LENTOPALLOSSA TAPAHTUVAT TAPATURMAT JA NIIDEN ENSIAPU

Transkriptio

1 LENTOPALLOSSA TAPAHTUVAT TAPATURMAT JA NIIDEN ENSIAPU Saana Vaitniemi Eini Ylönen Opinnäytetyö Maaliskuu 2011 Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Tampereen ammattikorkeakoulu

2 2 TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma suuntautumisvaihtoehto VAITNIEMI, SAANA & YLÖNEN, EINI: Lentopallossa tapahtuvat tapaturmat ja niiden ensiapu Opinnäytetyö 93 s. Toukokuu 2011 Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Suomen Lentopalloliitto ry:lle ensiapumateriaali, jota eri seurat ja lajin harrastajat voivat hyödyntää. Ensiapumateriaali käsittelee välittömän ensiavun tapaturman sattuessa. Opinnäytetyömme on tuotoksellinen opinnäytetyö, jonka tuotoksena on ensiapumateriaali. Tekemällämme ensiapumateriaalilla toivomme lisäävämme valmentajien, huoltajien ja lajin harrastajien toimintavalmiutta ensiaputilanteissa. Opinnäytetyömme tavoitteena on antaa hyödyllistä tietoa ensiavusta lentopalloa harrastaville ja siten lisätä varmuutta ensiaputilanteissa toimimiseen ja vammojen oikeaoppiseen hoitamiseen, jolloin vammojen paraneminen nopeutuu ja pelaajat pääsisivät nopeammin takaisin harrastuksen pariin. Lisäksi tavoitteenamme on kerätä tietoa lentopallossa tapahtuvista onnettomuuksista/tapaturmista ja niiden hoidosta pelipaikalla. Tuotoksemme tulee olemaan valmis materiaali cd-rom muodossa, jonka Suomen Lentopalloliitto ry voi itse julkaista ohjelehtisenä ja halutessaan laittaa Internet-sivuilleen. Työmme käsittelee lentopallossa tyypillisesti tapahtuvia vammoja, jonka vuoksi suurin osa työstämme käsittelee ylä- ja alaraajoissa tapahtuvia vammoja. Näiden vammojen lisäksi käymme läpi muidenkin lentopallossa mahdollisesti tapahtuvien tapaturmien, kuten esimerkiksi nenäverenvuodon, ensiapua. Ensiavun lisäksi olemme etsineet työhön tietoa vammojen ennalta ehkäisystä. Työn loppupuolella käsittelemme myös lyhyesti tapaturmien jälkeistä nivelten teippausta ja sidontaa, sekä käymme lyhyesti läpi hieronnan vaikutuksia lihaksiston palautumiseen urheilun jälkeen. Asiasanat: Lentopallo, ensiapumateriaali, vammatyypit

3 3 ABSTRACT Tampereen ammattikorkeakoulu Tampere University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing and Health Care VAITNIEMI, SAANA & YLÖNEN, EINI: Common volleyball injuries and their first aid Bachelor s thesis 93 p. May 2011 The purpose of this thesis was to produce a first aid manual for The Finnish Volleyball Association. The material will be available for all volleyball teams and players. The goal of our thesis was to give beneficial information about first aid to volleyball players. By increasing knowledge, players will hopefully have more confidence in sudden first aid situations thus helping them nurse injuries properly. This leads to a quicker recovery, and injured players are able to return to the court sooner. In addition, we collected information about volleyball injuries and their nursing methods. The manual will be given to The Finnish Volleyball Association in CD format. It can be published either as a booklet or on their web site. Our thesis covers typical volleyball injuries; the focus is on lower and upper limb injuries but other kinds of injuries are also mentioned. In addition to treating injuries, we have also gathered information on how to prevent them. Joint binding and the effects of massage in musculature recovery are discussed briefly as well. Keywords: Volleyball, first aid material, injury types

4 4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TAVOITE, TARKOITUS JA TEHTÄVÄT TUOTOKSEEN PAINOTTUVA OPINNÄYTETYÖ HYVÄ JA SELKEÄ TEKSTI Hyvä teksti Kuvat tekstin selventäjinä TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Tapaturmat Suomessa Liikuntatapaturmat LENTOPALLOSSA SYNTYVÄT VAMMATYYPIT Urheiluvammat Akuutit tapaturmat Rasitusvammat Liikuntatapaturmien ennaltaehkäisy Lentopallossa tapahtuvien vammojen ensiapu Vammojen paranemisen vaiheet ALARAAJAN VAMMAT Nilkka Nilkan vääntyminen Murtunut nilkka Nilkan seudun vammojen ensiapu Akillesjänne Polvi Nivelkierukan repeämä Nivelsidevamma Lumpion sijoiltaan meno Polvivammojen ensiapu Alaraajan lihaskouristus... 35

