SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 1 18/01 SOSIAALITURVA. Marraskuu. Vapaaehtoistoiminta lääkettä yksinäisyyteen

Transkriptio

1 SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 1 Marraskuu 18/01 SOSIAALITURVA Vapaaehtoistoiminta lääkettä yksinäisyyteen

2 SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 2 SOSIAALITURVA 18/ vsk Tässä numerossa Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2001 Julkaisija Huoltaja-säätiö Talouspäällikkö Yrjö Saarinen Puh , Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Isännistön pj. Jaakko Tuomi Varapj. Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Puh , fax Päätoimittaja Merja Moilanen Puh merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi Toimitussihteeri Arja Jokinen-Virta Puh arja.jokinen-virta@sosiaaliturva-lehti.fi Toimittaja Kati Pitkänen Puh kati.pitkanen@sosiaaliturva-lehti.fi Toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) Toimitussihteeri Lea Suoninen (vap.) Taitto: Tanja Varonen, Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: Puh , fax Tilaushinnat /1 vsk 270 mk (45,41 ) 1/2 vsk 170 mk (28,59 ) Irtonumerot Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 25 mk (4,20 )/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Ilmoitukset Koulutus- ja työpaikkailmoitukset Eija Hautamäki Puh , fax Toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Tmi Caressa Leena Mäntymaa p Ilmoitushinnat 9,40 mk (1,58 ) palstamm:ltä, hintoihin lisätään alv. 22 %. Tekstisivuille sijoitettavat mainosilmoitukset eri taksan mukaan. Aikakauslehtien liiton jäsen Painotalo Auranen Oy Forssa - ISO ISSN Vapaaehtoistoiminta lääkettä yksinäisyyteen Merja Moilanen 4 Meän Talolta vertaistukea ja virkistystä Tuomo Kuivas 7 Monikasvoinen vapaaehtoistoiminta Aira Heinänen 8 Tukea ja apua vapaaehtoisvoimin Hannele Laaksonen 10 Ylöjärvellä kotimiehet tuuraavat omaishoitajia Päivi Vännilä 12 Riittääkö vapaaehtoisilla aikaa ystävätoimintaan? Marita Mattila 13 Kasvurauhaa lapsille Eila Kihlman 14 Vapaaehtoisella on annettavanaan aikaa ja läsnäoloa Merja Moilanen 16 Kirjallisuutta Opiskelijat vapaaehtoistyöhön suomalaista todellisuutta oppimaan Arja Jämsén 17 Vapaaehtoistoiminta lisää sosiaalista pääomaa Olavi Riihinen 20 Vapaaehtoistoiminta osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa Anne Birgitta Yeung 23 Tutkijakonferenssi: Pohjoismailla oma vapaaehtoistoiminnan malli? Anne Birgitta Yeung Kan Seu post Leht tusi viim

3 SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 3 a 28. marraskuuta Uusiin Tehtäviin Vapaaehtoistoiminta lääkettä yksinäisyyteen s- 24 Kuulumisia Sosiaalityöntekijät protestoivat Ruotsissa Oulu palkitsi päivähoidon vaikuttajiaan 25 Keräilijän muotokuva Kukkoilua Jori R. Rissasen tapaan Aira Heinänen 26 Viro haluaa siirtää vastuuta sosiaalipalveluista kolmannelle sektorille Suvi Salmenniemi Kannen kuva: Eeva Mehto Seuraava Sosiaaliturva 19/2001 postitetaan lukijoille 14. joulukuuta. Lehteen tulevien työpaikka- ja koulutusilmoitusten pitää olla toimituksessa viimestään 5. joulukuuta. Meneillään oleva vuosi on Kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan vuosi. YK:n yleiskokous asetti vuodelle kunnianhimoiset tavoitteet: Vapaaehtoistoiminta piti tehdä näkyväksi ja sen merkitys tunnustaa yhteiskunnassa. Vapaaehtoisten asemaa piti selkeyttää ja toimintaedellytyksiä parantaa. Lisäksi piti tukea vapaaehtoisten verkostoitumista ja edistää yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Sosiaali- ja terveydenhuollon alueella konkreettisin tulos lienee tähän mennessä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n teettämä tutkimus suomalaisten osallistumisesta ja asennoitumisesta vapaaehtoistoimintaan. Tutkimus tuo hyvin vapaaehtoistoimintaa näkyväksi osoittamalla kuinka monimuotoista vapaaehtoistyö on ja kuinka laajasti siihen Suomessa osallistutaan. Vapaaehtoistoimintaan osallistuu 37 prosenttia suomalaisista ja he käyttävät siihen aikaa keskimäärin 18 tuntia kuukaudessa. Puolet suomalaisista osallistuisi vapaaehtoistoimintaan, jos heitä siihen pyydettäisiin. Teemavuoden toteuttaminen on jäänyt paljolti paikallistasolle, yksittäisten järjestöjen ja niiden jäsenten ja muiden toimijoiden tehtäväksi. Useimmissa kunnissa teemavuosi ei ole paljon vaikuttanut vapaaehtoistoimintaan. Se on kuitattu pitämällä asian tiimoilta juhla tai seminaari, ja toiminta on jatkunut kuten ennenkin toisissa kunnissa vireämmin kuin toisissa. Valtion tasolla teemavuoden tavoitteiden toteuttaminen on jäänyt lähinnä juhlapuheisiin. Teemavuoden yksi hyöty on ollut, että vuoden aikana pidetyissä tilaisuuksissa on tarkasteltu vapaaehtoistoiminnan tehtäviä ja paikkaa yhteiskunnassa. Tarkastelu on osunut hyvään ajankohtaan. Ennen lamaa vapaaehtoistoimintaa ei suuremmin arvostettu. Se vedettiin esiin 90-luvulla. Katsottiin voisiko se korvata osan niistä ammattilaisten antamista palveluista, joita silloin leikattiin. Työttömyys ja Jeremy Rifkin kirja Työn loppu avasivat näkymiä sijoittaa työmarkkinoilta poistetut henkilöt mielekkääseen toimintaan kolmannelle sektorille ja tarjota heille sosiaalisia peruspalveluja ja kulttuuritoimintoja. Osittain nämä näkymät toteutuivatkin monimuotoiseksi kasvaneessa työttömien vapaaehtoistoiminnassa. Vapaaehtoistoimintaa katsellaan nyt 90-luvun kokemusten perusteella realistisemmin. Tunnustetaan, että vapaaehtoistoiminnan on oltava vapaaehtoista sekä toimijoille että toiminnan kohteille. Sitä voi tukea mutta ei määrätä. Peruspalvelut on järjestettävä palkattuna ammattityönä ja vapaaehtoistoiminta täydentää niitä silloin, kun se pystyy täyttämään jonkin tehtävän paremmin kuin ammattityö. Nähdään myös, että vapaaehtoistyöntekijän on saatava toiminnasta jotakin: arvostusta, seuraa, mukavaa ajankulua tai yhteenkuuluvuutta johonkin ryhmään. Aiemmin toiminnan motiiviksi tunnustettiin yleensä vain auttamisesta saatava tyydytys. Yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisy ja poistaminen on nousemassa vertaistuen ohella keskeiseksi vapaaehtoistoiminnan tehtäväksi. Porin vapaaehtoistoiminnan keskuksen Liisan kahvilamatematiikan mukaan yksi yksinäinen plus yksi yksinäinen on nolla yksinäistä. Sääntö toimii sekä vapaehtoisten toimijoiden että autettavien ja auttajien kesken. Vapaaehtoistoiminta on lääkettä myös auttajan yksinäisyyteen. Sinkkutalouksien yleistyessä tätä lääkettä kaipaavat yhä useammat. Merja Moilanen

4 SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 4 Meän Talolta vertaistukea ja virkistystä Pyrin olemaan kävijöiden keskuudessa niin paljon kuin mahdollista, jotta paikalla olisi aina edes yksi tuttu, sillä tukityöllistetythän vaihtuvat aika-ajoin, kertoo Meän Talon johtava ohjaaja Arja Ylisuvanto. Kolmisen vuotta Torniossa toiminut Meän Talo palvelee terapeuttisena kohtauspaikkana kaikkia vuorovaikutusta kaipaavia kaupungin asukkaita. Lisäksi puolen miljoonan markan vuosibudjetilla on saatu monipuolinen vapaaehtoistoiminnan keskus. M eän Taloon voi tulla ilman, että kävijän tarvitsee selvittää taustaansa. Kodinomaisessa kahvilassa jokainen voi päivisin kuluttaa aikaansa haluamallaan tavalla; seurustellen, kahvitellen tai lehtiä lueskellen. Lisäksi kävijöillä on käytössään ompelukone, kangaspuut, puutyöverstas ja sauna. Tilaa on yhteensä noin 300 neliötä. Meän Talon ydinajatuksena on ehkäistä syrjäytymistä toivottamalla jokainen kävijä tervetulleeksi juuri sellaisena kuin hän on ja antamalla hänelle vapaus päättää, mitä hän käynneiltään tavoittelee, kertoo Meän Talon johtava ohjaaja Arja Ylisuvanto. Emme tyrkytä mitään, mutta pyrimme olemaan aina käytettävissä. Monesti kävijä pyytää päästä juttelemaan kahden kesken jostain ongelmastaan tai mieltään askarruttavasta asiasta. Annamme tukea sitä haluaville ja tarvittaessa neuvomme kääntymään ammattiauttajan puoleen. Talossa järjestetään päivittäin myös ohjattua toimintaa. Siellä kokoontuu erilaisia ryhmiä, kuten ruoanlaitto-, atk-, kortinpeluu- ja sydänleikkauksesta toipuvien ryhmä. Lisäksi talo palvelee vapaaehtoisavun välityspisteenä. Meän Talo toimii myös työkokeilu ja -harjoittelupaikkana. Lisäksi siellä sovitellaan nuorten rikos- ja riita-asioita. Iltaisin talo on järjestöjen käytössä. Yksinäisyyttä taltuttamaan Meän Talo ei aseta kävijöilleen ikärajoja, mutta taloa perustettaessa ensisijaisena lähtökohtana oli saada keski-ikäisille oma kohtauspaikka. Kävijäkunta koostuukin lähes täysin keski-ikäisistä, joista reilu puolet on miehiä. Noi yksi Ta roty on työe kop via. jöis työk töm pien on j vytt heu rau teen joit koh mie T yksi le e 4 SOSIAALITURVA 18/2001

5 SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 5 ttu, KUVAT: TUOMO KUIVAS Vapaaehtoistyöntekijöitä tarvittaisiin lisää pitkäjänteiseen työhön etenkin mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten tukihenkilöiksi, Tornion kaupungin vammaissihteeri Maarit Kairala sanoo. na. ten tan een ttana ohossisiä. Meän Talolle tullaan ehkäisemään yksinäisyyttä. Noin 80 prosenttia kävijöistä on yksineläviä. Talolla käy jonkin verran vuorotyötä tekeviä, mutta suurin osa on eri syistä työelämän ulkopuolella olevia. Osa kävijöistä on täysin työkykyisiä työttömiä. Useimpien taustalla on jokin työkyvyttömyyden aiheuttanut sairaus tai terveyteen liittyvä rajoite, kuten alkoholismi tai mielenterveyden häiriö. Talolle tullaan ehkäisemään yksinäisyyttä, sillä keski-ikäisille ei ole juuri tarjolla vaihtoehtoja viettää aikaa päivisin. Kaikki eivät viihdy baareissa tai bingoissa, Ylisuvanto sanoo. Kävijöillä voi olla monenlaisia ongelmia, jotka eivät näy päällepäin eivätkä tule esille päivittäin, mutta Meän Talolla käynti helpottaa ja ehkäisee ongelmien kärjistymistä. Alussa kävijöiden kesken ilmeni jonkin verran ennakkoluuloja ja osa ehkä pelkäsi leimaantumista, mutta kun ihmiset ovat tulleet tutuiksi, ennakkoluulot ovat hälvenneet. Vapaaehtoisista korvaamaton hyöty Arja Ylisuvanto on talon ainoa vakituinen työntekijä, toiset kaksi ohjaajaa ja kotiaputoiminnan neljä työntekijää on palkattu yhdistelmätuella. Vähäisestä henkilökunnasta huolimatta talo tarjoaa virkistystä ja vertaistukea noin 40 henkilölle päivittäin. Jos järjestöjen toiminta luetaan mukaan, talolla on kuukausittain noin 100 säännöllistä käyttäjää ja lisäksi jonkin verran satunnaisia käyttäjiä. Toimintamme nojaa pitkälle vapaaehtoisuuteen. Meille tulee vuodessa noin 150 vapaaehtoisavun pyyntöä ja tällä hetkellä luetteloissamme on parikymmentä vertaistukisuhdetta, Ylisuvanto kertoo. Myös tavalliset, monesti itsekin tukea tarvitsevat Mäen Talon kävijät ovat aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Kun alussa toiminta- ja harrastusryhmien vetäminen oli lähes yksinomaan ohjaajien kontolla, nykyään monien ryhmien vetovastuun on ottanut joku talolla kävijöistä. Lauantain aukiolotkin ovat järjestyneet vapaaehtoisten voimin. Sektoreiden välinen yhteistyö tärkeää Ylisuvanto painottaa kolmannen sektorin ja kuntasektorin yhteistyön tärkeyttä. Pelkkä taloudellinen tuki ei riitä. Vaikka yhteistyö kaupungin sosiaalitoimen kanssa sujuu hyvin, sitä pitäisi Ylisuvannon mielestä syventää ja konkretisoida siten, että vapaaehtoistyönteki- SOSIAALITURVA 18/2001 5

6 Aira M V itse tä n seet kato mis vuo tym daa dino sott jestö SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 6 Teuvo Kurtti (vas.) tulee Meän Talolle yleensä kello kahdeksaan mennessä ja lähtee puolenpäivän kieppeillä. Aika kuluu erinäisiä askareita tehden ja toisten kävijöiden ja työntekijöiden kanssa jutellen. Vuorotyötä tekevä Juhani Regina piipahtaa talolla silloin tällöin. jät voisivat osallistua yhteistyöhön jo toiminnan suunnitteluvaiheessa. Tornion kaupungin vammaissihteeri Maarit Kairala oli kaupungin edustajana suunnitteluryhmässä, kun Meän Talo -hanketta käynnistettiin. Hän pitää talon toimintaa erittäin tarpeellisena työlleen: se täydentää erinomaisesti ammattiapua. Meän Talo on minulle yksi työkalu, jota voin käyttää esimerkiksi siten, että ohjaan asiakkaitani sinne vankistamaan ihmissuhde- ja työtaitojaan. Menettelemme usein niin, että sovimme asiakkaani kanssa tapaamisesta talolla, jotta hän saisi ensikosketuksen ympäristöön tutun ihmisen kanssa, Kairala kertoo. Yritämme koko ajan kehittää sellaista toimintaa, jossa ammattilaisten ja vapaaehtoisten palvelut tukevat toisiaan. Emme kuitenkaan hanki Meän Talolta tai muualta vapaaehtoissektorilta sellaisia palveluja, jotka kuuluvat kuntaorganisaation tuotettaviksi. On myös varottava toivomasta liikoja kolmannelta sektorilta. Taloudellinen satsaus ja työnohjaus vaikuttavat vapaaehtoistenkin kykyyn tuottaa palveluja. Kansalaistoiminta on otettava vakavasti; vapaaehtoiset tarvitsevat yhteistyökumppaneita, jotta he voisivat tehdä tuloksellista työtä. Kaljapaikkoihin sortuminen voisi tietää menoa Reilut kymmenen vuotta sairaseläkkeellä ollut Teuvo Kurtti siirtyi Meän Talon kantakävijäksi mielenterveyskuntoutujien oman kokoontumispaikan lopetettua toimintansa kesäkuussa. Noin viidestätoista kuntoutujasta puolet löysi talolta uuden tukikohdan. Kurtti arvelee, että talon kirjava kävijäkunta on muodostunut monelle mielenterveyskuntoutujalle liian korkeaksi kynnykseksi. Mies on kuitenkin löytänyt paikasta itselleen lähes toisen kodin. Olen oikeastaan jatkanut täällä sitä vapaaehtoistyöntekijän uraa, jota tein jo aikoinaan jääkiekkoympyröissä. Osallistun talon ruokaryhmään, joka tekee lounaan pari kertaa viikossa. Leivon myös kakkuja talon kahvilaan, pelaan tuppea ja vietän aikaa vapaamuotoisesti seurustellen. Lisäksi toimin mielenterveyskuntoutujien tukihenkilönä. Meän Talossa pidän erittäin tärkeänä sosiaalista kanssakäymistä. Olen asunut viitisen vuotta yksin ja varsinkin aamuisin tunnen itseni masentuneeksi, mutta kun lähden liikkeelle ja tulen tänne, niin piristyn. Sunnuntain aukiolollekin olisi varmasti tarvetta. Pitkinä juhlapyhinä ovet ovatkin yleensä avoinna. Tällainen paikka on erittäin tarpeellinen, koska kyläily on vähentynyt. Kaljapaikkoihin sortuminen taas voisi tietää menoa, Kurtti toteaa. Taustalla Tornion asuntopalvelusäätiö Meän Taloa hallinnoi Tornion kaupungin ja seurakunnan sekä muutaman järjestön muodostama Tornion asuntopalvelusäätiö. Taloa edelsivät kolmivuotiset projektit; ensin vapaaehtoistyönkeskus vuosina ja sitten Meän Talo -hanke, joka toimi viime kevääseen saakka Raha-automaattiyhdistyksen projektirahoituksen turvin. Nyt RAY on myöntänyt talolle markan vuosittaisen toiminta-avustuksen. Tornion kaupunki kustantaa markan vuotuiset vuokramenot, työntekijöiden palkkaamiseen saadaan yhdistelmätukea ja lisätuloja tulee omasta pienimuotoisesta varainhankinnasta. Tuomo Kuivas Ei k Varo dist tom rah paa palv peel kus Jä joitt tys näis ta h itse mas Su maa töt sem olla la er man kon kaan pail veto Ja teho ja p kuv tiko lä o koli Ei t Järje ten YK vali mak le h 6 SOSIAALITURVA 18/2001

