SYÖVÄNTORJUNTA LOUNAIS SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS R.Y.:N TIEDOTUSLEHTI

Transkriptio

1 LOUNAIS SUOMEN SYÖVÄNTORJUNTA SANOMAT LOUNAIS SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS R.Y.:N TIEDOTUSLEHTI N:O 1/2009 2/2004 1/2005 Ylilääkäri Martti Nurmen mukaan leikkausrobotin hankkimiseksi Turkuun on tehty aloite. Hän muistuttaa, että robotti on vain kirurgin työkalu - kirurgin käden jatke. Robotti on kirurgin käden jatke Maailmalla robottiavusteiset leikkaukset ovat suhteellisen yleisiä. Suomeen hankittiin ensimmäinen leikkausrobotti Tampereelle joulukuussa 2008 ja tämän vuoden alussa Helsinkiin. Molempia on käytetty eturauhassyöpäleikkauksessa niin sanotussa radikaalipoistoleikkauksessa. -Siihen robotti soveltuu erittäin hyvin, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan kirurgian klinikalta urologian ylilääkäri Martti Nurmi. Myös Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille on tehty hankealoite leikkausrobotin hankkimiseksi Tyksiin. Robottiavusteista kirurgiaa voidaan eturauhasen radikaalipoistoleikkauksen lisäksi käyttää myös muihin urologisiin leikkauksiin kuten virtsarakkoja munuaissyövässä sekä virtsaputken korjausleikkauksissa. Urologian lisäksi maailmalla sitä käytetään gynekologisessa ja vatsanelinkirurgiassa sekä rintaelinkirurgiassa. Nurmi korostaa, ettei kyse ole uudesta menetelmästä, vaan leikkaukset ovat samoja, joita tehdään jo nyt. -Robotti ei leikkausta tee, vaan se on kirurgille vain uusi työvälinen. Se on kädenjatke. Sen avulla pystytään suorittamaan monipuolisempia liikkeitä ahtaissa tiloissa. Myös käsien vapinaa voidaan vaimentaa. Robotti auttaa kirurgia suoriutumaan leikkauksesta jonkin verran nopeammin kuin avoleikkauksessa, mutta leikkaussaliaika kokonaisuudessaan ei välttämättä lyhene, koska leikkaukseen valmistautuminen vie jonkin verran enemmän aikaa. Nurmen mukaan tavoitteena ei saa olla vain leikkausajan lyhentäminen. Eturauhasen radikaalipoistoleikkaus kestää keskimäärin pari tuntia, mutta käytettävä aika riippuu paljon leikkaavasta lääkäristä ja hänen kokemuksestaan. Robotti ei myöskään vähennä leikkaussalihenkilökunnan määrää. -Leikkaussalissa pitää olla valmius siirtyä välittömästi avoleikkaukseen, jos leikkauksen yhteydessä tapahtuu jokin komplikaatio kuten voimakas verenvuoto. Sitä ei robotin avustuksella pysty hoitamaan. Osaavissa käsissä robotti on hyvä apuväline. Hyvän kirurgin käden jälki voi tulla entistä paremmaksi, mutta se ei tee huonosta kirurgista hyvää. Lisää hyötyä Leikkausrobotin käytöllä on useita myönteisiä puolia perinteiseen avoleikkaukseen verrattuna. Robotin avulla on parempi leikata. Se valaisee leikkausalueen hyvin ja robotti suurentaa kymmenkertaisesti leikattavan kohteen. -Tavallisesti otsalla oleva luuppi suurentaa vain neljä kertaa. Suurempaa suurennosta siihen ei voi tehdä, sen estää pään liikkeet. Toinen merkittävä hyöty on ison leikkaushaavan puuttuminen. Se nopeuttaa potilaan toipumista ja vähentää mahdollisia haavakomplikaatioita. -Robottiavusteinen leikkaus myös lyhentää vuodeosastohoitoa leikkauksen jälkeen. Kun nykyisin potilas on eturauhasen radikaalipoistoleikkauksen jälkeen sairaalassa 4-5 vuorokautta, niin tähystysleikkauksen jälkeen aika on noin 2-3 vuorokautta. Tämä säästää myös sairaanhoitokuluissa huomattavasti. Myös eturauhasen radikaalipoistoleikkauksen yhteydessä laitettavan katetrin pitoaikaa voidaan lyhentää noin viikkoon nykyisestä 2-3 viikosta. Tilanne on paljon kiinni siitä, miten pitävä leikkaussaumasta tulee ja miten paraneminen etenee. -Robottiavusteisessa leikkauksessa pystytään tekemään tiiviimpiä saumoja, sillä sen avulla ompeleista saadaan pienempiä. Robottiavusteisen leikkauksen jälkeen myös jälkihoito lyhenee ja säästöjä terveydenhuollolle tulee myös sitä kautta lyhentyneen vuodeosastohoidon lisäksi. -Nämä vaikuttavat