Alueellisten työllisyyssopimusten opas

Transkriptio

1 Opas Marraskuu 1999 fi Alueellisten työllisyyssopimusten opas

2 Euroopan unioni Rakennerahastot Alueellisten työllisyyssopimusten opas Komission yksiköiden julkaisema asiakirja, marraskuu 1999 SEC(99) 1933 Euroopan komissio

3 Alueellisten työllisyyssopimusten opas Sisällysluettelo Alueellisten työllisyyssopimusten Internet-sivut Johdanto: Oppaan tarkoitus I. Toimintakehys A. Euroopan työllisyysstrategia B. Uudet rakennerahastoasetukset Yleisesittely Erityissäännökset II. Suuntaviivat A. Yhteiset periaatteet Kansallinen työllisyyspolitiikka viitekehyksenä Ohjelmatyön alueellisuus, Teknisen avun merkitys B. Ohjelmatyön sisältö Naisia kannustavat toimet Työvoiman sopeutumiskyvyn parantaminen Työllistettävyyden parantaminen Yrittäjyyden kehittäminen Monitoimisuuden tukeminen maaseudulla III. Toimintatavan pääperiaatteiden kertaus A. Määritelmiä Konteksti: mihin alueellisia työllisyyssopimuksia tarvitaan? Alueellisten työllisyyssopimusten tavoite: mallitoimien toteuttaminen Mitkä ovat komission perusteet? Missä alueellisia työllisyyssopimuksia voidaan toteuttaa? Keiden on osallistuttava alueellisen työllisyyssopimuksen valmistelemiseen? Miten alueellisia työllisyyssopimuksia toteutetaan? B. Alueellisten työllisyyssopimusten valmistelu ja toteuttaminen Valmistelu Alueellisten työllisyyssopimusten sisältö Sopimuksen luonne

4 4 Alueellisten työllisyyssopimusten opas Alueellisten työllisyyssopimusten Internet-sivut Tietoja olemassa olevien työllisyyssopimusten toimintasuunnitelmista ja muita perustietoja saa Internetistä ( Sivut tarjoavat erinomaisen tiedonvälityskanavan, joka avaa pääsyn hyviä käytäntöjä koskeviin asiakirjoihin, keskustelufoorumiin ja muille Euroopan ja työllisyyspolitiikan kannalta merkittäville Internet-sivuille.

5 Alueellisten työllisyyssopimusten opas Johdanto: Oppaan tarkoitus Eurooppa, jossa asumme ja työskentelemme, on sitten rakennerahastojen viimeisen, vuonna 1988 toteutetun suuren uudistuksen muuttunut paljon. Pelkästään viiden viime vuoden aikana on otettu käyttöön yhtenäismarkkinat ja talous- ja rahaliitto samalla kun unionin laajentuminen, talouden maailmanlaajuistuminen ja nopea teknologinen kehitys ovat jatkuneet. Näköpiirissä on unionin merkittävä laajentuminen lähitulevaisuudessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana on taloudellista ja sosiaalista koheesiota onnistuttu merkittävästi lisäämään erityisesti kaventamalla jäsenvaltioiden asukasta kohti laskettujen tulojen välisiä eroja. Työllisyystilanteen kehitys on kuitenkin osoittautunut yleisesti riittämättömäksi, vaikka vaikutukset vaihtelevatkin suuresti alueiden välillä. Tämä johtuu monista eri syistä. Suuret ikäluokat ovat tulleet työmarkkinoille viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, mikä on johtanut erityisesti vuotiaiden työntekijöiden tarjonnan lisääntymiseen. Väestökehitys ja toisaalta naisten työssäkäynnin lisääntyminen ovat tuoneet työmarkkinoille lisätyövoimaa, jota ei ole voitu työllistää uusia työpaikkoja luomalla. Kymmenen vuoden aikana, vuodesta 1985 vuoteen 1995, aktiiviväestö lisääntyi 12:ssa unionin jäsenvaltiossa noin 7 prosenttia 9,4 miljoonalla henkilöllä, kun samana aikana unionissa luotiin vain 8,5 miljoonaa uutta työpaikka. Tämä ero loi pohjan ennätyslukemiin nousseelle työttömyysasteelle ja aiheutti sen, että työllisyysaste laski viitisen prosenttia vuoteen 1973 verrattuna, ja työmarkkinoiden huono tilanne johti useiden henkilöiden syrjäytymiseen. Huolestuttava työllisyystilanne oli pääsyy siihen, että hallitusten ja valtioiden päämiehet päättivät lisätä Amsterdamin sopimukseen uuden työllisyyttä koskevan kappaleen, jonka perusteella voitiin nopeasti laatia Euroopan työllisyysstrategia. Rakennerahastoasetusten äskettäisen uudistuksen myötä yhteisöllä on käytössään tarvittavat välineet uusien työllisyyden lisäämiseen tähtäävien taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen strategioiden toteuttamiseen. On kuitenkin selvää, ettei uutta poliittista ja institutionaalista viitekehystä eikä rakennerahastoista saatavia merkittäviä varoja voida hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla ilman alue- ja paikallistason toimijoiden aktiivista osallistumista. Tästä syystä Euroopan työllisyysstrategiassa korostetaan entistä enemmän alueellisen ulottuvuuden merkitystä. Tämä tausta ja kokeiluvaiheessa saatu kokemus olivat alueellisten työllisyyssopimusten edistämisestä tehdyn komission ehdotuksen perusteena. Nämä komission suuntaviivat sopivat täysin yhteen uusien rakennerahastoasetusten taustalla olevien neuvoston ja Euroopan parlamentin näkemysten kanssa. Tämän oppaan tarkoituksena on antaa tietoja seuraavista seikoista: 1. Amsterdamin sopimuksen työllisyyttä koskevien määräysten täytäntöönpanosta aiheutuvat seuraukset kansallisille viranomaisille heidän toimissaan alue- ja paikallistason toimijoiden kanssa. 2. Rakennerahastoasetusten uudet säännökset, joilla pyritään tukemaan kehittämistä ja työllistämistä paikallisista lähtökohdista ja kohdistamaan tuki erityisesti alueellisiin työllisyyssopimuksiin. Pilottitoimen 1 siirtäminen osaksi rakennerahastojen pääohjelmia (mainstream) johtuu erityisesti niistä myönteisistä tuloksista, jotka näkyivät vuosien 1998 ja 1999 ohjelmatyön uudelleensuuntaamisessa: vuonna 1997 käynnistetylle 89 toimintasuunnitelmalle osoitettiin yhteensä miljoonaa euroa. Tämäntyyppisten paikalliseen kehitykseen ja työllistämiseen tähtäävien rakenteellisten tukitoimien tukikelpoisuus on yksi rakennerahastojen uutuuksista kaudella Oppaassa esitellään asetukset ja poliittinen kehys sekä niihin liittyvät komission toiminnalliset suuntaviivat, joita selitetään alueellisten työllisyyssopimusten osalta. Oppaassa esitellään myös kunkin rakennerahaston ensisijaiset toimintakohteet, mutta alueelliset työllisyyssopimukset voivat saada myös yhdennettyä tukea kaikista kolmesta rakennerahastosta. Tämän lisäksi esitetään kertaus alueellisissa työllisyyssopimuksissa käytetyn toimintatavan pääperiaatteista toimien alkaessa vuonna 1997 vahvistettujen komission perusteiden mukaan. 1. Katso komission asiakirja 89 paikallista kumppanuussopimusta työttömyyden vähentämiseksi, lokakuu 1999.

6 6 Johdanto: Oppaan tarkoitus Asianomaiset komission yksiköt toivovat, että opas olisi hyödyksi niille alue- ja paikallistason toimijoille, jotka haluavat osallistua jonkin alueellisen työllisyyssopimuksen valmisteluun ja toteutukseen, nyt kun ohjelmakautta koskevien tavoite 1-, 2- ja 3 -ohjelmien aktiivinen neuvotteluvaihe on alkamassa. Koska alueelliset työllisyyssopimukset siirretään osaksi pääohjelmia, ne täytyy ilmoittaa jäsenvaltioiden esittämissä suunnitelmissa. Alueiden komitea on esittänyt vastaavanlaisen toiveen oma-aloitteisessa lausunnossaan heinäkuussa Alueelliset työllisyyssopimukset on otettava huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa uudessa ohjelmatyössä, jossa komissio toivoo niiden saavuttavan merkittävän aseman.

