Länsipohjan Yrittäjät ry. PK YRITYSTEN MERKITYS KUNTATALOUDELLE Länsipohjassa

Transkriptio

1 Länsipohjan Yrittäjät ry PK YRITYSTEN MERKITYS KUNTATALOUDELLE Länsipohjassa Vesa Routamaa 2012

2 JOHDANTO Viime aikojen uutiset lisääntyvistä lomautuksista lähinnä suuryrityksissä kertovat näiden yritysten yhä suuremmasta suhdanneriippuvuudesta ja epävarmuudesta työllisyyden ja kuntien talouden ylläpitäjinä. SAK:n pitämä tilasto ( yt neuvotteluista, irtisanomisista ja lomautuksista kertoo, että vuoden 2012 alusta yt neuvottelujen piirissä on lähes ihmistä, ja joka päivä ilmoitetaan uusista lomautuksista ja irtisanomisista. Irtisanomisia on tänä vuonna kertynyt jo reilut Talouselämän selvityksen mukaan sata suurinta työllistäjää vähensi Suomesta vuoden 2011 aikana työpaikkaa. Suuria yritystyönantajia ei myöskään riitä moneenkaan kuntaan vaan ne ovat hyvinkin keskittyneitä tietyille alueille. Monet kunnat ovat kuitenkin laskeneet esimerkiksi paperiteollisuuden varaan; 22 tehdasta on lakkautettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yli viisi tuhatta työpaikkaa on menetetty. Toimialan varmuus työllistäjänä näillä alueilla on siten pitkän päälle ollut sananmukaisesti pelkkää paperia. Suomen kunnissa on perinteisesti ollut vahva usko valtion laitosten ja suuryritysten hyvinvointia ylläpitävään voimaan. Viime vuosina valtion toimipaikkoja on huomattavasti vähennetty, ja se trendi jatkuu edelleen, vaikka työpaikkojen kokonaismäärä ei sinänsä ole välttämättä vähentynytkään. Siten yritysten tuottamia verorahoja kierrättäviä valtiotyönantajia riittää entistä harvempiin kuntiin. Työttömyys on myös nousussa. Takavuosina suuret yritykset olivat keskeisessä osassa työllistäjinä monissa Suomen kunnissa. Pakollisen sotakorvausajan kehityksen myötä syntyi suuryrityksiä ja niiden mukainen palkkatyökulttuuri, joka on vallinnut pitkään, vaikka suuryritysten työllistävä rooli on jo kolmisenkymmentä vuotta ollut laskusuuntainen. Yritysten toimintojen siirrot halpatyövoiman maihin ei vain teollisuusyrityksien tuotannon osalta vaan myös laajemmin palvelujenkin osalta on kiihdyttänyt suuryritysten suhteellisen aseman heikkenemistä erityisesti työllistämisessä. Suomalainen yritystoiminta perustuukin lukumääräisesti lähes sataprosenttisesti pienyrittäjyyteen. Mikroyritykset (1 9 henkilöä; 93,4%) ja pienyritykset (10 49 henkilöä; 5,5%) muodostavat 98,9% koko yrityskannasta. Keskisuurten yritysten ( henkeä) osuus on 0,9%, ja suuryritysten (250 henkeä) osuus on 0,2%; Suomessa oli kaikkiaan vain 614 yritystä vuoden 2011 alussa.(tilastokeskus). Suuryritysten ylikorostettua asemaa perustellaan usein mm. vientituloilla, mutta maailma on muuttumassa. Suuryritysten vienti on tilastojen valossa vaimennut merkittävästi, kun taas pk yritykset onnistuivat kasvattamaan vientiä. Näin on käynyt muun muassa metalli, kone ja laitevalmistajilla. Esimerkiksi metallien ja metallituotteiden viennin arvo laski vuonna 2011 suurissa yrityksissä 13 prosenttia, kun pienet ja keskisuuret yritykset ylsivät yhdeksän prosentin kasvuun (Yle ). Suomi ei voikaan menestyä työvaltaisessa bulkkituotannossa, joten vienninkin tulevaisuus on enenevästi innovatiivisen pk yritystoiminnan varassa, myös matkailu ja viihdetuotannon aloilla.. Pk yritysten työntekijämäärä kasvoi vuosina yli henkilöllä, kun taas suuryritysten väkimäärä nousi vain 4200:lla (Tilastokeskus). Jos tarkastellaan viimeisintä taantumaa, Suomessa yritysten henkilöstön määrän muutos vuodesta 2008 vuoteen 2009 vaihteli kokoluokittain 0,3:sta 4,7% alle 500 hen 2

