OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA

Transkriptio

1

2 QE FI-C FI Euroopan talous- ja sosiaalikomitea Julkaisu- ja vierailuyksikkö Lisätietoja sähköpostiosoitteesta: Puh. (32-2) faksi (32-2) Rue Belliard 99 B-1040 Bruxelles Internet: Julkaisu nro: EESC-C FI OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA Tiivistelmä CIRIEC:n (julkisen talouden, osuus- ja yhteisötalouden ja osuustoimintatalouden kansainvälinen tutkimus- ja tiedotuskeskus) Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle laatimasta raportista

3 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA Tiivistelmä CIRIEC:n (julkisen talouden, osuus- ja yhteisötalouden ja osuustoimintatalouden kansainvälinen tutkimus- ja tiedotuskeskus) Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle laatimasta raportista

4 SISÄLLYS JOHDANTO OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN KÄSITTEEN KEHITYS OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN KÄSITTEESEEN LIITTYVÄT KESKEISET TEOREETTISET LÄHESTYMISTAVAT KANSALLISET OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN KÄSITTEET OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN OSATEKIJÄT OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN FOORUMIT JA VERKOSTOT EUROOPASSA TILASTOTIETOA EUROOPAN UNIONIN OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDESTA ESIMERKKEJÄ OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN YRITYKSISTÄ JA ORGANISAATIOISTA OSUUS JA YHTEISÖTALOUS YHTEISKUNNALLISEN HYÖDYN TUKIPILARI OSUUS JA YHTEISÖTALOUDEN TOIMIJOITA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ EUROOPAN UNIONISSA OSUUS JA YHTEISÖTALOUTTA EDISTÄVÄT JULKISEN VALLAN TOIMET EUROOPAN UNIONIN MAISSA OSUUS- JA YHTEISÖTALOUTTA EDISTÄVÄT JULKISEN VALLAN TOIMET EUROOPAN UNIONIN TASOLLA SUUNTAUKSIA JA HAASTEITA...43 LÄHDELUETTELO...49

5 JOHDANTO Käsillä oleva asiakirja on tiivistelmä raportista, jonka CIRIEC (julkisen talouden, osuus- ja yhteisötalouden ja osuustoimintatalouden kansainvälinen tutkimus- ja tiedotuskeskus) on laatinut Euroopan talousja sosiaalikomitean (ETSK) pyynnöstä. Raportissa esitetään käsitteellinen ja vertaileva tutkimus osuus- ja yhteisötalouden tilanteesta Euroopan unionissa (EU) ja sen 25 jäsenvaltiossa. Raportti valmistui vuonna 2006, joten Bulgaria ja Romania, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. tammikuuta 2007, eivät kuulu sen piiriin. Työtä ovat ohjanneet ja raportin kirjoittaneet Rafael Chaves ja José Luis Monzón CIRIEC:stä. Neuvoa on antanut asiantuntijakomitea, jonka jäseninä olivat D. Demoustier (Ranska), L. Frobel (Ruotsi) ja R. Spear (Yhdistynyt kuningaskunta). Apua ovat myös antaneet arvostetut asiantuntijat osuus- ja yhteisötalouden eri osaalueita edustavista organisaatioista: Cooperatives Europe, Association Internationale de la Mutualité (AIM, keskinäisten yhtiöiden kansainvälinen yhteistyöelin), Association Internationale des Sociétés d'assurance Mutuelle (AISAM, keskinäisten vakuutusyhtiöiden kansainvälinen yhteistyöelin), European Standing Conference on Co-operatives, Mutual societies, Associations and Foundations (CEP-CMAF, osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden pysyvä eurooppalainen konferenssi), European Foundation Centre (EFC), Confederazione Cooperative Italiana (Confcooperative, Italian osuuskuntien keskusliitto), Lega Nazionale delle Cooperative e Mutue (LEGACOOP, osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden keskusliitto) ja Confederación Empresarial Española de la Economía Social (CEPES, Espanjan osuus- ja yhteisötalouden yritysten keskusliitto). CIRIEC:n osuus- ja yhteisötalouden tieteellinen komitea ja CIRIEC:n eurooppalaiset jaostot ovat osallistuneet aktiivisesti työskentelyyn. Osuus- ja yhteisötalouden käsitteellinen määritelmä perustuu Euroopan komission käsikirjaan osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden satelliittitilinpidosta sekä osuus- ja yhteisötaloutta Euroopassa edustavien organisaatioiden määritelmiin. Tavoitteena on ollut saavuttaa laaja poliittinen ja tieteellinen konsensus. Osuus- ja yhteisötalouden tilannetta eri maissa koskevaa vertailevaa analyysia varten CIRIEC kokosi verkoston, joka koostui alun perin 52 asiantuntijasta 26 EU-maasta (tutkijoita, alan asiantuntijoita, korkeaarvoisia virkamiehiä). 9

6 1 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN KÄSITTEEN KEHITYS 1.1 Kansalaisyhdistykset ja osuuskunnat osuus- ja yhteisötalouden historiallisena taustana Osuus- ja yhteisötaloudella on toimintaalana historialliset yhteydet ruohonjuuritason yhdistyksiin ja osuuskuntiin, ja ne muodostavat sen ytimen. Yhdistystoiminnan arvojärjestelmä ja toimintaperiaatteet yhdessä historiallisen osuustoiminnan kanssa ovat muokanneet osuus- ja yhteisötalouden käsitteen nykyiseen muotoonsa, eli nykyään osuus- ja yhteisötalous rakentuu osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden ympärille. 1.2 Osuus- ja yhteisötalouden nykyinen toimintakenttä Vuonna 2005 taloudellista toimintaa harjoitti 25 jäsenvaltion EU:ssa yli osuuskuntaa. Osuuskunnat ovat vakiintuneet kaikille elinkeinoelämän aloille, ja niitä on erityisen paljon maatalouden, rahoituksen välityksen, vähittäiskaupan ja asumisen aloilla. Lisäksi on työntekijöiden osuuskuntia teollisuudessa, rakennus- ja palvelualoilla. Osuuskunnat työllistävät suoraan 3,7 miljoonaa ihmistä, ja niillä on 143 miljoonaa jäsentä. Terveyden- ja sosiaalihuollon keskinäiset yhtiöt tarjoavat apua yli 120 miljoonalle ihmiselle. Keskinäisillä vakuutusyhtiöillä on 23,7 prosentin markkinaosuus. Vuonna 1997 järjestöt työllistivät 15 jäsenvaltion EU:ssa 6,3 miljoonaa ihmistä, ja vuonna 2005 niiden osuus oli 25 jäsenvaltion EU:ssa yli 4 prosenttia bkt:sta ja niihin kuului 50 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista. 15 jäsenvaltion EU:ssa oli vuonna 2000 yli säätiötä. Säätiöt ovat lisääntyneet vahvasti vuodesta 1980 EU:n 25 jäsenvaltiossa, mukaan lukien EU:n tuoreimmat jäsenvaltiot Keski- ja Itä-Euroopasta. 25 jäsenvaltion EU:ssa on yli 5 miljoonaa täyspäiväistä vastaavaa vapaaehtoista. Määrällisen merkittävyytensä lisäksi osuusja yhteisötalous on viimeksi kuluneina vuosikymmeninä vahvistanut kykyään osallistua tehokkaasti uusien sosiaalisten ongelmien ratkaisuun. Lisäksi se on vahvistanut asemaansa vakaan ja kestävän talouskasvun kannalta välttämättömänä instituutiona. Sen palvelut on mukautettu tarpeisiin, on lisätty sosiaalisia tarpeita täyttävien palvelujen taloudellista arvoa, edistetty entistä oikeudenmukaisempaa tulojen ja vaurauden jakoa, korjattu työmarkkinoiden epätasapainoa ja yleensäkin syvennetty ja vahvistettu taloudellista demokratiaa. 5