7 Alueellisten työllisyyssopimusten opas I. Toimintakehys A) Euroopan työllisyysstrategia Amsterdamin sopimuksessa, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat nyt ratifioineet, työttömyys tunnustetaan koko unionia vaivaavaksi ongelmaksi. Tästä syystä voitiin nopeasti ottaa käyttöön uudenlainen toimintatapa, joka perustuu työllisyyden parantamiseen tähtäävän yhteisen strategian kehittämiseen ja monenkeskisen valvontajärjestelmän käyttöönottoon. Tästä lähtien kaikkien 15 jäsenvaltion toimintaa ohjaavat yhteiset tavoitteet ja menettelyt työllisyyden suuntaviivojen ja työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien mukaisesti seuraavien neljän pilarin pohjalta: - työllistettävyyden parantaminen, - yrittäjyyden suosiminen, - yritysten ja niiden työntekijöiden sopeutumiskyvyn parantaminen, - miesten ja naisten yhtäläisiin mahdollisuuksiin tähtäävän politiikan tehostaminen. Työllisyyden suuntaviivoissa vuosiksi 1998 ja 1999 oli jo erityismääräyksiä, joissa jäsenvaltiot velvoitettiin hyödyntämään kaikki mahdolliset työllisyyslähteet ja edistämään toimenpiteitä, joilla hyödynnetään kaikki mahdollisuudet työpaikkojen luomisessa paikallistasolla ja uusilla aloilla, joilla markkinat eivät vielä pysty täyttämään tarpeita. Vuoden 2000 työllisyyden suuntaviivoja koskevissa komission ehdotuksissa 2, jotka hyväksyttiin 8. syyskuuta 1999, näitä ohjeita vahvistetaan entisestään. Yrittäjyyden kehittämisen pilariin sisältyvän suuntaviivan 12 mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä toimenpiteitä, joilla hyödynnetään kaikki mahdollisuudet uusien työpaikkojen luomisessa paikallistasolla, yhteisötaloudessa ja erityisesti uusilla aloilla, joilla markkinat eivät vielä pysty täyttämään tarpeita, ja tutkivat tätä vaikeuttavia esteitä voidakseen vähentää niitä. Alueellisten ja paikallisten yhteistyökumppaneiden sekä työmarkkinaosapuolten erityisasema ja vastuu on tunnustettava laajemmin ja sitä on tuettava. Lisäksi olisi hyödynnettävä julkisten työnvälityspalvelujen asemaa paikallisten työllistymismahdollisuuksien havaitsemisessa ja paikallisten työmarkkinoiden toiminnan parantamisessa. B) Uudet rakennerahastoasetukset Näissä asiakirjoissa, jotka on julkaistu EYVL:ssä 3, on useita hyödyllisiä ohjeita alueellisten työllisyyssopimusten suunnittelua ja täytäntöönpanoa varten. Asetusten yleisen esittelyn jälkeen keskitytään tärkeimpiin alueellisia työllisyyssopimuksia koskeviin säännöksiin. 1. Yleisesittely Asetuksissa pyritään yleisesti lisäämään työllisyyden merkitystä rakennepolitiikassa erityisesti paikallistason toimilla. Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1260/1999 määritetään kaikkien neljän rakennerahaston tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja järjestelyt, rahastoihin sovellettavat säännöt sekä tarvittavat säännökset rahastojen tehokkuuden ja niiden yhteensovittamisen varmistamiseksi toisaalta keskenään ja toisaalta muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden kanssa. Asetuksessa selvennetään tehtävät ohjelmatyössä ja tukitoimien täytäntöönpanossa. Jäsenvaltioiden ja eri toimijoiden vastuu on lisääntynyt rakennerahastojen tukitoimien määrittelyssä ja täytäntöönpanossa. Asetus parantaa avoimuutta, seurantaa, arviointia ja varainhoidon valvontaa, ja siinä lisätään alue- ja paikallistason toimijoiden osallistumista rakennepolitiikan kehittämiseen. Komission jäsenvaltioille antamien kauden ohjelmien laatimisohjeiden 4 mukaan yhdennetty lähestymistapa kehittämiseen ja uudistamiseen on otettava huomioon ohjelmatyön menettelyissä. Tästä syystä strategiat suositetaan määriteltävän niin, että toimintalinjojen ja toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutukset hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla johdonmukaisen kokonaiskuvan aikaansaamiseksi. Näin sopimuksista saadut hyvät kokemukset ikään kuin yleistetään. Tämä kokemus on avannut uusia näkökulmia ja osoittanut tietyn alueen kehittämiseen ja sosiaalisen koheesion lisäämiseen myös aluetasoa alemmalla tasolla osallistuvien eri tahojen keskipitkän aikavälin toimintaan soveltuvia toimintatapoja. Jäsenvaltioita kehotetaan myös luomaan hajautettuja, tehokkaita ja laajoja kumppanuuksia tukitoimien määrittelemistä, seurantaa ja arviointia varten. 2. Komission ehdotukset työllisyyden suuntaviivoiksi vuonna 2000 ja vuoden 1999 kansalliset toimintasuunnitelmat löytyvät Europa-palvelimen osoitteesta 3. EYVL L161, , ja EYVL L 213, , sekä http// 4. KOM (99) 344 lopullinen,

8 8 Toimintakehys Tämän pitäisi tehostua käytettäessä yleiskattavia tukia. Jos tämä tukimuoto on otettu mukaan jäsenvaltioiden esittämiin suunnitelmiin alusta alkaen, jäsenvaltiot voivat päättää antaa toimenpideohjelman tai yhtenäisen ohjelma-asiakirjan osan täytäntöönpanon ja hallinnoinnin yhden tai useamman hyväksytyn välittäjän vastuulle. Tällaisia ovat muun muassa paikallisviranomaiset, alueelliset kehittämiskeskukset tai kansalaisjärjestöt. Rakennerahastotoimiin kaudella maksusitoumusmäärärahoina käytettävissä olevat kokonaisvarat ovat 195 miljardia euroa. Suurin osa näistä varoista käytetään unionin rakennetoimien ensisijaisilla kohdealueilla eli tavoite 1 -alueilla. Kehityksessä jälkeen jääneet alueet (tavoite 1) Asetuksen mukaan kaikista neljästä rahastosta rahoitettavan tavoitteen 1 tarkoituksena on kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämisen ja rakenteellisen mukauttamisen edistäminen. Näiden alueiden viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella ostovoimapariteetilla mitattu bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti on vähemmän kuin 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Tämän tavoitteen kohdealueisiin kuuluvat myös Ranskan merentakaiset departementit, Azorit, Madeira ja Kanariansaaret erityisen syrjäisinä ja 75 prosentin rajan alittavina alueina sekä nykyiset tavoite 6 -alueet. Nykyiset tavoite 1 -alueet, jotka ylittävät 75 prosentin rajan, saavat asteittain vähenevää siirtymäkauden tukea kuuden vuoden ajan. Siirtymäaika on seitsemän vuotta, jos alue täyttää tavoitteen 2 tukikelpoisuusehdot. Komissio vahvisti asetuksen tukikelpoisuusehtoja tiukasti soveltaen tavoite 1 -alueiden luettelon 1. heinäkuuta. Merkittävä osa rakennerahastojen kokonaisbudjetista (69,7 %) osoitetaan tavoite 1 -alueille, mukaan luettuna 4,3 prosentin siirtymäkauden tuki (yhteensä 135,9 miljardia). Komission suuntaviivojen mukaan uudessa ohjelmatyössä olisi vahvistettava sekä alueiden elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantamista että paikallisen taitotiedon hyödyntämistä hajautetusti työpaikkojen kysyntään ja tarjontaan perustuvien yhdennettyjen toimien osana alueellisista työllisyyssopimuksista saatujen kokemusten mukaisesti. Makrotaloudellisten politiikkojen ja infrastruktuuri-investointien rinnalla on tärkeää toteuttaa liitännäistoimia paikallistasolla, mahdollisimman lähellä taloudellisia toimijoita. Sopimusten myötä on syntynyt uusia yhteistyön aloja hankkeiden rahoituksessa esimerkiksi yritysten tai julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä. Näitä olisi vahvistettava ja lisättävä, sillä niiden avulla voidaan synnyttää uusia toimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja. Rakennemuutosalueet (tavoite 2) EAKR:sta ja ESR:sta rahoitettavan tavoitteen 2 tarkoituksena on rakenteellisissa vaikeuksissa olevien alueiden taloudellisen ja sosiaalisen uudelleenjärjestelyn tukeminen. Näihin kuuluvat alueet, joilla tapahtuu sosioekonomisia muutoksia teollisuus- ja palvelualoilla, maaseutualueilla, vaikeuksissa olevilla kaupunkialueilla ja kalastuksesta riippuvilla alueilla. Myös EMOTR:n tukiosasto osallistuu tavoitteen 2 maaseutualueiden kehittämiseen. Tavoite 2 -tuesta hyötyy 18 prosenttia yhteisön kokonaisväestöstä. Komissio on jakanut kokonaisväestön osuuden jäsenvaltioiden kesken siten, että kohdeväestö kussakin jäsenvaltiossa vähenee suhteessa nykyisten tavoitteiden 2 ja 5b kohdeväestöön enintään yhden kolmasosan. Nykyiset tavoite 2- ja 5b -alueet, jotka eivät enää saa tukea uuden tavoitteen 2 mukaisesti, saavat EAKR:sta siirtymäkauden tukea kuuden vuoden ajan, ja ne voivat lisäksi saada tavoite 3 -tukea. Komissio vahvistaa jäsenvaltioiden ehdotuksesta ja niiden kanssa tiiviisti neuvotellen tukikelpoisten alueiden luettelon seitsemäksi vuodeksi neuvoa-antavia komiteoita kuultuaan. Rakennerahastojen talousarviosta osoitetaan 11,5 prosenttia tavoite 2 -alueille, mukaan luettuna 1,4 prosentin siirtymäkauden tuki (yhteensä 22,5 miljardia euroa). Useita alueellisia ongelmia kattavan tavoitteen 2 uuden viitekehyksen yhtenäistä alueellista ohjelmatyötä varten on tarkoitus edistää sellaisten hajautettujen toimien syntymistä, jotka perustuvat järjestäytyneiden toimijoiden ja alueiden osallistumiseen. Koska maantieteellinen soveltamisala laajenee koskemaan rappeutuneita kaupunkilähiöitä, on tarpeen käyttää eriytettyjä tukimuotoja ja toteuttaa elävöittäviä erityistoimia. Paikallisten tuotantorakenteiden kyky mukautua uusiin taloudellisiin vaatimuksiin ja toimijoiden yhteistyövalmius ovat myös oleellisia tekijöitä. Alueellisissa työllisyyssopimuksissa koeteltujen eri menettelyjen käyttöön ottamisen myötä toimia voitaneen lisätä.