7 SoTu /30/06 1:32 PM Sivu 7 Aira Heinänen NÄKÖKULMA n ja iktie- iö ion ekä tatiö. roesten viiauira- olle toiauan teaan lee invas Monikasvoinen vapaaehtoistoiminta Vapaaehtoistoiminta tuntuu selkeältä käsitteeltä, josta itse kullakin on kokemusperäistä näkemystä ja perinteiset kliseet mieleen iskostuneina. Palkatonta lähimmäisten auttamista, kauneimmillaan vastavuoroista toisen hädästä herkistymistä, itsestään selvää solidaarisuutta, välittämistä. Koordinointi ja kehittäminen on katsottu perinteisesti kansalaisjärjestöjen puuhaksi. Ei kuluitta Varojakin tarvitaan. Siksipä yhdistykset ovat luoneet omia automaattejaan. Valtio ja kunnat rahoittavat ja ostavat myös vapaaehtoisuuteen pohjautuvia palveluita, jos ne katsotaan tarpeellisiksi, täydentäviksi ja joskus korvaaviksikin. Järjestöjen tulee osoittaa harjoittamansa toiminnan merkitys ja taistella aika ajoin yhtenäisissä muodostelmissa julkista hallintoa vastaan taatakseen itselleen toimeentulon ja olemassaolon oikeuden. Suomi on järjestöillä siunattu maa, se tiedetään. Jotkut järjestöt ovat vapaaehtoispainotteisempia kuin toiset. Ylipäätään ollaan monen seikan perusteella erilaisia: jäsenistön iän, vamman laadun, poliittisen tai uskonnollisen näkemyksen mukaan. On keskenään selvästi kilpailevia, kansaan omin sanomin vetoavia organisaatioita. Ja kun sieluista kilpaillaan, on tehostettava kentän vaalimista ja porkkanoiden viljelyä. Keulakuviksi soveltuvat ammattipoliitikot tai heidän puolisonsa; heillä on tietty intressi näkyä joukkoliikenteessä. Ei työtä eikä uhrauksia Järjestöt esiintyvät myös yhteisten laajempien tunnusten alla. YK auttoi maailman järjestöjä valitsemalla tämän vuoden teemaksi vapaaehtoistyön. Minulle henkilökohtaisesti on aina ollut vaikea käyttää tuota sanaa. Haluan pitäytyä kun kerran on kyse palkattomuudesta vapaaehtoistoiminnassa, jonka synonyymeiksi käyvät kansalaistoiminta ja lähimmäispalvelu. Suomalaista vapaaehtoistoimintaa koskevan tuoreen tutkimuksen kansainvälinen vertailuosa osoitti hämmästyksekseni, että Suomessa vapaaehtoistoiminnoissa oltaisiin aktiivisempia kuin esimerkiksi Saksassa. Tutkimusta referoidessaan Helsingin Sanomat sortui käyttämään sanontaa palkattomaan puuhaan uhrattiin Suomessa aikaa keskimäärin 18 tuntia kuukaudessa. Tässä yhteydessä suututtaa puhe uhrauksista. Hämmästelin myös tutkimuksen tulosta urheilun ja liikunnan ensijaisuudesta, mutta hetken mietittyäni ymmärsin: junioriurheilijoita on vaarien ja vanhempien roudattava ja muutenkin tuettava ylenpalttisesti. Vaatii uhrimieltä, kun pakkaa auton täyteen pieniä pipopäitä luonnottoman suurine laukkuineen keskiyön jääkiekkoharjoitusvuorolle! Miesten vapaaehtoistoimimista tarjoaa myös lisääntyvä maanpuolustus ja golfharrastus. Vapaaehtoistoimijoiden palkitsemisen ja huomioonottamisen tulisi olla jatkuvaa ja luontevaa. Naiset sosiaaliasioilla No, ei hätää mitään. Arvostetulla toisella sijalla ovat sosiaalija terveyspalvelut. Niissä riveissä nähdään mahtava naisenemmistö. Sydämet sykkivät eritoten vaaranalaisille lapsille. Vuosi vuodelta meillä on myös entistä enemmän kodeissaan tukitoimia tarvitsevia vanhuksia. Heitä auttamaan haastetaan terveempiä ikätovereita! Todellista vertaistukea. Tutkimusten ulkopuolelle jäävät monet spontaanit naapurista huolehtimiset, joita mikään järjestötaho ei pääsekään organisoimaan. Läheiset luovat itse osapuolia tyydyttäviä keskinäisiä systeemejä. Tällaisen kansalaiskeskeisen toiminnan soisi lisääntyvän ja kehittävän uusia muotoja olla naapurille avuksi tungettelematta ja tulla itsekin jotenkin tyytyväiseksi. Tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Hyvä näin, arvelen. Tiedottajana kiinnitän huomiota tämän kolmanneksen merkitykseen nimenomaan niille yhteisöille, joiden nimissä ja lukuun vapaaehtoiset toimivat ja teoin sekä sanoin viestivät yhteisön sanomia. Vapaaehtoiset ovat järjestön aarre ja voimavara, imagon säteilyä lisäävä, uskottava elementti. Innokkaat vapaaehtoiset ja heidän kellokkaansa näkyvät, kuuluvat ja vaikuttavat kertovat kenties ymmärrettävämmin kuin johtoporras ja muut ammattilaiset. Roihu hiipuu Varsinkin alkuvaiheessa, jolloin korjausta vaativa epäkohta on suorastaan huutava, saavat sen poistamiseksi ryhmittyneet ihmeitä aikaan. Pioneerien tulenpalava kamppailu on uljasta seurattavaa. Itsensä unohtaen he nousevat barrikadeille silloin on tarttuva me-henki voimissaan. Kun tavoitteisiin päästään, sammuu suurin into. Tämä on nähty organisaatioissa. Toimintojen vakiintuessa palkatut ammattilaiset ryhtyvät toimiin eikä vapaaehtoispuurtajille tahdo löytyä tehtäviä. Monta mieltä on pahoittunut. Ihminen on herkkä ja haavoittuvainen, varsinkin jos ei saa ansaitsemaansa kiitosta. Vapaaehtoistoimijoiden palkitsemisen ja huomioonottamisen tulisi olla jatkuvaa ja luontevaa. Eli: niin kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa kunnioitetaan asiakasta ja potilasta, niin myös toimintaan mukaan tulleita vapaaehtoistoimijoita tulisi arvostaa ja tasavertaisina kohdella. Ei väheksyntää, ei liioittelua Ei pitäisi väheksyä vanhan mehengen luomisen menetelmiä. Yhteiset tunnukset kertovat, että ollaan edistyksellisellä asialla. Kuulutaan samaan ryhmään. Kaikki yhteishenkeä ja -ymmärrystä herättävät rituaalit, kuten Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton vapaaehtoistoimijan patsaat, ovat merkittävämpiä kuin arvataankaan. Yhteisiä perinteitä kannattaa luoda ja kunnioittaa. Joskus on korvaani särähtänyt vapaaehtoistoiminnan ylenmääräinen fraseologia, koulutuksen kouluttajien koulutus ja teoreettisten merkitysten luettelointi. Pikemminkin soisin korostettavan kaikkea aitoa spontaanisuutta, avointa keskustelua ratkaisujen löytämiseksi, yksinkertaisempia kysymyksiä ja vastauksia. Tärkein oli unohtua eli sen seikan määrittäminen, mitä vapaaehtoistoiminta ei ole. Herkästi liioitellaan sen kaikkivoipaisuutta ja uskotellaan sen voimalla selvittävän ammattityönkin vaateista. Epärealistista on kuvitella esimerkiksi omaisten selviävän sairaiden perheenjäsenten vaativasta lähihoidosta. Ainakaan loputtomiin. SOSIAALITURVA 18/2001 7

8 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 8 Liisassa järjestettiin tilkkutyökurssi vapaaehtoistyötä tekevien naisten virkistykseksi. Tukea ja apua vapaaehtoisvoimin Vapaaehtoistoiminnan keskus Liisa on Porin sosiaalikeskuksen ja seurakunnan yhteishanke. Vapaaehtoisten välityspisteen lisäksi keskuksessa toimii vapaaehtoisten pyörittämä kahvila, joka on tärkeä kohtaamispaikka sekä vapaaehtoisille että vapaaehtoisapua tarvitseville. Uutena toimintana on mukaan tullut Suomen Punaisen Ristin Porin osaston ystäväpalvelu. Liisan toimintatilat sijaitsevat Porin keskustassa kerrostalon katutasossa. Kahvion lisäksi keskuksessa on toimistotilaa sekä kokoontumistiloja, joissa vapaaehtoistyötä tekevät ryhmät ja yhdistykset voivat kokoontua. Viime vuonna tiloja käytti 49 eri yhdistystä. Liisan toimintaa ohjaa kaksi palkattua työntekijää. Sosiaalikeskuksen palkkaama vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Merja Majalahti työskentelee Liisassa kokopäiväisesti. Vapaaehtoistyön diakoniatyöntekijä Merja Pöllän työnantaja on seurakunnan diakoniakeskus ja hän työskentelee Liisassa puolipäiväisesti. Lisäksi Liisassa on työharjoittelijoita, määräaikaisesti yhdistelmätuella palkattuja ja siviilipalvelusta suorittavia henkilöitä. Lukuisten yhdistysten lisäksi yhteistyökumppaneitamme ovat oppilaitokset sekä sosiaalikeskuksen ja seurakunnan eri toimialueet. Yhteistyöksi katsomme myös yhteydet työvoimatoimiston ja tiedotusvälineiden kanssa, Majalahti kertoo. Ulkoilu- ja saattoapua Vapaaehtoisapua tarvitsevat asiakkaat ja heidän omaisensa ottavat usein itse yhteyttä Liisaan, mutta myös monet muut tahot ovat keksineet vapaaehtoisten välityspisteen. Muun muassa eri yhdistykset, seurakunnat ja sosiaalikeskus pyytävät sieltä vapaaehtoisten apua. Siivous- ja hoitotyöhön vapaaehtoiset eivät osallistu. Alkuperäinen tarkoitus oli tarjota juttuseuraa tai kaveria tilaisuuksiin, joihin ei yksin pääse tai rohkene lähteä. Eniten kysytäänkin tilapäistä saattoapua lääkäriin. Myös ulkoiluapua kysytään paljon, Majalahti kertoo. Syksyllä on harrastelijahortonomeilla kysyntää, kun ei itse jakseta laittaa kukkamaata talvikuntoon tai haravoida lehtiä. Erikoisin pyyntö lienee ollut dieettiruoan ostaminen kissalle. Kertaluonteisiin avunpyyntöihin olemme pystyneet vastaamaan, mutta vakituisia ystäväpyyntöjä on ollut jonossa, Pöllä sanoo. Ystäväpyyntöihin pystytään nyt vastaamaan aiempaa nopeammin, kun Suomen Punaisen Ristin Porin osaston ystäväpalvelu tuli syyskuussa mukaan Liisan toimintaan. SPR:n vapaaehtoiset ovat enimmäkseen vakituisia ystäviä, kun taas Liisan vapaaehtoiset tekevät lähinnä keikkatöitä ystävinä. Soittorinki kotipalvelun tukena Liisasta soitetaan arkiaamuisin ennalta sovituille kotipalvelun asiakkaille muutaman minuutin puhelu. Idea soittorinkiin on saatu Hämeenlinnan vastaavasta palvelusta. KUVAT: HANNELE LAAKSONEN Vap Y tuod alka asia nav Jos tain taan le ta joka kaa V tanu paa vuo aika Asia kak taan nä p Jotk viik asia ka m taa. tenk kait niit enit Maj Vap kys Vap nos mak den lisää na o Mer yhte 8 SOSIAALITURVA 18/2001

9 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 9 sin lun uuon asa - oo. än o- aiväan aavasan nä KUVAT: HANNELE LAAKSONEN Vapaaehtoiset suunnittelevat yhdessä, miten ja missä haluavat virkistäytyä. Yhteydenoton tarkoitus on tuoda asiakkaalle turvallisuutta alkavaan päivään, ja samalla asiakas voi purkaa mieltään painavat asiat luottamuksellisesti. Jos asiakkaalle on sattunut jotain yön aikana, Liisasta soitetaan alueen kotipalveluohjaajalle tai muulle yhteyshenkilölle, joka menee tarkistamaan asiakkaan tilanteen. Viime vuoden syyskuussa aloittanut soittorinki toimi aluksi vapaaehtoisvoimin, mutta tänä vuonna sitä on hoitanut määräaikaisesti työllistetty henkilö. Asiakkaita soittoringillä on noin kaksikymmentä. Joillekin soitetaan joka päivä, toisille vain niinä päivinä, jolloin kotiapu ei käy. Jotkut tyytyvät puheluun kerran viikossa. Lähes päivittäin saamme asiakkailta palautetta siitä, kuinka mukavaa on, kun joku soittaa. Kaikki yksinäiset eivät kuitenkaan ole kotipalvelun asiakkaita. Ehkä emme edes tavoita niitä, jotka hyötyisivät kaikkein eniten tästä palvelusta, arvelee Majalahti. Vapaaehtoiskoulutuksella kysyntää Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille järjestetään Liisassa maksuttomia kursseja. Majalahden mukaan koulutustarve on lisääntymään päin. Tänä vuonna on pidetty jo neljä kurssia, koska tulijoita on riittänyt. Kursseilla käydään läpi vapaaehtoistoiminnan perusteita vaitiolovelvollisuuksineen. Lisäksi kirjavan asiakaskunnan takia tietoa tarvitaan muun muassa asiakkaan oikeista nostotavoista, päihteistä ja mielenterveysongelmista. Vapaaehtoistyöntekijöiksi ilmoittautuneita on Liisan listoilla jo noin sata henkeä ja saman verran on SPR:n Porin osastossa. Jokainen on mukana omien voimavarojensa mukaan, työhän on vapaaehtoista. Joku käy kerran viikossa asiakkaan luona, toinen kerran kuussa täällä Liisassa, toteaa Majalahti. Merja Pöllä uskoo, että vapaaehtoistyö auttaa löytämään kadotetun yhteyden toiseen ihmiseen. Jokainen on mukana vapaaehtoistoiminnassa omien voimavarojensa mukaan, työhän on vapaaehtoista, Merja Majalahti tähdentää. Kahvila kohtaamispaikkana Vapaaehtoisten pyörittämä kahvila on toiminut Liisassa reilut kolme vuotta eli toiminnan alusta asti. Hannu Nummi toimi kahvilassa vapaaehtoisena kolme vuotta. Kahvilatoiminta antoi minulle sisältöä elämään. Tunsin kuuluvani joukkoon ja samalla tunsin itseni tarpeelliseksi, Nummi kertoo. Nykyisin hän opiskelee tietokoneen käyttöä. Jotkut asiakkaat tulevat kahvilaan säännöllisesti juomaan vitosen pullakahvit ja lukemaan päivän lehden. Yksinäiset tulevat juttelemaan toisten yksinäisten kanssa. Liisan kahvilamatematiikan mukaan yksi yksinäinen plus yksi yksinäinen on yhtä kuin nolla yksinäistä. Onpa puolen vuoden sisällä juotu kolmet kihlajaiskahvitkin, kun parit ovat löytäneet toisensa toimiessaan Liisassa. Kahvila on tärkeä kohtaamispaikka sekä asiakkaille että vapaaehtoisille, toteaa myös Merja Majalahti. Tiedotus toimii Porissa ilmestyvät sanomalehdet ja paikallisradiot julkaisevat Liisan viikko-ohjelman, joten tiedotus toimii. Kahvilassa on runo- ja laulutilaisuus joka toinen maanantai. Lepohetki Raamatun Sanan ja musiikin parissa on tiistaisin. Aivovoimistelua kaipaavat kokoontuvat keskiviikkoisin englannin- ja saksankielen keskustelupiireihin. Torstain keittopäivästä on tullut erityisesti iäkkäille ihmisille kohtaamispäivä, silloin lähdetään ulos syömään. Ruokailijoita käy pari- jopa kolmekymmentä. Kirjallisuuspiirissä kirjatoukat kohtaavat toisensa perjantaisin ja keskustelu luotaa välillä hyvinkin syvältä. Toimintaryhmä Liisan Poppoo käy laulamassa ja laulattamassa palvelukodeissa. Silloin tällöin Liisassa on taide- ja käsityönäyttelyjä. Teemakahvilassa aiheet ovat vaihdelleet lappuliisojen työstä viherkasvien hoitoon ja paniikkihäiriöstä aina japanilaisen keittiön esittelyyn. Noin joka toinen viikko eri yhdistykset esittelevät teemakahvilassa toimintaansa. Virkistystä vapaaehtoistyöntekijöille Vapaaehtoisten virkistykseen on panostettu etenkin nyt vapaaehtoistoiminnan teemavuotena, koska rahapalkkaahan työstä ei makseta. Vapaaehtoiset suunnittelevat yhdessä, miten ja missä haluavat virkistäytyä. Esimerkiksi tilkkutyökurssit ovat houkutelleet ison joukon vapaaehtoistyötä tekeviä naisia yhteen. Suosittuja ovat olleet myös erilaiset retket. Liisassa toimivilla on säännöllisesti yhteisiä kokoontumisia. Niissä puhutaan yhteisistä asioista, tuetaan toinen toistamme jaksamaan ja kirjataan ylös uudet ideat. Työnohjaus on kerran kuussa; keväällä saimme työnohjaajaksi ammattilaisen, SOSIAALITURVA 18/2001 9

10 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 10 joka teki sen vapaaehtoistyönä Liisalle, Majalahti kertoo. Arvostus lisääntymässä Vapaaehtoistyö on paljon muutakin kuin toisten auttamista: samalla kun autetaan toista, autetaan myös itseä. Esimerkiksi eläkkeellä oleva tai työtön saa vapaaehtoistyön kautta itselleen sosiaalisia verkostoja, jotka pitävät hänet elämän virrassa mukana. Uskon, että vapaaehtoistyön arvostus on lisääntymässä. Tämä ilmenee muun muassa vapaaehtoistyön kurssien suosiosta. Minun aikanani ei ole kertaakaan tullut mitään kielteistä esiin, toteaa Majalahti puolentoista vuoden kokemuksella. Merja Pöllänkin mielestä vapaaehtoistoiminnan keskukselle on selvä tarve: Tuntuu siltä, että ihminen on kadottanut yhteyden toiseen ihmiseen ja myös itseensä. Vapaaehtoistyö auttaa löytämään tämän kadotetun yhteyden uudelleen. Hannele Laaksonen Ylöjärvellä kotimiehet tuuraavat omaishoitajia Iäkkäät asiakkaat tyytyväisiä myös vapaaehtoistyöntekijöille mielekästä Iäkkäät asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä Liisan tarjoamiin palveluihin: he ovat saaneet vapaaehtoisen tuekseen lähes aina, kun ovat pyytäneet. Tämä ilmenee Susanna Järvenpään ja Leena Sorilan opinnäytetyöstä, jonka he tekivät Satakunnan ammattikorkeakouluun. Opinnäytetyössä selvitettiin Liisan pitkäaikaisten iäkkäiden asiakkaiden tyytyväisyyttä tarjottuihin palveluihin. Kritiikkiä sai tiedotus: asiakkaiden mielestä Liisan palveluista pitäisi tiedottaa kaikille porilaisille ikäihmisille kotiin jaettavalla lehtisellä. Nyt tieto on kulkenut pitkälti kotipalveluohjaajien välityksellä. Kotipalveluohjaajat ovat tiedottaneet asiakkailleen aktiivisesti Liisan toiminnasta, koska vapaaehtoistyöntekijöillä on kotipalveluväkeä paremmat mahdollisuudet tukea iäkkään asiakkaan psyykkistä hyvinvointia ja pitää hänelle seuraa. Monet kotipalvelun asiakkaat ovat toivoneet enemmän aikaa seurusteluun, mutta tähän eivät kotipalvelun voimavarat riitä. Tyytyväisimpiä Liisan palveluihin ovat olleet ne, joilla on ikioma vapaaehtoinen ystävä. Asioimisapua saaneet suhtautuivat palveluun kriittisemmin. He kaipasivat oman ystävän tuomaa turvallisuuden tunnetta. Yllättävää olikin se, että vapaaehtoisauttajallakin oli kiire. Asiat oli hoidettu vauhdilla eikä jutusteluun ollut aikaa. Ikääntyvien ongelmana on usein kapeutunut sosiaalinen verkosto. Läheiset ystävät ovat kuolleet eikä omaisia ole tai heidän kanssaan ei olla usein tekemisissä. Omaisia ei haluta häiritä heidän omien kiireidensä keskellä. Entisajan lämpöiset naapuruussuhteet ovat enää muisto vain. Antaessaan saa Vapaaehtoistoiminta on avun antamista sitä tarvitseville. Sen parista vapaaehtoistyöntekijä voi löytää itselleen mielekästä tekemistä ja oman yhteisön ja se voi olla selviytymiskeino myös vapaaehtoistyöntekijälle itselleen. Muun muassa tällaisia merkityksiä vapaaehtoistoiminnasta vapaaehtoistyöntekijöille löysi Päivi Leppäluoma sosiologian pro gradu -tutkielmassaan, joka perustui kymmenen Liisan vapaaehtoistyöntekijän haastatteluun. - - Siitä haetaan itselle helpotusta vaikeassa elämäntilanteessa. Toiminnan kautta tekijät voivat sekä antaa apua toisille että itse saada paljon. Rahan sijasta voi saada paljon muuta, antaessaan saa. Vapaaehtoistoiminta on ennen kaikkea sosiaalista vaihtoa, kiteytetään tutkielman tiivistelmässä. Kotimies-palvelua on Ylöjärvellä tarjottu jo parin vuoden ajan. Palvelun tarve on koko ajan kasvanut. Ylöjärven omaishoitajaprojekti tukee mielenterveyskuntoutujien, vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden omaishoitajia. Työmuodot vaihtelevat päivystävästä puhelimesta ryhmiin, päiväkerhoihin, päiväkuntoutukseen ja säännölliseen yhteydenpitoon kirjeitse. Kotimiespalvelu on sisältynyt hankkeeseen alusta alkaen ja on Projektityöntekijät Jaana Väliaho (kesk.) ja Tiina Aarnio (oik.) uskovat vapaaehtoistyön mahdollisuuksiin. He toivovat, että Ylöjärvelle saataisiin lähitulevaisuudessa vapaaehtoistyön keskus. Kotimies Maarit Rauthovi on kiinnostunut jatkamaan vapaaehtoistyötä erityisesti viriketoiminnan ohjaajana. PÄIVI VÄNNILÄ MAARIT RAUTHOVI Luov käyttäjille veloitukseton. Kotimiehet tuuraavat omaishoitajia Ylöjärvellä keskimäärin sata tuntia kuukaudessa. Yksi perhe kysyy kotimiestä noin 2-3 tunniksi kaksi tai kolme kertaa kukaudessa, kertoo projektityöntekijä Jaana Väliaho. Väliahon kokemuksen mukaan omaishoitajat kysyvät tuuraajaa vasta viimeisessä hädässä. työn vätk daa pyyd paik auk mal ta s yritt tim ami luis pait hoit kun palv dän ken sillä Väli Y tevä mit ta s op tava hoiv da v ve h tym Tun Vap 20. kuu 10 SOSIAALITURVA 18/2001

