2007:7. TERVEET TYÖAJAT kehittämis- ja tutkimushankkeen loppuraportti

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "2007:7. TERVEET TYÖAJAT kehittämis- ja tutkimushankkeen loppuraportti"

Transkriptio

1 2007:7 TERVEET TYÖAJAT kehittämis- ja tutkimushankkeen loppuraportti

2 2 KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Tekijä(t) - Författare - Author(s) Marja Paukkonen, Tiina Pohjonen, Tarja Hakola, Harri Lindholm, Heli Sistonen ja Riitta Simoila Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication TERVEET TYÖAJAT -kehittämis- ja tutkimushankkeen loppuraportti Julkaisija - Utgivare - Publisher Helsingin kaupungin terveyskeskus Sarja - Serie - Series Helsingin kaupungin terveyskeskuksen raportteja Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2007 Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendices 40 s. Osanumero - Del nummer Part number 2007:7 Kieli - Språk - Language suomi ISSN ISBN Tiivistelmä - Referat Abstract Terveet työajat tutkimus- ja kehittämishankkeen päämääränä oli toteuttaa ergonomisten suositusten mukaisia työvuorojärjestelyjä perusterveydenhuollossa. Tavoitteena oli tuottaa terveellisempiä työvuorojärjestelyjä hoitajien epäsäännölliseen vuorotyöhön ja mitata työvuorojärjestelyjen muutosten vaikuttavuus. Käytännössä toteutettu muutos vuorojärjestelyissä oli ns. nopeiden paluiden vähentäminen (vähemmän siirtymisiä iltavuorosta suoraan aamuvuoroon). Työvuorojen välisen vapaa-ajan pidentämisellä pyrittiin varmistamaan mahdollisimman hyvä työstä palautuminen. Hankkeeseen osallistui yhteensä kuusi Helsingin kaupungin terveyskeskuksen osastoa akuutti- ja pitkäaikaishoidosta. Hoitajille (n=75) tehtiin sekä ennen (v. 2005) vuorojärjestelymuutoksia että intervention jälkeen (v. 2006) vuorotyökysely. Lisäksi intervention vaikuttavuutta arvioitiin työfysiologisilla mittauksilla. Palautumisajan lisääminen ilta- ja aamuvuorojen yhteyteen paransi merkitsevästi hoitajien unta ja vireyttä, työssä jaksamista, koettua terveyttä ja helpotti vapaa-ajan harrastuksia iästä riippumatta. Pitempien palautumisaikojen myötä työ koettiin fyysisesti kevyempänä sekä aamu- että iltavuorossa, vaikka itse työprosesseja ei muutettu ja työn kuormittavuus säilyi ennallaan. Joka neljännellä tutkittavalla hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ei yltänyt terveyden kannalta suositellulle tasolle. Työpäivän aikana hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormitus oli korkeimmillaan hoitotoimenpiteiden aikana, jolloin työ oli satunnaisesti energeettisesti keskiraskasta. Johtopäätöksenä todettiin, että hoitotyössä voidaan siirtyä terveellisempään työrytmiin. Työvuorojärjestelyjä muuttamalla voidaan helpottaa työssä jaksamista ja lisätä terveyttä. Tulosten perusteella ergonominen työvuorosuunnittelu on hoitotyöhön suositeltava vuorosuunnittelun malli, joka tukee henkilöstön tervettä työuraa ja kokonaishyvinvointia. Riittävien palautumis- ja lepoaikojen takaaminen ja noudattaminen ovat työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisia. Sairaanhoitotyö sellaisenaan ei riitä turvaamaan hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä riittävästi. Työkunnon ylläpitämiseksi tarvitaan myös vapaa-ajan liikuntaa. Riittävä taso on saavutettavissa muutaman kerran viikossa tapahtuvalla reipasta kävelyä vastaavalla liikuntatasolla. Terveet työajat kehittämis- ja tutkimushanke on Työsuojelurahaston rahoittama hanke numero Marja Paukkonen: Helsingin kaupungin terveyskeskus Tiina Pohjonen: Helsingin kaupungin työterveyskeskus Tarja Hakola: Työterveyslaitos Harri Lindholm: Työterveyslaitos Riitta Simoila: Helsingin kaupungin terveyskeskus Te-050.doc Avainsanat - Nyckelord - Key words työvuorosuunnittelu; työajat; vuorotyö; henkilöstö; terveys; terveydenhuolto Hinta Julkaisumuoto Pris Publikationsform paperi Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, HELSINGIN Telekopio: Sähköposti: sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, HELSINGFORS STAD Telefon: Telefax: E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, Helsingin kaupunki Telephone: Telefax: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

3 3

4 4 SISÄLLYS 1 Hankkeen tausta ja lähtökohdat Hankkeen organisointi Ergonominen vuorosuunnittelu ja terveys Vuorotyö ja työssä kuormittuminen hoitoalalla Työfysiologiset mittaukset Tavoitteet Tutkimuskohteena oleva henkilöstö ja tutkimusmenetelmät Osastot Työaikamuutokset Tutkimusmenetelmät Vuorotyökysely Työfysiologiset mittaukset ja suorituskykytestit Tilastolliset menetelmät Hankkeen eteneminen Tulokset ja pohdinta Työaikaintervention tulokset kyselytutkimuksen perusteella Työaikaintervention fysiologiset vaikutukset Hoitotyön fyysinen kuormittavuus ja suorituskyky Kokemuksia hankkeen etenemisestä ja toteutuksesta Johtopäätökset ja suositukset...32

5 5 1 Hankkeen tausta ja lähtökohdat 1.1 Hankkeen organisointi Terveet työajat -hanke on Helsingin kaupungin terveyskeskuksen, työterveyskeskuksen ja Työterveyslaitoksen yhteistyöhanke, jota rahoittivat Työsuojelurahasto ja Helsingin kaupunki (työhyvinvointimäärärahat). HUS:n eettinen toimikunta on antanut tutkimussuunnitelmasta puoltava lausunnon Terveyskeskuksen toimitusjohtaja on myöntänyt hankkeelle tutkimusluvan tutkimustoiminnan koordinaatioryhmän esityksen pohjalta Hankkeen organisoinnista ja tiedottamisesta on vastannut projektikoordinaattori Marja Paukkonen. Hankkeen ohjausryhmä on käsitellyt kokouksissaan hankkeen etenemistä ja ohjannut hankkeen pysymistä suunniteluissa tavoitteissa ja aikataulussa. Ohjausryhmä kokoontui 10 kertaa aikavälillä Ohjausryhmän kokoonpano oli seuraava: Terveyskeskus - Riitta Simoila, kehittämisjohtaja, puheenjohtaja - Marja Paukkonen, työsuojeluvaltuutettu (05/-07 alkaen va.työsuojelupäällikkö), sihteeri - Seija Meripaasi, johtava ylihoitaja, Kivelän sairaala - Hannele Hyvönen, perushoitaja, Kivelän sairaala Työterveyskeskus - Tiina Pohjonen, kehittämispäällikkö - Jarmo Tuominen, vastaava työterveyslääkäri (05/-06 asti) - Marjatta Pekkarinen, työterveyslääkäri (05/-06 lähtien) Henkilöstökeskus - Elli Pekkarinen, työmarkkinalakimies (05/-06 asti) - Päivi Rissanen, työmarkkinalakimies (05/-06 lähtien) Työterveyslaitos - Tarja Hakola, erityisasiantuntija - Harri Lindholm, erikoislääkäri Hankkeelle perustettu projektiryhmä on käsitellyt käytännön vuorosuunnittelua, mittausten toteuttamista ja mittausohjeita sekä tukenut hankesuunnitelmassa pysymistä. Projektiryhmä on kokoontunut seitsemän kertaa aikavälillä Projektiryhmän kokoonpano oli seuraava: Terveyskeskus - Marja Paukkonen, työsuojeluvaltuutettu (05/-07 va.työsuojelupäällikkö), puheenjohtaja - Marketta Anttila, osastonhoitaja, Laakson sairaalan osasto 1 - Veli Sova, osastonhoitaja, Herttoniemen sairaalan osasto 7 (01/-06 asti) - Ritva Monto, osastonhoitaja, Herttoniemen sairaalan osasto 7 (01/-06 lähtien) - Marja Hartikainen, osastonhoitaja, Kivelän sairaalan osasto 3

