TEKNILLISEN TIEDEKUNNAN YLEISET KIRJOITUSOHJEET

Transkriptio

1 VAASAN YLIOPISTO TEKNILLINEN TIEDEKUNTA TEKNILLISEN TIEDEKUNNAN YLEISET KIRJOITUSOHJEET päivitetty tammikuu 2016 VAASA 2016

2 1 JOHDANTO Opinnäytetöiden kirjoittamista varten on Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa laadittu kolme ohjetta: kauppatieteellisen alan kandidaatin ja pro gradu -tutkielman laadintaohjeet, tekniikan alan kandidaatin tutkielman ja diplomityön laadintaohjeet, sekä kaikille yhteinen teknillisen tiedekunnan yleiset kirjoitusohjeet. Kirjoittaessaan opinnäytetyötään opiskelija käyttää ohjeista kahta, teknillisen tiedekunnan yleistä kirjoitusohjetta ja kyseisen opinnäytetyön laadintaohjetta. Kaikki teknillisen tiedekunnan opiskelijat, jotka suorittavat tutkintoaan teknillisessä tiedekunnassa, kirjoittavat opinnäytetyönsä tämän ohjeen mukaisesti. Lisäksi on noudatettava erillistä Vaasan yliopiston teknillisen tiedekunnan kyseisen opinnäytetyön laadintaohjetta. Tätä ohjetta käytetään myös kaikissa muissa opintoihin liittyvissä kirjallisissa töissä. Ohjeiden tarkoituksena on, että kaikki Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa laaditut opinnäytetyöt täyttävät opinnäytetöille asetetut vaatimukset ja että ne ovat ulkoasultaan samanlaisia. Kirjoitusohjeet eivät kata kaikkia mahdollisia tapauksia. Epävarmoissa tilanteissa voi neuvoa kysyä opinnäytetyön ohjaajalta tai tiedekunnan opintoneuvonnasta.

3 2 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1 YLEISIÄ KIRJOITUSOHJEITA Tekstin ulkoasu Otsikointi Sivunumerointi Viivat Sisällysluettelo sekä muut luettelot Kuvat, kuviot ja taulukot Matemaattiset kaavat ja ohjelmakoodit Liitteet 11 2 LÄHTEIDEN MERKINTÄ Yleistä lähdeviitteiden käytöstä Lähdeviitteen kohdistaminen Muut lähdeviitteet Elektroniset lähteet Haastattelulähteet Tilastolähteet 17 3 LÄHDELUETTELON LAADINTA Monografiat (painettu kirja) Monografiat (elektroninen julkaisu) Moniosaiset teokset Kokoomateokseen sisältyvä artikkeli Aikakauslehdet: artikkeli painetussa aikakauslehdessä Aikakauslehdet: artikkeli elektronisessa julkaisussa Opinnäytetyöt TV- ja radio-ohjelmat Haastattelut ja sähköpostiviestit Teos jossa yhteisö on tekijänä URL-viitteen jakaminen useammalle riville lähdeluettelossa 25

4 3 LÄHDELUETTELO (MALLI) 26

5 4 1 YLEISIÄ KIRJOITUSOHJEITA Tässä luvussa käsitellään tutkielman ulkoasua koskevia vaatimuksia. Vaatimukset koskevat muun muassa tekstin ulkoasua, lukujen otsikointia ja sivunumerointia. Myös kuvien, kuvioiden ja taulukoiden sekä matemaattisten kaavojen asetuksista annetaan ohjeita. 1.1 Tekstin ulkoasu Taulukkoon 1 on koottu yleisohjeet tekstin ulkoasusta sekä sivujen asettelusta. Taulukko 1. Tekstin ulkoasu. Suositeltava kirjasintyyppi: Times New Roman Kirjasinkoko: Normaalitekstissä 12, Pääotsikoissa tai vastaavissa voidaan käyttää suurempaa (kuten 14), joissakin erikoistapauksissa myös pienempää (10) Marginaalit: Vasen ja oikea marginaali ovat samansuuruisia (3 cm). Alareunan marginaali on 3 cm ja yläreunan 3,5 cm. Riviväli: Tekstin rivien väli on 1,5 perinteisellä mekaanisella kirjoituskoneen terminologialla ilmaistuna (pistelukuna 21 pt). Tiivistelmä kirjoitetaan rivivälillä 1 (pistelukuna 14 pt).

