VUOROVAIKUTTEISUUS SOSIAALISESSA MEDIASSA

Transkriptio

1 VUOROVAIKUTTEISUUS SOSIAALISESSA MEDIASSA Sosiaalisen median käsiteanalyysia Jussi-Pekka Erkkola Puheviestinnän pro gradu -tutkielma syksy 2009 Viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto

2 !"#$%&"'$()"'*+,*%-+) )!"#$#%&'()*+*,)-&.(/) HUMANISTINEN!#%"78*+*9&(:15* Jussi-Pekka Erkkola!/;'*'"6"*+*!"(.#* VUOROVAIKUTTEISUUS SOSIAALISESSA MEDIASSA! Sosiaalisen median käsiteanalyysia 0)"(12*+*3#4)5(6#'(* VIESTINTÄTIETEIDEN <44")"'#*+*=&>7#-(* Puheviestintä Syksy !/;'*.)7"*+*0#?#.* Pro gradu -tutkielma ="?&68858*+*A&6>#5*1B*4)C#2*!""?"2(#.68*+*9>2(5)-(* Sosiaalisesta mediasta on puhuttu ja kirjoitettu viime vuosina paljon. Akateemisissa piireissä käsitteeseen ei kuitenkaan olla perehdytty kovinkaan syvällisesti. Yleisyydestään huolimatta sosiaalisen median käsitteen sisällöstä ei vallitse yksimielisyyttä. Internetin toisen aallon myötä käsitteistön systemaattiselle määrittelylle on tarvetta.!! Tutkimuksessa pyrittiin jäsentämään ja ymmärtämään sosiaalisen median käsitettä sekä tarkastelemaan sosiaalisen median seurauksia ja ilmiöitä. Tutkimuksessa keskityttiin sosiaalisen median käsitteen analysointiin kirjallisuuden ja tutkimusaineiston kautta. Tutkimus tarkastelee sitä, mitä sosiaalisen median käsitteellä tarkoitetaan, ja miten käsite on ymmärretty verkkotutkimuksessa ja lähdeaineistossa.!! Sosiaalisen median käsitettä tutkittiin Walkerin ja Avantin käsiteanalyysimallin avulla. Käsitettä analysoitiin ja tulkittiin ominaispiirteiden, ennakkoehtojen, seurauksien ja lähikäsitteiden pohjalta.!! Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalinen media on vuorovaikutteinen, teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa verkottuneet yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertaisja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.!! Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa tarkoitetaan 2000-luvulla kasvanutta ilmiötä, joka erottuu aikaisemmista internetin ja median kehitysvaiheista. Tämän takia se tarvitsee spesifin termin. Vuorovaikutteisen verkkoviestinnän arkipäiväistyessä ja viestinnän muotojen monipuolistuessa erilaisten internetiin ja yhteiskuntaan laajemmin liittyvien ilmiöiden sekä seurauksien ymmärtäminen auttaa alalla toimivia käsittelemään viestinnän koko kenttää laaja-alaisemmin. 92")2)')(*+*D#/E15$2* puheviestintä, internet, käsiteanalyysi, käyttäjälähtöinen sisältö, sosiaalinen media, vuorovaikutus =8"./(/24)"%%)*+*3#412"(15/* Jyväskylän yliopisto / Tourulan *

3 Sisällysluettelo 1.! Johdanto 1! 1.1.! Aiheenvalinta 4! 1.2.! Sosiaalisen median käsitteen tarve 7! 2.! Tavoitteet ja toteutus 9! 2.1.! Käsiteanalyysi menetelmänä 9! 2.2.! Tutkimuksen pääkysymys ja tutkimusongelmat 14! 2.3.! Tutkimusaineiston rajaus 16! 2.4.! Tutkimuksen toteutus 18! 2.5.! Sosiaalinen media kirjallisuudessa 20! 3.! Sosiaalisen median ominaispiirteet 23! 3.1.! Sosiaalisen median erot perinteiseen mediaan 25! 3.2.! Sosiaalisen median suhde vakiintuneisiin tietokäsityksiin 30! 3.3.! Sosiaalisen median teknologiasidonnaisuus 32! 3.4.! Sosiaalisen median kollektiivisuus 33! 3.5.! Sosiaalisen median kudelmaisuus 36! 3.6.! Sosiaalisen median genret 40! 4.! Sosiaalisen median ennakkoehdot 42! 4.1.! Sosiaalisen median käsitteen ilmenemisen ennakkoehdot 42! ! Verkostot, viestintäteknologia ja uusi media 43! ! Jälkiteollinen informaatioyhteiskunta 47! ! Postmoderni 50! ! Identiteetti 52! 4.2.! Sosiaalisen median käsitteen ennakkoehdot 54! 5.! Sosiaalisen median seuraukset ja hyödyt 66! 5.1.! Yhteiskunnan muutos 66! 5.2.! Talouden muutos 70! 5.3.! Tekijyys murroksessa 74! 5.4.! Uusyhteisöllisyys ja identiteetti 76! 5.5.! Mediakonvergenssi ja tekninen kehitys 80! 5.6.! Lähikäsitteet 82! 5.7.! Mitä sosiaalinen media on? 85! 6.! Päätäntö 89! 6.1.! Jatkotutkimusaiheita 93!

