Päijänteen, Konniveden ja Ruotsalaisen kasvillisuuden seuranta

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Päijänteen, Konniveden ja Ruotsalaisen kasvillisuuden seuranta"

Transkriptio

1 Päijänteen, Konniveden ja Ruotsalaisen kasvillisuuden seuranta Kaakkois-Suomen ELY-keskus Biologi Kimmo Inki 17

2 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 5 2. Säännöstely Päijänne Konnivesi Ruotslainen 6 3. Menetelmät Lietetattaren seuranta Kasvillisuuden seuranta (päävyöhykemenetelmällä) Puuston arviointi Täplälampikorennon seuranta Lintujen seuranta 9 4. Kohteet Lietetatar Palstonvuori-Jääskelän alue Putkilahden alue Rutalahden täplälampikorentoesiintymä Muut kasvillisuudenseurantakohteet Päijänteellä Kohteet Ruotsalaisella ja Konivedellä Tulokset 14

3 3 5.1 Lietetar Palstovuori-Jääskelä, Turanlahti Putkilahti, Palikkasalmi Putkilahti, Kassaari Rutalahti Vähä-Urtti Vähä-Äiniön niemi Tommonlahti Vohlastensaari Nyynäistenlahti Ruotsalainen Paskopäänlahti, Konnivesi 27 6 Lintujen seurannan tulokset Kuikka Kaulushaikara Ruskosuohaukka Tulosten tarkastelu Tulosten tarkastelu, lietetatar Tulosten tarkastelu, Palstovuori-Jääskelä, Turanlahti Tulosten tarkastelu Putkilahti, Palikkasalmi Tulosten tarkastelu, Putkilahti Kassaari 34

4 4 7.5 Tulosten tarkastelu, Rutalahti Tulosten tarkastelu, Vähä-Urtti Tulosten tarkastelu, Vähä-Äiniön niemi Tulosten tarkastelu, Tommonlahti Tulosten tarkastelu, Vohlastensaari Tulosten tarkastelu, Nyynäistenlahti Ruotsalainen Tulosten tarkastelu, Paskopäänlahti, Konnivesi Tarkastelun yhteenveto kasvillisuuden osalta Tulosten tarkastelu kuikan osalta Tulosten tarkastelu kaulushaikaran osalta Tulosten tarkastelu ruskosuohaukan osalta Ehdotus jatkotoimenpiteistä Kasvillisuus ja korento Linnut Kirjallisuus 43

5 5 1. Johdanto Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen (9.9.4, Dnro /3/815) mukaisesti luvan haltijan tulee tarkkailla Päijänteen säännöstelyn vaikutuksia vesistöön Keski-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja päätöksen (9.9.4, Dnro /3/815) mukaisesti Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyn vaikutuksia vesistöön Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi mainitut ehdot antamassaan päätöksessä. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus laati Päijänteen rantakasvillisuutta koskevan seurantasuunnitelman, johon Keski-Suomen ympäristökeskus esitti joitakin muutoksia päätöksessään (KSU-6-V-29/341). Seurannassa ovat mukana kohteet, jotka rajoittuvat Päijänteeseen ja Päijänteen vedenkorkeuden vaihtelut vaikuttavat kyseisten kohteiden rantakasvillisuuteen. Kyseisen päätöksen mukaisesti Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen on seurattava säännöstelyn vaikutuksia seuraavasti: 1. Luontotyyppien kasvillisuutta seurataan Palstonvuori-Jääskelän sekä Putkilahden Natura-alueilla. 2. Lietetattaren (luontodirektiivin IV b laji) kasvustoja seurataan Putkilahden sekä Sysmän lintuvesien Naturakohteilla. 3. Rantakasvillisuutta seurataan viidellä muulla kohteella, joista yhdellä on täplälampikorennon (luontodirektiivin liitteiden II ja IV a laji) esiintymä 4. Lintudirektiivin I liitteen lajien Kuikan, kaulushaikaran sekä ruskosuohaukan pesintää ja poikastuotantoa seurataan alueellisten lintutieteellisten yhdistysten tekemien havaintojen perusteella Kuikan, kaulushaikaran ja ruskosuohaukan pesintätuloksien seuraamiseksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus laati sopimukset sekä Keski-Suomen että Päijät-Hämeen lintutieteellisten yhdistysten kanssa. Sopimusten mukaan molemmat yhdistykset toimittavat mainituista lajeista keräämänsä havainnot vuosittain ympäristökeskukselle. Lisäksi tehtyjen havaintojen perusteella laaditaan havaintoja tulkitseva raportti. Lisäksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on pyytänyt eläinmuseon rengastustoimistolta vuosittain rengastusraportit kuikkaa, kaulushaikaraa ja ruskosuohaukkaa koskien. Hämeen ympäristökeskus teki päätöksen (Dnro HAM-6-Y ) vuonna 9, minkä mukaan Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstelyn vaikutuksia seurataan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen tekemän esityksen mukaisesti kahdella kohteella.

6 6 2. Säännöstely 2.1 Päijänne Päijänteen säännöstely toteutetaan Kalkkisissa sijaitsevan säännöstelypadon kautta. Padolla voidaan kuitenkin vaikuttaa vain osaan Päijänteen lähtövirtaamasta, sillä valtaosa Päijänteen vedestä virtaa Kalkkisten luonnonkosken kautta (62 %). Säännöstelylle ei ole asetettu kiinteitä ylä- ja alarajoja, vaan säännöstely tapahtuu tavoitekorkeuksien mukaan. Tavoitekorkeuksien määrittämiseksi Päijänteen tulovesimäärille laaditaan vähintään kerran kuukaudessa maksimi- ja minimiennusteet sekä keskiennuste eli ennuste, jonka oletetaan toteutuvan, mikäli sääolot ennustejaksolla ovat keskimääräiset. Ennustettavan jakson pituus vaihtelee ennusteajankohdasta riippuen 3-8 kuukautta. Toteutuneiden ja ennustettujen tulovesimäärien perusteella määritetään Päijänteen luvanmukaiset tavoitekorkeudet sekä niitä vastaavat juoksutussuunnitelmat. Olennaisena osana Päijänteen käytännön säännöstelyä on vesi-, lumi- ja säätilanteiden jatkuva seuranta. Näiden perusteella voidaan tarvittaessa siirtyä juoksutussuunnitelmasta toiseen. Säännöstelystä huolimatta Päijänne noudattaa luonnontilaisten järvien "käyttäytymismallia" eli vähäsateisina vuosina Päijänteen vedenkorkeus on normaalia alempana ja runsassateisina vuosina normaalia korkeammalla. Kuivina vuosina Päijänteen säännöstelyllä on kuitenkin pystytty nostamaan kesän alimpia vedenkorkeuksia ja märkinä vuosina laskemaan ylimpiä vedenkorkeuksia. 2.2 Konnivesi-Ruotsalainen Konnivesi-Ruotsalaisen säännöstely hoidetaan Konniveden luusuassa sijaitsevalla Vuolenkosken voimalaitoksella. Konnivettä säännöstellään siten, että kevätkuoppaa lukuun ottamatta vedenkorkeus pidetään pääsääntöisesti säännöstelyn ylärajalla (NN+77,4). Keväällä (helmi-maaliskuussa) vedenpintaa lasketaan vaiheittain 3 senttimetriä, lukuun ottamatta runsaslumisia vuosia, jolloin kevätalenema on suurempi. Nosto takaisin ylärajalle on tehty huti-toukokuun vaihteessa, noin puolentoista viikon aikana. Säännöstelyssä pyritään myös välttämään suurempia kuin 25 m 3 /s muutoksia vuorokauden aikana. Ruotsalaisen vedenpinta seuraa Konnivedellä tehtyjä muutoksia. Poikkeuksena ovat isot tulvat, jolloin Konnivettä on laskettu sen ylärajalta, jotta Ruotsalainen ei ylittäisi säännöstelyluvan mukaista ylärajaa NN+77,65.

