TAIDEHISTORIA VUOSIKERTOMUS Turun yliopisto

Transkriptio

1 TAIDEHISTORIA VUOSIKERTOMUS Turun yliopisto

2 Taidehistoria Kaivokatu Turun yliopisto Toimitus: Sanna Lehtinen, Anne Närhi ja Sari Miettinen Suomen Yliopistopaino Oy - Uniprint Turku 2011 ISSN

3 Sisällys Kalenterivuosi 2008 ja kevät 2009 Gradujen kevät Syksyn 2008 toimintaa 7 Kevät Avoimen yliopiston taidehistorian vuosi 2008 ja kevät Johanna Frigårdin väitöstilaisuus 13 Valtakunnallisen tutkijakoulun kesäkoulu Järvenpäässä 15 Yhteisöllisyyttä & ajan ja kuvan immanenssia Villa Karossa 16 Suuri kellarikävely Tour d art a Paris taidehistorian opintomatka 22 Vaihtovuosi Barcelonassa 24 Kuvatuksen työelämäseminaari Taidehistorian kevätekskursio Opinnäytteet Tieteellinen toiminta vuonna 2008 ja keväällä Henkilökunta vuonna

4 Sisällys Lukuvuosi Syksy Kevät Taidehistorian opiskelijat numeroin 58 Avoimen yliopiston lukuvuosi Yhteisöllisyyttä yliopistoinstituution ulkopuolella: Mollecular.org ja Eetos ry 61 Kuratointikurssi Kuvatuksen kevätekskursio Riikaan 66 Minne unohtui Kirnusta katutila? 67 Mère Folle Kansainvälinen tieteiden- ja taiteidenvälisyyteen perustuva elokuvahanke Suomessa 70 Opinnäytteet 74 Tieteellinen toiminta 75 Henkilökunta 95

5 5 GRADUJEN KEVÄT 2008 Oppiaineessamme kevään 2008 opetusta siivitti taiteiden tutkimuksen laitoksen saaman laatuyksikkörahan ( Korkealaatuisen yliopistokoulutuksen laatuyksikkö ) takaama opetuksellinen, tieteellinen ja taloudellinen yhteistyöpanos. Vaikka keväällä järjestettyjen taiteiden tutkimuksen laitoksen yhteisten kurssien pitoisuus ei ollut niin visuaalinen kuin edellisenä syksynä, silti laitosyhteistyö tiivistyi opetuksen ja tutkimuksen eri alueilla, jopa niin, että yhteisiä laitoksen tutkimusseminaareja alettiin järjestää. Opetuksessa uuden periodijärjestelmän luomat edut havaittiin: järjestettiin (melkein) yhden periodin kestäviä kursseja. Vanhenevien tutkintojen loppuun saattamisen takaraja (kesä 2008) stimuloi pro gradujen tekijöitä siinä määrin, että kevään loppuun mennessä yhteensä 10 pro gradua tuli hyväksytyksi. Kaiken kaikkiaan kevät oli ennätyksellinen: vietiin päätökseen 10 pro gradua, yksi lisensiaatintyö tarkastettiin ja yksi väitöstutkimus saatettiin onnelliseen päätökseen; 9.5. FM Johanna Frigård puolusti menestyksellisesti väitöskirjaansa Alastomuuden oikeutus. Perusopintojen kurssi Tutkimusnäkökulmia taidehistoriaan ja analyysiharjoitus järjestettiin tammi-helmikuussa assistentti Katve-Kaisa Kontturin johdolla. Kurssi oli myös olennainen osa Anu Taivalkosken ja Lena Kingelinin opetusharjoittelua. Taivalkoski ja Kingelin osallistuivat järjestelyihin, kehittämistyöhön ja vetivät kurssin analyysiosuuden. Luentovierailijoita oli kaikkiaan kuusi (Ilona Hongisto, Harri Kalha, Riitta Kormano, Leena-Maija Rossi, Mari Pajala ja Eeva Maija Viljo). Lehtori Lars Saari luennoi kurssin Suomen ja lähialueiden taidehistoria (perusopinnot). Saari vastasi myös aineopintoihin kuuluvista Taiteen valokuvadokumentoinnin kurssista, Museoinstituutiot-kurssin kenttäosuuksista sekä proseminaarista. Aine- ja syventäviin opintoihin kuuluva teoriat ja metodit -harjoituskurssi järjestettiin keväällä 2008 kritiikin kysymyksistä, otsikolla Kritiikki ja taidekäsitykset kielen ja taiteen kentällä. Vetäjänä toimi professori Altti Kuusamo. Myös syventävien opintojen seminaarista vastasi Kuusamo. Myös pienimuotoisempia kursseja pidettiin ja kokeiltiin samalla uusia yhteistyömuotoja. Nykyheraldiikkaa oli taidehistorian ja arkeologian järjestämä yhteinen miniluentosarja Luento-osuuksista päävastuun kantoi statsheraldikern (FT) Henrik Klackenberg Tukholmasta. Muut luennoitsijat olivat prof. J.-P. Taavitsainen, prof. Altti Kuusamo, dosentti Tuukka Talvio Helsingin yliopistosta ja jatko-opiskelijamme FM Kirsi Sundholm. Luentosarjaa seurasi 30 opiskelijaa; osallistujien määrä ja kirjo olivat yllätys. Yhdessä arkeologian oppiaineen kanssa järjestettiin myös kevään lopputempaus Suuri kellarikävely, jonka tarkoitus oli yhdistää tiede ja huvi. Tutustuimme arkeologian dosentti Kari Uotilan johdolla vanhan Turun Suurtorin alueen myöhäiskeskiaikaisiin kellareihin. Yhteensä kahdeksan kellaria tuli läpikäydyksi. Maanalaiseen Turun kierros keräsi mukaansa paljon opiskelijoita ja myös opettajia. Tutkija Mia Hannula ja FT Mari Pajala pitivät tammi-helmikuussa kurssin Shifting senses of identity in contemporary art and media imagery (luennot ja seminaari, 5 op) taiteiden tutkimuksen laitoksen Cultural interaction and cultural identity -opintokokonaisuudessa (15 op).

