LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014

Transkriptio

1 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 Sukukokous Pieksämäellä s. 8 Lippu Liikasille s vuoden takaa s.13 Houkuttelevin otsikko s. 14 Kangasniemen Eevan tapaus s. 16 Lasi lumosi Ulvin kesänäyttelyssä sekä Lasimiehet Jake ja Jones s. 18 Merkkipäiviä 2015 s. 19

2 2 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 NYT VOIDAAN LIPUTTAA Nyt se on sitten tehty ja projekti päättynyt. Liikaset ovat saaneet lipun ja se on otettu käyttöön. On hienoa, että se valmistui juuri nyt, että voimme ensi kesänä pitää 30-vuotisjuhlat lippujen kanssa. Kiitän kaikkia, jotka tavalla tai toisella edesauttoivat lippuhankkeen onnistumisessa. Jos vielä haluamme jatkaa projektia, seuraavaksi olisi hyvä saada lipputankoihin arvokkuutta lisäävät metalliset muotoillut päät puupallojen sijaan. Löytyisikö seuran piiristä vapaaehtoista metallimiestä toteuttamaan tämän? Miltä näyttäisi messinkinen liekki, joka on tuttu kuviona jo muutenkin. Tämän hyvän jälkeen karu arki jatkuu ja hallitus pohtii kaikenlaista. Harmittaa tietysti, että jouduimme sukukokouksessa erottamaan muutamia jäseniä maksurästien takia. Toivottavasti tämä oli harvinainen poikkeus. Harmaita hiuksia on tullut myös siitä, että niin suuri määrä jätti maksamatta tämän vuoden jäsenmaksunsa eräpäivänä. Aikaisempina vuosina sitkeän karhuamisen tuloksena maksut ovat yleensä tulleet kassaan ja jäsenmäärä pääsi jopa nousemaan 12 vuotta peräkkäin, mutta jännittää, miten käy nyt. Tarvitaan nimittäin rahaa toiminnan pyörittämiseen. Esimerkiksi tätä lehteä emme voineet tilata painosta värillisenä, vaikka niin suunnittelimme. Noin 600 euroa puuttuu jäsenmaksuja ja siksi lehden mukana tulee rästilasku niille, joilta odotamme vielä maksua. Toivottavasti saamme suoritukset, jotka parantavat tilannetta ensi vuodeksi. Kuluneena vuonna jäsenkatoa aiheuttivat myös monet kuolemat. Kuoleman kautta poistumiselle emme voi mitään, mutta me voimme paikata aukot uusilla jäsenillä. Toivomme, että vainajien lapset jatkaisivat sukuseurassa ja veisivät sukuhaarojen perintöä eteenpäin. Samalla esitän tässä omaisille pyynnön, että sukuseura saisi kuolinilmoituksen mahdollisimman pian. Ei ole mukavaa, että laitamme postia ja se tulee takaisin. Sitten selvitämme, mitä on tapahtunut ja yleensä syynä on ilmoittamatta jätetty osoitteenmuutos tai kuolemantapaus. Väestörekisteri veloittaa kustakin kysytystä osoitetiedosta 1,24 euroa. Jos henkilö on kuollut, kyselyyn tulee vastaus: Henkilö on kuollut. Toivon, että ymmärrätte, miten paljon yksinkertaisempaa olisi hoitaa nämä muutosilmoitukset seuralle heti aiheen ilmaantuessa. Iloksemme on todettava, että uusia jäseniä on jo tullutkin. Viestini sähköpostissa herätti. Kiitos teille, jotka lähditte soutamaan yhteistä venettämme eteenpäin. Ensi kesänä ovat siis 30-vuotisjuhlat Kuusamossa, jossa on kokoonnuttu yhden kerran jo aikaisemminkin oikein onnistuneesti. Vuosi oli 1994, jonka lunttasin historiikistamme. Silloin oli hienoa mm. saada vierailla omalla raja-asemalla, jonka nimi oli Liikanen. Nyt se ei enää ole mahdollista, kun kiinteistö myytiin siviileille. Me Liikasetkin sitä uneksimme lomapaikaksemme, mutta haaveeksi se jäi järjettömän suuressa rahapulassa. Se ei kuitenkaan harmittanut, kun sain kurssitoverilta vinkin, että älkää ostako. Myyntiin menevää kiinteistöä ei kunnostettu enää vuosiin. Nyt toivomme ja uskomme, että saamme Kuusamoon jälleen mukavat juhlat. Suunnittelu on jo alkanut. Vielä on aikaa miettiä, miten vierailun toteuttaisi Kutsunko sisarukseni mukaan vai haastanko serkut koolle vai menenkö yksin tai perheen kanssa vai miten? Niin tai näin, parasta on käydä katsomassa ja tapaamassa sukulaisia, kun he ovat vielä elossa. Toivottavasti tapaamme siellä. Ensi vuosi on muutenkin juhlavuosi. Jos Luoja suo, saamme juhlia ensimmäistä 100-vuotiasta Liikasta. Kolmas merkkitapahtuma on se, että perinnehenkilömme Hermanin syntymästä tulee kuluneeksi 180 vuotta, ja sivulla 19 on vielä lisää merkkipäiviä juhlittavaksi. Vuoden lähestyessä loppuaan haluan kiittää kaikkia ja erityisesti eri tehtävissä toimineita hyvin sujuneesta yhteistyöstä kuluneena vuonna. Samalla toivotan teille ja perhepiiriinne Hyvää Joulua ja Onnellista Juhlavuottamme Harri Liikanen LIIKASLINKKI Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti Päätoimittaja Harri Liikanen Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Painos 260 kpl. ISSN-L ISSN (Painettu) ISSN (Verkkojulkaisu) Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa Kansikuvassa on neljä lasinpuhaltaja Jaakko Liikasen 33 työstä, jotka olivat esillä Lasimuseossa Riihimäellä viime kesänä. Katso lisää sivulta 18. Kansi Toni Liikanen

3 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ SYNTYNEITÄ syntyi Reisjärvellä Suvi Liikaselle ja Jukka Suomalalle poika, joka sai nimekseen Toivo Edvard. Tärkeät mitat olivat 49,5 cm ja 3350 g. Kuva Toivosta on äidin ja isän hääkuvassa syntyi Umeåssa Peter Riestolalle ja Lena Sylwanille poika, 52 cm ja 3460 g, joka sai nimekseen Niila Nils Franz Sylwan Riestola. Peterin vanhemmat Maija-Liisa ja Raimo Riestola Kuusamon sukuhaarasta. poika Santtu Jussi Jalmari, 53 cm ja 3940 g. Ajoitus oli hyvä, kun myös Juhan syntymäpäivä on Suvi ja Juha ovat Kari ja Eija Liikasen lapset Kangasniemen sukuhaarasta syntyi Jyväskylässä Sanna ja Tuomas Kankaiselle toinen poika. Hän sai nimekseen Samu Mikel Olavi. Sannan vanhemmat ovat Kaija ja Ari Kuitunen Kangasniemen sukuhaarasta. Niila syntyi Oulussa Aki Liikaselle ja Sanna Körkölle tyttö. Strategiset mitat olivat 43 cm ja 2085 g, Nimekseen hän sai Helmi Aino Elisabeth Liikanen. Akin vanhemmat Heikki ja Auni Liikanen ovat Kuusamon sukuhaarasta. Santtu syntyi Helsingissä Kaisa Pastilan ja Toni Liikasen perheeseen Antonille veli ja sisko. Tärkeät mitat olivat 3,535 kg ja 52 cm ja 2,985 kg ja 49 cm. Ristiäiset olivat Olaus Petrin kirkossa. Kasteen toimitti Kaisan täti ja kummitäti rovasti Aino Mäki-Punto ja kanttorina toimi Henrico Stewen. Samu 8 viikkoa syntyi Kokkolassa Hannu Kiiskilälle ja hänen avovaimolleen Satu Väkäkainulle potra poika. Strategiset mitat olivat 3910 g ja 53 cm. Hannu on Kari-vaarin ja Eeva-Maijamummin vanhin poika Kangasniemen sukuhaarasta, sillä Karin äiti Veera Kiiskilä on Elina Puurulan o.s. Liikasen tytär. Ristiäisiä vietetään Kokkolassa 6.12 jolloin työnimi Nyytti luultavasti muuttuu. Helmi klo syntyi Juha Liikasen (toiminnantarkastajamme) ja Maiju Jokisen perheeseen toinen Amos ja Iris 6 päivän vanhoina. Poika sai nimekseen Amos Herman ja tyttö Iris Amanda. Amoksen kummeiksi tulivat Reetta ja Ville Kivelä sekä Jukka Kuosma. Iris sai kummeikseen Minna Kallion ja Tommi Pastilan sekä Laura ja Mikko Villin. Toni on Harri ja Tuula Liikasen poika ja Kaisa Pekka ja Mirja Pastilan tytär. Kangasniemen sukuhaara. "Nyytti" Sukuseura toivottaa onnea äideille, onnea isille ja onnea pienille perheenlisille isovanhempia unohtamatta.

