TAMPEREEN KESKUSTA-ALUEEN JOUTOMAIDEN MERKITYKSET ASUKKAILLE

Transkriptio

1 TAMPEREEN KESKUSTA-ALUEEN JOUTOMAIDEN MERKITYKSET ASUKKAILLE Eija Arpiainen, Tiina Nurminen, Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu HALYAS14: Loppuraportti

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TILANNEHAASTATTELUT JOUTOMAIDEN ÄÄRELLÄ Tutkimusasetelma Tutkittavat alueet Aineiston kuvaus Aineiston analysoinnista Työnjako JOUTOMAAT JA MERKITYSTEN MAAILMA Joutomaat kaupungissa Kokemuksellisuuden kautta syntyvät merkitykset MERKITYKSELLISET JOUTOMAAT TAMPEREEN KESKUSTASSA Joutomaiden nykyinen merkitys Joutomaiden mahdollisuudet JOUTOMAIDEN MERKITYKSET KOHTAAVAT SUUNNITTELUN Joutomaiden merkitysten suhde keskustan strategiseen yleiskaavaan Menetelmän arviointia LOPUKSI LÄHTEET LIITTEET

3 1 JOHDANTO Tampereen keskusta-alueella on useita erikokoisia alueita, joilla ei ole selkeää käyttötarkoitusta. Alueet voivat olla täysin tyhjillään ilman käyttötarkoitusta tai niillä voi olla jonkinasteista käyttöä. Pienimuotoinen käyttö on voinut muodostua ajan kuluessa, kun paikkaa on esimerkiksi alettu pitää parkkipaikkana, ohikulkureittinä tai oikopolkuna. Alueen nykyinen käyttötarkoitus ei ole tällöin välttämättä suunnittelijoiden työn tulosta vaan toiminta on syntynyt spontaanisti käytäntöjen muovaamana. Näitä, tässä tutkimuksessa joutomaiksi kutsuttuja alueita, ei välttämättä huomaa ilman erillistä tarkastelua tai ne ovat niin vahvasti osana ihmisten arkipäivän toimintaa, ettei niihin kiinnitetä erillistä huomiota. Joutomaat voivat olla hyvinkin suuria alueita kuten laajoja hiekkakenttiä, mutta tästä tutkimuksessa keskitymme kuitenkin Tampereen keskusta-alueella sijaitseviin helposti rajattaviin ja pienialaisiin joutomaiksi luettaviin alueisiin. Tämä raportti on osa Tampereen kaupunkikeskustan strategista kehittämisprosessia, jonka yhteydessä kehitetään muun muassa uudenlaisia osallistumismenetelmiä, jotta kokemuksellinen tieto saataisiin paremmin näkyviin keskustan kehittämisessä. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu tilannehaastatteluista, joiden avulla tavoitteenamme on tutkia, millaisia merkityksiä kaksi erilaista joutomaa-aluetta saavat ihmisten arjessa. Keskeisessä osassa strategista kehittämisprosessia on myös Tampereen strateginen osayleiskaavatyö, jonka yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on nostettu keskustan elävöittäminen. Keskusta-alueen vajaakäyttöisissä alueissa voi piillä osayleiskaavan tavoitteiden osalta potentiaalia, jonka löytäminen kokemuksellisen tiedon avulla voi edistää merkittävästi keskustan elinvoimaisuuden kehittämistä. 3

4 2 TILANNEHAASTATTELUT JOUTOMAIDEN ÄÄRELLÄ 2.1 Tutkimusasetelma Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (Tampereen kaupunki 2013c, 5) on linjattu, että osayleiskaavan valmistelu on sidoksissa uuden kaupunkistrategian valmisteluun. Nykyisessä kaupunkistrategiassa on nostettu keskeisiksi tavoitteiksi keskustan elävyys ja keskustan kehittäminen kaupunkiseudun ytimenä. Osayleiskaavasuunnittelun lähtökohdaksi on asetettu siten muun muassa keskustan kaupunkitilojen elävöittäminen, keskustan aseman vahvistaminen urbaanin asumisen paikkana ja keskustan puistojen ja muiden yleisten alueiden virkistysarvon ja käyttömahdollisuuksien parantaminen sekä viher- ja virkistysverkon jatkuvuudesta huolehtiminen. Kaupungissa sijaitsevia vajaakäyttöisiä alueita, kuten parkkialueita, rakentamattomia tontteja tai epäsiistejä viheralueita pidetään usein joutomaina, jotka ovat jollain tapaa sopimattomia ympäristöönsä nähden ja kaipaisivat jäsentämistä esimerkiksi käyttötarkoituksen osalta. Keskustan kehittämisen kannalta näyttäisi siis siltä, että keskustassa sijaitsevat joutomaa-alueet ovat potentiaalisia alueita kehittää, jotta kaupunkistrategiassa määritetyt tavoitteet täyttyisivät tehokkaammin. Tämän harjoitustyön tarkoituksena on tutkia, millainen merkitys keskusta-alueen kahdella erilaisella joutomaa-alueella on alueella kulkeville ihmisille sekä minkälaista kehittämispotentiaalia asukkaat kokevat alueissa olevan. Tarkoituksena on siis selvittää, minkälaisia merkityksiä keskusta-alueen erilaiset joutomaat saavat ihmisten arkielämässä ja millä tavalla asukkaiden arjessa muotoutuneet merkitykset ovat suhteessa yleiskaavatason tavoitteisiin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millaisia merkityksiä keskusta-alueella sijaitsevat joutomaa-alueet saavat ohikulkijoiden arkielämässä? 2) Miten arkielämässä muodostuneet merkitykset ovat suhteessa Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan tavoitteisiin? Avainsanat: Tilannehaastattelu, joutomaa, kokemuksellinen tieto, arkipäivän merkitykset 4

