Hyvinvointijärjestelmät muuttuvassa toimintaympäristössä

Transkriptio

1 SEIJA OLLILA HARRI RAISIO (Toim.) Hyvinvointijärjestelmät muuttuvassa toimintaympäristössä Juhlakirja professori Pirkko Vartiaisen 60-vuotisjuhlan kunniaksi ACTA WASAENSIA 277 SOSIAALI- JA TERVEYSHALLINTOTIEDE 8

2

3 PROFESSORI PIRKKO VARTIAINEN

4

5 V KIRJOITTAJAT PERTTI AHONEN, professori, Helsingin yliopisto PAUL BATCHELOR, Director, Faculty of General Dental Practice, England LYN CARSON, Professor, Business Programs Unit, School of Business, University of Sydney, Australia LISBETH FAGERSTRÖM, professor vid Högskolen i Buskerud, Norge DAVID J. HUNTER, Professor of Health Policy and Management Director, Centre for Public Policy and Health, Durham University, England ESA HYYRYLÄINEN, professori, Vaasan yliopisto RINNA IKOLA-NORRBACKA, HTT, tutkijatohtori, Vaasan yliopisto HARRI JALONEN, FT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu GYÖRGY JENEI, Professor, Corvinus University of Budapest, Hungary GEORGE JULNES, Professor, University of Baltimore HANNU KATAJAMÄKI, dekaani, Vaasan yliopisto JUKKA KENTALA, FT, toimialajohtaja, Vaasan kaupunki ANNE KUJALA, HTL, henkilöstöpäällikkö, HUSLAB ÉVA KUTI, Professor Emerita, Budapest College of Management, Hungary MIAPETRA KUMPULA-NATRI, kansanedustaja, Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja ISMO LUMIJÄRVI, professori, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu EIJA MÄKINEN, professori, Vaasan yliopisto VUOKKO NIIRANEN, professori, Itä-Suomen yliopisto SEIJA OLLILA, dosentti, yliopistonlehtori, Vaasan yliopisto LEENA PAASIVAARA, professori, Oulun yliopisto

6 VI B. GUY PETERS, Professor, University of Pittsburgh HARRI RAISIO, HTT, tutkijatohtori, Vaasan yliopisto PIIA RANTAKOKKO, TtM, jatko-opiskelija, Oulun yliopisto AUVO RAUHALA, FT, johtajaylilääkäri, Vaasan sairaanhoitopiiri PAULA RISIKKO, TtT, sosiaali- ja terveysministeri RIITTA SEPPÄNEN-JÄRVELÄ, dosentti, johtava tutkija, Kansaneläkelaitos JARI STENVALL, professori, Lapin yliopisto MARKKU TEMMES, emeritusprofessori, Helsingin yliopisto HANNA TIIRINKI, TtM, tohtorikoulutettava, Oulun yliopisto MARJO SUHONEN, TtT, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto ANTTI SYVÄJÄRVI, professori, Lapin yliopisto HANNA VAKKALA, HTT, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto KATRI VATAJA, HTT, henkilöstön kehittämispäällikko, THL OLLI-PEKKA VIINAMÄKI, HTT, yliopistonlehtori, Vaasan yliopisto RIITTA VIITALA, professori, Vaasan yliopisto SEIJA VIRKKALA, professori, Vaasan yliopisto TURO VIRTANEN, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto MARITTA VUORENMAA, KT, kehittämispäällikkö, THL JARI VUORI, professori, Itä-Suomen yliopisto

7 VII Sisällys KIRJOITTAJAT... V ESIPUHE... XI PUHEENVUOROJA TUTKITTUA TIETOA, OSAAMISTA JA HYVÄÄ JOHTAMISTA... 1 Paula Risikko PIRULLISTEN ONGELMIEN KESYTTÄJÄ... 4 Hannu Katajamäki MIDWIFE TO DELIBERATIVE DEMOCRACY IN FINLAND Lyn Carson (with Ron Lubensky) HYVINVOINTIVALTION HAASTAJILLE Miapetra Kumpula-Natri SOSIAALISESTI KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA JA BOWERIA POHJANMAALLE Maritta Vuorenmaa HYVINVOINTIKERTOMUKSEN MUUTOS VAASAN KAUPUNGISSA 2000-LUVUN ALUSTA NYKYHETKEEN Jukka Kentala TULEVAISUUDEN ERIKOISSAIRAANHOITO VÄESTÖN HYVINVOINTIA EDISTÄMÄSSÄ Auvo Rauhala ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN EVALUATION IN SUPPORT OF THE PUBLIC INTEREST George Julnes HENKILÖSTÖLÄHTÖISET KEINOT PALVELUJEN TUOTTAVUUDEN NOSTAMISEKSI Ismo Lumijärvi RAFAELA SYSTEMET EN FINLÄNDSK INNOVATION FÖR SÄKER VÅRD OCH EVIDENSBASERAT LEDARSKAP Lisbeth Fagerström

