Kaksikymmentä vuotta sillanrakennusta

Transkriptio

1 VATT NYT 2/2010 Kaksikymmentä vuotta sillanrakennusta Kuluvana syksynä tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta VATT:n perustamisesta. Merkkipaalun kunniaksi julkaistu historiikki Silta suunnittelusta tutkimukseen kertoo yhden tutkimuskeskuksen tarinan ohella koko kansantalouden muutoksesta. Ajanjaksoon on mahtunut kaksi syvää talouskriisiäkin sekä EU-jäsenyys. Suomi on nyt entistä tiiviimmin sidoksissa globaalitalouteen ja varautuminen väestön ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin on alkanut. Päätöksentekoa tukevalle tutkimukselle on riittänyt kysyntää, kun muutoksissa pärjäämiseksi myös julkista sektoria on uudistettu monelta kantilta. Tiedon tarve on ollut jopa suurempi kuin osattiin arvioida VATT:ia perustettaessa. Tutkimusteemoissa ovat heijastuneet yhteiskuntapolitiikan kulloisetkin ajankohtaiset ongelmat. VATT:n perustamisvaiheessa painopisteenä olivat EU-integraatioon liittyvät tutkimukset ja selvitykset. Niiden jäädessä taka-alalle uudet tietotarpeet ovat laajentaneet työmarkkinoiden tutkimusta ja nostaneet esiin uutena aihepiirinä ilmastopolitiikan vaikutukset. Vero- ja sosiaaliturvauudistusten sekä julkisten palveluiden tuottavuuden arviointi ovat puolestaan olleet vakiintuneita tutkimusteemoja kautta koko parinkymmenen vuoden ajanjakson. Historiikista käy ilmi, että VATT on ollut toistuvasti mukana niin uudistusten etukäteisarviointeja tekemässä kuin myös politiikkamuutosten toteutuneita vaikutuksia arvioimassa. Tämän VATT NYT:n esittelemät uudet tutkimukset kertovat siitä, että tulokset palvelevat monia eri hallinnonaloja. Yhteistyö eri ministeriöiden, niiden tutkimuslaitosten ja myös eri yliopistojen kanssa on ollut ja on edelleen VATT:n toiminnan olennainen osa. VATT NYT on omalta osaltaan pyrkinyt rakentamaan siltaa myös tutkijan ja tutkimustulosten käyttäjän välille. Tie tiedosta päätöksentekoon on usein kuoppainen. Yksi askel sen tasoittamiseksi on uusista tuloksista kertominen tiiviissä ja helppolukuisessa muodossa ja siihen tämäkin tutkimustiedote tähtää. Kun kiinnostus on viritetty, perusteellisemmat analyysit ja raportit löytyvät tutkimuskeskuksen kotisivuilta. Kiitokset Sinulle VATT NYT:n lukija kiinnostuksestasi työtämme kohtaan kuluneina vuosina. Pysythän kanavalla! Seija Ilmakunnas ylijohtaja Sisällys 2 Paikallisia julkispalveluja Suomen malliin 2 Kuntien yleisellä valtionosuudella luultua voimakkaampi menovaikutus 3 Tuottavuusohjelma ei ole heikentänyt työhyvinvointia valtiosektorilla 3 Eurooppa askeltaa kohti koordinoitua yritysverotusta? 4 Selvityksiä yritys- ja pääomaverotuksesta 5 Ylimpien tulonsaajien tulo-osuudet kasvaneet 6 Valtionyhtiöt Työvoiman tarpeen ennakointi VATT:n tehtäväksi 8 Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen voidaan vaikuttaa 9 Maahanmuuttajien työllisyyden, tulojen ja tulonsiirtojen kehitys 9 Energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky Pohjoismaissa hyötyisi maailmanlaajuisista sitoumuksista ilmastopolitiikkaan 10 Kannattaa varautua ilmastonmuutoksen vahvistamiin ääri-ilmiöihin 11 Jätteenkuljetuksen eri sopimusmallien vertailun perusteella kilpailuttaminen toimii

2 2 Paikallisia julkispalveluja Suomen malliin Tuore VATT:n Policy Reports -julkaisu on tiivis englanninkielinen kuvaus Suomen kuntajärjestelmästä kuntien tehtäviin, rahoitukseen ja viimeaikaisiin uudistushankkeisiin liittyen. Suomen kuntataloudesta ei ole aiemmin tehty yhtä kattavaa englanninkielistä kuvausta. Kuvauksen ohella raportti on myös kirjallisuuskatsaus kuntataloutta koskeviin viimeaikaisiin tutkimustuloksiin. Tutkimustuloksia käsitellään mm. kuntien valtionosuusjärjestelmän, kuntapalvelujen tehokkuuserojen, kuntarakenteen ja hallintokokeilujen näkökulmista. Raportti sisältää myös kansainvälisen vertailun. Raporttia ei ole suunnattu pelkästään ulkomaiselle yleisölle vaan kirjoittajien tavoitteena on ollut ajankohtainen tutkimus, josta olisi hyötyä kaikenlaisille lukijoille. Siinä nostetaan esille erilaisia teemoja, joista eräs on Suomen kuntarakenteen ja kuntapalvelujen poikkeuksellinen asema kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna. Suomessa kuntarakenne ja kuntapalvelut muodostavat yhtälön, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa mahdottomalta ratkaista: kuntien tehtävät ovat erittäin laajat ja kunnat pääosin asukasluvultaan pieniä. Suomessa kuntien välinen yhteistyö on kuitenkin tähän asti pystynyt korvaamaan muualla maailmassa yleisen väliportaan hallinnon ja samalla mahdollistanut kuntarakenteen painottumisen asukasluvultaan pieniin kuntiin. Suomalainen ratkaisumalli on ollut menestyksekäs, sillä se on tähän asti kyennyt takaamaan laadultaan vähintään tyydyttävät ja paikoin jopa erinomaiset peruspalvelut kohtuullisin kustannuksin. Järjestelmän toimivuutta on kuitenkin vakavasti arvioitava kokonaisuudessaan uudelleen viimeistään nyt, kun kansainvälinen talouskriisi on selvästi heikentänyt julkisen sektorin mahdollisuuksia vastata väestön ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeen kasvuun ja kustannusten nousuun. Raportti on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tarkastellaan Suomen ohella Ruotsin, Tanskan, Norjan ja laajemmin OECD-maiden paikallishallintoa ja paikalliseen julkistalouteen liittyviä viimeaikaisia uudistushankkeita. VATT:n ja valtioneuvoston kanslian yhteisesti rahoittaman hankkeen lopputuloksena syntyy artikkelimuotoinen kirja, joka julkaistaan lokakuussa. Kirjan toimittajana on Antti Moisio VATT:sta ja kirjan artikkelien kirjoittajina on alan johtavia tutkijoita paitsi Pohjoismaista myös OECD:stä ja