Työ- ja elinkeinoministeriö MINVA TEM

Transkriptio

1 Työ- ja elinkeinoministeriö MINVA TEM EOS Tuokko Katja(TEM) Viite Asia Epävirallinen energiaministerikokous Sofia EU-puheenjohtajamaa Bulgaria järjestää epävirallisen energiaministerikokouksen Sofiassa Kokouksessa Suomea edustaa ylijohtaja Riku Huttunen. Energiaministerit keskustelevat yhteisistunnossaan uusiutuvan energian direktiivistä ja energiatehokkuusdirektiivistä osana Puhtaan energian pakettia (asiakohta 1). Puheenjohtaja etsii jäsenvaltioilta ohjeistusta siihen, miten löytää tasapainoinen, johdonmukainen ja kustannustehokas tavoitetaso uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämiseen. Lisäksi työistunnossa keskustellaan loppukäyttösektorien (lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne) roolista uusiutuvan energian edistämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa. Suomi katsoo, että EU:n uusiutuvan energian määrällisen tavoitteen mahdollisen noston yli 27 prosentin vaikutuksia eri jäsenvaltioiden tavoitteisiin tulisi tarkastella läpinäkyvästi ennen lopputuloksen hyväksymistä. On tärkeää, että mahdollinen jäsenvaltioiden osuutta tarkasteleva kaava on sellainen, että mahdollisimman suuri painoarvo annetaan kaikille jäsenvaltioille kohdistuvalle yhteiselle uusiutuvan energian prosenttimääräiselle lisäykselle vuoden 2020 tavoitteesta (Suomen tavoite vuodelle 2020 on 38 %). Lämmitys- ja jäähdytyssektorin osalta Suomi tukee 1 %-yksikön/a uusiutuvan energian keskimääräistä lisäystavoitetta. Liikenteessä käytettävän uusiutuvan energian osalta Suomi kannattaa neuvoston yleisnäkemystä kunnianhimoisempia tavoitteita. Suomi katsoo, että tulevissa energiatehokkuusdirektiivin trilogineuvotteluissa tulee pitäytyä neuvoston yleisnäkemyksessä. Sen mukaan EU:lle tulisi 30 prosentin EU-laajuinen energian käytön tehostamistavoite ja kohtalaisen laajat joustotekijät velvoiteohjelmiin ja vaihtoehtoisiin toimiin. Lämmitys ja jäähdytys on nähtävä merkittävänä kehittämiskohteena niin uusiutuvien energialähteiden edistämisen kuin koko energiasysteemin kannalta sähkö- ja kaasumarkkinoiden rinnalla. Suomi ei kannata liikenteen sisällyttämistä siihen energiankäyttöön, josta lasketaan energiatehokkuusdirektiivin velvoiteohjelmien ja vaihtoehtoisten toimien säästötavoite, vaan pitää parempana nykyisen direktiivin ja komission ehdotuksen linjausta, jossa jäsenvaltiot saavat päättää sen mukaan ottamisesta tuohon kantalukuun. Energiaministerien on tarkoitus keskustella hallintomalliasetuksesta (asiakohta 2). Puheenjohtaja hakee jäsenvaltioilta ohjeistusta siihen, kuinka edetä Euroopan parlamentin kanssa kolmikantaneuvotteluissa. Energiaministerit keskustelevat siitä, kuinka mahdollinen vaje unionitason uusiutuvan energian lisäämisen

2 polussa (ambition gap) kurottaisiin umpeen ja miten uusiutuvan energian edistämisen kansalliset kehityspolut tulee rakentaa. Suomi katsoo, että ambition gap - asian ratkaisemisesta tulee päättää yhdessä EU:n yhteisen uusiutuvan energian tavoitteen tason kanssa. Suomi tukee puheenjohtajan 5.4. esittämää kompromissiehdotusta uusiutuvan energian kansallisten kehityspolkujen kolmeksi tarkastelupisteeksi. Kolmas energiaministerien keskustelunaihe on energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa koskeva ACER-asetus (asiakohta 3). Työistunnossa puheenjohtaja etsii poliittista ohjausta yleisnäkemyksen saavuttamista varten. Jäsenvaltioiden kesken on konsensus koskien ACERin positiivista roolia energiamarkkinoiden integraatiossa sekä tarvetta vahvalle ACERille. Sääntelyneuvoston ja johtajan rooleja päätöksentekoprosessissa sekä ACERin toimivaltaa koskevista yksityiskohdista ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen. Suomi katsoo, että ACERin valtuuksia ei ole tarvetta rajata vain olemassa olevaan lainsäädäntöön, vaan viraston toimivalta voidaan määritellä joustavasti. Lisäksi ACERin päätöksenteossa sääntelyneuvoston roolin tulisi säilyä nykyisellään.

