Marjaana Kanerva (toim.) Pieni opas monikulttuurisille pareille

Transkriptio

1 Marjaana Kanerva (toim.) Pieni opas monikulttuurisille pareille

2 Sisällys Mies, nainen ja perhe Kun kaikki alkaa... 6 Perhe muutoksessa... 8 Unelmat vai todellisuus... 9 Persoona ja kulttuuri Tietoja yleisimmistä kulttuurien välisistä liitoista Suomessa Perheenä Suomessa Kulttuurishokki: ihastusta ja koti-ikävää Mies ja nainen Suomessa ja omassa maassa Miten syntyy perhe? Tärkeitä kysymyksiä häitä suunniteltaessa Parisuhteen vaiheet Yksi perhe kaksi kieltä Yhteys syntyy vuorovaikutuksessa Opettele ymmärtämään kumppanisi tunneilmaisua Suhteen turvallisuus Kahden kulttuurin lapset painos 2010 Koulutuskeskus Agricola Toimitus: Marjaana Kanerva Taitto ja kuvitus: Antti Tiainen Painopaikka: Painotalo Kyriiri Oy Helsinki 2010 Painettu 100 % uusiopaperille. ISBN Mitä uskontomme merkitsee meille? Miten arvomaailmamme kohtaavat? Arvot ja uskonto Uskonto ja kulttuuri Käsitteiden eroavaisuus Kun tarvitaan tukea Vastoinkäymisiin saa apua Vertaistuki ja asiantuntijat auttavat Avunlähteitä... 60

3 Lukijalle Tämä opas on tehty, jotta rakkaus voisi vahvistua monikulttuurisessa parisuhteessa; seurustelussa, avioliitossa ja perheessä, jotta ihmisillä olisi yhdessä hyvä olla, ja vastaan tulevia pulmia voitaisiin käsitellä ja ratkaista, jotta puolisoiden erilaiset kulttuurit olisivat enemmän perheen rikkaus kuin sen ongelma. Oppaassa on perustietoa muutamista tärkeimmistä yhteiselämää koskettavista arjen asioista. Löydät siitä myös vinkkejä suhteen rakentamiseksi, ohjeita etsiä lisää tietoa kysymyksiinne sekä opastusta monikulttuuristen perheiden palveluihin. Opas on tehty monikulttuurista työtä tekevien asiantuntijoiden yhteistyönä. Hyvän parisuhteen ja perheen rakentaminen on aina haasteellinen asia, jota kumppaneiden erilaiset kulttuuritaustat lisäävät. Opas johdattaa tarttumaan vaikeisiinkin kysymyksiin rohkeasti ja auttaa avaamaan alueita, joita ei ehkä tule ennalta ajatelleeksi. Artikkeleiden kysymykset kutsuvat sinua avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Oppaassa käytetään termiä monikulttuurisuus tietoisena siitä, että sana ei ole tarkka eikä kattava. Se kuitenkin kertoo yleistajuisesti, mistä on kyse erilaisten kulttuurien kohtaamisesta ja vuoropuhelusta, tässä tapauksessa parisuhteen ja perheen muodostamisen yhteydessä. Tekijät Työryhmässä ja kirjoittajina ovat olleet: Marjaana Kanerva kouluttaja, Koulutuskeskus Agricola Tarja Korpaeus-Hellsten kansainvälisen työn sihteeri, Helsingin seurakuntayhtymä Kari Lankinen järjestöpäällikkö, Väestöliitto Eeva Liesilinna Monesa-hankkeen projektisihteeri, Suomen Lähetysseura ry Päivi Oksi-Walter perheneuvolapsykologi, Tampereen perheneuvola Mark Saba monikulttuurisuustyön sihteeri, Helsingin ja Espoon hiippakunnat 4 5