myönteisesti myös potilaan elämänlaatuun, koska toipumisaika on lyhyempi. Epärealistisia toiveita Ylilääkäri Martti Nurmen mukaan robottiavusteiseen kirurgiaan siirtyminen vaatii leikkaavalta lääkäriltä ensin toisten suorittamien leikkausten seuraamista ja sen jälkeen harjoittelua simulaattorilla. -Leikkaamalla oppii ja hyvä tulos saavutetaan, kun kirurgi leikkaa riittävän usein. Silloin taito säilyy ja kehittyy. Robottiavusteisiin leikkauksiin saattaa liittyä epärealistisia toiveita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että potilaat, joilta eturauhanen on poistettu leikkausrobottia käyttämällä, ovat tyytymättömämpiä lopputulokseen kuin avoleikkauksessa olleet. -Syytä tähän ei ole osattu kertoa. Yksi lienee se, että robottiavusteiseen leikkaukseen liittyy liian suuria ja epärealistisia toiveita. Leikkaus on kummallakin tavoin tehtynä suuri ja toipuminen kestää. Belgiassa terveydenhuollon menetelmiä tutkiva yksikkö on käynyt läpi leikkaustuloksia. Tuolloin maassa oli käytössä 20 leikkausrobottia. Yllättäen havaittiin, että virtsankarkaamista tapahtui enemmän robottiavusteisesti leikatuilla potilailla kuin avoleikkauksessa leikatuilla, vaikka periaatteessa sauman saa tiiviimmäksi robotin avulla. -Tähän saattaa olla syynä se, että leikkauskokemusta ei kaikilla kirurgeilla ollut vielä kertynyt riittävästi. Tulokset todennäköisesti parantuvat ajan myötä, kun kokemus lisääntyy. Vähemmän eturauhassyöpää Suomessa eturauhassyöpä on yleisin syöpä. Uusien tapausten määrä on ollut voimakkaassa kasvussa vuosituhannen vaihteen kummankin puolin. Viimeisimmät tiedot kuitenkin osoittavat, että määrä on kääntynyt hiljalleen laskuun käytyään jo runsaan viidentuhannen tapauksen yläpuolella. Naisten yleisin syöpä on rintasyöpä, joita vuosittain diagnosoidaan nelisentuhatta. -Radikaalipoistoleikkaus on vain yksi hoitomuoto, eikä se sovi kaikille. Sädehoidolla on myös tärkeä asema eturauhassyövän hoidossa ja siitäkin on tullut uusia ja tarkempia menetelmiä. Sitä hoidetaan myös hormoneilla sekä solunsalpaajilla ja käyttöön on tullut myös uusia solunsalpaajia. Teksti ja kuva: Timo Moberg

2 N:o 1 Arto Arvonen Syöpäjärjestöjen järjestövaliokunnan jäsen Mammografia mahdollistaa rintasyövän varhaisen toteamisen Vapaaehtoistyössä on voimaa Me suomalaiset olemme rakentaneet viime vuosikymmeninä upean hyvinvointiyhteiskunnan. Kansantaloutemme vahva kasvu on antanut tähän hyvän mahdollisuuden. Tuudittauduimme myös siihen, että yhteiskunnan on otettava yhä suuremmassa määrin vastuuta jopa lasten kasvatuksesta. Samanaikaisesti itsekkyytemme kasvoi ja yhteisöllisyys ja yhteisvastuullisuus vähenivät. Nyt olemme tulleet eräänlaiseen tienhaaraan. Julkista sektoria ei voi enää kasvattaa. Sen osuutta BKT:sta on pakko supistaa, jotta resursseja riittäisi enemmän yksityiselle sektorille kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämiseksi. Tämä on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme voitaisiin pitää tyydyttävällä tasolla. Yhteiskunnan työnjakoa ja vastuita on välttämätöntä jakaa uudelleen. Kolmannella sektorilla suuri sosiaalinen tilaus Yhteiskunnan pienin organisaatioyksikkö on perhe. Perheille kuuluvia tehtäviä ja vastuita pitää ryhtyä kirkastamaan ja työn ja vastuunjakoa kehittämään. Perheet eivät pärjää ilman tukea. Yhteiskunnalla on jatkossakin päävastuu hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden turvaamisesta. Kolmannella sektorilla on kuitenkin tässä uudessa tilanteessa suuri sosiaalinen tilaus. Vaikeutuvina aikoina yhteisöllisyyden trendi on aina ollut nouseva ja kansalaistoiminnan tarve kasvava. Uskon näin tapahtuvan myös nyt näinä aikoina. Kolmannen sektorin kehittämiselle meillä on hyvä kulttuuri- ja kokemustausta. Maassamme toimii noin rekisteröityä yhdistystä ja noin 2000 säätiötä. Rekisteröimättömiä yhteisöjä arvioidaan olevan Näissä on jäseniä yhteensä noin 15 miljoonaa. Hallituksen jäseniä ja aktiivisia talkootyön tekijöitä yhteisöissä on lähes miljoona. Vapaaehtoistyön painopiste keskittyy urheiluun, kulttuuriin ja sosiaalisektoreille. Näin laajan kansalaistoiminnan pohjalle on helppo kasvattaa yhteisöllisyyttä ja kansalaistoimintaa. Vapaaehtoistyöstä saa palkkioksi hyvän mielen Kolmas sektori tarvitsee myös yhteiskunnan rahaa. Jäsenmaksut ovat hyvin pieniä ja ne riittävät yleensä vain jäsentoiminnan ylläpitoon. Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen tuet ovat mahdollistaneet joiltakin osin kolmannen sektorin palvelujen ylläpitämisen ja kehittämisen. Kunnilla on paljon sellaisia palveluja, jotka voitaisiin siirtää kolmannen sektorin vastuulle ja maksaa niistä kunnan budjetin kautta. Esimerkiksi Somerolla kulttuuri- ja liikuntatoimen palvelut on siirretty yhdistyksille. Kaupungin kustannukset asukasta kohden ovat alle keskiarvolukujen. Uskon, että valtiovalta antaa täyden tukensa kansalaistoiminnan kehittämiseen. Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa korostetaankin kansalaisjärjestötoiminnan merkitystä ja sen edellytysten helpottamista. Myös verotukselliset seikat tullaan selkeyttämään. Tavoitteena on, että talkootyö on edelleenkin verovapaata, kunhan sitä ei käytetä kilpailutaloudessa elinkeinotoimintaan. Järjestöjohtajien ja hallintoelinten puolestaan pitää luoda sellaiset edellytykset, että vapaaehtoistyö on hauskaa ja palkitsevaa. Silloin saadaan isot joukot liikkeelle. Lähtekää innolla mukaan vapaaehtoistyöhön - myös syöväntorjuntatyöhön. Se on arvokasta työtä syöpäpotilaiden, heidän omaistensa ja koko yhteiskunnan hyväksi. Palkkioksi vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen. Pulssissa vastaanottavat syöpälääkärit: Suvi Heikkilä Riikka Huovinen Minna Kankuri-Tammilehto Heikki Minn Outi Paija Seppo Pyrhönen Lääkärit ja röntgen: ma-pe 8 20, la 9 17, su Laboratorio: ma-pe 7 20, la 9 17, su Ajanvaraus puh Meillä on sinulle ilmainen neuvo Keskitä pankkipalvelusi meille, se kannattaa. Tarjoamme nettipankkimme palvelut veloituksetta, kun säästöjesi ja luottojesi yhteismäärä on vähintään 5000 euroa. Siirrä asiointisi nettiin: Saat internet-pankin ja nettitiliotteen maksutta Voit maksaa laskut ja tehdä tiliesi tapahtumakyselyt veloituksetta Saat täydet tiedot pankkipalveluistasi milloin vain Kysy lisää lähimmästä Liedon Säästöpankin konttorista! Seiskarinkatu Turku puhelin (02) telefax (02) Sähköposti: kari.ojala@lssy.fi Päätoimittaja: Kari Ojala Julkaisija: Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. - Sydvästra-Finlands Cancerförening r.f. Painos: Painopaikka: Turun Sanomat Seuraava lehti ilmestyy syyskuussa 2009 Kaarina Lieto Loimaa Naantali Oripää Paimio Raisio Turku

3 N:o Yhteistä pääomaa Meri-Karinan omaiskurssilta Naurua, itkua ja jaettua surua Meri-Karinan luentosalissa nauretaan ääneen ja itketäänkin vähän. Nauretaan siksi, että on niin vapauttavaa kuulla, kuinka yhteistä hajamielisyys on sureville, ja kuinka itse kukin on hakenut silmälasejaan ja löytänyt ne jääkaapista tai nenältään. Ja hetken kuluttua joku itkee kertoessaan, miten ystävät kammoksuivat surua ja jättivät yksin. On menossa Omaisten kurssi Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminta- ja palvelukeskus Meri- Karinassa. Marraskuun viimeisellä viikolla järjestetty nelipäiväinen kurssi Yhdessä saamme voimia on ainakin viidestoista vastaavanlainen, kertovat kurssin vetäjät Marja Kotiranta ja Elisa Lehtonen. Marja on toiminut Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kotisaattohoidon vastaavana hoitajana vuodesta 1986 ja jäänyt eläkkeelle kaksi vuotta sitten. Elisa, lähihoitaja, on tehnyt työtä saattohoitajana vuodesta Omaisten kursseja järjestetään kaksi vuodessa: varsinainen kurssi marras-joulukuussa ja palautekurssi keväällä ennen