ESIPUHE. Helsingissä helmikuussa Päivi Järviniemi Työmarkkinaneuvos

Transkriptio

1

2 ESIPUHE Työpoliittinen tutkimus sarjassa julkaistaan Turun kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksen ja PK-Instituutin tutkijoiden laatima raportti Palkkatyöstä yrittäjäksi. Sen tekemistä ovat ohjanneet professori Anne Kovalainen ja johtaja Jarna Heinonen. Tutkimus on kohdistunut sosiaali- ja terveysalan sekä kaupallisen ja teknisen alan yrittäjyyteen luvulla. Tarkoituksena on ollut kuvailla ja luokitella siirtymisreittejä toisaalta julkisen sektorin palkkatyöstä ja toisaalta akateemisesti koulutetun asiantuntijan tai johtajan työstä yrittäjäksi. Kyseessä on siten samalla uusien uravaihtoehtojen mahdollisuuksia kartoittava perusselvitys, jota jatketaan muillakin aloilla. Tutkimus on osa Työpoliittista tutkimusohjelmaa ( ). Sen seurantaryhmään on kuulunut yrittäjyyden asiantuntijoita työmarkkinakeskusjärjestöistä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja työministeriöstä. Raportin sisällöstä vastaavat sen tekijät. Helsingissä helmikuussa 2006 Päivi Järviniemi Työmarkkinaneuvos

3 Tutkimus Palkkatyöstä yrittäjäksi tutkimus yrittäjäksi ryhtymisen reiteistä sosiaali- ja terveysalalla sekä kaupallisella ja teknisellä alalla Tekijät Heinonen, Jarna Kovalainen, Anne Paasio, Kaisu Pukkinen, Tommi Österberg, Johanna Tiivistelmä Palkkatyötä ja yrittäjyyttä on tyypillisesti ajateltu pysyvästi erilaisiksi uravaihtoehdoiksi. Suomessa tapahtui 1990 luvulla kuitenkin merkittäviä yhteiskunnallisia murroksia, joiden myötä yrittäjyydestä on tullut ura- ja työvaihto yhä suuremmalle osalle työikäistä väestöä. Tämä on johtamassa yrittäjyyden ja palkkatyön välisen rajan murtumiseen ja hälvenemiseen. Miten siirtymät palkkatyöstä yrittäjäksi tapahtuvat? Tutkimushankkeemme luo kaksi näkökulmaa siirtymiselle palkkatyöstä yrittäjäksi 2000-luvun Suomessa tutkimalla kahta erilaista reittiä yrittäjäksi ryhmissä, joissa yrittäjyys on perinteisesti ollut vähäistä: a) julkisen sektorin, erityisesti sosiaali- ja terveysalan palkkatyöntekijästä yrittäjäksi sekä b) korkeasti koulutetusta, teknisen tai kaupallisen tutkinnon suorittaneesta asiantuntijasta/johtajasta yrittäjäksi. Molempia tarkastellaan yrittäjäksi siirtymisen, nykytilan ja tulevaisuuden osalta. Kumpikin kyselytutkimus tarjoaa uutta tietoa siitä, millä tavoin ja mistä erityisistä syistä siirtymiä palkkatyöuralta yrittäjäksi on tapahtunut, mille aloille siirrytään yrittäjiksi ja millä tavalla tarvittava tietämys yrittäjätoiminnan aloittamiseksi hankitaan. Tutkimuksemme osoittaa, että nämä kaksi lähtökohtaisesti keskenään erilaisilta vaikuttavaa yrittäjyyden aluetta kietoutuvat voimakkaasti toisiinsa. Profession merkitys näkyy tutkimuksessamme monella tavoin. Yrittäjäksi ryhdytään vasta ammatillisen osaamisen kehityttyä vahvaksi. Ammatillisen identifioitumisen merkitys näkyy myös siinä, että ns. liiketoiminnalliset tavoitteet ja yrityksen kasvattaminen, exit-strategiat ja pyrkimys luoda yritys, joka ei ole riippuvainen yrittäjän työpanoksesta, eivät ole läsnä kovin vahvasti. Molemmissa kyselytutkimuksissa käy ilmi, ettei työttömyys muodosta 2000-luvulla enää merkittävää reittiä yrittäjyyteen. Taloudellisen laman vaikutus jäi näiltä osin 1990-luvulle. Julkinen sektori on ja on ollut merkittävä työllistäjä niin tutkittujen akateemisten kuin sosiaali- ja terveyssektorin yrittäjien kohdalla. Tämä työmarkkinoiden rakenteelliseen jakautumiseen liittyvä seikka on merkittävä tekijä yrittäjyyden kannalta tulevaisuudessa: miten julkisen sektorin ja yksityisen sektorin mahdollisimman tehokas rinnakkaiselo ja yhteistyö voidaan luoda työmarkkinapoliittisin toimenpitein ja kuinka siirtymää sektorilta toiselle voidaan joustavoittaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Tutkimuksen perusteella hahmottuu kuva pätevistä yksilöistä, joille yrittäjyys ei ole ainoa vaihtoehto tai aktiiviuran jälkeistä jäähdyttelyä. Yrittäjyyttä ei tutkimuksemme perusteella voida pitää työuran päätepisteenä tai palkkatyölle vastakkaisena uravaihtoehtona, vaan yrittäjyys ja palkkatyö voivat limittyä rinnakkain ja vuorotellen yksilön työuralla. Tutkimuksen tulokset nostavat esiin uusia mielenkiintoisia kysymyksiä ja avaavat samalla mahdollisuuden pohtia siirtymiä palkkatyöstä yrittäjäksi laajemmin myös muilla työelämän sektoreilla.

