"Juhlapuhe Etelä-Saimaa lehden 120- vuotisjuhlassa"

Transkriptio

1 SPEECH/05/466 Olli Rehn Euroopan komission jäsen vastuualueenaan laajentuminen "Juhlapuhe Etelä-Saimaa lehden 120- vuotisjuhlassa" Etelä-Saimaa lehden 120-vuotisjuhla Lappeenranta, 11. elokuuta 2005

2 Arvoisat juhlavieraat, hyvät ystävät, Lämmin kiitos kutsusta tänne Lappeenrantaan, Saimaan toiselle rannalle, Etelä- Saimaa -lehden 120-vuotisjuhlaan. Etelä-Saimaan entisenä monivuotisena kolumnistina on hienoa päästä juhlimaan tämän merkittävän suomalaisen sanomalehden 120-vuotiasta taivalta. Etelä-Saimaa on kulkenut pitkän tien Etelä- Karjalan ja koko kaakkoisen Suomen historiassa puolustaen maakuntaansa ja tukien sen kehitystä. Lehti on karkeasti ottaen elänyt kolme eri aikautta: - nuorsuomalaisen aikakauden, mikä kesti aina lehden perustamisesta saakka aina sotien jälkeisiin vuosiin, - maalaisliittolais-keskustalaisen aikakauden 1990-luvun lamaan saakka sekä - nyt viimeiset reilut 10 vuotta osana SanomaWSOY-konsernia. Näitä kausia yhdistää rohkea edistysmielinen kantaaottavuus samoin kuin kansainvälisyys. Lehti on toiminut Suomen historian käännekohdissa vapauden, oikeusvaltion ja demokratian puolestapuhujana. Ilman näitä puolestapuhujia Suomi ei olisi nykyisensä. Vuosisadan alussa Etelä-Saimaa otti tiukan perustuslaillisen kannan. Vuoden 1918 hallitusmuototaistelussa Etelä-Saimaa kannatti tasavaltaa, vaikka lehtiyhtiön suurimmat osakkeenomistajat olivatkin monarkian kannattajia. Taistelu lehden linjasta oli historiikin mukaan hyvin kiihkeä. Tasavaltalainen linja piti ja monarkistit jättivät lehden luvulla Etelä-Saimaa osallistui demokratian itsepuolustukseen vastustaen poliittisia ääriliikkeitä niin oikealla kuin vasemmalla. Lehti varoitti Hitleristä ja fasismin vaarasta paljon aikaisemmin kuin sen vaaroihin yleisesti Euroopassa havahduttiin. Tästä saadaan kiittää lehden pitkäaikaista omistajaa Arvo E. Ventoa. Arvo E. Vento myi lehden talvisodan jälkeen seudun maanviljelijöille. Näin nuorsuomalainen aika päättyi ja Etelä-Saimaasta tuli maalaisliiton äänenkannattaja. Tänä aikana lehden lukijakunta kasvoi, kun se saavutti uusia lukijoita kaupungin lisäksi myös laajasta maakunnasta luvun taloudellisten myllerrysten seurauksena lehti siirtyi Sanoma -konserniin, jonka osana se on jatkanut kehitystään. Tänään lehti on itsenäinen, arvostettu maakunnan ykköslehti ja alueensa ihmisten puolestapuhuja, joka samalla hyödyntää konserninsa mahdollisuuksia ja pystyy näin palvelemaan paremmin lukijakuntaansa. Hyvät ystävät, En tiedä, mitä kuningatar Kristiina vuonna 1649 mietti Lappeenrantaa perustaessaan, kun hän antoi kaupungille sinetin ja sitä kautta vaakunan, jonka kuvioksi tuli villi metsäläinen, vai pitäisikö sanoa villimies. Ainakaan tämän päivän Lappeenrantaa, Etelä-Saimaa lehden kotikaupunkia, ei voi kuvata villiksi metsäläiskaupungiksi tai korkeintaan ruotsiksi, jo-hon Villmanstrand on vakiintunut kaupungin nimeksi. Tänään Lappeenranta on kansainvälinen, monipuolisen teollisuuden, osaamisen ja etelä-karjalaisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavaraja henkilöliikenteen risteysaseman. Lappeenranta on meille portti Venäjälle ja Venäjän markkinoille ja vastaavasti venäläisille portti Suomeen ja Euroopan unioniin. 2