4 Marjaana Kanerva Mies, nainen ja perhe Kun kaikki alkaa Rakkaudesta, ihmissuhteesta, tulee pitää huolta. Arjen elämässä on paljon sellaista, joka voi rasittaa suhdetta, vaikka tunteet olisivat kuinka aitoja. Kaikissa parisuhteissa on hyviä ja vaikeita asioita. Kokemus myös osoittaa, että monikulttuuriset perheet kohtaavat usein aivan omanlaisiaan kysymyksiä. Kun puhutaan rakkaudesta haluna rakentaa yhteistä elämää toisen kanssa, se merkitsee muutakin kuin ihastumisen tai rakastumisen tunnetta. Avioliitto merkitsee sitoutumista, vastuun ottamista yhteisestä suhteesta ja elämästä. Monikulttuurisessa suhteessa se merkitsee kiehtovaa ja rikasta, mutta joskus myös vaivalloista tutkimusmatkaa, molemminpuolista vastaantuloa ja kompromisseja. Avioliitto ei ole valmis heti häiden jälkeen, vaan siihen kasvetaan ja sitä rakennetaan yhdessä. Sen solmiminen on aina myös riski, johon ei saa takuuta. Jokainen parisuhde muotoutuu vuosien saatossa ainoaksi laatuaan. Siihen, että meidän liitostamme tulisi juuri meille paras mahdollinen, voi myös itse vaikuttaa. Avain hyvän suhteen rakentamiseen on avoin keskustelu. Vaikeistakin asioista on tärkeää voida puhua. Jokainen meistä odottaa ja olettaa asioita pitkälle oman elämänpiirin viitoittamalla tavalla. Tästä syystä juuri monikulttuurisissa liitoissa voivat odotukset ja oletukset olla voimakkaastikin ristikkäisiä ilman, että sitä alussa lainkaan huomaa. Kokemus kuitenkin osoittaa, että niitä on todella tärkeä käsitellä. Lähtekää siis rohkeasti keskusteluun! Mitä varhemmin asioista puhutaan, sen parempi, sillä ennakoiva ote voi säästää teidät monilta väärinkäsityksiltä. Avoin ja vilpitön vuorovaikutus tukee suhdetta sen kaikissa vaiheissa, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Pohdittavaksi Miettikää ensin yksin, sitten kumppanin kanssa keskustellen, mitä seuraavat kysymykset pitävät sisällään: hh Mitä avioliitto merkitsee minulle? hh Mitä odotan suhteeltamme? hh Mitä sana rakkaus merkitsee minulle? hh Kun mietin itseäni miehenä tai vaimona, mitä ajattelen tuohon rooliin tai tehtävään sisältyvän? 6 7

5 Perhe muutoksessa Maailma muuttuu nopeasti. Tiedon määrä on kasvanut, teknologia on kehittynyt. Arvostukset ja tavatkin ovat erilaiset kuin ennen. Myös kuva perheestä Suomessa tai muuallakin on tänään toinen kuin mikä se oli vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Perhe, jossa jommankumman puolison kulttuuritausta ei ole suomalainen, joutuu vielä voimakkaammin kokemaan muutoksen. Erityisesti vieraaseen maahan saapuvan puolison tilanne on haastava hänen on kohdattava uusi maa, kulttuuri, kieli ja sen arvot ja tavat. Hänen täytyy rakentaa yhteys vanhan ja uuden elämän välille. Arkiset asiat, joita suomalainen puoliso ei aina huomaa edes ajatella, voivat olla muuttaneelle kumppanille vaativia. Muutos ympäröi perhettä ulkoa ja sisältä, olosuhteissa ja sisäisenä prosessina. Unelmat vai todellisuus Miten rakkaus syntyy? Miksi valitsin juuri tämän ihmisen? Onko se puhdas sattuma, jotakin, joka vain ihmeellisesti osuu kohdalle? Vai onko se etsinnän tulos vastaus kaipaukseen, odotuksiin, etsintäänkin? Rakentuuko suhde unelmille, vai onko kyse harkinnasta, tiedosta ja asioiden ymmärryksestä? Kestävässä suhteessa tarvitaan varmasti molempia: unelmointia ja yhteisiä toiveita siitä, millaiseksi haluamme oman liittomme rakentaa. Mutta se kysyy myös keskustelua, omien odotusten ääneen sanomista ja toisen ihmisen toiveiden kuulemista. Se edellyttää myös puolison luonteen tuntemista. Lisäksi se vaatii yhteistä hyvää tahtoa ja päätöstä tehdä parhaansa liiton onnistumiseksi. Matka tutusta ja turvallisesta elämästä uuteen ja vieraaseen merkitsee monien erilaisten asioiden oppimista, mutta myös luopumista. Luopuminen voi tehdä kipeää, ja on hyvä tietää, että ikävä voi yllättää silloinkin, kun uusi maa tuntuu jo tutulta, jopa omalta. Joskus eteen tuleva tilanne tai kysymys on se tekijä, jossa puolisoiden erilainen ajattelu nousee esiin: Mikä kuuluu miehen tehtäviin, mikä naisen? Kuka perheessä käy ansiotyössä? Miten rahaa käytetään? Kuka vastaa kotitöistä? Millä tavoin lapset kasvatetaan? Erilaisia kysymyksiä on paljon! Avoin ja uskaltava suhtautuminen, molemminpuolinen tuki, ja toiselle ja itselle annettu lupa opetella yhteistä elämää auttavat eteenpäin. 8 9