7 7 3. Menetelmät 3.1 Lietetattaren seuranta Lietetatar (Persicaria foliosa) on yksivuotinen, rannalla tai matalassa rantavedessä kasvava ruoho. Se on melko heikko kilpailija, joka väistyy kilpailullisesti vahvempien lajien vallatessa sen kasvupaikat umpeenkasvun myötä. Se vaatii avointa kasvutilaa ja melko pehmeää pohjaa. Lietetatar lisääntyy suvullisesti siemenistä, jotka voivat todennäköisesti säilyä kasvupaikalla pitkään olosuhteiden muututtua epäedullisiksi odottamassa uuden avoimen kasvutilan vapautumista. Luultavasti kasvin elämänkierto on hyvin lyhyt (Jonsell ). Siemenet itävät nopeasti avoimen, lietteisen pohjan paljastuttua, ja taimet kasvavat kukkiviksi yksilöiksi nopeasti syyskesän kuluessa. Kasvutavaltaan koheneva tai nivelistä juurehtiva lietetatar muodostaa yleensä pienehköjä laikkukasvustoja. Vuotuiset vaihtelut kasvustojen sijainnissa ja yksilöiden esiintymisajoissa ovat suuret riippuen mm. vedenpinnan korkeusvaihteluista. Upoksissa kasvavat yksilöt ovat hennompia, ohuempilehtisiä ja yleensä vihreitä toisin kuin punertavat, kohenevat ilmaversoisina tai maalla kasvavat yksilöt. Versot eivät ole karvaan makuisia, kuten lietetatarta muistuttavan katkeratattaren (P. hydropiper) versot. Lietetatar on erittäin uhanalainen (EN) (Raunio ym. 8) ja luontodirektiivin liitteeseen II ja IV b kuuluva laji. Päijänteen alueelta oli tiedossa muutama kasvupaikka ja näistä valittiin kaksi kohdetta seurattavaksi. Lietetattaren seurannassa lajin yksilöt tai versot laskettiin yksitellen ja merkittiin käsipiirrokseen kohteelta. Yksilöiden tai versojen kasvusyvyys ja seuralaislajit kirjattiin muistiin. 3.2 Kasvillisuuden seuranta (päävyöhykemenetelmällä) Päijänteen säännöstelyn muutokseen liittyvän seurannan suunnittelu aloitettiin 6. Aiempina vuosina mm. hauenpoikastuotantoa oli seurattu usealla eri kohteella. Tämän sähkökalastuksella tehtävän seurannan ohessa valittiin kasvillisuuden seurantakohteet. Edellä on esitetty kohteiden jako Natura-alueiden, direktiivien mukaisten lajien sekä rantakasvillisuuden seurantakohteiden mukaan. Seurannat aloitettiin vuonna 7, jolloin kohteiden kasvillisuutta inventoitiin laajalti. Tämän inventoinnin perusteella valittiin seurantalinjojen sijainti. Seurantamenetelmänä käytettiin päävyöhykelinjamenetelmää. Kyseisessä menetelmässä käytetään 5 m:n levyisiä linjoja. Linja jaetaan osiin eli päävyöhykkeisiin rajaamalla ne kasvillisuuden pääelomuotojen perusteella ja jakoa voidaan tarvittaessa tarkentaa valtalajin tai lajien mukaan. Päävyöhykelinjoilla lajien yleisyys arvioitiin käyttäen prosenttiasteikkoa suhteessa koko linjan pituuteen. Esim., jos 5 metrin linjalla jokin laji kasvaa 5 metrin alueella, lajin yleisyys on 1 %. Lisäksi

8 8 keskiverto kasvustolta valittiin 1 m 2 : n ruutu, jolta lajin peittävyys arvioitiin. Käytetty menetelmä on kuvattu teoksessa: Vesikasvillisuus Pienten järvien tilan ilmentäjänä. (Vallinkoski ym. 4). Aluekartoitusmenetelmää (Maristo 1941) oli tarkoitus käyttää joidenkin kohteiden kasvillisuuden seurannassa ja näillä kohteilla kasvillisuus kuvioitiin. Ensimmäisellä seurantakäynnillä kuitenkin ilmeni, että lajien runsauden arviointi oli epätarkkaa kuvioilla, joten kaikilla seurantakohteilla siirryttiin käyttämään päävyöhykelinjamenetelmää. Kulujen säästämiseksi valtaosa linjoista tehtiin kahlaamalla, joten vesikasvillisuuden havainnointi ei ollut kattavaa. Rannan syvyys sääteli useimmilla kohteilla linjan pituutta, vaikka muutamalla kohteella käytettiin myös venettä. Kahlausmenetelmästä huolimatta useimmilla kohteilla mitattiin myös kasvillisuusvyöhykkeiden leveydet linjojen kohdalla. Näin oli mahdollista seurata mm. järviruoko- ja pajuvyöhykkeiden leveyden muutoksia. Mm. säännöstellyn Kouvolan ja Iitin rajalla sijaitsevan Pyhäjärven osalta on seurattu kasvillisuuden muutoksia mittaamalla rantojen kasvillisuusvyöhykkeiden leveyksiä (Inki 12). Kasvillisuuden määrityksessä on käytetty Retkeilykasviota (Hämet-Ahti ym. 1998) ja Suurta Pohjolan kasviota (Mossberg ja Stenberg 5). Sammalien määrityksessä apuna oli Suokasviopas (Eurola ym, 1992). Kaikki kohteet on esitetty kuvassa Puuston arviointi Puuston mittauksissa inventoitiin elävien puiden lajit, pohjapinta-ala, runkoluku, keskipituus sekä keskiläpimitta. Lisäksi arvioitiin latvuspeittävyys. Lahopuustosta arvioitiin pystyssä olevien ja kaatuneiden lahopuiden laji, runkoluku, keskipituus, keskiläpimitta sekä lahoaste. Koealan koko oli halkaisijaltaan 1 m:n ympyrä, jota käytettiin sekä elävän että kuolleen puuston mittauksissa. 3.4 Täplälampikorennon seuranta Täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) on uhanalaisluokitukseltaan elinvoimainen (LC), Suomessa rauhoitettu ja luontodirektiivin liitteiden II ja IV a laji. Keski-Suomen ensimmäinen täplälampikorento esiintymä löydettiin heinäkuun alussa vuonna 6 hauen poikasten sähkökalastusten yhteydessä Toivakan Rutalahdelta (kuva 4.1). Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ei ollut tarkoitus kartoittaa täplälampikorentoja erikseen, vaan lajin esiintymäpaikan kasvillisuus otettiin seurantakohteeksi. Vuonna 6 tehdyn ensihavainnon jälkeen kului useita vuosia, jolloin korennosta ei tehty havaintoja sähkökalastuksen tai kasvillisuuden inventoinnin yhteydessä. Koska lajia ei havaittu muutamaan vuoteen,

9 9 tehtiin kohteelle korentoa koskeva inventointi vuonna 13. Havaintojen tekoon käytettiin kiikaria ja kaukoputkea. 3.5 Lintujen seuranta Kattavaa linnustoselvitystä tai laskentoja ei Päijänteellä säännöstelyn muutoksen vuoksi tehty, mutta seurantaan valittiin kolme lintulajia. Seurattaviksi lintulajeiksi valittiin lintudirektiivin I lajit kuikka (Gavia arctica), kaulushaikara (Botaurus stellaris) ja ruskosuohaukka (Circus aeroginosus). Nämä Suomessa elinvoimaiset direktiivi-lajit valittiin seurantaan, koska ne kaikki pesivät vesistöjen rannalla säännöstelyn vaikutuspiirissä. Lintulajien seuranta perustuu pääosin alueellisten harrastusyhdistysten tekemiin havaintoihin ja osittain järjestelmällisesti tehtyihin laskentoihin kuikan osalta. Lintulajien osalta havainnot perustuivat alueellisten lintutieteellisten yhdistysten laatimiin raportteihin. Keski-Suomen alueella toimii Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys (KSLY). Yhdistyksen aluetta Pohjois- Päijänteellä ovat Jyväskylän, Jämsän, Korpilahden (nykyinen Jyväskylä), Kuhmoisen, Luhangan, Muuramen ja Toivakan kunnat. Hämeen puolella toimii Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (PHLY). Sen toimialuetta Etelä-Päijänteellä ovat Asikkala, Padasjoki ja Sysmä. Molemmat yhdistykset laativat raportit vuosittaisista havainnoista. Maastohavaintojen lisäksi rengastustoimistolta pyydettiin rengastustietoja mainittujen lajien osalta. 4. Kohteet 4.1 Lietetatar (kaksi kohdetta) Keski-Suomesta lietetattaren seurantakohteeksi valittiin Aution tila Jyväskylän Korpilahdelta. Tila on karjatila, jossa kasvatetaan lehmiä. Lehmät laiduntavat ulkona ja osa laitumista on rantalaitumia. Eräältä laidunalueelta oli tehty havainto lietetattaresta joitakin kertoja muutamien vuosien aikana. Viimeisimmät havainnot olivat vuodelta 6, joten esiintymä oli olemassa seurantajakson alkaessa. Toinen kohde valittiin Hämeen puolelta Sysmästä, josta oli tiedossa kaksi esiintymää Päijänteen rannalta. Myös täällä toinen esiintymistä oli karjatilan rantalaitumella, joten ko. kohde vaikutti vertailukelpoiselta Aution tilaan verrattuna. Seurannan aloittamisesta käytiin neuvotteluja karjatilallisen kanssa, mutta hän ei

