R A T K E S RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTI 1/2002 RATKES 1/2002

Transkriptio

1 1 R A T K E S RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTI 1/2002

2 2 N:o 1 / 2002 ( ) 8.vuosikerta Julkaisija: R A T K E S ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys (ry.) Päätoimittaja: Tapio Malinen tapio.malinen@porvoo.fi puh/fax. (019) Toimitussihteeri: Timo Rytkönen trytkone@nettilinja.fi puh Toimitusneuvosto: Ben Furman, Lauri Heikkilä, Vesa Heiskanen, Leena Helle, Antti Mattila. Taitto: Timo Rytkönen trytkone@nettilinja.fi Taiteellinen suunnittelu&kansi: Kati Simonen kati.simonen@pp.inet.fi puh Jäsenasiat, lehdentilaus ja osoitteen muutokset: Tilipiirto os. Ratkes ry. PL 56, Hki yrjo.piirto@kolumbus.fi fax: (09) Sisältö 3. LUKIJALLE Vesa Heiskanen 4. EROOTTISIA SOTUREITA JA OOPPERAIKÄISIÄ MUSTALAISRUHTINATTARIA Kirsi Koponen ja Satu Muikku 12. PÄIVÄKAHVILLA VERONICAN KANSSA Vesa Heiskanen ja Lauri Heikkilä 17. KYSYTÄÄN ASIAKKAALTA, MITÄ SINÄ HALUAT? - Ratkes-lehti vieraili Pro-tukipistessä Pekka Väänänen 20. KUN NAUTINTO MUUTTUU KÄRSIMYKSEKSI Anu Suomela 22. TOIMINNALLISISTA SEKSUAALIKÄSITYKSISTÄ LAAJEMPAAN SEKSUAALISUUDEN KUVAAN - Ratkes-lehti haastatteli seksologi Kari Kaimolaa Timo Rytkönen 30. SEKSUAALISUUDESTA MEILLÄ JA MUUALLA - sosiologi Tuula Emaksen haastattelu Vesa Heiskanen ja Lauri Heikkilä Ratkesin kotisivua ylläpitää: Päivittelijä Lasse Salmi Ilmoituksista ota yhteys: Aapo Pääkkö aapo@avenet.fi puh Jäsenmaksu+lehti yksityiset: 25 euroa /vuosi yhdistykset/yritykset: 50 euroa/v Lehteä voi tilata liittymättä jäseneksi hintaan 50 euroa/v Ilmestyy neljä numeroa / 2002 Seuraava numero Lehteen tulevan materiaalin on oltava toimituksessa mennessä. Toimituksen osoite: Sundintie 26, Hamari ILMOITUSHINNAT: 1 sivu 260 euroa 1/2 sivua 170 euroa 1/3 sivua 140 euroa 36. TEE KAIKKEA SITÄ MIKÄ TOIMII! - ratkaisukeskeisestä rakastelusta Seksuaalinen sohvaperuna 38. NÄKÖKULMIA SEKSUAALIKASVATUKSEN OPETUKSEEN KOULUISSA Pia Brandt - puheenvuoro 40. TYTÖT RISKIN JA LUOTTAMUKSEN JATKUMOSSA JULKISUUDEN INTIMISOIDUTTUA Sari Näre -keskustelua 44. KOKENUT KOSMOPOLIITTI - Puheenjohtaja Merja Hakalan esittely 46. KUINKA PUHUA NUORILLE SEKSISTÄ? Lasse Jalonen 48. KOULUTUSTA 53. RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA ISSN kirjaesittely

3 3 Tämä on Ratkes-lehden teemanumero, jonka aiheena on seksuaalisuus. Erikoisnumeromme päätoimittaja on Vesa Heiskanen. Vesa Heiskanen Lukijalle Suomalainen laululyriikka on täynnä tarinoita miehistä, jotka aina ovat lähdössä johonkin. Laulut jättävät usein kuitenkin kertomatta mihin. Ilkka Hakkarainen teki aiheesta riemastuttavan tutkimuksen (1996), jossa etsittiin myyttisen maailmalle lähtevän miehen matkan kohdetta. Ryhmäkyselyiden tulokset veivät Hakkaraisen päätelmiin, joissa mies on yhtä hyvin voinut mennä äidin luokse maalle kuin valkoista karhua metsästämään Afrikan savanneille. Lauluntekijöillä on ollut taito rakentaa laaja tarttumapinta teksteilleen, samaistumisen monitulkintainen verkko. Kuulijoiden mielikuvitus on laventanut tarinaa ehkä laajemmalle kuin mitä lyyrikko on voinut kuvitellakaan. Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki on eräässä vanhassa haastattelussaan kuvaillut hienoimmin toteutettua seksikohtausta elokuvassa. Siinä mies ja nainen vetäytyvät kaksin makuuhuoneeseen ja vetävät kameran edestä oven kiinni. Kameralla ei ole asiaa pariskunnan intiimeihin ulottuvuuksiin. Kyseessä voi olla Kaurismäen hienotunteisuus, mutta siihen sisältyy myös oivallinen psykologinen ulottuvuus: pakotetaan katsojan mielikuvitus liikkeelle. Mitä siellä makuuhuoneessa tapahtuukaan? Elokuvan pohjana on henkilöiden sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti, joiden perusteella katsoja luo tiettyjä oletuksia kunkin henkilön käyttäytymismalleista. Oletukset heräävät eloon erityisesti tilanteissa, joihin katsojan silmä ei ulotu. Tällöin tulkintojen summa voi olla rajaton. Intiimeistä asioista keskusteltaessa ihmiset ovat luonnostaan varovaisia. Henkilökohtainen seksuaalisuus on herkkä aihealue. Keskustelua saatetaan käydä joko yleisellä tasolla tai huumorin värittämänä. Vaikeiksi koettuja asioita on helppo lähestyä vihjein, osatotuuksin tai kielikuvin. Ne ovat omiaan saamaan keskustelukumppanin subjektiiviset mielikuvat liikkeelle. Ihmissuhdetyöntekijän ammattitaitoon sisältyy rohkeus kosketella näitä aiheita luonnollisina ja tarttua asioihin niiden vaatimalla tavalla. Tieto ja tietoisuus näkökulmista pitävät jalat tukevammin maassa ja johdattavat työntekijää kohti realistisempia mielikuvia. Seksi on iloinen asia. Ja mielikuvitus rikastaa sitä entisestään. Elämme maailmassa, jossa sopivuuden rajat on määritetty. Mielikuvitus on avain sille alueelle, joka ei tunne rajoja. Se voi johdattaa meidät seikkailuihin joka ikinen päivä. Jos annamme itsellemme luvan, kaikki voi olla mahdollista.

4 4 EROOTTISIA SOTUREITA JA OOPPERAIKÄISIÄ MUSTALAISRUHTINATTARIA -kaksi seksuaalinoviisia konkarin kanssa juttusilla Kirsi Koponen ja Satu Muikku Joulukuisena maanantaina istahtivat Tampereen Nuorten turvatalon viihtyisään olohuoneeseen vaativan erityistason perheterapeutti, seksuaaliterapeutti SIRKKU TUKIAINEN, Metsolan perhetukikeskuksen vastaava ohjaaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, äitiyslomalainen Satu Muikku ja Metsolan perhetukikeskuksen ohjaaja, sosiaalikasvattaja Kirsi Koponen. Tämän parituntisen keskustelun teemana oli seksuaalisuus ja seksuaaliterapia. Toivomme keskustelustamme poimittujen otteiden tuovan jonkin uuden ajatuksen työelämän seksipulmiin ja ainakin vähintään suosittelemme kaikkea tätä omaa seksuaalielämää ilahduttamaan. Seksuaalisuus ja kehitysvaiheiden ristiriita KIRSI: Me Sadun kanssa työskennellään lastensuojelun asiakasperheiden parissa ja on usein pohdittu seksuaalisuusteemaa asiakasperheissä, sitä mitä puhutaan, mistä pitäisi puhua ja keiden kanssa olisi hyvä puhua ja millä kokoonpanoilla. SIRKKU: Perheterapeuttina olen sitä mieltä, että jos seksuaaliasioista puhutaan silloin, kun ne liittyvät nimenomaan vanhempien väliseen suhteeseen, niin ei se kuulu nuoren aikana puhuttavaksi. Se on tunkeutumista sellaisel- le alueelle, jossa kaikki ei kuulu kaikille ja sukupolvien rajat täytyy pitää. Samalla tavalla nuoresta on kamalan kiusallista puhua seksiasioistaan silloin kun vanhemmat ovat siinä paikalla. Sitä varten on nuorisoterapiaa ja yksilöterapiaa. Eikä sen tarvitse niin terapiaakaan olla, vaan ihan juttuhetkiä nuorta vaivaavista asioista. KIRSI: Tuntuisi jopa kummalliselta, jos nuori vanhempien aikana vapautuneesti puhuisi seksiasioista siinä vaiheessa kun on murrosikä. SIRKKU: Ja se vanha väittämä,

