KOLME KUUKAUTTA KALIFORNIAN PALOMESTAREIDEN OPISSA

Transkriptio

1 Juha Saario RAPORTTI Jyväskylän kaupunki Keski-Suomen pelastuslaitos Jyväskylän kaupungin kansainvälinen henkilöstövaihto KOLME KUUKAUTTA KALIFORNIAN PALOMESTAREIDEN OPISSA

2 Sisällysluettelo Vaihtokohde... 3 Työtehtävät... 3 Pelastustoimen järjestelmä Kaliforniassa... 6 Palotoimen organisaatio kylissä ja kaupungeissa... 6 Paloasemien kalusto ja vahvuudet... 7 Palomiesten rekrytointi... 8 Ammattitaidon ylläpitäminen... 9 Operatiivinen toiminta Rakenteellinen paloturvallisuus Onnettomuuksien ehkäisy Mitä Suomeen? Ammattiylpeys ja sankarikulttuuri Amerikkalainen tervehtimiskulttuuri Vaihtoon liittyviä käytännön huomioita... 19

3 Vaihtokohde Henkilöstövaihtokohteeni sijaitsi Kalifornian rannikolla Santa Cruzin piirikunnassa. Siellä tukikohtani oli Aptosin palolaitos, jossa pääasiassa työskentelin. Lisäksi vierailin noin kymmenessä muussa palolaitoksessa keskisen Kalifornian alueella. Aptosin palolaitoksen palopäällikkö (fire chief) Tom Crosser ja palomestari (battalion chief) Rich Rubin suunnittelivat ohjelmani henkilöstövaihdon aikana. Santa Cruzin piirikunta sijaitsee Tyynenmeren rannalla, Montereyn lahden pohjoispuolella, noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta etelään. Piirikunta koostuu neljästä kaupungista sekä seitsemästä kylästä. Santa Cruzin piirikunnassa asuu suunnilleen yhtä paljon asukkaita kuin Keski-Suomessa ( ). Suurimmat kaupungit ovat Santa Cruz ( asukasta) ja Watsonville ( asukasta). Kylistä suurin on Aptos ( asukasta). Santa Cruzin piirikunnan pinta-ala on 1573 km 2 (vrt. uusi Jyväskylä 1100 km 2 ). San Francisco Santa Cruzin piirikunta Kuva 1 Santa Cruzin piirikunta sijaitsee Tyynenmeren rannalla Työtehtävät Aptosissa, jossa vietin suurimman osan vierailustani, pääsin seuraamaan läheltä paikallisen palotoimen arkea päällystön näkökulmasta. Työnkuvaani sisältyi palomiesten peruskoulutuksen ja vuosittaisten testien seuraaminen, erilaisiin palavereihin (piirikunnan päälliköiden ja päällystön; viranomaisyhteistyöhön liittyvien) osallistuminen ja palonehkäisytoimintaan tutustuminen. Erityisen antoisia olivat keskustelut palopäällikkö Crosserin sekä talouspäällikkö Malcolmin kanssa.

4 Ne selvittivät muun muassa henkilöstöjohtamisen ja koulutustoiminnan haasteita ja antoivat yleiskäsityksen taloudellisten resurssien muodostumisesta ja käytöstä. Sen lisäksi, että pääsin seuraamaan ja osallistumaan Aptosin palolaitoksen arkeen, tukikohdassani myös koulutettiin minua aktiivisesti. Suoritin mm. Kalifornian osavaltion standardin mukaisen johtamistestin (ICS-200), joka on vuosittainen vaatimus kaikille johtamiseen osallistuville henkilöille (palomestarit ja päälliköt). Lisäksi suoritin miehistöltä vuosittain vaadittavia fyysisiä testejä (toimintakunto- sekä Surf Rescue -tiimin testit). Minut myös lähetettiin useisiin koulutustilaisuuksiin, joissa tutustuin eri onnettomuustyypeissä käytettäviin perustaktiikoihin. Lisäksi vietin yhden viikon Fresnossa, jossa osallistuin Kalifornian koulutuksesta vastaavien palomestareiden vuosittaiseen pääsymposiumiin. Tapahtumaan osallistui noin 4000 koulutuspalomestaria ympäri Kaliforniaa. Alla on luettelo koulutuksista, joihin osallistuin vaihtoni aikana: - maanjäristyksen perustekniikkakoulutus - kuilusta pelastaminen - johtamiskoulutus ICS-200, paikalliset toimintaohjeet onnettomuustilanteisiin (rakennuspalo, maastopalot, vaaralliset aineet, vesipelastus, sortuma) - toiminta rakennussortumissa (johtaminen ja perustaktiikat) - murtautuminen rakennuksiin - turvallinen sammutustekniikka rakennuspalossa - liikunta Kalifornian palotoimessa Kuva 2 Suoritin surf rescue -uintitesti Kuva 3 Kuilusta pelastamiskoulutus Minulle siis tarjoutui vaihdon aikana monipuoliset kouluttautumismahdollisuudet, mutta pystyin myös itse kertomaan sikäläisille kollegoille Suomen pelastustoimen järjestelmästä ja sen