9 Alueellisten työllisyyssopimusten opas Yleissivistävään koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja työllisyyteen liittyvien politiikkojen ja järjestelmien mukauttamisen ja nykyaikaistamisen tukeminen (tavoite 3) Tavoite 3 tarjoaa viitekehyksen henkilöresurssien kehittämiseen koko unionin alueella. Tämän tavoitteen mukaisesti ESR:sta tuetaan yleissivistävää koulutusta, ammatillista koulutusta ja työllisyyttä muilla kuin tavoite 1 alueilla. ESR-asetuksessa tuetaan jäsenvaltioita työllisyyden suuntaviivojen kehittämisessä ja soveltamisessa kansallisissa toimintasuunnitelmissa huomioon otettavan Euroopan työllisyysstrategian mukaisesti. Näissä suunnitelmissa siis yhdistetään kansallinen työllistämisstrategia ja sitä tukevat välineet unionin koheesiota ja työllisyyttä koskeviin toimintalinjoihin. Rakennerahastojen kokonaisbudjetista vuosina on varattu 12,3 prosenttia, 24,052 miljardia euroa, tavoitteen 3 mukaisiin ESR:n tukitoimiin. Tämän lisäksi käytettävissä on 2,847 miljardia euroa ESR:n EQUAL-yhteisöaloitteen osana. Henkilöresursseja koskevassa strategiassa on seuraavat kolme erityisen merkittävää yleistä osatekijää: miesten ja naisten tasa-arvokysymysten valtavirtaistaminen, tietoyhteiskunnan työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen koko yhteisön edun mukaisesti, ESR:n tukiosuuden lisääminen paikallisessa kehityksessä esimerkiksi alueellisten työllisyyssopimusten osana. 2. Erityissäännökset Alueellisiin työllisyyssopimuksiin vaikuttavat erityissäännökset: ESR Uudessa ESR-asetuksessa paikalliskehitykseen liittyville toimille on annettu merkittävä asema. Seuraavassa suoria viittauksia niihin: 2 artiklan 2 kohta: Rahasto ottaa 1 kohdassa tarkoitettujen toiminta-alojen puitteissa huomioon seuraavat tehtävät: paikallisen kehityksen tukeminen, mukaan lukien paikalliset työllisyysaloitteet ja alueelliset työllisyyssopimukset. 4 artiklan 2 kohta: Rahaston tukitoimien ohjelmatyössä varataan kohtuullinen määrä tavoitteen 1 ja 3 mukaiseen tukitoimeen varatuista rahaston määrärahoista jaettavaksi asetuksen (EY) N:o 1260/ artiklan mukaisesti pieninä apurahoina valtioista riippumattomille järjestöille, joille myönnettävään tukeen liittyy tarvittaessa erityisehtoja, ja paikallisille kumppaneille. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä kohtaa asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (yleisasetus) 29 artiklan 6 kohdassa vahvistettujen rahoitusjärjestelyjen mukaisesti. Koska uusien työllistymismahdollisuuksien edistäminen, mukaan lukien edistäminen osuus- ja yhteisötalouden alalla (kolmas sektori) (3 artiklan 1 kohdan d alakohta) on määritelty tukikelpoiseksi, jäsenvaltioiden olisi parannettava toimiaan tällä alalla. EAKR Uudessa EAKR-asetuksessa alueelliset työllisyyssopimukset mainitaan seitsemännessä johdantokappaleessa: EAKR:lla on oltava erityinen osuutensa paikallisen talouden kehittämisessä alueen elinolojen parantamisen ja alueellisen kehittämisen yhteydessä erityisesti edistämällä alueellisia työllisyyssopimuksia ja uusia työllisyysmahdollisuuksia. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa täsmennetään, että ensisijaisiin aloihin kuuluu osallistua alueiden omien mahdollisuuksien kehittämisen rahoittamiseen sellaisin toimenpitein, jotka edistävät ja tukevat paikallisia kehittämis- ja työllisyysaloitteita sekä pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa. Saman kohdan vi alakohdassa uutuutena mainitaan tuki lähipalveluja tuottaville rakenteille, joiden tarkoituksena on luoda uusia työpaikkoja, lukuun ottamatta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitettuja toimenpiteitä. Yleisasetuksessa vahvistetaan tehostetun kumppanuuden periaate Kumppanuuden käsitettä vahvistetaan merkittävästi. Asetuksen 27. johdantokappaleessa todetaan, että yhteisön toimilla täydennetään jäsenvaltioiden toteuttamia toimia tai niillä pyritään osallistumaan tällaisiin toimiin; merkittävän lisäarvon saamiseksi kumppanuutta olisi tehostettava....

10 10 Toimintakehys Asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa täsmennetään, että yhteisön toiminta suunnitellaan tiiviissä yhteistyössä, jäljempänä 'kumppanuus', jossa ovat mukana komissio, jäsenvaltio sekä jäsenvaltion kansallisen sääntelynsä ja vallitsevan käytäntönsä mukaan nimeämät viranomaiset ja elimet, joita ovat erityisesti: - alue- ja paikallisviranomaiset sekä muut toimivaltaiset julkiset viranomaiset, - talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet, - muut tässä yhteydessä toimivaltaiset elimet. Kumppanuus toteutetaan kunkin ensimmäisessä alakohdassa määritellyn kumppanin institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien toimivaltuuksien mukaisesti. Nimeämällä kansallisella, alueellisella, paikallisella tai muulla tasolla edustavimmat kumppanit jäsenvaltio luo kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti kaikkien keskeisten elinten muodostaman laajan ja tehokkaan kokonaisuuden, ottaen huomioon tarpeen edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja kestävää kehitystä integroimalla ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista koskevat vaatimukset. Kaikki nimetyt osapuolet, jäljempänä kumppanit, pyrkivät yhteiseen päämäärään. Artiklan 2 alakohdan mukaan: Kumppanuus kattaa tukitoimien valmistelun, rahoituksen, seurannan ja arvioinnin. Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien asianomaisten kumppanien osallistuminen ohjelmatyön eri vaiheessa ottaen huomioon jokaisen vaiheen määräajan.