10 1 suhtautunut kovinkaan myötämielisesti seurantaan. Lopulta hän antoi suostumuksen, mutta ei suostunut siirtämään alueella laiduntavia sonneja pois kyseiseltä laitumelta inventoinnin ajaksi. Inventoinnin tekeminen laiduntavien sonnien kanssa samalla laitumella ei vaikuttanut mahdolliselta, joten kyseistä kohdetta ei lopulta valittu seurantaan. Toinen Sysmän kohteista sijaitsi kirjonkylässä seurakunnan omistamalla rannalla, joka on myös lintuvesialuetta ja Natura-kohde. Rannalla sijaitsee myös venevalkama. Tälle kohteelle oli avoin pääsy ja kohteelta oli myös tiedossa tuoreita havaintoja lietetattaresta. Näin kirkonranta päätyi mukaan seurantaan. Kuva 4.1 Kohteiden sijainti Päijänteellä, Konnivedellä ja Ruotsalaisella.

11 Palstonvuori-Jääskelän alue Jyväskylässä Palstonvuori-Jääskelän alueelta kasvillisuuden seurantakohteeksi valittiin Turanlahden puustoinen ja luhtainen Päijänteen rantaan rajautuva korpialue. Varsinaista vyöhykejakoa ei metsäisellä kohteelle tehty, koska seuranta kohdistuu ainoastaan korpikuvioon, joka on varsin suppea. Kuvion halki virtaa oja, joka toisaalta saattaa kuivattaa aluetta, mutta toisaalta vedenpinnan noustessa oja pitää koko aluetta myös kosteana. Osa suoalueesta on selvää korpea ja myös kivennäismaan raja on osittain melko lähellä. Korven edustalla on myös sara- ja ruoholuhtaa ja vaihettumisvyöhykkeessä muutaman metrin levyinen pajuluhta. Turanlahdelle muodostettiin kaksi kuviota alueen läpi johtavan ojan molemmin puolin. Näistä laajempi oli mukana seurannassa koko seurantajakson ajan. 4.3 Putkilahden alue (kaksi kohdetta) Aiemmin Korpilahdella nykyisin Jyväskylässä Putkilahden alueelta luontotyyppien seurantaan valittiin kaksi erillistä lahtea Palikkasalmesta sekä Kassaarin alueelta. Molemmilla kohteilla oli luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä ja käytettävissä olleet väärävärikuvat olivat selkeitä ja niihin oli helposti kuvioitavissa eri luontotyyppien rajat. Palikkasalmen länsiosassa Viljamensaaren luoteispuolella on pieni lahti, jossa on sara- ja ruoholuhtaa. Pääasiassa ranta-alue on puutonta eikä pensaitakaan ole kuin muutama. Alue jaettiin kolmeen osaan, joista kaksi on sara- ja ruoholuhtaa ja yksi kapea kuvio pellon ja luhdan välissä niittyä. Suotyypit perustuvat Suokasvillisuusoppaaseen (Eurola ym. 1994). Kassaari sijaitsee Viljamensaaren itäpuolella ja kasvillisuuskuvioita alueelta erotettiin neljä. Myös Kassaarin inventoitu alue on puuton ja lähes pensaaton. Kuviot ovat piukkasaravaltainen sara- ja ruoholuhta, varsinainen sara- ja ruoholuhta, tuore niitty sekä lyhytkortinen niitty (Påhlsson 1994). 4.4 Rutalahden täplälampikorentoesiintymä Täplälampikorennon esiintymä löytyi Toivakan Rutalahdelta vuonna 6 säännöstelyn seurantaan liittyvän sähkökalastuksen yhteydessä. Tuolloin runsaslukuinen esiintymä oli ainoa tiedossa oleva Keski-Suomen alueella. Koska yksilöitä havaittiin kymmeniä, oletettiin, että kyseessä on pysyvä populaatio. Niinpä

12 12 päädyttiin kasvillisuuden seurantaan, ei korennon seurantaan ja kohteelle perustettiin kasvillisuuden seurantalinja. Hauen poikasia ja kasvillisuutta seurattiin säännöllisesti heinäkuun alussa. Korentoa ei kuitenkaan havaittu muutamaan vuoteen ja sen epäiltiin hävinneen lahdelta. Vuonna 13 luontokartoitusten yhteydessä Suomenlahden rannikolta tehtiin useita havaintoja täplälampikorennoista jo alkukesällä. Tuolloin heräsi epäilys täplälampikorennon lentoajankohdan aikaistumisesta. Rutalahdelle tehtiin korentoa koskeva kartoitus kesäkuun 13. päivä. Tuolloin havaittiin kymmenittäin täplälampikorentoja. 4.5 Muut kasvillisuudenseurantakohteet Päijänteellä (neljä kohdetta) Suojelukohteiden ulkopuolisiksi seurantakohteiksi valittiin yksi kohde Pohjois-Päijänteeltä ja kolme kohdetta Etelä-Päijänteeltä. Pohjois-Päijänteen kohde on Pikku-Urtti, joka on pieni saari Jyväskylän edustalla. Kohteeksi valittiin laakea lahti saaren länsirannalta. Aiemmin alue oli mukana hauen poikastuotannon seurantakohteena. Menetelmänä käytettiin päävyöhykelinjamenetelmää. Etelä-Päijänteen Vähä-Äiniön-niemi valittiin mukaan, koska alueella on suhteellisen kirkas vesi ja loiva hiekkaranta, jolla havaittiin pohjakasvillisuutta. Toinen Etelä-Päijänteen kohde on rehevä ja matala Tommonlahti ja Kolmas Etelä-Päijänteen kohde oli Vohlastensaari. Kaikki Etelä-Päijänteen kohteet sijaitsevat Asikkalassa. Linjan paikaksi valittiin luoteesta kaakkoon suuntautuva linja saaren itärannalta. Myös tällä linjalla oli pohjaruusukekasvillisuutta, joka vaikutti linjan paikan valintaan. 4.6 Kohteet Ruotsalaisella ja Konnivedellä (kaksi kohdetta) Ruotsalainen ja Konnivesi ovat järviä Päijänteen alajuoksulla. Päijänteen säännöstely ja säännöstelyn muutos vaikuttaa myös Päijänteen alapuolisien järvien vedenkorkeuksiin. Ruotsalainen, joka sijaitsee heti Päijänteen eteläpuolella, on Päijänteen vedenkorkeuden säännöstelyn vaikutuspiirissä ja sen vedenkorkeus vaihtelee lähes Päijänteen vedenkorkeuden mukaan. Sen sijaan Konniveden vedenkorkeus pidetään kasvukaudella tasakorkeudessa, mutta kevätkuoppa järvellä on tasaamassa mahdollisia kevättulvia. Järvien rannoilla ei sijaitse Natura-kohteita, joissa olisi vesistön säännöstelylle altistuvia alueita, joten molemmilta järviltä Heinolasta valittiin yksi matala lahti kasvillisuuden seurantaan. Ruotsalaiselta seurannassa mukana oli Nyynäistenlahti, missä kasvillisuus inventoitiin kahlaamalla. Konnivedeltä valittiin Paskopäänlahti, jonka inventoinnissa käytettiin myös venettä. Koska vedenkorkeus on vakio Konnivedellä,