5 5 Toinen rajattomuuteen liittyvä juttu on se, ettei sukupolvien välillä enää tahdo olla rajoja. Kun nuorella on nuorekkaat vanhemmat, niin hänellä on vaikeuksia repiä itseänsä heistä irti millään kapinalla, mitenkään säpsäyttämällä, hätkäyttämällä, koska monet vanhemmat suorastaan kilpailevat lastensa kanssa. että kun nuori tulee puberteettiin, niin se suhde jonkin verran seksualisoituu, tulee kaikenlaisia fantasioita ja silloin puhuminen on vielä tärkeämpää erikseen. Niistä on mahdollisuus puhua eri konstellaatioissa tai eri kontekstissa. SATU: Se mikä minulle on näkynyt, kun tehdään työtä perheiden kanssa, niin nuoren käydessä läpi murrosikäänsä, äidit alkavat käydä läpi omaansa. Tulee muistoja ja muuta. Olen ollut tilanteessa, jossa olen joutunut asettamaan äidille rajoja kun hänen vanhat insestikokemukset tulevat esiin ja hän alkaa nähdä sellaisia tyttärensä kohdalla. Piti toimia aika voimakkaasti rajanasettajana. SIRKKU: Ja vaikka ei olisi kyse insestikokemuksesta, niin silti se on aika kova juttu, että se vuotias on kuohuvassa seksuaalisessa vaiheessa. On väitelty, että onko se hurjempi se törmäys kun äiti on nelikymppinen vai viisikymppinen. Väitän, että jos siinä sattuu klimaktööri ja puberteetti samaan perheeseen samaan aikaan, niin se on kovempi juttu. Eli siis toinen on hirmu kuohuvassa vaiheessa ja kaikki on edessä ja on voimakkaita kaikenlaisia eroottisia elämyksiä ja ihastumisia, kokeiluja. Ja sitten siinä on äiti, jonka hedelmällinen aika on päättymässä, ja joka sopeutuu siihen luopumiseen. Silloin kun nuori kamppailee itseään perheestä irti, niin yhtäkkiä siellä kamppailee kahta rajummin se pari. Sieltä saattaakin ampaista äiti tai isä jonkun kiihkeän äkkirakastumisen seurauksena ja repäisee itsensä irti perheestä. Sanonkin niin kuin Claes Andersson aikoinaan että Ydinperheestä ydinpommiin. Maailmalle lähtijän perheen kehitysvaihe, josta on puhuttu iän kaiken. Kun perheestä lähtee esikoinen armeijaan tai pääsee ylioppilaaksi tai muuttaa omillensa tai avoliittoon, niin sieltä painaa myös viisikymppinen ulos, ja niin eteisessä on tungosta. Se on aika jännää ja molemmilla se liittyy seksuaalisuuteen. Silloin monet ajattelevat, että saanko tarpeeksi, saanko naisena, missä on meidän läheisyys, missä on meidän hellyys, seksi on satunnaista tai se on kuivettunutta, näivettynyt. Siinä mielessä se, että teidän tekisi mieli parien kanssa puhua seksiasioista, on aivan naulankantaan. Niillä on ero niin lähellä tai ne on tyytymättömiä. Nuori vaistoaa sen ja oireilee ja saa heidät olemaan yhtä ja olemaan edes huolestuneita siitä omasta tuotoksestaan. SATU: Mietin, että mistä se tulee se tarve. Se on varmaan tämä rajat ja rajattomuus -teema. Kyllähän niiltä vanhemmilta välillä pulpahtaa yli äyräiden sellaisia asioita mitkä ei siihen tilanteeseen kuulu. SIRKKU: Toinen rajattomuuteen liittyvä juttu on se, ettei sukupolvien välillä enää tahdo olla rajoja. Kun nuorella on nuorekkaat vanhemmat, niin hänellä on vaikeuksia repiä itseänsä heistä irti millään kapinalla, mitenkään säpsäyttämällä, hätkäyttämällä, koska monet vanhemmat suorastaan kilpailevat lastensa kanssa. Pieniä prinsessoja ja iloisia sotureita KIRSI: Muistan 80-luvulta, kun mietittiin voiko tai pitääkö tyttöjä ja poikia kasvattaa samalla lailla, tasapäisesti. Pitääkö tukea rimpsupukeutumista? Olit silloin sitä mieltä, että ilman muuta, jos tyttö tykkää pistää pitsiä ja hörhelöä päälle, niin sitä pitää kannustaa eikä lannistaa. SIRKKU: Lapsen psykoseksuaalisen kehityksen tukeminen, eli jos me haluamme vanhempina heistä omassa seksuaalisuudessaan lepääviä tyytyväisiä ja onnellisia ihmisiä, niin nämä tietyt

6 6 Iloisen soturin malli. Se on meillä Suomessa kehitetty. Että se olisi semmoinen miesmalli, joka on eroottinen, ei uikuta eikä ruikuta ja suojelee naisia ja tykkää siitä omasta miehisyydestään. Ja että mallit tulisi Kalevalasta. Sitten on vaan mietitty mikä sen pari olisi. rajapyykit pitää ottaa vakavasti. Olematta analyyttinen uskon niihin juttuihin, että 4-5-vuotias tyttö saattaa valtavasti ihastua vastakkaista sukupuolta olevaan. Kun puhutaan oopperaiästä niin tytöt, jos kaikki sen sallisivat, tepastelisivat äitinsä korkokengissä alasti ja vielä sanoisivat, että Katsokaa kaikki! Nehän rakastavat esiintymistä ja pukeutuvat niin kuin mustalaisruhtinattaret minikoossa. Päiväkotien pihallahan ei tiedä kauempaa katsoen ovatko ne tyttöjä vai poikia. Sillä tavalla me lannistetaan sitä tyttöjen naiseutta. Jos mennään parin seksuaalisuuteen, niin usein naiset ovat tyytymättömiä omaan ruumiillisuuteensa ja ulkonäköönsä. He miettivät onko mulla tossa vähän vai liian paljon, erikokosta vai kuoppaa vai liikaa pulleutta?. Miehillä se ei ole sama asia. Väitän, että jos on pienestä asti sanottu, että sä oot tosi sulonen tommosena, niin naiset eivät olisi niin estyneitä ja itsekriittisiä, vihaisia ja ahdistuneita omasta ulkomuodostaan. Eivätkä käyttäisi niin paljon aikaa semmoiseen jonninjoutavaan kotkotukseen ja väkertämiseen. SATU: Mä mietin roolileikkejä. Olen ollut päiväkotimaailmassa ja vähän aikaa sitten tapasin nuoren naisen, joka oli 10 vuotta sitten mun iltapäiväryhmässä. Hän sanoi, että hän muistaa sen kun sai aina leikkiä niillä vaatteilla ja kuinka kivaa se oli. Se oli tärkeä palaute. SIRKKU: Olen sanonut usein päiväkodeissa, että tuokaa vaikka anopin tai äidin varastoista niitä pastellisävyisiä nailonyöpaitoja, joissa on rimpsut ja huiveja. Niistä tytöt loihtii vaikka mitä. Kyllä pojatkin loihtii, vaikka hevosen satulan, lapsihan on luova. Vastaavasti 6-vuotiaitten poikien leikit ovat uhoavia ja tuhoavia. Olen sanonut että sitä puolta heissä tulisi tukea ja ohjata heitä leikkeihin, joissa he pelastavat heikompia naisia ja lapsia ja vanhoja ja vammaisia. Miettisivät miten sotajoukon alta päästään pois tai piiloudutaan, tai taistellaan. Kyllä se vahvistaa. Silloin miehistä tulisi semmoisia iloisia sotureita, eroottisia, jotka ei valita. KIRSI: Tuo on ihana tuo eroottinen soturi, se mielikuva. SATU: Se tuo meille varmaan ihan erilaisia kuvia mieleen. SIRKKU: Iloisen soturin malli. Se on meillä Suomessa kehitetty. Että se olisi semmoinen miesmalli, joka on eroottinen, ei uikuta eikä ruikuta ja suojelee naisia ja tykkää siitä omasta miehisyydestään. Ja että mallit tulisi Kalevalasta. Sitten on vaan mietitty mikä sen pari olisi. Kuinka tullaan konkariksi? KIRSI: Miten kauan olet Sirkku ollut seksuaaliterapian saralla? SIRKKU: Alun perin opiskelin perheterapiaa Kanadassa Kun olin jo valmis maisteri, niin mulle tehtiin hansikas käteen -ohjelma, post graduateprogram. He sanoivat silloin, että perheterapia ei riitä, joudut tekemään niin paljon työtä parien kanssa ja parit erottaa muista perheen ihmissuhteista seksuaalisuus. Menin Sexual educational centeriin töihin, joka oli siinä campuksella. Siihen liittyi ensin koulutus. Mikä siinä oli hupaisaa oli se, että ne filmit joita siellä silloin käytettiin seksuaalisten ilmiöiden havainnollistamiseksi, niin niitä käytetään vieläkin. SATU: Onko ne nämä mitkä me on kaikki nähty? Ikääntyvien ihmisten seksuaalisuus, kaksi miestä, masturbaatio? SIRKKU: Sitten raskaana olevien seksuaalisuus ja squeeze-tekniikkakin on siltä ajalta. Ja Invalidiliiton video erikseen, joka on hyvin kaunis. Liikuntavammaisen miehen ja hänen tyttöystävänsä rakastelusta, joka varmaan osaa järkyttää kamalasti, osa itkee pelkästään siitä, että se on niin kaunis ja liikuttava. Vuonna 1980 täällä Suomessa olivat englantilaiset David Glegg ja hänen vaimonsa Allison. David on lääkäri ja Allison psykologi. Ensimmäisessä koulutuksessa meitä oli paljon (40). Se oli vuoden mittainen ja siihen kerättiin ihmisiä, jotka olivat jo valmiiksi kouluttajan hommissa. Aika paljon kirkon perheneuvojia, papit lähtivät kovasti liikkeelle mille mä nostan hattua. Siitä on sentään aikaa 20 vuotta. KIRSI: Eli silloin tavallaan on tullut Suomeen seksuaaliterapiakoulutus. SIRKKU: Kyllä. Oli viikon seminaari, internaatti, joka oli varsin myrskyisä ja dramaattinen. Ainutlaatuinen. Siihen aikaan oli vielä nämä viitekehystaistelut aika kovia. Joku kysyi, että voitaisko tätä ryhmäprosessia käydä läpi ja kuulostella missä nyt mennään ja kouluttaja sanoi että sellaiseen ei ole aikaa, kun materiaalia on käymättä kauhea määrä, ne oli

