SISÄLTÖ 1. YRITTÄJÄKSI RYHTYMINEN... 4

Transkriptio

1 SISÄLTÖ 1. YRITTÄJÄKSI RYHTYMINEN YRITYSMUODON VALINTA Yksityinen elinkeinonharjoittaja Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö Osakeyhtiö RAHOITUS Vakuudet Oma pääoma Vieras pääoma Lainat Rahoitusyhtiöt Takaukset Avustukset ja tuet LIIKEHUONEISTON VUOKRAAMINEN YRITYSKAUPPA Liiketoiminnan ostaminen Yhtiön ostaminen Osa osakkeista tai osuuksista Yrityksen arvonmääritys Substanssiarvo Tuottoarvo Goodwill-arvo Markkina-arvo Huoneiston soveltuvuus Anniskelulupa Tilojen ja käyttöomaisuuden hallintaperusteet Kilpailutilanteen muuttuminen Yrityksen nimi Käyttöpääoma yritystoimintaa aloitettaessa Henkilökunnan asema KAUPANKÄYNNIN TEKNINEN KULKU Kauppakirjaan kirjattavat asiat... 17

2 6.2 Muuta huomioon otettavaa Sopimuskumppanit Välittäjän käyttäminen YRITYSTOIMINNAN ALOITTAMINEN Perusilmoitus kaupparekisteriin ja verohallintoon Majoitus- ja ravitsemistoiminta Matkustajatietojen käsittely Rakennusvalvonta Ulkotarjoilualueet Työsopimuksen tekeminen ANNISKELULUPA Anniskeluluvan hakeminen Anniskeluluvan myöntämisperusteet Määräaikainen ja tilapäinen anniskelulupa Vastaava hoitaja Anniskeluajan jatkaminen YRITTÄJÄN SOSIAALITURVA VAKUUTUKSET Työntekijän eläkevakuutus (TyEL) Yrittäjän eläkevakuutus (YEL) Lakisääteinen tapaturmavakuutus Työttömyysvakuutusmaksu Työntekijäin ryhmähenkivakuutus Sosiaalivakuutusmaksut vuonna TYÖTERVEYSHUOLTO Muistilista ostajan yrityskaupassa tarvitsemista asiakirjoista... 30

3 1. YRITTÄJÄKSI RYHTYMINEN Oman yrityksen perustaminen on usein merkittävä päätös. Ennen lopullisen päätöksen tekemistä on hyvä kartoittaa yritystoiminnan aloittamiseen liittyvä taustatilanne. Liikeidean, markkinoiden sekä taloudellisten että henkilökohtaisten ominaisuuksien selvittämistä voi tuskin tehdä liian huolellisesti. Perusteellinen pohjatyö on tärkeää myös tulevan yritystoiminnan menestyksen takaamiseksi. Sopiva toiminta-ajatus on majoitus- ja ravitsemisalalla yritystoiminnan onnistumisen tärkein edellytys. Yrityksen hyvä ja liikeideaan sopiva sijainti on keskeinen menestyksen tae. Menestyneellä yrittäjällä on kyky lukea markkinoita ja kehittää yrityksen sijaintiin sopiva toiminta-ajatus, joka takaa riittävän asiakasvirran. Jos toimintaajatuksena on tarjota hyvää ruokaa ja palvelua, kannattaa asioita kypsytellä hyvin ennen yritystoiminnan käynnistämistä. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä on hyvä arvioida toiminta-ajatuksen elinkelpoisuutta ja sen toteuttamiseen liittyvää ammattitaitoa sekä kilpailutilannetta. Yrittäminen on vaativa ammatti, johon kaikilla ei ole riittäviä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Erittäin tärkeää on varmistaa taloudellisten resurssien riittävyys ja se, että yritystoimintaa käynnistettäessä on riittävästi pääomaa alkuvaiheen kulujen kattamiseksi aina siihen saakka, kunnes kulut pystytään hoitamaan yrityksen tulorahoituksella. Toiminta-ajatusta kannattaa testata ulkopuolisilla asiantuntijoilla. Toimialaa tuntevilta henkilöiltä voi saada hyviä vinkkejä ja palautetta siitä, kuulostaako suunniteltu toiminta-ajatus realistiselta. Selkeän toiminta-ajatuksen lisäksi on tehtävä laskelma liiketoiminnan käynnistämisen vaatimista pääomista sekä arvio myynnistä ja taloudellisesta tuloksesta. Näitä lukuja vertailtaessa saa usein hyvän kuvan siitä, onko toiminta-ajatus toteuttamiskelpoinen. Heimo Nieminen on toiminut pitkään yrittäjänä ravintola-alalla Jyväskylässä. Tässä Hepen vinkit aloittavalle ravintolayrittäjälle: Huolehdi taloudestasi. Pidä alusta alkaen kaikki tositteet tiliotteen mukaisessa järjestyksessä. Säästyt näin paljolta turhalta työltä ja kirjanpitäjäsi tykkää. Ravintolatoiminnassa liikkuu yleensä (jos hyvin menee) paljon käteistä rahaa. Siihen ei pidä sokeutua ja sen vuoksi on hyvä muistaa, että rahat, jotka ovat yrityksen kassassa ja tilillä eivät lähestulkoonkaan ole omia. Suurin osa rahoista on tavarantoimittajien, verottajan, vakuutusyhtiön, vuokraisännän jne. Suhtaudu kassassa olevaan rahaan kuin työkaluihin. Ne ovat olemassa vain, jotta yritys toimii. Pelimerkit muuttuvat rahaksi vasta kun raha on siirtynyt omaan lompakkoon kaikkien kulujen ja verojen maksamisen jälkeen. Suunnittele talous pitkälle aikavälille ja varaudu mahdollisiin muutoksiin. Ravintolatoiminta ei välttämättä ole tasaista vaan matkalle voi tulla notkahduksia. Yrittäjänä on helppo motivoitua hyväksi ja ystävälliseksi asiakaspalvelijaksi. Palkatessasi henkilöstöä, muista, että on kovin vaikea opettaa ihmisiä ystävällisiksi, palkkaa siis työhön ystävällisiä ihmisiä. Henkilökunnalle on syytä korostaa, että palkanmaksajana ei ole suinkaan yrittäjä tai yritys vaan asiakkaat. Heidän rahoillaan maksetaan kaikki yrityksen kulut ja tietysti myös työntekijöiden palkat. Ja olisi yrittäjällekin hyvä jäädä jotain. Ole iloinen veronmaksaja. Suomalainen lainsäädäntö on niin oikeudenmukainen, että veroja ei tarvitse maksaa, jos ei ole tuloja. Tietysti kaikki lain sallimat vähennykset pitää käyttää hyväksi, mutta muista, että jos joudut maksamaan veroja, niin silloin sinulla on myös ollut tuloja. Arvonlisävero ei ole yrittäjän veroa, vaan se on vero, joka peritään asiakkailta ja tilitetään valtiolle.