3 gen yrityksissä, kun vähennys hengen yrityksissä oli 16,4% (Tilastokeskus). Myös kansainvälisesti ilmiö on sama. Pk yritykset synnyttivät nettomääräisesti (uudet työpaikat miinus menetetyt työpaikat tietyllä ajanjaksolla) 85 % uusista työpaikoista EU:ssa vuosina (europa.eu/rapid/press). Kansainvälisestikin on myös osoitettu, että suhdannevaihteluissakin talouden vakaus perustuu nimenomaan pk yrittäjyyteen. Tutkimuksellisia laskelmia siitä, mistä verotulot kunnille ja valtiolle tulevat, on tosin hyvin vähän (esim. Routamaa 2009, 2011, 2012), mutta jo pelkästään edellä mainittujen prosenttilukujen perusteella pitäisi osata päätellä, mistä kansantalouden pyörittämiseen varmimmat varat tulevat. Tämän selvityksen tavoitteena on antaa suuntaa antava kuva pk yritysten taloudellisesta merkityksestä Länsipohjassa pk yritysten yhteiskunnallisen roolin entistä paremmaksi ymmärtämiseksi. Taloudelliset laskelmat raportoidaan tiivistetysti sekä Länsipohjan Yrittäjien jäsenyhdistysten jäsenten mukaan että kuntien koko yrityskantojen mukaan. Luvut perustuvat pääosin verottajan julkaisemiin kuntakohtaisiin keskimääräisiin ennakoituihin palkka ja verotuloihin vuodelle 2012 ja joihinkin vertailuihin kuntien verotuloihin vuonna Taloudellisten lukujen lisäksi esitetään keskeiset immateriaaliset kytkennät taloudelliseen menestykseen. Poliittisessa päätöksenteossa ei aina tiedosteta pk yritysten kokonaisvaltaista taloudellista merkitystä puhumattakaan immateriaalisten tekijöiden kumulatiivisesta riippuvuudesta yritystoiminnan elinvoimaisuudesta. Raportissa esitetään ensin periaatteellisella tasolla taloudellisia ja immateriaalisia hyötyjä kunnassa. Sen jälkeen esitetään keskeiset taloudelliset hyödyt kunnittain sekä Länsipohjan Yrittäjien että koko yrityskannan perusteella arvioituna. Lopuksi hahmotetaan taloudellisten ja immateriaalisten hyötyjen kumulatiivinen syys seurauskuvio pk yrittäjyyden tuloksista ja kunnan toiminnoista lähtökohtana pk yritysten rooli koko Länsipohjassa. PK yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Yritykset tuovat kuntaan ja sen ympäristöön kerrannaisvaikutuksineen kaikkein merkittävimmän taloudellisen varallisuuden. Seuraavassa luettelo eräistä keskeisistä yrittäjyystoiminnan tuloksista ja seurannaisvaikutuksista. On huomattava, että kumulatiivinen kehitys voin olla positiivinen tai huonommassa tapauksessa negatiivinen yritystoiminnan kehityssuunnasta riippuen. Hyvät yrittämisen edellytykset johtavat positiiviseen kierteeseen, huonot edellytykset negatiiviseen kierteeseen. Keskeiset taloudelliset suoranaiset hyödyt kunnassa kunnallisverotuotto yhteisöverotuotto kiinteistöverot työllistämiskustannusten säästyminen yritysten ja niiden henkilöstön kunnalta ostamat palvelut ja palvelumaksut 3

4 Välillinen taloudellinen hyöty kunnassa työllisyyden kehittyminen asukkaiden ostovoima yleensä (yritystulo, palkansaajien ostovoima) palveluelinkeinojen (yritykset, vapaa ajan toiminta, kulttuuripalvelut, muu palvelutoiminta) kysyntä > työllisyyden vahvistuminen > verotulojen kasvu uusien palveluyritysten kumulatiivinen lisääntyminen rakennustoiminnan vilkastuminen > työllisyyden vahvistuminen, verotulojen lisäys, ostovoiman lisäys > verotulojen kasvu alihankintaketjujen synty > uusia kerrannaishyötyjä toimeentulotukien ja asumistukien tarpeen väheneminen terveydenhuollon kulujen väheneminen > työterveydenhuolto ja yritysten vakuutukset helpottavat kunnan panostusta kunnan vetovoiman lisääntyminen > yritystoiminta vetää puoleensa yritystoimintaa; lisääntyvä yrityskanta henkilöstöineen vetää puoleensa koulutus ja hyvinvointipalveluja sekä vapaa ajanpalveluja >verotulojen kasvu imago > menestyvä ja kasvava yrityskanta luo kuvaa menestyvästä kunnasta ja lisää houkuttelevuutta verotulojen kasvu Välitön henkinen hyöty kunnassa sosiaalisen pääoman kasvu; yritykset muodostavat kumulatiivisen sosiaalisen pääoman kasvun osaamisen ja osaamisen kehittämisen kautta > osaaminen vetää puoleensa osaamista menestys luo itseluottamusta, yrityshalua niin yrittäjänä kuin palkansaajanakin sekä uskoa jatkuvuuteen tukien väestön pysyvyyttä ja yrityshalua alueella muu immateriaalinen hyöty Taloudellinen hyöty valtiontaloudessa tuloverotulo pääomaverotulo yhteisöverotuotto alv tuotto tel maksut muut veroluonteiset maksut vähenevät työllistämiskustannukset vähenevät kuntien valtionavut KUNTATASON TALOUDELLINEN HYÖTY YRITYSTOIMINNASTA LÄNSIPOH JASSA Kalenterivuodelle (2012) estimoidut yritysten ja työpaikkojen toteutuvat hyödyt on laskettu kuntatasolla kaikissa Länsipohjan kunnissa siten, että yritysten koko henkilöstön keskimääräinen kuntakohtainen vero ja ostovoima on laskettu kunnassa toimivien Länsipohjan Yrittäjät ry:n jäsenyritysten vuoden nykyisten henkilöstömäärien ja koko Länsipohjan kunnittaisen yrityskannan laskennallisen 4

