LOPPURAPORTTI LUKION OPINTO-OHJAUKSEN PILOTTIHANK- KEIDEN KEHITTÄVÄ ARVIOINTI

Transkriptio

1 Vastaanottaja Opetus- ja kulttuuriministeriö Päivämäärä LOPPURAPORTTI LUKION OPINTO-OHJAUKSEN PILOTTIHANK- KEIDEN KEHITTÄVÄ ARVIOINTI

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto Kehittämishankkeen tavoitteet ja lähtökohdat Kehittävän arvioinnin tavoitteet Arviointityön toteutus ja aineistot Näkemyksiä lukioiden opinto-ohjauksen kehittämistarpeesta 9 2. Havaintoja kehittävän arvioinnin yhteydessä toteutetuista kyselyistä Opiskelijakyselyiden keskeisimmät havainnot Kouluyhteisökyselyiden keskeisimmät havainnot Lukioiden opinto-ohjauksen pilottihankkeet Pilottihankkeiden tavoitteet ja toiminta Hämeenlinnan kaupunki Elämäni peilit ja polut Juuan kunta Opinpolusta elämänuralle Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Ohjaamalla oikeille urille Järvenpää Ohjauksella eteenpäin! Kaustisen kunta Ura-Forum oppilaanohjaus moniammatillisena yhteistyönä Kemijärven kaupunki Lukion opinto-ohjauksen pilottihanke Kirkkonummen kunta vaikuttavuutta yhteistyöllä Mustasaaren kunta (Korsholm) Handledningspilot inom gymnasieringen Vi Lappeenranta Lappeenrannan lukioiden opinto-ohjauksen kehittämishanke Mäntsälän kunta Valaistut polut Pääkaupunkiseutu Yhteisöllisellä ohjauksella yksilölliselle opintopolulle Rovaniemen kaupunki Omalla polulla Muita arvioinnin yhteydessä esille nousseita teemoja Arvio tavoitteiden toteutumisesta Tavoite 1: Jatko-opintoihin orientoiva suunnitelma Tavoite 2: Koko koulun osallisuus opinto-ohjaukseen Tavoite 3: Yhteistyö yliopistojen ja korkeakoulujen välillä Tavoite 4: Yhteistyö työvoimaviranomaisten kanssa Tavoite 5: Yhteistyön kehittäminen elinkeinoelämän kanssa Johtopäätökset ja kehittämissuositukset Liiteet 65 Ramboll Management Consulting Mikonkatu 15 A, 3. krs Helsinki P F

3 2-1 TIIVISTELMÄ Opetus- ja kulttuuriministeriö on rahoittanut 12 lukion opinto-ohjausta kehittävää pilottihanketta ympäri Suomea. Pilottihankkeet ovat vaihdelleet kooltaan yhden lukion toimintaa kehittävistä hankkeista aina koko pääkaupunkiseudun kattaneeseen hanketoimintaan. Ramboll Management Consulting Oy on toteuttanut opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta pilottihankkeiden kehittävän arvioinnin. Kehittävää arviointia on tehty maaliskuun 2011 ja kesäkuun 2012 välisenä aikana. Työn tavoitteena on ollut raportoida pilottihankkeiden edistymisestä opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä auttaa nostamaan esille sellaisia pilottihankkeissa ja kehittävän arvioinnin yhteydessä tehtyjä havaintoja, joita voidaan hyödyntää lukioiden opinto-ohjauksen valtakunnallisessa kehittämisessä, erityisesti opetussuunnitelman perusteiden kirjoittamisessa. Kaikki pilottihankkeet ovat kehittäneet toimintaansa opetus- ja kulttuuriministeriön antamien viiden tavoitteen pohjalta. Ensimmäinen tavoite on ollut opiskelijoille tarkoitetun henkilökohtaisen jatko-opintosuunnitelman kehittäminen. Toisena tavoitteena on ollut kehittää koko kouluyhteisön osallisuutta ohjaukseen. Loput kolme tavoitetta keskittyivät lukiomaailman ja sen sidosryhmien välisen yhteistyön kehittämiseen. Opinto-ohjausta on haluttu kehittää rakentamalla yhteistyötä korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja työvoimaviranomaistenkin kanssa. Opinto-ohjauksen kehittämiselle annetut tavoitteet pohjautuvat opetus- ja kulttuuriministeriön lukiokoulutuksen kehittämistä pohtineen työryhmän ehdotuksiin. Opinto-ohjauksen kehittämisen taustalla voidaan nähdä keskustelu pitkistä opiskeluajoista. Opinto-ohjausta kehittämällä halutaan auttaa nuoria tekemään itselleen sopiva koulutusvalintoja ja näin välttää turhia alanvaihtoja ja keskeyttämisiä. Kaikissa pilottihankkeissa on kehitettyä opiskelijoiden henkilökohtaisia jatko-opintosuunnitelmia. Jatko-opintosuunnitelman avulla opiskelijoiden ohjauksesta halutaan tehdä lukion alusta alkava prosessi, jossa opiskelijan näkemys omasta tulevaisuudestaan vähitellen tarkentuu lukioaikana. Jatko-opintosuunnitelmaprosessiin voidaan kytkeä muita ohjauksen elementtejä, kuten esimerkiksi erilaisia vierailuita ja työelämään tutustumista. Kehittävän arvioinnin aikana jatkoopintosuunnitelmaprosessin läpiviemisestä oli vielä varsin vähän kokemuksia. Osa opiskelijoista kertoi suunnitelman tekemisen olevan hyödyllinen asia, jonka kautta ajatukset jatko-opinnoista olivat alkaneet selkiytyä. Pilottihankkeissa jatko-opintosuunnitelmien tekemiseen liittyi usein sähköisen työkalun rakentaminen. Erilaiset sähköisesti täytettävät lomakkeet auttavat jättämään opiskelijan suunnitteluprosessista jäljen ja samalla ne voivat helpottaa opinto-ohjaajan ja muiden ammattilaisten työtä. Pilottihankkeissa on huomattu, että sähköiseen suunnitelmaan liittyy tietoturvakysymyksiä, joista on hyvä olla selkeät säännöt ja ohjeet. Tavoitetta koko koulun osallisuudesta ohjaukseen on pilottihankkeissa edistetty toisaalta kehittämällä ryhmänohjaajien roolia ja toisaalta tarjoamalla aineenopettajille mahdollisuus päivittää työelämään liittyvää tietouttaan. Ryhmänohjaajien odotetaan osaltaan keventävän opintoohjaajan työtaakkaa liittyen esimerkiksi lukioaikaisten kurssivalintojen ohjaamiseen sekä opiskelijoiden edistymisen seuraamiseen. Tarjoamalla aineenopettajille mahdollisuuksia tutustua työelämään, heitä kannustetaan tukemaan opiskelijoita jatko-opintoihin liittyvässä pohdinnassa omilla tunneillaan. Ryhmänohjaajille ja aineenopettajille on suunnattu pilottihankkeissa useita erilaisia toimenpiteitä. Valtakunnallisesta näkökulmasta keskeisimpänä toimenpiteenä nousee esille ohjauksen mallintaminen, johon osassa hankkeita on käytetty runsaasti aikaa. Ohjauksen mallintaminen auttaa selventämään ohjauksen työnjakoa sekä sopimaan niistä käytännöistä, joiden kautta tehdään esimerkiksi yhteistyötä elinkeinoelämän ja korkeakoulujen kanssa. Ohjauksen mallintaminen auttaa sopimaan niistä käytännöistä, joiden kautta opinto-ohjauksen eri elementit, kuten vierailut ja työelämään tutustuminen, saadaan sopimaan lukioarkeen. Yhteistyön kehittäminen korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa ovat sisältäneet useita erilaisia aloitteita, joiden merkityksestä ja sitä kautta jatkuvuudesta pilottihankkeet tekevät omia arvioitaan. Yhteistyö korkeakoulujen kanssa on kannustanut myös niitä kehittämään omaa toimintaansa, esimerkiksi järjestämään lukiolaisille suunnattuja tutustumiskursseja tai kehittämällä vierailuiden sisältöjä. Valtakunnallisesta näkökulmasta yksittäisten aloitteiden sijaan korostuu ohjauksen mallintaminen ja suunnittelu. Ohjaussuunnitelmaan voidaan kirjata ne toimintatavat, joilla lukiot tekevät systemaattista yhteistyötä korkeakoulujen ja alueen elinkeinoelämän kanssa. Vakiintuneet yhteistyötavat auttavat opiskelijoita laatimaan jatko-opintosuunnitelmia ja helpottavat opinto-ohjaajien ja aineenopettajien yhteistyötä korkeakoulujen ja työelämän kanssa. Kehittävän

4 2-2 arvioinnin yhteydessä on myös tunnistettu, että osa korkeakoulujen ja lukioiden välisen yhteistyön rakentamisesta kuuluu luontevammin korkeakoulujen vastuulle. Työvoimahallinnon kanssa tehtävä yhteistyöhön ei pilottihankkeissa ole löydetty uudenlaisia lähestymistapoja. Yhteistyön tekemistä on myös hidastanut työvoimahallinnon resurssipula. Pilottihankkeiden voidaan katsoa kohdistuneen laajalti ympäri Suomea ja vaikuttaneen useisiin lukioihin. Pilottihankkeilla on olemassa suunnitelmia tulosten levittämisestä ja juurruttamisesta alueellisesti. Valtakunnallisesta näkökulmasta tulee kuitenkin huomioida, että osa pilottihankkeista jatkaa vielä toimintaansa syksyllä 2012 ja keväällä Kehittävä arviointi päättyy toukokuussa 2012 ja pilottihankkeiden kokemusten keräämiseksi on tarpeellista kehittää erillinen suunnitelma, että toiminnan tulokset voidaan hyödyntää valtakunnallisesti. Kehittävän arvioinnin yhteydessä käydyn keskustelun ja tehtyjen havaintojen perusteella lukioiden opinto-ohjauksen kehittäminen voi rakentua kolmen keskeisen elementin ympärille. Opiskelijoiden henkilökohtainen jatko-opintosuunnitelma on väline, jonka nähdään jäsentävän ohjausta ja tekevän siitä tavoitteellisemman prosessin. Jatko-opintosuunnitelmiin liittyviä kokemuksia pitää tutkia jatkossa tarkemmin kannustamalla esimerkiksi opiskelijoita tekemään aiheesta opinnäytetöitä. Toisena elementtinä arvioinnissa on todettu lukiokohtaisen ohjaussuunnitelman mahdollisuus selkiyttää ohjaukseen liittyvää työnjakoa sekä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa tehtävää yhteistyötä. Kolmanneksi ohjauksen kehittämisen elementiksi on havaittu aineenopettajien mahdollisuudet tuoda omilla oppitunneillaan esille työelämään liittyviä kysymyksiä. Tämän tavoitteen suhteen yhdeksi keinoksi voi muodostua työelämäorientaation integroiminen eri aineiden soveltaville kursseille. Sisältöjen lisäksi kursseilla voitaisiin hyödyntää myös työelämäorientaatiota tukevia opiskelumenetelmiä, kuten projektityöskentelyä. Opinto-ohjauksen kehittämismahdollisuuksien suhteen arvioinnin yhteydessä on nostettu esiin resurssit. Esimerkiksi henkilökohtaisten jatko-opintosuunnitelmien toteuttaminen edellyttää henkilökohtaista ohjausta ja se taas vaatii opinto-ohjaajilta aikaa. Samoin kehittävän arvioinnin yhteydessä on noussut esiin, että mahdollisten ohjauksen työnjakoon liittyvien uudistusten vaikutukset on lukioissa huomioitava myös aineenopettajien ja ryhmänohjaajien resursoinnissa. Pilottihankkeissa korostettiin myös hankkeen merkitystä opinto-ohjaukseen liittyvien kysymysten esille nostamisessa. Ohjaukseen on hanketoiminnan myötä kiinnitetty enemmän huomiota ja sen kehittämiseen on sitouduttu. Hanketoimintaa pidetäänkin osassa pilottihankkeisiin osallistuneita kouluja opinto-ohjauksen kehittämistyön lähtölaukauksena. Ohjauksen mallintaminen on auttanut havaitsemaan niitä tekijöitä, joita ohjaukseen kuuluu ja joihin kehittämistyössä voidaan jatkossa keskittyä. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi valtakunnallisella tasolla tukea tässä toiminnassa myös sellaisia lukioita, jotka eivät ole osallistuneet opinto-ohjauksen pilottihankkeisiin.