7 6 1.3 XXIII osuus- ja yhteisötalouden yksikön. Vuosina 1990, 1992, 1993 ja 1995 komissio tuki Euroopan osuus- ja yhteisötalouden konferensseja, jotka järjestettiin Roomassa, Lissabonissa, Brysselissä ja Sevillassa. Vuonna 1997 Luxemburgin huippukokouksessa tunnustettiin osuus- ja yhteisötalouden yritysten rooli paikallistason kehityksessä ja työpaikkojen luomisessa ja käynnistettiin pilottihanke "Kolmas järjestelmä ja työllisyys", jonka viitepohjana oli osuus- ja yhteisötalous. Osuus- ja yhteisötalouden nykyinen identiteetti ja sen institutionaalisen aseman tunnustaminen Tuorein osuus- ja yhteisötalouden määritelmä on peräisin sen omilta organisaatioilta, ja se on esitetty osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden pysyvän eurooppalaisen konferenssin (CEP-CMAF) levittämässä, osuus- ja yhteisötalouden periaatteita koskevassa peruskirjassa. Periaatteet ovat seuraavat: Yksilöt ja sosiaaliset tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin pääoma. Jäsenyys on vapaaehtoista ja avointa. Jäsenet harjoittavat demokraattista valvontaa (paitsi säätiöissä, joissa ei ole jäseniä). Jäsenten ja käyttäjien edut sekä yleinen etu muodostavat kokonaisuuden. Solidaarisuuden ja vastuullisuuden periaatteita puolustetaan ja sovelletaan. Hallinto on itsenäistä ja riippumatonta julkisesta vallasta. Suurin osa ylijäämistä käytetään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, jäsenten etujen mukaisiin palveluihin ja yleistä etua palveleviin tarkoituksiin. Osuus- ja yhteisötalouden nousu on tunnustettu sekä kansallisen että Euroopan tason poliittisissa ja lainopillisissa piireissä. Euroopan tasolla Euroopan komissio julkaisi vuonna 1989 tiedonannon "Yritykset osuus- ja yhteisötalouden alalla: Euroopan rajattomat markkinat" (ei suom.). Samana vuonna komissio oli Pariisissa järjestetyn ensimmäisen Euroopan osuus- ja yhteisötalouden konferenssin suojelijana ja perusti yrityspolitiikan, kaupan, matkailun sekä osuus- ja yhteisötalouden pääosastoon Euroopan parlamentissa on puolestaan toiminut vuodesta 1990 osuus- ja yhteisötaloutta käsittelevä laajennettu työryhmä (intergroup). Vuonna 2006 Euroopan parlamentti kehotti "komissiota kunnioittamaan yhteisötaloutta ja antamaan tiedonannon tästä eurooppalaisen sosiaalimallin kulmakivestä". Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on puolestaan antanut useita kertomuksia ja lausuntoja osuus- ja yhteisötalouden yritysten panoksesta eri politiikkojen tavoitteiden saavuttamiseksi. 1.4 Kohti osuus- ja yhteisötalouden tunnustamista kansallisissa tilinpitojärjestelmissä Osuus- ja yhteisötalouden käsitteen piiriin kuuluvia yrityksiä ja organisaatioita ei tunnusteta osaksi erillistä institutionaalista alaa kansallisissa tilinpitojärjestelmissä. Osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, yhdistykset ja säätiöt ovat kansallisessa tilinpidossa hajallaan, joten niitä on vaikea havaita. Euroopan komissio on koonnut hiljattain käsikirjan osuus- ja yhteisötalouden (osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden) satelliittitilinpidosta. Sen avulla on mahdollista saada yhdenmukaista, tarkkaa ja luotettavaa tietoa merkittävästä osasta osuus- ja yhteisötaloutta eli osuuskunnista, keskinäisistä yhtiöistä ja muista vastaavista yrityksistä. Kuten osuus- ja yhteisötalouden yritysten satelliittitilinpidon käsikirjassa todetaan, 1900-luvun puolivälistä peräisin olevissa, kansallisen tilinpidon järjestelmissä nykyisin käytettävissä menetelmissä on kehitetty välineet, joiden avulla kerätään tietoja pääasiallisista kansallisen talouden kokonaissuureista. Kontekstina on sekatalous, jolla on vahva kapitalistinen yksityissektori ja sitä täydentävä, usein interventionistinen julkinen sektori. On loogista, että kansallisessa tilinpidossa, jonka taustalla on kaksijakoinen institutionaalinen todellisuus, ei ole paljoakaan tilaa kolmannelle ulottuvuudelle, joka ei ole julkinen eikä pääomavaltainen. Pääomavaltaisuus on ominaista käytännössä koko yksityiselle sektorille. Tämä on ollut yksi tärkeä tekijä, jolla voidaan selittää osuus- ja yhteisötalouden institutionaalisen näkyvyyden puute nykyisissä yhteiskunnissa. Kuten komission käsikirjassa todetaan, tämä on ristiriidassa osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden merkityksen kasvun kanssa. 1.5 Osuus- ja yhteisötalouden määritelmä, joka soveltuu kansallisiin tilinpitojärjestelmiin Raportissa ehdotetaan osuus- ja yhteisötaloudelle seuraavaa alustavaa määritelmää: joukko yksityisiä, virallisesti järjestäytyneitä yrityksiä, joilla on itsenäinen päätäntävalta, joihin voidaan liittyä vapaasti jäseneksi ja jotka on perustettu täyttämään jäseniensä tarpeet tarjoamalla markkinoille hyödykkeitä, palveluja, vakuutuksia ja rahoitusta. Päätöksenteko ja voittojen tai ylijäämien jako jäsenille eivät ole sidoksissa pääomaan tai jäsenten maksamiin osuuksiin. Jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Osuus- ja yhteisötalouteen kuuluvat myös yksityiset, virallisesti järjestäytyneet organisaatiot, joilla on itsenäinen päätäntävalta, joihin voidaan liittyä vapaasti jäseneksi ja jotka tarjoavat markkinattomia palveluja kotitalouksille. Niiden mahdollisia ylijäämiä ei voida siirtää taloudellisille toimijoille, jotka ovat luoneet ne tai valvovat tai rahoittavat niitä. Tämä määritelmä vastaa täydellisesti sitä osuus- ja yhteisötalouden käsitteellistä määrittelyä, joka esitetään CEP-CMAF:n peruskirjassa osuus- ja yhteisötalouden periaatteista. Kansallisen tilinpidon termeillä ilmaistuna siihen sisältyy osuus- ja yhteisötalouden kaksi pääasiallista alaluokkaa: a) markkina- tai yrityssektorin alaluokka ja b) markkinattomien tuottajien alaluokka. Tämä luokittelu on erittäin hyödyllinen, kun laaditaan luotettavia tilastoja ja analysoidaan taloudellista toimintaa nykyisin käytössä olevien kansallisen tilinpidon järjestelmien mukaisesti. Sosioekonomisesta näkökulmasta on kuitenkin selvää, että näiden kahden alaluokan välinen raja on joustava ja että osuus- ja yhteisötalouden markkinoilla ja markkinattomuudella on tiiviit yhteydet. Ne johtuvat osuus- ja yhteisötalouden kaikille organisaatioille yhteisestä piirteestä eli siitä, että ne muodostuvat henkilöistä, jotka toteuttavat toimintaa, jonka päätarkoituksena on täyttää ihmisten tarpeet ennemminkin kuin tuottaa voittoa pääomasijoittajille. 7 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA

8 8 Edellä esitetyn määritelmän mukaan osuusja yhteisötalouden kahteen alaluokkaan kuuluvien organisaatioiden yhteiset piirteet ovat seuraavat: 1) Ne ovat yksityisiä eli ne eivät kuulu julkiseen sektoriin eikä julkinen sektori valvo niitä. 2) Ne ovat virallisesti järjestäytyneitä eli ne ovat yleensä oikeushenkilöitä. 3) Niillä on itsenäinen päätäntävalta eli ne voivat vapaasti valita ja erottaa hallintoelimensä sekä valvoa ja organisoida niiden toimintaa. 4) Niihin voidaan liittyä vapaasti jäseneksi eli niihin ei ole pakko liittyä. 5) Mahdollista voittoa tai ylijäämää ei jaeta suhteessa pääomaan tai jäsenien maksamiin osuuksiin, vaan sen mukaan, mitä jäsenet tekevät organisaatiossa. 6) Ne harjoittavat taloudellista toimintaa yksilöiden, kotitalouksien tai perheiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tästä syystä osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden sanotaan olevan henkilöiden, ei pääoman muodostamia organisaatioita. Ne tarvitsevat työskennelläkseen pääomaa ja muita kuin rahallisia resursseja, mutta ne eivät tee työtä pääoman vuoksi. 7) Ne ovat demokraattisia organisaatioita. Lukuun ottamatta eräitä vapaaehtoisjärjestöjä, jotka tarjoavat markkinattomia palveluja kotitalouksille, osuus- ja yhteisötalouden ensimmäisen tason organisaatioissa sovelletaan päätöksenteossa periaatetta, jonka mukaan jokaisella on yksi ääni riippumatta pääoman tai maksuosuuksien määrästä. Myös muiden tasojen organisaatiot ovat järjestäytyneet demokraattisesti. Jäsenet valvovat organisaation päätöksentekoa joko enemmistönä tai yksinomaisena tahona. Yksi osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden historiaan tiiviisti juurtuneista merkittävistä piirteistä on niiden demokraattinen luonne eli se, että päätöksentekoprosessissa jokaisella on yksi ääni. Edellä esitetyssä osuus- ja yhteisötalouden alustavassa määritelmässä mukaan luetaan kuitenkin myös voittoa tuottamattomat vapaaehtoisjärjestöt, jotka tarjoavat markkinattomia palveluja kotitalouksille, vaikka niiden rakenne ei olekaan demokraattinen. Näin osuus- ja yhteisötalouteen voidaan sisällyttää niiden kolmannen sektorin tärkeiden organisaatioiden sosiaalinen toiminta, jotka tarjoavat selkeästi hyödyllisiä hyvinvointipalveluja tai sosiaalisia hyödykkeitä. Osuus- ja yhteisötalouden markkinatai yrityssektorin alaluokka Osuus- ja yhteisötalouden markkinoiden alaluokka muodostuu pääasiassa osuuskunnista, keskinäisistä yhtiöistä, osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden ja osuus- ja yhteisötalouden muiden organisaatioiden valvonnassa olevista yritysryhmistä ja muista vastaavista yrityksistä. Viimeksi mainituista voidaan mainita esimerkkinä Espanjassa olevat työntekijöiden omistamat yritykset (sociedades laborales) ja tietyt osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä palvelevat voittoa tavoittelemattomat laitokset. Osuus- ja yhteisötalouden markkinaton alaluokka Tämä alaluokka muodostuu pääasiassa yhdistyksistä ja säätiöistä, vaikka siihen voi kuulua myös organisaatioita, joilla on joku muu juridinen muoto. Siihen kuuluvat kaikki osuus- ja yhteisötalouden organisaa- tiot, jotka katsotaan kansallisen tilinpidon kriteerien mukaan markkinattomiksi tuottajiksi eli sellaisiksi tahoiksi, jotka tarjoavat palvelujaan pääasiassa ilmaiseksi tai alhaisin hinnoin. 1.6 Osuus- ja yhteisötalous: pluralismi ja yhteinen perusidentiteetti Osuus- ja yhteisötalous on asettunut Euroopan yhteiskunnassa kapitalistisen ja julkisen sektorin väliin yhteiskunnallisen hyödyn tukipilarina. Sen piiriin kuuluu moninaisia toimijoita. Sekä vanhat että uudet sosiaaliset tarpeet muodostavat osuus- ja yhteisötalouden toimintakentän. Näitä tarpeita voivat tyydyttää markkinoilla toimivat yritykset. Lähes kaikki osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt saavat suurimman osan resursseistaan näiltä markkinoilta. Tarpeita voivat tyydyttää myös yhdistykset ja säätiöt, joista lähes kaikki tarjoavat markkinattomia palveluja yksittäisille ihmisille, kotitalouksille tai perheille ja jotka saavat yleensä suurimman osan resursseistaan lahjoituksina, jäsenmaksuina, tukina jne. On aiheellista panna merkille, että osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden resurssien ja toimijoiden monimuotoisuus johtaa siihen, että niiden toiminnassa ja suhteissa ympäristöönsä on eroja. Esimerkiksi vapaaehtoisia toimii pääasiassa markkinattoman alaluokan organisaatioissa (etupäässä yhdistyksissä ja säätiöissä). Osuus- ja yhteisötalouden markkinasektorin alaluokassa (osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt ja muut vastaavat yritykset) ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan vapaaehtoisia. Tästä poikkeuksena ovat sosiaaliset yritykset. Ne ovat oiva esimerkki markkinasektorin ja markkinattoman sektorin risteytyksestä ja niillä on suuri valikoima resursseja (markkinarahoitus, julkiset tuet ja vapaaehtoistyö) ja toimijoita ( jäsenet, työntekijät, vapaaehtoiset, yritykset ja julkiset tahot). Tämä monimuotoinen osuus- ja yhteisötalous, joka vakiintuu ja vahvistuu moniarvoisessa yhteiskunnassa, ei ole mikään epämääräinen kokonaisuus, jolla ei ole identiteettiä tai tulkinta-arvoa. Päinvastoin osuus- ja yhteisötalouden yhteistä perusidentiteettiä vahvistaa laaja joukko vapaita ja vapaaehtoisia mikrotaloudellisia kokonaisuuksia, joita kansalaisyhteiskunta luo yksilöiden, kotitalouksien ja perheiden tarpeiden täyttämiseksi sen sijaan, että tuotettaisiin voittoa tai tarjottaisiin katetta sijoittajille tai kapitalistisille yrityksille. Toisin sanoen kyseessä ovat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot. Viimeksi kuluneiden 200 vuoden aikana tämä laaja valikoima markkinasektorin ja markkinattoman sektorin sekä keskinäisen edun ja yleisen edun alalla toimivia organisaatioita on muokannut kolmatta sektoria niin, että se on saavuttanut osuus- ja yhteisötalouden välityksellä tässä määritellyn muodon. 9 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA

9 2 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN KÄSITTEESEEN LIITTYVÄT KESKEISET TEOREETTISET LÄHESTYMISTAVAT 2.1 b) Yksityisiä; ne ovat rakenteellisesti valtiovallasta erillään, mutta voivat saada jul- Kolmas sektori leikkauspisteenä kista rahoitusta ja niiden hallintoelimissä voi olla viranomaisia. Kolmannesta sektorista on tullut erilaisten käsitteiden, lähinnä "voittoa tavoittelemattoman sektorin" ja "osuus- ja yhteisötalouden" leikkauspiste. Vaikka käsitteiden kuvaamat tarkoitteet ovat suurelta osin päällekkäiset, käsitteiden alat eivät ole täysin yhtenevät. Lisäksi käsitteiden pohjalta kehitetyissä teoreettisissa lähestymistavoissa määritellään kolmannen sektorin tehtävät nykypäivän talouksissa eri tavoin. 2.2 Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskeva lähestymistapa Osuus- ja yhteisötalouskeskeisen lähestymistavan lisäksi tärkein kolmatta sektoria koskeva lähestymistapa on lähtöisin englanninkieliseltä alueelta: ensimmäiset voittoa tavoittelematonta sektoria tai voittoa tavoittelemattomia organisaatioita käsittelevät kirjat julkaistiin 30 vuotta sitten Yhdysvalloissa. Pohjimmiltaan tämä lähestymistapa kattaa vain yksityiset organisaatiot, joiden säännöissä kielletään ylijäämän jakaminen organisaation perustajille, hallinnoijille tai rahoittajille. Tällaiset organisaatiot ovat a) Organisoituneita, eli niillä on vakiintunut rakenne ja toimintamuoto. Yleensä ne ovat oikeushenkilöitä. c) Itsehallinnollisia; ne voivat itse päättää omasta toiminnastaan ja valita tai erottaa hallintoelimensä vapaasti. d) Voittoa jakamattomia; voittoa tavoittelemattomat organisaatiot saattavat tuottaa voittoa, mutta voitto on sijoitettava takaisin organisaation pääasialliseen toimintaan eikä sitä saa jakaa omistajille, perustajajäsenille tai hallinnoijille. e) Vapaaehtoisuuteen perustuvia; tämä tarkoittaa kahta asiaa: ensinnäkään organisaation jäsenyys ei ole pakollista eikä lakisääteistä. Toiseksi organisaation toiminnassa tai hallinnossa on oltava mukana vapaaehtoistyöntekijöitä. 2.3 Solidaarista taloutta koskeva lähestymistapa Solidaarista taloutta koskeva lähestymistapa kehitettiin Ranskassa ja tietyissä Latinalaisen Amerikan maissa 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä. Lähestymistavan kehitys liittyi pitkälti kolmannen sektorin valtavaan kasvuun, joka johtui siitä, että lukuisat väestöryhmät olivat vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti ja niillä oli uudenlaisia sosiaalisia tarpeita. Solidaarisen talouden käsite rakentuu kolmen kärkipisteen 11