3 Asialista: 3(21) Uusiutuvan energian direktiivi ja energiatehokkuusdirektiivi, s. 4 Hallintomalliasetus, s. 10 ACER-asetus, s. 14

4 4(21) Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM EOS Janka Päivi(TEM), Saarinen Jukka(TEM), Puhakka Pentti(TEM), Tirkkonen Juhani(TEM) Asia Uusiutuvan energian direktiivi ja energiatehokkuusdirektiivi, epävirallinen energianeuvosto , Sofia Kokous Epävirallinen energiaministerikokous U/E/UTP-tunnus U 5/2017 vp, U 10/2017 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Epävirallinen energianeuvosto keskustelee energiatehokkuudesta ja uusiutuvasta energiasta Speedy results for Europe s decarbonization työistunnossa puheenjohtajamaan Bulgarian tausta-asiakirjan pohjalta. Puheenjohtaja hakee työistunnossa jäsenvaltioilta näkemyksiä siihen, miten EP:n kanssa neuvotteluissa voidaan edistyä. Epävirallisessa neuvostossa ei tehdä päätöksiä. Komissio antoi ehdotuksen uusiutuvan energian direktiivin uudelleen laadinnasta osana puhtaan energian pakettia. Neuvoston yleisnäkemys hyväksyttiin energianeuvostossa Euroopan parlamentti äänesti muutosehdotuksistaan Kolmikantaneuvotteluja (trilogeja) on ollut kaksi ja , kolmas on Niissä on saavutettu edistystä erityisesti teknisluonteisissa asioissa. Mistään periaatteellisesti tärkeässä asiasta (mm. uusiutuvan sähkön tukijärjestelmien avaaminen, itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja uusiutuvan energian yhteisöjen oikeudet ja velvoitteet, uusiutuvilla energialähteillä tuotetun lämmön ja kylmän lisäämistavoitteet) ei ole päästy sopuun. Neuvosto muodosti yleisnäkemyksen puhtaan energian pakettiin sisältyvän energiatehokkuusdirektiivin muutosehdotukseen ja EP määritteli kantansa täysistunnon äänestyksessä Ensimmäiset kolmikantaneuvottelut (trilogit) EED:stä käytiin ja toiset Kolmas trilogi on tarkoitus käydä

5 5(21) Suomen kantana oli EU:n 2030 energia- ja ilmastopakettia valmisteltaessa, että tulisi olla vain yksi sitova tavoite, joka on päästövähennystavoite. Suomi perusteli kantaansa sillä, että useampi sitova tavoite estäisi toimien optimoinnin ja kustannustehokkaan toimeenpanon. Useammalla tavoitteella ja niiden toimeenpanolla heikennettäisiin myös päästökaupan toimivuutta. Suomi on jatkovalmisteluissa hyväksynyt, että uusiutuvan energian osuudelle asetetaan EU:n yhteinen tavoite. Kokonaistilanteen hallitsemiseksi ja osaoptimoinnin välttämiseksi energiatehokkuuden osalta Suomi ei kannata sitovaa tavoitetta. 1. How can renewable energy and energy efficiency targets for 2030 consider the climate imperatives and international commitments as well as the EU policy goals of world leadership in both areas in a balanced, coherent and cost efficient manner? In that regard, which target levels for both and what nature of the target for energy efficiency are more adequate? RED II Suomi pitää hyvänä, että uusiutuvan energian direktiivi uusitaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Se varmistaa osaltaan, että EU kokonaisuudessaan saavuttaa sitovan vähintään 27 %:n uusiutuvan energian osuuden vuonna Suomi pitää uusiutuvan osuuden lisäämistä EU:ssa tärkeänä ja pyrkii kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti nostamaan uusiutuvan energian osuutta nykyisestä lähes 40 prosentin tasosta 50 %:iin energian loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Trilogeissa merkittävä neuvottelukysymys on parlamentin esitys nostaa EU:n uusiutuvan energian tavoite vuoteen %:sta 35 %:iin. Neuvotteluissa saattaa nousta esiin myös eri tasoja 27 ja 35 %:n välillä, kuten 30 %. Suomi katsoo, että EU:n tavoitteen mahdollisen noston vaikutuksia eri jäsenvaltioiden uusiutuvan energian tavoitteisiin tulisi tarkastella läpinäkyvästi ennen lopputuloksen hyväksymistä. Uusiutuvan energian osuuden lisäämisen rajakustannus kasvaa oleellisesti ja on myös selkeästi riippuvainen EU:n sääntelystä, erityisesti bioenergian kestävyyskriteereistä, sillä tasolla, jota Suomi on itse tavoittelemassa. Suomi pitää tärkeänä, että Suomelle käytännössä suuntautuva tavoitetaso vuodelle 2030 ei nouse yli 50 %:iin, että mahdollisuudet hyödyntää biopohjaista energiaa suunnitellulla tavalla säilyvät ja että muutoinkin trilogien tulos on Suomen kannalta hyväksyttävissä. Suomen käsityksen mukaan parlamentin esittämä kaava direktiivin liitteeksi I a tarkoittaisi Suomelle yli 50 %:n kansallista tavoitetta, jos EU:n tavoite nousisi 30 %:iin. Suomi pitää tärkeänä, että mahdollinen direktiivin liitteeksi sisällytettävä tai myöhemmin valmisteltava jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuutta tarkasteleva kaava on sellainen, että mahdollisimman suuri painoarvo annetaan kaikille jäsenvaltioille kohdistuvalle yhteiselle uusiutuvan energian prosenttimääräiselle