4 Undersökning Från löntagare till företagare en undersökning om vägar till företagare inom social- och hälsovårdssektorn samt inom ekonomisektorn och tekniska sektorn. Författare Heinonen, Jarna Kovalainen, Anne Paasio, Kaisu Pukkinen, Tommi Österberg, Johanna Sammanfattning Lönearbete och företagsamhet har vanligen ansetts vara vitt skilda karriäralternativ. I och med brytningsskedena i det finländska samhället under 1990-talet har företagandet blivit ett karriär- och jobbalternativ för en allt större del av den arbetsföra befolkningen. Detta håller på att leda till att gränsen mellan företagande och lönearbete bryts ner och suddas ut. Hur sker övergången från löntagare till företagare? Undersökningen skapar två synvinklar till övergången från löntagare till företagare i 2000-talets Finland genom att undersöka två olika vägar till företagande i grupper där företagandet traditionellt sett varit litet: a) vägen från aktör inom offentlig sektor, speciellt från löntagare inom social- och hälsovårdssektorn, till företagare och b) vägen från högutbildad expert/chef med examen inom teknik eller ekonomi, till företagare. Båda grupperna undersöks genom tre olika synvinklar: övergången, nuläget och framtiden. Båda enkätundersökningarna erbjuder ny kunskap om på vilket sätt och av vilka specifika orsaker övergången från lönearbetskarriären till företagare har skett, till vilka branscher övergången sker och på vilket sätt man skaffar sig det kunnandet som behövs för att inleda företagarverksamhet. Undersökningen visar att dessa två områden för företagande, som till en början ter sig sinsemellan olika, är starkt sammanflätade med varandra. Professionens betydelse syns i undersökningen på många sätt. Man inleder företagandet först då yrkeskunnandet utvecklat sig starkt. Yrkesidentitetens betydelse ses också i och med att de så kallade business-målsättningarna och företagets expandering, exit-strategierna och försöken att skapa ett företag som inte är beroende av företagarens arbetsinsatts, inte har en betydande roll. Ur båda enkätundersökningarna framgår att arbetslösheten inte längre på 2000-talet utgör en betydande väg till företagsamheten. Den ekonomiska recessionens påverkan stannade till denna del kvar på 1990-talet. Den offentliga sektorn är och har varit en betydande arbetsgivare för både de undersökta akademiskt utbildade företagarna och för social- och hälsovårdssektorns företagare. Denna faktor som är förknippad med arbetsmarknadens strukturella fördelning är viktig med tanke på företagandet i framtiden: hur kan man med hjälp av arbetsmarknadspolitiska åtgärder skapa en så effektiv samexistens och ett så effektivt samarbete som möjligt mellan den offentliga sektorn och den privata sektorn och hur kan man på ett ändamålsenligt sätt göra övergången mellan sektorerna smidig. Undersökningen tecknar bilden av de kompetenta individerna, för vilka företagandet inte är det enda alternativet eller en nedtrappning efter den aktiva karriären. Enligt undersökningen kan företagandet inte ses som en ändpunkt för arbetskarriären eller som en motsatts till lönearbetet som karriäralternativ, utan företagandet och lönearbetet kan överlappa varandra sida vid sida och turvis under en individs arbetskarriär. Undersökningens resultat lyfter fram nya intressanta frågor och öppnar samtidigt möjligheten till att begrunda övergångar från löntagare till företagare i större utsträckning också inom andra sektorer av arbetslivet.

5 Study From Waged Work to Entrepreneurship Study on routes from waged work to entrepreneurship on the social and health care sector and among business and technical university graduates Authors Heinonen, Jarna Kovalainen, Anne Paasio, Kaisu Pukkinen, Tommi Österberg, Johanna Summary Waged work and entrepreneurship have traditionally been considered as permanently different career options. The transitions in the society in the 1990 s, are, however, leading to a rupture in the boundaries between entrepreneurship and waged work, and, as a result, entrepreneurship is becoming a career and employment option for an ever widening part of the active labour force. How do transitions from waged work to entrepreneurship take place? Our research project focuses on two point of view of the transition process in the Finland of the 21st century by exploring two different routes to entrepreneurship in such areas where entrepreneurship as a career option has traditionally been less common in Finland : a) from a public sector employee, particularly on the social and health care sector to entrepreneurship and b) from expert/manager among business or technical university graduates to entrepreneurship. Both phenomena are studied in terms of transition, present situation and future. Both of the surveys discussed here have offered new information on, how and for what particular reasons the transitions from waged work to entrepreneurship have taken place, what elements are involved in these transitions, on which lines of business the transitions happen, and how is the necessary knowledge of starting up an enterprise acquired. The target areas of our research seem basically different from each other. The study, however, shows that these fields are strongly interlinked. The role of profession is shown in our study in many ways. Entrepreneurship is chosen only when the professional expertise has developed strong. The importance of professional identification becomes evident also in the so-called business goals and growing the enterprise as well as exit strategies, which are not present as strongly as assumed. Both of the large surveys reveal, that unemployment is no more an important route to entrepreneurship. The effects of the economic depression was, for this part, left on the 1990 s. The public sector is and has been an important employer in the case of the academics surveyed as well as the entrepreneurs on social and health care sector. This factor linked to the structural divison of the labour market has been a pertinent factor leading to entrepreneurship in the future: how will the most effective possible co-existence and co-operation of the public and private sectors be created through labour policy measures and how can the transition from one sector to the other be made more flexible in an appropriate way. Based on the survey there seems to emerge a picture of competent individuals, who do not consider entrepreneurship as the only alternative left or as cooling-off occupation after an active career. Entrepreneurship cannot, according to our study, be considered as and end of a work career or as career option opposite to waged work, but entrepreneurship and waged work can be linked side by side and taking turns on the career of the individual. The study raises new and interesting questions and at the same time opens up the opportunity to reflect the results received more widely in other sectors of working life.