6 5 Suorat lainaukset merkitään lainausmerkeillä, mikäli ne ovat vähintään kolme sanaa tai korkeintaan kolme riviä pitkiä. Suora lainaus on sanatarkka kopio alkuperäislähteestä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös korostuskeinot merkitään alkuperäislähteen mukaisesti. Kolme riviä pidemmät lainaukset kirjoitetaan rivivälillä 1 sisennettynä 1 cm vasemmasta laidasta ja ilman lainausmerkkejä, sekä erotetaan muusta tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä (pistelukuna 21 pt) ennen ja jälkeen. Pitkiä suoria lainauksia on kuitenkin vältettävä. Sisäisellä asiakkuudella tarkoitetaan yrityksen sisäisiä asiakas-toimittaja suhteita. Toiminnot, jotka hyödyntävät toisten toimintojen palveluja tai tuotteita ovat näiden toimintojen sisäisiä asiakkaita. (Haverila, Uusi-Rauva, Kouri & Miettinen 2005: 378.) Tekstiä voidaan elävöittää ja havainnollistaa käyttämällä lihavointia (bold), kursiivia (italic), petiittiä (kirjasinkoko 10), tiheää riviväliä (esim. suorissa lainauksissa) jne. Alleviivausten käyttöä tekstissä ei kuitenkaan suositella. Tehokeinoja tulee käyttää johdonmukaisesti ja loogisesti eikä niitä tekstin luettavuuden vuoksi tule käyttää liikaa. Teksti jaetaan kappaleisiin, jotka erotetaan toisistaan yhtä tyhjää riviä vastaavalla tilalla (pistelukuna 21 pt). On suositeltavaa, että kappaleet ovat suhteellisen samansuuruisia. Ääriesimerkkinä voidaan todeta, ettei yhden sivun mittaisia jättikappaleita tai yhden virkkeen mittaisia minikappaleita saa olla. Uuden kappaleen ensimmäistä riviä ei sisennetä. Tekstin ja useampirivisen otsikoinnin suhteen käytetään myös oikean reunan tasausta. Oikean reunan tasausta käytettäessä on huolehdittava siitä, ettei tekstiin jää liiaksi harventuneita rivejä. Tekstissä tulee käyttää tavutusta. 1.2 Otsikointi Pääluvut aloitetaan aina omalta sivulta (esim. luku 2 aloitetaan uudelta sivulta, vaikka luku 1 ei olisikaan loppunut edellisen sivun alareunaan). Taulukossa 2 on kuvattu otsikkoihin liittyvät välistykset.

7 6 Taulukko 2. Otsikoinnin rivivälit. Pääluvun otsikko Kaksiportaiset alaotsikot (esim. 2.4) Moniportaisempi alaotsikko (esim ) Pääluvun otsikon jälkeen jätetään tyhjä rivi (tai pistelukuna 21 pt). Alaotsikot jatkuvat samalta sivulta kuin edellinen teksti. Erotetaan muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä (tai pistelukuna 42 pt) ennen otsikkoa ja yhdellä (tai pistelukuna 21 pt) sen jälkeen. Erotetaan muusta tekstistä yhdellä rivivälillä (tai pistelukuna 21 pt) ennen ja jälkeen. Lukujen porrastamista yli kolmen portaan (1.1.1) ei suositella. Yksittäistä numeroitua alaotsikkoa ei voi esiintyä vaan alaotsikoita tulee olla vähintään kaksi: jos työssä on luku 1.1, täytyy siinä olla myös luku 1.2. Vain päälukujen otsikot kirjoitetaan kokonaisuudessaan isoilla kirjaimilla. Mitään otsikkoja ei lihavoida. Muut otsikot (esim. numeroimattomat) on erotettava muusta tekstistä moniportaisten otsikoiden tapaan. 1.3 Sivunumerointi Sivunumerot kirjoitetaan keskelle sivua, niin että numeron yläreuna on 2 cm sivun yläreunasta. Sivunumerot kirjoitetaan samalla kirjasintyypillä ja -koolla kuin muu työ. Sivunumerointi alkaa numerolla yksi ensimmäiseltä kannen jälkeiseltä sivulta jatkuen julkaisun viimeiseen sivuun mukaan lukien liitteet, mikäli ne on painettu normaalisivuille.

8 7 1.4 Viivat Numeroin tai sanoin ilmaistujen ääriarvojen tai luokkarajojen välissä käytetään ajatusviivaa (ei tavumerkkiä -). Esim. vuosina , kohdat 3 7, syys lokakuussa, sivut Sisällysluettelo sekä muut luettelot Sisällysluettelon on sanatarkasti vastattava käytettyä otsikointia. Se on laadittava näiden kirjoitusohjeiden sisällysluettelon asettelun mukaisesti. Sisällysluettelossa alaotsikoiden numerointi asetetaan alkamaan samasta kohden yläotsikon tekstiosuuden kanssa. Vain pääkappaleiden otsikot kirjoitetaan kokonaisuudessaan isoilla kirjaimilla eikä niitä lihavoida. Sisällysluettelossa otsikko LÄHDELUETTELO ja LIITTEET eivät saa eteensä numeroa. Tiivistelmää ja abstraktia ei tarvitse mainita sisällysluettelossa. Työssä on oltava myös tarvittaessa symboli- ja lyhenneluettelo. Merkit, lyhenteet, symbolit ja termit, jotka eivät ole lukijalle itsestäänselvyyksiä, luetellaan selityksineen aakkosjärjestyksessä ryhmittäin: esimerkiksi ensin kreikkalaiset aakkoset, sitten roomalaiset aakkoset ja lopuksi lyhenteet. Symboli- ja lyhenneluettelo sijoitetaan heti sisällysluettelon jälkeen. Sisällysluettelon perään voi halutessaan laatia erillisen kuva- tai kuvioluettelon josta käy ilmi kuvan/kuvion otsikko ja sivu, josta se löytyy. Myös työssä olevista taulukoista voi laatia taulukkoluettelon, josta käy ilmi taulukon otsikko ja sijainti. Jos kuvia, kuvioita tai taulukoita on vähän, niistä ei tehdä omia luetteloita. 1.6 Kuvat, kuviot ja taulukot Kaikki piirrokset ja valokuvat varustetaan yhtenäisellä juoksevalla numeroinnilla. Työssä on mahdollista käyttää samaan aikaan sekä kuvia että kuvioita. Tällöin kuvat ja kuvi-