5 5 8 YLÄRAAJAN VAMMAT Olka- ja kyynärpää Tennis-kyynärpää ja golfkyynärpää Sijoiltaan meno Kiertäjäkalvosinjänne Olkanivelen venähtäminen Käden alue Käden alueen venähdykset Käden alueen rasitusvammat Ranteen nivelsiteiden repeämä Käden seudun murtumat Sormien vammat MUUT LENTOPALLOSSA TAPAHTUVAT VAMMAT Selän vammat Pään alueen vammat Nenäverenvuoto Silmävammat Hengityselintoimintoihin liittyvät ongelmat Tajunnan häiriöt Pyörtyminen Verensokeritasapainoon liittyvä tajunnan häiriö Aivotärähdys Haavat ja ihovauriot VAMMOJEN ENNALTAEHKÄISY SIDONTA JA TEIPPAUS ITSEHOITO JA MUITA HOITOMUOTOJA VENYTTELY URHEILUSSA HIERONTA JA URHEILU PÄÄTÄNTÄ LÄHTEET... 66

6 6 1 JOHDANTO Vapaa-aikana ja kotona sattuvien tapaturmien osalta ei ole Suomen laissa säädetty asetusta auttamisvelvollisuudesta. Mutta kuitenkin Suomen rikoslaissa luvussa 21 pykälissä on säädetty rangaistus auttamatta jättämisestä ja pelastustoiminnan laiminlyönnistä. Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja aiheuttaa siten vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (Rikoslaki 14.) Lisäksi on säädetty, että joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (Rikoslaki 15.) Suomessa on lentopallon harrastajia noin , joista nuoria noin (Suomen Lentopalloliitto ry). Laji on harrastuksena liikkuvaa ja nopeatempoista ja näin ollen myös tapaturma-altista. Tapaturmien yhteydessä annetun oikeaoppisen ensiavun merkitys on suuri, jotta parantuminen alkaisi mahdollisimman nopeasti. Liikuntaan liittyvissä äkillisissä tapaturmissa, myös lentopallon parissa, voi liikkuja itse antaa ensiapua, jolla pyritään oireen vähentämiseen ja toipumisennusteen parantamiseen. Tapaturman jälkeen on hyvä tietää jatkohoidosta ja sellaisista keinoista, joiden avulla vamma kuntoutuu nopeammin ja uusiutumisriski pienenee. (Kallio 2008, 13.) Oireita on lieviä ja hankalia. Oireet ovat aina yksilöllisiä. Tilanteesta ja yksilön ominaisuuksista riippuen sama oire voidaan kokea eri tavalla. Maalaisjärki yleensä riittää päättelemään milloin pitää hakeutua hoitoon ja milloin voi hoitaa itse, mutta epäselvissä tapauksissa on parempi hakeutua hoitoon, kuin sinnitellä liian pitkää omin keinoin. (Kallio 2008, 13.)

7 7 Tutustuttuamme Suomen Lentopalloliitto ry:n Internet-sivustoihin, huomasimme että heiltä puuttuu lajin piirteet huomioiva ensiapuohjeistus. Otimme yhteyttä Lentopalloliittoon ja sovimme ohjeistuksen tekemisestä opinnäytetyönämme. Koska lentopalloa pelatessa tapaturmat kohdistuvat suurimmalta osin ylä- ja alaraajoihin, keskitymme opinnäytetyössämme myös niiden jatkohoitoon ja sidontaan. Power Cup on maailman suurin nuorten lentopallotapahtuma. Power Cupin kesto on joka vuosi neljä päivää torstaista sunnuntaihin. Pelaajat ovat vuotiaita. Nuorimmat pelaavat koko tapahtuman ajan ja kaksi vanhinta ikäryhmää viikonlopun ajan. Vuonna 2010 joukkueita turnaukseen osallistui 901 ja vieraita saapui myös ulkomailta. Lentopalloliitolta saimme opinnäytetyöhömme materiaalia vuoden 2010 Power Cup turnauksessa toimineen ensiapupisteen toiminnasta. Materiaalissa selvitettiin, paljonko turnauksessa oli tapahtunut tapaturmia jotka olivat työllistäneet ensiapupistettä. Power Cup:ssa ensiavussa toimineet henkilöt hoitivat kaikkiaan 361:tä pelaajaa. Suurimmat työllistäjät olivat erilaiset nivel- tai lihasvammat (noin 170 vammaa). Näistä suurin osuus oli nilkka- ja sormivammoja. Seuraavaksi eniten pelaajia hoidettiin ruhjeen, haavan tai rakon takia. Muita hoitoa vaatineita asioita olivat esimerkiksi pääkipu, flunssa tai mahatauti, nenäverenvuoto, silmäoire sekä allergiat. Opinnäytetyömme on tuotoksellinen opinnäytetyö, jonka tuotoksena on ensiapuohjeistus lentopalloilijoille ja heidän valmentajilleen. Tekemällämme ensiapuohjeistuksella toivomme lisäävämme valmentajien, huoltajien ja lajin harrastajien toimintavalmiutta ensiaputilanteissa. Kiinnitämme erityistä huomiota ohjeistuksen helppolukuisuuteen ja esitysasuun ja havainnoimme eri tilanteita kuvilla.