7 hyvin direktiivisiä. Se oli Masters-Johnsonin -menetelmän opettelemista ja toiminnallisten häiriöiden hoito-ohjelma. Muistan kun joku karjaisi, että eikö analyytikkoa koskaan paneta? Se meinasi mennä ihan rähinäksi ja vihellettiin peli poikki ja pantiin väki jäähylle. Siellä oli myös uudenlaiset opetusmenetelmät, filmi, ryhmät ja paljon harjoituksia. Paljon kaikkia haastatteluharjoituksia ja tietoa asennoista. Se oli sellainen vahva tapa opettaa, napakoita luentoja ja pienryhmiä, oli vertaistyönohjausta ja treenattiin kaikenmaailman juttuja. SATU: Eikö ne pienryhmät olleet aika myrskyisiä? Mulle on jäänyt jostain koulutuksesta mieleen se masturbointi-filmi ja pienryhmä, jossa yksi 40-vuotias nainen mykisti kaikki sanomalla mulla on niin hyvä parisuhde, että mun ei oo kyllä tarvinnut masturboida. Se oli sellainen keskustelun avaus, että se lopetti koko keskustelun. SIRKKU: Siihen aikaan pienryhmät ei olleet koskaan ilman vetäjää ja heidät aina prepattiin. Itse olin yksi vetäjä, koska olin Kanadassa saanut pohjakoulutusta. Tuommoisessakin tilanteessa vetäjän pitää sanoa lempeästi hymyillen, että masturbaatio on tärkeä ilmiö, ei pelkästään nuoruudessa ilmenevä separaation väline. Jos nuori ei omista omaa kehoaan, niin minkä se sitten omistaa? Ja toisaalta suuri osa nuorten tuntihäiriköinnistä johtuu viettipaineesta ja sitä voi helpottaa masturbaatiolla. Puhumattakaan siitä, että terapiassa täytyy opettaa ja osata puhua masturbaatiosta. Monille erillisille toiminnallisille häiriöille on oma masturbaatio-ohjelmansa. Ja on rankkaa antaa masturbaatio-ohjeita. Se on niin intiimiä kuin intiimiä on. Minusta on helpompaa silloin, kun asiakkaana on pari jolle voi antaa jonkin instruktion. Voi käyttää materiaalia, kuvia, kirjoja, filmejä. Masturbaatio on äärimmäisen tärkeää, ja jos aikoo ammatissaan edetä, niin masturbaatioon täytyy saada suhde ihan erilaiseksi. Mainitsemasi nainen edustaa sitä ajatussuuntaa, että masturbaatio on korvikkeenomaista. KIRSI: Siis kahden ihmisen välisen seksin puutetta.. SIRKKU: Pariterapissa tulee usein esiin se, että naiset sälyttää kauheasti vastuuta miehelle omasta orgasmistaan. Ja kaikki suorituspaineet: sait sä? ja voisinks mä tehdä vielä jotain? Miehet on aivan uuvuksissa ja kokee uurastavansa. Kyllä olen koettanut sanoa, että kummallakin sukupuolella on ensisijainen vastuu omasta nautinnostaan ja orgasmistaan. Tietysti tärkeää on opetella kiihotushyväilytkin sillä tavalla mikä toisesta tuntuu hyvältä, mutta ei se ole toisen vastuulla, ja siinä juuri masturbaatio on tärkeä. Minkälaisissa pulmissa seksuaaliterapeuttia kaivataan? SIRKKU: Tällä hetkellä suuri osa asiakkaista tulee akuutissa uskottomuuskriisissä. Ne on ihan sulat sekaisin ja soittaneet perheneuvolaan ja perheasiainneuvottelukeskukseen ja Väestöliittoon ja kaikki on tukossa. Uskottomuushan on oikeastaan paras konsti palauttaa pari siihen peruspariseksuaalisuhteeseen. Siitä putoaa kyllä kuonaa aika paljon pois, kotitöitä ja vanhemmuuden rasituksia ja tämmöisiä. Silmänräpäyksessä palataan siihen, että tuo on minun nainen ja tuo on minun mies. Sitten on niitä jotka tulevat jonkun lähettämänä. Heillä on selkeä seksuaalinen toiminnallinen häiriö, nopea siemensyöksy eli entinen ennenaikainen siemensyöksy, haluttomuus, erektiovaikeudet, orgasmivaikeudet. Sitten on sairaalan lähetteellä gynekologit lähettäneet pari vaginistia. KIRSI: Mitä se on? 7 SIRKKU: Vaginismi on harvinainen nykyään. Tahattomia emätinkouristuksia, jotka tekevät yhdynnän täysin mahdottomaksi. Emätin kramppaa ja on hirveän tiukka kun yritetään sisääntyöntöä. On myös vaginismin esiasteita, jotka ovat tulleet synnytyksen jälkeen. Eli on ollut jotain hankalaa synnytyksessä ja se on siinä hilkulla, että rupeaako kramppaamaan. Minulla on sellainen perussääntö, että yksikään pari joka käy minun vastaanotolla ei selviä ulos ilman, että heidän seksuaalielämäänsä olisi tarkasteltu. Minun mielestä pariterapia, jossa ei puhuta seksuaalisuudesta mitään ei ole pariterapiaa. Se on just se oleellinen asia. Aivan liian helposti heitellään jotain epämääräistä, että Mites teillä seksi? ja sanotaan Ei siinä mitään ihmeellistä oo. Aha, no sehän on kiva. Mennään sitten näihin työn ja kodin arkisiin asioihin. SATU: Kuulostaa kauhean tutulta. Katedraalista kenkiin, pillusta pimppaan SIRKKU: Jos seksuaalielämästä puhutaan, ettei siinä mitään ihmeellistä ole, niin pitää asettua Kun puhutaan oopperaiästä niin tytöt, jos kaikki sen sallisivat, tepastelisivat äitinsä korkokengissä alasti ja vielä sanoisivat, että Katsokaa kaikki! Nehän rakastavat esiintymistä ja pukeutuvat niin kuin mustalaisruhtinattaret minikoossa.

8 8 työntekijänä sanomaan että Tarkoittaako tämä, että seksi on voittopuolisesti myönteistä? Kumpi teillä yleensä tekee aloitteen? Haluaisitteko te kertoa mikä siinä on parasta? Kuinka usein? Oletteko tyytyväisiä siihen? Olisiko jotain mitä jompikumpi haluaisi siihen lisää tai pois? Tai onko teillä ylipäänsä tapana puhua? Mitä nimitystä te käytätte?. Seksuaaliterapiassa on tärkeätä ne sanat joita käytämme. Sitä voi olla aika oppinut ja lukenut, mutta sitten kun on se tilanne, niin ne sanat puuroutuu jonnekin. penis tai vulvan alue. Jos ajattelee, niin emätin ja sen vastaparina siitin, ne viittaa siittämiseen. Ja emätinkin viittaa siihen emään. SIRKKU: Semmoinen perussääntö on, että hermostunut saa olla, mutta ei ahdistunut. Jos on ahdistunut, niin se siirtyy asiakkaisiin ja kertaantuu ja voi tulla pahemmaksi. Kirjallisuudessa ja joissakin seminaareissa olen kuullut, että seksuaaliasioihin perehtyneen pitäisi pystyä jäljittämään sen parin seksuaalinen kieli ja käyttämään sitä samaa mitä he käyttävät. Jos se ei istu yhtään omaan suuhun niin siitä ei tule mitään. Aika rumaa kieltä on suomalaisten tavallistenkin parien puheissa. Toisaalta semmoiset lapselliset termit, että sanotaan diminutiivissa pippeli ja pimppa, niin niitä minä vastustan. KIRSI: Jotka on sitten lasten tämä oli tämä tuoremehu? SIRKKU: Tuoremehuyhdyntä on semmoinen mistä tulee känää, koska miehet tykkää siitä useimmiten enemmän kuin naiset. Samalla tavalla kun aamulla hörppäät kupin kahvia, jotta tulee virkistynyt olo, että nyt tästä töihin ja päivä käyntiin, niin yhdyntä voi olla tällainen. Siitä tulee rentoutunut hyvä olo ja saa unenpäästä kiinni, hyvää yötä mussukka ja eikun unta kaaliin. Katedraaliyhdyntä aiheuttaa ongelmia, koska siinä on aina voimakas rakkauden ja hellyyden sidos. Ei pelkästään ruumiit kohtaa, vaan myöskin sielut. Se on henkinen, joillekin jopa hengellinen Tuoremehuyhdyntä on semmoinen mistä tulee känää, koska miehet tykkää siitä useimmiten enemmän kuin naiset. Samalla tavalla kun aamulla hörppäät kupin kahvia, jotta tulee virkistynyt olo, että nyt tästä töihin ja päivä käyntiin, niin yhdyntä voi olla tällainen. Siitä tulee rentoutunut hyvä olo ja saa unenpäästä kiinni, hyvää yötä mussukka ja eikun unta kaaliin. Sitten on liuta karkeita, niin kun hesalaiset feministit ehdottivat, että naisen sukuelimistä käytetään sanaa vittu, iloisesti, johon minä sanoin ettei kuuna kullanvalkeana, sillä minä yhdistän sen kirosanaan Voi vittu!. Miespuoliset kouluttajakollegani sanoivat, että jos on siltä saralta pakko valita, niin otetaan tämä vanha suomalaiskansallinen soinnukas pillu. Se on paljon eroottisempi ja vähän kuin pajupilli. Vittu on kirosana. Ensin täytyy hakea mitä sanoja käytetään. KIRSI: Ja mitkä tuntuu omassa suussa hyvältä. Vaatii aikaa, että löytää luontevan tavan puhua. Se on asia, mistä meidän pitäisi työntekijöinä puhua. kanssa keskustelussa ok. SIRKKU: Kalu on aika neutraali ja sukupuolielimet. Olen ollut peilin takana monta kertaa kun on puhuttu seksistä ja sanottu se ja sillai. Sitten sanotaan aika paljon sänkyhommia ja kun te meette nukkumaan. Silloin olisi luontevaa kysyä, että kumpi nukahtaa ensin? Eikä kumpi sitten tekee aloitteen?. Minkä aloitteen? Siihen nukkumiseen? Kyllä me käytetään aika systemaattisesti rakastelua. Jos puhutaan nimenomaan yhdynnästä, siittimen sisään viennistä ja liikuttamisesta siellä vaginassa, niin se on yhdyntä, jota on montaa tyyliä: katedraaliyhdyntää, tuoremehuyhdyntää, kenkäyhdyntää, lapsiyhdyntää SATU: Mielenkiintoista. Mikä kokemus. Vastarakastuneet tai intensiivisesti rakastuneessa tilassa olevat kokevat tätä. Jäävät koukkuun siihen, että jokaisen rakastelukerran tulisi olla tällainen katedraaliyhdyntä. Ja sitten joutuvat pettymään. KIRSI: Ja siitä varmaan tulee se tunne, että tämä suhde on kuollut ja väljähtynyt. Puuttuu se rakastumisen tunne mikä oli alussa ja nyt on partnerin vaihdon aika. SIRKKU: Jos siihen jää koukkuun, niin rakastuu rakastumisen tunteeseen ja hermostuu kun suhteen symbioottinen vaihe loppuu. Lapsiyhdyntä taas on vailla ajatuksia sen nautittavuudesta, tavoite on ensisijainen ja nautinto toissijainen. Ne on ne parit, jotka ovat kuin herätyskellot kertomassa milloin on se oikea hetki, mil-