Maailmanpankista. Antti Moisio Heikki A. Loikkanen Lasse Oulasvirta: Public services at the local level - The Finnish way. VATT Policy Reports 2. antti.moisio@vatt.fi heikki.loikkanen@helsinki.fi lasse.oulasvirta@uta.fi Kuntien yleisellä valtionosuudella luultua voimakkaampi menovaikutus Kunnille annettavalla tulotuella ei pystytä hillitsemään kuntien veroprosentin kasvua, koska kunnat käyttävät tuen kokonaan kulutukseen, osoittaa Heléne Lundqvistin tuore suomalaisella kuntaaineistolla tehty tutkimus. Tutkimuksen kohteena oli kuntien niin sanottu yleinen valtionosuus. Kyseisen valtionosuuden kokonaismerkitys Suomen valtionosuusjärjestelmässä on pieni, mutta sen painoarvon lisäämistä on joskus ehdotettu. Lundqvistin saama tulos on merkittävä siksi, että useimmissa aiemmin maailmalla tehdyissä tutkimuksissa Useimmissa aiemmin maailmalla tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu näin voimakasta yleisen valtionavun menovaikutusta. ei ole havaittu näin voimakasta yleisen valtionavun menovaikutusta. Perinteisesti yleisen valtionavun on arvioitu kanavoituvan osaksi kunnan veroprosentin keventämiseen ja osaksi kunnallisten palvelujen rahoittamiseen. Lundqvistin tuloksen mukaan siis kaikki kyseiset tuet käytetään. Vastaava tulos on saatu aiemmin Ruotsin kuntien osalta. Lundqvist keskittyy tutkimuksessaan tarkastelemaan erityisesti yleisen valtionosuuden syrjäisyyskorotuksen vaikutusta kuntien kokonaiskäyttömenoihin ja kunnallisveroprosenttiin. Tarkasteltava aineisto koostui vuosista Aineisto tarjosi mahdollisuuden tutkia valtionosuuksien ja menojen välistä syy-seuraussuhdetta ilman tavanomaista kaksisuuntaisesta kausaalisuudesta seuraavaa ongelmaa. Kysymys valtionosuuksien vaikutuksesta kuntien menoihin on erityisen tärkeä Suomen kaltaisessa maassa, jossa kunnat tuottavat käytännössä kaikki peruspalvelut ja jossa valtion mahdollisuus ohjata kuntia lakisääteisillä normeilla ja rajoituksilla on vähäinen. Valtionosuudet ovat myös merkittävä tulonlähde suurelle osalle kuntia. Viime vuosina kuntien rahoitusjärjestelmää on Suomessa yritetty uudistaa useaan otteeseen ilman merkittävää tulosta. Heléne Lundqvistin tutkimus tuo uutta tietoa valtionosuuksien vaikutuksista kuntien menoihin Suomessa ja antaa siten jatkossa paremmat lähtökohdat päätöksenteolle. Heléne Lundqvist: Granting public or private consumption? Effects of grants on local public spending and income taxes. VATT Working Papers 15. helene.lundqvist@nek.uu.se

3 Tuottavuusohjelma ei ole heikentänyt työhyvinvointia valtiosektorilla Valtion tuottavuusohjelma käynnistettiin vuonna 2003 yhtenä toimenpiteenä väestön ikääntymisestä aiheutuviin haasteisiin. Yksi sen tavoitteista on supistaa henkilöstöä valtiosektorilla ja vapauttaa työvoimaa yksityisen sektorin tarpeeseen. Osin tästä johtuen ohjelma on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä. Kvantitatiivista tutkimusta tuottavuusohjelman vaikutuksista työhyvinvointiin ei aikaisemmin ole tehty, vaan valtion tuottavuutta ja työhyvinvointia on analysoitu toisistaan erillisinä ilmiöinä. VATT:n tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten valtion työhyvinvointi on kehittynyt tuottavuusohjelman aikana. Erityisesti tarkasteltiin sitä, onko työn tuottavuuden ja henkilöstön työhyvinvoinnin välillä ollut tilastollista yhteyttä valtion virastoissa ja laitoksissa 2000-luvulla. Työhyvinvointia mitattiin valtion työmarkkinalaitoksen keräämällä yleisellä työtyytyväisyystilastolla sekä sairauspoissaolojen määrällä. Tuottavuuden kehi- tystä mitattiin Tilastokeskuksen tuottamalla työn tuottavuusmitalla eli Valtion tuottavuusohjelma ei ole pilannut työhyvinvointia, ja siksi väitteet työhyvinvoinnin heikentymisestä valtiosektorilla tuntuvat vahvasti liioitelluilta ja heikosti perustelluilta. tuotoksen ja työpanoksen välisellä suhteella. Tulosten mukaan valtion virastojen ja laitosten välisessä vertailussa työn tuottavuuden ja työhyvinvoinnin väliltä ei löydy tilastollista yhteyttä. Valtion tuottavuusohjelman aikana yleinen työhyvinvointi ei myöskään ole heikentynyt, vaan esimerkiksi työtyytyväisyys on pikemminkin kohentunut (Kuva 1). Näiden tulosten perusteella valtion tuottavuusohjelma ei ole pilannut työhyvinvointia, ja siksi väitteet työhyvinvoinnin heikentymisestä valtiosektorilla tuntuvat vahvasti liioitellulta ja heikosti perustelluilta. Aki Kangasharju Jenni Pääkkönen: Mainettaan parempi tuottavuusohjelma? Katsaus valtion virastojen ja laitosten työn tuottavuuteen ja työhyvinvointiin. VATT Tutkimukset Kuva 1. Yleisen työtyytyväisyyden vastausten jakautuminen eri vuosina valtiosektorilla. Vuoden 2006 tiedoissa on puutteita, joten niitä ei ole raportoitu. % ,7 11,1 12,1 13,7 15,0 60,1 61,7 59,3 59,6 60,3 4-5,00 3-3,99 2-2,99 1-1, = erittäin tyytymätön 5 = erittäin tyytyväinen ,6 24,9 26,1 24,2 22,4 2,5 2,4 2,5 2,5 2, Eurooppa askeltaa kohti koordinoitua yritysverotusta? Nykyisin EU-alueella toimivat yritykset kohtaavat yhtä monta toisistaan poikkeavaa yritysverojärjestelmää kuin mitä on jäsenmaita. Euroopan komission arvion mukaan tämä haittaa talouden toimintaa ja vääristää tuotannontekijöiden kohdentumista. Koordinointia hitain askelin Ongelmien taustalla on kaksi nykyjärjestelmän peruspiirrettä. Yksi syy on jo edellä mainittu yritysverotuksen koordinoimattomuus. Toinen tekijä on erillisverotuksen periaate, jonka mukaan jokainen monikansallisen yhtiön yksikkö (emoyhtiö ja tytäryhtiöt) on itsenäinen verosubjekti ja jättää oman veroilmoituksen kunkin sijaintimaansa veroviranomaiselle. Konsernin voiton verottaminen maa- ja tytäryhtiökohtaisesti on teknisesti hankalaa ja avaa mahdollisuuksia verosuunnitteluun.