6 6(21) lisäykselle vuoden 2020 tavoitteesta (Suomen tavoite vuodelle 2020 on 38 %). Energiatehokkuusdirektiivi Suomi pitää tärkeänä energiatehokkuuden edistämistä. Energiatehokkuustavoitteiden asettamisessa vuodelle 2030 ja muissakin energiatehokkuustoimissa on otettava huomioon kustannustehokkuus ja elinkeinoelämämme kilpailukyvyn säilyttäminen. Ensiarvoisen tärkeää on myös energiatehokkuustavoitteiden optimointi ja yhteensovittaminen EU:n kasvihuonekaasupäästöjä ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden kanssa. Suomi kannattaa, että tulevissa trilogineuvotteluissa neuvosto pitäytyy saavutetussa neuvoston yleisnäkemyksessä. Sen mukaan EU:lle tulisi 30 prosentin EU-laajuinen energian käytön tehostamistavoite ja kohtalaisen laajat joustotekijät velvoiteohjelmiin ja vaihtoehtoisiin toimiin. Suomi suhtautuu varauksella sitovaan, EU:n yhteiseen enintään 30 prosentin energiatehokkuustavoitteeseen. Energiatehokkuuden mittaaminen yksioikoisesti energian kokonaiskulutuksella tai loppukulutuksella ja erityisesti sitovilla tavoitteilla on Suomelle ongelmallinen. Teollisuustuotannon mahdollinen lisääntyminen joko käyntiasteita kasvattamalla tai uusilla tehtailla, esim. sellu/biotuotetehtaat tai esim. datakeskusten lisääntyminen lisää energiakulutusta, vaikka uusi kapasiteetti on parasta mahdollista teknologiaa ja erittäin energiatehokasta. Myös muu talouskasvu lisää energiankäyttöä, mikä on näkynyt Suomessa ja koko EU:ssa. Vaihtoehtoisten toimien tuomat joustot ovat Suomelle tärkeitä. EP:n esitykset artiklan 7 joustoihin kasvattaisivat säästövelvoitetta merkittävästi. 2. How can we ensure that end-use sectors (e.g. heating and cooling, transport) contribute to the necessary scale and speed of renewable energy deployment and energy efficiency improvement? RED II Lämmitys- ja jäähdytyssektorin osalta Suomi tukee 1 %-yksikön/a uusiutuvan energian keskimääräistä lisäystavoitetta. Mikäli myös jätelämmön ja kylmän kontribuutio otetaan huomioon, tavoite voi olla hieman korkeampi. Liikenteessä käytettävän uusiutuvan energian osalta Suomi kannattaa neuvoston yleisnäkemystä kunnianhimoisempia tavoitteita ja erityisesti liitteen IX A osan kehittyneille biopolttoaineille alatavoitetta jo vuodesta 2021 alkaen.

7 Energiatehokkuusdirektiivi 7(21) Pääasiallinen sisältö EU:ssa ja maailmanlaajuisestikin lähes puolet primäärienergiasta käytetään lämmityk-seen ja jäähdytykseen. Suomi pitää tärkeänä lämmityksen ja jäähdytyksen tarkastelua osana EU:n energiapolitiikkaa. Rakennusten lämmitys ja jäähdytys sekä teollisuuden lämpöenergiankäyttö prosesseissa ja tuotannossa on tärkeä alue energiatehokkuustoi-mille. Sähkön- ja lämmön yhteistuotanto, tehokas ja kestävä kaukolämpö sekä lämmön varastointi tarjoavat monenlaisia joustoelementtejä myös yhdyskuntien energiasystee-min kannalta. Lämmitys ja jäähdytys on nähtävä merkittävänä kehittämiskohteena niin uusiutuvien energialähteiden edistämisen kuin koko energiasysteemin kannalta sähkö- ja kaasumarkkinoiden rinnalla. Liikenteellä on merkittävä osuus EU:n kasvihuonekaasujen tavoitteiden saavuttamises-sa. Myös liikennettä ja liikennejärjestelmiä on tarkasteltava kokonaisuutena, jossa pyri-tään vähähiiliseen lopputulokseen hyödyntäen sekä uusiutuvia energialähteitä että energiatehokkuutta unohtamatta päästöttömän kevyen liikenteen edistämistä. Liikenteen energiankäytön sisällyttäminen EP:n ehdotuksen mukaisesti kantalukuun, josta 1,5 prosentin vuosittainen jäsenvaltion energiansäästövelvoite lasketaan tarkoittasi velvoitteen kasvavan jaksolla suunnilleen saman verran kuin koko säästövelvoitteemme on kaudella Tämä edellyttäisi merkittäviä uusia lisätoimia, joiden kustannusarvioita ei ole vielä käytettävissä. Suomi ei kannata liikenteen sisällyttämistä siihen energiankäyttöön, josta lasketaan energiate-hokkuusdirektiivin velvoiteohjelmien ja vaihtoehtoisten toimien säästötavoite, vaan pi-tää parempana nykyisen direktiivin ja komission esityksen mukaista linjausta, jossa jäsenvaltiot saavat päättää sen mukaan ottamisesta tuohon kantalukuun. Pariisin ilmastosopimus on ensimmäinen kansainvälinen, oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jonka piirissä on valtaosa maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Sopimuksen tavoitteena on pitää lämpötilan nousu selvästi alle 2 C esiteolliseen aikaan verrattuna; pyrkien kohti 1,5 C sekä mm. suunnata rahavirrat kohti vähähiilistä kehitystä. Sopimus sisältää velvoitteita kaikille osapuolille ja se tuli voimaan alle vuodessa. Sopimus koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Globaali sitoutuminen sopimukseen on vahvaa; sopimuksen on nyt ratifioinut 175 osapuolta. Pariisin sopimus perustuu maiden itse määrittelemiin päästövähennyslupauksiin. Pariisin sopimuksessa kaikki maat antavat päästöjen vähentämistä ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia lupauksia. Toistaiseksi Pariisin sopimukselle annetut hillintälupaukset (Nationally Determined Contributions, NDC) eivät kuitenkaan riitä kääntämään kehitystä kahden asteen polulle vaan nykyiset lupaukset johtavat noin kolmen asteen lämpenemiseen