5 2-3 SAMMANDRAG Undervisnings- och kulturministeriet har finansierat 12 pilotprojekt som utvecklar studiehandledningen i gymnasier runtom i Finland. Projektens omfattning har varierat från sådana som berör endast ett gymnasium till verksamhet som gäller hela Helsingforsregionen. Ramboll Management Consulting Oy har på uppdrag av undervisnings- och kulturministeriet genomfört en utvecklande utvärdering av pilotprojekten. Utvärderingen genomfördes mellan mars 2011 och juni Målet med arbetet är att rapportera om pilotprojektens framskridande till undervisnings- och kulturministeriet samt att hjälpa att lyfta fram observationer som gjorts i samband med projekten och utvärderingen och som kan användas i den riksomfattande utvecklingen av gymnasiernas studiehandledning, i synnerhet i utarbetandet av läroplansgrunder. Alla pilotprojekt har utvecklat sin verksamhet i enlighet med de fem mål som undervisnings- och kulturministeriet ställt. Det första målet har varit att ta fram en personlig plan för fortsatt utbildning för studerandena. Det andra målet har varit att utveckla hela skolgemenskapens delaktighet i handledningen. De återstående tre målen fokuserar på utveckling av samarbetet mellan gymnasievärlden och intressegrupperna. Avsikten har varit att utveckla studiehandledningen genom att skapa samarbete mellan högskolorna, näringslivet och arbetskraftsmyndigheterna. Målen som ställts för utvecklingen av studiehandledningen bygger på förslag från undervisnings- och kulturministeriets arbetsgrupp som begrundade utvecklingen av gymnasieutbildningen. Bakom utvecklingen av studiehandledningen kan man se diskussionen om de långa studietiderna. Genom att utveckla studiehandledningen vill man hjälpa de unga att göra utbildningsval som passar dem själva och därigenom undvika onödiga branschbyten och avbrott. I alla pilotprojekt har man utvecklat personliga planer för fortsatt utbildning för studerandena. Med hjälp av planerna vill man göra handledningen av studerandena till en process som inleds i början av gymnasietiden och där den studerandes syn på sin egen framtid så småningom preciseras. Till denna process kan man koppla in andra handledningselement, såsom olika besök och introduktioner till arbetslivet. När utvärderingen gjordes fanns det ännu rätt lite erfarenheter av genomförandet av processen med planer för fortsatt utbildning. En del studerande ansåg att det var nyttigt att utarbeta en plan som hjälper dem att gestalta sina tankar om fortsatta studier. I pilotprojektet hängde arbetet med studieplaner ofta samman med byggande av ett elektroniskt verktyg. Olika elektroniska blanketter hjälper till att registrera den studerandes planeringsprocess och samtidigt kan de underlätta arbetet för studiehandledaren och andra sakkunniga. I pilotprojekten har man märkt att den elektroniska planen medför dataskyddsfrågor som det är skäl att ha klara regler och anvisningar för. I pilotprojekten har målet om hela skolans delaktighet i handledningen främjats å ena sidan genom att gruppledarnas roll utvecklats och å andra sidan genom att man erbjudit ämneslärarna en möjlighet att uppdatera sina kunskaper om arbetslivet. Gruppledarna förväntas underlätta studiehandledarnas arbetsbörda i fråga om exempelvis handledning i kursval under studietiden samt uppföljning av studerandenas framsteg. Genom att ge ämneslärarna möjligheter att samla information om arbetslivet uppmuntrar man dem att stödja studerandenas tankar om fortsatta studier under sina egna lektioner. I pilotprojekten har man riktat flera olika åtgärder till gruppledarna och ämneslärarna. Den viktigaste åtgärden ur ett nationellt perspektiv är skapandet av en modell för handledningen; i en del av projekten har man använt mycket tid på detta. Med modeller för handledningen blir arbetsfördelningen inom handledningen tydligare och det blir lättare att komma överens om förfaranden genom vilka man till exempel samarbetar med näringslivet och högskolorna samt genom vilka handledningens olika element, såsom besök och introduktioner till arbetslivet, anpassas till gymnasievardagen. Utvecklingen av samarbetet med högskolorna och näringslivet har innehållit flera olika initiativ vars betydelse och varaktighet pilotprojekten själva bedömer. Samarbetet med högskolorna har även sporrat högskolorna till att utveckla sin egen verksamhet, till exempel till att ordna introduktionskurser riktade till gymnasister eller till att utveckla innehållet i besöken. Ur ett nationellt perspektiv framträder skapandet av modeller för och planeringen av handledningen framom enskilda initiativ. I handledningsplanen kan man anteckna de förfaranden genom vilka gymnasierna samarbetar systematiskt med högskolorna och näringslivet i regionen. Etablerade samarbetsmetoder hjälper de studerande att utarbeta planer för fortsatta studier och underlättar studiehandledarnas och ämneslärarnas samarbete med högskolorna och arbetslivet. I samband med utvär-

6 2-4 deringen har man också konstaterat att en del av samarbetet mellan högskolorna och gymnasierna är till karaktären sådant att det är mer naturligt att högskolorna ansvarar för det. I fråga om samarbetet med arbetskraftsförvaltningen har man inte hittat nya lösningar i pilotprojekten. Samarbetet har också bromsats av arbetskraftsförvaltningens resursbrist. Pilotprojekten kan anses ha sträckt sig brett runtom i Finland och påverkat ett flertal gymnasier. Pilotprojekten har planer för spridning och förankring av resultaten i regionerna. Ur ett nationellt perspektiv bör man dock beakta att en del av projekten fortsätter sin verksamhet ännu hösten 2012 och våren Den utvecklande utvärderingen avslutas i maj 2012 och för att samla erfarenheterna av pilotprojekten måste man ta fram en separat plan så att resultaten av verksamheten kan utnyttjas nationellt. På basis av diskussionerna och observationerna i samband med utvärderingen kan utvecklingen av gymnasiernas studiehandledning byggas kring tre centrala element. Den personliga planen för fortsatta studier är ett redskap som anses gestalta handledningen och göra den till en mer målinriktad process. Erfarenheter av planerna måste framöver studeras i större detalj, till exempel genom att uppmuntra studerande att göra examensarbeten om dem. Det andra elementet som lyfts fram i utvärderingen är den gymnasiespecifika handledningsplanens möjlighet att förtydliga arbetsfördelningen i fråga om handledningen samt samarbetet med högskolorna och näringslivet. Det tredje elementet i utvecklingen av handledningen är ämneslärarnas möjligheter att lyfta fram frågor med arbetslivsanknytning under sina egna lektioner. I fråga om detta mål kan en metod bli att integrera arbetslivsorientering i tillämpande kurser inom olika läroämnen. Utöver det normala studieinnehållet kunde man på kurserna utnyttja även studiemetoder som stödjer arbetslivsorienteringen, såsom projektarbete. Vad gäller möjligheterna att utveckla studiehandledningen har man i samband med utvärderingen lyft fram resursfrågan. Genomförandet av exempelvis de personliga planerna för fortsatta studier förutsätter personlig handledning och det kräver tid av studiehandledarna. I samband med utvärderingen har man också lyft fram att konsekvenserna av en eventuell reform av arbetsfördelningen inom handledningen måste beaktas även i ämneslärarnas och gruppledarnas resursering i gymnasierna. I pilotprojekten beaktades därtill projektets betydelse för att lyfta fram frågor med anknytning till studiehandledningen. I och med projektverksamheten har man fäst mer uppmärksamhet vid handledningen och engagerat sig i utvecklingen av den. I en del av skolorna som deltog i pilotprojekten anses projektverksamheten vara startskottet för en utveckling av studiehandledningen. Skapandet av modeller för handledningen har gjort det lättare att upptäcka de element som hör till handledningen och som man framöver kan fokusera på i utvecklingsarbetet. I denna verksamhet kan undervisnings- och kulturministeriet på nationell nivå stödja även sådana gymnasier som inte deltagit i pilotprojekten inom studiehandledningen.