4 Kirjallisuus 94!

5 1. Johdanto Internetin myötä media on ollut murroksen kourissa. PEW Internet & American Life Projectin Teens and Social media -tutkimusraportin (2007) mukaan kaksi kolmesta amerikkalaisesta teinistä on osallistunut sisällöntuotantoon verkossa. Kolmessa vuodessa sisällöntuotanto on kasvanut seitsemän prosenttia. Pohjoismaissa yli yhdeksällä kymmenellä prosentilla nuorista on internet-yhteys kotona ja internetin käytöstä on muodostunut nuorten suosituin vapaa-ajan aktiviteetti (Livingstone & Haddon 2009, 7). Telia Soneran trendiraportin (2008) mukaan neljännes suomalaisista aikoo vähentää television katselua tulevaisuudessa. Saman raportin mukaan kolmannes suomalaisista aikoo käyttää kannettavaa tietokonettaan aikaisempaa enemmän. Internetin historiassa on meneillään kiinnostava ajanjakso. Nopeat verkkoyhteydet ovat levinneet koteihin, ja internet on sulautumassa osaksi ihmisten arkielämää. Uusia www-pohjaisia sovelluksia ja palveluja syntyy nopeammin kuin koskaan aiemmin. Verkko on täynnä toimintaa sekä elämää, ja entistä suurempi osa tästä on eikaupallista, yksityisten ihmisten tuottamaa informaatiota ja vuorovaikutusta (Majava 2006). Teknologiset uudistukset ja uudet liiketoimintamallit vaikuttavat osaltaan mediaan ja siihen, miksi se on muuttumassa. Staattinen verkko on jäämässä takaalalle reaaliaikaisen verkon noustessa entistä merkittävämpään asemaan ihmisten arkipäivässä. Mark Poster (1995) kutsuu nykyistä aikakautta toiseksi media-ajaksi. Ensimmäiselle, joukkoviestinnän aikakaudelle oli tyypillistä viestinnän yksisuuntaisuus. Pieni tuottajajoukko tarjosi informaatiota suurelle määrälle kuluttajia, ja journalistit toimivat portinvartioina. Toisen media-ajan viestintää leimaa puolestaan vuorovaikutteisuus ja hajaantuminen. (Poster 1995.) Uudet käytännöt ovat haastaneet perinteiset informaation tuotanto- ja jakelumallit. Yksi esimerkki uudesta käytännöstä on Wikipedian tiedontuotantomalli, joka muistuttaa journalistista prosessia, jossa tuotetaan uusinta informaatiota. Palvelu on kuin tietosanakirja, joka tähtää paikkaansa pitävään ja ajantasaiseen informaatioon. (Hintikka 2007b.) World Wide Webin ensimmäistä vuosikymmentä on kutsuttu myös luettavaksi (engl. read-only internet) internetiksi (Lessig 2006). Vaikka kotisivujen tekeminen oli mahdollista, se ei ollut kovin helppoa. Www:n eli webin kehityksen alkuvuosina www-sivujen tekeminen oli usein ainoastaan organisaatioiden ulottuvissa. Yksilöillä

6 oli mahdollisuus www-sivujen tekemiseen vain tietyissä tiedeyhteisöissä. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Tim Berners-Leen alkuperäinen visio kirjoitettavasta (engl. writable, read/write web) webistä on jo todellisuutta (Gillmor 2004). Yksinkertaiset julkaisuvälineet, erityisesti wikit ja blogit, ovat yleistyneet. Ne ovat tehneet wwwjulkaisemisesta helppoa. Kirjoitettava web on synnyttämässä uudenlaisia informaatioympäristöjä, jotka ovat massamediaan verrattuna demokraattisempia, vuorovaikutteisempia ja moniäänisempiä. Vaikka internetissä toimivien verkostojen sosiaaliset mekanismit voivat itsessään toimia suodattimina, vertaistuotettu informaatioympäristö vaatii uudenlaista informaationlukutaitoa sekä menetelmiä informaation hallintaan ja suodattamiseen. (Majava 2006.) Internet luokitellaan edelleen osaksi uutta mediaa. Uusi media sijoitetaan puolestaan osaksi kronologista jatkumoa, jonka aikaisempia tasoja ovat olleet puhe, kirjoitus, piirustus, maalaus, valokuvaus, lennätin, puhelin, elokuva, radio ja televisio (Lister ym. 2003). Internet on lähtökohtaisesti vuorovaikutuksellinen media, ja lähes kaikki internetin välineet, toiminnot ja areenat ovat myös tavalla tai toisella vuorovaikutteisia (Barnes 2003). Vuorovaikutteisuus ja kaksisuuntaisuus ovatkin kenties uuden median keskeisimpiä piirteitä. Aiemmin joukkoviestintävälineet olivat lähinnä lähetysteknologioita, jotka sopivat parhaiten yleisluontoiseen viestien lähettämiseen suurelle joukolle vastaanottajia (Lievrouw 2003). Nykyään internetistä on muodostunut niin väline, julkisuusareena ja organisoitumismuoto kuin kasvavassa määrin myös toiminnan tapahtumapaikka ja kohde (Hintikka 2008b, 69). Internetin valtavirtaistumisen jälkeen internetistä on tullut perusteellinen heijastuspinta sosiaalisille verkostoille. Tietyllä tapaa internetin kohtalona oli alusta alkaen olla sosiaalinen media: internet oli avoin, ei-säädelty, laajennettavissa oleva ja ennustamaton. (Bowman & Willis 2003.) Yksilön omat kokemukset ja persoona vaikuttavat siihen, miten yksilö osallistuu internetissä. Paradoksaalisesti tämä yksilöllisyyden painottaminen saattaa osittain selittää uusien, eritoten yhteisöllisten verkostopalvelujen suosiota. Yksilöllisyyden presentointi edellyttääkin yhteisöllisiä verkostopalveluja. (Aula & Vapaa 2006.) David Weinbergerin (2002, 21 22) mukaan internetin sosiaalisuuden tarkastelu ohjaa huomion väistämättä myös identiteetin, yhteiskunnan, tiedon, ystävyyden, moraalin, auktoriteetin, yksityisyyden ja julkisuuden käsitteiden tarkasteluun. 2