8 esiteolliseen aikaan verrattuna. Lisäksi osa kehittyvien maiden lupauksista on ehdollisia kansainväliselle (rahoitus)tuelle. 8(21) Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n työllä on keskeinen asema Pariisin sopimuksen tiedepohjan vahvistamisessa. IPCC tulee julkaisemaan 1,5 C:n tavoitetta koskeva IPCC:n erityisraportin syksyllä Se luo perustaa vuoden 2018 lopulla käytävälle dialogille (facilitative dialogue), jossa tarkastellaan ensimmäisen kerran sopimuksen päästövähennystavoitteiden riittävyyttä. Puhtaan energian paketti on EU:n keskeinen lainsäädäntökokonaisuus energiaunionin toimeenpanoon ja EU:n hillintälupauksen (NDC) toteuttamiseksi. Eurooppa-neuvosto on huomioinut tarpeen toimiin Pariisin sopimuksen pohjalta ja on pyytänyt komissiota ehdottamaan vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä luonnosta unionin pitkän aikavälin päästövähennysstrategiaksi. Tätä taustaa vasten puheenjohtamaa Bulgaria hakee epävirallisessa energiaministerikokouksessa jäsenvaltioilta ohjeistusta siihen, kuinka uusiutuvan energian direktiivin ja energiatehokkuusdirektiivin neuvotteluissa tulee edetä, ottaen huomioon EU:n kansainväliset sitoumukset. RED II Neuvoston yleisnäkemyksen uusiutuvan energian tavoitteisiin liittyvät pääkohdat ovat seuraavat: EU sitoutuu saavuttamaan vähintään 27 %:n uusiutuvan energian osuuden kokonaisenergiankulutuksestaan vuoteen 2030 mennessä. Neuvoston yleisnäkemys vastaa Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 antamia suuntaviivoja. Siinä vahvistetaan tämä sitova tavoite ja esitetään rakenteet ja välineet sen saavuttamiseksi. Lämmityksen ja jäähdytyksen osalta jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla saavutetaan ohjeellinen tavoite lisätä uusiutuvan energian osuutta vuosittain yhdellä prosenttiyksiköllä. Neuvoston yleisnäkemyksessä on otettu huomioon se, että nykyiset kansalliset järjestelmät ja ratkaisut ovat tältä osin hyvin erilaisia eri puolilla EU:ta. Liikennealalla kunkin jäsenmaan uusiutuvan energian tavoitteeksi vuodelle 2030 on asetettu 14 %. Lähtökohtana on kaikkien kestävien biopolttoaineiden käytön hyväksyminen esitetyn liikenteen uusiutuvan energian minimitavoitteen täyttämiseksi. Kehittyneitä biopolttoaineita koskeva sitova alatavoite on 3 % 2030 ja sitova välitavoite 1% vuonna Jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa tuplalaskentaa liitteen IX mukaisiin biopolttoaineisiin. Sähköiseen liikenteeseen ja liikkumiseen kannustetaan voimakkaasti: käytetyn uusiutuvan sähkön määrä voidaan laskea maantieliikenteessä viisinkertaisena ja rautatieliikenteessä kaksinkertaisena. Euroopan parlamentin kanta direktiiviehdotukseen saatiin

