Sienet ja terveys. Puheenjohtajan palsta. Kliininen mykologia Suomessa

Transkriptio

1 Sienet ja terveys Lääketieteellisen mykologian seuran tiedotuslehti Vsk. 7, No 2, 2004 ISSN Puheenjohtajan palsta Sienet ja terveys -lehti ilmestyy toivottavasti myöskin loppuvuodesta tänä vuonna. Hallitus pyrkii panostamaan lehtiasiaan, onhan lehtemme tärkeä tiedon välittäjä ja yhteydenpitäjä jäsenistönsä keskuudessa. Hallituksen jäsenet ovat viime vuosina ehkä liiaksikin omin voimin yrittäneet tehdä lehteä. Ponnisteluin ja vaivoin olemme saaneet aikaan ehkä yhden numeron Sienet ja terveys - lehteä vuodessa. Sienet ja terveys -lehti on sekä sisältönsä että ulkoasunsa puolesta etsimässä muotoaan. Kutsun mielelläni nyt jäsenet osallistumaan aktiivisesti lehtemme kehittämiseen. Lehden tärkeitä painopisteitä tulevat olemaan jatkossakin tiedottamisasiat, kuten tiedot kansainvälisistä kursseista ja kongresseista. Mielelläni näkisin lehdessämme myös tapausselostuksia lääketieteelliseen mykologiaan liittyen. Tilaa löytynee myös lukijoiden palstalle. Laboratorioissa tehdään päivittäin arvokasta, tärkeää työtä potilas-, ympäristö- ja elintarvikenäytteiden tutkimiseksi. Tietojen vaihtaminen ja lisäyhteyksien rakentaminen sienidiagnostiikan osaajien ja mykologisten ongelmien kanssa kamppailevien jäsentemme kesken voisi alkaa lehtemme välityksellä. Toivotan kaikille jäsenillemme ja lehtemme lukijoille virkistävää kesää ja hyvää sienivuotta. Eeva-Liisa Hintikka Kliininen mykologia Suomessa Lääketieteellisen mykologian seuran tarkoitus on laatia kirjallisuusluettelo suomalaisilta tekijöiltä vuosina ilmestyneistä kliinisen mykologian alan julkaisuista. Suunnitelmana on täydentää vuonna 1986 ilmestynyttä vihkosta Kliininen mykologia Suomessa (Pilz-Report Erikoisnumero B, Asko Kahanpää - Jukka Jalonen). Tätä tarkoitusta varten pyydämme kaikkia seuramme jäseniä ja muitakin Sienet ja terveys lehden lukijoita laatimaan luettelon vuosina ilmestyneistä kliinisen mykologian julkaisuistaan (artikkeleistaan) ja täydentämään sitä lähettämisen jälkeen vuonna 2004 vielä mahdollisesti ilmestyvien töiden osalta. Lähetä luettelo julkaisuistasi LKT Risto Visakorvelle joko sähköpostitse osoitteella risto.visakorpi@saunalahti.fi tai postitse osoitteella Purotie 169, Otalampi mahdollisimman pian, viimeistään Puhu asiasta myös sellaisille seuran ulkopuolisille, jotka eivät Sienet ja terveys -lehteä lue, mutta joilla arvelet olevan kliinisen mykologian julkaisuja vuosilta ja pyydä heitäkin lähettämään julkaisutietonsa Risto Visakorvelle. Luetteloitaviksi tulevat kaikki ne Suomessa tai ulkomailla ilmestyneet alan julkaisut, joissa on ainakin yksi suomalainen tai Suomessa pysyvästi asuva tekijä. Rajanveto kliinisen mykologian ja muun mykologian välillä ei kaikilta osin ole aivan itsestään selvä. Ensi sijassa luetteloimisen kohteena ovat julkaisut, jotka käsittelevät lääketieteeseen, hammaslääketieteeseen ja eläinlääketieteeseen liittyviä aiheita. Näin ollen esimerkiksi sienimyrkytykset ja homesienten aikaansaamien sairausoireiden esiintyminen ovat tätä aihepiiriä. Myös sienten laboratoriodiagnostiikkaan kuuluvat selvitykset otetaan mukaan, jos niillä on merkitystä ihmisten tai eläinten kannalta. Epäselvissä tapauksissa on parempi luetteloida julkaisu kuin jättää se pois, jolloin tämän kirjallisuusluettelon toimittajat voivat ratkaista asian yhtenäisten periaatteiden mukaan. Luetteloitaessa pyydetään käyttämään seuraavan esimerkin mukaista perusilmaisua: Suhonen R, Karvonen J. Kynsisilsan hoito. Duodecim 1988; 114: Toivon hartaasti, että ne, joita tämä kliinisen mykologian alan julkaisujen luetteloimispyyntö koskee, olisivat valmiit RIPEÄSTI vastaamaan, vaikka tästä vaivannäköä aiheutuukin. Vastaamisen siirtäminen vain lisäisi unohtamisvaaraa! Kiitos jo etukäteen. Olet tälläkin tavalla mukana vauhdittamassa seuramme toimintaa. Asko Kahanpää Scopulariopsis brevicaulis. Kuva: Aerobiologian yksikkö