9 loin ovulaatio tapahtuu ja milloin on parhaat mahdollisuudet hedelmöittyä. Jos sitä kestää useamman vuoden, niin se on rankkaa. Se on lämpökäyrien tsekkailua ja lääkitystä. KIRSI: Sitten oli tämä karuselli? SIRKKU: Yhdyntätyyppi, joka on yhtä turhanaikaista, mutta lystiä kuin karusellillä ajo. Ei ole mitään järkeä maksaa siitä rahaa ja se pyörii hetken. KIRSI: Mutta on kivaa. SIRKKU: Nykyäänhän on tämä uusi filosofia että naikaa, elätte pitkään ja se edesauttaa terveyttä. Tällainen ajattelu aiheuttaa myöskin paineita, kuolemantuskaa, jos on yksin ja sen takia täytyy joku lassota. SATU: Onhan sitten masturbaatio. SIRKKU: Niin, se on eri asia. SATU: Siitä puuttuu hellyys. SIRKKU: Toisen koskettamisesta tulee oksitosiinia. Kun joutsenia on tutkittu niin nehän sukii kokoajan, ne on yksiavioisia. Kun toinen kuolee niin toinen purjehtii yksin. Kenkäyhdyntä on tavanomaista, vailla vaihtelua, tapahtuu samalla tavalla. Se on sellainen joka tuhoaa seksuaalisuutta. Kaikki nämä kuuluvat kuitenkin pariskuntien elämään. Se ei voi olla aina katedraalia, se ei voi olla aina karusellia, jos se on aina tuoremehua, niin jompikumpi jää miettimään että hei tästä puuttuu jotain. Rutiinit tappaa. Olen vuosien mittaan teettänyt nimettömänä vastauskuponkeja, joissa kysytään seksuaalifantasioista. Sieltä nousee aina suutelen intohimoisesti tai rakastelen ulkosalla, kuten yöllisellä hiekkarannalla, kukkakedolla tai rakastelen ainakin jossain muualla kuin makuuhuoneessa, takkahuoneessa tai keittiössä. SATU: Jos ei ole sitä takkaa, niin ihan tavallisen uunin luo, valo palaa SIRKKU: Tai vaikka lattialle sängyn viereen, sekin on muutos. Seksuaaliarkkitehtuurista ja rutiineista SATU: Tuo parivuodejuttu on jännä. Huomasin kuinka ahdasmielinen sitä itsekin on. Katsoin sisustusohjelmaa tv:stä ja siinä oli pariskunta, jonka lapset oli lentäneet pesästä. Niillä oli makuuhuone, jossa niiden sängyt oli erikseen ja niiden välissä pöytä. Sitten kun se oli sisustettu uudelleen, niin ne sängyt olivat edelleen erikseen. Mietin että onkohan tuolla pariskunnalla seksielämää? ja tajusin, että juu seksielämähän on aina parisängyssä tapahtuvaa, heh heh. SIRKKU: Pohjanmaalla on sanottu, että niin kauan kuin aviopari nukkuu saman peiton alla, niin kauan onni on. Jos on eri makuuhuoneet, niin sehän ei suinkaan tarkoita sitä, että heidän eroottinen latauksensa olisi poissa. Sehän voi olla vielä kiihkeämpää kuin silloin, kun he nukkuivat vierekkäin. Makuuhuoneissahan ei yleensä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin laittaa sängyt vierekkäin, arkkitehtuuri on sellaista. Kuitenkin totuus on se, että kun eripuolilta mennään sänkyyn, niin sinne voi mennä vaikka 35 vuotta koskettamatta toista. Olen ruotsalaista ryömimänurkka-ideaa ehdottanut pareille, jotka ovat kaukana toisistaan: makuuhuoneesta kaikki muu virike pois ja sitten tehtävänä on tehdä siitä mukava. Sänky vaikkapa nurkkaan niin päin, että miehen pitää nukkua siinä sängyn 9 lattianpuolella, ja naiselle annetaan mahtimääräys, että hänen pitää tulla sänkyyn viimeiseksi ja kiivetä miehensä yli. KIRSI: Kun lapset on pieniä, se voi olla surun tai ahdistuksen paikka että nukutaan missä sattuu. Lapset nukkuvat välissä tai jompikumpi nukkuu lattialla tai sohvalla. Se koetaan loukkauksena itseä kohtaan, jos toinen ei mahdu siihen sänkyyn. Tai kärsitään sitä kuorsaavaa miestä, kun ei uskalleta ottaa oikeutta nukkua jossain muualla, ja se ei silti ole uhka seksuaaliselle kanssakäymiselle. SIRKKU: Eihän se sitä tarkoita, että nukkuvaa lasta ei voisi siirtää tai että nukkuvan lapsen luota ei voisi paeta. Se tuo vaihtelua. SATU: Lähdetään retkelle. Se on ihanaa, kotona voi retkeillä monessa paikassa. KIRSI: Yleensähän se pienten lasten kanssa on kaikkein kätevin keino, että lähtee pois sieltä makuutiloista. Rauhaisan paikan voi löytää vaikka saunasta. Erittäin hyviä paikkoja löytyy, jos vain antaa luovuudelle tilaa. SATU: Puhuit Sirkku aiemmin näistä rutiineista. Onko seksuaaliterapiassa yhtenä työkaluna se, että kehoitat ihmisiä rutiineista pois? Annatko tehtäviä ja millaisia? Kuinka kauan parit käy luonasi? SIRKKU: Se riippuu siitä ongelmasta. Klassiset, toiminnalliset ongelmat ratkeaa yleensä kerralla, joskus nopeamminkin. Yksi kriteeri on että suhteessa ei saa olla pahoja ongelmia, jotta voisi ryhtyä hoitamaan toiminnallisia ongelmia. Itse en tee niin puhdasoppisesti. Eihän asiakkaita voi heittää pois kesken terapian, se eteneminen tavallaan sillä linjalla keskeytyy ja pysähdytään

10 10 pariterapian muihin juttuihin. Näistä rutiineista, niin kyllähän ne on ihan järkyttäviä. Samalla tavalla aina: esileikki, sitten reipasta yhdyntää, tormakasta pumppausta ja sitten jälkilämmittelyt. Se aiheuttaa sen, että sieltä tulee semmoinen tarkkailijajoukko siihen parisängyn ääreen katsomaan, että jokohan tätä lajia on tän mielestä tarpeeksi? Pitäisköhän nyt päästä jo siihen ja nyt tää on tätä. KIRSI: Toisaalta tietyt rutiinit voi olla esim. tuoremehuhommassa ihan ok, semmoiset tuttuudet että tämä on meidän juttu. SIRKKU: Juu, alun perin ne on yhdessä kehitetty. Mutta sitten kun ei ole mitään muuta kuin rutiineja, niin se on tuhoavaa. En enää puhu parien kanssa esileikistä, puhuin siitä 20 vuotta. SATU: Mistä puhut nyt? SIRKKU: Kiihotushyväilyistä. Niitä voi olla yhtä hyvin ennen kuin jälkeen yhdynnän, välillä tai tilalla, ohessa ja Mausteita ja materiaalia SATU: Olen ollut joskus Invalidiliiton seksuaalisuuden kohtaamisen-kurssilla pari päivää Lahdessa. Siellä kulki näitä keinovaginoita ja keinopeniksiä kädestä käteen, kokeiltiin ja tunnusteltiin. Minkä verran Sirkku käytät näitä apuvälineitä ja mitä suosittelet pareille? Onko jotain tiettyä? Mikä on nyt IN? SIRKKU: Klassikko: olin tulossa jostain missä minun piti opettaa squeeze-tekniikka (puristustekniikka) ennenaikaisesta siemensyöksystä kärsiville. Se tekopenis oli pumpulilla täytetty ja patterit poistettu, opetusväline. Kun lennokkaaseen tapaani tulen hotelli Tammeriin, niin käsilaukku pyörähti ja sisältö meni pitkin lattiaa. Ja oli hirveän hauska selittää, että KIRSI: Ei tää ole mun.. (naurua) SATU: En mää tätä käytä (naurua) SIRKKU: Se oli itse asiassa erittäin hyvä aloitus, ne olivat kaikki miehiä. Se meni kyllä aika suoraan asiaan. Otin sen peniksen lattialta ja ajattelin, että piruako tätä enää laukkuun laittamaan, selittämällä tämä vaan pahenee. Ja sanoin, että nyt näytän teille mihin tätä tarvittiin. Että jos sattuu kärsimään liian nopeasta siemensyöksystä, niin partneri voi pitää tuosta terskan reunan alapuolelta tanakasti kahdella etusormella, tai jos on vahvasorminen kumppani niin puristaa niin että 2/3 osaa erektiosta häipyy. Nyt ihan mainoksen vuoksi voin sanoa, että on ihan turha kärsiä nopeasta siemensyöksystä. SATU: Niin näistä apuvälineistä. Suositteletko ihmiselle, että lähtekää seksikauppaan? SIRKKU: Kaikki materiaali joka toimii virittävänä, varsinkin jos on rutinoitunut tai rutiinin tappama pari, olisi tervetullutta. On armoton pula eroottisista filmeistä, jotka toimisivat myös yhdessä katsottuna, virittävänä. Kaupalliset eroottiset filmit ei aina toimi yhtä aikaa naisilla ja miehillä. Siinä on ihan selvä ero; naisia kiihottavat seksuaaliset sanat, tarina, tunteet ja ne tarvitsevat jonkin kehysjutun siihen. Miehiä kiihottaa ihan selvästi kuva, alastomuus ja toiminta. Ja se toiminta saa olla aikalailla semmoista straight action. Naiset on että näyttäkää nyt edes kasvot!. Jos päät puuttuu niin naiset ajattelevat, että se on ihan sama kuin siinä olisi pumpattava Barbara. Seksilehdissä on tapahtunut muutosta. 20 vuotta sitten meitä oli muutama seksuaaliterapeutti ja tilattiin kaikki Suomessa sinä vuonna julkaistut seksilehdet. Jaettiin ne kristillisesti tasan ja käytiin läpi. Minun pinossa ei ollut sinä vuonna yhtään ainutta heteroseksuaalista, siis yhden miehen ja yhden naisen välistä rakastelutapahtumaa. Nyt meidän ylemmän erityistason perheterapiakoulutusryhmä kävi läpi Exitit ja siinä on ihan informatiivista ainesta, on asiaa apuvälineistä ja vaikka mitä. Ja muutama eroottinen tarina. KIRSI: Mitä kirjoja voisit suositella? SIRKKU: Suosittelen pareille kirjaa Hyvää seksiä (Paul Brown & Christine Kell). Olen käyttänyt sitä parien kanssa ja pyytänyt niitä katsomaan sitä yhdessä ja kommentoimaan. Brown on psykologi ja Kell on sosiaalityöntekijä, englantilaisia. Ne ovat kirjoittaneet sen niin, että samasta ilmiöstä on 2 versiota, toinen naisen näkökulmasta ja toinen miehen näkökulmasta. SATU: Ne eivät ole tehneet kompromisseja tekstinsä suhteen. SIRKKU: Se on vähän sama kuin näissä seksuaaliterapian sensate focus -harjoituksissa. Siinähän annetaan instruktio, että älä yritä tehdä näitä hyväilyjä miellyttääksesi toista, vaan lähde hyväilemään toista niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. SATU: Ajatteletko että me mietimme liikaa toisen tarpeita? SIRKKU: Joo. Jos emme ole jonkun kolmannen tarkkailijan kropassa tsekkaamassa sitä, onko tämä loisto suoritus vai ei, niin sitten me voimme kuvitella että olemme siellä kumppanin pääkopassa miettimässä että mistäköhän se nyt tykkää. Hirveän usein sanat puuttuvat. Aivan tolkuttoman vaikea on joidenkin sanoa, että mä tykkäsin tai mä tykkään siitä. Hiljaisuuden kontekstissa,