6 6 - Jaana Kairenius, osastonhoitaja, Kivelän sairaala, sihteeri - Kirsti Kosonen, osastonhoitaja, Kivelän sairaalan osasto 21 (01/-06 lähtien) - Seija Hännikäinen, osastonhoitaja, Suursuon sairaalan osasto 11 (työvapaalla v. 2006), sij. aoh Marjatta Halme - Paula Huovinen, osastonhoitaja, Koskelan sairaalan osasto F3 - Ritva Jäntti, ylihoitaja, Herttoniemen sairaala - Jaana Tevalin, perushoitaja, Herttoniemen sairaala Työterveyskeskus - Taina Veikkola, työterveyshoitaja Henkilöstökeskus - Elli Pekkarinen, työmarkkinalakimies (05/-06 asti) - Päivi Rissanen, työmarkkinalakimies (05/-06 lähtien) Työterveyslaitos - Tarja Hakola, erityisasiantuntija 1.2 Ergonominen vuorosuunnittelu ja terveys Epäsäännölliset työajat ovat yleisiä hoitotyössä ja vaikuttavat sekä potilaan hyvinvointiin että työntekijän terveyteen. Väsymyksen vaikutusta suoriutumiseen ja terveyteen on tutkittu erityisesti lääkäreillä ja sairaanhoitajilla (Felton 1998). Perushoitajia on tutkittu sangen vähän, vaikka heidän työpanoksensa potilaan hyvinvoinnin kannalta on tärkeä. Heidän työaikansa osastoilla kattaa 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Hoitotyö on sekä vastuullista että vaativaa ja työn kokonaiskuormittavuus on huomattava. Hoidon laatu riippuu suoraan osaavien ja huolehtivien hoitajien työstä, joten henkilöstön oma terveys ja voimavarat ovat työn tuloksellisuuden kannalta kriittinen tekijä. Ammattitaitoisten hoitajien tarve lisääntyy väestön ikääntyessä ja hoitajapula on todellisuutta. Hankalat työajat kuten pitkät työjaksot, viikonlopputyöt, ilta- ja yötyö tai riittämätön tauotus työssä sekä kahden työn tekeminen palkan jatkeeksi kuormittavat hoitajia entisestään. Hoitoalalla koettu stressi on edelleen yleistynyt, vaikka työn kuormittavuus on muilla toimialoilla vähentynyt. Kasvava ristiriita kysynnän ja käytettävissä olevien resurssien välillä kuormittaa lisääntyvässä määrin (Wickström 2001). Epäsäännöllinen vuorotyö vaikuttaa terveyteen (Hakola ym. 2007). Muun muassa sydän- ja verisuonitaudin, ruoansulatusoireiden, unihäiriöiden ja tapaturmien riskit kohoavat (Terveystarkastukset työterveyshuollossa 2006). Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että sairastumisen aiheuttajana on vuorokausirytmin häiriintyminen. Vuorotyöhön liittyviä sairauksia lisääviä tekijöitä ovat altistumisajat esim. stressille, vapaa-ajan riittämättömyys työstä palautumiseen ja epäterveelliset elintavat (liikunta ja ravinto) sekä väsymyksen hallinta keinotekoisesti (tupakointi, alkoholi, lääkkeet, piristeet). Epäsäännöllinen työaika vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin, kuten mielialaan, ahdistukseen ja jännittymiseen, jopa uupumukseen asti. Työolot vaikuttavat yhdessä hankalien työaikojen kanssa kuormitusta korostaen.

7 7 Työvuorojärjestelmä voidaan suunnitella enemmän tai vähemmän työntekijän terveyden ja toimintakyvyn sekä hyvinvoinnin kannalta ergonomiseksi. Ergonomisen työvuorojärjestelmän piirteitä ovat ennakoitavuus nopea, eteenpäin kiertävä järjestelmä 8-10 tunnin vuorot tunnin vapaa vuorojen välillä ja vapaajaksot yhtenäisiä, myös viikonloppuisin. Mitä säännöllisempi työvuorojärjestelmä on, sitä ennakoitavampi se on. Tämä lisää työntekijän hyvinvointia sekä helpottaa myös vuorolistan suunnittelua. Toinen tärkeä seikka on työn ja levon sopiva ajoittuminen. Kolmas seikka on vapaajaksojen asema vuorojärjestelmässä. Sairaaloissa käytössä oleva työaikalain mukainen jaksotyö on joustava. Lain mukaan enimmäistyöaika kolmen viikon jaksossa on enintään 114 tuntia ja 45 minuuttia. Päivittäisen työajan pituutta rajoittaa työaikalain mukaiset vähimmäislepoaikaa koskevat säännökset. Kunnallisen virka- ja työehtosopimuksessa työpäivän enimmäispituudeksi on sovittu 10 tuntia, josta voidaan poiketa ammattiyhdistyksen ja työnantajan välisellä paikallisella työehtosopimuksella (KVTES, Työaikalaki, paikalliset sopimukset). 1.3 Vuorotyö ja työssä kuormittuminen hoitoalalla Kunta-alalla tehdyn tutkimuksen mukaan yli 55-vuotiaista naisista lähes joka kolmas kokee olevansa työpäivän jälkeen täysin uupunut (Forma ym. 2003). Vanhustyötä tekevillä naisilla työkyky näyttää heikkenevän huomattavasti jo ikävuosien aikana ja merkittävä työkyvyn alenema on havaittavissa 55 ikävuoden jälkeen (Pohjonen 2001a). Tuoreiden kotimaisten arvioiden mukaan (Rauhala ym. 2007) sairaanhoitotyön kuormittavuuden lisääntyminen yli 30 %:lla optimitasosta aiheuttaa 1,5 - kertaisen nousun sairauspoissaolopäiviin. Vuositasolla tämä merkitsisi noin 12 ylimääräistä sairauspäivää. Elintapoihin liittyvät sairauksien riskitekijät lisäävät työstä poisjäämisen vaaraa sekä päivätyötä että vuorotyötä tekevillä sairaanhoitajilla. Korkea kolesteroli, ylipaino, kohonnut verenpaine ja sokeritasapainon häiriö yhdessä esiintyessään aiheuttavat 2,2 -kertaisen sairauspoissaoloriskin niihin verrattuna, joilla riskitekijäkertymää ei ole (Kivimäki ym. 2006). Työn epätyydyttävät piirteet, kuten huonot vaikutusmahdollisuudet ja vähäinen sosiaalinen tuki, ovat seurantatutkimuksissa lisänneet myös fyysisen terveyden heikkenemisen ja toimintakyvyn laskun vaaraa sairaanhoitotyössä (Cheng ym. 2000, Brown ym. 2006). Vanhusten laitoshoidossa tehdyt vuorotyön kuormittavuusmittaukset osoittavat, että osa työntekijöistä työskentelee toimintakykyä kuluttavalla tasolla, joka saattaa pitkällä tähtäimellä aiheuttaa uupumisongelmia. Hoitoalalla, toisin kuin teollisuudessa, iltavuoron jälkeen tullaan töihin