9 8 ot tulee kuitenkin varustaa erikseen omalla juoksevalla numeroinnilla. Kuva- ja kuvioteksti tulee kuvan alapuolelle ja niiden riviväli on 1 (pistelukuna 14 pt). Kuva- ja kuvioteksti tasataan vasemmalle ja päätetään pisteellä. Mahdollisissa kartakkeissa tulee olla janamittakaava. Piirustuksissa ja kaavioissa on käytettävä standardoituja piirrosmerkkejä ja suureiden symboleita. Tekstiin sijoittuvat kuvat ja kuviot tulee erottaa selvästi muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä (pistelukuna 42pt) sekä ylä- että alapuolella. Kuvassa ja kuvioissa esiintyvät tekstit on kirjoitettava sillä kielellä, jolla opinnäytetyö on kirjoitettu. Kaikissa kuvissa ja kuvioissa, myös opiskelijan itse suomentamissa, tulee aina mainita alkuperäinen lähde. Kuva 1. Vaasan yliopiston harmaasävyinen logo. Taulukot varustetaan omalla juoksevalla numeroinnillaan ja riittävillä otsikoilla. Taulukkoteksti tulee taulukon yläpuolelle ja sen riviväli on 1 (pistelukuna 14 pt). Taulukkoteksti tasataan vasemmalle ja päätetään pisteellä. Tilastollinen aineisto on esitettävä selkeästi ja tilastotieteellisten esitystapojen periaatteita noudattaen. Tekstiin sijoittuvat taulukot tulee erottaa selvästi muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä (pistelukuna 42pt) sekä ylä- että alapuolella. Taulukko 1. Taulukon nimi (lähde).

10 9 Varsinaisessa tekstissä on oltava aina viittaus jokaiseen kuvaan, kuvioon, taulukkoon ja esimerkkiin. Kuvaan, kuvioon tai taulukkoon tulee viitata ennen varsinaista kuvaa, kuvioita tai taulukkoa. Kuvaan, kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä esim. seuraavasti: Taulukossa 2 on esitetty joitain eri raaka-aineista valmistettujen biodieselien ominaisuuksia. Mayer, Davis ja Schoorman (1995: 715) listaavat luottamusmallissaan (ks. kuva 1) kolme eri piirrettä, joiden perusteella henkilön luotettavuutta arvioidaan. Kuviossa 3 on esitetty esimerkki valu-, työstö- ja kokoamisprosessin lisäarvoa tuottavista ja tuottamattomista vaiheista valmistusprosessissa. Kuvien, kuvioiden ja taulukoiden on mahduttava asetettuihin marginaaleihin. Kaikissa kuvissa, kuvioissa ja taulukoissa suositellaan käytettävän samankokoista fonttia. 1.7 Matemaattiset kaavat ja ohjelmakoodit Opinnäytetyössä mahdollisesti esiintyvät matemaattiset kaavat varustetaan omalla juoksevalla numeroinnilla ja niiden tulee niveltyä osaksi tekstiä normaalein oikeinkirjoituksen säännöin, pilkutus mukaan lukien. Kukin kaava kirjoitetaan omalle rivilleen ja erotetaan muusta tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä (pistelukuna 21 pt) ennen ja jälkeen. Kaavan juokseva numero kirjoitetaan sulkuihin oikeaan laitaan ja itse kaavan alku tulee "tabuloida" siten, että kaikkien kaavojen kaavaosa alkaa samasta kohdasta. Matemaattisessa esityksessä on käytettävä standardoituja merkkejä sikäli kuin niitä on olemassa. Standardeja löytyy mm seuraavista julkaisuista:

11 10 SFS-ISO A1 (1999). SI-yksiköt sekä suositukset niiden kerrannaisten ja eräiden muiden yksiköiden käytöstä, SFS-ISO A1 (1999). Suureet ja yksiköt. Osa 0: Yleiset periaatteet, SFS-ISO (1999). Suureet ja yksiköt. Osa 11: Matemaattiset merkinnät fysikaalisissa tieteissä ja tekniikassa.), Standardoitujen merkkien puuttuessa käytetään muita vakiintuneita merkkejä ja vasta viime kädessä omatekoisia merkkejä Aaltoimpedanssi Z voidaan laskea ilmaeristeiselle häviöttömälle johdolle yksinkertaistetusti yhtälöllä 2h Z ln, r 1 (3) missä h on johtimen asennuskorkeus ja r 1 on johtimen säde (Aro ym. 2003: 210). Huomaa, että tässä esimerkissä missä-sanalla alkavaa sivulausetta edeltävä pilkku tulee kaavan loppuun. Kaavan suureet tulee selittää kaavan yhteydessä vain siltä osin kun niitä ei ole työssä aiemmin selitetty tekstissä tai muissa kaavoissa. Jos lause ei jatku kaavan jälkeen, kaavan loppuun tulee piste. Tällöin mahdollinen lähdeviite tulee kaavaa edeltävän tekstin loppuun. Opinnäytetyössä mahdollisesti esiintyvät ohjelmat tai ohjelmapätkät sisennetään ja erotetaan muusta tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä (21 pt) ennen ja jälkeen. Ohjelmaa kirjoitettaessa käytetään eri kirjasintyyppiä kuin muussa tekstissä. Suositeltava kirjasintyyppi on tasalevyinen, esimerkiksi Courier. Pseudokoodiesimerkeissä suositellaan käytettävän suhteellista kirjasintyyppiä.

12 11 public static void shell(int[] a) { int increment = a.length / 2 ; while (increment > 0) { for (int i = increment; i < a.length; i++) { int j = i ; int temp = a[i] ; while ((j >= increment) && (a[j-increment] > temp)) { a[j] = a[j-increment] ; j = j - increment ; } a[j] = temp ; } if (increment == 2) increment = 1 ; else increment *= (5.0 / 11) ; } } Liitteet Liitteiksi merkitään kaikki, mikä seuraa lähdeluetteloa. Liitteet varustetaan juoksevalla numeroinnilla ja otsikoidaan. Sana liite kirjoitetaan isoilla kirjaimilla (esim. LIITE 1.), mutta ei liitteen otsikkoa. Liitteiksi sijoitetaan sellaiset työn sisältöä havainnollistavat tai täydentävät kuviot, taulukot ja luettelot, jotka suurikokoisina tai tärkeydeltään vähäisempinä eivät sovellu tekstin väliin. Liitteeksi tulee sijoittaa myös käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet.

13 12 2 LÄHTEIDEN MERKINTÄ Tässä luvussa käsitellään lähdeviittausten merkitsemistä tekstiin. Näiden ohjeiden lopussa on lähdeluettelo, johon on koottu ohjeiden esimerkeissä käytetyt lähteet. 2.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä Lähteiden lainaamisessa tulee erotella suorat lainaukset ja referointi. Tekstiä referoitaessa etsitään oman tutkimusasetelman kannalta keskeinen ajatus ja esitetään se omin sanoin. Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan sanatarkasti. Ohjeet suoran lainauksen merkitsemiseen mainittu alaluvussa 1.1. Aina kun tekstiä lainataan, on merkittävä lähdeviittaus. Viittaus on tehtävä siihen lähteeseen, joka on ollut käytössä. Lähtökohta on, että opiskelija käyttää ensisijaisia lähteitä, joista hän saa selville niiden sisällön vääristymättömänä. Jos toissijaista lähdettä käytetään, lähteen toissijaisuus pitää käydä tekstistä ilmi. Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, jos teksti esitetään omissa nimissä ilman lähdeviittausta. Osittainenkin plagiointi on kiellettyä. Myös selvä idean, tutkimusasetelman tai muun vastaavan kopiointi on tutkimuseettisistä syistä kiellettyä. Kaikki Vaasan yliopiston opinnäytetyöt tarkistetaan lähtien Turnitin-plagiaatintunnistujärjestelmällä. Opettajat voivat käyttää järjestelmää myös muiden opintosuoritusten (esim. esseet, harjoitukset ja kotitentit) tarkistamiseen. 2.2 Lähdeviitteen kohdistaminen Tekstissä viitataan lähteisiin merkitsemällä sulkeisiin kirjoittajan sukunimi ja teoksen painovuosi, kaksoispiste ja sivu tai sivut, joita on käytetty. Viitattaessa koko kirjoitukseen sivunumeroita ei tarvita. Sellainen elektroninen lähde, josta ei löydy sivunumeroita, mainitaan sulkeissa tekstin sisällä kuten "perinteinen" lähde, mutta ilman sivunume-