4 4 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 KUOLLEITA Kauppateknikko Sirkka-Liisa Tupala s Hartola k Hämeenlinna Mikkelin sukuhaara Emäntä, perhepäivähoitaja Maire Inkilä o.s. Seppä s Lumivaara k Keminmaa Korpilahden sukuhaara Konelatoja Jouko Liikanen s Johannes k Turku Johanneksen sukuhaara Leena Kuitunen o.s. Liikanen s Kangasniemi k Kangasniemi Kangasniemen sukuhaara Sukuseura ottaa osaa omaisten suruun ja kunnioittaa vainajien muistoa. UUSIA JÄSENIÄ Asiakasneuvoja Marja Koski, VANTAA Kangasniemen sukuhaara Psykologi Marja Liikanen, KUOPIO Kangasniemen sukuhaara Opettaja Merja Liikanen, REISJÄRVI Korpilahden sukuhaara ja avioliiton kautta Kangasniemen sukuhaara Ritva Liikanen, TURKU Johanneksen sukuhaara Merikarttatietojen tarkastaja Tarja Liikanen, TUUSULA Mikkelin Asilan sukuhaara Autonkuljettaja Vesa Ollila, RIIHIMÄKI Kuusamon sukuhaara Toivotamme uudet jäsenet tervetulleiksi toimimaan sukuseurassamme. VALMISTUNEITA Merikarttatietojen tarkastaja Tarja Liikanen on valmistunut Järvenpään seurakuntaopistosta lähihoitajaksi oman työnsä ohella. Tarja aikoo tehdä merikarttoja päivisin ja lähihoitajan keikkoja vapaa-aikoina. Tarja on Kalervo ja Hilkka Liikasen lapsi. Mikkelin Asilan sukuhaara. Tradenomi Paula Maaria Rossi on valmistunut Lapin yliopistosta hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian maisteriksi. Paula on Paavo ja Sirkka Rossin nuorin lapsi. Nimi Liikanen löytyy Paavon äidiltä Elinalta, sillä hän oli o.s. Liikanen. Kangasniemen sukuhaara. KEVÄÄN 2014 YLIOPPILAAT Haapaniemi Amanda Helmi-Elina - Kangasniemen sukuhaara Reisjärven lukio, Reisjärvi Liikanen Tero Aki Valtteri Mikkelin lukio, Mikkeli Liikanen Lotta Sylvia Munkkiniemen yhteiskoulun lukio, Helsinki Liikanen Janina Eveliina Itäkeskuksen lukio, Helsinki Liikanen Anni Katariina Pateniemen lukio, Oulu Liikanen Sara Veronica Kalevan lukio, Tampere Liikanen Eero Raimo Iisakki - Kangasniemen sukuhaara Mikkelin lukio, Mikkeli Liikanen Melina Beata Mimosa Tampereen aikuislukio, Tampere Tzolov Mikael Milenov - Kangasniemen sukuhaara Kokkolan yhteislyseon lukio, Kokkola Ukonaho Sara Pauliina - Kangasniemen sukuhaara Pohjois-Haagan yhteiskoulu,helsinki Onnittelemme valkolakin saaneita ja toivotamme onnea ja menestystä jatko-opinnoissa. Vain neljälle olemme saaneet sukuhaaran. Voisiko joku auttaa kertomalla meille muut? ISÄNI/ÄITINI OHJEET MINULLE Opiskele ala-aste, hae ylä-asteelle, käy lukio, opiskele lääketieteen alalle, mene naimisiin, muuta rivitaloon, meni töihin sairaalaan tai apteekkiin, maksa asuntolaina pois, ja nauti elämästä. Joel Lähde: Kevätpörriäinen 2014

5 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ vihittiin Reisjärvellä avioliittoon Suvi o.s. Liikanen ja Jukka Suomala. Suvin vanhemmat ovat Kari ja Eija Liikanen Kangasniemen sukuhaarasta. Suvi ja Jukka, jonka sylissä esikoinen Toivo vihittiin avioliittoon Pirkkalan vanhassa kirkossa Jaana o.s. Liikanen ja Mika Pihlajamäki. Jaanan vanhemmat ovat Jorma ja Mirja Liikanen ja Mikan vanhemmat Markku ja Raija Pihlajamäki. Korpilahden sukuhaara. Emma ja Tuomas vihittiin avioliittoon Oulujoen kirkossa Juho Hyry ja Tiina Karttunen, joka ottaa käyttöön miehensä sukunimen. Juhon äiti on Eila Hyry Iin Juopperien sukuharasta. Isä on Olli Hyry. Jaana ja Mika vihittiin avioliittoon Kuopion maistraatissa Emma Kaisa Annukka Immonen o.s. Liikanen ja Tuomas Antero Laitinen. Emma otti sukunimekseen Laitinen. Emma on Pentti ja Merja Liikasen tytär ja edustaa Kangasniemen sukuhaaraa.

6 6 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 KULTAHÄÄT Esko ja Liisa Liikanen o.s. Parkkinen viettivät kultahäitään Mikkelissä. Onnittelemme tämän harvinaisen saavutuksen johdosta ja toivotamme heille, sukuseuratyössäkin ansioituneille mitä parhainta jatkoa elämänpolulla. Kuvassa he ovat Heikki Liikasen kuvaamana sukukokouksessa Pudasjärvellä HILKKA NIKOLA 80 V Hilkka kädessään lehtikuva 3-vuotiaasta Plankummilapsesta Khusista. Heinäkuun 23. päivänä 2014 oli Vihannissa juhlat, kun Hilkka Nikola täytti 80 vuotta. Paikallislehti Pyhäjokiseutu teki hänestä komean jutun, josta kuvamme ja tämän kirjoituksen tietoja on kaapattu. Nimi Nikola ei näytä Liikaselta, mutta kun tutkitaan Ristiinan sukuhaaraa, saadaan selville, että hänen isänsä oli Toivo Hjalmar Liikanen Helsingistä. Hilkan tarina alkoikin Helsingistä, missä hänen perheensä asui Vänrikki Stoolin kadulla. Sieltä hän muistaa, että kun oli lunta, lapset laskivat jonossa pitkin katuja. Nyt mäenlasku olisi vaarallista autojen takia. Kun Hilkka oli viiden vanha, syttyi sota Isä laittoi tytön ja äidin junaan, missä oli tungosta, ja Hilkka istui pienen kapsäkkinsä päällä eteisessä. Tämä ensimmäinen pakomatka suuntautui kummitädin luokse Toijalaan. Hän oli sotaa paossa myös Mäntyharjulla Tuustaipaleella, jolloin oli kesä. Hilkka kertoo sota-aikana herkkuina olleen namimurut kuivatetuista porkkanoista, pinimintti pastillirasioissa, puurokastikejauhot ja purukumit, joina toimivat parafiiniankat. - Pinimintti oli sellaista hiirenpaskan näköistä mustaa pötköä, joka ilmeisesti yritti olla lakritsia, Hilkka nauraa toimittajalle. 8-vuotiaana eli 1942 Hilkka muutti evakkoon Siikajoelle. Naapurissa asui hänen tuleva miehensä, mutta ei sitä silloin osattu aavistaa, että hänestä tulee Hilkan elämänkumppani. - Mieheni veli oli leikkikaverinani siellä. Vasta vuosia myöhemmin, jo aikuisiällä, kun palasin Siikajoelle, kohtasimme mieheni kanssa uudelleen. Pariskunnalle syntyi kolme lasta, kaksi tyttöä ja poika. Nykyään Hilkka asustelee Vihannissa. Nuorin lapsista Satu asustelee äitinsä kanssa ja auttaa päivän askareissa. Perinnöllinen hitaasti etenevä lihassairaus hidastaa äidin ja tytön menoa. - Tykkäisin käydä kovasti uimassa. Silloin vielä, kun olimme enemmän Oulaisten kanssa kimpassa, kävinkin Oulaisten uimahallissa vesijumpassa. Nykyään pitäisi lähteä Raaheen asti, mutta pitkät välimatkat tekevät uimisen mahdottomaksi, Hilkka toteaa. Monta harrastusta on jäänyt jälkeen, mutta taide on pysynyt. Hän lisää vanhenemisen olevan sitä, että joutuu luopumaan kaikesta pikku hiljaa. Hän käy talvisin maalauspiirissä ja on mukana jaksamisensa mukaan Vihannin Kuvantekijöiden toiminnassa. Kesällä he tietysti muistivat Hilkan merkkipäivän. Äidinkielen ja ranskan kielen opettajana ja lukion vanhempana lehtorina elämäntyönsä tehnyt Hilkka kuuntelee nykyään kirjansa. - Toisessa silmässäni on kaihi, joten lukemisesta ei tule mitään. Onneksi on Celia, näkövammaisten kirjasto, josta voi lainata äänikirjoja, Hilkka lisää. Alun perin hänellä oli toiveena päästä kuvaamataidon opettajaksi opiskelemaan, mutta koska ovet eivät Ateneumiin auenneet, nuori nainen päätti jatkaa opiskelua yliopistossa. Hän kertoo kahlanneensa lapsena kaikki Töölön sivukirjaston lasten kirjat läpi. - Aikuisten kirjoja en ehtinyt ihan kaikkia lukea, Hilkka nauraa. Hilkan harrastuksiin kuuluu myös kirjeenvaihto. Hänellä on jo kolmas Planin kummilapsi. Ensimmäinen oli kiinalainen tyttö, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa vuosikausia. Lopuksi perhe muutti jonnekin ja sieltä Plan ei enää häntä löytänyt. Nyt hän on lähettänyt ensimmäisen kirjeen uudelle kummilapselle Khusille Intiaan. Välissä hän ehti kirjoittamaan myös kiinalaiselle pojalle. - Olen huolissani tyttöjen tilanteesta ja haluan auttaa. Lähetimme ensimmäiselle kummilapselle keltaisen T-paidan ja tyttö kertoi seuraavassa kirjeessään, että kaverit kehuivat häntä prinsessaksi se paita päällä, Hilkka kertoo.