11 Alueellisten työllisyyssopimusten opas II. Suuntaviivat Tässä luvussa kerrataan komission ohjelmakaudeksi antamat ohjelmien laatimisohjeet, jotka liittyvät alueellisten työllisyyssopimusten laatimiseen ja täytäntöönpanoon. A. Yhteiset periaatteet Tässä osassa kerrataan rakennerahastojen kolme yhteistä periaatetta alueellisiin työllisyyssopimuksiin liittyvien tukitoimien osalta. Nämä periaatteet ovat lyhyesti seuraavat: - johdonmukaisuus kansallisten toimintasuunnitelmien ja työllisyyden suuntaviivojen kanssa, - ohjelmatyön alueellisuus, - teknisen avun toimenpiteiden tarve. 1. Kansallinen työllisyyspolitiikka viitekehyksenä Johdonmukaisuus jäsenvaltiossa sovellettavien työllisyyden suuntaviivojen kanssa varmistetaan liittämällä alueelliset työllisyyssopimukset poliittiseen viitekehykseen. Yleisasetuksen 9 artiklan c alakohdassa säädetään, että asetuksessa tavoitteen 3 viitekehyksellä tarkoitetaan asiakirjaa, jossa kuvataan työllisyyteen ja inhimillisiin voimavaroihin kohdistuvien tukitoimien tausta kunkin jäsenvaltion koko alueella sekä määritetään yhteydet työllisyyttä koskevaan kansalliseen toimintasuunnitelmaan kirjattuihin toimintalinjoihin. Saman asetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan komissio arvioi suunnitelmat [tavoitteet 1, 2 ja 3] siltä osin, ovatko ne yhdenmukaisia tämän asetuksen tavoitteiden kanssa ottaen huomioon...viitekehyksen. Näissä teksteissä määritellään politiikan viitekehys: toimia kansallisten toimintasuunnitelmien ja rakennerahastojen välisenä linkkinä, joka muodostaa työllisyyspolitiikan yleisen strategisen kontekstin, auttaa jonkin rakennerahastotukea saavan kansallisen toimintasuunnitelman toimintalinjan (tai kaikkien toimintalinjojen) valinnassa ja valinnan perustelussa (eli miksi joitakin toimintalinjoja tuetaan rakennerahastoista ja toisia ei). 2. Ohjelmatyön alueellisuus Koska uusissa asetuksissa ei viitata suoraan paikallisille kehittämistoimenpiteille myönnettävien varojen jakoon, jäsenvaltiot voivat päättää määristä ohjelmatyössä. Komissio kehottaa jäsenvaltioita sekä säilyttämään alueellisten työllisyyssopimusten rahoituksen (mikäli ne ovat toimineet hyvin) että tukemaan uusien sopimusten perustamista pääohjelmien (mainstream) osana. Tästä syystä jäsenvaltioiden pitäisi tältä osin liittää suunnitelmiinsa yhteenveto ja esittää lisätietoja niin sanotussa ohjelmaasiakirjan täydennyksessä. Alueellisten työllisyyssopimusten täytäntöönpano edellä mainittujen yleiskattavien tukien osana on mahdollista. Tämän perusteella jäsenvaltiot voivat päättää, haluavatko ne säilyttää nykyiset sopimuksensa ja kuinka paljon ne haluavat kehittää uusia sopimuksia. Tästä syystä arviointia ja valintaa varten pitää olla avoimet perusteet niin vanhojen kuin uusienkin sopimusten osalta. Kuten aikaisemminkin (katso luku III), kunkin alueellisen työllisyyssopimuksen on katettava selkeästi määriteltävissä oleva, suhteellisen pieni alue. Kunkin sopimuksen on perustuttava sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen, erityisesti työllisyystilanteen, kuvaukseen ja analyysiin, ja niissä on oltava selkeä määrällisiä työllisyystavoitteita koskeva strategia. Koska sopimusten lähtökohta on niiden alhaalta ylöspäin suuntautuvasta lähestymistavasta (bottom up) johtuen paikallisella tai alueellisella tasolla, komissiolle esitettävät suunnitelmat eivät ole riittävän yksityiskohtaisia sen osoittamiseksi, kuinka jäsenvaltiot haluavat integroida alueelliset työllisyyssopimuksensa ohjelmiinsa. Suunnitelmissa pitäisi kuitenkin antaa alustavia tietoja tästä ja selvittää, miten jäsenvaltiot aikovat hoitaa tämän työllisyysstrategiansa paikallisen täydennyksen (mukaan lukien mahdollisuus yleiskattavana tukena toteutettavaan toimenpiteeseen). Niiden pitäisi perustua selkeästi kansallisiin toimintasuunnitelmiin. Tavoitteet 1 ja 2 Rakennerahastojen tavoitteen 1 kohdealueilla toteutettavissa alueellisissa työllisyyssopimuksissa voidaan yhdistää EAKR:n, ESR:n ja EMOTR:n ohjausosaston tukitoimia. Ne voidaan liittää yhteisön tukikehykseen tai kansalliseen ohjelmaan, johon yhdistetään kaikki jäsenvaltiossa täytäntöönpantavat sopimukset ja joka puolestaan jaetaan kutakin sopimusta koskeviin

12 12 Suuntaviivat alaohjelmiin. Tällainen järjestely ei kuitenkaan aikaisempien kokemusten perusteella ole kovin joustava. Tästä syystä vaikuttaa paremmalta liittää alueellisten työllisyyssopimusten tuki alueellisiin toimenpideohjelmiin, joissa ne voivat muodostaa erityisen alaohjelman tai toimenpidekokonaisuuden tai niiden toimintasuunnitelmiin perustuvan toimenpiteen/toimen. Erityisten alaohjelmien täytäntöönpanossa voi olla mielekästä hyödyntää rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen 9 artiklan 1 alakohdassa ja 27 artiklassa säädettyjä yleiskattavia tukia. Niiden avulla voidaan asettaa välittäjäelimen, joka ei välttämättä kuulu julkishallintoon, käyttöön määrärahat, joita voidaan käyttää erilaisten yhdennettyjen toimien täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioita kehotetaankin ottamaan tämä täytäntöönpanotapa huomioon alueellisten työllisyyssopimusten toimenpiteiden osalta ja ilmoittamaan siitä suunnitelmissaan. Lisätietoja on annettava ohjelma-asiakirjan täydennyksessä, jossa ilmoitetaan, missä määrin toimenpiteet liittyvät alueellisiin työllisyyssopimuksiin, ja se, kuinka viranomaiset tekevät päätökset sopimusten valinnasta seurantakomiteoissa. Tavoite 2 -alueilla toteutettavien sopimusten osalta sovelletaan yhtenäisen ohjelma-asiakirjan suuntaviivoja. On kuitenkin syytä täsmentää, että ESR:sta voidaan siitä annetun asetuksen mukaan tavoitteen 3 ulkopuolella rahoittaa erityisiä tukitoimenpiteitä ainoastaan siinä tapauksessa, että vähintään viisi prosenttia yhtenäisen ohjelma-asiakirjan tukitoimien määrärahoista on varattu tähän tarkoitukseen. EMOTR:n mahdollinen tuki saadaan sen tukiosastosta, ja se on koordinoitava siitä annetun asetuksen 33 artiklassa säädetyn maaseudun kehittämissuunnitelman kanssa, johon on kuuluttava työllisyyttä parantavia toimenpiteitä. Tavoite 3 Uusi ESR-asetus sopii täydellisesti yhteen työllisyyden suuntaviivojen kanssa niin, että uudistettu Euroopan sosiaalirahasto tukee Euroopan työllisyysstrategiaa poliittisesti ja rahoituksellisesti. ESR:n yleiset toiminta-alat vuoden 1999 jälkeen vastaavat lähes täydellisesti Euroopan työllisyysstrategian neljää pilaria (työllistettävyys, yrittäjyys, sopeutumiskyky ja yhtäläiset mahdollisuudet): (i) Kehittää aktiivista työvoimapolitiikkaa työttömyyden torjumiseksi sekä miesten ja naisten pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille palaamisen helpottamiseksi sekä tukea nuorten ja työmarkkinoille palaavien miesten ja naisten työelämään siirtymistä. (ii) Edistää kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille. (iii) Parantaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja ammatinvalinnanohjausta sekä kehittää koulutusjärjestelmiä osana elinikäistä oppimista koskevaa politiikkaa työllistyvyyden, ammatillisen liikkuvuuden sekä työmarkkinoille pääsyn parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. (iv) Edistää työntekijöiden ammattitaitoa, koulutusta ja joustavuutta innovaation ja sopeutuvuuden kannustamiseksi työn organisoinnissa, yrittäjyyden ja työpaikkojen luomisen helpottamiseksi sekä henkilöresurssien kehittämiseksi ja lisäämiseksi tutkimuksen, tieteen ja teknologian alalla. (v) Lisätä naisten osuutta työmarkkinoilla, mukaan lukien urakehitys, uudenlaiset työllistymismahdollisuudet ja yrittäjyys, sekä vähentää sukupuolisidonnaista erottelua työmarkkinoilla. Nämä toimintalinjat on täytynyt määrittää suhteellisen laajoiksi paitsi siitä syystä, että työllisyyteen ja henkilöresursseihin liittyvät politiikat, käytännöt ja tarpeet vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, myös siitä syystä, että uusi asetus on voimassa seitsemän vuotta. Tavoitteena on varmistaa ESR:n osallistuminen kaikilla viidellä toiminta-alalla antamalla jäsenvaltioille kuitenkin mahdollisuus päättää omista painotuksistaan ESR:n rahoituksen osalta.