8 8 aamuvuoroon, jolloin yöuni jää vajaaksi eikä päästä tarvittavaan 7-8 tunnin yöuneen. Iltavuoron jälkeisen yön aikana autonomisen hermoston elpyminen jää vajavaisemmaksi ja seuraavan työpäivän aamuna hormonaalinen kuormitus on jo lähtötilanteessa korkeammalla tasolla kuin aamuvuoron jälkeen. Vuorojärjestelmiin sopeutuminen on yksilöllistä, mutta välittömästi iltavuoroa seuraava aamuvuoro saattaa lisätä ylikuormituksen kehittymisen vaaraa (Pohjonen ym. 2003). 1.4 Työfysiologiset mittaukset Perinteisesti työntekijän kokemaa työuupumusta ja kuormittumista on tutkittu henkisen hyvinvoinnin kyselyillä. Voimavara- ja oirekyselyt eivät kuitenkaan yksinään riitä arvioimaan työssä kuormittumista. Lomaketutkimusten ohella autonomisen hermoston toimintakokeet ja hormonimääritykset antavat tietoa sopeutumis- ja palautumiskapasiteetista. Pitkään jatkuva stressi kuluttaa säätelyjärjestelmää, ja etenkin hormonieritys heikentyy. Autonomisen hermoston epätasapaino ja hormonierityksen häiriintyminen voivat myötävaikuttaa sairauksien syntyyn (Lindholm 2004). Autonomisen hermoston reaktiivisuustesteissä todettu jatkuva sympaattisen hermoston toiminnan kiihtyminen on viimeaikaisissa tutkimuksissa esitetty altistavan verenkiertoelimistön sairauksien kehittymiselle. Työn hyvällä organisoinnilla ja esimiestyöllä voi siten olla tärkeä ennalta ehkäisevä terveydellinen merkitys. Fysiologisia mittauksia voidaan käyttää täydentävinä tutkimuksina työkuormituksen selvittelyissä, mutta niiden tulokset tulee aina suhteuttaa muihin arviointeihin ja tulosten tulkinta edellyttää hyvää perehtyneisyyttä etenkin ikääntyvien työntekijöiden osalta. Varsinkin fyysisesti kuormittavissa töissä palautumisen tarve ikääntyessä lisääntyy (Lindholm 2004). Autonomisen hermoston tilaa voidaan arvioida sykevariaation avulla (Saalasti 2003). Sydämen sähköisen toiminnan tarkka analyysi paljastaa tahdosta riippumattoman hermoston kiihdyttävän eli sympaattisen osan ja rentouttavan eli parasympaattisen osan välisen tasapainon (Porges 2003). Stressitilanteessa kiihdyttävä osa on hallitseva silloinkin, kun palautumisen pitäisi tapahtua. Fyysinen kunto vaikuttaa merkittävästi stressin säätelyjärjestelmien tehoon, kykyyn sopeutua sekä fyysiseen että psyykkiseen stressiin ja niistä palautumiseen. Kortisoli on tärkeä stressihormoni, jonka määritystä sylkinäyttein on lisääntyvästi alettu käyttää työstressitutkimuksissa. Kortisolihormonin eritys on usein jatkuvasti koholla, mutta pitkäaikaisen ylikuormituksen jatkuessa se voi laskea poikkeuksellisen matalaksi. Kortisolitasapainon muutokset häiritsevät mm. sokeriaineenvaihduntaa, lisäävät infektioherkkyyttä ja saattavat myötävaikuttaa autoimmuunisairauksien syntymiseen. Kortisolihormonilla on havaittu olevan suoria haitallisia vaikutuksia myös aivojen muistin ja tunteiden säätelyn alueisiin. Myös oireiden ja kiusallisten tuntemusten aistiminen herkistyy kortisolitason noustessa (Lindholm ja Gockel 2000).

9 9 2 Tavoitteet Poikkileikkaustutkimuksissa ja lyhyissä muutamien viikkojen interventioiden yhteydessä on fysiologisten ja psykologisten stressimuuttujien osalta saatu ristiriitaisia tuloksia. Lyhyet interventiot kuten fysikaaliset hoidot ovat parantaneet psykologista hyvinvointia, mutta muutoksia fysiologisissa stressitasoissa ei ole aina havaittu (Bost ja Wallis 2006). Toisaalta suomalaisessa sairaalasiivoojien 6 kk:n ohjatussa rentoutusinterventiossa sekä työssä jaksaminen parani että autonomisen hermoston toiminta tasapainottui (Toivanen 1993). Pidemmissä seurantatutkimuksissa on havaittu yhteys hoitajien mielialan ja stressihormonien välillä (Davydov ym. 2007). Vuorotyön luonne vaikuttaa työssä jaksamiseen. Erityisesti ilta- ja aamuvuorojen välisen palautumisen turvaamisen on katsottu olevan tärkeää hoitotyössä (Sveinsdottir 2006). Hankeen ensisijaisena tavoitteena oli kehittää terveydenhuollon työntekijöiden terveyttä tukevia vuorotyön malleja sekä arvioida työvuoromuutosten toimivuus ja vaikuttavuus. Tämän ohella hankkeessa selvitettiin hoitotyön kuormittavuutta ja työkuormasta palautuminen. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa ergonomisen vuorosuunnittelun periaatteita toteutetaan hoitotyössä. Aiemmin ei ole myöskään mitattu työaikamuutosten fysiologisia vaikutuksia. 3 Tutkimuskohteena oleva henkilöstö ja tutkimusmenetelmät 3.1 Osastot Hankkeeseen pyrittiin löytämään tasapuolisesti vuodeosastoja Helsingin terveyskeskuksen akuuttisairaaloista, pitkäaikaissairaaloista ja psykiatriasta. Osastojen valinta perustui vapaaehtoisuuteen ja hankkeen tavoitteisiin sitoutumiseen. Ylihoitajien, osastonhoitajien ja osastojen henkilöstön kanssa käytiin keskusteluja ennen valintaa. Näiden perusteella hankkeeseen osallistui neljä pitkäaikaissairaalan osastoa (Kivelän osasto 3 ja 21, Suursuon osasto 11 ja Koskelan osasto F3) ja kaksi akuuttisairaala osastoa (Laakson osasto 1 ja Herttoniemen osasto 7). Akuuttisairaalan tehtävänä on somaattisesti sairastuneiden potilaiden sairauksien diagnosointi, hoitaminen ja potilaiden toimintakyvyn palauttaminen. Akuuttisairaalan henkilöstöjohtamisessa keskeistä on henkilökunnan osaamisesta ja työhyvinvoinnista huolehtiminen ja uuden työvoiman riittävä perehdyttäminen. Rekrytoinnin onnistumiseksi hyödynnetään joustavuutta ja yksilöllisyyttä tehtävien ja työaikojen suhteen.

10 10 Terveyskeskuksen pitkäaikaissairaalan perustehtävänä on järjestää vaikeasti ja pitkäaikaisesti sairaiden helsinkiläisten kuntoutumista ja toimintakykyä tukevaa pitkä- ja lyhytaikaista sairaala- sekä saattohoitoa. Sairaan- ja perushoitajat toteuttavat potilaan kuntoutumista ja toimintakykyä tukevaa sekä yksilölliset voimavarat huomioon ottavaa hoitotyötä yhteistyössä potilaan, hänen omaisensa ja moniammatillisen tiimin kanssa. Suuri osa akuutti- ja pitkäaikaissairaalan palveluista tuotetaan iäkkäille potilaille. 3.2 Työaikamuutokset Työvuoroluetteloiden analyysit ja interventio Ennen interventiota hankkeessa mukana olleiden osastojen työaikajärjestelyt analysoitiin Shift Plan Assistant -ohjelmiston (Ximes, Itävalta) ergonomiatyökalun avulla. Kuuden viikon mittaisista työvuoroluetteloista laskettiin työaikojen pituudet, työvuorojen ajoittumiset sekä työn ja vapaan rytmittyminen. Saatuja tuntimääriä, kellonaikoja ja työvuorojen lukumääriä verrattiin suositusten mukaisiin kuormituksen raja-arvoihin. Vaikka työaikajärjestelyt keskimäärin olivat kunnossa (taulukko 1), kuormittavia piirteitä työvuoroluetteloissa olivat suuret viikkotyötuntimäärät, toistuvat ilta aamusiirtymät, jolloin työvuorojen välit ovat 9 tuntia sekä pitkät työvuorojaksot (esim. 10 peräkkäistä työvuoroa). Taulukko 1. Esimerkki työvuoroluettelon analyysistä ennen interventiota. Yhtiö Sairaala Alkupvm 13.syys Aineisto 19 Yksikkö osasto Loppupvm 24.loka Työvuorojen lkm 504 Työ OH; SH; PH Päivien lkm 6 vk Yövuorojen lkm 60 Kuvaus Minimi Maksimi Keskiarvo Raja-arvo Työtunnit viikossa 08:00 57:30 36:05 48:00 Työtunnit päivässä 07:39 09:45 08:13 09:00 Aamuvuoro alkaa klo 07:00 08:00 07:30 06:00 Yövuoro päättyy klo 07:30 07:30 Aamuvuoron pituus 06:15 08:00 07:25 10:00 Iltavuoron pituus 08:00 09:00 08:20 10:00 Yövuoron pituus 10:00 10:00 10:00 09:00 Peräkkäisiä yövuoroja Peräkkäisiä työpäiviä Lepoaika vuorojen välillä 09:00 YÖ: 14:00 11:00 Viikkolepo 32:45 168:00 82:50 36:00 Vapaat viikonloput 0 % 83 % 44 % 25 % Peräkkäiset vapaapäivät 1 7 2,07 2,00 Ergonomia-analyysin tulosten lisäksi intervention suunnittelussa käytettiin hyväksi kyselyn avovastausten sisältöanalyysiä työaikojen koetuista hyvistä ja huonoista puolista (kuvat 7 8). Käytännössä interventioksi muotoutui kaksi- ja kolmivuorotyössä ilta aamusiirtymien vähentäminen. Myös lyhyempiä työvuorojaksoja toteutettiin (kuva 6). Säännöllistä yötyötä tekevien työvuorojärjestelyihin ei puututtu, koska heitä oli mukana vain muutama ja

