Il Viaggio. Il viaggio del cavaliere...(inesistente) 30:45. La Serenissima. Erkki Palola - violin & viola. Jukka Iisakkila - conductor

Transkriptio

1 Il viaggio del cavaliere...(inesistente) 30:45 A Legend ConCerto for violin and orchestra 1. Agilulfo e Gurdulu (Battaglia) 2. La luna sulla torre 3. Rondine Nel bosco del San Gral 9:16 10:28 4:09 6:56 In Mirrors of Time... 14:30 (Through Colours of Autumn) For orchestra to the memory of Lasse Eerola) 5. Allegro meditativo e malinconico 6. Piú mosso (interlude) 7. Tempo I (of time) 4:43 3:23 6:23 La Serenissima 25:29 Concerto per viola sola, arpa e 12 archi (Per la memoria per una Storia...) 8. Come le onde 9. Misterioso Total time Eero Haahti 2000, Helsinki (Sordinoitu/Muted) Alttoviulu / Viola Jouni Pajala 2004, Oulu Harppu / Harp Lyon&Healy #23 Gold 1995 Il Viaggio 12:56 4: Un chorale... instrumentit / instruments Viulu / Violin Michel Deconet 1770, Venice Kai Nieminen VIOLIN AND VIOLA CONCERTOS 8:04 70:53 Recorded at Promenad Hall, Pori on October 2007 Soundengineers: Jarmo Kähkönen and Teemu Sinkko Producer: Jarmo Kähkönen Pilfink records Coverphoto: Kai Nieminen Layout: Hanna Malinen Publisher: Fennica Gehrman Oy Ab ESEK Suomen Kulttuurirahasto, Finnish Cultural Foundation Luovan säveltaiteen edistämissäätiö - LUSES The Foundation for the Promotion of Finnish Music LUSES Erkki Palola - violin & viola ISRC FIJJV JJVCD-79 Anni Kuusimäki - harp Pori Sinfonietta Jukka Iisakkila - conductor

2 KAI NIEMINEN rikokoonpanoille ja sinfoniaorkesterille. Nieminen säveltää usein teoksensa varta vasten jollekin tietylle muusikolle, jonka kanssa on mahdollisuus käydä läpi instrumentin teknisiä mahdollisuuksia. Aito muusikkous ja mielekkäät haasteet soittajille ovatkin hänen teostensa ominaispiirteitä. Nieminen on jättäytynyt vuosisatamme musiikin koulukuntien ja erilaisten ismien ulkopuolelle. Hänen teoksensa ovat usein sekä rakenteiltaan että sisällöltäänkin fantasianomaisia. Nieminen uskoo musiikkiin universaalina kielenä, jota ihmiset aikakaudesta tai kulttuurista riippumatta voivat ymmärtää. Hänen mielestään musiikki ei voi olla olemassa pelkästään itsensä vuoksi; olennaisen tärkeää on sen suhde ympäristöön ja kuulijoiden mahdollisuus heittäytyä mukaan assosiaatioketjuun. Il viaggio del cavaliere... (inesistente) (2005) Omaggio a Cervantes Viulukonsertto 1. Agilulfo e Gurdulu (Battaglia) 2. La luna sulla torre, Cadenza 3. Rondine 4. Nel bosco del san Gral Usein konsertot syntyvät yhteistyönä solistin ja säveltäjän välillä. Se ei ole välttämätöntä, mutta antaa onnistuessaan paremmin tilaa sävellystyölle. Kai Nieminen herätteli konserton syntymäprosessia assosiaatioilla linnut, Rooma, Calvino, Cervantes ja Monteverdi. Kaikki nämä toimivat innoituksen lähteenä viulukonsertolle. Tärkeinä inspiraation lähteinä oli myös kaksi kirjaa: Miguel de Cervantesin Don Quijote ja Italo Calvinon Ritari joka ei ollut olemassa. Calvinon romaani kertoo uljaasta ritarista, jonka kiiltävän haarniskan sisällä ei olekaan mitään paitsi tyhjyyttä. Viulukonserton ensimmäinen osa esittelee viulun (tarinan ritari Agilulfo) ja harpun (aseenkantaja Gurdulu). Myös Don Quioten maailma kietoutuu kudokseen. Teos on ihmisen taistelua