14 13 roita. Viitteeseen ei merkitä elektronisen lähteen internet-osoitetta, vaan se ilmaistaan täydellisenä lähdeluettelossa. Painettu julkaisu: (Viitala 2007: ) Elektroninen julkaisu: (Salmi & Virtanen 1996) Jos kirjoittajan nimi esiintyy jo tekstissä, ei sitä tarvitse toistaa enää suluissa. Sulkeisiin merkitään vain vuosiluku ja mahdollinen viittaus sivuihin. Viitala (2007: 25 27) on todennut... Jos samalla lähteellä on useita kirjoittajia (enemmän kuin kaksi), lähdeviittaukseen merkitään ensimmäisellä kerralla kaikki kirjoittajat. Kirjoittajat mainitaan samassa järjestyksessä kuin mitä ne ovat ko. lähteessä. Myöhemmillä kerroilla voidaan mainita vain ensimmäinen kirjoittaja ja merkintä ym. (vieraskielisissä et al.), ilmestymisvuosi ja sivut. ensimmäinen viittaus (Haverila, Uusi-Rauva, Kouri & Miettinen 2005: 34), myöhemmin viitattaessa (Haverila ym. 2005: 56 58). Jos tekstiin yleistetään jokin asia useista lähteistä, lähteet merkitään samojen sulkeiden sisään esimerkiksi kirjoitusten ilmestymisvuoden mukaisessa järjestyksessä. Viitteet erotetaan toisistaan puolipisteillä.

15 14 (Morrill 1965; Winter 1969: 36) Saman tekijän eri kirjoitukset erotetaan toisistaan vuosilukujen avulla ja merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Saman kirjoittajan samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan pienin kirjaimin. (Smith 1970a, 1970b) Jos lähteeseen ei ole merkitty varsinaista tekijää, tekstissä viitataan tähän lähdeluettelossa esiintyvillä alkusanoilla. (Komiteanmietintö 1986:12) (Kirjanpitolaki (1336/1997), jäljempänä KPL). Asunto-osakeyhtiölain 69 :n mukaan... tai Asunto-osakeyhtiölain (809/1991) 69 :n (296/1998) mukaan... (jos on erityistä informatiivista tarvetta täsmentämiseen). Viittauksesta on käytävä ilmi, miten suuri osa tekstistä perustuu lähteisiin. Jos koko kappaleen asiasisältö on lainattu toiselta, lähdeviite merkitään kappaleen loppuun pisteen jälkeen. Suluissa olevan lähdeviitteen loppuun tulee piste ja sen jälkeen sulkumerkki.

16 15 tekstin loppu. (Viitala 2007: ) Jos viittaus koskee suppeata asiakokonaisuutta tai yhtä virkettä, lähdeviittaus sijoitetaan virkkeen sisään. Silloin piste ei tule sulkujen sisään. tekstin loppu (Viitala 2007: ). Viitalan (2007: ) mukaan Viittauksen luonnetta voidaan säädellä käyttämällä lyhenteitä, kuten ks. (katso) ja vrt. (vertaa). (vrt. Allardt 1976: 52 53). 2.3 Muut lähdeviitteet Painettujen julkaisujen lisäksi lähteinä voidaan käyttää esimerkiksi elektronisia lähteitä, haastatteluja ja tilastolähteitä. Näiden merkintätavat pohjautuvat painettujen julkaisujen merkintätapoihin siltä osin kuin mahdollista.

17 Elektroniset lähteet Elektronisia lähteitä ovat muun muassa www-sivut, sähköpostiviestit ja erilaiset tietokannat. Viitteessä tulee mainita tekijä tai tekijät ja julkaisuvuosi. Elektronisissa lähteissä sivujen merkitseminen ei ole välttämätöntä, sillä sivunumerointi saattaa puuttua. Käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin jonkin tuotteen käyttäjät osaavat käyttää kyseistä tuotetta tarkoituksenmukaisesti (Kokkonen & Ahtinen 2000). Mikäli elektronisesta lähteestä ei voi päätellä tekijää, viitataan tekstin julkaisijaan tai otsikkoon. Julkaisuvuodeksi merkitään tekstin ilmestymis- tai päivitysvuosi. Jos edellisiä tietoja ei ole, merkitään vuosi, jolloin tekstiä siteerataan. Mikäli viitataan useisiin saman julkaisijan sivuihin, sivut erotetaan pienin kirjaimin (a, b, c jne.) aakkostaen ne mainitsemisjärjestyksessä. YLE:n (2007a) internetsivujen mukaan YLE toimii Suomessa sähköisen viestinnän suunnannäyttäjänä. Kanavan toiminta perustuu lainsäädäntöön ja toimintaa rahoitetaan pääasiassa televisiolupamaksuilla (YLE 2007b). YLE:n (2007a) mukaan YLE:n tavoitteena on olla Euroopan paras julkisten palvelujen tarjoaja. YLE arvostaa myös suomalaisuutta, mitä todistaa se, että YLE TV1:n ohjelmista yli kaksi kolmasosaa on alkuperältään kotimaisia (YLE2007c).