13 13 Paskopäänlahden tuloksia voidaan pitää kontrollina säännöstelyn vaikutuspiirissä oleviin kohteisiin verrattuna. Taulukko 1. Kaikki seurantaan valitut kohteet sekä tehdyt toimenpiteet ja aikataulut on esitetty taulukossa 1. Kohteiden lajisto ja vyöhykkeet inventoitiin vuosien 7-16 välisenä aikana suunnitelman sekä Keski- Suomen ympäristökeskuksen esityksen mukaisesti. Taulukossa on esitetty myös töiden raportointi. Keski-Suomen ympäristökeskus esitti Natura-kohteiden ja Lietetattaren seurannan aloitettavaksi heti Keski-Suomen ympäristökeskus esitti ruskosuohaukan, kaulushaikaran ja kuikan osalta lintuharrastusyhdistysten havaintoaineistoista tiedot raporttiin Keski-Suomen ympäristökeskus esitti vuosittaisen työselosteen ja väliarvioinnin toimittamista Keski-Suomen ja Hämeen ympäristökeskuksille Kasvillisuuden seuranta Pohjois-Päijänne (2) Vähä-Urtti vpd-linja vpd-linja Rutalahti kuviointi vpd-linja vpd-linja Etelä-Päijänne (3) Vohlastensaari vpd-linja vpd-linja vpd-linja Tommonlahti kuviointi vpd-linja vpd-linja Vähä-Äiniönniemi kuviointi vpd-linja vpd-linja vpd-linja Konnivesi-Ruotsalainen (2) Nyynäistenlahti kuviointi vpd-linja vpd-linja Paskopäänlahti vpd-linja vpd-linja vpd-linja Luontotyyppien seuranta Palstonvuori-Jääskelä Turanlahti kuviointi vpd-linja vpd-linja Putkilahti 1. Palikkasalmi kuviointi vpd-linja vpd-linja 2. Kassaari kuviointi vpd-linja vpd-linja Lietetattaren seuranta Putkilahti inventointi inven-tointi Sysmän lintuvedet Kirkonlahti inventointi Lintutiedot KSLY tiedot kolmesta lajista Sopimus raportista PHLY Sopimus raportista Rengastustoimisto tiedot kaikista lajeista Työseloste (Päijänne) Keski-Suomen ymp. keskus vuosittain Hämeen ympäristökeskus vuosittain Työseloste (Konniv.-Ruotsal) Hämeen ympäristökeskus vuosittain Loppuraportti (17)

14 14 5. Tulokset 5.1 Lietetar Ensimmäinen inventointi Aution tilalle tehtiin 7. Lietetatar kasvoi käytössä olevan laitumen ranta-alueella reilun puolen hehtaarin alueella (1 m x 65 m). Alueella oli yksi n. 7 versoa käsittävä pääkasvusto sekä kuusi yksittäistä versoa lähellä rantaviivaa. Toisella käyntikerralla (11) laji oli hävinnyt aiemmalta laidunalueelta, mutta muutaman verson kasvusto löytyi n. 1 metrin päästä aiemmasta kasvustosta. Sysmän kirkkorannassa ensimmäisellä havaintokerralla 7 versoja havaittiin 23 kpl:tta n. 3 x 12 metrin laajuiselta alueelta. Mutta tälläkään kohteella seuranta ei jatkunut ongelmitta, sillä ranta on seurakunnan omistuksessa ja se halusi parantaa alueella sijaitsevan venevalkaman tilaa. Alueelle tehtiin maapenger, jonka rakentamisen yhteydessä lietetatar siirrettiin lajia varta vasten tehdylle alueelle penkereen juureen. Alue kasvoi kuitenkin umpeen ja lietetatar hävisi kohteelta. Lietetatarta koskevat havaintopaikat ovat Hertta-eliölajit tietokannassa, kohteiden linjan alkupiste on ilmoitettu joka kohteelta. 5.2 Palstovuori-Jääskelä, Turanlahti KKJ: , Varsinaisia vyöhykkeitä ja niiden leveyksiä ei Turanlahdella mitattu, vaan seuranta kohdistettiin kenttäkerroksen kasvillisuuteen ojan idän puoleiseen kuvioon, jolla on 31 m pituutta ja leveyttä keskimäärin 15 m. Aluksi kuvioinnissa käytettiin gps-laitetta, mutta virhe maastossa mittausaikana osoittautui 5-7 metrin suuruiseksi. Mittavirhe johtunee maaston suurehkoista korkeuseroista ja tiheästä metsästä. Satelliitti paikannuksen suuren virheen seurauksena kohteen kuvioimisessa käytettiin vain mittanauhaa. Kyseessä on luhtainen rantakorpi eli ainoa metsäinen kohde seurannassa. Alueella on runkopuuna ainoastaan hieskoivua (Betula pubescens) ja pohjapinta-alamittauksen perusteella koivua on 62 m 3 /ha:lla. Runkoluvulla mitattuna kohteella on kuusen taimia 49 kpl ja koivua 13. Muita puiksi laskettavia lajeja ei koealalla ollut. Koivun keskimääräinen kokonaispeittävyys kuviolla oli 6 %. Lahopuustossa ainoa laji on koivu. Runkoluvulla mitattuna koealalla oli pystyssä olevia lahopuita 1 kpl. Runkojen keskipituus oli 1 cm:ä ja keskiläpimitta 7 cm:ä. Yksi lahoista rungoista oli lahoasteeltaan III

15 15 luokkaa ja muut II luokkaa. Maapuita oli 5 kpl ja niiden keskipituus oli 15 cm, keskiläpimitta 1 cm:ä ja lahoaste II luokkaa. Kenttäkerroksen lajiston lisäksi pohjakerroksen okarahkasammal (Sphagnum squarrosum) oli niin runsas, että laji otettiin mukaan seurantaan. Erikoisin havainto lienee tähtisaran (Carex echinata) puuttuminen vuonna 1, vaikka laji oli yhtä yleinen vuosina 7 ja 14. Kahdella ensimmäisellä inventointikerralla metsäkorte (Equisetum sylvaticum) oli melko yleinen, mutta lajia ei havaittu lainkaan 14. Muiden lajien osalta suuria muutoksia ei havaittu (kuva 5.2.1) Turanlahden lajihavainnot Kuva Turanlahden lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%). 5.3 Putkilahti, Palikkasalmi KKJ: , , Palikkasalmi on rehevä lahti entisen Korpilahden nykyisen Jyväskylän kunnan alueella. Alueen kasvillisuusvyöhykkeistä kaksi oli mahdollista mitata kahlaamalla. Vyöhykkeet olivat sara- ja ruoholuhta sekä järviruokovyöhyke. Sara- ja ruoholuhdan leveys kasvoi 5 metriä ja ruokovyöhykkeen leveys kaventui 5 metriä (Kuva 5.3.1). Käytännössä muutokset ovat varsin vähäisiä.

16 16 Putkilahti Palikkasalmi Srl Ruoko Kuva Putkilahti Palikkasalmen kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä. Lajistossa havaittiin joitakin muutoksia. Luhtasara (Carex vesicaria) ja luhtakastikka (Calamgrostis stricta) vähentyivät selvästi (kuva 5.3.2). Keskimmäisellä käyntikerralla vuonna 11 lajit olivat erittäin vähissä, mutta olivat lisääntyneet hieman vuonna 14. Palikkasalmen linjalla järviruoko (Phragmites australis) sen sijaan näyttäisi lisääntyneen jonkin verran (kuva 5.3.2) kuten myös kurjenjalka (Potentilla palustris) ja haprarahkasammal (Sphagnum riparium). Sen sijaan hieskoivu ja kiiltopaju (Salix phylicifolia) ovat vähentyneet jonkin verran seurantajakson aikana (kuva 5.3.2) Palikkasalmen lajihavainnot Kuva Palikkasalmen lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%).