7 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ TIMANTTIRISTI MARTTI TULOKKAALLE Yrittäjä, taloustirehtööri Martti Tulokas, 82, on palkittu Yrittäjien Timanttiristillä 50 vuoden toiminnasta yrittäjänä. Tosin hänelle niitä ehti jo tulla yli 60 vuotta. Palkitseminen tapahtui lokakuussa 2014 Jaalan Yrittäjien yrittäjäjuhlassa, jossa palkittiin yrittäjiä myös toiminnasta, joka oli kestänyt 10, 20 tai 30 vuotta. Martti Tulokas, joka on myös yrittäjäyhdistyksen perustajajäsen, piti yrittäjäristin saajien puolesta nuoria kannustavan kiitospuheen. Martti on pitkäaikainen jäsenemme ja kuuluu Ristiinan sukuhaaraan. Hänen tätinsä oli Ida Marttisen (o.s. Liikanen) pojan Albertin vaimo. Sukuseura liittyy onnittelijoiden pitkään jonoon ja toivottaa lisää muhkeita yrittäjävuosia. Lähde: Kotiseutulehti Jaalalainen , josta myös kuvakopio. Kymen Yrittäjien toimitusjohtaja Tiina Moberg ja Jaalan Yrittäjien puheenjohtaja Juha Vainio ojensivat timanttiristin Martti Tulokkaalle. KYLVÖT SIUNATTIIN Kylvöjen siunaaminen on vanha perinne, joka toteutettiin Reisjärvellä Tällä kertaa se tapahtui Liikasten mailla Kumpulantiellä Leppälahdessa. Kohteen omistaa nyt Kokkoniemi MTY (Maatalousyhtymä), jonka osakkaat ovat Sanna ja Juha Kokkoniemi sekä Tarja ja Jarkko Kokoniemi. Rovasti Jaakko Rantamäki siunasi kylvön. Puheessaan hän vertasi nykypäivän ja entisaikojen työmenetelmiä. Laskelmista huolimatta nykyviljelijöidenkin on tyydyttävä siihen, mitä luonto ja Jumala antavat, totesi Rantamäki. Tilaisuudessa laulettiin virsi 135, luettiin raamatun lukukappaleita ja kuultiin kuorolaulua. Kuvassa 5-vuotias Juuso Kokkoniemi suoritti kylvön isänsä Juha Kokkoniemen avustamana. Juhan ja Jarkon isä on Tapio, isoäiti oli Kerttu o.s. Liikanen ja isoisoisä Otto Liikanen, joka oli ensimmäinen näitä peltoja viljellyt Liikanen. Kuvakopiot: Reisjärvi-lehti Kumpulanmäki

8 8 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 SUKUKOKOUS 2014 PIEKSÄMÄELLÄ Teksti: Harri Liikanen Kuvat: Anne Ekroos, ellei ole toisin merkitty. Vuoden 2014 sukukokous pidettiin Hotelli Savonsolmussa Pieksämäellä, joten siellä päin asuville paikka oli kerrankin nurkan takana. Sää suosi, joten oli mukava kokoontua. Mielialaa kohotti lisäksi se, että kokouksen jälkeen alkoi lipun naulaus ja siunaaminen. Siitä on toisaalla tässä lehdessä oma kirjoitus, joten nyt on tässä vain sukukokousasioita. Väkeä tuli paikalle vähemmän kuin olimme lipun naulaamisen ja siunaamisen vuoksi odottaneet, mutta 33 oli ihan hyvä luku niihin tiloihin. Jonkin verran ihmettelimme, ettei Pieksämäen Liikasia ilmestynyt paikalle, vaikka heitä oli kutsuttu tekstiviestein. Kokouksen nuorin Jenny Saloranta, s Ensimmäiset tulivat jo perjantaina ja sukuhaarojen vastuuhenkilöt kokoontuivat illalla omaan perinteiseen neuvotteluun. Iltaan sisältyi myös seuraavan päivän ohjelman kylmäharjoittelu, kun siihen kuului ainutkertaisia toimiakin. Varsinainen sääntömääräinen sukukokous alkoi tulokahvien ja tapaamisten jälkeen klo 11. Puheenjohtajana toimi Pekka Saarenmaa Keravalta ja sihteerinä Maarit Tillman. Hallituksen laatima toimintakertomus ja tilit hyväksyttiin. Samoin hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio. Hallitukseen valittiin erovuoroiset Olli Liikanen ja Sirkka-Liisa Liikanen uudelleen. Samoin toiminnantarkastajiksi valittiin entiset Liisa Laiho ja Juha Liikanen sekä varalle entisenä Martti Tulokas ja uutena Pekka Saarenmaa. Ikävänä asiana voidaan pitää päätöstä erottaa kuusi jäsentä maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi. Vuoden Liikaseksi nimitettiin maanviljelijä Esko Liikanen Mikkelin Anttolasta tunnustukseksi pitkäaikaisesta työstä hallituksessa, sukuhaaransa vastuuhenkilönä ja kotitilallaan esiisiensä perinnön vaalijana. Hänestä voi lukea lisää kotisivuilta klikkaamalla kohtaa Vuoden Liikaset. Kokouksen jälkeen nautittiin lounaasta ja valmistauduttiin lipun naulaukseen, joka alkoi Puheenjohtaja Pekka Saarenmaa ja sihteeri Maarit Tillman. Keskellä Vuoden Liikanen 2014 Esko Liikanen. Vasemmalla Harri Liikanen, joka antoi kunniakirjan, ja oikealla Maarit Tillman, joka kukitti Eskon. (Jatkuu seuraavalla sivulla.)