5 henkilöstömäärän mukaan. Koska tiedossa ei ole yritysten mies ja naistyöntekijöiden määrällistä suhdetta, tuloina on käytetty mies ja naispuolisten työntekijöiden keskimääräisten palkkojen summan puolikasta, mikä laskutapa ko. sukupuolten tilastollisen suhteen huomioon ottaen on lähellä todellista. Palkansaajien maksamat verot luonnollisesti vaihtelevat alan ja henkilön mukaan, mutta kuntakohtainen keskimääräinen maksetun veron määrä tuottaa oikeaa suuruusluokkaa osoittavan lopputuloksen. Myös yrittäjien ja omistajien tulot ja verot vaihtelevat suurestikin, mutta jälleen suurituloiset ja pienituloiset tasaavat keskimääräisen veron lähelle totuutta. Länsipohjan pk yrityksistä suuri osa on avoimia tai kommandiittiyhtiöitä tai toiminimiä, mikä hieman monimutkaistaa tulojen määritystä. Keskimääräinen veromäärä on luonnollisesti siis arvio, mutta antaa suuruusluokkatietona riittävän tarkan kuvan yritysten tuottamasta varallisuuden lisäyksestä kunnassa. Yrittäjäjäsenten osalta on otettu huomioon yrittäjätulon erityisnäkökohdat. Selvityksessä on siis tarkasteltu pk yritysten verotuottojen määriä sekä yritysten koko henkilökunnan ostovoimaa alueella ja sen kunnissa. Verotulot muodostuvat pääosin maksetusta yhteisöveroista, tuloveroista ja pääomaveroista. Yritysten pienuuden ja moninaisten yhtiömuotojen vuoksi pääomaveroa ei ole tarkoituksenmukaista edes pyrkiä erittelemään. Kiinteistöveroja ei käytännössä ole mahdollista eritellä pk yritysten osalta. Kiinteistöverot (kaikkiaan 21.8 M ) muodostivat vuonna 2010 Länsipohjan kunnissa kuntien verotuloista keskimäärin 10% vaihdellen kuitenkin suuresti 4,1%:sta (Simo) 22,1%:in (Tervola). Siitä mainittava osuus muodostuu pk yritysten kiinteistöistä ja palveluksessa olevan henkilöstön kiinteistöveroista siinä suhteessa, missä pk yritykset kunnan verotuloja muutenkin tuottavat. Maaseutukunnissa pk yritysten ja niiden henkilöstön osuus on suurin, koska suuria yrityksiä ei ole. Kemi ja Tornio hyötyvät suurista yrityksistä. Toki esimerkiksi Kemin yritysten työntekijöiden kiinteistöveroista asuinpaikoista johtuen huomattava osa menee naapurikuntiin niin kuin kunnista, joissa työpaikkaomavaraisuus on yli 100%. Vuonna 2011 yhteisöverosta kunnille tuloutettava osuus oli vielä 32,03%. Pkyritysten osuus vaihtelee kunnan yritysrakenteesta riippuen. Vain vähemmistö mikroyrityksistä on esimerkiksi osakeyhtiöitä. Yhteisöveroon sisältyy myös kunnittain paljonkin vaihteleva metsäerä. Suhdanteiden vaihtelut yhteisöveron osalta koettelevat kovimmin niitä kuntia, joissa on suurempia yrityksiä. Vuoden 2009 taantuman jälkeen laskua yhteisöverossa oli Kemissä 18,5%, Keminmaalla 11,2% ja Torniossa peräti 38,5%, mutta kaikissa muissa kunnissa muutos oli vastaavaa suuruusluokkaa positiivinen. Yhteenvetolaskelmassa yhteisöverotuotot on jätetty raportoimatta yrityskohtaisen vaihtelun vuoksi, mutta esitetään erikseen karkeana arviona ilman suuryritysten osuutta koko muun yrityskannan osalta taulukossa 2. Yhteisöveron osuus (13 M ) kuntien verotuloista vuonna 2010 oli Länsipohjassa keskimäärin 5,8%. Vuodelta 2011 yhteisöverotuotot tullevat olemaan suuremmat talouden elpymisen vuoksi, mutta sen sijaan vuoden 2012 yhteisöverotuotot eivät oleellisesti nouse kunnan osuuden laskiessa (28,34%) ja yritysten määrän sekä talouden kääntyessä laskuun. Vuoden 2012 osalta on pikemminkin odotettavissa jälleen yhteisöverojen laskua varsinkin kunnissa, joissa on suuria yrityksiä. 5

6 Toimialakohtaisia eroja tuloissa ei ole voitu mitenkään ottaa huomioon. Toisaalta yrittäjien keskimääräiset verot ja tulot tasaavat toimialakohtaiset ja yrityskokoon liittyvät erot. Näin ollen suuntaa antava suuruusluokka niin veroista kuin ostovoimastakin on riittävän tarkka selvityksen tavoitteen kannalta. Yhtenä rajoitteena huomattakoon myös, että kunkin kunnan työpaikkojen omavaraisuusastetta ei ole laskelmassa otettu huomioon. Näin ollen yritysten työpaikkojen mukaan lasketut vero ja ostovoimakertymät voivat osittain olla hieman liian suuria yli 100%:n työpaikkaomavaraisuuskunnissa (esim. Kemissä, 120,3%) ja vastaavasti liian pieniä alle 100%:n työpaikkaomavaraisuuskunnissa (esim. Simo 55%, Keminmaa 62%). Kuntien välinen työpaikkavaihdanta osaltaan tasaa verojen suuntautumista naapurikuntiin. Työpaikkaomavaraisuudeltaan yli 100%:n kunnat toisaalta hyötyvät yleensä monipuolisempien palvelujen tarjoajina ostovoiman osittaisena jäämisenä työssäkäyntikuntaan pendelöijien käyttäessä työpaikkakuntien palveluja. Siten kokonaisuutena työpaikkapendelöinnin vääristymät osittain korjaantuvat. Kuntaliitokset vähitellen muuttavat tilannetta. On myös huomattava, että tiedon saanti siitä, kohdistuuko pendelöinti pk yrityksiin tai muihin työpaikkoihin, on käytännössä mahdotonta. Tosin Länsipohjassa esimerkiksi Stora Enson Veitsiluodon tehtaat Kemissä ja Outokumpu Stainless Oy Torniossa työllistävät naapurikuntien asukkaita enemmän kuin PK yritykset. On kuitenkin huomattava, että Outokumpu vähentää Torniossa n. 100 pk yrityksen verran henkilöstöä. Vastaavasti Veitsiluodon tehtailla pelkästään vuonna 2011 käytiin 300 työntekijää koskevat yt neuvottelut. Suurteollisuuden hiipuminen vaikuttaa myös alihankintateollisuuteen, mikä luo vielä enemmän paineita pkyrittäjyyden edistämiseen ja monipuolisuuteen. PK yritysten työpaikat ovat enemmän paikallisesti työllistäviä kuin suuryritykset ja jotkut julkisen sektorin organisaatiot. Näin ollen pendelöinnin aiheuttama vääristymä PK yritysten työntekijöiden osalta mahtuu virhemarginaaliin, kun kysymyksessä on erityisesti pkyritysten taloudellinen merkitys. Kuntakohtaisten vero ja ostovoimatulojen lisäksi laskelmassa on esitetty pkyritysten tuottamat tuloverot valtiolle. Todettakoon, että myös pk yritykset keräävät valtiolle vuosittain huomattavan summan arvonlisäveroa vastaten itse tästä vastikkeettomasta palvelusta aiheutuneista vaivoista ja kuluista. Verottaja puolestaan palkitsee viivästysmaksuilla kärkkäästi pienimmästäkin maksun viivästymisestä. Taulukosta 1 ilmenevät pk yritysten tuottamat verot ja ostovoimat (M, pyöristettynä sataan tuhanteen) kunnittain ja koko Länsipohjassa. Taulukossa ovat myös arviot pk yritysten henkilöstöineen tuottamien kunnallisverojen prosentuaalisesta osasta koko kunnallisveropotista. Taulukossa 1 esitetyt kuntakohtaiset yrittäjäjärjestöjen järjestäytymisprosentit ovat melko alhaiset valtakunnalliseen tasoon verrattuna. Yritysten pieni koko, toimialat ja alueen laajuus ovat osaltaan syynä, että erityisesti Enontekiön ja Kolarin järjestäytyneisyysluvut ovat matalat. Suhdeluvut asukasta/yritys kuvaavat kohtalaista yrittäjyysaktiviteettia. Kemin korkeahko lukema on seurausta suurteollisuuden osuudesta ja Simon lukema työpaikkaomavaraisuuden alhaisesta asteesta (n. 55%). 6