8 VIII HYVÄ, PAHA KEHITTÄMINEN KEHITTÄMISTYÖN EETTISET HAASTEET SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA Riitta Seppänen-Järvelä & Katri Vataja PSYKOLOGINEN SOPIMUS AKATEEMISESSA TYÖSSÄ JA TYÖHYVINVOINTI YLIOPISTOISSA MENNYTTÄ HAIKAILLEN JA PAHOIN VOIDEN? Turo Virtanen ARVIOINTITOIMINNAN INSTITUTIONALISOITUMISEN ERITYISPIIRTEET SUOMESSA Pertti Ahonen HEALTH 2020: WHO S NEW POLICY FRAMEWORK AND STRATEGY TO MEET 21 ST PUBLIC HEALTH CHALLENGES IN EUROPE David J. Hunter JOHTAMINEN TIEDON HALLINTAA JA POSITIIVISUUTTA HENKILÖSTÖJOHTAMISEEN JULKISEN SEKTORIN TERVEYDENHUOLLOSSA Antti Syväjärvi, Hanna Vakkala & Jari Stenvall ARVOT HYVINVOINTIPALVELUIDEN JOHTAMISESSA Olli-Pekka Viinamäki HENKILÖSTÖN TULEVAISUUDEN KUVIA KUNTASEKTORILLA Riitta Viitala SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN OHJAUSYMPÄRISTÖT JA OHJAUSMEKANISMIT Vuokko Niiranen KOMPLEKSISUUS SUOMALAISEN HYVINVOINTIVALTION POST-NPM-HAASTEET Markku Temmes COORDINATING SOCIAL WELFARE PROGRAMS: THE SEARCH FOR ANSWERS B. Guy Peters WEAKS SIGNALS TULEVAISUUDEN TEKEMISEN ENSIOIREET Leena Paasivaara, Piia Rantakokko, Marjo Suhonen & Hanna Tiirinki

9 IX BEYOND WICKED PROBLEMS IN HEALTHCARE: FOUR DIFFERENT POLICYMAKERS IN THE IRON CAGE OF DILEMMAS Jari Vuori & Paul Batchelor MORAALINEN KOMPLEKSISUUS JULKISEN JOHTAMISEN HAASTEENA: EETTISESTI HAASTAVAT TILANTEET JA NIIHIN SOVELTUVAT JOHTAMISSTRATEGIAT Esa Hyyryläinen & Rinna Ikola-Norrbacka SOSIAALINEN INNOVAATIO GRAALIN MALJA VAI VANHAA VIINIÄ UUDESSA LEILISSÄ? Harri Jalonen OSALLISUUS PORMESTARI DEMOKRATIAA VAHVISTAMAAN JA OSALLISTUMISOIKEUKSIA EDISTÄMÄÄN Eija Mäkinen OSALLISTUMISTA EDISTÄMÄSSÄ MUUTTUVASSA KOULUYHTEISÖSSÄ REHTORIEN NÄKEMYKSIÄ Seija Ollila & Anne Kujala ENKLAAVIDELIBERAATIO OSANA DELIBERATIIVISTA DEMOKRATIAA: KOKEMUKSIA MAAHANMUUTTAJIEN KANSALAISRAADISTA Harri Raisio AVOIMEN KOORDINAATION MENETELMÄ JA EKSPERIMENTALISTINEN HALLINTA DELIBERATIIVISTA DEMOKRATIAA EU:SSA? Seija Virkkala LOCAL GOVERNMENTS, CIVIL SOCIETY ORGANIZATIONS, AND PRIVATE ENTERPRISES. PARTNERSHIPS IN PROVIDING SOCIAL SERVICES: THE CASE OF EGER, HUNGARY György Jenei & Éva Kuti