6 6 Kurssi oli avoin myös taidehistorian opiskelijoille. Se oli myös osa Baltic Sea Reagion Studies -maisteriohjelmaa. Perjantaina 9. toukokuuta, kello 12 Turun yliopiston Tauno Nurmela -salissa FM Johanna Frigård puolusti julkisesti väitöskirjaansa Alastomuuden oikeutus. Julkistettujen alastonkuvien moderneja ideaaleja Suomessa Vastaväittäjänä toimi dosentti Leena-Maija Rossi Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kuusamo. Arvostelulautakunnan kolmantena jäsenenä toimi dosentti Ritva Hapuli. FM Elina Larssonin lisensiaatintyön Naiseuden monet muodot. Naiskehon representaatiot 1800-luvun länsimaisessa taiteessa Carl Larssonin naiskuvien avaama diskurssi merkitysjännitteiden semanttisella kentällä julkinen tarkastustilaisuus järjestettiin 16. kesäkuuta Työn virallisina tarkastajina toimivat FT, dos. Minna Törmä (Helsingin yliopisto) ja FT Elina Anttila (Museovirasto). Taiteiden tutkimuksen laitokselle on vuosiksi myönnetty rahoitus projektille Säännellyt vapaudet taiteessa ja kulttuurissa 1960-luvulta lähtien. Projekti on Suomen Akatemian rahoittama, ja sen johtajana toimii professori Marianne Liljeström. Projektiin osallistuu oppiaineestamme FM Marko Gylén tutkimuksella Time for the Other. The Changed Possibility of Freedom in Contemporary Art Exemplified in Postmodern Quotations and Appropriations of Older Art. Hänen tutkimusosionsa projektissa alkaa vuonna PhD., Assistant Professor ja valokuvaaja Marianna Michalowska puolalaisesta Adam Mickiewiczin yliopistosta, Poznanista, vieraili oppiaineessamme Hän esitelmöi aiheesta "Art and the problem of institutional power". FT Hanna Johansson puolestaan vieraili tutkijaseminaarissa alustaen teemasta "Maiseman representaation muunnoksia". Humanistinen tiedekunta järjesti studia generalia -luentosarjan otsikolla Humanismi nyt. Luennot pidettiin Tauno Nurmela -salissa. Taiteiden tutkimuksen laitosta edusti Altti Kuusamo pitämällään esitelmällä: Humanistisen intohimon hämärtyvä kohde: katoaako porvariston henkisen transsendenssin mahdollisuus? Assistentti Katve-Kaisa Kontturi jäi virkavapaalle ja keskittyi väitöskirjatyöhönsä Alfred Kordelinin säätiön rahoittamana. Kontturi kuitenkin aloitti apurahakautensa Villa Karon ystävät ry:n stipendiaattina Beninissä, läntisessä Afrikassa maaliskuusta kesäkuuhun. Hänen virkansa valittiin hoitamaan FM Riikka Niemelä. FM Minna Ijäs jatkoi tutkimuskauttaan Taidehistorian valtakunnallisessa tutkijakoulussa. FM Johanna Ruohonen siirtyi virkavapaalle omalta tutkijakoulupaikaltaan niin ikään huhtikuussa. Mia Hannulan tutkimustyö taas jatkui Suomen Kulttuurirahaston rahoittamana, samoin kuin Antonella Pernan, joka jatkoi rahaston toisen vuoden stipendiaattina. Professori Altti Kuusamo jäädessä virkavapaalle (tekemään tutkimustyötä Suomen Akatemian rahoittaman varttuneen tutkijan toimessa) taiteiden tutkimuksen laitos päätti kesäkuussa nimittää viransijaiseksi dosenttimme Tutta Palinin. Altti Kuusamo professori

7 7 SYKSYN 2008 TOIMINTAA Syyskuun alussa 2008 professori Altti Kuusamo jäi vuoden pituiselle virkavapaalle keskittyäkseen Suomen Akatemian varttuneena tutkijana tutkimushankkeeseen Ensimmäiset suojelusenkelikuvat: visuaalisen ja kirjallisen diskurssin disjunktio 1600-luvun alun italialaisessa kuvastossa. Hänen matkustellessaan muun muassa Lontoossa ja Roomassa professuuria Turussa hoiti oppiaineen dosentti- ja ohjaajakuntaan kuuluva Tutta Palin (allekirjoittanut). Assistenttina jatkoi Riikka Niemelä Katve-Kaisa Kontturin työskennellessä virkavapaalla väitöstutkimuksensa parissa. Altti Kuusamo saatiin kaikkien iloksi kuitenkin pian vieraaksi oppiaineeseen. Hän piti torstaina oppiaineen Kuvien ilta -yleisöluentosarjassa luennon aiheesta Kuvan sisäiset aikakäsitykset. Paikalla oli kolmisenkymmentä innostunutta kuulijaa ja keskustelijaa. Esitelmä on sittemmin ilmestynyt laajemmassa muodossa Synteesi-lehden numerossa 4/2008. Syksyn opetusohjelmaan kuului muutama uusi kurssi. Tutta Palin piti erikoiskurssin otsikolla Näkökulmia Suomen taiteen kultakauteen. Yhteistyössä Turun Taideakatemian kanssa käynnistettiin useamman periodin pituinen Kuratointi käytännössä -niminen kurssi, jonka luennoitsijavieraita olivat taiteilija Jani Leinonen, kuraattori Pilvi Kalhama, museonjohtaja Kari Immonen, kuraattori Marita Muukkonen ja tutkija Ivor Stodolsky. Oppiaineesta kurssia koordinoivat lehtori Lars Saari ja ma. assistentti Riikka Niemelä, taideakatemian puolelta taas oppiaineestamme valmistunut Taina Erävaara. Tutkija Mia Hannula suunnitteli ja opetti yhdessä kirjallisuustieteilijä Lotta Kähkösen ja mediatutkija Seija Ridellin kanssa tieteidenvälisen verkkokurssin Kerronnan teoriat ja metodit. Hannula myös edusti oppiainetta Taiteiden tutkimuksen valtakunnallisen virtuaaliopetushankkeen työryhmässä. Lars Saaren perinteikkään museokurssin ekskursio suuntautui tällä kertaa Pariisiin. Oppiaineen tulevaisuuden kannalta hyvin positiivisena voidaan pitää sitä, että ennätyksekkään gradukevään jälkeenkin syventävien opintojen seminaariin ilmoittautui syksyn alkajaisiksi kuusitoista opiskelijaa, tosin osa heistä keväältä jatkavina. Tutkijaseminaari sijoitettiin samaan ajankohtaan laitoksen yhteisen tutkijaseminaarin kanssa. Jokaisen kuun viimeisellä viikolla kokoonnuttiin yhteisesti keskustelemaan jonkun laitoksen jatko-opiskelijan ja/tai henkilökunnan jäsenen alustuksen pohjalta, kun taas muut kerrat varattiin taidehistorian omalle seminaarille. Tämä osoittautui toimivaksi käytännöksi, jolla saatiin pienen oppiaineen seminaaritoimintaan lisää jatkuvuutta. Oppiaineen tutkijaseminaarissa käsiteltiin varsinaisten esitelmien lisäksi nyt myös tutkimussuunnitelmia. Laitoksen yhteisessä seminaarissa alusti taidehistoriasta tutkija Katve-Kaisa Kontturi teemanaan uusmaterialismi. Syksy päätettiin Variassa tavallista pitempään ja intensiivisempään, yliopistouudistusta problematisoivaan seminaariin Uusi yliopisto uusi tutkijuus ja sitä seuranneisiin pikkujoulujuhliin. Juhlatoimikunnassa oli mukana tutkija Minna Ijäs, edustajamme laitoksen jatkokoulutuksen kehittämisryhmässä. Syventävien opintojen seminaarissa ja tutkijaseminaarissa otettiin toimistosihteeri Sari Miettisen aloitteesta käyttöön tiedonkulkua ja esitelmien jakelua selkiyttävä Moodle-alusta.Ainejärjestö Kuvatus jatkoi aktiivista osallistumista oppiaineen kehittämistyöhön puheenjohtajansa Inari Pesosen johdolla.