7 JOHDANTO Ramboll Management Consulting Oy on toteuttanut opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta lukioiden opinto-ohjauksen pilottihankkeiden kehittävää arviointia. Työ aloitettiin maaliskuussa 2011 ja se päättyi toukokuussa 2012 pidettyyn kehittävän arvioinnin loppuseminaariin. Tässä kehittävän arvioinnin loppuraportissa esitetään arvioinnin näkemys 12 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman pilottihankkeen toiminnasta. Havaintojen perusteella tehdään arvio siitä, miten hankkeet kokonaisuudessaan ovat saavuttaneet asetetut tavoitteet. Monet pilottihankkeista jatkavat vielä toimintaansa toukokuun 2012 jälkeen ja yhtenä kehittävän arvioinnin loppuraportin tehtävänä onkin auttaa hankkeita kehittämään toimintaa myös jatkossa. Loppuraportin keskeisin viesti tiivistyy johtopäätöksiin ja kehittämissuosituksiin, joiden tarkoitus on auttaa opetus- ja kulttuuriministeriöitä jatkamaan lukioiden opinto-ohjauksen kehittämistyötä. Raportin johdantoluvussa käydään läpi kehittämishankkeen tavoitteet, kehittävän arvioinnin toteutustapa sekä lukioiden opinto-ohjauksen kehittämistarpeeseen liittyviä näkemyksiä. 1.1 Kehittämishankkeen tavoitteet ja lähtökohdat Lukion opinto-ohjauksen kehittämishanke on opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämä kokonaisuus, jonka kautta on rahoitettu 12 pilottihanketta. Pilottihankkeet sijaitsevat tasaisesti ympäri Suomea ja niissä kussakin on mukana erilainen joukko kuntia ja lukioita. Hankkeiden koko vaihtelee kooltaan yhden lukion kehittämistyöstä koko pääkaupunkiseutua yhdistäväksi verkostoksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen lisäksi pilottihankkeet ovat hankkineet 20 % rahoituksestaan koulutuksen järjestäjiltä. Lukion opinto-ohjauksen kehittämishanke käynnistettiin kirjatulla kirjeellä, joka toimitettiin kaikille lukiokoulutuksen järjestäjille. Opetus- ja kulttuuriministeriö kuvaa kirjeessä kehittämishankkeen taustan ja tarpeellisuuden sekä asettaa sille sen tavoitteet. Kirjeessä on kuvattu pilottihankestatuksen edellyttämät toimenpiteet ja rahoitukseen liittyvä periaatteet. Pilottihankkeiden hankehakemuksiin kirjatut tavoitteet ja toimintatavat perustuvat mainittuun kirjeeseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut pilottihankkeille viisi tavoitetta. Tiivistäen kyse on ohjaukseen liittyvien yhteistyörakenteiden luomisesta lukion sisällä sekä yhteistyön kehittämisestä lukioiden ja korkeakoulujen sekä lukioiden ja alueellisen työelämän kanssa. Opiskelijan näkökulmasta kehittämishankkeen taustalla on ajatus siitä, että erilaiset ohjaus- ja neuvontapalvelut auttavat lukiolaisia tekemään itselleen sopivia koulutus- ja uravalintoja. Lukioiden verkostoituminen koulumaailman ulkopuolelle avaa opiskelijoille mahdollisuuksia saada kokemuksia ja tietoa työelämästä. Tämän uskotaan lisäävän opiskelijoiden omiin vahvuuksiin ja motivaatioon liittyvää tuntemusta sekä auttavan urasuunnittelussa. Lukionaikaisen ohjauksen kehittämisen taas toivotaan tukevan jatko-opintoihin hakeutumista sekä ehkäisevän opintojen turhaa pitkittymistä lukiossa. Ensimmäisenä tavoitteena pilottihankkeiden toivotaan kehittävän opiskelijoiden henkilökohtaista jatko-opintoihin orientoivaa suunnitelmaa. Tavoitteena on rakentaa osaksi lukioaikaista ohjausta vähitellen rakentuva jatko-opintoihin orientoiva suunnitelma. Jatkoopintosuunnitelmien laatimiseksi kehitetään systemaattisia prosesseja, jossa opinto-ohjauksen eri osa-alueet kytkeytyvät suunnitelman laatimiseen. Toisena tavoitteena on edistää koko koulun osallisuutta opinto-ohjauksesta. Tällöin opinto-ohjaajalla on vastuu jatko-opintoihin ohjaamisesta ja mm. jatko-opintosuunnitelmaprosessista, mutta myös muulla kouluyhteisöllä on oma roolinsa opiskelijan opintojen edistämisessä sekä jatko-opintoihin ja työelämään liittyvän tiedon jakamisessa. Kehittävän arvioinnin yhteydessä käydyissä keskusteluissa, opetus- ja kulttuuriministeriön on korostanut erityisesti jatko-opintoihin orientoivan suunnitelman tekemistä kehittämistyön tärkeimpänä tavoitteena. Muut kolme tavoitetta liittyy lukioiden ja niiden eri sidosryhmien välisen yhteistyön kehittämiseen. Kolmantena tavoitteena on lukiokoulutuksen järjestäjien ja lukioiden yhteistyön kehittäminen yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriö toivoo teeman yhteydessä etsittävän tapoja lisätä opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa korkeakouluopintoja lukioaikana. Teeman yhteydessä korkeakoulut voisivat kehittää hakumenettelyjään ot-

8 2-6 tamaan paremmin huomioon esimerkiksi reaalikokeiden arvosanat. Korkeakoulujen toivotaan voivan ilmoittaa etukäteen, millaisilla pisteillä ja arvosanoilla hakija pääsee sisään ilman pääsykoetta. Neljäntenä tavoitteena on yhteistyön kehittäminen työvoimaviranomaisten kanssa. Hankkeissa voidaan esimerkiksi keskittyä tekemään työvoimaviranomaisten palveluita tutuksi opiskelijoille ja luomaan kontakteja opinto-ohjaajien ja työvoimahallinnon ohjauspisteiden kanssa. Viides ja viimeinen pilottihankkeille asetettu tavoite on yhteistyön kehittäminen alueen elinkeinoelämän kanssa. Ajatuksena on, että verkostoja ja käytänteitä luomalla voidaan synnyttää säännöllisiä yhteyksiä lukioiden ja elinkeinoelämän välille. Konkreettisesti tämä voi näkyä esittelyinä, tutustumisina ja esimerkiksi työharjoittelun kytkemisenä opiskeluun. 1 Pilottihankkeille myönnettävää rahoitusta on ollut mahdollista kohdentaa lukion opinto-ohjauksen laatua ja tarvittavia yhteistyörakenteita kehittävään toimintaan sekä tarvittavan hankehenkilöstön palkkaamiseen ja erilaisista sijais- ja matkajärjestelyistä aiheutuviin kustannuksiin. Hankkeille myönnettyä rahoitusta ei ole voinut käyttää uusien opinto-ohjaajan virkojen luomiseen. Lisäksi koulutuksen järjestäjien on pitänyt vastata 20 prosentista hankkeen kustannuksia. Pilottihankkeen statusta haki yhteensä 56 organisaatioista, joista rahoitusta myönnettiin 12 hankkeelle. Hakijoiden joukossa oli neljä yliopistoa, mutta näille organisaatioille ei myönnetty rahoitusta. Taulukossa 1 on listattu pilottihankestatuksen saaneet organisaatiot sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeille myöntämän rahoituksen määrä. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi rahoitusta pilottihankkeille yhteensä euroa. 2 Taulukossa on myös kuvattu hankkeisiin osallistuvien lukioiden sekä lukioissa kirjoilla olevien opiskelijoiden määrä. Lukumäärät kuvaavat hyvin hankkeiden suuruusluokkia. Taulukko 1. Lukion opinto-ohjauksen pilottihankkeet ja niiden saama rahoitus lähde: Päätös. Valtionavustukset lukion opinto-ohjauksen kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö /280/2010); lukioiden ja opiskelijoiden lukumäärät on poimittu hankehakemuksista Pilottihanketta hallinnoiva organisaatio Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän rahoituksen määrä ( ) Lukioiden määrä Hämeenlinnan kaupunki Juuan kunta Opiskelijoiden määrä (noin) Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Järvenpään kaupunki Kaustisen kunta Kemijärven kaupunki Kirkkonummen kunta Korsholms kommun Lappeenrannan kaupunki Mäntsälän kunta Rovaniemen kaupunki Vantaan kaupunki (pääkau Kirje. Haku lukion opinto-ohjauksen pilottihankkeeseen sekä siihen liittyvään rahoitukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö /520/ Päätös. Valtionavustukset lukion opinto-ohjauksen kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö /280/2010

9 2-7 punkiseudun hanke) Valitut pilottihankkeet ovat hakemuksissaan ottaneet kantaa kaikkiin edellä mainittuihin tavoitteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön rooli pilottihankkeiden ohjauksessa on rahoituksenpäätöksen jälkeen ollut luonteeltaan tekninen ja esimerkiksi yllä mainittujen tavoitteiden kehittäminen konkreettiseksi toiminnaksi on ollut pilottihankkeiden vastuulla. Ministeriö on vastannut hankkeiden kysymyksiin koskien rahoitusta sekä siihen liittyvää raportointia. Pilottihankkeet ovat määritelleet tavoitteensa ja toimintansa painotukset varsin itsenäisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriö on panostanut pilottihankkeiden toiminnan tukemiseen kilpailuttamalla kehittävän arvioinnin. Ramboll Management Consulting Oy vastaa lukion opinto-ohjauksen pilottihankkeiden kehittävästä arvioinnista. 1.2 Kehittävän arvioinnin tavoitteet Ramboll Management Consulting Oy valittiin toteuttamaan lukion opinto-ohjauksen pilottihankkeiden kehittävää arviointia keväällä Työ käynnistyi maaliskuussa 2011 opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämällä pilottihankkeiden yhteisellä aloitusseminaarilla. Kehittävän arvioinnin tavoitteet määriteltiin opetus- ja kulttuuriministeriön päivätyssä tarjouspyynnössä. Kehittävän arvioinnin tavoitteena on ollut toisaalta tukea pilottihankkeiden toimintaa ja toisaalta raportoida hankkeiden edistymisestä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Kehittävän arvioinnin raportointi tukee lukion opinto-ohjauksen kehittämistyötä mm. seuraavien opetussuunnitelman perusteiden kirjoittamisen yhteydessä. Pilottihankkeiden osalta kehittävän arvioinnin yhteydessä on kerätty perustietoa hankkeiden tavoitteista ja toimintatavoista sekä hankeprosessin etenemisestä. Arvioinnin yhteydessä kuullaan sekä opiskelijoita, opetushenkilökuntaa että hankkeiden yhteistyökumppaneita. Kerättyä tietoa hyödynnetään pilottihankkeiden toiminnan kehittämisessä. Arviointi on kulkenut ajallisesti kehittämistyön rinnalla. Kehittävän arvioinnin yhteydessä tarkastellaan pilottihankkeiden etenemistä suhteessa valtakunnallisiin ja hankkeiden itsensä asettamiin tavoitteisiin. Huomiota on kiinnitetty myös hankkeiden erilaisiin tapoihin organisoida sekä hanketoimintaa että opinto-ohjausta. Erilaisten toimintatapojen vertailu auttaa tekemään myös lukioiden opinto-ohjauksen valtakunnallisen kehittämisen kannalta keskeisiä havaintoja. Kehittävän arvioinnin luonteeseen kuuluu palautteen antaminen. Pilottihankkeille on tarjottu kehittävän arvioinnin yhteydessä mahdollisuuksia keskinäiseen kokemustenvaihtoon. Hankkeille on myös toimitettu arvioinnin hankekohtaista materiaalia. Tiedonjakoa on tehty myös pilottihankkeiden koordinaattoreille suunnatun blogin avulla. Opetus- ja kulttuuriministeriölle kehittävästä arvioinnista on raportoitu kahden väliraportin ja tämän loppuraportin välityksellä. Arvioinnin tuloksia on esitelty eri tilaisuuksissa sekä pilottihankkeiden koordinaattoreille, hankkeiden yhteistyökumppaneille että opetus- ja kulttuuriministeriön edustajille. Kehittävän arvioinnin tärkeimpänä tehtävän on ollut raportoida pilottihankkeiden kokemuksia opinto-ohjauksen kehittämisestä ja luoda tämän aineiston analyysiin perustuen näkemys siitä, millä tavoin lukioiden opinto-ohjausta voitaisiin jatkossa kehittää. 1.3 Arviointityön toteutus ja aineistot Lukion opinto-ohjauksen pilottihankkeiden kehittävää arviointia on toteutettu keväällä 2011, syksyllä 2011 ja keväällä Arviointityö alkoi opetus- ja kulttuuriministeriön maaliskuussa 2011 järjestämällä seminaarilla, johon oli kutsuttu koolle pilottihankkeet ja toiminnan kannalta keskeiset sidosryhmät. Kehittävän arvioinnin toteuttajat esittäytyivät tilaisuudessa ja arvioinnin toteuttamissuunnitelma käytiin läpi. Arviointityön ensimmäisenä varsinaisena vaiheena haastateltiin kaikkien pilottihankkeiden edustajat puhelimitse. Haastatteluiden kautta muodostettiin kuva hankkeiden organisoitumisesta sekä tavoitteiden painottumisesta. Erityisesti huomiota kiinnitettiin hankkeiden toiminnassa esille nousseisiin haasteisiin, jotka raportoitiin opetus- ja kulttuuriministeriölle marraskuussa 2011 toimitetussa I väliraportissa. Koordinaattorit haastateltiin uudestaan väliraportoinnin jälkeen keväällä Tällöin haastatteluissa käsiteltiin erityisesti väliraporttiin kirjoitettuja hankekohtaisia