7 Alex Bruns (2007) näkee internetin tämän hetkisen kehityksen merkittävänä paradigman muutoksena. Sosiaaliset sovellukset ja Web 2.0 -teknologiat vaikuttavat Brunsin mukaan syvällisesti yleisiin tapoihin, talouteen, lainsäädäntöön ja demokraattiseen yhteiskuntaan. (Bruns 2007.) On puhuttuu jopa vuorovaikutusteollisuuden synnystä. Googlen hakukone antaa social media -hakutermille lähes 92,2 miljoonaa tulosta (viitattu ). Vastaavasti Googlen blogihakukone antaa samalla hakutermille 23,8 miljoonaa tulosta (viitattu ). Sosiaalisesta mediasta on siis kirjoitettu internetissä paljon, mutta selkeää määritelmää käsitteelle ei silti ole olemassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on jäsentää ja ymmärtää sosiaalisen median käsitettä sekä tarkastella sosiaalisen median seurauksia ja ilmiöitä. Erilaisten internetiin ja yhteiskuntaan laajemmin liittyvien ilmiöiden ja seurauksien ymmärtäminen auttaa tarkastelemaan viestinnän alan muuttuvaa työkenttää sekä uusia vuorovaikutuksen tapoja. Luonteeltaan tämä tutkimus on käsitteellinen ja sen tavoitteena on pyrkiä yhtenäiseen ja loogiseen kokonaisuuteen. Tutkimus koostuu käsitteiden valinnasta sekä käsitteiden analysoinnista, vertailusta ja syntetisoinnista. Käsitteet ovat esityksiä tai ajatuskonstruktioita, joiden avulla useista konkreettisista tosiseikoista voidaan tehdä yleistys (Eskola 1981). Marja-Liisa Kakkuri-Knuutilan (1999) mukaan käsitteen määrittely edellyttää käsitteen käytön analysoimista sekä käsitteelle annettavien erilaisten määrittelyjen suhteiden tunnistamista. Käsitteellisessä tutkimuksessa tavoitteen saavuttaminen ja tutkimuskysymyksiin vastaaminen edellyttää perehtymistä kirjalliseen aineistoon. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lähdeaineiston määrään. Sitä tulee olla tarpeeksi, jottei aineisto jää liian suppeaksi. (Huuskonen 1989, 30 31, Puusan 2005, mukaan.) Tutkimusaineiston tulee koostua tieteenalalla aikaisemmin tehtyjen tutkimusten ja teorioiden tarkastelusta (Uusitalo 1991, Puusan 2005, mukaan). Paula Kyrön (2004) mukaan tutkimuksen taso ja sen syvyys perustuvat suurelta osin tutkimuksessa tehtyihin käsitevalintoihin. Kaakkuri-Knuutila (1999) korostaa, ettei lopputuloksen tule olla ainoastaan referaatti, vaan tutkijan pitää ajatella kriittisesti ja tehdä omia päätelmiä aikaisemmin esitetyn tutkimuksen valossa. Tämän tutkimuksen tutkittava käsite on sosiaalinen media, jonka englanninkielinen vastine on Social Media. Tutkimuksessa keskitytään sosiaalisen median käsitteen 3

8 analysointiin tutkimusaineiston ja -kirjallisuuden perusteella. Itse sosiaalisen ja median käsitteitä tarkastellaan Sosiaalisen median ennakkoehdot -luvussa, mutta näiden käsitteiden analysointi ei ole tutkimuksen keskiössä. Tutkimusaineisto tähän tutkimukseen on koottu pääosin kansanvälisistä markkinoinnin ja viestinnän alan lehdistä, blogeista sekä muista internet-lähteistä, joissa on käsitelty tai yritetty määrittää sosiaalista mediaa. Mukana on myös kotimaista tutkimusta ja raportteja. Yksittäisistä tutkimushankkeista mainittakoon Tampereen Yliopiston Hypermedialaboratorion johtama PARTECO (Participatory Economy and Beyond: Developing tools and processes for open and participatory knowledge creation and content production), jossa tutkittiin muun muassa sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median käsitettä ei kuitenkaan ole liiemmin tutkittu tai yritetty määritellä akateemisissa tutkimuksissa tai kirjallisuudessa (ks. Jaiku.com 2008). Tätä havaintoa tukevat myös elektronisista, akateemisista tietokannoista (muun muassa Google Scholar ja EBSCOhost) tehdyt haut. Tutkimusaineiston muodostumista tarkastellaan myöhemmin tutkimusaineiston rajauksen yhteydessä. Tässä tutkimuksessa internetillä viitattaan eri puolelle maailmaa ulottuvaan tietoverkkoon, joka koostuu tuhansista pienemmistä kaupallisista, akateemisista tai valtiollisista verkoista, jotka on teknisesti liitetty toisiinsa. Internetiin viitataan paikoin myös vakiintuneella termillä verkko. Kyseessä olevaa tutkimusta kutsutaan aineistolähtöiseksi. Barney Glaser ja Anselm Strauss ovat käyttäneet teoreettisen saturaation periaatetta lähdeaineiston tarkastelussa. Saturaatiolla tarkoitetaan tarkastelun tilaa, jossa samat lähteet ja käsitteiden määritelmät alkavat toistua yhä uudelleen aineiston viittauksissa, ja aineistosta ei enää nouse uutta ja relevanttia tietoa. (Puusa 2005, 9.) Tässä tutkimuksessa aineiston tarkastelu lopetettiin, kun kyseinen saturaatioilmiö havaittiin eli uutta ja merkittävää aineistoa ei enää ilmentynyt Aiheenvalinta Käsitteisiin liittyy arkikielestä johtuvia ongelmallisia piirteitä, kuten monimielisyyttä ja erilaisia konnotaatiota eli sivumerkityksiä. Tieteelliset tutkimukset perustuvat aina käsitteiden varaan ja niiden käyttöön. Kaikkiin tutkimuksiin liittyy olennaisena osana käsitteisiin perehtyminen, niiden erittely, analysointi ja tutkiminen. Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes ja Paula Sajavaara (1997) esittävät, että käsitteet toimivat tutki- 4

9 jan työkaluina, ja mitä paremmin käsitteet hallitsee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saa aikaan laadukasta tutkimusta. Umberto Econ (1989) lähestyminen aiheeseen on raadollisempi: Jos et osaa määritellä jotain käsitettä, niin vältä myös sen käyttöä. Jos käsite on jokin tutkielman perustermeistä, etkä osaa sitä määritellä, jätä koko juttu sikseen. Olet valinnut väärän tutkielman aiheen (tai ammatin). Hirsjärvi ym. (1997) jatkavat, että tieteessä tarvitaan käsitteen määrittelyä, koska määritelmä rajaa ja täsmentää käsitteen ja antaa sille merkityksen. Käsitteen määrittely esittää niin ikään kielellisen sopimuksen, luo normin käsitteen käytölle ja sitoo yhteen käsitteen ja sen merkityksen. (Hirsjärvi ym. 1997) Tieteessä pitäisi pyrkiä eksakteihin käsitteisiin, joiden merkitys on vakiinnutettu ja rajattu (Niiniluoto 2002). Huolellinen käsitteenmuodostus on kaiken perusta silloin, kun yritetään kuvata tai selittää ilmiötä (Walker & Avant 1992, 38). Viestinnässä käsitteellä on oltava jokin nimitys. Nimityksen ja käsitteen sitoo yhteen määritelmä, joka on käsitteen kielellinen kuvaus. Määritelmä rajaa käsitteen antamalla tietoja sen sisällöstä tai alasta sekä sen suhteesta muihin käsitteisiin. (Haarala 1981, 28 ja 43.) Määritelmä voi olla olemassa jo ennen käsitettä, eli käsite tunnetaan ja voidaan kuvata, mutta sen nimitys puuttuu. Joissakin tapauksissa nimitys voi syntyä ennen määritelmää ja elää kielenkäytössä pitkäänkin, ennen kuin tyydyttävä määritelmä saadaan aikaa. Tällainen käsitteen käyttö voi johtua toisaalta käsitteen osittaisesta hahmottumattomuudesta. Toisaalta voi olla, ettei sen sisällöstä tiedetä tarpeeksi. Samalle käsitteelle voi olla myös kilpailevia määritelmiä. (Haarala 1981, 43.) Internetin toisen aallon myötä sen käsitteistö on jo pidemmän aikaa kaivannut systemaattista määrittelyä ja yhtenäistämistä. Sekava retoriikka, käsitteiden löysä ja epäyhtenäinen käyttö ei ole omiaan edistämään minkään alan toimintaa. Sanastokeskus TSK laatii parhaillaan sosiaalisen median sanastoa. Verkkoviestinnän avaintermistön epäselvyydet aiheuttavat ongelmia alan yhteistyökuvioissa. Ilmari Leppihalmeen (2006) mukaan käsiteongelmat ilmentävät toimialan identiteetin selkiytymättömyyttä. Ongelmat vaikeuttavat strategisen tason yhteisymmärryksen syntymistä sekä toiminta- ja verkostoitumismahdollisuuksia. (Leppihalme 2006.) Sam Inkisen (2006) mukaan kriittinen ja reflektoiva käsiteanalyysi on luovien toimialojen tulevaisuuden kannalta paitsi hedelmällistä myös välttämätöntä. Luovien toi- 5