8 8 Kuvatus muun muassa järjesti pätevästi järjestyksessä toisen työelämäseminaarinsa, jossa esittäytyi joukko oppiaineesta valmistuneita alan ammattilaisia. Syyslukukauden aikana taidehistorian alalle saatiin myös uusi dosentti, kun kansleri nimitti FT Johanna Vakkarin taidehistorian historian ja Italian renessanssitaiteen dosentiksi alkaen. Vakkari toimi nimityksen saadessaan määräaikaisena taidehistorian yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Hänen antamansa julkisen opetusnäytteen aihe oli Giotto lähdekritiikin näkökulmasta. Vuotta 2008 voidaan pitää varsin vaiherikkaana ja tuloksekkaana. Kiitos tästä kuuluu niin vakinaisen kuin määräaikaisenkin opetushenkilökunnan, tutkijoiden ja opiskelijoiden sujuvalle yhteistyölle! Tutta Palin professori (mvs)

9 9 KEVÄT 2009 Tutta Palin jatkoi professorin ja Riikka Niemelä assistentin sijaisena elokuun loppuun saakka Altti Kuusamon ja Katve-Kaisa Kontturin keskittyessä tutkimuksiinsa. Lehtori Lars Saari ja toimistosihteeri Sari Miettinen olivat sen sijaan tavallisissa tehtävissään. Taidehistorian ja naistutkimuksen yhteisenä harjoittelijana toimi loppulukukaudella Anne Närhi, joka suoritti kaikki tehtävänsä huomiota herättävän määrätietoisesti ja tehokkaasti ja aina yhtä iloisesti. Väitöskirjoja työstettiin vilkkaasti, mikä näkyi tiivistahtisena tutkijaseminaarina, johon sisältyi edelleen kuukausittainen laitoksen yhteinen seminaari-istunto. Mia Hannula aloitti vuoden 2009 alussa taidehistorian tutkijakoulun tutkijakoulutettavana Minna Ijäksen siirtyessä nauttimaan Emil Aaltosen Säätiön nuoren tutkijan apurahaa. Tutkijakoulun tutkijoista Johanna Ruohonen oli suurimman osan lukuvuotta hoitovapaalla. Kokopäivätutkijoina aloittivat kevään aikana Kordelinin Säätiön ja Suomen Kulttuurirahaston vuosiapurahojen turvin myös Kai Stahl ja Roni Grén. Antonella Perna jatkoi väitöstyötään Suomen Kulttuurirahaston tuella. Kurssiohjelma noudatteli muuten aiempia vuosia, mutta aine- tai syventävien opintojen teoriaja metodikurssin opettivat nyt professori ja assistentti yhdessä. Kun tälle pakolliselle kurssille oli runsaasti tulijoita siinä missä intensiiviseminaariin ei tällä kertaa tullut riittävästi ilmoittautumisia, päädyttiin siihen, että Riikka Niemelä veti kurssilla toisen harjoitusryhmän. Kurssin erityisteema, henkilökuvien analyysi esittämisen etiikan ja politiikan näkökulmasta, sopi hyvin molempien opettajien pätevyysalueeseen. Kurssi sisälsi myös näyttelykäyntejä Turussa. Opettajille yhteisopettaminen on antoisaa ja mukavaa, mutta pienessä oppiaineessa siihen on valitettavan harvoin resursseja. Oppiaineestamme tohtoriksi valmistunut Johanna Frigård suunnitteli ja opetti yhteistyössä kirjallisuudentutkija Kati Launiksen kanssa verkkokurssin Suomalaisuus sanoin ja kuvin, joka toteutui valtakunnallisen taiteiden tutkimuksen virtuaalihankkeen puitteissa. Kuvien ilta -yleisöluentosarjassa luennoi ma. assistentti Riikka Niemelä tekeillä olevaan väitöskirjaansa liittyvästä aiheesta Elektroninen omakuva. Videoperformanssi, koneruumis ja hyperreaalinen. Vakiintuneen tavan mukaisesti luentoa seurasi sivistynyt illanvietto viinilasien äärellä. Toinen yleisötapahtuma ja samalla osa tutkijaseminaarin ohjelmaa oli koko laitokselle avoin vierailuluento, jolla oppiaineen uusi dosentti Johanna Vakkari esittäytyi syksyistä opetusnäytettä laajemmalle yleisölle Luennon aihe Taidehistoria uutena tieteenalana 1900-luvulla historiografisen tutkimuksen haasteita liittyi Vakkarin väitöstutkimukseen ja erikoistumisalueisiin, taidehistorian historiaan ja Italian renessanssitaiteeseen. Henkilökuntakoulutusta edusti yliopiston pääkirjaston Teppo Kahtolan johdolla oppiaineelle erikseen tuottama opastus verkkoaineistoihin ja sähköiseen tiedonhallintaan ( Nelli-info 18.5.), johon osallistui oppiaineen omissa tiloissa kymmenen henkilökunnan jäsentä. Oppiaineen henkilökuntaa oli myös koko lukuvuoden pituisilla yliopistopedagogisilla koulutusjaksoilla Yliopistopedagogiikan perusteet (Tutta Palin) ja Monitieteisyyden pedagogiikka (Mia Hannula, Sari Miettinen, Minna Ijäs, Riikka Niemelä), joista jälkimmäinen räätälöitiin varta vasten taiteiden tutkimuksen laitoksen tarpeisiin.