4 2. YRITYSMUODON VALINTA Elinkeino- ja yritystoimintaa voidaan majoitus- ja ravitsemisalalla harjoittaa monessa eri yritysmuodossa. Yritystoimintaa voidaan harjoittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana, avoimessa yhtiössä, kommandiittiyhtiössä, osakeyhtiössä ja osuuskunnassa. Eräät säätiöt ja yhdistykset voivat myös harjoittaa rajoitetusti yritystoimintaa. Ennen varsinaisen liiketoiminnan aloittamista on syytä miettiä, mikä on tarkoituksenmukaisin yritysmuoto oman toiminnan näkökulmasta. Käytännössä tavallisimmat vaihtoehdot majoitus- ja ravitsemisalalla ovat yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen, avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö sekä osakeyhtiö. Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla, avoimen yhtiön yhtiömiehillä sekä kommandiittiyhtiön vastuunalaisilla yhtiömiehillä on henkilökohtainen ja rajoittamaton vastuu yhtiön velvoitteista. Osakeyhtiössä osakkeenomistajat puolestaan vastaavat yhtiön velvoitteista vain sijoittamallaan pääomapanoksella, ja yhtiön pääomalla on olennainen merkitys yhtiön toimintaa ja vastuukykyä ajatellen. Pienissä osakeyhtiöissä osakkeenomistajat joutuvat usein takaamaan yhtiön lainoja henkilökohtaisella omaisuudellaan, joten vastuu on käytännössä samankaltainen kuin avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisilla yhtiömiehillä. Yrittäjien verkostoksi sopii päätöksenteon demokraattisuuden vuoksi osuuskunta. Sen tarkoituksena ei ole sijoitetun pääoman voiton maksimointi vaan palvelujen tuottaminen jäsenille. Kuten osakeyhtiössä, osuuskunnan jäsenet vastaavat yrityksen velvoitteista vain sijoittamallaan pääomalla. Yritystä perustettaessa on yleensä vaihtoehtoina perustaa itse uusi toimipaikka tai ostaa valmis yritys tai sen liiketoiminta. Yrityksen ostamisen yhteydessä siirtyy myös yleensä jo elintarvikehuoneistoksi hyväksytyn liiketilan vuokrasopimus, mikä säästää jonkin verran vaivaa yritystä perustettaessa. Valmiin yrityksen ostaminen edellyttää huolellista paneutumista yrityksen taloudelliseen tilanteeseen ja siksi useimmiten asiantuntijan apua. Yleensä on kannattavampaa ostaa pelkästään yrityksen liiketoiminta ja mahdollisesti oikeus käyttää yrityksen aikaisemmin vakiintunutta toiminimeä. Tällöin riski yllättävien vastuiden siirtymisestä pienenee huomattavasti. Yrityskauppaa koskevia kysymyksiä käsitellään tarkemmin kohdassa YKSITYINEN ELINKEINONHARJOITTAJA Yritystoimintaa voi harjoittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toiminimellä, jolloin yhtiön varallisuutta ja tuloja käsitellään toiminimen omistajan omaisuutena ja tuloina. Vastuu yrityksen velvoitteista on rajoittamaton. Yksityisen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnastaan saamat tulot lisätään hänen muihin tuloihin eikä niitä voi hajauttaa maksamalla palkkaa itselleen tai puolisolleen. Yrittäjäpuolisot voivat jakaa yritystoiminnan tuloksen työpanoksensa suhteessa. Verorasituksen kannalta ratkaisevaa on se, katsotaanko elinkeinotoiminnasta saatava tulo ansio- vai pääomatuloksi. Pääomatuloverokanta on vuoden 2012 alusta lukien 30 prosenttia ja pääomatulovero muuttuu progressiiviseksi siten, että verokanta on 32 prosenttia pääomatulojen euroa ylittävältä osin. Listautumattomien yritysten verovapaan pääomatulo-osingon enimmäismäärä on alentunut eurosta euroon vuoden 2012 alusta lukien. Yhteisöveroprosentti on puolestaan alentunut vuoden 2012 alusta 25 prosenttiin. Ansiotuloa verotetaan progressiivisen tuloverotaulukon mukaan. Pääomatuloiksi luetaan määrä, joka on 20 prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta. Loppuosa verotetaan ansiotulona. Nettovarallisuus lasketaan siten, että yrityksen veronalaisista varoista vähennetään velat. Nettovarallisuuteen lisätään 30 % yrityksen maksamista palkoista. 2.2 AVOIN YHTIÖ JA KOMMANDIITTIYHTIÖ Avoin yhtiö on kahden tai useamman henkilön sopimukseen perustuva itsenäinen oikeushenkilö. Avoimessa yhtiössä kaikilla yhtiömiehillä on henkilökohtainen ja rajoittamaton vastuu yhtiön velvoitteista. Yhtiömiehet vastaavat yhtiön velvoitteista yhteisvastuullisesti eli jokainen vastaa kaikista yhtiön sitoumuksista. Jokainen yhtiömies on oikeutettu edustamaan yhtiötä sen toimialaan ja tarkoitukseen liittyvissä asioissa.

5 Avoin yhtiö on käyttökelpoinen erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa on vähän yhtiömiehiä. Avoin yhtiö on tyypillinen perheyritysmuoto. Avointa yhtiötä perustettaessa on hyvä muistaa, että siinä yhtiömiesten yhteistyökyky on välttämätön edellytys yritystoiminnan menestymiselle. Kommandiittiyhtiölle on tunnusomaista, että siinä on kahdenlaisia yhtiömiehiä. Yhtiössä on oltava vähintään yksi tai useampi vastuunalainen yhtiömies, joilla on rajoittamaton henkilökohtainen vastuu yhtiön velvoitteista. Lisäksi kommandiittiyhtiössä on vähintään yksi tai useampi äänetön yhtiömies, jotka sijoittavat yhtiöön pääomaa ja vastaavat yhtiön velvoitteista vain sijoittamallaan panoksella. Kommandiittiyhtiö on käyttökelpoinen samoissa tilanteissa kuin avoin yhtiö. Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö syntyvät yhtiösopimuksen tekemisellä. Yhtiösopimuksen sisältö tulee harkita yhtiön toiminnan laadun ja laajuuden perusteella. Yhtiösopimus on tärkeä asiakirja, koska se sääntelee suurelta osin yhtiömiesten väliset oikeussuhteet ja siinä voidaan sopia joitain asioita laista poikkeavasti. Yhtiösopimukseen voidaan ottaa esim. yhtiömiesten vastuuta keskinäisessä suhteessaan rajoittavia säännöksiä. Yhtiösopimukseen kannattaa kirjata myös yhtiömiesten välinen työnjako, oikeus yhtiön toiminimen kirjoittamiseen, toimitusjohtaja, voiton ja tappion jako (jos poikkeaa laissa mainitusta) sekä yhtiösopimuksen muuttaminen ja irtisanominen. Yhtiösopimuksen irtisanomista koskeva säännös on tärkeä tilanteissa, joissa yhtiömiesten välit alkavat mahdollisesti säröillä. Jos yhtiösopimuksessa ei ole määräyksiä irtisanomisesta, siitä on erittäin vaikea päästä eroon, jos yksimielisyyttä yhtiöosuuden myymisestä ei synny. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön etuna osakeyhtiöön verrattuna on hallinnon mutkattomuus. Laki ei edellytä vuosittaisia kokouksia eikä pakollisia pöytäkirjoja. Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön voi myös halutessaan muuttaa myöhemmin osakeyhtiöksi. Avoimelle yhtiölle ja kommandiittiyhtiölle vahvistettu tulo ja varallisuus jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten tulona ja varallisuutena siten kuin yhtiösopimuksessa on sovittu. Yhtiö muodostaa oman tulolähteen: sen toimintaan liittyvät vähennykset voidaan vähentää yhtiön tuloista mutta niitä ei voi siirtää vähennettäväksi yhtiömiehen henkilökohtaisista tuloista. Mahdolliset tappiot voidaan vähentää yhtiön seuraavien 10 vuoden tulosta, jos sitä kertyy. Yhtiömiehen osuus jaetaan ansio- ja pääomatuloihin. Pääomatuloa on 20 % nettovarallisuudesta, joka saadaan vähentämällä yhtiön varoista sen velat. Nettovarallisuuteen lisätään 30 % yhtiön maksamista palkoista. Avoimessa yhtiössä ja kommandiittiyhtiössä yhtiömies voi maksaa itselleen palkkaa. Palkasta on suoritettava sosiaaliturvamaksut ja muut palkan sivukulut, minkä vuoksi monissa yhtiöissä yhtiömiehille ei makseta lainkaan palkkaa. On kuitenkin muistettava, että sivukulujen maksaminen vaikuttaa yrittäjän sosiaaliturvan tasoon. 2.3 OSAKEYHTIÖ Osakeyhtiö on käyttökelpoinen kaikentyyppisessä ja -laajuisessa yritystoiminnassa. Lain mukaan on mahdollista perustaa myös ns. yhden miehen osakeyhtiö. Osakeyhtiö eroaa avoimesta ja kommandiittiyhtiöstä siinä, että osakkeenomistajat eivät ole henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön velvoitteista. Osakkeenomistajan taloudellinen riski rajoittuu vain siihen pääomapanokseen, jonka hän on yhtiöön sijoittanut. Monesti tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska yhtiön rahoittajat vaativat vakuudet myöntämilleen lainoille yhtiön omistajilta. Osakeyhtiömuoto on erityisen suositeltava aloittavassa ja harvojen osakkeenomistajien omistamassa yhtiössä, jos osakkeenomistajilla on omaisuutta, jota ei haluta antaa velkojen vakuudeksi ja joka halutaan pitää yritystoiminnasta erillään. Osakeyhtiö on käyttökelpoisin laajemmassa liiketoiminnassa. Osakeyhtiölaki sääntelee tarkoin yhtiön hallintoa, ja yhden miehen osakeyhtiössäkin on tehtävä vuosittain vaadittavat pöytäkirjat. Myös tilinpäätösasiakirjat on toimitettava vuosittain rekisteröitäväksi. Yksityisessä osakeyhtiössä osakepääoman on oltava vähintään euroa. Osakeyhtiöllä tulee olla hallitus, johon kuuluu 1 5 jäsentä. Jos jäseniä on vähemmän kuin kolme, on lisäksi valittava yksi hallituksen varajäsen. Osakeyhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous, jossa jokainen osakkeenomistaja voi äänestää edustamiensa osakkeiden koko äänimäärällä. Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajat voivat kuitenkin yksimielisinä päättää yhtiökokoukselle kuuluvasta asiasta pitämättä kokousta. Päätös on kuitenkin kirjattava, allekirjoitettava, päivättävä ja numeroitava.