10 mialojen avainkäsitteitä tulisi analysoida niin käsitteellisellä, teoreettisella kuin konkreettisella tasolla. (Inkinen 2006.) Sosiaalisen median käsite on suhteellisen tuore. Ensimmäinen aihetta käsittelevä artikkeli ilmestyi englanninkielisessä Wikipediassa vuoden 2006 kesällä, minkä jälkeen käsitteen merkityksestä on väitelty artikkelin keskustelusivulla kiivaasti. Blogosfäärissä aiheesta käytävä debatti antaa ymmärtää, että käsitteelle ei ole vielä kyetty löytämään yhtenäistä määritelmää tai tunnistettavuutta. Käsitteen käyttöyhteys ei ole vakiintunut, ja myös akateemiset piirit siteeraavat käsitteen määrittelyssä Wikipediaa (ks. esim. Rättilä 2007). Tämän tutkimuksen aineiston valossa sosiaalisen median käsitteestä ja sisällöistä on olemassa ristiriitaisia näkemyksiä, ja saatavilla oleva tieto on sekavaa ja jäsentymätöntä. Käsiteanalyysi edesauttaa selventämään näitä käsitteeseen liittyviä epäselvyyksiä ja sen avulla voidaan myös yhdenmukaistaa termin käyttöä. Tulee kuitenkin muistaa, että käsiteanalyysi ja merkitysten tarkastelu ei ole koskaan täydellistä. Käsiteanalyysi mahdollistaa kuitenkin käsitteiden ja teorioiden osittaisen yhteismitallisuuden (Kakkuri-Knuutila 1999, 343). Käsiteanalyysin tavoitteena voidaankin pitää käsitteiden erilaisten merkitysten tavoittamista sekä olemassa olevan tiedon täsmentämistä ja täydentämistä (Puusa 2005, 12). Sosiaalisen median tutkimisen tärkeyttä ja sen perusteellista selventämistä voidaan lähestyä myös yhteiskunnan näkökulmasta. Sosiaalisella medialla on sen luonteeseen liittyen mahdollisuus muuttaa yhteiskuntaa sekä olemassa olevia tuotantorakenteita. Vaikka perinteiset hierarkiat eivät ole katoamassa, perusteelliset muutokset teknologian, demografioiden ja globaalin talouden parissa ovat tuoneet esiin uusia, tehokkaita tuotannonmuotoja. Ne perustuvat yhteisöihin, yhteistyöhön sekä itseorganisoitumiseen, perinteisten hierarkioiden ja kontrollin sijaan. (Tapscott & Williams 2008, 1.) Sosiaalisesta mediasta ja demokratisoituvasta tiedonvälityksestä on siis muodostunut yhteiskunnan ja liike-elämän muutosvoima. Bruns (2007) kokee, että kyseessä on merkittävä paradigman muutos. Tästä huolimatta kyseistä ilmiötä ei kuitenkaan ymmärretä riittävästi ja sen teoretisointi on riittämätöntä. Sosiaalisen median käsitteen selkeyttäminen vaikuttaa myös alalla työskentelevien ammattilaisten yleisiin käsityksiin, koulutukseen sekä osaamistarpeisiin ja identiteettiin. Vaikka sosiaalinen media vaikuttaa yhteiskuntaan, se koetaan kuitenkin yksilön 6

11 tasolla. Olivatpa kyseessä mediatalot, yliopistot, koulut, valtionhallinto tai eri alojen yritykset, sosiaalinen media vaikuttaa näihin toimijoihin ja niiden yksilöihin sekä ryhmiin. Sosiaalinen media on muuttanut ja muuttaa myös jatkossa perinteisen ja uuden median parissa työskentelevien ammattilaisten toimenkuvia. Se vaikuttaa lisäksi yleisöihin ja kuluttajiin. Jatkossa jako näihin edellä mainittuihin rooleihin on vaikeaa, koska perinteiset toimintatavat median parissa ovat muuttuneet. Olen työskennellyt digitaalisen viestinnän alalla vuodesta 2002 lähtien. Vuodesta 2004 alkaen toimenkuvaani on kuulunut sosiaalisen median suunnittelua, konseptointia, toteuttamista ja kouluttamista. Aika ajoin olen törmännyt keskenään erilaisiin sosiaalisen median määrittelyihin. Myös omaan työkuvaani liittyviin kysymyksiin vastaaminen on ollut haastavaa, ja vastaukset ovat vaihdelleet kysyjän taustan mukaan. Edellä mainitut ongelmat synnyttivät tarpeen perehtyä aiheeseen tarkemmin. Halusin selvittää, mistä sosiaalisessa mediassa on pohjimmiltaan kyse ja miten käsite tulisi määrittää Sosiaalisen median käsitteen tarve Sosiaalisen median ilmenemismuotoihin viitattiin ja 1990-luvulla muun muassa uuden median, digitaalisen median ja verkkomedian käsitteillä. Itsenäisenä käsitteenä sosiaalista mediaa käsiteltiin ensimmäistä kertaa vasta Web 2.0 -retoriikan yhteydessä vuonna 2005 (Lietsala & Sirkkunen 2008, 18). Myöhäinen käsitteen määrittely hämmästyttää. Internetissä toimivan digitaalisen median käsitteen määrittely on aiheuttanut pidemmän aikaa päänvaivaa alan parissa toimiville. Erilaisia termejä on yritetty esittää jäsentämään tätä digitaalisen median kenttää ja erottamaan erilaisia uuden median muotoja. Käsitteet verkkomedia, digitaalinen media, hypermedia, multimedia ja uusi media kertovat jokainen oman näkemyksensä uusista tavoista viestiä teknologiavälitteisesti. Uusi media on ollut kokoavana käsitteenä jokseenkin kattava, mutta käsite ei kuitenkaan ole välittänyt mitään spesifiä tietoa kyseessä olevan median ominaisuuksista tai käyttötavoista. Voidaan jopa väittää, että erimerkiksi uuden median käsite on kärsinyt inflaation, mikä johtuu todennäköisesti käsitteen abstraktista luonteesta ja toisaalta 2000-luvun alussa puhjenneesta teknologiakuplasta, jota uuden median retoriikka siivitti. Uutta mediaa tarkastellaan tarkemmin Sosiaalisen median ennakkoehdot -luvussa. 7

