme kuvaamaan keskeisiä mahdollisina pidettyjä vaihtoehtoisia kehityskulkuja. (Mannermaa, 1999, 57-61) Skenaario voi siis olla merkittävä, vaikka sen toteutumisen todennäköisyys on hyvin pieni, jos skenaario kuvaa huomattavan uhkaavaa tai tavoiteltavaa tapahtumainkulkua. Uhkaavuus ja tavoiteltavuus määräytyvät subjektiivisesti jonkin tarkastelijan, yksittäisen ihmisen, yrityksen tai järjestön näkökulmasta. (Mannermaa, 1999, 57-61) Skenaariomenetelmän käyttö johtaa loogisesti joko strategisen päätöksenteon uudelleen määrittelyyn tai sen täsmentämiseen organisaatiossa. Skenaarioiden paras puoli on niiden joustavuus ja monipuolisuus muutoksen haltuunotossa ja skenaariotyöskentelyn etuna on sen käytännönläheisyys. Useimmat skenaariotyöskentelymenetelmät on kehitetty yrityselämän tarpeisiin, joissa niiden käyttö on ollut viime vuosina yleistä. Skenaarioiden käytöllä pyritään avustamaan päätöksentekoa ja muokkaamaan organisaation jo olemassa olevaa toimintastrategiaa siten, että se joustavasti mukautuu toimintaympäristön muuttuviin haasteisiin ja vaatimuksiin. Skenaariotyöskentelyn keskeisenä etuna moniin muihin menetelmiin verrattuna pidetään sitä, että se mahdollistaa vakiintuneiden uskomusten kyseenalaistamisen. Työskentelyn tarkoituksena pidetään päätöksentekijöiden tiedon lisäämistä ja päätöksenteon ja valintojen tekemisen helpottamista. Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan arvioida aikaisemmin tehtyjen päätösten ja valintojen oikeellisuutta ja niiden pohjalta tehtyjen strategioiden tehokkuutta ja toimivuutta muuttuneissa olosuhteissa. (Rubin, 2002) Skenaariotyöskentely voidaan jaotella kuuteen vaiheeseen. Aluksi kartoitetaan kyseessä olevan järjestelmän nykytilaa esim. SWOT-analyysin avulla selvittäen omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Samalla selvitetään arvot, toiveet, pelot ja tavoitteet sekä tarkkaillaan mahdollisia heikkoja signaaleja. Näiden pohjalta rakennetaan jollakin tutkimusasetelmaan soveltuvalla menetelmällä tulevaisuuden skenaariot. Mielekäs skenaarioiden määrä on kolmen ja viiden välillä. Skenaarioiden 5

12 pohjalta laaditaan organisaation oma visio eli tulevaisuuteen sijoittuva tahtotila. Parhaimmillaan visio on yhteisesti laadittu näkemys siitä, millainen organisaatio voisi olla. Vision pohjalta ja skenaariotyöskentelyn tuloksena kehitetään missio, joka on luonnos niistä toimenpiteistä ja päätöksistä, joiden avulla visio on saavutettavissa. Missioon kuuluu myös välitavoitteiden määrittely strategisen suunnittelun osana. (Mannermaa, 1999, 61-63) Skenaariotyöskentely on parhaimmillaan prosessi, jota olisi hyvä toistaa ja ainakin sen tärkeimmät skenaariot päivittää ympäristön muuttuessa. Lisäksi on hyvä välillä miettiä jo kerran laadittujen skenaarioiden sisältöä ja tarkastella niiden laajuutta ja kattavuutta. (Rubin, 2002) Tutkimuksessa tehdyn tulevaisuuskyselyn vastauksia käsiteltiin skenaarioperustaisen strategiamenetelmän avulla (kohta 7.1.1) Nelikenttäanalyysi Nelikenttäanalyysi SWOT on yksinkertainen ja yleisesti käytetty yritystoiminnan analysointimenetelmä. Analyysin avulla voidaan selvittää yrityksen vahvuudet ja heikkoudet sekä tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhat. Nelikenttäruudukon avulla yritys pystyy vaivattomasti arvioimaan omaa toimintaansa. (Kamensky, 2004, 191) SWOT-analyysi on lyhenne englanninkielisistä sanoista strength (vahvuus), weakness (heikkous), opportunity (mahdollisuus) ja threat (uhka). SWOT sopii käytettäväksi kaikentyyppisissä yrityksissä ja organisaatioissa. Tarkastelu voi koskea joko koko yritystä tai yksityiskohtaisemmin jotakin yritystoiminnan osaa. (Kamensky, 2004, 191) Johtopäätösten ja toimenpide-ehdotusten tekeminen SWOT analyysin avulla onnistuu, kun muistetaan, että vahvuuksia käytetään hyväksi ja vahvistetaan, heikkouksia vältetään, lievennetään tai jopa poistetaan, varmistetaan mahdollisuuksien hyödyntäminen ja kierretään, lievennetään tai poistetaan uhkia. (Kamensky, 2004, 192) Nelikenttäanalyysin avulla analysoitiin tutkimuksessa saatuja tuloksia (kohta 7.5). 3.4 Teoreettinen lähestymistapa Teoreettisen lähestymistavan perusteena on yleinen strategisen suunnittelun prosessi, kuva 1. Tähän prosessiin kuuluu toiminta-ajatukseen perustuva nykytilan kuvaus ja sen analysointi. Tältä pohjalta on selvitetty yhteinen näkemys/tahtotila (skenaariot). Prosessi etenee kolmeen kokonaisuuteen, joita ovat: 1. Tavoite linjaus linjastus 2. Strategiset tehtäväkokonaisuudet 6