6 Lain mukaan osakeyhtiötä edustaa hallitus, joka kirjoittaa yhtiön toiminimen. Hallitus voi nimittää toimitusjohtajan ja antaa toiminimenkirjoitusoikeuden jäsenelleen, toimitusjohtajalle tai muulle nimetylle henkilölle, jos yhtiöjärjestykseen on kirjattu tällainen määräys. Osakeyhtiö syntyy vasta rekisteröinnillä. Ennen rekisteröintiä voidaan kuitenkin joutua jo tekemään erilaisia sopimuksia kuten esimerkiksi liikehuoneiston vuokrasopimus. On hyvä huomata, että näistä velvoitteista vastaavat sopimuksen allekirjoittajat henkilökohtaisesti kunnes osakeyhtiö on merkitty kaupparekisteriin. Osakeyhtiöstä ei voi tehdä yksityisnostoja, vaan osakkeenomistajan on otettava tulot palkkana, osinkoina tai osakaslainoina. Osinkojen verokohtelu riippuu siitä, jaetaanko osinkona enemmän vai vähemmän kuin 9 %:n tuotto laskettuna osakkeen matemaattiselle arvolle. Jos jaetaan vähemmän kuin 9 %, osinko on euroon asti kokonaan verovapaata tuloa ja euron ylittävältä osalta 70 %:n osalta verotettavaa pääomatuloas. Jos osinkona jaetaan enemmän kuin 9 %:n tuotto, 9 %:n ylittävästä osasta verotetaan 70 % ansiotulona osingonsaajan henkilökohtaisen veroprosentin mukaisesti. Osakkeenomistajan yhtiöstä nostamaa palkkaa verotetaan normaalisti ansiotulona. Osakaslaina katsotaan veronalaiseksi pääomatuloksi. Veronalaista on verovuonna otetusta osakaslainasta verovuoden päättyessä maksamatta oleva määrä. Takaisinmaksuvuonna verovelvollinen voi vähentää maksamansa määrän pääomatuloistaan, jos laina maksetaan takaisin viimeistään viidentenä vuonna nostovuoden jälkeen. Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämästä kaupparekisteristä ( on saatavissa osakeyhtiön perustamispaketti, jossa on mallit perustamiseen liittyvistä asiakirjoista ja yhtiöjärjestyksestä sekä yhtiön rekisteröintiin liittyvät ohjeet.

7 3. RAHOITUS Yritystä perustettaessa on usein ongelmana riittävän oman pääoman puute. Ulkopuolisen lainoituksen hankkiminen on yleensä sitä helpompaa mitä enemmän yrityksessä on omaa pääomaa. Lisäksi yrityksen verorasitus riippuu ratkaisevasti yritykseen sijoitetun oman pääoman määrästä. Osakeyhtiön verotus on sitä kevyempää, mitä enemmän yhtiössä on nettovarallisuutta. 3.1 VAKUUDET Usein suurimpana ongelmana rahoituksen järjestämisessä on riittävien vakuuksien hankkiminen. Vakuus on velkojalle annettu henkilö- tai esinevakuus, joka turvaa velkojan saamisen ja varmistaa velallisen halun suorittaa velka sovitussa aikataulussa. Yleisimmät vakuudet ovat omavelkainen takaus, käteispantti, kiinteistökiinnitys, yrityskiinnitys ja pankkitakaus. Omavelkaisessa takauksessa takaaja vastaa takaamastaan velasta kuin omasta velastaan. Tällaisen takauksen voivat antaa yrityksen osakkaat tai henkilöt, jotka suostuvat takaamaan yrittäjän. Jos yrittäjä antaa omavelkaisen takauksen yritystoiminnan vastuista, osakeyhtiön vastuunrajoitukset menettävät merkitystään. Takaus voi olla rajaton tai tietylle summalle tai lainaerälle rajoitettu. Käteispantti on irtain esine, joka luovutetaan velkojalle lainan vakuudeksi. Useimmiten kyseessä on asuntoosakkeen osakekirja, joka on helposti muutettavissa rahaksi. Myös muiden yhtiöiden osakkeet voidaan luovuttaa pantiksi, mutta niiden vakuusarvo on yleensä huonompi kuin asunto-osakkeen. Panttia luovutettaessa laaditaan sitoumus, jossa sovitaan panttauksen ehdot ja pantin realisointitapa. Kiinteistökiinnitys voidaan vahvistaa kiinteistöön tai sen osaan tai muulle kuin kiinteistön omistajalle kuuluvaan määräalaan. Kiinnitys haetaan kirjaamisviranomaiselta siitä maanmittaustoimistosta, jonka toimialueella kiinteistö sijaitsee. Päätös kiinnityksestä tehdään merkitsemällä asia kiinnitysrekisteriin. Vahvistetusta kiinnityksestä annetaan todistukseksi panttikirja. Kiinnitys alkaa hakemuksen vireilletulopäivästä ja päättyy kunnes kiinteistön omistaja kuolettaa kiinnityksen. Yrityskiinnityksessä velkoja saa vakuudeksi yrityksen kaiken irtaimen käyttö-, vaihto- ja rahoitusomaisuuden. Tämä tarkoittaa käytännössä koneita ja laitteita, kalustoa, varastoa, rahavaroja ja saamisia. Yrityskiinnitystä haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta. Yrityskiinnitys on voimassa kunnes se kuoletetaan. Pankkitakauksessa pankki antaa sitoumuksen, jonka mukaan se maksaa asiakkaansa puolesta yksityiskohtaisesti määritellyn korvauksen, jos asiakas ei täytä sopimustaan. Pankki vaatii asiakkaalta vastavakuuden, joka voi olla pankin hallussa jo ennestään oleva takaus tai kiinnitys. Pankkitakausta käytetään yleisesti mm. suurempien tavarantoimittajien toimitusluottojen vakuutena sekä vuokravakuutena. Asunto-osakkeen vakuusarvo on yleensä 70 % markkinahinnasta. Kiinteistöjen vakuusarvo on hieman alhaisempi, noin % markkinahinnasta. Yrityskiinnityksen käyttäminen vakuutena majoitus- ja ravitsemisalalla on hieman yleistynyt, mutta sen osuus vakuusarvoista on silti melko vähäinen, koska yrityksissä on harvoin suuret varastot tai arvokas konekanta. Yrityskiinnityksen arvo on aina tapauskohtainen. 3.2 OMA PÄÄOMA Yrittäjän yritykseen sijoittaman pääoman määrällä on tärkeä merkitys. Riittävä oma pääoma helpottaa yritystoiminnan käynnistämistä ja antaa hankkeelle uskottavuutta rahoittajien silmissä. Jos yrittäjä sijoittaa hankkeeseen omia varojaan, rahoituskustannukset jäävät pienemmiksi ja ulkopuolinen rahoittaja voi olla varmempi, että yrittäjä on aidosti kiinnostunut yritystoimintansa menestymisestä. Joidenkin arvioiden mukaan yrittäjän oman sijoituksen tulisi olla vähintään 20 % koko pääoman tarpeesta. Jos oma varallisuus ei riitä sijoitukseen, yritystoimintaan voi pyrkiä hankkimaan muita yhtiökumppaneita tai osakkaita. Yrityksen omistussuhteet kannattaa miettiä jo alkuvaiheessa tarkkaan, koska yrityksen arvon noustessa tai jonkun osapuolen työpanoksen heikentyessä voidaan joutua hankalaan tilanteeseen, jos yrityksessä on tasaomistus. Hyvin

8 menestyvän yrityksen äänivallan ostaminen voi tällaisessa tilanteessa tulla aktiiviselle osakkaalle kalliiksi. Rahallisen panostuksen lisäksi yhtiöön voi sijoittaa koneita tai muuta käyttöomaisuutta. Rahoitusmarkkinoille on 1990-luvulta alkaen tullut pääomasijoittajia. Pääomasijoittaminen on sijoitusten tekemistä sellaisiin julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin, joilla on hyvät kehittymismahdollisuudet. Pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan pyrkii irtaantumaan yrityksestä ennalta sovitun suunnitelman mukaisesti. Pääomasijoitukset tehdään oman pääoman ehtoisina sijoituksina tai välirahoituksina. 3.3 VIERAS PÄÄOMA Lainat Vieraan pääoman ehtoinen rahoitus tulee yleensä pankeilta. Useimmille yrityksille pankkirahoitus on myös ainoa ulkopuolinen rahoituslähde. Jos erityisrahoituslaitokset kuten esimerkiksi Finnvera luotottavat yrityksen hankkeita, ne tavallisesti edellyttävät, että myös yrityksen oma pankki osallistuu rahoitukseen. Ennen toiminnan aloittamista kannattaa kysellä tarjouksia eri pankeilta. Yrityskauppaa tehtäessä on varminta pyytää tarjous kirjallisesti, koska joissakin tapauksissa viime hetken rahoitusvaikeudet ovat estäneet kaupan ja johtaneet sopimussakkoihin. Alkupääoman lisäksi pankista voi saada lyhytaikaista ja kausiluonteista käyttöpääomaa. Pankit vaativat luoton vakuudeksi turvaavan vakuuden. Ennen luottopäätöksen tekemistä pankki arvioi asiakassuhteeseen liittyvät riskit. Pk-yritystoiminnan käynnistämiseen voi saada lainaa myös Finnvera Oy:ltä. Se rahoittaa pääasiassa tuotantotoimintaa, mutta myös matkailualaa. Pienlainoja, naisyrittäjälainoja sekä takauksia voidaan myöntää myös majoitus- ja ravitsemisalalle. Samoin investointi- ja käyttöpääomalainaa, kehittämislainaa ja yrittäjälainaa voidaan myöntää majoitus- ja ravitsemisalan pienyritykselle. Laina-ajat vaihtelevat kahdesta kymmeneen vuoteen. Ennen rahoituspäätöstä Finnvera tekee selvityksen siitä, onko yrityksellä edellytyksiä kannattavaan toimintaan. Investointi- ja käyttöpääomalaina on tarkoitettu sekä uusille että toimiville yrityksille investointien ja käyttöpääoman rahoittamiseen. Kehittämislaina on tarkoitettu yrityksen kehittämisprojektien rahoitukseen. Yrittäjälainaa voi saada uuden yhtiön perustaja, jo toimivan yrityksen osakkeiden tai yhtiömiesosuuksien ostaja. Jos yrityksen osakas haluaa myydä osuutensa toiselle joko yrityksessä työskentelevälle tai siellä työn aloittavalle, ostajaa voidaan rahoittaa yrittäjälainalla. Lainansaajan on vastattava omarahoitusosuudesta, joka on vähintään 20 % kokonaisrahoituksesta. Pienlaina on tarkoitettu enintään viisi henkilöä työllistävälle yritykselle. Sitä voi saada yhteensä enintään euroa, minkä lisäksi muukin Finnveran rahoitus on mahdollista. Laina-aika on viisi vuotta, eikä lainaa tarvitse lyhentää ensimmäisenä vuonna. Korko on valtion korkotuesta johtuen normaalia alhaisempi. Avoimen yhtiön yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiöiden vastuunalaiset yhtiömiehet sekä yksityiset elinkeinonharjoittajat vastaavat lainasta henkilökohtaisesti, osakeyhtiön osakkaat antavat omavelkaisen yleistakauksen. Naisyrittäjälainan voi saada jos yli puolet yrityksestä on naisten omistama ja yrityksen johdossa on nainen. Yritys saa työllistää enintään 5 henkilöä. Laina-aika, lainan määrä ja vakuudet ovat samat kuin pienlainan kohdalla. Molempia rahoitusmuotoja voi täydentää työ- ja elinkeinotoimiston myöntämä starttiraha tai muu Finnveran rahoitus. Investointi- ja käyttöpääomalainalle, yrittäjälainalle sekä pien- ja naisyrittäjälainoille voidaan myöntää lisätukea EU-alueohjelmien tavoitealueilla. Toimiva yritys voi saada lainaa myös vakuutusyhtiöiltä sijoituslainana, yrittäjälainana tai pk-lainana. Maksetuista työeläkemaksuista kertynyt rahasto-osuus on mahdollista saada lainaksi eläkevakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiöt noudattavat valvonnasta johtuen jonkin verran pankkeja tiukempaa vakuuskäytäntöä Rahoitusyhtiöt Rahoitusyhtiöt tarjoavat ratkaisuja yrityksen käyttöomaisuusinvestointien rahoittamiseen. Käyttöomaisuudella tarkoitetaan tällöin esimerkiksi hotelli-, ravintola- ja toimistokalusteita, keittiö- ja baarikalustoa, kassajärjestelmiä, ääni- ja valolaitteistoja sekä autoja. Rahoitusyhtiöiden tarjoamia investointien rahoitusmuotoja ovat leasing ja osamaksurahoitus.