12 Sosiaalisen median käsitteen esiinnousu linkittyy internetissä käynnissä olevaan muutokseen. Bruns (2007) näkee tämän muutoksen uutena paradigmana. Vanhat termit eivät ole enää riittäneet muutoksen kuvaamiseen. Uuden, jopa vallankumouksen ajan jakson määrittelyyn on tarvittu uutta termistöä (Lietsala & Sirkkunen 2008, 17). Sosiaalisesta mediasta on kasvanut 2000-luvulla ilmiö, minkä takia se on vaatinut spesifin nimen, joka erottaa sen aikaisemmista internetin ja median kehitysvaiheista. 8

13 2. Tavoitteet ja toteutus 2.1. Käsiteanalyysi menetelmänä Käsitteet ovat todellisuuden haltuun ottamisen välineitä ihmisten välisessä eli interpersonaalisessa viestinnässä (Kakkuri-Knuutila 1999, 328). Käsitteiden avulla ihminen ajattelee ja ilmaisee itseään. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan todellisuus on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakennettu, jaettu merkkijärjestelmä, eikä aidon todellisuuden heijastuma (Berger & Luckmann 1994). Viestinnän kautta käsitteet toimivat sosiaalisen todellisuuden rakennuspalikoina. Tuomo Takala ja Anna-Maija Lämsä (2001, 383) määrittelevät käsitteiden olevan abstraktioita todellisuudesta. Niiden avulla yksilö pyrkii luomaan järjestystä ja jäsentämään ympäröivää maailmaa. Tiede luo uusia käsitteellisiä konstruktioita, yhdistelee ja erottelee asioita sekä kutsuu asioita uusilla nimillä. Niin arkikäytössä kuin tieteessäkin on tavanomaista, että eri konteksteissa käytetään samoja käsitteitä eri merkityksessä. Jouni-Matti Kuukkasen (2006) mukaan [u]seampi kuin yksi sana tai termi voi viitata yhteen käsitteeseen. Yksi termi voi taas toisaalta viitata eri aikoina useampaan kuin yhteen käsitteeseen. William Whewellin (1840, Niiniluodon 2002, mukaan) mukaan arkikielen ilmaukset ovat usein epämääräisiä ja monimielisiä; sanoja käytetään epätäsmällisesti, ja niihin liittyy emotionaalisia ennakko-oletuksia tai tunnelatauksia. Tieteessä tulisi sen sijaan pyrkiä Whewellin mukaan eksakteihin käsitteisiin, joiden merkitys on vakiinnutettu ja rajattu. Käsitteen muodostuksessa on neljä tavoitetta: yksinkertaisuus, selvyys, yleisyys ja totuus. Tällaiseen käsitteiden täsmentämiseen pyritään myös käsiteanalyysissä. (Whewell 1840, Niiniluodon 2002, 154 mukaan.) Määritelmillä on perinteisesti nähty olevan keskeinen asema tieteellisessä käsitteen muodostuksessa. Määritelmällä tarkoitetaan kelvollisia peruslauseita tai aksioomia. Määritelmien tyypit ovat reaalimääritelmä, nominaalimääritelmä, kvantitatiivinen määritelmä ja kvalitatiivinen määritelmä. Reaalimääritelmä soveltuu puolestaan ainoastaan niihin olentoihin, joita määritelmä koskee. Toisin sanoen reaalimääritelmän on oltava eksplisiittinen määritelmä loogiselta muodoltaan. Määritelmien avulla tieteessä pyritään mahdollisimman yksiselitteiseen kielenkäyttöön. (Niiniluoto 2002, 155, 164, 167.) Sosiaalisen median käsitteestä ei ole olemassa minkäänlaista nomi- 9