11 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 11 vat siin i on oh- PÄIVI VÄNNILÄ MAARIT RAUTHOVI Luova työskentely kokoaa omaishoitajia yhteen. Tekemisen lomassa on helppo keskustella arkeen liittyvistä asioista. tiajia unkyikauki- u- uu- äs- sä. Väliaho ja toinen projektityöntekijä, Tiina Aarnio, pitävätkin tärkeänä, että apua saadaan silloin, kun sitä viimein pyydetään. Niinpä projektissa on paikattu vapaaehtoisilta jääviä aukkoja ostamalla palveluita sosiaalialan yrittäjiltä. Kyselyjä kotimiesten tarjoamista palveluista on tullut paitsi omaishoitajilta myös kunnan kotipalvelusta. Meidän tehtäväkenttämme on kuitenkin selkeä, sillä emme tarjoa kotipalvelua, Väliaho toteaa. Ylöjärvellä vapaaehtoiset lähtevät kotimiestoimintaan useimmiten auttamisen halusta. Muita syitä ovat esimerkiksi halu oppia vanhenemaan aikuisella tavalla, tarve saada kokemusta hoivatyön eri alueilta, tarve saada vaihtelua kotioloihin tai tarve helpottaa omaa eläkkeelle siirtymistä. Miespuolisiin kotimiehiin suhtaudutaan usein aluksi varauksella. Tuntikorvaus kannustimena Vapaaehtoisia kotimiehiä on nyt 20. Heistä kuusi on työtöntä, kuusi perheenäitiä, neljä työelämässä, kolme eläkeläistä ja yksi opiskelija. Kolmenkymmenen markan tuntikorvauksesta hyötyvät eniten opiskelijat. Työssäkäyvien saamasta kannustuslisästä merkittävä osa menee verottajalle. Kaksi kotimiehistä ottaa vastaan vain kilometrikorvaukset välttyäkseen lomakkeiden täyttelyltä. Viime keväänä tehdyn kyselyn perusteella valtaosa kotimiehistä pitää palkkioita riittävinä. Väliaho uskoo, että markan kuukausitulo ei ole yhdellekään kotimiehistä varsinainen syy vapaaehtoistyöhön. Korvaus on ennemminkin pieni lisä vaikkapa kampaajalla käyntiä varten. Kotimies Maarit haluaa tehdä taidetta Ylöjärveläinen kotimies Maarit Rauthovi on kerännyt kokemuksia kotimiehenä olemisesta puolentoista vuoden ajan. Hän lähti toimintaan vuorotteluvapaansa aikana ja tekee nyt vapaaehtoistyötä viidessä eri vanhusperheessä osassa niistä viikoittain. Tuntikorvaus ei hänestä ole merkityksetön, mutta raha ei kuitenkaan ole tärkein syy toisten auttamiseen. Rauthovi haluaa yhdistää vapaaehtoistyössään taiteen tekemisen ja toisten auttamisen. Tämä toteutuu muun muassa omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa viriketöiden ja -tuokioiden ohjauksessa. On tärkeää saavuttaa autettavan luottamus. Aluksi henkilö saattaa kyllä vakuutella pärjäävänsä. Seuraavilla kerroilla pääsee jo lähemmäksi. Luottamus on jo syvää, kun ikääntynyt uskaltaa pyytää apua, Rauthovi kuvaa prosessia. Myös projektityöntekijä Aarnio korostaa, että kotimiehen työssä on saavutettava sekä hoidettavan että hänen omaishoitajansa luottamus. Kotimiehinä myös neljä miestä Ylöjärvellä kotimiehinä on neljä vapaaehtoista miestä. He ovat Väliahon mukaan sijoittuneet enimmäkseen niihin perheisiin, joissa hoidettava on vammainen. Miespuolisiin vapaaehtoisiin suhtaudutaan usein aluksi varauksella. Kotimiehet saattavat vessaan ja auttavat tarvittaessa riisuutumisessa peseytymistä varten. Tässä lienee syitä siihen, miksi usein toivotaan naista omaishoitajan tuuraajaksi, Väliaho pohtii. Miehistä on kuitenkin Ylöjärven projektissa paljon hyötyä ja iloa. He haravoivat, pilkkovat puita ja onpa miehen siirrettäväksi kerran tullut puoli kuorma-auton lavallista soraakin. Konkreettinen apu vähentää omaishoitajan stressiä etenkin silloin, kun talven tulo uhkaa ehtiä pihatöiden edelle. Miesten syyt lähteä vapaaehtoisiksi vaihtelevat samoin kuin naisillakin. Yksi miehistä hoiti omaa vaimoaan tämän kuolemaan asti. Hän haluaa nyt tarjota toisille omaishoitajille mahdollisuuden irrottautua arjen rutiineista ja hengähtää hetken. Taustalla palvelutalosäätiö Kaksikko Omaishoitaja-projektin virallisena organisoijana on Ylöjärven palvelutalosäätiö Kaksikko. Raha-automaattiyhdistys tukee projektia kolmen vuoden aikana puolella miljoonalla markalla. Muita tukijoita ovat Lions-liitto sekä paikalliset Lions-klubit ja Suomen Punainen Risti. Kolmivuotinen projekti päättyy nykyisessä muodossaan vuoden 2001 vaihteessa. Päivi Vännilä Kunta Tampereen kupeessa irkanmaalla sijaitsevassa P Ylöjärven kunnassa oli viime vuoden lopussa asukasta. Heistä 0-6-vuotiaita oli (osuus kunnan väestöstä 10,2%), 7-15-vuotiaita (13,9%), vuotiaita (10,0%), vuotiaita (56,0%), vuotiaita (6,5%), vuotiaita 540 (2,6%) ja yli 85-vuotiaita 139 (0,7%). SOSIAALITURVA 18/

12 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 12 KIRSTI LAURINOLLI Selvitin Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni vapaaehtoisten näkökulmaa ystävätoimintaan. Tutkimusaineistoni koostui yhdeksästä vapaaehtoisen ystävän teemahaastattelusta. Haastatellut poimin Järvenpäässä toimivan Setlementti Louhelan vapaaehtoisvälityksen vapaaehtoisten joukosta. Vapaaehtoisvälityksen arkipäivää on se, että ystävää kaipaavia ihmisiä on paljon enemmän kuin ystävätoimintaan halukkaita vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen ei useinkaan halua aloittaa sitoutumista vaativaa ystäväsuhdetta, jos hän epäilee omien voimavarojensa riittävyyttä. Aikaa ystävälle? Useimpien haastateltujen mielestä vapaaehtoistoimintaan on vaikea osallistua työelämän vaativuuden vuoksi. Muutokset omassa työtilanteessa olivatkin monilla vaikuttaneet vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen tai sen lopettamiseen. Useimmat halusivat myös viettää kesät muun ohjelman parissa ja osallistua vapaaehtoistoimintaan muina vuodenaikoina. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen edelle menivät monilla myös oman perheen tarpeet. Toisaalta jotkut haastatellut lähtivät etsimään ihmissuhteita myös vapaaehtoistoiminnasta. Marita Mattila Riittääkö vapaaehtoisilla aikaa ystävätoimintaan? Vapaaehtoisen ystävätoiminnan kehittämisessä on keskeistä se, että ystävää tarvitsevien ja vapaaehtoisten tarpeet ja toiveet kohtaavat. Muutama vapaaehtoisista ei lainkaan halunnut osallistua ryhmätoimintaan, vaan koki ystävätoiminnan omakseen nimenomaan siksi, että siinä voi toimia itsekseen. Vapaaehtoisvälitys Tiivis Sitoutuminen tärkeää Vapaaehtoiset näkivät, että sitoutuminen kuuluu olennaisesti ystävätoimintaan. Pitkäjänteisestäkään sitoutumisesta ei tule taakkaa, jos esimerkiksi ystävän luona vierailua kerran viikossa ei pidetä ehdottomana pakkona. Ystäväsuhde olikin yleensä kestänyt juuri silloin, kun aikataulujen sovittelu onnistui. Omasta jaksamisesta huolehtiminen oli vapaaehtoisille tärkeää; omat rajat on tunnettava ja niistä on pidettävä kiinni. Vuorovaikutus palkitsee, mutta voi pelottaakin Pitkään jatkuneissa ystäväsuhteissa olennaista oli ystävän ja vapaaehtoisen välille syntynyt läheisyys ja vuorovaikutuksen palkitsevuus. Ystäväsuhteiden alussa vapaaehtoiset olivat kuitenkin myös epäröineet ja tunteneet pelkoa. Osa ystäväsuhteista oli loppunut alkuunsa, koska vapaaehtoisen mielestä suhde ei toiminut tai hän tulkitsi ystävän ajattelevan niin. Tällaisissa tilanteissa vapaaehtoiset eivät useimmiten olleet ottaneet yhteyttä vapaaehtoisvälitykseen, Asialle omistautuneet Suuri Kuvio 1. Vapaaehtoisen ystävän ideaalityyppijana. Yhteydenpito Postmodernit poimijat Koettu läheisyys jonka avulla tilannetta olisi voitu lähteä selvittämään. Luonnollisesti ystäväsuhde ei aina ala toimia, mutta näyttäisi siltä, että vapaaehtoisia ja ystävää toivovia pitäisi kannustaa ottamaan yhteyttä vapaaehtoisvälitykseen nimenomaan hankalissa tilanteissa. Kun hankaluudet selvitetään, uusien ystäväsuhteiden luominen on helmpompaa. Vapaaehtoisista suurin osa odotti vapaaehtoisvälityksen toiminnanohjaajalta tukea, ohjausta ja opastusta ennen kaikkea silloin, kun se vapaaehtoisesta itsestään tuntuu tarpeelliselta. Säännöllistä, työnohjaustyyppistä toimintaa toivoi vain yksi haastateltu; toisia kiinnostivat enemmän vapaaehtoisten Harvoin Kauempaa katselijat Vähäinen yhte löin Vap kolm Haa kolm idea tun kau hyö lais tarp 1.). Id jana kuv hin sam tua noil myö kon voi teen om A neh mon min yhte suu dern taut yhte P le o keyd sisij ja m teih heid kem neid P tävä löön lityk tiivi K tuva vin Hei oma muu taa mai nos ei a K vat min vall min 12 SOSIAALITURVA 18/2001

13 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 13 Kasvurauhaa lapsille oie ei äisi täotvälisdet teiaa. osa toiohikoilliusain osten yhteiset tilaisuudet silloin tällöin. Vapaaehtoisen ystävän kolme ideaalityyppiä Haastattelujen pohjalta syntyi kolme vapaaehtoisen ystävän ideaalityyppiä: asialle omistautuneet, postmodernit poimijat ja kauempaa katselijat. Tyyppejä voi hyödyntää, kun arvioidaan erilaisten vapaaehtoistoimijoiden tarpeita ja odotuksia (ks. kuvio 1.). Ideaalityyppien asettaminen janalle kuvaa vapaaehtoisten liukuvaa sijoittumista eri tyyppeihin: eri vapaaehtoisten sijainti saman tyypin sisällä voi painottua eri suuntiin, tyypin eri reunoille. Vapaaehtoisen tyyppi voi myös ajan kuluessa vaihtua kokonaan: kauempaa katselijasta voi esimerkiksi hänen työtilanteensa muuttuessa tulla asialle omistautunut vapaaehtoinen. Asialle omistautuneita luonnehtii aktiivinen osallistuminen monenlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoimintayhteisöön liittymisellä on heille suurempi merkitys kuin postmoderneilla poimijoilla. Asialle omistautuneet ovatkin varsin tiiviisti yhteydessä vapaaehtoisvälitykseen. Postmoderneille poimijoille on taas tyypillistä perheen tärkeyden ja perheen tarpeiden ensisijaisuus. Omaan jaksamiseen ja muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin liittyvät asiat vaikuttavat heidän osallistumiseensa herkemmin kuin asialle omistautuneiden kohdalla. Postmoderneille poimijoille ystäväsuhde juuri tiettyyn henkilöön on tärkeä. Vapaaehtoisvälitykseen he eivät ole erityisen tiiviissä yhteydessä. Kauempaa katselijat osallistuvat vapaaehtoistoimintaan hyvin vähän tai eivät lainkaan. Heidän ystäväsuhteessaan tai omassa elämässään tapahtuneet muutokset ovat voineet aiheuttaa siirtymisen janalla kauimmaiseen tyyppiin tai sitten kiinnostusta aktiiviseen toimintaan ei alun perinkään ollut. Kauempaa katselijat arvostavat kuitenkin vapaaehtoistoimintaa ja kokevat sen jollain tavalla itselleen merkittäväksi, minkä vuoksi he eivät ole kokonaan katkaisseet yhteyttä vapaaehtoisvälitykseen. Vapaaehtoisvälityksen kautta syntyneet kontaktit ihmisiin saattavat heillä jatkua vapaaehtoistoiminnan ulkopuolellakin. Kauempaa katselijat voivat myös aktivoitua uudestaan, jos heidän elämäntilanteensa muuttuu. Vapaaehtoistoiminnan keskus vapaaehtoisen valintatalona? Vapaaehtoinen jatkaa ystävätoiminnassa todennäköisimmin silloin, kun hän ystävätoiminnan lisäksi osallistuu muuhunkin vapaaehtoistoimintaan. Nykyään vapaaehtoisvälitys onkin usein yhdistetty vapaaehtoistoiminnan keskukseen. Vapaaehtoistoiminnan keskus voi tarjota erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia, joista niin asialle omistautuneet kuin kauempaa katselijatkin voivat löytää itsellensä sopivan osallistumismuodon. Keskuksessa saman vapaaehtoisen osallistumismuodot voivat myös vaihdella. Samoin keskuksessa voidaan kenties kehittää ystävätoiminnan lisäksi muitakin tapoja vastata ihmisten yksinäisyyteen. Tiedotusta ja näkyvyyttä Vapaaehtoisvälityksestä vastaavat ovat monien haasteiden edessä. Tärkeää on jatkuva toimintaympäristön ja ihmisten toiveiden luotaaminen, samoin toiminnan jatkuva arviointi. Vapaaehtoisvälittäjien haasteena on myös pohtia omaa yhteydenpitoaan vapaaehtoisiin ja ystävää toivoneisiin sekä etsiä tapoja, joilla rohkaista heitä yhteydenottoihin. Uusien vapaaehtoisten saamiseksi keskeisiä ovat vapaaehtoisvälityksen tiedotus, näkyvyys ja toiminnasta välittyvät mielikuvat. Kirjoittaja on valmistunut sosionomiksi (AMK) Järvenpään Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Hänen opinnäytetyötään Vapaaehtoiset ystävät valintojen yhteiskunnassa voi lainata Kansalaisareenan kirjastosta ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön kirjastosta. Syksyisin ennen lumen tuloa käynnistyy aina tavalla tai toisella keskustelu vanhemmuudesta ja lasten kasvatuksesta. Tänä syksynä keskusteluun tuli lisäväriä parisuhdelain myötä, kun kiisteltiin rajusti homouden taustaselityksistä. Lain vastustajat pitävät homoutta myöhäsyntyisenä ympäristön aiheuttamana epänormaaliutena, johon vaikuttaa erityisesti isä- tai äitisuhteen heikkous. Epätietoiset vanhemmat eivät kuitenkaan saaneet vastausta kysymykseen siitä, millä lailla kasvattaen he varmistaisivat lapsensa kasvun heteroksi. Perinteisten poliittisten ryhmittymien hajottua äänestys tehtiin omantunnon mukaan. Laki hyväksyttiin ja tasa-arvon kannattajat selviytyivät voittajiksi. Pöly ei ollut ehtinyt parisuhdelakikeskustelun päälle laskeutua, kun kannattajille ja vastustajille tuli suurempia huolen aiheita. Päivämäärä pysähdytti koko maailman. Toimintaelokuvien fiktio muuttui yhtäkkiä faktaksi. Loppuelämämme ajan muistamme, missä olimme ja mitä teimme, kun uutinen terroristi-iskusta tuli tietoomme. Sillä hetkellä emme kyenneet olemaan maltillisia turvallisia aikuisia näin jälkiviisaina ajatellen. Illan suunnitelmat menivät uusiksi ja kaukosäädin kädessä pyöritimme televisioasemia ja teksti-tv:n sivuja. Sortuvat tornit, pölypilvet ja paikalla olevien ihmisten hätä pysyivät silmiemme edessä koko yön ja vielä seuraavat vuorokaudetkin. Jossakin vaiheessa jotkut aikuiset keksivät kysyä, pitäisikö lasten nähdä näitä kamaluuksia ja miten pitäisi kasvattajina antaa lapsille vastauksia heidän pelonsekaisiin kysymyksiinsä. Viisaat ihmiset keskustelivat ja vastailivat televisiossa ja lehtien palstoilla. Asiantuntijamielipiteet olivat siinä määrin ristiriitaisia, että kaikki vanhemmat kokivat toimineensa väärin. Nyt eletään kostoiskujen ja pernaruton levittämisen aikaa, ja me aikuiset olemme edelleen epätietoisia. Toimiako virallisen kannan vai oman mielipiteen mukaan lasten kysellessä hyökkäyksistä ja niiden tuhoisista vaikutuksista? Professori Liisa Keltikangas-Järvinen palautti meidät perusasioiden ääreen television Punainen lanka -ohjelmassa. Lapsi tarvitsee kasvurauhaa ja turvallisia aikuisia ei ärsykkeitä, virikkeitä eikä elämyksiä sellaisina kuin me aikuiset kuvittelemme. Luonnolliset ja luonnon läheiset arjen virikkeet ja läsnäoleva aikuinen ovat lapsen kannalta tärkeimmät. Keskustelua seuratessa tuli mieleen Helena Anhavan ajatukset: Kun lapsen saat, ota malli sieltä, missä vaisto vielä on tallella. Katso lintua, kissaa, oravaa... Luonnosta etääntyessämme olemme menettäneet vaistonvaraisuuden, joka on ollut eläinten ja ihmisten maailmassa kasvattajien luontainen avu näihin aikoihin asti. Elämänmenon muutokset eivät kuitenkaan kaikkialle yllä; lapsen odotusaika on edelleen yhdeksän kuukautta, lapsi syntyy pääsääntöisesti aivan vanhanaikaisella tavalla, ja hän on imeväisikäisenä yhtä avuton ja aikuista tarvitseva kuin esivanhempansa kautta aikojen. Ahdistavissakaan tilanteissa emme saisi tukahduttaa omia vaistojamme ja kokemustamme. Jos kuka tahansa asiantuntijana esiintyvä latelee vanhemmuuden vaatimuksia ja virheitä, niin meillä on mahdollisuus kasvatuksen asiantuntijoina eli vanhempina olla samaa tai eri mieltä. Se on tosin hyvä tehdä käsi sydämellä, sillä itsekkyys ja mukavuudenhalu ovat toki meille vanhemmillekin hyvin tuttuja paheita aikana, jolloin kilpailu paremmuudesta käydään yleisemmin työmaailmassa kuin perhe-elämässä. Eila Kihlman