10 2-8 tekstejä ja kerrattiin hankkeiden toiminnan eteneminen. Haastatellut koordinaattorit on listattu raportin liitteessä 1. Kehittävän arvioinnin aikana toteutettiin yhteistyössä pilottihankkeiden koordinaattoreiden kanssa kolme sähköistä kyselyä. Opiskelijoita lähestyttiin kyselyllä kahteen eri otteeseen. Kyselyn ensimmäinen vaihe toteutettiin syksyllä 2011 ja toinen vaihe toukokuussa Molempiin vaiheisiin valikoitiin kustakin hankkeesta yksi opiskelijaryhmä. Kyselyjen toteutuksessa hyödynnettiin sähköisiä kyselytyökaluja. Tarkoituksena oli, että sama opiskelijaryhmä vastaisi kyselyyn kummallakin kerralla, jolloin voitaisiin tarkastella asenteissa havaittuja muutoksia. Liitteessä 2 on kuvattu vastausten jakautuminen hankkeittain kummankin kyselyvaiheen osalta. Opiskelijakyselyn ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin opiskelijoiden kokemuksia opintoohjauksen ja sen eri toimintamuotojen hyödyllisyydestä. Opiskelijat saivat arvioida oman opintoohjauksensa hyödyllisyyttä. Kyselyllä selvitettiin, missä määrin opiskelijat olivat jo suunnitelleet tulevaisuuttaan. Opiskelijakyselyn toisessa vaiheessa käytiin osittain läpi samoja kysymyksiä, mutta kyselyä oli myös kehitetty ensimmäisen kyselyvaiheen kokemusten perusteella. Toisessa kyselyssä kiinnitettiin enemmän huomiota opiskelijoiden kokemuksiin jatko-opintosuunnitelmien tekemisestä. Opiskelijoille annettiin myös mahdollisuus kertoa tarkemmin heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Opiskelijakyselyiden tarkoituksena on ollut tuoda opiskelijoiden näkökulma opinto-ohjauksen asiakkaina osaksi kehittämistyötä ja siten myös kuvata hanketoiminnan taustaympäristöä. Opiskelijakyselyillä ei sinänsä kuvata hanketoiminnan edistymistä, koska hankkeiden eri toimenpiteitä ei ole voitu ajallisesti kytkeä osaksi kehittävän arvioinnin toimintaa. Opiskelijakyselyiden kysymyksenasettelu auttaa kuitenkin jalostamaan opinto-ohjauksen kehittämistoimintaan liittyviä johtopäätöksiä ja kehittämissuosituksia. Opiskelijakyselyn keskeisimmät havainnot on raportoitu luvussa 2.1. Opiskelijakyselyiden tuloksia on raportoitu myös yksityiskohtaisemmin pilottihankkeiden koordinaattoreille, jotta opiskelijapalautetta on voitu hyödyntää opintoohjauksen kehittämisessä. Opiskelijoiden näkemyksiä lukioiden opinto-ohjauksesta on kartoitettu aikaisemminkin. Kehittävän arvioinnin yhteydessä toteutettuja kyselyitä voidaan verrata esimerkiksi Suomen Lukiolaisten liiton vuonna 2008 julkaisemaan selvitykseen Kokemuksia lukion opinto-ohjauksesta. 3 Hankekoordinaattoreiden haastatteluista ja opiskelijakyselyn ensimmäisestä vaiheesta kerrottiin opetus- ja kulttuuriministeriölle toimitetun I väliraportin lisäksi myös pilottihankkeille lokakuussa 2011 järjestetyssä koulutuspäivässä. Koulutuspäivän teemana oli moniammatillinen yhteistyö ja päivässä käytiin runsaasti keskustelua erityisesti pilottihankkeiden tavoitteista ja opiskelijakyselyn herättämistä ajatuksista. Kehittävän arvioinnin toinen koulutuspäivä järjestettiin helmikuussa 2012, jolloin teemana oli erityisesti jatko-opintosuunnitelmiin liittynyt kehitystyö. Hankkeet esittelivät omia mallejaan jatko-opintosuunnitelmista ja koordinaattoreita pyydettiin toimittamaan kehittävän arvioinnin käyttöön selvitys hankkeen jonkin lukion käyttämästä jatkoopintosuunnitelmasta ja sen kytkeytymisestä ohjauksen kokonaismalliin. II koulutuspäivä myös käynnisty kehittävän arvioinnin vuoden 2012 kevään osalta ja tilaisuudessa esiteltiin II väliraportin alustavia johtopäätöksiä ja kehittämissuosituksia. Ryhmäkeskusteluiden kautta kartoitettiin kokonaishankkeen tavoitteiden kannalta oleellisia hyviä käytänteitä liittyen jatkoopintosuunnitelmiin, koko koulun osallisuuteen ohjauksesta sekä lukiomaailman ulkopuoliseen verkostoitumiseen. Molemmissa koulutuspäivissä käydyt keskustelut ovat myös ohjanneet arvioinnin raportointia ja johtopäätöksiä. Ennen kehittävän arvioinnin toista koulutuspäivää helmikuussa 2012 kaikkien 12 pilottihankkeen kanssa toteutettiin dialogi-istunto. Dialogi-istuntojen tavoitteena oli keskustella hankkeiden etenemisestä hankekoordinaattoreita laajemmassa joukossa. Hankekoordinaattorit kutsuivat tilaisuuteen hankkeen kannalta keskeisiä toimijoita. Dialogi-istunnoissa oli mukana hankekoordinaattoreita sekä hankkeen toimintaan osallistuvien lukioiden opinto-ohjaajia, aineenopettajia ja rehtoreita. Myös opiskelijoita oli mukana lähes kaikissa dialogi-istunnoissa, mikä toi käytyihin keskusteluihin merkittävän uuden näkökulman. Tilaisuuksiin osallistui myös kuntien sivistystoimenjohtajia tai lukiokoulutuksesta vastaavia johtajia. Myös pilottihankkeiden yhteistyökumppaneita alueen korkeakouluista, muista hankkeista tai yrittäjäjärjestöistä osallistui dialogi-istuntoihin. Dialogi-istunnot kestivät tyypillisesti noin 2 3 tuntia ja niiden aikana käsiteltiin noin kolme kysymystä siten, että kaikki istunnoissa mukana olleet henkilöt osallistuivat. Dialogi-istuntojen alussa hankkeiden koordinaattoreita pyydettiin kuvailemaan toiminnan sen hetkistä tilannetta. 3 Kokemuksia lukion opinto-ohjauksesta selvitys Suomen Lukiolaisten liitto 2008