4 4 Näistä seuraa mm. valvontakustannusten kasvua, ristiriitoja yritysten ja viranomaisten sekä eri jäsenmaiden välille ja yritystoimintaa häiritsevää epävarmuutta verotuksen lopputuloksesta. Näiden haittojen poistaminen on ollut komission tavoitteena jo pitkään. Vuonna 2008 komission nimittämä työryhmä esitti yhtenäisten veropohjasäännösten luomista EU-alueen monikansallisille yrityksille (Common Consolidated Corporate Tax Base, CCCTB). Esitys sisältää 1) uudet EU-tason veropohjasäännökset, 2) suunnitelman järjestelmästä, jolla veropohja jaetaan jäsenmaiden kesken (ns. jakomekanismi), sekä 3) suunnitelman järjestelmän hallinnollisesta toteuttamisesta. Edelleen on epäselvää, miten työryhmän esitys etenee, sillä edellinen komissio ei määritellyt virallista kantaansa asiaan. Uuden verokomissaarin Algirdas Semetan kannanotot viittaavat kuitenkin siihen, että koordinointi on edelleen komission asialistalla. Askel tuntemattomaan? Yritysverotuksen yhtenäistämiselle on vahvoja perusteita. Työryhmän esitykseen liittyy kuitenkin lukuisia ongelmia. Ensinnäkin esityksen tehokkuushyödyt näyttävät simulointitutkimusten valossa vähäisiltä. Toisaalta esimerkiksi hallinnollisten kulujen pienentymistä ei ole vieläkään arvioitu luotettavasti, vaikka se onkin yksi tärkeimmistä esityksen tavoitteista. Lisäksi arviot verotuottomuutoksista eri jäsenmaissa vaihtelevat huomattavasti. Simulointitulokset puoltavat lisäksi pikemminkin yritysverotuksen perinpohjaista yhtenäistämistä, joka kattaisi veropohjan harmonisoinnin lisäksi myös verokantojen yhtenäistämisen. Vaikutus Suomen verotuottoon Harjun ja Karin tutkimuksessa arvioidaan koordinointiesityksen vaikutuksia Suomen yhteisöverotuottoon staattista mikrosimulointia soveltaen. Tulosten mukaan Suomen yhteisöverotuotto pienenisi 5 10 prosentilla riippuen koordinointivaihtoehdosta. Arvio on pienempi kuin eräissä aiemmissa vastaavaa lähestymistapaa soveltavissa selvityksissä, joissa Suomen yhteisöverotuoton on arvioitu vähenevän enimmillään jopa 30 prosentilla. Arviot ovat staattisia eivätkä ota huomioon taloudellisen aktiviteetin vahvistumisen kautta tulevia vaikutuksia. Tulosten mukaan Suomen yhteisöverotuotto pienenisi 5 10 prosentilla. Jarkko Harju Seppo Kari: Yritysveropohjan harmonisoimisen vaikutus Suomen yhteisöverotuottoon. VATT Tutkimukset 156. jarkko.harju@vatt.fi seppo.kari@vatt.fi Selvityksiä yritys- ja pääomatuloverotuksesta VATT:n julkaisusarjoissa on ilmestynyt yritys- ja pääomatuloverotusta koskevia selvityksiä, jotka on tehty valtiovarainministeriön asettamalle verotuksen kehittämistyöryhmälle. Osinkoverotus ja verosuunnittelu Harjun, Karikallion ja Matikan VATT Muistio tarkastelee yritysaineistolla Suomen osinkoverojärjestelmän vaikutusta listaamattomien yhtiöiden taloudellisiin päätöksiin. Selvityksessä arvioidaan, että nettovarallisuuskäsitteeseen perustuvalla osinkoverotuksella näyttäisi olevan suuri vaikutus listaamattomien osakeyhtiöiden osingonjakoon. Sääntö, jonka mukaan 9 prosentin tuotto nettovarallisuudelle voidaan saada verovapaana osinkona, näyttää ainakin kuvailevan tarkastelun perusteella määräävän osingonjakoa voimakkaasti. Erityisen selvä yhteys osingon ja 9 %:n tuoton välillä on niissä yhtiöissä, joiden pääosakkaana on yksityinen henkilö. (Kuva 2.) Vuoden 2005 verouudistuksen jälkeen säännön merkitys näyttää edelleen voimistuneen. Lähes puolet henkilöomisteisista yhtiöistä jakaa osinkona tasan 9 prosenttia nettovarallisuuden määrästä. Verokohtelun sitominen nettovarallisuuteen ja osingon verovapaan osuuden laskeminen suhteellisen korkealla tuottoprosentilla (9 %) luo periaatteessa kannusteita nettovarallisuuden lisäämiseen investoimalla sijoitusluonteisiin varoihin. Selvityksessä havaitaankin, että listaamattomien yhtiöiden nettovarallisuus on kasvanut vuoden 1994 jälkeen erityisesti niissä yhtiöissä, joiden pääosakkaana on yksityishenkilö. Nettovarallisuuden kasvu oli erityisen nopeaa heti eriytetyn tuloveron astuttua voimaan 1990-luvun puolivälissä. Yhtiöiden rahoitusomaisuus on myös kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta kasvu ei ole ollut erityisen voimakasta. Rahoitusomaisuus on kuitenkin kasvanut henkilöomisteisissa yhtiöissä keskimääräistä nopeammin, ja niiden rahoitusomaisuuden osuus taseen loppusummasta on huomattavasti keskimääräistä suurempi. Näiden havaintojen voidaan arvioida tukevan käsitystä yritysten aktiivisesta verosuunnittelusta Suomen nykyisessä verojärjestelmässä. Miten toteuttaa neutraali yritysverotus Eerolan ja Karin VATT Muistio pohtii puolestaan periaatteellisella tasolla, voidaanko osingon ns. normaalituotto-osaa kertaalleen verottava osinkoverotus (normaalituottomalli) saada samalla tavoin neutraaliksi kuin ns. ACE-malli, jossa osakeyhtiö saa vähentää oman pääoman vaihtoehtoiskustannuksen velkojen korkomenojen tapaan. Normaalituotolla tarkoitetaan markkinakorkoa vastaavaa tuottoa investoinnille. Verotuksen kehittämistyöryhmä esittää väliraportissaan Suomen osinkoverotuksen kehittämistä normaalituottomalliin perustuen. Eerolan ja Karin muistiossa

5 pohditaan myös sitä, ovatko ACE-malli ja normaalituottomalli neutraaleja aineellisen ja aineettoman pääoman suhteen. Muistiossa arvioidaan, että kun osingon normaalituotto-osa verotetaan ottaen huomioon sekä yhtiön että omistajan verot samalla veroasteella, joka kohdistuu myös muihin pääomatuloihin, normaalituottomalli toteuttaa verotuksen neutraalisuustavoitteet yhtä hyvin kuin ACE-malli. Lisäehtona on se, että normaalituoton ylittävä osinko verotetaan pääomatulona. Muistiossa osoitetaan myös, että ACE-malli ja normaalituottomalli ovat varsin neutraaleja aineettomien ja aineellisten investointien välillä. Muistion keskeinen päätelmä on siten se, että VM:n verotyöryhmän kehittämä osinkoverotuksen normaalituottomalli on yksi vaihtoehtoinen tapa tavoitella niitä neutraalisuusetuja, jotka yleensä liitetään laajan kansainvälisen keskustelun kohteena olleeseen ACE-malliin. Jarkko Harju Hanna Karikallio Tuomas Matikka: Listaamattomien osakeyhtiöiden osingonjako ja taserakenteet. VATT Muistiot 8. Essi Eerola Seppo Kari: Verotuksen neutraalisuus eräissä pääomaveromalleissa. VATT Muistiot 7. Kuva 2. Osinkojen suhde nettovarallisuuteen listaamattomissa osakeyhtiöissä, kun pääomistaja on yksityishenkilö % Osingot per nettovarallisuus 5 Ylimpien tulonsaajien tulo-osuudet kasvaneet Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa ennennäkemättömän voimakkaasti 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien ja ovat nyt historiallisesti katsottuna korkealla tasolla. Suomessa tuloerot ovat palanneet tasolle, jolla ne olivat 40 vuotta sitten. Tutkimuksessa tarkastellaan ylimpien tulojen osuutta muutoksessa. Kotitalouskohtaisten kulutustutkimus- ja tulonjakotilastoaineistojen avulla tarkastellaan ylimpien tulo-osuuksien kehitystä Suomessa ajanjaksolla Tutkimukset ovat osoittaneet tuloilla mitatun eriarvoisuuden kehityksen U-muotoisuuden. Sama kehitys on havaittavissa ylimpien tulo-osuuksien muutoksessa. Tuloerot ja ylimmät tulo-osuudet supistuivat 1960-luvun puolesta välistä aina 1990-luvun alkuun asti luvun puolen välin jälkeen tapahtui jyrkkä käänne, jolloin ylimmät tulo-osuudet kääntyivät voimakkaaseen kasvuun. Ylimmät tulo-osuudet ylittävät nyt selkeästi 1960-luvun tasot. Keskeistä tähän kasvuun on ollut ennen näkemätön pääomatulojen kasvu. Kun pääomatulojen osuus suurituloisimman yhden prosentin tuloista oli vuonna prosenttia, oli se 14 prosenttia vuonna Pääomatuloissa osinkotulojen kasvu taas on ollut merkittävin tekijä. Vuoden 1993 veroreformilla on ollut keskeinen rooli kehitykseen. Ns. eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa pääomatuloa verotetaan saman suhteellisen