6 Alkusanat Käsillä oleva tutkimus on tarttunut suomalaista taloutta ja yhteiskuntaa keskeisesti koskevaan aiheeseen. Tutkimushanke on analysoinut laajojen aineistojen avulla niitä siirtymiä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosina tapahtunut palkkatyöstä yrittäjyyteen. Tutkimuksemme on kohdistunut yhtäältä siihen osaan koulutettua aikuisväestöä, johon työelämän rakenteelliset ja sisällölliset muutokset ovat kohdistuneet voimakkaina 2000-luvun aikana ja jolla on koulutuksensa puolesta keskimääräisesti suurempi mahdollisuus siirtyä palkkatyöstä yrittäjäksi. Tämä ekonomi- ja insinöörikuntaan kohdistunut laaja tutkimusosio pyrki kartoittamaan jo olemassa olevia ja mahdollisia, tulevia reittejä palkkatyöstä yrittäjäksi sekä kokemuksia ja käsityksiä yrittäjänä toimimisesta. Toinen osa tutkimuksestamme kohdistui puolestaan laajaan julkisen sektorin kenttään, jossa palvelujen tuotannossa tapahtunut markkinoituminen on kasvattanut niin mahdollisuuksia kuin myös paineita ryhtyä yrittäjäksi. Sosiaali- ja terveyssektorilla yrittäjänä toimiviin kohdistunut tutkimusosio pyrki analysoimaan yrittäjänä toimivien kokemuksia yrittäjyydestä sekä aiemmin tapahtunutta siirtymistä palkkatyöstä yrittäjäksi. Koko tutkimushankkeen tavoitteena on ollut luoda yleiskuva niistä mekanismeista, joiden kautta tai avulla siirtymiä tapahtuu. Suurin osa yrittäjyydestä sekä akateemisesti koulutettujen että sosiaali- ja terveyssektorilla toimivien kohdalla on mahdollisuuksille rakentuvaa, liiketoimintaosaamista hyödyntävää toimintaa. Pakkoyrittäjyyttä työttömyyden tai työpaikan puuttumisen vuoksi syntyvänä mekanismina ei aineistoissamme juuri tullut esille. Tutkimuksemme on saanut rahoitusta työministeriön työvoimapoliittisesta ohjelmasta. Ohjelman seurantaryhmä on projektin keston aikana osallistunut keskustellen ja kommentoiden tutkimustamme. Seurantaryhmän jäseninä ovat toimineet työministeriöstä hallitusneuvos Päivi Kerminen, työmarkkinaneuvos Päivi Järviniemi, neuvotteleva virkamies Jarmo Palm, erikoissuunnittelija Pirkko Jukka sekä neuvotteleva virkamies Anssi Paasivirta (KTM), johtava asiantuntija Pekka Tsupari (EK), sosiaalipoliittinen sihteeri Kaija Kallinen (SAK), elinkeinopoliittinen sihteeri Outi Ervasti (Akava), pääekonomisti Jarkko Soikkeli (SY) ja johtaja Matti Hynynen (STTK). Kiitämme seurantaryhmää lämpimästi saamastamme tuesta. Kiitämme myös tutkimukseen osallistuneita sosiaali- ja terveysalan yrittäjiä sekä Suomen Ekonomiliittoa ja Tekniikan Akateemisten Liittoa sekä näiden liittojen tutkimukseen osallistuneita jäseniä.

7 Tutkimuksen sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyttä koskevasta osiosta vastaavat tutkija Johanna Österberg ja professori Anne Kovalainen Turun kauppakorkeakoulun johtamisen laitokselta. Asiantuntijasta/johtajasta yrittäjäksi-osiosta vastaavat tutkijat Kaisu Paasio ja Tommi Pukkinen sekä dosentti Jarna Heinonen Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutista , tutkimusryhmän puolesta Vastuulliset johtajat Anne Kovalainen, professori Turun kauppakorkeakoulu Jarna Heinonen, dosentti Turun kauppakorkeakoulu

8 Sisällysluettelo JOHDANTO... 5 Tutkimuksen lähtökohdat ja tarkoitus... 5 Keskeiset käsitteet... 8 Tutkimuksen lähestymistapa... 9 OSA I JULKISEN SEKTORIN TOIMIJASTA YRITTÄJÄKSI 15 1 Tutkimuksen suorittaminen Tutkimuksen tavoitteet ja vaiheet Tutkimusaineisto Yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelu Sosiaali- ja terveysalan muutokset Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys Suomessa Yrittäjien taustatietoja Koulutus ja yrittäjäkokemus Yrittäjien aiempi työkokemus Yrittäjäksi ryhtyminen ja siihen vaikuttaneet tekijät Yrittäjien työtilanne ennen yrittäjäksi ryhtymistä Yrittäjäksi ryhtymisen tilanne Yritystoiminnan käynnistyminen Yrittäjien kokemuksia suhtautumisesta ja yhteistyön sujumisesta Yrittäjäksi ryhtymisen pohdintaa Yrittäjänä toimiminen ja menestyminen Yrittäjien nykytilanne Yritysten palveluiden hankinta Yrittäjien arvioita yrittämisestä Yrittäjänä toimimisen ja menestymisen pohdintaa Yrittäjien tulevaisuudennäkymät Yrittäjien ja yrityksen tulevaisuudennäkymät Aikaisempien tutkimusten ja tilastojen tulevaisuuden kuva Kasvu ja sen esteet tai hidasteet Tulevaisuuden osaamista Mietteitä tulevaisuudesta Yhteenveto: julkisen sektorin toimijasta yrittäjäksi OSA II ASIANTUNTIJASTA / JOHTAJASTA YRITTÄJÄKSI79 7 Tutkimuksen suorittaminen... 80

9 7.1 Akateeminen yrittäjyys tutkimuskohteena Tutkimuksen tavoitteet Tutkimusaineistojen kerääminen Tutkimustulosten luotettavuus ja yleistettävyys Akateeminen yrittäjyys tilastojen valossa Akateemisten yrittäjien määrän muutos v Akateemisen tutkinnon suorittaneiden yrittäjyysaktiivisuus Pääasiallinen toiminta ennen yrittäjäksi ryhtymistä Akateemisten taustatietoja ketkä toimivat yrittäjänä Yrittäjän uran pysyvyys Yrittäjäksi ryhtyminen ja siihen vaikuttaneet tekijät Henkilötekijät Työhistoria Tilannetekijät Reitit yrittäjäksi Henkilötekijöiden näkökulma Työhistorian näkökulma Yrittäjänä toimiminen ja menestyminen Yritystoiminnan alkuvaihe Yritystoiminnan nykytilanne Kokemukset yrittäjyydestä Yrittäjän ja yrityksen tulevaisuus Yrittäjänä jatkaminen Kasvuaikomukset Kasvun houkuttavuus, toteutettavuus ja todennäköisyys Akateemisten yrittäjien mielikuvia kasvusta Akateemisesti kouluttautuneiden kiinnostus yrittäjyyteen Mielikuvat yrittäjyydestä Yrittäjyyden koettu houkuttavuus Koettu kyvykkyys yrittäjyyden näkökulmasta Yrittäjyysaikomukset Yhteenveto: asiantuntijasta/johtajasta yrittäjäksi KESKUSTELUA LIITTEET LÄHTEET