5 yhtäläisyyksistä ja eroista suhteessa Kalifornian järjestelmään. Tutustutin myös kaikki Aptosin palomiehet suomalaisten käyttämiin tieliikennepelastamisen tekniikoihin. Kuva 4 Koulutin Suomalaisten käyttämiä tieliikennepelastamisen tekniikoita paikallisille palomiehille Aptosin lisäksi vierailin siis useissa muissakin palolaitoksissa. Vierailuiden isäntiä olivat yleensä päivystävät palomestarit. He esittelivät minulle kaupunkiensa palotoimen järjestelmää, esimerkiksi henkilöstön peruskoulutusta ja sille asetettuja vaatimuksia, sekä operatiivisen toiminnan perustaktiikoita ja tekniikoita. Mikäli vierailuni aikana tuli hälytyksiä, pääsin palomestarien mukana myös seuraamaan johtamistoimintaa onnettomuuksissa ja tulipaloissa. Lisäksi seurasin henkilöstön vuosittaisia testejä. Vaihtoni aikana vierailin seuraavien kaupunkien palotoimessa: Santa Cruz ( asukasta) Watsonville ( asukasta) Scott Valley ( asukasta) Capitola ( asukasta) Alameda ( asukasta) Fresno ( asukasta) Kuva 5 Vierailin useiden kaupunkien pelastustoimessa San Francisco ( asukasta, bay area ) San Jose ( asukasta) Salinas ( asukasta) Gilroy pelastushelikopteri (California Shock Trauma Air Rescue)

6 Pelastustoimen järjestelmä Kaliforniassa Kukin Yhdysvaltojen osavaltioista jakautuu piirikuntiin, jotka puolestaan koostuvat kaupungeista ja kylistä. Kaliforniassa palotoimi jakautuu osavaltiotason palotoimeen ja kaupunkien ja kylien järjestämään paikallistason palotoimeen. Osavaltion palokunta on nimeltään Cal Fire ja se työllistää 6000 palomiestä. Rahoituksen Cal Fire saa osavaltiolta, ja sen päävastuulla on suurten maastopalojen sammuttaminen. Paikallistason palokunnat (kaupunkien ja kylien palokunnat) saavat rahoituksen kaupunkien ja kylien verotuloista, ja niiden vastuulla on puolestaan omaisuuden suojaaminen. Paikallistasolla jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma palotoimi. Niiden taloudelliset resurssit määräytyvät paikkakunnan kiinteistöjen arvon mukaan, sillä palolaitokset saavat rahoituksensa kiinteistöveroista. Kiinteistöveropottia jakavat palotoimen lisäksi poliisi (suurimmat resurssit), koulutoimi, terveydenhuolto ja kulttuuri. Käytännössä palotoimen palvelutason siis määrittää paikkakunnan kiinteistöjen arvo, ei asukasluku. Hyvillä alueilla talojen arvo on korkea, joten palotoimella on erittäin hyvät taloudelliset resurssit. Vähemmän arvostetuilla asuinaluilla palotoimen taloudelliset resurssit ovat puolestaan heikommat, koska kiinteistöveron tuotto on pienempi. Esimerkiksi asukkaan Aptosissa palotoimen budjetti on kaksi kertaa niin suuri kuin asukkaan naapurikaupungissa Santa Cruzissa. Vaikka Santa Cruz on siis väkiluvultaan suurempi ja myös alueeltaan laajempi, siellä on yhtä monta (3) paloasemaa kuin Aptosissa. Palotoimen organisaatio kylissä ja kaupungeissa Kaupunkien ja kylien palolaitoksia johtaa palopäällikkö. Hän päättää siitä, kuinka palotoimen budjetti käytetään. Päällikön toimintaa valvoo johtokunta, joka koostuu paikallispoliitikoista. Jokainen palolaitos tekee itsenäisesti hankinnat ja huolehtii palomiesten peruskoulutuksesta. Kalifornian osavaltion lain mukaan palotoimen on tavoitettava kaupungin tai kylän kaikki alueet alle 8 minuutissa. Tämä on johtanut järjestelmään, jossa paloasemaverkosta koostuu pienistä paloasemista. Pääpaloasemalle on yleensä sijoitettu kyseisen paloaseman pelastushenkilöstön lisäksi hallinto eli palopäällikkö, talouspäällikkö (Business Manager) ja palotarkastajat (fire marchal) sekä lisäksi toimistohenkilökunta. Operatiivisen päällystön kesken on jaettu vastuualueet, joita ovat muun muassa koulutus, hankinta ja kaluston kunnossapito. Esimerkiksi