14 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 14 Vapaaehtoisella on annettavanaan aikaa ja läsnäoloa Vapaaehtoisen tärkeimmät voimavarat ovat aika ja läsnäolo. Niitä hänellä on enemmän kuin ammattiauttajalla, todettiin vapaaehtoistoiminnan juhlavuoden seminaarissa Vantaalla. Tikkurilassa YK:n päivänä 24. lokakuuta pidetyn seminaarin teemana oli vapaaehtoisten ja ammattityöntekijöiden yhteistyö. Järjestelyistä vastasi Vantaan vapaaehtoistoiminnan tukiyksikkö ja vapaaehtoiset. Yleisönä oli vapaaehtoistoimintaan osallistuvia, kaupungin virkamiehiä ja luottamushenkilöitä. Moni oli mukana useassakin roolissa. Vantaan vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Manna Torvinen toivoi, että seminaari selventää ja auttaa oivaltamaan ja tunnistamaan vapaehtoisten ja ammattilaisten yhteistyön lainalaisuuksia. Oman roolin oivaltaminen motivoi ja saa vapaaehtoiset jaksamaan vapaaehtoistyössä. Läsnäolon taito on hankalasti opittavissa ja vielä hankalammin opetettavissa. Saman asian kokenut vertainen pääsee helpommin autettavan elämismaailmaan kuin ammattiauttaja, professori Antti Eskola totesi. Mitä vapaaehtoistyössä voi oppia? Emeritusprofessori Antti Eskola kertoi seminaarissa Tampereen yliopiston opiskelijoiden kokemuksista vapaaehtoistyöstä. Opiskelijat voivat monilla laitoksilla suorittaa 1-2 opintoviikkoa opinnoistaan tekemällä vapaaehtoistyötä ja osallistumalla seminaariin, jossa työtä analysoidaan. Eskola on ollut mukana työryhmässä, joka mietti, miten opiskelijat voivat hyödyntää vapaaehtoistyössä saamiaan kokemuksia opinnoissaan. Yhdessä työryhmän puheenjohtajana toimineen yliopettaja Leena Kurjen kanssa hän on koonnut Tampereen kokemusten perusteella kirjan Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena. Kirjassa eri alojen asiantuntijat pohtivat, miten vapaaehtoistyö soveltuu heidän alalleen. Kirja on esitelty sivulla 16 tässä lehdessä. Eskola kertoi, että vapaaehtoistoiminta joutuu vertailuun sekä auttamisena että oppimisena ammattityön kanssa. On pohdittu, ovatko vapaaehtoinen ja ammatillinen toiminta kaksi ei toiminnan lajia vai ovatko ne saman toiminnan huonompi ja parempi muoto? Voiko opiskelija oppia vapaaehtoistoiminnassa jotain sellaista, mitä ei voi opettaa luennoilla tai lukea tenttikirjoista? Mitä vapaaehtoistoiminta voi antaa enemmän kuin ammattityö? Joissakin tehtävissä tarvitaan aktiivisia toimia, toisissa taas on viisainta pysäyttää ulkoinen touhu läsnäoloksi. Läsnäolossa vapaaehtoiselle ja autettavalle syntyy läsnäolon ja liittolaisena olon kokemus. Tämä taito on hankalasti opittavissa ja vielä hankalammin opetettavissa. Vertainen, saman asian kokenut, pääsee helpommin autettavan elämismaailmaan kuin ammattiauttaja, Eskola totesi. Tällaisen aktiivisen läsnä- ja yhdessäolon taidon arvo on tunnustettu esimerkiksi lastenhoidossa tai kuolevan ihmisen saattohoidossa ja monissa muissa elämänkulun ongelmissa siinä välissä. Eskola arveli, että vapaaehtoistyössä saatu kokemus voi helpottaa irtaantumista työmenetelmien käyttämisen paineesta, mikä voi olla ammattiauttajan vaivana. Kun on paikalla ammattiauttajana, on pakko keksiä jokin konsti, ei voi tyytyä pelkkään läsnäoloon. Eskolan mielestä vapaaehtoistoiminnan käsite pitäisi määritellä tarkemmin. Siitä voisi ainakin erottaa omaksi lajikseen talkootyön, naapuriavun ja urheiluseuroissa toimimisen. Vapaaehtoistyön omalajisuuden kirkastaminen hälventäisi vapaaehtoistyön väärinkäyttöä. Kun meillä on selvä käsitys vapaaehtoistyöstä, näemme milloin sitä käytetään paikassa, johon se ei sovellu. Kun vapaaehtoistyötä käytetään paikassa, jossa kuuluisi käyttää ammattityötä, huononnetaan toiminnan laatua. Joskus taas vapaaehtoistyö esimerkiksi vertaistuki antaa paremman tuloksen kuin ammattiapu. Myönteistä sosiaalista käyttäytymistä Eskola korosti, että vapaaehtoistyö on yksi muoto sosiaalisesti myönteisestä käyttäytymisestä. Sosiaalisesti myönteistä on käyttäytyminen, joka hyödyttää toisia tai yhteisöä eikä perustu ammatillisiin velvollisuuksiin tai sopimuksiin. Antisosiaalista käyttäytymistä puolestaan on toisen ihmisen auttamatta jättäminen tai vahingollinen ja vihamielinen käyttäytyminen. Jos oppilaitosten antama opetus edistää pikemminkin oppilaiden antisosiaalista kuin sosiaalisesti myönteistä käyttäytymistä, niin opetuksessa on jotakin vialla. Vapaaehtoistyö liitettynä osaksi opintoja voi korjata tätä vikaa, Eskola uskoi. Eskolan mukaan vapaaehtoistyö on kehittänyt hiljaista tietoa siitä, missä ja milloin apua voi tarjota. Ihmiset eivät uskalla puuttua KUVAT: MERJA MOILANEN Vap Leht toim ihm pidä tilai asio usk tai e ajat taa tella tarj nen sitte asu van la r Ole ereh paa opis E lua Pait köy koh tam So täyt nen aina nen ta o seen tam vaa kun V myö den työn kuin saan nee Tär Van toim Sin paae aina 14 SOSIAALITURVA 18/2001

15 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 15 ttaeläesi. oisesti stä. yttoimsoytsen en elima opsotytatetata oistoa voi tua KUVAT: MERJA MOILANEN Vapaaehtoistyön asiantuntija Sini Lehtinen korosti, että vapaaehtoistoiminnassa toimitaan tavallisen ihmisen taidoin. Vapaaehtoisista ei pidä pyrkiä kouluttamaan ammattilaisia. asioihin. Esimerkiksi koulussa ei uskalleta puuttua kiusaamiseen tai ei uskalleta tarjota apua, kun ajatellaan, että pitää kunnioittaa ihmisen yksityisyyttä. Ajatellaan, että toinen kokee avuntarjouksen tunkeutumisena hänen yksityiselämäänsä. Niinpä sitten löytyy päiviä tai viikkoja asunnossaan kuolleena olleita vanhuksia, jotka ovat saaneet olla rauhassa yksityisyydessään. Olemme arkoja ja pelkäämme erehtymistä. Tästä pelosta vapaaehtoistyö on vapauttanut opiskelijoita. Eskola totesi, että ihmisten halua auttaa hillitään opetuksilla. Paitsi rikas ja menestyvä, myös köyhä ja kurja on ansainnut kohtalonsa, mitäpä häntä auttamaan. Sosiaalisesti myönteistä käyttäytymistä kehittyy, kun ihminen huomaa, että maailma ei ole aina ja kaikille oikeudenmukainen paikka. Vapaaehtoistoiminta on hyvä koulu sen oppimiseen, että vähäosaisempien auttaminen ei ole ujostelun aihe, vaan osoittaa rohkeutta ja on kunnioitettavaa. Vapaaehtoistoiminta opettaa myös näkemään pienten asioiden suuren arvon. Vapaaehtoistyöntekijä ei aina tiedä itsekään, kuinka suuria asioita hän on saanut aikaan pieneltä näyttäneellä teollaan. Tärkein voimavara on aika. Vantaalla aiemmin vapaaehtoistoiminnan ohjaajana toiminut Sini Lehtinen korosti, että vapaaehtoistoiminnassa toimitaan aina tavallisen ihmisen taidoin. Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Manna Torvinen toimii vapaaehtoistyön yhdyshenkilönä, koordinaattorina, asiantuntijana ja tiedottajana. Vapaaehtoisten kouluttamisessa pitää aina miettiä, mihin sillä pyritään. Vapaaehtoisista ei pidä pyrkiä kouluttamaan ammattilaisia. Vapaaehtoistyön on pysyttävä tavallisen ihmisen taidoilla tehtävänä eikä se saa korvata ammattityötä. Lehtisen mukaan vapaaehtoistyötä tarvitaan täydentämään ammattityötä. Ammattityöntekijät eivät voi vastata kaikkiin ihmisen tarpeisiin. Esimerkiksi kotipalvelutyöntekijöillä ei ole riittävästi aikaa vanhusten kanssa keskusteluun. Ystäväpalveluiden vapaaehtoiset sen sijaan voivat vastata vanhusten seuran tarpeeseen. Toisin kuin ammattityössä vapaaehtoistoiminnassa kaikki osapuolet auttajat ja autettavat osallistuvat toimintaan vapaaehtoisesti, omasta halustaan. Vapaaehtoistoimintaa voi tukea, mutta sitä ei voi määrätä. Lehtinen muistutti, että myös vapaaehtoistoiminta maksaa. Vapaaehtoisten kulut on korvattava, koulutus ja työn organisointi maksaa. Laman aikana vapaaehtoistoiminnalle asetettiin aiempaa suurempia vaatimuksia, mutta samalla vapaaehtoistoiminnan tukemista vähennettiin. Lehtisen mielestä vapaaehtoistyöntekijöitä ei voi käyttää väärin, koska vapaaehtoiset voivat aina kieltäytyä. Tosin esimerkiksi työttömien toiminnassa vapaaehtoiset ovat joutuneet tekemään rankkaa sosiaalityötä moniongelmaisten pitkäaikaistyöttömien kanssa ilman työnohjausta. Tukiyksikkö kehittää Vantaan vapaaehtoistoimintaa Vantaalla toimii 650 vapaaehtoista kiinteässä kumppanuudessa kaupungin kanssa. Lisäksi tulevat seurakuntien lähimmäispalvelun vapaaehtoiset. Esimerkiksi kaupungin Myyrinkodilla on 155 ystävää, jotka seurustelevat vanhainkodin asukkaiden kanssa, järjestävät virkistystoimintaa ja toimivat iltavahtimestareina. Vantaalla on pitkät juuret sosiaali- ja terveystoimen ja vapaaehtoistoiminnan yhteistyössä. Kauppalaan palkattiin vuonna 1972 vanhusten vapaa-aikatoiminnan ohjaaja, myöhemmin nimike muuttui vapaaehtoisen vanhustyön ohjaajaksi. Työnkuvaa ja sisältöä on vuosien aikana rukattu. Ensimmäinen työntekijä vapaaehtoistoiminnan ohjaajan nimikkeellä oli vuonna 1988 työnsä aloittanut Sini Lehtinen. Hänen jälkeensä tehtävää hoiti Helena Viitanen ja viime syksystä Manna Torvinen. Ohjaaja koordinoi vapaaehtoistoimintaa koko Vantaan alueella. Hän järjestää vapaaehtoisille koulutuksia yhteistyössä eri tahojen kanssa ja toimii yhdyshenkilönä, kun esimerkiksi joku henkilö tai taho etsii itselleen sopivaa toiminnan muotoa tai kumppania. Erilaisissa työryhmissä ohjaaja on mukana vapaaehtoistoiminnan asiantuntijana. Tehtäviin kuuluu myös yhdistysten, toimintaryhmien ja ammattityöntekijöiden konsultointi sekä yleinen tiedottaminen vapaaehtoistoiminnasta. Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja on myös vanhusneuvoston sihteeri. Verkostoitunut tukiyksikkö Viime syksynä Vantaan sosiaali- ja terveysvirastoon perustettiin vapaaehtoistoiminnan tukiyksikkö. Siihen on verkostoituneena kolme työntekijää; vapaaehtoistoiminnan ohjaaja, vammaisasiainsihteeri Pekka Sass ja Työpolku-hankkeesta koordinaattori Kari Ahlström. Tukiyksikkö suunnittelee, koordinoi ja kehittää vapaaehtoistoimintaa ja tiedottaa siitä. Yksikkö on tuottanut oppaan, johon on kerätty kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon alalla vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen ja tahojen yhteystiedot. Yksikkö myös valmistelee järjestöjen avustusasioita. Kaupunki, seurakunnat ja SPR kouluttavat yhdessä vapaaehtoisia. Hakunilassa ne yhdistivät vapaaehtoisten välityksen vuoden 2001 alusta. Muualla kaupunki ja SPR:n paikallisosastot välittävät yhdessä vapaaehtoisia. Välityspaikkoja on neljä. Vapaaehtoiset välittäjät päivystävät puhelimessa ja ottavat vastaan avunpyyntöjä yksittäisiltä kuntalaisilta ja kaupungin yksiköistä esimerkiksi vanhainkodeista ja palvelutaloista. He saattavat yhteen avun tarpeessa olevat ja apua tarjoavat. Tukisuhteista yritetään tehdä mahdollisimman toimivia ja pitkäkestoisia. Tarjolla on myös lyhyitä saattokeikkoja esimerkiksi avustajana oleminen teatteriretkellä tai kauppa-asioilla. Vapaaehtoistoiminnan tukiyksikkö on kiinteässä yhteistyössä Järjestöringin kanssa. Järjestörinki on eri toimialoja edustavien 27 vantaalaisen järjestön kattojärjestö. Se kehittää toimintoja syrjäytymisen katkaisemiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. Järjestörinki edistää järjestöjen välistä sekä järjestöjen ja viranomaisten välistä yhteistoimintaa, organisoi työllistämistä ja siihen liittyvää koulutusta ja tukitoimintaa. Vapaaehtoistoiminnan tukiyksikkö on mukana Tikkurilan järjestötalohankkeessa ja suunnitelmissa on muuttaminen saman katon alle järjestöjen kanssa. Vapaaehtoisia arvostetaan Vantaan terveysviraston entinen johtava ylihoitaja, nykyisin Suomen Punaisen Ristin Tikkurilan osaston puheenjohtaja Hilkka Pokki totesi, että aiemmin ammattilaiset eivät arvostaneet vapaaehtoisia hoitotyössä ja esimerkiksi sairaaloissa eivät ammattilaiset katsoneet ystävätoimintaa suopeasti. Jos häneltä itseltään olisi vuosia sitten kysytty, missä vapaaehtoistyötä tarvitaan, hän olisi vastannut, että ei missään. SPR:n työssä hän on huomannut, että yksinäisyyteen ei ole saatavissa ammattiapua. Yksinäisyyttä ei pidetä palvelujen saannin kriteerinä. SPR:n ystäväpalvelussa vapaaehtoisten tärkein voimavara onkin aika ja läsnäolo. Laman aikana vapaaehtoistyö huomattiin ja ammattilaiset kyselivät järjestöiltä, voisivatko vapaaehtoiset ottaa tätä ja tuota hoitaakseen. Vapaaehtoisilta vaadittiin liikaakin. Nyt ammattihenkilöstön ja vapaaehtoisten tehtävät ovat selkiytyneet. Vapaaehtoiset antavat sen, mitä haluavat antaa. Heitä ei voi velvoittaa enempään. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 18/