10 Kuvioluettelo Kuvio 1 Palkkatyöstä yrittäjäksi -tutkimuksen tavoitteet ja suorittaminen...7 Kuvio 2 Reitit yrittäjäksi...10 Kuvio 3 Sosiaal- ja terveyspalveluyrittäjien määrä vuonna Kuvio 4 Yrittäjien määrä aikasarjana Kuvio 5 Kyselyyn vastanneet yrittäjät ikäluokittain...28 Kuvio 6 Terveysalan yrittäjien ikäjakauma vuonna Kuvio 7 Sosiaalialan yrittäjien ikäjakauma vuonna Kuvio 8 Kyselyyn vastanneiden asuinpaikkakunnan sijainti lääneittäin...29 Kuvio 9 Terveysalan yrittäjien koulutusaste vuonna Kuvio 10 Sosiaalialan yrittäjien koulutusaste vuonna Kuvio 11 Kyselyyn vastanneiden ammatillinen koulutus...33 Kuvio 12 Naisten ja miesten aikaisempi työtilanne (julkinen-yksityinen)...38 Kuvio 13 Naisten ja miesten aikaisempi työtilanne (vakituinen-tilapäinen)...38 Kuvio 14 Sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi ryhtyneet vuosina 1995, 1997, 1999, Kuvio 15 Yrittäjien aikaisempi toiminta ennen yrittäjäksi ryhtymistä...40 Kuvio 16 Kyselyyn vastanneiden yrittäjien yrittäjäksi ryhtymisen vuosi...42 Kuvio 17 Työtilanne ennen yrittäjäksi ryhtymistä (vakituinen-tilapäinen) verrattuna siihen miten yhteistyö kunnan kanssa sujui yrittäjäski ryhdyttäessä...47 Kuvio 18 Kyselyyn vastanneiden yrittäjien arvio yrityksensä taloudellisesta tilanteesta...53 Kuvio 19 Kyselyyn vastanneiden yrittäjien yritysten liikevaihto...53 Kuvio 20 Kuinka kauan kyselyn yrittäjät ovat toimineet yrittäjinä...54 Kuvio 21 Omistaako tai onko osakkaana useammassa kuin yhdessä yrityksessä verrattuna alalla olovuosiin...55 Kuvio 22 Yrittäjyyteen liittyviä väittämiä...59 Kuvio 23 Tämän hetkisten kykyjen ja tilanteen arvioita yrittäjänä toimimisen näkökulmasta...60 Kuvio 24 Kyselyyn vastanneiden arvio omasta tulevaisuudesta kymmenen vuoden kuluttua...63 Kuvio 25 Työtilanne ennen yrittäjäksi ryhtymistä (vakituinen-tilapäinen) verrattuna siihen missä arvelee olevansa 10 vuoden kuluttua...64 Kuvio 26 Työtilanne ennen yrittäjäksi ryhtymistä (julkinen-yksityinen-järjestösektori) verrattuna siihen missä arvelee olevansa 10 vuoden kuluttua...65 Kuvio 27 Kyselyyn vastanneiden arvio siitä millainen yritys on 10 vuoden kuluttua...65 Kuvio 28 Aloittaneiden ja lopettaneiden yrittäjien osuus kaikista sosiaali- ja terveysalan yrittäjistä...68 Kuvio 29 Työllinen työvoima työnantajasektorin mukaan Kuvio 30 Yrittäjien lukumäärä ja osuus työllisestä työvoimasta Kuvio 31 Yrittäjien määrän kehitys koulutusasteittain Kuvio 32 Eri koulutusasteen suorittaneiden osuus yrittäjistä Kuvio 33 Yrittäjien osuus eri koulutusasteen suorittaneista Kuvio 34 Yrittäjät ja akateemiset yrittäjät yrittäjyyttä edeltäneen pääasiallisen toiminnan mukaan v Kuvio 35 Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista yrittäjänä toimivat tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kalenterivuoden lopussa, Kuvio 36 Työlliset, yrittäjät ja akateemiset yrittäjät ikäryhmittäin v Kuvio 37 Työlliset, yrittäjät ja akateemiset tutkinnon suorittaneet sukupuolen mukaan v Kuvio 38 Yrittäjät ja akateemiset yrittäjät koulutusalan mukaan v Kuvio 39 Kaikki työlliset, yrittäjät ja akateemiset yrittäjät lääneittäin v Kuvio 40 Yrittäjät ja akateemiset yrittäjät toimialoittain v Kuvio 41 Aloittaneiden ja lopettaneiden yrittäjien osuus kaikista yrittäjistä ja aloittaneiden ja lopettaneiden akateemisten yrittäjien määrä ja osuus kaikista akateemisista yrittäjistä v Kuvio 42 Diplomi-insinööri- ja ekonomiyrittäjien yrittäjänä jatkaminen 10 vuoden kuluttua Kuvio 43 Diplomi-insinööri- ja ekonomiyrittäjien kasvuaikomukset Kuvio 44 Diplomi-insinööri- ja ekonomipalkansaajien arvio yrittäjäksi ryhtymisen todennäköisyydestä...155

11 Taulukkoluettelo Taulukko 1 Yksityiset sosiaalipalvelutoimipaikat...23 Taulukko 2 Yksityiset terveyspalveluiden tuottajat...23 Taulukko 3 Vuosina terveys- ja sosiaalialan tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työmarkkinoille vuonna Taulukko 4 Terveysalan yrittäjien koulutusala...32 Taulukko 5 Sosiaalialan yrittäjien koulutusala...32 Taulukko 6 Sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi ryhtyneiden aikaisempi toiminta yhteensä...41 Taulukko 7 Miltä taholta kyselyyn vastanneet saivat voimavaroja, tukea ja neuvoja...45 Taulukko 8 Kuinka moni kyselyyn vastannut yrittäjä ilmoitti yrityksessä olevan työntekijöitä...55 Taulukko 9 Sosiaali- ja terveysalan yrittäjien yrittäjänä pysymisen pitkittäisseuranta, yrittäjäksi ryhtymisvuodet Taulukko 10 Akateemisten yrittäjien yrittäjänä pysymisen pitkittäisseuranta, yrittäjäksi ryhtymisvuodet Taulukko 11 Diplomi-insinööri- ja ekonomirittäjät jaoteltuna henkilötekijöiden mukaan Taulukko 12 Diplomi-insinööri- ja ekonomirittäjät jaoteltuna palkkatyöhistorian mukaan Taulukko 13 Yrittäjille tyypillisten työuran piirteiden määrä diplomi-insinööri- ja ekonomiyrittäjien sekä palkansaajien keskuudessa Taulukko 14 Yrittäjille tyypillisten työuran piirteiden määrä diplomi-insinööri- ja ekonomiyrittäjien sekä palkansaajien keskuudessa Taulukko 15 Diplomi-insinööri- ja ekonomiyrittäjien kokemuksia yrittäjänä toimimisesta Taulukko 16 Diplomi-insinööri- ja ekonomiyrittäjien mielikuvia kasvusta Taulukko 17 Diplomi-insinööri- ja ekonomipalkansaajien näkemyksiä yrittäjyyden houkuttavuudesta.148 Taulukko 18 Diplomi-insinööri- ja ekonomipalkansaajien näkemyksiä kyvykkyydestä yrittäjyyden näkökulmasta...152