7 Taulukko 1. Vero ja ostovoimatuotot (M ) sekä koko pk sektorin tuottamana että paikallisten yrittäjäjärjestöjen jäsenyritysten tuottamana Länsipohjan kunnissa. ALUE Järj.aste Enontekiö ki Kaik 27% Jäsenet Kemi Kaikki 34% Jäsenet Kemin Kaikki maa 31% Jäsenet Kolari Kaikki 27% Jäsenet Muonio Kaikki 32% Jäsenet Pello Kaikki 34% Jäsenet Simo Kaikki 35% Jäsenet Tervola Kaikki 38% Jäsenet Tornio Kaikki 37% Jäsenet Ylitornio Kaikki 38% Jäsenet Länsi Kaikki pohja 34% Jäsenet Henkilöstö Yrityksiä Tulovero valtio M Tulovero kunta M Osuus kunn.verosta % Ostovoima M As/ yritys ,2 3,1 n , ,6 0,9 3, ,1 25,6 n , ,2 8,8 34, ,2 8,7 n , ,7 11, ,9 5,3 n , ,1 1,5 6, ,2 4,5 n , ,0 1,5 5, ,9 6,9 n , ,6 2,3 9, ,5 2,1 n. 22 8, ,5 0, ,4 3,2 n , ,9 1,2 5, ,1 n , ,2 11,2 46, ,1 5,4 n , ,6 2,1 8, ,4 94,7 n ,7 32,

8 Simossa myös alkutuotannon osuus työpaikoista on korkea (14,2%), pendelöinti runsasta (35%) ja työikäisten osallistuminen työelämään varsin alhainen (50%). Työttömyys on myös Simossa suuri, ja em. tekijät ovatkin melkoinen riskitekijä kunnalle. Suuri riippuvuus Kemin epävarmoista suurteollisuuden työpaikoista ja vähäinen pk yritystoiminta ovat suuri epävarmuustekijä. Simossa on 10 julkisen sektorin työpaikkaa 22 yksityisen sektorin työpaikkaa kohden, kun esimerkiksi Kolarissa suhdeluku on 10/33. Enontekiö, Kolari ja Muonio elävät melko puhtaasti yrittäjyydestä joko suoraan pk yritysten henkilöstön tuottamien verotulojen, ostovoiman kautta tulevien verotulojen ja valtionosuuksiin sisältyvien pkyritysten tuottamien verotulojen kautta. Pk yritysten osuus Kemin kunnallisverosta on luonnollisesti suurteollisuuden vuoksi muita alhaisempi. Keminmaan luvun taas selittää pendelöinti Kemiin sekä kaivostoiminnan tarjoamat työpaikat omassa kunnassa. Suurista yrityksistään huolimatta Tornio on pitkälti myös pk yritysten verotuottojen varassa. Tervolan korkea alkutuotanto ja pendelöinti selittää alle 50%:n jäävät kunnallisveroosuuden. Taulukkoon 1 ei ole sisällytetty yhteisöveron tuottoja, koska niiden kohdistaminen alueen pk yrityksille on käytännössä mahdotonta. Yrityksiin sisältyy monentyyppisiä yritysmuotoja ja myös isompien yritysten filiaaleja kuten pankkeja, osuusliikkeitä ja vakuutusyhtiöiden toimipaikkoja. Taulukossa 2 on kuitenkin esitetty suuntaa antavasti ko. kuntien vuodelta 2010 saamat yhteisöverot pkyritysten kunnallisverotuottojen suhteessa, mikä on tietysti hyvin karkea arvio. Yritysten koon ja yhtiömuotojen vuoksi arvonlisäverot jäävät pieniksi. Pkyritysten henkilöstön tuloverot ja monissa Länsipohjan kunnissa kovin korkeat kiinteistöverot muodostavatkin kuntien talouden perustan. Taulukko 2. Länsipohjan PK yritysten yhteisöverotuotot kunnittain vuonna Arvio. Kunta PK yritysten yhteisövero kunnille 1000 Enontekiö 160 Kemi 705 Keminmaa 383 Kolari 263 Muonio 270 Pello 473 Simo 42 Tervola 143 Tornio 829 Ylitornio 307 Länsipohja 3348 Länsipohjan 3681 pk yritystä tuottavat vuonna 2012 Taulukon 1 mukaisesti kunnallisveroina n. 95 M ja ostovoimana n. 390 M vuodessa. Valtio puolestaan 8