6 Persoona ja kulttuuri Hän on niin myönteinen päättäväinen turvallinen lempeä... Valitussa kumppanissa kiehtoo hänen persoonallisuutensa. Persoonallisuuksien eroja kuvaavia teorioita on paljon, ja erilaisia luokitteluja voidaan tehdä esimerkiksi temperamentin, itsetunnon tai tahdin nopeuden tai hitauden perusteella. Arkikielessä puhutaan usein asiaihmisistä ja tunneihmisistä päätöksiä tehdään pääosin joko realiteettien tai tunteitten ohjaamana. Orientaatiot vaihtelevat: jollekulle esimerkiksi harrastuksissa on tärkeää itse asia, vaikkapa ruoanlaitto, toiselle taas seura, jonka kanssa aterian saa syödä. Ihmisen persoonallisuus on monista erilaisista tekijöistä muodostuva kokonaisuus, joka ei ole staattinen vaan iänkin myötä muuttuva ja muovautuva. Lisäksi siihen, millainen ihminen on tai kuinka hän käyttäytyy, vaikuttavat monet muutkin tekijät, esimerkiksi kasvatus, ympäristö tai turvallisuudentunne. syntyä myös kolmas kulttuuri. Juuri oman perheemme uuden kulttuurin luominen on tärkeä ja keskeinen päämäärä. Pohdittavaksi hh Mitä piirteitä omassa ja kumppanini kulttuurissa pidetään arvostettuina ominaisuuksina? hh Miten oma luonteenlaatuni eroaa kumppanini luonteesta? hh Mitä persoonanpiirteitä omassa lapsuudenkodissani arvostettiin? hh Mitä piirteitä arvostettiin naisissa, mitä miehissä? hh Mistä persoonaan, luonteeseen ja tapoihin liittyvistä ajatuksista haluaisin keskustella kumppanini kanssa? Ihmisen persoonallisuuteen liittyy myös kulttuuri. Etelämaalaiset ihmiset ovat kenties luonteeltaan pohjoismaalaisia vilkkaampia ja sosiaalisempia, mutta käyttäytymistä tukee myös yhteisöllisyyttä arvostava kulttuuri. Jos aasialainen kumppani ei sano mielellään ei, voimmeko tietää, onko kyseessä myöntyvä luonne vai kulttuurin tapa? Monikulttuurisessa liitossa tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa omat ajatukset ja suhtautumistavat ovat erilaiset kuin puolison. Keskustelu, jossa aidosti pyritään ymmärtämään toisen persoonallisuutta ja kulttuuria, on tärkeä tuki yhteisen hyvän elämän rakentamisessa. Kahden kulttuurin liitossa voi oikeastaan tulee 10 11

7 Tietoja yleisimmistä kulttuurien välisistä liitoista Suomessa Thaimaassa, Somaliassa, Marokossa, Virossa ja Ruotsissa syntyneet, sukupuolijakauma 2007 Miehet Naiset Suomessa asui Väestötietojärjestelmän tilastojen mukaan noin ulkomaalaista vuoden 2008 lopussa, mikä on 2,7 % koko väestöstä. Vuonna 2008 Suomeen muutti ulkomailta henkilöä, ja maasta muutti , joten nettomuutto oli henkilöä. Määrä on 3100 edellisvuotta suurempi ja samalla suurin itsenäisyytemme aikana. Ulkomaalaiset Suomessa Thaimaa Somalia Marokko Viro Ruotsi % Tilanne vuosittain Lähde: FT, dosentti Tuomas Martikaisen luento Maahanmuuttajaperheet ja sukupolvet Väestöliitossa Suomessa elää noin kaksikulttuurista paria tällä hetkellä ja vuosittainen lisäys on noin 3000 paria. Kaksikulttuurisissa perheissä elää noin lasta. Tällä hetkellä yleisimmin toinen puolisoista on syntyperältään venäläinen, ruotsalainen tai virolainen. Lähde: Väestötietojärjestelmä Suurimmat ulkomaalaisryhmät Suomessa olivat venäläiset (26 900), virolaiset (22 500), ruotsalaiset (8 500) ja somalialaiset (4 900). Näiden neljän kansalaisuuden osuus ulkomaalaisista oli 45 prosenttia. Ulkomaisen työvoiman määrä lisääntyi koko maassa noin henkilöllä eli 8 %. Toisaalta ulkomaalaisten maastamuutto on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna 42 %. Eniten Suomesta muuttivat virolaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja kiinalaiset