12 5 JOHDANTO Tutkimuksen lähtökohdat ja tarkoitus Palkkatyötä ja yrittäjyyttä on usein ajateltu toisensa poissulkevina, erilaisina uravaihtoehtoina. Tämä ajatus on perustunut ns. perinteiselle yrittäjyysnäkemykselle, jonka mukaisesti yrittäjyyttä ei pidetty laajalle kansanosalle soveltuvana työn tekemisen muotona. Tämän ajattelun mukaisesti yrittäjyys rajatui hyvin pienen ja erityislaatuisen ryhmän vaihtoehdoksi (esim. riskihakuiset, auktoriteetteihin sopeutumattomat, oman tiensä kulkijat). Palkkatyötä ja yrittäjyyttä ajateltiin pysyvästi erilaisiksi uravaihtoehdoiksi erityyppisille ihmisille luvulla tapahtui merkittävä muutos sekä palkkatyöuran että yrittäjyysuran pysyvyyksien suhteen. Laman myötä palkkatyötä vaille jäi suuri joukko työikäisiä, joiden ei pitkälläkään aikavälillä nähty integroituvan työmarkkinoille ilman suurta, hyppäyksenomaista muutosta työmarkkinoiden rakenteessa. Toiseksi julkisen sektorin ja sen palkkatyömarkkinoiden kasvun nähtiin tulleen tiensä päähän. Yhteiskunnallisten palvelujen kysynnän todettiin olevan rajaton, mutta rahoitusjärjestelmän mahdollisuuksien rahoittaa todettiin olevan rajallinen. Tämä johti laajaan keskusteluun siitä, mitä erityisiä palveluja julkisen sektorin kuuluu rahoittaa ja itse tuottaa. Tällä keskustelulla on ollut vaikutuksia niin lainsäädännölliseen kehitykseen kuin myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön ja tätä kautta myös yrittäjyyteen. Kolmanneksi globalisaatiokehitys ja yritysten (osakkeen)omistajien korostunut rooli on kasvattanut tehokkuuden ja kannattavuuden merkitystä yritysten päätöksenteossa. Sinänsä kannattavia toimipisteitä ja liiketoimintayksiköitä on lopetettu, koska toiminta on suhteellisesti edullisempaa muualla. Työtehtävien komplisoituessa päätösvaltaa omasta työstä on siirretty tiimeille ja yksilöille itselleen, jolloin työnjohtoa tai muuta ns. keskijohtoa ei enää perinteisessä mielessä tarvita. Näiden suurten, limittäisten kehityskaarten myötä yrittäjyydestä on tullut merkittävä ura- ja työvaihto yhä suuremmalle osalle työikäistä väestöä. Yksilön merkitys päätöksentekijänä ja toimijana on keskeinen yrityksen perustamisessa. Yrittäjyys ei ole yksipuolisesti taloudellista toimintaa, vaan kyse on laajemmasta, edellä mainittuihin yhteiskunnan murroksiin kietoutuvasta sosiaalisesta ilmiöstä (Steyart Katz

13 6 2004). Yrittäjä käsitteen sisältö on muotoutumassa uudelleen ja yrittäjyys ilmiönä saa murroksessa uusia ilmentymiä (ks. Warren 2004). Yhteiskunnallisen murroksen ohella tutkimuksemme keskeisenä lähtökohtana on, että yksilön työura muodostuu useista vaiheista ja että yrittäjyys voi olla näistä yksi (Dyer 1994; Mallon 1998). Em. murros on johtamassa yrittäjyyden ja palkkatyön välisen rajan murtumiseen, katkoksiin ja joidenkin erojen hälvenemiseen. Usein palkkatyössä saatu työkokemus antaa aloittavalle yrittäjälle paitsi liikeidean, liiketoimintaosaamista ja toimialatuntemusta, myös yrittäjyyden kannalta keskeisen asiakas- ja kontaktiverkoston. Suurimmalla osalla uusista aloittavista yrittäjistä on pitkä palkkatyökokemus; perustetaanhan yritys Suomessa eurooppalaista keski-ikää selkeästi myöhemmin, noin 40-vuotiaana. Tutkimustulokset osoittavat, että aloittavan yrityksen menestys perustuu merkittävässä määrin yrittäjän tietoon, osaamiseen ja kokemukseen, jotka yrittäjä on hankkinut itselleen aiemman työhistoriansa aikana. 1 Miten siirtymät palkkatyöstä yrittäjäksi tapahtuvat? Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, mitä tarkoittaa siirtyminen palkkatyöstä yrittäjäksi 2000-luvun Suomessa. Tutkimushankkeemme luo kaksi näkökulmaa palkkatyöstä yrittäjäksi -siirtymään tutkimalla kahta erilaista reittiä yrittäjäksi (Kuvio 1): 1 Ks. Esimerkiksi Brüderl et al., (1992);.Pennings et. al., (1998); Bosma et al., (2002).