9 hyötyy tuloveroina n. 68 M pk yrityksistä. Alv tuotto valtiolle on luonnollisesti myös suuri, enemmän kuin em. verot yhteensä. Pk yritykset tuottavat Suomen yrityste liiekvaihdosta n. 52%, joten pk sektorin merkitys myös arvonlisäveron kerääjänä on merkittävä; useimmissa kunnissa ainoa alvin tuottaja. Yhteisöveroilla on myös roolinsa kuntien taloudessa (2010 keskimäärin 5,8% verotuloista). Pienissä kunnissa tuloverojen lisäksi pk yritysten yhteisövero tasapainottaa taloutta suhdannevaihteluissa, koska heilahtelut pk yrityksissä ovat vähäisempiä kuin suurissa yrityksissä. Taantuman heilahtelu näkyy mm. Kemin ja Tornion negatiivisissa kasvuluvuissa taantuman jälkeen. Länsipohjassa vuoden 2009 taantuman jälkeen yritystoiminnan elpyminen on ollut hyvä, valtakunnallista trendiäkin parempi tasaantuen luonnollisesti tilanteen normalisoitua. Kemi Tornion seutukunnassa kehitys on ollut sahaavampaa ja lasku uhkaa jälleen talouden lievän piristyksen hiipuessa. Yleensäkin kasvu alkoi hiipua jo vuoden 2011 aikana. Valtakunnallisestikin yritysten määrä on kääntynyt huolestuttavaan laskuun. Lapissa erityisesti majoitus ja ravitsemustoimialat ovat olleet positiivisessa kehityksessä. Taulukossa 1 on esitetty suuntaa antavasti pk yritysten henkilöstön kunnallisverotuottojen prosentuaalinen osuus kuntien vuoden 2011 raportoituihin vuoden 2010 verotuloihin. Prosentuaalinen osuus on siten suurusluokaltaan oikeansuuntainen vastaten tarkoitustaan mutta ei täsmällinen viimeisimpien tilastolukujen puuttuessa. Pk yritysten työllistämisvaikutusta on verrattu Tilastokeskuksen raportoimaan kunnan työpaikkamäärään (2010), joka on riittävän lähellä 2012 taloustilanteen lukuja antamaan kuvan pk yritysten osuudesta. Länsipohjassakin pk yritysten työllistämisvaikutus ja verotuotto ovat kunnissa ratkaisevan suuria varsinkin, kun ottaa huomioon, että julkishallinnon työpaikat eivät varsinaisesti tuota aitoa lisäarvoa, vaan niiden palkkakustannukset ja sitä kautta verotuotto on tavallaan vain yksityisen sektorin tuottaman verotuoton kierrätystä. Kuntien palvelutuotannon taloudellinen merkitys aitona tuottona on marginaalinen kokonaiskuluihin ja tuloihin nähden. Runsaan pendelöinnin vuoksi pk yritysten osuus kunnan veroista näyttää varsinkin Keminmaan ja Tervolankin osalta pienemmältä, koska naapurikunnissa työssä käyvät veronmaksajat tuovat verotulonsa niiden pk yrityksistä, suuryrityksistä tai julkiselta sektorilta. Myös Simoon haetaan veroeuroja Kemistä. Alkutuotannolla on merkittävä osuus työpaikoista vielä Enontekiössä (13,4%), Pellossa (11,8%), Simossa (14,2%), Tervolassa (17,3%) ja Ylitorniossa (13,8). Osittain tämä korostaa niissäkin pk yritysten taloudellista merkitystä enemmän, kuin suoraan suhdeluvuista ilmenee. 9

10 Taulukko 3. Pk yritysten määrä, pk työpaikat, niiden tuottama valtion ja kunnallisvero, osuus kunnallisveroista, ostovoima, vuotiaiden osuus työvoimasta, omassa kunnassa työssä käyvien osuus sekä työpaikkaomavaraisuus Kemi Tornion seutukunnassa. Yrityksiä Pktyöpaikat % työpaikoista Valtion vero Kunnan vero % kunnan verosta Ostovoima työssä% Omassa kunnassa töissä% Työpaikkaomavaraisuus Kemi ,1 25, ,7 49,1 76,9 120,3 Keminmaa ,2 8, ,7 58,4 38,7 62 Simo ,5 2,1 22 8, ,1 55 Tervola ,4 3, , ,1 100,2 Tornio , ,3 56,6 80,2 102,8 Kemi Tornio ,8 88,1 Keminmaa on pk yritysvaltaisin hyödyntäen Keminkin tarjoamaa ostovoimaa, mutta pk yritysten osuudessa kunnallisverosta näkyy voimakas pendelöinti Kemiin sekä kaivostoiminnan työpaikat. Erityisesti Kemin, Simon ja Tervolan työikäisten työssäkäyntiasteet ovat huolestuttavan alhaiset. Keminmaan ja Simon asukkaiden omassa kunnassa työssä käyvien alhainen osuus ja pieni työpaikkaomavaraisuus kuvaavat kuntien riippuvuutta naapurikunnista. Tervolalle on ominaista korkea alkutuotannon osuus. Taulukko 4. Pk yritysten määrä, pk työpaikat, niiden tuottama valtion ja kunnallisvero, osuus kunnallisveroista, ostovoima, vuotiaiden osuus työvoimasta, omassa kunnassa työssä käyvien osuus sekä työpaikkaomavaraisuus Tornionlaaksossa. Yrityksiä Pktyöpaikat % työpaikoista Valtion vero Kunnan vero % kunnan verosta Ostovoima työssä% Omassa kunnassa töissä% Työpaikkaomavaraisuus Pello ,9 6, ,1 46,4 78,7 94 Ylitornio ,1 5, , ,3 91,9 Tornionlaakso ,5 9 12, ,6 46, Tornionlaakson kunnissa työpaikkaomavaraisuus on melko hyvä. Sen sijaan työssä käyvien työikäisten osuus on heikko, mikä heijastuu verotuloihin. Pk yrittäjyys on kantava voima kummassakin kunnassa. Ylitorniossa alkutuotannon rooli on kuitenkin vielä merkittävä. 10