11 mitä suomalaisilla pareilla vielä on rakastelussa, niin yksikin sana joka voi olla ei, niin se saa ihan kohtuuttoman merkityksen, kun sieltä puuttuu semmoiset balansoivat ihanaa tai lisää tai sä oot suloinen. SATU: Onko nyt jotain mitä voisit suositella? Muutakin kuin puhumista? Ja rutiineista pois? SIRKKU: Kun teen seksuaalihistoriahaastattelun, niin monet miehet on sanoneet sitä, että vaimolla on sellaiset virttyneet sloggit, joista kuminauha repsottaa, jotka on kauhean käytännölliset ja pehmeät ja mukautuneet kroppaan. Ja naiset ajattelee, että herranjumala jos mie jouvun autoonnettomuuteen ja joku ambulanssikuski näkee ja sen ei tule mieleenkään, että oma kumppani näkee ne joka päivä. Kun miehet on visuaalisia, niin se oma naisen pyörylä tai laihula tai pienirintainen, se on eroottisesti viehättävä kun se raaskisi pikkuisen laittautua. Mutta meillä Suomessa naiset sanovat että se on teennäistä, en kai mää nyt rupee miehen takia semmoseen. Mikä estää esim. ostamasta ihania öljyjä ja sanomaan, että tänään mä haluan saunan jälkeen ja sitten näillä hyvillä öljyillä hyväillä kumppania. SATU: Kama sutra-weekendpacket. SIRKKU: Tuosta tulee mieleen mielettömän hyvä liukastusvoide, joka on hyvä olla joka tytön yöpöydän laatikossa tai tyynyn alla. Kaksikymppiset kokevat samantapaisia kostumisvaikeuksia kuin mitä saattaa olla vaihdevuosi-ikäisillä, ja se ei ole pelkästään se. Kama sutra -liukastusvoidetta saa apteekeista. Suosittelen kaikille naisille esim. geishakuulia. Ne on ihan hyvät ja erittäin tärkeät. Miehet kertoo siitä, miten taivaalliselta se tuntuu kun nainen osaa käyttää emätinlihaksiaan. Jos on synnytyksiä, niin se emättimen lihasjäntevyys lörpähtää. Se on sellaista viitseliäisyyttä. Viesti miehille on kyllä se, että paljon saisivat aikaan, jos olisi enemmän kauniita sanoja ja hellää koskettelua. Miehet tahtovat laittaa hellyyden ja seksin nippuun, kun taas naiset erottelevat: mä haluun enemmän hellyyttä, vähemmän seksiä. Ja mies on ihmeissään mitä se tarkoittaa. SATU: Kevin Cline elokuvassa Kala nimeltä Wanda, kun se puhuu italiaa, niin vaikka tilanteessa on testosteronia kauheasti, niin siinä on myös se hellyys ja kontakti siihen naiseen. Siinä on jotain sellaista, mistä moni nainen sanoo, että se kohtaus on jäänyt mieleen. Seksuaalikoulutuksesta KIRSI: Jos mietitään seksuaalikoulutusta, niin millainen koulutus olisi tarpeellinen, miten pitkä aika, millainen paketti olisi hyvä lähteä rakentamaan, että ihmisille tulisi kapasiteettia käsitellä seksuaalisuutta ja työskennellä asiakkaiden kanssa seksuaalisuuden saralla? SIRKKU: Kyllä minimi on se vuosi, ei millään pikakoulutuksella. Se siinä on tärkeää, että ei voi mennä latvasta puuhun, oikotietä ei ole. Että äkkiä minulle heti kaikki nyt. Ala muuttuu jatkuvasti, tulee lisää tietoa hormoneista ja lääkkeistä. Pitää olla korvat höröllään, päivittää tietojaan ja olla moniammatillisessa yhteydessä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu järjestää yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa seksologian ammatilliset erikoisopinnot, se vie 4 vuotta. Varsinaista terapeuttikoulutusta järjestetään erillisillä kursseilla. Näitä kursseja järjestää mm. A-klinikka säätiö, SEX- PO, Väestöliitto ja Suomen Perheterapiayhdistys. SUOSITTELEMME: 11 Kontula, O. & Lottes, I. (toim.), (2000) Seksuaaliterveys Suomessa. Tammi Eri kirjoittajien artikkeleita seksuaalisuudesta ja terveydestä Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Brown, P. & Kell, C. (1998) Hyvää seksiä. Otava Hyvä seksi vaatii taitoa kuten mikä tahansa toiminta, mutta se vaatii myös toisen huomioon ottamista ja kunnioittamista. Tekijät haluavatkin kirjassaan painottaa miehen ja naisen erilaisuutta - ei vain fyysisiä eroja vaan myös sukupuolten eroja tavassa suhtautua elämään. Samalla he toivovat, että miehet oppisivat jotain naisilta ja naiset miehiltä. Kirja sisältää kuvia erilaisista asennoista ja miehen ja naisen näkemyksiä ja ajatuksia samasta asiasta, omana erillisenä tarinanaan. Exit-lehdet

12 12 PÄIVÄKAHVILLA VERONICAN KANSSA Vesa Heiskanen ja Lauri Heikkilä Kuvat: Kati Simonen Veronicaa voi syyllä kutsua seksibisneksen ikoniksi Suomessa. Hän pitää sadomasokistista studiotaan Helsingissä ja sen saaman julkisuuden kautta hänen julkinen habituksensa on monille tuttu. Mutta millainen on Veronican arvomaailma ja mistä hän saa energiansa tehdä työtään? Olisiko hänellä viestiä terapeuteille? Veronican äänessä on Marianne Faithfullin sointi, hän asettuu nojatuoliin luontevasti jalkojensa päälle istuen ja haluaa kahvinsa isosta mukista kaikilla mausteilla. Hän todella ottaa paikkansa tilassa jos on ottaakseen. Kun sä olet kerran hyvä esiintyjä, niin mikä on se unelma, joka antaa sulle energiaa tehdä tätä hommaa? Joka päivä mä oon ihan huipulla. Mulla ei oo sellasia kaavoja, et mä voisin ajatella, että jos mä teen tarpeeks kauan tätä ja tätä ja tätä niin joku keksii mut vielä tähän ja tähän ja tähän. 15 vuotta elämästäni mä vaan driftasin ja odotin et, joku keksii mut johonkin parempaan juttuun. Mä tiedän et mä oon hyvä esiintyjä ja et mulla on luontainen kyky vetää sellasta stand up -komiikkaa ja saada ihmiset mukaan. Kun sä oot löytänyt itsestäs sen missä sä oot hyvä ja tiedät et se toimii, ja meet tekeen ne duunit, niin se ei voi huonommaks mennä. Se riittää. Et ei oo ollu mitään unelmaa mikä ajaa eteenpäin. Entä jos unelmat on yksinkertasesti sellaisia asioita, jotka antaa meille energiaa tehdä asioita? Mun mielestä unelmat on ihan silkkaa viihdettä, energiaa antaa se että hommat on tehtävä. Mutta viihdeunelmat on varmaan eri osastoa? Jos ne on hyviä unelmia, niin niiden on pakko olla viihdettä. Sitten toisaalta voi viihdyttää itseensä sellasilla jatkuvilla paniikkijutuilla. Että nekin voi olla unelmia et vittu toi lähtee menee ihan väärää rataa vaikkei ollakaan kunnolla ees vielä siellä. Siinä on tavallaan jo se unelma, jolla sä ruokit sen jutun. Se on ihan sama, et joku meistä valitsee rakkasuselokuvat ja jotkut kauhuelokuvat viihteenä. Näin mä ajattelen. Mun unelmat voi olla sellasia, et mitä jos maalattais tää huone vaikka vihreeks, ja mä mietin sitä kun sä päpätät jotain muuta. Eli mä oon puoliks viihteellä. Mut en mä tee

13 nyt silleen, mut mä voisin tehdä niin. Mä häviin joskus sietämättömän tylsistä tilanteista johonkin ihan muuhun tilaan. Kun sä tiedät, että joku juttu toimii, niin mistä sä tiedät että se toimii? Ne lähtee heti pykiin jo alussa silleen, että jos mä olisin tullu tänne ja teillä ois ollu ehkä erilaiset kuteet ja erilainen koko toi fiilis, niin voi olla että mä olisin vielä kääntyny. Kun mä sain ensimmäisen haastattelupyynnön sähköpostissa, niin mä mietin et toimiiks tää vai ei, mut kun mä sain vielä toisen sähköpostiviestin, niin siinä oli joku sellanen juttu, joka sai mut tuntee, että on pakko kattoo mitä tyyppejä nää on. Jos nää ei ookaan sellasii mikäs tyyppi sä oot, et me vähän syyllistetään sua tän lehden kautta tai jotain. Mulla oli vähän sellanen fiilis, mutta se on toiminu tähän saakka kun mä oon tässä. Jos mä vaistoon, et jos joku juttu ei vittu toimi, niin mä lähen siitä pois. Mä en siihen jää. Koska se on turhaa. Ihmissuhteista on pakko sanoa, että se ensivaikutelma on yleensä ollut oikea. Mun filosofia, joka perustuu aika pitkälle kierrätykseen, siihen et sielut kiertää, niin se johtuu ihan siitä, että mä oon huomannu, että jotkut ihmiset on paljonki vähemmän kiertänyt kun minä (naurua). Ettei ne oo tyhmiä, mut niillon vaan syvyyttä niin vähän. Se on vaikea pitkällä juoksulla olla tekemisissä, kun sitä joutuu kuitenkin itse olemaan sellanen pulkanvetäjä kokoajan. Mitkään duunit ei oo pelkästään duuneja, ne on enemmän tai vähemmän ihmissuhdejuttuja. Mitkä arvot sulle on tärkeitä kun sä lähestyt ihmisiä? Mä tarviin heti jonkun sellasen pinnan, josta mä saan kiinni, jotain ihmisyyttä. Jos mä tunnen et mä en saa mitään pintaa tai ihmisyyttä, mä en voi olla siinä. Mä en lähde siihen peliin, mä en osaa sitä... tai kyllä mä osaan, mutta mä en oikeastaan jaksa enää. Sillon musta tulee tosi vittumainenkin vielä. Ei sekään kivaa oo. Mä aliarvioin sellasta ajankäyttöä, et pleiataan ihan loputtomasti. Mitä siitä syntyy, ei mitään. Ei ees tuu paska fiilis vaan sellanen loputon kyllästyminen. Ja se tulee yleensä sellasilta ihmisiltä helposti esiin jotka pelkää mua. Koska ne arvelee et mulla on hirvittävästi suhteita jokapuolelle: alamaailmaan, vankilaan, prostituutioon, eduskuntataloon, poliisilaitokseen ja joka puolelle. Niinku onki, joten ne ei tiedä kuinka tulis suhtautuu tähän ihmiseen. Silloin yritetään lyödä yleensä sellasella omalla tietämyksellä, joka on hyvin suppee tietämys. Ota sellanen tietämys josta oot varma, mistä mä en tiedä. Helppohan sillä on pleiaa, koska ei mulla oo mitään erityiskoulutuksia. Ja ei se mua satuta. Mut en mä hirveen usein törmää sellasiin ihmisiin. Ehkä rapussa joo. Sä valikoit sen mitä sä haluat tehdä? Mä pyrin siihen joo. Mä täytin just 40 ja mä aattelen että tällä tietämyksellä mitä mulla nyt on, mulla ei oo enää mitään tarvetta käyttää ihmisiä hyväkseni. Se ei vie mua mihinkään. Sen takia mä valikoin sellasia ihmisiä, jotka viihtyy mun kanssa niin, et meillä on hyvä olla. Aikahan on se missä me ollaan pahiten jumissa. Jos se mitä me eletään, menee ihan päin vittua, niin se on menetettyä ja sä et saa sitä koskaan takaisin. Se et jos heräät jostain sairaalan letkuista, nii et saa ikinä takas niitä hetkiä, jotka heitit ihan pelleilyyn. Se on sellasta. Toki saat uusia päiviä. Mut olisit sä voinu vähän aikasemminki kelaa. Aina voi valita ja 13 lähtee toiseen paikkaan. Ihmiset vaan ei usein lähde mihinkään. Ne tottuu semmoseen. Ne ei tee mitään, ne ei lähde mihinkään. Sulla on kuulemma harvinainen taito saada ihmiset innostumaan ja mukaan sun juttuihin. Mitä luulet, mikä sussa on sellaista, joka saa ihmiset lähtemään mukaan? Tottakai se on se, et heittäytyy itte siihen ihan täysillä. Esimerkiks kun mä lähdin vuonna -95 vetää tätä SM -juttua, Suomessa ei vielä ollu sellasii naisia, jotka ottaa vielä toisii naisia töihin tällaseen hommaan. Ja nää naiset, jotka mä otin hommiin, ne oli tottunu toisenlaiseen rahaan. Siihen et se raha tulee helpommin kun ottaa suihin tai myy persettä, tai strippaa. Se miks mä lähdin tekeen sitä koko hommaa, oli siinä että mä halusin tietyille naisille näyttää, et me voidaan tehdä tällanen oma bisnes, sellanen oma teatteri. Ja ne oli mun mielestä sopivia siihen teatteriin. Se kesti yli vuoden saada se teatteri jaloilleen. Mun piti itse tehdä alussa sellasia 20 tuntisia työpäiviä ja pummia tytöiltä rahaa. Mä tein oikeesti kaikkeni sen eteen, et siit tuli semmonen mesta, missä oli kiva olla duunissa ja myös se että pysty arvostaan itteensä. Kokoajan mun piti pitää näitä tyttöjä silleen että älkää lähtekö minnekään pillubaariin töihin, älkää lähtekö tonne tai tonne, et tää vielä toimii! Jotenki ne alko luottaa muhun ja niistä on vielä 3 mulla töissä. Ja tässä ollaan jo ihan eri vuosisadalla, kun mistä me äsken puhuttiin. Kaikki niistä tytöistä on pärjänny todella hyvin siinä, mitä mä arvostan elämässä: on mukavia ihmissuhteita ja arvostusta omaa itteensä kohtaan. Mut se on just semmosta, et kun mä uskon itte johonkin juttuun sadalla, niin tottakai mä teen sadalla myös sen eteen, ja mä en yhtään hetkeä epäile et se ei toimi.