6 6 veroprosentin mukaan, on vähentänyt verotuksen progressiivisuutta ja lisännyt ylimpien tulojen osuutta Suomessa. Suurituloisten tulot kasvaneet muita ripeämmin Käytettävissä olevien tulojen tarkastelu tulokymmenyksissä ja ylimmässä prosentissa tulonsaajia osoittaa, että alimmissa desiileissä tulot eivät ole juurikaan kasvaneet Suomessa vuodesta 1990 vuoteen Ylimmässä tulonsaajakymmenyksessä kasvu käynnistyi laman taituttua 1990-luvun puolivälin jälkeen. Keskimääräinen kasvu ylimmässä desiilissä on vielä ollut vaatimatonta verrattuna ylimpään prosenttiin, joka on 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tehnyt irtioton muista. Ylin prosentti kasvatti keskimääräiset reaaliset käytettävissä olevat tulonsa lähes 2,5-kertaisiksi vuodesta 1995 vuoteen Käytettävissä olevien tulojen tarkastelu tulokymmennyksissä ja ylimmässä prosentissa tulonsaajia osoittaa, että alimmissa desiileissä tulot eivät ole juurikaan kasvaneet Suomessa vuodesta 1990 vuoteen Pääomatulojen osuus bruttotuloista kasvanut suurituloisilla Tulojen koostumuksessa tapahtui merkittävä muutos 1990-luvun puolivälin jälkeen ja se muuttui sitä enemmän mitä korkeampiin tuloihin mentiin (Kuva 3). Pääomatulojen osuus kaikista tuloista kasvoi voimakkaasti ja erityisesti sen osuus kasvoi ylimmissä tuloissa. Vuonna 1990 suurituloisimmassa prosentissa tulonsaajista pääomatulojen osuus tämän ryhmän kaikista tuloista oli 14 prosenttia, ja vuonna 2007 se oli noussut 62 prosenttiin. Samanaikaisesti yrittäjätulojen osuus ylimmässä prosentissa putosi 17 prosentista 7 prosenttiin. Palkkatulojen osuus tässä ryhmässä putosi vastaavana ajanjaksona 60 prosentista 27 prosenttiin. Verojärjestelmän uudelleenjakovaikutus väheni viime vuosikymmenen loppupuolella. Vuosi 1993 oli selvä taitekohta, jolloin pääomatuloja alettiin verottaa suhteellisella veroprosentilla, joka oli aluksi 25 prosenttia ja nousi myöhemmin 28 prosenttiin. Verotus keveni ajanjaksolla eniten suurimpien tulojen kohdalla. Tutkimuksessa eri eriarvoisuusmittojen ja ekvivalenssiskaalojen vertailtu ei muuttanut tutkimuksessa saatuja tuloksia eriarvoisuuden kehityksestä. Tutkimuksessa on myös päivitetty tulonjaon palveluaineistojen muuttujia mahdollisuuksien mukaan vertailukelpoisiksi eri vuosien välillä. Marja Riihelä Risto Sullström Matti Tuomala: Trends in top income shares in Finland VATT Tutkimukset 157. marja.riihela@vatt.fi, risto.sullstrom@vatt.fi matti.tuomala@uta.fi Kuva 3. Bruttotulojen koostumus 100 Koko väestö Ylin 1 % Tulo-osuus, % Palkat Pääomatulot Yrittäjätulot Saadut tulonsiirrot Valtionyhtiöt Erikoistutkija Teuvo Junkan tutkimuksessa kuvataan suomalaisten valtionyhtiöiden kehitystä yli kolmenkymmenen vuoden ajanjaksolla. Valtionyhtiöillä on ollut keskeinen osa Suomen teollistamisessa ja koko kansantalouden kehittämisessä. Suomeen perustettiin 1900-luvun alkupuo- liskolla valtionyhtiöitä lähinnä yhteiskunta- ja elinkeinopoliittisten tarpeiden vuoksi. Valtio otti kantaakseen yrittäjäriskin niillä tärkeiksi koetuilla aloilla, joilla yksityinen pääoma ei ollut kykenevä tai halukas riskinottoon. Valtionyhtiöiden perustamisella oli myös tärkeitä aluepoliittisia tavoitteita.

7 Valtionyhtiöitä perustettiin myös raaka-aineiden hyödyntämiseksi, omavaraisuuden saavuttamiseksi, talouden infrastruktuurin kehittämiseksi ja Valtio otti kantaakseen yrittäjäriskin niillä tärkeiksi koetuilla aloilla, joilla yksityinen pääoma ei ollut kykenevä tai halukas riskinottoon. Valtionyhtiöiden perustamisella oli myös tärkeitä aluepoliittisia tavoitteita. yksityisen yritystoiminnan rahoituksen turvaamiseksi. Julkisen vallan suhtautuminen valtion yritystoimintaan on kuitenkin muuttunut 1980-luvun lopulta lähtien. On katsottu, että kansantalouden teollinen perusta ja infrastruktuuri ovat tulleet jo rakennetuiksi, eikä kansantalouden omavaraisuustarpeiden hoitaminenkaan enää vaadi valtion yrittäjätoimintaa. Näin valtion omistamien yritysten roolin katsotaan muuttuneen olennaisesti. Valtionyhtiöiden omistuspohjan laajentaminen käynnistyi Suomessa 1980-luvun lopulla, mutta saavutti suuremman merkityksen vasta vuodesta 1993 lähtien. Omistuspohjaa laajentamalla haluttiin turvata yhtiöiden pääomahuolto ja vahvistaa kilpailukykyä osallistumalla toimialan rakennejärjestelyihin. Valtionyhtiöiden osakepääoma oli tarkastelujakson alkuvuosina alle miljardi euroa. Suurimmillaan varsinaisten valtionyhtiöiden osakepääoma oli runsaat kolme miljardia euroa vuonna 1998 ja vuonna 2008 se oli laskenut kahteen miljardiin. Vuosina valtionyhtiöiden osingonjako oli vuosittain alle 200 miljoonaa euroa. Varsinaisten valtionyhtiöiden osingonjako kasvoi enimmillään 800 miljoonaan euroon vuonna Varsinaisiksi valtionyhtiöiksi kutsutaan yhteiskunta- ja elinkeinopoliittisista tarpeista lähtien perustettuja valtionyhtiöitä. Valtionyhtiöiden työntekijämäärä väheni yksityistämisen seurauksena merkittävästi. Tarkastelujakson alussa valtionyhtiöt työllistivät noin henkilöä. Sen jälkeen henkilöstömäärä kasvoi 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin henkilöstöä oli Henkilöstömäärä väheni vuodesta 1996 lähtien ja oli vuonna 2007 enää henkilöä. Varsinaisten valtionyhtiöiden henkilöstömäärä oli suurimmillaan vuonna 1990, noin henkilöä. Tarkastelujakson lopussa se oli enää noin Syksyllä 2009 valtiolla oli osakeomistuksia 52 merkittävässä yhtiössä. Niistä 32 oli valtionyhtiöitä, joissa valtio oli enemmistöomistaja ja 20 osakkuusyhtiöitä, joissa valtiolla oli vähemmistöomistus. Valtiolla oli omistuksia yhteensä 12 pörssiyhtiössä. Niistä valtio omisti suoraan kolmea yhtiötä (Finnair, Fortum ja Neste Oil) ja sijoitusyhtiönsä Solidium Oy:n kautta yhdeksää yhtiötä. Edellisten lisäksi valtiolla oli omistuksia kymmenissä pienemmissä yhtiöissä. Teuvo Junka: Valtionyhtiöt VATT Tutkimukset 155. Työvoiman tarpeen ennakointi VATT:n tehtäväksi Keskipitkän ja pitkän aikavälin työvoimatarpeen ennakointi on tärkeä osa suomalaista ennakointijärjestelmää. Vuosien 2008 ja 2009 aikana toteutetun valtionhallinnon ennakointijärjestelmän uudistuksen yhteydessä nämä keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnissa hyödynnettävät talouden rakenne-ennusteet siirtyivät VATT:n Päätöksenteon