2 2 Sienet ja terveys 2004, Vsk. 7, No 2 Sisältö Puheenjohtajan palsta...1 Kliininen mykologia Suomessa Sisältö...2 Vuosikokous Herkkyysmääritykset avainasemassa resistenttien kantojen tunnistamisessa...3 Mikrosienten esiintyminen luonnossa ja ulkoilmassa...4 Pohjoismaisen lääketieteellisen mykologian yhdistyksen ensimmäinen tieteellinen kokous...4 Kalenteri...5 Infektiotautien erikoislääkäri, LT Juha Salosen haastattelu...6 In memoriam Professori Carl Eric Sonck Sienet ja terveys Lääketieteellisen mykologian seuran tiedotuslehti Sienet ja terveys = ISSN Vsk. 7, No 2, Kesäkuu 2004 Julkaisija: Lääketieteellisen mykologian seura Finnish Society for Medical Mycology ry Hallitus 2004 Eeva-Liisa Hintikka, pj. Juha Salonen, vpj. Hanna Ranta, sihteeri Risto Voutilainen, tal.hoitaja Risto Visakorpi Asko Kahanpää Tarja Ojanen Yhteystiedot sihteeri Hanna Ranta Aerobiologian yksikkö, Biologian laitos Turun yliopisto; puh , Fax , hanna.ranta@utu.fi Pankkiyhteys Nordea, Turku Hämeenkatu Toimitus ja taitto Mervi Oikonen Hanna Ranta Monistuspaikka Labquality Oy, Helsinki Julkaistavaksi tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Seuran sihteerille ensisijaisesti sähköisessä muodossa, joko levykkeellä tai sähköpostitse. Lehden sisältöä lainattaessa lähde aina mainittava. Vuosikokous 2004 Lääketieteellisen mykologian seuran kuudes vuosikokous pidettiin maaliskuun 5. päivänä Meilahden sairaalassa, Helsingissä. Tilaisuuteen osallistui 42 henkilöä, joista 30 oli seuran jäseniä. Kokouksen tukijana oli lääketehdas Pfizer. Viralliset vuosikokousasiat Toimikaudella 2004 seuran hallituksen jäseninä ja luottamustoimissaan jatkavat puheenjohtaja Eeva-Liisa Hintikka, varapuheenjohtaja Juha Salonen, sihteeri Hanna Ranta, taloudenhoitaja Risto Voutilainen sekä Asko Kahanpää ja Risto Visakorpi. Hallituksen jäsenyydestä luopuvan Pirkko Koukila-Kähkölän tilalle seuran hallitukseen valittiin Tarja Ojanen. Seuraan liittyi 12 henkilöjäsentä kaudella , ja kauden lopussa seuraan kuului 82 varsinaista jäsentä. Koska Sienet ja Terveyslehden ilmestymisvaikeuksien vuoksi jäsenistö ei vuonna 2003 saanut asianmukaista tietoa jäsenmaksun maksamisesta, päätettiin että vuoden 2003 jäsenmaksuja ei peritä takautuvasti ja että jäsenmaksut peritään vuodelta Tieteellinen ohjelma Tieteellisessä ohjelmassa oli kaksi teemaa: Sienilääkkeet ja Hometalot. Ohjelman aloitti Tukholman Karoliinisen yliopistosairaalan mikrobiologi, LT Erja Chryssanthou, jonka sieniherkkyyksiä käsitelleestä esityksestä on lyhennelmä tässä lehdessä. Alkuperäisestä ohjelmasta poiketen Dos. Marja- Riitta Hirvonen Kansanterveyslaitokselta Kuopiosta puhui sairastumisen vuoksi estyneen Dos. Aino Nevalaisen sijasta. Hirvosen aiheena oli Asumisterveysopas - terveyshaitan toteaminen sienien osalta. Terveydensuojelulain mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan mm. elinympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai sen oiretta. Terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle vaaralliselle aineelle tai tekijälle siinä määrin, että sairauden tai sen oireiden syntyminen on mahdollista. Tällainen tilanne voi syntyä silloin, kun henkilö oleskelee tilassa, jossa hän voi altistua mikrobeista peräisin oleville soluille tai niiden aineenvaihduntatuotteille. Asumisterveysoppaassa annetaan ohjeita sisätiloissa olevan mikrobilähteen todentamiseen erilaisin otanta- ja viljelymenetelmin sekä natiivitarkastelulla. Oppaassa annetaan raja-arvoja erilaisissa olosuhteissa ja eri viljelymenetelmillä saaduille tuloksille, sekä kerrotaan niihin liittyvistä rajoituksista. Hänen jälkeensä Taina Vuopio esitteli Pfizerin sienilääkkeitä. Seuraavan puhujan, Turun yliopiston Aerobiologian yksikön tutkija Dos. Hanna Rannan esityksestä on jäljessä lyhennelmä. Rakennusinsinööri Kari Vähämäki Uudenmaan Aluetyöterveyslaitokselta puhui aiheesta Rakennustekninen kosteus- ja homevaurioselvitys. Rakennustekninen selvitys etenee noudattaen tarkkaa ohjeistusta. Sen tukena voidaan käyttää myös mikrobianalyyseja. Vähämäki esitteli myös kosteusvauriorakennuksista otettuja kuvia,