5 2.2 Tutkittavat alueet Tutkimuksessa mukava olevat joutomaa-alueet sijaitsevat eri puolilla Tampereen keskusta-aluetta ja ovat myös luonteeltaan erilaisia. Ensimmäinen tutkittava alue sijaitsee Anttilan läheisyydessä, Kuninkaankadun ja Satakunnankadun kulmauksessa (ks. kuvio 1 ja 5) Rakentamattomalla tontilla on meneillään asemakaavamuutos. Tontti on tällä hetkellä sorakenttä, jota käytetään kunnan työntekijöiden parkkipaikkana, mutta asemakaavamuutoksen tarkoituksena on tontin rakennusoikeuden lisääminen, jotta sorakentälle voidaan rakentaa 7-kerroksinen kerrostalo (ks. kuvio 2). Asemakaavahanke on tullut vireille vuoden 2012 kesäkuun alkupuolella ja asemakaavaluonnos on ollut nähtävillä vuodenvaihteessa. (Tampereen kaupunki 2013a) Kuvio 1. Anttilan läheisyydessä ensimmäinen haastattelupaikka Kuninkaankadun ja Satakunnankadun risteyksessä. Tampereen kaupungin kiinteistötoimi järjesti ennen asemakaavahankkeen vireille tuloa tontinluovutuskilpailun. Voittajaksi valittiin VVO Kodit Oy:n ja Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy:n ehdotus Syke, jota pidettiin arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti parhaiten onnistuneena. Ehdotuksen konsepti on kaava-aineiston mukaan urbaaneille laatu- ja ympäristötietoisille asukkaille suunnattu autoton talo, jonka katutasossa on liiketiloja ja liikenteeltä rauhoitetut ulko-oleskelualueet. Kaava-aineistossa on nähtävillä havainnekuvat ehdotuksesta. Tontti on varattu VVO Kodit Oy:lle saakka hankeselvitystä varten. (Tampereen kaupunki 2013a) 5

6 Kuvio 2. Ote kaavan nro 8465 asemakaavaehdotuksesta. (Tampereen kaupunki, 2013a) Toinen tutkittava alue sijaitsee Koulukadun ja Eteläpuiston kulmauksessa musiikkiopiston kanssa samalla tontilla (ks. kuvio 3 ja 5). Joutomaa-alue on tällä hetkellä rakentamaton nurmialue, joka on erotettu aidalla musiikkiopistosta. Alueen reunoilla kasvaa puita ja pensaikkoa alueen Eteläpuiston puoleista kevyenliikenteenväylään rajautuvaa reunaa lukuunottamatta. Tontti on kunnan omistuksessa ja asemakaavassa se kuuluu yleisten rakennusten korttelialueeseen (Y) (ks. kuvio 4). Joutomaa-alueella oleva rakennuspaikka on varattu ym-merkinnällä museorakennukselle. Musiikkiopiston rakennus on puolestaan suojeltu sr-merkinnällä. Pyynikin lähivirkistysalue päättyy joutomaan länsipuolelle Koulukadun toiselle puolelle ja joutomaan eteläpuoleiset alueet ovat osa Eteläpuistoa. Tontin pohjoispuolella sijaitsee entinen kulkutautisairaala. Kuvio 3. Eteläpuiston joutomaa-alue Eteläpuistosta ja Koulukadulta kuvattuna. 6

7 Tampereen kaupungin kaavoitusohjelmassa on linjattu, että Eteläpuistoon ja sen lähiympäristöön laaditaan vuonna 2015 asemakaava, joka perustuu vuonna 2013 pidettävään kansainväliseen arkkitehtikilpailuun. Kilpailun avulla on tarkoitus pureutua alueen käyttötarkoitukseen ja rakentamisen määrään. (Tampereen kaupunki, 2013c) Ohjelmassa ei ole määritelty tarkemmin, mitä lähiympäristöllä tarkoitetaan, mutta todennäköisesti tutkittava alueemme kuulunee myös suunnittelualueeseen, koska se sijaitsee aivan Eteläpuiston vieressä. Kuvio 4. Ote Tampereen asemakaavasta ja kantakartasta. Eteläpuiston tutkittavan alueen kaavallinen tilanne. (Paikkatietoikkuna 2013) Kuvio 5. Tutkittavat alueet. 7