17 Putkilahti, Kassaari KKJ: , Melko lähellä Palikkasalmea sijaitsevan Kassaarin alueella oli kahlaamalla mahdollista mitata kolmen vyöhykkeen leveydet. Vyöhykkeet olivat tuore niitty, sara- ja ruoholuhta sekä mätästävä saraikko. Kaikilla kolmella mittauskerralla kaikkien vyöhykkeiden leveydet olivat pysyneet ennallaan (kuva 5.4.1). Lyhytkortinen niitty on ollut laidunnettuna, mutta jo ensimmäisellä inventointikerralla 7 laidunnus alueella oli loppunut. Lisäksi ko. niitty sijaitsee melko kaukana vesirajasta, joten kuviolle ei perustettu seurantalinjaa Putkilahti Kassaari Tuore niitty Srl Mätästävä sara Kuva Putkilahti Kassaaren kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä. Lajistossa oli havaittavissa pieniä eroja. Saroista viilto- (Carex acuta), harmaa- (C. canescens) ja luhtasara olivat lisääntyneet jonkin verran. Heinissä luhtarölli vaikuttaisi lisääntyneen kun taas viitakastikka (Calamagrostis canescens) vaikuttaisi vähentyneen selvästi. Muista lajeista koiranputki (Anthriscus sylvestris) vaikuttaisi yleistyneen. Vesi- ja kosteikkolajeista rantamatara (Galium palustris), leveäosmankäämi (Typha latifolia) sekä rimpivesiherne (Utricularia intermedia) vaikuttaisivat runsastuneen. Sen sijaan järvikorte (Equisetum fluviatilis) ja luhtavilla (Eriophorum angustifolium) ovat ehkä hieman taantuneet (kuva 5.4.2).

18 18 Kassaaren lajihavainnot Kuva Kassaaren lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%). 5.5 Rutalahti KKJ: , Rutalahdella voitiin kahlaten mitata sara- ja ruoholuhta-, järvikorte-, järviruoko- ja kelluslehtisten vyöhykkeet. Tosin ruo on ja kelluslehtisten osalta vyöhykkeiden ulkoreunoja täydennettiin veneellä. Mainittujen vyöhykkeiden leveyksissä ei havaittu selkeitä muutoksia (kuva 5.5.1). Rutalahti Srl Järvikorte tiheä Järvikorte harva Kelluslehtiset Järviruoko Kuva Rutalahden kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä.

19 19 Tosin ennen ensimmäistä mittausta kesällä 6 järvikortteikko oli erittäin hyvin voiva, mutta ensimmäisellä inventointikerralla kesällä 7 kortteikko oli harvempaa ja sen tilalle oli paikoin kasvanut saraa. Luhtasaraa oli 7 enemmän kuin vuosina 13 ja 15 (kuva 5.5.2). Myös luhtasaran peittävyys oli kahtena jälkimmäisenä vuonna selvästi vähäisempää. 25 Rutalahden lajihavainnot Luhtasara Luhtakastikka Vesitatar Sorsansammal Kuva Rutalahden lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%). Muista lajeista luhtakastikkaa ei havaittu kuin ensimmäisellä inventointikerralla (kuva 5.5.2). Järvikortteen runsaudessa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Vesitatar (Persicaria amphibia) vaikuttaisi hieman lisääntyneen tutkimusalueella seurantajakson aikana. Myös sorsansammal (Ricciocarpus natans) on yleistynyt kohteella ja sen peittävyys on myös kasvanut. Täplälampikorennon esiintymän olemassa olo lahdella varmistettiin kesäkuussa vuonna Vähä-Urtti KKJ: , Vähä-Urtin saari valittiin seurantakohteeksi, koska alue oli ollut hauen poikasten seurantakohteena aiemmin. Kyseessä on melko nopeasti syvenevä ranta saaressa, joten alueen inventoinnissa käytettiin myös venettä.

20 Linjalla oli erotettavissa sara-, järviruoko- ja kelluslehtisten vyöhyke. Kaikissa vyöhykkeissä oli havaittavissa pieniä muutoksia. Saravyöhyke oli hieman kaventunut, kun taas järviruoko- ja kelluslehtisten vyöhykkeet olivat levinneet (kuva 5.6.1). Vähä-Urtti Saravyöhyke Järviruokovyöhyke kelluslehtiset 8 13 Kuva Vähä-Urtin kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä. Lajiston osalta saroissa tai heinissä ei havaittu muutoksia (kuva 5.6.2). Järvikorte on hieman lisääntynyt ja isoulpukka (Nuphar lutea) vähentynyt, mutta pohjalehtisistä vaalealahnaruoho (Isoetes echinospora) on sen sijaan hävinnyt. Vähä-Urtin linjalla lajien runsauksissa ei ole tapahtunut selkeitä muutoksia, mutta vuonna 13 uusia lajeja havaittiin useita. Näitä lajeja olivat terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) sekä vesitatar. Lisäksi haprarahkasammal ja pohjan karike olivat lisääntyneet.

21 21 Vähä-Urtin lajihavainnot Kuva Vähä-Urtin lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%). 5.7 Vähä-Äiniön niemi KKJ: , Kohde sijaitsee kirkasvetisellä Etelä-Päijänteellä Vähä-Äiniönniemen itärannalla Pulkkilanharjua vastapäätä. Inventointi tehtiin veneestä ja kohteelta nimettiin 6 eri vyöhykettä. Kiiltopajun luonnehtima pajuluhta-, niittoalue (2 jälkimmäistä inventointia) järviruoko-, kelluslehtisten uposlehtisten ja pohjalehtisten vyöhykkeet. Näistä järviruoko- ja kelluslehtisten vyöhyke olivat kaventuneet selvästi. Myös uposlehtisten vyöhyke vaikuttaisi kaventuneen (kuva 5.7.1).

22 22 Vähä-Äiniön niemi Pajuluhta Niittoalue Järviruoko Kelluslehtiset Uposlehtiset Pohjalehtiset Kuva Vähä-Äiniönniemen kasvillisuusvyöhykkeet. Y-akselilla luvut ovat metrejä. Lajistossa ei suuria muutoksia havaittu. Vuonna 9 melko runsaana linjalla kasvanut kelluskeiholehti (Sagittaria natans) ja hieman harvinaisempi hapsiluikka (Eleocharis acicularis) vaikuttaisivat hävinneen (kuva 5.7.2). Edellisen lisäksi ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) runsastui vuoteen 13, mutta väheni jälleen vuoteen 15 mennessä. Vähä-Äiniönniemen lajihavainnot Ulpukka Kelluskeiholehti Hapsiluikka Ruskoärviä Kuva Vähä-Äiniönniemen lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%).

23 Tommonlahti KKJ: , Tommonlahti on matala ja rehevä lahti Etelä-Päijänteellä. Inventoinnit tehtiin kahlaamalla. Linjalta nimettiin neljä vyöhykettä. Nämä olivat sara- ja ruoholuhta, järvikorte, järviruoko ja kelluslehtisten vyöhyke. Sara- ja ruoholuhta vaikuttaisi hieman levinneen kuten myös järviruokovyöhyke. Järvikorte- ja kelluslehtisten vyöhykkeissä leveydet vaikuttavat pysyneen ennallaan (kuva 5.8.1) Tommonlahti Srl Järvikorte Järviruoko kelluslehtiset Kuva Tommonlahden kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä. Lajistossa oli havaittavissa joitakin pieniä muutoksia. Viiltosara (C. acuta) on hieman lisääntynyt ja pullosara (C. rostrata) hieman vähentynyt. Myös vesitatar lienee hieman vähentynyt. Heinistä piuru (Scolochloa festucacea) vaikuttaisi runsastuneen linjalla (kuva 5.8.2).