11 Taulukko 5. Pk yritysten määrä, pk työpaikat, niiden tuottama valtion ja kunnallisvero, osuus kunnallisveroista, ostovoima, vuotiaiden osuus työvoimasta, omassa kunnassa työssä käyvien osuus sekä työpaikkaomavaraisuus Tunturilapissa. Yrityksiä Pktyöpaikat % työpaikoista Valtion vero Kunnan vero % kunnan verosta Ostovoima työssä% Omassa kunnassa töissä% Työpaikkaomavaraisuus Enontekiö ,2 3, ,7 50,3 80,2 91,2 Kolari ,9 5, ,6 54,6 77,6 91,1 Muonio ,2 4, , ,2 99,6 Kittilä , ,1 63,2 85,8 105,9 Tunturilappi ,3 81,7 97 Tunturilapissa pk yritysten osuus sekä työpaikoista että kunnallisverosta on varsin keskeinen. Omassa kunnassa työssä käyvien osuudet ja työpaikkaomavaraisuudet ovat korkeat. Työikäisten työssäkäyntiasteetkin ovat korkeammat kuin Länsipohjan eteläisemmissä kunnissa. Tunturilappi onkin lukujen perusteella hyvin omillaan toimeentulevaa aluetta. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Länsipohja on Kemi Tornion seutukuntaa lukuun ottamatta vahvasti pkyrittäjyyteen tukeutuva alue. Pk sektori tuottaa esitettyjä numeroita suuremman osan kuntien aidoista verotuloista, kun otetaan huomioon julkisen sektorin melko suuri työpaikkojen määrä. Lappia koskevat samat suhdannevaihtelut kuin muutakin maata joskin matkailuelinkeinoa vielä kovemmin, mutta trendit vuoden 2009 taantuman jälkeen ovat olleet maan keskiarvoja positiivisemmat. Kemi Tornion alueella suurteollisuuden heilahtelut näkyvät suurempana epävakaisuutena kuin muissa seutukunnissa. Alueen elinkeinorakenne on varsin monipuolinen eikä siis pelkästään ravitsemus ja matkailualan varassa, jonka kehitys parina viime vuonna on toki ollut varsin positiivinen. Kaivostoiminta on puhuttanut viime aikoina niin hyvässä kuin pahassakin. Joka tapauksessa kaivostoimintaa liittyy paljon odotuksia Lapissakin. Länsipohjan osalta eniten Tunturilappi Kittilässä ja tulevaisuudessa Kolari ovat hyötymässä. Toki myös Kemi Tornion seutukunnassa Kemin kromikaivos Keminmaalla on merkittävä työllistäjä. Ratahankkeet, rakennus ja alihankinta ainakin tilapäisesti tuovat piristystä alueiden talouteen ja työllisyyteen. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ja vaikutusporotalouteen herättävät kuitenkin myös varoittavia mielipiteitä. Kaivostoiminta on herkkä suhdannevaihteluille eikä se myöskään 11

12 ole välttämättä kovin pitkäaikainen investointi vaikka sitä ei voikaan siirtää halpatuotannon maihin. Jalostuksen toki voi siirtää. Lapissa on aikaisemmin kaivoksia lopetettu suuressa määrin. Meneillään oleviin energiahankkeisiin liittyy myös paljon odotuksia. On kuitenkin syytä ottaa huomioon sinänsä nousukiidossa olevan toimialan kova kilpailu. Liika nojautuminen myöskään suurteollisuuden odotuksiin ja julkishallinnon työpaikkoihin ei saisi sokeuttaa panostamista pk yritystoiminnan kehittämiseen. Lapin korkea ikärakenne, pitkät etäisyydet ja työllisen työvoiman niukkuus mahdollistavat pk yritystoiminnan ilman suuria, riskipitoisia investointeja. Pk yritykset henkilöstöineen tuottavat Länsipohjan kunnille mittavan määrän verotuloja ja ostovoimaa. Kuten luvut ja trendit osoittavat, paikallinen pkyritystoiminta mahdollistaa ennakoitavamman ja vakaamman taloudellisen kehityksen ja sen seurauksena positiiviset immateriaaliset seurannaisvaikutukset toisin kuin epävakainen suurteollisuus. Kemin metsäklusterin, toisin kuin paperiteollisuuden asema yleensä Suomessa, ja Outokummun Tornion tehtaiden tilanne näyttävät vakailta. On kuitenkin hyvä muistaa, että samalla tavalla ajateltiin vielä muutama aika sitten Varkaudessa, Kemijärvellä, Salossa ja Kaskisissa. Tuudittautuminen muutamaan toimialaan ja varsinkin suuryrityksiin on osoittautunut kohtalokkaaksi. Ongelma ei ole pelkästään mahdollinen työpaikkojen häviäminen vaan myös palkansaajakulttuurin yrittäjyysasenteita ja valmiuksia heikentävä vaikutus. Savupiipputeollisuuspaikkakunnilla valmius aikaansaada teollisuustyöpaikkoja korvaavaa yrittäjyyttä on osoittautunut vaikeaksi. Esimerkiksi Kaskisiin ei suurista tukisatsauksista huolimatta ole syntynyt yhtään uutta yritystä kolmena vuotena sellutehtaan lopettamisen jälkeen. Kun suuryritys suljetaan, yrittäjyys kunnassa ei nouse yhdessä yössä. Tutkimukset osoittavat, että alueen yrittäjyyshenkisyydellä, jopa yksittäisillä kunnan johtavilla virkamiehillä voi olla suuri merkitys. On myös esimerkkejä siitä, että yrittäjähenkinen kunnanjohto ja valtuusto voivat saada paljon hyvää aikaan. Esimerkiksi kunnissa, joissa valtuustossa on hyvä yrittäjäedustus, puoluekannoista riippumatta, keskusteluyhteys virkamiesten ja yrittäjäkunnan välillä ilmeisesti sujuu hyvin, ja tuloksia syntyy. Kunnan ja yritysten hyvä yhteistyö on kunnan vireyden edellytys. Kunta voi esimerkiksi yrittäjyyttä ymmärtävillä virkamiehillä, toimivalla kaavoituksella ja järkevällä hankintapolitiikalla edesauttaa pk sektorin kehittymistä alueellaan, mikä tietysti edellyttää vastuuntuntoa ja aktiivisuutta myös yrittäjiltä. Suomen maakunnista 13 on muuttotappioalueita. Väestö karkaa sinne, missä yritykset tarjoavat työtä. Sivukylien palveluita ei uhkaa kuntauudistus vaan työikäisen väestön siirtyminen työtilaisuuksia ja elinvoimaisia, immateriaalisestikin rikkaita asuinympäristöjä tarjoaviin kuntiin. Lapissa ei Kemi Tornion seutukuntaa lukuun ottamatta ole suurempaa vaaraa liiasta tukeutumisesta suurteollisuuteen. Asukasmäärän kehityskin on tasaantunut, eli 2000 luvulla muuttotappio on useissa seutukunnissa pysähtynyt tai vähäinen. Tornion seutu on Länsipohjan kasvualuetta. Monipuolisemman yrittäjyyden kaupunkina Tornio on ajanut jo Kemin ohi asukasluvussa. Ikääntyvä väki on Lapin riskitekijä seuraavat kymmenkunta vuotta vuotiaiden % osuus vaihtelee 60 66%:n välillä, joten työllisten osuuskaan ei voi olla kovin korkea. Ottaen huomioon melko korkeat työttömyysluvut, verotaakan kanto jää turhan 12