9 EP ehdottaa EU:lle sitovaa uusiutuvan energian osuuden nostamista 35 %:n energian loppukulutuksesta vuonna 2030, sisältäen myös kansalliset tavoitteet (AM 111 ja AM 270) ja laskentakaavan kansalliselle tavoitteelle (AM 270). Kansalliset tavoitteet tulevat sovellettaviksi tilanteessa, jossa EU ei näyttäisi saavuttavan sitovaa 35 %:n tavoitetta vuoteen Lämmityksen ja jäähdytyksen alalla jäsenmaiden olisi EP:n ehdotuksen mukaan lisättävä uusiutuvan energian osuutta vuosittain kahdella prosenttiyksiköllä (AM 197). Alatavoitteeseen voisi kuitenkin laskea mukaan jätelämpöjä ja jäähdytyksiä. Liikenteen uusiutuvan energian tavoitteiden osalta EP ehdottaa 12 %:n tavoitetta (AM 216), sisältäen erisuuruisia laskentakertoimia (lentoliikenteen biopolttoaineet x2, laivaliikenteen biopolttoaineet x1,2, uusiutuva sähkö tieliikenteessä x2,5). Lisäksi EP ehdottaa palmuöljystä valmistettujen biopolttoaineiden rajoittamista uusiutuvan energian tavoitteiden ulkopuolelle alkaen vuodesta 2021 (AM 307). Energiatehokkuusdirektiivi Komissio antoi 30. marraskuuta 2016 osana ns. puhtaan energian pakettia ehdotuksen energiatehokkuusdirektiivin muuttamisesta. Direktiivin muutosehdotuksen taustalla on tarve luoda energiatehokkuutta koskevat oikeudelliset puitteet vuoden 2020 jälkeen. 9(21) Kesäkuun energianeuvostossa neuvosto saavutti yleisnäkemyksen tiukan neuvottelun tuloksena. Muutamat jäsenmaat olisivat halunneet tiukemman (sitovan) energiatehokkuustavoitteen ja vähemmän joustoja velvoiteohjelman tai vaihtoehtoisia toimia käsitteleviin artikloiden 7,7a, 7b ja 7c. Enemmistö puolestaan ei halunnut sitovaa energiatehokkuustavoitetta ja halusi velvoiteohjelmiin ja vaihtoehtoisiin toimiin riittävästi joustoja. Ratkaisuksi tuli 30 prosentin EU-laajuinen energian käytön tehostamistavoite ja kohtalaisen laajat joustotekijät velvoiteohjelmiin ja vaihtoehtoisiin toi-miin. Lämmitykseen ja jäähdytykseen liittyvät muutosehdotukset kohdistuivat lähinnä läm-mityksen ja jäähdytyksen huoneistokohtaiseen mittaukseen ja kustannusten jakoon ker-ros- ja rivitaloissa, joissa on keskuslämmitysjärjestelmä sekä lämpimän käyttöveden huoneistokohtaiseen mittaukseen. Neuvoston yleinen kanta ja parlamentin ehdotukset ovat näiltä osin hyvin lähellä toisiaan, eikä suurempia neuvottelukysymyksiä enää ole. EP muodosti kantansa energiatehokkuusdirektiivin täysistunnossa EP näkee, että EU:n energiatehokkuustavoite vuodelle 2030 tulisi asettaa vähintään 35 prosenttiin ja sen tulisi olla luonteeltaan EUtasolla sitova. EP kannattaa velvoiteohjelmaa, joka asettaisi 1,5

10 prosentin vuotuisen energiansäästövelvoitteen ja että liikenne sisällytettäi-siin kantalukuun, josta tuo tavoite lasketaan. 10(21) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Epävirallisessa ministerikokouksessa ei tehdä päätöksiä Käsittely Euroopan parlamentissa EED Esittelijä: Miroslav POCHE (ITRE valiokunta) RED2 Esittelijä: José BLANCO LÓPEZ (ITRE-valiokunta) Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Energia- ja Euratom jaosto EU-ministerivaliokunta SuV Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema RED2: Asia kuuluu maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 ja 22 kohdan perusteella maakunnan lainsäädäntövaltaan. Taloudelliset vaikutukset - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Puheenjohtajamaa Bulgarian tausta-asiakirja, Speedy results for Europe s decarbonization Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Työ- ja elinkeinoministeriö, hallitusneuvos Päivi Janka, p Työ- ja elinkeinoministeriö, yli-insinööri Jukka Saarinen, p Työ- ja elinkeinoministeriö, neuvotteleva virkamies, Pentti Puhakka, p Työ- ja elinkeinoministeriö, neuvotteleva virkamies, Juhani Tirkkonen, p EUTORI-tunnus EU/2016/1749, EU/2016/1748 Liitteet

11 Viite 11(21)

12 12(21) Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM EOS Tuokko Katja(TEM), Kinnunen Markku(TEM), Kuuva Petteri(TEM) Asia Hallintomalliasetus, epävirallinen energianeuvosto , Sofia Kokous Epävirallinen energiaministerikokous U/E/UTP-tunnus U 8/2017 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Neuvosto muodosti yleisnäkemyksen hallintomalliasetukseen ja EP äänesti muutosehdotuksistaan täysistunnossa Hallintomallista on käyty ensimmäiset kolmikantaneuvottelut Seuraava trilogi on Epävirallisessa energianeuvostossa Sofiassa ministerit käyvät keskustelun hallintomalliasetukseen liittyen. Puheenjohtaja hakee työistunnossa jäsenvaltioilta näkemyksiä siihen, miten EP:n kanssa neuvotteluissa voidaan edistyä. Vaje unionin uusiutuvan energian kehityspolussa (ambition gap): What objective, transparent and predictable mechanism should we choose in order to effectively close any ambition gap in the area of renewable energy? Kysymys kunnianhimon vajeen täyttämisestä on tärkeä ja se linkittyy neuvotteluihin uusiutuvan energian direktiivin (RED2) uudelleen laadinnasta. Suomenkaltaisella maalla, jolla uusiutuvan energian osuus on jo nykyisin korkealla tasolla, RED2:ssä keskusteltavana olevalla mahdollisella laskentakaavalla (RED2, AM 270) on sitä suurempi merkitys mitä korkeampi on EU:n uusiutuvan energian tavoite. Tämän vuoksi objektiivisesta, läpinäkyvästä ja ennustettavasta mekanismista ambition gap - asian ratkaisemiseksi pitäisi päättää yhdessä EU:n yhteisen uusiutuvan energian tavoitteen kanssa. Mitä korkeampi EU:n yhteinen uusiutuvan energian tavoite on, sitä tasaisemmin uusiutuvan energian lisäämisen taakan tulisi jakautua jäsenvaltioiden kesken. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi niin, että