11 11 yötyöjärjestelyt perustuivat henkilökohtaisiin sopimuksiin. Interventio alkoi tammikuussa 2006 ja kesti 12 kuukautta. Intervention toteutumista seurattiin koko hankkeen ajan. Projektikoordinaattori seurasi listasuunnittelua MD-Titania sähköisestä työvuorosuunnittelujärjestelmästä. Osastot kirjasivat työvuorotilastoihin suunnitellut ja toteutuneet ilta aamusiirtymät, henkilöstön työaikatoiveiden määrät ja toteutumattomat työvuorot (liite 1). Suunnittelun toteutumiseen vaikuttivat monet osastojen sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten työntekijöiden lukumäärä, puuttuvien työntekijöiden lukumäärä, vuodenaika tms. Hankkeen lopussa tehtiin vastaavat työvuoroluetteloiden ergonomia-analyysit kuin hankkeen alussa. Listoista selvitettiin ilta aamusiirtymien lisäksi myös vapaiden jakautuminen. Kuvissa 1 2 on esimerkki yhden osaston työvuoroluettelosta ennen interventiota ja sen jälkeen. Havainnollista on ilta aamusiirtymien huomattava väheneminen intervention myötä. Lisäksi yhden päivän vapaat eivät lisääntyneet olennaisesti. Liitteessä 2 on kuvattu muiden osastojen tilanteet ennen ja jälkeen vuorojärjestelymuutosten. Kuva 1. Esimerkki työvuoroluettelosta (osasto A) ennen interventiota (yllä) ja intervention jälkeen (alla) työvuorotyypeittäin (D=aamuvuoro, A=iltavuoro, N=yövuoro, tyhjä ruutu=vapaapäivä, ilta aamusiirtymät punaisella ja yhden päivän vapaat oranssilla).

12 12 3,5 3 2,5 2 1,5 ennen jälkeen 1 0,5 0 Kuva > 7 vapaapäiviä Vapaapäivien jakautuminen ennen ja jälkeen intervention (6 viikon keskiarvo, osasto A).

13 Tutkimusmenetelmät Vuorotyökysely Työterveyslaitoksen Vuorotyökyselyn avulla selvitettiin käytössä olevien työaikajärjestelyjen vaikutusta työntekijöiden fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vuorotyökysely pohjautuu kansainväliseen Standard Shiftwork Index:iin (Barton ym. 1995). Kyselyn perusrakenne oli seuraava: - Taustatiedot (ikä, sukupuoli, paino, pituus, ammatti, työkokemus, vuorotyökokemus). - Työtä ja työaikoja koskevat kysymykset, joilla selvitettiin käytössä olevan työvuorojärjestelmän ominaisuuksia (työaikamuoto, työaikojen säätelymahdollisuus, työvuorojen ajoittuminen, pituus, peräkkäisten työvuorojen lukumäärä ja vapaapäivien sijoittuminen) sekä työntekijän kokemuksia työvuorojärjestelmän vaikutuksista (avokysymykset). - Työoloja ja työyhteisöä koskevat kysymykset, joilla selvitettiin työyhteisön toimintaa (koettu kuormitus, työn organisointi, tavoitteet, työyhteisö, esimiestoiminta, työtyytyväisyys). - Uneen ja vireyteen liittyvät kysymykset, joilla selvitettiin vuorotyölle tyypillisiä väsymykseen ja nukkumiseen liittyviä pulmia (unen määrä ja laatu, väsymys työssä ja vapaalla). Lisäksi kartoitettiin erilaisia somaattisia oireita. - Työn ja perheen yhteensovittamisen liittyvät kysymykset. - Seurantakyselyyn lisättiin kysymykset siitä, miten muutokset hankkeen aikana ovat vaikuttaneet (työaikajärjestelyt, työolot, jaksaminen, uni ja vireys). Kyselylomakkeet lähetettiin kullekin vastaajalle henkilökohtaisesti ja ne palautettiin työterveyshuoltoon. Peruskysely tehtiin elokuussa 2005 ja seurantakysely marraskuussa Kysely jaettiin kaikille osastojen työntekijöille (n=104). Peruskyselyyn vastasi 98 ja seurantaan 89 henkilöä (vastausprosentit 94 ja 86, taulukko 2). Taulukko 2. Taustatiedot, kaikki kyselyyn vastanneet. ennen N=98 jälkeen N=89 Ka väli Ka väli Ikä (v) Naisia (%) Työkokemus (v) Vuorotyökokemus (v) Nykyinen järjestelmä (v)

14 14 Molempiin kyselyihin vastanneita oli 75. Heistä 95 % oli naisia, keski-ikä oli vuotta. Ikäryhmätarkastelua varten muodostettiin kolme ryhmää ( vuotiaat, n=23, vuotiaat, n=26 ja vuotiaat, n=26). Ammattinimikkeet olivat sairaanhoitaja (n=29), perus- ja lähihoitaja (n=39) ja osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja tai osastosihteeri (n=7). Työaikamuodot olivat kaksivuorotyö, kolmivuorotyö, päivätyö ja yötyö vaihdellen osastoittain (kuvat 3 4) yötyö 3-vuoro 2-vuoro päivä A B F C D E Kuva 3. Työaikamuodot (%) osastoittain (A-F) ennen interventiota ennen jälkeen 10 0 päivätyö 2-vuoro 3-vuoro yötyö Kuva 4. Työaikamuodot (lkm, n=75) ennen ja jälkeen intervention.