7 Santa Cruzin piirikunnan jokaisessa kaupungissa tai kylässä on omat palomestarit (battalion chief), jotka vastaavat vain oman kaupunkinsa tai kylänsä päivystyksestä. Jos Aptosin sammutusyksiköitä hälytetään apuun toisen kaupungin alueelle, palomestari seuraa yksikköä. Työvuoroja on Kaliforniassa Suomesta poiketen vain kolme ja palomiesten työrytmi rauhallisilla paloasemilla on 2 vuorokautta töitä ja 4 vuorokautta vapaata. Vilkkailla paloasemilla palomiesten työrytmi on 1 vuorokausi töitä ja 1 vuorokausi vapaata kaksi kertaa peräkkäin, minkä jälkeen heillä on 5 vuorokautta vapaata. Keskimäärin Kalifornian palomiehet työskentelevät 56 tuntia viikossa. Paloasemien kalusto ja vahvuudet Kaikilla paloasemilla oli yleensä sammutusauto (engine), joissain lisäksi tikasauto (truck). Muutamilla paloasemilla oli myös pelastusyksikkö (rescue) liikenneonnettomuuksien tai maanjäristysten varalta. Säiliöautoja (water tender) paloasemilla ei juuri näkynyt, koska kaikissa kaupungeissa ja kylissä on erittäin hyvä palopostijärjestelmä. Säiliöautoja käytetään siis vain taajamien ulkopuolella, käytännössä maastopaloissa. Pienissä kunnissa paloasemilla oli yleensä yksi sammutusauto, kun taas suurissa kaupungeissa paloasemalla saattoi olla lisäksi tikasauto. Esimerkiksi miljoonakaupunki San Franciscossa oli kaikkiaan 65 paloasemaa, joista kaikissa oli sammutusauto. Yhdellätoista paloasemalla oli lisäksi tikasauto. Vain viidellä paloasemalla oli päivystävä palomestari asukkaan Aptosissa puolestaan oli kolme paloasemaa, joista jokaisessa oli yksi sammutusauto ja yhdellä paloasemista oli palomestari. Kuva 6 San Franciscon paloasema 38 vuosittaisessa testissä

8 Paloasemien operatiivinen vahvuus riippuu yksiköistä, joita asemalle on sijoitettu. Paloasemalla, jossa on ainoastaan sammutusauto, työskentelee yleensä esimies ja kaksi palomiestä. Jos paloasemalla on lisäksi tikasauto, siellä on edellä mainittujen lisäksi esimies ja kolme palomiestä. Palolaitoksilla, joissa vierailin, ei ollut ambulansseja, lukuun ottamatta San Franciscoa. Siellä oli 6 ambulanssia, jotka päivystivät paloaseman sijaan keskustassa määrätyissä päivystyspisteissä. Kuva 7 San Franciscon paloaseman 38 C-vuoro päivällisellä Palomiesten rekrytointi Kaliforniassa ei ole keskitettyä palomieskoulutusta, vaan jokainen palolaitos kouluttaa omat palomiehensä osavaltion standardien mukaisesti. Palomieheksi pyrkivällä on oltava hoitotason sairaankuljettajan tutkinto (paramedic) ja muutaman vuoden työkokemus ambulanssissa. Hakijalla tulee myös olla palo- ja pelastustoimintaan liittyviä college-opintoja. Koulutukseen pääsy edellyttää myös henkisen toimintakykytestin läpäisemistä. Uuden henkilöstön rekrytoinnista vastaa palopäällikkö. Kun kokelas on valittu palokuntaan, hänet lähetetään ensin viikon mittaiselle sammutus- ja pelastustoimintaan liittyvien perustaitojen kurssille. Sen jälkeen he siirtyvät kokelaiksi oman palokuntansa työvuoroon, jossa esimiehen (captain) vastuulla on jatkaa kokelaan kouluttamista. Kokelaan vastuulla taas on ensimmäisen vuoden ajan opetella uusia taitoja. Paloaseman koulutuksesta vastaava palomestari tarkastaa 3 kuukauden välein, että kokelas on oppinut