pääsiäistä. Kurssille kutsutaan kaikki ne, joiden omainen on ollut Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kotisaattohoidossa kuluneen vuoden aikana. Jos omaisen menetyksestä on kulunut vasta alle kaksi kuukautta ja suru on kovin lähellä, ei vielä ole aika osallistua kurssille; kutsu tulee vasta seuraavana vuonna, Marja ja Elisa selvittävät. Jos tilaa on ja kyselyjä tulee, kurssille pääsee myös etäämpää. Marraskuun kurssilla on 16 naista ja kuusi miestä, Kaikki ovat menettäneet puolisonsa. Usein mukana on myös lapsensa, vanhempansa tai sisaruksensa syövälle menettäneitä. Eri-ikäisiä, eri puolilta maata tulleita osallistujia yhdistää surun ohella kaksi asiaa: kokemus syövästä ja omaisen kotihoidosta. - Vertaistuki on hyvin tärkeätä. Turvallisuutta lisää myös se, että me vetäjät olemme tuttuja kotisaattohoidon ajalta, Marja ja Elisa sanovat. Rankat, ainutlaatuiset tarinat Ensimmäisen kurssipäivän ohjelmakohta Miksi olemme tällä lomalla on niin osallistujille kuin vetäjille tavallista paljon kovempi juttu. - On rankkaa kertoa tarinansa tuntemattomille, mutta suurin osa tekee sen silti, Marja Kotiranta kertoo. - Jokaisen tarina on erilainen. On tärkeää, että uskaltaa kertoa ja jakaa kokemuksensa, vaikka on vielä ihan vereslihalla, Elisa Lehtonen jatkaa. Tilanne on rankka myös vetäjille, jotka ovat eläneet menetyksen hetket omaisten kanssa ja kuulevat nyt uudelleen kertomukset kuolemasta. Alkutilanteessa kurssilaiset kirjoittavat odotuksiaan paperille nimettöminä. Tässä niistä muutama: Odotan kuuntelevia ihmisiä, jotka tietävät mistä puhun, eivät ahdistu itkusta ja osaavat myös nauraa. Uskallusta puhua vaikeasta asiasta. Saada itsesyytökset pois. Oppia hyväksymään menetys. - Ihmiset eivät aina uskalla kuunnella omaa intuitiotaan. Me rohkaisemme siihen, Elisa sanoo. - Kun meiltä kysytään Voinko tehdä näin? vastaamme Jos sinusta siltä tuntuu. Suru on yksilöllistä. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa surra, onkin kurssin keskeinen sanoma. Toisena kurssipäivänä kouluttaja Pirkko Siili puhui surun askeleista; surun etenemisestä ja sen vaiheiden tunnistamisesta. Kolmannen päivän ohjelmassa oli sisätautilääkäri Christel Pakarisen luento surun vaivoista, sen jälkeen taideterapiaa ja edellisten päivien tapaan rentoutusta. - Taideterapia on oman luovuuden käyttöönottoa. Siinä tehdään näkyväksi asioita, jotka eivät näy, ohjasi taideterapeutti Kaisa Haltia kurssilaisia pensselien ja maalien pariin. Neljäntenä eli lähtöpäivänä Henje Hyppänen-Joutsa kertoi, miten hän on selvinnyt surustaan ja muutaman vuoden aikana päässyt eteenpäin. Ensimmäistä kertaa yksin Keravalainen myyntipäällikkö Ossi Mykkänen, 64, menetti viime huhtikuussa Raija-vaimonsa, jonka kanssa oli ollut yhdessä 17-vuotiaasta. - Neljä vuotta taisteltiin, hän kertoo. - Olimme Meri-Karinassa sopeutumisvalmennuskurssilla vuosi sitten kun saimme tiedon siitä, että syöpä oli lähtenyt leviämään. Alkoi viimeinen taistelu tautia vastaan. Kun Helsingin Naistenklinikalta ei suostuttu antamaan uusinta lääkitystä, Mykkäset hankkivat sitä yksityisesti. Mikään ei auttanut. Hoito Keravan terveyskeskuksen vuodeosastolla muuttui saattohoidoksi. Ossi on nyt ensimmäistä kertaa aikuisena yksin. Valmennuskurssilaisena hän sai kutsun osallistua myös omaisten kurssille. - Odotin, että saisin muiden kautta ymmärrystä omaan menetyksen ikävääni, hän kertoo ja juuri tätä hän tuntee myös saaneensa. - Vetäjät ottivat heti sen asenteen, että olemme samassa veneessä ja kokoamme yhteistä pääomaa. Luennot ja yhteinen tausta syöpäsairaan omaisena pohjustivat keskusteluja myös Ossin ja huonekaverin kesken. Avoimessa ja hauskassa ilmapiirissä on voinut nauraakin. - Täällä saa vahvistusta sille, että on ihan normaali, tunteitaan ja hajamielisyyttään oudoksunut mies hymähtää. Puoli vuotta vaimon kuolemasta on hänelle hyvä aika tavata