13 3. Strateginen toimintasuunnitelma TOIMINTA AJATUS: Tutkimuksen ja elinkeinoelämän integraatio KUVA 1 Strategisen suunnittelun prosessi. 3.5 Tutkijan lähtökohdat MTT:llä järjestettiin vuonna 2008 mehiläistutkimusta luotaava työseminaari, jossa selvitettiin alan tutkimustarpeita ja aloitettiin tutkimushankkeiden suunnittelu näiden tarpeiden pohjalta. Seminaarissa olivat mukana kaikki mehiläistalouden toimijatahot. Tämän seminaarin pohjalta perustettiin Hunajan tuotekehitys ja pölytyspalveluhanke Hanitek, joka nimensä mukaisesti koostui aluksi kahdesta erillisestä työpaketista. Hunajan tuotekehitysosiossa selvitettiin mm. tekniikkaa, jonka avulla hunaja saadaan pysymään juoksevana. Pölytyspalveluosio aloitettiin perinteisillä pölytyskokeilla. Vuonna 2009 järjestetyssä tutkimuksen työpajassa päätettiin liittää hankkeen yhdeksi osaksi mehiläisalan verkostoituminen. Tämän työpaketin myötä siirryin hankkeen vastuulliseksi tutkijaksi ja vetäjäksi. Samassa työpajassa Hanitek hanke liitettiin Ruralclust kärkihankkeen alle Maaseudun mahdollisuudet tutkimusohjelmaan. Verkostoitumista selvittävä työpaketti tukee opinnäytetyötäni ja tulee käyttämään hyödykseen tässä työssä saatuja tuloksia. 7

14 KUVA 2 Tutkimusparadigmojen nelikenttä, oman tutkimuksellisen otteen valinta (Anttila 2007, 36, soveltanut Raiskio 2010). Tutkimus on käytännöllis-subjektiivinen ja sitä kuvaa tulkinnalliskokemuksellinen paradigma (kuva 1). Toiminnassani olen käyttänyt avoimia kysymyksiä ongelmien määrittelyssä, mutta en ole voinut välttyä subjektiiviselta tulkinnalta. Tutkimuksen subjektiivisuutta lisää se, että olen kehityshankkeen keskiössä toimien hankkeen vastuuhenkilönä. Tavoitteena on ollut havainnoida mehiläisalan yksittäisiä ilmiöitä ja tapahtumia. Olen pyrkinyt kytkemään näkemäni ja kuulemani aikaisempaan kokemukseeni ja pyrkinyt sitä kautta löytämään uusia osa-alueita tarkasteltavaksi ja tutkittavaksi. 4 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS 4.1 MTT MTT on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta ja maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. MTT on organisoinut tutkimustoimintansa tutkimusaloihin ja tutkimusohjelmiin. Tutkimusohjelmat vastaavat ohjelmansa hankkeiden läpimenosta sekä tutkimusohjelman tavoitteiden toteuttamisesta. Tutkimusalat varmistavat tutkimusohjelmiin tarvittavan osaamisen, sen ylläpidon, kehittämisen ja riittävyyden. MTT:n tutkimusalat ovat Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Kotieläintuotannon tutkimus, Kasvintuotannon tutkimus, Taloustutkimus, Teknologiatutkimus ja Ympäristötutkimus. (MTT, 2010) 8