9 Edellä mainituissa investointikohteissa rahoitusmuoto on tyypillisesti leasing, joka tarkoittaa käyttöomaisuuden pitkäaikaista vuokraamista rahoitusyhtiöltä. Leasingissa rahoitettava kohde toimii osavakuutena (vertaa esimerkiksi asuntolaina, jossa asunto toimii osavakuutena). Omarahoitusosuus eli ns. ensimmäinen suurempi vuokraerä on tavallisesti % kohteen hankintahinnasta ja rahoitusaika kuukautta. Leasing-kohteen tulee olla vakuutettu vuokralleottajan toimesta vuokra-aikana. Leasing-kauden päättyessä rahoituskohde ei siirry automaattisesti vuokralleottajan omaisuudeksi. Vuokralleottajalla on kuitenkin mahdollisuus vuokrakauden jälkeen lunastaa kohde omistukseensa, jolloin tämä ns. osto-optio on tavallisesti joitakin prosentteja kohteen hankintahinnasta. Osamaksurahoituksessa kohde siirtyy viimeisen osamaksun suorittamisen jälkeen ostajan omistukseen. Osamaksuostaja maksaa myyjälle käsirahan ja tekee hänen kanssaan osamaksusopimuksen. Myyjä siirtää sopimuksen rahoitusyhtiölle, joka laskuttaa osamaksut ostajalta. Osamaksuvelka voidaan maksaa pois kesken lainaajan ilman lisäkustannuksia. Lisätietoja käyttöomaisuusinvestointien rahoituksesta voi tiedustella joko omasta pankkikonttorista tai laitemyyjien kautta. 3.4 TAKAUKSET Yrityksen lainarahoitukseen ja pääomarakenteen vahvistamiseen tarjoaa takauksia Finnvera. Takausta voi käyttää vakuutena pankilta, vakuutuslaitoksilta tai muilta rahoittajilta saamilleen luotoille. Takuuaika vaihtelee kolmesta kymmeneen vuoteen. Pientakaus on tarkoitettu sekä toimiville että alkaville yrityksille silloin, kun pankki rahoittaa yrityksen investointeja, käyttöpääomaa tai kehittämistä. Takauksia voi Finnvera myöntää myös matkailualalla toimiville yrityksille. Kuluttajapalvelujen alalla takauksia voidaan myöntää vain yritysten investointiluottojen ja käyttöpääomaluottojen vakuudeksi. EU-tukea sisältävää Finnveran kasvutakausta voi käyttää hyväkseen silloin, kun pankki rahoittaa esim. kone- ja laiteinvestointeja, henkilökunnan koulutusta tai tuotekehitystä. Finnveratakaus käy kaikkiin muihin pk-yrityksen rahoitustarpeisiin paitsi kuluttajapalveluja tuottavien yritysten käyttöpääomaluottojen takaamiseen. Pääomatakuu on sijoittajalle myönnettävä takuu silloin, kun sijoituksen kohteena on pk-yritys. Sen tavallisimpia käyttötarkoituksia ovat perustamis- ja kehittämisinvestoinnit, kasvuinvestoinnit ja käyttöpääoma sekä yrityskaupat ja omistusjärjestelyt ja sen tarkoituksena on kattaa sijoittajalle mahdollisesti syntyvät tappiot AVUSTUKSET JA TUET ELY-keskukset voivat myöntää yrityksen kehittämisavustusta yrityksen pitkän aikavälin kilpailukykyä parantavaan hankkeeseen, kun yritys aloittaa toimintansa taikka laajentaa tai kehittää sitä. Avustuksen kohteena olevan hankkeen tulee olla yrityksen kehittämisen kannalta merkittävä. Yrityksen kehittämisavustusta voidaan myöntää investointeihin, muihin kehittämistoimenpiteisiin sekä lisäksi pienelle yritykselle uusien työpaikkojen aiheuttamien palkkamenojen ja muiden toiminnan aloittamiseen tai laajentamiseen liittyvien menojen perusteella. Yrityksen kehittämisavustuksen määrä muihin kehittämistoimenpiteisiin voi olla enintään 50 prosenttia avustuksen perusteena olevista hyväksyttävistä menoista. EU-rahoitukseen liittyvä neuvonta on jaoteltu useaan paikkaan. Aluetukiasioissa sitä antavat maakuntaliittojen lisäksi ELY-keskukset, koulutusasioissa ELY-keskukset ja CIMO opetushallituksessa. Yleisneuvontaa saa muun muassa euroneuvontakeskuksista, Eurooppa-tiedotuksesta, Finpron hankeneuvonnasta, Finnverasta, ELYkeskuksista ja TEM:n ylläpitämästä Yrityssuomi.fi -portaalista ( Näiden lisäksi on useita muita yritystoimintaa avustavia ja rahoittavia tahoja. Esimerkiksi maakunnan liitot voivat myöntää avustusta määräaikaisten, lähinnä elinkeinotoiminnan kehittämishankkeiden käynnistämiseen ja toteuttamiseen. ELY-keskusten yritysosastot voivat myöntää tukea yritysten toimintaympäristön parantamiseen liittyviin hankkeisiin. Tuen myöntäminen edellyttää, että hankkeella on olennainen merkitys alueen pk-yritysten perustamisen, laajentamisen tai kehittämisen kannalta.

10 Paikalliset työ- elinkeinotoimistot myöntävät starttirahaa edistämään uuden yritystoiminnan syntymistä ja henkilön työllistymistä. Starttirahalla turvataan yrittäjän toimeentulo sinä aikana, jonka yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän kuitenkin enintään 18 kuukauden ajan. Tuen saamisen edellytyksenä ovat muun muassa yrittäjäkokemus tai -koulutus, mahdollisuudet kannattavaan toimintaan, tarpeellisuus yrittäjäksi ryhtyvän toimeentulon kannalta sekä se, että yritystoimintaa ei ole aloitettu ennen kuin tuen myöntämisestä on päätetty.