18 Haastattelulähteet Asiantuntijahaastattelussa, jossa tieto kerätään yksittäisiltä asiantuntijoilta, voi olla tarpeellista eritellä, kenen mielipiteitä kerrotaan. Tämä edellyttää sitä, että haastattelua ei ole suoritettu luottamuksellisesti. Lähdeviitteessä ilmoitetaan haastatellun nimi ja vuosiluku. Multimediaviestinnän kollokviossa opiskelijat perehtyvät tieteellisiin artikkeleihin (Koskela 2009) Tilastolähteet Tilastolähteisiin viitattaessa merkitään tilaston tekijä, julkaisuvuosi ja sivunumero. Vuonna 2002 suomalaisista 74 % käytti sähköpostia (Tilastokeskus 2002: 15).

19 18 3 LÄHDELUETTELON LAADINTA Lähdeluettelo kertoo lähteet, joita työssä on käytetty. Jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu, mainitaan myös lähdeluettelossa. Vastaavasti jokaisesta lähdeluettelossa mainitusta lähteestä tulee olla viittaus tekstissä. Lähteet sijoitetaan tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen. Aakkosjärjestyksessä noudatetaan sen kielen tapaa, jolla tutkielma on kirjoitettu. Saman tekijän julkaisut sijoitetaan aikajärjestykseen. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut merkitään painovuoden jälkeen sijoitetulla pienellä kirjaimella (esim. 1960a, 1960b jne.). Julkaisun nimi kursivoidaan. Mikäli lähdeluettelossa yksittäinen lähdeviite jatkuu useammalle kuin yhdelle riville, sisennetään tiedot toisesta rivistä alkaen 1 cm verran. Myös lähdeluettelossa käytetään oikean reunan tasausta. Lähteet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä. URL-osoitteita ei alleviivata ja niiden tekstiväri ei saa poiketa muusta tekstistä. Jos samalla lähteellä on useita kirjoittajia, ensimmäisestä kirjoitetaan ensin Sukunimi, sitten Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet. Seuraavat nimet kirjoitetaan järjestyksessä Etunimi Sukunimi. Tekijöiden nimet erotetaan toisistaan pilkulla paitsi viimeinen nimi &-merkillä. Kirjojen englanninkielisen nimen pääsanat kirjoitetaan isoin alkukirjaimin. Sarjajulkaisussa oleva artikkeli kirjoitetaan ilman ylimääräisiä isoja kirjaimia, julkaisusarjan nimen substantiivit kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla. Kirjoitusohjeiden lopussa on malli lähdeluettelosta. Kirjoitettaessa englanniksi painos korvataan sanalla ed. ja sivumäärä s. merkinnällä p. Tiedot lähteistä esitetään seuraavissa esimerkeissä esitetyssä järjestyksessä. Tähdellä merkityt tiedot eivät ole pakollisia; muutkin ovat pakollisia vain jos ne esiintyvät kyseisessä julkaisussa.

20 Monografiat (painettu kirja) Monografia on yhden kirjoittajan tai kirjoittajaryhmän jostakin tietystä, yhtenäisestä aiheesta kirjoittama tutkimus. Se on yleensä kirjana sidottu yhdeksi niteeksi. Monografia eroaa esimerkiksi artikkelikokoelmasta yhtenäisyytensä perusteella. Tekijän Sukunimi, Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Julkaisun nimi. Alaotsikko. Painos. Kustannuspaikka: Kustantaja. *Sivumäärä. *Huomautukset. *ISBN. Esimerkkejä: Viitala, Riitta (2007). Henkilöstöjohtaminen: Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita. ISBN Kotler, Philip & Kevin Lane Keller (2009). Marketing Management. 13. painos. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. 816 s. Isaacson, R. L., M. L. Hunt & M. L. Blum (1965). Psychology. The Science of Behavior. New York: Harper & Row. 3.2 Monografiat (elektroninen julkaisu) Tekijän Sukunimi, Etunimi (nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Julkaisun nimi [Viestintyyppi]. Kustannuspaikka: Kustantaja, päivitysaika [Siteerausaika]. *Huomautukset. Saatavuus ja osoite. *ISBN tai vastaava. Viestintyypit tulee määritellä!

21 20 Varjonen, V. (1999). Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin [Verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopiston kirjasto. [Viitattu ]. Saatavissa: Moniosaiset teokset Jos viitataan koko teokseen, merkitään julkaisupaikan jälkeen osien lukumäärä (osat 1 4). Jos joku teoksen määrätty osa on yksilöitävä, merkitään koko teoksen nimen jälkeen nämä osat. Mikäli osilla on eri nimet, viitataan yhteen osaan kerrallaan. Suomen kirjallisuushistoria (1999). Päätoimittaja: Yrjö Varpio. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Osat Kokoomateokseen sisältyvä artikkeli Tekijän Sukunimi, Etunimi TAI alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Artikkelin nimi. Teoksessa/In: Kokoomateoksen nimi, sivut. Toim./Ed. Kokoomateoksen toimittaja(t). Kustannuspaikka: Kustantaja. *Huomautukset. *ISBN. Toimittajat merkitään suomeksi suomenkielisissä teoksissa (Toimittaja, Toim.). Vieraskielisissä teoksissa toimittajat voidaan merkitä alkuperäiskielellä (esim. Ed. tai Eds). Samaa käytäntöä pitää noudattaa johdonmukaisesti koko lähdeluettelossa.