8 2.3 Aineiston kuvaus Tutkielman aineisto koostuu tilannehaastatteluista. Tilannehaastattelu on liikkuva menetelmä, jota käytetään siellä, missä tutkittava tilanne todellisuudessa tapahtuu. Tutkija on tällöin kiinnostunut tilanteesta, joka syntyy, kun haastateltava tekee jotakin. (Jokinen 2013) Tässä tapauksessa tilanne syntyy, kun haastateltava kulkee juuri tietyn alueen ohi ja luo alueesta käsityksen itselleen. Samalla haastateltava tulee määrittäneeksi, mitä alue hänelle merkitsee. Tilannehaastattelua, kuten monia muita laadullisia aineistonkeruumenetelmiä, käytettäessä tutkimuskohde muotoutuu pitkälti prosessinomaisesti. Tutkijan ymmärrys tutkimuskohteesta lisääntyy haastattelujen yhteydessä tehtyjen havaintojen myötä ja tutkija oppii yhä enemmän tutkimuskohteestaan. Keskeistä menetelmässä on myös informanttien etsiminen. Etsimiseen voi käyttää erilaisia etsintästrategioita, kuten haravointia, kyttäystä tai jäljittämistä. (Nieminen 2013) Tämän tutkimuksen tutkimuskohteen muotoutumista voi pitää myös prosessina, joka alkoi tutkimusaiheen valinnasta jatkuen aineiston analyysiin ja johtopäätöksiin saakka. Informanttein etsintästrategiana käytimme lähinnä kyttäystä, joka tapahtui odottamalla joutomaa-alueen vieressä mahdollisia ohikulkijoita. Käytimme Eteläpuistossa myös pienimuotoista jäljittämistä kävelemällä hieman laajemmin joutomaa-alueen ympäristössä, koska alueella ei ollut haastatteluajankohtina kovin paljon kulkijoita. Haastatteluita tehtiin yhteensä 43 kappaletta. Anttilan kulmalla teimme 23 haastattelua ja Eteläpuistossa teimme 20 haastattelua. Haastateltavia oli hieman enemmän, 51 henkilöä, koska haastattelimme myös seitsemän ryhmää, joista kuudessa oli kaksi ja yhdessä kolme henkilöä. Haastattelut toteutettiin useassa osassa. Anttilan vieressä Kuninkaankadun ja Satakunnankadun risteyksessä haastattelut tehtiin aamupäivällä kun taas Musiikkiopiston viereisellä alueella Koulukadun ja Eteläpuiston risteyksessä haastattelut tehtiin aamupäivällä ja iltapäivällä. Molemmat haastattelupäivät olivat arkipäiviä. Haastattelut kestivät puolestatoista minuutista peräti 15 minuuttiin. Suurin osa haastatteluista kesti kuitenkin noin kolme minuuttia. Haastattelussa käytiin läpi liitteen 1 mukaiset haastattelukysymykset, joiden lisäksi saatettiin esittää myös tarkentavia kysymyksiä. Haastateltavat valikoituivat paikan päällä eli haastatteluja ei sovittu etukäteen. Haastateltaviksi yritimme poimia monenlaisia ihmisiä, jotta saisimme mahdollisimman kattavan aineiston. Haastateltavat edustivat melko tasaisesti molempia sukupuolia ja he olivat monen ikäisiä. 8

9 Haastattelujen perusteella kävi myös ilmi haastateltavien monenlaiset elämänvaiheet, vaikka niistä ei erikseen kysytty. Esimerkiksi muutamalla haastateltavalla oli mukana pieniä lapsia. Haastattelutilanteessa ei kysytty haastateltavien ikää, mutta karkeasti arvioiden haastateltavat on jaoteltavissa neljään eri luokkaan: alle 20-vuotiaat (1 haastattelu), vuotiaat (13 haastattelua), keski-ikäiset (12 haastattelua) ja eläkeläiset (17 haastattelua). Aineistossa korostuvat siis erityisesti hieman iäkkäämmät ihmiset. Haastateltavien syyt liikkeellä oloon erosivat paikasta riippuen. Anttilan kulmalla huomattava osa oli käymässä asioilla, kun taas Eteläpuistossa suurin osa ohikulkijoista oli lenkillä tai ulkoiluttamassa koiraa. Anttilan kulmalla osa haastateltavista oli menossa lounaalle, mitä selitti haastatteluajankohta juuri lounasaikaan. Näiden lisäksi Anttilan kulmalla oli jonkin verran myös lenkkeilijöitä. Eteläpuistossa loput haastateltavista olivat menossa puolestaan töihin, asioille tai hakemaan lasta hoidosta. Huomionarvoista on myös, miten usein haastateltavat kulkevat joutomaa-alueen ohi. Molemmilla tutkittavilla alueilla puolet haastateltavista kulkee päivittäin tai useammin alueen ohi, mikä oli yllättävän paljon. Anttilan kulmalla huomattava osa kulkee kuitenkin myös vain silloin tällöin ja muutama harvoin tai jopa ensimmäistä kertaa. Anttilan kulmalta kuljetaan siis joko todella usein tai harvoin. Eteläpuistossa kuljetaan yhtä lailla myös viikoittain, silloin tällöin tai harvoin, joten siellä haastateltavat kulkevat melko tasaisesti eri verran päivittäisten kulkijoiden ohella. Mikäli haastateltavat perustelivat kulkemisensa määrää, pitivät he usein tärkeänä asuinpaikkansa mainitsemista, oli kyse sitten usein tai harvoin kulkemisesta. Reittivalintaan joutomaa-alueen ohitse näyttäisi siis vaikuttavan erityisesti sen sijainti suhteessa omaan kotiin. Haastateltavat olivat kiinnittäneet enemmän huomiota joutomaa-alueeseen Anttilan kulmalla. Alueeseen oli kiinnitetty huomiota, mikäli sitä käytti parkkipaikkana tai haastateltava kulki sen halki. Alueelta tulevia autoja varottaessa siihen oltiin myös kiinnitetty huomiota. Huomion oli kiinnittänyt myös alueen tulevat rakentamissuunnitelmat ja alueen joutokäyttö. Eteläpuistossa puolet haastateltavista oli kiinnittänyt joutomaa-alueeseen huomiota. Alueelle oltiin haaveiltu omaa taloa ja alueen tyhjillään oloon oltiin kiinnitetty huomiota. Myös useasti ohi kulkemista pidettiin perusteluna alueen huomioimiselle mutta toisaalta se mainittiin myös silloin, kun alueeseen ei oltu kiinnitetty huomiota. Eteläpuiston alue erosi Anttilan kulmasta erityisesti siinä, että monella oli vaikeuksia ylipäätään hahmottaa tutkittava alue Eteläpuistossa. Osa haastateltavista aloittikin puhumalla viereisistä 9