3 3 Sienet ja terveys 2004, Vsk. 7, No 2 joista ilmeni mm. että vanhemmissa rakennuksissa kosteusvaurion ja terveyshaitan syynä voi olla kosteuseristyksen puuttuminen märkätiloista. Oulun läänineläinlääkärin, ELT Riitta Ahon aihe oli näytteiden ottaminen, tutkiminen ja tulosten tulkinta hometalotutkimuksissa. Sisäilmaoppaan ohjeet eivät ole riittäviä kentällä työskenteleville eläinlääkäreille ja terveystarkastajille. Sen lisäksi lainsäädäntö edellyttää, että kunnan viranomaiset arvioivat hometutkimuksia tekevien yritysten/laboratorioiden tason ja näin omalla tavallaan kantavat vastuun tulosten oikeellisuudesta. Kunnan viranomaisilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tällaiseen laboratorioiden arvioimiseen. Sekä terveydenhuollon, hygienialain alaisten että elintarvikelain alaisten laboratorioiden hyväksyminen tapahtuu valtakunnallisesti lain mainitseman viranomaistahon toimesta. On nurinkurista, että vaikeimmin arvioitava, sienitutkimuksia tekevä taho arvioitaisiin kaikkien kuntien toimesta erikseen, siis samakin laboratorio moneen kertaan! Näistä syistä johtuen asuintilojen hometutkimuksissa näytteidenotto ja tulosten tulkinta ovat vähän mitä sattuu. Näytteiden tutkimisen ja tulosten tulkinnan voi käytännössä tehdä mikä tahansa laboratorioksi julistautuva taho, jolloin analyysit ja vastausten taso ovat käytännössä täysin kontrolloimattomia. Tällaisia yrityksiä toimii Suomessa kymmenittäin ellei jopa toista sataa. Niitä syntyy ja katoaa tasaisella tahdilla. Hometutkimuksille ei ole olemassa minkäänlaista laadunvalvontaa. Silti näitä vastauksia käytetään myös esim. asuntokauppoja koskevissa oikeustapauksissa, mikä voi johtaa ja on jo johtanut suoranaisiin oikeusmurhiin. Laadunvalvonnan ja referenssilaboratoriotoiminnan käynnistäminen on välttämätöntä. Hometutkimuksia tekevien laboratorioiden hyväksyminen tulee tapahtua samalla tavalla kuin muidenkin laboratorioiden. Tarvitaan uusia, selkeitä ohjeita ja lisää koulutusta kunnan ympäristöterveydenhuollosta vastaaville valvontaviranomaisille. Sisäilmaoppaassa ohjeiksi annetuille raja-arvoille on myös löydyttävä tieteellinen pohja. Erikoissairaanhoitaja Marjatta Malmberg HYKSin Iho-ja allergiasairaalasta esitteli kokemuksiaan koti-ja työpaikkakäynneiltä sisäilmapotilaiden luona. Malmbergin esityksestä kävi ilmi että henkilökohtainen tutustuminen potilaan elinympäristöön voi osoittautua erittäin hyödylliseksi koska riskitekijät eivät aina tule esille haastatteluissa. Altistusta aiheuttavat tekijät saattavat liittyä potilaan elintapoihin ja tottumuksiin kuten tupakointiin, kotieläinten pitoon sekä kodin huonoon hygieniaan. Huonoa hygieniaa esiintyy myös työ- ja sairaalaympäristöissä: siivousta ei suoriteta perinpohjaisesti ja joitakin kohteita ei siivota ollenkaan. Toisaalta on mahdollista että selkeää kosteusvauriota ja sen aiheuttajaa ei havaita tai niihin ei reagoida; ikkunankarmit saattavat vuotaa ja joissain tapauksissa lattia on jatkuvasti märkä, koska vesiputket vuotavat. Ylläkuvattujen riskitekijöiden minimoiminen johtaa monissa tapauksissa potilaan kunnon kohenemiseen. Tieteellisen ohjelman päätti keuhkosairauksien erikoislääkäri Auli Hakulisen (Iho-ja allergiasairaala, HYKS) esitys aiheesta sisäilmapotilas lääkärin vastaanotolla. Tärkeimpiä hengitystiesairauksien aiheuttajia ovat infektiot sekä tupakointi. Oireita aiheuttavat myös allergisoivat tekijät kuten kotieläimet ja siitepölyt. Potilaan koti- ja työympäristössä esiintyvät homeet voivat nekin aiheuttaa hengityselinoireita, mutta syy-seuraussuhteita on homeiden kohdalla usein vaikea osoittaa. Oireet eivät ole spesifisiä, vaan ne voivat olla seurausta myös muista tekijöistä. Keskustelu jatkui miellyttävästi Pfizerin tarjoaman iltapalan ääressä. Erityiset kiitokset kokouksen tukijalle kasvissyöjien huomioimisesta. Hanna Ranta Tritirachium oryzae. Kuva: Aerobiologian ykskkö Herkkyysmääritykset avainasemassa resistenttien kantojen tunnistamisessa Sienten herkkyysmääritysten päätehtävänä on identifioida resistentit kannat. Tällä hetkellä yleisesti tunnustettu referenssi, johon kaikkia uusia menetelmiä verrataan, on NCCLS -menetelmä (National Committee for Clinical Laboratory Standards). Ehdotus eurooppalaisesta menetelmästä (AFST-EUCAST) on myös hiljattain julkaistu. Pohjoismaissa yleisin kaupallinen menetelmä on E-testi. Kliinisesti tärkeimmät Candida-lajit, C. glabrataa, C. kruseita ja C. norvegensista lukuunottamatta, ovat tavallisesti herkkiä sienilääkkeille. Resistenssikehitys atsoleille ja erityisesti flukonatsolille on harvinaista Ruotsissa ja Suomessa esiintyvillä hiivasieniverikannoilla. Epidemiologinen seuranta on tärkeää, jotta mahdollinen resistenssikehitys voitaisiin ennakoida mahdollisimman aikaisin. Maakohtaisia ja paikallisia sienten MIC-histogrammeja voidaan myös hyödyntää tehokkaan sienihoidon valinnassa. Erja Chryssanthou mikrobiologi, lääketieteen tohtori Avdelning för klinisk mikrobiologi, Karolinska Universitetssjukhuset Solna, Tukholma