13 Alueellisten työllisyyssopimusten opas Teknisen avun merkitys Vuonna 1997 pilottitoimena käynnistetyt alueelliset työllisyyssopimukset ovat osoittaneet selvästi teknisen avun merkittävyyden kumppanuuksien järjestämisessä ja toimintasuunnitelmien laatimisessa. Alhaalta ylöspäin (bottom up) suuntautuvan paikalliskehityksen käynnistämiseksi tarvitaan yhteiskuntarakenteen uudelleenjärjestelyä, asteittaista asenteiden muuttamista, ideoiden ja ajatusten liikkumisen mahdollistavien yhteyksien ylläpitämistä ja tietoisuuden lisäämistä uudenlaisesta paikallisen kehittämisen tavasta. Lisäksi olisi totuttava tekemään yhteistyötä ja kantamaan vastuuta ja ottamaan järjestelmällisesti käyttöön alueiden omien mahdollisuuksien hyödyntämiseen sekä todelliseen ja laajennettuun kumppanuuteen perustuva lähestymistapa, jossa eri toimijoiden valtio, alue, paikallisyhteisöt, yksityissektori, työmarkkinaosapuolet välinen neuvottelu kuuluu työmenetelmiin. Koska alueellisissa työllisyyssopimuksissa noudatetaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, ja ne on selkeästi ja riippumattomasti liitettävä erityiseen paikalliskumppanuuden viitekehykseen, ne edellyttävät tiettyjä hallinnollisia lisärakenteita yleisten julkishallinnon rakenteiden lisäksi henkilöstön palkkaamiseen, toimistoihin, teknisiin välineisiin, tutkimuksiin, ulkopuolisiin asiantuntijoihin jne. Tästä syystä yhtenäiseen ohjelma-asiakirjaan tai toimenpideohjelmaan sisältyviin teknisen avun määriin on lisättävä tieto niistä määristä, jotka tarvitaan erityisesti paikallisaloitteita ja alueellisia työllisyyssopimuksia varten. Maaseudulla toteutettavista työllisyyssopimuksista tavoitteen 5b kohdealueilla sijaitsevat sopimukset ovat edellisellä ohjelmakaudella saaneet teknistä apua EMOTR:n ohjausosastosta. Uuden sääntelyn mukaan sopimukset, joita toteutetaan tavoitteen 1 mukaisilla maaseutualueilla, tai näillä alueilla jatkettavat sopimukset voivat hakea teknistä apua jostakin kolmesta rakennerahastosta, EMOTR:n ohjausosasto mukaan lukien. ESR sen sijaan toimii tavoitealueiden ulkopuolella. Tavoite 2 -alueilla teknistä tukea voidaan tapauksen mukaan hakea EAKR:sta tai ESR:sta, mutta ei molemmista. EMOTR:n tukiosaston osalta ei ole säädetty teknisen avun toimenpiteistä. B. Ohjelmatyön sisältö Toimintasuunnitelmien ja rakennerahastoista mahdollisesti rahoitettavien päätoimenpiteiden sisällön osalta voidaan antaa seuraavat suuntaviivat. Alueellisissa työllisyyssopimuksissa on eri rahastojen tukikelpoisuusehtoja noudattaen varmistettava, että niiden toimintasuunnitelma sopii hyvin yhteen Euroopan työllisyysstrategian neljän pilarin kanssa. Koska sopimusten aihepiirit vaihtelevat suuresti, viittaus ainoastaan yhteen viidestä toiminta-alasta ei vaikuta mahdolliselta eikä suotavalta. Alueellisiin työllisyyssopimuksiin sisältyy luultavasti toimia kahdella tai useammalla toiminta-alalla ja siten myös kaikenlaisia paikallisia työllistämistoimenpiteitä. Tavoite 1- ja 2 -alueilla rahastoja käytetään siten, että hyödynnetään niiden yhteisvaikutus ja täydentävyys säilyttäen kuitenkin johdonmukaisuus Euroopan työllisyysstrategian neljän pilarin, työllistettävyyden, sopeutumiskyvyn, yrittäjyyden ja yhtäläisten mahdollisuuksien kanssa. Etenkin ESR:n toimissa hyödynnetään uuden asetuksen niille antamia mahdollisuuksia keskittymällä ensisijaisesti henkilöresurssien vahvistamiseen ja työmarkkinoiden kehittämiseen paikallistasolla. EAKR ja EMOTR sen sijaan pyrkivät pääasiassa parantamaan taloudellista toimintaympäristöä. Tämän yhdistetyn lähestymistavan tarkoituksena on edistää yritysten syntymistä ja kasvua paikallistasolla sekä tukea kaikkia uusia työpaikkoja luovia aloitteita. Niillä alueilla, joilla ESR toimii yksin, rahaston tukea voidaan tukikelpoisuusehtoja noudattaen käyttää kaikkiin paikallisten mahdollisuuksien täysimääräisen hyödyntämisen edellyttämiin tukitoimenpiteisiin, mukaan lukien väestön tarpeet täyttäviä lähipalveluja tarjoavien pienten yritysten luominen sosiaalitalouden alalla. EMOTR:n tukiosaston toimissa tavoite 1 -alueiden ulkopuolella keskitytään monimuotoisuuden tukemiseen maaseudun kehittämisessä. Komission pääsuuntaviivat näiden eri aihealueiden kehittämisessä sisältyivät 1. heinäkuuta 1999 annettuun tiedonantoon 5, ja ne voidaan esittää lyhyesti seuraavasti: 5. KOM (99) 344 lopullinen.