11 2-9 Usein istunto toimi myös hankkeen sisäisen tiedonjaon foorumina. Dialogi-istuntojen kautta pilottihankkeiden toiminta avautui monesta eri näkökulmasta ja hankkeen sen hetkisistä tuloksista ja merkityksestä eri toimijoille päästiin keskustelemaan. Hankkeen ensimmäinen laaja raportointi (II väliraportti) toteutettiin helmikuussa Nyt käsillä oleva kehittävän arvioinnin loppuraportointi perustuu pitkälti väliraportissa tehtyyn työhön. Väliraportin jälkeen loppuraporttia on viety eteenpäin erityisesti kolmen aineiston avulla. Yllä kuvatun opiskelijakyselyn toisen vaiheen keskeisimmät havainnot on käsitelty loppuraportissa, kuten myös pilottihankkeiden koordinaattoreiden toisen haastattelukierroksen havainnot hanketyön etenemisestä ja väliraportissa julkaistuista hanketeksteistä. Täysin uutena kokonaisuutena kehittävän arvioinnin loppuraportissa on käsitelty pilottihankkeille teetettyjen kouluyhteisökyselyjen tulokset. Kouluyhteisökyselyissä pilottihankkeiden koordinaattoreita pyydettiin välittämään eteenpäin vastauslinkkiä sähköiseen kyselyyn parhaaksi katsomallaan tavalla niiden lukioiden henkilökunnalle, jotka ovat olleet hanketoiminnan piirissä. Kyselyssä aineenopettajat, opinto-ohjaajat, koulujen rehtorit ja muu henkilökunta saivat ottaa kantaa siihen, missä määrin opinto-ohjauksen kehittämishanke on näkynyt ja vaikuttanut koulujen arkeen. Toisaalta kouluyhteisökyselyssä otettiin kantaa kehittämistyön tuloksiin, mutta toisaalta siinä kartoitettiin myös kouluyhteisön yleistä suhtautumista ohjaukseen ja sen tavoitteiden toteutumiseen omassa koulussa. Kouluyhteisökyselyn tuloksia on raportoitu yhteisesti luvussa 2.2 ja hankekohtaisesti kunkin hankkeen omassa tekstiosuudessa. Tulosten hankekohtainen hyödyntäminen ja raportointitapa riippuvat siitä, miten kyselyä on jaettu eteenpäin. Osa hankkeista on jakanut kyselyä eteenpäin laajemmin ja osa vain tiiviimmin hanketyössä mukana olleille toimijoille. Hanketyön näkökulmasta kouluyhteisökysely on mahdollistanut ulkopuolisen kanavan antaa palautetta ja se tarjoaa pilottihankkeille tietoa myös toimintaan liittyvien tulosten juurruttamisen mahdollisuuksista. Kouluyhteisökyselyssä esitetyt näkemykset ohjauksen roolista lukion arjessa muodostavat opiskelijakyselyn havaintojen tavoin myös tärkeän kontekstin opinto-ohjauksen kehittämiselle. Kouluyhteisökyselyn kautta kerätyt näkemykset ovat tärkeässä roolissa kehittävän arvioinnin johtopäätöksissä ja kehittämissuosituksissa. Selvitys kouluyhteisökyselyn vastaajista on liitteessä 3. Kehittävän arvioinnin yhtenä roolina on ollut kannustaa hankkeita keskinäiseen yhteistyöhön ja tiedon jakamiseen ja järjestettiin kehittävän arvioinnin väliseminaari, jonka kaksipäiväiseen ohjelmaan sisältyi pilottihankkeiden keskinäistä tiedonjakamista, mutta myös ulkopuolisten sidosryhmien näkemyksiä opinto-ohjauksen kehittämisestä. Ensimmäisenä päivänä keskityttiin käsittelemään jatko-opintosuunnitelmiin liittyviä ratkaisuja eri hankkeissa sekä toiminnan tulosten juurruttamiseen liittyviä periaatteita. Toisena päivänä kuultiin tärkeiden sidosryhmien käsityksiä opinto-ohjauksen kehittämistyöstä. Mukana olivat mm. Suomen Lukiolaisten liitto, Taloudellinen tiedostustoimisto, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto. Tilaisuudessa kuultiin laajasti myös pilottihankkeiden omia esityksiä hankkeiden toimintamuodoista. Väliseminaarin kumpanakin päivänä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja lukioiden opinto-ohjauksen kehittämisestä, jotka ovat vaikuttaneet kehittävän arvioinnin yhteydessä tehtyihin johtopäätöksiin ja kehittämissuosituksiin. Kehittävän arvioinnin loppuraportissa tehdyt havainnot käydään läpi arviointiprosessin päättävässä loppuseminaarissa Tilaisuudessa käydyt keskustelut tulevat vielä vaikuttamaan raportoinnin lopulliseen muotoon. Raportissa esitetyt johtopäätökset ja kehittämissuositukset ottavat huomioon sen, että monet pilottihankkeista jatkavat vielä toimintaansa. Pilottihankkeissa tehtyjen kokeilujen jälkeen vuorossa on toiminnan tulosten juurruttaminen osaksi lukioiden arkityötä. Pilottihankkeiden toiminta onkin ollut lähtösysäys lukioiden opinto-ohjauksen kehittämistyölle, jota kehittävän arvioinnin loppuraportointi tukee johtopäätösten ja kehittämissuositusten avulla. 1.4 Näkemyksiä lukioiden opinto-ohjauksen kehittämistarpeesta Lukiokoulutuksen järjestäjille suunnatussa kirjeessä opetus- ja kulttuuriministeriö avaa pilottihankkeille asetettavien tavoitteiden lisäksi myös ohjauksen taustaympäristöä. Toiminta perustuu ajatukseen siitä, että ohjaus- ja neuvontapalveluilla on vaikutusta siihen, kuinka hyvin lukiolaiset ovat valmiita siirtymään jatkokoulutukseen ja tekemään realistisia uravalintoja. Kirjeessä myös kuvataan, kuinka lukiolaisilla ei ole tarpeeksi tietoa, näkemystä ja kokemusta erilaisista ammateista ja niihin johtavista koulutuksista tai työvoimaviranomaisten tarjoamista palveluista. Samoin kirjeessä perustellaan työvoimaviranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä sillä, että se

12 2-10 edesauttaa opiskelijoita tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittää motivaatiota. Lukiokoulutuksen kannalta yleensä elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyö voi avata myös uudenlaisia näkökulmia yleissivistystä korostavaan toimintakulttuuriin. 4 Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vuonna 2008 työryhmän valmistelemaan lukiokoulutuksen kehittämiseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia. Työryhmän raportissa otetaan kantaa opintoohjauksen nykytilaan ja sen kehittämiseen. Lähtökohtana raportissa pidetään valtioneuvoston asetusta (955/2002), jonka mukaan opiskelijan tulee käydä yksi pakollinen kurssi opintoohjausta ja hänellä on oltava oikeus opiskella yksi syventävä kurssi. Samoin asetuksessa todetaan, että oppituntien lisäksi opinto-ohjaukseen kuuluu myös muuta ohjausta. Raportissa lukion opetussuunnitelman perusteiden viesti tiivistetään opinto-ohjauksen suhteen seuraavalla tavalla: Ohjaustoiminnan tulee muodostaa koko lukiokoulutuksen ajan kestävä jatkumo, jonka aikana opinto-ohjauksen kurssit tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden hankkia perustiedot ja taidot, joiden varassa heidän on mahdollista suunnitella jatko-opintoja ja pohtia ammatillista suuntautumista. 5 Raportissa käydään läpi Opetushallituksen vuonna 2002 laatimaa arviointia opinto-ohjauksen tilasta. Arvioinnissa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, että kolmasosa lukion opiskelijoista ilmoitti, että opinto-ohjaus ei ole lisännyt heidän tietojaan ammateista ja puolet ilmoitti että ohjauksessa ei saanut tietoa työelämästä. Arvioinnissa 2/5 opiskelijoista ei katsonut saavansa opinto-ohjausta riittävästi. 6 Työryhmän raportista käy ilmi, että ajatus siitä, kuinka ohjaus- ja neuvontapalveluilla voidaan vaikuttaa nuorten kykyyn tehdä realistisia jatkokoulutusvalintoja, on peräisin koulutukseen siirtymisen ja tutkinnon suorittamisen nopeuttamista pohtineen työryhmän mietinnöstä. Samassa mietinnössä on myös nostettu esille henkilökohtaisten opintojen nivomisen entistä paremmin osaksi opinto-ohjausta. Opiskelijan toivotaankin tutustuvan erilaisiin jatko-opintovaihtoehtoihin ja laativan kirjallisen suunnitelman omista jatko-opinnoistaan. Suunnitelman avulla opinto-ohjausta voidaan entistä paremmin yksilöidä. Työryhmän mietinnössä on myös korostettu yhteistyön kehittämistä lukioiden ja korkeakoulujen välillä. Lukion opinto-ohjauksen kehittämishankkeen tavoitteet perustuvat koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen opetusministeriön työryhmän mietintöön (OPM 2010:11). 7 Lukiokoulutuksen kehittämiseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia valmistelleen työryhmän muistiossa opinto-ohjaukseen liittyen annetaan muutamia keskeisiä ehdotuksia. Lukiolaissa (629/1998) on tällä hetkellä kirjattu, että opiskelijoille tulee antaa myös opinto-ohjausta 8. Työryhmä esittää, että kohtaa laajennetaan ottamaan huomioon ryhmämuotoisen ohjauksen lisäksi myös opiskelijan oikeus saada yksilöllistä opinto-ohjausta. Työryhmä ehdottaa nyt pilottihankkeiden tavoitteeksi asetettua ajatusta opiskelijoiden henkilökohtaisen jatko-opintosuunnitelman laatimisesta. Ehdotuksen mukaan jatko-opintosuunnitelman laatiminen olisi pakollista, mutta opiskelijoilla olisi myös oikeus saada ohjausta ja tukea suunnitelman tekemisessä. Samoin työryhmä esittää lukiokoulutuksen, korkeakoulujen, työelämän ja työvoimaviranomaisten välisen yhteistyön lisäämistä siten, että opiskelijoille syntyy entistä selvempi näkemys jatko-opintoihin hakeutumisesta. 9 Tarve opinto-ohjauksen kehittämiselle näyttää erityisesti kytkeytyvän keskusteluun Suomen pitkistä opiskeluajoista. Opinto-ohjauksella halutaan auttaa nuoria tekemään sellaisia valintoja, jotka eivät johda opintojen keskeyttämiseen ja vähentävät tarvetta alan vaihdolle. Tärkeää on myös huomata, että kesällä 2011 laadittuun hallitusohjelmaan on kirjattu kohta opinto-ohjauksen vahvistamisesta kaikilla koulutusasteilla. Tarkoituksena on laatia hyvän opinto-ohjauksen kriteerit lu- 4 Kirje. Haku lukion opinto-ohjauksen pilottihankkeeseen sekä siihen liittyvään rahoitukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö /520/ Lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän muistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14, 85 6 Mt., 88 7 Mt., Lukiolaki (629/2008) 7 : 4 momentti 9 Lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän muistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14, 92