9 osavaltion standardin mukaiset taidot. Vuoden koulutuksen jälkeen kokelaalla on vielä lopputesti, jossa varmistetaan, että hän on saavuttanut tavoitellun osaamistason. Kuva 8 Palomestari varmistaa kokelaan osaamistasoa, miehistö seuraa Ammattitaidon ylläpitäminen Kaikilla palomiehillä ja esimiehillä on vuosittaiset perustaitoihin liittyvät testit, jotka heidän on läpäistävä. Jos joku ei läpäise testiä, hän saa harjoitella tietyn ajan (esim. 2 kuukautta) ja yrittää sen jälkeen testiä uudestaan. Mikäli hän ei vieläkään läpäise testiä, hänen työsuhteensa loppuu. Perustaitotestien lisäksi palomiesten ja esimiesten täytyy läpäistä vuosittain fyysinen toimintakuntotesti. Jos he eivät läpäise testiä, heidät siirretään pois työvuorosta. Tämän jälkeen he saavat mahdollisuuden henkilökohtaiseen kunto-ohjelmaan ja saavat yrittää testin suorittamista uudestaan kuuden kuukauden kuluessa. Jos testi ei mene läpi, työsuhde puretaan. Kuva 9 Santa Cruzin koulutuspalomestari valvoo miehistön vuosittaista testiä

10 Operatiivinen toiminta Paikallistason palolaitosten operatiivinen toiminta toimii kuten alueellinen pelastustoimi Suomessa eli operatiivisessa mielessä kuntarajoja ei tunneta ja tarpeen mukaan pelastustoimen resursseja hälytetään toisen kaupungin tai kylän alueelle. Kaliforniassakaan palolaitokset eivät laskuta työskentelystä toisen palolaitoksen alueella. Piirikuntien sisällä päällystö suunnittelee ja kehittää jatkuvasti alueellista yhteistyötä. Vaikka Suomen ja Kalifornian operatiivisessa toiminnassa on yhtäläisyyksiä, niistä löytyy myös eroja. Yksi merkittävä ero on maastopalojen sammuttaminen. Kaliforniassa, jonka pinta-ala on suurempi kuin Suomen (410 km 2 ja 338 km 2 ) suuret maastopalot (wildland fire) saattavat kestää jopa kolme kuukautta ja pahimmillaan polttaa satoja taloja. Sammuttaminen voi työllistää yhtäaikaisesti jopa palomiestä. Suurissa maastopaloissa rakennetaan aina johtoorganisaatio, joka muistuttaa Suomen poikkeusolojen johtojärjestelmää. Maastopaloihin lähetetään resursseja (sammutusyksiköt ja palomestarit) joka puolelta Kaliforniaa, ja sammutusyksiköt saattavat joutua olemaan sammutustehtävässä yhtäjaksoisesti jopa kaksi viikkoa, ennen kuin pääsevät palaamaan kotiin. Maastopalojen sammuttamisessa käytetään apuna myös vankeja, jotka saavat työskentelyn avulla lyhennettyä tuomiotaan. Isoissa maastopaloissa saattaa työskennellä jopa satoja vankeja. Maastopalojen sammuttamisesta aiheutuvat kustannukset maksaa osavaltio. Kuva 10 Suuret maastopalot saattavat työllistää yhtäaikaisesti jopa 6000 palomiestä Kuva 11 Vankeja käytetään maastopaloissa

11 Toinen iso rakenteellinen ero Suomen järjestelmään on se, että Kaliforniassa ambulanssit ovat pääosin yksityisiä yrityksiä. Ambulanssien määrä on Kaliforniassa huomattavasti pienempi kuin Suomessa: Keski-Suomessa on 29 ja Santa Cruzin piirikunnassa 6 ambulanssia, vaikka niiden asukasmäärät ovat jokseenkin samat. Koska ambulansseja on Kaliforniassa niin vähän, paloasemat muodostavat siellä kaupunkien ja kylien alueelle sammutus- ja pelastustoiminnan lisäksi myös ensihoitoverkoston. Mikäli kunnan tai kaupungin asukkaat tarvitsevat ensihoitoa, kohteeseen hälytetään aina, myös kiireettömiin hälytyksiin, ambulanssin lisäksi sammutusyksikkö. Syynä on se, että kaikki sammutusyksiköt toimivat myös lääkintäyksiköinä ja kykenevät aloittamaan esimerkiksi sydäninfarktipotilaan liuotushoidon. Sammutusyksikkö saavuttaa kohteen yleensä ensimmäisenä ja sen miehistö tutkii potilaan sekä aloittaa tarvittaessa potilaan hoitamisen. Ambulanssit tulevat kohteeseen kunhan ehtivät. Kun ambulanssi on tullut kohteeseen, se huolehtii potilaan kuljettamisesta jatkohoitopaikkaan. Kuva 12 Sammutusyksiköt hälytetään myös kiireettömiin tehtäviin