14 14 Jos en mä itte sadalla usko, niin en mä saa ketään muutakaan mukaan. Miten rakennetaan itsearvostus? Hassua kun mä puhuin tänään kälyn kanssa siitä et se ei voi syyttää äitiään tai ylipäätään ketään siitä, että Korson lähiöstä harvoin nousee ketään tähtiin. Meitä on helvetin paljon tässä maailmassa, joilla ei oo paljon koulutusta, eikä oo sitä eikä tätä eikä tota. Ne asiat on tapahtunut vuotta sitten, kun ei oo päästy kouluun tai tonne tai tänne! Hei kato sitä tilaa missä sä oot! Miten sä sovit siihen tilaan, miten nää ihmiset sopii sun ympärille? No vitun hyvin. No mikä sulla on sitte hätänä? Arvosta ittees siinä kun sä oot, ja kaikki hyvin! Se on se juttu. Jos mun mies jää huumeista kiinni ja mä en tiedä sitä, se ei muuta mun arvostusta häntä kohtaan, koska mä tunnen hänet ihmisenä, mutta mä en voi sille mitään mitä tekoja hän tekee. Mä arvostan häntä ja mä arvostan itseäni hänen ystävänään. Ei mulla häviä arvot siinä, et joku meni näin tai näin tai näin. Loppupelissä me ollaan ihan yksin ja sillon kaikki jutut mitä on, ne piti olla rehellisiä juttuja. Mun äijällä, joka on sellanen katujätkä, on sanonta puhdas omatunto on paras pielunen. Ja se ei tarkota sitä, että onko sulla 10 kiloa hassista piilotettuna tonne, vaan se mitä sä oot sun läheisille. Miten sä oot niitä kohdellu. Jos sä pääsisit kouluttamaan terapeutteja, mitä sä kouluttaisit niille ja miten sä kouluttaisit? Mä oon ollu kaikennäköisissä terapioissa ja mä oon repinyt niissä puhelinluetteloita ja sitten lopulta rullautunu mattoon moniks päiviks. Silloin kun asiat on tosi huonosti niin tuntuu aika hassulta lähtee etsiin jotain ratkaisua. Vaikka ois kuinka halukas ratkaisuihin, niin se ratkaisu voi jäädä kuitenkin valovuosien päähän. Kun se ratkaisu tulee kuitenkin sieltä mun tai sun omasta päästä. Toki, jos on ammattilainen ja se sattuu olemaan samalla sielunkierrolla ja kaikki toimii hyvin, niin saattaa päästä ratkaisuihin. Ja terapeutti saattaa ittekin löytää itsestään jotain uutta, niinku siinä useimmissa tapauksissa käy. Koska heillä on siihen kaikki halu ja otollinen maaperä, nii se terapeutti itse paranee aina vähäsen jostain osin. Ja se toinen on taas niin rikki, että se ei osaa sitä maaperää altistaa parantumiselle. Kun mä olin 34, mä viiltelin kasvot ja kädet ihan paskaks, ja ne lisäsi vaan lääkitystä koska mä olin aggressiivinen. Kynät otettiin pois ja sitten mun piti mennä sellasen 40-vuotiaan naisterapeutin sessioon. Ja mä olin ihan fucking varma, et tulee taas jotain suicidista höpötystä siitä, et kuinka mä oon tosi itsetuhoinen henkilö. Sitten se sano ettei se oo ollenkaan niin, et unohdetaan nää kaikki jutut mitä täällä on susta, että se ei voi olla niin. Eihän se ollutkaan niin. Ja sit mä sanoin sille, että tajuutsä jos on niin paha mieli, et sä et saa sitä muuten ulos kun vetämällä ventin käteen ja kattoo kun se valuu, se paha mieli ulos. Että sen on vaan pakko valua veren mukana jostain pois. Kun et sä voi kerran reikää ampua päähäs. Ja ei se oo mitään itsetuhoista. Päinvastoin. Joskus kun jonkun terapeutin vieressä sä istut, kokoajan pää menee enemmän ja enemmän kiinni ja kiinni ja se terapeutti odottaa sulta jotain. Sekin odottaa sulta jotain! Mitä sulla on antaa, kun sä et itse tiedä mistä on kysymys? Toivot vaan, että terapeutti leikkaa sut keskeltä halki ja kattos että mitä tavaraa tää on vetäny. Jos mä olisin 10 vuotta sitten tullu tähän huoneistoon, ja sellasessa muudissa, joka on täysin käsittämätön: mä tarviin huumeita ja mä tarviin rauhoittavia ja tääl on helvetisti kaikkee valoo ja kaikkii kuvii ja matto vilisee ja hiki valuu. Sit sellanen angstinen, rauhallinen, diktaattorimainen terapeutti istuu tossa. Sä oot ihan paniikissa, niin paniikissa et sä hyökkäät ensimmäiseen mestaan ja ostat kaikki päihteet mitä löytyy. Ellei synny joku sellanen luottamus, et sä haluut tulla uudestaan, et sull olis edes pikkusen sellanen olo että joku asia meni pikkusen eteenpäin. Et ehkä se vähän välitti mitä mä sanoin sille. Usein vaan jää sellanen fiilis, et ei se välittäny yhtään. Ja se johtuu varmaan siitä, että useimmat asiakkaista tulee sellasesta taustasta, jossa ei oo hirveen paljon massii (lat.huom. rahaa). Joten siellä on sellasii kateusmomentteja ja kaikkee. Se on ihan tällasen työläisnaisen tai miehen käsitys asioista, että toi kusipää istuu tällaisessa hienossa talossa ja tienaa mun tuskasta. Ja tekee siitä jonkun massiivijutun vielä. Mut sitte jos sä tuut jonkun Veronican luo puhumaan, ja sä tiedät, et se on nähny nää laitokset ja systeemit ja muut jutut. Mä voin jossain vaiheessa sanoo, et älä jauha kokoajan sitä samaa asiaa, mee jo eteenpäin, en mä jaksa tätä samaa kuunnella. Sillon se tyyppi ainakin tietää, että mä käytän siihen aikaani, kun mä sanon sille et nyt sä taas jankutat tästä samasta asiasta. Terapeuttihan harvoin sanoo että älä esitä. Mulle ei oo ikinä sanottu et lähe meneen täältä! Et älä haaskaa meidän aikaa täällä. Jos ois sanonu, mä oisin varmaan punastunu. Ja mä oisin varmaan aatellu et mä oon arvioinu nää henkilöt väärin. Mä en oo vielä päässy selvyyteen miks terapeutit antoivat mun kusettaa niitä. Miksi!? Mitä vitun masokistista runkkaamista se on?