4 4 Sienet ja terveys 2004, Vsk. 7, No 2 Mikrosienten esiintyminen luonnossa ja ulkoilmassa Mikrosienet ovat tärkeä ja erittäin yleinen eliöryhmä luonnonympäristöissä. Homeet ja hiivat hajottavat kuollutta kasvimateriaalia ja kierrättävät näin ravinteita. Sienten merkitys lahottajina korostuu erityisesti viileän ilmaston alueilla. Mikrosieniä elää runsaasti myös elävien kasvien pinnoilla ja solukoiden sisällä. Nämä epi- ja endofyyttiset mikrosienet eivät vahingoita isäntäkasvejaan. Monet mikrosienet ovat kuitenkin erittäin yleisiä kasvitautien aiheuttajia sekä luonnossa että viljelmillä, bakteerien ja virusten ohella. Sienten itiöt leviävät pääasiallisesti ilmateitse. Ulkoilman sieni-itiöpitoisuudet kohoavat kasvukauden aikana suuriksi. Meidän ilmastossamme sieni-itiöpitoisuudet alkavat kohota heti kun maa paljastuu lumen alta. Kun mukaan otetaan home- ja hiivasienet sekä kotelo- ja kantasienet, ulkoilman sieni-itiöpitoisuudet saattavat ajoittain loppukesällä ylittää jopa itiötä ilmakuutiometrissä. Sieni-itiöpitoisuudet saattavat muutamassa tunnissa nousta hyvin korkeiksi. Tämän spore plume ilmön syytä ei tiedetä, mutta sen on arveltu olevan yhteydessä ilmanpaineen vaihteluihin ja ukkosmyrskyihin. Monet mikrosienistä elävät myös sisätiloissa kostuneella rakennusmateriaalilla. Esim. yleinen kosteusvaurioindikaattorilaji, Aspergillus versicolor on erittäin sopeutuvainen. Se pystyy luonnossa elämään ympäristöissä joiden vesipotentiaali on alhainen, kuten suolasoilla. Toisaalta se kestää hyvin sekä happamia että emäksisiä ympäristöjä, ja kasvaa melko matalissa lämpötiloissa. Hanna Ranta tutkija, dos. Aerobiologian yksikkö, Turun yliopisto Pohjoismaisen lääketieteellisen mykologian yhdistyksen ensimmäinen tieteellinen kokous Pohjoismainen lääketieteellisen mykologian yhdistys (NSMM) järjesti ensimmäisen tieteellisen symposiuminsa Tukholmassa maaliskuun 12 päivänä (2004). Symposiumi järjestettiin yhteistilaisuutena Ruotsin Kliinisen Mykologian yhdistyksen symposiumin kanssa, jolle puolestaan symposiumi oli jo 24. Tilaisuuteen osallistui lähemmäs satakunta henkilöä, joista huomattava osa tosin oli Ruotsin yhdistyksen jäsenkuntaa. Nimellä Trends in Nordic Medical Mycology tilaisuus keskittyi invasiivisiin infektioihin, ja etenkin Candida -infektioihin. Pääluennon aihe olikin Candidainfektiot tänään. Sen piti professori Frank Odds, Aberdeenin yliopistosta Englannista. Hän käsitteli erityisesti systeemisiä Candida-infektioita puolustuskyvyltään heikentyneissä potilaissa. Näissä infektioissa kuolleisuus on edelleen yli 30 prosenttia, vaikka uudet sienilääkkeet tarjoavat parempia mahdollisuuksia näiden infektioiden hoitoon. Uusilla tekniikoilla kuten DNA-sormenjälkitutkimuksilla on saatu uutta tietoa Candida-infektioiden epidemiologiasta ja lääkeresistenssin esiintymisestä. Muut seitsemän esitystä oli jaettu kahteen alaryhmään, joista ensimmäinen oli nimetty Sieni-infektiot erilaisissa potilasryhmissä. Tässä esitykset käsittelivät pääasiassa invasiivisten sieni-infektioiden kliinistä puolta ja kohderyhmät edustivat muuta vaikeata sairautta potevia tai muuten puolustuskyvyltään heikentyneitä potilaita. Toinen ryhmä käsitteli sieni-infektioiden kliinistä kuvaa ja diagnostisia keinoja. Viimemainituista yksi esitys koski mikrobiologista sienidiagnostiikkaa ja toinen diagnostiikkaa patologian keinoin. Tässä ryhmässä mainittakoon myös Ruotsin sieniyhdistyksen puheenjohtajan Jan Faergemannin esitys, joka koski invasiivisten infektioiden ihomanifestaatioita. Punoittava läiskä ihossa, jonka keskellä on kyhmy, joka myöhemmin nekrotisoituu voi immuunipuutteisella potilaalla olla ensimmäinen merkki invasiivisesta sieni-infektiosta. Iholeesiosta tehty biopsia voi varmistaa sieni-infektion ja jopa paljastaa aiheuttajan. Ihomanifestaatio on kuitenkin melko harvinainen oire näissä sieni-infektioissa. Useimmissa esityksissä tulivat jälleen esille vaikeudet invasiivisten hiiva- ja muiden sieni-infektioiden diagnostiikassa. Päivän teemaan liittyvien esitysten lisäksi ohjelmaan kuului neljä erillistä esitystä ja