tuki ja mallintaminen -yksikön toteutettavaksi. Rakenne-ennusteiden toteuttamista ohjaa työ- ja elinkeinoministeriön johdolla toimiva neljän ministeriön tilaajakonsortio. Ensimmäiset rakenne-ennusteet ja VATT:n dynaamisella yleisen tasapainon mallilla toteutettu analyysi työvoiman tarpeen kehityksestä Suomen taloudessa julkaistiin keväällä Ennusteiden ensisijaisena tehtävänä oli palvella Opetushallituksen johdolla tehtävää keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointia. Raportissa esitelty perusskenaario toimi lähtökohtana ennakointityölle. Myöhemmässä vaiheessa laadittu tavoiteskenaario suhteutettiin perusuran oletuksiin. Työvoiman tarve kasvaa nopeinten palvelusektorilla Ennakoinnin perusuralla Suomen talouden rakenteissa tapahtuvat muutokset painottuivat ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä teollisuuteen. Näillä toimialoilla työvoiman tarpeen muutokset muodostuivat suuriksi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden toimialalla työllisten määrän ennakoidaan lisääntyvän vuosien 2010 ja 2025 välillä henkilöllä. Tämän tuloksen taustalla on kyseisten palveluiden kysynnän merkittävä kasvu ennen kaikkea palveluiden ikäriippuvuudesta johtuen. Teollisuuden toimialoilla työvoiman tarve puolestaan pienenee, mikä on seurausta pääasiassa toimialojen pääomavaltaistumisesta sekä nopeasta tuottavuuden kasvusta. Ennakointiprosessin toisessa vaiheessa laaditun tavoiteskenaarion perustana toimivat vaihtoehtoiset oletukset eri toimialojen valmistamien tuotteiden sekä Ennakointityö onkin nähtävä jatkuvana prosessina, jossa eri asiantuntijatahojen välinen dialogi on tärkeässä osassa yhdistettäessä lukuisia mahdollisia tulevaisuuden kehitysuria menneisyydestä nouseviin kehitysuriin johdonmukaisella tavalla. palveluiden kysynnän tulevaisuuden kehityksestä. Vaihtoehtoiset oletukset perustuivat ennakointityöryhmien kommentteihin, joissa yhdistyivät sekä toimialojen, maakuntien että ministeriöiden näkemykset toimialojen tulevaisuuden kehityksestä. Tarjontapuolen oletukset pysyivät vaihtoehtoisessa tarkastelussa pääosin ennallaan. Tavoiteskenaarion alustavat tulokset osoittavat Suomen tuotantora- 7

8 8 kenteen muuttuvan perusuran tuloksiin verrattuna maltillisemmin, mutta samansuuntaisesti. Palveluiden osuus tuotannosta ja työpaikoista tulee kasvamaan teollisuutta ja alkutuotantoa nopeammin myös tavoiteskenaariossa. Ennakoinnin tulevaisuuden näkymiä Koko kansantaloutta koskevien rakenne-ennusteiden lisäksi ennakointitietoa on tuotettu alueellisesti. Maakuntien liitot ovat aktiivisesti mukana koulutustarpeen ennakointiprosessissa, jossa aloituspaikat pyritään jakamaan alueiden taloudellisten tarpeiden mukaisesti. Tästä syystä myös maakunnittaiselle ennakointitiedolle on suuri kysyntä. Alueellista ennakointityötä varten on otettu käyttöön dynaaminen alueellinen tasapainomalli, jonka roolia pyritään vahvistamaan tulevaisuuden ennakointityössä. Myös muita ennakointityössä käytettyjä menetelmiä kehitetään jatkuvasti mahdollisimman monipuolisen ja perustellun ennakointitiedon aikaansaamiseksi. Ennakointityö onkin nähtävä jatkuvana prosessina, jossa eri asiantuntijatahojen välinen dialogi on tärkeässä osassa yhdistettäessä lukuisia mahdollisia tulevaisuuden kehitysuria menneisyydestä nouseviin kehitysuriin johdonmukaisella tavalla. VATT:lla on tulevaisuudessa tärkeä rooli tätä prosessia tukevan tutkimustiedon tuottajana. Juha Honkatukia Jussi Ahokas Kimmo Marttila: Työvoiman tarve Suomen taloudessa vuosina VATT Tutkimukset Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen voidaan vaikuttaa Työkyvyttömyys on yleisin syy jäädä eläkkeelle ennen vanhuuseläkettä. Siksi työurien pidentämispyrkimysten onnistumisen kannalta on keskeistä, että työkyvyttömyyseläkeläisten määrää saadaan rajoitettua tulevaisuudessa. Ossi Korkeamäen ja Tomi Kyyrän tutkimus valottaa tekijöitä, jotka vaikuttavat siirtymiin työstä sairauspäivärahalle ja edelleen työkyvyttömyysperusteiselle eläkkeelle. Kiinnostuksen kohteena olivat kaksi politiikkainstrumenttia: lääketieteellisten kriteerien tiukkuus ja työnantajan omavastuu työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksista. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin toimipaikan henkilöstön muutosten ja työkyvyttömyysriskin välistä yhteyttä. Aineisto koostui vuosien vuotiaista yksityisen sektorin työntekijöistä, joista oli kerätty rekisteritiedot Tilastokeskuksesta. Lääketieteelliset kriteerit tärkeitä Yksilöllinen varhaiseläke tarjosi pitkään eläkereitin vanhemmille työntekijöille, joiden terveys oli heikentynyt. Se poikkesi varsinaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä siinä, ettei työkyvyttömyyden tasoa oltu määritelty, vaan ammatillisille tekijöille annettiin suurempi paino myöntöpäätöksissä luvun alussa yksilöllinen varhaiseläkkeen Eräs suomalaisen eläkejärjestelmän erikoisuus on, että suurtyönantajat ovat osittain vastuussa entisten työntekijöidensä työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksista. alaikäraja oli 55 vuotta, josta se hilattiin vaiheittain 60 vuoteen, kunnes se lopulta lakkautettiin kokonaan. Käytännössä yksilöllinen varhaiseläke tarjosi reitin työkyvyttömyysperusteiselle eläkkeelle tavallista löyhemmin lääketieteellisin kriteerein. Tutkimuksessa hyödynnettiin alaikärajojen muutoksia ja eläkemuodon poistumista kokonaan arvioitaessa, miten lääketieteellisten kriteerien tiukkuus vaikuttaa työkyvyttömyysriskiin. Tulosten mukaan kriteerien tiukennukset, eli yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajan nostot ja lopulta koko reitin tukkiminen, ovat selvästi hillinneet virtaa työkyvyttömyyteen. Työnantajan kustannusvastuulla merkitystä Eräs suomalaisen eläkejärjestelmän erikoisuus on, että suurtyönantajat ovat osittain vastuussa entisten työntekijöidensä työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksista. Omavastuujärjestelmässä tapahtuneiden muutosten avulla osoitetaan, että omavastuun kasvaessa siirtymät sekä työstä sairauspäivärahalle että sairauspäivärahalta edelleen työkyvyttömyyseläkkeelle vähenevät. Kustannusten pelko näyttäisi siis kannustavan työnantajia sekä toimenpiteisiin, joilla ennaltaehkäistään sairastumisriskiä, että kuntouttaviin toimenpiteisiin, joilla sairastuneiden paluuta työhön voidaan edistää. Työvoiman muutosten ja työkyvyttömyyden yhteys heikko Henkilöstön korkea vaihtuvuus on yhteydessä korkeaan työkyvyttömyysriskiin. Toimipaikan kasvaessa siirtymät sairauspäivärahalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle ovat tavallista harvinaisempia. Tutkimuksessa ei löydetty näyttöä siitä, että työnantajat käyttäisivät työkyvyttömyyseläkkeitä apuna henkilöstön supistuksissa. Yleisesti ottaen työvoiman muutokset heijastuvat työkyvyttömyysriskiin kuitenkin suhteellisen vähän. Ossi Korkeamäki Tomi Kyyrä: Institutional rules, labour demand and retirement through disability programme participation. Journal of Population Economics (painossa).