muita: kovin kipu on jo vähän ylitetty, mutta polun pää vielä hämärässä. Ossi Mykkäsen mielestä pääkaupunkiseudulle pitäisi ehdottomasti saada vastaava palvelupiste tai sitten keskittää koko maan tarpeisiin vastaaminen Turun Meri-Karinaan. - Täällä on hommat hoidossa. Täältä voisivat muut ottaa mallia, hän kiittää. Toteutin Jarnon toiveen Marja Alin, 23-vuotias turkulainen suomen kielen opiskelija, menetti viime kesäkuussa poikaystävänsä Jarnon, Marja Kotiranta (vas.) ja Elisa Lehtonen (toinen oik.) ovat tottuneita vetäjiä Meri- Karinan omaisten kurssilla, jolle Marja Alin ja Ossi Mykkänen osallistuivat. jonka kanssa oli kihloissa. Huhtikuussa 2006, vähän ennen 22-vuotispäiväänsä Jarno sai tiedon syövästä, jonka ennuste oli huono. Viime huhtikuussa syöpä levisi niin, että Jarno menetti liikuntakykynsä ja joutui vuodepotilaaksi. Marja hoiti häntä kotona Jarnon äidin ja Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kotisaattohoidon tukemana loppuun asti. - Jarnon toive oli kuolla kotona. Sen voimalla jaksoin. Marja ihmettelee nyt, miten voimat riittivät ympärivuorokautiseen hoitoon kahden kuukauden ajan. - Elisa Lehtonen oli äärettömän hyvä tuki henkisesti, hän kiittää. Kotisaattohoidolta tuli kutsu omaisten kurssille. Marja on kurssin nuorin leski. Mukana on toinen lähes yhtä nuori, mutta muut ovat vanhempia. Kun joku ikäihmisistä kertoi toivoneensa, että olisi saanut vielä edes kymmenen yhteistä vuotta Marja ajatteli: Meille se olisi ollut valtava aika! Me saimme olla yhdessä vain kolme ja puoli vuotta. - Kun katselen täällä ihmisiä ja omaa suruprosessiani tuntuu, että olen tehnyt asiat oikein. En ole välttänyt aihetta, vaikka se oli aluksi vaikeaa. Puhuessa pahin tunnepiikki lähtee pois. On hyvä antaa tunteiden tulla eikä piilottaa niitä. Ymmärrän nyt, että toisesta on päästettävä irti. Ymmärrän myös, että oman elämän on jatkuttava, sillä elämättä jättäminen ei tuo toista takaisin. Marjalle omaisten kurssin tärkein anti on se, että huomaa ihmisten ajattelevan samoja asioita ja tietää, että kokemukset ovat yhteisiä. Surun vaivoista yhteistä pääomaa Surun vaivat -luento on päättymässä. On jaettu kokemukset itkusta, joka pyrskähtää esiin kassajonossa ja liikennevaloissa. On haettu keinoja univaikeuksiin ja väsymykseen, ruokahaluttomuuteen ja liialliseen syömiseen, kiukkuun ja hajamielisyyteen ja kohdattu lapsen suru. Ja lopuksi on taas naurettu yhdessä Christel Pakarisen vastausta kurssilaisen kysymykseen. - Miksei Helsingissä järjestetä tällaisia kursseja, kun ollaan sentään pääkaupunkiseudulla? - Siksi, että se on nuorempi pääkaupunki. Marja Alin lähtee taideterapiaan, Ossi Mykkänen rentoutukseen. Kumpikin hymyilee. Teksti ja kuva: Kyllikki Krapinoja Miten pääsen Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kotisaattohoidon potilaaksi Kotisaattohoitoon pääsee saattohoito- tai oireenmukaisen hoidon vaiheessa oleva syöpäpotilas Kotisaattohoito on maksutonta. Toimintaa rahoittavat Raha-automaattiyhdistys, Turun kaupunki, Eschner-säätiö ja Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. Ammattihenkilöstön lisäksi kotisaattohoidon potilaiden ja omaisten tukena toimivat kurssitetut vapaaehtoiset. Lisätietoja kotisaattohoitotoiminnasta saa /Elisa Lehtonen. Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus Seiskarinkatu 35, Turku puh Itäinen Pitkäkatu 30, Turku puh avattu uusi toimipiste Karinankulmassa! Kakskerta, Keikkulantie 33, Turku puh lymfaterapia - veteraanikuntoutus - Kelan vaikeavammaisten kuntoutus - Kaupungin ja TYKS:n ostopalveluosoitukset - Syöpäyhdistyksen jäsenet -15% lähetehoidoista TÄLLÄ ILMOITUSKUPONGILLA MAALIS-HUHTIKUUN TARJOUS ILMAINEN HOITOKERTA 10-KERRAN HOITOSARJAN ALOITTANEILLE. Esko Hirvinen fysioterapeutti Juha Karppanen fysioterapeutti Pasi Vesa kuntohoitaja Taina Niemelä Oy kirjanpitotoimisto Purokatu 25, Turku puh. (02) faksi (02) taina.niemela@tnoy.fi