nähtävänä oli myös muutama posteri. Tieteellisen ohjelman jälkeen piti Pohjoismainen yhdistys virallisen vuosikokouksensa, jossa mm. kuultiin yhdistyksen toiminnan lähteneen reippaasti käyntiin (josta tietysti päivän tieteellinen kokous oli yksi merkki), jäseniä on tienoilla. Vasta perustetun uuden pohjoismaisen yhteistyöryhmän Nordic Reference Group of Methods in Medical Mycology kanssa oli sovittu läheisestä yhteistyöstä. Keskustelussani NSMM:n sihteerin Per Sandven kanssa ilmeni, että Suomesta on toistaiseksi vain muutama harva ilmoittautunut jäseneksi. Erityisesti lääketieteellisen mykologian parissa tutkimustyötä tekevien tai tästä tutkimuksesta kiinnostuneiden kannattaa harkita NSMM:n jäsenyyttä. Lisätietoja löytyy NSMM:n nettisivuilta ( Oman yhdistyksemme lehdessä Sienet ja terveys numerossa 1/2004 löytyy myös allekirjoittaneen kertomus yhdistyksen viimesyksyisestä perustamisesta ja otteita yhdistyksen säännöistä. Seuraava NSMM:n vuosikokous ja symposiumi järjestetään Kööpenhaminassa 1 huhtikuuta Teemana on antimykoottisten lääkkeiden oikea käyttö (Proper use of antimycotics). Katso ilmoitusta toisaalla tässä lehdessä. Risto Visakorpi

5 5 Sienet ja terveys 2004, Vsk. 7, No 2 Kalenteri Makrosieniretki Kuopiossa Retken vetäjänä toimii mykologi Jouni Issakainen. Retki järjestetään mikäli innokkaita sienestäjiä löytyy riittävästi. Ilmoittaudu heinäkuun loppuun mennessä Tarja Ojaselle, puh: (työ) tai sähköpostilla: tarja.ojanen@kuh.fi Sisäilman ja rakennusmateriaalien mikrosienten tunnistuskurssi Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö järjestää joulukuuta 2004 sisäilman ja rakennusmateriaalien homeiden tunnistuskurssin. Kurssi on suunnattu lähinnä rakennusten mikrobinäytteitä (homesienet) analysoivien laboratorioiden henkilöstölle. Kaksipäiväisellä kurssilla käydään läpi yleisimpien kosteusvaurioindikaattorisukujen tunnistuksen perusteet. Tarkempia tietoja löytyy osoitteesta /aerobiologia/kurssi2004 ja niitä antavat myös Hanna Ranta ja Anna-Mari Pessi, aerobiologit@utu.fi, Kongresseja XNAF, the 10th Nordic Symposium on Aerobiology Turku, Finland, August Telephone +358 (0) , XNAF@utu.fi Advances Against Aspergillosis San Francisco, CA, USA, September Contact: Complete Conference Management, 1660, Hotel Circle North, Suite 220, San Diego, CA 92108, USA. Tel: , Fax: c- c-m@worldnet.att.net, advancesagainstaspergillosis.org IDSA Infectious Diseases Society of America Annual Meeting Boston, USA, September 30-October , 5 th Congress of the African Mycological Association Hartenbos, South Africa, January , Kansainväliset seurat Viime vuonna perustettu pohjoismainen seura Nordic Society of Medical Mycology (NSMM) järjestää toisen tieteellisen kokouksensa Kööpenhaminassa Kokouksen teema on Proper Use of Antimycotics. Tilaisuus ajoittuu ennen Kööpenhaminassa järjestettävää European Clinical Microbiology and Infectious Diseases (ECMID) -kokousta. Seura järjestää myös yksipäiväisen Kliinisen Mykologian Peruskurssin Kööpenhaminassa. Lisätietoja kokouksesta ja kurssista seuran sivuilta ISHAM - The International Society for Human and Animal Mycology on avannut uudistuneen webbisivuston. Sivulta löytyy muun muassa tietoa kongressiesta ja alan uudesta kirjallisuudesta, hyödyllisiä kliinisen mykologian linkkejä, sekä ohjeita Medical Mycology lehdessä julkaiseville. Sivuston osoite on Uudet jäsenet Pastenac Rafael Suomen terveystalo Laboratoriopalvelut/LabHolding Pl 700, Tampere p , fax Memnoniella echinata. Kuva: Aerobiologian yksikkö

6 6 Sienet ja terveys 2004, Vsk. 7, No 2 Infektiotautien erikoislääkäri, LT Juha Salosen haastattelu Tässä haastattelussa Kliinisen mykologian seuran varapuheenjohtaja, LT Juha Salonen kertoo omasta työstään ja kokemuksistaan kliinisen mykologian alalta. Salonen työskentelee infektiotautien erikoslääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta Armeijan ja pakollisen terveyskeskuspalvelun jälkeen seurasi erikoistuminen sisätauteihin ja tähän liittyen sienitautien tutkimus. Sisätautilääkärin pätevyyden Salonen sai 1995 ja infektio-subspesialiteetin Vuonna 2000 valmistunut väitöskirja käsitteli syvien sienitautien esiintymistä ja diagnostiikkaa hematologisilla potilailla. Toimittuaan muutamia vuosia infektiolääkärin