8 8 2 TAVOITE, TARKOITUS JA TEHTÄVÄT Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa Suomen Lentopalloliitto ry:lle ensiapuohjeistus, jota eri seurat ja lajin harrastajat voivat hyödyntää. Ensiapuohjeistus käsittelee välittömän ensiavun tapaturman sattuessa. Tuotoksemme tulee olemaan valmis materiaali cd-rom muodossa, jonka Suomen Lentopalloliitto ry voi itse julkaista ohjelehtisenä ja halutessaan laittaa Internet-sivuilleen. Opinnäytetyömme tehtävänä on selvittää 1. Millaisia ensiapua vaativia tilanteita lentopalloa pelatessa tapahtuu? 2. Millainen ensiapuohjeistus pitäisi olla lajin piirteet huomioiden? Millaiset ovat hyvät sidontaohjeet lentopalloilijoille? (ennaltaehkäisy, sidonta ja ensiapu) 3. Miten valmentajan tai harrastajan tulisi toimia erilaisissa välitöntä ensiapua vaativissa tilanteissa? 4. Millainen on hyvä opas? Opinnäytetyömme tavoitteena on antaa hyödyllistä tietoa ensiavusta lentopalloa harrastaville ja siten lisätä varmuutta ensiaputilanteissa toimimiseen ja vammojen oikeaoppiseen hoitamiseen, jolloin vammojen paraneminen nopeutuu ja pelaajat pääsisivät nopeammin takaisin harrastuksen pariin. Samalla hankimme vahvistusta omille tiedoillemme ensiavusta sekä raajoihin kohdistuneista äkillisistä vammoista ja niiden ensihoidosta ja paranemisprosessista.

9 9 3 TUOTOKSEEN PAINOTTUVA OPINNÄYTETYÖ Opinnäytetyön menetelmäksi olemme valinneet tuotoksellisen opinnäytetyön. Tuotoksellisen opinnäytetyön tavoitteena on käytännön toiminnan ohjeistaminen, joten tämä menetelmä on paras valinta työhömme. Tuotoksellinen opinnäytetyö voi sisältää myös haastatteluja tai kyselyitä tiedon keruussa, mutta lopullinen työ sisältää aina tuotoksen (Vilkka & Airaksinen 2003, 9, 57.) Tuotoksellinen opinnäytetyö on vaihtoehto ammattikorkeakoulun tutkimukselliselle opinnäytetyölle. Tuotoksellinen opinnäytetyö tavoittelee ammatillisessa kentässä käytännön toiminnan ohjeistamista, opastamista, toiminnan järjestämistä tai järkeistämistä. Se voi olla alasta riippuen esimerkiksi ammatilliseen käytäntöön suunnattu ohje, ohjeistus tai opastus. Toteutustapa valitaan kohderyhmän mukaan. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Suomen Lentopalloliiton toiveesta teemme ensiapuohjeistuksen, jossa käymme läpi tyypillisimmät lentopallossa tapahtuvat tapaturmat ja niiden ensiavun. Tavoitteenamme on antaa hyödyllistä tietoa ensiavusta lentopalloa harrastavilla lajin piirteet huomioiden ja näin huolehtia siitä, että tuotoksestamme olisi myös käytännössä hyötyä. Opinnäytetyön tulee olla työelämälähtöinen, käytännönläheinen, tutkimuksellisella asenteella toteutettu ja riittävällä tasolla alan tietojen ja taitojen hallintaa osoittava. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Tärkeää on kartoittaa idean kohderyhmä ja idean tarpeellisuus kohderyhmässä, aiheeseen liittyvä lähdekirjallisuus, tutkimukset, muut mahdolliset lähteet ja aiheeseen liittyvä ajankohtainen keskustelu. Taustatietoja varten tekijän tulee pohtia, miten idea kannattaa rajata, millaisen käytännön ongelman idealla haluaa ratkaista ja mikä merkitys sillä on kohderyhmälle. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.)