8 Perheenä Suomessa Tarja Korpaeus-Hellsten Kulttuurishokki: ihastusta ja koti-ikävää Kun muutin Suomeen, mielialani ja oloni vaihteli kovin. Yhtenä päivänä elämä ja Suomi maistuivat tosi hyvältä ja toisena päivänä kaikki uusi väsytti, halusin pakata repun, varata lentolipun ja heiluttaa hyvästit pohjoiselle tuttavuudelle. Kuulostaako tutulta? Toiseen maahan muuttanut joutuu väistämättä sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Tätä prosessia kutsutaan kulttuurishokiksi. Kulttuurishokkia kuvataan usein neljällä eri vaiheella. Kulttuurishokin vaiheista voi löytää samanlaisia elementtejä kuin parisuhteen vaiheista. Molemmissa on kyse uusien asioiden, tapojen ja ihmisten kohtaamisesta ja siten myös oman kasvun mahdollisuudesta. Kun henkilö muuttaa uuteen kulttuuriin, kaikki näyttää mielenkiintoiselta. Muuttaja on innostunut tutustumaan erilaisuuteen ja motivoitunut oppimaan uutta. Uudet sukulaiset ja ihmiset tuntuvat mukavilta ja tavat ehkä oudoilta, mutta viehättäviltäkin. Muuttajan kokemusta voisi verrata lähes lomailuun. Tätä vaihetta kutsutaankin turistivaiheeksi. Kun aikaa maahan saapumisesta on kulunut jo jonkin aikaa, niin arki tuo esiin toisenlaisia oloja ja kokemuksia. Kielimuuri tuntuu kasvavan, ja kun voimavarat ja innokkuus kohdata päivittäin uusia asioita vähenevät, olo on väsynyt ja ulkopuolinen. Yksinäisyyden tunne on tavallinen. Omat tiedot ja taidot eivät tunnu riittävän niin kuin oli suunnitellut, pettymys kohdistuu myös paitsi ympäristöön, niin omaan itseen. Tässä kriisivaihessa koti-ikävä usein kasvaa ja yhteydenpito kotimaahan vilkastuu. Tässä vaiheessa läheisten ymmärrys, mutta myös motivointi aktiivisuuteen on tärkeää. Sopeutumisvaiheessa asiat alkavat jo luistaa paremmin. Kieli, tavat ja kulttuuri ovat tulleet tutummaksi ja olo alkaa muuttua paremmaksi. Uudet tilanteet voivat edelleen aiheuttaa jännitystä ja stressiä, mutta ne eivät saa enää valtaa. Luottamus omiin kykyihin selvitä on kasvanut, ja siitä saa iloita. Elämä on ihan mukavaa jälleen. Neljättä kulttuurishokin vaihetta kutsutaan paluushokiksi. Nimensä mukaan se liittyy vaiheeseen, jossa ulkomailla asunut palaa takaisin kotimaahansa. Paluumuuttaja on saanut paljon uusia kokemuksia ja vertailukohtia eri kulttuurien tapojen ja arvojenkin välillä. Hän on ehkä muuttunut myös itse. Voi olla yllätys, että juuri kukaan ei ole kiinnostunut muuttajan hienoista kokemuksista ulkomailla, ja hän jää ajatuksineen ja kokemuksineen taas ulkopuoliseksi. Voi tuntua hankalalta löytää oma paikka ja tapa elää vanhassa ympäristössä, ja se saattaa viedä aikaa. Kulttuurishokin kokemus on jokaiselle yksilöllinen. Koko sana voi tuntua joistakin liioittelulta. Useimmat uuteen kulttuuriin muuttaneet kokevat kuitenkin ainakin joitakin edellä kuvattuja tuntemuksia tai oireita. Siksi on tärkeää, että molemmat parisuhteen osapuolet tiedostavat ja tunnistavat ilmiön olemassaolon ja vaikutukset. Asiasta on hyvä keskustella myös muun lähipiirin kanssa. Tukea ja ymmärrystä asiaan voi saada myös vastaavassa elämäntilanteessa olevien parien taholta. Monikulttuurisessa parisuhteessahan tilanne todennäköisesti keikahtaa jossain vaiheessa ympäri. Kun muutetaan maasta toiseen, on toisen puolison vuoro kokea tämä kasvuprosessi