11 4. LIIKEHUONEISTON VUOKRAAMINEN Tavallisin liikehuoneiston hankintatapa on sopivan huoneiston vuokraaminen. Koska liikehuoneiston vuokralaisen oikeusturva on selvästi heikompi kuin asuinhuoneiston vuokraajan, vuokrasopimus on syytä laatia huolellisesti. Monet seikat kuten vuokran määrä, vuokra-aika, vuokrankorotukset yms. määräytyvät yksinomaan vuokrasopimuksen perusteella. Erityisen tärkeää on merkitä huoneiston käyttötarkoitus täsmällisesti sopimukseen. Ensiksi on varmistauduttava, että huoneiston vuokra-aika on riittävä, jotta yritystoimintaa varten mahdollisesti otetut lainat ehditään kuolettaa. Liikehuoneiston vuokrasuhde voidaan sopia määräaikaiseksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Tavallista on tehdä 5 10 vuoden määräaikainen sopimus, jolloin sopimusta ei voida irtisanoa vuokrakauden aikana. Tämän jälkeen sopimus voi muuttua toistaiseksi voimassaolevaksi ja sopimuksen voi irtisanoa sopimuksessa määrätyn irtisanomisajan kuluessa. Vaihtoehtoisesti voidaan laatia uusi sopimus. Toistaiseksi voimassaolevissa sopimuksissa on usein myös tavallista sopia ensimmäisestä mahdollisesta irtisanomispäivästä. On tärkeää muistaa, että sopimus sitoo myös vuokralaista siten, että vuokranmaksuvelvollisuus on olemassa koko vuokrakauden. Ainoat keinot päästä vuokrakauden aikana määräaikaisesta vuokrasopimuksesta eroon ovat vuokrasopimuksen siirtäminen yrityskaupan yhteydessä, vuokranantajan kanssa tehty sopimus vuokrasuhteen päättämisestä, konkurssi, yrityssaneeraus tai vuokralaisen kuolema. Suomalaisessa oikeuskäytännössä lähtökohtana on sopimusten sitovuus. Lain mukaan kohtuutonta sopimusehtoa voidaan sovitella, mutta sovittelu on mahdollista vain täysin kohtuuttomien sopimusehtojen ollessa kyseessä. Lain mukaan vuokralainen, joka harjoittaa huoneistossa liiketoimintaa, voi yrityskaupan yhteydessä liikettä luovuttaessaan siirtää vuokrasopimuksen ostajalle ilman vuokranantajan lupaa. Tällöin vuokralaisen on ilmoitettava siirrosta kaksi kuukautta etukäteen. Jos vuokranantaja ei hyväksy siirtoa, hänen on kuukauden kuluttua ilmoituksen saamisesta vietävä asia tuomioistuimen tutkittavaksi. Yleensä vuokrasopimuksissa on kuitenkin ehto, jonka mukaan vuokrasopimusta ei saa siirtää ilman vuokranantajan suostumusta. Vuokrasopimuksessa on usein hyvä täsmentää, koskeeko tämä siirtokielto myös liikkeen luovutus -tilanteita. Ehto kirjataan sopimuksiin, jotta vuokranantajat pystyvät selvittämään uuden vuokralaisen taustat ennen vuokrasopimuksen siirtoa tai uuden sopimuksen solmimista. Jos vuokranantaja haluaa irtisanoa toistaiseksi voimassaolevan huoneiston vuokrasopimuksen, hänen tulee antaa irtisanomisilmoitus todisteellisesti tiedoksi vuokralaiselle. Siinä on mainittava vuokrasuhteen päättymisajankohta ja irtisanomisen peruste. Jos irtisanominen ei tapahdu näin, se on tehoton eikä vuokrasuhde pääty. Lain mukaan tuomioistuin voi julistaa vuokranantajan suorittaman irtisanomisen tehottomaksi, jos irtisanomisen perusteena on vuokran määrää koskevan ehdon muuttaminen ja uutta vuokraa on pidettävä kohtuuttomana, tai irtisanomista on vuokralaisen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä muutoin kohtuuttomana eikä irtisanomiseen ole hyväksyttävää syytä. Käytännössä tällaiset tilanteet ovat hyvin harvinaisia. Määräaikaisen vuokrasopimuksen päättyessä vuokralaisella on oikeus saada korvaus suorittamistaan huoneiston arvoa nostaneista korjaus- ja muutostöistä. Toistaiseksi voimassa olevan vuokrasuhteen päättyessä vuokranantajan suorittaman sellaisen irtisanomisen perusteella, jota ei voida pitää vuokrasuhteista noudatettavan hyvän tavan mukaisena, vuokralaisella on oikeus saada vuokranantajalta korvaus korjaus- ja muutostöistä sekä muuttokustannuksista ja uuden huoneiston hankkimisen aiheuttamista kuluista. Jos vuokralainen on harjoittanut huoneistossa liiketoimintaa vähintään kaksi vuotta, hänellä on oikeus saada kohtuullinen korvaus muuton aiheuttamasta asiakaspiirin vähentymisestä tai menettämisestä sekä siitä huoneiston vuokra-arvon lisäyksestä, joka vuokralaisen toiminnan johdosta on syntynyt, jos huoneiston seuraava haltija ryhtyy harjoittamaan huoneistossa olennaisesti samanlaista ansiotoimintaa. Vuokra määräytyy sen mukaan, mitä siitä on sovittu, eikä esim. edellisellä vuokralla ole merkitystä. Myös vuokran korottamisesta sovitaan asianosaisten kesken. Jos sopimuksessa ei ole määräystä vuokran korottamisesta, vuokranantaja voi pyrkiä korottamaan vuokraa tuntuvasti päästäkseen vuokralaisesta eroon ennen sovitun vuokra-

12 ajan päättymistä. Käyttökelpoinen vuokrankorotusehto on sitoa vuokra elinkustannus- tai rakennuskustannusindeksiin. Tärkeä yksityiskohta sopimuksissa on vuokranantajan ja vuokralaisen välinen vastuunjako. Yleensä vuokra sisältää aiottuun liiketoimintaan kelpaavan tyhjän huoneiston ja lämmityksen. Vuokralainen vastaa tavallisesti pintaremonteista ja liiketoiminnasta aiheutuvan energian sekä veden kulutuksesta. Vuokranantaja vastaa peruskorjauksista ja huoneiston rakenteisiin liittyvistä korjaustöistä. Sopimuksella nämä vastuut voidaan jakaa muullakin tavalla ja ennen sopimuksen tekemistä on arvioitava vuokran määrän lisäksi liikehuoneiston yllä- ja kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset. Joissakin tapauksissa on sovittu, että vuokralainen tekee huoneistossa peruskorjauksen, joka hyvitetään tulevina vuosina vuokran määrässä.

13 5. YRITYSKAUPPA Yrityskauppaa tehtäessä on olennaista selvittää, mitä kaupassa todella myydään, ja varmistaa, miten kaupan kohde siirtyy myyjältä ostajalle. Kaupan kohteena voi olla: yrityksen liiketoiminta tai -yksikkö, koko yritystoimintaa harjoittava yhtiö tai osa osakekannasta tai henkilöyhtiöiden yhtiöosuuksista. Lisäksi on erotettava yrityksen hallinta- ja omistusoikeuden siirtyminen. Usein yrityksen hallintaoikeus siirtyy ostajalle jo ennen varsinaisen omistusoikeuden siirtymistä kauppakirjassa olevan lykkäävän ehdon vuoksi. Hallintaoikeuden siirtymisen myötä ostajalle siirtyy oikeus johtaa liiketoimintaa ja vastuu henkilökunnasta. Varsinainen omistusoikeus siirtyy sen jälkeen kun kaikki kaupan ehdot on täytetty ja kun kauppahinta on kokonaisuudessaan maksettu. 5.1 LIIKETOIMINNAN OSTAMINEN Liiketoiminnan ostaminen on juridisesti yksinkertaisempaa kuin yhtiön, koska aikaisemmin liiketoimintaa harjoittaneen yhtiön vastuut ja velat eivät seuraa kaupan mukana. Kauppakirjassa on hyvä eritellä, mikä osa kauppahinnasta koostuu kalustosta sekä varastosta ja mikä osa goodwillistä, nimestä ja vuokrasopimuksen siirrosta. 5.2 YHTIÖN OSTAMINEN Yhtiötä ostettaessa yritys siirtyy vanhoine vastuineen ja velkoineen uudelle omistajalle. Tämän vuoksi on tarpeen tutustua yrityksen taloudelliseen tilanteeseen huolellisesti. Analyysiä tehtäessä tarvitaan vähintään 2 3 vuoden tilinpäätökset sekä tuore välitilinpäätös. Analyysissä tarvitaan ehdottomasti asiantuntijan apua. Yhtiötä myytäessä ostaja ottaa usein vastatakseen myyjän velat. Tämä säästää uusilta lainaneuvotteluilta ja samalla vältytään 1,6 %:n varainsiirtoverolta. Velkavastuut on kuitenkin selvitettävä huolellisesti, koska ne ovat maksettavaa kauppahintaa pienentävä tekijä. Ostajan kannattaa selvittää mahdollisesti tiedossa olevat lisäverot, jotka alentavat yrityksen arvoa. Odottamattomat verot veronkorotuksineen ja -lisäyksineen voivat heikentää yrityksen likviditeettiä. Normaalisti kauppakirjassa sovitaan, mihin ajankohtaan saakka myyjä vastaa veroista. Tämä sopimus sääntelee kuitenkin vain osapuolten välisiä suhteita eikä sido verottajaa. Jos ostaja osoittautuu yrityskaupan jälkeisessä perinnässä varattomaksi, myyjä joutuu vastaamaan yksin yllättävistä yrityskaupan jälkeen syntyneistä vastuista. 5.3 OSA OSAKKEISTA TAI OSUUKSISTA Osakkeita tai yhtiöosuuksia ostettaessa yhtiön toiminta jatkuu normaalisti. Kirjanpito ja vastuut pysyvät ennallaan, ja tämän vuoksi yhtiön tilaa on syytä selvittää samaan tapaan kuin koko yhtiötä ostettaessa. On hyvä muistaa, että jos yli puolet osakkeista tai osuuksista vaihtaa omistajaa, menetetään vanhojen tappioiden vähennysoikeus. 5.4 YRITYKSEN ARVONMÄÄRITYS Yrityksen arvon määrittämisen pohjaksi on kehitetty erilaisia malleja, jotka helpottavat arvon määritystä. Mallien avulla saadaan kuitenkin vain suuntaa antava arvio yrityksen hinnasta, lopullinen hinta määräytyy markkinatilanteen mukaisesti osapuolten välisessä neuvottelussa Substanssiarvo