12 Myös hätäkeskusjärjestelmä poikkeaa Suomen järjestelmästä, sillä Kaliforniassa ne ovat yksityisiä yrityksiä, jotka saavat rahoituksen käyttäjiltään. Hätäkeskukset ovat joko kaupunki- tai piirikuntakohtaisia, ja ne palvelevat palokuntaa, poliisia ja sairaankuljetusta. Jokainen hätäkeskus kouluttaa itse työntekijänsä, jotka on jaettu kolmeen ryhmään: ambulanssi-, poliisi- ja palokuntapäivystäjät. Kuva 13 Santa Cruzin piirikunnan hätäkeskus Rakenteellinen paloturvallisuus Kalifornian palotarkastustoiminta eroaa Suomesta siinä, että asuintalot tarkastetaan ainoastaan rakennusvaiheessa ja muut kohteet vuosittain. Suurin paloturvallisuuteen vaikuttava ero Suomeen on se, että kaikissa uudisrakennuksissa on lain mukaan oltava sprinklerijärjestelmä. Asuintalojen palotarkastuksessa kiinnitetään huomiota vain sprinklerijärjestelmän rakenteeseen ja muissa kohteissa poistumis- ja sähkölaiteturvallisuuteen. Kuva 13 Asuintaloista tarkastetaan sprinklerijärjestelmä Kuva 14 Julkisissa tiloissa tarkastetaan poistumisturvallisuus

13 Palotarkastuksissa havaitut puutteet kirjataan palotarkastuspöytäkirjaan. Uusintatarkastus on kaksi viikkoa myöhemmin, ja jollei havaittuja paloturvallisuuspuutteita ole korjattu, asiakas joutuu maksamaan tarkastuksen kulut. Tämän jälkeen kohde tarkastetaan kahden viikon välein, asiakkaan kustannuksella, kunnes puutteet on korjattu. Pienissä liiketiloissa palotarkastuksen suorittavat paloesimiehet, kun taas uudisrakennukset sekä suuret kohteet ovat palotarkastajien ja palomestareiden vastuulla. Lisäksi päällystön tehtävänä on pyrkiä vähentämään suurien maastopalojen aiheuttamia vahinkoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asutuksen lähistöllä tarkastetaan aluskasvillisuus sekä asuntojen pakotiet maastopalojen varalta. Suuret maastopalot voivat edetä jopa 130 km / h, minkä vuoksi Kalifornian lainsäädännössä on vaatimus, että kaikista taloista tulee olla kaksi kulkukelpoista tietä, joita pitkin voi paeta tulipaloa. Mikäli kunnan tai kaupungin riskipaikoissa on liikaa aluskasvillisuutta tai pakotiet vaativat korjausta, palopäälliköllä on oikeus tilata vankeja korjaamaan asumisturvallisuuden puutteet. Kuva 14 Palopäällikkö ja palotarkastaja (Fire Marchall) tarkastavat asuinalueiden kasvillisuutta ja pakoteitä

14 Onnettomuuksien ehkäisy Onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn sisältyy liikenneturvallisuusvalistus. Paloasemilla vierailee erilaisia ryhmiä kuten koululaisia, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Kaikille ryhmille opastetaan paloturvallisuuteen liittyviä asioita, samaan tapaan kuin Suomessa. Toisin kuin Suomessa, Kaliforniassa palolaitoksilla oli myös lastenistuinten käyttöopastusta. Kuva 15 Lasten istuimen käyttöopastus Samoin kuin Suomessa, myös Kalifornian palolaitoksilla järjestetään vuosittain avoimet ovet - tapahtuma, johon osallistuu palotoimen lisäksi laaja kirjo eri yhteistyötahoja. Näitä ovat mm. poliisi, sairaankuljetus, hätäkeskus, hengenpelastajat (life-guard) ja erilaiset vapaaehtoisjärjestöt (esim. Red Cross). Kaikki yhteystyötahot pyrkivät omalta osaltaan levittämään onnettomuuksien ehkäisyyn liittyviä ohjeita. Kuva 16 Avointen ovien yhteydessä järjestettiin autonpurku näytös