9 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ Päivän aikana tuli myyntiin kaksi uutta myyntituotetta. Toinen oli oma postimerkkimme, joka myytiin heti loppuun. Lisää hankittiin heti kokouksen jälkeen, joten eioota ei tarvitse enää myydä. Hinta on 2 euroa/kpl. Toinen uusi myyntituote oli pinssi, joka saavutti myös suuren suosion. Hinta on 3,50 euroa/kpl. Postimerkki. Kuvan käsittely Toni Liikanen Pinssi. Kuva Sirkka-Liisa Liikanen LIPPU LIIKASILLE Pieksämäen sukukokouksen jälkeen naulattiin ja siunattuiin oma lippumme. Ohjelma oli oheisen ohjelmalehtisen mukainen. Lipun naulaus Suomen lippu saapuu Yksinlaulua 1. Kaunis kotimaani: kansanlaulu 2. Itkevä huilu: Oskar Merikanto Lippupuhe Naulaus Kiitospuhe ja lipun luovutus Lipun vastaanotto Lipun siunaaminen Alkuvirsi: 584 Siunaa ja varjele meitä... Johdanto Raamatunluku Puhe Lipun siunaaminen ja siunaamisrukous Isä meidän Yksinlaulu Kiitosvirsi: 462 Soi kunniaksi Luojan Siunaus Päätösvirsi: 178: 1-3,5 Myös isämme uskoivat ennen Liput poistuvat Yleisö seisoo Mika Nykänen Olli Liikanen Maaret Ollila, Sirkka-Liisa Liikanen, Maarit Tillman, Naulaajat Harri Liikanen Matti Liikanen, Anne Ekroos, Reijo Liikanen Säestys Mika Nykänen Pauliina Pylvänäinen Esko Liikanen Pauliina Pylvänäinen Yleisö seisoo. Pauliina Pylvänäinen Pauliina Pylvänäinen Mika Nykänen Pauliina Pylvänäinen Säestys Mika Nykänen Yleisö seisoo Juhlakahvit Arpajaiset Esko Liikanen, Sirkka-Liisa Liikanen (Jatkuu seuraavalla sivulla.)

10 10 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Olli Liikanen Helsingistä sanaili lippupuheessaan seuraavasti: "Lippu on määrämuotoinen, määrävärinen ja määräkuvioinen kangas, jota käytetään valtioiden, järjestöjen ja yhteisöjen tunnuksena. Lippu on johtanut joukkoja niin sodassa kuin rauhankin aikana. Lipulla myös kunnioitetaan juhlia ja muistotilaisuuksia. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin joukkoon tai yhteisöön. Oivallinen esimerkki yhteisöstä on Liikasten sukuseura ry, jonka tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta jäsenten keskuudessa. Yhteenkuuluvaisuutta lisää se, että yhteisöllä on jokin tunnusmerkki, esimerkiksi vaakuna tai lippu. Liikasten sukuseuran haaveena oli jo varhain oma vaakuna. Toteuttajaksi löytyi lopulta Ristiinan sukuhaarasta arkkitehti Tommi Lindh. Vaakunan värit musta ja kulta (keltainen) tulevat seuran perustamispaikan Savon maakunnan vaakunan väreistä. Myös suurin osa sukuhaaroista on lähtöisin Savosta. Vaakunassa ylennetty kaarikorko symboloi Liikasenmäkeä, joka on ainakin Jaalassa. Perustamisen aikaan tunnettiin kuusi sukuhaaraa, joita symboloimaan kaavailtiin kuutta savua eli lämmitetyn asumuksen merkkiä. Vaakunasta tuli siten alusta pitäen sukuseuran, ei suvun, vaakuna. Savu ei kuitenkaan ollut heraldisesti hyväksyttävä kuvio, joten savut piti korvata liekeillä. Vaakunan pohjalta tehtiin standaari, jolle lippu olikin luonteva jatko. Tommi Lindh teki suunnittelemansa vaakunan pohjalta luonnokset viiriksi ja lipuksi, jotka esiteltiin vuoden 2012 sukukokouksessa Riihimäellä. Viirin luonnos sai kannatusta, mutta lipun luonnoksia pidettiin liian tummina. Lindhin työkiireiden vuoksi lipun jatkosuunnittelusta vastasi Taitolipun Harri Rantanen. Hänen tekemiensä luonnosten ja heraldikko Tapani Talarin antamien parannusehdotusten jälkeen lopullinen versio lipusta valmistui Lippu on jo kerran liehunut sukuseuran lehden Liikaslinkin kannessa ja se liehuu nyt myös seuran postimerkissä." Ensimmäisen naulan löi kunniajäseneksi vuonna 2010 valittu, Vuoden Liikanen 2001, hallituksessa sihteerinä vuosina toiminut ja rahastonhoitajana vuodesta 2007 ja edelleen toimiva Matti Liikanen Lahdesta. 25. eli viimeisen naulan löi sukuseuran esimies Harri Liikanen Helsingistä. Hän teki aloitteen sukuseuran perustamiseksi, on toiminut hallituksessa perustamisesta 1985 lähtien eri tehtävissä ja sukuseuran esimiehenä vuodesta Vuoden Liikaseksi hänet nimettiin Naulaajille luovutettiin muistoksi naulaustodistus ja pienoislippu. Olli Liikanen lippupuhetta pitämässä. Kunniajäsen Matti Liikanen löi ensimmäisen naulan. Avustajana Sirkka-Liisa Liikanen. (Jatkuu seuraavalla sivulla

11 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ (Jatkoa edelliselle sivulle.) Muut lipunnaulaajat olivat: 2. Reijo Liikanen Hallituksessa varapuheenjohtaja Merja Pönniö Hallituksessa arkistonhoitaja Raimo Liikanen Perustamispaikan isäntä 1985, Vuoden Liikanen Liisa Liikanen Vuoden Liikanen Pekka Saarenmaa Vuoden Liikanen Liisa Laiho Tilintarkastaja Kirsti Liikanen Rahastonhoitaja Riitta Tanner- Jäsensihteeri Tuominen 10. Anne Ekroos Jäsensihteeri 2011-, Mikkelin Asilan sukuhaaran vastuuhenkilö 11. Anne Kultanen Kuusamon yhteyshenkilö Anu Liikanen Juvan yhteyshenkilö Seppo Liikanen Jäsen 14. Tuula Niskala Jäsen 15. Eila Raami Jäsen 16. Antero Liikanen Jäsen 17. Sirkka-Liisa Liikanen Hallituksessa tiedottaja , hankkija 1999-, Vuoden Liikanen Esko Liikanen Hallituksessa arkistonhoitaja 2001-, Mikkelin sukuhaaran vastuuhenkilö, Vuoden Liikanen Maarit Tillman Hallituksessa sihteeri ja sukututkija 2007-, Korpilahden ja Johanneksen sukuhaarojen vastuuhenkilö, Vuoden Liikanen Olli Liikanen Hallituksessa tiedottajan apulainen ja sukututkija 2008-, Pudasjärven, Kangasniemen, Iin, Oulun, Muhoksen, Iitin ja Hausjärven sukuhaarojen vastuuhenkilö, Vuoden Liikanen Maaret Ollila Hallituksessa varapuheenjohtaja Pauliina Pylväläinen Lipun siunaaja, Kangasniemen sukuhaara 23. Mika Nykänen Esiintyjänä juhlassa. Mikkelin sukuhaara 24. Markku Liikanen Pieksämäen Liikasten edustaja, Kangasniemen sukuhaara (Valitettavasti ei päässyt paikalle.) Naulauksen jälkeen kiitospuheen piti sukuseuran esimies Harri Liikanen. Siinä hän mm kiitti naulaajia ja totesi: "Panitte varmaan merkille, että naulaajiksi oli valittu vain sukuseuran tai suvun jäseniä. Tällä me halusimme osoittaa kiitollisuutta siitä panoksesta, jota oma väki on seuralle antanut. Te otitte kutsun vastaan ja tulitte paikalle muista kiireistänne huolimatta. Olen erittäin iloinen siitä." Puheen jälleen hän luovutti lipun Matti Liikaselle. Airuina olivat Anne Ekroos ja Reijo Liikanen. Sen jälkeen lippu siunattiin. Siunauksen suoritti teologian maisteri Pauliina Pylvänäinen Reisjärveltä. Ennen siunausta hän piti siunauspuheen: Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Tilaisuuden kunniaksi pukeuduin tänään äidinäitini, vuonna 1917 syntyneen Hiljan, kansallispukuun. Puvun saadessaan Hilja-mummuni eli nuoruusvuosiaan neiti Liikasena Kokkoniemen tilalla Reisjärvellä. Hän sai puvun 30-luvulla, noin kahdeksankymmentä vuotta sitten. Mutta vain muutama vuosi puvun saamisen jälkeen Hiljan, kuten monen muunkin sukulaisemme, elämässä tapahtui suuria mullistuksia: Naimisiin menon ja lasten saamisen onnea varjostivat raskaat sotavuodet, jolloin kallis itsenäisyytemme lunastettiin. Sotavuosina ja jälleenrakennuksen aikoina suvun merkitys ja yhteenkuuluvuuden tunne olivat varmasti vahvoja. Jos kaveria ei jätetty, niin tuskin sukulaistakaan! Nykyään tilanne on vaarassa olla toisenlainen. Asumme usein kauempana toisistamme kuin ennen. Yhteydenpito ei tapahdu automaattisesti arjen askareissa. Näistä syistä ainakin omalle sukupolvelleni sukulaisista on pikemminkin tullut osa juhlaa kuin arkea. Vaaditaan ajan järjestämistä ja asian arvostamista, jotta haluaisimme nähdä yhteydenpidon vaivan ja säilyttäisimme yhteyden sukulaisiimme. Suvun yhteys ei synny ja säily itsestään. Yksilöllistä suoriutumista korostava yhteiskuntamme henki, perheiden hajoaminen, epävarmat työtilanteet niin, kaikenlainen juurettomuus uhkaavat myös sukumme välistä yhteyttä. On ikävää, jos nämä ilmiöt johtavat meidät ajattelemaan, ettemme tarvitse sukua yhtenä elämämme rikkautena. On tietenkin totta, että yhä edelleen sukupolvelta toiselle suvussa siirtyy paljon ei-toivottavaa. Periytyy sairauksia. Syntyy haavoja, jotka voivat olla ihmisen elämän kipeimpiä ja syvimpiä. Näille emme aina voi itse mitään, vaikka haluaisimmekin. Kuten kaikkien ihmisten, myös sukulaisten, välillä ilmenee syntiin langenneen maailman todellisuus: Meidän välistä rakkauttamme, meidän yhteyttämme toisiin ihmisiin ja Jumalaan, koetellaan. Tästä huolimatta yhteys sukuun ja sukulaisiin on edelleen tavoiteltava asia. On edelleen tärkeää tuntea juurensa, kuten suvun kautta saamansa henkinen ja hengellinen perintö. Omalla tavallaan Raamatun tunnetuinta sisältöä lienee lukemattomat sukuluettelot. (Jatkuu seuraavalla sivulla.)