10 10 Kevään keskeinen tieteellinen jatkokoulutushanke oli taiteiden tutkimuksen laitoksen opetuksen laaturahoituksella ja muulla ulkopuolisella rahoituksella toteutettu kansainvälinen konferenssi Regulated Liberties: Negotiating Freedom in Art, Culture and Media. Taidehistorian oppiaineesta järjestelytyöryhmään kuului Tutta Palin tutkimuksen kehittämisryhmän jäsenen ominaisuudessa. Professori Altti Kuusamo piti yhden keynote-esitelmistä otsikolla The Quest for Criticism and the Effects of Serendipity-Humanism. Serendipity-käsitteen omintakeisuus tuli yleisesti huomioiduksi. Myös kuusi oppiaineen jatko-opiskelijaa (Marko Gylén, Mia Hannula, Minna Ijäs, Johanna Ruohonen, Kai Stahl, Katve-Kaisa Kontturi) piti konferenssissa työryhmäesitelmän. Laitoksen yhteisissä tutkijaseminaareissa perehdyttiin ennalta konferenssin ulkomaisten luennoitsijavieraiden tuotantoon. Katve-Kaisa Kontturi esitteli Bracha Lichtenberg Ettingerin teoreettista ajattelua. Taiteiden tutkimuksen laitoksen ohjelmaan kuului myös Eetos ry:n kanssa järjestetty seminaari (Kääntämisen käännöksiä 4.2.), jossa keskusteltiin muun muassa Ettingerin kääntämisen käsitteellisistä erityispiirteistä meneillään olleen suomennoshankkeen tiimoilta (Yhdessätuotanto, Tutkijaliitto, Helsinki 2009). Tämä tilaisuus liittyi turkulais-helsinkiläisen Félix Guattari -mestarikurssin toimintaan, johon Katve-Kaisa on pitkäjänteisesti osallistunut myös yhtenä Ettinger-tekstivalikoiman suomentajista sekä Regulated Liberties -konferenssin yhteydessä järjestetyn workshopin Ecologies of Resistance esitelmöitsijöistä. Kevätlukukauden toimintaan voidaan laskea mukaan vielä Åbo Akademilla järjestetty valtakunnallinen tutkijakoulun kesäkoulu Art History Social History, johon Turun yliopistosta osallistuivat opettajana ma. professori Palin sekä kolme jatko-opiskelijaa, tutkijakoulun jäsenet Mia Hannula ja Johanna Ruohonen sekä tutkijaseminaariin syksyllä liittynyt Kirsi Sundholm. Luennoitsijavieraita Janet Wolffia, Martin Gustavssonia ja Kristina Linnovaaraa kävivät oppiaineen piiristä kuuntelemassa monet muutkin kesäkoulun ensimmäisenä päivänä. Yhteisöllisin tapahtuma oli kuitenkin pitkästä aikaa kaikille oppiaineen opiskelijoille ja henkilökunnan jäsenille avattu museokurssin kotimaan kevätekskursio, joka suuntautui toukokuisena lauantaina Espooseen ja Kirkkonummelle. Joukkoon liittyi myös Suomen Akatemian varttunut tutkija Altti Kuusamo. Ekskursion erittäin onnistuneen ohjelman suunnitteli lehtori Lars Saari. Modernin taiteen museo Emmaa esitteli museonjohtaja Markku Valkonen, Tapiolan arkkitehtuuria Aarne Ervistä väitellyt Juhana Lahti ja omaa Nallenpolun ateljeetaan kuvanveistäjä Pekka Jylhä. Lars esitteli lopuksi Hvitträskin. Ekskursion mielenkiintoinen sisältö ja lämminhenkinen tunnelma ilahdutti kaikkia. Tutta Palin professori (mvs) saakka