4 N:o 1 Orion Oyj:n Kemiallisen laadunvalvonnan askartelijat viihtyvät työpaikallaan työajan ulkopuolellakin. Viime vuonna ryhmän kättentöiden myynnistä kertyi 700 euroa lapsisyöpäpotilaiden auttamiseen. Tuotteiden hyvä menekki kertoo kannatuksesta mutta myös luottamuksesta siihen, että varat käytetään sairaiden lasten hyväksi. Viime joulun hitti perinteisen ruusupallon ohella oli suloinen lorupussi, jota ehdittiin tehdä juuri ja juuri riittävä määrä auttamishaluisten tuttavien ja työtoverien tarpeisiin. Äiti Pirre Piparin / leipoi siirapista / silmät, nenän, pikku suun / napit, nauhat, kaiken muun / teki sokerista. - Lorupussia voi käyttää esimerkiksi vaihtoehtona iltasatukirjalle. Lapsi pistää pienen kätösensä pussiin ja innolla vetää sieltä yhden kortin, jonka kuvaa sitten katsotaan ja Syöväntorjuntatyön tekijöitä ja tukijoita Loruillen syöpää sairastavien lasten asialla luetaan kortissa oleva loru. Tätä voidaan jatkaa niin monella kortilla kuin kulloinkin on sovittu luettavaksi tai niin kauan, että uni yllättää, laborantti Seija Ratia kertoo. Orion Oyj:n Kemiallisen laadunvalvonnan laboratoriossa toimii noin 60 henkilöä, ja taukotilaan kertyy ymmärrettävästi aina runsain määrin erilaisia lehtiä, jotka ovat kuvia pullollaan. Idea lorupussiin syntyi, kun porukassa alettiin miettiä, miten niitä voitaisiin hyödyntää. Loruissa on sekä vanhoja tuttuja että uusia netistä löydettyjä, tarpeen vaatiessa pulppuaa myös itse kunkin runosuoni. Hiirulaisen hieno maja / oli vanha kenkäraja. / Siellä hiirulainen eli / pienoisiaan paimenteli / pesi niitä, neuvoi noita / pienoisia palleroita / antoi maitoa ja pullaa / lauloi illoin tuutilullaa. - Hyvä henki osastolla on mahdollistanut askartelun hyvän asian puolesta jo kahdeksan vuoden ajan. Työnantaja on tukenut ja kannustanut harrastustamme kaiken aikaa, ja suureksi avuksi meille on ollut mahdollisuus käyttää osaston toimistotarvikkeita, kiittelee Ratia. Näppäristä käsistä ei ole pulaa, kun Orion Oyj:n Kemiallisen laadunvalvonnan taukohuoneessa tehdään lorupusseja. Askartelijat pöydän ympärillä vastapäivään vasemmalta ovat Merja Manner, Terhi Saarni, Hanna-Liisa Hahko, Mari Bratsu, Juha- Matti Liesegang, Pirkko Aava, Antti Ollinen, Seija Tuominen, Päivi Setälä ja Seija Ratia. Ryhmässä ovat aktiivisesti mukana myös jo eläkkeelle jääneet Irmeli Laine ja Heidi Nurmi. Pikkunäpertelystä orionilaisten toiminnassa ei ole kyse, vaan Turun Laboranttiyhdistyksen aloittama ja laadunvalvonnan askartelijoiden jatkama askarteluprojekti on tuottanut vuosien varrella huimat euroa syöpälasten hyväksi. Asessori haastaa auttamaan Asessori Pentti Turjas on osallistunut vuosikymmeniä kestäneen Lions-toimintansa aikana useisiin syöväntorjuntatempauksiin, mutta parhaiten on jäänyt mieleen Suomen Lions-liiton vuonna 1972 toimeenpanema ensimmäinen Punainen Sulka -suurkeräys, jonka lääninkeräyspäällikkönä Turjas toimi. Kampanja oli menestyksekäs. Ihminen on laumaeläin Miksi niin monella on nykyään paha olla? Sirkka Rantanen on tullut siihen tulokseen, että pahoinvointia selittää ainakin ihmisten yksinäisyys. Se, että kukin on sulkeutunut omiin pieniin piireihinsä, ja ne, joilla ei ole läheisiä, jäävät herkästi kokonaan ulkopuolelle. - Keräykseen osallistui ihmisiä sekä oikealta että vasemmalta. Se kertoo jotakin siitä, ettei kyseessä ollut yhden puolueen tai näkemyksen vaan koko kansan kampanja, Turjas muistelee. Keräyksen tuotto pelkästään Turun ja Porin läänissä oli runsaat markkaa. Siitä puolet lahjoitettiin Suomen Syöpäyhdistyksen valtakunnalliseen toimintaan ja toinen puoli saatiin paikallisen syöpätyöhön Lounais-Suomessa. Keräystuottojen käytöstä päättämään perustettiin Punaisen Sulan rahaston hoitokunta, ja sen puheenjohtajaksi valittiin Turjas. Vielä tänä päivänäkin rahasto tarjoaa taloudellista tukea hyville