3 Lappeenrannan kehityksen näkökulmasta teknillinen yliopisto on ollut keskeisessä roolissa. Kun yliopiston perustamisvuonna 1969 siellä aloitti 47 opiskelijaa, opiskelee siellä tänään lähes 5000 opiskelijaa. Yliopiston ympärille rakentunut tutkimus- ja kehitystoiminta sekä aktiivinen yritystoiminta vievät tänään Lappeenrantaa ja Etelä-Karjalaa eteenpäin. Maakunta tunnetaan erityisesti metsätalous- ja energiaosaamisesta sekä Venäjän kaupan ja logistiikan hyödyntämisestä. Maakuntien kehitystyössä ei pidä unohtaa lehdistön merkitystä. Ensinnäkin maakuntien lehdet, kuten Etelä-Saimaa, voivat parhaimmillaan tarjota päättäjille ja kansalaisille tärkeän foorumin käsitellä ja selvittää maakunnan päätöksiä. Toiseksi lehdillä on rooli vallan vahtikoirina arvioida päätöksiä ja niiden vaikutuksia maakunnan kehitykselle. Näin ei ole kaikkialla. Suomessa onkin eurooppalaisittain poikkeuksellisen vahva ja korkeatasoinen maakuntalehdistö. Suomessa julkaistaan 56 sanomalehteä, jotka ilmestyvät 4-7 kertaa viikossa. Verrattaessa kokonaislevikkiä suhteessa väestömäärään, Suomi sijoittuu toiseksi Euroopassa ja kolmanneksi maailmassa. Uusia haasteita on silti median edessä. Varsinkin se, miten säilyttää asiallisen ja analyyttisen toimittamisen periaatteet elävinä, kun kännykkäkameroiden ja maksettujen vinkkien myötä olemme siirtymässä eräänlaiseen kyttäysyhteiskuntaan. Suostummeko alistumaan sellaiseen? Miten yhdistetään kahlitsematon lehdistönvapaus yksityisyyden suojaan oikeusvaltiossa ja sivistysyhteiskunnassa. Minulla on asiasta näkemys, mutta ei valmista vastausta. Toivonkin asiasta keskustelua paitsi median keskuudessa myös yleensä yhteiskunnassa. Asia koskee nimittäin meitä kaikkia. Lukijoina ja lehtien ostajina teemme päivittäin valintoja, joilla on vaikutuksia siihen, minkälaista yhteiskuntaa rakennamme. Hyvä juhlayleisö, Eri vuosisadat ovat pyöritelleet Etelä-Karjalaa, joka on idän- ja lännen rajamaakunta ja nykyisin myös Euroopan unionin itäinen maakunta. Mutta sen ihmisiä on aina kiehtonut kaupankäynti ja kansainvälisyys. Yksi osoitus tästä on Saimaan kanava, joka kuvaa itäsuomalaisten halua päästä vesiteitse Euroopan markkinoille. Saimaan kanavan ohella Lappeenranta tuo mieleen Salpalinjan, joka kulkee Lappeenrannan läpi. Muistan tutustuneeni Salpalinjaan vuonna 1994, kun Puolustusvoimat järjesti Kaakkois-Suomessa juhlasarjan 50-vuotiaan puolustuslinjan ja sen tekijöiden kunniaksi. Ylipäällikkö Mannerheimin käskystä vuosina rakennettu Salpalinja on yhä Suomen kaikkien aikojen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä enimmillään miestä ja heitä muonittamassa naista. Vaikka taistelut eivät onneksi Salpalinjalle saakka ulottuneetkaan, oli sen merkitys puolustuksemme uskottavuudelle aivan keskeinen. Suomen itäraja pysyi Lappeenrannan itäpuolella. Näin siitäkin huolimatta, että Britannian pääministeri Winston Churchill toivotti kirjeessään 14. kesäkuuta 1944 Marsalkka Stalinille menestystä hyökkäyksellenne Karjalassa, kuten paljastin kolumnissani Etelä-Saimaassa 50 vuotta myöhemmin eli kesällä Olin hankkinut Churchillin sotamuistelmien 6-osaisen alkuperäisen version eräästä antikvariaatista Oxfordista; tuosta versiosta Churchill ei ollut vielä ehtinyt kirjettä pois sensuroimaan. Kirje kuvaa sodanajan liittolaispolitiikkaa. 3