15 Mitä Suomeen? Edellä on käynyt ilmi, että Kalifornian ja Suomen palotoimissa on sekä yhtäläisyyksiä että huomattaviakin eroja. Mielestäni voisimme Suomessa ottaa oppia joistain Kalifornian käytänteistä tai ainakin kehittää niistä omat, Suomen oloihin muokatut sovellukset. Alla on muutamia konkreettisia esimerkkejä: 1. Oman kokemukseni mukaan Suomessa on huonot mahdollisuudet oven murtamisen harjoitteluun, koska edes Pelastusopistolla ei ole simulaattoria. Kaliforniassa näin erityisen käyttökelpoisen ovenmurtosimulaattorin, jonka avulla palomiehet harjoittelivat murtautumista sisään asuntoihin. Sellaisen rakentaminen pelastuslaitosten harjoitusalueille olisi varsin yksinkertaista. 2. Kaliforniassa on kehitetty pelastustekniikoita maanvyöryjen ja sortumien varalle. Suomen sortumissa ei toistaiseksi ole jäänyt ihmisiä loukkuun, mutta vastaisen varalle voisimme kehittää pelastustoimintaa Kalifornian tekniikoiden pohjalta. 3. Kaliforniassa hälytysajon eräänä vaatimuksena on, että ajonopeus on aina sovitettava muun liikenteen mukaan. Käytännössä moottoritiellä suurimman sallitun nopeuden saa ylittää enintään 30 km / h ja taajama-alueella 20 km / h. Hälytysajoneuvot eivät myöskään saa ajaa pysähtymättä punaisia valoja päin. Jos Suomen hälytysajo-ohjeistusta kehitettäisiin samaan suuntaan, hälytysajoneuvoille sattuvat onnettomuuden voisivat vähentyä. 4. Kalifornian palotoimessa käytetään jatkotikasmallia, joka on yhden palomiehen selvitettävissä. Tikasmalli toimii vetotikkaan tavoin ja on tukevampi kuin Suomessa yleisesti käytössä oleva jatkotikasmalli, joka on aiheuttanut viime vuosina työturvallisuusongelmia. Kun Suomessa uusitaan jatkotikkaita, amerikkalaistyyppinen vetotikasmalli voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Käyttökelpoisilta työkaluilta vaikuttivat myös murtamisen yleistyökalu (halligan) sekä raivaamisessa ja kattotyöskentelyssä käytettävä koukkumainen työkalu.

16 Kuva 17 Murtamisen yleistyökalu Halligan Kuva 18 Koukkumainen raivaustyökalu 5. Kalifornian palotarkastusjärjestelmä, jossa havaitut puutteet tarkastetaan uudestaan kohteen omistajan kustannuksella siihen saakka, että ne korjataan, vaikuttaa Suomen järjestelmää tehokkaammalta. Suomessa palotarkastuspöytäkirjassa mainitut puutteet jäävät usein korjaamatta, koska maksuhuomautuksen antaminen korjausten laiminlyönnistä vaatii paljon byrokratiaa. Kalifornian tapainen järjestelmä toisi luultavasti uskottavuutta palotarkastajan työhön ja vähentäisi henkilöstön turhautumista. Ammattiylpeys ja sankarikulttuuri Ennen matkaani asetin tavoitteekseni selvittää ensinnäkin sen, mistä jenkkipalomiesten ammattiylpeys muodostuu. Olin myös kiinnostunut näkemään, onko tiedotusvälineiden luoma sankarikulttuuri siellä arkipäivää. Sankarikulttuurilla tarkoitan itselleni aiemmin muodostunutta mielikuvaa, jossa Amerikan palotoimen turvallisuuskulttuurissa hyväksytään palomiesten loukkaantuminen hälytystehtävissä. Mielestäni yksi merkittävä syy ammattiylpeyteen on jatkuva taitojen ja toimintakyvyn testaus. Kaikkien operatiivisen henkilöstöön kuuluvien (päälliköt, palomestarit, paloesimiehet ja palomiehet) on vuosittain läpäistävä omiin ammattitaitovaatimuksiin liittyviä testejä, millä varmistetaan ammattitaidon taso. Vaikuttaa siltä, että vaadittujen taitojen osoittaminen testeissä nostaa lisäksi työntekijöiden itsetuntoa ja oman ammatin arvostamista.