syöväntorjuntahankkeille. Yhteisöllisyys kiehtoo Rantasta, joka toi palan kylähistorianäyttelyään ilahduttamaan Toiminta- ja palvelukeskus Meri-Karinan vieraita viime syksynä. Rantanen, joka on hiljattain tehnyt myös historiallista Raunistulaa muistelevan Rakas Raunistulani -kirjan yhdessä Pauli A. Välimäen kanssa, näkee entisaikojen yhteisöllisyyden voimavarana, josta voitaisiin ottaa oppia tänä päivänä. Ympäristön tuki ja huomio ovat meille edelleen tarpeellisia, ja nyt niistä on suorastaan pulaa. - Yhteisöllisyyden myötä tulee tunne kuulumisesta johonkin, kiteyttää Rantanen, joka on viides kuudesta sisaruksesta. Hän toimii itse hyvin konkreettisesti yhteisöllisyyden puolesta omassa taloyhtiössään, jossa hän järjestää esimerkiksi kaikille avoimia hyvän mielen kaffepaussikokoontumisia sekä joogaa. Meri-Karina on Rantaselle tuttu paikka, sillä hän on itse selättänyt rintasyövän. Säästävä leikkaus oli rintasyöpähoitojen uusinta uutta, kun lääkäri kaksi vuosikymmentä sitten Ongelmat muuttavat muotoaan Vaikka syövän ennuste on merkittävästi parantunut suurkeräyksen toteuttamisen ajoista, eivät sairauteen liittyvät ongelmat ole poistuneet, vaan ainoastaan muuttaneet muotoaan syöpäpotilaiden eliniän pidetessä. Asessori muistuttaa, ettei tarve vapaaehtoiselle tukityölle, jota Lions-järjestökin harjoittaa, ole siksi vähentynyt. Turjas pitää harmillisena sitä, että ihmisten auttamisaktiivisuus on osoittanut hiipumisen merkkejä. Ilmiön hän kertoo näkyvän myös Lions-toiminnassa. Ymmärtämystä nykyajan työelämän kiireisyyden vaivaamille perheille asessorilta kyllä löytyy, mutta silti hän haastaa ihmisiä ja yrityksiä etsimään aikaa tärkeän asian hyväksi jatkossakin. - Se on vanhanajan reilu periaate, että porukalla autetaan hädässä olevaa. Voi myös ajatella, että silloin tulee itsekin autetuksi, jos omalle kohdalle sattuu jotakin, hän huomauttaa. Kovat kohtalot herättivät Yhteiskunnallisen aktiivisuutensa palopäällikön virasta eläkkeelle jäänyt ja monessa luottamustehtävässä toiminut Turjas arvelee johtuvan 42-vuotisen virkauran varrella vastaan tulleista, hyvin pysäyttävistäkin ihmiskohtaloista. - Työ on ollut sen luonteista, että siinä näki ihmisten hädän monta kertaa. Siitä seuraa, että työpäivän jälkeenkin tulee tarve olla avuksi, jos mahdollista, hän pohtii. Pentti Turjas on ollut mukana myös perustamassa Toiminta- ja palvelukeskus Meri-Karinaa ja osallistui vuonna 1988 rakennuksen peruskiven muuraamiseen. Hän on vielä tänä päivänäkin ylpeä siitä, että näin merkittävä hanke on saatu toteutettua pääosin vapaaehtoisin voimin. kertoi, että kyhmy hänen rinnassaan oli pahalaatuinen. Leikkauksen lisäksi tarvittiin 32 sädehoitokertaa ennen kuin syöpä saatiin kokonaan pois, mutta nyt Rantanen on elämäntarmoa säteilevä 73-vuotias. - En edes ajattele asiaa enää. Se on ollutta ja mennyttä, Rantanen toteaa syövästä, mutta kertoo, että kokemuksia on jaettu vuosien varrella monen naisen kesken. Kohtalotovereita tuli vastaan jopa Rantasen pitkään pyörittämässä vaateputiikissa. Naisten sovittaessa vaatteita rintakehän tatuoinnit kertoivat, kuka oli käynyt läpi saman sairauden. - Olen niin kiitollinen, että yritän jakaa toisille sitä, mitä olen itse saanut. Sen takia kohdalleni osuukin paljon ihmisiä, jotka haluavat puhua. Ihminen on laumaeläin, joka haluaa kulkea samanlaista kokeneiden rinnalla, Rantanen sanoo. Pentti ja Helena Turjas juhlivat kultahääpäiväänsä Meri-Karinassa maaliskuun lopulla. Helena Turjas on osallistunut Lions Club Turku Cityn hyväntekeväisyystyöhön miehensä rinnalla ja tämän tukena. Sirkka Rantanen haluaa tuottaa ihmisille iloa Raunistulan ja Kärsämäen menneisyyttä kuvaavilla näyttelyillään. - Tämä on elämää. Yhdelle sattuu yhtä ja toiselle toista. Pitäisi katsoa ja summata saamisiaan, eikä aina kurkotella eteenpäin. Ihania muistoja kannattaa vaalia, hän hymyilee.