13 13(21) kaikille jäsenvaltioille kohdistuvalle yhteiselle uusiutuvan energian prosenttimääräiselle lisäykselle vuoden 2020 tavoitteesta (Suomen tavoite vuodelle 2020 on 38 %) tulisi mahdollisimman suuri painoarvo. Kehityspolut uusiutuvan energian tavoitteessa: To what extend are Member States ready to accept an indicative non-linear trajectory for the share of renewables in the gross final energy consumption with reference points as follows: By at least 20%; by 2025 at least 45 %; by 2027 at least 70 %? EP:n ehdottama unionin yhteinen lineaarinen kehityspolku on ongelmallinen. On tärkeää, että EU:n kehityspolku on muodoltaan sama kuin kansalliset kehityspolut, sillä muussa tapauksessa unionin kehityspolun saavuttamista ei voi käytännössä varmistaa. Suomi kannattaa kehityspolkua, joka on suksenkärjenmuotoinen, kiihtyvästi nouseva. Uusiutuvan energian edistämisen politiikkatoimien vaikuttavuus paranee 2020-luvun loppuun päin mentäessä. Uusiutuvan energian edistämisessä hyödynnettävän teknologian voidaan arvioida kehittyvän ja halpenevan 2020-luvulla, jolloin uusiutuvan energian edistämisen politiikkatoimet tulevat olemaan tarkastelujakson loppupuolella kustannustehokkaampia. Myös päästökaupan ohjaavuusvaikutuksen voidaan arvioida paranevan. Arviot EU:n päästöoikeuden hinnasta näyttävät myös nousevan tarkastelujakson loppupuolella, jolloin suorien ohjauskeinojen tarpeellisuus vähenee. PJ:n taustapaperissa ehdottamat prosenttiosuudet johtavat hyvin lähelle lineaarista polkua vuosien 2020 ja 2030 välille. Tulevaan trilogikeskusteluun valmisteltu PJ:n ehdotus (6791/18) uusiutuvan energian kehityspolun kolmeksi tarkastelupisteeksi taas on Suomelle hyväksyttävissä. Kansallisen suunnitelman laajuus Suomi pitää tärkeänä, että raskasta ja osin päällekkäistä energia- ja ilmastoraportointia yhdenmukaistetaan siten, että saavutetaan synergiaja kustannushyötyjä. Monien EP:n muutosehdotusten voidaan nähdä kasvattavan jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa. Tämä aiheuttaa hankaluuksia aikataulujen kanssa ja vie resursseja energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden toimeenpanolta. Pääasiallinen sisältö Komissio antoi 30. marraskuuta 2016 ns. puhtaan energian paketin, johon kuuluu kahdeksan lainsäädäntöehdotusta. Osana pakettia komissio antoi ehdotuksen hallintomalliasetuksesta. Asetusehdotuksella energiaunionin hallintomallista luodaan uusi menettely jäsenvaltioiden ja komission välille EU:n energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden toteutumisen seurannalle. Jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan integroitu kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma kymmenen

14 14(21) vuoden välein. Jäsenvaltiot velvoitetaan myös raportoimaan komissiolle kansallisen suunnitelman toimeenpanon etenemisestä joka toinen vuosi. Esitetty hallintomalli kattaa kaikki viisi energiaunionin pilaria (vähähiilisyys ml. päästövähennystavoitteet ja uusiutuva energia, energiatehokkuus, energian sisämarkkinat, energiaturvallisuus sekä energia-alan tutkimus, innovaatiot ja kilpailukyky), mutta keskittyy 2030-tavoitteisiin päästövähennyksistä, uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta. Energiaministerit keskustelevat työistunnossa keskeisistä asiakokonaisuuksista, joissa neuvoston ja EP.n näkemykset eroavat toisistaan. Työistunnon keskustelun tarkoitus on viitoittaa tietä seuraavaan pidettävään hallintomallin trilogineuvotteluun. PJ esittelee taustapaperissa ne asiakokonaisuudet, joissa sen mukaan tulee poliittisella tasolla löytää kompromisseja. PJ nostaa kaksi asiakokonaisuutta esille, joihin se toivoo jäsenvaltioista työistunnossa ohjeistusta. Vaje unionin uusiutuvan energian kehityspolussa (ambition gap) Artiklassa 27(4) on kuvattu, miten mahdollinen vaje täytetään, jos komissio vuosina 2024, 2027 ja 2029 tekemänsä arvion perusteella toteaa, että uusiutuvan energian unionin tason indikatiivista kehityspolkua ei yhteisesti saavuteta vuosina 2022, 2025 ja Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat vuosina 2022, 2025 ja 2027 pudonneet alle kansallisten vertailutasojensa, pitää vuosina 2025, 2028 ja 2030 taata, että vaje unionin kehityspolkuun vuosina 2022, 2025 ja 2027 tulee kurotuksi kiinni lisätoimia tekemällä. Ambition gap kysymys liittyy uusiutuvan energian direktiivin neuvotteluihin. Uusiutuvan energian direktiivin muutosehdotuksissa EP ehdottaa EU:lle sitovaa uusiutuvan energian osuuden nostamista 35 %:n energian loppukulutuksesta vuonna 2030, sisältäen myös kansalliset tavoitteet (AM 111 ja AM 270) ja laskentakaavan kansalliselle tavoitteelle (AM 270). PJ hakee jäsenvaltioilta ohjeistusta mikä objektiivinen, läpinäkyvä ja ennustettava mekanismi tulee valita, jolla mahdollinen vaje kehityspolulla voidaan tehokkaasti täyttää. Kehityspolut uusiutuvan energian tavoitteessa EP on listannut yhdeksi prioriteetikseen lineaariset kehityspolun uusiutuvan energian edistämisessä. EP ehdottaa, että jäsenvaltioiden tulisi yhteisesti varmistaa, että niiden kansalliset uusiutuvan energian tavoitteet muodostavat lineaarisen kehityspolun (AM 96). Ei-lineaarisilla kansallisilla kehityspoluilla ei voi käytännössä varmistaa lineaarista yhteistä unionin kehityspolkua. Epävirallisen energianeuvoston taustapaperissa PJ nostaa esille uuden