elämän tuulimyllyä vastaan. Ohjelmallista tekstiä ei musiikille voi luoda, mutta ehkä kukin kuulija kulkee teoksen parissa oman erityisen matkansa. Erkki Palola In Mirrors of Time (2000/2007) Through Colours of Autumn In Mirrors Interlude Of Time Teoksen partituuriin on kirjattu Emily Dickinsonin runo: Time does go on - I tell it gay to those who suffer now - They shall survive - There is a sun - They don t believe it now - Dickinsonin tekstiin sisältyy ajatus ajasta ja perspektiivistä. Nämä on Niemiselle tärkeitä aiheita, ja ne heijastuvat hänen musiikkiinsa. Jos valitsemme kiireettömyyden, on mahdollista huomata ajan hitaus ja löytää ympäriltä loputtomasti tarkkailtavaa. Jos tarkastelemme tuttua asiaa eri suunnasta, se voi näyttäytyä täysin erilaisena. Teemat muovautuvat ajan peileissä, kirkkaus kertautuu ja aiemmin syntynyt heijastuu siihen, mitä uusi tuo tullessaan. In Mirrors of Time alkaa jousien ja harppujen meditatiivisella vuoropuhelulla. Puhaltimet tuovat aika ajoin mukaan tummempia sävyjä, mutta tunnelma pysyy kautta linjan lempeän läpikuultavana. Kimmeltävään tekstuurista nousee esiin harppu, joka on tällä levyllä tärkeässä asemassa. Niemisen mukaan näppäiltävän kielisoittimen nopeasti vaimeneva ääni vertautuu arabialaisessa filosofiassa ihmisen elämän kestoon tai jopa maailmankaikkeuden miljardeihin vuosiin. Mutta jos olet kiinnostunut kyseisestä äänestä, se saattaa soida hiukan kauemmin. Kuva: Saara Vuorjoki KAI NIEMINEN (s. 1953) tunnetaan paitsi säveltäjänä myös taitavana kitaristina. Kitaramusiikki on kuitenkin vain yksi osa-alue hänen laajasta tuotannostaan, joka käsittää teoksia eri soolosoittimille, kama- Nieminen sävelsi 2000-luvun alussa kolme solistikonserttoa. Vuonna 2001 valmistui huilukonsertto Palomar, jonka Patrick Gallois kantaesitti samana vuonna Milanossa. Sitä seurasi klarinettikonsertto Through Shadows I Can Hear Ancient Voices (2002). Trilogian täydensi vuonna 2005 valmistunut Il viaggio del cavaliere... (inesistente) viululle ja orkesterille. In Mirrors of Time on sisarteos huilukonsertolle Palomar. Molempien sointimaailma on herkän hauras ja ilmava. Tässä teoksessaan Kai Nieminen haluaakin viedä kuulijan aikamatkalle peilisaliin, jossa kahden kuvastimen välissä seisova ihminen peilautuu ympärilleen äärettöminä heijastuksina. Levyllä kuullaan teoksen uusi, vuonna 2007 valmistunut versio, joka on omistettu Niemisen säveltäjäkollegan Lasse Eerolan muistolle.

3 La Serenissima P o r i S in f o nie t ta (2006) Per la memoria per una storia Alttoviulukonsertto harpulle ja 12 soolojouselle Come le onde... I La laguna incantata (Mann) Come un chorale... II La tempesta (Turner e Giorgione) Sereno dopo La Tempesta III Una notte di stelle vicino al Ponte dei Sospiri (Dessaix) Epilogo IV (Un chorale...) Kaikki tällä levyllä olevat teokset liittyvät Välimeren maisemiin. Erityisesti Italia on lähellä Niemisen sydäntä, ja La Serenissima onkin nimetty Venetsian tasavallan mukaan. Alaotsikko Per la memoria per una storia (Erään tarinan muistoksi) viittaa Thomas Mannin pienoisromaaniin Kuolema Venetsiassa. Toinen tärkeä lähde oli Robert Dessaix n kirja Kirjeitä yöstä, joka kertoo Venetsiassa lomailevasta parantumattomasti