sijaisena Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Salonen siirtyi nykyiseen työpaikkaansa Lahteen. Millainen on työnkuvasi ja tyypillinen työpäiväsi? Olen sairaalassa konsultinomainen toimija, varsinaista osastovastuuta minulla ei ole. Toisin ei voisi ollakaan, sillä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä on yli asukasta ja konsultaatioita tulee sekä oman sairaalan sisältä että ympäröivistä terveyskeskuksista. Aloitan päivän käymällä laboratoriossa katsomassa kaikki vakavampaan infektioon viittaavat löydökset, esimerkiksi positiiviset veriviljelyt ja liqvor-näytteet, ja reagoin niihin heti jos se on tarpeen. Tämän jälkeen menen tehoosastolle ja käyn kaikki potilaat läpi osaston lääkäreiden kanssa; valtaosalla potilasta on jokin infektio-ongelma. Lopun päivää vastaan puhelimeen, pävittäisten konsultaatioiden määrä vaihtelee muutamista useisiin kymmeniin. Ohjeistan myös klinikoita ja terveyskeskuksia, luennoin viikottain, ja otan viran puolesta kantaa moninaisiin asioihin kuten rakennushankkeisiin. Pidän parhaana olla tavoitettavissa tutkimusvapaidenkin aikana koska sijaista ei ole, muuten vaikeat tapaukset voivat osoittautua kohtalokkaiksi ja työt kasaantuvat kohtuuttomasti. Millä tavalla mykologian osuus tulee esiin työssäsi? Mykologia on tärkeä osa nykyistäkin työtäni. Infektiolääkäri kohtaa syviä sieni-infektioita sitä enemmän mitä useammin hän on tekemisissä vaikeasti immuunipuutteisten potilaiden, kuten voimakkaita solunsalpaajahoitoja saavien hematologisten ja elinsiirtopotilaiden, kanssa. Vaikeita sieni-infektioita on eniten yliopistollisissa keskussairaaloissa, erityisesti Helsingissä, mutta tavallisissa keskussairaaloissakin sieni-infektioita kohtaa kuukausittain varsinkin teho-osaston potilailla. Tärkeä riskiryhmä ovat kirurgiset potilaat, joilla on taustalla vaikea perustauti, useita leikkauksia sekä pitkäaikaisia antibiootti- ja/tai kortikosteroidihoitoja. Myös hematologisten potilaiden hoidot ovat koventuneet; keskussairaaloissakin annetaan entistä voimakkaampia sytostaattihoitoja. Immuunipuutteisten potilaiden määrä lisääntyy koko ajan maassamme. Tämä näkyy paitsi yliopistollisissa sairaaloissa myös keskussairaalatasolla, vaikka vaikeimmat tapaukset kuten kiinteiden elinten siirrot ja kantasolusiirrot on keskitetty yliopistollisiin keskussairaaloihin. Kuinka paljon pystyt hyödyntämään oman sairaalasi laboratoriota mykologian osalta ja minkä tasoista diagnostiikkaa laboratorionne tarjoaa? Kanssakäyminen on päivittäistä ja molemminpuolista. Tarkistan tulokset kaikkien vakavien infektioiden osalta välittömästi, ja toisaalta saan heti tiedon jos laboratoriossa syntyy epäilys tärkeästä löydöksestä. Laboratoriomme tarjoaa pääasiallisesti ensilinjan diagnostiikka, vaativammat määritykset menevät Kuopion yliopistolliseen keskussairalaan. PCR-määrityksissä ja antigeenitesteissä turvaudutaan paljolti Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kuinka usein aloitetaan sienilääkeprofylaksioita? Profylaksioiden käytöllä on hyvin vähän tieteellisesti osoitettuja perusteita ja suhtaudun niihin varauksella. Poikkeuksena ovat elinsiirrot ja kantasolusiirrot joissa profylaksia voi olla tarpeellinen. Keskussairaalatasolla sieniprofylaksian tarve on vähäinen. Varmistettuja vakavia sieni-infektioita tapaan työssäni kuukausittain, mutta hoitoja annetaan paljon enemmän. Profylaksia on tavallaan väärä termi; kun epäilys sieni-infektiosta on vahva, sienilääkitys joudutaan usein liittämään muuhun mikrobilääkehoitoon. Valitettavasti diagnostiikka on puutteellista ja tämän vuoksi suuri osa hoidoista empiirisiä. Jääkö vakava sieni-infektio usein diagnosoimatta? On yleistä että diagnoosi jää tekemättä ja aina sieniinfektiota ei löydetä edes ruuminavauksessa. Hematologiset potilaat ovat tärkein potilasryhmä jolla sieni-infektio jää usein toteamatta vaikka hoito annetaankin. On enemmän sääntö kuin poikkeus että nämä potilaat saavat sytopenian aikana infektioita, tämä koskee sekä bakteereita että sieniä. Sieni-infektio todetaan ehkä vain puolessa tapauksista ja yleensä joudutaan turvautumaan empiiriseen hoitoon. Yksi syy diagnostiikan epäonnistumiseen on se, että hoito joudutaan aloittamaan aggressiivisesti aikaisessa vaiheessa. Tällöin veriviljelyt saattavat jäädä negatiivisiksi.