9 Suomalaisen osapuolen voi olla vaikea tunnistaa tai ymmärtää muuttaneen kumppanin kulttuurishokkia. Jää huomaamatta, että itsellä on omassa maassa kotikenttäetu. Ymmärtämisen ja yhteisyyden kannalta tilanne lienee helpoin silloin, kun puolisot ovat yhdessä kolmannessa maassa, jossa ympäristö on yhtä outo kummallekin. On kuitenkin tärkeää pyrkiä tunnistamaan ilmiö, koettaa asettua toisen asemaan ja keskustella siitä yhdessä. Marjaana Kanerva Mies ja nainen Suomessa ja omassa maassa Suomessa tyttöjä ja poikia kasvatetaan pohjoismaisen demokratian mukaiseen tasa-arvoon. Miehet ja naiset toimivat samankaltaisissa tehtävissä työelämässä ja kotona, ja heillä on yhtäläiset yhteiskunnalliset oikeudet ja velvollisuudet. Vaikka joskus voidaankin puhua miehen tai naisen roolista jossakin yhteydessä, kyse on enemmän mielikuvista ja asenteista kuin tiukasti määritellyistä sukupuoleen sidotuista vastuista. Keskimäärin suomalaiselle naiselle oma raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat tärkeitä asioita. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että molempien vanhempien käyminen ansiotyössä kodin ulkopuolella on hyvin tavallista. Molemmat myös tekevät kotitöitä ja hoitavat lapsia. Sekä miehellä että naisella voi kummallakin olla kodin ulkopuolisia harrastuksia ja omia ystäviä. Puolisot keskustelevat perhettä ja kotia koskevista asioista ja tärkeät päätökset tehdään yhdessä. Kaikissa maissa asia ei ole näin. On kulttuureita, joissa miehet ja naiset toimivat pääosin oman sukupuolensa parissa. Naisen pääasiallinen toiminta-alue on koti, miehen ajatellaan tuottavan perheelle toimeentulon. Usein mies myös tekee tärkeimmät perhettä koskevat päätökset ja edustaa perhettä yhteiskunnassa. Jos mies on kotoisin alueelta, jossa miehellä on hallitseva asema naiseen nähden, voi Suomen käytäntö tuntua yllättävältä ja vaikealtakin. Vastaavasti nainen, joka oman kulttuurinsa mukaan odottaa mieheltä taloudellista ja sosiaalista turvaa, voi pettyä suomalaiseen, vaimolta suurempaa itsenäisyyttä odottavaan mieheen

10 Yksi keskeinen kysymys liittyy rahankäyttöön. Monissa kulttuureissa ajatellaan velvoitteen taloudelliseen tukeen koskevan perhettä ja sukua laajemmin. Onkin tavallista, että Suomeen muuttanut jäsen lähettää säännöllisesti osan tuloistaan kotimaahan. Tämä voi tulla yllätyksenä suomalaiselle kumppanille. Kokemus osoittaa, että olettaminen on usein erehtymistä. Kannattaa keskustella asioista kysyä, kertoa, kuvailla ja kuunnella. Ette voi tuntea toistenne ajatuksia, ennen kuin kerrotte niistä toisillenne. Pohdittavaksi Eräässä perheessä syntyi eripuraa siitä, että mies vietti suuren osan vapaa-ajastaan mieskavereidensa seurassa vaimon ollessa yksin kotona. Mies piti asiaa luonnollisena, se oli hänen kotimaansa tavallinen toimintatapa. Suomalainen vaimo taas oletti miehen olevan hänen seurassaan tai yhteisten ystävien parissa. hh Pohtikaa esimerkkikertomusta, ja miettikää sen valossa, miten itse suhtaudutte ystäviin, omiin tai puolison? hh Millä tavoin perheessä tulisi sopia ajankäytöstä? hh Pohtikaa käsitteitä vapaus tai itsenäisyys. Mitä ne merkitsevät teille kummallekin parisuhteeseen liittyen? hh Mikä on minulle luonteva tapa jakaa kotityöt? hh Missä kotitöihin liittyvissä asioissa toimimme eri tavoin kumppanini kanssa? hh Millä tavoin mahdolliset miehuuteen tai naiseuteen sisältyvät kulttuuriset roolit tai tehtävät vaikuttavat kotitöihin suhtautumiseen? hh hh Kuka perheessä ansaitsee? Miten ja mihin oletatte rahaa käytettävän? Kuka tekee päätökset ja miten sovitte sen käytöstä? Saanko kumppanilta riittävästi tukea omaan miehuuteeni/naiseuteeni? 18 19

11 Marjaana Kanerva Miten syntyy perhe? Suomessa perhe käsitetään yleensä ydinperheeksi, jonka muodostavat mies, vaimo ja heidän lapsensa. Väljemmin perheeseen voivat kuulua myös isovanhemmat ja sisarukset, mutta yhteys on harvoin niin voimakas kuin maissa, joissa perheellä tarkoitetaan useamman sukupolven muodostamaa suurperhettä. Uusperhe merkitsee perhettä, jossa toinen tai jompikumpi puolisoista on ollut aiemmin naimisissa. Uusperheeseen kuuluvat myös lapset edellisistä liitoista. Suomessa on periaatteena, että mies ja nainen perustavat perheen vapaaehtoisesti. Tärkeänä kannatinpilarina on puolisoiden oma valinta ja keskinäinen rakkaus. Ajatus avioliitosta sukujen sopimuksena tai siitä, että vanhemmat valitsevat lapsensa puolison, on suomalaisessa yhteiskunnassa vieras. Me, vanhempamme ja isovanhempamme. Sukupuun voi täydentää nimillä tai kuvilla. Miehen ja naisen välistä suhdetta kuvataan suomen kielessä erilaisilla sanoilla. Seurustelusuhde tarkoittaa vielä sitoutumatonta tutustumisaikaa. Kihlaus merkitsee sopimusta avioliiton solmimisesta, avioliittolupausta. Avoliitossa mies ja nainen asuvat yhdessä olematta kuitenkaan naimisissa keskenään. Avioliitto on oikeudellinen sopimus yhteiselämästä. Se voidaan solmia joko siviilivihkimyksenä, yleensä maistraatissa, tai kirkollisena toimituksena, kirkkohäinä. Kirkossa voi kuitenkin saada siunauksen sellaiselle avioliitolle, joka on solmittu viranomaisen edessä esimerkiksi puolisoiden erilaisen uskonnollisen taustan vuoksi