4 Kirjeen lähettämisen aikaan isoisäni, kersantti Viljo Valjakka, vakaumuksellinen demokraatti ja aseveli, ja hänen sukupolvensa suomalaiset sotilaat perääntyivät neuvostodiktatuurin panssari- ja tykistöylivoiman edessä ennen kuin pysähtyivät Tali-Ihantalaan. Tämä Churchillin kirje on vahvistanut käsitystäni siitä, että Suomen tulee olla mukana niissä eurooppalaisissa neuvottelupöydissä, joissa tehdään meitä koskettavia keskeisiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja jotta niitä ei tehdä meidän päidemme ylitse. Salpalinja on tänään myönteisten mahdollisuuksien linja. Kolmannes Venäjän tuonnin arvosta kulkee Suomen kautta. Suomen kilpailuetuja ovat kuljetusten turvallisuus, nopeus ja kuljetuksiin liittyvät palvelut sekä logistinen osaaminen. Euroopan unioni pyrkii eri tavoin tiivistämään yhteistyötään Venäjän kanssa. Vaikka paljon on saavutettu EU:n ja Venäjän välillä mm. ulkomaankaupassa ja energiayhteistyössä, hakee EU:n Venäjä-politiikka yhä uomaansa, ja päinvastoin. Koska Venäjä on haastava neuvottelukumppani, avain EU:n Venäjä-politiikan onnistumiseen on parempi yhtenäisyys. Nykyinen EU:n ja Venäjän yhteistyösopimus umpeutuu vuonna 2007, joten uuden sopimuksen neuvottelut ajoittunevat Suomen puheenjohtajuuskaudelle. Olennaista on saada aikaan sopimus, jota noudatetaan käytännössä. Olisi EU:n ja Venäjän etu, että Venäjästä tulisi mahdollisimman pian WTO:n jäsen. Tämä selkiyttäisi kaupankäynnin sääntöjä, toisi ennustettavuutta ja parantaisi ulkomaisten yritysten markkinoillepääsyä. EU tukee tätä. WTO-neuvottelujen suurimpia ongelmia ovat syrjivät rautatie- ja lentoliikennemaksut sekä eläinten ja kasvien terveysvalvontaan liittyvät kysymykset. Osittain näissä on edistytty. Lentoliikennemaksuissa on päästy alustavaan sopimukseen. Venäjän jämäkkä tapa hoitaa Aasiasta levinnyttä lintuinfluenssaa on herättänyt luottamusta. Taloudellisen yhteistyön seuraava askel voisi hyvin olla vapaakauppasopimus. Viime keväänä solmittu sopimus yhteisestä talousalueesta luo tähän pohjaa. Tämä avaa suomalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia. Tullien madaltumisesta ja kauppakäytäntöjen helpottumisesta hyötyisivät erityisesti rajan läheiset maakunnat, kuten Etelä-Karjala. Näitä tavoitteita edistetään myös unionin Pohjoisen ulottuvuuden avulla. EU:n ja Venäjän myönteisiä näkymiä varjostavat eräät ongelmat. On vaikeaa ymmärtää, miksei esimerkiksi valmiiksi neuvoteltua Viron ja Venäjän rajasopimusta voida ratifioida duumassa. EU tukee Baltian maita eikä hyväksy Venäjän painostavaa politiikkaa. Sitäkin on vaikea ymmärtää, että Venäjän poliittinen johto ei saa maan ilmavoimia noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia ja eurooppalaisen kanssakäymisen normaaleja pelisääntöjä kun ilmatilaloukkaukset toistuvat päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Venäjä on Euroopan neuvoston puheenjohtaja vuonna Euroopan neuvoston kuten EU:n keskeisiin periaatteisiin kuuluu kunnioittaa jäsenvaltioidensa oikeuksia niiden koosta riippumatta. Euroopassa ei voima ole enää ainoa oikeus. Luotan siihen, että Venäjä toimii tämän periaatteen nojalla, myös EN:n puheenjohtajamaana. EU:n ja Venäjän suhteissa on siten sekä suuria mahdollisuuksia että eittämättä turhia jännitteitä. Mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvitaan tekoja molemmilta osapuolilta. EU:n on saavutettava Venäjä-politiikassaan yhtenäisyys ja Venäjän on aidosti sitouduttava eurooppalaisiin arvoihin. Tämä vahvistaisi edelleen turvallisuutta ja hyvinvoinnin edellytyksiä Euroopassa, ei vähiten täällä unionin itärajalla. 4

5 Arvoisa juhlayleisö, Kun maisteri C. G. Swan päivälleen 120 vuotta sitten vuonna 1885 perusti Lappeenrannan Uutiset, josta sittemmin tuli Etelä-Saimaa, lehden tarkoituksena oli suomen kielen nostaminen valtakieleksi sekä suomalaisten kansallistunnon lujittaminen. Lehti pyrki lisäämään sivistystä seudun asukkaiden keskuudessa, jotta kansanvallan kehittäminen tulisi mahdolliseksi. Tänään 120 vuotta lehden perustamisen jälkeen voimme todeta, että tavoitteet ovat pääosin toteutuneet. Suomen kieli on voimissaan, kansallista itsetuntoa on tarpeeksi, välillä jopa itsetyytyväisyyteen asti, ja kansanvalta on päällisin puolin kunnossa. Etelä-Karjala puolestaan on menestyvä maakunta ja kehittyvä kansainvälinen osaamiskeskus. Mutta laakereille ei pidä jäädä lepäämään. Suomi ei saa tuudittua kilpailukyky- ja koulutusmittausten ykkössijojen pinnalliseen loisteeseen. Sama koskee Etelä- Karjalaa. Menestys edellyttää jatkuvaa uudistumista, jotta Etelä-Karjala voi entisestään vahvistaa asemaansa globaalissa kilpailussa ja luoda alueen asukkaille ja yrityksille edellytykset parantaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Nojaamalla koulutukseen ja tutkimukseen sekä hyödyntämällä kasvavia Venäjän markkinoita on maakuntaa hyvä kehittää. Siinä työssä Etelä-Saimaa -lehti on tiiviisti mukana kuten se on ollut jo 120 vuotta. Tänään lehden 120-vuotispäivänä on syytä kohottaa malja Etelä-Saimaa -lehdelle, sen tekijöille ja lukijoille. 5