15 Kukaan ei siirry mihinkään suuntaan ja ne näkevät sen, että mä oon rikki rikki rikki ja mä esitän vaan jotain isompaa juttua. Ne tietää, et mä en tuu edes takasin, kun mä oon niin vihanen lopuks. Miksi sellasta, mä en ymmärrä. Meille studiolle kun miehet tulee, nii ne maksaa 1200 mk tunti ja ne saa tommosen hoidon. Et niitä niinku nöyryytetään. Ja katellaan kun ne esittää. Ne tietää mitä ne saa. Esimerkiks se, sillon kun mä olin malli ja mulla oli hienoja miehiä ja kaikkii, mä meen jonnekin terapeutille Lauttasaareen vastaanotolle, joka semmonen jonka virrassa voi vaan olla. Kun sä olet ihminen jonka pariin ihmiset tällaisessa tilanteessa hakeutuu, niin siihen sisältyy varmaan joitakin olettamuksia siitä, että sun elämäntarinalla on jokin opetus. Jos sun elämäntarinalla olisi jokin opetus, niin mikä se voisi olla? Siellä on nii hirveesti opetuksia, ei siel oo sellasta yhtä opetusta. Mä oon mun mielestä kokonaan se opetus. Jos mä kertoisin mun 15 kysy multa et etsä tajuu mitä sä teet, et sä meet sanoon miljoonan katsojan eteen, et mäkin oon ollu kadulla, se prostituutio, jota te hirveen pahana pidätte täällä, se on mussa. Ei se oo mitään nii kauheeta. Se on vaan elämää. Joku meist on tätä ja joku tota. Mä halusin tavallaan tunnustaa syntini siellä TV:ssä kaikille. Sit teidän on pakko hyväksyy mut, kun kerran mäkin hyväksyn. Tai jos ette hyväksy, niin mä silti hyväksyn. Se oli sellanen juttu joka vaan täyty tehdä. Myöhemmin kun mä oon kattonu sitä itse videolta, nii oon... et mä oon ollu koko ajan ihan reunalla. Just melkeen tipahtamaisillaan. Ja mä oon pitäny itteni siinä ja siit ei voi kyllä mitään muuta opetusta sanoo, kun että toi on ollu ihan hullu ja hiton hyvä onni sillon ollu. Pitkällä aikavälillä arvomaailma muuttuu ja sä joudut käymään läpi kaikkia asioita ja oleen ittekses. Sitten pystyy käyttämään niitä kokemuksia hyväksi. Eli hyväksyä se menneisyys ja tietyllä tavalla tykätäkin siitä, koska se anto niin paljon. on massiivihieno. Mun täti, joka on rikas, maksoi ne terapiat, koska siitä tuli hänelle itselleen parempi maindi. No, mä meen sinne ja vaikka mä kuinka esitän mitä, koska mä oon se alkoholisti narkomaani ja aika huono ihminen kaikilta elintavoilta, niin se tyyppi joka istuu siinä, se on hänen huoneistonsa ja hänen juttu. Hänelle mä esiinnyn siellä ja hänelle maksetaan siitä! Mä oon siirtäny sittemmin nää kaikki omat terapiat tonne maaseutukapakoihin ja otan rahat sieltä. Esiinnyn mieluuummin sankoille joukoille. Mut silti mä en aliarvioi ketään, ihan totta. Mun moni ystävä käy terapeutilla aivan sen takia, et ne on kysyny multa mennäkkö. Oon mä rohkassu heitä sinne, koska mä en pysty oleen muuta kun vieressä. En mä oo mikään semmonen, joka tietää sit loppupelissä, että miten sit kun vaikeeta tulee, nii mitä oikeesti kuuluu tehdä. Mä oon tarinaa miltä osin tahansa, nii jokainen huomaa, et mä oon ollu kokoajan ihan reunalla. Just melkeen tipahtamaisillaan. Ja mä oon pitäny itteni siinä ja siit ei voi kyllä mitään muuta opetusta sanoo, kun että toi on ollu ihan hullu ja hitonhyvä onni sillon ollu. Pitkällä aikavälillä arvomaailma muuttuu ja sä joudut käymään läpi kaikkia asioita ja oleen ittekses. Sitten pystyy käyttämään niitä kokemuksia hyväksi. Eli hyväksyä se menneisyys ja tietyllä tavalla tykätäkin siitä, koska se anto niin paljon. Se on ehkä se opetus, et sä voit hyväksyä sellasen paskan, mut ei sun tarvii suositella sitä muille. Sellanen kokonaisvaltainen hyväksyminen, muutenhan sä et voi olla uskottava. Mitä tahansa tulee eteen nii sä voit sanoo et toi on totta tai ei. Sikshän mä menin aikanaan telkkariin, siihen Musta Laatikko - ohjelmaan vuonna -97. Monet mä miettiny, et en mä nyt enää tekis tota, et ei, ei, ei. Nythän mä nautin jo erilaista arvovaltaa ja se tuntuu jo ihan erilaiselta. Sillon se oli vaan impulsiivinen hyvä juttu. Ja jos mä en olis tehny sitä, koskaan ei olis tullut Veronicaa ja sitä katu-uskottavuutta mitä mulla on. Se oli sen tae, se pieni siemen siellä. Ja monet muistaa sen. Mitä sä haluat tehdä vielä? En mä tiedä mihin asiat vie ja mikä on se juttu. Ehkä mä odotan tällä hetkellä, koska yleensä mä elän selkeesti pikkusen aikaani edellä. Jotenkin osaan ennakoida tuulet, mitä on ilmassa. Ja se lähtee pitkälle siitä, mitä nuorisolla on ilmassa. Esimerkiks tää sota, joka tulee olemaan merkityksellisempi kauaskantoisesti ku mitä nyt pystyy edes ajattelemaan, niin nuoret ihmiset joista nyt kasvaa aikuisia, ne ihan selvästi tarvii mun kaltaisia ihmisiä. Jotka on sellasia ns. survival-tyyppejä, se et sä

16 16 oot jääny henkiin. Ja sulla on kuitenki krediitti asioihin. Kun on tällasta epätoivoa ja pelkoa ilmassa, niin se pelko heitetään viihteelle ja Bin Laden -vitseille. Silloin täytyy tulla mielipidejohtajia joihin ne uskoo. Muuten ne ei pärjää. Mä odotan sitä aikaa, koska sillon mä oon siinä kun tarvitaan. Mitkä asiat tekee sun mielestä ihmisistä arvostettavia? Mulla ei oo sellasia ihmisiä mun ympärillä joita mä en arvosta, koska muut on mulle yhdentekeviä, ne on mulle vaan ihmisiä. Mä en tiedä mikä olis joku sellanen juttu, joka tekis toisesta arvostetumman ku toisesta. Sit on taas sellasia ihmisiä, jotka on ihan raiteiltaan, vaikkapa lapsenraiskaajat ja tällaset, niitä ei oo tarkotuskaan arvostaa ennenkuin ne saadaan jotenkin raiteilleen. Joitakin ihmisiä sä et voi arvostaa sillä hetkellä kun ne on sitä, eikä tiedä että mitä niille tekis. Ja tekis mieli sanoo et ladon taa ja hauli päähän. Sellaseen kuitenkaan ei oo kellään oikeutta. Nyt kun mä en haluu tehdä teihin mitään vaikutusta nii tässä on helppo puhua. Jos täs olis asiakkaana nii se olis ihan eri juttu. Mä sanoin just mun lapselle, et sä et tiiä kuinka mä halusin nuorempana tällasen vartalon kun mulla on nytte, kapee lantio ja leveet hartiat. Mut en mä saanu niitä, aina mulla oli vaan läskiperse. Tänä päivänä mua ei vois vähempää kiinnostaa, onko mulla läskiperse vai ei. Mä sanoin sille just että huomioi se, että asiat tulee aina ajallaan, kun sä osaat nauttia niistä oikeella tavalla. Et jos sä haluat jonkun asian epätoivosesti tapahtuvan jo nyt ja sä teet kaikkes et se tapahtuis. Ja kun se ei tapahdu, älä murehdi. Se tulee sitten kun sen on aika tapahtua. Se on niin ihana huomata elämässä, että kun painaa vähän rewiew, ja huomaa että tää on se mitä mä halusin. Ja jos mä oisin saanu tän aikasemmin, nii mitä mä olisin tällä tehny, mä olisin pilannu tän. Pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen. Noinhan siinä käy. Kaiken saa, mutta jos väärään aikaan haluaa, silloin se menee ihan perseelleen tai sitten se tapahtuu jotenkin ihan ironisesti. Sä saat sen, mutta se muuttuu ihan toisenlaiseksi. Mä tykkäsin pikkutyttönä paljon tällasista mafia-jutuista, missä oli kovia miehiä. Sitten yhtäkkiä kun Rauski, mun mies, pidätettiin, niin mä muistin kuinka pienenä mä pussailin tyynyä ja uneksin et mä oon mafiajätkän kanssa naimisissa ja sitä kun se oli vankilassa. Mut siinä unessa ei ollu sitä, et mä joudun käymään Jokelassa joka viikonloppu vankilassa ja oleen tekemisissä sellasten asioiden kanssa. Mutta mä sain sen mistä mä haaveilin. Teinkö mä kokoajan töitä niiden unelmien eteen, voi olla. Alitajuntaisesti. Että mä ohjasin itseeni sinne lapsuuden unelmaan. Sinne jännittävään, mystiseen maailmaan, jossa myös oli ilotyttöjä ja punaisia valoja ja mä huomaan että mä oon yhtäkkiä tehny itselleni sellasen maailman, jossa ne on ihan oikeesti mukana. Mä oon kertonu useesti, et mitä mä pohjimmiltani tahdon olla, on se 12-vuotias minä, joka pussas yhtä prätkäpoikaa. Sit olin kuuntelees Hurriganesii Ruskopirtillä. Mikä hirvee usko elämään ja mikä hirvee into. Ja joka kerta kun mä rakastun johonkin ihmiseen, niin mä oon taas se 12-vuotias. Mut se ei riitä et mä rakastuisin johonkin ihmiseen kerran 50 vuodessa, se pitää tapahtua kerran viikossa. Mut se ei tarkota sitä, et mä menisin sen ihmisen kanssa sänkyyn. Mä vaan elän siitä ihmisestä ja siinä jutussa aivan täysillä ja flirttaan sen kanssa ja vien sitä juttuu sinne, tänne ja tonne. Sit kun se on puolin ja toisin kulutettu loppuun, niin sitte voidaan olla toisilleen et siistii! Jos tällasii ei oo, niin mä en kyllä jaksa. No nythän sä vastasit siihen ensimmäiseen kysymykseen, että mikä unelma kantaa sua eteenpäin. No mikä se oli? Se oli se 12-vuotiaan rakkaus.