10 10 Koko opinnäytetyömme pyrimme tekemään selkeätä kirjoitustyyliä käyttäen, mahdollisimman pitkälle käyttämättä ammattisanastoa tai ainakin selvittämään ammattikielellä käytetyt sanat. Näin kuka tahansa pystyy lukemaan työtämme ja ymmärtämään, mistä siinä puhutaan. Tuotoksellisissa opinnäytetöissä tulisi käyttää alan teorioista nousevaa tarkastelutapaa valintoihin ja valintojen perusteluun. Mihin alan näkemykseen, käsitteisiin tai tietoperustaan liittyen tekijä tekee opinnäytetyön sisällölliset valinnat? Usein tuotoksellisessa opinnäytetyössä riittää myös teoreettiseksi näkökulmaksi jokin alan käsite ja sen määrittely. Hyvä tietoperusta eli teoria tai määritellyt käsitteet toimivat pikemminkin apuvälineinä kuin ylimääräisenä painolastina. (Vilkka & Airaksinen 2003, 42.) Selvityksen tekeminen, aiheesta riippuen, on yksi osa tuotoksellisen opinnäytetyön toteuttamistapaa. Tuotoksellisen opinnäytetyön lopullisena tuotoksena on aina joku tuote, kuten kirja, ohjeistus, tietopaketti, portfolio, messu- tai esittelyosasto tai tapahtuma. Siksi raportoinnissa on käsiteltävä konkreettisen tuotoksen saavuttamiseksi käytettyjä keinoja. (Vilkka & Airaksinen 2003, 51.) Mikäli opinnäytetyön tuotos sisältää tekstejä, tekijän on suunniteltava ne kohderyhmää palveleviksi ja mukautettava tekstin sisältöä, tavoitetta, vastaanottajaa, viestintälaitetta ja tekstilajia palvelevaksi. (Vilkka & Airaksinen 2003, 51.) Toteutustapaa valitessa tekijän on hyvä kysyä itseltään, mikä on muoto, jossa idea kannattaa toteuttaa, jotta se palvelisi kohderyhmää parhaiten. Tavoite on että tuote erottuu edukseen muista vastaavanlaisista tuotteista. Tuotteen tulisi olla siten yksilöllisen ja persoonallisen näköinen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 51.) Tuotoksellisissa opinnäytetöissä tutkimuksellinen selvitys kuuluu idean tai tuotteen toteutustapaan. Toteutustapa tarkoittaa keinoja, joilla materiaali esimerkiksi oppaan tai ohjeistuksen sisällöksi hankitaan, että keinoja, joilla oppaan tai ohjeistuksen valmistus toteutetaan. (Vilkka & Airaksinen 2003, 56.)

11 11 Opinnäytetyömme tulee olemaan kaksiosainen, jonka ensimmäisessä osassa käsittelemme työtämme teoreettisesta näkökulmasta. Toinen osa sisältää itse tuotoksen, jossa asiat on käsitelty lyhyemmin ja selkeämmin kuvia apuna käyttäen. Opinnäytetyön tekijän on hyvä kartoittaa ajalliset, taloudelliset ja henkiset resurssit sekä tunnistaa ja tunnustaa osaamisensa. Lopullinen opinnäytetyön toteutustapa on perusteltu kompromissi omien resurssien, toimeksiantajan toiveiden, kohderyhmän tarpeiden ja oppilaitoksen opinnäytetöitä koskevien vaatimusten välillä. (Vilkka & Airaksinen 2003, 56.) Tuotoksellisessa opinnäytetyössä ei aina ole välttämätöntä analysoida kerättyä aineistoa yhtä tarkasti ja järjestelmällisesti kuin tutkimuksellisissa opinnäytetöissä. Tämä koskee ainoastaan laadullisella tutkimuksella kerättyä aineistoa tuotoksellisessa opinnäytetyössä. Tietoa voidaan kerätä konsultaationa haastatellen asiantuntijoita. Tällöin haastatteluaineistolla saatua tietoa käytetään opinnäytetyössä kuin lähdeaineistoa eli päättelyn ja argumentoinnin tukena sekä tuomaan teoreettista syvyyttä opinnäytetyössä käytyyn keskusteluun. Konsultaatioaineistot tulee aina ilmoittaa tuotoksellisen opinnäytetyön raporttiosuudessa. Ne lisäävät teoreettisen osuuden luotettavuutta, kuten huolellisesti tehty lähdeluettelokin. (Vilkka & Airaksinen 2003, 56.)