16 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 16 KIRJALLISUUTTA Ola Kannen kuva symboloi vapaaehtoistyön luonnetta; se on toisaalta lahja kukka ja toisaalta kovaa työtä - vasara. Antti Eskola & Leena Kurki (toim.): Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena. Vastapaino 2001, 215 s. Vapaaehtoistyötä ajatellaan perinteisesti auttamisena tai hyväntekeväisyytenä. Antti Eskola ja Leena Kurki Tampereen yliopistosta tuovat kirjassaan Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena vapaaehtoistyöhön auttamisen rinnalle uudenlaisen oppimisen näkökulman. Vapaaehtoistyö voi tuottaa oppimiskokemuksia, joita ei hankita luentosaleissa tai kirjoja tenttimällä. Kirjassa esitellään, miten vapaaehtoistyötä voidaan nivoa osaksi koulutusta yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa sekä pohditaan vapaaehtoistyöhön liittyviä tärkeitä oikeudellisia vastuukysymyksiä ja eettisiä periaatteita. Palkaton työ muodostaa mielenkiintoisen tapauksen oikeuden ja etiikan rajamailla. Hannu Tapani Klami tarkastelee oikeudellisesta näkökulmasta muun muassa palkatonta työtä tekevän korvausvastuuta ja oikeusturvakysymyksiä. Briitta Koskiaho suhteuttaa Opiskelijat vapaaehtoistyöhön suomalaista todellisuutta oppimaan vapaaehtoistyön sosiaalipolitiikan eri kehitysvaiheisiin ja pohtii vapaaehtoistyötä sosiaalipoliittisena toimintana kansalaisyhteiskunnassa. Leena Kurki taas luo katsauksen kansainvälisiin koulujen sosiaali- ja yhteisöpalveluohjelmiin Euroopassa, Intiassa, USA:ssa ja Latinalaisessa Amerikassa. Näiden ohjelmien lähtökohtana on kysymys siitä, millaisia ihmisiä haluamme kasvattaa. Kirjassa valotetaan vapaaehtoistyötä monen eri tieteen näkökulmasta. Jo vanhastaan vapaaehtoistyö on ollut tuttua monille ihmistieteiden, muun muassa sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön, kasvatustieteiden, naistutkimuksen, teologian ja psykologian opiskelijoille. Tuoretta ajattelua kirjassa osoittavat liiketalouden, lääketieteen, arkkitehtikoulutuksen ja oikeustieteen edustajien kirjoitukset. Liiketalouden näkökulmasta hyvinvointipalvelut ovat uinuva, mutta kasvava ja uudenlaisen verkottumisen alue. On tärkeää oppia näkemään, millaisia esimerkiksi ikääntyvät ihmiset ovat palveluiden käyttäjinä ja kuluttajina, miten oppia vastaamaan ikääntyvän väestön tarpeisiin - esimerkiksi tietotekniikan palveluissa. Teologikoulutuksen osalta Esko Koskenvesa arvioi vapaaehtoistoiminnan olevan vielä kohtaamaton haaste. Kuitenkin kirkolla on perinteisesti ollut vahva rooli sosiaalisessa toiminnassa ja vapaaehtoistyössä, ja papin ammattiin kuuluu myös vapaaehtoistoiminnan elvyttäminen ja tukeminen. Arkkitehtien työssä taas uusi maankäyttö- ja rakennuslaki merkitsee yhdyskuntasuunnittelun kannalta varsin radikaalia muutosta. Sen toteuttaminen edellyttää vuorovaikutus-, ryhmätyö- ja neuvottelutaitoja, joita arkkitehti enenevässä määrin tarvitsee muutenkin näinä vaihtoehtosuunnitelmien ja rakennussuojelukiistojen aikana. Vapaaehtoistyön anti opiskelijalle Vapaaehtoistyöllä tässä tarkoitetaan sosiokulttuurista tapahtumaa, jossa opiskelija vapaaehtoisesti ja palkatta osallistuu voittoa tuottamattomaan toimintaan yksilöiden tai ryhmien hyvän elämän edistämiseksi. Opiskelija tekee sovitun määrän vapaaehtoistyötä, osallistuu seminaarityöskentelyyn ja raportoi kokemuksensa. Mitä opiskelija vapaaehtoistyössä oppii? Hän saa lisää rohkeutta, ja hänen kriittinen ajattelunsa syvenee. Hän oppii näkemään pienten asioiden suuren merkityksen. Hän omaksuu prososiaalisen (sosiaalisesti myönteisen) käyttäytymisen, sosiaalisia taitoja ja sosiaalista vastuuta. Kulttuurien välinen ymmärrys, hiljainen tieto ja kyky arvioida kasvaa. Abstrakti ajattelu konkretisoituu, ja monitieteisissä yhteisissä seminaareissa toisilta oppiminen mahdollistuu. Samoin yhteiskunnassa vallitsevat erilaiset toimintalogiikat, erilaiset kielenkäytännöt, käsitteistöt ja erilaiset tavat perustella asioita tulevat näkyville ja käsiteltäviksi. Vapaaehtoistyön pohtiminen tunnetyönä antaa uutta pohjaa asiakaspalvelutyön ja asiantuntijatyön pohtimiseen oli opiskelija minkä tieteenalan opiskelija tahansa. Kokemus vapaaehtoistyöstä kasvattaa opiskelijoiden yhteiskunnallista näkemystä ja yhteiskunnan rakenneja arvo-ongelmien ymmärrystä sekä edistää dialogia eri ihmisryhmien välillä. Opiskelijoiden osallistuminen vapaaehtoistyöhön myös vähentää yliopistojen ja korkeakoulujen norsunluutornimaisuutta ja lähentää opetusta suomalaisen yhteiskunnan todellisuuteen. Vähäinen tulos ei liene myöskään hyvän mielen saavuttaminen, onni auttamisesta, kuten Markku Ojanen toteaa. Vapaaehtoistoimintaa suositellaan myös työpaikkakoulutukseksi Vapaaehtoistoimintaan osallistumista suositellaan ennakkoluulottomasti myös työpaikkakoulutukseksi, missä sen arvioidaan toimivan paremmin kuin jonkin tyhmän konsultin vetämän kurssin (sitaatti Antti Eskolan). Voisivatko kokemukset vapaaehtoistyön kentältä auttaa esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaamiseen ja ikäsyrjintään työpaikoilla? Voitaisiinko näin oppia luomaan ilmapiiri, jossa ihmiset antavat apua toisilleen eivätkä pimitä tietoa? Antti Eskolan visio on tutkijayhteisö, jossa tutkijat kertovat toisilleen lukemistaan kirjoista, käymistään keskusteluista ja kehittelemistään ideoista. Onko kokemus vapaaehtoistyöstä yksi tie uuteen työyhteisöön, jossa työntekijä tuo aktiivisesti työyhteisöön tietoa ja osaamista, jonka aavistaa kiinnostavan ja hyödyttävän muita työyhteisön jäseniä? Voimmeko vapaaehtoistyön oppimiskokemusten kautta oppia ymmärtämään paremmin suomalaista arkipäivää ja olemaan parempia tutkijoita, virkamiehiä ja kanssaihmisiä? Arja Jämsén Kirjoittaja on johtaja Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa Joensuussa. V l S saat kost min sitte von tam Lu teen ylei sest tam ka o jotk nen jekt mut oma tetty myö ja jo taa tyis Y nee kuin mis Mik Sosi on siks rem vaik luot teis term ta k 16 SOSIAALITURVA 18/2001

17 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 17 Olavi Riihinen Vapaaehtoistoiminta en enlua ja sen Vään en, ten liskokaioiuin tä- Esset taa ikän äin ssa een tkivat sta, keko ksi ssa yhonyöjäisutmja ita, iä? sén en ssa lisää sosiaalista pääomaa Yhdistysten ja järjestöjen jäsenet oppivat kansalaistaitoja, omaksuvat vastavuoroisuuteen liittyviä normeja ja näkemyksen, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa. He oppivat luottamaan vieraisiin henkilöihin, luomaan pienryhmiä laajempia sosiaalisia verkostoja ja kehittyvät aktiivisiksi kansalaisiksi. Sosiaalisen pääoman käsite viittaa sosiaalisen organisaation piirteisiin, kuten verkostoihin, jotka helpottavat toimintaa yhteiseksi hyväksi. Käsitteen kannalta tärkeimpänä arvona ja normina pidetään luottamusta. Luottamus voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: erityiseen ja yleistettyyn. Puhumme erityisestä luottamuksesta, kun luotamme niihin henkilöihin, jotka ovat eniten kaltaisiamme ja jotka tunnemme hyvin. Tällainen luottamus on tärkeää subjektiiviselle hyvinvoinnillemme, mutta se ei lisää sosiaalista pääomaa samalla tavoin kuin yleistetty luottamus, joka kohdistuu myös tuntemattomiin ihmisiin ja jonka nojalla uskalletaan ottaa enemmän riskejä kuin erityisessä luottamuksessa. Yleistettyä luottamusta ilmenee enemmän demokratioissa kuin autoritaarisissa järjestelmissä. Miksi sosiaalista pääomaa? Sosiaalisen pääoman käsitteestä on oltu kiinnostuneita paljolti siksi, että ymmärrettäisiin paremmin taloudelliseen kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Yleistetty luottamus on verrattavissa yhteisön varallisuuteen. Talouden termein ilmaistuna liiketoimista koituvat yleiskustannukset pienenevät, jos toiminta perustuu luottamukseen eikä yhteisön jäsenten tarvitse epäillä toisiaan. Vältymme monenlaisilta varotoimenpiteiltä, viivytyksiltä ja muilta turhilta kustannuksilta, jos uskallamme luottaa sopimuskumppaniimme. Kun luotamme toisiimme, jokaisella ja kaikilla elämänalueilla menee paremmin kuin jos epäilemme toisiamme ja olemme koko ajan varuillamme. Sosiaalinen pääoma on yhteydessä myös valtiolliseen järjestelmään ja demokratian kehittyneisyyteen. Taloudellisten ja yhteiskunnallisten seuraustensa vuoksi sillä on myönteisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Luottamuksen ongelmallinen käsite Sosiaalisen pääoman olennaisin osa on luottamus, joka on myös sosiaalisten verkostojen toiminnan edellytys. Ilman jäsenten riittävää keskinäistä luottamusta sosiaaliset verkostot joutuvat sekasortoiseen tilaan tai hajoavat elleivät ne perustu pakkoon, mikä taas tekisi ne muutoin ongelmallisiksi. Luottamuksesta keskusteltaessa on olennaista kansalaisyhteiskunnan ja valtion roolien erottaminen. Amerikkalainen Robert D. Putnam pelkisti kansalaisyhteiskunnan hyvin pitkälle vapaaehtoisjärjestöiksi ja korosti kansalaisjärjestöjä sosiaalisen pääoman lähteinä. Hänelle kuuluu paljolti ansio sosiaalisen pääoman nostamisesta huomion kohteeksi. Putnamin arvostelijat eivät kiellä kansalaisyhteiskunnan korvaamatonta merkitystä sosiaalisen pääoman muodostuksessa, mutta pitävät hänen antamaansa kuvaa yksipuolisena. Putnam tähdentää demokraattisten instituutioiden riippuvuutta kansalaisyhteiskunnasta, kun taas eräät kriitikot painottavat myös päinvastaista riippuvuutta. Kansalaisyhteiskunnan voiman mittareina Putnam käyttää vapaaehtoisjärjestöjen lukumääriä, sanomalehtien lukijakunnan laajuutta, äänestysvilkkautta, erilaisia kansalaisasenteita mukaan lukien lainkuuliaisuus, henkilöiden välistä luottamusta ja kansalaisten yhteistoiminnan laajuutta. Kansalaisten yhteistoiminta, ilmeneepä se epämuodollisina sosiaalisina verkostoina tai järjestötoimintana, näyttäytyy monenlaisena. Sosiaaliset verkostot muodostuvat suuresta määrästä erilaisia toimintoja. Yhdistyksillä ja järjestöillä on sääntönsä, jotka jos niitä noudatetaan yleensä ohjaavat jäseniään hyödyllisiin ja henkisesti sekä aineellisesti kasvattaviin harrastuksiin. Toisaalta sosiaaliset ryhmät voivat olla ennakkoluulojen ja ulkopuolisiin kohdistuvan kaunan ja jopa rikollisuuden edistäjiä niiden luonne vaihtelee mafiasta ja rikollisjengeistä juorukerhoihin. Sen vuoksi kaikki sosiaaliset ryhmät eivät vahvista sosiaalista pääomaa. Ryhmissä, joissa vallitsee erityinen luottamus, voi ilmetä voimakasta yhdenmukaisuuden painetta: jäsenten painostamista samanlaisiin katsomuksiin ja saman kaavan mukaiseen käyttäytymiseen. Tämä on joskus tarkoituksenmukaista: siten ryhmät valvovat jäsentensä käyttäytymistä ja eliminoivat rikkomuksia ja rikoksia. Valvonta voi olla myös yksilöiden mielipiteiden vapautta rajoittavaa, tuhoisaakin. Koulukiusaamisena tunnettu käyttäytyminen käy esimerkistä. Se syntyy yleensä ryhmän aikaansaannoksena: joku otetaan silmätikuksi, ja hän joutuu julman kohtelun uhriksi. Kiusaajat kyllä luottavat toisiinsa, mutta tällainen erityinen luottamus ei ole samaa kuin yleistetty luottamus. Kaikella tällä ei pyritä sanomaan, etteikö olisi ja sellainen on ehkä yleisintä myös aitoa ja lämmintä erityistä luotta- SOSIAALITURVA 18/

18 On hen SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 18 Urheilu synnyttää itseluottamusta ja opettaa kunnioittamaan sääntöjä. Se opettaa myös joukkuetyöskentelyä ja luo runsaasti sosiaalisia kontakteja. Urheiluseurat käyvät toimitsija- ja valmennusportaineen esimerkkeinä laajasta vapaaehtoistoiminnasta. musta, joka syntyy perheessä tai muussa pienryhmässä. Oikeus erimielisyyteen lisää luottamusta Näyttää siltä, että tarvitaan valtion ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta, jotta erityisen luottamuksen rinnalle kehittyy yleistettyä luottamusta. Aidossa demokraattisessa järjestelmässä on useita instituutioita, jotka vahvistavat mahdollisuutta luottaa myös vieraisiin henkilöihin. Ennen muuta riippumaton oikeuslaitos ja puolueettomat lait ja lainsäädäntö ovat tällaisia instituutioita. Ne lisäävät takeita, että noudatetaan tehtyjä sopimuksia ja että lakien rikkomiseen sisältyy rangaistuksia, jotka jokaisen on otettava huomioon. Aito demokraattinen järjestelmä on hallintokäytännöissään läpinäkyvä ja mahdollistaa jatkuvan, avoimen kritiikin ilman, että tarvitsisi pelätä järjestelmän arvostelun seuraamuksia. On myös syytä tähdentää aidon tasa-arvoisuuden merkitystä: luottamus syntyy parhaiten silloin, kun kansalaiset tietävät tulevansa kohdelluiksi samanarvoisesti ja rehellisesti oikeuslaitoksessa ja muissa viranomaislaitoksissa. Luottamuksen näkökulmasta demokraattinen järjestelmä on ristiriitainen: se on jatkuvien eriävien mielipiteiden tyyssija. Demokratiassa on yleisiä sääntöjä, jotka säätelevät yksilöiden vapauksia ja oikeuksia ja joita sekä yksilöiden että instituutioiden on noudatettava. Oikeus avoimeen erimielisyyteen kuuluu demokratian perusehtoihin. Tarvitsee vain ajatella Neuvostoliiton kaltaista autoritaarista valtiota oivaltaakseen, miten tuhoisiksi urkkijajärjestelmä, yksimielisyyden vaatiminen ja kansalaisten mielipiteenvapauden rajoittaminen koituvat luottamukselle ja sosiaaliselle pääomalle. Aidossa demokratiassa oikeus erimielisyyteen lisää luottamusta, koska ei ole tarpeen varoa omasta mielipiteestä aiheutuvia rangaistuksia ja voi uskoa asioiden avoimeen käsittelyyn. Yhdistyksillä ja järjestöillä demokratialle myönteinen vaikutus Yhtenä demokraattisten järjestelmien kehittyneisyyden tuntomerkkinä on perustellusti pidetty sosiaalisten verkostojen runsautta; kansalaisyhteiskuntaa ei voi sanan vaativassa merkityksessä olla ilman niitä kansalaisten yhteenliittymiä, joita sanotaan yhdistyksiksi ja järjestöiksi. Atomistinen, irrallinen yksilöiden joukko ei ole kansalaisyhteiskunta, ja yksilöt ovat toimijoina jokseenkin avuttomia suhteessaan valtioon, ellei heillä ole järjestöllisiä yhteenliittymiä. Eri elämänalueilla toimivat yhdistykset ja järjestöt toteuttavat niitä tehtäviä, joita yksilöiden edut vaativat suhteessa valtioon. Samalla ne ovat vapaaehtoistoiminnan tyyssijoja; ilman vapaaehtoistoimintaa tuskin mikään yhdistys pysyisi pystyssä. Yhdistysten ja järjestöjen toiminta vaikuttaa myönteisesti demokratiaan: jäsenet oppivat kansalaistaitoja, omaksuvat vastavuoroisuuteen liittyviä normeja ja näkemyksen, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa. He oppivat luottamaan myös vieraisiin henkilöihin, luomaan pienryhmiä laajempia sosiaalisia verkostoja ja kehittyvät aktiivisiksi kansalaisiksi. Tärkeä osa yhdistystoimintaa muodostuu henkilökohtaisista kontakteista sekä niiden pohjalle rakentuvista ihmissuhteista, mutta yhtä tyypillistä yhdistyksille on pääseminen kosketukseen vieraiden henkilöiden kanssa. EEVA MEHTO E ame on dist poli daa rust E lain vält tyst Ylei nytt osoi kim mal nytt taa säks kilö ta, m rett kut muk U kue ti so luse men nä l nast U ti m vaik keh ne t kaa sess vin ti aj vast heil oike Oik luo Eräi amm tett mäi doll synn tam void tam A sene ta l hen mas tava kui edu 18 SOSIAALITURVA 18/2001

19 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 19 Onko vapaaehtoistoiminta vastavuoroisuuteen perustuvaa silloin, kun henkilö auttaa aineellisessa tai henkisessä hädässä olevaa vierasta henkilöä? eja. ttalöialehan misä. toideantaeja on eistalöiaaa ja sataa ista jalsta, ykukns- EEVA MEHTO Ei ole ihmettelemistä, että amerikkalaisissa tutkimuksissa on havaittu epäpoliittisten yhdistysten hyvin vetävän vertoja poliittisille yhdistyksille, kun luodaan toimivan demokratian perustaa. Eräs verraten uusi amerikkalainen tutkimus sisältää yllättävältä näyttävän tuloksen yhdistystoiminnan vaikutuksista. Yleistetyn luottamuksen synnyttämisessä tehokkaimmiksi osoittautuivat urheiluseurat. Tutkimustulosta tulkitaan viittaamalla siihen, että urheilu synnyttää itseluottamusta ja opettaa kunnioittamaan sääntöjä. Lisäksi urheilu kokoaa yhteen henkilöitä hyvin erilaisista taustoista, mikä osaltaan tekee ymmärrettäväksi sen positiivisen vaikutuksen yleistettyyn luottamukseen. Urheilu myös opettaa joukkuetyöskentelyä ja luo runsaasti sosiaalisia kontakteja. Urheiluseurat käyvät toimitsija- ja valmennusportaineen esimerkkeinä laajasta vapaaehtoistoiminnasta. Urheiluseuroilla on luultavasti myös Suomessa myönteinen vaikutus sosiaalisen pääoman kehittymiseen; siihen viittaavat ne tutkimustulokset, joiden mukaan perinteisessä porvarillisessa urheiluliikkeessä on hyvin suuri osa vasemmistolaisesti ajattelevia jäseniä ja vastaavasti vasemmistolaisessa urheiluliikkeessä hyvin suuri osa oikeistolaisesti suuntautuvia. Oikeus järjestäytymiseen luo luottamusta Eräitä kansalaisjärjestöjä, kuten ammattiyhdistysliikettä, on syytetty korporatismista ja ryhmäitsekkyydestä. Onko mahdollista, että tuollaiset liikkeet synnyttävät jäsenistössään luottamusta, jota ei muitta mutkitta voida luokitella yleistetyksi luottamukseksi? Ammatillisissa järjestöissä jäsenet oppivat ajattelemaan asioita laajemmasta kuin omasta henkilökohtaisesta näkökulmastaan, ja tätä opetusta tehostavat ammattiliitot, joissa lukuisat erilaiset ammatit ovat edustettuina. Toisaalta erimielisyydet vastapuolen eli työnantajien kanssa on demokratian vaatimalla tavalla kanavoitu institutionaalisiin uomiin. Siten ammattiyhdistysliike merkitsee jäsenilleen tietoisuutta järjestäytyneen yhteiskunnan olemassaolosta, jossa ei edellytetä yksimielisyyttä, vaan sopimusten tekemistä neuvotteluosapuolen kanssa ja sopimusten noudattamista. Oikeus järjestäytymiseen ja sen luoma turvallisuus ovat tärkeitä tekijöitä luottamuksen synnyssä. Sen vuoksi ammattiyhdistysliike on omiaan luomaan jäsenistöönsä yleistettyä luottamusta. Tuo luottamus ulottuu vastapuoleen ainakin siinä merkityksessä, että työnantajat pitävät yleensä kiinni sopimuksista. Kun on kysymys kolmikantajärjestelmästä, yhtenä takuumiehenä on lisäksi valtio. Myös oikeusjärjestelmä vahvistaa luottamusta rankaisemalla sopimusten rikkomisen. Ilman vapaaehtoistoimintaa tuskin mikään yhdistys pysyisi pystyssä. Vastavuoroisuutta? Ammattiyhdistysliikkeen toiminnoista poikkeaa huomattavasti sellainen vapaaehtoistoiminta, johon ihmiset osallistuvat ilman aineellista korvausta, vaikka myös ammattiyhdistysliikkeessä on hyvinkin vaativaa vapaaehtoistoimintaa. Sosiaalisen pääoman olennaisena elementtinä pidetään vastavuoroisuutta, mutta pinnallisesti tarkastellen vapaaehtoistoiminta ei näytä yleensä lähtevän vastavuoroisuuden ideasta. Putnam kiinnittää huomiota vastavuoroisuuteen ja väittää, että sosiaalisen pääoman koetinkivi piilee yleistetyssä vastavuoroisuudessa. Saman tien hän antaa kuvailevan määritelmän yleistetystä vastavuoroisuudesta: Teen tämän sinulle nyt, odottamatta välittömästi mitään vastineeksi ja ehkä jopa tuntematta sinua, luottaen, että matkan varrella sinä teet tai joku muu tekee vastapalveluksen. Tässä luottamus kohdistuu siihen, että vastavuoroisuus toimii. Kysymys ei siis ole täysin epäitsekkäästä toiminnasta, vaan myös vastavuoroisuuden odotuksesta, johon liittyy moraalin ja luottamuksen yhdistelmä. Epäilevä henkilö voi sittenkin tivata, onko vapaaehtoistoiminta vastavuoroisuuteen perustuvaa silloin, kun henkilö auttaa aineellisessa tai henkisessä hädässä olevaa vierasta henkilöä? Eikö se ole pelkkää pyyteetöntä altruismia, lähimmäisenrakkautta? Puhuttaessa pyyteettömästä altruismista mieleen tulevat sosiaali- ja terveysjärjestöt, joissa toimii suuri joukko vapaaehtoisia henkilöitä. On ilmeistä, että näillä järjestöillä on tätä kautta huomattava merkitys sosiaalisen pääoman kartuttamisessa. Näiden vaikutusten selvittäminen olisi arvokas tutkimustehtävä. Pyyteettömän altruismin ongelmaan vapaaehtoistoiminnassa on tuskin selkeää vastausta. Esimerkiksi lahjoitukset tuntemattomille näyttävät täyttävän monia altruismin ehtoja. Englantilainen sosiaalipolitiikan tutkija R. M. Titmuss päätyi verenluovutuksen merkitystä ja motiiveja koskevassa tarkastelussaan siihen, että tuntemattomien hyväksi toimivan lahjoittajan kannalta toiminnan vaikutukset on nähtävä sosiaalisen integraation valossa: prosesseissa, toiminnoissa ja instituutioissa, jotka edistävät yksilöiden identiteetin tunnetta, osallistumista ja yhteisyyttä sekä avartavat heidän valinnanvapauttaan altruismin ilmaisemisessa. Samalla toiminta vähentää yksilöiden vieraantumisen tunnetta. Titmussin pohdinnan lopputulema on hyvä tiivistys vapaaehtoistoiminnan vaikutuksesta sosiaaliseen pääomaan, vaikka hän 1970-luvun alkuvuosina asiasta kirjoittaessaan ei vielä tuntenutkaan sosiaalisen pääoman käsitettä. Lisäksi vapaaehtoistoiminta kokoaa usein yhteen henkilöitä, joilla on erilainen sosiaalinen tausta. Tämä osaltaan kehittää yleistettyä luottamusta ja sosiaalista pääomaa. Lienee myös perusteltua olettaa, että vapaaehtoistoiminnan kohdeihmisten luottamus toisiin ihmisiin voimistuu heidän havaitessaan, että heistä välitetään: on ihmisiä, jotka empaattisesti tunnistavat heidän tilanteensa ja tarpeensa. Keskinäistä luottamusta Maailman kansojen arvoja koskevassa tutkimuksessa esitettiin 1990-luvulla väite Useimpiin ihmisiin voidaan luottaa. Tässä mielessä luottavimmiksi maiksi osoittautuivat Ruotsi, Norja, Suomi, Tanska, Hollanti, Kanada, Kiina ja USA, tässä järjestyksessä. Viiden tyypillisen hyvinvointivaltion väestö oli siis muita luottavampaa, ja niiden jälkeen tuli hieman yllättäen Kiina USA:n kanssa jokseenkin samantasoisena. Toiseen ääripäähän sijoittuivat Brasilia, Turkki, Romania ja Slovenia. Näissä maissa luottamus oli vähäisintä. Kiinan poikkeusta lukuunottamatta tutkimus osoitti selvästi, että väestön parissa vallitsi suuri keskinäinen luottamus niissä maissa, joissa demokraattinen perinne oli pitkä ja yhtäjaksoinen ja joissa hyvinvointivaltio huolehti kansalaisistaan. Nämä hyvinvointivaltiot kuuluvat kärkeen myös, kun verrataan kansalaisten kuulumista yhdistyksiin ja järjestöihin. Tulokset paljastavat mielestäni tärkeitä luottamuksen ja sosiaalisen pääoman ehtoja. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori. SOSIAALITURVA 18/