14 Substanssiarvo perustuu yrityksen näkyvään varallisuuteen. Substanssiarvo saadaan arvostamalla yrityksen aineelliset tuotannontekijät (koneet, kalusto, varasto yms.) käypään arvoon. Yhteenlaskemalla erillisarvot päädytään koko yrityksen substanssiarvoon. Käytännössä substanssiarvon määritys tapahtuu yrityksen taseen perusteella. Taseen aktiivat otetaan laskelmaan joko sellaisenaan tai arvostamalla ne uudelleen käypään arvoon. Käyvän arvon määrittäminen perustuu luonnollisesti arvioon, koska todellinen käypä arvo selviää vasta oikeassa kaupassa. Ravintolayrityksen myynnissä substanssiarvon merkitys ei ole kovin suuri. Jos yrityksessä on yhtiön omistamia arvopapereita tai muita sijoituksia, investointitalletuksia, arvokkaita taideteoksia tms., on tavanomaista sopia, että myyjä siirtää tällaisen varallisuuden pois yrityksestä ennen myyntiä. Jos ko. omaisuus siirtyy kaupassa ostajalle, se luonnollisesti nostaa kauppahintaa Tuottoarvo Tuottoarvo perustuu yrityksen kykyyn tuottaa taloudellista tulosta. Arvonmäärityksessä arvioidaan yrityksestä odotettavat nettotulot, jotka muutetaan diskonttaamalla nykyarvoon. Tuottoarvo sopii erityisesti sellaiseen tilanteeseen, jossa aikomuksena on ansaita yritystoiminnalla pitempiaikainen elanto Goodwill-arvo Goodwill-arvo muodostuu yrityksen aineettomista tuotannontekijöistä. Näitä ovat yrityksen henkilökunta ja avainhenkilöt, liikkeenjohto, asiakaspiiri, toiminimi, tavaramerkit, osaaminen jne. Ravintolayrityksen myynnissä goodwill-tekijät muodostavat usein merkittävän osan kaupan kohteesta Markkina-arvo Edellä mainitut arvot ovat vain apuna yrityksen kauppahintaa määritettäessä. Yrityksen todellinen arvo muodostuu markkinoilla ostajien ja myyjien välisissä neuvotteluissa. Todelliseen arvoon vaikuttavat myös odotukset taloudellisen tilanteen kehittymisestä, osapuolten subjektiiviset asenteet ym. Markkina-arvosta saa käsityksen esimerkiksi pyytämällä hinta-arvion 2 3 ravintola-alaan erikoistuneelta välittäjältä. On myös muistettava, että ostajalla ja myyjällä on usein eri arvo yritykselle. Myyjä saattaa myydä elämäntyötään ja haluaa siitä mahdollisimman hyvän hinnan. Suuren lainataakan ottanut ostaja puolestaan haluaa varmistaa, että selviää lähivuosina lainojen lyhennyksistä ja saa vielä jonkinlaisen elannon itselleen. 5.5 HUONEISTON SOVELTUVUUS Ennen kauppaa on hyvä tarkistaa, että liikehuoneisto soveltuu elintarvikehuoneistoksi ja että siellä voidaan harjoittaa aiotun laajuista ja -kaltaista liiketoimintaa. Elintarvikealan toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus elintarvikehuoneistosta valvontaviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai sen olennaista muuttamista. Kauppakirjaan on syytä ottaa ehto siitä, etteivät viranomaiset aseta esteitä toiminnan jatkamiselle aikaisemman toiminnan tai aiotun uuden liikeidean vaatimassa laajuudessa. Yrityskaupan jälkeen vaadittava kallis ilmastointi- tai keittiöremontti saattaa muuttaa kaupan ostajalle epäedulliseksi. 5.6 ANNISKELULUPA Anniskelulupa on elinkeinonharjoittaja- ja anniskelupaikkakohtainen. Elinkeinonharjoittaja, jolle on jo myönnetty anniskelulupa johonkin paikkaan, ei voi aloittaa alkoholijuomien anniskelua uudessa liikepaikassa ennen kuin hän on saanut siihen anniskeluluvan. Jos yrityskauppa tehdään osakkeiden kauppana, anniskelulupa pysyy edelleen osakeyhtiöllä eikä lupaa tarvitse hakea uudestaan. Jos kuitenkin anniskeluluvan saaneen yhtiön tai muun yhteisön omistussuhteissa tapahtuu olennaisia muutoksia tai, jos määräysvalta niissä huomattavassa määrin muuttuu, muutoksesta on lupaehtojen mukaisesti ilmoitettava viimeistään kahden viikon kuluessa anniskeluluvan myöntäneelle viranomaiselle. Anniskelulupaa käsitellään muutoin tarkemmin kohdassa 8.

15 5.7 TILOJEN JA KÄYTTÖOMAISUUDEN HALLINTAPERUSTEET Vuokrasopimuksen sisältö on yrityskaupan kannalta ratkaiseva tekijä. Vuokrasopimuksen tulee olla voimassa riittävän pitkän ajan. Jos vuokra-aika on lyhyt, ostajan on neuvoteltava vuokranantajan kanssa uudesta sopimuksesta, joka turvaa lainojen kuolettamiseksi riittävän vuokra-ajan. Huomioon tulee lisäksi ottaa, että vuokra ja vuokrankorotusehto ovat liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta tyydyttävät. Kauppakirjaan voi ottaa määräyksen, jonka mukaan kaupan ehtona on vuokrasopimuksen siirtyminen ostajalle. Kaupan yhteydessä kannattaa tehdä tarkistettu ja molempien osapuolten hyväksymä kalustoluettelo. Käyttöomaisuuden omistusoikeuden siirtymisestä otetaan myös maininta kauppakirjaan. Paras tapa tehdä kalustoluettelo on sopia aika, jolloin molemmat osapuolet tarkistavat henkilökohtaisesti myytävässä yrityksessä olevan käyttöomaisuuden ja mahdollisesti siirtyvän vaihto-omaisuuden sekä tekevät niistä luettelon, joka allekirjoitetaan tilaisuuden jälkeen. Kaupan jälkeen ostaja voi tarkistaa, että paikalla on kaikki luettelossa mainittu omaisuus. 5.8 KILPAILUTILANTEEN MUUTTUMINEN Yrityksen kilpailutilanteen muuttuminen voi vaikuttaa ratkaisevasti yrityskaupan onnistumiseen. Kilpailutilannetta on luonnollisesti ennakoitava ennen kauppaa, mutta joissain tapauksissa siitä voidaan ottaa myös ehto kauppakirjaan, jos halutaan esimerkiksi rajoittaa myyjän oikeutta harjoittaa vastaavaa liiketoimintaa lähialueella. 5.9 YRITYKSEN NIMI Kaupan yhteydessä on sovittava siitä, sisältääkö kauppa oikeuden käyttää myytävän yrityksen toiminimeä KÄYTTÖPÄÄOMA YRITYSTOIMINTAA ALOITETTAESSA Yrityskauppaa suunniteltaessa ja yritystoimintaa aloitettaessa on muistettava, että aloittavalla yrittäjällä on oltava riittävä käyttöpääoma ennen kuin yritys tuottaa riittävästi toiminnan pyörittämiseksi. Parin kuukauden kuluja vastaava käyttöpääoma on yleensä riittävä majoitus- ja ravitsemisalalla. Tarvittavasta käyttöpääomasta kannattaa tehdä laskelma ennen rahoitusneuvottelujen käynnistymistä. Laskelmaa tehtäessä on otettava huomioon ainakin seuraavat asiat: perustamiskulut rekisteröintimaksut palkkiot asiakirjojen laatimisesta, hinta-arvioista jne. palkat ja niiden sivukulut (palkan sivukulut ovat ovat majoitus- ja ravitsemisalalla keskimäärin 54 % tehdyn työajan palkoista) liikehuoneiston vuokrat leasing-sopimukset alkuvarasto ja muut raaka-ainehankinnat markkinointi muut kulut puhtaanapito, puhelin yms. tarvittava käteiskassa yllättäviä menoja varten 5.11 HENKILÖKUNNAN ASEMA Yrityskaupassa entisen työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät välittömästi uudelle omistajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät siirtyvät ns. vanhoina työntekijöinä uuden työnantajan palvelukseen. Näin tapahtuu silloin, kun kaupan kohteena on yrityksen liiketoiminta. Jos yrityskauppa toteutetaan osakkeiden kauppana, niin kysymyksessä ei ole liikkeen luovutus, vaan työntekijät pysyvät työnantajansa palveluksessa entisin työsuhteen