15 15(21) ehdotuksen kehityspolun tarkastelupisteiksi: 2022 mennessä 20% lisäys uusiutuvan energia osuuteen, % lisäys uusiutuvan energian osuuteen ja 2027 mennessä 70% lisäys uusiutuvan energian osuuteen. Puheenjohtaja on ehdottanut toiseen trilogiin valmistautumista varten laaditussa dokumentissa (6791/18) kompromissia seuraaville ohjeellisille kansallisen kehityspolun tarkastelupisteille: 2022 mennessä 16% lisäys uusiutuvan energia osuuteen, % lisäys uusiutuvan energian osuuteen ja 2027 mennessä 60% lisäys uusiutuvan energian osuuteen. Taustakysymysten lisäksi PJ näkee kansallisten suunnitelmien laajuuden ja aikataulun keskeisenä kokonaisuutena, johon se toivoo jäsenvaltioilta poliittisella tasolla näkemystä. Kansallisen suunnitelman laajuus EP ehdottaa useissa muutosehdotuksissa uusia kokonaisuuksia, joita tulisi sisällyttää yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin. EP ehdottaa, että yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin (artikla 3) tulisi sisältää investointistrategia, jossa arvioidaan tarvittavia julkisia ja yksityisiä investointeja. Lisäksi EP ehdottaa kokonaisuuksia, joita jäsenvaltioiden tulisi kansallisissa suunnitelmissa kuvata muun muassa energian sisämarkkinoiden toimivuuden osalta (artikla 4.) Kansallisten suunnitelmien analyyttisessä perustassa tulisi EP:n mukaan kuvata suunniteltujen politiikkatoimien mahdollisia sosiaalisia, terveydellisiä ja ympäristöllisiä vaikutuksia (artikla 8). Kansallisen suunnitelman lisäksi raportointivelvoitteiden kannalta keskeinen lisäys on, että EP ehdottaa hallintomalliasetuksen osaksi uutta liitettä IIa, joka kuvaa pitkän aikavälin vähäpäästöstrategioiden sisältöä. EP ehdottaa, että pitkän aikavälin vähäpäästöstrategiassa jäsenvaltiot raportoivat energiajärjestelmään, uusiutuvan energian kehitykseen ja energiatehokkuuden kehitykseen liittyvää tietoa (artikla 14, liite IIa). EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Epävirallisessa ministerikokouksessa ei tehdä päätöksiä Käsittely Euroopan parlamentissa Täysistunnon äänestys Esittelijät: MEP Claude TURMES (ITRE valiokunta) ja MEP Michèle RIVASI (ENVI valiokunta) Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Energia- ja EURATOM -jaosto EU-ministerivaliokunta,

16 16(21) SuV, Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema - Taloudelliset vaikutukset - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Puheenjohtajamaa Bulgarian tausta-asiakirja, Speedy Results for Europe s decarbonization Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Työ- ja elinkeinoministeriö, Katja Tuokko, asiantuntija p Työ- ja elinkeinoministeriö, Markku Kinnunen, neuvotteleva virkamies, p Työ- ja elinkeinoministeriö, Petteri Kuuva, teollisuusneuvos, p EUTORI-tunnus EU/2016/1750 Liitteet Viite

17 Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM EOS Juvonen Johanna(TEM) (21) Asia ACER-asetus, epävirallinen energianeuvosto , Sofia Kokous Epävirallinen energiaministerikokous U/E/UTP-tunnus U 11/2017 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamista koskevaa asetusta (ACER-asetus) on käsitelty neuvoston energiatyöryhmässä sekä Viron että Bulgarian puheenjohtajakausilla. Epävirallisessa energianeuvostossa järjestetään työistunto, jossa etsitään poliittista ohjausta yleisnäkemyksen saavuttamista varten. Suomi katsoo, että ACERin valtuuksia ei ole tarvetta rajata vain olemassa olevaan lainsäädäntöön. Viraston toimivalta voidaan määritellä joustavasti koskemaan sekä nykyistä että mahdollista tulevaa sähkö- ja maakaasusisämarkkinasääntelyä siltä osin kuin asioissa on kysymys rajat ylittävistä unionin sähkö- ja maakaasumarkkinoista. Tämä antaa tarvittavaa joustavuutta sääntelyn kehittyessä ja sillä tavoin voidaan varmistaa, että ACER koordinoivana tahona pystyy edistämään unionin energian sisämarkkinoiden kehittymistä. Toimivaltuuksien rajaaminen kapeaksi rajoittaisi liikaa ACERin kykyä toimia joustavasti silloin kun sisämarkkinoiden edistäminen sitä vaatii. Suomi katsoo, että ACERin päätöksenteossa EU:n jäsenvaltioiden kansallisista sääntelyviranomaisista koostuvan sääntelyneuvoston roolin tulisi säilyä nykyisellään, eli ACERin johtajan ehdotuksiin tarvittaisiin sääntelyneuvoston puolto (vähintään 2/3 enemmistöllä). Sääntelyneuvosto voi eri vaiheissa tarpeen mukaan esittää kommentteja ja antaa suosituksia johtajalle sääntelyneuvostolle toimitettavan ehdotuksen valmistelun ja sisällön osalta. Kommentit ja suositukset eivät kuitenkaan ole johtajaa sitovia. Sen sijaan johtajan tulee ottaa ne asianmukaisesti huomioon laatiessaan ehdotusta, jolle hänen tulee saada sääntelyneuvoston puolto. Harkitessaan sääntelyneuvoston kommenttien ja suositusten huomioon ottamista