14 14 Suuntaviivat 1. Naisia kannustavat toimet Vaikka sukupuolinäkökohdan huomioon ottaminen kaikissa rakennerahastoista tuetuista toimissa onkin oleellinen seikka, tarvitaan lisäksi erityistoimia, joiden on perustuttava: analyysiin siitä, miten näillä aloilla esiintyvät miesten ja naisten väliset erot ja säädetyistä toimenpiteistä aiheutuvat etujen yhtäläisyyttä koskevat erityisvelvoitteet on otettu huomioon, tämän analyysin mukaisiin tavoitteisiin epätasa-arvon korjaamiseksi. Tasa-arvon edistymisen seuraamiseen ja arviointiin on tämän jälkeen laadittava indikaattorit. On laadittava ohjelmia ja toimenpiteitä, joissa otetaan täysin huomioon sukupuoleen liittyvät rajoitteet työmarkkinoille pääsyssä ja niihin osallistumisessa syrjinnän poistamiseksi ja miesten ja naisten tasapainoisen edustuksen varmistamiseksi päätöksentekorakenteissa. Tämä voidaan saavuttaa toimenpiteillä, joilla pyritään edistämään naisten urakehitystä ja pääsyä korkeampiin asemiin, korjaamaan naisten tai miesten yli- tai aliedustusta tietyillä talouden aloilla ja tietyissä ammateissa sekä tukemaan naisten lisääntynyttä työssäkäyntiä ja naisten yrittäjyyttä. Näissä toimissa on tärkeää olla tukeutumatta ainoastaan koulutustoimenpiteisiin vaan niiden lisäksi tulisi käyttää kaikkia mahdollisia tukikelpoisia toimenpiteitä kattavan tukistrategian aikaansaamiseksi. Tästä syystä jäsenvaltioiden on huolehdittava, että aktiivinen työvoimapolitiikka kohdistuu naisiin suhteessa näiden työttömyysasteeseen, ja kiinnitettävä erityistä huomiota niihin esteisiin, joita naisilla on yrityksen perustamisessa tai itsenäisessä ammatinharjoittamisessa. Lisäksi on varmistettava, että naiset voivat hyödyntää joustavia työjärjestelyjä. 2. Työvoiman sopeutumiskyvyn parantaminen Tältä osin jäsenvaltioiden olisi osoitettava, kuinka ne voivat yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa yhdistää voimansa työjärjestelyjen ja -muotojen nykyaikaistamiseksi ja parantaa työvoiman sopeutumista talouden muutoksiin. Useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi on myös tärkeää tukea yrittäjyyttä ja koulutusmahdollisuuksien laajentamista. ESR:n toimissa olisi keskityttävä yksilöiden ja erityisesti työttömyysuhan alla olevien työntekijöiden auttamiseen uuden teknologian käytöstä ja uusista markkinaolosuhteista johtuvissa muutoksissa. Tarvittavien pätevyyksien ennakointi on tässä oleellisen tärkeää samoin kuin pk-yritysten työntekijöille tarjottava koulutus ja neuvontapalvelut. Tällaiset toimet samoin kuin uudenlaisten tapojen kehittäminen työajan jakamiseksi ammattiryhmien välillä sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen edellyttävät kumppanuuden tehostamista ja työmarkkinaosapuolten täysipainoista osallistumista ja yhteistyötä. Työmarkkinoille pääsyyn, ammattikoulutukseen (perus- ja jatkokoulutukseen) ja uudelleenkoulutukseen liittyvät toimet on tarpeen liittää yhteen elinkeinoelämän kehittämiseen ja uudistamiseen liittyvien toimien kanssa. Tämä koskee niin yritystukia (esimerkiksi innovointiin) kuin tutkimuksen ja teknologisen kehityksen kaltaisia perusedellytyksiä (esimerkiksi alueellisen strategian laatimisessa innovointia ja teknologista kehitystä varten). Tällainen aktiivinen lähestymistapa on erityisen tärkeä rakennemuutosalueilla. Toimien on oltava Euroopan työllisyysstrategian mukaisia ja työvoiman työllistyvyyden parantamiseen tähtääviä yleisiä toimia täydentäviä.

15 Alueellisten työllisyyssopimusten opas Työllistettävyyden parantaminen Tämä politiikan osa-alue kattaa strategiat ammatillisen pätevyyden hankkimistapojen laajentamiseksi, koulutuksen monimuotoistamisen ja tehostamisen tukemiseksi ja koulutusjärjestelmien laadun parantamiseksi. Pätevän ja sopeutumiskykyisen työvoiman kehittämiseksi elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia erityisesti tieto- ja tietoliikennetekniikan aloilla on parannettava. Siksi olisikin kiinnitettävä huomiota valtakunnallisesti hyväksyttyjen todistusten kehittämiseen joustavan jatko-opiskelun mahdollistamiseksi. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laatu on oleellisen tärkeä tekijä nuorten työmarkkinoille pääsyssä. Koulutusjärjestelmien olisi valmennettava paremmin työmarkkinoihin sopeutumiseen ja niille pääsyyn ja erityisesti annettava kaikille edellytetyt vähimmäisvalmiudet (etenkin luku- ja laskutaito). Nuoriin, joilla on oppimisvaikeuksia, on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ammattipätevyyden lisäämistä peruskoulutuksen yhteydessä voidaan ajatella silloin, kun sillä on selvä yhteys työmarkkinoiden ja/tai yksilön työllistymismahdollisuuksien parantamiseen. Kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla koulutusjärjestelmien kapasiteetin ja tehokkuuden lisääminen kokonaisuudessaan on merkittävä osa niiden kilpailukyvyn parantamista. Jatkuvat investoinnit tällä alalla ovat aikaa myöten tuottaneet erinomaisia tuloksia. 4. Yrittäjyyden kehittäminen a. Kilpailukykyisiä yrityksiä työpaikkojen luomiseksi Kilpailukykyisten yritysten luominen tai laajentaminen on perusedellytys pysyvien työpaikkojen luomisessa ja siten myös alue- ja paikalliskehityksessä. Kaikki rakennerahastot pyrkivät tähän tavoite 1- ja 2 alueilla ja Euroopan sosiaalirahasto koko unionin alueella. Vaikka kaikki työllistämismahdollisuudet ovat tärkeitä, palvelualan jolla viime vuosina on syntynyt nettomääräisesti eniten työpaikkoja unionissa laajeneminen on otettava huomioon yhteisön ohjelmissa. Yrittäjyyden kannustaminen Yrittäjyyden ja yritysten luomisen kannustamiseksi olisi toteutettava toimenpidekokonaisuuksia sekä kysynnän (esimerkiksi tukien tai muunlaisen avun myöntäminen henkilöille, jotka haluavat harjoittaa itsenäistä ammattia tai perustaa oman yrityksen) että tarjonnan lisäämiseksi (kohdennetut tiedotustoimet, koulutus- tai neuvontatoimet). Yrittäjille suunnattu koulutus ja tukipalvelut ovat tässä myös tärkeitä. Yrittäjille, itsenäiset ammatinharjoittajat mukaan lukien, voidaan myös antaa tukia, ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, joissa hyödynnetään kaikki paikallistason työllistämismahdollisuudet osuus- ja yhteisötaloudessa, ympäristöteknologian alalla, maaseudulla ja uusilla aloilla, joilla markkinat eivät vielä pysty täyttämään tarpeita. Moniin yrityksille suunnattuihin toimiin liittyy kaupallisen toiminnan aloittamiseen annettavaa taloudellista apua tai muita etuja. Tällöin ohjelman täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten on varmistettava, että tuki on yhteisön kilpailusääntöjen mukaista. Tuotantosektorin kehittämiseen tarkoitettu rakennerahastotuki on suunnattava erityisesti pkyrityksille unohtamatta kuitenkaan suuryritystenkään tarpeita, sillä näiden ja pk-yritysten välillä on usein hyvin läheinen suhde. Rahastoista annettavan yritystuen päälinjat ovat seuraavat: Pääomatukien osuuden vähentäminen Tavoitteena on suosia muita rahoituslähteitä, kuten takaisin maksettavat ennakot, riski- ja pääomasijoittaminen, lainapääoma ja käyttöpääoma, keskinäiset takausjärjestelyt jne.