5 N:o Suojaa elimistöäsi sisältäpäin. Marli Vital Protect. Käsistään taitavat miehet viihtyvät askareissaan, joita on monenlaisia. Yhteistyössä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen henkilökunnan kanssa he huolehtivat lepikonraivauksen ohella esimerkiksi pihakalusteiden kunnossapidosta ja osallistuvat juhlakoristeluihin sekä liikenteenohjaukseen. Tuolien kimpussa vasemmalta lukien Kaarlo Lassila, Pekka Aarnio, Sulo Parkkonen ja Martti Hakanen. Kuvasta puuttuvat ryhmän aktiivit Jussi Moisio ja Lauri Ketonen. Tervetuloa vapaaehtoiseksi Jos vain harjanvarresta osaat pitää kiinni Rempalleen joutuisi Toiminta- ja palvelukeskus Meri-Karina, jos Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen lukuisat vapaaehtoiset eivät lahjoittaisi aikaansa kun jokin paikka rehottaa tai repsottaa. Vanhat herrat Martti Hakanen, Kaarlo Lassila, Pekka Aarnio ja Sulo Parkkonen ovat piakkoin taas lähdössä risusavottaan Pitkäsalmen rantaan, jotta Karinakodin saattohoitopotilaat saisivat jatkossakin ihailla meren kauneutta. Miehet ovat olleet Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen vapaaehtoistoiminnassa mukana useamman vuoden. Mikä heitä siinä oikein kiehtoo? Seitsemänkymppiset kaverukset kertovat ryhtyneensä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen vapaaehtoisiksi erilaisista lähtökohdista. Parkkonen ja Aarnio ovat sairastaneet eturauhassyövän, ja vapaaehtoistyö oli heidän mukaansa luontevaa jatkoa eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän läheistensä Etuset-ryhmän toiminnalle. Hakanen puolestaan kaipasi mielekästä tekemistä vaimonsa menehdyttyä syöpään. - Siitä saa virikkeitä, tai miten sen sanoisi. Se on jossain mielessä terapiaakin, perustelee Hakanen, jolle talkoopäiviä kertyi kuluneena vuonna melkein kolmekymmentä. Lassilan perheessä syöpää ei ole ollut, vaan hän lähti alkujaan yhdistykselle nikkarointiavuksi huomattuaan kaupunkilehti Turkulaisessa olleen talkookutsun. Osallistujajoukosta löytyivät tutut kasvot ja sen jälkeen mukaan oli helppo hakeutua myöhemminkin. - Se on sellaista mukavaa vaihtelua, hän määrittelee. Ei pelkkää työtä Kaikki miehet ovat yhtä mieltä siitä, että seura yhdistyksen hommissa on mukavaa ja samanhenkistä. Eikä vapaaehtoisuus merkitsekään tälle seurueelle pelkkää työtä, vaan myös keskustelua ja muuta yhdessäoloa sen mukaisesti, ketkä kulloinkin sattuvat ehtimään mukaan. Samassa aktiivisessa seniorisakissa viihdytään myös esimerkiksi yhdistyksen luennoilla ja retkillä sekä harrastetaan porukalla liikuntaa. Eikä ihme, sillä tunnelma miesten kesken on lupsakka ja hyväntuulinen. Miehet vakuuttavat yhteen ääneen, että joukko on aina avoin myös uusille tulijoille. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä toimii kymmenittäin erilaisia vapaaehtoisia ja tehtäviä riittää niin moneen lähtöön, että jokaiselle löytyy varmasti sopivaa askaretta. - Ammattia ei kysellä kun tulet tänne. Jos vain osaat harjasta pitää kiinni, niin siitä se lähtee, Hakanen luonnehtii. Työkalut mukaan Hyvä keino aloittaa vapaaehtoisura on miesten mielestä osallistua vaikka kevättalkoisiin toukokuuta tai syystalkoisiin lokakuussa. Silloin yhdistyksen mailla saattaa hääriä yhtä aikaa yli puolensataa auttajaa. - Omat työkalut kannattaa ottaa mukaan, Parkkonen neuvoo tulijoita. Hän on pannut tyytyväisenä merkille, että talkoohenki on elpymään päin ja arvelee sen johtuvan siitä, että iäkkäät ihmiset, joita vapaaehtoiset yleensä ovat, ovat hyväkuntoisempia kuin ennen. - Eläkeläisillä on aikaa. Ja mikäli yhtä ei saa kiinni, niin toiselle taas sopii. Tästä on tullut semmoista henkilökuntaa tänne, naureskelee Aarnio. - Mutta ei kaikille aina sovi eikä tarvitsekaan sopia. Tämä on täysin vapaaehtoista, Hakanen muistuttaa. Teksti: Jarna Lindroos Kuva: Minna Vaininen Marli on valinnut tähän tuotteeseen luonnostaan korkean antioksidanttipitoisuuden omaavia marjoja kuten puolukka, aronia, boysenmarja, acerolakirsikka ja mustikka. LUOTETTAVAA ISÄNNÖINTIÄ KIINTEISTÖPISTE VUORI OY Rauhankatu 7, TURKU Puh. (02) , Faksi (02) Aukioloajat arkisin klo Marli Vital Protect marjashot sisältää runsaasti luonnon omia antioksidantteja, jotka auttavat suojaamaan solujasi taistelussa vuosien vaikutusta vastaan. Marli Vital Protect on 100 % aitoa marjaa ja hedelmää - ilman lisäaineita ja keinotekoista makeutta. Tuotteen löydät kaupan kylmähyllystä. ISA