13 2-11 kioon ja ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutuksen osalta hallitusohjelmaan on myös kirjattu tavoite vahvistaa lukion työelämäyhteyttä ja työelämätietoutta. 10 Lukioiden opinto-ohjausta on haluttu kehittää, koska tarkoituksenmukaisen ohjauksen uskotaan nopeuttavan nuorten siirtymistä jatko-opintoihin. Henkilökohtaisen ohjauksen kehittämisen nähdään auttavan opiskelijoita tekemään sellaisia itselleen sopivia valintoja, jotka eivät johda opintojen keskeyttämiseen. Kehittämistyön lähtökohtana on suomalaisen opinto-ohjauksen nykytila. Suomen opinto-ohjaajat ry on antanut lausunnon lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpideehdotuksia valmistelleen työryhmän muistiosta, jossa se listasi oman näkökulmansa opintoohjauksen kehittämistarpeista. Suomen opinto-ohjaajat ry:n mielestä työryhmän havaitsema opiskelijoiden eriarvoisuus ohjauksen tarjonnassa korjaantuu ainoastaan lisäämällä opintoohjaajien virkoja. Yhdistyksen näkemyksen mukaan sopiva määrä opiskelijoita opinto-ohjaajaa kohden on 200. Tämä asetelma ei tällä hetkellä toteudu. Työryhmä ehdottaa, että opinto-ohjaus tulee järjestää koordinoituna kokonaisuutena, joka kestää opiskelijan kohdalla koko lukioajan. Suomen opinto-ohjaajat Ry:n mukaan tämän toteuttaminen edellyttäisi sitä, että lukioiden opetussuunnitelmassa entisestään korostetaan ohjaustyön suunnitelman merkitystä. Suunnitelmassa tulisi ilmoittaa eri ohjaustoimijoiden välinen työnjako. 11 Tämä on yksi kokonaisuus, jota lukion opinto-ohjauksen kehittämishankkeessa edistetään. Lausunnossa kuvaillaan myös, kuinka ajatus henkilökohtaisen ohjauksen lisäämisestä edellyttää selkeää henkilöresurssien lisäämistä. Esimerkiksi jatko-opintosuunnitelman laatiminen koko lukion mittaisena prosessina, edellyttää pätevää ja eri koulutusmahdollisuudet tuntevaa opintoohjaaja. Lausunnossa korostetaan myös, ettei teknologian kehittäminen yksin riitä korvaamaan henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta. Opinto-ohjaajat nostavat esille myös lukiolaisten kokeman tarpeen työelämäyhteyksien kehittämiseen (työelämävalmiudet, TET -jaksot jne.) ja huomauttavat, että työelämäyhteyksien kytkeminen lukiokoulutukseen edellyttää rakenteellisia muutoksia lukioiden työjärjestyksiin. Tällä hetkellä erilaisiin tutustumisiin käytetty aika on pois oppitunneista. Opinto-ohjaajien näkemyksen mukaan työelämäyhteyksien täysmittainen hyödyntäminen edellyttäisi myös lukion oppimiskulttuurin muutosta hyväksymään se, että oppimista tapahtuu myös luokkahuoneen ulkopuolella esimerkiksi erilaisissa projekteissa. 12 Suomen opinto-ohjaajat ry:n lausunnossa opinto-ohjauksen kehittämisen haasteena nähdään ennen kaikkea resurssit. Opinto-ohjaajat katsovat tilannetta oman ammattikuntansa perspektiivistä. Suomen lukiolaisten liitto toteutti vuonna 2008 selvityksen koskien opiskelijoiden kokemuksia lukion opinto-ohjauksesta. Selvityksen aineistona toimineeseen kyselyyn vastasi 2160 lukiolaista. Työn ensimmäinen ja hyvin perustavanlaatuinen havainto on se, etteivät opiskelijat ole selvillä jatko-opintosuunnitelmistaan tullessaan lukioon. Yli 70 % kyselyyn vastanneista lukiolaisista ei tiennyt lukioon tullessaan omia lukion jälkeisiä suunnitelmiaan. Kolmasosa vastaajista ilmoitti lukioon hakeutumisensa tärkeimmäksi syyksi tulevaisuudensuunnitelmien miettimisen. Hieman yli 40 % koki lukion tukevan heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan. 13 Selvityksessä perehdyttiin opiskelijoiden kokemuksiin opinto-ohjauksen sisällöistä. Melkein 70 % vastaajista kertoo, ettei opinto-ohjaukseen ole kuulunut työelämään tutustumista. Sen sijaan työelämään liittyviä puhujavierailuita on liittynyt valtaosan (57 %) opinto-ohjaukseen. Vierailuita oppilaitoksiin tehdään paljon enemmän. 75 % vastaajista on tarjottu tällaisia vierailuita osana opinto-ohjausta. 96 % vastaajista kokee voivansa saada henkilökohtaista ohjausta ja onkin helppoa sanoa, että toimintamuoto on osa kaikkien lukiolaisten opinto-ohjausta. Kun opiskelijoilta kysyttiin, millaista ohjausta he halutavat lisää, eniten kannatusta saivat vierailut oppilaitoksiin (52 %), henkilökohtaiset tapaamiset opinto-ohjaajan kanssa (46 %) ja työelämään tutustuminen (42 %). Vähiten kannatusta saavat luokkaopetus ja itseopiskelu. Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden sanotaan olevan myös melko tyytyväisiä saamansa opinto-ohjauksen laatuun. Hyödyllisimmäksi ohjauksen muodoista koetaan henkilökohtainen ohjaus Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman Lausunto lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän muistiosta. Suomen opinto-ohjaajat ry Mt. 13 Kokemuksia lukion opinto-ohjauksesta. Selvitys Suomen Lukiolaisten liitto 2008, Mt., 14-19

14 2-12 Suomen Lukiolaisten liiton teettämän Kokemuksia lukion opinto-ohjauksesta -selvityksen johtopäätöksenä todetaan opinto-ohjauksen kehittämistarpeissa korostuvan jatko-opintoihin ohjaaminen. Lukion opintoihin liittyvän ohjaamisen nähdään olevan varsin toimivaa, eikä opintojen keskeyttämistä koeta suureksi ongelmaksi. Selvityksen mukaan jokaisella lukiolaisella tulisi olla lukiosta poistuttuaan ajantasaista ja realistista informaatiota siitä, mihin hän on hakeutumassa seuraavaksi. Opinto-ohjaajan rooli on tukea tässä prosessissa ja edesauttaa opiskelijan omien päätöksentekotaitojen kehittymistä lukion aikana. Suomen Lukiolaisten liitolla on kolme päätavoitetta ohjaukselle. Ensinnäkin kaikkien lukiolaisten saatavilla on oltava tarvelähtöinen ja henkilökohtainen opintojen ohjaus. Toiseksi pakollinen opo-kurssi on järjestettävä kaikissa lukiossa ja sen on tuettava lukion sujuvaa läpikäyntiä ja jatko-opintoihin siirtymistä. Kolmantena kohtana Suomen Lukiolaisten liitto haluaa, että opinto-ohjaajien täydennyskoulutusta kehitetään ja että pätevien opinto-ohjaajien virkojen määrää lisätään. Tavoitteena on se, että jokaisella opintoohjaajalla olisi korkeintaan 200 ohjattavaa. 15 Suomen Lukiolaisten liiton ja Suomen opintoohjaajat ry:n tavoitteet ovat samansuuntaiset. Opinto-ohjauksen kehittämisen yleislinjoihin ei liity ristiriitoja. Lukioiden opinto-ohjauksen kehittäminen on tärkeää nähdä myös osana yleisempää ohjauksen merkityksen korostumista. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmä julkaisi työryhmämuistion Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet, jossa nostettiin esille elinikäisen ohjauksen tärkeimmät strategiset kehittämislinjaukset. Elinikäistä ohjausta halutaan olla kehittämässä, sillä se nähdään yhtenä välineenä työllisyyden edistämisessä ja ylläpitämisessä. Työryhmän mukaan yksilön kyky hallita omaa koulutus- ja ammattiuraa korostuu jatkuvasti. EU:n jäsenmaiden opetusministerit ovat antaneet elinikäisestä ohjauksesta päätöslauselman, jossa jäsenvaltioita on kehotettu korostamaan neljää asiaa: 1) edistää elinikäisen urahallinta- sekä ura- ja elämänsuunnittelutaitojen hankkimista, 2) helpottaa kaikkien kansalaisten mahdollisuutta saada ohjauspalveluita, 3) kehittää ohjauspalveluiden laadunvarmistusta ja 4) vahvistaa eri toimijoiden välistä palvelujen koordinointia ja yhteistyötä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. 16 Elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmä ehdottaa viittä toimenpidettä, joiden kautta elinikäinen ohjausta voidaan Suomessa kehittää. Lukioiden ohjauksen kehittämisellä on oma roolinsa elinikäisen ohjauksen periaatteiden vahvistamisessa. Ensimmäisenä strategisena kehittämiskohteena nähdään ohjauspalveluiden tasapuolinen saatavuus ja vastaavuus asiakkaiden tarpeisiin. Lukiokoulutuksen osalta työryhmä ehdottaa lukiolakiin sisällytettäväksi oikeutta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta. Lukion opinto-ohjaukselle halutaan myös määritellä laatukriteerit. Toisena strategisena tavoitteena on tukea yksilöllisiä urahallintataitoja. Urasuunnittelua pidetään keskeisenä tulevaisuuden taitona. Urahallinta- ja suunnittelutaitojen ajatellaan parantavan työllistymismahdollisuuksia. Urahallintataitojen yhteydessä puhutaan myös työelämän kannalta tärkeistä yleisistä taidoista ja niiden kehittämisestä. Näitä ovat mm. oppimaan oppiminen, vuorovaikutusja sosiaaliset taidot, ilmaisukyky sekä kulttuurillinen kompetenssi. Lukiokoulutuksen osalta työryhmä esittää yksilöllisten urahallintataitojen lisäämiseksi henkilökohtaisten jatkoopintosuunnitelmien tekemistä. Työryhmä ehdottaa, että yleensä opetuksessa ja ohjauksessa tulisi vahvistaa työelämätietoja ja -taitoja. Kolmantena strategisena tavoitteena mainitaan ohjaustyötä tekevien osaamisen kehittämismahdollisuuksien varmistaminen. Neljäntenä tavoitteena toivotaan ohjauksen laatujärjestelmien kehittymistä. Tässä yhteydessä halutaan varmistua, että ohjaustyössä toimivilla olisi käytössä tarpeellinen tilasto- ja seurantatieto. Tämä osaltaan auttaa toteuttamaan viidettä strategista tavoitetta, joka on ohjauksen toimiminen koordinoituna kokonaisuutena. Esimerkiksi lukioiden opinto-ohjauksen kehittämisessä on paljon kyse siitä, miten korkeakoulut järjestävät omaa toimintaansa ja kuinka lukion keskeyttävien ohjaus hoidetaan kunnissa. 17 Monet edellä käsitellyistä elinikäisen ohjauksen strategisista valinnoista on otettu huomioon lukioiden opinto-ohjauksen pilottihankkeiden tavoitteissa. Lukioiden opinto-ohjausta on pilottihankkeiden toiminnan aikana käsitelty myös koulutuksen arviointineuvoston julkaisussa: Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet korkeakoulutuksen näkökulmasta. Raportin tiivistelmän mukaan lukiokoulutus tuottaa myönteisen asenteen jatko-opiskelua kohtaan sekä hyvän yleissivistyksen. 15 Mt., Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistiota ja selvityksiä 2011:15, 9 ja Mt., 28-36