10 alueista, vaikka haastattelut tehtiin joutomaa-alueen vieressä. Alue oli haastatteluiden tekoaikaan lumen peitossa ja alueen ympärillä kulki osittain aitaa. Muun muassa nämä asiat vaikuttivat alueen hahmottamiseen toisaalta vaikeuttavasti ja helpottavasti. Eteläpuiston tutkimuskohde on myös huomattavasti isompi alue kuin Kuninkaankadun ja Satakunnankadun vieressä sijaitseva tutkimuskohde, jonka jokainen hahmotti helposti. Anttilan kulman alueen hahmottamista helpotti myös, että alue erottui selkeästi ympäristöstään ja koko alue näkyi helposti. Vaikka Anttilan kulman joutomaa-alueella on useita nähtävissä olevia käyttötarkoituksia (ks. kuvio 6), vain kuusi haastateltavaa oli käyttänyt aluetta joko parkkeeraamiseen, oikaisemiseen tai hyötyjätepisteen käyttöön. Muutama heistä, jotka eivät olleet käyttäneet aluetta, kokivat parkkipaikkakäytön nimenomaan estävän alueen käyttömahdollisuudet heidän osaltaan, koska alueelle saa parkkeerata vain erikoisluvalla eikä kaikki haastateltavat edes käyttäneet autoa. Eteläpuistossa kukaan haastateltavista ei ollut käyttänyt joutomaa-aluetta. Muutaman haastateltavan mielestä aluetta ei käytä kukaan muukaan ja muutaman mielestä alue ei ollut edes käyttökelpoinen. Vain yksi haastateltava mainitsi alueen halki kulkevan epävirallisen polun (ks. kuvio 6) ja yksi mainitsi alueen sopivan koirien pissatukseen ja lintujen oleskeluun. Kuvio 6. Joutomaa-alueiden nykyisiä käyttötarkoituksia. 2.4 Aineiston analysoinnista Aineisto analysoitiin perinteisen laadullisen aineistolähtöisen analyysin keinoin teemoittelemalla ja luokittelemalla aineistoa etsien sieltä yhtäläisyyksiä ja eroja. Aluksi haastattelut litteroitiin lähestulkoon sanasta sanaan, jotta mitään olennaista ei jäisi epähuomiossa pois. Sen jälkeen aineistoa alettiin analysoida erottaen toisistaan Anttilan kulmalla ja Eteläpuistossa tehdyt haastattelut. Haastatteluista tehtiin kronologiset, tiivistelmän omaiset versiot, joissa vastaukset 10

11 teemoiteltiin kunkin haastattelukysymyksen alle. Tämän jälkeen kunkin kysymyksen alla olevat vastaukset luokiteltiin ja tehtiin kevyttä määrällistä analyysia luokissa olevien vastausten määristä eli kuinka yleisiä minkäkin tyyppiset vastaukset olivat. Seuraavaksi aineistoa käytiin tarkemmin läpi yleisempien teemojen pohjalta, joissa analysoitiin, mikä joutomaa on haastateltaville eli millaisia merkityksiä se saa sekä miten haastateltavat suhtautuvat joutomaihin kaupungissa. 2.5 Työnjako Jaoimme haastattelujen teon siten, että molemmat tekivät vähintään 10 haastattelua kummallakin tutkittavalla alueella. Litteroimme omat haastattelumme ja teimme niistä tiivistelmät. Molemmat tekivät myös aineiston analysointia. Tarkemmin jaotellen meillä oli myös omia vastuualueita: Tiina keskittyi teoriaosuuden kirjallisuuden hankkimiseen ja Eija valmisteli seminaariesityksen ja raportin kartat. Loppuraportin koostimme yhteistuumin. Tosin Eija on nähnyt loppuraportissa suuremman vaivan Tiinan ollessa sairaana. 11