20 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 20 Anne Birgitta Yeung Vapaaehtoistoiminta osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa Suomalaiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan varsin aktiivisesti: useampi kuin joka kolmas on osallistunut tänä tai viime vuonna vapaaehtoistoimintaan. Suomalaiset myös käyttävät runsaasti aikaansa vapaaehtoistoimintaan: keskimäärin yli neljä tuntia viikossa. Toimintaan motivoi yleisimmin halu auttaa muita. Kuinka suomalaiset asennoituvat, osallistuvat ja motivoituvat vapaaehtoistoimintaan? Näitä kysymyksiä selvitin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n toimeksiannosta Taloustutkimuksen keräämän aineiston pohjalta lokakuussa julkistetussa tutkimuksessani. Tutkimusaineisto kattaa lähes tuhannen suomalaisen haastattelut. Suomessa 1990-luvun alun talouslama nosti vapaaehtoistoiminnan ja koko kolmannen sektorin keskeiseksi keskustelunaiheeksi. Viime vuosina erityisesti kansainvälisessä keskustelussa on kuitenkin liikuttu kolmannen sektorin käsitteistöstä takaisin kansalaisyhteiskunnan teemoihin myös silloin, kun puhutaan vapaaehtoistoiminnasta. Kansalaisyhteiskunnalla viitataan modernissa keskustelussa laajasti kansalaisten ruohonjuuritason aktiivisuuteen: yhdistyksiin, sosiaalisiin liikkeisiin, epävirallisiin ryhmiin sekä henkilökohtaisiin sosiaalisiin verkostoihin. Kun vapaaehtoistoiminta linkitetään kolmannen sektorin sijasta keskusteluun kansalaisyhteiskunnasta, korostetaan vapaaehtoistyön osallistumis- ja aktiivisuusulottuvuuksia. Mille pohjalle aktiivinen kansalaisyhteiskunta voi rakentua? Keskeistä terveen kansalaisyhteiskunnan rakentumisessa on sosiaalinen pääoma. Pierre Bourdieu viittaa käsitteellä resurssien summaan, joka yksilöllä tai ryhmällä on tuttavuus- ja arvostussuhteidensa muodostaman verkoston perusteella. Robert D. Putnamin mukaan taas sosiaalisen pääoman käsite kattaa ne sosiaalisen rakenteen ulottuvuudet, jotka helpottavat yksilöiden ja ryhmien vuorovaikutusta ja tiiviyttä. Näitä ovat muun muassa luottamus, jaetut normit sekä sosiaaliset verkostot. Sosiaalinen pääoma tarjoaa siis yhden keskeisen näkökulman vapaaehtoistoiminnan tarkasteluun. Voidaan esimerkiksi kysyä, tarjoaako vapaaehtoisuus yksilöille palkitsevia, sosiaalisia verkostoja tai hakeutuvatko ihmiset vapaaehtoistoimintaan saadakseen uusia sosiaalisia kontakteja. Entä kuinka sosiaalista pääomaa, yhtä kansalaisyhteiskunnan peruspilaria, voidaan tukea ja vahvistaa? Sitran tutkimusjohtaja Antti Hautamäki viittaa kirjassaan Suomi muutosten edellä (2001) Maailman Pankin raporttiin, jonka mukaan sosiaalinen pääoma on julkishyödykkeen omainen, ja näin ollen julkisen sektorin tulisikin panostaa sen kehittämiseen. Hautamäki painottaa sattuvasti, että tällaiset visiot ja vastaukset ovat liian yleisluontoisia. Hautamäen mukaan on kiinnitettävä konkreettisesti huomiota perheisiin, kouluihin, sosiaalipalveluihin ja kansalaisjärjestöihin sekä koko kansalais- eli kolmanteen sektoriin. Kahtalaista keskustelua Suomalaisissa vapaaehtoistoiminnan ja kolmannen sektorin tutkimuksissa ja keskusteluissa vapaaehtoistoiminnasta piirtyy kahtalainen kuva. Yhtäältä on keskitytty rakenteelliseen näkökulmaan, kuten kolmannen sektorin taloudelliseen ja työllistävään ulottuvuuteen. Näissä tutkimuksissa vapaaehtoistoiminnan laajuuteen ei aina ole suhtauduttu kovin optimistisesti. Toisaalta on keskitytty yksilötasoon ja vapaaehtoissektorilla toimivien näkökulmaan. Tällöin on painotettu muiden muassa vapaaehtoisten motiiveja ja sitoutumista. Vapaaehtoistoiminnasta käytävä keskustelu on ollut kahtalaista myös sikäli, että luottamus ja usko suomalaisten kansalaisaktiivisuuteen, osallistumiseen ja vapaehtoisuuteen on jakautunut. Ääripäissään näkemykset vapaaehtoistoiminnan nykytilasta vaihtelevat pessimistisistä laskevan innostuksen kuvista visioihin kaikkien kansalaisten yhteisestä intressistä. Viimeksi mainittu asennoituminen näkyy esimerkiksi useissa ajankohtaisissa juhlapuheissa meillä ja maailmalla, erityisesti nyt YK:n vapaaehtoistoiminnan vuonna. On aika empiiriseen aineistoon nojautuen kysyä, mitä suomalaiset vapaaehtoistoiminnasta todella ajattelevat ja kuinka he siihen osallistuvat. Useampi kuin joka kolmas osallistuu vapaaehtoistoimintaan Tutkimukseni mukaan suomalaiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan varsin aktiivisesti: lähes kaksi viidestä (37 %) on Sana ten S osal na min ei p väes het, vat tä p nan vap heil A min %) lä v void pia kem sista ta. V visi 20 SOSIAALITURVA 18/2001

21 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 21 illa öin ssa si- äy- ta- us aiseen tuset ytiistä viyhaiesiissa ailvana. isitä inin- a- is- lä- on Sanasta vapaaehtoistoiminta tulee useimmille suomalaisille spontaanisti mieleen jokin kohde tai järjestö. Yksittäisistä järjestöistä mainitaan useimmiten Suomen Punainen Risti. osallistunut tänä tai viime vuonna johonkin vapaaehtoistoimintaan. Osallistumisaktiivisuus ei poikkea kovinkaan paljoa eri väestöryhmissä. Naiset ja miehet, nuoret ja vanhat osallistuvat toimintaan keskimäärin yhtä paljon. Lisäksi puolet toiminnan ulkopuolisista osallistuisi vapaaehtoistoimintaan, jos sitä heiltä vain pyydettäisiin. Alueellisesti vapaaehtoistoiminnan aktiivisin joukko (43 %) löytyy Länsi-Suomesta. Siellä vapaaehtoistoimintaan motivoidutaan erityisesti halusta oppia uutta ja saada hyödyllistä tekemistä sekä lasten harrastuksista ja kansalaisvelvollisuudesta. Vapaaehtoistoiminnan passiivisin joukko taas löytyy Etelä- Suomesta ja suurista kaupungeista. Kuitenkin sielläkin kolmannes kansalaisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Kiinnostavaa on, että Etelä-Suomessa toiminnan ulkopuolisten ihmisten kiinnostus vapaaehtoistoimintaan on keskimääräistä suurempi: yli puolet voisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos sitä heiltä vain pyydettäisiin. Pohjoissuomalaiselle vapaaehtoistoiminnalle on tyypillistä talkooluonne, uskonnollinen vapaaehtoistoiminta sekä kiinnostus pelastuspalveluihin. Itä-Suomessa taas korostetaan vapaaehtoistoiminnan vastavuoroisuutta ja palkattomuutta: autan lähipiiriäni, koska minuakin autetaan. Instituutiot, kuten kunta ja koulu, vapaaehtoistoiminnan areenoina eivät innosta itäsuomalaisia. Vapaaehtoistoiminnan eroja löytyy myös akselilla maaseutuurbaani-suomi. Maaseudulla vapaaehtoistoiminta mielletään osaksi perinteistä elämänpiiriä naapuriavuksi ja talkoiksi. Suurimmissa kaupungeissa taas aktiivisuus hajoaa suuresti: sieltä löytyy vapaaehtoistoiminnan kannalta passiivisin joukko, mutta toisaalta toimintaan osallistuvat käyttävät siihen enemmän aikaa kuin muut suomalaiset. Suomalaiset käyttävät vapaaehtoistoimintaan keskimäärin lähes 18 tuntia kuukaudessa eli yli neljä tuntia viikossa. Nuoret (15-24-vuotiaat) sekä iäkkäimmät osallistuvat tätäkin enemmän eli lähes 20 tuntia kuussa. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset ovat aktiivisempia osallistumaan vapaaehtoistoimintaan osallistujamäärillä mitattuna kuin esimerkiksi saksalaiset, irlantilaiset, ranskalaiset tai japanilaiset. Vertailussa korostuu erityisesti suomalaisten vapaaehtoistoimintaan käyttämä aika, joka on enemmän kuin vapaaehtoisuuden kärkimaissa USA:ssa ja Kanadassa. Vapaaehtoistoiminnan värikkäät mielikuvat Suomalaisten mielikuvat vapaaehtoistoiminnasta ovat hyvin monipuolisia ja myönteisiä. Tämä ilmeni, kun haastateltuja pyydettiin avoimella kysymyksellä jo haastattelun alussa kertomaan, JOUNI RANTANEN SOSIAALITURVA 18/

22 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 22 Nuoret korostavat vapaaehtoistoiminnan luonnetta palkattomana, pakottomana ja talkoohenkisenä yhteistoimintana. Suv mitä heille tulee mieleen sanasta vapaaehtoistoiminta. Sanasta vapaaehtoistoiminta tulee useimmille (34 %) spontaanisti mieleen jokin kohde tai järjestö. Yksittäisistä järjestöistä useimmiten mainitaan Suomen Punainen Risti. Vapaaehtoistoiminta herättää suomalaisissa runsaasti mielleyhtymiä auttamiseen ja hyväntekeväisyyteen, erityisesti lapsia, nuoria ja vanhuksia koskien. Keskeisiä elementtejä vapaaehtoistoiminnan mielikuvissa ovat myös palkattomuus ja hyväksi koetun asian edistäminen. Naiset mainitsevat miehiä useammin vapaaehtoistoiminnan mielikuvissaan palkatta auttamisen ja jonkin tietyn kohteen tai järjestön. Miesten vapaaehtoistoiminnan mielikuvissa taas korostuu toiminnan talkooluonne. Maaseudulla vapaaehtoistoiminta mielletään ilmaiseksi avuksi ja talkoiksi, suurissa kaupungeissa se liitetään taas tiettyihin kohteisiin tai yleisesti hyvään asiaan. Urheilu ja liikunta suosituin sara Selvästi suosituin (30 %) suomalaisten vapaaehtoistoiminnan alue on urheilu ja liikunta. Toiseksi eniten osallistutaan terveysja sosiaalialoihin (25 %) ja kolmanneksi eniten lasten ja nuorten kasvatusasioihin (22 %) liittyvään vapaaehtoistoimintaan. Naisia kiinnostavat erityisesti terveys- ja sosiaaliasiat sekä lasten ja nuorten toiminta, kun taas miehillä korostuvat urheilu, asuinaluetoiminta, maanpuolustus ja pelastuspalvelut. Nuorille läheisiä vapaaehtoistoiminnan aloja ovat eläintenluonnon- ja ympäristönsuojelu, ihmisoikeudet sekä lasten ja nuorten toiminta. Iäkkäimpiä suomalaisia puolestaan kiinnostavat vapaaehtoistoiminnassa terveys- ja sosiaaliasiat, uskonnolliset teemat sekä asuinalueen toiminta. Useimmat suomalaiset vapaaehtoiset (62 %) osallistuvat yhdistyksen tai säätiön organisoimaan vapaaehtoistoimintaan. Kiinnostavaa on, että vapaaehtoistoiminnan suosituin sara, urheilu ja liikunta, ei noussut sanasta vapaaehtoistoiminta heränneissä mielikuvissa kovinkaan keskeisenä esille. Tämä kertoo siitä, että urheilun piirissä toimimista ei kovinkaan helposti mielletä vapaaehtoistoiminnaksi. Jos kaikki urheilun piirissä vapaaehtoisina toimivat mieltäisivät itsensä vapaaehtoisiksi, suomalaisten vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrä saattaisi kasvaa runsaastikin nykyisestä reilusta kolmanneksesta. Mikä motivoi? Suomalaisia motivoi vapaaehtoistoimintaan halu auttaa muita: 41 prosenttia suomalaisista vapaaehtoisista kokee näin. Muut tekijät ja motiivit ovat huomattavasti vähäisempiä. Niiden joukosta erottuu kuitenkin halu käyttää vapaa-aikaa johonkin hyödylliseen toimintaan sekä tarve säännölliseen päiväohjelmaan. Naisten motiiveissa korostuvat auttamishalu, into oppia uusia asioita sekä toive uusiin ihmisiin tutustumisesta. Miehiä puolestaan innostaa vapaaehtoistoimintaan erityisesti ystävien ja tuttavien vaikutus, halu käyttää ylimääräinen vapaa-aika hyödylliseen tekemiseen sekä tunne kansalaisvelvollisuudesta. Maaseudulla vapaaehtoistoimintaan motivoidutaan muun muassa kansalaisvelvollisuuden tunteesta, suurissa kaupungeissa taas yleisemmin auttamishalusta. Moniin Euroopan maihin verrattuna suomalaisten vapaaehtoistoiminnan motiivit ovat useita maita altruistisempia, pyyteettömään lähimmäisenrakkauteen perustuvia. Suomalaiselle vapaaehtoiselle halu auttaa on keskeinen toiminnan moottori. Suomalaiselle vapaaehtoiselle halu auttaa on keskeinen toiminnan moottori. Suurituloisille hyväntekeväisyyttä, pienituloisille ilmaista apua Suhtautumisessa vapaaehtoistoimintaan on myös tulo- ja koulutustaustoihin liittyviä eroja. Suurituloiset mieltävät vapaaehtoistoiminnan hyväntekeväi- syydeksi ja ovat kiinnostuneita kasvatusasioista. Pienituloiset taas liittävät vapaaehtoistoiminnan erityisesti ilmaiseen, palkattomaan apuun. He ovat erityisen kiinnostuneita terveys- ja sosiaalipalveluista. Korkeammin koulutetut osallistuvat eniten vapaaehtoistoimintaan, mutta matalimmin koulutetut vapaaehtoiset käyttävät siinä eniten aikaansa. Ensin mainittuja kiinnostavat erityisesti kulttuuri, taide ja kansainvälisyys, matalimmin koulutettuja taas asuinaluetoiminta. Esteitä ja mahdollisuuksia Vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle jäämistä perustellaan useimmiten (44 %) ajanpuutteella. Myös terveydelliset syyt vaikuttavat osallistumattomuuteen. Toisinaan osallistumattomuudelle ei kuitenkaan ole olemassa mitään erityistä syytä. Mielestäni merkittävä tutkimustulos on se, että puolet suomalaisista olisi halukkaita lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan, jos heitä siihen pyydettäisiin. Pohjois-Suomessa kiinnostuneiden joukko on jopa 60 prosenttia. Jos tutkimustuloksia katsotaan kokonaisuudessaan, on nostettava esille myös suomalaisen nuorison dynaaminen potentiaali vapaaehtoistoiminnan voimavarana. Vapaaehtoistyössä mukana olevat nuoret ja opiskelijat (39 % nuorista) käyttävät siihen keskimääräistä paljon runsaammin aikaa: lähes kaksi tuntia muita vapaaehtoisia enemmän kuukaudessa. Nuoria kiinnostavat vapaaehtoistoiminnassa erityisesti varsin ideologiset ja vastuulliset toiminta-alueet, kuten toiminta lasten ja toisten nuorten parissa sekä ympäristö- ja ihmisoikeusasiat. Tänä individualismin aikana on kiinnostavaa, että juuri nuoret korostavat vapaaehtoistoiminnan luonnetta palkattomana, pakottomana ja talkoohenkisenä yhteis-toimintana. Juuri nuoret ja opiskelijat ovat tutkimukseni mukaan kaikista suomalaisista kiinnostuneimpia osallistumaan vapaaehtoistoimintaan, jos heitä vain pyydetään mukaan. Näin kokee lähes kaksi kolmasosaa vapaaehtoistoiminnan ulkopuolisista suomalaisnuorista. Osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa Kokonaisuudessaan tulokset piirtävät myönteisen kuvan niin suomalaisten osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan kuin myös halukkuudesta osallistua siihen. Tämä kertoo suomalaisten keskinäisestä osallisuudesta, aktiivisuudesta ja luottamuksesta. Vapaaehtoistoiminta on yksi dynaaminen pohja, jolle sosiaalinen pääoma ja sitä kautta aktiivinen kansalaisyhteiskunta voivat rakentua. Tutkimukseni valossa voidaankin sanoa, että vapaaehtoistoiminta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rakennusaineksena ei ole vain ihanteita vaan myös todellisuutta ja kanavoimatontakin potentiaalia. Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa suomalaisten osallistumisesta ja asennoitumisesta vapaaehtoistoimintaan julkaistaan kirjana YTY ry:n kustantamana loppuvuodesta nimellä Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa ihanteita vai todellisuutta. Vi tu po hi ka V teliv puo kan täm men yhte täh jest seen Y ollu Isos uud emm mia tori saa luis järje ti n kysy B tuk syyt vell kein tuu kan Val Viro nen 22 SOSIAALITURVA 18/2001