12 12 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Vaikka moni hurskas raamatunlukija ehkä kernaasti hyppää niiden yli, sukuluetteloilla on yhä merkitystä meille nykyajankin kristityille. Sukuluettelot paljastavat, että Raamatussa suvulla on tärkeä asema jopa ihmiskunnan pelastushistoriassa. Siksi sukuluettelot muodostavat merkityksellisen sivujuonteen Raamatun alkulehdiltä kirjan loppuun saakka. Uusi testamentti alkaa Jeesuksen sukuluettelolla Matteuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa. Siinä kerrotaan reitti, joka osoittaa Jeesuksen olleen lopulta sekä kuningas Daavidin että kantaisä Abrahamin jälkeläinen. Se, että Jeesus syntyi juuri tuohon sukuun, ei ollut sattumaa, eikä edes Jumalan yht äkkinen päähänpisto. Se oli maailman luomisesta asti kuulunut Jumalan pelastussuunnitelmaan. Jeesuksen täytyi olla juuri Abrahamin sukua, jotta Jumalan Abrahamille antama lupaus maailman pelastamisesta toteutuisi täydellisesti. Pauliina Pylvänäinen Mikä sitten voisi olla meidän sukumme tehtävä, joka siirtyisi sukupolvelta toiselle? Eikö pitää yllä sitä yhteyttä, jonka merkkinä tänään siunattava lippu on? Miten me voisimme vaalia tuota yhteyttä? Eikö iloitsemalla suvun mukanaan tuomasta arvokkaasta perinnöstä ja välittämällä sitä eteenpäin seuraaville sukupolville? Rakastavana sukulaisena eläminen on näet yksi osa kristittynä elämistä tässä maailmassa. Niin kuin Jumala on rakastanut meitä, niin saamme mekin rakastaa toisiamme! Meitä kaikkia koskeva tehtävä vaalia sukumme yhteyttä on vastuullinen eikä se ole helppo. Onneksi siihen on annettu apua. Kuulemamme Filippiläiskirjeen kohta ohjaa meitä, jotta eläisimme niin, että omalta osaltamme rakentaisimme ja pitäisimme yllä yhteyttä lähimmäisiämme, siis myös sukulaisiimme: Filippiläiskirjeen mukaan yhteys Kristukseen rohkaisee meitä olemaan yksimielisiä, sopuisia ja rakastavia. Itsekkyyden ja turhamaisuuden sijaan nöyriä. Ajattelemaan myös muiden parasta. Yhteys Kristukseen rohkaisee meitä rukoilemaan toistemme puolesta, kertomaan Jumalan rakkaudesta sanoin ja teoin. Omassa lapsuudessani Hiljamummullani oli suvun yhteyden vaalimisessa ja suvun perinnön välittämisessä tärkeä osa. Hiljan ja Aimon koti, Niemen mummula oli se paikka, jossa lähisukumme kokoontui, ja kokoontuu yhä edelleen heidän poismenonsa jälkeenkin, säännöllisesti yhteen. Mummula oli se paikka, jossa uskollisesti, suurempaa numeroa tekemättä, elettiin arjessa todeksi suomalaisen kristityn elämää: Käytiin kirkossa sunnuntaisin. Virsikirjat tuvan ikkunalaudalla kertoivat niiden kuluneen käytössä. Toivon ja rukoilen, että jotain samankaltaista saisivat tulevienkin sukupolvien Liikaset kokea. Kokea tahtoa siihen, että yhteys sukuun on elämää rikastava ja vaalimisen arvoinen asia. Kokea uskoa siihen, että meidän Isämme Jumala on Hän, johon voimme turvata, tapahtuipa elämässämme mitä tahansa. Kokea toivoa siitä, että Hän auttaa meitä kaikissa elämämme ongelmissa. Sillä yhä vieläkin Jeesus Kristus on Hän, joka lähetettiin meidän pelastajaksemme. Hän korjaa ja auttaa meitä säilyttämään yhteyden toisiimme. Eskon ja Liisan vävypoika Mika Nykänen säesti yhteislaulut ja esitti yksinlaulua. Seuran sihteeri Maarit Tillman Outokummusta on tallentanut naulaustilaisuuden ja siunaamisen eri vaiheet lippukirjaan, joka jää jälkipolville muistoksi. Liikasten sukuseuran lippu liehuu tulevissa tapaamisissamme yhdessä Suomen lipun kanssa. Tilaisuuden juhlaosuus päättyi Suomen lipun ja sukuseuran lipun poistumiseen. Sen jälkeen juotiin vielä mansikkakakkukahvit ja suoritettiin arpajaisten arvonnat. Kotimatka saattoi alkaa suu mansikassa ja voitot takapenkillä. Eräässä sähköpostipalautteessa oli lyhyt arvio päivästä: mukava, koskettava, lämmin, ikimuistoinen sukutapaaminen. Teksti: Harri Liikanen Kuvat: Anne Ekroos