24 24 Tommonlahden lajihavainnot Viitakastikka Viiltosara Pullosara Piuru Vesitatar Kuva Tommonlahden lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%). 5.9 Vohlastensaari KKJ: , Nimensä mukaan kyseessä on saari, joka sijaitsee Etelä-Päijänteellä. Kohteen inventoinnissa käytettiin myös venettä. Linjalta eroteltiin 5 eri vyöhykettä. Vyöhykkeet olivat sara- ja ruoholuhta-, järviruoko-, kelluslehtisten, uposlehtisten sekä pohjalehtisten vyöhyke. Sara- ja ruoholuhta- ja kelluslehtisten vyöhykkeiden leveys säilyi ennallaan, mutta järviruoko-, uposlehtisten ja pohjalehtisten vyöhykkeet ovat levinneet. Näistä järviruokovyöhyke on levinnyt eniten (kuva 5.9.1).

25 25 Vohlastensaari Srl Järviruoko Kelluslehtiset Uposlehtiset Pohjalehtiset Kuva Vohlastensaaren kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä. Lajiston osalta yleisyydet pysyivät pääosin ennallaan. Sarojen ja heinien yleisyyksissä ei ole havaittavissa suuria muutoksia eikä myöskään ruohojen, pajun tai vesikasvien osalta. Järvisätkintä havaittiin vuonna 8 linjalla, mutta ei tämän jälkeen. Myös tummalahnaruoho (Isoetes lacustris) väheni linjalla. Pohjalla olevan karikkeen määrä puolestaan lisääntyi jonkin verran seurantajakson aikana (kuva 5.9.2) Vohlastensaaren lajihavainnot Kuva Vohlastensaaren lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%).

26 Nyynäistenlahti Ruotsalainen KKJ: , Nyynäistenlahti on rehevä lahti Ruotsalaisella Heinolassa. Kasvillisuuden inventointi tehtiin kahlaamalla. Kahlaten havaittiin kolme kasvillisuusvyöhykettä. Vyöhykkeet olivat sara- ja ruoholuhta-, korte- ja ruokovyöhyke. Lisäksi linjalla sijaitsi leveäosmankäämikasvusto. Vyöhykkeiden tai kasvustojen leveyksissä ei havaittu muutoksia (kuva 5.1.1). Nyynäistenlahti Ruotsalainen Srl Osmankäämi Korte Ruovikko Kuva Nyynäistenlahden kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä. Sarojen, luikkien, kortteen tai heinien yleisyyksissä ei havaittu muutoksia seurantalinjalla. Ruohoista terttualpi ja vesikasveista vesitatar vaikuttaisivat hieman yleistyneen. Kesällä 12 jouhi- ja pullosara sekä vehka (Calla palustris), myrkkykeiso (Cicuta virosa), suoputki (Peucedanum palustre) ja kurjenjalka olivat runsaimmillaan (kuva 5.1.2).

27 27 Nyynäistenlahden lajihavainnot Jouhisara Pullosara Vehka Myrkkykeiso Suoputki Kurjenjalka Kuva Nyynäistenlahden lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%) Paskopäänlahti, Konnivesi KKJ: , Kohteella käytettiin myös venettä inventointien yhteydessä. Linjalta havaittiin viisi kasvillisuusvyöhykettä. Nämä olivat pajuluhta-, sara- ja ruoholuhta-, korte-, kelluslehtisten ja uposlehtisten vyöhykkeet. Näistä vyöhykkeistä korte- ja kelluslehtisten vyöhykkeet vaikuttivat levinneen selvästi, mutta myös sara- ja ruoholuhta- sekä uposlehtisten vyöhykkeiden leveydet vaikuttivat hieman levinneen (kuva ) Paskopäänlahti Konnivesi Pajuluhta Srl Kortevyöhyke Kelluslehtiset Uposlehtiset Kuva Paskopäänlahden kasvillisuusvyöhykkeet (Srl = sara- ja ruoholuhta). Y-akselilla luvut ovat metrejä.

28 28 Lajistossa yleisyyden muutokset olivat vähäisiä. Järviruoko vaikuttaisi yleistyneen hieman, kuten myös viiltosara, rentukka, rantamatara ja kurjenjalka. Vesikasveista kiehkuraärviää (Myriophyllum verticillatum) havaittiin ainoastaan ensimmäisellä kartoituskerralla vuonna 9 (kuva ) Paskopäänlahden lajihavainnot Viiltosara Järviruoko Rentukka Rantamatara Kurjenjalka Kiehkuraärviä Kuva Paskopäänlahden lajihavainnot. Y-akselilla luvut ovat prosentteja (%). 6 Lintujen seurannan tulokset 6.1 Kuikka Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen tekemien raporttien perusteella Kuikan poikastuotanto vaikuttaisi hieman parantuneen ko. seurantajakson aikana Pohjois-Päijänteellä. Vuonna 7 havaittiin 12 poikuetta ja vuonna kpl:tta. Kuikkapoikueiden määrät ja reviirit on esitetty kuvassa Pohjois- Päijänteen poikastuotanto seurantajaksolla on esitetty kuvassa (Hakkari 7-17). Etelä-Päijänteen osalta poikueita tai poikastuotantoa ei arvioitu.

29 29 Reviirien ja poikueiden lkm Kuikka poikueet KSLY Kuikkareviirit KSLY Kuva Kuikkareviirit ja poikueet Pohjois-Päijänteellä.,3 Poikastuotanto KSLY:n alueella,25,2,15,1, Kuva Kuikan poikastuotanto Pohjois-Päijänteellä. Kuikkareviireissä on havaittavissa vuosittaista vaihtelua koko Päijänteen alueella. Reviirien määrät ovat Pohjois-Päijänteellä korkeampia kuin Etelä-Päijänteellä. Kuikkareviirien määrä Pohjois-Päijänteellä oli korkeimmillaan (122 kpl) vuonna 15 ja Etelä-Päijänteellä (53 kpl) vuonna 11 (Kuva 6.1.3) (Metsänen

30 3 9-11, Meriläinen 15 ja 17). Matalimmillaan havaittujen kuikkareviirien määrä oli pohjoisessa (8 kpl) vuonna 13 ja etelässä (19 kpl) vuonna Kuikkareviirit PHLY Kuva Kuikkareviirit ja Etelä-Päijänteellä. 6.2 Kaulushaikara Kaulushaikarahavainnot perustuvat valtaosin äänihavaintoihin ja havaintojen tulkinta on haastavaa, koska lajin ääni voi kuulua varsin kauas tyynellä säällä. Pohjois-Päijänteellä havainnot perustuvat paikallistuntemukseen ja aiempien vuosien reviirihavaintojen sijaintiin (Hakkari 7-16). Koko Päijänteen alueella kaulushaikara-reviirien määrät ovat suuntaa-antavia, koska ne perustuvat harrastajien ilmoittamiin havaintoihin eivät säännöllisiin laskentoihin. Kaulushaikaran poikastuotantoa ei ole arvioitu (Metsänen 9-11, Meriläinen 15 ja 17). Kaulushaikarareviirien määrissä on havaittavissa vuosittaista vaihtelua, mutta selkeää kannan koon muutosta ei ole havaittavissa (kuvat ja 6.2.2). Sekä Pohjois- että Etelä-Päijänteellä reviirimäärät olivat korkeimmillaan vuonna 15 (pohjoisessa 35 ja etelässä 22 reviiriä). Alhaisimmillaan reviirien määrä Pohjois- Päijänteellä ( kpl) oli vuonna 11 ja Etelä-Päijänteellä (12 kpl) vuonna 1.