16 16 Suuntaviivat Tuen täytäntöönpanon parantaminen Laadullisiin ja toiminnallisiin piirteisiin, erityisesti yhteisön tuen täytäntöönpanojärjestelmiin ja tuotantoympäristöön yleisesti, olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Yksityissektorin osallistuminen strategioiden laatimiseen Kuten aikaisempien tukitoimien arvioinneista on käynyt ilmi, pk-yrityssektorin kehittämiseen tähtäävien ohjelmien laatua voidaan parantaa suunnittelemalla ja panemalla ne täytäntöön yksityisyritysten ja yrityspalvelualan edustajat mukaan ottavan laajan kumppanuuden osana. Uusien toimijoiden, kuten osuuskuntayrittäjien, mukaan ottaminen b. Yrityksille suunnatut tukipalvelut auttamaan yritysten luomisessa ja kehittämisessä Yrityksille suunnattujen tukipalvelujen merkitys erityisesti pk-yritysten luomisessa, kehittämisessä ja siirtämisessä on jo käynyt selväksi. Niiden avulla yritykset voivat lisätä kilpailukykyään ja löytää uusia markkinoita. Ne auttavat myös luomaan tasapainoa sisämarkkinoiden avautumisen kannalta merkittävillä aloilla, kuten julkisissa hankinnoissa, joissa pk-yritykset voivat nousta tärkeään asemaan. Näiden palvelujen tukemiseen tarkoitettuihin rakennerahastotoimiin olisi sisällyttävä tuki teknologian siirtoon, markkinointiin ja kansainvälistämiseen (lukuun ottamatta vientiin kohdistuvaa suoraa tukea), innovaatioihin järjestelyissä ja hallinnossa sekä esimerkiksi käynnistyspääoman ja keskinäisten takausyritysten kaltaisten rahoitusvälineiden luomiseen ja kehittämiseen. Tästä syystä toimintalinjojen olisi oltava seuraavat: Yritysten tarpeiden selvittäminen Yhteisvaikutuksen hyödyntäminen Yhteisvaikutusta voidaan lisätä erityisesti muun muassa palvelukeskusten, teknologian siirtokeskusten, tiedepuistojen, yliopistojen ja tutkimuskeskusten osalta, sillä niiden toimintaa ei useinkaan ole koordinoitu. Kansainvälisen yhteistyön tehostaminen Tarkoituksena on edistää yritysten välistä yhteistyötä niiden toimintojen eurooppalaisen ja kansainvälisen ulottuvuuden kehittämiseksi ja niiden aseman vahvistamiseksi Euroopan yhtenäismarkkinoilla. c. Alat, joilla on erityisiä mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen Edellä mainituilla toimenpiteillä pyritään lisäämään yritysten, varsinkin pk-yritysten, kilpailukykyä ja samalla niiden mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen. Nykyisistä ohjelmista saadun kokemuksen perusteella nämä mahdollisuudet ovat joillakin aloilla erittäin merkittäviä, eikä niitä ole vielä täysin hyödynnetty. Koska nämä alat kuuluvat osuustoiminnallisten yritysten päätoimialoihin, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niihin toimiin, joita ne toteuttavat edistääkseen integroitumista talouselämän kautta. Ympäristön parantaminen kilpailukyvyn lisäämiseksi - Ennaltaehkäisevä lähestymistapa - Puhtaat teknologiat - Ympäristöjohtaminen - Teollisuusalueet Hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamista olisi suosittava uusien teollisuusalueiden kehittämisen sijaan. - Koulutus Koulutus on oleellisen tärkeää tuotantosektorin ympäristökysymyksiin liittyvän ammattipätevyyden ja työpaikkojen lisäämisen (tai uudistamisen) kannalta. Matkailu ja kulttuuri avuksi paikalliskehityksessä - Kestävää ja laadukasta matkailua Matkailu on yksi Euroopan ja koko maailman johtavia kasvualoja niin tuotoksen kuin työllistämisen kannalta. Siksi se tarjoaa useille alueille, maaseutukunnille ja kaupungeille merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Matkailun tasapainoista ja kestävää kehitystä olisi tuettava: parantamalla siihen liittyvää infrastruktuuria ja sen tehokkuutta, lisäämällä ammatillista pätevyyttä ja ammattiprofiileja matkailijoiden toiveiden ja teollisuuden tarpeiden täyttämiseksi ja sosiaalisen osallisuuden kannustamiseksi,

17 Alueellisten työllisyyssopimusten opas kannustamalla yritysten välisiä kumppanuuksia, yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä sekä verkottumista matkailuketjuun kuuluvien eri palvelujen integroitumisen parantamiseksi. - Kulttuuri taloudellisena voimavarana Kulttuuri liittyy tiiviisti matkailuun, sillä alueen kulttuuriperintö paitsi vahvistaa paikallista tai alueellista identiteettiä myös houkuttelee matkailijoita. Kulttuuri tarjoaa näin mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen, mikä on erityisen tärkeää useiden heikommassa asemassa olevien, kulttuurillisesti rikkaiden yhteisön alueiden kannalta. Tästä syystä kulttuuri olisi sisällytettävä matkailun kehittämisstrategioihin. Markkinatoiminnoissa kulttuuri on yhä merkittävämpi tekijä, jolla on mahdollisuuksia kasvuun, sosiaalisen osallisuuden lisäämiseen ja työpaikkojen luomiseen. Alueellisissa työllisyyssopimuksissa olisikin hyödynnettävä enemmän innovatiivisten ja luovien kulttuurituotteiden tarjoamia työllistämismahdollisuuksia erityisesti kulttuuriin liittyvien online-palvelujen, tietovälineiden, tietoyhteiskunnan tai tiedon suunnittelun aloilla, ja niiden toimintasuunnitelmiin olisi sisällytettävä näihin liittyviä toimenpiteitä. Sosiaalisia tarpeita tyydyttävien palvelujen tarjontaan liittyvät, työpaikkoja luovat uudet toimet Kansallisista tukijärjestelmistä ja yhteisön pilottihankkeista sekä joidenkin alueellisten työllisyyssopimusten toimintasuunnitelmista saadun kokemuksen perusteella tuki olisi tällä alalla keskitettävä seuraavasti: - Aktiivinen tuki palvelujen tuottajien luomiseen ja kehittämiseen Tähän sisältyy ensinnäkin uusien ja lupaavien alojen löytäminen, ja sen jälkeen asianmukainen apu, kuten tiedotus ja neuvonta sekä taloudellinen ja tekninen apu, nykyisille tai mahdollisille uusille palvelujen tarjoajille. 5. Monitoimisuuden tukeminen maaseudulla Agenda asiakirjassa ja uudessa sääntelyssä (asetus (EY) N:o 1257/99, EYVL L 160, ) määritellyn maaseudun kehittämispolitiikan ensisijainen tavoite ohjelmakaudella on työpaikkojen säilyttäminen ja luominen maaseudulla. Maatalouden on sopeuduttava uuteen markkinatilanteeseen. Muutokset vaikuttavat elinkeinoelämään maaseudulla, jossa on maaltapaon välttämiseksi tehostettava työpaikkojen luomista. Tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin toimenpiteisiin: - yritysten nykyaikaistaminen ja niiden taloudellisen elinkelpoisuuden parantaminen, mikä edellyttää maanviljelijöiden pysyttämistä alalla ja maanviljelijöiden määrän vähentymisen rajoittamista, - toimintansa aloittavien nuorten viljelijöiden auttaminen tarjoamalla heille uusia mahdollisuuksia aloilla, joilla on uusia markkinoita, - maaseudulle sopivan ja mukautetun koulutuksen varmistaminen suuntaamalla voimavarat uuteen tuotantoon, markkinointikeinoihin, hallintoon ja muunlaiseen toimintaan, - toimintojen ja palvelujen kehittäminen maaseudulla kaupunkialueille muuton välttämiseksi sekä nuorten ja naisten työllistämiseen tähtäävien toimenpiteiden tukemiseksi, - toimintojen monipuolistaminen lisätyöpaikkojen ja korvaavien työpaikkojen synnyttämiseksi ja olemassa olevia mahdollisuuksia paremmin hyödyntävien työpaikkojen luomiseksi. - Organisaatio ja kestävyys Toimintansa aloittaneet palvelujen tarjoajat, etenkin vasta-alkajat, tarvitsevat jonkin aikaa jatkuvaa apua varsinkin hallinnossa ja koulutuksessa. Lopullisena tavoitteena on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan oltava palvelun toimiminen kestävältä pohjalta. Tästä syystä julkisen avun on oltava asteittain vähenevää ja siinä on otettava huomioon kyseisen palvelun erityistarpeet.

18 18 Suuntaviivat Maanviljelijät voivat näiden suuntaviivojen perusteella monipuolistaa toimintojansa uudenlaiseen tuotantoon, kauppaan ja jalostukseen, ympäristötoimiin ja metsätaloustoimiin. Maaseudun aktiiviväestö voi kehittää myös matkailuun, käsityöläisyyteen, pk-yrityksiin ja palveluihin liittyviä toimia. Jotkin yhteisön tukitoimet näillä aloilla ovat jo osoittaneet, että niillä on mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen. Nämä toimet voidaan yhdistää maaseudun monitoimisuuden varmistamiseksi. Tavoitteen 1 kohdealueiden ulkopuolella toimivat sopimukset voivat saada rahoitusta EMOTR:n tukiosastosta työpaikkojen luomiseen tai säilyttämiseen sekä erityisesti maaseudun kehittämisasetuksen 33 artiklassa eriteltyihin toimintojen monipuolistamistoimiin. Tähän tarvitaan luonnollisesti rahastovarojen hoidosta vastaavan seurantakomitean hyväksyntä, ja toimien on oltava osa ohjelmaan kuuluvia toimenpiteitä. Siinä määrin kuin uusi asetus sen mahdollistaa, sopimuksiin voidaan hakea rahoitusta EMOTR:n tukiosastosta työllisyyttä koskevia tutkimuksia varten ohjelman kohdealueeseen kuuluvalla maaseutualueella sekä työpaikkojen luomiseen tai säilyttämiseen tähtäävien toimenpiteiden arviointia varten.