13 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ VUODEN TAKAA - Alikersantti Heino Sakari Kumpumäen muistolle Alikersantti Heimo Kumpumäki Heino, rakas mieheni, vielä kerran tahdon kirjoittaa Sinulle, Sinun rakkaalle ja ikuisesti sydämeen jäävälle muistollesi, ja pyhittää nämä lauseeni. Ei konsanaan kuole hän kokonaan ken eestään korkeimman on uhrannut, mit oli kallehinta hälle uhrannut vilpittömin mielin. Raskaana saapui suruviesti kotiimme heinäkuun 5 pvnä aseveljesi kirjeen mukana, että sinäkin rakas Heino, olet saanut uhrata nuoren elämäsi synnyinmaan ja vapautemme puolesta. Voi, miten sydäntä särkevää tämä onkaan. Tuntuu kuin kaikki olisi pysähtynyt kohdaltani. Tulee mieleen, miksi näin? miksi ei toisin? Tämä kysymys on aina mielessä, siihen kumminkaan saamatta vastausta, kuin että näin oli Herra sinun tahtosi. Emme aina kuitenkaan tahdo jaksaa käsittää tätä, sillä emme olisi sinua antaneet, olithan nuori ja vielä kolmen lapsen isä. Kuinka sydäntä vihloo katsellessani näitä pieniä orpoja vierelläni, että he jäävät vaille isän hoivaa, turvaa ja tukea. Odotimme aina ilolla sitä hetkeä kun saavuit lomalle. Se oli ikäänkuin juhlaa keskellä arkisten askareitten. Sillä sinunkin kasvoiltasi heijastui kotiinpääsyn riemua. Kuinka monet kovat sait nähdä ja kokea näiden viidettä vuoden aikana. Oltuasi ensin palveluksessa ja sitten sodan alusta aina etulinjalla. Aina toivoit kirjeissäsi, että kun kerran koittaisi se ilon päivä, että pääsisit omiesi luokse, mihin kuulun ja missä tarvitaan. Vaan ei toiveemme toteutunut. Sinä rakkaamme et palaa enää koskaan luoksemme. Siksipä kaipaamme sinua omat rakkaasi, kotiväki, sukulaiset, aseveljet ja tuttavat. Keväällä, kun kävit lomalla, emme olisi millään osanneet uskoa, että tämä on viimeinen tapaamisemme. Lähdit aina yhtä iloisena ja reippaana meitä lohduttaen, että pian taas tulen luoksenne vaan - näinhän sydämesi ajatukset että ne eivät iloinneet. Rukouksin käännymme Jumalan puoleen, että kaikki kääntyisi hyväksi näinä taistelujen vuosina, vaan ei rukoukset eikä rakkaus voi kuolemaa estää, sillä emme tiedä Jumalan tarkoitusta. Kallis on vapautemme hinta, vain parhaat uhriksi kelpaa. Ja vaikka oli puoliso ja lapset, niin silti et unhoittanut vanhaa äitiäsi, vaan usein muistit häntä kauniilla kirjeelläsi, siksipä hänellä onkin kauniit muistot rakkaasta pojastaan ja kaipaus katkera. Olit nuori ja elämänhaluinen, etkä tahtonut jättää meitä suureen suruun ja ikävään, sillä tiesithän kuinka paljon meille merkitsit ja kuinka suuri on rakkautemme sinuun. Sillä ilman sinua rakkaamme olemme pieniä ja orpoja täällä myrskyjen maailmassa. Kerran luoksesi päästä tahdomme taivaan kirkkauteen, missä on ilo ja rauha ikuinen. Rakas taivaallinen isä anna meille voimaa kestämään suuri surumme, ja auta tahtoosi tyytymään. Jumala siunaa rakkaamme tuntematon leposija. Seistessäni hautakumpusi äärellä tulee mieleen monet kauniit muistot, ja ne lyhyet hetket, mitä saimme yhdessä viettää lastemme kanssa. Niinpä lausunkin sydämestäni. Ken maksaa kärsimykset vaivat ken rakkautes palkita voi. Yksin vain Jumala. Kiitos suuresta ja unohtumattomasta rakkaudestasi. Hiljasi Lähde: Kalajokilaakso-lehti , s. 3 MUISTATTEKO VIELÄ? Reisjärvellä 25-vuotisjuhlassamme saimme kirjan Sankar ísäin lapset me. Siinä kirjassa on Antero Kumpumäen kirjoitus kaatuneesta isästään Heimo Kumpumäestä ja perheen selviytymisestä sodan jälkeen. Tämä kirjoitus julkaistiin Liikaslinkissä 2/2011 ja siinä on lisänä kertomus Anteron matkasta Karjalaan etsimään kaatunutta isäänsä. Jos lehti ei ole käytettävissä, lehti löytyy kotisivuiltamme kohdasta Liikaslinkki-jäsenlehti. Kannattaa lukea. HLI

14 14 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 HOUKUTTELEVIN OTSIKKO? Pirkka-lehden numerossa 11/2013 oli otsikon mukainen kysely. Siinä pyydettiin äänestämään kaikkien aikojen houkuttelevinta otsikkoa annettujen vaihtoehtojen joukosta. Yksi otsikko oli erittäin kiinnostava, sillä siinä esiintyi nimi Maija Liikanen. Otsikkona oli "Kun Maija Liikanen sai elämänsä tärkeimmän koneen". Kirjoitus oli ollut lehdessä numero 14-15/1965. Äänestin tätä otsikkoa parhaaksi ja pyysin samalla kopiota jutusta, sillä minua rupesi kiinnostamaan, kuka oli tämä Maija. Kopio tuli ja nyt se on tässä uudelleen luettavana. Kysymys Maijan taustasta oli helpompi, kuin osasin aavistaa. Olli ratkaisi tehtävän hetkessä. Tässä on tulos: Pirkassa mainittu Maija Liikanen on Hilda Maria (Maija) Liikanen, o.s. Riekki, , pso Matti Liikanen Jutun tekohetkellä perheeseen kuului viisi lasta, kuten tekstissä mainitaan. He ovat Juho Aukusti, s. 1950, Eino Eevertti s. 1953, Toivo Antero, s. 1955, Anna Marketta s ja Veli Aarne s Jutun tekemisen jälkeen perheeseen syntyi 1967 vielä kuudes lapsi, Pekka Matias. Anna, Eino ja Veli mainitaan kuvateksteissä. Sukupuun kasvua voi tarkastella verkosta Pudasjärven Liikasten sukutauluista. Harri Liikanen (Jatkoa seuraavalla sivulla.)

15 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ Jatkoa edelliselle sivulle. Tässä on Pirkka-lehden sivu 13. Jos joku perheen jäsenistä sattuu saamaan tämän Liikaslinkin silmiinsä, toimitus pyytää, että hän tai joku muu voisi kertoa, mitä kullekin tekstissä mainitulle henkilölle nyt kuuluu. Julkaisisimme sen sitten jatkona tälle kirjoitukselle. Sukulaiset tai tutut voisivat myös välittää tämän pyynnön. Toimitus kiittää.