15 Työfysiologiset mittaukset ja suorituskykytestit Fysiologista hyvinvointia ja kuormittuneisuutta seurattiin kahden työpäivän ja yhden vapaapäivän aikana ennen työaikainterventiota ja mittaukset uusittiin vuoden kuluttua. Työpäivän aikaista energeettistä kuormitusta ja autonomisen hermoston tasapainoa seurattiin sykevälirekisteröinnin avulla (Suunto T6). Tulokset analysoitiin sykevariaatiota hyödyntävällä mittaohjelmalla (Hyvinvointianalyysi, Firstbeattechnologies). Sykevälivaihtelusta voidaan erottaa fyysisen rasituksen aiheuttamat elimistön kuormittumisjaksot muista sykettä kiihdyttävistä jaksoista. Työn energeettinen kuormittavuus ilmaistiin MET yksiköillä, jossa verrataan työn aiheuttamaa energiankulutusta lepotilaan. Autonomisen hermoston rentouttavan osan hermoston aktiivisuus on tärkeä palautumista heijastava mittari erityisesti unen aikana. Verenkierron aktiivisuutta lisää fyysisen ponnistelun lisäksi henkinen kuormitus. Sairaanhoitajilla on havaittu muutoksia autonomisen hermoston tasapainossa erityisesti palautumisen osalta (Ishii ym. 2005). Syljen kortisolimittaus suoritettiin samanaikaisesti sykevälimittauksen kanssa. Tärkeimpänä muuttujana seurattiin ns. aamuvasteen (nousun jälkeinen 1. tunti) muutoksia, jonka on esitetty heijastavan lisämunuaisen säätelemää hormonaalista stressitilaa (Pruessner 1997). Tutkittavat ottivat näytteet heti heräämisen jälkeen, 30 minuutin kuluttua, tunnin kuluttua ja illalla ennen nukkumaan menoa. Analyysi tehtiin RIA menetelmällä (Phoenix Laboratories). Hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä aineenvaihdunnan toimintaprofiilin tarkentamiseksi tehtiin submaksimaalinen ergometritesti (Fitware, AinoActive, Suomi). Mittaukseen liittyi myös käsispirometrinen keuhkokapasiteetin mittaus (ennen ja tarvittaessa jälkeen rasituksen), 12 -kanavainen EKG seuranta (MaxII, Marquette, USA) sekä kehon koostumuksen analyysi (InBody, Korea). Syketieto kerättiin ergometritestin aikana (Polar Electro, Suomi). Mittauksia edelsi lääkärintarkastus. Liikunta-aktiivisuus arvioitiin 7- luokkaisella kyselyllä (0 täysin inaktiivi - 7 erittäin aktiivi). Ergometritestin jälkeen otettiin vielä laktaattinäyte lihastyön intensiteetin määrittämiseksi. Vaikka ergometritesti oli submaksimaalinen, se tehtiin lääkärin valvonnassa. Tavoitteena oli kerätä jokaiselta tutkittavalta 24 tunnin sykerekisteröinti sekä kahdelta työpäivältä (mieluiten eri työvuoroissa) että yhdeltä vapaapäivältä. Osa tutkittavista teki pelkkää yövuoroa, osa pelkkää päivävuoroa. Suurin osa tutkittavista teki kaksi- tai kolmivuorotyötä. Ensimmäiset kenttämittaukset käynnistyivät vuonna Mittauksiin osallistui 87 tutkittavaa, 81 naista ja 6 miestä. Sykerekisteröintejä tehtiin yhteensä 237 kpl, näistä teknisesti epätyydyttäviä oli 33 kpl. Toiset kenttämittaukset käynnistyivät intervention jälkeen vuoden 2007 alussa. Mittauksiin osallistui vielä 71 tutkittavaa, joista naisia oli 67 ja miehiä 4. Rekisteröintejä tehtiin nyt yhteensä 194 kpl, joista teknisesti epätyydyttäviä oli 6 kpl. Ensimmäisissä kenttämittauksissa sykedataa kerättiin Suunnon T6 rannetietokoneen ja pannan avulla. Yleisesti todettiin, ettei sykedatan kerääminen haittaa normaalia elämää. Osalla oli aluksi vaikeuksia mittauksen käynnistämisessä. Sykemittausten tekeminen oli vierasta ja kellon

16 16 näppäintekniikkaa pelättiin, usein turhaan. Joissakin tapauksissa esiintyi ihon ärsytysoireita, kun rekisteröinnit olivat kuitenkin suhteellisen pitkiä ja työvuoron aikana oli hikoiltu runsaasti. Eniten rekisteröintien onnistumiseen vaikutti keräinpannan ja rannetietokoneen välisen yhteyden katkeilu. Onnistumisprosentti oli kuitenkin tyydyttävä jo perusvaiheessa ja parani hyväksi, kun seurantavaiheen kenttämittauksissa sykedata kerättiin Suunnon uudella SmartBelt pannalla. Ennen kenttämittauksien käynnistymistä pidettiin tutkittaville infotilaisuudet omissa työpisteissään. Tällöin käytiin hyvin yksityiskohtaisesti läpi miten mittaukset suoritetaan. Infotilaisuudessa jaettiin ohjeistus ja samalla oli mahdollista tutustua sykedataa keräävään laitteeseen ja sylkiputkiin. Näihin infotilaisuuksiin oli vain harvalla mahdollisuus osallistua, joten tiedon välittäminen yksikön muille hankkeessa mukana oleville työntekijöille jäi työpisteen itsensä tehtäväksi. Ensimmäisissä kenttämittauksissa oli vaikeutena mittausten ja työvuorojen soveltaminen yhteen. Hankaluutena oli usein työvuorojen vaihtuminen ja suunnitellun mittauslaitekierron hidastuminen. Siksi ensimmäiset kenttämittaukset veivät kaksi kertaa pidemmän ajan kuin toiset kenttämittaukset. Toisella kenttämittauskierroksella oli määrätty tarkat ajankohdat kaikkien kolmen rekisteröinnin tekemiseen. Sylkinäytteiden osalta jotkut harvat kokivat putkessa olevan hylsyn pureskelun epämiellyttävänä. Monet taas eivät pitäneet sitä minään ongelmana. Toimintakykylaboratoriossa tehtäviin terveystarkastuksiin ja niihin liittyneisiin testeihin osallistuivat lähes kaikki vielä toisella kierroksella olevat tutkittavat. Mittauksiin tultiin vähän arkaillen, mutta pääsääntöisesti kaikki olivat tyytyväisiä mittaustapahtumaan ja sen kattavuuteen Tilastolliset menetelmät Tulosten tilastollinen analyysi tehtiin toistomittausten varianssianalyysin avulla (saman henkilön tulos ennen ja jälkeen intervention). 4 Hankkeen eteneminen Hanketta on esitelty jokaisella osastolla hankkeen alussa ainakin kahdesti ja myöhemmin joko osastotunneilla tai osastonhoitajan luona. Hanketta on tuettu listasuunnittelun osalta osastokokouksissa ja osastonhoitajaa tavaten. Mittauksista on käyty tiedottamassa osastoilla useita kertoja. Seuranta-ajan päätyttyä kukin osallistuja saa henkilökohtaisen palautteen mittaustuloksista. Alkusyksyn 2007 aikana henkilökohtaiset palautekeskustelut käydään tutkimuksen vastuulääkärin kanssa. Osastojen henkilöstölle ja linjajohdolle tiedotettiin 6.6 ja koulutustilaisuuksien yhteydessä hankkeen kulusta ja luennoitiin aiheista Terveet työajat (erityisasiantuntija Tarja Hakola) ja Fysiologiset mittaukset

17 17 (erikoislääkäri Harri Lindholm). Esimiehille ja linjajohdolla järjestettiin tiedotustilaisuus hankkeen kulusta ja siihen sitoutumisesta. Osastojen henkilöstölle ja linjajohdolle pidettiin koulutustilaisuus Ergonomisesta vuorosuunnittelusta (erityisasiantuntija Tarja Hakola) Hankkeesta on kirjoitettu terveyskeskuksen ja Helsingin kaupungin sisäisissä lehdissä. Hankkeesta on tiedotettu useita sidosryhmiä ja aiheesta kiinnostuneita. Hankkeen eteneminen on kuvattu ohessa. 1. Valmistelu Syyskuu kyselytutkimus Tiedotus 2. Järjestely Lokakuu työvuorosuunnittelu n käynnistäminen Työaikamuoto Työaikasopimukset Työaikalaki Miehitys Ergonomiset suositukset Työntekijöiden tarpeet Tuotannolliset tarpeet Listan rakenne Tapauskohtaiset tiedot 3. Analysointi Loka-, marraskuu työfysiologiset mittaukset käynnistyvät Vuorolistan ensimmäinen versio 4. Suunnittelu Ergonomiset rajoitukset Riskien arviointi Tärkeysjärjestys Ehdotus vuorolistaksi 5. Kokeilu Marras-, joulukuu työaikainterventiot käynnistyvät Vuorolistan kokeilu 6. Arviointi Parannusehdotukset Joulukuu 06 - kyselytutkimus - työfysiologiset mittaukset Vuorolistan toteutus Kuva 5. Interventioprosessin eteneminen.

18 18 5 Tulokset ja pohdinta 5.1 Työaikaintervention tulokset kyselytutkimuksen perusteella Intervention myötä (kuva 6) ilta aamusiirtymät vähenivät, samoin työaikojen epäsäännöllisyys ja pitkät työvuorojaksot. Yksittäisten vapaapäivien koettiin lisääntyneen ja pitkien vapaiden vähentyneen. Iltavuoro-aamuvuoro järjestys Työaikojen epäsäännöllisyys Pitkät työvuorojaksot Pitkät vapaat 8 39 Pitkät työvuorot Ylityö Yötyö lisääntynyt ennallaan vähentynyt Vuorolisät Yksittäiset vapaapäivät Viikonlopputyö Arkivapaat Kuva 6. Työvuorojärjestelyissä koetut muutokset (%) interventiossa. Ennen interventiota työvuorojärjestelmän parhaina puolina (kuva 7) mainittiin arkivapaat, pitkät vapaat ja muut syyt, jotka olivat erilaisia yksilöllisiä työaikajärjestelyjä, joiden koettiin tukevan jaksamista (esim. yötyö, osaaikatyö). Ennen interventiota huonoina puolina (kuva 8) mainittiin siirtymiset iltavuorosta aamuvuoroon, yhden päivän vapaat, viikonlopputyöt ja pitkät työjaksot. Intervention jälkeen (kuva 9) työvuorojärjestelmän parhaina puolina mainittiin sen säännöllisyys, toiveiden toteutuminen, arkivapaat ja se, ettei tarvitse palata iltavuorosta suoraan aamuvuoroon. Intervention jälkeen (kuva 10) huonoina puolina mainittiin puolestaan illasta vapaalle jääminen ja vapaalta aamuvuoroon tulo sekä yhden päivän vapaat.