9 Maahanmuuttajien työllisyyden, tulojen ja tulonsiirtojen kehitys Maahanmuuttajien pärjääminen suomalaisilla työmarkkinoilla ja heidän saamansa tulonsiirrot ovat viime aikoina herättäneet paljon julkista keskustelua. Suurelta osin kysymystä on käsitelty yksittäistapauksista vedettyjen yleistysten kautta. Osittain tämä heijastanee sitä, että luotettavaa tutkimustietoa on ollut käytettävissä kohtuullisen vähän. Matti Sarvimäen tuore artikkeli dokumentoi Suomeen 1990-luvun loppuun mennessä saapuneiden maahanmuuttajien työllisyyden, tulojen ja tulonsiirtojen kehitystä. Tutkimus osoittaa, että ensimmäisinä Suomessa asuttuina vuosina maahanmuuttajien työllisyys ja tulot olivat huomattavasti matalammat kuin saman ikäisillä, samankaltaisilla paikkakunnilla asuvilla ja samanlaisessa perhetilanteessa olevilla syntyperäisillä suomalaisilla. Heikko työllisyystilanne heijastui myös maahanmuuttajien saamiin tulonsiirtoihin, jotka ovat ensimmäisinä vuosina merkittävästi suuremmat kuin kantaväestöllä. Maahanmuuttajien tilanne kuitenkin muuttuu nopeasti heidän asuessaan Suomessa pidempään. Etenkin OECD-alueen ulkopuolelta tulleiden tulot kasvavat voimakkaasti ja tulonsiirrot vastaavasti pienenevät. Lähtötilanne on kuitenkin siinä määrin vaikea, että ainoastaan OECD-maissa Maahanmuuttajien tilanne kuitenkin muuttuu nopeasti heidän asuessaan Suomessa pidempään. syntyneet miehet saavuttavat kantaväestön tulotason. Pysyvistä tuloeroista huolimatta myös OECDmaiden ulkopuolella syntyneiden maahanmuuttajien saamat tulonsiirrot kuitenkin laskevat kantaväestön tasolle noin 20 vuodessa. Tutkimuksessa verrataan myös Suomessa asuvien maahanmuuttajien taloudellista kotoutumista Australian, Kanadan ja Yhdysvaltojen tilanteeseen. Tulosten mukaan maahanmuuttajien ja kantaväestön väliset työllisyyserot ovat huomattavasti suuremmat Suomessa kuin näissä perinteisissä maahanmuuttomaissa. Maahanmuuton taloustieteellinen tutkimus jatkuu aktiivisena VATT:ssa myös tulevaisuudessa laajan maahanmuuttotutkimuksen verkoston puitteissa ( VATT toteuttaa tutkimushankeen Migration: Integration, Impact and Interaction yhteistyössä University College Londonin, University of British Columbian, Humbolt Universityn sekä Tukholman, Oslon ja Århusin yliopistojen kanssa. Matti Sarvimäki: Assimilation to a Welfare State: Labour Market Performance and Use of Social Benefits by Immigrants to Finland. Scandinavian Journal of Economics (painossa). matti.sarvimaki@vatt.fi Energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky Pohjoismaissa hyötyisi maailmanlaajuisista sitoumuksista ilmastopolitiikkaan Kansainvälisten ilmastopoliittisten sopimusten kattavuus ja aikataulu vaikuttavat energiaintensiivisen teollisuuden kannattavuuteen ja maailmanlaajuiseen sijoittumiseen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tämä on yksi tulos kolmivuotisesta yhteispohjoismaisesta ja monialaisesta Nordic Energy Perspectives -tutkimushankkeesta, johon VATT osallistui hyödyntäen erityisesti energia- ja ilmastokysymyksiin yhteistyössä VTT:n kanssa jatkokehitettyä versiota maailmantalouden dynaamisesta GTAP-mallista. Mallisimuloinnit osoittavat, että teollisuuden sijoittumisen kannalta ilmastopolitiikan kansainvälinen kattavuus on pitkän aikavälin tarkastelussa itse päästötavoitteita ja taakanjakoa merkittävämpi tekijä. Erityisesti kaikkien teollisuusmaiden osallistuminen päästörajoitustoimiin on kriittistä myös ilmastopolitiikan maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi: Jos Eurooppa toteuttaa päästörajoitukset yksin, jopa 70 % vähennyksestä korvautuu lisääntyneinä päästöinä muualla maailmassa. Jos kaikki kehittyneet maat osallistuvat politiikkaan, päästöjen bruttovähennysmäärät ovat selvästi suuremmat, mutta samalla myös hiilivuoto vähenee 50 prosenttiin. Valittu politiikka vaikuttaa teollisuuden sijoittumiseen Päästösitoumusten alueellinen kattavuus vaikuttaa teollisuuden sijoittumiseen. Energiaintensiivisen teollisuuden tuotteiden globaali kysyntä jatkaa kasvuaan ja suhteellisesti eniten kehittyvissä maissa erityisesti Kiinassa ja muualla Itä- ja Etelä-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa. Tällöin myös tuotantoa joka tapauksessa väistämättä siirtyy enenevässä määrin näille alueille. Globaalissa ilmastosopimuksessa pohjoismaisella teollisuudella on kuitenkin etunaan suhteellisen vähäpäästöisen energian saatavuus. Tämän ansiosta esimerkiksi paperi- ja selluteollisuuden tuotanto Suomessa jopa kasvaisi verrattuna päästörajoituksettomaan perusuraan mallilla simuloidussa skenaariossa, jossa kaikkia teollisuusmaita koskisivat EU:ssa nykyisin päätettyjä vastaavat rajoitteet hiilidioksidipäästöjen kasvulle ja EU julkilausumansa lupauksen mukaisesti sitoutuisi vielä lisärajoituksiin. Vastaavasti skenaariossa, jossa EU yksipuolisesti vähentää päästöjään, energiaintensiivisen teollisuuden tuotanto Pohjoismaissa on selvästi perusuraa matalammalla. Pitkään jatkuessaan yksipuolinen päästöjen vähentäminen näyttääkin johtavan teollisuuden investointien suuntautumiseen muualle, jolloin 9