10

11 XI ESIPUHE Sosiaali- ja terveyshallintotieteen professori Pirkko Vartiainen täyttää 60 vuotta Tämä kirja juhlistaa Pirkon monivivahteista ja menestyksellistä uraa tutkijana ja opettajana Vaasan yliopistossa sekä yhteiskunnallisena vaikuttajana laajemmin koko Suomessa. Tämän toimitetun kirjan kirjoittajien yhteinen into lähteä mukaan teoksen työstämiseen kertoo siitä, kuinka vaikuttavaksi ja tärkeäksi Pirkon työ koetaan. Kirjoittajina ovatkin Pirkon professorikollegat ja monet tutkijat ympäri Suomen sekä hänen kanssaan yhteistyötä tehneet viranhaltijat ja luottamushenkilöt. Kotimaisen toiminnan lisäksi myös kansainvälinen yhteistyö on ollut Pirkolle tärkeää. Ei olekaan ihme, että tähänkin kirjaan on kirjoittanut useampi kollega maailmalta aina Australiaa myöten. Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen menestystarinaa ei olisi todennäköisesti ilman Pirkkoa. Hän suunnitteli uuden oppiaineen, silloisen sosiaalija terveyshallinnon opinnot, vielä toimiessaan itse jatko-opiskelijana hallintotieteessä vuonna Aavistikohan Pirkko silloin, millainen yhteinen polku hänelle ja oppiaineelle muodostuisikaan? Vuonna 2002 hänet nimitettiinkin professoriksi sosiaali- ja terveyshallintoon, joka muutettiin vuonna 2006 sosiaali- ja terveyshallintotieteeksi. Pirkon johdolla sosiaali- ja terveyshallintotieteestä on muodostunut pieni, mutta hyvinkin pippurinen oppiaine. Vuosina oppiaineesta on valmistunut kahdeksan tohtoria, lukuisia lisensiaatteja ja runsain määrin maistereita. Pirkon tutkimus- ja kehittämistoiminta on ollut innovatiivista ja uraauurtavaa. Tästä ovat esimerkkeinä palkitun HYMY-tutkimusryhmätoiminnan aloittaminen ja Pohjanmaan hyvinvointitutkimuksen ja -osaamisen keskittymän eli BoWer:in perustaminen. Lisäksi arvostettu Suomen Akatemia myönsi Pirkon johtamalle tutkimusryhmälle rahoituksen nelivuotiseen Ihmisen ääni -hankkeeseen ( ). Hänet on kutsuttu myös lukuisiin erilaisiin asiantuntijatehtäviin kansallisen tason johtoryhmissä ja merkittäviin julkishallinnon arviointitehtäviin. Meille sosiaali- ja terveyshallintotieteen opettajille ja tutkijoille Pirkko on ollut johtajana kannustava ja tasapuolinen. Pirkon kohdatessa, oli kyseessä sitten tohtori tai opiskelija, tulee tunne, että hän todella kuuntelee. Ei ole väliä kuka olet, kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Pirkko toimii niin kuin opettaakin. Häneen voi luottaa. Hän on aito ja iloinen persoona. Pirkko myös innostuu helposti erilaisista ideoista ja mahdollistaa jopa hulluiltakin tuntuvien ajatusten toteuttamisen. Nämä ideat ovatkin usein juuri niitä, jotka ovat saaneet siivet selkäänsä. Ilman Pirkon kannustusta ja tukea olisivat nämä ideat voineet jäädä vain pöytälaatikkoihin pölyttymään. Pirkon tutkijanura on kehittynyt eri teemojen kautta. Väitöskirjassaan hän perehtyi arvioinnin saloihin ja kehitti nyt jo laajalle levinneen monitahoarvioinnin me-

12 XII todiikan. Pirkko on käsitellyt myös johtamisen ja kehittämistyön tematiikkaa. Myöhemmin urallaan hän on aloittanut ensimmäisten joukossa Suomessa perehtymisen niin sanottuihin kompleksisuustieteisiin sekä deliberatiivisen demokratian teoriaan. Osallisuuden ja kompleksisuuden tutkimuksesta onkin tullut Pirkolle sydämenasia. Tämän teoksen artikkelit on luokiteltu näihin hänen uraansa kuvaaviin teemoihin: 1. Arviointi ja kehittäminen, 2. Johtaminen, 3. Kompleksisuus ja 4. Osallisuus. Jää nähtäväksi, millaisia innovatiivisia avauksia Pirkko tuleekaan vielä urallaan tekemään. Jäämme jännityksellä odottamaan. Yhdymme niihin kiitossanoihin, joita Pirkon ystävät esittävät tämän teoksen alun Keskustelupuheenvuoroissa. Kiitos Pirkko! Omistamme seuraavan runon Sinulle. Kun kohtaat tiennäyttäjän, kannustavan ja tasapuolisen naisen, on edessäsi todennäköisesti ajatusmaailmallaan koskettava Pirkko Vartiainen. Sosiaali- ja terveystieteen äiti on täysin omaa luokkaansa, hänestä loistaa kauaksi syvähenkinen, koskettava ja aito luottamus asiaansa. Hän uskoo esimerkillisesti ja kehittävästi ihmisiin ja ihmeisiin, vastaa empimättä sanoin ja teoin arvioinnin sekä kehittämisen tarpeisiin. On sitten kyseessä pirullinen tai kesy yhteiskunnallinen, opiskelijan tai kollegan ongelma, Pirkon kanssa syntyy hetkessä kehittävä, eteenpäin pyrkivä ja aikaansaava tunnelma. On hänelle sydämen asia toimia niin kuin opettaa, loistoesimerkit tästä HYMY ja BoWer kanssaeläjille antaa. Tämä huumorintajuinen maailmannainen antaa ideoiden elää ja lentää, ei johtamista ja aitoa osallisuutta maailmanmenossa pelkää. Suuren Valiokunnan puheenjohtajakin päivänsankarin osaamista kunnioittaa, naapurina ja ihmisenäkin häntä lämmöllä muistaa. Akateemikon taidonnäytteitä löytyy hyvinvointiajattelussa ja monitahoarvioinnissa, aktiivinen vaikuttaja, tutkija ja opettaja komplekseissakin toimissa. On Vartiaisella yhteiskunnassa jo pysyvä jalanjälki ja merkittävä Ihmisen ääni, rohkeaa, elävää ja uudistavaa on tämän professorin ideapankin jokainen plääni. Suuri onni ja lahja on kaikille tuntea tämä rikastuttava ja ihastuttava persoona, sillä suuren sydämen ja tietotaidon kohtaa jokainen vastaantuleva tallaaja. Kiittää tahdomme kaikesta yhteisissä vuosissa, kaikkea hyvää, voi hyvin! Vaikutat ja olet elämäsi voimissa! Seija Ollila ja Harri Raisio Vaasassa Heini Länkimäki Haluamme kiittää Suomen Akatemiaa antamastaan tuesta sekä HTM Salla Kyrönlahtea avustamisesta kirjan toimitustyössä.