sairaasta australialaismiehestä. La Serenissimassa on aaltojen mystiikkaa. Loputon veden keinunta syö kaupunkia, pehmeä ja karhea kohtaavat. Mukana on makaaberiutta, rappeutumista, naamioita, salaperäistä uhoa, kertoo Kai Nieminen. Hän kuvaileekin teosta yöllisten tunnelmien välittäjäksi. Viulistit soittavat paikka paikoin kelloja, mikä korostaa unenomaista vaikutelmaa. Konserton tilanneen Erkki Palolan mukaan alttoviulu on soittimena syvemmällä sielussa kuin viulu. Alttoviulun äänessä soi ihmisen tuska ja hätä, mutta myös intohimo. Myös tässä teoksessa solistin rinnalla kulkee aseenkantajana harppu, joka välillä haikailee ritarin rooliin. Teosta leimaa Niemiselle tyypillinen tilan tuntu: hän ei pakkaa partituuria täyteen, vaan antaa eri instrumenteille tilaa hengittää. Teoksen päättää kaunis, koraalimainen epilogi kunnianosoitus kaikelle menneelle. Perinne luo uutta niin elämässä kuin musiikissakin, toteaa Nieminen. Henna Salmela P orin Soitannollinen Seura perusti orkesterin Poriin jo vuonna Viidentoista amatöörisoittajan voimin orkesteri soitti silloin etupäässä viihde- ja tanssimusiikkia. Klassinen musiikki tuli ohjelmistoon vuonna Porin kaupunginorkesteri, nykyiseltä nimeltään Pori Sinfonietta, syntyi vuonna 1938, kun Porin amatööriorkesterin ja Porin Orkesteriyhdistyksen soittajistot yhdistettiin luvun lopulla kaikki soittajat olivat päätoimisia ammattimuusikoita. Viime vuonna Pori Sinfonietta vietti 70-vuotisjuhlavuottaan. Pori Sinfonietta toimii monipuolisesti kotikaupungissaan ja tekee vierailukonsertteja ympäröivään maakuntaan sekä eri puolille Suomea. Sinfoniettan ohjelmistoon kuuluvat niin sinfonia-, kamari- ja kirkkokonsertit kuin viihde- ja lastenkonsertitkin. Pori Sinfonietta soittaa vuosittaisissa Porin Oopperan produktioissa. Joulukuussa 2004 julkaistiin Kaarle kuninkaan metsästys -oopperan suomenkielisen version maailman ensilevytys, jonka toteuttivat yhteistyössä Porin Ooppera, Pori Sinfonietta ja Palmgren konservatorio kapellimestari Ari Rasilaisen johdolla. Orkesteri tekee myös säännöllisesti yhteistyötä Porin Filharmo nisen kuoron kanssa. Pori Sinfoniettan kapellimestareina ja taiteellisina johtajina ovat toimineet mm. Arvo Airaksinen, Juhani Numminen, Hannu Koivula, Juhani Lamminmäki, Ari Rasilainen ja kaudella taiteellisena koordinaattorina kapellimestari Petri Sakari. Syksystä 2006 alkaen Pori Sinfoniettan kapellimestarina on ollut Jukka Iisakkila. Pori Sinfoniettan kotisalina tunnettu 688-paikkainen Promenadisali lukeutuu kokoistensa konserttisalien joukossa akustiikaltaan Suomen parhaiden joukkoon.

4 miluokalta opettajanaan prof. Jorma Panula. Jorma Panulan ohella Iisakkilan tärkeimmät opettajat ovat olleet Esa-Pekka Salonen ja Alan Gilbert. Iisakkila on valmistunut lyömäsoittajaksi Tanskan kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta ja filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan musiikkitiede. Hän on opiskellut myös kontrabasson ja pianonsoittoa. Opintojaan hän on täydentänyt mm. György Kúrtagin ja Peter Eötvösin sävellyksen mestarikursseilla. Orkesterityötä hän on tehnyt Radion Sinfoniaorkesterin ensiviulistina ja konserttimestarina, sekä vuoden 1991 