16 16 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 PORRASSALMI VII -VUOSIKIRJA ILMESTYI Etelä-Savon kulttuurin vuosikirja Porrassalmi julkistettiin perinteiseen tapaan Porrassalmen taistelun vuosipäivänä Mikkelissä vanhan kasarmialueen Upseerikerholla. Kyseessä oli jo VII vuosikirja. Tilaisuus alkoi klo ja kirjan julkisti päätoimittaja, filosofian maisteri ja historiantutkija Jutta Julkunen. Täydennysohjelmana oli jalkaväen tarkastajan sijaisen esitys jalkaväkitaistelun kehityksestä Porrassalmen ajoista nykypäivään. Kirjan myynti alkoi heti tilaisuuden jälkeen. Kirjassa on yhteensä 15 kirjoitusta, ja sivuja on 208. Meillä on ilo ja kunnia olla siinä mukana, sillä kirjaan oli pyydetty Harri Liikaselta kirjoitus Herman Liikasesta. Hänen artikkelistaan tuli 12- sivuinen kirjoitus otsikolla "Herman Liikanen, torpparin poika". Kukin kirjoittaja sai lahjaksi kaksi kirjaa. Ennen tilaisuutta kirjoittajille tarjottiin perinteinen pöytään tarjoiltu kirjoittajalounas. Siihen kuului hernekeittoa, voileipää, vettä, kotikaljaa, kahvi ja pannari. Kirjan kansi. Harri luovutti toisen kirjoittajakappaleistaan sukuseuralle. KANGASNIEMEN EEVAN TAPAUS Eeva Lassintytär Liikanen syntyi Kangasniemellä Lassi Liikasen ja Eeva Kaisa Himotun toisena lapsena. Eeva avioitui Heikki Romon ( ) kanssa ja heille syntyivät lapset Maria Helena , Malakias , Jeremias ja Ulla Jeremias Romo vihittiin Maija Leena Tuukkasen (s ) kanssa. Tiistai-iltana viittätoista vaille yksitoista Kangasniemen Luusniemellä asuvan Taneli Kohvakan torpan oveen koputettiin. Ovella oli Maija Leena Tuukkanen, joka hädissään pyysi talonväkeä tulemaan apuun, koska Maija Leenan talossa oli katon orsilta pudonnut puu hänen anoppinsa Eeva Liikasen päähän ja anoppi oli kuolemaisillaan. Kun Kohvakka saapui väkensä kanssa Tuukkasen kotiin, hän löysi Eeva Liikasen kuolleena sängystään. Eevan ohimossa oli suuri haava. Maija Leena Tuukkanen esitteli samalla taloon saapuneille Eevan sängyssä ollutta orsipuuta sanoen kahtokeepas kun tuo puun pää on verissä. Koska oli ollut yleisesti tiedossa, että Eeva Liikanen oli ollut huonoissa väleissä poikansa Jeremias Romon ja miniänsä Maija Leena Tuukkasen kanssa, ja koska Eeva Liikanen oli kuolinpäiväänsä saakka ollut aivan terve, kuolinsyystä järjestettiin poliisitutkinta. Kuulustelussa kävi ilmi, että Eevan poika Jeremias oli lähtenyt keskipäivällä Mikkelin kaupunkiin myymään kauroja ja ostamaan suolaa, tupakkaa ja viinaa. Tältä matkalta Jeremias palasi vasta seuraavan päivän iltana. Maija Leena Tuukkanen kertoi kuulustelussa, että kun hän oli Eevan kanssa jäänyt kahdestaan kotiin, kumpikin oli puuhannut omiaan ja pimeän tultua kumpikin oli mennyt omaan sänkyynsä nukkumaan. Maija Leenan oli jonkin ajan päästä pitänyt lähteä tarpeilleen. Kun hän oli mennyt ulos ovesta, ovi ei sulkeutunutkaan kunnolla, joten Maija Leena joutui lyömään sen kiinni. Tuolloin tuvasta kuului räsähdys. Maija Leena palasi heti tupaan, jossa hän huomasi, että muori Eeva huokui kuin suhisemalla. Maija Leena yritti kysyä, mitä Eevalle oli sattunut. Koska vastausta ei kuulunut, Maija Leena sytytti tulen, ja silloin hän huomasi, että katosta oli pudonnut kaksi puuta Eevan päähän. Tämän jälkeen Maija Leena lähti hakemaan apua. Kun piirilääkäri H.G. Hällström tutki Eeva Liikasen ruumiin, hän kiinnitti huomiota siihen, että Eevan päässä oli useampi haava ja että haavat olivat pään eri puolilla. Muuten lääkäri totesi Eeva Liikasen olleen 160 cm pitkä, roteva ja hyvin ravittu. Hällströmin antaman loppulausunnon mukaan pään 3 suurta haavaa, eri suunnalle meneviä eivät olleet mitenkään voineet aiheutua orren poikkipuun putoamisesta. Pudonnut orsi oli nimittäin kuivaa puuta ja vain 9 cm paksu, eikä putoamismatkaakaan ollut kuin hieman yli 1,5 metriä. Hällströmin arvion mukaan vammat olivat syntyneet iskemällä jollain tylsällä ja raskaalla esineellä. Myös poliisien suorittama tutkinta horjutti Tuukkasen kertomusta. Poliisit olivat lyöneet Romon ja Tuukkasen talon ovea kiinni kovalla voimalla useita kertoja, mutta orsi- ja poikkipuut eivät olleet hievahtaneet silloinkaan kun ne oli pantu katossa aivan täpärästi kiinni. Lisäksi Eeva Liikasen sänky oli ollut sellaisessa paikassa, että poikkipuu, joka saatiin viimein putoamaan siihen suoraan lyömällä, ei ollut voinut osua suoraan Eevan päähän (kuva 1). Usea todistaja kertoi oikeudessa kuulleensa Eeva Liikasen ja Maija Leena Tuukkasen riitelevän keskenään. Riitaa oli ollut Eeva Liikasen elatuksesta. Joillekin todistajille Eeva Liikanen oli kertonut pelkäävänsä välillä henkensä puolesta. Elatusriidan vuoksi Eevan ja tämän pojan Jeremiaan välit olivat kiristyneet. Oikeudessa Jeremias Romo johdonmukaisesti kiisti lyöneensä tai edes haukkuneensa äitiään, (Jatkuu seuraavalla sivulla.)

17 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ (Jatkoa edelliselle sivulle.) vaikka monet todistajat sanoivat sellaista nähneensä ja kuulleensa. Maija Leena Tuukkanen kiisti viimeiseen asti syyllisyytensä. Todisteet häntä vastaan olivat kuitenkin niin vahvat, että Kangasniemen käräjäoikeus tuomitsi Tuukkasen mestattavaksi ja sen jälkeen lavalla poltettavaksi. Hovioikeus vahvisti tuomion, minkä jälkeen ajan tavan mukaisesti asia eteni keisarille eli käytännössä Senaatin oikeusosastolle. Tuomio muutettiin elinikäiseksi pakkotyöksi, ja Tuukkanen lähetettiin Hämeenlinnan työvankilaan. Tuomio aleni myöhemmin 14 vuoteen keisarillisen armahduksen vuoksi. Lopulta Maija Leena päästettiin ehdonalaiseen vapauteen lokakuussa Lähteet: Kangasniemen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1892 (talvi- ja syyskäräjät); Mikkelin lääninvankilan arkisto, saapuneet päätökset ; Senaatin oikeusosasto, anomus- ja valitusaktit, puhtaaksikirjoitetut pöytäkirjat ja päätöstaltiot 1893; Prokuraattorin toimituskunnan arkisto, kruununvankilain vankiluettelot (Hämeenlinnan kuritus- ja työvankila) Kuva 1. Pohjapiirros Romojen ja Eeva Liikasen asuintuvasta (Kangasniemen 1892 talvikäräjien pöytäkirja, 314, liite G). Kuvannut Mikkelin maakunta-arkistossa Maarit Tillman. Helsingissä Olli Liikanen ERKKI LUOVUTTI PERTILLE Suomen Punaisen Ristin yleiskokous pidettiin viikonloppuna Turun messukeskuksessa. Kansalaisjärjestön edustajat eri puolilta Suomea päättivät tulevan kolmivuotiskauden linjauksista ja valitsivat puheenjohtajan sekä hallituksen. Mukana oli ennätysmäärä, noin osallistujaa. Järjestön johto vaihtui Erkki Liikasen toimittua puheenjohtajana jo maksimimäärän eli kaksi kautta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ulkoministeriön entinen valtiosihteeri, suurlähettiläs Pertti Torstila. Hän jäi maaliskuussa eläkkeelle ulkoministeriön valtiosihteerin virasta 68-vuotiaana. Hän työskenteli lähes 44 vuotta ulkoministeriössä ja suurlähettiläänä maailmalla. Helsingissä asuva Torstila aloitti vapaaehtoistoiminnan jo koulupoikana partiossa ja on nykyisin entisen kotikuntansa Hämeenlinnan SPR:n osaston jäsen sekä säännöllinen verenluovuttaja. Hän on ollut rauhanturvaajana Kyproksella eli hän kuuluu Nobelin rauhanpalkinnon saajiin. Rauhanturvaajat saivat palkinnon Erkin myötä nimi Liikanen on ollut usein esillä julkisuudessa ja yleensä aina positiivisessa mielessä. Kiitos Erkille siitä. On ollut mukavaa elellä siivellä. HLI

18 18 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2014 JÄSENMAKSUKO RÄSTISSÄ? JOKO TAAS? ANTEEKSI! HOIDAN ASIAN HETI KUNTOON! Mikäli jäsenmaksusi on ollut kirjanpitomme mukaan vielä maksamatta, saat tämän lehden välissä uuden laskun, joka erääntyy maksettavaksi heti. Mikäli olet hoitanut jo maksun, pyydämme ottamaan yhteyttä rahastonhoitajaan asian selvittämiseksi. Yhteystiedot löytyvät takakannesta. Lasi lumosi Ulvin kesänäyttelyssä Lasitaiteilija Heikki Ulvin ateljeesta avautuu meri- ja jokimaisemat, jotka inspiroivat taiteilijaa. Kuva: Maija Pylväs Lasinpuhaltaja, lasitaiteilija Jaakko Liikanen näyttää tehtaallaan 2006 vierailumme yhteydessä, miten filigraanilasilautanen syntyy. Kuva Heikki Liikanen Kalajokisen lasitaiteilijan, Heikki Ulvin, viimekesäinen näyttely lumosi lasin kautta. Esillä oli niin Ulvin itsensä kuin vierailevien taiteilijoiden lasitöitä mutta jonkin verran myös Ulvin aiempia valokuvia ja maalauksia. Erityistä tänä vuonna oli lasinpuhallustekniikalla tehdyt työt. Yhtenä vierailevana taiteilijana oli kuusamolaissyntyinen Jaakko Liikanen, joka on Ulvin mukaan yksi maailman parhaita lasinpuhaltajia. Ulvi itse ei puhalla lasia, vaan käyttää muita tekniikoita. Tänä kesänä oli uusittu myös taiteilijaateljeen terassi, josta pääsee ihailemaan niin joki- kuin merimaisemaakin. Juuri joki ja meri ovatkin aina innoittaneet Ulvia lasitöissä. Monet työni liittyvät mereen ja jokeen, kun tässä jokirannassa olen syntynytkin, Ulvi sanoo. Ulvin ateljee sijaitsee Kalajoen vanhassa kaupungissa Plassilla. Lasin lumo-kesänäyttely oli avoinna heinäkuun 20. päivään saakka. Lasimiehet Jake and Jones - Jaakko Liikanen ja Joonas Laakso Viime kesänä oli Lasimuseossa Riihimäellä esillä Jaakko Liikasen ja Joonas Laakson lasituotantoa. Jaakolla oli näytteillä peräti 33 esinettä, joista tämän lehden kannessa näette niistä neljä. Tässä on yksi Jaakon oppipojan Joonaksen töistä. Voitaneen sanoa, ettei tämä synny ihan kaikilta. Joonas jatkaa Jaakon entisissä tiloissa. Yrityksen nimi on nyt Osuuskunta Lasismi.