15 2-13 Arvioinnin selkein kritiikki kohdistuu opinto-ohjaukseen. Arvioinnissa todetaan, ettei nykyinen opinto-ohjauksen malli ole riittävän toimiva. Se ei auta valitsemaan oikeita lukiokursseja, ohjaamaan järjestelmällisesti jatko-opintoihin tai hahmottamaan ammatillista identiteettiä jo lukioaikana. Arvioinnissa suositellaankin, että lukion opinto-ohjaus tulisi uudistaa perusteellisesti. 18 Arvioinnissa esiin nostetuissa havainnossa ohjauksen ongelmat liitetään resursseihin. Yhden kurssin laajuista opinto-ohjausta pidetään riittämättömänä, eikä tuntimäärien koeta riittävän kuin lukioaikaisen opinto-ohjelman valintoihin sekä ylioppilaskirjoituksiin liittyvien yksityiskohtien selvittämiseen. Samoin arvioinnin yhteydessä toteutettuun kyselyyn vastannet nuoret kokevat, ettei henkilökohtaista ohjausta ole riittävästi tarjolla. Arvioinnissa todetaankin opinto-ohjaajaan kohdistuvien vaatimusten olevan määrältään vaikuttava. Opinto-ohjaajien pitäisi tuntea lukuisat eri korkeakoulualat ja pystyä päivittämään tuntemustaan työ- ja elinkeinoelämästä. Arvioinnissa ehdotetaan, että lukiolaisten valmistautumista jatko-opintoihin voidaan auttaa esimerkiksi kehittämällä lukiolaisten henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia siten, että suunnitelmat tehtäisiin koskemaan lukion jälkeistä aikaa ja hakeutumista jatko-opintoihin. Arviointineuvoston raportissa suositellaan toteutettavaksi monta sellaista uudistusta, joita opinto-ohjauksen pilottihankkeissa jo viedään eteenpäin, kuten henkilökohtainen jatko-opintosuunnitelma ja opettajien työelämätuntemuksen kehittäminen. Raportissa ehdotetaan myös lukiolle mahdollisuutta ja velvollisuutta saada seurantatietoa opiskelijoiden urapoluista HAVAINTOJA KEHITTÄVÄN ARVIOINNIN YHTEY- DESSÄ TOTEUTETUISTA KYSELYISTÄ Lukioiden opinto-ohjauksen pilottihankkeiden kehittävän arvioinnin yhteydessä on toteutettu kahdenlaisia sähköisiä kyselyitä. Opiskelijakysely toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen kysely järjestettiin syksyllä 2011 ja toinen kysely toukokuussa Kouluyhteisökysely toteutettiin samoin toukokuussa Pilottihankkeiden koordinaattorit ovat auttaneet molempien kyselyiden toteuttamisessa ja niiden hankekohtaiset tulokset on raportoitu kehittävän arvioinnin loppuraportointia yksityiskohtaisemmin suoraan pilottihankkeiden koordinaattoreille. Oheisissa alaluvuissa on nostettu esiin sekä opiskelijakyselyiden että kouluyhteisökyselyn keskeisimmät havainnot, jotka ovat oleellisia kehittävän arvioinnin johtopäätösten ja kehittämissuositusten kannalta. 2.1 Opiskelijakyselyiden keskeisimmät havainnot Ensimmäinen opiskelijakysely toteutettiin syksyllä 2011 ja sen tuloksia on raportoitu opetus- ja kulttuuriministeriölle kehittävän arvioinnin I ja II väliraportissa. Opiskelijakyselyn ensimmäisestä vaiheesta raportoitiin lisäksi jokaiselle pilottihankkeelle erikseen siten, että hankekohtaisia havaintoja verrattiin kaikkien vastausten keskiarvoihin. Ensimmäiseen opiskelijakyselyyn vastasi noin 280 opiskelijaa. Toinen opiskelijakysely toteutettiin toukokuussa 2012 ja sen toteuttamisen yhteydessä ei onnistuttu keräämään yhtä paljon vastauksia (n. 200) kuin ensimmäisen kyselyn yhteydessä. Kyselyitä ei ollut mahdollista kaikilta osin toteuttaa samoille ryhmille kuin ensimmäisessä vaiheessa. Osittain tästä syystä vastaajien kehityksen seuranta ei ole tarkoituksenmukaista. Tämän kaltainen raportointitapa olisi tuonut kyselyssä sen roolissa myös varsin vähän lisäarvoa. Kahdessa osassa toteutettu kysely on kuitenkin tarjonnut kiinnostavan mahdollisuuden tarkentaa kysymyksenasetteluja saatujen kokemusten perusteella sekä kysyä laajaa joukkoa erilaisia asioita ilman, että yhdestä kyselystä olisi tullut liian raskas vastattavaksi. Nyt käsillä oleva raportointi keskittyy pääasiassa opiskelijakyselyn toiseen vaiheeseen, mutta tekstissä viitataan ensimmäisen vaiheen kyselyn tuloksiin. Tiettyjä elementtejä ensimmäisen vaiheen kyselystä on myös tarkennettu tukemaan toisen vaiheen tulosten raportointia 18 Hautamäki, Jarkko; Säkkinen, Teppo; Tenhunen, Marja-Liisa; Ursin, Jani; Vuorinen, Jukka; Kamppi, Päivi ja Knubb-Manninen, Gunnel: Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet korkeakoulutuksen näkökulmasta. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 59. Jyväskylä, 2012, Mt., ja

16 2-14 Kyselyt muodostavat arvioinnille opiskelijoiden kokemuksista rakentuvan taustan, joka osaltaan auttaa kuvaamaan sitä tarvetta, mikä ohjauksen kehittämiselle on. Tiivistäen voi todeta, että kehittävän arvioinnin yhteydessä tehdyt havainnot tukevat hyvin pitkälle luvussa 1.4 käsiteltyä Suomen Lukiolaisten liiton kyselyä ja sen johtopäätöksiä. Ensimmäiseen vaiheeseen vastasi 279 opiskelijaa, joista suurin osa oli toisen vuoden opiskelijoita. Opiskelijakyselyn toiseen vaiheeseen vastasi 214 opiskelijaa, joista myös 84 % oli toisen vuoden opiskelijoita. Ensimmäisen vuoden opiskelijoista kyselyn toiseen vaiheeseen vastasi 8 % ja kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoita toiset 8 %. Opiskelijakyselyt kuvaavat siis erityisesti toisen vuoden opiskelijoiden suhtautumista opinto-ohjaukseen. Vastaajia pyydettiin kertomaan, mitä kaikkia opinto-ohjauksen muotoja he olivat hyödyntäneet. Opiskelijakyselyn toisessa vaiheessa vastaajat valitsivat kaikki ne ohjauksen muodot, jotka olivat heille tuttuja, jonka jälkeen he saivat erikseen perustella, mikä toimintamuodoista on ollut heille hyödyllisin. Kuten kuviosta 1 huomataan, luokkamuotoinen ohjaus kerää eniten vastauksia. Tämän jälkeen opiskelijoille tutuimpia toimintamuotoja ovat olleet vierailut eri oppilaitoksiin ja eri oppilaitosten edustajien vierailut lukiolla. Vähiten opiskelijoilla on ollut mahdollisuus osallistua eri työpaikoille suunnattuihin vierailuihin ja pienryhmäohjaukseen. Tärkeä huomio on myös se, että aineenopettajien oppitunneilla kertomat työelämäkokemukset ovat kyselyyn vastaajien mukaan harvinaisempia kuin kouluilla käyvät työelämävierailijat. Havainto on tärkeä kehittämishankkeen koko koulu ohjaa -periaatteen näkökulmasta, sillä kyselyn perusteella aineenopettajat eivät tuo työelämään liittyviä asioita kovinkaan vahvasti esiin oppitunneillaan tai sitten opiskelijat eivät tunnista oppitunneilla käytävää keskustelua ohjauksen näkökulmasta. Kuvio 1. Millaiseen opinto-ohjaukseen liittyvään toimintaan olet osallistunut? Valitse kaikki ne toimintamuodot, joihin olet lukioaikana osallistunut Opinto-ohjauksen toimintamuotojen kartoituksen yhteydessä ei ollut vaihtoehtona henkilökohtaista ohjausta, jonka suhteen opiskelijoita pyydettiin ilmoittamaan minuuteissa se aika, jonka he arvioivat viettäneensä opinto-ohjaajan kanssa henkilökohtaisessa ohjauksessa. Osa vastaajista oli ymmärtänyt kysymyksen väärin ja tulkinnut esimerkiksi koko opinto-ohjauksen kurssin kuuluvaksi ilmoitettuun tuntimäärään. Kun isoimmat kärjet jätetään pois tarkastelusta, ilmoitettujen minuuttien keskiarvoksi tulee noin 110. Ne, jotka ilmoittivat käyneensä henkilökohtaisia keskusteluita opinto-ohjaajan kanssa, olivat siis käyttäneet siihen aikaa keskimäärin noin 2 tuntia. Vastaukset vaihtelivat 20 minuutista 5 tuntiin. Opiskelijat saivat opiskelijakyselyn toisessa vaiheessa vapaasti perustella, mikä opinto-ohjauksen muodoista on ollut heille hyödyllisin. Avovastauksista on voitu rakentaa luokittelu, jonka perus-