13 kapeille hartioille. Pk yrittäjyyden edelleen kehittämiselle ja lisäämiselle on siis todellista tilausta. Tulevaisuudessa ikärakenteen normalisoituminen luo entistä parempia edellytyksiä paikalliselle yrittäjyydelle. Sukupolven ja omistajanvaihdoksiin pitäisi kiinnittää myös erityistä huolta, koska yrittäjät ovat melko iäkkäitä. Suurella osalla yrityksistä on siis tarve suorittaa omistajanvaihdos lähivuosian, joten sukupolvenvaihdoksia ja omistuksen siirtoa tukevien palvelujen pitäisi olla kunnossa. Laudat liikkeiden ikkunoissa merkitsevät myös työikäisen väestön pakoa suuriin asutuskeskuksiin ja etelään. Eikä sieltä ole paluuta. Pk yritysten kannustaminen osakeyhtiömuotoon helpottaisi yritysten omistuksen siirtoa sekä olisi yhteisöveron kannalta hyödyllistä, vaikka ajatus on saanut myös vastustusta niin kuntapäättäjien kuin joidenkin yrittäjäjärjestöjen edustajien suusta. Uusperustantaan olisi myös hyvä panostaa Länsipohjassa entistäkin pontevammin. Ottaen huomioon korkean työttömyyden ja alhaisen työllisyysasteen uusperustantaan olisi todella kysyntää, vaikka varsinkaan useimmista työttömistä ei toki ole yrittäjiksi edes kouluttamalla. Esimerkiksi Ruotsissa yrittäjyyden edistäminen ja uusperustanta ovat huomattavasti arvostetummassa asemassa, ja siksi työllisyysaste onkin kymmenkunta prosenttiyksikköä korkeampi. Kuntapäättäjien asenne PK yrityksiin on yleisessä keskustelussa melko myönteistä. Kuitenkin esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa suhtautuminen yrittäjyyteen vaihtelee suuresti niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Suomen Yrittäjien Elinkeinopolitiikan mittariston 2012 mukaan Länsipohja ja varsinkin Pello sijoittuivat aika hyvin. Kuntapäättäjien ja yrittäjien saumattomalla yhteistyöllä ja hyvällä keskinäisellä kommunikaatiolla on saavutettu selvityksessä parhaiten menestyvillä alueilla erinomaisia tuloksia. Asennoituminen heijastuu mm. kaavoitus, hankinta ja ulkoistamispäätöksiin. Kuntien pitäisi mm. tarjouspyyntökilpailuissa välttää sitä analogista suurta hölmöilyä, mitä on tapahtunut valtion luopuessa omistuksistaan (esimerkiksi autokatsastus); päätösvalta ja tuotot ovat menneet ulkomaille ja palvelun hinta kotimaassa kohonnut huippuunsa. Samankaltainen ilmiö on tapahtunut ja lisääntymässä mm. terveys ja hoitopalvelualalla tarjouspyyntökilpailujen ratkaisujen ja yritysostojen siivittämänä. Tämä ei tarkoita palvelujen yksityistämisen vähentämistä vaan järkevää toimintaa siten, ettei päätöksillä sahata omaa oksaa eli viedä toimintamahdollisuuksia oman alueen yrittäjiltä. Tarjoajien harveneminen johtaa ennen pitkää aidon kilpailun vähenemiseen, hintojen nousuun ja riippuvuuteen. Palvelusetelit oikein käytettyinä voivat virkistää ja tukea paikallista yrittäjyyttä. Pk yritykset muodostavat absoluuttisesti kuntien taloudellisen selkärangan, joka pitää yllä alueiden tasapainoa myös laskusuhdanteissa. Pk yritykset ovat pääosin paikkakuntasidonnaisia, pysyviä työllistäen lähialueiden asukkaita ja tuottaen verotulot pääosin sijaintikuntaansa. Tutkimusten mukaan (esim. Routamaa 2010) yrittäjät eivät anele etuja kunnilta vaan odottavat asiallisia toimintaolosuhteita. Yrittäjien toimintaolosuhteista kannattaa siis pitää hyvää huolta. Pk yritysten tasaiset tuotot mahdollistavat koko kunnan ja alueen infrastruktuurin kehittämisen, monipuolisen yrittäjyysrakenteen kehittymisen, koulutus, kulttuuri ja muun harrastustoiminnan kehittämisen ja kuluttamisen jne., kuten kuvi 13