14 naalimääritelmää eli sopimuksenvaraista määritelmää, jonka avulla termin käytöstä johtuva sekaannus voitaisiin välttää. Kvantitatiiviset käsitteet ovat käsitteitä, jotka määritellään kvantiteettien avulla. Kvantiteetit, kuten pituus, paino ja pehmeys, eivät ole ominaisuuksia, mutta niiden avulla voidaan muodostaa ominaisuuksia. Klassifikatoriset eli kvalitatiiviset käsitteet saavat sitä vastoin aikaan jonkin olioluokan luokituksen niihin liittyvien ominaisuuksien perusteella. Käsitteet voivat lisäksi olla komparatiivisia eli käsitteitä, joita voidaan käyttää hyväksi olioiden vertailussa. (Niiniluoto 2000, 172, 178, 181.) Sosiaaliseen mediaan liittyviä kvantitatiivisia käsitteitä ovat esimerkiksi käyttäjämäärät, siirretyn datan määrä sekä tuottajien ja käyttäjien lukumäärän suhde. Muun muassa sosiaalisen median sisällöntuotannon suhteuttamiseen on kehitetty yhden prosentin sääntö (engl. The 1% rule, The rule). Se ottaa kantaa tuottajien, kommentoijien ja kuluttajien määrän suhteeseen. Yhden prosentin säännön mukaan yksi prosentti sosiaalisen median käyttäjistä toimii sosiaalisten verkkopalvelujen sisältöjen pääasiallisena tuottajana. Yhdeksän prosenttia käyttäjistä on sisällön kanssa vuorovaikutuksessa esimerkiksi kommentoimalla tai arvostelemalla sisältöjä. Loput käyttäjistä muodostavat perinteisen yleisön, joka kuluttaa sisältöjä. Edellä esitetty jakauma ei ole absoluuttinen, vaan se voi vaihdella verkkopalvelusta toiseen. (Mc- Connell 2006; Nielsen 2006.) Tässä tutkimuksessa keskitytään sosiaalisen median kvalitatiiviseen käsitteeseen eli käsitteelle pyritään etsimään määrityksiä erilaisten luokitteluiden ja ominaisuuksien perusteella. Tässä tapauksessa sosiaalisen median käsitteen kvantitatiivinen tarkastelu ei siis tule kysymykseen: vaikka sosiaalisella medialla on olemassa mitattavissa olevia ominaisuuksia, niiden avulla ei voi rakentaa kattavaa kuvausta sosiaalisen median luonteesta. Tämä johtuu siitä, että myös muu verkkomedia käyttää osaksi samoja kvantitatiivisia käsitteitä. Gottlob Fregen (1997) ilmaisun semanttisen erottelun mukaan termin merkitys on se olio, johon se viittaa. Mieli on puolestaan se tapa, jolla termi viittaa tuohon olioon. Näin ollen käsitteitä tarkasteltaessa niiden merkityksistä tulee erottaa kaksi tekijää: oliot tai asiat ja käsitteiden sisällöt. Oliot tai asiat muodostavat käsitteen alan (ekstensio, denotaatio), joka on niiden olioiden joukko, johon käsitteet viittaavat ja joihin niitä voidaan soveltaa. Käsitteen sisältö puolestaan muodostaa mielen (intensio, kon- 10

15 notaatio). Intensio tarkoittaa muita käsitteitä, joiden avulla käsitteen merkitys annetaan. Intensio on joukko ominaisuuksia, jotka luonnehtivat käsitteen piiriin kuuluvia olioita. Se on muuttuva ja sopimuksenvarainen ja näin ollen kiinteä, koska käsitteiden suhteet voivat muuttua, ja uusia käsitteitä kehitettään ja luodaan jatkuvasti. Käsitteen analysointi tarkoittaa sen intension erittelyä, toisin sanoen intensioon kuuluvien käsitteiden tunnistamista ja näiden keskinäisten suhteiden osoittamista. (Kakkuri-Knuutila 1999, 335.) Denotaatiolla tarkoitetaan merkin ensisijaista ja ilmeistä merkitystä ilman tulkitsijan antamia subjektiivisia lisämerkityksiä. Konnotaatiolla tarkoitetaan merkin toissijaista merkitystä, johon lukija liitää tulkintoja omasta kokemuksestaan sekä tulkintoja merkin käyttöyhteydestä. (Fiske 2000, 113.) Sosiaalisen median osalta esimerkki denotaatiosta ja ekstensiosta on blogi. Blogin tyypillisiä konnotaatioita tai intentioita ovat henkilökohtaisuus, helppokäyttöisyys ja vuorovaikutteisuus. Käsiteanalyysissä käsitteitä ja niistä muodostuvia tekstejä tulee tulkita, jotta teksti voidaan ymmärtää. Tulkinta ja tekstin sisältö eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan tulkinta tekee tekstin ymmärrettäväksi. Ymmärtäminen on tekstin merkitysten etsimistä. Metodologisesta näkökulmasta tätä systemaattista merkitysten tulkintaa kutsutaan hermeneutiikaksi. (Väkevä 1999.) Juha Varto (1992) kirjoittaa, että hermeneuttisen tulkinnan perusta on merkityksen koherenssi. Tällä hän tarkoittaa ymmärtämisen kokonaisuuden huomioonottamista. Tulkintaan vaikuttaa maailma, jossa tutkittava on ja maailma, jossa tutkimus tehdään. (Varto 1992, 60.) Tutkittavaa kohdetta ei täten voi ymmärtää objektiivisella tasolla. Jokainen tulkinta on riippuvainen tutkijan omista lähtökohdista. Hermeneutiikan perusperiaatteisiin kuuluu tutkijan esiymmärrys, jonka välityksellä tutkija muodostaa ennakkokäsityksen tutkittavasta aiheesta ja jota hän korjaa tulkinnan edetessä. Ilkka Niiniluodon (2002, 71) mukaan hermeneuttinen tiedonintressi, joka liittyy kulttuuri-ilmiöiden merkitysten ymmärtämiseen, tähtää ihmisten itseymmärryksen lisäämiseen. Ymmärtämisen etenemiselle hermeneutiikassa olennaista on hermeneuttinen kehä, joka kuvaa paitsi tulkinnan metodologista periaatetta myös inhimillisen ymmärtämisen osa-kokonaisuus-suhdetta (Väkevä 1999). Tekstin kokonaisuus ymmärretään sen osien kautta, ja tekstin osat ymmärretään puolestaan kokonaisuuden kautta (Järvinen & Järvinen 1996, 134). Kuten Takala ja Lämsä (2001, 383) toteavat, yksilöt pyrkivät luomaan järjestystä ja jäsentämään ympäröivää maailmaa käsitteiden kautta. Sosiaalisen median tarkaste- 11