31 31 Reviirien määrä Pohjois-Päijänteellä Kaulushaikara Ruskosuohaukka Kuva Kaulushaikara- ja ruskosuohaukkareviirit Pohjois-Päijänteellä. 25 Reviirien määrä Etelä-Päijänteellä Kaulushaikara Ruskosuohaukka Kuva Kaulushaikara- ja ruskosuohaukkareviirit Etelä-Päijänteellä. 6.3 Ruskosuohaukka Ruskosuohaukkahavainnot perustuvat näköhavaintoihin pareista tai yksittäisistä linnuista. Reviirien määrissä on ollut havaittavissa vuosittaista vaihtelua. Reviirien määrää vaikuttaa ennen muuta ravinnon määrä, joten

32 32 mm. vähäiset jyrsijämäärät alentavat poikastuotantoa. Pohjois-Päijänteellä Jämsän Olkkolanlahdella on pesäkäyntien yhteydessä todettu lintujen korottavan poikaspesiä kesäkuun lopulla vedenpinnan noustessa (Hakkari 7). Vuonna 8 samaisella Olkkolanlahdella on löytynyt pesä, johon ei ole munittu (Hakkari 8). Vuosittain Pohjois-Päijänteellä on havaittu yksittäisiä lentopoikueita. Vuonna 14 havaittiin peräti 5 lentopoikuetta, joten poikastuotanto vaikuttaisi olleen kyseisenä vuonna hyvä (Hakkari 15). Pohjois-Päijänteellä reviirien määrä on havaintojen mukaan korkeampi kuin Etelä-Päijänteellä (kuvat ja 6.2.2). Korkein reviirimäärä (19 kpl) Pohjois-Päijänteellä havaittiin vuonna 16 ja Etelä-Päijänteellä (9 kpl) vuonna 7. Pohjois-Päijänteellä pienin havaittu reviirien lukumäärä (6 kpl) oli vuonna 7 ja Etelä- Päijänteellä (4 kpl) neljänä eri vuonna (kuvat ja Etelä-Päijänteeltä ei ole tietoja poikastuotannosta lukuun ottamatta yksittäisiä havaintoja lentopoikueista (Metsänen 9-11, Meriläinen 15 ja 17). Mm. Etelä-Päijänteellä Padasjoella havaittiin vuonna 8 yksi kolmen nuoren linnun lentopoikue. Joinakin vuosina pesinnän on tulkittu epäonnistuneen, koska ei ole tehty havaintoja lentopoikueista (Metsänen 12). Havaintojakson aikana Pohjois-Päijänteellä reviirien lkm vaikuttaisi pysyneen ennallaan, mutta Etelä- Päijänteellä reviirien määrät saattavat olla hieman laskusuunnassa. Ruskosuohaukan poikastuotannosta ei ole kerätty aineistoa. 7. Tulosten tarkastelu 7.1 Tulosten tarkastelu, lietetatar Lietetattarelle kasvustojen häviämiset ja uudet esiintymät kuuluvat sen ekologiaan, koska laji ei pärjää muille kasveille kilpailussa. Siksi lajin luontainen kasvupaikka on muista kasveista paljaaksi jäävällä alueella. Kasvin siemenet säilyvät yleensä melko hyvin maassa ja sen siemenet itävät hyvin kasvittomalla lietteellä (Jonsell ). Lajin esiintymiin vaikuttaa mm. toiminta kasvupaikoilla ja säännöstely. Aution tilalla on todennäköisesti muodostunut kasvittomia laikkuja laidunuksen seurauksena ja lietetatar on hyödyntänyt näitä laikkuja. Lajin esiintymän paikalla ei ollut havaittavissa selvää kasvillisuuden runsastumista, mutta kylmien talvien jäljiltä kasvupaikan jäätyminen pohjaan asti on voinut tukahduttaa lajin kasvuston ja siemenet ja tatar on hävinnyt tältä paikalta. Joitakin yksilöitä havaittiin samalta rannalta, joten kyseessä vaikuttaisi olevan lietetattaren normaali kasvupaikkojen vaihtelevuuteen sidoksissa oleva muutos. Syyskesällä 17 lajia havaittiin taas runsaasti. Laji oli palautunut alueelle, missä sitä ei havaittu muutamaan vuoteen. Lisäksi lietetatarta kasvoi usean sadan metrin matkalla rantalietteellä, joten lajin säilyminen Aution tilalla vaikuttaa turvatulta säännöstelyn pysyessä ennallaan ja laidunnuksen jatkuessa.

33 33 Sysmän kirkkorannan esiintymän häviäminen on puolestaan osoitus lajin herkkyydestä ihmistoimintoihin. Mikäli olemassa oleva kasvupaikka häviää, ei lajin esiintymistä voi taata siirtämällä sitä uudelle kasvupaikalle. Kirkkorannan kasvuston häviäminen on esimerkki siitä, että laji saattaa hävitä ihmistoiminnan seurauksena. 7.2 Tulosten tarkastelu, Palstovuori-Jääskelä, Turanlahti Puuston tai lahopuun määrän muutokset ovat hitaita, mikäli olosuhteet säilyvät suhteellisen muuttumattomina eikä tässäkään seurannassa havaittu puuston tai lahopuun määrän osalta muutoksia. Linja oli suhteellisen kaukana vesirajasta, joskin ojan uoma sijaitsee aivan kuvion reunalla. Talvi 9-1 oli myös melko kylmä. Joulukuun alkupuolelta helmikuun loppuun oli pakkasta. Alkukesä 1 oli myös viileä. Kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin ilman lämpötila pääosin alle +15 C o asteessa. Viileän talven jälkeen vedenpinnan ollessa kohtalaisen korkealla on mahdollista, että tähtisaran kehitys oli hieman myöhässä inventoinnin aikana heinäkuun alkupuolella vuonna 1. Sen sijaan vuonna 14 metsäkorte ja metsäalvejuuri olivat vähentyneet, mutta luhtalemmikki oli runsastunut linjalla. Myös kuusen taimet olivat hieman vähentyneet 14. Alkukesän lämpötila oli lähellä normaalia Pohjois-Päijänteellä, mutta 14 vesi oli poikkeuksellisen korkealla koko alkuvuoden. Tämä on saattanut heikentää metsälajien kasvua ja edesauttaa luhtalemmikin runsautta kesällä 14. Tulosten perusteella ei voi varmasti sanoa säännöstelyn tai sen muutoksen vaikutuksia kohteen kasvillisuuteen kuluneen seurantajakson perusteella. 7.3 Tulosten tarkastelu Putkilahti, Palikkasalmi Inventointivuosina 7, 11, 14 vedenpinta oli alkukesästä lähes samalla korkeudella. Sen sijaan vuonna 14 vedenpinta pysyi korkealla koko alkuvuoden ajan. Kahtena ensimmäisenä kartoitusvuonna vedenpinta laskettiin talveksi. Säännöstelyn vaihtelusta huolimatta mitattujen vyöhykkeiden leveyksissä ei ole tapahtunut muutoksia seurantajakson aikana. Talvella 11 marraskuun puolivälistä maaliskuun alkuun oli käytännössä yhtäjaksoisesti pakkasta. Lisäksi helmikuussa oli kahden viikon kylmä jakso. Kylmyys ja jäiden vaikutus saattoi aiheuttaa luhtasaran ja luhtakastikan vähenemisen tutkimuslinjalla. Vuoteen 14 mennessä lajit ei vielä ollut toipuneet talven 11 olosuhteista. Myös terttualpin, kiiltopajun ja hieskoivun väheneminen saattaa olla seurausta talven 11 olosuhteista.