12 3 JOUTOMAAT JA MERKITYSTEN MAAILMA 3.1 Joutomaat kaupungissa Joutomaat ymmärretään monissa yhteyksissä kaupunkirakenteen sisällä olevina vajaakäyttöisinä alueina. Joutomaat voidaan luokitella Tarvaisen, Toivolan ja Mäkisen (2013) mukaan myös aiemman käyttötarkoituksensa mukaan teollisuus-, liikenne ja sekajoutomaiksi, sillä monet joutomaa-alueet ovat syntyneet kaupunkirakenteen muutosten myötä, kun toimintoja on järjestelty kehityksen edetessä uudestaan. Tampereella esimerkiksi Finlaysonin alue voidaan määritellä teollisuusjoutomaaksi, joka on otettu sittemmin monipuolisesti uudenlaiseen käyttöön. Tässä tutkimuksessa mukana olevat joutomaa-alueet ovat molemmat sekajoutomaita, joilla tarkoitetaan esimerkiksi rakentamattomia tontteja tai alueita, joiden kaava on jäänyt toteuttamatta ja joilla ei ole siten ollut mitään suunnitelmallista käyttötarkoitusta. Tämä on toisaalta voinut mahdollistaa alueen vapaamuotoisen ja suunnittelemattoman käytön. Kaiken kaikkiaan joutomaissa onkin keskeistä niille asetettu odotusarvo, johon ladataan tulevaisuuden kehittämismahdollisuudet, jotka ovat odottavat vielä käyttöönottoa. (Tarvainen, Toivola & Mäkinen 2013) Käytännössä joutomaa-alueiden väliaikainen hyödyntäminen ei välttämättä vaadi kuin vapaaehtoisvoimia, mutta sillä voi saada paljon hyvää aikaan. Tästä esimerkkinä on Tampereen Aspinniemen joutomaa-alue, josta tehtiin kesällä 2012 pariksi kuukaudeksi kaikille avoin oleskeluja tapahtumatila. Kesäsiirtolatoiminta ja sen perustanut Hukkatila ry palkittiin myöhemmin Tampereen kulttuuriteko-palkinnolla. (Hukkatila ry 2013) Kaupungissa sijaitsevat joutomaa-alueet voidaan käsittää myös eräänlaisina urbaaneina kesantoina. Niiden yhteydessä puhutaan usein laajemmin vajaakäytöllä olevista kaupunkitiloista, jotka käsittävät myös esimerkiksi alkuperäisestä käytöstä poistuneet rakennukset ja niiden tyhjät tai vajaakäyttöiset tilat. Tampereen teknillisessä yliopistossa (2012) on ollut vuosina käynnissä Urbaanit kesannot -tutkimushanke, jonka yhteydessä on kehitetty menetelmä urbaanien kesantojen paikkatietojärjestelmiin perustuvaa kartoittamista ja jalostamista varten. Hankkeen tarkoituksena on ollut ennen kaikkea saada vapaat tilat ja niiden tarvitsijat kohtaamaan toisensa, usein väliaikaisesti, ja ideoida kaupunkikesantojen kehityskonsepteja. Urbaaneista kesannoista käytetään myös nimitystä urban brownfields tai greyfields, joilla tarkoitetaan teollisia tai kaupallisia alueita, joilla alkuperäinen toiminta on lakannut ja alue on 12

13 päässyt taantumaan. Turussa on tutkittu kaupungin ruutukaava-alueen reunavyöhykkeellä sijaitsevia ympäristövaurioalueita, kuten teollisuus-, varasto- ja ratapiha-alueita, tavoitteena kaupunkirakenteen eheyttäminen. Tutkimuksen perusteella joutomaat ovat näyttäytyneet kiinnostavina rakentamisen kohteina. (Turun yliopisto 2004) Tampereella tällaisenä urban brownfieldinä voidaan pitää esimerkiksi Nekalan vanhaa teollisuusaluetta, joka vajaakäyttöisyytensä vuoksi näyttää rapistuneelta ja epämääräiseltä alueelta. 3.2 Kokemuksellisuuden kautta syntyvät merkitykset Häklin (2004, 133) mukaan konstruktionismissa keskitytään ihmisten itsestään selvänä pitämään jokapäiväiseen elämismaailmaan, jossa todellisuus tuotetaan ajattelun ja toiminnan avulla. Tämän harjoitustyön näkökulma perustuu pitkälti konstruktionistiseen ajatukseen siitä, että todellisuus muotoutuu sen kautta, minkälaisia merkityksiä ihmiset muodostavat elinympäristöstään. Olennaista on myös nähdä kaupunki yhteiskunnallisesti tuotettuna tilana, jonka sosiaaliseen rakentumisprosessiin sisältyy erilaisia yhteiskunnallisia suhteita, joitä määrittää usein valta (Häkli 2004, 142). Jokinen (2013) nosti puolestaan luennollaan esiin aistikokemukset ja paikan ilmapiirin osana kokemuksellisuutta ja merkitysten antoa. Ihminen konstruoi julkista tilaa aistinvaraisesti ja luo sitä kautta suhdettaan ympäristöön, jolloin kokemuksellisuus tuottaa merkityksiä. Kun havaitsemista ja tietämistä ilmaistaan verbaalisesti, voidaan sen avulla rakentaa tulkintaa merkitysten suhteesta havaittuun. Merkitysten avulla päästään siten kiinni siihen, miten rakennettu ympäristö vaikuttaa asukkaisiin ja miten asukkaat tuottavat merkitysten kautta paikkoja uudelleen. Sosiaaliset järjestelmät ovat usein kompleksisia ja ennustamattomia (Jokinen 2013). Siten myös ihmisten elinympäristölleen luomat merkitykset voivat muotoutua kaupungissa ennaltaarvaamattomasti ja monimutkaisia merkitysrakenteita pitkin. Paikat voidaan jaotella niiden merkittävyyden mukaan tiheisiin ja ohuisiin paikkoihin. Tiheät paikat koetaan merkityksellisinä ja kokemukseen tiheästä paikasta liittyy usein kuuluvuuden tunnetta, kun taas ohuisiin paikoihin ei synny tämänkaltaisia siteitä ja kokemuksellinen yhteys paikkaan jää syntymättä. Luonnollisesti suurin osa paikoista on ohuita ja vain tietyt paikat muodostuvat tiheiksi. Esimerkiksi Pispalan ryytimaa on kuitenkin tulkittu tiheäksi paikaksi, koska ryytimaasta on tullut asukkaiden luomana ja ylläpitämänä merkityksellinen paikka niin hyvinvoinnin kuin historiallisten ja ekologisten kerrostumien näkökulmasta. (Casey 2001, Jokisen, Viljasen & Willmanin 2011, 35 mukaan) 13