13 PUHEENVUOROJA Tulevaisuus kuuluu niille jotka uskovat unelmiensa kauneuteen -Eleanor Roosevelt

14

15 TUTKITTUA TIETOA, OSAAMISTA JA HYVÄÄ JOHTAMISTA Paula Risikko Yhteiskuntamme monet muutostekijät aiheuttavat sosiaali- ja terveydenhuoltoon jatkuvia haasteita niin koulutukseen, käytäntöihin, tutkimukseen, johtamiseen ja ennen kaikkea päätöksentekoon. Alla kuvattuihin sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden haasteisiin vastataan ammattitaitoisella henkilöstöllä, toiminnan kehittämisellä ja laadukkaalla johtamisella sekä tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuvalla päätöksenteolla. Tutkittu tieto päätöksenteon perustana Päätöksentekoon tarvitaan tutkittua tietoa voidaksemme ennakoida ja varautua tulevaisuuteen. Tietoa tarvitaan myös epäsuotuisan ennusteen muuttamiseen paremmaksi. Terveydenhuoltolain mukaan toiminnan on terveydenhuollossa perustuttava näyttöön ja hyviin toimintakäytäntöihin. Suomi kuuluukin edelläkävijämaihin, kun laissa sanotaan selvästi, että palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa on käytettävä luotettavaa tietoa. Sosiaali- ja terveyssektori on ollut tässä edelläkävijä, ja nyt näytön hyödyntäminen yhteiskunnallisen keskustelun perustana on leviämässä myös muille toimialoille. Näyttöön perustuvat opetusmenetelmät ja yhteiskuntasuunnittelu ovat nykyaikaa. Tarvitsemme tutkittua tietoa monilta tieteen aloilta. Keinoja paremman tulevaisuuden tekemiseen on, jos vain osaamme ja haluamme niitä käyttää. Jatkuvaa muutosta Sosiaali- ja terveysala on ala, jossa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset näkyvät hyvin nopeasti mm. palvelujen käyttäjien palvelutarpeiden muutoksina. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjä haluaa yhä enenevässä määrin osallistua hoitoaan ja palveluaan koskevaan päätöksentekoon sekä käyttää valinnanvapauttaan. Hän haluaa kokonaisvaltaista palvelua ilman luukuttamista pai-

16 2 Acta Wasaensia kasta toiseen. Toisaalta palvelujen käyttäjissä on paljon palvelujen tavoittamisessa ja niissä tarvittavassa päätöksenteossa apua tarvitsevia. Tutkimuksen ja tieteiden kehittyminen mahdollistaa hoitojen ja palvelujen räätälöinnin yhä yksilöllisemmiksi. Tämä puolestaan edellyttää jatkuvaa henkilöstön ammattitaidon päivittämistä. Elintapasairaudet aiheuttavat tulevaisuudessakin inhimillistä kärsimystä, ennenaikaista eläköitymistä ja kuolemia. Lisäksi maassamme on arviolta syrjäytynyttä tai sen uhan alla olevaa nuorta. Näiden ongelmien ehkäisemiseksi ja auttamiseksi sosiaali- ja terveysalalla on paljon tehtävää. Eliniän pidentyminen ja terveiden elinvuosien lisääntyminen ovat merkkejä kansanterveystyön vaikuttavuudesta ja yleisestä hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä. Eliniän pidentyminen on mahdollisuus, josta kannattaa olla ylpeä. Samanaikaisesti on kuitenkin varauduttava lisääntyviin palvelutarpeisiin. Ihmisten liikkuvuus yli maiden rajojen ja valinnanvapauden lisääntyminen haastavat sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja käytännöt. Toisaalta teknologian ja tietovarantojen hyödyntäminen laajentavat toimintamahdollisuuksia. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuolto muovautuu yhä enemmän kansainvälisessä toimintaympäristössä ja mm. ympäristökysymykset heijastuvat myös sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. On huomioitava, että sosiaali- ja terveysalan tulevaisuus tapahtuu ympäristössä, jossa taloudelliset voimavarat ovat niukat ja edessä on lisäksi henkilöstöpula. Sosiaali- ja terveysala on työvoimavaltainen ala, jossa koneilla ei voida koskaan ihmistä korvata. Siksi henkilöstön tarve on entistäkin suurempi jatkossa. Vuosina tarvitsemme arviolta yli uutta ammattihenkilöä. Määrä selittyy eläkepoistumalla, mutta myös palvelujen lisääntymisellä. Keinoja on uskallammeko käyttää niitä? Yhteiskuntamme muutostekijöiden aikaansaamiin haasteisiin vastaamisessa on monia keinoja. Tässä muutamia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen on lähdettävä entistä enemmän palvelujen käyttäjien tarpeista.