17 Toisin kuin Kaliforniassa, Suomessa pelastusalan henkilöstön asema perustuu ennen kaikkea virkaan. Miehistöllä on vuosittaiset kuntotestit, mutta operatiiviselle päällystölle ei ole määritelty minkäänlaisia ammattitaitovaatimuksia sen jälkeen, kun he ovat päässeet virkaan. Suomessakin henkilöstön ammattitaitovaatimuksia ja niiden säännöllistä testaamista tulisi nähdäkseni pitää henkilöstöjohtamisen välineenä, ei vain testinä. Seuratessani eri paloasemilla turvallisuuskulttuuria huomasin sen olevan kaksijakoinen. Toisaalta näin asioita, joissa turvallisuusmääräykset olivat tiukemmat kuin Suomessa, mutta joissain asioissa toimintakulttuuri oli Suomen näkökulmasta suorastaan vaarallista. Esimerkki tiukoista turvamääräyksistä ovat sammutusajoon liittyvät vaatimuksen. Sammutusautolla ajettaessa kaikkien yksikönjäsenten tulee ensinnäkin käyttää kuulosuojaimia sekä olla radiopuhelinyhteydessä keskenään. Näin varmistetaan, että kaikki kuulevat keskustelun ajoneuvossa. Ajoneuvo ei myöskään saa lähteä liikkeelle ennen kuin kaikki yksikönjäsenet ovat antaneet valmiusilmoituksen radiolla. Kaikkien yksikönjäsenten on myös ehdottomasti käytettävä turvavyötä. Ero Suomen vaatimuksiin on myös siinä, että paineilmalaitteet puetaan vasta kohteessa, koska mahdollisessa kolaritilanteessa olisi vaarallista pitää paineilmalaitteita hytissä. Lisäksi peruutustilanteissa yhden miehistön jäsenen pitää aina olla varmistamassa sammutusauton takana varmistamassa, ettei kenenkään päälle ajeta. Suomalaisen turvallisuuskulttuurin näkökulmasta suorastaan vaaralliselta tuntui sen sijaan muun muassa huoneistopalon sammutustaktiikka. Suomessa sammutustaktiikkaa valittaessa huomioidaan aina palonvaihe, mutta Kaliforniassa palon sammuttamiseen käytetään aina samaa taktiikkaa. Ensimmäisenä kohteeseen saapuvan sammutusyksikön tehtävä on sammutushyökkäys sisälle huoneistoon, mutta vasta sen jälkeen, kun toisena kohteeseen saapunut yksikkö on tehnyt savunpoistoaukon kattoon. Savunpoistoa tehtäessä ei kuitenkaan huomioida palon vaihetta palavassa tilassa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että savukaasuja ei jäädytetä, ennen kuin savunpoistoaukko on tehty. Tällaiseen toimintaan liittyy iso riski, mikäli savukaasut ovat syttymisvälillä ja niiden hapensaanti on rajattu. Tällöin nimittäin savunpoistoaukkoa tehtäessä palotilaan saattaa päästä ilmaa ja savukaasut siirtyvät syttymisvälille ja syttyvät. Miehistön jäsenten turvallisuutta ei paranna se, että he tekevät savunpoistoaukon aina ilman letkua ja usein ilman paineilmalaitteita. Ylipäätään Kaliforniassa katolle meno on iso riski. Syynä on se, että koska katot ovat rakenteeltaan kevyitä, ne romahtavat tulipalotilanteessa nopeasti.

18 Paikalliset palomestarit pitivät kuitenkin sammutustaktiikan riskejä hyvin pieninä, koska Amerikassa kaikki palot sammutetaan tällä taktiikalla ja loukkaantumisia tapahtuu äärimmäisen harvoin. Heidän mukaansa liikenneonnettomuudet ja sydänsairaudet ovat huomattavasti suurempi riski. Minulle syntyi käsitys, että sankarikulttuurin sijasta Kalifornia palotoimessa vallitsee vahva turvallisuuskulttuuri. Esimerkiksi palomestareiden mainitsemat liikenneonnettomuudet hälytysajossa ovat iso riski pelastushenkilöstölle myös Suomessa, mutta harva suomalainen palomies käyttää turvavyötä sammutusautossa. Me emme myöskään näe samanlaisena riskinä paineilmalaitteen pukemista hälytysajon aikana kuin se nähdään Kaliforniassa. Näyttää siltä, että Kaliforniassa ja Suomessa siis tunnistetaan erilaisia riskejä. Amerikkalainen tervehtimiskulttuuri Arkielämässä yksi suuri ero Suomeen verrattuna oli tervehtimiskulttuuri, sillä Kaliforniassa ihmiset tervehtivät tuntemattomia. Erityisen mukavalta tuntui myös amerikkalaisten small talk - kulttuuri: Kun heidän kanssaan keskusteli, he kuulostivat yleensä kovin innostuneilta asioista. Toisaalta oli myös hyvä varautua siihen, että let s have a dinner together ei ehkä koskaan toteutunut Oli myös todella mielenkiintoista seurata paikallisten ihmisten keskinäistä keskustelua, koska he käyttivät niin taitavasti ja luonnollisesti kohteliaisuuksia puheessaan. Uskon, että kohteliaisuudet puheessa eivät olisi suomalaisessakaan kulttuurissa huono tapa. Olin myös vaikuttunut vieraanvaraisuudesta, johon törmäsin kaikkialla sekä vapaa-aikana että työpaikoilla. Olin esimerkiksi esittänyt Aptosin palolaitoksessa toiveen, että saisin vierailuni aikana mahdollisimman hyvän kuvan Kalifornian palotoimessa käytetyistä sammutusja pelastustaktiikoista. Niinpä laitos päätti lähettää minut viiden päivän koulutussymposiumiin Fresnoon, maksaen osallistumisen kurssille sekä majoittumisen hotellissa. Kuva 19 Fresnossa minua koulutettiin mm. murtautumiseen