10 12 ympärille. Nämä ovat markkinat, valtiovalta ja vastavuoroisuus. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan ensisijaisessa sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvaa muuta kuin rahallista vaihtoa, joka yhdistetään ennen kaikkea järjestöjen jäsenyyteen. Solidaarista taloutta koskevassa lähestymistavassa järjestelmän kolme kärkipistettä pyritään nivomaan yhteen siten, että järjestelmän erityisten toimintatapojen tuloksena syntyy markkinatalouksien sekä muiden kuin raha- ja markkinatalouksien sekamuotoja. Myös niiden resurssit ovat lähtökohdiltaan moninaisia: markkinapohjaisia (tavaroiden ja palveluiden myynti), markkinattomia (valtiontuki ja avustukset) ja ei-monetaarisia (vapaaehtoistoiminta). Solidaarista taloutta koskeva lähestymistapa on keskeisiltä osin erittäin lähellä osuus- ja yhteisötalouskeskeistä mallia, jopa siinä määrin, että käytetään myös ilmausta sosiaalinen ja solidaarinen talous. Käytännön näkökulmasta tarkasteltunakin kaikki organisaatiot, joiden katsotaan kuuluvan solidaariseen talouteen, ovat kiistatta myös osa osuus- ja yhteisötaloutta. Seuraavassa kohdassa käsitellään osuus- ja yhteisötalouskeskeisen lähestymistavan ja voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan keskeisiä yhtäläisyyksiä ja eroja, sillä niiden merkitys on tärkeä. 2.4 Osuus- ja yhteisötalouden käsitteen ja voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan yhtäläisyyksiä ja eroja Lähestymistapojen yhtäläisyyksistä voidaan todeta, että voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan mukai- sista viidestä kolmannen sektorin määrittelemiseksi asetetusta kriteeristä seuraavat neljä ovat myös osuus- ja yhteisötalouskeskeisen lähestymistavan mukaisia: kyse on yksityisistä, muodollisesti järjestäytyneistä organisaatioista, jotka voivat tehdä päätöksensä itsenäisesti (itsehallinnollisuus) ja joiden jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen (osallistumisen vapaaehtoisuus). Lähestymistavat eroavat toisistaan kuitenkin selvästi seuraavien kolmannen sektorin rajaamista koskevien kolmen kriteerin suhteen: a) Voiton tavoittelu- ja jakokriteeri Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevassa lähestymistavassa kolmannen sektorin ulkopuolelle on rajattu kaikki organisaatiot, jotka jakavat perustajilleen, hallintotahoilleen tai rahoittajilleen voittoa jossakin muodossa. Kolmannen sektorin organisaatioiden on siis pidättäydyttävä tiukasti voitonjaosta. Lisäksi niiden on oltava voittoa tavoittelemattomia, eli niitä ei saa perustaa ensisijaisesti voiton tuottamiseksi tai taloudellisen tuoton saamiseksi. Osuus- ja yhteisötaloutta koskevassa lähestymistavassa tällainen voiton tavoittelusta ja jaosta pidättäytyminen ei ole olennainen kolmannen sektorin organisaatioita koskeva vaatimus. Luonnollisestikin kolmanteen sektoriin kuuluu osuus- ja yhteisötalouskeskeisen lähestymistavan mukaan monia tätä vaatimusta tiukasti noudattavia organisaatioita, esimerkiksi mitä erilaisimpia yhdistyksiä, säätiöitä, sosiaalisia yrityksiä ja muita voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, jotka palvelevat yksityishenkilöitä ja perheitä ja jotka täyttävät voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan mukaisen voiton tavoitteluja jakokriteerin sekä kaikki tässä raportissa esitetyt osuus- ja yhteisötalouskeskeisen lähestymistavan mukaiset kriteerit. On kui- tenkin syytä huomata, että osuus- ja yhteisötalouden olennaisen ytimen muodostavat osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt. Ne taas on voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevassa lähestymistavassa rajattu kolmannen sektorin ulkopuolelle, koska useimmat niistä jakavat osan ylijämästä jäsenilleen. b) Demokraattisuuskriteeri Toinen lähestymistapojen välinen ero koskee demokraattisuuskriteerin soveltamista. Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevassa lähestymistavassa kolmanteen sektoriin kuuluvilta organisaatioilta ei edellytetä demokraattista rakennetta. Osuus- ja yhteisötalouskeskeisessä mallissa demokraattisuus taas on tunnusomainen elementti. Näin ollen voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan mukaan kolmanteen sektoriin kuuluu monia, erittäin tärkeitä organisaatioita, jotka eivät täytä demokraattisuuden vaatimusta ja jotka osuus- ja yhteisötalouskeskeisessä mallissa siis jätetään kolmannen sektorin ulkopuolelle. Itse asiassa monet yrityssektorin voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, jotka myyvät palveluitaan markkinahintaan, eivät noudata demokraattisen organisaation periaatetta. Tällaisia organisaatioita, jotka voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan mukaan kuuluvat, ja osuus- ja yhteisötalouskeskeisen lähestymistavan mukaan eivät kuulu kolmanteen sektoriin, ovat muun muassa tietyt sairaalat, yliopistot, koulut, kulttuuri- ja taidealan laitokset ja muut organisaatiot, jotka eivät täytä demokraattisuuden vaatimusta ja myyvät palveluitaan markkinoilla mutta jotka täyttävät kaikki voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan mukaiset kriteerit. Osuus- ja yhteisötalouskeskeisessä lähestymistavassa kaikki voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka eivät toimi demokraattisesti, on yleensä rajattu kolmannen sektorin ulkopuolelle. Toisaalta kuitenkin katsotaan, että voittoa tavoittelemattomat vapaaehtoisjärjestöt, jotka tarjoavat yksityishenkilöille tai perheille markkinattomia palveluita joko ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömään hintaan, voivat kuulua osuus- ja yhteisötalouteen. Tällaisten yhteisöjen sosiaalinen hyöty perustuu siihen, että ne tarjoavat yksittäisille ihmisille tai perheille laadukkaita tavaroita tai palveluita ilmaiseksi. c) Ihmisten palvelemiskriteeri Kolmas ero liittyy kolmannen sektorin organisaatioiden tarjoamien palveluiden vastaanottajiin, sillä kohderyhmän laajuus ja painopisteet ovat on lähestymistavoissa erilaiset. Osuus- ja yhteisötalouskeskeisessä lähestymistavassa kaikkien organisaatioiden ensisijainen tavoite on palvella ihmisiä sekä osuus- ja yhteisötalouden muita organisaatioita. Tärkeimpien organisaatioiden toiminnasta hyötyvät suurimmaksi osaksi yksityishenkilöt, kotitaloudet ja perheet joko kuluttajina taikka yksittäisinä yrittäjinä tai tuottajina. Lisäksi monet näistä organisaatioista hyväksyvät jäsenikseen ainoastaan yksityishenkilöitä. Toisinaan jäseniksi saatetaan ottaa myös erityyppisiä oikeushenkilöitä, mutta osuus- ja yhteisötalouden keskiössä ovat joka tapauksessa ihmiset, jotka ovat osuus- ja yhteisötalouden olemassaolon perusta ja sen toiminnan kohde. Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevassa lähestymistavassa sen sijaan ei ole kriteeriä, jonka mukaan ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluisi ihmisille suunnattavien palveluiden tarjoaminen. Voittoa 13 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA

11 tavoittelemattomia organisaatioita voidaan perustaa tuottamaan palveluita sekä ihmisille että näitä organisaatioita hallinnoiville tai rahoittaville yrityksille. Keskeiset voittoa tavoittelemattomat organisaatiot saattavat jopa koostua pelkästään rahoitusyhtiöistä tai muista pääomayhtiöistä. Näin ollen analyysin kohteena oleva ala on määritelty tässä mallissa erittäin heterogeenisesti. Edellä esiteltyjen yhtäläisyyksien ja erojen vuoksi sekä siksi, että lähestymistavoilla on myös molempien kattamista organisaatioista koostuva yhteinen ala, voidaan päätelmänomaisesti todeta, että lähestymistapojen välillä on merkittäviä käsitteellisiä ja metodologisia eroja eikä kolmatta sektoria voida määritellä siten, että kummankin lähestymistavan kattamat organisaatioryhmät liitetään yksinkertaisesti yhteen. Lähestymistavat eroavat myös siinä, mitä tehtäviä kolmas sektori voi hoitaa kehittyneissä talouksissa. Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan mukaan kolmas sektori sijoittuu valtiovallan ja markkinoiden väliin. Sen kaikkein tunnusomaisimman ydinalueen (sosiaalisen kolmannen sektorin) tehtävänä on tyydyttää lukuisia sosiaalisia tarpeita, joista markkinat ja julkinen sektori eivät huolehdi (ensin mainittu maksukykyyn ja ostovoimaan perustuvan kysynnän puutteen vuoksi ja jälkimmäinen julkisten varojen riittämättömyyden takia). Tällöin on välttämätöntä turvautua kolmannenlaisiin resursseihin ja vaikuttimiin. Anglosaksisessa mallissa, jonka lähtökohtana on vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystoiminta (Isossa-Britanniassa) ja säätiötoiminta (Yhdysvalloissa), painotetaan filantrooppisia arvoja sekä voiton tavoittelemattomuutta koskevan kriteerin soveltamista. Se, että toiminnasta ei saada taloudellista tuottoa, on osoitus toiminnan vaikuttimien pyyteettömyydestä ja rehtiydestä ja vahvistaa toiminnan olevan osa kolmatta sektoria. Samalla se on myös osoitus kolmannen sektorin hyväntekeväisyys- ja hyvinvointikeskeisyydestä. Kolmannen sektorin tehtävähän on tasoittaa yhtäältä niukan julkisen sosiaaliturvan puutteita ja toisaalta kohtuuttomuutta sellaisilla markkinoilla, jotka ovat kaikkia muita markkinajärjestelmiä dynaamisemmat mutta myös säälimättömämmät maksukyvyltään heikkoja yhteiskuntasektoreita kohtaan. Osuus- ja yhteisötalouskeskeisen lähestymistavan mukaan kolmas sektori ei sijoitu markkinoiden ja valtiovallan vaan pääomavaltaisen sektorin ja julkisen sektorin väliin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kolmas sektori on kehittyneissä yhteiskunnissa yhteiskunnallisen hyödyn tukipilari. Se muodostuu mitä moninaisimmista yksityisistä organisaatioista, jotka on perustettu pikemminkin vastaamaan sosiaalisiin tarpeisiin kuin tuottamaan pääomasijoittajille taloudellista hyötyä. Kolmatta sektoria ei osuus- ja yhteisötaloudessa missään tapauksessa pidetä jäännössektorina, vaan se on yksi järjestelmän vakiintuneista keskipisteistä ja kuuluu julkissektorin ja pääomavaltaisen yksityissektorin ohella avaintekijöihin pyrittäessä vakiinnuttamaan kehittyneiden yhteiskuntien hyvinvointia. Sen avulla voidaan puuttua muun muassa sellaisiin yhteiskuntien kannalta keskeisiin kysymyksiin kuin sosiaalinen syrjäytyminen, suuri pitkäaikaistyöttömyys, maantieteellinen epätasapaino, alueellinen itsehallinto sekä tulojen ja vaurauden nykyistä oikeudenmukaisempi jakautuminen. Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevan lähestymistavan mukaan kolmannella sektorilla on lähinnä filantrooppinen ja hyväntekeväisyyteen liittyvä rooli ja sen tehtävä on kehittää yksisuuntaisia solidaarisuusaloitteita. Tästä poiketen osuus- ja yhteisötaloudessa edistetään myös toiminnan käynnistäjien vastavuoroiseen solidaarisuuteen pohjautuvia liiketoimintaaloitteita. Perustana on arvojärjestelmä, jossa pannaan painoa päätöksenteon demokraattisuudelle ja asetetaan ihmiset pääoman edelle ylijäämiä jaettaessa. Osuus- ja yhteisötaloudessa avun tarpeessa olevia ei pidetä vain passiivisina sosiaalisen hyväntekeväisyystoiminnan kohteina, vaan kansalaisten katsotaan olevan aktiivisia toimijoita, jotka voivat vaikuttaa omaan kohtaloonsa. OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA 14 15