12 12 4 HYVÄ JA SELKEÄ TEKSTI Ohje, ohjaileva teksti, antaa lukijalleen yksiselitteisen toimintatavan. Ohje käyttää paljon imperatiivi- ja passiivimuotoja. Ohjaava teksti etenee kronologisesti eli aikajärjestyksessä, ja syy-seuraussuhteet esitellään selkeästi. Ohjeessa voi olla toimintaohjeiden lisäksi myös taustatietoja. Ohjaavaa tekstiä havainnollistetaan usein kuvin ja piirroksin. Ohjaavassa tekstissä kannattaa pyrkiä mahdollisimman helppoon kieleen, koska näin voidaan parhaiten varmistaa tekstin ymmärrettävyys. Helpolle kielelle ovat ominaisia piirteitä tutut, lyhyet sanat, adjektiivien ja adverbien vähäisyys ja lauseiden lyhyys. (Husu, Tarkoma & Vuorijärvi 2002, 105.) 4.2 Hyvä teksti Teksti on opasmateriaalin peruselementti. Tekstin ensisijainen tarkoitus on viestinnällinen. Kirjoittamalla halutaan kertoa asioita, välittää tietoa sekä herättää mielikuvia sekä tuntemuksia. Tekstin sisällön lisäksi kirjoitustyylillä on merkitystä. Samasta aiheesta voidaan kirjoittaa usealla eri tavalla sen mukaan, miten tekstin halutaan lukijaan vaikuttavan. (Keränen & Penttinen 2007, 170.) Tekstillä on myös visuaalinen merkitys. Tekstin visualisuuteen kiinnitetään huomiota typografiassa ja asemoinnissa. Typografialla tarkoitetaan yksittäisten kirjainten ulkonäköä, kun taas asemoinnilla tarkoitetaan kokonaisten tekstien ja kuvien asettelua sivulla. (Keränen & Penttinen 2007, 170.) Tekstin ulkoasuun vaikuttavat kirjasinleikkaus, kirjasinkoko ja kirjasintyyli. Kirjasinleikkaus määrittelee kirjasimen ulkoasun. Tekstin kirjasimeksi valitaan aina jokin yleinen kirjasinleikkaus, joka kuuluu käyttöjärjestelmien peruskirjasimiin. Näin varmistutaan, että teksti näyttää eri käyttöjärjestelmien selaimilla samanlaiselta. Peruskirjasimia ovat muun muassa Arial, Helvetica, Times, Courier, Georgia ja Verdana. (Keränen & Penttinen 2007, 170.)

13 13 Tekstin lukemista helpottavat lyhyet kappaleet, korkeintaan neljästä viiteen riviä tekstiä, selkeä otsikoiden ja erilaisten luetteloiden käyttö. Tekstin täytyy olla lyhyttä ja ytimekästä. Liian pitkät, usealle riville jakautuneet lauseet ovat vaikeita hahmottaa. Tekstin luettavuutta helpottavat myös lyhyet kappaleet ja otsikointi. Suositeltava kappaleiden pituus on alle 10 riviä. (Keränen & Penttinen 2007, ) Selkeän otsikoinnin avulla autetaan tekstin silmäilemistä. Pääotsikon lisäksi voidaan käyttää väliotsikoita, jotka erottuvat tekstistä esimerkiksi tekstiä vieritettäessä. Näin haluttu kohta löydetään tekstistä helpommin. Otsikon tarkoituksena on aina kertoa tiivistetysti sitä seuraavan tekstin sisältöä. Tekstistä silmäillään useasti ensin otsikot, joten kiinnostavan otsikoinnin avulla voidaan saada lukija kiinnostumaan itse tekstistä. (Keränen & Penttinen 2007, 171.) Kappalejaon avulla tekstiä jäsennellään sopiviin kokonaisuuksiin. Tarvittaessa käytetään selkeyttäviä väliotsikoita. Periaatteena on, että tekstiä voidaan tarvittaessa lyhentää ilman asian ymmärtämisen vaikeutumista. (Keränen & Penttinen 2007, 171.) Otsikko kertoo tulevan tekstin sisällöstä sekä määrittelee sen tyyliä tai tunnelmaa. Otsikon on oltava sisällöllisesti ja visuaalisesti mielenkiintoinen, jotta lukija kiinnostuisi itse tekstistä. Tekstissä käytetään pääotsikoiden lisäksi erilaisia väliotsikoita jäsentämään tekstiä. Väliotsikot antavat lukijalle mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi sekä helpottavat myöhemmin tiedon hakemista tekstistä. (Keränen & Penttinen 2007, 173.) 4.3 Kuvat tekstin selventäjinä Opasmateriaalin mielenkiintoa ja luotettavuutta lisätään kuvituksen avulla. Kuvat ja piirrokset havainnollistavat asioita, välittävät tunnelmia ja täydentävät tekstin sisältöä. Valokuva on aina dokumentti jostakin todellisesta tapahtumasta. Opasmateriaalia on helppo kuvittaa valokuvilla, koska sopivia valokuvia on

14 14 yleensä valmiina. Kuvia voidaan myös tuottaa opasmateriaalia varten digitaalikameralla tai hankkia kuvapankista. (Keränen & Penttinen 2007, 174.) Valokuvalla tulisi aina olla oma viestinsä, joka tukee tekstiä ja muuta sisältöä. Tekstillä ja kuvalla on turhaa kertoa täsmälleen samat asiat. On mielenkiintoisempaa, että kuvalla esitetään tekstin aihe hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Kuvia valittaessa onkin muistettava, että yksi hyvä ja visuaalisesti tehokas kuva voittaa aina yhdistelmän, jossa on käytetty monta huonoa kuvaa. (Keränen & Penttinen 2007, 174.)