19 Vaihtoon liittyviä käytännön huomioita Yhdysvallat on rakennettu yksityisautoilun varaan. Suurkaupungeissa on toimiva julkinen liikenne mutta pienistä kaupungeista se puuttuu miltei kokonaan. Pienistä kaupungeista puuttuvat myös katuvalaistus ja jalkakäytävät, joten pimeään aikaan ulkoilu on suorastaan vaarallista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että etäisyyksien ja julkisen liikenteen puuttumisen vuoksi oma auto on välttämätön. Auton vuokra on periaatteessa edullinen, mutta vuokraamisen kustannuksia nostaa vakuutusmaksu, joka on kalliimpi kuin vuokra. Kuva 20 Katuvalaistuksen puuttuessa ihmiset valaisivat itse ympäristöönsä Asunnon vuokraaminen Suomesta käsin voi olla vaikeaa. Apuna vuokraamisessa kannattaa käyttää, mikäli mahdollista, paikallisia tuttuja, vaihtopaikan henkilökuntaa ja Internetiä. Vaihtopaikkaa valittaessa kannattaa huomioida, että vuokrat saattavat olla korkeita, koska ne ovat aina suhteessa paikallisten asuntojen hintatasoon. Myös takuumaksu, usein 3 kuukauden vuokra, saattaa olla korkea. Suurkaupungeissa kustannukset voivat korkeampia kuin pienemmillä paikkakunnilla. Henkilöstövaihtoani varten minun piti hankkia viisumi, mikä oli varsin työlästä. Viisumin hankkimiselta olisi luultavasti välttynyt, jos vaihto-ohjelmaa ei olisi nimetty englanninkielisellä termillä exchange. USAn lähetystön virkailijat nimittäin rinnastivat matkani oppilaitosten virallisiin vaihto-ohjelmiin, joihin osallistuvilta vaaditaan viisumi. Tällaiseen epäviralliseen työvaihtoon viisumia ei olisikaan tarvittu.

20 Termi Exchange of personnel aiheutti minulle ongelmia myös vaihtopaikan hankinnassa. Useat palolaitokset nimittäin ilmoittivat, ettei heillä ole tällaista ohjelmaa tai että he eivät voi tarjota minulle tällaista ohjelmaa. Vaihto-ohjelman nimitys ei siis näytä täysin toimivalta ainakaan USAssa. Esimerkiksi Kaliforniassa pelastusalalla termi ride-along on yleisesti käytössä tämän tyyppiselle vaihdolle. Vaikka vaihtopaikkani oli maapallon toisella puolella, en kuitenkaan tuntenut olevani kovin kaukana, koska Internet lyhentää välimatkaa. Pystyin seuraamaan jatkuvasti kotimaan tapahtumia ja soittamaan kotimaahan Internet-puhelimen avulla. Internet mahdollisti myös paikallisten uutisten seuraamisen, jolloin kykenin osallistumaan päivittäisiin keskusteluihin. Olen ollut todella onnekas, koska minulla on ollut mahdollisuus osallistua tällaiseen vaihtoon. Vaihtoni onnistui paremmin kuin ennalta osasin odottaa. Suurin tekijä vaihtoni onnistumisen kannalta oli tukikohtani palokunnan positiivinen suhtautuminen vaihtooni ja ennen kaikkea palopäällikkö Tom Crosserin ja palomestari Rich Rubinin osoittama vieraanvaraisuus. Työtehtäviini Kaliforniassa vaikutti myös monipuolinen taustani Suomen pelastustoimessa. Samoin se, että olen Suomessa päällystövirassa, mahdollisti osallistumisen päällystötehtävien seuraamiseen Kaliforniassa. Kuva 21 Tukikohtani pääpaloaseman henkilöstö ja työvuoro A (Aptosin sammutusauto hajosi 3 kertaa vierailuni aikana. Mainitsin heille, että Suomalaiset paloautot ovat kestävämpiä. Lopun voitte päätellä kuvasta)