23 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 23 isia ehsin oilasseusaiuri istooona. vat ista pia oidehes isuo- iir- iin vayös en. estiita. ksi sotta nta oiehanusita na-. yliasaeniny:n niana tei- Suvi Salmenniemi Viro haluaa siirtää vastuuta sosiaalipalveluista kolmannelle sektorille Huoltoa, hoivaa ja helpotusta tehokkaasti? Viro kirii pikakaistalla Euroopan unionin jäseneksi ja maan talouden tunnusluvut lupaavat hyvää. Demokratian perusperiaatteet täyttyvät ja poliittinen järjestelmä toimii paperilla loistavasti, tosin käytännössä hieman ontuen. Talous ja valtio vaikuttavat vakailta, mutta miten on kansalaisyhteiskunnan laita? Viime vuonna virolaiset kansalaisjärjestöt valmistelivat yhteistyössä poliittisten puolueiden kanssa ehdotuksen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi. Tämä Viron parlamentin hyväksymä kansalaisyhteiskunnan kehittämismalli tähtää valtion ja kansalaisjärjestöjen yhteistyön tiivistämiseen. Yhteistyömallin esikuvana on ollut Tony Blairin hallinnon Isossa-Britanniassa toteuttama uudistus, jossa on siirretty aiemmin julkisen sektorin tuottamia palveluita kolmannen sektorin tuotettaviksi. Valtio maksaa kansalaisjärjestöille palveluista korvauksen ja neuvottelee järjestöjen kanssa säännöllisesti niiden toimialaan liittyvistä kysymyksistä. Blairin hallinto uskoo uudistuksen luovan uutta yhteisöllisyyttä, mutta kriitikot ovat arvelleet sen olevan vain valtion keino säästää rahaa ja livetä vastuustaan taata peruspalvelut kansalaisilleen. Valtion rooli minimiin Virossa kiinnostuksen kolmannen sektorin hyödyntämiseen ovat herättäneet valtion rajalliset voimavarat, pyrkimys aiempaa suurempaan tehokkuuteen sekä allergia kaikelle valtiolliselle sääntelylle. Vallalla oleva uusliberalistinen talouspolitiikka pyrkii kutistamaan valtion roolin minimiin. Siten valtion roolia keventävä brittiläinen malli uppoaa hyvin virolaiseen asenneilmastoon. Virossa elää ja voi hyvin amerikkalainen unelma : kaikki on yksilöstä itsestään kiinni, ja ponnistelemalla riittävän lujasti jokainen voi menestyä. Esimerkiksi köyhyyttä ei selitetä rakenteellisilla syillä vaan yksilön aloitekyvyttömyydellä, laiskuudella tai heikkoudella. Keskustelun virittäminen kansalaisyhteiskunnan roolista ja kansalaisjärjestöjen mielipiteiden huomioimisesta poliittisessa päätöksenteossa on Virossa tervetullutta. Valtiollisesti tuotettujen palveluiden osittainen siirtäminen kolmannen sektorin vastuulle herättää kuitenkin kysymyksiä: Riittävätkö kansalaisjärjestöjen kyvyt ja taidot palveluiden tuottamiseen? Miten palveluiden rahoitus ja jatkuvuus turvataan? Miten palveluja valvotaan? Miten alueellinen tasaarvo taataan? Kansalaistoimintaa vasta opetellaan Länsimaihin verrattuna Viron kansalaisjärjestösektori on edelleen heikko. Ammattitaitoisesta henkilöstöstä on pulaa, hallinnolliset ja organisatoriset taidot vaihtelevat ja kokemus pitkäkestoisesta toiminnasta on vähäistä. Tämä on ymmärrettävää, koska järjestöt vasta opettelevat ammattimaista kansalaistoimintaa. Virolaiset suhtautuvat edelleen varauksellisesti yhteiskunnalliseen toimintaan. Yhteiskunnallisesti suuntautuneen kansalaisaktivismin vähäisyyttä selittää myös se, etteivät kansalaiset tiedä vaikutusmahdollisuuksistaan ja yleensäkään kansalaisjärjestötoiminnasta. Mistä rahat? Entä miten kansalaisjärjestöt rahoittaisivat uudet velvoitteensa? Yhteistyömallissa puhutaan valtiollisen tukimekanismin luomisesta kansalaisjärjestöille, mutta mistä tähän saadaan rahat? Valtio tuskin rahoittaa kovin avokätisesti kansalaisjärjestöjen tuottamia palveluita. Todennäköisesti hallitus pikemminkin odottaa säästävänsä rahaa ja haluaa kansalaisjärjestöjen tuottavan palvelut huomattavasti julkista sektoria tehokkaammin, toisin sanoen halvemmalla. Jos kansalaisjärjestöille siirrettäisiin vastuuta vaativista sosiaalipalveluista, kuten vanhustenpalveluista tai terveydenhuollosta, näihin suunnattavan rahoituksen pitäisi kuitenkin olla riittävää, pitkäkestoista ja säännöllistä. Ulkomainen rahoituskaan tuskin voi tuoda helpotusta, vaikka se on ollut virolaisten kansalaisjärjestöjen elinehto koko itsenäisyyden ajan. Viime vuosina ulkomainen tuki on vähentynyt merkittävästi, etenkin kun kansainväliset organisaatiot ovat pienentäneet avustuksiaan. Näin on menetellyt muun muassa YK:n kehitysohjelma UNDP ja George Soroksen säätiö. Entä kuinka palveluita valvotaan? Kansalaisyhteiskunnan kehittämismallissa puhutaan kriteerien luomisesta palveluiden laadun ja tehokkuuden valvon- SOSIAALITURVA 18/

24 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 24 Virossa kansalaisjärjestöjä ei juuri nähdä riippumattomana vastavoimana tai vahtikoirana julkiselle vallalle. Virossa elää ja voi hyvin amerikkalainen unelma : ponnistelemalla riittävän lujasti jokainen voi menestyä. Köyhyyttä ei selitetä rakenteellisilla syillä vaan yksilön aloitekyvyttömyydellä, laiskuudella tai heikkoudella. taan, mutta tämän toteuttaminen voi käytännössä osoittautua visaiseksi. Miten taataan alueellinen tasa-arvo? Alueellisen tasa-arvon takaaminen palveluiden tarjonnassa voi osoittautua vaikeaksi, koska kansalaisjärjestöt ovat keskittyneet Tallinnaan ja sen ympäristöön. Ne ovat jakautuneet myös etnisesti eli venäläisillä ja virolaisilla on omat järjestönsä. Virolaisten kansalaisjärjestöt ovat huomattavasti kestävämmällä pohjalla ja ammattimaisempia kuin venäläisvähemmistön. On todennäköistä, että venäläisenemmistöisillä alueilla esimerkiksi Koillis-Virossa olisi suuria vaikeuksia tuottaa riittävästi laadukkaita palveluita ja turvata niiden jatkuvuus. Mihin suuntaan mennään? Virossa kansalaisjärjestöille olisi paljon työsarkaa, mutta niiden toimintaedellytysten turvaamiseen on kiinnitetty hyvin vähän HILKKA PIETILÄINEN huomiota. Järjestöt kamppailevat jatkuvissa rahoitusongelmissa, ja koulutusta esimerkiksi varainhankinnasta ja projektihallinnosta on niukasti saatavilla. Kansalaisjärjestöt varmasti toivovat yhteistyöehdotuksen parantavan tilannetta, mutta nykyisen politiikan valossa se tuntuu epätodennäköiseltä. Virossa kansalaisjärjestöjä ei juuri nähdä riippumattomana vastavoimana tai vahtikoirana julkiselle vallalle. Niiden rooliksi nähdään pikemminkin amerikkalaistyylinen hyväntekeväisyys. On mielenkiintoista seurata, aikooko Viron hallitus toteuttaa aiempaa yhteisvastuullisempaa politiikkaa kehittämällä hyvinvointipalveluita ja kolmatta sektoria. Ulkoministeri Ilves on useissa yhteyksissä korostanut Viron viiteryhmänä olevan pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, mutta kansalaisyhteiskunnan kehittämismallin perusteella Viro näyttäisi pikemminkin tähyilevän anglosaksisten kumppaneiden suuntaan. Kirjoitus perustuu Viron parlamentin hyväksymään ehdotukseen kansalaisyhteiskunnan kehittämismalliksi, joka on luettavissa englanniksi internetissä osoitteessa Lisäksi kirjoittaja on haastatellut useiden virolaisten kansalaisjärjestöjen sekä Virossa toimivien kansainvälisten organisaatioiden edustajia. Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri. Hän toimii tutkijana Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Jori laise O taja kerä arvo neis toim viss pait tori T ja h jotk pä n Oul ja m sa. P tavo auto jä. S keih 24 SOSIAALITURVA 18/2001

25 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 25 KERÄILIJÄN MUOTOKUVA aissinsti- le a - ileisvaallla. toipanyun- ä ei na na likeäi- ta, taa paa inekon nut ohiot, an Viyipa- n- an- al- ik- n Jori R. Rissanen kukkoineen: vasemmassa kädessä 65 vuotta vanha kukkolautanen, oikeassa tyttären perheen isoisälle lahjaksi tilaama noormarkkulaisen taiteilija Anja Karkku-Hohdin näkemys kukosta. Kukkoilua Jori R. Rissasen Oulun taannoinen pitkäaikainen sosiaalitoimen johtaja Jori R. Rissanen on sellainen keräilijä, jolla on laaja näkemys arvokkaan ja ainutkertaisen aineiston merkityksestä. Monissa toiminnoissaan ja edustustehtävissään hänellä on ollut silmää paitsi taiteen tuotteille myös historiallisille dokumenteille. Tallella ovat kaikki saamani ja hankkimani kirjat paitsi ne, jotka lapsena söin ja revin. Niinpä niitä onkin kattoon saakka Oulun kaupunkiasunnossamme ja maalla Oulunsalon Varjakassa. Poikasena Jori keräsi toisten tavoin etikettejä, kahvipakettien autonkuvia ja erilaisia merkkejä. Sitten kiinnostus postimerkkeihin heräsi. Niiden parissa hän saattaisi vieläkin viettää aikaansa, jos sitä olisi. Niinpä niin, monessa merkittävässä sosiaalija terveydenhuollon puuhassa mukana ollut nuorekas sosiaalineuvos on eläkkeelle jäätyäänkin kysytty asiantuntija. Rissasen keräily kohdistuu myös rahoihin eli numismatiikkaan, jonka alalta mitalitaide edelleen viehättää. Kokoelma on edustava. Konkreettisin ja omaperäisin keräilyn kohde ovat kuitenkin kukot. Jori arvelee, että kukkojen keräilylle perimmäisen sysäyksen on antanut hänen ensimmäisen lautasensa pohjassa tepastellut kukko. Jorin kukot ovat eri maista ja monenlaisia savesta, posliinista ja metallista aina kiinalaiseen käsinleikattuun silkkikukkoon. Kukonkeruu johti edelleen aapisten keruuseen. Sellaista keräily on. Muutaman laitoksen katollekin Rissanen on teettänyt kukon tuulta viittomaan. Keräilijän suurella ymmärryksellä ja lämpimällä sydämellä varustettu Jori tallennutti Oulun sosiaalitoimen aineistoa Vaivaishoitolautakunnan leimasimesta ja köyhäinhoitohallituksen sinetistä alkaen. Oulun päivähoidon museaalista perinneaineistoa, kuten lasten leluja ja huonekaluja, on esillä Nuorten Ystävät ry:n komeassa talossa, jossa historian lehtien vahva havina muutenkin tuntuu. Hiirosen vanhainkodillakin kalustettiin Jorin aloitteesta museohuone entisten kunnalliskotien tavaroilla. Myös hupaisia sattumuksia kertyy keräilijän polulle: Kun vaimoni oli kertonut minun keräilevän kukkoja, minua odotti eräänä päivänä matkahuollossa Seinäjoelta lähetetty suuri kaksoishäkki. Näin tulin kahden komean ja värikkään jättiläiskukon omistajaksi. Peräti puolenkymmentä vuotta Matteus ja Fransiscus käyskentelivät pihallamme. Vaikeinta oli saada näille keräilyesineille talvisijoituspaikka! Kukkojen metsästys jatkuu, mutta Keräilijän muotokuva -sarja päättyy tähän. Hyvää keräilyvuotta 2002! Aira Heinänen KUVA: RISSASEN PERHEALBUMI SOSIAALITURVA 18/

26 SoTu /30/06 1:33 PM Sivu 26 Tutkijakonferenssi: POHJOISMAILLA OMA VAPAAEHTOISTOIMINNAN MALLI? Pohjoismaiden vapaaehtoistoiminnasta löytyy yhteisiä piirteitä. Tähän päätyi skandinaavinen tutkijakokous Frivillighedens forskellige ansigter, joka järjestettiin lokakuussa Kööpenhaminassa. Kokouksessa esiteltiin laaja kansainvälinen Johns Hopkins-tutkimus, jossa on vertailtu kolmatta sektoria 26 maassa. Elämme nyt maailmanlaajuista yhdistysten vallankumouksen aikaa, totesi konferenssin pääluennoitsija, kansainvälisen Johns Hopkins (JH) tutkimuksen johtaja, professori Lester Salomon USA:sta. Hän näki tilanteen syiksi 1970-luvulta alkaneen hyvinvointivaltion kriisin, kehitysmaiden ongelmat, sosialismin kaatumisen, ekologiset huolet, porvariston vallankumouksen sekä telekommunikaation kehityksen. Pohjoismaista JH-tutkimuksessa ovat olleet mukana Suomi, Ruotsi ja Norja. Tanska on vasta tulossa mukaan. Kööpenhaminan konferenssissa keskusteltiin siitä, onko laajojen tutkimustulosten pohjalta mahdollista muodostaa pohjoismaista kolmannen sektorin kuvaa. Karl Henrik Sivesind Oslosta on vertaillut JH-projektin kolmea pohjoismaata muihin JH-projektin eurooppalaisiin hyvinvointivaltioihin (Itävalta, Ranka, Saksa, Irlanti, Hollanti ja Iso-Britannia). Pohjoismaat: pieni kolmas sektori, paljon vapaaehtoisia Yhteistä Pohjoismaille ovat sosiaaliturvaan käytetyt suuret julkiset varat ja suhteellisen pieni kolmas sektori, totesi Sivesind selvittäessään sosiaalidemokraattista, pohjoismaista kolmannen sektorin mallia. Pohjoismaissa kolmannella sektorilla oli vähemmän palkkatyövoimaa kuin muissa JHtutkimuksen maissa. Palkkatyövoiman määrä oli vain 3 prosenttia työvoimasta, kun se muissa läntisen Euroopan maissa oli keskimäärin 4,4 prosenttia työvoimasta. Vastaavasti vapaaehtoisia toimi tällä sektorilla enemmän kuin muualla Euroopassa. Suomessa vapaaehtoispanos oli 3,3 prosenttia työvoimasta. Taloudellinen voimatekijä Salomonin mukaan kolmas sektori on laajempi voima kehitysmaissa kuin kehittyneissä maissa, mutta meilläkin kyse on todellisesta, merkittävästä tekijästä. Kolmas sektori on myös suuri taloudellinen voimatekijä tutkituissa 26 maassa. Noin kaksi kolmasosaa JHtutkimuksen Länsi-Euroopan maiden kolmansista sektoreista keskittyy koulutukseen, terveydenhoitoon ja sosiaalipalveluihin. Keski- ja Itä-Euroopassa painottuvat ammattiliikkeet, kulttuuri sekä vapaa-ajan harrastukset. Latinalaisessa Amerikassa keskeistä on kasvatustoiminta. Rahoitus Mistä voittoa tavoittelematon kolmas sektori saa rahoituksensa tämän tutkimuksen mukaan? Useimmiten jäsenmaksuista ja kaupallisista tuloista. Tosin läntisessä Euroopassa julkisen sektorin rahoitusosuus (yli 50%) on jäsenmaksuja (42,5%) suurempi. Pohjoismaissa kolmannen sektorin rahoituksessa korostuvat jäsen- ja muut maksut muuta Eurooppaa enemmän. Anne Birgitta Yeung UUSIIN TEHTÄVIIN Helsingin ensikoti ry:n toiminnanjohtajaksi 5 hakijasta YTM Kirsi-Maria Manninen Helsingistä. Helsingin ensikodin johtajaksi 12 hakijasta YTM Heli Heinjoki Helsingistä. Janakkalaan johtavaksi sosiaalityöntekijäksi 3 hakijasta sosiaalisihteeri Paula Ylönen Joutsenosta. Janakkalan terveyskeskuksen sosiaalityöntekijän sijaisuuteen ei ollut hakijoita. Kanta-Hämeen perhetyön kehittämisyhdistys ry:n toiminnanjohtajaksi 10 hakijasta YTM Tuula Ruohonen Janakkalasta. Kotkan sosiaali- ja terveysviraston perheneuvolan sosiaalityöntekijän viransijaisuuteen 6 hakijasta sosiaaliohjaaja Maiju Halme Anjalankoskelta. Kotkan sosiaali- ja terveysviraston kehitysvammaisten päivähuoltolan johtajaksi 12 hakijasta kehitysvammaistenohjaaja Saila HärkönenVehkalahdelta. Kriminaalihuoltoyhdistyksen Lahden aluetoimistoon sosiaalityöntekijäksi 6 hakijasta YTM Jukka Muttilainen Lahdesta. Oulaisiin määräaikaiseksi sosiaalityöntekijäksi 9 hakijasta sosionomi Liisa Sorvoja Oulaisista. Siilinjärven perheneuvolaan perheneuvojaksi 24 hakijasta YTM, psykoterapeutti Virpi Ikäheimo Kuopiosta. S So no S nas hes ovat men nos noi K kuv jöist Uus palk vaik H sa h on 3 amm kym sosi O S viel mas on v inhi läpi sitä last löyd jonk N palk sia Oul juhl vanv tua kan väst ry, s nen Riit den 26 SOSIAALITURVA 18/2001