17 Acta Wasaensia 3 Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen ja sisällön uudistaminen on välttämätöntä tehdä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen on saatava vahvemmille harteille. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä sosiaalihuolto on integroitava toiminnassa paremmin toisiinsa. Työurien tulee pidentyä. Eläkemenomme ovat suunniteltu 40 vuoden työuralle. Todellinen työura on kuitenkin keskimäärin 32 vuotta. Tarvitaan toimia työuran alkupäähän, keskelle ja loppupäähän. Erityisesti osatyökykyisten työnteon mahdollistamiseksi on luotava uusia keinoja työpaikalle, koulutukseen, työvoimahallintoon, sosiaalivakuutukseen, terveydenhuoltoon ja kuntoutukseen. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön osaamisen, jaksamisen ja riittävyyden sekä koko alan vetovoimaisuuden ylläpitämiseksi tarvitaan sekä valtiovallan, työmarkkinajärjestöjen, työyhteisöjen, koulutuksen ja työntekijöiden toimia. Professori Pirkko Vartiainen Onneksi olkoon! Olen onnekseni saanut tutustua professori Pirkko Vartiaiseen. Tutustuin häneen ensin kirjoittamiensa artikkeleiden kautta koskien sosiaali- ja terveysalan tutkimusta, kehittämistä, laatua, vaikuttavuutta ja johtamista. Sittemmin olen saanut ammentaa hänen laaja-alaista osaamistaan hänen toimiessaan luennoitsijana sekä yhteistyökumppanina eri hankkeissa ja työryhmissä. Professori Vartiainen korostaa aina käytännön kehittämisessä tutkitun tiedon merkitystä. Hänelle ei riitä, että kehitetään palvelujen laatua, vaan tarvitaan myös niiden vaikuttavuutta. Miten tärkeää onkaan korostaa vaikuttavuutta näinä taloudellisesti vaikeina aikoina. Vaikuttavuus on ainoa eettisesti kestävä perusta jakaa niukkoja resursseja. Ja entä johtamisen merkitys? Sen tärkeys korostuu niin ikään nyt, kun alan vetovoimaisuudesta on pidettävä huolta ja muutoksen tuulet puhaltavat voimakkaammin kuin aikoihin. Pirkko Vartiaisen kaiken toiminnan voi sanoa ilmentävän tämän artikkelin otsikossakin peräänkuuluttamaani eli tutkittua tietoa, osaamista ja hyvää johtamista. Hänen toimintansa vaikutukset maamme sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja koko järjestelmän kehittymiseen ovat jo tähän mennessä mittavat. Lämmin kiitos työstäsi Pirkko!

18 4 Acta Wasaensia PIRULLISTEN ONGELMIEN KESYTTÄJÄ Hannu Katajamäki Tein ja 1990-luvuilla arviointitutkimuksia; olin erikoistunut työllisyyspoliittisten välineiden vaikutusten erittelyyn. Eri osapuolilla oli hyvin erilaisia näkemyksiä. Työttömien näkökulma oli yksi, työnantajien toinen ja työvoimahallinnon kolmas. Ristiriitaisten katsantojen käsittely oli hankalaa ja jännitteiden rakentava erittely vaikeaa. Tarvittiin metodiikkaa, jonka avulla olisi mahdollista tarkastella eri osapuolien näkökulmia samaan ilmiöön samanaikaisesti. Apu oli yllättävän lähellä. Pirkon olin tuntenut jo kauan, mutta vasta hänen vuonna 1994 valmistunut monitahoarviointia käsitellyt väitöskirjansa havahdutti minut huomaamaan Pirkon erityisyyden. Pirkko osaa liikkua eturintamassa. Monitahoarviointia 1990-luvun evaluaatiot tarvitsivat. Pirkon kanssa teimme erittäin palkitsevaa yhteistyötä. Mieleeni on erityisesti jäänyt työllistämistukien tuloksellisuuden monitahoarviointi. Kaikkiaan Pirkon vaikutus vaasalaisen arviointitutkimuksen perinteeseen on ollut vaikuttava ja voimallinen. Pirkko nimitettiin sosiaali- ja terveyshallintotieteen professoriksi vuoden 2003 alusta. Professuurin alkuvuodet olivat ruuhkaisia: samanaikaisesti oli kehitettävä opetusta ja tehtävä tutkimuksellisia avauksia. Pirkon aineesta tuli nopeasti suosittu. Maistereita valmistui ja pian myös tohtoreita. Kymmenessä vuodessa Pirkon ohjauksessa on valmistunut enemmän tohtoreita kuin monen professorin koko työuralla. Tutkijana Pirkko liikkuu hyvinvointivaltion ytimessä. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansalaisten hyvän elämän perusta. Pirkon professuuri alkoi aikana, jolloin uusliberalismi ja talousehtoinen ajattelu voimistuivat. Hyvinvointivaltion perustavanlaatuisuudet järkkyivät. Toisen maailmansodan jälkeen alkanut modernin Suomen suuri kertomus alkoi saada uusia sävyjä. Aloitetaan kuitenkin hyvinvointivaltiosta. Hajauttava hyvinvointivaltio Ruotsista saatujen vaikutteiden innoittamana Suomessa alkoi hyvinvointivaltion muodostaminen 1960-luvulla. Hyvinvointivaltiossa yhteiskunta takaa verovaroin kansalaisille laajat peruspalvelut varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