14 Kun tutkimuskohteena ovat merkitykset, on niitä tulkittaessa huomioitava merkitysten monimerkityksellisyys. Merkitykset voidaan nähdä eräänlaisina viesteinä, jonka sanoman viestin lähettäjä pyrkii lähettämään vastaanottajalle. Vastaanottaja voi kuitenkin ymmärtää sanoman eri tavoin, mitä lähettäjä on tarkoittanut, mihin vaikuttavat muun muassa vastaanottajan aiemmat tiedot ja kokemukset. Merkitysten ymmärtäminen on siis puhtaasti tulkintaa. (Moilanen & Räihä 2007, 47) 14

15 4 MERKITYKSELLISET JOUTOMAAT TAMPEREEN KESKUSTASSA 4.1 Joutomaiden nykyinen merkitys Lähtökohtaisesti Anttilan kulman joutomaa-alue hahmotetaan hyvin erilaisista näkökulmista. Aineistosta nousee voimakkaasti esiin alueen epäsiisteys ja rumuus. Alue koetaan kuitenkin myös siistinä ja sopivanlaisena. Alue hahmotetaan myös käyttötarkoituksensa kautta parkkipaikkana tai joutomaana, jolloin alueen esteettisiin ominaisuuksiin ei kiinnitetä juurikaan huomiota. Alueen nykyinen käyttötarkoitus Tampereen kaupungin työntekijöiden parkkipaikkana aiheuttaa myös potentiaalisten alueen käyttäjien ulossulkemista ja alue koetaan tällöin joko meidän tai muiden alueena riippuen siitä, onko haastateltavalla lupa käyttää aluetta parkkeeraamiseen. Eteläpuiston alue hahmottuu aineistossa Anttilan kulman tapaan useasta näkökulmasta. Vastakkain ovat näkemykset hoitamattomasta ja epäsiististä sekä hyvästä ja hienosta alueesta. Aluetta pidetään myös hankalana hahmottaa ja käyttämättömänä, vaikka alueen halki kulkee pieni polku. Alueessa kiinnitetään huomiota siis lähinnä sen esteettisyyteen, mutta alue määrittyy myös käyttötarkoituksensa, tai tässä tapauksessa paremminkin sen puuttumisen, kautta. Huomionarvoista on myös, että vaikka Eteläpuiston joutomaa-alue sijaitsee otollisesti laajan viheralueen vieressä ja on käyttämättömänä potentiaalinen luonnon biodiversiteetin ylläpitäjä, kukaan haastateltavista ei kokenut aluetta merkittäväksi luonnon monimuotoisuuden kannalta. Vain yksi haastateltava ylipäätään mainitsi, että linnut viihtyvät alueella. Tämä tarkoittaa joko sitä, että luonnon monimuotoisuus ei ole merkityksellistä haastateltaville tai he eivät koe alueen nykyistä olemusta arvokkaana luonnon monimuotoisuuden kannalta. Aineistosta voidaan havaita myös eräs tilannehaastatteluille tyypillinen ilmiö, jota Jokinen (2013) kutsuu refleksiivisyydeksi. Sillä tarkoitetaan ilmauksien avulla paikantumista, jolloin viitataan esimerkiksi itseen tai siihen, mitä katsoo juuri sillä hetkellä. Tämän tutkimuksen aineistossa on paljon viittauksia muun muassa ympäröiviin alueisiin pohdittaessa joutomaalle sopivampaa käyttötarkoitusta tai millaisesta joutomaa-alueesta on ylipäätään kyse (ks. kuvio 7). 15