14 7 REITIT YRITTÄJYYTEEN: TAVOITTEET: A. Julkisen sektorin toimijasta B. Asiantuntijasta/ johtajasta YRITTÄJÄKSI - Siirtymä: Yrittäjäksi siirtyminen ja siihen vaikuttaneet tekijät - Nykytila: yrittäjänä toimiminen, menestyminen sekä näihin vaikuttavat tekijät - Tulevaisuus: Yrittäjyyden tulevaisuuden näkymät I vaihe: Monipuolinen perustieto eri reiteistä II vaihe: Edellisen tarkennus ja laajennus laadullisin ja uusin määrällisin aineistoin III vaihe: Näkökulmien holistinen yhdistäminen, disseminaatio, kv-vertailu Palkkatyöstä yrittäjäksi 2000-luvun Suomessa Kuvio 1 Palkkatyöstä yrittäjäksi -tutkimuksen tavoitteet ja suorittaminen Tutkimuksessa tuotetaan perustietoa yrittäjyyden eri reiteistä: a) julkisen sektorin toimijasta yrittäjäksi sekä b) asiantuntijasta/johtajasta yrittäjäksi. Molempia ilmiöitä tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: siirtymä/ryhtyminen, nykytila ja tulevaisuus. Tutkimuksessa tarkastellaan reittejä yrittäjyyteen erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä yliopistollisen loppututkinnon suorittaneiden keskuudessa. Näillä alueilla yrittäjyys uravaihtoehtona on perinteisesti ollut vähäistä Suomessa, eri syistä johtuen. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa sosiaali- ja terveysalan palvelut on puolestaan tuotettu pitkälti julkisen sektorin toimesta palkkatyönä. Yliopistollisen loppututkinnon suorittaneille yrittäjyys ei ole näyttäytynyt kovinkaan houkuttelevana uravaihtoehtona, vaan he ovat työllistyneet erityisesti suuriin yrityksiin ja julkiselle sektorille luvulla yrittäjyys on avautunut uravaihtoehdoksi näillä yrittäjyyden kannalta uusilla alueilla. Tutkimus kuvaa yhteiskunnallista siirtymää palkkatyöstä yrittäjäksi, ilmiön eri ulottuvuuksia ja toteutumista yksilöaineistojen avulla. Tutkimusraportti tuottaa yleisellä tasolla uutta tutkimustietoa yrittäjäksi siirtymisen eri reiteistä ja erityisellä tasolla tietoa yrittäjyydestä hyödynnettäväksi Työministeriön oman toiminnan suunnitteluun ja käyttöön. Tutkimustu-

15 8 losten perusteella tehtäviä johtopäätöksiä voidaan hyödyntää työllisyys-, koulutus- ja yrittäjyyspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Tutkimus perustuu kirjallisuuskatsaukseen, aihetta käsittelevän tilastoaineiston analyysiin sekä kumpaakin em. reittiä käsitteleviin valtakunnallisesti edustaviin kyselytutkimuksiin. Käsillä olevassa raportissa on kaksi osaa sekä niitä yhdistävä johdanto ja yhteenveto. Raportin I osa käsittelee sosiaali- ja terveyssektorin siirtymiä julkisen sektorin palkkatyöstä yrittäjäksi. Siinä luodaan tilastojen ja kirjallisuuden avulla yleiskuva sosiaali- ja terveysalan yrittäjyydestä. Tätä yleiskuvaa tarkennetaan sosiaali- ja terveysalan yrittäjille kevätkesällä 2005 kerätyn kyselyaineiston tulosten avulla. Raportin II osa käsittelee aihekokonaisuutta Asiantuntijasta/johtajasta yrittäjäksi. Vastaavasti aikaisempien tutkimusten, kirjallisuuden, tilastojen sekä yliopistollisen loppututkinnon suorittaneille kohdennetulla kyselyllä luodaan kuva yrittäjyydestä yliopistollisen loppututkinnon suorittaneen uravaihtoehtona. Keskeiset käsitteet Tutkimusosion kannalta on tarpeen määritellä tarkemmin muutamia keskeisiä käsitteitä, jotka toistuvat läpi raportin. Yrittäjyys. Yrittäjyydellä tarkoitetaan yrityksen omistamista ja ammatin harjoittamista yrityksen omistaja-johtajana. Yrittäjyys ei välttämättä edellytä oman yrityksen perustamista, vaan myös osakkuus jo aiemmin perustetussa yrityksessä on mahdollinen. Yrittäjyys voi olla joko päätoimista tai osa-aikaista. Yrittäjyyden määritelmään ei sisälly yrittäjämäinen toiminta toisen palveluksessa (sisäinen yrittäjyys). Yrittäjyyden kanssa samaa tarkoittavana sanana käytetään tässä tutkimuksessa yrittäjyysaktiivisuutta. Yrittäjä. Yrittäjä viittaa henkilöön, joka harjoittaa ammattiaan ainakin osaksi omistamassaan yrityksessä. Yrittäjän määritelmä kattaa tutkimuksen tilasto-osiossa myös yrittäjäperheen jäsenet, jotka työskentelevät / avustavat perheenjäsenensä omistamassa yrityksessä ilman palkkaa. Akateemisesti koulutettu. Akateemisesti koulutettu henkilö on suorittanut tai suorittaa parhaillaan yliopistotasoista ylempää korkeakoulututkintoa (maisteri) tai jatkotutkintoa (lisen-

16 9 siaatti tai tohtori). Käsite ei siten sisällä alimmalta tai alemmalta korkea-asteelta valmistuneita tai parhaillaan opiskelevia. Akateeminen yrittäjyys. Akateemiseksi yrittäjyydeksi ymmärretään tässä yliopistollisen loppututkinnon suorittaneen tai parhaillaan suorittavan henkilön oman yrityksen perustamista ja ammatin harjoittamista yrityksensä omistaja-johtajana. Henkilön aiemmalla ammatilla ei ole merkitystä, joten akateeminen yrittäjyys ei viittaa erityisesti yliopistossa työskentelevien tutkijoiden tai muiden henkilöiden yrittäjyyteen. Heitä voi aineistossa olla mukana, mutta mukanaolo aineistossa perustuu satunnaisuuteen, eikä ole suurta. Yrittäjyysintentio. Yrittäjyysintentiolla tarkoitetaan palkansaajan aikomusta tai pyrkimystä siirtyä yrittäjäksi. Yrittäjyysintention kanssa samaa tarkoittavana sanana käytetään yrittäjyysmotivaatiota. Yrittäjäksi siirtyminen. Yrittäjäksi siirtymisellä tarkoitetaan yrittäjäksi ryhtymistä ensisijaisesti palkkatyöstä. Tutkimus kattaa myös vasta valmistuneiden yrittäjäksi ryhtymisen sekä työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolelta yrittäjäksi siirtymisen. Sosiaali- ja terveysala. Sosiaali- ja terveysalan palveluntuotanto koostuu julkisesti tuotetuista palveluista sekä yksityisesti tuotetuista palveluista. Yksityisesti tuotetut palvelut luokitellaan yksityisten yritysten tuottamiin palveluihin ja järjestöjen tuottamiin palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat terveydenhuoltopalvelut ja sosiaalipalvelut. Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys. Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyydellä tarkoitetaan sosiaali- ja terveysalalle sijoittuvaa yritystoimintaa. Tutkimuksen lähestymistapa Tutkimukseen lähestymistapa on aineistolähtöinen, jolloin tavoitteena ei ole muotoilla eikä testata hypoteeseja tai koetella olemassa olevia teoreettisia malleja. Sen sijaan pyrkimyksenä on kerätystä kyselyaineistosta käsin hahmottaa erilaisia reittejä, jotka ovat yrittäjien tapauksessa edeltäneet yrittäjyyttä tai voivat palkkatyötä tekevien kohdalla tulevaisuudessa