15 15 5 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 5.1 Tapaturmat Suomessa Yksinkertaisimmillaan tapaturma on tapahtuma, jonka yhteydessä ihminen menehtyy, loukkaantuu vakavasti tai saa lievemmän vamman. Urheilun ja liikunnan parissa noin suomalaista loukkaa vuosittain itsensä tarviten lastoitusta, kipsausta, lepoa tai kirurgisen toimenpiteen. Ehkä tärkeintä käsitteen tapaturma ymmärtämiseksi on se, että tapaturmaan liittyy aina kaksi komponenttia, joista toinen on onnettomuustapahtuma ja toinen vamma. (Tiirikainen 2009, 12.) Tapaturmien ehkäisy perustuu ajatukseen, että tapaturmien syntyyn yhteydessä olevia tekijöitä pystytään tunnistamaan. Näihin syy- ja olosuhdetekijöihin vaikuttamalla voidaan pienentää tapaturmaan joutumisen riskiä ja vähentää onnettomuuden seurauksena syntyvän vamman vakavuutta. (Tiirikainen 2009, 12.) Vaikka tapaturmien ehkäisytyö painottuu ennalta ehkäisevään työhön, tulisi tapaturmien ehkäisytyön toteutua prevention kolmella tasolla, primaari-, sekundaari- ja tertiaaritasolla. Primaariprevention kohteena ovat terveet ihmiset ja tarkoituksena on ehkäistä tapaturmien syntyminen. Sekundaaripreventiolla on tärkeä rooli silloin, kun yksilö on vammautunut tapaturmassa. Tavoitteena on ehkäistä olemassa olevan vamman pahentumista ja lyhentää sairausaikaa. Tertiaalipreventio keskittyy potilaiden ja heistä huolehtivien ohjaamiseen ja auttamiseen. Tavoitteena on ehkäistä sairauksien pahentuminen ja komplikaatiot sekä edistää kuntoutumista ja auttaa sopeutumaan olemassa olevaan tilaan. (Tiirikainen 2009, 13.) 5.2 Liikuntatapaturmat Suomalaisille aiheutuu vuosittain lähes fyysistä vammaa liikuntatapaturmissa. Liikuntatapaturmat ovat yleisin tapaturmatyyppi länsimaisissa yhteis-

16 16 kunnissa. Suomessa noin kolmannes lievistä tapaturmista sattuu nimenomaan liikunnan parissa. Joka vuosi keskimäärin 8% vuotiaista suomalaisista joutuu liikuntatapaturmaan. (Tiirikainen 2009, 87.) Eri liikuntamuotojen välillä on selviä eroja tapaturmariskissä. Yleisimmin liikuntatapaturmat syntyvät voimistelu- ja palloilulajeissa, ja tapaturmariski kasvaa, kun kontaktit toisiin liikkujiin lisääntyvät. Hyöty- ja harrasteliikunta on yleensä melko turvallista. Asiointi- ja työmatkaliikunnassa sattuu 0,3 ja harrasteliikunnassa 0,7 vammaa tuhatta harrastetuntia kohden. Tapaturmariski on huomattavan paljon suurempi kunto- ja kilpaurheilussa, noin 3,1 vammaa tuhatta harrastetuntia kohden. (Tiirikainen 2009, 88.) Liikuntatapaturmien seuraukset ovat tuoreeltaan harvoin vakavia, mutta saattavat altistaa myöhemmin erityisesti alaraajojen nivelrikkomuutoksille. Myös vanhojen vammojen uusiutumiset ovat yleisiä, ja neljännes kaikista vammoista onkin uusiutuneita. Lähes puolet liikuntatapaturmista johtaa nyrjähdykseen, venähdykseen tai ruhjevammaan. Yleisimmin liikunnan parissa loukataan polvi, nilkka tai selkä. (Tiirikainen 2009, ) Liikunnan turvallisuuden parantamiseen löytyy lukuisia keinoja. Liikkujalla tulee olla sopivat ja iskuja vaimentavat jalkineet sekä muut asianmukaiset varusteet ja suojukset. Aikaisemmat vammat pitää hoitaa asianmukaisesti ja huolehtia kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta ennen lajin pariin palaamista. Etenkin joukkuelajeissa tulee välttää aggressiivista pelityyliä. Lajia aloittaessa on hyvä hankkia peruskuntoa ja lajin vaatimia perustaitoja, parantaa lihaskuntoa ja nivelten liikkuvuutta, toisin sanoen lisätä maltillisesti lajin harjoittelua. Lisäksi harrastajan tulee tiedostaa lajiin liittyvät riskit ja välttää liikunnan harrastamista sairaana tai alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena. (Tiirikainen 2009, 91.)