7 7 Sienet ja terveys 2004, Vsk. 7, No 2 Millainen on lääkärien yleinen tietämys syvistä sieniinfektioista, otetaanko syvän mykoosin mahdollisuus huomioon? Tietämys syvistä sieni-infektioista ja niiden aiheuttajista on vähäistä ja vähenee mitä kauemmaksi etäännytään immuunipuutteisten potilaiden hoidosta. Tämä koskee koko lääkärikuntaa yliopistollisia sairaaloita myöten. Sienilääkkeitä ei useinkaan osata käyttää asianmukaisesti, ohjeistuksen ja opastuksen tarve on suuri. Uskovatko kollegat jos ehdotat syvää mykoosia? Ainakin omassa sairaalassani yleensä uskovat. Suurempi ongelma on se, että syvää mykoosia epäillään ja puoleeni käännytään usein vasta myöhäisessä vaiheessa. Esimerkiksi kirurgisille potilaille annetaan infektion alkuvaiheessa yleensä laajakirjoista bakteerilääkitystä, ja vasta kun ongelmia ilmenee aletaan epäillä sieniinfektiota. Sieni-infektioiden osuushan on kuitenkin pieni verrattuna bakteeri-infektioihin. Millaisena pidät tämänhetkistä sienilääketilannetta? Vaihtoehtoja on nykyään huomattavasti enemmän kuin ennen. Ongelmana on jälleen diagnostiikka; tarvittaisiin varhainen spesifinen diagnoosi jotta hoito voitaisiin aloittaa sopivalla lääkeellä. Uusillakin sienilääkkeillä on ongelmia, erityisesti yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa. Tämä tulee esille muun muassa immunosuppressiivista lääkitystä saavien elinsiirtopotilaiden kohdalla. Toiseksi, uudetkin sienilääkkeet ovat edelleen toksisia; vaikka munuaistoksisuus on vähäisempää kuin amfoterisiini B:llä, esimerkiksi maksatoksisuutta esiintyy. Merkittävä ongelma ovat uusien lääkkeiden erittäin korkeat hinnat. Yhden sienilääkkeen päiväkustannukset voivat olla tuhat euroa ja jos useita lääkkeitä joudutaan käyttämään samanaikaisesti kustannukset tietysti kasvavat vielä tästäkin. Mikä merkitys on sienilääkeherkkyyksillä? Herkkyysmääritysten merkitys on suuri, mutta sienidiagnostiikan osalta menetelmät eivät ole riittäviä. Hiivojen herkkyysmääritykset standardoitiin vasta 1990-luvun lopulla ja homeiden kohdalla työ on kesken. Lisäksi in vitro löydösten vastaavuus kliiniseen tilanteeseen ei ole hyvä, ja määritysvastaukset saadaan hitaasti minkä takia potilasta joudutaan hoitamaan pitkään ilman tietoa herkkyyksistä. Resistenssi on lisääntyvä ongelma varsinkin non-albicans kandidalajien kohdalla. Koska vaihtoehtoisia lääkkeitä on käytössä aikaisempaa enemmän, ovat resistenssimääritykset entistä tärkeämpiä; aiheuttajan nimi ja herkkyydet pitäisi tietää mahdollisimman varhain, jotta hoito voitaisiin kohdentaa tehokkaasti. Tulevatko DNA-määritykset tulevaisuudessa helpottamaan sienidiagnostiikkaa? Asia on ajankohtainen ja tärkeä. Olemme itse kokeilleet Aspergillus-PCR-määrityksiä Turussa. Euroopassa on meneillään laajoja tutkimuksia sieni-pcr:n käytöstä ja arvosta hoidon tehostamisessa, mutta kokemuksia on toistaiseksi vielä vähän. Lähivuosina tullaan saamaan tietoa PCR:n tehosta seulontamenetelmänä. Toivoisin erityisesti veriviljelyn korvaavaa testiä, jonka avulla lääkitystä voitaisiin kohdentaa aikaisemmassa vaiheessa. Millainen on ympäristön merkitys suhteessa yksilötekijöihin kun kyseessä ovat mykoosit? Ympäristön merkitys infektiotapauksissa on yleensäkin tärkeä, ja erityisesti näin on sairaala-ympäristössä, missä kosketustartunta on tärkeä leviämistapa. Muun muassa hiivat liikkuvat käsien välityksellä potilaasta toiseen, jolloin esimerkiksi resistentti hiiva voisi teho-osastolla siirtyä potilaasta toiseen. Ilmatartunta on tärkeä asia homeinfektioiden kohdalla. Puolustuskyvyltään heikentynyt potilas voi saada tartunnan ilman homeitiöiden välityksellä joko sairaalassa tai muussa ympäristössä. Hiivainfektioissa keskeinen tekijä on potilas itse, sillä infektion aiheuttaja kuuluu usein ihmisen normaaliflooraan. Kirurgiset potilaat ovat tästä klassinen esimerkki; kun kyseessä on suolen puhkeama tai peritoniittitilanne suolistobakteerit ovat usein alkuvaiheessa infektion aiheuttajina, myöhemmin mukaan tulevat myös hiivat. Pitkään teho-osastolla hoidetut potilaat jotka ovat intuboituna ja jolla on useita verisuonikanyylejä, voivat saada kanyylin kautta sekundäärisen hiivainfektion. Viime aikoina mieleesi jäänyt tapaus? Vanhemmalla hyväkuntoisella potilaalla, jolle aiemmin oli laitettu sydämeen bioläppä, esiintyi