12 Parisuhteella tarkoitetaan avarammin miehen ja naisen välistä, usein tunne- tai sitoutumisyhteyttä, joka liittyy kaikkiin edellä mainittuihin vaiheisiin. Rekisteröity parisuhde sen sijaan tarkoittaa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön mahdollisuutta virallistaa suhteensa. Pohdittavaksi hh Kun käytän sanaa perhe, keitä ajattelen siihen kuuluvan? hh Keitä kuuluu vastaavasti kumppanini perheeseen? hh Minkälaisen perheen me haluamme luoda? Marjaana Kanerva Tärkeitä kysymyksiä häitä suunniteltaessa Miten voi mennä naimisiin? Avioliiton voi solmia jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö, jota ei ole julistettu holhottavaksi ja joka ei ole ennestään naimisissa. Avioliitto tiettyjen lähisukulaisten kesken on kielletty. Ennen avioliittoa suoritetaan avioliiton esteiden tutkinta. Avioliittoon voidaan vihkiä kirkollisella tai siviilivihkimyksellä. Avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan tai avioeroon. Kuka voi mennä kirkossa naimisiin? Evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa Suomen evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkkokunnan pappi. Vihkimisoikeus on lisäksi myönnetty joillekin muille uskonnollisille yhdyskunnille. Kirkollisesti voidaan vihkiä myös sellaiset parit, joista toinen kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkoon tai uskontokuntaan. Kristillinen vihkiminen voidaan toimittaa myös silloin, kun toinen kihlakumppaneista kuuluu ulkomailla toimivaan kristilliseen kirkkokuntaan. Kannattaa kysyä myös mahdollisuutta kaksikieliseen vihkimiseen

13 Onko kirkkohäiden oltava isot ja näyttävät? Joskus luullaan, että kirkkohäiden tulee olla suureelliset ja kalliit. Kirkollinen vihkiminen voidaan kuitenkin järjestää hyvin yksinkertaisesti. Pienimuotoisimmillaan riittää, kun paikalla on pappi, vihkipari ja kaksi todistajaa. Jos vihittävät toivovat, vihkiminen voidaan toimittaa seurakunnan tiloissa niinkin, että todistajina ovat seurakunnan työntekijät. Mikä sukunimi perheen jäsenille tulee? Nykyisen nimilain mukaan puolisot voivat ottaa yhteisen sukunimen tai molemmat voivat pitää oman nimensä. Nimeä vaihtava puoliso voi myös ottaa kaksoisnimen. Päätös nimestä ilmoitetaan vihkijälle. Yhteiseksi nimeksi voidaan ottaa se nimi, joka jommallakummalla puolisolla oli viimeksi naimattomana ollessaan. Kokonaan uutta sukunimeä voi hakea kotikunnan maistraatista. Uusi nimi ei voi olla valmiiksi väestötietojärjestelmässä, paitsi jos se on todistettavasti kuulunut hakijan esivanhemmille. Kaksoisnimen alkuosa voi olla joko se nimi, joka nimeä vaihtavalla puolisolla oli viimeksi naimattomana ollessaan tai se, joka hänellä oli viimeksi käytössä (esimerkiksi entisen aviopuolison nimi). Kaksoisnimen voi ottaa käyttöön tai siitä voi luopua myös avioliiton aikana ilmoittamalla asiasta kirjallisesti maistraattiin. Jos naimisissa olevilla vanhemmilla on eri nimet, he saavat päättää, kumman sukunimen lapsi saa. Seuraavillekin yhteisille lapsille annetaan aina sama sukunimi. Mitä tarkoittaa avioliiton siunaaminen? Avioliiton siunaamisessa rukoillaan avioliiton puolesta. Siunaaminen ei ole juridinen tapahtuma. Siviiliavioliitto tai muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä solmittu avioliitto voidaan pyytää siunattavaksi omassa kristillisessä kirkossa. Myös ortodoksin kanssa ortodoksikaavan mukaan avioitunut luterilainen voi saada liitolleen vielä siunauksen omassa kirkossaan. Avioliiton siunaamista voidaan toivoa myös, kun kirkkoon kuuluvat ovat solmineet siviiliavioliiton ulkomailla. Avioliiton siunaaminen ei edellytä esimerkiksi luterilaisen kirkon jäsenyyttä. Parin on mahdollista saada siunaus sellaisellekin liitolle, missä kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Yleensä kuitenkin edellytetään, että toinen pariskunnasta kuuluu kirkkoon. Avioliiton siunaaminen luterilaisessa kirkossa muistuttaa kirkollista vihkimistä. Luterilainen siunaaminen voi tapahtua myös muualla kuin kirkossa. Mikä on avioehto? Suomen lain mukaan aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei muuta ole määrätty. Avio-oikeus toisen aviopuolison omaisuuteen tarkoittaa sitä, että omaisuuden jako- tai ositustilanteessa aviopuolisoiden omaisuus jaetaan puoliksi kummallekin. Aviopuolisot voivat avioehtosopimuksen tekemällä poiketa tästä pääsääntöisestä periaatteesta. Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai avioliiton aikana. Avio-oikeus puolison tai puolisoiden omaisuuteen voidaan siis perustaa tai poistaa sopimusteitse tekemällä avioehtosopimus