17 17 6 LENTOPALLOSSA SYNTYVÄT VAMMATYYPIT 6.1 Urheiluvammat Liikkujan vammat voidaan jakaa useammallakin eri tavalla. Ne voidaan luokitella syntyperänsä mukaan traumoiksi tai rasitusvammoiksi. Vamman kohteen mukaan ne voidaan jakaa luu-, hermo- ja pehmytkudosvammoiksi ja vamman ajankohdan mukaan akuuteiksi tai kroonisiksi vammoiksi. Edellisten luokitusten pohjalta on helpompaa ymmärtää liikuntavammojen ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. (Aalto 2008, 24.) Rajujen lajien yleistyttyä ja harjoittelun kovennuttua jo joka neljäs urheiluvamma on toistuva. Kolmesta vammasta kaksi on äkillisiä, loput rasitusperäisiä. Kaikkiin liikuntatapaturmiin pätevät samat vinkit, eli huolehdi hyvistä varusteista ja varsinkin kengistä, vältä yksipuoleisuutta, lopeta treeni ajoissa ennen kuin väsyt, älä tingi lihashuollosta. Ensiavun lisäksi tulee myös tärkeänä osana muistaa kunnon lepo ja riittävä kuntoutus, ennen kuin aloitetaan uudelleen aktiivinen urheilu. (Kotiranta, Sertti & Schroderus 2007, 7.) Urheiluvammat voidaan jaotella erilaisten vammatyyppien perusteella kokonaisuuksiksi, joiden avulla on helpompi ymmärtää eri vammojen ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Vammat voidaan jakaa syntysyyn, alkuperän eli etiologian mukaan, vamman anatomian mukaan, vamman ajankohdan mukaan tai lajiryhmittäin. Vammat voidaan jakaa myös vielä tarkemmin eri osa-alueisiin. (Renström ym. 2002, 15.) Syntysyyn, alkuperän mukaan syntyvät vammat voidaan jakaa ulkoisen energian vammoiksi eli traumoiksi ja ylikuormitusvammoiksi eli rasitusvammoiksi. Ulkoisen energian vammoissa, jokin ulkopuolinen voima, aiheuttaa vamman. Merkkinä tästä on verenpurkaumat, turvotus ja kipu. Joskus esiintyy myös kudoksen epänormaalia muotoa, tällöin on yleensä kyseessä luunmurtuma tai nivelsidevaurio. (Renström ym. 2002, 15.)

18 18 Ylikuormitusvaurioiden alkuperä pohjautuu yksipuoleiseen harjoitteluun, puutteelliseen suoritustekniikkaan, koordinaatioon ja lihastasapainoon sekä ulkoisiin olosuhteisiin. Ylikuormitusvammat ovat usein lihasten jännealueilla ja limapusseissa tulehduksen muodossa sekä luissa rasitusmurtumien muodossa. Tulehduksen oireita ovat usein kudosvamman synnyttämän nesteenkertymisen aiheuttama turvotus, lisääntyneestä verenkierrosta johtuva punoitus sekä lämmönnousu, turvotuksen ja kudosvamman aiheuttama aristus ja turvotuksen ja arkuuden aiheuttama toiminnan vajaus. Oireina voi esiintyä yksi tai useampi näistä. Tulehduksen oireet alkavat yleensä vähitellen. (Renström ym. 2002, ) Vamman anatomian mukaan vammat voidaan jaotella pehmytosavammoihin, luuvammoihin ja hermovaurioihin. Pehmytosavammoilla tarkoitetaan lihasten, jänteiden, nivelsiteiden ja sisäelinten vammoja. Näitä ovat esimerkiksi lihaskouristukset, lihasrevähdykset, lihas- ja jännetulehdukset ja nivelsiteiden venymiset ja repeämiset, nyrjähdykset, sijoiltaan menot. Pehmytosavammoissa vaurioituu usein vain hiusverisuonia ja soluja, jonka seurauksena turvotus leviää vamman ympäristöön aiheuttaen kipua paineen nousun ja kudosärsytyksen muodossa. Luuvammat ovat yleensä erityyppisiä murtumia joko traumaattisesti tai ylirasitusvamman seurauksena. (Renström ym. 2002, 15, 17.) Vamman ajankohdan mukaan vammat jaotellaan akuutteihin, subakuutteihin eli semiakuutteihin ja kroonisiin eli pysyviin, pitkäkestoisiin vammoihin. Urheiluvamman ajankohta selkeyttää hoitolinjoja, koska nämä saattavat vaihdella huomattavasti akuutin ja kroonisen vamman välillä. Päälinjoina akuuttivaiheen hoidoissa voidaan pitää tilanteen rauhoittamista levon, immobilisaation eli liikkumattomuuden, lääkkeiden ja fysikaalisten hoitojen avulla. (Renström ym. 2002, 15, 17.) Lajiryhmittäin urheiluvammoja voidaan jakaa esimerkiksi juoksu- ja hyppyvammoihin sekä heitto- ja iskuvammoihin. Vammautumisalttius vaihtelee eri urheilulajeissa, lajityypillisesti tietyt kehonosat ovat toisia alttiimpia vammautumaan. (Renström ym. 2002, 15, 18.)