alusta Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestarina. Vierailevana konserttimestarina on Erkki Palola toiminut Melbournen Sinfoniaorkesterin, Belgian kansallisorkesterin ja Ruotsin kuninkaallisen oopperan tehtävissä. Hän on työskennellyt useissa kamariyhtyeissä, mutta merkittävintä on ollut työskentely Kerava-kvartetin kanssa vuosina Levytystoiminta sisältää 3 levytystä kapellimestarina sekä toistakymmentä kamarimusiikki levytystä. Tämä Pilfink-taltiointi on Palolan ensimmäinen konserttolevytys! Harpisti Anni KuusimÄki suoritti harpunsoiton Atutkinnon erinomaisin arvosanoin Sibelius-Akatemiassa Willy Postman johdolla vuonna 1996 ja piti ensikonsertin Soiva Akatemia konserttisarjassa Kuusimäki on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin harpun äänenjohtajana vuodesta Vuosina hän toimi harpun varaäänenjohtajana Kansallisoopperan orkesterissa. Anni Kuusimäki on soittanut myös Tampere Filharmoniassa ja Trondheimin Sinfoniaorkesterissa. Iisakkila on johtanut useita suomalaisia sekä skandinaavisia orkestereita. Ruotsissa hän on työskennellyt menestyksekkäästi Ruotsin Radion Sinfoniaorkesterin, Malmön Sinfoniaorkesterin (SO), Norrköpingin SO, Helsingborgin SO, Gävlen SO ja Sundsvallin sinfoniaorkesterin, Dala Sinfoniettan ja Kammarensemblen kapellimestarina. Iisakkila on johtanut menestyksekkäästi Tanskassa Odensen Sinfoniaorkesteria sekä Tanskan Radion Sinfoniaorkesteria (DNRSO). Vierailuohjelmassa ovat olleet myös Kanadassa Ottawan National Arts Centre-orkesteri, NASH-ensemble ja BBC:n Filharmonikot Englannissa. Kuva: Einar Faret-Saastad Kotimaassa Iisakkila on johtanut mm. Helsingin kaupunginorkesteria, Turun Filharmonista orkesteria, Oulu Sinfoniaa, Jyväskylä Sinfoniaa ja useita muita orkestereita. Iisakkila on myös johtanut Hollannissa, Puolassa, Moldovassa, Venäjällä ja Unkarissa. Kuva: Mikko Käkelä ERKKI PALOLA (s.1957) aloitti viulunsoiton opiskelun 10-vuotiaana Tatjana Pogozevan johdolla Oulun musiikkiopistossa. Diplomitutkinnon hän suoritti Sibelius-Akatemiassa prof. Anja Ignatiuksen oppilaana erinomaisin arvosanoin. Palola on toiminut opettajana ja lehtorina Oulun konservatoriossa ja SibeliusAkatemiassa. Anni Kuusimäki on opettanut Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin konservatoriossa sekä järjestänyt kesäkursseja nuorille harpisteille. Solististen esiintymisten ja kamarimusisoinnin, mm. Kuhmon Kamarimusiikissa, ohella Kuusimäki on tilannut ja kantaesittänyt uusia sooloteoksia sekä sovittanut suomalaista pianomusiikkia harpulle. Anni Kuusimäki soittaa myös kelttiharppua. Jukka Iisakkila on ollut Pori Sinfoniettan kapellimestari ja taiteellinen johtaja syyskaudesta 2006 alkaen. Iisakkila on myös Sääksmäki Soi! musiikkifestivaalin taiteellinen johtaja. Jukka Iisakkila on valmistunut Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun orkesterinjohdon diplo- Tulevina kausina Iisakkilan ovat kutsuneet vierailijaksi mm. Helsingin kaupunginorkesteri, Tanskan ja Ruotsin merki tävimmät orkesterit, useat orkesterit Italiassa mm. Orchestre dell Arena di Verona, Unkarissa Savaria Sinfoniaorkesteri ja MAV Sinfoniaorkesteri, BBC:n Filharmonikot, Saksasta mm. Jena Philharmonie ja Staatsorchester Rheinische Philharmonie (SRP).