22 21 Simonsuuri-Sorsa, Marja (2002). Tutkimusetiikka tutkijankoulutuksessa. Teoksessa: Tutkijan eettiset valinnat, Toim. Sakari Karjalainen, Veikko Launis, Risto Pelkonen & Juhani Pietarinen. Helsinki: Gaudeamus. Harlow, Carol (1999). European Administrative Law and the Global Challenge. In: TheEvolution of EU Law, Eds. Paul Craig & Gráinne de Búrca. Oxford: Oxford University Press. 3.5 Aikakauslehdet: artikkeli painetussa aikakauslehdessä Tekijän Sukunimi, Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Artikkelin nimi. Kausijulkaisun (lehden) nimi Volyymin eli vuosikerran numero: lehden numero, sivut, joilla artikkeli on. *Huomautukset. *ISSN. Vekara, T. T., J. T. Eriksson, & J.T. Tanttu, (1996). Dynamic model of an electromagnetic massive core brake actuator. Magnetics 32: 3, Aikakauslehdet: artikkeli elektronisessa julkaisussa Usein erityisesti pdf-muodossa saatava elektroninen julkaisu on yksi yhteen kopio paperiversiosta; silloin siinä olevaan artikkeliin voi viitata kuten painetussa paperijulkaisussa olevaan (katso yllä). Jos on mahdollista, että artikkelin muoto tai sisältö muuttuu (esimerkiksi päivityksen takia), on lähdeluetteloon merkittävä seuraavasti:

23 22 Tekijän Sukunimi, Etunimi (-nimet) TAI Alkukirjaimet (julkaisuvuosi). Artikkelin nimi. Kausijulkaisun (lehden) nimi [Viestintyyppi] Volyymin eli vuosikerran numero: lehden numero, [siteerausaika] sivut, joilla artikkeli on. *Huomautukset. Saatavuus ja osoite. ISSN. Sidorov, J. (2006). It ain't necessarily so: The electronic health record and the unlikely prospect of reducing health care costs. Health Affairs [Verkkodokumentti] 25: 4 [ ], Saatavissa: /detail?vid= 10&hid=102&sid=5ece407b7a1d4a75-a ade5906%40sessionmgr Opinnäytetyöt Haveri, Taru (2006). Organisaation sisäinen viestintä Tutkimuskohteena Autokeskus Oy. Vaasan yliopisto. Johtamisen laitos. Pro gradu -tutkielma. Malmelin, K. (2011). Arvojen markkinat. Oikeuttavat arvomaailmat suomalaisten suuryritysten yritysvastuupuheissa. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Akateeminen väitöskirja. Unigrafia, Helsinki. 3.8 TV- ja radio-ohjelmat Jakson otsikko. Sarja otsikko. Tuottaja, ohjaaja, kirjoittaja(t), esiintyjät. Tuotantoyhtiö. Kanava ja mahdollinen sijaintipaikka, (lähetyspäivämäärä).

24 Haastattelut ja sähköpostiviestit Haastateltujen nimet kirjoitetaan lähdeluetteloon, ellei ole kyse luottamuksellisesti tehdystä aineistonkeruusta, jolloin ne jätetään ilmoittamatta. Haastattelu: Haastatellun Sukunimi, Etunimi (vuosi), arvo tai asema. Toimipaikka. Aineiston keruumuoto, aineistonkeruupaikka ja -aika. Kautonen, Antti (2015). Myyntipäällikkö, Suomen putkipalvelut Oy. Haastattelu, Oulu Sähköposti: Lähettäjän Sukunimi, Etunimi (vuosi). Viestin otsikko. Sähköpostiviesti N.N:lle XX.XX.20XX. Mäkinen, Annika (2015). Myyntiyksikön alakulttuurien tunnistaminen. Sähköpostiviesti Antti Kautoselle Teos jossa yhteisö on tekijänä Aika usein tekijänä on kollektiivi. Näin on esimerkiksi viranomaisten tiedotteissa, ohjeissa, lakiteksteissä, komiteamietinnöissä ja tilastoissa. Standardissa SFS 5989 on ohjeet viittaamisesta muun muassa patentteihin, karttoihin, tilastoihin, standardeihin, valtiopäiväasiakirjoihin ja lakeihin. Oikeustieteessä lakien kohdalla yleinen käytäntö on