19 Acta Wasaensia 5 Hyvinvointivaltio arvioitiin oikeudenmukaiseksi, mutta samalla myös taloudellisen kasvun näkökulmasta ihanteelliseksi Suomen kaltaiselle pienelle kansakunnalle. Suomalaisen hyvinvointivaltion lähtökohdat määritteli Pekka Kuusi vuonna 1961 ilmestyneessä teoksessaan 60-luvun sosiaalipolitiikka. Myös toinen maineikas sosiaalipoliitikko Heikki Waris oli keskeinen vaikuttaja suomalaisen hyvinvointimallin muotoutumisessa. Waris näki, että kansalaisjärjestöillä on hyvinvointivaltiossa tärkeitä tehtäviä. Hyvinvointivaltion palvelujen järjestämisessä kunnilla on ollut alusta lähtien tärkeä rooli; ne ovat hyvinvointivaltion paikallisia käsiä. Suomessa arvioitiin luvun lopulla, että hyvinvointivaltio ei voinut perustua senaikaisiin pieniin kuntiin. Kaikkiaan kuntia oli noin 500. Kunnan minimikooksi määriteltiin asukasta ja tästä lähtökohdasta Suomessa suunniteltiin kuntauudistus, jonka jälkeen kuntia olisi jäänyt noin 300. Suurta kuntauudistusta ei kuitenkaan tehty, koska poliittinen yksimielisyys puuttui. Suomen hyvinvointivaltio rakentuikin selvästi pienempien kuntien kautta kuin Ruotsissa, jossa radikaali kuntareformi toteutettiin ja päädyttiin 1970-luvun alussa alle 300 kuntaan. Huolimatta voimakkaasta rakennemuutoksesta maaseudulla ja kaupungeissa, hyvinvointivaltion resurssit kohdentuivat Suomessa pienten kuntien ansiosta maantieteellisesti arvioituna huomattavan hajautuneesti. Kansalaisjärjestöt saivat hyvinvointivaltiossa peruspalveluja täydentäviä tehtäviä, jotka liittyivät esimerkiksi lasten päivähoitoon, perhe-, päihde- ja nuorisotyöhön sekä vanhus- ja kotipalveluihin. Pienet kunnat turvasivat myös kansalaisjärjestöjen hajautuneet toimintamuodot. Klassinen hyvinvointivaltio ylläpiti paikallisuutta tehokkaasti. Suomi oli 1990-luvulle asti vahvan paikkaperustaisuuden yhteiskunta. Keskittävä kilpailuvaltio Useiden tekijöiden summana Suomi ajautui 1990-luvun alussa syvään lamaan. Työttömyys nousi lyhyessä ajassa yli :een, pankkijärjestelmä horjui, valtion ja kuntien talous kriisiytyi, ulkomainen lainananto uhkasi tyrehtyä. Hyvinvointivaltion turvaverkot kestivät palkkatyötä tehneiden kohdalla juuri ja juuri. Monien yrittäjien elämäntyö kuitenkin tuhoutui, ja siitä seurasi kohtuuttomia seurauksia heille ja heidän läheisilleen. Talouden nousu alkoi uuden informaatio- ja kommunikaatioteknologian kirittämänä. Kärjessä oli Nokia.

20 6 Acta Wasaensia Uusi logiikka Suomen ulkoiset riippuvuussuhteet vahvistuivat. Menestymisen globaalitaloudessa tulkittiin edellyttävän klassisen hyvinvointivaltion keventämistä ja tehostamista. Näköpiirissä olivat myös suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle ja pienten ikäluokkien tulo työelämään. Yrityksiin ei arvioitu riittävän henkilöstöä ilman julkisen sektorin tehostamista. Hyvinvointipalveluista haluttiin pitää edelleen kiinni, mutta palvelurakenteiden uudistaminen nähtiin välttämättömäksi. Hyvinvointivaltion sijaan alettiin puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Käsitteen vaihtuminen kertoi ajattelutavan muutoksesta: valtio ei enää yksin huolehdi kansalaisten peruspalveluista, vaan mukaan tarvitaan aikaisempaa vahvemmin yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä. Myös yksittäisiltä kansalaisilta edellytetään suurempaa vastuuta itsestään ja kanssaihmisistään. Valtionhallinnossa aloitettiin tuottavuusohjelma, ja kunnallishallinnossa kunta- ja palvelurakenneuudistus. Julkisten organisaatioiden johtaminen alettiin tulkita yritysjohtamisen kaltaiseksi. Suomessa omaksuttiin kansaivälisten vaikutteiden innoittamana uudenlainen hallintotapa, New Public Management. Hyvinvointivaltio alkoi muuntua kilpailuvaltioksi. Enää ei nähty tarpeelliseksi arvioida yhteiskunnallisia päätöksiä paikallisyhteisöjen näkökulmasta. Palveluja alettiin tarkastella hallintokeskeisesti. Kansalaisista tuli asiakkaita. Eri hallinnonalojen edustajat ryhtyivät arvioimaan, kuinka suuren väestöpohjan niiden järjestämät palvelut vähintään tarvitsevat. Päädyttiin huomattavaan yksikkökokojen suurentamisen tarpeeseen. Kukin hallinonala teki arvioitaan itsenäisesti ja päätti rakenteidensa tehostamisesta oman logiikkansa mukaisesti. Tätä kutsutaan osaoptimoinniksi. Kansalaisten maantieteen tappio Kansalaisten katsannosta valtionhallinnon osaoptimointi näkyy hallintoalueiden suurentumisena ja palveluiden keskittymisenä, ja tästä seuraavana palveluiden hankkimisen vaikeutumisena. Kansalaisten ja paikallisyhteisöjen näkökulmia ei oteta entisenveroisesti huomioon. Kunnissa ei ole kehitetty toimivaltaisia lähidemokratian muotoja, vaan on tyydytty erilaisiin lausuntoja antaviin alue-elimiin ja internetin palautejärjestelmiin; niiden avulla kansalaiset pystyvät vaikuttamaan asuinalueisiinsa kohdistuvaan päätöksentekoon ainoastaan nimellisesti. Palvelujen karsimista eivät heppoiset paikallisvaikuttamisen välineet kykene estämään.