15 Kasvintuotannon tutkimus ylläpitää MTT:n asiantuntemusta puutarhatuotannossa ja peltokasvituotannossa. Osaamisalueita ovat muun muassa kasvinviljelyteknologia, luomutuotanto, luonnon monimuotoisuus, kasvigeenivarat ja maisemanhoito, kasvinsuojelu, maaperäasiat ja kasvinravitsemus sekä ympäristön kuormitus. (MTT, 2010) MTT:n kasvinsuojelututkimuksen kohteena ovat kasvien virus-, bakteeri-, sienitaudit sekä tuhoeläimet, torjuntaeliöt ja rikkakasvit. Tutkimusalueeseen sisältyy myös mehiläistutkimus. Lisäksi MTT:n kasvinsuojeluun kuuluvat torjunta-aineiden lakisääteinen tarkastus sekä tauti- ja tuholaistorjuntaa tukeva tiedonvälitys. (MTT, 2010) Kuvassa 3 on esitetty MTT:n organisaatiorakenne. MTT:n organisaatio KUVA 3 MTT:n organisaatiorakenne.( MTT, 2010) Mahdollisuuksien maaseutu tutkimusohjelma Mahdollisuuksien maaseutu -ohjelman tavoitteena on parantaa maaseudun elinvoimaisuutta tuottamalla monitieteistä tutkimustietoa, joka tukee maaseudun yritystoiminnan kasvua, maaseudun toimijoiden verkostoitumista, aluekehitystä sekä yhteiskunnallista ohjausta. Tutkimusohjelma selvittää, miten Suomen erilaiset maaseutualueet ovat kehittymässä ja miten erilaisten maaseutualueiden kehitystä turvataan ja edistetään. Ohjelma keskittyy erityisesti maaseudun yritysten ja elinkeinojen muutoksen sekä niitä koskevan yhteiskunnallisen ohjauksen tutkimukseen. Ohjelman tuottama tieto, visiot ja toimintasuunnitelmat suuntaavat poliittista päätöksentekoa. 9

16 Ohjelma on tulevaisuussuuntautunut, mutta se perustuu nykytilan ilmiöiden ja niiden riippuvuuksien tuntemukseen. Ohjelma pyrkii ennakoimaan kehitystä sekä etsimään uusia ratkaisuja maaseudun toimintojen, elinkeinojen ja infrastruktuurin vahvistamiseksi. Tavoitteena on proaktiivinen ennakointi ja valmistautuminen laajasti toimintaympäristön muutoksiin. Ohjelma tunnistaa eriytyvät maaseutualueet, analysoi niille tyypillisiä ongelmia ja vahvuuksia, sekä kunkin alueen edellytyksille perustuvaa elinkeinotoimintaa, palveluratkaisuja ja asumisen edellytyksiä. Tutkimusohjelman teemoja ovat mm. maaseudun toimijaverkostot ja klusterien muodostuminen, muuttuva maaseutuyritys, maaseudun elinkeinot sekä paikallis- ja aluetalous, maaseudun ja maatalouden yhteiskunnallinen ohjaus sekä maisema maaseudun resurssina.(mtt, 2010) Ohjelman yhdeksään kärkihankkeeseen kuuluu mm. Ruralclust, maaseudun toimijaverkot ja yrityskeskittymät Maaseudun toimijaverkot ja yrityskeskittymät, Ruralclust Hankkeessa tutkitaan erilaisten maaseutualueiden toimijaverkostojen ja yrityskeskittymien kehittämismahdollisuuksia. Tutkimus kartoittaa maaseudun toimijaverkostojen ja yrityskeskittymien liiketoiminnallisia hyötyjä kestävän kehityksen näkökulmasta, auttaa yrittäjiä hyödyntämään verkostojen tarjoamia kilpailuetuja ja minimoimaan keskittymisestä aiheutuvia haittoja. Lisäksi analysoidaan, millaisilla politiikkakeinoilla maaseudun toimijaverkkojen ja yrityskeskittymien syntyä voidaan mahdollistaa. Tutkimuskohteena ovat sellaiset kasvavat toimialat ja keskittymät, joissa hyödynnetään maaseudun resursseja: Pohjois-Pohjanmaan peruna- ja bionenergiaklusterit, hevostalous kaupunkien läheisellä maaseudulla, sekä hunajantuotannon verkostot. Ruralclust kärkihankkeen alahankkeena on vuoden 2010 alusta toiminut hunajan tuotekehitys ja pölytyspalveluhanke, Hanitek. (MTT, 2010) Hunajan tuotekehitys- ja pölytyspalveluhanke, Hanitek Hanitek -hanke on osa MTT:n tutkimusohjelmaa Mahdollisuuksien maaseutu ja sen kärkihanketta Toimijaverkostot ja yrityskeskittymät kestävän maaseutuyrittäjyyden kilpailuetuna. Tutkimuksen tavoitteet ja työpakettien sisältö laadittiin kesällä 2008 Jokioisissa pidetyssä tutkimusta luotaavassa työseminaarissa, jossa oli mukana tutkimuksen, neuvonnan ja tarhaajien edustajia. Tutkimuksen toteutus perustuu olemassa olevaan yhteistyöhön alan toimijoiden kanssa. 10