14 Avioehtosopimus tulee laatia kirjallisesti. Lisäksi asiakirja tulee muun muassa allekirjoittaa, päivätä sekä kahden esteettömän todistajan todistaa oikeaksi. Avioehtosopimus on jätettävä maistraattiin rekisteröitäväksi. Voiko ulkomailla mennä naimisiin? Joka maassa avioliitosta on omat säädöksensä, joita myös ulkomaalaisten on noudatettava. On viisasta selvittää juuri omaa tapausta koskevat säädökset viranomaisten kanssa. Lähteet ja lisää tietoa: evl.fi/avioliitto Pääsääntöisesti Suomen kansalainen voi solmia avioliiton ulkomailla myös kyseisen maan lakien ja määräysten mukaisesti. Asianomaisen maan lakeja ja asetuksia noudatetaan myös, kun tutkitaan avioliiton esteet, ja tämä saattaa kestää jopa viikkoja. Suomessa kirjoilla oleva Suomen kansalainen tarvitsee rekisteriviranomaiseltaan kuusikielisen todistuksen ulkomaan viranomaisen tekemää avioliiton esteiden tutkintaa ja vihkimistä varten. Todistus on voimassa neljä kuukautta. Kannattaa muistaa myös, että joissakin maissa avioliiton ainoa juridinen solmimistapa on siviilivihkiminen. Joissakin maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa, on puolestaan suomalaisia pappeja, joilla on vihkimisoikeus sen maan viranomaisina. Mutta tällöinkin tarvitaan todistus siitä, että on esteetön avioitumaan ulkomailla ulkomaan viranomaisen edessä. Suomessa ulkomaan viranomaisen edessä solmittu avioliitto saa lainvoiman, kun se on rekisteröity Suomessa. Tätä varten vihkiparin on toimitettava vihkimisasiakirjat rekisteriviranomaiselleen. Asian voi hoitaa myös Suomen edustustoissa