10 10 vähäpäästöinen energiatuotanto jää hyödyntämättä sekä kansainvälisen ilmastopolitiikan että kotimaisen teollisuuden kannalta. Tutkimushankkeen tulokset osoittavat myös, että vaikka pitkän ajan kokonaistaloudelliset vaikutukset eroavat vain vähän eri politiikkaskenaarioiden välillä, seuraukset vaihtelevat selvästi talouden eri sektoreilla ja eri maissa. Pohjoismaisessa vertailussa erityisesti suomalainen metallisektori on herkkä ilmastopolitiikasta seuraaville rakennemuutoksille. Pitkään jatkuessaan yksipuolinen päästöjen vähentäminen näyttääkin johtavan teollisuuden investointien suuntautumiseen muualle, jolloin vähäpäästöinen energiatuotanto jää hyödyntämättä sekä kansainvälisen ilmastopolitiikan että kotimaisen teollisuuden kannalta. Poikkitieteellistä malliyhteistyötä VATT:ssa on tutkimushankkeen kuluessa kehitetty dynaamisen GTAP-mallin pohjalta energiaja ilmastokysymysten analysointiin paremmin soveltuva versio, jolla voidaan myös simuloida politiikkaskenaarioita yhdessä energiajärjestelmämallien kanssa. Yhteistyössä VTT:n kanssa mallia on hyödynnetty rinnan Global TIMES energiajärjestelmämallin kanssa. Janne Niemi Juha Honkatukia: International climate policy participation critical for Nordic industry competitiveness & Broader participation required for successful emissions reduction as global energy demand increases, teoksessa Bo Rydén (toim.) "Towards a Sustainable Nordic Energy System", huhtikuu janne.niemi@vatt.fi juha.honkatukia@vatt.fi Kannattaa varautua ilmastonmuutoksen vahvistamiin ääri-ilmiöihin Lämpötilojen ja sadannan vuotuisien keskiarvojen nousun lisäksi myös sääilmiöiden ääripäät vahvistunevat ilmastonmuutoksen myötä. Suomessa mm. rankkasateet, hellejaksot ja tietyt jokitulvat toistunevat ueammin ja niiden intensiteetti tai voimakkuus saattaa kasvaa jonkin verran tulevina vuosikymmeninä. Näiden muutosten taloudellinen vaikutus ilmenee pääoman vahinkojen kautta, väliaikaisen ja pysyvän tuottavuuden supistumisen kautta sekä riskien vaimentamisen kautta. TOLERATE -hanke pyrki analysoimaan, miten ilmastonmuutoksen aiheuttaman sademäärän ja -rytmien muutokset vaikuttavat jokitulvariskeihin. Siinä myös tarkasteltiin sateisuuden vaihtelevuuden vaikutuksia Pohjoismaiden vesivoimaan ja sähkötukkumarkkinoiden hintoihin, sekä maaperän kuivuuteen. Hanke toteutettiin yhteistyössä Ilmatieteenlaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kanssa. Hankkeen rahoittajat olivat ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Hanke on osa ISTO-ohjelmaa. Tutkimuskohteeksi valittiin Porin ja Salon kaupungit. Näiden alueiden nykyisiä ja aikavälin tulvien todennäköisyyksiä arvioitiin ottaen huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset sateisuuteen. Salossa jokitulvariski vähenee jonkin verran, mutta toisaalta Porissa joen tulviminen seuraavien parin vuosikymmenen aikana voisi aiheuttaa jopa miljoonan euron vahingot nykyisellä (vuoden 2008) suojelun tasolla ja nykyisellä taloudella. Huonoimmassa tapauksessa 50 vuoden toistuvuusajan tulvan vahingot yltävät jopa 100 miljoonaan euroon. Todennäköisyys, että 45 vuoden aikana tapahtuu vähintään kerran tulva, jonka toistuvuusaika on 50 vuotta, on noin 64 %. Toistuvuusajaltaan 250 vuoden tulva voi aiheuttaa erittäin merkittäviä vahinkoja, joiden kokonaiskustannukset voivat olla jopa 400 miljoonaa euroa. Tulvien välittömät kustannukset kasvanevat puhtaasti ilmaston olosuhteiden muutoksen takia 15 % 20 %. Taloudellisen kasvun vaikutus kustannuksiin on kuitenkin huomattavasti suurempi eli noin 50 % tarkasteltavalla ajanjaksolla. Pitkällä aikavälillä voidaan toisaalta myös välttää rakentamista alueille, joilla riski on kaikkein suurin, ja toteuttaa myös olemassa olevien rakennusten suojelutoimenpiteitä. Edellä mainitut välittömät kustannukset johtuvat pääasiassa pääoman menetyksistä. Nämä välittömät kokonaiskustannukset eivät näin ollen tulekaan sellaisenaan näkyviin aluetalouden kirjanpidossa. nukset kasvanevat puhtaasti Tulvien välittömät kustan- Alueen BKT voi ilmaston olosuhteiden muutoksen takia 15 % 20 %. aluksi jopa kasvaa perusuraan verrattuna, jos korjaustöitä tekevät pääasiassa saman alueen asukkaat. Korjausrakentamisen kysynnän voimakas kasvu korvaa todennäköisesti käynnissä ja alkamassa olevaa rakennustoimintaa. Todellisen siirtymän voimakkuuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten ko. tapahtuman jälkeen käytettävissä oleva työvoima ja saatavana olevat rakennusmateriaalit. Jos iso osa korjausbuumista johtuvasta työvoimatarpeesta palkataan alueen ulkopuolelta ja palkat samalla nousevat työvoiman niukkuuden vuoksi, seurauksena voi olla merkittävä tulovirta muille alueille. Talouden tila voi heti korjausbuumin jälkeisinä vuosina olla heikompi korjauskustannusten takaisinmaksun ja korkeampien vakuutusmaksujen vuoksi. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena ostovoima vähenee, mikä vaikuttaa kotitalouksien kulutuksen (vähenemisen) kautta koko (alueen) talouteen. Esim. Porin tapauksessa noin kymmenen vuoden aikana tapahtuman jälkeen Satakunnan BKT:n vuotuinen kasvu voi olla 0,2 % 0,8 % matalampi kuin perusurassa. Kiinteistöjen ja muiden pääomahyödykkeiden vakuutusaste vaikuttaa merkittävästi aluetalouden toipumiseen. Suurempi vakuutusaste nopeuttaa

11 toipumista. Myös hyvin toimivat työ- ja tuotemarkkinat ovat tärkeitä tekijöitä, jotka parantavat palautumiskykyä. Ne riippuvat avoimuudesta ja ajantasaisten tietojen tarjoamisesta. Adriaan Perrels Noora Veijalainen Kirsti Jylhä Juha Aaltonen Riitta Molarius Markus Porthin Jari Silander Tony Rosqvist Tarja Tuovinen: The implications of climate change for extreme weather events and their socio-economic consequences in Finland. VATT Research Reports 158. Hankkeessa ilmestyivät myös: Riitta Molarius, Adriaan Perrels, Markus Porthin, Tony Rosqvist (2008), Testing a Flood Protection Case by Means of a Group Decision Support System, VATT Discussion paper 449. Helsinki. Osmo Kuusi, Adriaan Perrels, Tarja Tuovinen (2008), Skenaariotarpeiden kartoitus päätöksenteon näkökulmasta Kysely ja taustaselvitys, VATT-muistioita 81. Helsinki. Kansainvälisen seminaarin materiaali: Jätteenkuljetuksen eri sopimusmallien vertailun perusteella kilpailuttaminen toimii Janne Tukiainen ja Ville Mälkönen selvittivät jätteenkuljetuksessa vallitsevien eri sopimusmallien yritysvaikutuksia. Selvitys tehtiin ympäristöministeriön toimeksiannosta Jätelain kokonaisuudistuksen valmistelun tueksi. Nykyisen Jätelain mukaan kukin kunta järjestää