16 ehdoin eikä työnantajalla ole erityistä työsuhteen ehtojen muuttamisoikeutta tai työsopimuksen irtisanomisoikeutta näin toteutetun yritysjärjestelyn johdosta. Työsopimuslain mukaan uusi työnantaja on vastuussa myös aikaisemman työnantajan aikana erääntyneestä työsuhteeseen perustuvasta saatavasta. Pahimmillaan uusi työnantaja voi joutua maksamaan jälkikäteen aikaisemman työnantajan laiminlyöntejä. Siksi ennen yrityskauppaa on hyvä selvittää, onko myyjä hoitanut kaikki työsuhteisiin liittyvät velvoitteensa. Asiaa voi yrittää selvittää esimerkiksi haastattelemalla työntekijöitä tai tarkastamalla ELY-keskuksen työvoimaosastolta, onko yritystä vastaan vireillä palkkaturva-asioita. Kauppakirjaan otetaan yleensä määräys työntekijöiden työsuhdesaatavien maksamisesta. Yleinen ehto on se, että myyjä vastaa työsuhteesta aiheutuvista saatavista omistuksensiirtymispäivään asti ja ostaja sen jälkeen. Lomapalkkoja ei kannata maksaa työntekijöille ennen loman pitämistä, vaan ne voi ottaa huomioon kauppahinnassa tai myyjä voi maksaa ne ostajalle, joka huolehtii niiden maksamisesta työntekijöille myöhemmin. On myös hyvä muistaa, että osapuolilla ei ole yrityskaupasta aiheutuvaa irtisanomisoikeutta eikä henkilöiden vaihtaminen ilman riittäviä esim. liikeideaan liittyviä perusteita ole mahdollista. Uusi yrittäjä voi kuitenkin vähentää henkilöstöä taloudellisilla ja tuotannollisilla irtisanomisperusteilla esim. oman työpanoksen määrän vuoksi. Ennen irtisanomisia ja muita järjestelyjä kannattaa ottaa yhteyttä asiantuntijaan, jotta irtisanomismenettely tulee suoritetuksi oikein.

17 6. KAUPANKÄYNNIN TEKNINEN KULKU Usein varsinaista kauppakirjaa edeltää tarjous tai esisopimus. Tarjouksesta tulee käydä sopimuksen sisältö ilmi niin selvästi, että se voidaan sellaisenaan hyväksyä. Tarjouksen tekijä on sidottu tarjoukseensa sen saavuttua vastaanottajalle. Jotta sopimus tarjouksen hyväksymisen kautta syntyisi, hyväksymisen täytyy vastata täysin tarjousta. Ehdollinen hyväksyminen katsotaan uudeksi hyväksyjän tekemäksi tarjoukseksi. Esisopimus on jo sitova sopimus, jolla sovitaan alustavasti kaupan ehdot. Esisopimukseen on syytä ottaa mahdolliset lykkäävät ja purkavat ehdot sekä sanktiot sopimuksen noudattamatta jättämisestä. Lopullisen sopimuksen muodostaa osapuolten välillä laadittava kauppakirja. Kauppakirja on tehtävä mahdollisimman huolellisesti, koska se määrittelee pääosaltaan osapuolten väliset oikeussuhteet. Kauppakirjaan ei voida kuitenkaan kirjata kaikkia kauppaneuvotteluissa esille otettuja asioita. Tämän vuoksi on myös hyvä laatia luovutuspöytäkirja/muistio, joka helpottaa sopimuksen tulkintaa mahdollisten erimielisyyksien syntyessä. 6.1 KAUPPAKIRJAAN TAVALLISESTI KIRJATTAVAT ASIAT Tärkeimmät kauppakirjassa yksilöitävät asiat ovat: kaupan kohde kauppahinta kauppahinnan maksamista koskeva aikataulu määräys mahdollisista viranomaisten toiminnasta aiheutuvista muutoksista (ilmastointi, lattiakaivot, muut terveydensuojelusäännökset ja paloturvallisuus) henkilökunnan asema ja vastuu henkilöstökuluista anniskeluluvan siirtyminen vuokrasopimuksen siirtyminen liikkeen luovutusajankohta (mahdollisesti erikseen hallinta-oikeuden ja omistusoikeuden osalta) 6.2 MUITA HUOMIOON OTETTAVIA SEIKKOJA Vaikka kauppaan valmistaudutaan huolellisestikin, kaikkea ei aina pystytä ennakoimaan. Kaupan jälkeen saattaa ilmetä taseen ulkopuolisia vastuita (takaukset, kadonnut tavara), jotka voivat langeta maksettaviksi ja heikentää yrityksen likviditeettiä. Kauppakirjaan on näiden tapausten varalta hyvä tehdä kirjaus siitä, että myyjä vastaa kaikista vastuista, joita kauppaa tehtäessä ei esitetä. Tämä lauseke ei sido velkojia vastaan, mutta sen avulla ostaja voi lähteä perimään saatavia myyjältä. Kaupan yhteydessä on muistettava selvittää, onko yhtiön omaisuutta kiinnitetty ja jos on, onko kiinnitetty omaisuus joidenkin saatavien vakuutena. Kaupan yhteydessä myyjältä voi vaatia vakuusluettelon yhtiön puolesta annetuista vakuuksista ja takauksista sekä rekisteriotteen patentti- ja rekisterihallituksen yrityskiinnitysrekisteristä. Yrityksen arvon määrittämiseen liittyvät seikat kuten maksamaton leasing-velka tai pitkistä sopimuksista johtuvat maksuvelvollisuudet on myös tutkittava. Joissain tapauksissa voi olla aiheellista ottaa selvää myös myyjän taloudellisesta tilanteesta. Jos alkuperäisestä hintapyynnöstä tingitään huomattavan paljon ja myyjällä näyttää olevan taloudellisia vaikeuksia, on mahdollista, että myyjän konkurssipesä hakee myöhemmin takaisinsaantia liian edulliseksi osoittautuneessa kaupassa. Rahojen takaisin saaminen varattomalta tai maasta poistuneelta myyjältä voi tämän jälkeen osoittautua hankalaksi. Myyjän on puolestaan tarkoin harkittava, jättääkö kauppahintaa maksettavaksi hallintaoikeuden luovutuksen jälkeen. Maksamattoman kauppahinnan periminen voi osoittautua hankalaksi, ja kaupan purkaminen edellyttää usein kanteen nostamista käräjäoikeudessa. 6.3 SOPIMUSKUMPPANIT Kaupan yhteydessä on myös selvitettävä myytävää yritystä sitovat sopimukset, jotka siirtyvät ostajalle. Ravintolatoimintaan keskeisesti kuuluvia sopimuksia ovat esimerkiksi raha-automaattiyhdistyksen ja

18 luottokorttiyhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset. Lisäksi yrityksellä saattaa olla määräaikaisia sopimuksia, jotka sitovat myös ostajaa. Näitä ovat esimerkiksi puhelin-, ohjelmistolisenssi-, maksu-tv-, huolto- ja mainossopimukset. Tällaisten sopimusten maksuvelvoitteet voivat olla varsin huomattavia, eikä niitä useinkaan ole mahdollista irtisanoa ennen sovitun määräajan päättymistä. 6.4 VÄLITTÄJÄN KÄYTTÄMINEN Niiden, jotka eivät ole aikaisemmin tehneet yrityskauppaa tai jotka muuten eivät ole varmoja osaamisestaan, kannattaa käyttää puolueetonta asiantuntija-apua. Ammattilaisia ovat kirjanpitäjät, tilintarkastajat, liikejuristit jne. Ravintola-alaa tuntevan ammattivälittäjän käyttäminen on hyvä vaihtoehto. Yritysvälittäjää käytettäessä on laadittava aina kirjallinen sopimus, jossa määritellään toimeksiannon sisältö, kesto, palkkio ja muut ehdot. Jos joku ostajaehdokas halutaan rajata sopimuksen ulkopuolelle, siitä on otettava maininta sopimukseen. Sekaannuksien välttämiseksi yritysvälittäjät tekevät harvoin muita kuin yksinoikeussopimuksia, ja silloin sopimus sitoo osapuolia sovitun ajan. Toimeksiantajan ja välittäjän suhde on ennen kaikkea luottamussuhde. Tämän vuoksi yrityksen myyjän on syytä kertoa välittäjälle myös myytävää yritystä koskevat kielteiset seikat ennen yhteistyön aloittamista. Kun yritysvälittäjä on saanut kaikki pyydetyt asiapaperit, hän aloittaa täysitehoisesti työnsä. Osapuolten kannattaa sopia, miten raportointi toimeksiannon aikana puolin ja toisin hoidetaan.