5 Jukka Iisakkila voitti ensimmäisen palkinnon Helsingborgin kapellimestarikilpailussa vuonna 2002 ja kolmannen palkinnon Jorma Panulan kapellimestarikilpailussa vuonna Iisakkila palkittiin vuonna 2006 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian kapellimestaripalkinnolla. Kuva: Heikki Tuuli Kai Nieminen (b. 1953) is both a composer and a masterly guitarist. It is therefore only natural that his ouvre should contain a wealth of music for this instrument. Guitar music is, however, only one item in his prolific output of works for various solo instruments, chamber ensembles and symphony orchestra. Nieminen often composes his works for some specific musician with whom he can discuss the technical potential of the instrument. True musicianship and meaningful challenges for the player are, as a result, inherent features of his works. The music of Kai Nieminen does not conform to any of the schools or -isms. Rests and silence are in fact almost as important to him as sounds, and his indeterminate intervals give his music an archaic undercurrent. Nieminen believes in musical narratives and their universality. According to him, music cannot exist simply for the sake of the music itself; the relationship with the environment and the chance for the listeners to abandon themselves to a chain of associations are vital aspects of music. Il viaggio del cavaliere... (inesistente) (2005) Omaggio a Cervantes Violin Concerto 1. Agilulfo e Gurdulu (Battaglia) 2. La luna sulla torre, Cadenza 3. Rondine 4. Nel bosco del san Gral Nieminen composed three concertos for solo instruments in the early years of the millennium. The Flute Concerto Palomar of 2001 was premiered by Patrick Gallois in Milan that year and was followed by the Clarinet Concerto Through Shadows I Can Hear Ancient Voices in The last work in the trilogy was Il viaggio del cavaliere (inesistente) for violin and orchestra, dating from Concertos are often composed in partnership with a soloist. This is not essential, but if the system works well, it provides more scope for composition. Kai Nieminen triggered the genesis of his Violin Concerto with associations: birds, Rome, Calvino, Cervantes and Monteverdi, all of which served as sources of inspiration. As did two books: Miguel de Cervantes Don Quixote and Italo Calvino s The Nonexistent Knight. Calvino s novel is about a brave knight who has nothing but emptiness inside his shiny suit of armour. The first movement of the Violin Concerto introduces the violin (Agilulfo, the knight in the story) and a harp (Gurdulu, his squire). The world of Don Quixote is also woven into the texture. The Concerto is about man s tilting at the windmill of life. Though it does not as such have a programme, its listeners maybe travel their own special paths through it. Erkki Palola In Mirrors of Time (2000/2007) Through Colours of Autumn In Mirrors Interlude Of Time In Mirrors of Time is a sister work to the Flute Concerto Palomar. The timbral world of both is delicate, fragile and airy. Kai Nieminen seeks to convey the listener on a journey in time to a hall of mirrors in which a person standing between two mirrors is infinitely reflected in those around him. Inscribed in the score is a poem by Emily Dickinson: Time does go on - I tell it gay to those who suffer now - They shall survive - There is a sun - They don t believe it now - Dickinson s text incorporates the idea of time and perspective. These mean a lot to Nieminen and are reflected in his music. If we choose a leisurely pace, we may notice the slowness of time and note endless things in our environment. A familiar thing may look quite different when viewed from different angles. Themes are moulded in the mirrors of time, their brightness is magnified and the old is reflected in what the new brings with it. In Mirrors of Time begins with a meditative stringsharp dialogue. The winds occasionally add deeper hues, but the mood is softly opaque throughout. Out of the shimmering texture rises a harp, which on this disc occupies an important role. According to Nieminen, the quickly dying sound of a plucked stringed instrument is compared in Arabic philosophy to the human life-span or even the billion years of the universe. But if you are interested in that particular sound, it may live a little longer. The 2007 version of the work on this disc is dedicated to the memory of Lasse Eerola, a late composer colleague of Nieminen.

6 La Serenissima (2006) Per la memoria per una storia Viola Concerto for harp and 12 solo strings Come le onde... I La laguna incantata (Mann) Come un chorale... II La tempesta (Turner e Giorgione) Sereno dopo La Tempesta III Una notte di stelle vicino al Ponte dei Sospiri (Dessaix) Epilogo IV (Un chorale...) All the works on this disc are connected with Mediterranean lands. Italy is particularly close to Nieminen s heart, and La Serenissima is named after the Republic of Venice. The subheading Per la memoria per una storia alludes to the novella Death in Venice by Thomas Mann. Another major source was the novel Night Letters by Robert Dessaix about an Australian man suffering from an incurable disease while on holiday in Venice. La Serenissima captures the mystery of the waves. The water s endless lapping is gnawing away at the city, the soft encounters the rough. There is a touch of the macabre, of decay, masks, mysterious fervour, says Kai Nieminen, who goes on to describe his music as a medium for nocturnal moods. At times the violinists play bells, thereby enhancing the dreamlike impression. According to