21 Acta Wasaensia 7 Uuden yritysmäisen yhteiskuntapolitiikan seurauksena valtion ja kuntien palvelut ovat etääntymässä kansalaisista. Yhteiskunta ei enää rakennu paikkaperustaisesti, vaan ylhäältä määriteltyjen mielivaltaisten väestöpohjien mukaan. Suomen pieniin paikallisyhteisöihin perustuva kansalaisten maantiede ei ole enää päätöksenteon lähtökohta. Tilalle on tullut tehokkuutta ja taloutta korostava keskittämisen maantiede. Kansalaisjärjestöjen ahdinko, paikallissyhteisöjen orpoontuminen Myös kansalaisjärjestöt ovat joutuneet kilpailuvaltiossa uuteen tilanteeseen. Hyvinvointivaltiossa julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö perustui kumppanuuteen, jossa kansalaisjärjestöt saivat hoitaakseen kuntien, valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamia yhteiskunnallisia palveluja. Vanhat järjestelyt ovat kuitenkin väistymässä. Tilalle on tullut kilpailuttaminen: kansalaisjärjestöt joutuvat kisaamaan kansallisten ja kansainvälisten palvelualan suuryritysten kanssa. Tällaisessa asetelmissa kansalaisjärjestöillä ei ole menestymisen mahdollisuutta. Myös Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoitusehtoja kansalaisjärjestöille on kiristetty, jotta estetään kilpailutilanteen vääristyminen. Kilpailuvaltion käyttäytyminen on ristiriitaista. Yhtäältä korostetaan kolmannen sektorin tärkeyttä, mutta toisaalta rajoitetaan sen toimintaedellytyksiä epäsuhtaisilla kilpailutuksilla ja poistamalla RAY:n kaltaisten rahoitusorganisaatioiden tuki. Suuressa osassa maata todellisia markkinoita ei edes ole; vetoaminen kilpailun vääristymiseen on pienillä paikkakunnilla keinotekoista. Kilpailuvaltio on syrjäyttämässä kansalaisjärjestöjä niiden perinteisistä yhteistyöasetelmista julkisen sektorin kanssa. Samalla paikkaperustaisuus ohenee, koska kilpailutusten jälkeen kansalaisjärjestöjen ja pienten paikallisten yritysten tilalle tulevat suurten palvelukonsernien tulosyksiköt, joiden paikallinen sidos on nimellinen ja markkinaehtoinen. Kilpailuvaltion suosimat suuret hallintoalueet, väestöpohja-ajattelu ja palvelujen keskittäminen edistävät ylipaikallisia järjestelyjä ja suuruuden logiikkaa. Kansalaisten maantiede ei ole kuitenkaan muuttunut; edelleenkin merkittävä osa suomalaisista asuu pienissä paikallisyhteisöissä. Erona entiseen on, että yhä useammissa paikallisyhteisöissä kansalaiset ovat keskenään. Palvelut ovat etääntyneet. Paikallisyhteisöt ovat orpoontumassa.