16 lussa tulee ottaa huomioon, onko jo olemassa yhteisiä käsitteitä, joilla luodaan abstraktioita käsiteltävän ilmiön ympärille. Sosiaalisen median tarkastelussa kyse ei ole ainoastaan puuttuvista yhteisistä käsitteistä, vaan myös paradigman muutoksesta. Käsiteanalyysi on strategia, jonka avulla voidaan tutkia käsitteen piirteitä ja ominaisuuksia (Walker & Avant 1992). Hirsjärven ym. (1997, 150) mukaan käsiteanalyysissä tutkijan tulee esittää peruskäsitteet ja niiden väliset suhteet valitussa teoriakontekstissa. Anita Nuopponen näkee käsiteanalyysin terminologisten menetelmien ytimenä, koska siinä selvitetään käsitteen sisältö, käsitteen suhteet muihin käsitteisiin eli sen paikka käsitejärjestelmässä ja luodaan tällä tavoin pohja käsitteiden määrittelylle sekä termien synonyymisyyden arvioinnille (Nuopponen 2003). Walkerin ja Avantin (1992) mukaan käsitteet ovat ajatusrakennelmia, jotka pyrkivät jäsentämään ympäristöä ja siitä tulevia ärsykkeitä. Käsiteanalyysissä pyritään määrittelemään käsitteiden yhtäläisyyksiä sekä niiden eroja, ja tutkitaan käsitteiden merkityksiä välittävien sanojen todellisia ja mahdollisia käyttötapoja. Käsiteanalyysin perustarkoitus on erottaa käsitteen olennaiset piirteet epäolennaisista. Käsiteanalyysistä on hyötyä epäselvien käsitteiden täsmentämisessä ja sen johdosta käsitteestä saadaan myös täsmällinen määritelmä. Lorainne O. Walkerin ja Kay C. Avantin mukaan menetelmän tarkoituksena on tehdä ero käsitettä määrittelevien olennaisten ja irrelevanttien attribuuttien välillä. (Walker & Avant 1992, 39 40; Knafl & Deatrick 1993, 27) Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusstrategia on käsiteanalyyttinen tutkimus, ja menetelmänä sovelletaan Walkerin ja Avantin käsiteanalyysiä. Käsiteanalyysi liittyy käsite- ja tekstianalyyttisiin menetelmiin, joissa on kyse merkitysten tulkinnasta eli siitä, mitä jollakin käsitteellä tarkoitetaan ja millaisia merkityksiä sille annetaan. Suomessa käsiteanalyysiä on käytetty varsinkin hoitotieteessä, josta on ilmestynyt runsaasti erilaisiin käsiteanalyyttisiin menetelmiin perustuvaa tutkimusta (ks. esim. Lyytikäinen, Uusaro & Kylmä, 2001; Ihalainen, Nurmi & Naumanen-Tuomela, 2000). Käsiteanalyysiä on käytetty myös organisaatiotutkimuksessa (ks. Puusa 2005). Käsiteanalyysiä voidaan toteuttaa monella eri menetelmällä, jotka kaikki luonnollisesti pyrkivät käsitteiden selkiyttämiseen. Walkerin ja Avantin esittämä käsiteanalyysimenetelmä on yksi tunnetuimmista (Knafl & Deatrick 1993). Walkerin ja Avantin menetelmä syntyi 1980-luvulla ja se on kahdeksanvaiheinen. Muiden käsi- 12

17 teanalyysimenetelmien vaiheiden määrä vaihtelee kolmen ja kahdeksan välillä (Näsi 1980). Walkerin ja Avantin käsiteanalyysimenetelmän eri vaiheet ovat (mukaillen Walker & Avant, 1992 ja Knafl & Deatrick, 1993): 1. Käsitteen valita 2. Analyysin tavoitteiden määrittely 3. Käsitteen kaikkien käyttötapojen tunnistaminen 4. Ominaispiirteiden tunnistaminen kirjallisuudessa ja lähdeaineistossa 5. Mallitapauksen laatiminen 6. Erilaisten tapausten laatiminen (rajatapaukset, vastakäsitteet, vastakkaistapausten laatiminen, lähikäsitteet, esimerkkejä käsitteen väärästä käytöstä) 7. Ennakkoehtojen ja seurausten tunnistaminen 8. Empiirinen kysely Walkerin ja Avantin analyysimenetelmässä lähdetään liikkeelle käsitteen valinnasta. Walker ja Avant painottavat käsitteen valinnassa tutkijan omaa mielenkiintoa tutkittavaa käsitettä kohtaa. Käsiteanalyysin toinen vaihe on tutkimuksen tavoitteiden ja tarkoituksen määrittely. Tutkimuksen tavoitteiden määrittely on merkityksellistä tutkimuksen jatkon kannalta, sillä asetetut tavoitteet määräävät, mitä erilaisia merkityksiä, määritelmiä ja ominaisuuksia tutkija aikoo lopulliseen työhönsä sijoittaa. Tavoitteiden määrittämisen jälkeen kirjallisuudesta ja lähdeaineistosta valitut aineistot luetaan, minkä jälkeen kartoitetaan mahdollisimman monia käsitteen käyttötapoja ja myös epäsuoria viittauksia käsitteeseen. On tärkeä tutkia mahdollisimman monenlaisia lähteitä. Analyysin seuraavassa vaiheessa erilaisista käyttötavoista etsitään käsitteiden ominaispiirteet, ennakkoehdot ja seuraukset, ilmenemismuodot ja muut tutkittavaan käsitteeseen liittyvät tekijät, kuten lähikäsitteet. Ominaispiirteiden voidaan ajatella olevan käsitepiirteitä, jotka kuvaavat käsitteen sisältöä. Ennakkoehdoilla Walker ja Avant tarkoittavat tapahtumia, jotka tapahtuvat ennen käsitteen ilmenemistä. Seuraukset puolestaan ovat sellaisia tapahtumia tai sattumia, jotka esiintyvät käsitteen esiintymisen vaikutuksesta. Käsitteen ennakkoehdot ja seuraukset auttavat tunnistamaan yhteyksiä, joissa käsitettä yleensä käytetään. Tämän jälkeen tulokset ryhmitellään ja tiivistetään omiksi luokikseen, ja käsitteen ominaispiirteistä laaditaan 13