17 2-15 teella esiin nousee viisi toimintamuotoa. Vastauksissa korostettiin hyvin vähän henkilökohtaisia tapaamisia opinto-ohjaajien kanssa, mikä on yllättävää, sillä opiskelijakyselyn ensimmäisessä vaiheessa henkilökohtainen ohjaus nousi opiskelijoiden vastauksissa tärkeimmäksi opintoohjauksen toimintamuodoksi. Vaikuttaakin siltä, että koska kuvion 1 kysymyspatterissa ei ollut mainittu henkilökohtaista ohjausta, eivät opiskelijat osanneet nostaa sitä esiin avovastauksissakaan. Kuviosta 2 huomataan, että opiskelijoiden vastauksissa tärkeimmäksi opinto-ohjauksen muodoksi nousevat erilaiset vierailut. Toiseksi eniten opiskelijat kokivat hyötyvänsä itsenäiseen tiedonhakuun käytetystä ajasta. Kuviota 2 tulkitessa tulee kuitenkin muistaa henkilökohtaisen ohjauksen merkitys, joka ei kysymyksenasettelun vuoksi nouse esille odotetulla tavalla. Kuvio 2. Mistä edellä mainituista toimintamuodosta on ollut sinulle kaikkein eniten hyötyä? Toiminnan hyödyllisyyteen liittyvät perustelut ovat mielenkiintoista luettavaa. Erilaisten vierailuiden hyödyllisyyttä perustellaan erityisesti sellaisilla sanoilla, kuten konkreettisuus ja kokemuksellisuus. Opiskelijat arvostavat, kun eri alojen opiskelijat tai työelämän edustajat kertovat konkreettisista asioista, jotka liittyvät opiskeluihin tai töihin. Vierailuita koskevissa perusteluissa korostuu myös toiminnallisuus. Kehittävän arvioinnin yhteydessä käydyissä keskusteluissa opiskelijat ovatkin tuoneet esille, että pelkkien luentomuotoisten abi-infojen sijaan he toivovat monipuolisempia sisältöjä tilaisuuksille. Opiskelijat haluavat nähdä, millaista opiskelu tai työnteko käytännössä on. Itsenäinen tiedonhaku korostuu vastauksissa kahdesta syystä. Ensinnäkin opiskelijat kokevat hyödylliseksi mahdollisuuden paneutua oman tulevaisuutensa miettimiseen silloin, kun se on heille sopivaa. Toisaalta itsenäinen tiedonhaku mahdollistaa keskittymisen myös niihin aiheisiin, jotka opiskelijat kokevat itsensä kannalta kaikkein tärkeimmiksi. Muutamat vastaajat nostavat esille itsenäisen tiedonhaun myös sen vuoksi, ettei opinto-ohjauksessa ole puututtu sellaisiin harvinaisempiin aiheisiin, jotka kiinnostavat juuri kyseistä opiskelijaa, kuten esimerkiksi ulkomailla opiskelu. Luokkamuotoinen ohjaus ei kerännyt paljoa vastauksia, mutta muutamissa vastauksissa nostettiin esille syventävä opinto-ohjauksen kurssi ja sen hyödyllisyys. Pienryhmäohjauksen kohdalla perusteluissa korostuvat sellaiset teemat, mitkä on helppo liittää myös henkilökohtaiseen ohjaukseen. Opiskelijat arvostavat sitä, että opinto-ohjaajalla on aikaa keskittyä paremmin opiskelijoiden yksilöllisiin tarpeisiin. Kyselyssä opiskelijat saivat myös esittää oman näkemyksensä siitä, mihin opinto-ohjauksessa pitäisi keskittyä jatkossa. Vastauksissa korostuivat tieto erilaisista jatko-opintomahdollisuuksista sekä tieto jatko-opintoihin hakeutumisen käytännöistä. Opiskelijat toivovat myös tukea oman tulevaisuuden suunnitteluun. Käytännön asiat korostuvat vastauksissa yllättävän paljon. Vastauksen voi tulkita tarkoittavan sitä, että opiskelijoiden näkökulmasta käytännön asiat ovat konkreettisia ja niiden tulee toimia. Vähiten vastaajat toivovat, että opinto-ohjauksessa keskityttäisiin työelämän pelisääntöjen ja lukiokurssien suorittamiseen liittyviin kysymyksiin (kuvio 3).

18 2-16 Kuvio 3. Mitä eniten odotat jatkossa opinto-ohjaukselta? Valitse kaksi mielestäsi tärkeintä asiaa. Ensimmäisen ja toisen opiskelijakyselyn yhteenvetona voidaankin todeta, että opinto-ohjauksen suosituimmat muodot ovat henkilökohtainen ohjaus ja erilaiset vierailut. Niiden kehittäminen palvelee parhaiten opiskelijan etua. Monessa vastauksessa korostuu myös tarve monipuoliselle toiminnalle. Samoin opiskelijoiden näkökulmasta opinto-ohjauksen saatavuus ja määrä ovat tärkeitä kysymyksiä, joita on myös käsitelty muiden kysymysten yhteydessä. Sekä ensimmäisessä että toisessa opiskelijakyselyssä vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa opinto-ohjausta koskeviin väittämiin. Asteikolla 1-5 (1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä) arvioitaessa opiskelijat kokivat saaneensa opinto-ohjausta riittävästi. Väittämistä negatiivisimmin opiskelijat suhtautuivat opinto-ohjauksen kykyyn tukea omien vahvuuksien tunnistamista. Kaiken kaikkiaan väittämiin suhtauduttiin hyvin positiivisesti. Näkemysten keskiarvot muistuttivat ensimmäisellä ja toisella kyselykierroksella varsin paljon tosiaan. Merkille pantavaa on, että väittämissä muu lukio-opetus näyttäisi kytkeytyvän opinto-ohjausta selkeämmin oman osaamisen tunnistamiseen. Pilottihankkeiden koordinaattoreiden kanssa käydyissä keskusteluissa todettiin, että lukioympäristö ohjaa kytkemään oman osaamisen vahvasti oppiaineisiin.

19 2-17 Kuvio 4. Arvioi omalta kohdaltasi seuraavia opinto-ohjausta koskevia väittämiä asteikolla 1-5 (täysin eri mietä - täysin samaa mieltä) Opiskelijakyselyn ensimmäisessä vaiheessa havaittiin, että ne vastaajat, jotka ovat tehneet jatko-opintosuunnitelman, suhtautuvat positiivisemmin väitteeseen suunnittelen tulevaisuuttani aktiivisesti. Sama havainto voidaan tehdä myös opiskelijakyselyn toisen vaiheen suhteen. Ne vastaajat, jotka ilmoittivat aloittaneensa jatko-opintosuunnitelman tekemisen, suhtautuivat positiivisemmin väitteeseen suunnittelen tulevaisuuttani aktiivisesti (keskiarvo 3,8) kuin ne, jotka eivät olleet tehneet suunnitelmaa tai eivät osanneet ottaa asiaan kantaa (keskiarvo 3,4). Sama havainto voidaan tehdä myös väitteestä opinto-ohjaus on auttanut minua suunnittelemaan tulevaisuuttani. Jatko-opintosuunnitelman tehneiden vastaajien keskiarvo kysymyksen kohdalla on 3,8 kuin muiden vastaajien osalta se on 3,1. Tämä opiskelijoiden omaan kokemukseen ja pieneen aineistoon perustuva havainto kannustaa tarttumaan jatko-opintosuunnitelmien tekemisen merkitykseen myös ohjaukseen liittyvissä opinnäytetöissä ja muussa akateemisessa tutkimuksessa. Toisessa opiskelijakyselyssä haluttiin tietää, kuinka moni vastaajista on aloittanut jatkoopintosuunnitelman tekemisen. 26 % vastaajista kertoi tehneensä jatko-opintosuunnitelman. Hieman isompi osa vastaajista totesi, ettei tiedä, onko aloittanut jatko-opintosuunnitelman tekemisen.

20 2-18 Kuvio 5. Oletko aloittanut jatko-opintosuunnitelman tekemisen opinto-ohjaajasi ohjauksella? Niitä opiskelijoita, jotka olivat tehneet jatko-opintosuunnitelman, pyydettiin kuvailemaan suunnitelmatyön hyödyllisyyttä. Vastauksissa korostui toiminnan selventävä vaikutus jatko-opintoihin liittyvään ajatteluun. Eräs vastaaja kuvaakin, kuinka on hyvä tietää edes jotain tulevaisuuden suunnitelmista, ettei ole tyhjän päällä. Jatko-opintojen lisäksi suunnitelman kerrotaan selkeyttävän myös lukion kurssivalintoja. Yksi vastaaja kuvaa mielenkiintoisella tavalla, kuinka jatkoopintosuunnitelma edellyttää paljon aktiivisuutta opiskelijalta itseltään. Sekä ensimmäisessä että toisessa opiskelijakyselyssä selvitettiin, tietävätkö vastaajat jo tulevasta jatko-opintopaikastaan. Toisessa kyselyssä haluttiin tietää sekä se, ovatko opiskelijat tietoisia tulevasta koulutusalastaan, että se, onko heillä näkemystä koulutusasteesta. Kuviosta 6 käy ilmi, että 45 % vastaajista aikoo pyrkiä yliopistoon. 21 % ei vielä tiedä, mihin aikoo lukion jälkeen pyrkiä. Jokin muu -kategoriaan kuuluvat vastaukset voidaan lukea osaksi annettuja vaihtoehtoja. Kuvio 6. Mille koulutusasteelle aiot ensisijaisesti pyrkiä lukion jälkeen? Selkeästi suurempi osa vastaajista ei vielä osaa kertoa, mikä on se tarkka ala, johon on pyrkimässä. Melkein 50 % vastaajista totesi, ettei vielä tiedä, mille alalle on pyrkimässä. Alan ilmoittaneiden vastaukset hajoavat kymmeniksi eri mahdollisuuksiksi. Toisessa opiskelijakyselyssä kysyttiin myös, onko opiskelijoilla varasuunnitelmaa. 26 % opiskelijoista kertoi, että heillä on varasuunnitelma. Kehittävän arvioinnin yhteydessä käydyissä keskusteluissa on korostettu, että ohjauksessa opiskelijoiden kohdalla pitää tavoitella myös varasuunnitelman tekemistä. Toisaalta kyselyn yhteydessä on hyvä ymmärtää, että varasuunnitelma voi olla vain sellaisilla henkilöillä, joilla on jo varsinainen suunnitelma. Molemmissa opiskelijakyselyissä vastaajia pyydettiin antamaan kouluarvosana oman koulunsa opinto-ohjaukselle. Ensimmäisessä kyselyssä yleisarvosanaksi annettiin 8,1 ja toisessa 8,2. Tässäkin suhteessa ensimmäinen ja toinen opiskelijakysely ovat samassa linjassa. Ensimmäisessä opiskelijakyselyssä opiskelijoita pyydettiin perustelemaan annettua arvosanaa ja toisessa kertomaan, mitä asioita haluaisi kehittää ohjauksessa. Vastaukset molempiin kyselyihin käsittelevät hyvin pitkälle samoja teemoja. Opinto-ohjaukselle annettua arvosanaa voidaan perustella esimerkiksi opinto-ohjaajan luonteella, toiminnan sisällöllä tai opinto-ohjauksen määrällä ja saatavuudella. Yleisimmin opinto-ohjausta pohditaankin juuri saatavuuden näkökulmasta, oli palaute sitten positiivista tai negatiivista. Perusteluksi annetulle arvosanalle on hyvin riittänyt se, että opinto-ohjausta on ollut riittävästi tai että opinto-ohjaaja on tarvittaessa saatavilla. Opiskelijat tuntuvat arvostavan runsaasti juuri sitä, että opinto-ohjaajaa pääsee tapaamaan silloin, kun se on ajankohtaista. Samoin ohjaus kerää negatiivista palautetta, jos opinto-ohjaajan luo on vaikea saada aikaa. Opiskelijoiden näkökulmasta asiat vaikuttavat usein niin akuuteilta, että niitä pitäisi päästä ratkaisemaan heti.