19 Alueellisten työllisyyssopimusten opas III. Toimintatavan pääperiaatteiden kertaus A) Määritelmiä 1) Konteksti: mihin alueellisia työllisyyssopimuksia tarvitaan? Poliittisten päättäjien, hallintoviranomaisten ja talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden ponnistuksista ja merkittävistä työllisyyspoliittisista varoista huolimatta työttömyys on edelleen huomattava ongelma unionissa. Tiedonannossaan Toiminta työllisyyden parantamiseksi: luottamussopimus komissio esitti konkreettisia ehdotuksia ongelman ratkaisupyrkimysten tehostamiseksi. Komissio kannusti erityisesti alueellisten työllisyyssopimusten edistämistä. Firenzessä kokoontunut Eurooppa-neuvosto piti sopimuksia välineenä, jonka avulla voitiin tehdä enemmän työllisyyden parantamiseksi. Nyt tämä toimintatapa mainitaan nimenomaisesti uudessa rakennerahastoasetuksessa (ks. II luku). 2) Alueellisten työllisyyssopimusten tavoite: mallitoimien toteuttaminen Sopimusten päätavoite on synnyttää alueelliselta tai paikalliselta tasolta lähteviä laajoja kumppanuuksia, joiden avulla: - selvitetään kaikkien työllisyydestä vastaavien aluetason toimijoiden vaikeudet, huolenaiheet ja tulevaisuudennäkymät, - otetaan käyttöön kaikki käytettävissä olevat voimavarat yhdennetyn, kaikkien asianomaisten toimijoiden hyväksymän ja todellisiin tarpeisiin perustuvan strategian laatimiseksi; virallista sitoutumista tähän strategiaan kutsutaan alueelliseksi työllisyyssopimukseksi, - työllisyystoimia voidaan yhdentää ja koordinoida paremmin, - toteutetaan esimerkkinä toimivia työllistämistoimia. 3) Mitkä ovat komission perusteet? Euroopan komissio käyttää jäsenvaltioiden sille esittämiä työllisyyssopimuksia arvioidessaan seuraavia perusteita: Alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ( bottom-up ). Aloitteen on lähdettävä paikallistasolta sen sijaan että se tulisi määräyksenä ylemmältä taholta. Laaja ja tehokas kumppanuus Ihannetapauksessa kaikki työpaikkojen luomiseen liittyvät toimijat tietyllä alueella osallistuvat työllisyyssopimuksen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Kumppanuuteen osallistuvat täten yritysten ja ammattiyhdistysten edustajat ja muut paikalliset sosiaali- ja talouselämän toimijat. Osallistuminen ei saa olla ainoastaan muodollista vaan sillä tarkoitetaan konkreettista osallistumista työohjelmaan tai sen rahoitukseen. Yhdennetty ja innovatiivinen strategia Strategiaan liittyvät toimenpiteet on koordinoitava ja yhdennettävä toimintasuunnitelmassa. Niiden on myös oltava innovatiivisia paikallisella tasolla. Sopimuksilla pyritäänkin löytämään uusia ratkaisutapoja jatkuvaan työttömyysongelmaan. 4) Missä alueellisia työllisyyssopimuksia voidaan toteuttaa? Alueellisia työllisyyssopimuksia voidaan toteuttaa alue- tai paikallistasolla sosioekonomisilta piirteiltään toisiaan muistuttavissa kaupungeissa tai talousalueilla, joilla on merkittävä työttömyysongelma ja jotka täyttävät unionin rakennepoliittisen tuen edellytykset. 5) Keiden on osallistuttava alueellisen työllisyyssopimuksen valmistelemiseen? Sopimuskumppaneihin voivat kuulua seuraavat: - kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, - yksityissektori: suuryritykset, pk-yritysten edustajat, sosiaali- ja talouselämän organisaatiot, rahoituslaitokset jne., - Euroopan unionin rakennerahastotoimien seurantakomiteoiden puheenjohtajat, - kyseisen alueen kehittämiseen tai uudistamiseen osallistuvat järjestöt, - työmarkkinaosapuolet, - osuuskunta- ja yhteisötalouksien edustajat, kansalaisjärjestöt, - ammattialojen järjestöt, kauppakamarit, - ammattioppilaitokset, tutkimus- ja teknologiakeskukset.

20 20 Toimintatavan pääperiaatteiden kertaus Aloitteen työllisyyssopimuksen edistämisestä ja järjestelyistä on tultava siltä julkisviranomaiselta, joka toimivaltansa puitteissa pystyy parhaiten vaikuttamaan työllisyyteen kyseisellä alueella. Tämän viranomaisen on pyydettävä kaikki työllisyyteen merkittävästi vaikuttavat julkiset ja yksityiset tahot, myös työvoimahallinto, mukaan alueellisen työllisyysstrategian mukaisen työllisyyttä tukevan toimintaohjelman valmisteluun ja laatimiseen. 6) Miten alueellisia työllisyyssopimuksia toteutetaan? Sopimuksen on perustuttava mahdollisimman monen alueellisen tai paikallisen toimijan valmistelutyöhön, joka ei tähtää vain yhteisen työllistämisohjelman syntymiseen vaan myös sen toteuttamiseen paikallis- tai aluetason työllisyystarpeita vastaavilla käytännön toimilla. Merkittävä osa toimista voidaan rahoittaa yhteisön rakennepoliittisena tukena kuten komission vuonna 1997 käynnistämät 89 pilottihanketta. B) Alueellisten työllisyyssopimusten valmistelu ja toteuttaminen 1) Valmistelu Valmisteluprosessissa sopimuskumppaneiden toistuvien tapaamisten avulla: - kartoitetaan työttömyysongelmaa ja sen erityissyitä, alueiden vahvuuksia ja heikkouksia, keinoja tilanteen korjaamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi, - parannetaan työllisyystilanteen tarkastelumenetelmiä ja arvioidaan alan työllisyyspolitiikkaa, lisätään sopimuskumppaneiden teknistä tietämystä ja käytännön osaamista, - suunnitellaan uusia yhteistyö- ja neuvottelumuotoja sopimuskumppaneiden välillä, - kartoitetaan sopimuskumppaneiden toimintamahdollisuudet ja -keinot, - pyritään yksimielisyyteen Euroopan unionin rakennepoliittisten toimien seurantakomiteoille esitettävistä ehdotuksista niiden työpaikkoja luovan vaikutuksen lisäämiseksi. 2) Alueellisten työllisyyssopimusten sisältö Menettelyn tavoitteena on laatia alueellinen työllisyyssopimus, jota koskevaan asiakirjaan kootaan sopimuskumppaneiden tekemät analyysit, kunkin kumppanin yksityiskohtaiset sitoumukset ja II B kohdan suuntaviivoihin perustuvat konkreettiset ehdotukset. Alueellisen työllisyyssopimuksen sisällön rahoitukseen voivat erityisesti uusien työpaikkojen luomiseksi osallistua myös Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto. Sopimus voi kattaa myös julkisten tai yksityisten kumppanien rahoittamia tai tukemia toimia tai aloitteita, jotka ovat rakennepoliittisia tukitoimia laajempia. 3) Sopimuksen luonne Sopimus on paikalliskumppanien välisten neuvottelujen tulos, joka sisältää kunkin sopimuskumppanin toimintaa tai rahoitusta koskevat sitoumukset strategiseen asiakirjaan koottuina. Asiakirjassa esitellään päätavoitteet ja toivotut tulokset määrällisinä ilmaistuina, määritellään kohderyhmät ja erityiset alueet työpaikkojen luomiseksi. Siihen kuuluvien toimenpiteiden on oltava mahdollisimman konkreettisia. Yleisemmin aloitteen tarkoituksena on auttaa löytämään työmarkkina- ja työlainsäädännössä mahdollisesti olevia esteitä. - tilastoidaan ja eritellään työllisyyttä merkittävästi parantavat innovatiiviset aloitteet tai pilottikokeilut, vaihdetaan tietoja sopimuskumppaneiden kokemuksista,