Erkki Palola, who commissioned the Concerto, the viola, as an instrument, resides deeper in the soul than the violin. The viola sound expresses human pain and anguish, but also passion. Here again the soloist has a squire in the form of a harp that from time to time yearns to be a knight. The Concerto has all the sense of space characteristic of Nieminen: he does not fill his score to the brim but instead allows the instruments room to breathe. The work ends with a beautiful, chorale-like epilogue that is a tribute to all that has gone before. Tradition creates anew, in life as in music, says Nieminen. Henna Salmela Translation Susan Sinisalo T he Pori Music Society founded an orchestra in Pori in 1877 out of fifteen amateur musicians playing mostly light and dance music. In 1902 classical music was added to the repertoire. The Pori City Orchestra, nowadays known as the Pori Sinfonietta, was officially founded in 1938, when the Pori Amateur Orchestra and the Pori Orchestra Society were combined. In the late 1970s 28 musicians were full-time professionals. Year 2008 the Pori Sinfonietta celebrated it s 70th anniversary. A lively orchestra of a high standard, the Pori Sinfonietta participates in a variety of events in its home city, the surrounding province and other parts of Finland. Pori Sinfonietta s program consists of symphony concerts, chamber music, church performances, children s concerts, light music concerts and the annual opera performances of the Pori Opera. In December 2004 the Pori Sinfonietta, the Pori Opera and the Palmgren Conservatory released a first recording of Fredrik Pacius opera King Charles Hunt, sung in Finnish translation. The Pori Sinfonietta also collaborates with the Pori Philharmonic Choir. Regular conductors have included Arvo Airaksinen, Juhani Numminen, Hannu Koivula, Juhani Lamminmäki and Ari Rasilainen. Conductor Petri Sakari was an artistic coordinator during the season The conductor as of autumn 2006 is Jukka Iisakkila. Erkki Palola (born 1957) started his violin studies at the age of ten in Oulu School of Music with Tatjana Pogozeva as his teacher. After graduating with excellent grades from the Sibelius Academy with Anja Ignatius as his teacher, Palola has worked as a teacher in the Oulu Concervatoire and the Sibelius Academy. Palola has been first violinist and concertmaster of the Finnish Radio Symphony Orchestra and since 1991 the concertmaster of the Helsinki Philharmonic Orchestra. As a guest concertmaster he has visited in the Melbourne Symphony Orchestra, the National Orchestra of Belgium and the Royal Swedish Opera. Erkki Palola s long career in chamber music has been most prominent during his years in the Kerava Quartet ( ). Recordings include 20 chamber music albums and 3 albums as conductor. This Pilfink release is his first concerto album as soloist. Harpist Anni Kuusimäki got her diploma in 1996 from the Sibelius Academy, with Willy Postma as her teacher. After graduating with excellent grades she held her debut concert in 1997 as a part of the Sibelius Academy s Soiva Akatemia Concert series. Kuusimäki has worked as section principal in the Helsinki Philharmonic Orchestra since During she was the harp section associate principal in The Orchestra of the Finnish National Opera. Anni Kuusimäki has also worked as harpist in the Tampere Philharmonic Orchestra and the Trondheim Symphony Orchestra. Kuusimäki has teached in the Sibelius Academy and the Helsinki Conservatory of Music and held summer courses to young harpists. In addition to performances as soloist and chamber music Kuusimäki has commissioned and premiered new solo harp works and arranged Finnish piano music for the harp. She plays also the celtic harp. Jukka Iisakkila has been Conductor and Artistic Director of the Pori Sinfonietta since fall Iisakkila is also Artistic Director of the music festival Sääksmäki Soi! Jukka Iisakkila has graduated from the Royal Academy of Music, Stockholm where he studied orchestral conducting under the guidence of professor Jorma Panula. In addition to Jorma Panula, Iisakkila has studied composing with Esa-Pekka Salonen, Alan Gilbert and on master courses with György Kúrtag and Peter Eötvös. Iisakkila studied percussions, double bass and piano first at the Tampere Conservatory of Music and then finishing his diploma, Masters degree, at the Royal Danish Academy of Music. He completed his studies majoring in percussions and acted as highly gifted percussionist in various orchestras in Finland. Still in his early age he also completed his studies at the University of Central Finland with a Master of Arts degree both in musicology and composition. Iisakkila has conducted several high profile Finnish and Scandinavian orchestras and has also visited as conductor for example the Canadian Ottawa National Arts Centre Orchestra, the NASH-ensemble and the BBC Philharmonic Orchestra. Other visitations have included Dutch, Polish, Moldavian, Russian and Hungarian orchestras. Jukka Iisakkila s guest conducting engagements in the upcoming seasons include among others the Helsinki Philharmonic Orchestra, Orchestre dell Arena di Verona, the Savaria Symphony Orchestra, the MAV Symphony Orchestra, the Jena Philharmonie, the Staatsorchester Rheinische Philharmonie and the BBC Philharmonic Orchestra. Jukka Iisakkila won the First Prize in the Helsingborg Nordic Conducting competition and the Third Prize in international Jorma Panula Conducting Competition. In 2006 Iisakkila was awarded in Sweden with the Royal Music Academy Award. Translation Saana Kähkönen