17 Hanitek hankkeen päätavoite on käynnistää Suomen johtava mehiläistalouden kehitysyksikkö ja rakentaa PK-yritysten toimintaan kohdistuva tutkimuksen työntövoima, joka tällä hetkellä puuttuu. Ensimmäinen työpaketti verkostomuotoisen innovaatioketjun kehittäminen - on tutkimus kehitystyön toteutuksesta ja sen soveltamisesta käytäntöön. Kaksi muuta työpakettia - hunajan tuotekehityksen tukeminen ja pölytystutkimukset priorisoitiin alan suunnitteluseminaarissa tärkeimmiksi käytännön tehtäviksi, joilla edistetään alan kehitystä. Näiden kahden työpaketin kautta testataan ja kehitetään verkostomuotoisen kehitysyksikön rakennetta ja toimintaa. (MTT, 2010) 4.2 Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry:n toiminta-ajatuksena on toimia mehiläishoitajain yhdistysten ja mehiläishoitoon liittyvää toimintaa harjoittavien yhteisöjen yhteiselimenä. SML:n tehtävänä on mehiläishoitotaidon kehittäminen ja kannattavan mehiläistalouden edistäminen sekä viljely- ja luonnonkasvien pölytystarpeen turvaaminen. SML:n tavoitteita ovat: 1. Turvataan hunajan ja muiden mehiläistuotteiden tuotannon ja kysynnän tasapaino sekä hyvä tuotannon kannattavuus. 2. Kehitetään pölytyspalvelua hedelmän- ja marjanviljelijöille sekä turvataan pölytys myös viljely- ja luonnonkasveille. 3. Tuotetaan laadukasta ja monipuolista ammattitietoa nopeasti ja luotettavasti kaikkien mehiläistarhaajin saataville. 4. Torjutaan mehiläisten loiset ja taudit ilman laaturiskejä. 5. Valistetaan kansalaisia mehiläispölytyksen merkityksestä sekä mehiläistuotteiden ominaisuuksista ja käytöstä. SML:lla on keskeinen rooli mehiläistalouden tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Suomen mehiläistalous on sekä kansallisesti että kansainvälisesti ammattitaitoista ja arvostettua. Mehiläistalouden yhteiskunnallinen merkitys näkyy parhaiten viljeltyjen ja luonnonkasvien pölytystyön kautta, ja sen merkitys tulee korostumaan entisestään lähivuosina. (SML, 2010) 4.3 Suomalainen mehiläisala Yleistä Suomessa on 2500 mehiläistarhaajaa ja heistä 70% eli 1761 on SML:n jäseniä (SML, 2010). Hunajan tuotanto on aina ollut tärkein syy mehiläishoidon harjoittamiseen. Mehiläishoidossa ei ole kannattavan tarhauksen vähimmäiskokoa, vaan pienin taloudellisesti kannattava yksikkö voi olla yksi mehiläispesä (Ruottinen, 2003). Tyypillisesti harrastajalla on alle kymmenen yhteiskuntaa ja ne sijaitsevat kotipihalla tai välittömässä läheisyydessä. Mehiläistarhauksesta saaduilla tuloilla harrastajatarhaaja hankkii tarhauksessaan tarvitsemiaan välineitä ja laitteita. 11