19 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/ MERKKIPÄIVIÄ 2015 (Selite: P = perustajajäsen, Ka = Kangasniemen, Ko = Korpilahden, Ku = Kuusamon, Mi = Mikkelin, MA =Mikkelin Asilan, Ri = Ristiinan sukuhaara.) 100 vuotta Ka Väinö Helasniemi, Kangasniemi 95 vuotta Ka Liisa Helasniemi, Kangasniemi 85 vuotta 1.2. Ku Helvi Järvenpää, Riihimäki 80 vuotta Mi Pentti Liikanen, Juva 3.8. Ku Elias Liikanen, Kuusamo Ka/P Paavo Rossi, Reisjärvi Mi Anja Uotinen, Puumala 75 vuotta 2.1. Ku Kauko Anttila, Kuusamo 7.1. Ka Veikko Liikanen, Hollola Mi Airi Ovaska, Australia 4.3. Ka/P Alpo Kumpumäki, Kiuruvesi 3.4. Ka Sirkka Liikanen, Mikkeli Mi Urho Liikanen, Vantaa 9.6. Ko Raili Liikanen, Helsinki Ku Unto Isola, Oulu Ri Pentti Liikanen, Järvenpää Mi Esko Liikanen, Mikkeli Ka/P Marja-Liisa Puurula, Kokkola 70 vuotta Ka Pentti Liikanen, Helsinki Ri Sirkka Laakkonen, Espoo Mi Pirjo-Riitta Mäkelä, Turku Ku Margit Lehtola, Ylivieska Mi Marja Pirttilä, Espoo Mi Elli Liikanen, Lappeenranta Ka/P Tanja Niemi, Kokkola Ka Marjatta Häkkinen, Kangasniemi 60 vuotta 8.7. Mi Maarit Liikanen, Uusikaupunki 9.8. Ka Erja Liuski, Jokioinen 3.9. Ko Kirsti Liikanen, Muurame Ku Markku Liikanen, Kuusamo Ka Eija Liikanen, Laukaa Ka Harri Liikanen, Kotka 50 vuotta Ri Mika Vainio, Helsinki Mi Eeva Liikanen, Vantaa MA Tarja Liikanen, Tuusula Ka Marja Liikanen, Kuopio Ri Taina Hirvonen, Helsinki Ka Kaisa-Mari Tepsa-Isokorpi, Turku Jos et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan tässä ensi vuonna, ilmoita siitä toimitukselle lokakuun loppuun mennessä Talvisodan alkamisesta 75 vuotta Hyvää itsenäisyyspäivää! Muut lehdet: Reisjärvi-lehdessä oli uutinen , että Liikasten sukuseura on saanut oman lipun. Uutisessa oli kolme kuvaa: 1) Vuoden Liikanen Esko Liikanen kunniakirjan ja kukat saaneena puheenjohtajan ja sihteerin seurassa. 2) Postimerkkimme. 3) Pauliina Pylvänäinen, joka siunasi lipun. Sukuviesti-lehden numerossa 4/2014 oli uutinen sukukokouksestamme ja lipun naulaamisesta ja siunaamisesta. Kirjoitus oli Harrin laatima ja se oli hieman lyhempi kuin tässä lehdessä. LASTEN NURKKA Nyt kun on synkkä syksy ja edessä pitkä talvi, pistäkääpä lapset piirtämään. Liikaslinkki-lehti järjestää piirustuskilpailun ja aiheena on SUKUPUU. Sukupuusta pitäisi näkyä isovanhemmat ja heidän vanhemmat rungon juurina, heidän lapset (isäsi, äitisi, setäsi, enosi, tätisi)isoina rungon isoina oksina ja heidän lapset serkut) isojen oksien haaroina. Pientä vinkkiä saa, kun katsoo tietokoneelta hakusanalla sukupuu. Piirustukset pitää lähettää mennessä sihteeri Maarit Tillmanille, jonka yhteystiedot ovat takakannessa. Parhaat (ehkä kaikki) palkitaan. Palkinnot selviävät, kun saamme nähdä millaisia töitä saamme.

20 Palautus osoitteeseen Liikasten sukuseura ry c/o Harri Liikanen Niittaajankatu 2 A HELSINKI SUKUSEURAN HALLITUS Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, HELSINKI, , harri.liikanen(at)welho.com Varapuheenjohtaja (=sukuseuran varaesimies), lähihoitaja Maaret Ollila Helmikuja 3 B 22, RYTTYLÄ , maaret.ollila(at)gmail.com Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3, OUTOKUMPU, , maarit.tillman(at)gmail.com Hankkija Sirkka-Liisa Liikanen, Luusniementie 1236, LUUSNIEMI, , sirkkis47(at)gmail.com Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438, ANTTOLA, , esko.2liikanen(at)gmail.com Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2, HELSINKI, , olli.liikanen(at)edu.hel.fi JÄSENSIHTEERI Anne Ekroos, Mustarinne 7, ESPOO , anne.ekroos(at)hotmail.fi RAHASTONHOITAJA Matti Liikanen, Pollarikatu 12 as 8, LAHTI, , matti.liikanen(at)luukku.com SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus JUVA: Anu Liikanen, Kuhalammentie 27, Juva, , anu.liikanen(at)elisanet.fi. KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Liikanen, katso hallitus KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, Kuusamo, , a.kultanen(at)luukku.com PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, Pudasjärvi, arto.liikanen(at)fortum.com REISJÄRVI: Marja-Liisa Kemppainen, Mattilantie 8, Reisjärvi, , kemppainenmarliis@gmail.com LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen, katso Rahastonhoitaja VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara) 1993 (Ri) Mirjam Piira, Mäntyharju, k (Mi) Annikki Liikanen, Juva 1995 (Ri) Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k (Ka) Erkki Liikanen, Bryssel 1997 (Ko) Heikki Liikanen, Joutsa, k (Ku) Hannes Savolainen, Kemijärvi 1999 (Jo) Erkki Liikanen, Tammela 2000 (Ri) Pirkko Liikanen, Espoo 2001 (Ka) Matti Liikanen, Lahti 2002 (Ku) Jaakko Liikanen, Riihimäki 2003 (Ka) Raimo Liikanen, Mikkeli 2004 (Mi) Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola) 2005 (Ka) Harri Liikanen, Helsinki 2006 (Ri) Pekka Saarenmaa, Kerava 2007 (Ka ) Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi 2008 (Ri) Sirkka Laakkonen, Espoo 2009 (Ka) Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki 2010 (Lä) Heikki Liikanen, Helsinki 2011 (Ka) Sirkka Leppälä, Reisjärvi 2012 (Ko) Maarit Tillman, Outokumpu 2013 (Ka) Olli Liikanen, Helsinki 2014 (Mi) Esko Liikanen, Mikkeli, Anttola 2015? KUNNIAJÄSENET 1. Haastemies Eino Liikanen (k.1997) 2. Käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen (k.2004) 3. Emäntä Annikki Liikanen Sääteknikko Mauri Puurula Professori Pirkko Liikanen Yrittäjä Matti Liikanen SUVUN VANHIN Maanviljelijä Väinö Helasniemi, s Kangasniemellä, joka on myös kotipaikka. PERINNEHENKILÖ Perinnehenkilöksi nimettiin 1999 vapaustaistelija, luutnantti Herman Liikanen ( ), joka kuuluu Ristiinan sukuhaaraan. KUMMITYTTÖ Kummitytöksi nimettiin 1990 lähes sukuseuran perustamispäivänä syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta. INTERNET- KOTISIVU PANKKITILIN NUMERO Danske Bank FI