11 11 AVOIMEN YLIOPISTON TAIDEHISTORIAN VUOSI 2008 Vuonna 2008 taidehistorian perusopintoja opiskeltiin avoimen yliopiston luennoilla Turussa, muutamissa aikuisoppilaitosten opintoryhmissä sekä verkossa. Avoimen aineopinnot käynnistyivät syksyllä 2008, nyt jo neljännen kerran. Keväällä Suomen ja lähialueiden taidehistorian perusopintojen turkulaiset opiskelijat tekivät perinteiset Turun ja Helsingin ekskursiot. Turussa tutkimme keskiaikapainotteisesti Turun linnaa ja tuomiokirkkoa ja Helsingissä tutustuimme Ateneumin kokoelmiin, laajaan Pekka Halosen taiteen näyttelyyn ja Senaatintorin rakennuksiin. Lisäksi kävimme Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa. Museossa oli esillä 12 x Claude Monet ja suomalaisia impressioita ja tietysti Saastamoisen säätiön kokoelma, jonka tutkimiselle jäi aivan liian vähän aikaa. Helsingin retkellemme osallistuu aina myös vaihteleva joukko ulkopuolisia taiteesta kiinnostuneita, niin nytkin: mm. vanhoja opiskelijoita ja avoimen yliopiston väkeä. Muutama taidehistorian verkko-opiskelija oli myös mukanamme, pääsääntöisesti verkko-opiskelijat tekivät retkensä itsenäisesti. Opintoryhmien vastaavat retket suuntautuivat omien lähialueiden kohteisiin, mutta myös Turkuun ja Helsinkiin. Aineopintojen kevään tärkeä tapahtuma oli kaksi lauantaipäivää Turussa kestänyt Teoriat ja metodit -harjoituskurssi, jonka luennoitsijoina olivat professori Altti Kuusamo ja tutkijat FM Mia Hannula ja Minna Ijäs. Professori Kuusamon luennot käsittelivät psykoanalyyttista taiteentutkimusta ja semiotiikkaa. Mia Hannulan luennoi mm. visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta ja Minna Ijäs sosiaalihistoriallisista lähestymistavoista. Aineopintojen kevätkauden ohjelmaan sisältyi lisäksi pitkä 1900-luvun taide II -verkkokurssi sekä toukokuussa yhden viikonlopun kestänyt ja verkkokeskusteluilla pohjustettu Museoinstituutiot-kenttäkurssi. Pieni ryhmämme vieraili ensin Espoossa EMMAssa ja sitten Helsingissä. Ohjelmassa oli kriittisiä museo- yms. instituutioiden käytäntöjen analyyseja ja samalla leppoisia näyttelykierroksia. Syksyllä perusopintojen Johdatus II -jakson opetukseen liittyen kävimme Turun luento-opiskelijoiden ja muutaman muualla opiskelevan tai opiskelleen kanssa perinteisellä tutustumiskäynnillä Turun Piirustuskoulussa (Turun ammattikorkeakoulun taideakatemia, kuvataiteen koulutusohjelma). Grafiikanopettaja Laura Miettinen antoi meille havainnollisen esityksen grafiikan tekemisestä ja kertoi muutenkin koulusta ja koulutuksesta. Uusien aineopinto-opiskelijoiden alkutapaaminen oli syyskuun lopussa Turussa. Aineopintojen ohjelmassa oli syksyllä lisäksi 1900-luvun taide I -verkkokurssi, joka alkoi syys-/lokakuun vaihteessa ja jossa innokasta keskustelua jatkui lähes jouluun. Kurssin tuutorina toimi FM Taina Kauppinen allekirjoittaneen pienellä avustuksella. Avoimen yliopiston taidehistorian opetuksen suunnittelijan näkökulmasta vuosi 2008 oli tavanmukaisen kiireinen. Ylimääräisenä mutta työhön liittyen kevätlukukaudella työtä teetti valtakunnallisen TieVie koulutuksen loppuunsaattaminen (15 op). Samoin ylimääräistä oli projektijohtamisen kurssin suorittaminen (3 op). Syyslukukaudella allekirjoittanut opetti poikkeuksellisesti molemmat syksyn perusopintojaksot (Johdatus I ja II), tavallisesti vain I-jakson. Avoimessa järjestettiin vuoden aikana lukuisia erilaisia, lähinnä verkkopedagogiikkaan liittyviä koulutuksia, allekirjoittanut osallistui mm. verk-

12 12 ko-opetus- ja kokousympäristö (ACP) -koulutuksiin. Moodle-verkkokurssien sisältöjä ja toimintatapoja oli tietysti kehitettävä samalla koko ajan. Yksi osa avoimen suunnittelijan työtä on pitää yhteyksiä edustamansa oppiaineen henkilökuntaan. Kiinnostavia ja ajankohtaisia kysymyksiä pohdittiin lukuisat kerrat oppiainekokouksissa samoin kuin muissa tapaamissa tai tilaisuuksissa, joihin allekirjoittaneella oli ilo osallistua myös henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Avoimen yliopiston taidehistorian henkilökuntaan kuuluivat vuonna 2008 avoimen yliopiston suunnittelija (allekirjoittanut) sekä osa-aikainen sihteeri Elina Iso-Ilomäki. Perusopintojen opetuksesta vastasivat allekirjoittaneen lisäksi sivutoiminen tuntiopettaja FM Taina Kauppinen, joka tuutoroi myös verkko-opintoja, sekä perusopintojen tenttejä ja esseitä vastaanottanut sivutoiminen opettaja FM Reija Vanhanen. Aineopinnoissa metodiopintojaksojen tenttejä ja esseitä vastaanotti FM Mia Hannula. Hänen lisäkseen vastuuta kantoivat jo mainitut metodiharjoituskurssin luennoitsijat professori Altti Kuusamo ja FM Minna Ijäs, lisäksi vielä verkkokurssien tuutori FM Taina Kauppinen, Suomen taide: uudempi tutkimus -opintojakson opettaja FM Mirva Mattila sekä allekirjoittanut. AVOIMEN KEVÄT 2009 Keväällä 2009 edellisenä syksynä alkaneet taidehistorian perusopinnot jatkuivat Suomen ja lähialueiden taidehistorian -kurssin merkeissä. Turkulaisten opiskelijoiden ohjelmaan sisältyi jälleen Turun ja Helsingin ekskursiot. Turussa tutkimme Turun linnaa ja Tuomiokirkkoa ja Helsingissä tutustuimme Kalevala-näyttelyyn, Ateneumin kokoelmiin ja Senaatintorin rakennuksiin, kävimme mm. tuomiokirkon kryptassa. Lisäksi kävimme Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa. Museossa oli runsaudenpula: Hannu Väisäsen ripustus Koiran ja suden välissä, Saastamoisen säätiön kokoelma, Enzo Cucchin näyttely ja vielä Santeri Tuorin valokuvia ja videoteoksia. Turun linnassa ja Helsingissä oppaanamme oli FM Anu Taivalkoski, Tuomiokirkossa meitä opasti kirkon opas. Retkillemme osallistui myös ulkopuolisia taiteesta kiinnostuneita, mm. vanhoja avoimen opiskelijoita ja henkilökuntaa. Muutama taidehistorian verkko-opiskelija oli myös mukanamme, pääsääntöisesti verkko-opiskelijat tekivät kuitenkin retkensä itsenäisesti. Opintoryhmien vastaavat retket suuntautuivat omien lähialueidensa kohteisiin. Aineopinnoissa opiskelijat kokoontuivat kahden lauantaipäivän ajaksi Turkuun Teoriat ja metodit -harjoituskurssille. Luennoitsijoina olivat tällä kerralla mvs professori Tutta Palin sekä tutkijat FM Mia Hannula, FM Minna Ijäs ja FM Riikka Niemelä. Tutta Palinin luennot käsittelivät kuvien lähilukua ja feminististä taidehistoriaa. Mia Hannulan puhui metodeihin ja teorioihin johdattelevan luennon lisäksi mm. visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta. Minna Ijäs käsitteli luennollaan sosiaalihistoriallisia lähestymistapoja ja Riikka Niemelä fenomenologista estetiikkaa. Avoimen suunnittelijan näkökulmasta kevät oli työntäyteistä. Yliopistouudistuksia silmällä pitäen oli osallistuttava mm. talouskoulutuksiin. Kiinnostava ylimääräinen työ oli, että allekirjoittanut luennoi pitkän Suomen ja lähialueiden kurssin. Taidehistorian iloa sai kokea myös oppiaineen kevätretkellä toukokuussa! Avoimen taidehistorian henkilökuntaan kuuluivat keväällä 2009 allekirjoittanut ja kurssisihteeri Elina Iso-Ilomäki. Opetuksesta vastasi allekirjoittaneen lisäksi useampi sivutoiminen tuntiopettaja. Perusopinnoissa FM Anu Taivalkoski aloitti keväällä uutena verkko-opintojen tuutorina ja FM Reija Vanhanen vastaanotti esseitä. Aineopintojen tehtäviä ottivat vastaan FM Mirva Mattila ja FM Mia Hannula sekä allekirjoittanut. Eeva Hallikainen, FM, avoimen yliopiston suunnittelija ja tuntiopettaja