vastuullaan olevan jätteen kuljetuksen. Käytännössä tämä tehdään joko hankkimalla palvelut keskitetysti yksityisiltä kuljetusyrityksiltä hankintalainsäädännön mukaisesti kilpailuttamalla tai kunta voi myös päättää järjestää jätteenkuljetuksen sopimusperusteisesti. Sopimusperusteisessa järjestelmässä kotitaloudet sopivat jätteen kuljetuksen suoraan jätekuljetusyritysten kanssa. Yrittäjien ja joidenkin asiantuntijoiden näkemykset ovat ristiriitaisia Sopimusperusteisen järjestelmän on epäilty haittaavan jätteiden kuljetuksen suunnittelua ja johtaneen paikallisten monopolien syntyyn. Kuljetusyrittäjien näkemyksen mukaan pienemmillä yrityksillä ei ole mahdollisuuksia menestyä keskitetyssä kilpailutuksissa suurten yritysten kanssa, mikä johtaa pitkällä aikavälillä markkinoiden keskittymiseen ja lopulta palvelun laadun heikkenemiseen sekä hintojen nousuun. Tutkimuksessa tarkastellaan näitä argumentteja ja esitetään ensinnäkin teoreettisesti perusteltuihin näkökulmiin nojautuen, että sopimusperusteisen mallin ja keskitetyn mallin vaikutukset yrityksiin ja kuluttajiin ovat yhtäläiset, jos kilpailu toimii. Jos markkinoilla havaitaan epätäydellistä kilpailua, kuten alueellisia monopoleja, ovat kilpailua lisäävät toimenpiteet hyödyllisiä sekä liiketoiminnalle että kuluttajille. Kilpailuttamisen edut ovat selvät vaikka yritysten määrä väheneekin Tutkimuksen empiirisessä osuudessa tutkijat havaitsivat merkittäviä eroja palvelun hinnoissa hankintamallien välillä. Kuntien siirtyminen sopimusperusteisesta järjestelmästä keskitettyyn järjestelmään on johtanut keskimäärin 40 % hinnan alennukseen jokaista 600 litran jäteastian tyhjennyskertaa kohden. Kuljetusyrittäjien huoli keskitetyn järjestelmän vaikutuksista yritysten toimintaedellytyksiin on myös perusteltu, sillä keskitettyyn järjestelmään siirtyminen on nimittäin johtanut keskimäärin 0.39 yrityksen poistumiseen kuntaa kohden asuinkiinteistöjen jätteenkuljetuksen toimialalta. Keskitetty hankintamallin käyttö on tutkijoiden mukaan suositeltavaa etenkin, jos hintojen aleneminen ei ole seuraus suurimpien yritysten pyrkimyksistä ajaa kilpailijat markkinoilta. Tästä syystä tutkimuksessa tarkasteltiin myös markkinoiden suurimpiin yrityksiin kuuluvan yrityksen toimintaa ja havaittiin sen välttelevän kuntia, joissa on käytössä keskitetty järjestelmä. Tämä viittaa siihen, että suurilla yrityksillä ei ole erityistä etua keskitetystä järjestelmästä. Lisäksi havaitaan, että kilpailutuksessa yritykset eivät alihinnoittele ensimmäisenä kilpailutusvuotena ajaakseen kilpailijat pois markkinoilta. Tämän selvityksen perusteella kuntien kannattaisi käyttää mieluummin kilpailuttamista kuin sopimusperusteista mallia. Osaltaan selvitys antoi myös tukea Jätelakia valmistelevan työryhmän alustavalle ehdotukselle, jonka mukaan sopimusperusteinen malli kiellettäisiin. Tämä kielto ei kuitenkaan päätynyt lopulliseen lakiehdotukseen. Selvitys toi myös esille tarpeen nykyistä parempaan jätemarkkinoiden hintaseurantaan. Jotta kuntien sääntelemien markkinoiden mahdollisia ongelmia voitaisiin tutkia tarkemmin, kattavamman tilastoinnin merkitys Tämän selvityksen perusteella kuntien kannattaisi käyttää mieluummin kilpailuttamista kuin sopimusperusteista mallia. kasvaa myös useilla muilla toimialoilla, missä kunnat toimivat joko palveluntarjoajina tai -tilaajina. Tutkimuksen avulla voidaan nimittäin selvittää, miten kuntien toiminta vaikuttaa markkinoihin, ja tuottaa päätöksentekoa tukevaa tietoa siitä, miten esimerkiksi kilpailuttaminen voidaan toteuttaa siten, että markkinat yritysten ja veronmaksajien välillä toimivat mahdollisimman tehokkaasti. Janne Tukiainen Ville Mälkönen: Jätekuljetuksen sopimusmallien yritysvaikutukset. VATT Valmisteluraportit 1. janne.tukiainen@vatt.fi 11

12 Taattua taloustietoa VATT 20 vuotta VATT juhlii 20-vuotistaivaltaan Vanhalla ylioppilastalolla juhlaseminaarin merkeissä ja julkistaa samalla henkilöstön omin voimin kokoaman historiikkiteoksen Silta suunnittelusta tutkimukseen. Tuore historiikki paneutuu työntäyteiseen kahden vuosikymmenen ajanjaksoon, jolloin VATT:sta on rakennettu tunnettu ja arvostettu tutkimuslaitos sen kahden edeltäjän, Taskun ja Susin, perustalle. Kirjassa käsitellään sekä organisaation että keskeisten tutkimusteemojen kehitystä ja ankkuroidaan ne ympäröivän talouden muutokseen. Koko olemassaolonsa ajan tutkimuskeskuksen tavaramerkkinä ovat olleet ajankohtaisen päätöksenteon kannalta keskeisimmät tutkimuskysymykset. Painopisteet ovat osin muuttuneet ajan myötä heijastaen yhteiskunnan muuttuneita tietotarpeita. Poikkihallinnollinen näkökulma ja laaja yhteistyö eri ministeriöiden ja niiden tutkimuslaitosten kanssa ovat olleet pysyviä toiminnan kulmakiviä. Toiminnan perustaksi on vakiintunut taloustieteellinen soveltava tutkimus, jota tukee sijainti yliopistojen yhteydessä Economicum-kampuksella. VATT on silta myös akateemisen taloustieteellisen tutkimuksen ja päätöksenteon välillä. Tätä heijastaa myös juhlaseminaarin ohjelma. Siinä Seppo Honkapohja Suomen Pankista käsittelee aihetta Miten taloustiede muuttuu finanssikriisin jälkeen ja Jukka Pekkarinen Valtioneuvoston kansliasta puolestaan aihetta Julkinen talous tienhaarassa auttaako tutkimus perille? Seminaarin paneelikeskustelussa etsitään keinoja edistää tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja kysytään kuka on heikoin lenkki: tutkija, valmistelija vai päätöksentekijä. 18. vuosikerta Lehti on maksuton. Julkaisija: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT Arkadiankatu 7 PL 1279, Helsinki puh Toimitus: Päätoimittaja Seija Ilmakunnas Toimittaja Anita Niskanen puh anita.niskanen@vatt.fi Ulkoasu: Nordenswan & Siirilä Taitto: Anita Niskanen Painopaikka: J-Paino Oy Tilaukset: Tuula Torvi puh tuula.torvi@vatt.fi ISSN