15 Tarja Korpaeus-Hellsten Parisuhteen vaiheet Jokaisen parin rakkaustarina on ainutlaatuinen. Kohtaaminen, ihastuminen ja parisuhteen kehittyminen on jokaisen parin kokemuksena erilainen kuin muilla pareilla riippuen sekä persoonallisista, sisäisistä että ulkoisista tekijöistä. Parisuhdetyössä toimivat ovat kuitenkin huomanneet, että suhteessa on tiettyjä vaiheita, joita pääsääntöisesti kaikki pariskunnat käyvät läpi. Tieto parisuhteen vaiheista auttaa ymmärtämään omaa ja puolison toimintaa, tunteita ja käyttäytymistä. Yleisesti ajatellaan, että vaiheita on kolme: rakastuminen, itsenäistymisen vaihe ja kumppanuus- tai rakkausvaihe. Rakastuminen Tälle vaiheelle ominaista on romanttisuus, hullaantuminen, myönteisyys, yhteenkuuluvuuden ja samanlaisuuden tunne. Omat unelmat ja tarpeet heijastetaan toiseen, unelmien prinssiin tai prinsessaan. Arjen mukana kumppanista tulee esiin myös uusia realistisempia puolia, koetaan ehkä pettymyksiä ja tarve omaan aikaan ja elämään kasvaa. Rakastuminen syvenee kuitenkin hyvässä tapauksessa rakkaudeksi, joka näkee ja hyväksyy toisen myös puutteineen. Itsenäistymisen vaihe Tässä vaiheessa tarve ottaa etäisyyttä toiseen kasvaa. Halutaan lisää itsenäisyyttä, aikaa omille ystäville, harrastuksille ja elämälle. Jos tässä vaiheessa syntyy perheeseen ensimmäinen lapsi, parisuhteen dynamiikka muuttuu ja on entistä tärkeämpää panostaa myös puolisoiden suhteeseen. Nyt on todella aika puhua ja pohtia yhdessä, mitä suhteelta odotetaan ja toivotaan, jotta vältytään mm. valtataistelulta. Joskus tässä vaiheessa itsenäistymisen tai itsemääräämisen tarve menee niin pitkälle, että harkitaan jopa eroa. Keskeisiä teemoja keskusteluun ovat mm. suhteet ystäviin ja sukulaisiin, työ, raha, seksi, kotityöt, ongelmanratkaisu, tavat, ajankäyttö, tulevaisuuden odotukset ja lapsiperheessä lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvät asiat. Palkintona itsenäistymisen vaiheesta seuraa uutta ja parempaa: kaksi toistensa arvon tunnustavaa aikuista päättää jatkaa yhdessä ja sitoutua toisiinsa. Rakastumisvaiheen intohimon tilalle tulee uudenlaista läheisyyttä sekä syvempää itsen ja toisen tuntemista. Kumppanuus/rakkausvaihe Tässä vaiheessa ajatus rakastan itseäni ja myös sinua sellaisena kuin olet, alkaa olla enemmän totta kuin rakastumisvaiheessa, jolloin elettiin pitkälti unelman kanssa. Tarve muuttaa toinen oman mielen mukaiseksi vähenee ja yhteisestä elämästä tulee sen suhteen realistisempaa, mikä ei tarkoita tylsää elämää. Päinvastoin erilliset persoonat sitoutuvat toisiinsa uudella tavalla, löydetään oma hyvä tapa elää yhdessä. Pitkäaikainen parisuhde on ihmiselle ainutlaatuinen kasvun paikka ja mahdollisuus. Onnistumisen kannalta keskeistä parisuhteessa on hyvä vuorovaikutus. Eri vaiheisiin voidaan myös palata. Esimerkiksi kumppanuusvaiheessa oleva pari voi rakastua toisiinsa uudelleen. Vaiheet voivat esiintyä myös samanaikaisesti ja kestää erimittaisia aikoja riippuen elämän eri olosuhteista. Näitä ovat mm. lapsen syntymä, sairaus, muutto toiseen maahan, ikävaihekriisit, jotka heijastuvat suhteeseen tuoden siihen omat mausteensa

16 Pohdittavaksi hh Missä vaiheessa oma parisuhteesi on? hh Millä tavoin liiton monikulttuurisuus on näkynyt parisuhteessa sen eri vaiheissa? hh Miten olette hoitaneet suhdettanne? hh Miten parisuhdetta voi vaalia sen eri vaiheissa? hh Miten ratkaisette erimielisyyksiä? Kuinka erilaisista kriiseistä voi selvitä? Päivi Oksi-Walter Yksi perhe kaksi kieltä Mitä monikielisyys ja monikulttuurisuus merkitsevät parisuhteelle ja perheelle? Äidinkieli, jolla jokainen meistä on oppinut itseään ilmaisemaan, vaikuttaa meissä myös muulla lailla, sisäisenä kulttuuriperimänä. Kielen kautta me havaitsemme, ymmärrämme ja tulkitsemme ympäröivää maailmaa. Kulttuuriperimämme on rakentunut kieleen. Se pitää sisällään jokaisen omat ajatus- ja toimintamallit, arvot ja normit. Näiden kautta me jatkuvasti suodatamme sitä informaatiota, mitä ympäristöstä saamme. Tämä tarkoittaa niitä kirjoittamattomia sääntöjä, miten me tietyissä tilanteissa toimimme, käyttäydymme ja ennakoimme tulevia asioita ja tilanteita. Tämä käyttäytyminen on kulttuurisidonnaista. Me näemme ja koemme ympäröivän maailman äidinkielemme ja oman kulttuurimme silmin. Siksi eläminen toisessa kulttuurissa on aluksi hämmentävää, sillä minulle ominaiset käyttäytymis- ja selviytymiskeinot eivät välttämättä enää toimikaan samalla lailla. Kieli on avain minuuteen Sopeutuminen, uusi kieli ja arki, tuovat esiin erilaisia puolia minuudesta. Voin löytää uusia vahvuuksia, asioita ja keinoja, millä pärjätä. Toisaalta joudun kohtaamaan itsessäni myös heikkouksia. Nämä uudet puolet voivat rakentua minuuteni voimavaroiksi. Kun elää toisessa kulttuurissa, on mahdollisuus tarkastella aikaisempaa ja lapsuuden kasvuympäristöään tarkemmin. Näin löytää uusia avaimia omaan elämänhistoriaansa. 31