13 13 JOHANNA FRIGÅRDIN VÄITÖSTILAISUUS Perjantaina 9. toukokuuta 2008 kello 12 esitettiin Turun yliopistossa Tauno Nurmela -salissa julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Johanna Hannele Frigårdin väitöskirja Alastomuuden oikeutus. Julkistettujen alastonkuvien moderneja ideaaleja Suomessa Virallisena vastaväittäjänä toimi dosentti Leena-Maija Rossi Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Altti Kuusamo. FM Johanna Frigårdin taidehistorian väitöskirjassa tarkastellaan julkistettujen alastonvalokuvien moderneja ideaaleja Suomessa Frigård tutki erilaisia tapoja tuottaa alastonvalokuvia sekä niitä puoltaneita ihanteita. Vuosisadan alun miesatleettien kuvat, ja 1930-lukujen naisalastontutkielmat ja kasvavan harrastajakuvaajajoukon lapsikuvat muovasivat kansalaisen, taiteilijan, uuden naisen ja lapsuuden ideaaleja populaarikulttuurin ja korkeataiteen välimaastossa. Moninainen aineisto osoittaa, että alastonvalokuvilla ei ole ennalta lukkoon lyötyjä ja itsestään selviä merkityksiä, vaan niiden välittämä sisältö muuntuu aikakauden, sukupuolen ja iän, kuvausympäristön ja kuvien esittämisyhteyden mukaan. Johanna Frigård: Alastomuuden oikeutus. Julkistettujen alastonkuvien moderneja ideaaleja Suomessa Bibliotheca Historica 114 SKS Nidottu. 307 s. ISBN

14 14 Frigårdin väitöstilaisuus pidettiin yliopiston päärakennuksen Tauno Nurmela -salissa. Vasemmalta oikealle vastaväittäjä dosentti Leena-Maija Rossi, kustos professori Altti Kuusamo ja väittelijä Johanna Frigård.

15 15 TAIDEHISTORIAN VALTAKUNNALLISEN TUTKIJAKOULUN KESÄKOULU JÄRVENPÄÄSSÄ Vuoden 2008 valtakunnallisen tutkijakoulun kesäkoulu järjestettiin elokuuta Sibelius- Akatemian kurssikeskuksessa Kallio-Kuninkalassa. Järjestelyvastaavana toimi Helsingin yliopisto ja tutkijakoulun teemana oli Art, Gender and Society. Kesäkoulun ulkomaalaiseksi vieraaksi oli kutsuttu professori Anne Middleton Wagner Kalifornian yliopistosta ja professori Lena Johannesson Göteborgin yliopistosta. Valitettavasti jälkimmäinen heistä joutui perumaan tulonsa sairaudesta johtuen. Lukupakettimme oli runsas ja aihetta monelta kannalta valottava. Sitä kautta pääsimme tutustumaan myös Johannessonin tutkimukseen. Ensimmäinen päivämme alkoi yhteisellä bussimatkalla Helsingistä Kallio-Kuninkalaan. Asettautumisen, lounaan ja alustuksen jälkeen kuulimme ja näimme ensimmäiseksi kutsuvieraan Anne Wagnerin esitelmän Behaving Globaly. Hänen jälkeensä esitelmän pitivät järjestäjistä Tutta Palin Masculine Gestures, Female Matters: Women Artists Embracing Modernity in Finland sekä Renja Suominen-Kokkonen Whole villages be waiting for them critical Issues of Cultural Demarcation in Karelia. Seuraavana päivänä oli kolmentoista tutkijan vuoro pitää esitelmänsä. Turun yliopistolta mukana olivat ensikertalaisina Riikka Niemelä ja allekirjoittanut. Åbo Akademia edusti kaksi tutkijaa ja loput Helsingin yliopistoa. Esitelmät käsittelivät niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia taiteilijoita ja taidetta kuvataiteen, videotaiteen, arkkitehtuurin sekä muotoilun muodossa. Jokaisen työn esittelyyn ja keskusteluun oli varattu tunti. Yhtä tärkeää ja antoisaa olivat virallisen ohjelman lisäksi monipuoliset keskustelut illanvieton rennoissa tunnelmissa illallisilla, matkalla retkikohteisiin ja saunan lauteella. Yhteisinä retkikohteina olivat iltaisin Eero Järnefeltin ateljeekoti Suviranta, Sibeliuksen Ainola ja Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen. Kulttuuriretkien jälkeen halukkaat pääsivät rentoutumaan Tuusulanjärven rannalla sijaitsevaan saunaan. Seminaarin rento ja lämmin ilmapiiri madalsi myös ensikertalaisten kynnystä pitää vieraalla kielellä esitelmä. Upeaa järjestelyä, mukavaa ja virikkeellistä seuraa sekä erinomaista ruokaa muistellen, Kai Stahl FM, tutkija