16 Kuvio 7. Eteläpuiston joutomaa-alueen ympäristöstä esiin nostettuja elementtejä. 4.2 Joutomaiden mahdollisuudet Anttilan kulman alueelle sopivia käyttötarkoituksia on nähtävissä aineistosta useita. Toisaalta alue tulisi säilyttää parkkipaikkana, jolloin aineistosta nousee esiin selkeä tarve korostaa käyttötarkoituksella nimenomaan omaa tarvetta parkkipaikalle keskustassa. Toisaalta alueelle tulisi rakentaa kerrostalo tai toteuttaa jo olemassa olevat suunnitelmat, jotta saataisiin lisää asuntoja ja kallis hukkatila hyötykäyttöön. Toisaalta riittäisi, että aluetta ehostettaisi, jotta keskeisellä paikalla oleva kaupungin häpeäpilkku poistuisi. Aluetta ei juurikaan nähdä kuitenkaan puistona, koska alue sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn kadun varressa. Liiketilojen kannalta alueella nähdään sen sijaan olevan potentiaalia. Anttilan kulman joutomaa-alueelle sopiva käyttötarkitus näyttäytyy kaiken kaikkiaan kovin moninaisena, mikä näkyy aineistossa myös haastateltavien vaihtuvina näkemyksinä haastattelun edetessä. Näkemysten muutokset kertovat kuitenkin myös merkitysten muodostumisen monimutkaisuudesta ja siitä, miten tilanteisia kokemukset ovat. Erityisesti Eteläpuiston osalta aineistossa korostuu alueen vaihtoehtoiset käyttötarkoitukset, joiden avulla haastateltavat ovat pyrkineet viestittämään alueen monitahoista merkitystä. Ylivoimaisesti eniten joutomaa-alueessa nähdään kuitenkin potentiaalia puistoksi, joka nähdään aina vaihtoehtona myös jollekin toiselle toiminnolle. Neutraaleimmassa merkityksessään alue tulisi jättää nykyisenlaiseksi ja nähdäänpä alue myös julkiselle ja asuinrakentamiselle sopivana alueena. Aineistosta nousee esiin myös alueen ympäristössä oleva parkkipaikkaongelma, mutta joutomaaalueen muuttamista parkkipaikaksi ei juurikaan nähdä sopivana ratkaisuna ongelmaan. Kaiken kaikkiaan aluetta tulisi aineiston perusteella kehittää muuta ympäristöä kunnioittaen ja osana muuta viherverkkoa. 16

17 Tiheän ja ohuen paikan (Casey 2011) näkökulmasta oleellinen huomio on myös se, että aineistossa esiintyy myös tapauksia, joissa haastateltava on kiinnittänyt huomiota alueeseen, mutta ei ole kuitenkaan miettinyt alueen käyttötarkoituksen sopivuutta sen tarkemmin. Tällöin paikkaan ei ole syntynyt niin vahvaa sidosta, että sitä voisi kutsua tiheäksi paikaksi. Toisaalta taas etenkin Anttilan kulmalla alueen käyttäminen parkkipaikkana tekee siitä pienelle osalle vastaajista tiheän paikan. Eteläpuiston joutomaa-alue ei puolestaan näyttäydy oikeastaan kenellekään kovin tiheänä paikkana johtuen osin siitä, ettei alueella ole mitään käyttötarkoitusta ja aivan vieressä on paljon samantyyppistä aluetta, joilla on selkeä käyttötarkoitus. Tiheimmillään alue koetaan säilyttämisen arvoisena viheralueena muuten melko ankeassa kaupunkiympäristössä. Kaiken kaikkiaan aineiston perusteella molemmat joutomaa-alueet näyttäisivätkin olevan melko ohuita paikkoja. Haastatteluissa esitettyjen havainnekuvien (ks. liite 2) avulla pyrittiin saamaan haastateltavien alueelle luomat merkitykset monipuolisemmin esiin. Anttilan kulmalla havainnekuvana oli suunnitelma kerrostalosta, jota alueelle on kaavailtu ja yllättävän moni vastaajista tiesikin alueen suunnitelmista. Suunnitelmaan suhtauduttiin pääosin myönteisesti vedoten esimerkiksi tarpeeseen saada lisää asuntoja keskustaan, mutta monen huomio kiinnittyi rakennuksen moderniin muotokieleen ja väreihin joko myönteisesti tai kielteisesti. Alueelle suunniteltu käyttötarkoitus sai siis positiivisemman vastaanoton kuin toteutus. Suunnitelmaan kielteisesti suhtautuneet kokivat, että heille merkityksellinen avoimuus katoaa ja alue rakennetaan liian täyteen. Eteläpuiston joutomaa-alueen kesäisiin kuviin suhtauduttiin myös suhteellisen myönteisesti, koska avoin nurmialue koettiin parempana kuin alueen nykyisin kesäisin valtaavat nokkoset ja muut kasvit. Havainnekuvan avulla saimmekin tietoa myös alueen tilanteesta kesällä, jota ei talvella pystynyt aluetta tuntematta arvioimaan. Vaikka nurmialuetta pidettiin hyvänä, aluetta tulisi kehittää toiminnallisemmaksi ja enemmän puistomaisemmaksi. Erilaisissa mahdollisissa käyttötarkoituksissa on nähtävissä myös eräänlainen oman ja yleisen edun vastakkainasettelu, jolloin erojen voi osin katsoa johtuvan näkökulmien erosta. Näkökulma kertoo lähinnä siitä, millä tasolla joutomaa on kullekin vastaajalle merkityksellinen. Mikäli alueella ei ole nähdä olevan suoranaista käyttötarkoitusta tai merkitystä itselle, ajatellaan alueen käyttöä enemmän yleisestä, mahdollisimman monia hyödyttävästä näkökulmasta, kuten esimerkiksi alueen esteettistä miellyttävyyttä, joka on kaikkien ohikulkijoiden nähtävissä. Toisaalta alueen esteettisyyden korostaminen voi tarkoittaa myös sitä, että alue on vastaajalle todella merkityksellinen asia, jolloin 17