19 19 arkivapaa ei ilta->aamu pitkät vapaat päivätyö, säännöllinen muut syyt toiveet toteutuu säännöllinen arkivapaat ei yötyötä rytmitys ennen lyhyet työjaksot rytmitys jälkeen toiveet toteutuu pitkät vapaat vuorolisä yövuoro vaihtelu aamut ja illat ryhmissä vapaajärjestelyt myöhempi aamu Kuva 7. Vuorojärjestelmän hyvät puolet ennen interventiota. Luokiteltujen avovastausten osuudet (%). Kuva 9. Vuorojärjestelmän hyvät puolet intervention jälkeen. Luokiteltujen avovastausten osuudet (%) ilta->aamu ilta->vapaa yhden päivän vapaat vapaa->aamu viikonloput työssä yhden päivän vapaat pitkät työjaksot peräkk. aamuvuorot rajoittaa sos. ja perhe-elämää muut syyt ennen rajoittaa sos. ja perhe-elämää tuntitasaus jälkeen epäsäännöllinen muut syyt iltavuoro rasittavuus rasittavuus aikainen aamu iltavuoro pitkät työputket Kuva 8. Vuorojärjestelmän huonot puolet ennen interventiota. Luokiteltujen avovastausten osuudet (%). Kuva 10. Vuorojärjestelmän huonot puolet intervention jälkeen. Luokiteltujen avovastausten osuudet (%).

20 Ergonomisen työvuorosuunnittelun toteutumiseen (kuva 11, Liite 1) vaikuttivat monet osastojen sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten työntekijöiden lukumäärä, puuttuvien työntekijöiden lukumäärä, vuodenaika tms Kuva Ilta-aamu siirtymät (suunnitelma) Ilta-aamu siirtymät (toteutuma) Puutosvuorot Työvuoromuutokset (toiveet) Esimerkki työvuorosuunnittelun toteutumisesta (osasto A) hankkeen aikana. Vaikutusmahdollisuudet työvuoroluetteloon (kuva 12) vähenivät hieman interventiossa, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä ja työvuorotoiveet toteutuivat keskimäärin 'melko usein'. Miten hyvin henkilökohtaiset toivomuksesi otetaan huomioon työvuorolistaa laadittaessa? Voitko vaikuttaa siihen, missä vuorossa työskentelet Voitko vaikuttaa näiden ongelmien ratkaisemiseen? jälkeen ennen Miten paljon työssäsi esiintyy työvuorojen järjestelyihin liittyviä ongelmia? ei lainkaan jonkin verran paljon Kuva 12. Vaikutusmahdollisuudet työvuorojärjestelyihin (keskiarvo, n=75).

21 21 Intervention yhteydessä työvuorojen alkamis- ja loppumisaikoja ei muutettu. Työvuorojen ajoittuminen (kuva 13) oli enemmistön mielestä sopiva, viidennes koki aamuvuorojen alkavan liian aikaisin ja neljännes iltavuorojen loppuvan liian myöhään. Yövuoron koki liian pitkäksi viidennes vastanneista. Tyytyväisyys työvuorojen ajoitukseen ja pituuteen säilyi hankkeen aikana samana ennen jälkeen 25 0 alkaa liian aikaisin alkaa sopivasti loppuu sopivasti sopivan pituinen alkaa sopivasti loppuu sopivasti loppuu myöhään sopivan pituinen alkaa sopivasti loppuu sopivasti sopivan pituinen liian pitkä aamuvuoro iltavuoro yövuoro Kuva 13. Työvuorojen ajoittumisen ja pituuden sopivuus (%, kaikki vastanneet). Intervention yhteydessä työvuorojaksoja myös lyhennettiin (kuva 14). Ilta aamusiirtymien vähentäminen luonnollisesti muutti työvuorojen rytmitystä lisäämällä peräkkäisiä aamu- ja iltavuoroja. Enemmistö katsoi aamuja ja iltoja olevan sopivasti, runsaan neljänneksen mielestä aamuvuoroja oli kuitenkin liian monta peräkkäin. Ennen interventiota neljännes koki iltavuoroja olevan liian vähän ja intervention jälkeen viidennes taas koki iltoja olevan liian monta peräkkäin. Peräkkäisiä vapaapäiviä oli sekä ennen että jälkeen intervention joka toisen mielestä liian vähän.

22 ennen jälkeen 25 0 liian vähän sopivasti liian monta liian vähän sopivasti liian monta liian vähän sopivasti liian monta liian vähän sopivasti aamuja iltoja öitä vapaita Kuva 14. Peräkkäisten työvuorojen sopivuus (%, kaikki vastanneet). Työvuorojärjestelmän vaikutukset henkilöstön hyvinvointiin eri elämän alueilla (kuva 15) paranivat selvästi intervention myötä. Uni ja vireys (p=0,003), työssä jaksaminen (p=0,005) ja yleinen terveydentila (p=0,02) kohentuivat tilastollisesti merkitsevästi. Myös vapaa-ajan harrastukset helpottuivat merkitsevästi (p=0,02). Perheen kiinteys ja sosiaalinen elämä helpottuivat, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Työpaikan ilmapiiriin interventio ei vaikuttanut. g) työpaikan ilmapiiriin f) vapaa-ajan harrastuksiin e) perheen kiinteyteen d) sosiaaliseen elämään c) yleiseen terveydentilaan jälkeen ennen b) työssä jaksamiseen a) uneen ja vireyteen häiritsee helpottaa Kuva 15. Työvuorojärjestelmän vaikutus eri elämän alueilla (keskiarvo, n=75).

23 23 Ikäryhmittäin tarkastellen (kuva 16) interventio paransi kaikilla unta ja vireyttä (p=0,003) sekä työssä jaksamista (p=0,004) merkitsevästi. Kahdella vanhimmilla ikäryhmällä yleinen terveys koheni (p=0,09). Työvuorojärjestelmän vaikutus työn ja muun elämän yhteensovittamiseen (kuva 17) eri ikäisillä oli erilainen, mutta perhe- ja sosiaalinen elämä eivät kuitenkaan huonontuneet intervention vaikutuksesta. Harrastukset sitä vastoin helpottuivat kaikilla (p=0,02) v v v 2 1 ennen jälkeen ennen jälkeen ennen jälkeen uni ja vireys työssä jaksaminen yleinen terveys Kuva 16. Työvuorojärjestelmän vaikutus hyvinvointiin ikäryhmittäin (keskiarvo, 1=häiritsee paljon, 2=häiritsee jonkin verran, 3=ei häiritse eikä helpota, 4=helpottaa jonkin verran, 5=helpottaa paljon, n=75) v v v 2 1 ennen jälkeen ennen jälkeen ennen jälkeen sosiaalinen elämä perhe-elämä harrastukset Kuva 17. Työvuorojärjestelmän vaikutus työn ja muun elämän yhteensovittamiseen ikäryhmittäin (keskiarvo, 1=häiritsee paljon, 2=häiritsee jonkin verran, 3=ei häiritse eikä helpota, 4=helpottaa jonkin verran, 5=helpottaa paljon, n=75).

24 24 Koettu fyysinen kuormitus (kuva 18) väheni merkitsevästi aamu- (p=0,0005) ja iltavuorojen yhteydessä (p=0,02). Yövuorossakin fyysinen kuormittuneisuus väheni, mutta ei merkitsevästi. Koettu henkinen kuormitus ei muuttunut hankkeen aikana. kevyttä rasittavaa aamu ilta yö aamu ilta yö ennen jälkeen fyysinen henkinen Kuva 18. Koettu fyysinen ja henkinen kuormitus (n=75, keskiarvo) Eri työvuorot vaikuttivat uneen ja vireyteen eri tavoin (kuvat 19 22). Ennen interventiota aamuvuoron yhteydessä oli vaikeuksia herätä, iltavuorojen yhteydessä vaikeuksia nukahtaa ja yövuorojen yhteydessä voimakasta väsymystä työssä. Nämä mainitut unihäiriöt vähenivät merkitsevästi interventiossa (p=0,03, p=0,003 ja p=0,05). Muilta osin uneen ja vireyteen liittyvät häiriöt pysyivät ennallaan tai vähenivät jonkin verran.