34 34 Järviruoko on lisääntynyt hieman, joten se on saattanut hyötyä luhtasaran vähentymisestä. Myös kurjenjalka ja haprarahkasammal ovat hieman lisääntyneet tutkimuslinjalla. Kesän jälkimmäinen puolisko oli lämmin, joten ainakin kurjenjalka on hyötynyt tästä. Rahkasammal on myös saattanut hyötyä luhtasaran vähentymisestä. Mainittujen lajien runsauden muutoksiin on voinut sääolosuhteiden lisäksi vaikuttaa nykyinen säännöstelykäytäntö. 7.4 Tulosten tarkastelu, Putkilahti Kassaari Mitattujen vyöhykkeiden osalta ei muutoksia ole havaittavissa. Kasvilajien osalta joitakin muutoksia on havaittavissa inventointien välillä. Jotkut lajit ovat runsastuneet ja joistain lajeista tehtiin ensihavainto vuonna 14. Saroista viilto- harmaa- ja luhtasara ovat runsastuneet. Muista lajeista jotkut ruohot ja mm. rimpivesiherne olivat runsastuneet erityisesti 14. Viitakastikka vaikuttaisi taantuneen vuoden 7 jälkeen. Sarat, luhtaisuutta suosivat ruohot ja vesikasvit ovat saattaneet hyötyä vuonna 14 alkuvuoden korkealla olleesta vedestä. Vuonna 11 kesän lämpötilat vaihtelivat runsaasti, kun taas vuonna 14 alkukesä oli viileä, mutta loppukesä puolestaan lämmin. Vuonna 7 alkukesä oli melko viileä. Kesävedenkorkeudet kaikkina kolmena inventointivuonna olivat lähes samalla tasolla. Kesälämpötilan vaikutus erityisesti vuoden 14 havaintoihin voi selittää lajimäärän kasvua linjalla. Viitakastikan taantuminen voi olla seurausta pakkastalvista 7 ja 1. Erilaisista sääolosuhteista huolimatta säännöstely on voinut vaikuttaa lajien runsaussuhteiden muutoksiin. 7.5 Tulosten tarkastelu, Rutalahti Rutalahdella vyöhykkeiden leveydet ovat käytännössä pysyneet ennallaan seurantajakson ajan. Ainoastaan järvikortevyöhyke vaikuttaisi olleen jonkin verran kapeampi vuonna 13 inventoinnin aikana verrattuna kahteen muuhun inventointikertaan. Veden korkeus on ollut lähellä normaali vuonna 13. Talvella lämpötila on ollut pakkasella melko pitkään. Vielä huhtikuun alussa lämpötila on pysynyt pakkasella. Ilma on lämmennyt vasta heinäkuun alussa, joten viileät olosuhteet ovat voineet vaikuttaa järvikortteen kasvuun ja siksi kortevyöhyke oli 13 kapeampi kuin muina vuosina. Lajikohtaisessa tarkastelussa saroista luhtasara on vähentynyt vuoden 7 tehdyn inventoinnin jälkeen. Luhtasara on saattanut korvata osittain järvikortteen vuonna 7, mutta sen runsaus on taantunut

35 35 normaaliksi vuoteen 13 mennessä. Sen sijaan järvikortteen yleisyydessä ei ole tapahtunut selkeitä muutoksia seurantajakson aikana, vaikka lajin tiheys vaikuttaisi valokuvien perusteella olleen vuonna 6 selvästi suurempi kuin ensimmäisellä inventointikerralla 7. Ainoa laji, joka on lisääntynyt seurantalinjalla, on vesitatar ja uutena lajina linjalle on ilmestynyt vuonna 15 isosorsimo. Vesitattaren lisääntyminen voi olla seurausta järvikortteen ja luhtasaran harvenemisesta. Sorsansammal havaittiin lahdella kaikilla kolmella inventointikerralla. Lajin esiintyminen ilmentää mahdollisesti rehevöitymistä, sillä vesien rehevöityminen 19-luvun lopulla mahdollisti sorsansammalen runsastumisen (Toivonen ja Rintanen 1996). Vähäiset havaitut muutokset lajistossa on selitettävissä talvi- ja kesälämpötiloilla. Tammi- helmikuussa 7 oli pakkasjakso, jonka aikana lämpötila kävi lähellä -3 o C:tta. Tuolloin matala lahti on saattanut ainakin osittain jäätyä pohjaan asti, jolloin jääeroosio on voinut vähentää järvikortteen määrää selvästi. Tämän seurauksena mm. vesitatar on voinut runsastua lahdella. Myös luhtasaran runsaus vuonna 7 voi johtua em. seikasta. Jääeroosion vaikuttaa osittain myös säännöstely, vaikka suoranaisia vaikutuksia lajirunsauksien muutoksiin ei säännöstelyllä olisikaan. Suomessa täplälampikorennon aikuisia on tavattu lennossa välisenä aikana. Päälentokausi on melko lyhyt ja ulottuu osapuilleen kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, mutta laji voi olla runsaslukuinen hyvinä vuosina jo kesäkuun alkupuolella. Kehitys Suomessa todennäköisesti kaksivuotinen, mutta Berliinin alueella Saksassa laji voi olla univoltiininen (yksivuotinen) (korentowiki). Alueella on sähkökalastettu vuosittain heinäkuun alussa ja kasvillisuus on kartoitettu yleensä heinäkuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. Koska korennosta tehtiin havainto 13 jo ennen kesäkuun puoltaväliä, on todennäköistä, että laji on usein lennossa ja havaittavissa ennen kuin kasvillisuus on inventoitavissa. 7.6 Tulosten tarkastelu, Vähä-Urtti Linjan edustalle reilun 1 metrin päähän rakennettiin Keljonlahden voimala. Laitos aloitti toimintansa 1. Vuodesta 11 lähtien Jyväskylän yliopiston ja Nab Labs Oy: n toimesta on seurattu Pohjois-Päijänteen vedenlaatua. Tarkkailun toimeksiantajia ovat puhdistamot, metsäteollisuuden edustajat ja mukana on myös Jyväskylän Voima Oy Keljonlahden voimala. Vedenlaatua on tarkkailtu 1-14 välisenä aikana ja tarkkailua jatketaan edelleen (Palomäki ja Alaja 12,13 ja 15, Palomäki, Alaja ja Hynynen 11, Palomäki, Alaja, Hynynen ja Sundell 14). Vähä-Urtin eteläpuolella sijaitsee Poronselkä. vuonna 11 Poronselän on todettu olevan lievästi rehevä. Mm. Jyväskylän Seudun Puhdistamon jätevedet näkyivät talvella Poronselän alusveden korkeina

36 36 ravinnepitoisuuksina ja sähkönjohtavuuden arvoina (Palomäki ja Alaja 12). Keljonlahden voimalan lauhdevedet laskevat Vähä-Urtin länsipuolelle ja virtaus pitää alueen sulana leudoimpina talvina. Talvi aikainen ravinnekuormitus on saattanut vaikuttaa joidenkin uusien lajien ilmestymiseen tutkimuslinjalla, kuten myös karikkeen lisääntymiseen linjalla. Lisääntynyt ravinnekuormitus on voinut vaikuttaa järviruoko- ja kelluslehtisten vyöhykkeiden levenemiseen. Voimalan toimiessa myös näkösyvyys vaikuttaa pienentyneen mittauspisteellä 532 (piste sijaitsee voimalan ja Vähä-Urtin välissä) 4-5 cm. Veden lisääntynyt ravinteisuus voi selittää järviruoko- ja kelluslehtisten vyöhykkeen levenemistä tutkimuslinjalla. Näkösyvyyden pienentyminen on saattanut aiheuttaa lahnaruohon häviämisen Vähä-Urtin linjalla. Jälkimmäisellä mittauskerralla linjalla havaittiin myös uusia lajeja, kuten terttualpi, vesitatar, järvikaisla ja haprarahkasammal, joskin lajien yleisyydet olivat pieniä. Säännöstelyn vaikutuksesta linjan kasvillisuuden muutoksiin ei voi kuluneen seurantajakson perusteella todeta mitään varmaa. 7.7 Tulosten tarkastelu, Vähä-Äiniön niemi Ensimmäinen niitto linjalle tehtiin vuosien 9 ja 13 välisenä aikana. Niitto kohdistui järviruokoon ja kelluslehtisiin, joten niiton aloittaminen selittää em. vyöhykkeiden kaventumisen. Uposlehtisten vyöhyke oli leveimmillään 13 ja tätä tukee ruskoärviän runsaus saman vuonna. Muissa vyöhykkeissä ei ole havaittavissa leveyden muutoksia. Kelluskeiholehden ja hapsiluikan häviäminen saattaa myös olla seurausta niitoista. Ulpukka on voinut osittain hyötyä niitosta, kuten myös ruskoärviä, joka oli runsaimmillaan vuonna 13. Muutokset lajistossa ja vyöhykkeiden leveyksissä on selitettävissä linjalla alkaneella niitolla. Säännöstelyn vaikutusta kasvillisuuteen on vaikea arvioida saatujen inventointitulosten avulla. 7.8 Tulosten tarkastelu, Tommonlahti Kesällä 15 heinäkuu oli melko lämmin Etelä-Päijänteellä Ilmatieteenlaitoksen lämpötilatietojen mukaan, mutta vyöhykkeiden leveyden muutoksiin lämpötilalla ei liene vaikutusta, mutta sarat ja järviruoko ovat voineet kasvaa hyvin lämpimässä säässä ja tästä syystä vyöhykkeet on ehkä tulkittu hieman leveämmäksi kuin aiemmin.