12 3 Sosiaalinen ja taloudellinen todellisuus, johon osuus- ja yhteisötaloudella tässä raportissa viitataan, on laajalti levinnyt ja selvästi yleistymässä kaikkialla Euroopan unionissa. Terminä ja tieteellisenä käsitteenä se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen kaikissa unionin jäsenvaltioissa eikä aina edes yksittäisissä valtioissa, vaan yleensä sen rinnalla käytetään myös muita termejä ja samankaltaisia käsitteitä. Käsillä olevassa tutkimuksessa 1 pyrittiin tutkimuksessa The Enterprises and Organizations of the Third System. A Strategic Challenge for Employment (CIRIEC 2000) sovellettujen menetelmien mukaisesti ensinnäkin arvioimaan osuus- ja yhteisötalouden käsitteen tunnettuutta kussakin jäsenvaltiossa kolmella tärkeällä alalla: julkishallinnossa, korkeakoulu- ja tiedemaailmassa sekä osuus- ja yhteisötaloudessa itsessään. Toisena tavoitteena oli yksilöidä ja arvioida muita samankaltaisia käsitteitä. Kyselyn tulosten perusteella maat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Maat, joissa osuus- ja yhteisötalouden käsite tunnetaan parhaiten: Ranska, Italia, Portugali, Espanja, Belgia, Irlanti ja Ruotsi. Joukosta erottuvat ensiksi mainitut neljä maata (kaikki romaanisia), erityisesti käsitteen synnyinsija Ranska. Ranskassa ja Espanjassa osuus- ja yhteisötalouden asema tunnustetaan lainsäädännössä. KANSALLISET OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN KÄSITTEET Maat, joissa osuus- ja yhteisötalouden käsitteen (suhteellinen) tunnettuus on kohtalainen: Kypros, Tanska, Suomi, Kreikka, Luxemburg, Latvia, Malta, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta. Näissä maissa osuus- ja yhteisötalouden käsitettä käytetään sellaisten käsitteiden rinnalla kuin voittoa tavoittelematon sektori, vapaaehtoissektori ja sosiaaliset yritykset. Yhdistyneessä kuningaskunnassa osuus- ja yhteisötalouden käsitteen heikon tunnettuuden vastapainona on sosiaalisten yritysten tukemiseen tähtäävä hallituksen politiikka. Puolassa käsite on melko uusi mutta erityisesti Euroopan unionin rakenteellisen vaikutuksen ansiosta yhä yleisemmin hyväksytty. Maat, joissa osuus- ja yhteisötalouden käsite tunnetaan huonosti tai sitä ei tunneta lainkaan. Itävallassa, Tšekissä, Virossa, Saksassa, Unkarissa, Liettuassa, Alankomaissa ja Sloveniassa osuus- ja yhteisötalouden käsite tunnetaan huonosti tai sitä ollaan vasta ottamassa käyttöön. Sitä vastoin sellaiset lähikäsitteet kuin voittoa tavoittelematon sektori, vapaaehtoissektori ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat suhteellisesti tunnetumpia. Tähän ryhmään kuuluu siis lähinnä germaanisia maita sekä maita, jotka liittyivät Euroopan unioniin toiseksi viimeisimmän laajentumisen yhteydessä. 1 Tiedonkeruu toteutettiin pääasiassa puoliavoimia kysymyksiä sisältänein kyselylomakkein, jotka osoitettiin maakohtaisille vastuuhenkilöille. Kaikilla vastaajilla oli etusijainen asema seurata tilannetta ja heillä oli asiantuntijatietoa osuus- ja yhteisötalouden käsitteestä, muista samankaltaisista termeistä ja kyseisen sektorin tilanteesta omassa maassaan. Käsitteen omaksumista tarkasteltiin jäsenvaltioittain, ja tunnettuusaste oli jaettu kolmeen suhteelliseen tasoon: (*) käsite tunnetaan huonosti, tai sitä ei tunneta lainkaan, (**) käsite on kohtalaisen tunnettu, ja (***) käsite on erittäin laajalti tunnettu. 17 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA

13 Taulukko 1. Osuus- ja yhteisötalouden käsitteen omaksuminen jäsenvaltioissa Maa Viranomaiset Osuus- ja yhteisötalouden yritykset Korkeakoulu- ja tiedemaailma Alankomaat * * * Belgia ** ** *** Espanja *** *** *** Irlanti ** *** ** Italia ** *** *** Itävalta * ** ** Kreikka ** ** ** Luxemburg ** ** ** Portugali *** *** *** Ranska *** *** ** Ruotsi ** *** ** Saksa * * ** Suomi ** ** ** Tanska * ** ** Yhdistynyt kuningaskunta * * ** Uudet jäsenvaltiot Kypros ** ** ** Latvia * *** ** Liettua ** * * Malta ** *** ** Puola ** ** ** Slovakia ei tiedossa ei tiedossa ei tiedossa Slovenia * ** ** Tšekki * ** * Unkari * * * Viro ** * * Osuus- ja yhteisötalouden, voittoa tavoittelemattoman sektorin, sosiaalisten yritysten ja kolmannen sektorin kaltaisten käsitteiden lisäksi useissa Euroopan unionin valtioissa on käytössä muitakin yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä. Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskevaan lähestymistapaan läheisesti liittyvät vapaaehtoissektorin ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden käsitteet näyttävät olevan tieteellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti laajalti hyväksyttyjä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Tanskassa, Maltassa ja Sloveniassa. Euroopan ranskankielisillä alueilla (Ranskassa, Vallonian alueella Belgiassa ja Luxemburgissa) käytetään myös käsitteitä solidaarinen talous sekä sosiaalinen ja solidaarinen talous, ja käsitteellä Gemeinwirtschaft (yleishyödyllinen talous) on vakiintunut asema Saksan ja Itävallan kaltaisissa germaanisissa maissa. OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA Huom. Lomakkeessa esitettiin seuraavan kysymys: Onko osuus- ja yhteisötalouden käsite tunnettu maassanne? 18 19

14 4 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN OSATEKIJÄT Osuus- ja yhteisötalouden tai sen kussakin jäsenvaltiossa yleisimmin hyväksytyn vastineen vakiintuneiden toimintamuotojen on todettu vaihtelevan huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Kaikille on kuitenkin yhteistä tyypillisistä kansallisista toimintamuodoista koostuva ydin. Se muodostuu niistä osuuskunnista, keskinäisistä yhtiöistä, yhdistyksistä ja säätiöistä, joita asiantuntijat pitävät oman maansa osuus- ja yhteisötalouteen kuuluvina. Näiden neljän rakenteellisen komponentin lisäksi mainitaan myös sellaisia erityisiä toimintamuotoja kuin sosiaaliset yritykset, misericordias (portugalilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä), instituições particulares de solidariedade social (portugalilaisia yksityisiä sosiaalisen yhteisvastuun organisaatioita), kehitystoimistot, yhteisösäätiöt, istituzioni di pubblica assistenza e beneficenza (italialaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä), sociedades laborales (espanjalaisia työntekijöiden omistamia yhtiöitä) työllistämisyritykset, erityiset työkeskukset, yhteisorganisaatiot, joissa työntekijät ovat osallisina, vapaaehtoisorganisaatiot ja sosiaaliset järjestöt. Monissa maissa tietyt osatekijät, jotka kuuluvat osuus- ja yhteisötalouteen käsitteen laajassa merkityksessä, eivät itse miellä itseään sen kiinteäksi osaksi vaan päinvastoin korostavat omintakeisuuttaan ja ottavat etäisyyttä tähän yhteiskuntasektoriin. Tämä pätee esimerkiksi Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Latviassa ja osittain myös Portugalissa toimiviin osuuskuntiin. Muutamissa uusissa jäsenvaltioissa keskinäisiä yrityksiä ei juurikaan tunnusteta osuus- ja yhteisötalouteen kuuluviksi. Tämä voi johtua siitä, ettei myöskään osuus- ja yhteisötalouden käsitettä sinänsä juuri tunneta eikä tällaisilla institutionaalisilla toimintamuodoilla ole kyseisissä maissa oikeudellista asemaa. 21