17 10 johtaa yrittäjäksi siirtymiseen. Tavoitteena on ymmärtää, millaisten tekijöiden myötävaikutuksesta yrittäjyydestä on tullut tai voi tulla vaihtoehto työuralla. Aiempien tutkimusten perusteella yrittäjäksi ryhtymiseen voivat vaikuttaa taustatekijät, jotka liittyvät yksilön henkilökohtaisiin (luonteenpiirteet ja demografia) taustoihin, työhistoriaan ja erilaisiin tilannetekijöihin. Erilaiset taustatekijät sekä niitä koskevat henkilökohtaiset havainnot ja tulkinnat vaikuttavat yksilön mielikuviin yrittäjyyden houkuttavuudesta ja kyvyistä toimia yrittäjänä. (vrt. Shapero Sokol 1982; Krueger 2000; Huuskonen 1992) Alla oleva kuvio (Kuvio 2) havainnollistaa erilaisten reittien muodostumista kohti yrittäjyyttä. henkilötekijät työhistoria tilannetekijät Koettu houkuttavuus Koettu kyvykkyys Yrittäjyysaikomukset Kuvio 2 Reitit yrittäjäksi (mukaillen Krueger 2000) Taustatekijät Tutkimuksessa selvitetään erilaisia taustatekijöitä ja niiden muodostamia reittejä yrittäjäksi. Seuraavaksi kuhunkin taustatekijään paneudutaan yksityiskohtaisemmin. Yrittäjyystutkimuksessa on ollut aiemmin vallalla piirreteoreettinen ajattelu, jossa keskityttiin yrittäjän persoonallisuuteen ja luonteenpiirteisiin ja pyrittiin tunnistamaan yrittäjälle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten suoriutumisen ja autonomian tarvetta, riskisuuntautuneisuutta ja vallanhalua (Grundstén 2004; Huuskonen 1992). Lähestymistapa on saanut osakseen kuitenkin voimakasta kritiikkiä ja sen tulokset ovat jääneet vähäisiksi (Gartner 1985; Vesalainen Pihkala 1997; Huuskonen 1992; Pietiläinen Lehtimäki Keso 2005). Tästä johtuen yksilön persoonalliset piirteet rajataan tämän tutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle. Sen sijaan kaikki muut seuraavaksi kuvattavat tekijät otetaan mukaan myös käsillä olevaan tutkimukseen.

18 11 Yrittäjäksi ryhtymisen yhteydessä on totuttu tarkastelemaan usein myös henkilökohtaisia demografisia tekijöitä, joilla tarkoitetaan esimerkiksi yksilön sukupuolta, ikää, koulutusalaa ja -astetta sekä suoritettujen tutkintojen määrää (ks. esim. Huuskonen 1992; Acs Arenius Hay Minniti 2005). Henkilökohtaisiksi tekijöiksi ymmärretään yrittäjyysaktiivisuutta koskevissa tutkimuksissa usein myös yksilön siviilisääty ja mahdollisten (kotona asuvien) lasten lukumäärä ja ikä (Hyytinen Ilmakunnas 2004; Känsälä 2005). Henkilökohtaisiin tekijöihin voidaan sisällyttää myös omien vanhempien ja läheisten toimiminen yrittäjänä ja sen vaikutusta yksilön omaan asennoitumiseen yrittäjyyteen (Krueger Reilly Carsrud 2000; Korvela Mäki 2002; Harju Mäki Paasio Pukkinen 2004). Yksilön työhistoria on laaja kokonaisuus, jolla voi olla merkitystä yksilön yrittäjyyspäätöksessä. Työhistorian merkitys yrittäjyyden kannalta voi liittyä yhtäältä palkkatyön koettuun (epä)tyydyttävyyteen ja toisaalta yrittäjyyden kannalta keskeisten kykyjen ja valmiuksien lisääntymiseen (vrt. Huuskonen 1992). Akateemisesti kouluttautuneiden työuria on tutkittu jo jonkin aikaa huomion keskittyessä opiskelujen jälkeisiin ensimmäisiin työvuosiin (ks. esim. Haapakorpi 1994; Kivinen Nurmi Kanervo 2002; Suutari 2002). Jo pidempään työelämässä olleiden akateemisten urapolkuja on selvitetty lähinnä erilaisten edunvalvontajärjestöjen, kuten AKAVAn toimesta. Sen sijaan palkkatyöhistorian yhteyttä akateemiseen yrittäjyyteen ei ole juurikaan tutkittu aiemmin. Työhistoria voidaan jakaa useisiin tarkempiin osa-alueisiin, joilla voi olla merkitystä yrittäjäksi ryhtymisen kannalta. Työurasta voidaan erotta esimerkiksi työuran pituus sekä työsuhteiden määrä ja laatu. Aiemmissa tutkimuksissa on muun muassa tunnistettu alle viisi vuotta työelämässä olleiden akateemisten osalta kolmenlaisia urapolkuja. Kolmannes nuorista akateemisista on yhden työsuhteen polulla, jossa henkilö on työskennellyt koko opiskelujen jälkeisen ajan saman työnantajan palveluksessa. Puolet tutkituista on parhaillaan toisessa tai kolmannessa työsuhteessa valmistumisen jälkeen ja lopuilla noin viidenneksellä on takanaan jo useita kestoltaan lyhyeksi jääneitä työsuhteita. (Suutari 2002) Työhistoriaa voidaan sisällyttää myös kokemus eri työnantajasektoreilta, toimialoilta sekä erilaisista työtehtävistä (AKAVA 2004; Haapakorpi 1994; Kivinen ym. 2002; Suutari 2002). Esimerkiksi monipuolisen työkokemuksen eli niin sanotun kaikkien alojen asiantun-