18 malliesimerkki. Malliesimerkin tulisi olla tyypillinen esimerkki käsitteestä käytännön tasolla. Lopuksi tutkimuksen käsite määritellään saatujen tulosten pohjalta. Viimeinen vaihe analyysissä on empiiristen tarkoitteiden määrittely ominaispiirteille. Empiiriset tarkoitteet ovat erilaisiin luokkiin ja kategorioihin sijoittuvia konkreettisia ilmiöitä, jotka osoittavat käsitteen esiintymisen. Walker ja Avant ehdottavat tämän vaiheen toteutustavaksi haastatteluja tai kyselyjä. (Walker & Avant 1992, ) Walker ja Avant (1992) painottavat mallissaan kirjallisuuskatsauksen osuutta analyysissä, mutta katsauksen tekemisestä ei anneta sen tarkempia ohjeita. Kirjallisuuskatsauksen tulisi kuitenkin perustua laajaan materiaaliin. Aineiston tarkkaa laajuutta he eivät määrittele, mutta menetelmässä korostetaan silti laajaa perehtymistä aiheeseen. Hirsjärven ym. (1997, 149) mukaan etymologinen käsittely valaisee joskus käsitteen ydinmerkityksiä. Heikki Luostarisen ja Esa Väliverrosen (1991, 67) mukaan tutkijan olisi hyvä tuntea käyttämiensä käsitteiden historia. Näin tutkija ymmärtää käsitteen merkityksen ja sen eri tarkoitukset paremmin (Luostarinen & Väliverronon 1991, 67). Myös Niiniluoto (1996) ottaa kantaa käsitteiden historian tutkimiseen. Niiniluodon mukaan käsitteiden merkitykset muuttuvat ajan kuluessa. Uudet tieteenalat ottavat käyttöönsä aikaisemmin käytössä olleita termejä ja hyödyntävät niitä omien tarkoitustensa mukaisesti, mikä myös muuttaa käsitteen aiempia merkitystulkintoja. (Niiniluoto 1996, 7 8.) Walker ja Avant (1992) eivät kuitenkaan korosta analyysimallissaan käsitteen alkuperän, historian tai etymologian tarkastelun tärkeyttä. Walkerin ja Avantin käsiteanalyysissä tutkijalta ei edellytetä tarkkaa analyysitaulukoiden esittämistä tai kvantitatiivista analyysiä. Käsiteanalyysin funktio on aineistoon perehtyminen ja pyrkimys ottaa analyysiin mukaan käsitteen erilaisia merkityksiä niiden esiintymistiheydestä riippumatta. Käsitteen tiettyjen ominaisuuksien painottuminen tukee ja vahvistaa toki analyysin tuloksia, mutta kvantitatiivinen analyysi ei ole olennainen osa käsiteanalyysiä. Tutkimuksen tarkoituksena on saada laaja kuva käsitteestä, minkä takia analyysivaiheessa erilaisia tulkintoja ei suljeta pois. (Avant & Walker 1992.) 2.2. Tutkimuksen pääkysymys ja tutkimusongelmat Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähdekirjallisuuteen ja tutkimusaineistoon perustuen sosiaalisen median käsitteen sisältöä ja käyttöä sekä sosiaalisen median seurauk- 14

19 sia. Tutkimuksen tieteenala on verkkotutkimus, joka voidaan nähdä poikki- ja monitieteellisenä näkökulmana. Verkkotutkimuksen tieteenalan määrityksistä käydään yhä avointa keskustelua (Aula ym. 2006; Paasonen 2006). Tutkimuksen tavoitteena on käsiteanalyysin avulla määritellä sosiaalisen median käsite sekä sen seurauksia. Tutkimusongelma on kaksitahoinen: Mitä sosiaalisen median käsitteellä tarkoitetaan? Miten käsite on määritelty ja ymmärretty verkkotutkimuksessa ja tutkimusaineistossa? Rauno Tammisen (1993) mukaan käsitetutkimus voi olla joko oma tutkimuksensa tai empiirisen tutkimuksen osa. Tässä tutkimuksessa käsitetutkimus on oma tutkimuksensa. Analyysissä sovellettavasta Walkerin ja Avantin käsiteanalyysimenetelmän (1992) eri vaiheista on koottu neljä teemaa, joiden pohjalta tutkituskysymykset on laadittu. Nämä teemat ovat ominaispiirteet, ennakkoehdot, seuraukset ja lähikäsitteet. Tutkimuskysymykset näiden teemojen pohjalta ovat seuraavat: 1. Käsitteen ominaispiirteet Millaiseksi sosiaalinen media kuvataan? Mikä on sosiaaliselle medialle tyypillistä, ja mitkä ominaisuudet toistuvat? Millaisia ovat sosiaalisen median malliesimerkit? 2. Ennakkoehdot Mitä tekijöitä liittyy sosiaaliseen mediaan (ennakkoehdot)? Mitkä asiat edeltävät sosiaalisen median käyttöä ja ilmentymistä? Mitä tapahtuu ennen sosiaalisen median ilmentymistä ja käyttöä? Mitä tekijöitä edellytetään ennen kuin sosiaalinen media ilmenee ja sitä voidaan käyttää? 3. Seuraukset Mikä on sosiaalisen median tarkoitus? Mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on? Mihin sosiaalisen median käytöllä pyritään? 15

20 Mitkä ovat sosiaalisen median käytön seuraukset? 4. Lähikäsitteet Mitkä käsitteet on mainittu sosiaalisen median yhteydessä ilman analyysiä? Mitkä käsitteet on mainittu, ja onko niiden suhde sosiaaliseen mediaan määritelty? Mitkä käsitteet ovat keskeisiä sosiaalisen median yhteydessä, ja onko niiden suhdetta analysoitu? Jokainen tutkimus on yksilö (ks. esim. Kyrö 2004) ja sen toteutus vaatii tutkijan omaa harkintaa. Tässä tutkimuksessa tutkittavaa tekstiä ja käsitteitä ymmärretään reaalimääritteinä, eikä niistä olla kiinnostuneita todellisuuden luomisen välineinä. Tämä näkemys sulkee pois teksti- ja diskurssianalyysin, joissa ollaan kiinnostuneita siitä, millaista todellisuutta käsitteillä ja tekstillä pyritään rakentamaan Tutkimusaineiston rajaus Aineisto tähän tutkimukseen haettiin eri tietokannoista, julkaisuista ja internetistä. Social media -fraasihaku antoi tulokseksi 207 viitettä Ebsco Host -tietokannassa, 74 viitettä Communication & Mass Media Complete -tietokannassa ja 21 viitettä Web of Science -tietokannassa. Tämän lisäksi Googlen social media definition -fraasihaku löysi kattavan joukon verkkotekstejä, joissa määriteltiin sosiaalisen median käsitettä. Aineistoa täydennettiin Suomessa julkaistuilla sosiaalista mediaa käsittelevillä raporteilla, jotka ovat ilmestyneet viime vuosina. (Haut tehty tietokannoista Viitteiden päällekkäisyyksiä ei ole tarkistettu.) Perusjoukon rajaamiseen käytettiin harkinnanvaraista otantamenetelmää. Harkinnanvaraisessa otannassa aineiston tieteellisyyden kriteeri ei perustu määrään vaan laatuun (Eskola & Suoranta 1998). Harkinnanvaraisen otoksen ongelmana on tutkimustulosten yleistettävyyden heikkeneminen, kun perusaineistoa rajoitetaan (Pietilä 1976). Toisaalta aineiston saturoituminen osoittaa, että tutkimuksessa on saavutettu tietty yleistettävyyden aste. Tässä tutkimuksessa eri lähteitä arvioitiin aiheen käsittelyn ja relevanssin perusteella. 16