19 7. YRITYSTOIMINNAN ALOITTAMINEN 7.1 PERUSILMOITUS KAUPPAREKISTERIIN JA VEROHALLINTOON Ennen toiminnan aloittamista yritys on ilmoitettava kaupparekisteriin ja liiketoiminnan aloittamisesta on tehtävä ilmoitus verohallinnolle. Nämä ilmoitukset voidaan tehdä yhdellä lomakkeella. Verohallinnossa yritys ilmoitetaan arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin ja/tai vakuutusmaksuverovelvolliseksi. Lomakkeita saa muun muassa yritys- ja yhteisötietojärjestelmän internet-sivuilta ( patentti- ja rekisterihallituksen internet-sivuilta ( verohallinnon toimipisteistä, verohallinnon internet-sivuilta ( ELY-keskuksista ja maistraateista. Lomakkeissa on patentti- ja rekisterihallituksen ja verohallinnon yhteinen perusosa, veroviranomaisen kappale sekä yritysmuodoittain määräytyvä kaupparekisterin liitelomake. Ilmoituksesta on suoritettava käsittelymaksu joko ennakkoon tai ilmoitusta jätettäessä. Kun yrityksen jättämä perustamisilmoitus kirjataan yritys- ja yhteisötietojärjestelmään, se saa Y-tunnuksen. Tunnuksen saa selville jo kahden työpäivän kuluttua ilmoituksen jättämisestä YTJ-tietopalvelusta ( tai kaupparekisterin neuvonnasta. Verovirasto merkitsee verovelvollisen niihin rekistereihin, joihin yritys on ilmoittautunut ja lähettää tiedon rekisteröinnistä yritykselle. Tämän jälkeen yritys saa esitäytetyt lomakkeet esim. arvonlisäveron ja ennakonpidätysten maksamiseksi. Yrittäjältä peritään verot pääasiassa ennakkokantona. Ennakkoverolipun antamista varten tarvittavat tiedot annetaan perustamisilmoituslomakkeella, jossa ilmoitetaan arvio ensimmäisen tilikauden liikevaihdosta ja verotettavasta tulosta. Henkilöyhtiön yhtiömiesten on ilmoitettava myös muut ansio- ja pääomatulonsa. Jos arvio osoittautuu vääräksi, verovelvollinen voi anoa muutosta eli ennakon lisäystä tai alennusta. Lopullisen verotuksen valmistuttua yrittäjälle palautetaan liikaa maksettua ennakkoa tai jälkiverotetaan saamatta jääneitä veroja. Kun yritys on merkitty kaupparekisteriin, ilmoittaja saa maksuttoman rekisteriotteen, jolta kaupparekisteriin merkityt tiedot näkyvät. Aina kun rekisteriin ilmoitetussa asiassa tapahtuu muutos tai yhtiösopimusta taikka yhtiöjärjestystä muutetaan kaupparekisteriin, on tehtävä muutosilmoitus. Henkilöyhtiöissä ilmoituksen tekemisestä ovat vastuussa kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet. Koska henkilöyhtiöt syntyvät jo yhtiösopimuksen tekemisellä, kaupparekisterimerkinnällä on vain toteava vaikutus. Osakeyhtiössä rekisteröimisen edellytyksenä on, että yhtiöjärjestys on osakeyhtiölain mukainen ja että yhtiön perustamisessa on muutenkin menetelty laillisesti. Osakeyhtiö syntyy vasta rekisteröinnillä. Perusilmoituksen tekemisestä ovat vastuussa hallituksen varsinaiset jäsenet. Perusilmoituksen saa tehdä sellainenkin yritys, joka ei ole siihen velvollinen esimerkiksi suojatakseen yrityksen toiminimen. 7.2 MAJOITUS- JA RAVITSEMISTOIMINTA Majoitus- ja ravitsemistoimintaa sääntelee laki majoitus- ja ravitsemistoiminnasta (ns. mara-laki). Laki koskee ammattimaista majoitus- ja ravitsemistoimintaa. Majoitusta on myös maatilamatkailu, aamiaismajoitus (bed & breakfast) ja muu hotelleja vaatimattomampi majoitus. Ravitsemistoimintaa on esimerkiksi ruokaravintolan, baarin, tai torikahvilan pitäminen. Laki majoitus- ja ravitsemistoiminnasta rinnastaa henkilöstöravintolatoiminnan ravitsemistoimintaan. Tätä lakia sovelletaan henkilöstöravintolaan aukiolosäännöksiä lukuun ottamatta. Ravitsemistoiminnasta on myös kyse, jos yrityksellä on hallinnassaan tila, jota se markkinoi yleisölle yksityistilaisuuksien pitopaikaksi ruoka- ja juomatarjoiluineen. Ravitsemisliikkeessä ei saa nauttia alkoholijuomia muutoin kuin anniskeluluvan perusteella. Anniskeluluvan hakemista selostetaan jäljempänä kohdassa 8. Ravitsemisliikkeet saavat pääsääntöisesti olla avoinna kello Anniskeluajoista säädetään alkoholilaissa, jonka mukaan anniskelun saa aloittaa kello Aluehallintovirasto voi myöntää luvan anniskeluajan jatkamiseen kello puoli kolmeen ja tai kello puoli neljään. Ravitsemisliike voi myös tehdä kirjallisen ilmoituksen poliisille aukioloajan pidennyksestä kello viiteen. Aukioloajan pidennyksen aikana ravitsemisliikkeessä

20 ei saa anniskella eikä nauttia alkoholijuomia. Poliisi voi antaa yksityiskohtaisia määräyksiä aukioloajan pidennyksestä. Poliisi voi myös kieltää aukioloajan pidennyksen, jos sen voidaan arvioida aiheuttavan kohtuutonta haittaa tai häiriötä. Elintarvikehuoneistoa ei ole enää jälkeen tarvinnut ennakkoon hyväksyttää kunnan elintarvikeviranomaisella, vaan ravintolan, kahvilan tai muun ravitsemisliikkeen perustamiseen riittää vain ilmoitus. Ravitsemisliikkeen perustamisesta tai toiminnan olennaisesta muuttamisesta on tehtävä ilmoitus valvontaviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista. Ilmoituksen käsittelevä viranomainen antaa ravitsemisliikkeelle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Ilmoitus tulee liittää anniskelulupaa haettaessa lupahakemuksen liitteeksi. Elintarvikevalvontaviranomainen toimittaa ilmoituksesta tiedon myös poliisille ja pelastusviranomaiselle. Ilmoituslomakkeet on saatavilla valvontaviranomaisilta. Jos ravitsemisliike käyttää MaRan laatimaa elintarvikkeiden omavalvontaohjetta, jonka Evira on arvioinut ja hyväksynyt ns. kansallisen hyvän käytännön ohjeeksi, tämä on hyvä mainita jo ilmoituksessa. Ravitsemisliikkeen toiminnan keskeyttämisestä, toiminnan lopettamisesta sekä toimijan vaihtumisesta on viivytyksettä ilmoitettava valvontaviranomaiselle. Ennen majoitustoiminnan aloittamista on tehtävä ilmoitus kunnan terveystarkastajalle. Lomakkeita saa terveydensuojeluviranomaiselta, joka lähettää tiedon ilmoituksesta poliisille ja pelastusviranomaiselle. 7.3 MATKUSTAJATIETOJEN KÄSITTELY Majoitustoiminnan harjoittajan tulee lain mukaan kerätä majoittujista matkustajatietoja ja säilyttää niitä vuoden ajan. Majoitustoiminnan harjoittaja on vastuussa siitä, että matkustajasta tehdään matkustajailmoitus. Matkustajailmoitus voi olla valmis lomake tai hotellijärjestelmästä tulostettu asiakirja, jossa osa matkustajatiedoista on jo asiakkaan puolesta valmiiksi täytetty. Matkustaja vahvistaa matkustajailmoituksen tiedot allekirjoituksellaan. Ryhmämatkalaisista voidaan tehdä yksi matkustajailmoitus, jonka täyttää ja allekirjoittaa ryhmämatkanjohtaja. Majoitustoiminnan harjoittajan tulee toimittaa ulkomaalaisia koskevat tiedot majoitusliikkeen sijaintipaikkakunnan poliisille viivytyksettä. Käytäntö vaihtelee paikkakunnittain. Tiedot voidaan toimittaa poliisille postitse tai sähköisesti. Täytettyjä matkustajailmoituksia tulee säilyttää majoitusliikkeessä huolellisesti siten, etteivät matkustajia koskevat tiedot päädy sivullisten haltuun. MaRa on laatinut jäsenilleen matkustajatietojen käsittelyä koskevat käytännesäännöt, jotka tietosuojavaltuutettu on hyväksynyt. 7.4 RAKENNUSVALVONTA Majoitus- ja ravitsemisliikkeen on täytettävä tietyt rakennustekniset vaatimukset. Ennen tilan vuokraamista tai ostamista kannattaa selvittää, voidaanko huoneistosta tehdä sellainen kuin rakennusmääräykset edellyttävät. Huoneistossa tehtäväksi aiotut muutokset tai ylipäätään aiottu käyttö saattavat olla sellaisia, ettei hankkeen toteuttaminen ole mahdollista teknisesti, kaavamääräysten tai muiden rakentamismääräysten vuoksi. Hankkeeseen ryhtyvän on siksi syytä ottaa etukäteen yhteys rakennusvalvontavirastoon, jossa selvitetään, voidaanko huoneistossa toteuttaa sellaiset muutokset, jota majoitus- ja ravitsemisliikkeeltä edellytetään. Erityisesti kiinnitetään huomiota lvi-tekniikkaan, liikkumisesteiden huomioon ottamiseen ja rakennuksen ulkonäköön. Rakennuksessa tai huoneistossa tehtävä muutostyö vaatii rakennusluvan, jota haetaan rakennusvalvontavirastolta. Sitä hakee tontin omistaja tai haltija. Jos yrittäjä saa valtakirjan omistajalta tai tontin haltijalta, hän voi itse huolehtia luvan hakemisesta. Tarkastusta ja valvontaa suorittavat rakennusvalvontaviranomaiset, joille luvan hakija tai toimenpiteen suorittaja maksaa toimenpiteestä riippuen lupa- tai valvontamaksuja. 7.5 ULKOTARJOILUALUEET