15 5 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN FOORUMIT JA VERKOSTOT EUROOPASSA Osuus- ja yhteisötalouden toimijoita edustavia vakaita organisaatioita voidaan pitää merkkinä siitä, että toimijat katsovat muodostavansa oman sosioekonomisen alansa. Tällaisten organisaatioiden ansiosta osuus- ja yhteisötalous saa näkyvyyttä ja voi myös osallistua sekä EU:n että jäsenvaltioiden julkisen politiikan laadintaan ja soveltamiseen ja siten puolustaa omia erityisintressejään. Osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä ja organisaatioita edustavia järjestöjä on Euroopan maissa yleensä perustettu aloittain, ja ne muodostavat seuraavanlaisia "perheitä": osuuskuntien perhe: EUROCOOP (vähittäiskauppa), ACME (vakuutusala), CECODHAS (asuminen), CECOP (tuotanto/työntekijät), COGECA (maatalous), GEBC (pankkiala) ja UEPS (apteekit) Nämä järjestöt puolestaan kuuluvat äskettäin perustettuun katto-organisaatioon Cooperatives Europe. keskinäisten yhtiöiden perhe: AIM (keskinäiset yhtiöt), ACME (vakuutusala) ja AISAM (keskinäiset vakuutusyhtiöt) yhdistysten ja sosiaalista toimintaa harjoittavien organisaatioiden perhe: CEDAG (vapaaehtoisjärjestöt), EFC (säätiöt), Euroopan sosiaalialan kansalaisjärjestöjen foorumi European Platform of Social NGOs, CEFEC (sosiaaliset yritykset, työllistämisaloitteet ja sosiaaliset osuuskunnat). Useimmat näistä Euroopan tason edustusjärjestöistä taas kuuluvat CEP-CMAF:iin (European Standing Conference of Co-operatives, Mutual Societies, Associations and Foundations), joka on tällä hetkellä Euroopan osuus- ja yhteisötalouden tärkein edustaja Euroopan unionin toimielinten kanssa käytävissä keskusteluissa. Muutamissa maissa edustusjärjestöt eivät ole jääneet vain alakohtaisiksi vaan ovat muodostaneet nimenomaisesti osuus- ja yhteisötalouteen liittyviä monialaisia organisaatioita. Esimerkkeinä mainittakoon Espanjan osuus- ja yhteisötalouden yritysten keskusjärjestö CEPES, vastaava ranskalaisjärjestö CEGES (osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja ryhmittymien neuvosto), Belgian flaamilaisjärjestö VOSEC ja vallonilainen CONCERTES, Luxemburgin sosiaalisen ja solidaarisen talouden foorumi sekä Puolan osuus- ja yhteisötalouden pysyvä konferenssi. 23

16 6 TILASTOTIETOA EUROOPAN UNIONIN OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDESTA 2 Makrotaloudellisesti tarkasteltuna osuusja yhteisötaloudella on Euroopassa erittäin tärkeä inhimillinen ja taloudellinen merkitys. Se työllistää 11 miljoonaa ihmistä, mikä vastaa 6,7:ää prosenttia EU:n työssä käyvästä väestöstä. EU:n kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa osuus- ja yhteisötaloudessa työskentelee 4,2 prosenttia työssä käyvästä väestöstä. Osuus on pienempi kuin 15 "vanhassa" jäsenvaltiossa (7 prosenttia) sekä sellaisissa maissa kuin Alankomaat (10,7 prosenttia), Irlanti (10,6 prosenttia) ja Ranska (8,7 prosenttia) keskimäärin. Yhdistysten, säätiöiden ja muiden vastaavien organisaatioiden perhe (taulukko 2, kolmas sarake) on kokonaisuutena katsoen Euroopan osuus- ja yhteisötalouden suurin lohko. Uusissa jäsenvaltioissa sekä Italiassa, Espanjassa, Suomessa ja Ruotsissa suurimman ryhmän muodostavat kuitenkin osuuskunnat ja muut vastaavat organisaatiot. 2 EU:n osuus- ja yhteisötaloutta koskevat tilastotiedot perustuvat toissijaisiin tietoihin ja koskevat pääasiassa vuosia Muutamista maista, lähinnä uusista jäsenvaltioista, ei ole ollut saatavissa määrällistä tietoa ennen tämän tutkimuksen tekoa, ja tutkimuksessa esitettyihin tietoihin tuleekin suhtautua varauksellisesti. 25

17 26 Taulukko 2. Palkansaajien määrä Euroopan unionissa toimivissa osuuskunnissa, keskinäisissä yhtiöissä, yhdistyksissä ja muissa vastaavissa organisaatioissa ( ) Maa Osuuskunnat Keskinäiset yhtiöt Yhdistykset YHTEENSÄ Alankomaat ei tiedossa Belgia Espanja Irlanti Italia huom.* Itävalta Kreikka Luxemburg 748 ei tiedossa Portugali huom.* Ranska Ruotsi 99, Saksa Suomi Tanska Yhdistynyt kuningaskunta Kypros ei tiedossa ei tiedossa Latvia 300 ei tiedossa ei tiedossa 300 Liettua ei tiedossa Malta 238 ei tiedossa ei tiedossa 238 Puola ei tiedossa Slovakia ei tiedossa Slovenia ei tiedossa 4,671 Tšekki Unkari ei tiedossa Viro ei tiedossa YHTEENSÄ * Keskinäisiä yhtiöitä koskevat tiedot on Italian osalta sisällytetty osuuskuntia ja Portugalin osalta yhdistyksiä koskeviin tietoihin. 7 ESIMERKKEJÄ OSUUS- JA YHTEISÖTALOUDEN YRITYKSISTÄ JA ORGANISAATIOISTA Makrotaloudellisten tietojen lisäksi Euroopan osuus- ja yhteisötalouden dynaamisuutta ja sosioekonomista monimuotoisuutta voidaan havainnollistaa konkreettisin esimerkkitapauksin. Ne osoittavat, miten monin eri tavoin osuus- ja yhteisötalous voi vastata eurooppalaisen yhteiskunnan lukuisiin tarpeisiin ja toiveisiin ja miten moninaisia toimintamuotoja osuus- ja yhteisötalouden organisaatioilla voi olla. Lisäksi esimerkeistä käy selväksi, että dynamiikan monimuotoisuudesta huolimatta organisaatioilla näyttää olevan yksi yhteinen piirre: ne kuuluvat sosioekonomiseen sektoriin, joka sijoittuu perinteisen pääomavaltaisen yksityistalouden ja julkistalouden väliin. Seuraavat esimerkit on valittu tutkimuksen maakohtaisten vastuuhenkilöiden avustuksella, ja ne kuvastavat osuus- ja yhteisötaloudellisten toiminnan heterogeenisuutta Euroopassa. Cooperativa Sociale Prospettiva: kaikkein heikoimmassa asemassa olevien integroiminen työelämään taidekeramiikan valmistuksen välityksellä ( Chèque Déjeuner -osuuskunta: arvoihin perustuvien työpaikkojen luominen ( Irizar -ryhmä: Euroopan toiseksi suurin luksusluokan linja-autojen valmistaja ( Multipharma: suuri apteekkialan osuuskunta ( Lietuvos kredito unijos (Liettuan luottoosuuskuntien keskusjärjestö): organisaatio, joka tarjoaa mahdollisuuksia saada rahoituspalveluita ( maatalousosuuskunta Dairygold Agricultural Co-operative Society: tukee maanviljelijöitä ( Anecoop: maatalousalan osuuskuntaryhmä paikallisen ja maataloudellisen kehityksen sekä teknologisten innovaatioiden yhteensovittamiseksi ( Eesti Korteriühistute Liit (Viron asumisosuuskuntien liitto): asumisosuuskunnissa asuu yli ihmistä ( COFAC: Portugalin suurin yliopistoosuuskunta tiedon ja henkisen pääoman tuottamiseksi ( Cooperación y Desarrollo de Bonares: paikallista julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja kehittämistoimintaa ( 27