16 16 Yhteisöllisyyttä & ajan ja kuvan immanenssia VILLA KAROSSA 1. Lähdin Villa Karoon, Beninissä, Länsi-Afrikassa sijaitsevaan suomalais-afrikkalaiseen kulttuurikeskukseen, käytännössä heti jäätyäni virkavapaalle maaliskuun alusta Stipendiaatteja haetaan Villa Karoon kerran puolessa vuodessa ja oman hakemukseni kolmen kuukauden vierailua varten jätin turkulaisen kuvataiteilija Susana Nevadon kanssa. Olin jo tuolloin työskennellyt Nevadon kanssa pitkään väitöskirjaani varten, ja ajattelimme, että residenssi tarjoaisi hyvän mahdollisuuden paitsi yhteiseen intensiiviseen työskentelyjaksoon ilman jatkuvia aikataulusovitteluja ja toisaalta takaisi molemmille työskentelyrauhan ilman virkavelvollisuuksia. Omaksi projektikseni esitin väitöskirjan edistämisen ja siihen liittyen myös paikallisen animistisen taidekäsityksen miettimisen suhteessa materiaalisuuden, prosessuaalisuuden, ja ei-representionaalisuuden teemoihin. Villa Karo paratiisipuitteineen ja henkilökuntineen (likimain saman verran henkilökuntaa kuin stipendiaatteja) tarjosi eittämättä pehmeän laskun afrikkalaiseen kulttuuriin ja samalla kieltämättä kaivatun irtioton virkavapaan alkuun. Ensimmäiset kolme viikkoa saimme elää lähes täydessä internet-pimennossa, ja koko kolmen kuukauden ajan kännykkäyhteydet toimivat vähän miten sattuu, oli käytössä sitten suomalainen tai paikallinen sim-kortti puhumattakaan siitä, mitä kostea ilmasto teki puhelimen sisuskaluille. Beninissä on kyllä tätä nykyä laajakaistakaapeli, mutta se kulki kilometrien päässä majapai-

17 kastamme. Myöskin joidenkin paikallisten kotien ylpeyden aiheet, aika lailla ajantasaiset televisiot ja dvd-soittimet puuttuivat käytöstämme, ymmärtääkseni Villa Karon suomalaisen johtajan toiveesta. Ja totta, joskus on hyvä elää ilman jatkuvaa mediavirtaa. Eritoten vapaus sähköpostilistojen ja yleisesti internetin tarjoamista jatkuvista tapahtuma- ja lähdevirikkeistä auttoivat paneutumaan laajan kenttäaineistoni purkamiseen ja jäsentämiseen perusteellisuudella, joka monessa muussa ympäristössä olisi ollut kehnompi. Ennen lähtöä pidetyssä tiedotustilaisuudessa sain kuulla, että kannettava kestää ainakin parin tunnin käytön päivässä. Omani kesti moninkertaisesti pidemmät työrupeamat, mutta kiitollinen saan olla: kaikilla kollegoilla ei ollut yhtä hyvä tuuri. Siinä missä kuumuuden ja kosteuden yhdistelmä saivat työskentelyn teknisen puolen välillä takkuamaan, samat olosuhteet veivät niskajännitykset ja selkäsäryt tiehensä huolimatta kalustuksen vissistä ei-ergonomisuudesta. Rajut ilmanalat palauttivat myös työskentelyrytmin kotimaista luontaisemmaksi luontoon, luonnon aikaan ja hetkeen sidotummaksi: Villa Karo ei eristä säätiloja ulkopuolelleen niin kuin Maaherran makasiini. Päivällä kello kahteen mennessä kuumuus oli yleensä niin hohkaava, ettei ajatustyö yksinkertaisesti enää kulkenut, samoihin aikoihin katkesivat useimmiten myös sähköt ja sitä myötä katon tuuletin lopetti viilentävän hyörinän. Ilmastointia ei Villa Karossa ole se edellyttäisi lasi-ikkunoita ja tiiviitä ovia sälerakenteiden sijaan, ja veisi 2. tietysti mahdottomasti sähköä. Villa Karolla on käytössään oma generaattori, jotta stipendiaattien työskentely olisi myös joskus päiväkausia kestävien katkojen aikana mahdollista, mutta (riittävän puhdas) öljy maksaa paljon ja on välillä loppu koko alueelta se siirtyy monikansallisten yhtiöiden huomassa pääasiassa pois Afrikasta. Benin ei tuota itse sähköään, vaan se virtaa viereisen Togon läpi Ghanasta, mikä lisää ymmärrettävästi verkon epävakautta. Loppukeväästä lähestyvän sadekauden kaatosateet antoivat työskentelylle oman rytminsä. Sateet katkaisivat sähköt ja ajoivat sisätiloihin ja useimmiten samoin tein myös sänkyyn hyttysverkon alle, sillä sateet toivat usein muassaan, edellään ja eritoten perässään milloin sakean parven lentomuurahaisia, milloin hyttysiä tai muita hyönteisiä, jotka osasivat taitavasti tiensä läpi säleikköovien ja ikkunoiden. Sitten saattoi vain odottaa milloin ryöpytys ja usein myös ukkosen jylinä ja salamointi helpottaisi ja työt voisivat jatkua. Villa Karo sijaitsee vain parikymmentä metriä rannasta, ja siksi rakennuksen yläkerran stipendiaattien huoneita kiertävältä terassilta on merinäköala. Useimmat stipendiaatit siirsivät laillani työpöytänsä avattujen säleovien eteen siten, että kannettavan ruutua kehysti trooppinen maisema, keltainen hiekkaranta ja turkoosin ja tumman sinen sävyissä vaihteleva aallokko. Työskentelyn lomassa merta tuli tuijotettua niin, että ilmanalan vaihtelut oppi tunnistamaan avautuvan maiseman, lähinnä aallokon väreistä ja liikkeistä. Lopultakaan ei ollut siis yllätys, milloin ilmanala johdatti sulkemaan koneen, mutta tiukkoja aikatauluja oli turha koettaa noudattaa. 17