pitkäaikaista kuumeilua. Veriviljelystä kasvoi useaan otteeseen hiiva. Hiivaendokardiittia epäiltiin koko ajan ja fokusta etsittiin muualtakin, mutta vegetaatiosta ei saatu osoitusta vaikka potilaalle tehtiin useita kertoja ultraäänitutkimus sydänläppiin ruokatorven kautta. Yleensähän hiivaendokardiitti on fulminantti ja siitä lähtee helpolla liikkeelle embolioita. Sienilääkitys aloitettiin, mutta vaikka tilanne välillä parani hiiva kasvoi aina uudelleen kun lääkitys lopetettiin. Yleensä lääkkeillä ei saada aikaiseksi hyvää vastetta hiivaendokardiitissa, sillä mikrobit ovat iskostuneina läppään ja suojassa biofilmin sisällä. Kyseinen potilas menehtyi useiden kuukausien hoidon jälkeen, ja vasta ruumiinavauksessa varmistui endokardiittidiagnoosi. Ennalta on tiedossa, että endokardiittiin tehoaa vain leikkaushoito yhdistettynä sienilääkitykseen. Tämän potilaan kohdalla se ei valitettavasti korkean iän takia ollut alun perinkään mahdollista. Hiivaendokardiitti on erittäin vaikea diagnosoida ja ei parane pelkällä lääkehoidolla. Hanna Ranta

8 8 Sienet ja terveys 2004, Vsk. 7, No 2 In memoriam Professori Carl Eric Sonck Ainoa kunniajäsenemme professori Carl Eric Sonck on poissa. Hän kuoli vuotiaana. Carl Eric Sonck syntyi Viipurissa Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1933, erikoistui iho- ja sukupuolitauteihin sekä väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Alansa dosenttina hän toimi vuosina Helsingin yliopistossa. Turun yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professorina ja Turun yliopistollisen keskussairaalan asianomaisen klinikan ylilääkärinä hän oli , minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle ja muutti takaisin Helsinkiin. Lahjakkaan Carl Eric Sonckin elämäntyö muodostui mittavaksi ja monipuoliseksi. Paitsi suosittu lääkäri hän oli myös menestyvä taidemaalari ja taiteen tuntija sekä tukija. Taidealan harrastuksessaan hän tutustui erityisesti taiteilija Yrjö Saarisen tuotantoon ja keräsi sitä laajan kokoelman sekä kirjoitti Saarisen elämäkerran. Jo koulupojasta alkaen Carl Eric Sonck oli hyvin kiinnostunut luonnosta, varsinkin kasveista. Tämä johtikin sittemmin merkittävään tutkimukseen Pielisjärven kasvistosta ja noin sadan uuden voikukkalajin julkaisemiseen. Hänet kutsuttiin jopa Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtoriksi vuonna Tämä botanistinen mielenkiinto oli varmaan ainakin yhtenä virikkeenä hänen tutkimustyöhönsä ja suureen innostukseensa myös kliinisen mykologian alalla. Professori Sonck perusti Turun ihotautiklinikalle sienilaboratorion, jossa hiivasieniin ja silsasieniin sekä niiden tunnistamiseen samoin kuin kromomykoosiin kohdistunut tutkimus oli erityisen tuloksellista. Hän löysi ja julkaisi yhdessä työtoveriensa kanssa mm. useita uusia hiivasienilajeja. Mikrosieniä ja niiden aiheuttamia sairauksia käsitelleitä tutkimusjulkaisuja häneltä ilmestyi elämänsä aikana ainakin 35. Professori Carl Eric Sonckin moniin aikaisempiin kunnianosoituksiin tuli yksi lisä, kun hänet vuosikokouksessa kutsuttiin Lääketieteellisen mykologian seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Hän kertoi tuossa tilaisuudessa virkeästi monia muistoja kliinisen mykologian taipaleeltaan. Ne vakuuttivat kuulijat hänen avarakatseisuudestaan, vahvasta tutkimusotteestaan ja päättäväisyydestään vaikeuksien voittamisessa niiden asioiden kohdalla, joita hän kulloinkin halusi selvittää. Kerrotaan, että hän taas kerran oli laboratoriossa syventynyt niin perusteellisesti mikroskopoimaan mielenkiintoisia sieniä, että unohti lähteä kotiin jouluaaton aterialle. Carl Eric Sonck oli osaava lääkäri ja tiedemies, etevä luennoitsija ja opettaja, värikäs kertojakin, taiteilija sekä ihmisenä ennakkoluuloton, lämmin ja herkkä. Hänen kohtaamisensa oli helppoa, ja siitä jäi myönteistä muisteltavaa. Mieleeni tulee yhteinen junamatka sienikokouksesta Turusta Helsinkiin, kun hän jännittävästi kertoi karhujen kohtaamisestaan itärajalla. Tämä karhuseikkailu on kuvattu myös hänen omaelämäkerrassaan "Ihotautilääkäri muistelee", jota lukiessa saa käsityksen hänen pitkästä ja rikassisältöisestä elämästään. Asko Kahanpää Stora Brokholmen. Öljy (38 x 46 cm) 1947 Kirjasta C. E. Sonck:Ihotautilääkäri muistelee. Recallmed Oy, Vaasa 1995