25 ,5 3, ,5 ennen jälkeen 2,5 ennen jälkeen 2 2 1,5 1,5 1 Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia herätä? Kuva 19. Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa? Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyänne kesken unen? Kuinka usein teillä on ollut voimakasta väsymystä työssä? Kuinka usein väsymys omasta mielestänne on vaikuttanut työsuoritukseenne? Unen ja vireyden häiriöt aamuvuorojen yhteydessä (keskiarvo, 1=harvoin / ei koskaan, 2=melko harvoin, 3=melko usein, 4=usein / jatkuvasti, n=75). 1 Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia herätä? Kuva 20. Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa? Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyänne kesken unen? Kuinka usein teillä on ollut voimakasta väsymystä työssä? Kuinka usein väsymys omasta mielestänne on vaikuttanut työsuoritukseenne? Unen ja vireyden häiriöt yövuorojen yhteydessä (keskiarvo, 1=harvoin / ei koskaan, 2=melko harvoin, 3=melko usein, 4=usein / jatkuvasti, n=75) ,5 3, ,5 ennen jälkeen 2,5 2 ennen jälkeen 2 1,5 1,5 1 Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia herätä? Kuva 21. Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa? Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyänne kesken unen? Kuinka usein teillä on ollut voimakasta väsymystä työssä? Kuinka usein väsymys omasta mielestänne on vaikuttanut työsuoritukseenne? Unen ja vireyden häiriöt iltavuorojen yhteydessä (keskiarvo, 1=harvoin / ei koskaan, 2=melko harvoin, 3=melko usein, 4=usein / jatkuvasti, n=75). 1 Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia herätä? Kuva 22. Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa? vapaa Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyänne kesken unen? Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia herätä? Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa? loma Kuinka usein teillä on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyänne kesken unen? Unen ja vireyden häiriöt vapaiden yhteydessä (keskiarvo, 1=harvoin / ei koskaan, 2=melko harvoin, 3=melko usein, 4=usein / jatkuvasti, n=75).

26 Työaikaintervention fysiologiset vaikutukset Kortisolin aamuvasteen muutoksia työpäivinä analysoitiin jakamalla tutkittavat ryhmiin interventiosta koetun hyödyn perusteella. Ennen interventiota ryhmien välillä ei ollut tilastollisia eroja, riippumatta siitä koettiinko interventio vuoden kuluttua hyväksi, ei hyväksi eikä huonoksi tai huonoksi. Kaikkien ryhmien osalta aamuvaste oli keskimäärin viitealueella, mutta ylärajoilla. Intervention jälkeen kaikissa ryhmissä nähtiin aamuvasteessa paraneminen. Hyväksi sekä ei hyväksi eikä huonoksi kokeneilla muutos oli tilastollisesti merkitsevä ja huonoksi kokeneillakin lähes merkitsevä (kuva 23). Huonoksi kokeneilla yksilöllinen hajonta oli suurin. Syljen kortisolimuutos umol/l Muotos hyvä Muutos ei hyvä eikä huono Muutos huono Ennen interventiota Intervention jälkeen Kuva 23. Syljen kortisolihormonin aamuvasteen muutos (µmol/l) ennen ja jälkeen intervention (vuoden seuranta) muutoksen hyväksi, ei hyväksi eikä huonoksi tai huonoksi kokeneilla työntekijöillä. Kortisolihormonin perusteella työaikainterventiolla oli stressitasoihin suotuisa vaikutus. Kuitenkin osalla stressi saattoi lisääntyä. Työaikoja muutettaessa on joustavien yksilöllisten vaihtoehtojen mahdollisuus tärkeä. Toisaalta on hyvä jakaa tietoa ergonomisen työaikasuunnittelun eduista omalle terveydelle. Sykevälivaihtelun analyysissa ei työpäivien kuormittavuuden osalta keskimäärin havaittu muutoksia ennen tai jälkeen intervention. Työ itsessään säilyi yhtä kuormittavana stressin osalta. Kuitenkin autonomisen hermoston hitaaseen palautumiseen viittaavaan löydöksen saaneiden osuus väheni intervention myötä 35 %:sta 20 %:iin ja erittäin hyvin palautuvien osuus nousi 30 %:sta 52 %:iin (kuva 24).

27 27 % Ennen interventioita Jälkeen intervention Hitaasti palautuneet Normaali palautuminen Hyvin palautuneet Kuva 24. Autonomisen hermoston palautuminen työpäivien jälkeen ennen ja jälkeen työaikamuutosten (% tutkituista). Hyvin vaikeita ylikuormitustiloja ei tullut esiin. Vaikka työaikainterventio näytti vähentävän stressiä ja erityisesti vahvistavan palautumista, kokonaisvaltainen työn kehittäminen on tärkeää. 5.3 Hoitotyön fyysinen kuormittavuus ja suorituskyky Työpäivän aikana aineenvaihdunnallinen kuormitus oli keskimäärin noin 2 MET, joka vastaa muista hoitotyön kuormittavuudesta tehtyjen tutkimusten tuloksia. Korkeimmillaan hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormitus oli hoitotoimenpiteiden aikana, jolloin työ oli satunnaisesti energeettisesti keskiraskasta (kuva 25). 5 4 Koko ryhmän keskiarvo Korkeimmat arvot MET Raportti Perushoito Kliiniset hoitotoimenpiteet Siirrot yms. Vapaa-ajan liikunta Lääkkeiden jako Työvuoron loppu Työvuoron alku Kuva 25. Työpäivien aikainen energeettinen kuormittuminen eri työtehtävissä ilmaistuna MET-yksikköinä (lepoaineenvaihdunnan kerrannaisina, 1 MET = aineenvaihdunnan taso lepotilassa)..

28 28 Hengitys- ja verenkiertoelimistöä enemmän työssä kuormittuu tuki- ja liikuntaelimistö paikallisesti. Vastaava tulos on havaittu aiemmin kotihoidon työntekijöillä (Pohjonen 2001). Kokonaisenergiankulutuksen kannalta työssä voi selvitä jopa keskitasoa alhaisemmalla hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyllä. Karkean nyrkkisäännön mukaan sairaanhoitotyön kannalta riittäisi noin 5-6 MET:n maksimisuorituskyky keskimäärin. Tällainen aineenvaihdunnan suorituskyky on kuitenkin elimistön kokonaisterveyden kannalta selvästi riittämätön. Koska alentuneeseen hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon liittyy myös heikentynyt lihaskunto, kuormittuvat tuki- ja liikuntaelimet myös herkemmin. Sairaanhoitotyö sellaisenaan ei riitä turvaamaan hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä riittävästi, vaan tarvitaan myös vapaa-ajan liikuntaa työmatkoilla, hyötyliikuntana ja muuna liikuntana. Liikuntaan on kuitenkin jäätävä riittävästi voimavaroja eli työn kokonaiskuormittavuutta ei saa päästää ylittämään sietokykyä. Noin neljänneksellä tutkituista hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto jäi terveyden kannalta alentuneeksi (kuva 26). Tämä korreloi liikuntaharrastuksen määrään. Neljännes tutkituista harrasti vapaa-ajan liikuntaa korkeintaan kerran viikossa tai harvemmin ja yli kolmanneskin vain 1-2 kertaa viikossa. Vaikka liikunta on vain osa terveyden edistämistä, olisi tärkeä tukea riskiryhmiin kuuluvia fyysisen aktiiviseen elämäntapaan (Fogelholm ym. 2007) % tutkituista Alle 7 MET 7-8 MET Yli 8 MET Kuva 26. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ergometritestissä. Terveyden kannalta lisääntynyt riski on, jos kunto keski-ikäisellä työikäisellä naisella jää alle 7 MET. Nuorella työntekijällä tavoitetaso on korkeampi. Fyysinen aktiivisuus on tärkeä myös painonhallinnan kannalta. Sairaanhoitotyö edellyttää riittävää lihasmassaa. Painonhallinnassa on tärkeä huolehtia tasapainoisesta kehon koostumuksesta. Painoindeksiä tärkeämpi on keskivartalolle painottuvan rasvan kertymisen estäminen. Liki puolella hoitajista todettiin lihasmassaan suhteutetun painon laskutarpeen olevan alle 5 kg, kuitenkin noin kolmanneksella se oli yli 10 kg (kuva 27).