18 18(21) lopullisessa ehdotuksessa johtaja voi arvioida niiden soveltuvuutta edistettäessä hyvin toimivia yhdentyviä unionin energian sisämarkkinoita. Päättäessään lopullisessa ehdotuksessa poiketa sääntelyneuvoston suosituksista ja kommenteista johtajan tulee perustella sääntelyneuvostolle, miksi poikkeama on tehty. Johtajan tehtävä on edistää markkinoita ja näin varmistetaan paremmin markkinoiden sääntelyn johdonmukainen eteneminen. ACERin päätöksenteko voi hidastua ja vaikeutua, jos sääntelyneuvostolle annettaisiin oikeus tehdä sitovia muutoksia johtajan ehdotuksiin. Pääasiallinen sisältö Komissio antoi 30. marraskuuta 2016 ns. puhtaan energian paketin, johon kuuluu kahdeksan lainsäädäntöehdotusta. Osana pakettia komissio antoi ehdotuksen ACER-asetuksen muuttamisesta. ACER-asetus on puhtaan energian paketista ainoa jäljellä oleva säädös, josta ei ole vielä saavutettu neuvoston yleisnäkemystä. Jäsenvaltioiden kesken on konsensus koskien ACERin positiivista roolia energiamarkkinoiden integraatiossa sekä tarvetta vahvalle ACERille. Sääntelyneuvoston ja johtajan rooleja päätöksentekoprosessissa sekä ACERin toimivaltaa koskevista yksityiskohdista ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen. Jäsenvaltioilla on ollut eriäviä näkemyksiä siitä, pitäisikö ACERin toimivaltuuksien rajoittua voimassa olevaan lainsäädäntöön vai pitäisikö ACERilla olla yleinen toimivalta rajat ylittävissä asioissa energian sisämarkkinoiden lainsäädännön rajoissa. Eräät jäsenvaltiot ovat nähneet tarvetta tarkkarajaiselle listalle ACERin toimivaltuuksista tapauksissa, joissa kansalliset sääntelyviranomaiset ovat erimielisiä (Art 6(8)). Keskusteluissa ACERin päätöksentekoprosesseista on ollut eriäviä näkemyksiä sääntelyneuvoston ja johtajan rooleista (art 23(5)a ja 25). Osa jäsenvaltioista (ml. Suomi) katsoo, että ACERin päätöksiin tarvitaan sääntelyneuvoston puolto, joka perustuu johtajan ehdotukseen. Sääntelyneuvosto voisi ehdottaa muutoksia, jotka johtajan on otettava huomioon. Muutosehdotukset eivät kuitenkaan sitoisi johtajaa. Toisten jäsenvaltioiden näkemyksen mukaan sääntelyneuvoston pitäisi voida tehdä sitovia muutoksia johtajan ehdotuksiin. Puheenjohtajamaa Bulgaria on jakanut jäsenvaltioille näkemyseroja käsittelevän taustapaperin. PJ esittää jäsenvaltioille työistunnon keskusteluun kaksi kysymystä, joiden avulla se etsii ohjeistusta siihen, miten neuvoston yleisnäkemys voidaan saavuttaa: Should ACER s arbitration competences be limited to the legislation currently in force or should ACER have general competences on crossborder issues within the limits of the internal energy market legislation

19 (existing and developing)? 19(21) What should be the role of the Board of Regulators in proposing amendments to all documents containing opinions, recommendations and decisions? EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Epävirallisessa ministerikokouksessa ei tehdä päätöksiä. Käsittely Euroopan parlamentissa Esittelijä: Morten Helveg PETERSEN (ITRE valiokunta) Käsittely ITRE-valiokunnassa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely EE-jaosto, EU-ministerivaliokunta SuV Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema - Taloudelliset vaikutukset - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Puheenjohtajamaa Bulgarian tausta-asiakirja Speedy Results for Europe s decarbonization Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Työ- ja elinkeinoministeriö, Johanna Juvonen, ylitarkastaja p EUTORI-tunnus EU/2016/1737 Liitteet

20 Viite 20(21)

21 21(21) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi energia, energiatehokkuus, uusiutuvat energianlähteet, sähkön sisämarkkinat TEM ALR, EUE, LVM, MMM, OKM, TRAFI, UM, VM, VNK, VTV, YM