25 24 lähdeluetteloon merkitsemisen asemasta laatia erillinen lyhenneluettelo, jossa ovat lakien lyhenteet (esim. KPL = Kirjanpitolaki /1336). Jos komiteanmietintöjä on useampia, ne mainitaan aikajärjestyksessä. Vastaava koskee esimerkiksi myös Suomen virallista tilastoa. Esimerkkejä: Tilastot: Maarakennuskustannusindeksi. 1993, joulukuu. Helsinki: Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (Official statistics of Finland) VI C: 104, I. Väestölaskenta Yleiset demografiset tiedot. Helsinki: Tilastokeskus, Pöytäkirjat: Vaasan yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto Pöytäkirja. Kokous 1/ Lait ja asetukset: Kirjanpitolaki /1336. Valtioneuvoston asetus oikeusministeriön hallintoalan eräiltä virkamiehiltä vaa- dittavasta kielitaidosta / Komiteanmietinnöt: Komiteanmietintö 1987:39. Yritysverotuksen uudistamiskomitean mietintö. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Standardit:

26 25 IEC 27-1 (1995). Letter symbols to be used in electrical technology. Part 1: General. 111 s URL-viitteen jakaminen useammalle riville lähdeluettelossa URL-viitteen jakamiseksi ei pidä lisätä tavuviivoja, eikä viitettä tule jakaa mahdollisesti URLissa jo olevan tavuviivan kohdalta. Jakaminen tehdään kauttaviivan kohdalta siten, että jakokohdan kauttaviiva sijoitetaan jatkorivin alkuun.

27 26 LÄHDELUETTELO (MALLI) Abler, R.F. (1974). The geography of communications. Teoksessa: Transportation Geography, Comments and Readings, Toim. Michael E. Eliot Hurst. New York: McGraw-Hill. Brealey, R. A., S. C. Myers & F. Allen (2008). Principles of Corporate Finance. 9. painos. New York: McGraw-Hill. 976 s. ISBN Gautschi, D. A. (1981). Specification of patronage models for retail centre choice. Journal of Marketing Research 8: 2, Haverila, M., E. Uusi-Rauva, I. Kouri & A. Miettinen (2005). Teollisuustalous. Tampere: Infacs johtamistekniikka. IEC 27-1 (1995). Letter symbols to be used in electrical technology. Part 1: General. 111 s. Isaacson, R. L., M. L. Hunt, & M. L. Blum, (1965). Psychology. The Science of Behavior. New York: Harper & Row. Kinnunen, J-P. (1981). Yleisimmät investointilaskentamenetelmät eri käyttötilanteissa. 104 s. Julkaisematon. Vaasan yliopiston kirjasto. Kokkonen, A. & A. Ahtinen (2000). Käytettävyyden merkitys verkko-oppimisessa [online].[ ]. Saatavissa: /ipopp/www/ipopp2000/ahtinenkokkonen/kaytettavyys_oppiminen.html Komiteanmietintö 1987:39. Yritysverotuksen uudistamiskomitean mietintö. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Koskela, M. (2009), soveltavan kielitieteen professori. Vaasa. Haastattelu, Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitos.

28 27 Kotler, Philip & Kevin Lane Keller (2009). Marketing Management. 13. painos. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. 816 s. Price-Wilkin, J. (1994). Using the World-Wide-Web to Deliver Complex Electronic Documents: Implications for Libraries. The Public-Access Computer Systems Review [online] 5:3 [ ], Saatavissa: gopher://info.lib.uh.edu:70/00/articles/e-journals/uhlibrary/pacsreview/v5/ n3/pricewil.5n3. ISSN Salmi, T. & I. Virtanen (1996). Deriving the Internal Rate of Return from the Accountant s Rate of Return: a Simulation Testbench [online]. Vaasa: University of Vaasa [ ]. Saatavana: Sidorov, J. (2006). It ain't necessarily so: The electronic health record and the unlikely prospect of reducing health care costs. Health Affairs [online] 25: 4 [ ], Saatavissa: /detail?vid=10&hid=102&sid=5ece407b7a1d4a75 -a ade5906%40sessionmgr102. Simonsuuri-Sorsa, Marja (2002). Tutkimusetiikka tutkijankoulutuksessa. Teoksessa Tutkijan eettiset valinnat, Toim. Sakari Karjalainen, Veikko Launis, Risto Pelkonen & Juhani Pietarinen. Helsinki: Gaudeamus.. Suomen kirjallisuushistoria (1999). Päätoimittaja: Yrjö Varpio. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Osat 1 3. Tilastokeskus (2002). Eräiden laitteiden yleisyys kotitalouksissa Helsinki Varjonen, V. (1999). Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin [online]. Oulu: Oulun yliopiston kirjasto. [ ]. Saatavissa: Vekara, T. T., J. T. Eriksson, & J.T. Tanttu, (1996). Dynamic model of an electromagnetic massive core brake actuator. Magnetics 32: 3, Part 2,

29 28 Viitala, Riitta (2007). Henkilöstöjohtaminen: Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita. ISBN Virittäjä. Helsinki: Kotikielen seura, ISSN YLE (2007a). Yleisradio Oy (YLE) [online]. [ ] Saatavissa: YLE (2007b). YLE:n arvot [online]. [ ] Saatavissa: yleista/arvot.shtml YLE (2007c). Tietoa YLE TV1:stä [online]. [ ] Saatavissa: yle.fi/tv1/ tietoatv1sta.php.