18 COMARINE: kyproslainen merenkulkupalveluita tarjoava osuuskunta ( Consorzio Beni Culturali Italia: "kulttuurin luominen on tärkein palvelus kulttuurille" ( Britannia building society: Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi suurin rakennusyhtiö ( Vzajemna: sairausvakuutukset ( MACIF: Ranskan suurin keskinäinen yhtiö ( Tapiola-ryhmä: vakuutus-, pankki-, säästö- ja sijoituspalvelut ( terveydenhoitoalan keskinäinen yhtiö The Benenden Healthcare Society ( Shelter: suuri hyväntekeväisyysjärjestö kodittomien auttamiseksi ( Alte Feuerwache Köln: itsehallinnollinen toiminta- ja kulttuurikeskus ( Artisans du Monde: ensimmäinen järjestö, joka aloitti reilun kaupan kehitysmaiden kanssa ( Motivacio: säätiö, joka edistää vammaisten integroitumista yhteiskuntaan ( Fondazione Cariplo: säätiö, joka tarjoaa kansalaisjärjestöille ja sosiaalisille instituutioille resursseja, jotta ne voivat tarjota yhteisölle entistä parempia palveluita ( Trångsviksbolaget AB: kyläyhteisön yritys Pohjois-Ruotsissa ( ONCE: Espanjan sokeainjärjestö, joka auttaa vammaisia pääsemään työmarkkinoille ja tarjoaa sosiaalipalveluita ( keskinäisen avun järjestö Flandria, tarjoaa täydentäviä terveydenhoitopalveluita ( 8 Osuus ja yhteisötalouden käsite liittyy kiinteästi edistyksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käsitteisiin. Osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten, säätiöiden ja muiden sosiaalisten yritysten panos eurooppalaiseen yhteiskuntaan on paljon suurempi kuin niiden panoksesta bruttokansantuotteeseen mikä ei suinkaan ole pieni voidaan pelkästään talousnäkökohtien perusteella päätellä. Sosiaalisella sektorilla on voimakas kyky tuottaa sosiaalista lisäarvoa, ja sen moniulotteiseen ja ilmeisen laadukkaaseen toteuttamiseen liittyy paljon potentiaalia. Tämän johdosta toimintaa ei ole aina helppo ymmärtää ja arvioida määrällisesti. Siihen on itse asiassa edelleen vaikea soveltaa vaurauden ja hyvinvoinnin arviointimenetelmiä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet osuus ja yhteisötalouden säätelevän järjestelmää siten, että se edistää nykyistä tasapainoisemman sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen mallin saavuttamista. Tällainen säätelyrooli näkyy useilla tasoilla, kuten sosioekonomisen toiminnan määrittelyssä, palvelujen (maantieteellisessä, sosiaalisessa, taloudellisessa ja kulttuurisessa) saatavuudessa sekä kyvyssä sovittaa palvelut tarpeiden mukaisiksi ja tuoda vakautta suhdannevaihteluille huomattavan alttiissa talouksissa. Lisäksi on ilmennyt, että osuus ja yhteisötaloudella on kyky luoda uusia yhteiskunnallisia mahdollisuuksia ja että tä- OSUUS JA YHTEISÖTALOUS YHTEISKUNNALLISEN HYÖDYN TUKIPILARI mäntyyppinen sosiaalinen toiminta tuottaa kehitystä, jossa ihmiset ovat etusijalla. Vahvin tieteellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen yhteisymmärrys vallitsee sen tunnustamisesta, että osuus ja yhteisötalouden panokset tuottavat sosiaalista lisäarvoa seuraavilla osa-alueilla: sosiaalinen yhteenkuuluvuus, työllisyys, sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskunnan luominen ja ylläpito, demokratian kehittyminen, sosiaalinen innovointi ja paikalliskehitys. Osuus ja yhteisötalous edistää kuitenkin huomattavasti myös tulojen ja hyvinvoinnin oikeudenmukaisempaa jakautumista, hyvinvointi palvelujen (kuten sosiaali, terveys ja sosiaaliturvapalvelujen) luomista ja tuottamista, kestävää kehitystä, demokratiaa ja kansalaisten osallistumista sekä julkisen vallan toimien tehokkuutta. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus: osuus ja yhteisötalous täydentää sosiaalista syrjäytymistä ehkäiseviä julkisia toimia ja ennen muuta luo niille edellytyksiä. Sen avulla sosiaalista yhteenkuuluvuutta on voitu parantaa kahdella tavalla. Ensinnäkin osuus ja yhteisötalous on edistänyt sosiaalista ja työhön integroitumista muita selvästi heikommassa asemassa olevien henkilöiden keskuudessa ja heikommassa asemassa olevilla maantieteellisillä alueilla. Tämä on ollut erityisen ilmeistä yhdistysten, säätiöiden sekä työelämään integroitumista tukevien ja 28 29

19 30 muiden sosiaalisten yritysten tapauksessa, sillä niiden ansiosta köyhyys ja syrjäytyneisyys ovat vähentyneet. Toiseksi osuus ja yhteisötalous on laajentanut yhteiskunnan demokraattista kulttuuria, voimistanut yhteiskunnallista osallistumista ja antanut sellaisille sosiaaliryhmille, jotka olivat aiemmin syrjässä talouselämästä sekä yhteiskuntapolitiikan muotoilu ja toteuttamisprosesseista, mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin ja osallistua etenkin paikallis ja aluetason neuvotteluihin. Paikallinen ja alueellinen kehitys: osuus ja yhteisötalous on strategisesti merkittävä paikallis ja aluekehityksen liikkeellepanija. Sillä on suuret mahdollisuudet aktivoida maaseudun omia kehitysprosesseja, elvyttää taantuvia teollisuusalueita sekä edistää ränsistyneiden taajama-alueiden kunnostamista ja elpymistä. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa panoksen antamista kotoperäiseen taloudelliseen kehitykseen, laajojen alueiden kilpailukyvyn palauttamista ja niiden kansallisen ja kansainvälisen integroitumisen helpottamista ja näin ollen merkittävien alueellisten epäsuhtien oikaisemista. Tällaista kykyä tukevat ruotsalaisen nobelistin Gunnar Myrdalin talouskehitysteorian parametrien mukaiset argumentit. Osuus ja yhteisötalous edistää vaikutusten levittymistä (paikallistason kehitys ja kertymisprosessit) ja minimoi taantuman tai takaiskujen vaikutukset: a) Osuus ja yhteisötaloudelle ominaisen voittojen ja ylijäämän jakologiikan johdosta voitot investoidaan tällaisessa järjestelmässä useimmiten samalle alueelle kuin missä ne on tuotettu. b) Osuus ja yhteisötalous pystyy paitsi aktivoimaan sellaiset toimijat, jotka tuntevat parhaiten toimintaympäristönsä ja joilla on parhaat edellytykset käynnistää asianmukaisia aloitteita, myös saamaan paikallistason resurssit liikkeelle. c) Osuus ja yhteisötalous pystyy luomaan ja laajentamaan yrittäjyyskulttuuria ja yritysrakennetta. d) Osuus ja yhteisötalous pystyy kytkemään taloudellisen toiminnan luomisen tai laajentamisen paikallisiin tarpeisiin (esim. paikalliset palvelut) tai paikalliseen tuotantorakenteeseen. e) Osuus ja yhteisötalouden avulla voidaan säilyttää sellainen taloudellinen toiminta, joka on vaarassa loppua kannattavuussyistä (esim. käsiteollisuus) tai voimakkaan kilpailun takia (perinteinen teollisuus). f ) Osuus ja yhteisötalous voi tuottaa Putnamin määritelmän mukaista yhteiskunnallista pääomaa, sillä se muodostaa perustavanlaatuisen institutionaalisen pohjan kestävän taloudellisen kehityksen vaalimiselle. Eräät osuus ja yhteisötalouden ominaisuudet ovat myös korostuneet vallitsevan globalisaatio kehityksen takia. Globalisaatioon liittyvä tuotantoprosessien ulkoistaminen aiheuttaa alueille jatkuvasti haasteita. Osuus ja yhteisötaloudelle ominainen valvonta ja päätöksentekotapa, joka perustuu demokratian periaatteisiin ja kansalaisten osallistumiseen, pitää yleensä talouden prosessien ohjat oman alueensa kansalaisyhteiskunnan (eikä pääomasijoittajien) käsissä, ankkuroi yritykset kiinteämmin omaan yhteisöönsä ja antaa asianomaiselle alueelle mahdollisuuden määritellä oman kehittämismallinsa entistä riippumattomammin. Innovointi: Osuus ja yhteisötaloudella on yhtä lailla myös huomattava innovointikyky Shumpeterin määrittelemissä eri ulottuvuuksissa (tuotteet, prosessit, markkinat ja organisaatio) etenkin eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosesseissa. Tällä sosiaalisella sektorilla on suora yhteys yhteiskuntaan ja siksi erityinen kyky havaita uudet tarpeet, saattaa ne julkishallinnon ja perinteisten voittoa tavoittelevien yksityisyritysten tietoon ja tarvittaessa kehittää itse luovia ja innovatiivisia ratkaisuja. Esimerkiksi keskinäiset avustusyhtiöt ja ystävyysyhtiöt tekivät 1800-luvulla uraauurtavaa työtä vastatessaan uuden teollistuneen yhteiskunnan tarpeisiin korvatessaan ihmisille terveysriskejä. Ne vastasivat omalta osaltaan työväenluokan toimeentulosta ja tekivät tärkeitä sosiaalisia ja institutionaalisia innovaatioita, jotka enteilivät julkisten sosiaaliturvajärjestelmien luomista Eurooppaan. Sosiaaliturvajärjestelmien nykyinen kirjo kuvastaa sitä, miten monin tavoin nämä osuus ja yhteisötalouden organisaatiot osallistuivat prosessiin. Myös teknologia-innovaatioiden alalla, erityisesti niissä yhteyksissä, joissa kehitetään osuus ja yhteisötalouden innovointijärjestelmiä, on onnistuttu hyvin luomaan ja levittämään uusia ideoita ja innovaatioita. Näiden järjestelmien avaintekijänä on vakaa side osuus ja yhteisötaloutta edistävien eri toimijoiden välillä. Tällaisia ovat esimerkiksi asianomaiset valtionhallinnon yksiköt, korkeakoulut sekä itse osuus ja yhteisötalouden etujärjestöt ja yritykset. Eräinä esimerkkeinä voidaan mainita Quebec, Mondragón Cooperative Corporation ja Etelä-Espanjan CEPES-Andalusiajärjestelmä. Innovointiin ei kuitenkaan ole saatu riittävästi rahoitusta viranomaisilta ja yksityisiltä tahoilta. Teknologia-innovaatioiden rahoittamista on pidetty tärkeämpänä kuin muita innovoinnin muotoja, joissa osuus ja yhteisötalous on johtavammassa asemassa. Työllisyys: Osuus ja yhteisötalouden tuottama lisäarvo on selvimmin näkyvissä työmarkkinoiden lukuisten häiriöiden hallinnassa. Ei ole yllättävää, että Euroopan maiden hallituksissa osuus ja yhteisötalouden edistämisestä vastaavat yleensä työ ja sosiaaliministeriöt. Euroopan unionin laatimassa Lissabonin strategiassa tunnustetaan erityisesti osuus- ja yhteisötalouden keskeinen asema unionin työllisyyspolitiikassa. Osuus ja yhteisötalous on erityisesti edistänyt uusien työpaikkojen luomista, auttanut säilyttämään kriisiin joutuneiden tai lopetusuhkan alaisten alojen työpaikkoja, lisännyt työsuhteiden vakautta, tuonut työpaikkoja harmaan talouden alueelta viralliseen talouteen ja auttanut ylläpitämään osaamista (esim. käsiteollisuus). Lisäksi se on edistänyt uusien ammattien (esim. sosiaalikasvattaja) luomista ja helpottanut etenkin heikossa asemassa olevien ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien työllistymistä. Muutamien viime vuosikymmenten tilastot osoittavat, että osuus ja yhteisötaloudella on Euroopassa voimakas työllistämispotentiaali ja että se on tässä suhteessa muita taloudenaloja vastaanottavaisempi (ks. CIRIEC 2000). Osuus ja yhteisötalous ei kuitenkaan sinänsä ole Euroopalle mikään yleislääke. Sen potentiaalia rajoittavat huomattavat erityisongelmat. Makrotaloudellisesta näkökulmasta yhtenä vakavana ongelmana ovat alan ja sen aloitteiden liiallinen hajanaisuus sekä sen rakenteellinen vastahakoisuus muodostaa ryhmiä. Toinen suuri ongelma on, että eniten markkinoiden kanssa tekemisissä olevat osuus ja yhteisötalouden yritykset ovat rakenteellisesti taipuvaisia menettämään omaleimaisuuttaan tai peräti muuttumaan perinteisiksi voittoa tavoitteleviksi yrityksiksi tai että osuus ja 31 OSUUS- JA YHTEISÖTALOUS EUROOPAN UNIONISSA