29 29 % tutkituista Alle 5 kg 5-10 kg Yli 10 kg Kuva 27. Mitattuun lihasmassaan suhteutettu painon laskun tarve lihasmassaan (% tutkituista). Noin joka kuudennella todettiin keuhkofunktion rajoittumista. Syynä olivat lähinnä astma tai tupakointiin liittyvä alkava keuhkoahtauma, joka usein oli diagnosoimaton. Alle 10 %:lla todettiin jokin lisätutkimuksia edellyttävä terveydentilan akuutti muutos. Näissäkin tapauksissa kyse oli lähinnä jo tiedossa olevan sairauden hoitotasapainon kontrolli. 6 Kokemuksia hankkeen etenemisestä ja toteutuksesta Projektikoordinaattorin Marja Paukkosen päiväkirjamerkinnät (seuraava sivu) kuvaavat muutosprosessin haastavuutta. Ergonomiset muutokset työvuorosuunnittelussa ovat niin merkittäviä, että onnistuakseen ne vaativat hoitotyön johtajilta vahvaa sitoutumista. Ymmärrys työvuorojen terveysvaikutuksista ja vahva sitoutuminen työvuorojärjestelyjen muuttamiseen syntyi prosessin kautta. Onnistuakseen osastonhoitajat taas tarvitsevat prosessissa sekä tukea että määrätietoista ohjausta. Ergonomista vuorosuunnittelua ei voi suoraan siirtää teoriasta käytäntöön, sillä onnistuakseen se vaatii jokaisessa työyhteisössä yksilöllistä soveltamista. Jokainen vuodeosasto kehittää samalla myös muita toimintojaan, henkilöstöä voi vaihtua ja näin kokonaisuus muuttua. Henkilöstö oli pääsääntöisesti erittäin hyvin sitoutunut hankkeeseen, vaikka osastojen henkilöstössä tapahtui osin huomattavaakin vaihtuvuutta. Kahden osaston ylihoitaja ja kolmen osaston osastonhoitaja vaihtuivat. Henkilöstöä on vaihtunut yhtä osastoa lukuun ottamatta jokaisella osastolla. Vaihtumista on tapahtunut etenkin sijaisuuksissa. Osa osastoista on kärsinyt koko vuoden 2006 henkilöstövajeesta. Osalla osastoista on useampi hoitaja tehnyt lyhennettyä työaikaa ja osalla on puolestaan ollut pitkiä sairauslomia. Potilastilanne on pysynyt hankkeen ajan suhteellisen samanlaisena.

30 30 Kevät ja kesä -05 Syksy- 05 Kevät -06 Kesä-06 Syksy-06 Kevät -07 Kolme pitkäaikaisosastoa löytyi heti ja yksi akuuttiosasto. Akuuttiosastoja kyselty useita, miettivät ja lopulta yksi saatiin lisää. Pitkäaikaisosastoja olisi ollut useita innokkaita, mutta yksi otettiin. Alkuinnostus osastoilla vahva. Tosin kahdessa hankkeeseen liittyvässä koulutuksessa vähän osanottajia, yhtä osastoa lukuunottamatta. Alkukysely tehty. Listojen suunnittelu alkoi. Tultiin varovaisemmiksi ja puolustelemaan vanhaa, ei oltu varmoja millaisia muutoksia tehdään. Kolme osastonhoitajaa vaihtui sekä kaksi ylihoitajaa. Sitoutuminen näillä osastoilla näinollen vaikeutui, kun ei oltu alusta asti mukana. Fysiologiset mittaukset alkoi hieman kangerrellen. Sovittu, että pyritään pitämään ilta-aamusiirtymät vähäisinä. Auttoi vuorosuunnittelua, koska selkeä, konkreettinen tavoite. Suunnitelmia seurattiin koko hankkeen ajan Titaniasta listoista ja listojen yleisseurannasta. Tuntemuksia pohdittu projektiryhmässä. Sitoutuminen tuntui ed. vaikealta, joten helmikuussa pidettiin ohjausryhmän vetämänä keskijohdolle ja lähiesimiehelle kannustustilaisuus. Sitoutuminen ja jämäkkyys pysyä sovitussa lisääntyi. Ongelmista otin heti yhteyttä myös ylihoitajiin, joilla tähän menettelyyn positiivinen asenne. Ohjausryhmän toiminta napakkaa. Projektiryhmä keskusteleva ja vertaileva. Osastokohtaiset suunnitelmat syntyivät ja niissä pysyttiin hankkeen loppuun ( paisi yksi osasto). Kannustuskakut lopulta järjestyivät. Osa osastoista pysyi hyvin suunnitelmassaan, yksi lipsui kesäaikana ja yhdellä osastolla miehityspula koko hankkeen ajan. Sinnittelivät sen kun pystyivät. Viidellä osastolla suht pysyvä henkilöstö! Kolme osastoista pysyi tiukasti sovitussa, kun siihen kevään aikana pääsivät ja osastonhoitajat selkeyttivät itselleen ja muille erg.suunnittelun. Yhdellä hieman omia, muuttuvia ratkaisuja. Kesällä eksynyt osasto palautettu sovittuun rytmiin. Palautteen annoin niin onnistuneesta suunnittelusta ja kysyin myös muuttuneista suunnitelmista ja syistä. Kannustusta ja vaikeuksien kuuntelua riitti, mutta periksi en antanut, koska hankeaika rajallinen ja aihe kuitenkin koettiin merkittäväksi. Eli koko suunnittelu olisi lipsunut, jollei sitä seuraisi koko ajan ja napakkaasti. Jos en koontia listoista heti saanut osastonhoitajilta, pyysin sitä. Lopulta koonnit tulivat sujuvasti. Uusintaskysely ja uusittu koulutustilaisuus erg.vuorosuunnittelusta tietoa kaipaaville ja uusille työntekijöille. Tuli oikeaan kohtaan. Mietin paljon koko hankkeen ajan, käynkö osastoilla miten usein, soitanko usein jne. Soitin aika tiuhaan osastonhoitajille, kävin alussa osastoilla, Tarjan kanssa, myöhemmin ainakin kerran joka osastolla ( eli syksy-06 kysymässä henkilömuutoksista). Koko ajan asian ympärillä velloi negatiivisuus ja epäusko aiheeseen. Oli kuluttavaa ajoittain. Henkilökohtaiset mittaukset koettu erittäin positiivisina. Mittaukset tehty rivakasti ja listaseuranta loppui huhtikuussa. Toukokuussa tuloksia, jotka lupaavia. Esimiehille järjestetty infoa tuloksista ja kannustettu pysymään suunnitelmissa. Kesä -07 Osastonhoitajilta kyselty hankkeen kulusta ja tuntemuksista. Heille soitettu elokuussa kuulumisista: -sijaiset sitoutuvat heikosti, vallalla halu tehdä aamuja, keikkalaiset saa valita ja esittää vuorotoiveita ja osa omistakin haluaisi valita esim. vain aamutyön tai siirtyä varahenkilöstöön - oh haluaa listasuunnitteluun selkeät ohjeet, oman varahenkilön osastolle, työterveyshuollon tukea - ilta-aamu siirtymiä ei suunnitella paljoa - listat kuten hankkeen aikana: ei ilta-aamusiirtymiä (jos on, palautumisaikaa lisätty), ei yli 6 pvn työputkia -erg.suunnittelu jatkuu, ei ilta-aamusiirtymiä -erg.suunnittelu jatkuu: ei ilta-aamuja, ei yli kuuden päivän työputkia, ei myöskään yököille ( pelisäännöt listasuunnitteluun tehty ylihoitajan kanssa) - osastolla äänestetty erg.vuorosuunnittelun jatkosta puolet kannatti kokeilulistan jatkamista ja puolet vastusti jatko avoinna