14 osta 1 ilmenee. Pk yritysten merkitys pitkäjänteisessä välillisten taloudellisten ja immateriaalisten hyötyjen kehityksessä on ratkaisevan suuri niin maalaiskuntakuin kaupunkikeskuksissa. Välillisten ja immateriaalisten hyötyjen euromääräinen arvottaminen on luonnollisesti mahdotonta mutta mahdollista kuvitella. Ottaen huomioon suuryritysten rajallisen määrän ja niiden keskittymisen keskuksiin pk yritykset ovat lähes yksinomainen yksityisen sektorin työllistäjiä useimmissa maaseutukunnissa. Länsipohjassa tosin pendelöinnin kautta Simo, Keminmaa ja osin Tervola hyödyntävät naapurikaupunkien suurten yritysten ja muiden työnantajien palveluksessa olevien verotuottoja. Naapuririippuvuudessa on kuitenkin riskinsä. Näin ollen, kun pk sektori tuottaa merkittävän osan kuntien verotuloista, joilla kustannetaan valtionosuuksien tukemana kunnan julkiset palvelut, on pk yritysten taloudellinen merkitys seurannaisvaikutuksineen varsinkin maaseutukunnissa aivan ratkaiseva. Alkutuotannolla on kohtalainen osuus muutamissa Länsipohjan kunnissa, joskin sekin on pääosin yritystoimintaluonteista. Yritystoiminnasta tuleva verotulo on ns. aitoa lisäarvoa, kun taas sen avulla maksettavat julkisen sektorin palkat ikävästi sanottuna ovat kuluerä, joka vuosittain valtion verobyrokratian kautta kulkevana pikemminkin kuluu tuottamatta varsinaista lisäarvoa. Merkittävä osa toki kulkee ostovoimana yritysten ja niiden työntekijöiden verotuotoksi ja arvonlisäveroksi. Kuntien valtionosuuksista on arviolta yli kolmannes pk sektorin verotuotoksen panosta. Kuvio 1. Pk yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Länsipohjassa; kaikki pk yritykset. 14

15 Kuviossa 1 on esitetty koko Länsipohjan alueen pk yritysten määrät ja tuotokset seurannaisvaikutuksineen. Kuviossa 2 vastaava on esitetty Länsipohjan Yrittäjät ry.:n jäsenistön osalta. Ennustettava taloudellinen kehitys mahdollistaa infrastruktuurin kehittämisen ja sitä mukaa myös immateriaalisen infrastruktuurin muodostumisen ja kehittymisen; syntyy positiivinen materiaalisen ja immateriaalisen hyvinvoinnin kasvun kierre. Negatiivisessa tapauksessa kehitys on päinvastainen; syntyy taantuva kierre, jota on vaikea kääntää nousuun. Kuten kuvio 2 osoittaa, jo pelkästään yrittäjäjärjestöjen jäsenyrityksillä on merkittävä rooli alueen hyvinvoinnin mahdollistajana. Kun Kuvio 2. Länsipohjan Yrittäjät ry.:n jäsenyhdistysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Länsipohjassa. Luonnollisesti jokainen työpaikka ja yritys ovat yhtä arvokkaita, mutta on syytä kerrata, että työpaikkojen lisääntymisestä ovat vastanneet yksinomaan pienyritykset viimeisen kymmenen vuoden aikana myös Länsipohjassa. Suuryrityksiä on myös lakkautettu, esimerkiksi paperista noin puolet työpaikoista, ja niiden suuret lomautukset aiheuttavat epävarmuutta ja heilahtelua taloudessa. Vain riittävän suuri ja monipuolinen pienyrityskanta takaa talouden tasapainon ja ennustettavuuden kunnissa. 15

16 LÄHTEITÄ JA AIKISEMPIA AIHEESEEN LIITTYVIÄ TUTKIMUKSIA europa.eu/rapid/press Suomen Yrittäjien Elinkeinopolitiikan mittaristo 2012 Routamaa, V. (1999). UUSI YRITTÄVÄMPI SUKUPOLVI :Yrittäjyyden kehittämisohjelma vuosille Yrittäjyysvuosikymmen hanke. (YVK:n julkaisuja) Routamaa, V. (2007) Uusyritystoiminnan kerrannaishyödyt kunnassa ja valtiontaloudessa. Pirkanmaan yrittäjät ry:lle ja Ensimetrille tehty tilaustutkimus uusyritystoiminnan kerrannaishyödyistä Tampereen seutukunnassa. Routamaa, V. (2009). Pk yritysten taloudellinen merkitys Pirkanmaalla. Pirkanmaan Yrittäjät ry:n julkaisuja. Tampere. Routamaa, V. (2010). Esitutkimus yritysten lopettamisen seurauksista. Pirkanmaan elinkeino, liikenne ympäristökeskus (ELY keskus). Omistajanvaihdosten valtakunnallinen koordinointi hankeen toimeksiantotutkimus 3. Routamaa, V. (2011). Pk yritykset talouden veturina Pirkanmaalla. Pirkanmaan yrittäjät ry:n julkaisuja. Tampere. Routamaa, V. (2012). Yritysten taloudellinen merkitys kuntataloudelle Etelä Karjalassa. Routamaa, V. (& Jokinen, T. & Vesalainen, J. (2000) Yrittäjyyden potentiaali yrityksen käynnistämisen taustalla: Yrittäjyyspotentiaalin kartoitus Hämeen TEkeskusalueella. Vaasa. Kauppa ja teollisuusministeriön toimeksiantotutkimus. Routamaa, V. (& Jokinen, T. & Vesalainen, J. (2000) Yrittäjyyden potentiaali yrityksen käynnistämisen taustalla: Yrittäjyyspotentiaalin kartoitus Pohjosi Karjalan TEkeskusalueella. Vaasa. Kauppa ja teollisuusministeriön toimeksiantotutkimus. Routamaa, V. (& Jokinen, T., Lindblom, J. & Vesalainen, J. (2001) Yrittäjyyden potentiaali yrityksen käynnistämisen taustalla: Yrittäjyyspotentiaalin kartoitus Satakunnan TE keskusalueella. Vaasa. Tilastokeskus, Yritystoiminnan keskittyneisyys Yle yrittajat.fi Raportti: Prof. Vesa Routamaa,