19 12 tijuuden (jack-of-all-trades) on esitetty lisäävän yrittäjäksi ryhtymisen todennäköisyyttä. Taustalla on ajatus siitä, että yrittäjäksi ryhtyminen ja yrittäjänä toimiminen menestyksekkäästi edellyttää yksilöltä monenlaisia taitoja, joita tämä voi kartuttaa erilaisissa palkkatyösuhteissa ja tehtävissä. (Lazear 2002) Myös urakehityksen, työolojen, ylitöiden tekemisen ja palkkauksen voidaan tulkita olevan työuran osatekijöitä (ks. esim. AKAVA 2004; Hyytinen Ilmakunnas 2004). Akateemisesti koulutettujen urakehitykselle on todettu olevan tyypillistä joko johtotason tehtävien tai vaihtoehtoisesti pitkälle erikoistuneiden asiantuntijatehtävien tavoittelu (vrt. Haapakorpi 1994). Aiempien tutkimusten valossa akateeminen yrittäjyys (ammatinharjoittaminen) näyttäisi rinnastuvan professioihin ainakin siinä mielessä, että kumpaankin asemaan siirtymistä on perusteltu ensisijaisesti työn kiinnostavalla sisällöllä, kun taas johtotehtäviin siirtyneiden työpaikan valinnan keskeisenä kriteerinä on ollut mahdollisuus uralla etenemiseen (Haapakorpi 1994). Yksilön elämässä ja ympäristössä tapahtuvilla muutoksilla voi olla merkittävä vaikutus tämän päätökseen yrittäjyydestä. Yksilö voi päätyä tiettyyn toimintaan (yrityksen perustaminen, kasvu, yrittäjyydestä luopuminen) erilaisten tapahtumasarjojen, elämässä tapahtuneiden muutosten ja käännekohtien tuloksena. Tämän ajattelun mukaisesti yrittäjäksi siirtyminen tulee ajankohtaiseksi tilannetekijöissä tapahtuvien muutosten seurauksena, jolloin yksilö etsii uusia ratkaisuja työuralleen (vrt. Shapero - Sokol 1982). Tilannetekijöillä tarkoitetaan muun muassa erilaisten taloudellisten, sosiaalisten, teknologisten ja henkilöstöresurssien ja sopivien liiketoimintamahdollisuuksien olemassa oloa (Grundstén 2004). Tilannekohtaisina tekijöinä mainitaan myös ympäristön yrittäjämyönteisyys (Huuskonen 1992) sekä omassa elämäntilanteessa tapahtuvat merkittävät muutokset, esimerkiksi työttömyys, avioero, maastamuutto tai perinnön saaminen (Krueger ym. 2000). Tilannetekijöissä tapahtuvat muutokset voidaan jakaa edelleen työntö- ja vetotekijöihin sen mukaan, mikä vaikutus niillä on yrittäjäksi siirtymiselle. Työntötekijöillä tarkoitetaan asioita, joihin yksilö ei ole tyytyväinen elämässään tai työurallaan tai joiden seurauksena suunnan muuttaminen tuntuu tarpeelliselta. Tällaisia tekijöitä voi olla esimerkiksi työttömyys, tyytymättömyys nykyisiin työtehtäviin, urakehitysmahdollisuuksien pysähtyminen palkka-

20 13 työssä, muutto uudelle paikkakunnalle tai ikäkausikriisi. (ks. Huuskonen 1992). Vetotekijät puolestaan ovat yrittäjyyteen houkuttavia positiivisia asioita, joita voivat olla esimerkiksi sopivan liiketoimintamahdollisuuden ilmaantuminen, mahdollisuus kehittyä ja käyttää hyväksi omia taitoja, halu saada aikaan jotain omaa, halu olla itsenäinen ja halu/mahdollisuus ansaita (enemmän) rahaa (Huuskonen 1992). Väljästi tulkiten analoginen käsite työntö- ja vetotekijöiden kanssa on käsitepari pakko- ja mahdollisuusyrittäjyys, jolla viitataan siihen, onko yrittäjyyden taustalla ensisijaisesti muiden työllistymismahdollisuuksien vähäisyys vai houkuttelevan liiketoimintamahdollisuuden havaitseminen (ks. esim. Arenius Autio Kovalainen 2004). Mielikuvat yrittäjyydestä Yrittäjyyteen liittyvät käsitykset voidaan jakaa houkuttavuutta ja kyvykkyyttä koskeviin mielikuviin. Yrittäjyyden houkuttavuuteen sisältyvät yhtäältä yksilön arviot henkilökohtaisista hyödyistä ja toisaalta koetut sosiaaliset normit. Henkilökohtaisilla hyödyillä tarkoitetaan yrittäjyyden mahdollisuuksia tarjota yksilölle tämän tärkeinä pitämiä asioita, kuten esimerkiksi vaurautta, stressittömyyttä, itsenäisyyttä ja elämänlaatua. Lisäksi perheen, ystävien ja muun lähipiirin hyväksynnän eli sosiaalisten normien on havaittu vaikuttavan merkittävästi kokemukseen yrittäjyyden houkuttavuudesta. (Krueger ym. 2000) Yrittäjyyden houkuttavuuden lisäksi yrittäjyysaikeiden syntyyn vaikuttaa yksilön käsitys kyvykkyydestään toimia yrittäjänä. Kyvykkyydellä tarkoitetaan koettua henkilökohtaista ja kollektiivista kyvykkyyttä perustaa yritys ja toimia menestyksekkäästi yrittäjänä. Kokemukseen yrittäjänä pärjäämisestä liittyy myös kollektiivinen kyvykkyys, jolla tarkoitetaan muun muassa erilaisten taloudellisten, teknologisten, sosiaalisten ja henkilöstöön liittyvien resurssien koettua saatavuutta (Grundstén 2004). Kyse on siis yksilön subjektiivisesta kokemuksesta siitä, miten hyvin hänen toimintaympäristöstään on saatavissa erilaisia itseltä puuttuvia, mutta yritystoiminnan kannalta tärkeitä resursseja. Näitä mielikuvia ja niiden yhteyttä yrittäjyysaktiivisuuteen selvitetään tässä tutkimuksessa erityisesti akateemisesti koulutettujen keskuudessa.