18 18 3. Luettuani myöhemmin Julia Mahlerin Guatemalassa tehtyyn kenttätyöhön perustuvan tutkimuksen Lived Temporalities saatoin todeta, että Villa Karossa sain hetken tuntumaa siihen, millaisessa niin paljon vähemmän hallitussa ajassa suurin osa maailman ihmisistä elää. Mahler kutsuu tätä aikakokemusta/tasoa immanentiksi ajaksi, jota ei voi kontrolloida ulkoisin aikatauluin ja johon on vai tartuttava ja joka tarttuu itseen. Elämä Villa Karossa on lähtökohtaisesti yhteisöllistä, ja vaikka sade hätistikin välillä sisätiloihin, tutkijan kammioon eristyminen ei ollut mahdollinen ratkaisu, eikä toki järkevääkään, tarjoavathan stipendit mahdollisuuden uuteen kulttuuriin tutustumiseen. Villa Karossa asutaan tiiviisti, vieri vieressä ja jaetaan kerroksen kylpyhuonetilat. Yhteinen aamiainen oli ainoa Villa Karon stipendiin kuuluva ruokailu, mutta käytännössä muutkin ateriat vietettiin aina yhdessä. Useimmin tämä tapahtui yhdessä Gran Popon parista ravintolasta, joista pari tarjoili muutakin kuin sinänsä herkullista kalaa ja paistettua banaania tulisessa tomaattikastikkeessa. Joskus kokattiin betonikasarmin kenttäkeittiössä, jonka varustuksiin kuului ruostunut, likainen, mutta toimiva kaasuliesi ja toki pöytä. Stipendiaatit saivat myös säilyttää ruokiaan aamiaishuoneen jääkaapissa, jonka tiivisteet olivat sen verran aikansa nähneet, että torakat astelivat tyytyväisenä sisään ja ulos. Lisäksi meitä kutsuttiin paljon syömään paikallisten luo, ja myös osallistumaan perhejuhliin ja virallisempiin tilaisuuksiin opimme pian, että pari yovoa (vieras, termiä käytetään valkoisesta ihmisestä) kruunaa juhlan ja ettei yovon tule kieltäytyä ruuasta tai juomasta, oli vieraspaikkoja sitten kaksi tai kuusi peräkkäin. Kanssa-yovojani Villa Karossa olivat matkaseurueeni Susana Nevadon ja mediatutkija Ilona Hongiston lisäksi performanssitaiteilijat Tero Nauha ja Karolina Kucia, viestinnän tutkija Camilla Haavisto, korutaiteilija Kirsi Taiviola ja dokumenttiohjaaja Jenni Linko sekä taidemaalari

19 19 Inkeri Makkonen. Yksi residenssin olennaisia anteja olikin tutustuminen suomalaisiin kollegoihin, joiden kanssa sitten tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin yhdessä. Kuva Afrikasta muotoutui näin luontevasti monin silmin ja jatkuvasti paitsi analyyttisiä keskusteluja myös taiteen tekoa seuraten. Yhteistyö on myös jatkunut. Esimerkiksi se, että saimme taiteiden tutkimuksen laitoksen kansainväliseen elokuussa järjestettyyn Regulated liberties -konferenssiin puhujaksi Brian Massumin, juontaa tiensä keskusteluihin Villa Karon terassilla reilua vuotta aiemmin. Sama koskee Teatterikorkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa toteutettua tutkijoille suunnattua Guattari-kurssia, jota olen Turun päässä vetänyt. 4. Itse vierailin Beninissä ahkerasti vodou-seremonioissa. Olin kiinnostunut esineistä ja koruista, niiden toimijuudesta vodou-uskonnoissa. Vastakkaisesti länsimaisen eriytyneen taidekäsityksen kanssa Beninissä taide liittyy vahvasti uskontoon ja sen rituaaleihin. Ja sillä on oma toimijuus, esineet tekevät asioita: erilaiset amuletit ja taikaesineet, kuuluvat arkeen ja niiden voimaan uskovat myös paikalliset kristityt. Villa Karon pikku museon kokoelmiin hankittuun rituaali-puupatsaaseen ei afrikkalainen henkilökunta esimerkiksi edes suostunut koskemaan, ja puhdistaminen jäi suomalaisen harjoittelijan tehtäväksi. Oma lukunsa on tietysti se, ettei läntinen museokäsitys mitenkään istu afrikkalaiseen kulttuuriin, vaan kontekstista irrotettuja ja eri paikoista ja tehtävistä erotettuja näyttelyksi koottuja esineitä pidetään mielenkiinnottomina tai jopa vaarallisina, voivathan ne tuoda yhteen erilaisia, vastakkaisiakin voimia ja energioita. Eräs mielenkiintoinen ilmiö olivat ns. zangbeto-seremoniat, joissa koristellut heinäkeot pyörivät ja tanssivat kuin itsestään ja siten haastavat käsitystä siitä, että vain ihmisen voimat liikuttaisivat materiaa. TÄ Kiinnostavasti Länsi-Afrikassa kuvat ja esineet eivät niinkään edusta, representoi jotakin, sen sijaan ne suoremmin ovat ja tekevät asioita itsessään. Tällaista kuvakäsitystä voisi kutsua myös immanentiksi siinä kuvat eivät tai kuvasta tai edusta jotain muuta vaan toimivat samalla tasolla muun todellisuuden kanssa. Beninistä puuttuu vielä lähes kokonaan ulkomainonta, joka leimaa läntistä kaupunkikuvaa; tuo siihen jatkuvan uudelleen esittämisen tason. Toisaalta kampaamoiden edessä on käsinmaalattuja kylttejä, jotka näyttävät kampauksia sellaisenaan. Voisi sanoa, että paikallinen kuvakäsitys on välittömämpi, joka ei tarkoita kuitenkaan samaa kuin yksinkertaisempi. Pidän tätä kovin kiinnostavana kysymyksenä taide- tai kuvateoreettisesti.

20 20 Ehkä länsimaissakin kuvayhteydet ovat välillä suorempia ja materiaalisempia kuin meidät on opetettu ymmärtämään. 5. Villa Karon matkamme innoittamia Susana Nevadon teoksia ja niitä kommentoivia tekstejäni sisältävä Ulkoistettu-näyttely oli esillä Kaapelin Galleriassa Helsingissä lokakuun Avajaisia vietettiin Osa teoksista oli esillä myös Villa Karon 10-vuotisjuhlanäyttelyssä Taidehallissa kesällä Katve-Kaisa Kontturi FL, assistentti virkavapaalla Kuvat: 1. Villa Karo (kuva: Susana Nevado) 2. Zangbeto-seremonia 3. Myrskyn uhkaa Villa Karon terassilta käsin 4. Kanssayovoja: Marina Lassenius, Ilona Hongisto, Karolina Kucia ja allekirjoittanut. (kuva: Tero Nauha) 5. Papittaren korut 6. Villa Karon harjoittelija Marina Lassenius puhdistaa rituaali-patsasta 7. Kampaamon mainos. 7.