18 alue on myös oman edun kannalta merkittävä. Puhtaasti oman edun tavoittelijat ovat kuitenkin hyvin tietoisia siitä, että oma etu on ristiriidassa yleisen edun kanssa ja korostavat ymmärrystään. Oman edun tavoittelijoita ovat erityisesti Anttilan kulmalla parkkeeraavat haastateltavat. Erityisesti Anttilan kulmalla korostuu myös eräänlainen välimuoto omasta ja yleisestä edusta, kun haastateltavat korostavat kalliin maan hukkaan heittämistä taloudellisessa mielessä. Tällöin ei ole kyse omasta eikä yhteisestä vaan jonkun muun edusta. Eteläpuistossa oman edun näkökulma tulee esiin lähinnä alueen puistoksi muuttamisen yhteydessä, jolloin itse, muiden kulkijoiden lisäksi, pystyisi esimerkiksi istuskelemaan alueella. Muutoin tarkastelutaso pysyttelee Eteläpuistossa melko yleisellä tasolla, kuten erilaisten asukasryhmien tarpeissa ja viheralueiden tärkeydessä koko kaupungin kannalta. 18

19 5 JOUTOMAIDEN MERKITYKSET KOHTAAVAT SUUNNITTELUN 5.1 Joutomaiden merkitysten suhde keskustan strategiseen yleiskaavaan Joutomaat näyttäytyvät merkityksiltään moninaisina kaupungin asukkaille. Merkitykset ovat hyvin eritasoisia ja niitä luodaan sekä oman että yleisen edun näkökulmasta. Merkitykset ovat myös erilaisia riippuen joutomaan luonteesta ja sijainnista kaupunkirakenteessa. Anttilan kulmalla joutomaa edustaa hukkaan heitettyä kallista maata kun taas Eteläpuistossa joutomaassa nähdään potentiaalia kaikkien asukkaiden yhteiseksi puistomaiseksi toiminnan tilaksi. Merkitysten erilaisuus näkyy myös siinä, minkälaisia alueita asukkaat pitävät joutomaina kaupungissa. Toiset pitävät ranta-alueita tai puistoja joutomaina kun toiset kokevat taas hiekkakentät, kävelykadun tai tyhjillään olevat liikekiinteistöt joutomaana (ks. kuvio 8). Toisaalta on myös asukkaita, joiden mielestä keskustassa ei ole joutomaita. Yhteisenä nimittäjänä näillä kaikilla osin ristiriitaisillakin merkityksillä on kuitenkin se, että joutomaa-alueita tulisi kehittää, oli se sitten ehostamista elävöittämistä, rakentamista tai toimintojen uudelleen järjestämistä. Kuvio 8. Aineistossa mainitut joutomaa-alueet. 19

20 Kuten Ari Jokinen (2013) mainitsi pitämällään luennolla, potentiaaleilla on suuri merkitys suunnittelussa, minkä vuoksi suunnittelijat etsivät juuri niitä, jotta he voisivat mahdollistaa uutta. Tämän tutkimuksen perusteella joutomaissa on monenlaista potentiaalia, joka todentuu ihmisten kokemuksellisessa todellisuudessa. Osayleiskaavatasolla joutomaiden potentiaali konkretisoituu neljään kaavan alustaviin tavoitteisiin liittyvään teemaan: - keskusta urbaanin asumisen paikkana - keskustan kaupunkitilojen elävyys - keskustan puistojen ja muiden yleisten alueiden virkistysarvot ja käyttömahdollisuudet - keskustan kaupunkikuvan laatutaso Joutomaa nähdään erityisesti aivan keskusta-alueella potentiaalisena asuinrakentamisen alueena ja tarve kaupunkirakenteen tiivistämiselle on yleisesti tiedossa. Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan valmisteluun liittyneessä asiantuntijaseminaareissakin on tunnistettu asukkaiden huoli liiasta tiivistymisestä (FCG 2013, 43). Anttilan kulmalla huoli tiivistyy väljyyden katoamiseen ja Eteläpuistossa puolestaan vehreyden katoamiseen. Kaupunkitiloja ei pidetä tämän tutkimuksen valossa kovinkaan elävinä eivätkä ne houkuttele yhteiseen toimintaan. Kaupungista tuntuu siis puuttuvan elävät ja yhteiset kaupunkitilat. Varsinkin rakentamattomien joutomaiden käyttötarkoitusta ei ole määritelty näkyväksi, joten niissä uskotaan olevan mahdollisuuksia elävöittää kaupunkia. Joutomaat halutaan yhteiseen käyttöön, jolloin esimerkiksi joutomaiden rakentamista vastustetaan, koska alueesta hyötyy silloin hyvin rajattu ihmisjoukko. Esimerkiksi Eteläpuistosta on jo visioitu tamperelaisten olohuonetta, josta tehtäisiin viher- ja kulttuuriverkon solmukohta (FCG 2013, 41), ja sille löytyy tilausta myös tamperelaisten keskuudessa. Asiantuntijaseminaareissa (FCG 2013, 20, 22 ja 51) on nostettu esiin huoli keskustan viherverkon jatkuvuudesta. Pyynikin ja Kaupin välistä viheryhteyttä on tarve kehittää, mutta koska niiden välille ei voida muodostaa varsinaista viherväylää, avainasemaan nousevat kävelyn laatukäytävät. Kuninkaankadun kävelykatu katkeaa nyt Satakunnankatuun, joka on jalankulkuympäristönä melko ikävä. Anttilan kulman joutomaa-alueen tuleva kehittäminen tarjoaa oivan mahdollisuuden kehittää myös kävelyn laatukäytävää alueella ohjaamalla joutomaa-alueen kehittämistä osana miellyttävää kulkuyhteyttä. Eteläpuiston joutomaa-alueen sijainti kahden erilaisen virkistysalueen 20