19 Akuutit tapaturmat Akuutti tapaturma tarkoittaa sellaista onnettomuutta, jossa tuki- ja liikuntaelimistön kudokset ovat vaarassa vammautua joko äkillisen liiallisen kuormittumisen takia tai vammamekanismin väärästä voimien kohdentumisesta johtuen. (Kallio 2008, 17.) Polven ja nilkan vääntymiset sekä lihasrevähdys kattavat suurimman osan liikuntaan liittyvistä onnettomuuksista. Samat ensiavun periaatteet pätevät usein myös muidenkin vammojen kohdalla. (Kallio 2008, 17.) Luuvammat syntyvät useimmiten trauman tai jatkuvan ylirasituksen seurauksena. Erityisesti luun ylirasitusvammoja esiintyy lihasjänneliitosten alueella. Luuvammojen riski on korkeimmillaan lapsilla, ikääntyvillä ihmisillä sekä osteoporoosia eli luukatoa sairastavilla henkilöillä. (Aalto 2008, 27.) Pehmytkudosvammoja ovat muun muassa revähdykset, venähdykset, krampit, lihasverenvuodot, nivelsidevammat, luun murtumien aiheuttamat pehmytkudosvammat, sisäelinvammat sekä lihasten ja jänteiden tulehdukset. Tulehdukset oireilevat useimmiten turvotuksena, paikallisena punoituksena ja lämmönnousuna, aristuksena sekä liikerajoituksena. Tulehtunut lihas on usein kova, kimmoton ja toimintakyvyltään heikentynyt. (Aalto 2008, 28.) 6.3 Rasitusvammat Rasitusvammoille alttiita kehonosia ovat etenkin lihasjänneliitokset sekä nivelet. Rasitusvammoja ilmenee edellisten lisäksi myös luustossa traumojen tai ylirasituksen seurauksena. Kuntoilijan tyypillisiä rasitusvamma-alueita ovat muun muassa selkä, olkapää, kyynärpää, ranne, polvi, sääri ja jalkaterä. (Aalto 2008, ) Rasitusvammat oireilevat vammatyypin ja asteen mukaan. Tyypillisiä oireita ovat kipu liikkeessä ja levossa, vamma-alueen turvotus sekä arkuus painettaes-

20 20 sa. Ylikuormitusvammat ilmenevät useimmiten lihasjänneliitosten alueella tai limapusseissa, tulehduksina tai luissa rasitusmurtumien muodossa. (Aalto 2008, 27.) Tulehduksen oireet lisääntyvät pikkuhiljaa ja saattavat usein vaihdella eri tilanteissa. Kivut saattavat helpottaa lämmittelyn edetessä, mutta usein ne voimistuvat harjoituksen jatkuessa ja sen päättymisen jälkeen. Aaltoileva kipu tulee ymmärtää varoitusmerkkinä, joka kehottaa lepäämään ja huoltamaan lihaksia. Pitkittyessä tulehdusoireet saattavat johtaa krooniseen tulehdukseen ja kudoksen kuormituskestävyyden heikkenemiseen. (Aalto 2008, 27.) 6.4 Liikuntatapaturmien ennaltaehkäisy Mitä huolellisemmin palautumisesta pitää huolta, sen nopeammin palautuu ja voi harjoitella uudelleen. Näin liikkuja säästyy myös paremmin erilaisilta liikuntaja rasitusvammoilta, ja olo on huomattavasti vireämpi, vetreämpi ja irtonaisempi. (Aalto 2008, 13.) Jokapäiväistä ja ennaltaehkäisevää lihashuoltoa ovat muun muassa huolellinen alku- ja loppuverryttely, palauttava venyttely, sään ja lajin mukainen vaatetus ja harjoitukseen valmistava ja siitä palauttava ateriointi. Monipuolinen ja oikein annosteltu liikuntaohjelma on erityisen tärkeä huoltotoimenpide. Kun ohjelmassa vaihtelevat matalatempoiset, palauttavat harjoitukset sekä tehokkaat vauhtija lihaskuntoharjoitukset, saa kroppa lepuuttaa välillä edellisissä harjoituksissa treenattuja lihaksia ja järjestelmiä. (Aalto 2008, 13.) Myös oikea suoritustekniikka ja hyvät varusteet ovat osa lihashuoltoa. Muita liikkujan huoltokeinoja ovat hieronta, kylvyt ja saunominen, fysikaaliset hoidot (syvälämpö-, kylmä- ja sähköhoidot), rentoutusharjoitukset sekä erilaiset kehon ja mielen huoltolajit. (Aalto 2008, 14.) Kaikkien näiden lihashuoltotoimenpiteiden, aktiivisten ja passiivisten, tarkoituksena on minimoida loukkaantumisriski, nopeuttaa kehosi palautumista harjoi-