20 32 yhteisötalouden organisaatioista, joilla on kiinteät suhteet viranomaisiin, tulee hallintoelinten välineitä tai jopa osittain (etenkin taloudellisesti) riippuvaisia hallintoelimistä. Tämä ilmiö tunnetaan organisatorisena samanrakenteisuutena. Hyödyntääkseen kaiken potentiaalinsa osuus ja yhteisötaloudessa olisi luotava mekanismeja tällaisen latistumisen tai taantumisen torjumiseksi ja sellaisen omaehtoisen kehityksen mahdollistamiseksi, jonka avulla se voi välttää riippuvuussuhteen syntymisen edellä mainittuihin kahteen muuhun alaan ja liittoutua muiden kanssa. Mikrotaloudellisesta näkökulmasta suurimpana ongelmana on toisaalta se, että osuus ja yhteisötalouden yrityksillä ja organisaatioilla on vaikeuksia saada investointeihinsa ja toimintaansa rahoituspääomaa, ja toisaalta niillä on paineita keskeisten henkilöstöresurssien säilyttämiseksi. Eurooppa-hanke: Historiallisesti tarkasteltuna osuus ja yhteisötaloudella on ollut yhteytensä Eurooppa-hankkeeseen Rooman sopimuksesta aina tavoitteena olleeseen Euroopan perustuslakiin saakka. Ensin mainitussa tunnustetaan nimenomaisesti osuuskuntien asema yritysmuotona, ja jälkimmäisessä mainitaan sosiaalinen markkinatalous. Euroopan unionin "läntisten" maiden saavuttama hyvinvointi ja kehitystaso on edellyttänyt osuus ja yhteisötalouden panosta Euroopan sosiaaliseen ja taloudelliseen malliin. Osuus ja yhteisötalous on osoittanut kykenevänsä toimimaan taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien yhteensovittajana, julkisten laitosten ja kansalaisyhteiskunnan välisenä sovittelijana sekä moniarvoisen yhteiskunnan ja talouden sosiaalisten ja taloudellisten häiriöiden tasoittajana. Uusien jäsenvaltioiden talouksissa ja yhteiskunnissa on meneillään pitkiä siirtymäprosesseja kommunistisista suunnitelmajärjestelmistä säännellyiksi markkinatalouksiksi. Niiden viime vuosina tekemillä mukautuksilla on ollut vakavia seurauksia osuus ja yhteisötalouden toimijoille ja erityisesti osuuskunta-alalle, joka oli vallan väline vuosikymmenten ajan ja jopa markkinatalouteen siirtymisen aikana. Eräiden tahojen ennustusten vastaisesti ala ei kuitenkaan ole taantunut laajassa mittakaavassa. Keskinäiset yhtiöt, yhdistykset ja säätiöt ovat kadottuaan puolen vuosisadan aikana lähes kokonaan vähitellen elpymässä ja laajenemassa uusissa jäsenvaltioissa yhdessä kansalaisyhteiskunnan kehityksen, yhteiskunnallisten liikkeiden ja ammattijärjestöjen kanssa. On uusien jäsenvaltioiden etujen mukaista kehittää tätä "kolmatta pilaria", mikäli ne haluavat noudattaa eurooppalaista kehittämismallia ja integroitua nopeasti ja asianmukaisesti eurooppalaiseen sosiaalimalliin. 9 OSUUS JA YHTEISÖTALOUDEN TOIMIJOITA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ EUROOPAN UNIONISSA Monien EU-maiden instituutiot tunnustavat tämän tärkeän yhteiskunnallisen alan merkityksen lainsäädännössä ja politiikassa. Osuus ja yhteisötalouden puitteet määrittelevissä oikeussäännöksissä alan asema voidaan tunnustaa kolmella tavalla: 1) Viranomaiset tunnustavat nimenomaisesti osuus ja yhteisötalouden organisaatioiden erilaisen ominaislaadun ja sen, että ne tarvitsevat erityiskohtelua. Tällaisen lainsäädännön tarkoituksena on antaa alan organisaatioille yksityisten toimijoiden asema. 2) Tunnustetaan osuus ja yhteisötalouden organisaatioiden kyky ja oikeus toimia millä tahansa taloudellisella ja sosiaalisella toiminta-alalla. 3) Tunnustetaan osuus ja yhteisötalouden rooli erilaisten yhteiskuntapolitiikkojen laadinnan ja täytäntöönpanon osapuolena. Tässä yhteydessä se nähdään yhtenä toimintalinjojen luojana ja toteuttajana. Osuus ja yhteisötalouden eri muotoja ei Euroopassa aina ole institutionalisoitu asianmukaisesti edellä mainituilla kolmella alalla. Ensimmäisestä edellä mainitusta tunnustamisen muodosta voidaan todeta, että Euroopan unionin maiden oikeudellisissa järjestelmissä ei kaikkia osuus- ja yhteisötalouden muotoja tunnusteta yhtä laajasti. Osuuskunnat tunnustetaan nimenomaisesti erityiseksi yritysmuodoksi Rooman sopimuksen 48 artiklassa, ja niiden asema tunnustetaan myös monien jäsenvaltioiden kuten Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan valtiosäännöissä. Niiden toiminnalla on sääntelypuitteet, jotka takaavat jäsenten ja ulkopuolisten toimijoiden oikeudet, mutta kaikissa tapauksissa ei ole erityistä kansallisen tason säädöstä, jolla säädeltäisiin kaikkea osuuskuntatoimintaa. Esimerkiksi Tanskalla, Tšekillä ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole yleisiä osuuskuntasäädöksiä mutta kylläkin eräitä säädöksiä erityisistä osuustoimintamuodoista, kuten Tanskassa asunto-osuuskunnista tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Tšekissä osuustoiminnallisista luottolaitoksista tai luotto-osuuskunnista. Tämä poikkeaa muiden maiden tilanteesta: esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa on liikaa osuustoiminta-alan säädöksiä, ja sovellettavat säädökset vaihtelevat osuuskunnan muodon ja hallintotason (valtakunnallinen ja alueellinen) mukaan. Tilanne on samanlainen Euroopan osuus ja yhteisötalouden toimintamuotojen oikeudellisen aseman eroissa. Maat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ensimmäisen 33