22 8 Acta Wasaensia Mitä teki Pirkko? Seuratessaan hyvinvointivaltion trimmaamista, osaoptimoinnin etenemistä, kilpailuvaltion voimaantumista, hallintokeskeisyyden vahvistumista ja kansalaisten huomioon ottamisen vähentymistä Pirkko oivalsi, että tarvitaan uudesta luovaa hyvinvointiajattelua. Hän alkoi soveltaa kompleksisuusteorian aineksia suomalaisten hyvinvointipalvelujen tarkasteluun ja huomasi, että uudistuspyrkimykset hapuilevat, suuri suunta puuttuu: muutos yhtäällä johtaa yllättäviin vaikutuksiin toisaalla. Todellinen uudistaminen edellyttää eri suuntiin lonkeroituvien vaikutusyhteyksien luonteen tunnistamista. Kun tätä ei oivalleta, ei hyvistä tarkoituksista huolimatta onnistuta, vaan pahimmillaan törmätään uusiin ja entistä suurempiin vaikeuksiin. Kompleksisuusajattelun yksi sovellutus on tarkastella yhteiskunnallisia ongelmia niiden luonteen perusteella. Perinteinen katsanto on käsittää ongelmat kesyiksi. Kesy ongelma pystytään ratkaisemaan, kun kerätään tietoja, edetään suoraviivaisesti ja päädytään loogista polkua pitkin parhaaksi arvioituun ratkaisuun. Kesyjen sijasta yhteiskunnalliset ongelmat ovat yhä useammin pirullisia; niihin liittyy toisilleen vastakkaisia piirteitä, eturistiriitoja ja poliittisia jännitteitä. Niihin ei ole suoraviivaisia ratkaisuja. Pirullisten ongelmien käsitteleminen kesyinä johtaa ratkaisujen vaikeutumiseen. Alan kirjallisuudessa pirullisista ja kesyistä ongelmista on käyty jo kauan keskustelua. Tämän keskustelun Pirkko halusi 2000 luvun alussa välittää suomalaiseen yhteiskuntaan. Kuten aikanaan monitahoarvioinnissa Pirkko astui eturintamaan, tietä näyttämään. Pirullisten ongelmien käsittely edellyttää monipuolista yhteiskunnallista keskustelua, johon eri osapuolet osallistuvat yhdenvertaisesti. Erityisesti kansalaisten äänen on kuuluttava suoremmin. Edustuksellinen demokratia ei enää yksin riitä, tarvitaan uutta, laajempaa demokratiaa. Pirkon tutkimusryhmän tutkijat ovat viime aikoina järjestäneet useita kansalaisraateja, joissa kansalaiset ovat asiantuntijoiden kanssa vuorovaikutuksessa pohtineen erilaisia teemoja. On syntynyt kiintoisia ajatuksia esimerkiksi eläkeläisten, maahanmuuttajien ja nuorten arjen tärkeistä kysymyksistä. Kansalaisraateihin osallistuvat vapaaehtoiset ja heidät valitaan niin, että he muodostavat pienoiskuvan tarkasteltavan teeman kannalta tähdellisistä kansalaisryhmistä. Yhden kansalaisraadin osanottajien määrä on keskimäärin 25. Kansalaisraatimenetelmä innostaa osallistujia ja syntyy mielenkiintoisia yhteiskunnallisia avauksia. Ihmiset ovat kiinnostuneita vaikuttamisesta, jos heille tarjotaan siihen mahdollisuus. Kansalaisraati on esimerkki uudesta, laajennetusta de-

23 Acta Wasaensia 9 mokratiasta, jossa kansalaisten ja päättäjien vuorovaikutus sekä tasaveroiset keskustelut ovat keskiössä. Kansalaisraadin kaltainen suoran vaikuttamisen väylä ei kyseenalaista edustuksellista demokratiaa, vaan täydentää ja vahvistaa sitä. Tällaisten välineiden laaja soveltaminen innostaa myös äänestämään. Tätä uudenlaista keskustelevaa, puntaroivaa ja hitaasti etenevää menettelyä kutsutaan deliberatiiviseksi demokratiaksi. Sen menetelmien kehittämisessä Pirkko on tehnyt uraauurtavaa työtä. Pirkko on deliberatiivisen käänteen tärkeä todeksi tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa. Aito ajattelija Teuvalaissyntyinen akateemikko Oiva Ketonen ( ) oli merkittävä suomalainen filosofi ja korkeakoulupoliittinen vaikuttaja. Akateemikon elämäntyö tiivistyy aidon ajattelijan ihanteeseen ja soveltavan filosofian ideaan. Aito ajattelija on kiinnostunut ilmiöistä. Aito ajattelija puhuu niistä yleiskielisesti, koska hän haluaa koskettaa kaikkia. Hän on tosissaan eikä kosiskele kuulijoitaan. Aidon ajattelijan tunnistaa selkeydestä ja järjestelmällisyydestä. Aito ajattelija kysyy: Mikä tässä ilmiössä on perustavanlaatuista? Aidolla ajattelijalla on halu ajatella itse, mutta samalla hän haluaa tutustua eri näkökulmiin. Eriytyminen, vaihtoehdottomuus ja yhden totuuden torvet olivat akateemikko Ketoselle kauhistuksia. Hänen elämäntyönsä keskiössä oli pohtia, miten eri lähtökohdista samaa ilmiötä lähestyvät voivat löytää toisensa. Aidon ajattelun haalistaja on arvovallan politiikka. Siinä instituutiot ja jähmettyneet ajatusmuodot ottavat otteen yksilöistä. Ajatusten uudet idut törmäävät on viisasta vaieta -muuriin. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa arvovallan politiikka voi synnyttää dramaattisesti vääriä seuraamuksia. Tämän vuoksi arvovallan politiikka on hylättävä. On myös hylättävä akateemisen ajattelijan ihanne, jossa käsitteet, itsetarkoituksellinen teoretisointi ja tiedeyhteisön sisäinen viestintä tulevat maailmaa tärkeämmiksi. Akateemisen ajattelijan ihanteen nykyinen ylivalta vieraannuttaa liian monet yhteiskuntatieteilijät kriittisistä ja ajankohtaisiin teemoihin pureutuvista keskusteluista ja kannanotoista. Kuitenkin juuri heidän tulisi esiintyä aitoina ajattelijoina, esittää uusia näkemyksiä ja rohkeita ratkaisuja. Yhtenä seurauksena yhteiskuntatieteilijöiden vaimeudesta on, että pinnallisuuteen ja löyhiin uskomuksiin perustuva yhteiskuntapolitiikka voimistuu voimistumistaan.