27 SEMINAAREJA YKSITYISET LASTENSUOJELUYKSIKÖT Ammatillisten perhekotien liitto järjestää kymmenvuotistaivalta juhliessaan Jyväskylän Paviljongissa: työseminaarin klo 12-16, avaus ministeri Maija Perho * viimeisin tieto alan muuttuvasta juridisesta tilanteesta * näkökulmia ja unelmia, mukana alan asiantuntijat, ministeriön, läänien, kuntien ja järjestöjen edustajat sekä yksityiset sijaishuollon palveluntuottajat illanvietto klo 19-23, yhdessäoloa hyvässä seurassa * buffet, tunnelmoijina Eija Ahvo ja Susanna Haavisto Suojelijana rouva Tasavallan presidentti Tarja Halonen. Osallistumismaksu (sisältäen illanvieton) 34 euroa. Ilmoittautumiset mennessä: toimisto@apkl.fi, puh Marjo Sieppi KOULUTUSTA Erityistason perheterapiakoulutus Koulutus alkaa maaliskuussa 2002 Tampereella. Haku päättyy mennessä. Esite- ja hakulomakepyynnöt: kurssisihteeri Anita Anttonen puh. (03) anita.anttonen@uta.fi Tiedustelut suunnittelija Anita Rantala, puh. (03) , anita.rantala@uta.fi Sosiaaliviraston yhteispalveluosastolla lasten sijaishuoltotoimistossa on haettavana Naulakallion hoito- ja kasvatuskotien johtajan vakinainen virka alkaen. Pätevyysvaatimuksena virkaan on tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai sosiaalihuoltajan tutkinto. Sosiaalihuoltajan tutkintoon rinnastetaan vastaava Svenska social- och kommunalhögskolan nimisessä Helsingin yliopiston yksikössä suoritettu tutkinto. Lisäksi edellytetään perehtyneisyyttä ja kokemusta lastensuojelutyöstä sekä johtamiskokemusta. Kielitaitovaatimuksena on suomen kielen hyvä suullinen ja tyydyttävä kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen taito. Peruspalkka on mk/kk. Naulakallion hoito- ja kasvatuskodit on 53-paikkainen Mellunkylässä Itä-Helsingissä sijaitseva lastensuojelulaitos. Henkilökunnan määrä on 77. Laitos tarjoaa erilaisia palveluja lastensuojelullisen tuen tarpeessa oleville kouluikäisille lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen. Palvelutarjontaan kuuluvat pitkäaikainen sijaishuolto viidellä osastolla, tehostetun huolenpidon osasto sekä päiväosasto. Johtajan ensisijaisena tehtävänä on laitoksen moniammatillisen hoito- ja kasvatustyön johtaminen ja kehittäminen. Lisätietoja tehtävästä antavat laitoshoidon tarkastaja Melissa Luuri, puh. (09) ja Naulakallion hoito- ja kasvatuskotien apulaisjohtaja Eva Nyman, puh. (09) Hakemukset osoitetaan yhteispalveluosaston osastopäällikölle Ammi Isokalliolle ja toimitetaan lasten sijaishuoltotoimistoon toimistopäällikkö Pirjo Rissaselle osoitteeseen PL 8510, HELSINGIN KAUPUNKI, käyntiosoite: Unioninkatu 18, 6.krs. Hakuaika päättyy Hakemuksia ei palauteta. AVOIMIA TYÖPAIKKOJA HAUKIPUTAAN KUNTA Sosiaali- ja terveyslautakunta julistaa haettavaksi mennessä SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRAN Kelpoisuus asetuksen (804/92) mukainen. Arvostamme sosiaalityön kokemusta, aktiivisuutta ja yhteistyökykyä. Palkkaus KVTES:n mukainen. Valitun on ennen viran vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Hakemukset opinto- ja työtodistuksineen lähetetään sosiaali- ja terveyslautakunnalle os. PL 22, HAUKIPUDAS. Lisätietoja antavat sosiaalijohtaja Anna-Liisa Karppinen p. (08) / tai sosiaali- ja terveysjohtaja Riitta Pitkänen p. (08) Haukipudas Sosiaali- ja terveyslautakunta Pääjärven kuntayhtymä järjestää kehitysvammaisten palveluja Kanta-, Päijät- ja Lounais-Hämeen alueilla. Kuntayhtymässä on 25 jäsenkuntaa. Kuntayhtymä ilmoittaa haettavaksi klo mennessä SOSIAALITYÖNTEKIJÄN viran. Kelpoisuutena virkaan on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuudesta annetun asetuksen 804/92 mukainen pätevyys. Palkkaus on KVTES:n mukainen. Kuntayhtymässä on kolme muuta sosiaalityöntekijän vakanssia. Kirjalliset hakemukset asianmukaisine liitteineen osoitetaan kuntayhtymän johtavalle lääkärille / johtavalle sosiaalityöntekijälle ja lähetetään osoitteella Pääjärven kuntayhtymän kirjaamo, Lammi. Lisätietoja puh johtava sosiaalityöntekijä Pirjo Pohto. Lammilla Pääjärven kuntayhtymä SOSIAALITURVA 18/ st1801_s27_ /3/06, 5:35 AM

28 Äänekosken kaupunki ilmoittaa haettavaksi KAKSI SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRKAA vakinaisena, sekä OSA-AIKAISEN (19t/vko) SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRAN määräaikaisena Toinen kokoaikaisista vakituisista viroista sijoittuu sosiaalityön vastuualueelle. Päätehtäväalueena tulee olemaan lastensuojelutyö ja lastensuojelun kehittäminen. Käynnissä olevan organisaatiomuutoksen yhteydessä tehtävään tultaneen sisällyttämään myös vastuualueen esimiestehtäviä. Toinen viroista sijoittuu vammaispalvelujen vastuualueelle. Tehtäviin sisältyvät vammaispalvelulain soveltamiseen liittyvät tehtävät, kehitysvammapalveluihin liittyvät tehtävät sekä mahdollisesti ko. toimialaan liittyviä esimiestehtäviä. Määräaikaisesti täytettävä osa-aikaisen sosiaalityöntekijän virka sijoittuu sosiaalityön vastuualueelle, ja tehtävänä on yhdennetty sosiaalityö. Virka täytetään saakka. Kelpoisuusehtona virkoihin on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuudesta annetun asetuksen 804/92 mukainen pätevyys. Molempia vakituisia virkoja täytettäessä hakijalle on etua kokemuksesta esimiestehtävissä. Erityisesti arvostamme kehittämispainotteista työotetta ja yhteistyökykyä. Palkkaus määräytyy KVTES:n mukaan. Valittujen on ennen viran vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Hakemukset opinto- ja työtodistuksineen pyydetään toimittamaan mennessä osoitteella: Äänekosken kaupunki, sosiaaliosasto, PL 24, Äänekoski. Lisätietoja antaa: sosiaalijohtaja Raija Kolehmainen, puh Äänekoskella Sosiaaliosasto KANTA-HÄMEEN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ Kanta-Hämeen keskussairaala julistaa haettavaksi kello mennessä SOSIAALITYÖNTEKIJÄN työsuhteen psykiatrian tulosalueella, nuorisopsykiatrian yksikössä lähtien. Kelpoisuutena vaaditaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen mukainen koulutus sekä kokemusta psykiatrisesta sosiaalityöstä. Sosiaalityöntekijä työskentelee nuorisopsykiatrisen osaston ja poliklinikan työryhmässä vanhempien ja perheiden kanssa. Perheterapeuttinen erikoiskoulutus luetaan eduksi. Palkkaus on KVTES:n mukainen. Hakemukset, joihin tulee liittää ansioluettelo tai vastaava sekä todistukset, joihin hakija haluaa vedota, toimitetaan osoitteella Kanta-Hämeen keskussairaala, kirjaamo, Hämeenlinna. Tietoja työsuhteesta antavat ylilääkäri Tiina Tuominen ja johtava sosiaalityöntekijä Tytti Rantanen alkaen puh Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Lappeenrannan sosiaali- ja terveysvirastossa on haettavana mennessä 1. johtavan SOSIAALITYÖNTEKIJÄN virka Sammonlahden sosiaalitoimistossa 2. SOSIAALITYÖNTEKIJÄN virka Sammonlahden sosiaalitoimistossa 3. SOSIAALITYÖNTEKIJÄN virka Keskustan sosiaalitoimistossa 4. SOSIAALITYÖNTEKIJÄN virka Lauritsalan sosiaalitoimistossa. Lisäksi haettavana Avoin virka: 1 JOHTAVAN SOSIAALITYÖNTEKIJÄN virka Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Palkkaus KVTES:n mukainen. Kelpoisuusehtona soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy sosiaalityön koulutus tai muu asetuksen 804/92 mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Viran hoitajan tehtäviin kuuluu sosiaalityön ja hallinnollisten johtotehtävien lisäksi koko sairaalan sosiaalityön kehittäminen ja sosiaalityön ammatillinen koordinaatio sekä yliopiston kanssa tehtävän koulutus- ja tutkimusyhteistyön kehittäminen ja koordinointi. Tied: johtava sosiaalityöntekijä Mirja Koli puh. (03) tai kuntoutusylilääkäri Aarne Ylinen puh. (03) Hakemus lähetetään osoitteella: Tampereen yliopistollinen sairaala, kirjaamo, PL 2000, TAMPERE. Hakemukseen on liitettävä ansioluettelo tai nimikirjanote sekä jäljennökset niistä opinto- ja työtodistuksista, joihin hakija haluaa vedota. Hakemuksien liitteitä ei palauteta. Hakuaika päättyy klo Virkaan valitun on ennen sen vastaanottamista esitettävä vaadittavat todistukset terveydentilastaan. Tampereella 23. marraskuuta.2001 TAMPEREEN YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA SOSIAALITYÖNTEKIJÄN ÄITIYSLOMAN sijaisuus Keskustan sosiaalitoimistossa. Kelpoisuusvaatimuksena on asetuksen (804/92) mukainen pätevyys, palkkaus määräytyy KVTES:n mukaan. Hakemukset liitteineen tulee toimittaa osoitteella Lappeenrannan sosiaali- ja terveysvirasto, PL 68, Lappeenranta. Hakemuksesta on käytävä selville minkä toimiston virkaa hakee. Lisätietoja tehtävistä antavat - Sammonlahden sosiaalitoimisto: sosiaalisihteeri Heikki Hirvonen Keskustan sosiaalitoimisto: johtava sosiaalityöntekijä Ritva Varis Lauritsalan sosiaalitoimisto: johtava sosiaalityöntekijä Anneli Kiljunen Lappeenranta Perhekodin vanhemmat Etsimme ammatilliseen perhekoti Harjulaan vanhempia (miel. avioparia) tai kahta tehtävään soveltuvaa henkilöä. Toiselta edellytetään tehtävään soveltuvaa koulutusta ja kokemusta. Perhekodissa on 4 paikkaa vuotiaille lapsille ja nuorille. Palkkaus koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen G palkkaluokan mukainen kokonaispalkka/työaika. Kajaanin Pelastakaa Lapset ry:n hallitukselle osoitetut hakemukset opinto- ja työtodistuksineen toimitetaan mennessä osoitteella: Harjula/Kainuun vastaanottokoti, Harjukatu 27, Kajaani. Lisätietoja antaa johtaja Anneli Grundmark, puh Kajaanissa 15. marraskuuta 2001 Kajaanin Pelastakaa Lapset ry:n hallitus 28 SOSIAALITURVA 18/2001 st1801_s27_ /3/06, 5:35 AM

29 Miehikkälän kunta julistaa haettavaksi mennessä 1. SOSIAALI- JA TERVEYSJOHTAJAN VIRAN Kelpoisuusehtona on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto (sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annettu asetus 92/804).Eduksi katsotaan kokemus sosiaali- ja terveystoimen johtamisessa. Virka on uusi. Palkkaus on VES:n mukainen. Virkaan valitun on ennen viran vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Miehikkälän kunnanvaltuustolle osoitetut kirjalliset hakemukset opinto- ja työtodistuksineen pyydetään lähettämään osoitteella: Miehikkälän kunnanhallitus, Keskustie 6, Miehikkälä. Lisätietoja: sosiaalijohtaja puh tai vastaava lääkäri SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRANSIJAISUUDEN SAAKKA 3. LASTENTARHANOPETTAJAN TOIMEN Kelpoisuusehtona em. tehtäviin sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (92/804) mukainen kelpoisuus. Palkkaus on VES:n mukainen. Tehtävään valitun on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan ennen tehtävän vastaanottamista. Kirjalliset hakemukset opinto- ja työtodistuksineen pyydetään lähettämään osoitteella: Miehikkälän sosiaali- ja terveyslautakunta, Keskustie 6, Miehikkälä. Lisätietoja: sosiaalijohtaja puh ja lastentarhanopettajan osalta myös päivähoidon johtaja puh Miehikkälässä Kunnanhallitus Sosiaali- ja terveyslautakunta VEHKALAHTI Sahakosken perhetukikeskuksessa julistetaan haettavaksi: 1) KASVATTAJAN VIRKA lähtien. 2) KAKSI KASVATTAJAHOITAJAN äitiysloman ja hoitovapaan sijaisuutta, jotka päättyvät ja paikkainen perhetukikeskus tarjoaa monipuolisia lastensuojelun avo- ja laitospalveluja. Etsimme innostuneita, ennakkoluulottomia ammattilaisia kehittämään ja toteuttamaan lastensuojelua. Kelpoisuusehdot on määritelty sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetussa asetuksessa 804/92; näihin virkoihin edellytetään 4 mukaisesti vähintään opistoasteista tutkintoa. Peruspalkka on mk/kk. Valittujen on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Lisätietoja antaa perhetukikeskuksen johtaja Hannu Liikkanen, puh Sähköposti: hannu.liikkanen@vehkalahti.fi Hakemukset lähetetään mennessä osoitteella Vehkalahden sosiaalilautakunta, Puistokatu 2, Hamina. Haminassa Sosiaalilautakunta Keuruun kaupunki ilmoittaa haettavaksi klo mennessä. SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRAN Kelpoisuusvaatimuksena on ammatillisen henkilöstön kelpoisuudesta annetun asetuksen 804/92 mukainen pätevyys. Palkkaus on KVTES:n mukainen. Virkaan valitun on ennen viran vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Toimimme alueellisen työnjaon pohjalta 5,5 sosiaalityöntekijän voimin. Hakemukset opinto ja työtodistuksineen osoitetaan johtavalle sosiaalityöntekijälle os. PL 65, KEURUU. Lisätietoja antavat johtava sosiaalityöntekijä Alisa Veistämö puh. 014/ ja sosiaalijohtaja Riitta Vanhanen 014/ Keuruulla Sosiaalilautakunta HAUSJÄRVEN KUNTA luonnonläheinen turvallinen asuin- ja yrityskunta keskeisellä paikalla eteläisessä Suomessa Kunnassa on haettavana mennessä SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRKA Kelpoisuusehtona on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (804/92) mukainen pätevyys. Lisäksi odotamme kokonaisvaltaisen sosiaalityön työkokemusta innostusta ja halua kehittää sosiaalityötä joustavuutta ja yhteistyökykyä palveluhenkisyyttä asiakastyössä. Palkkaus on virkaehtosopimuksen mukainen. Avustamme asunnon saannissa. Kunnassa on kolme sosiaalityöntekijää ja sosiaalityöntekijä-koulukuraattori. Työskentely tapahtuu parhekeskeisesti aluejaon mukaan. Hakemukset opinto- ja työtodistuksineen osoitetaan ja lähetetään sosiaalijohtajalle, os. Keskustie 2 4, Oitti. Lisätietoja antaa sosiaalijohtaja Riitta Leimu puh , Hausjärvellä Sosiaalijohtaja Pieksämäki on Keski-Savossa oleva viihtyisä, yhdyskuntarakenteeltaan yhtenäinen n asukkaan kaupunkikeskus, jonne on monipuoliset ja nopeat liikenneyhteydet kaikista suunnista. Pieksämäen kaupungin sosiaalipalvelukeskuksessa julistetaan klo mennessä haettavaksi KAKSI SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRKAA Työtehtävinä ovat toimeentulotukeen, päihdeholtoon ja vammaispalveluihin liittyvät tehtävät. Lastensuojelussa työskentelee kaksi erikoistunutta sosiaalityöntekijää. Toivomme työntekijältä luovuutta ja yhteistyökykyä sekä työyhteisössä että sosiaalitoimen asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Kelpoisuusehtona on asetuksen (804/92) mukainen pätevyys. Palkkaus on KVTES:n mukainen. Asunto ja tarvittavat lasten päivähoitopalvelut järjestyvät. Kirjalliset hakemukset opinto- ja työtodistuksineen tulee osoittaa sosiaalilautakunnalle ja lähettää osoitteella Pieksämäen kaupungin sosiaalipalvelukeskus, PL 125, Pieksämäki. Valitun on ennen viran vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Lisätietoja antavat johtava sosiaalityöntekijä Pertti Ojala, puh , ja sosiaalijohtaja Terjo Vilhunen, puh Pieksämäellä Sosiaalilautakunta SOSIAALITURVA 18/ st1801_s27_ /3/06, 5:35 AM

30 Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus hakee Juva on vireä 7600 asukkaan kunta Etelä-Savossa 5-tien varressa. Kunta julistaa haettavaksi klo mennessä SOSIAALITYÖNTEKIJÄN VIRAN Virka on uusi ja siihen yhdistetään lastenvalvojan tehtävät (isyysselvitykset). Kunnassa on nyt kolme sosiaalityöntekijän virkaa, joista yksi siirtyy koulun sosiaalityöhön. Muut tekevät kokonaisvaltaista aluetyötä kuitenkin niin, että kullakin on oma erityisosaamisen alue. Pätevyysvaatimuksena on sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (804/92) mukainen kelpoisuus. Lisäksi odotamme kehittävää ja innostunutta työotetta ja hyviä yhteistyötaitoja. Palkkaus on KVTES:n mukainen. Valitun on ennen viran vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Hakemukset opinto- ja työtodistuksineen toimitetaan osoitteella Juvan sosiaalilautakunta, PL 28, Juva. Lisätietoja antaa: sosiaalijohtaja Ritva Pääkkönen, puh. (015) tai Juvalla Sosiaalilautakunta 30 SOSIAALITURVA 18/ Hyvinkään kaupungin Vanhus- ja vammaispalvelukeskus hakee joukkoonsa SOSIAALITYÖNTEKIJÄN SIJAISTA vuoden virkavapaan ajaksi. Työ painottuu vammaispalveluihin, vanhustyön tuntemus katsotaan eduksi. Hyvinkään vammaispalvelutyössä on vahva perusta, mutta kehittämismyönteisyyttä tarvitaan palvelurakenteen uudistamiseen. Tukea työlle saat osaavasta ja myönteisestä moniammatillisesta verkostosta. Sijaisuus täytetään mahdollisimman pian, mutta viimeistään vuoden 2002 alusta lukien. Kelpoisuusehtona on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (804/92) mukainen pätevyys. Palkkaus määräytyy KVTES:in mukaan. Lähetä hakemuksesi opinto- ja työtodistuksineen mennessä osoitteella Hyvinkään kaupunki, Vanhusten ja vammaisten keskus, Martinkatu 9-11, PL 46, Hyvinkää. Lisätietoja tehtävästä antaa sosiaalityöntekijä Tuija Anttila, puh. (019) st1801_s27_ /3/06, 5:35 AM