18 Mehiläistarhaajista on naisia arviolta 20 prosenttia. Lähes puolelle tarhaajista marjakasvien pölytyksen varmistaminen on yhtä tärkeä syy tarhata mehiläisiä kuin tuottaa hunajaa. Neljännes aloittavista tarhaajista pitää lisäansioiden saamista tärkeänä syynä mehiläishoidon aloittamiseen. Mehiläisten tarhaaminen Suomessa on aina ollut luonnonläheinen harrastus. Kiinnostus mehiläisiin ja sitä ympäröivään luontoon kietoo tarhaajan tiukasti harrastukseensa. Mehiläisten tarhaamisesta on nykypäivinä tullut yhä useammalle merkittävä sivuelinkeino ja lisätulojen lähde. Noin 500 suomalaista sai vuonna 2002 osa-aika-, sivu- tai liitännäisansiota mehiläishoidosta. Nämä tarhaajat tarhasivat kukin muutamasta kymmenestä pesästä muutamaan sataan pesään kaiken muun työn ja toimeentulon lisäksi (Ruottinen, 2003). Pesämäärät tarhaajaa kohti ovat kasvaneet ja toiminta on muuttunut enemmän yritystoiminnan mukaiseksi. Sivuelinkeinotarhaajat kauppaavat hunajansa joko itse suoraan päivittäistavarakauppoihin tai messuilla ja toreilla. Myös ammatikseen mehiläisiä tarhaavien ja hunajaa tuottavien hoitajien määrä on lisääntynyt. Ammattimaisia mehiläistarhaajia Suomessa on ollut tällä vuosikymmenellä kappaletta. Pesämäärät ammattitarhauksessa ovat useampia satoja yhteiskuntia ja EU-säännösten mukaan ammattitarhaajalla on vähintään 150 yhteiskuntaa (SML, 2010). Ammattitarhaajat toimittavat suurimman osan tuottamastaan hunajasta isoille pakkaamoille. Ammattitarhaajien määrän uskotaan tulevaisuudessa kasvavan hunajan kysynnän myötä. Mehiläistarhauksesta saadaan muutakin hyötyä, kuin hunajaa. Pölytyksen ja pölyttäjien merkitys viljely- ja luonnonkasveille on erittäin suuri. Taloudellisesti mitattuna pölytyksestä saatava hyöty on Suomessa noin 6- kertainen hunajaan verrattuna Tunnuslukuja Mehiläisalalta on saatavissa vuosittain kerättyjä tunnuslukuja, joita ylläpidetään SML:n toimesta. Seuraavat tiedot perustuvat näihin SML:n tunnuslukuihin. Alan tilannetta ja sen kehitystä olen kuvannut seuraavissa kaavioissa, kuvat 4 9. Mehiläistarhaajista on 70 prosenttia SML:n jäseniä. Jäsenmäärän väheneminen on esitetty kuvassa 4. Vähenemisen syynä on ensisijaisesti mehiläishoitajien ikärakenne. Tarhaajien vähenemiseen vaikuttaa myös varroapunkin leviäminen koko maan alueelle ja siitä johtuvat pesäkuolemat. Vanhempien hoitajien luopuessa mehiläistarhauksesta luopuvat he myös SML:n jäsenyydestä. Vuonna 2010 arvioidaan jäsenmäärän olevan noin 1750 jäsentä. 12

19 KUVA 4 SML:n jäsenmäärän kehitys vuosina Vuosi 2010 on ennuste.(sml, 2010) Mehiläispesien määrän arviointi perustuu osittain Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) tilastoihin talveuttamistukea hakeneiden tarhaajien pesien lukumääristä ja jäsenmaksun suuruuden perusteena ilmoitettujen pesien lukumääriin. Tuottavien mehiläispesien määrä vaihtelee ja pesän välillä (kuva 4). Vaihtelu ei ole verrattavissa SML:n jäsenmäärän vaihteluun. KUVA 5 Mehiläispesien määrän kehitys vuosina (SML, 2010) Hunajan keskisatoon vaikuttavat monet seikat, kuten pesien talvehtimisen onnistuminen, mehiläishoitokauden (toukokuu-elokuu) säät, satokasvien kukinnan onnistuminen ja ajoittuminen, mehiläisten terveys ja hoitajan ammattitaito. Hunajan keskisadon vaihtelua vuosien 1980 ja 2009 välillä on esitetty kuvassa 6. Hunajasato on ollut alimmillaan noin 18 kiloa vuon- 13

20 na 1998 ja tarkastelujakson ennätyssato saatiin vuonna 2006 keskisadon ollessa 56 kiloa. KUVA 6 Hunajan keskisato kiloa tuottavaa pesää kohti vuosina , vuosi 2010 on ennuste (SML, 2010). Hunajan kulutus henkilöä kohti on kasvanut lähes vuosittain, ollen korkeimmillaan tarkastelujaksolla noin 580 grammaa henkilöä kohden vuodessa (kuva 7). Poikkeuksen kulutuksen kasvulle aiheutti vuoden 1998 katovuosi, jonka jälkeen kotimainen hunaja loppui kesken. Hunajan kokonaiskulutus on esitetty kuvassa 8. KUVA 7 Hunajan kulutus henkilöä kohti Suomessa vuosina , vuosi 2009 on ennuste (SML, 2010). 14