17 KYSYTÄÄN ASIAKKAALTA, MITÄ SINÄ HALUAT 17? -Ratkes-lehti vieraili Pro-tukipisteessä Pekka Väänänen Tuokio Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppisen ja sosiaalityöntekijä Minna Huovisen kanssa heidän viihtyisässä toimistossaan oli haastattelijalle opettavainen kokemus. Koska Pro-tukipisteen toiminta on hyvin laajaa esiteltäväksi lehtemme sivuilla, päätimme keskittää Ratkes-lehden jutun valottamaan heidän käyttämäänsä työn viitekehystä ja sen sisältämää ihmiskuvaa. He kertoivat Pro- tukipisteen eräiksi ajattelun kulmakiviksi valikoituneen voimistamisen (empowerment) ja vastuuttamisen. Jätän lukijoiden arvioitavaksi työtavan yhteneväisyyden ratkaisukeskeiseen viitekehykseen. Pro-tukipisteen työntekijät eivät itse halua asettaa työtapojansa mihinkään ismien lokeroon. Asiakaslähtöisyys Pro-tukipisteen palvelut on tarkoitettu kaikille seksityötä tekeville. Useimmat tukikeskukseen yhteyttäottavat haluavat elämäänsä jonkinlaista muutosta. Prostituution tai muun seksityön lopettaminen ei ole palvelujen saamisen ehto. Pro-tukipisteen työtapa edellyttää asiakkaan tarpeiden, kielen ja muutoshalujen herkkää kuuntelua. Asiakas määrittelee itse tavoitteensa ja työntekijät ovat apuna toteuttamassa tavoitteen määrittelyä. Usein tavoite ja muutoshalu liityvät oman elämän parempaan hallintaan. Pro-tukipisteessä kunnioitetaan ihmisen omaa rytmiä elämänsä järjestämisessä. Liikkeelle voidaan lähteä hyvin pienistä käytännön asioista. Työntekijä auttaa asiakasta työskentelemään niiden asioiden muuttamiseksi, jotka ihminen kertoo pulmakseen ja joihin hän haluaa muutosta. Prosessin eteenpäinviemisen tukeminen tapahtuu mm. toimimalla keskusteluapuna, peilinä ja uusien näkökulmien esiintuojana. Työ rakentuu asiakkaiden omille voimavaroille, potentiaalille ja tavoitteille. Käytettävät työmenetelmät eivät ole itsetarkoitus vaan niiden tulee perustua näille peruspilareille. Näin ollen sopivat työtavat pohditaan jokaisen asiakkaan kanssa erikseen. Joskus riittää keskustelu, joskus taas prosessi vaatii konkreettisesti asiakkaan tukemista siten, että lähdetään yhdessä esimerkiksi opiskele-

18 18 maan kahvilassa käyntiä tai raitiotievaunulla matkustamista maksaen. Uhrista ja rikollisesta oman elämän hallitsijaksi Seksityöhön liittyvät kieli ja uskomukset, joissa seksityöntekijä nähdään uhrina tai rikollisena. Yleisessä kielenkäytössä siivotaan katuja prostituoiduista kuin likaa, tai häntä pidetään olosuhteiden Minna Huovinen Jaana Kauppinen uhrina. Molemmat ajattelutavat vaikuttavat seksityöntekijöiden minäkuvaan ja kokemukseen omasta arvostaan. Uhrin tai yhteiskunnan hylkimän rikollisen identiteetin omaksuman ihmisen on vaikeaa alkaa toimia aktiivisena oman elämänsä olosuhteiden muuttajana. Elämän hallintaan saaminen edellyttää usein asiakkaan minäkuvan vahvistamista. Työntekijät ovatkin kiinnostuneita asiakkaasta ihmisenä, hänen taidoistaan ja unelmistaan. Näistä on mahdollista löytää myönteisemmän minäkuvan rakennusaineita. Asiakkaan selviämisen ja muutoksen mahdollistajana toimii hänen oma, oman arvonsa ymmärtäminen. Kun ihminen sisäistää olevansa arvokas omana itsenään ja oikeutettu haluamaan muutosta, uskaltaa hän vähitellen tehdä muutokseen johtavia tekoja. Kondomin käytön vaatiminen maksavalta asiakkaalta, asiakkaan menettämisen uhallakin, saattaa olla järisyttävä kokemus, joka kertautuu jossakin muualla. Ihmisellä saattaa tällöin olla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ajatus itsensä, minänsä, suojelemisesta. Olen oikeutettu vaatimaan ja tekemään valintoja. Olen oikeutettu suojaamaan itseäni. Olen astunut askeleen poispäin uhrikielestä. Minäkuvan vahvistamisella on suuri merkitys Protukipisteen työssä, koska myös saavutetun muutoksen pysyvyys on myös sidoksissa identiteetin muutokseen. Vastuuttaminen Pro-tukipisteen asiakaskunta on hyvin monenkirjavaa. Ravintoloissa ja muissa julkisissa tapahtuva etsivä työ on lähinnä muutoksen mahdollisuuksien tarjoamista, asiakkaan sitä halutessa, sekä informaation jakamista. Asiakkaat ottavat yhteyttä tukipisteeseen jos haluavat elämäänsä jonkinlaista muutosta. Jotkut asiakkaista pystyvät asioiden verbaaliseen käsittelyyn ja toiset taas eivät. Jotkut haluavat saada itselleen järjestelmällisen tukiprosessin ja jotkut taas ottavat yhteyttä satunnaisesti. Yhteistä asiakkaiden kanssa tehtävässä työssä on asiakkaiden vastuuttaminen muutoksen aktiivisina tekijöinä. Asiakkaalle esitetäänkin kysymys siitä, mitä hän on valmis tekemään muutoksen hyväksi? Mitä ovat ne pienet liikahdukset, joihin hän on valmis? Ellei asiakas ole valmis tekemään itse mitään muutoksen aikaansaamiseksi, tutkitaan vielä unelmaa muutoksesta. Mitä hyvää se sisältää? Onko muutos asiakkaan kannalta riittävän haluttava? Vai onko ajatus haluttavasta muutoksesta, tahattomasti tai tarkoituksella, asetettu niin suureksi ja vaativaksi, että se itsessään lamauttaa toiminnan muutosta kohti? Sumeaa logiikkaa Työ Pro-tukipisteessä perustuu sumeaan logiikkaan. Mekanistinen käsitys oikeasta ja väärästä ei toimi Pro-tukipisteen työssä. Asiat eivät mahdu joko-tai- asetelmaan. Monimutkaisten suhteiden ja lainalaisuuksien verkostossa asiat voivat olla yhtä aikaa, sekä-että, ne voivat sisältää samanaikaisesti hyvää ja huonoa. Pro-tukipisteen työntekijän taitoihin kuuluu herkkyys kuunnella ja ymmärtää dynamiikkaa, joka syntyy seksityön arjen merkityksistä. Tulee kuunnella niitä uskomuksia ja pärjäämisen keinoja, joita siinä kulttuurissa arvostetaan. Työntekijä ei voi perustaa toimintaansa yleisen valtakulttuurin uskomuksiin. Asiakkaista esimerkiksi suuri osa on selviytymisen ja pärjäämisen mestareita, vaikka nämä keinot eivät aina välttämättä sovi valtakulttuurin normistoon. Asiakkai-

19 19 den kanssa voidaan keskustella siitä, voisiko näitä taitoja hyödyntää jollakin tavoin asiakkaan haluaman muutoksen edesauttajina. Selitysmallin muuttaminen Asiakkaiden kanssa työskenneltäessä on olemassa houkutus hakea kaikkia elämän ongelmien syitä prostituutiosta. Usein prostituutio on kuitenkin seurausta joistakin muista asioista. Työntekijän tulee huomioida, että elämänhallinta on kokonaisuus. Jos pureudutaan pelkästään prostituutioon, ei ihmisen elämänhallintaa välttämättä pystytä kehittämään. Vanha pulman selitysmalli ja syntymekanismi jää tällöin edelleen voimaan. Voimaa selviytymistarinoista Jaana ja Minna kertoivat saavansa voimaa omaan työhönsä hyvin monenlaisista asioista. Esimerkiksi työn haastavuudesta, ihmisoikeusnäkökulmasta, muutoksien näkemisestä sekä työnohjauksesta. Jaana kiteytti haastattelun lopuksi asian kuitenkin tavattoman kauniisti: Tässä työssä kuulee kohtuuttomia tarinoita. Elämänhallinnan lisääntyessä ne muuttuvat vähä vähältä selviytymisen tarinoiksi. Menneisyyttä ei muuteta. Eletään elämää ja rakennetaan tulevaisuutta menneisyydestä huolimatta. Teksti ja kuvat: Pekka Väänänen kirjoittaja toimii kouluttajana ja työnohjaajana Frogleap Oy:ssa PRO-tukipisteestä tiiviisti: Pro-tukipiste ry. on vuonna 1996 rekisteröity yhdistys, joka perustettiin jatkamaan Helsingin Diakonissalaitoksen vuonna 1990 aloittamaa prostituoitujen tukitoimintaa. Yhdistyksen tarkoitus on edistää seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia, terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Yhdistys pyrkii vähentämään ja ennaltaehkäisemään sekä yksilöille että yhteiskunnalle aiheutuvia seksityöhön liittyviä haittoja. Yhdistys ylläpitää prostituution ja muunlaisen seksityön kysymyksiin erikoistunutta matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluyksikköä nimeltä Pro-tukipiste. Käytännön asiakastyön lisäksi yhdistys toimii valtakunnallisena asiantuntija-, koulutus- ja konsultaatiotahona prostituutiokysymyksissä. Pro-tukipisteen asiakastyö on monitahoista, sisältäen ennaltaehkäisevää työtä, etsivää sosiaali-ja terveystyötä, päivystystä ja vastaanottoa, ohjaamista muihin palveluihin, tehostettua pärjäämisen tukemista sekä tukea itsenäiseen pärjäämiseen. Päivystys- ja vastaanottopalveluihin kuuluvat terveyspalvelut, sosiaalipalvelut sekä psyykkinen tuki. Kaikki palvelut ovat nimettömiä ja maksuttomia. Lisätietoja E.mail:

20 20 Kun nautinto muuttuu kärsimykseksi Anu Suomela yht.maist. Sexpo säätiö Mitä pidempään olen tehnyt terapiatyötä, sitä varovaisemmaksi olen tullut ja sitä harvempiin tilanteisiin suosittelen terapiaa. Vuosikymmen sitten eräs asiakas tuli kysymään minulta neuvoa. Hän kertoi työskentelevänsä mainostoimistossa erittäin vaativalla ja vastuullisella postilla. Hän oli vuosia kärsinyt työuupumuksesta ja mennyt sen vuoksi terapiaan. Analyytikko vaati, että hänen on käytävä kahdesti viikossa. Asiakas otti pankkilainaa, jonka maksamiseksi joutui tekemään iltaisin siivoustyötä. Kahdessa vuodessa stressin oireet eivät helpottaneet, päinvastoin, unettomuus oli pahentunut, päänsäryt lisääntyneet ja ahdistus työtehtävien hoidosta moninkertaistunut. Tällöin analyytikko oli ehdottanut, että käyntikertoja lisättäisiin kolmeen. Asiakas kertoi purskahtaneensa itkuun, ei hänellä ollut varaa sellaiseen. Tähän terapeutti oli esittänyt, että hän ottaisi viikonlopputöitä, koska terapia oli hänen tilanteessaan ehdottoman välttämätöntä; olihan juuri päästy käsittelemään varhaista isä-tytär -suhdetta, joka oli stressin alkulähde. Asiakasta kauhistutti se, miten hän voisi kertoa terapeutilleen, ettei halua enää jatkaa, kun terapeutti ei näytä tajuavan, mistä hänen stressinsä tosiasiassa syntyy. Terapiaan hakeutuminen tarkoittaa sitä, että asiakkaalla on joku hätä ja valtaosa ihmisistä on tässä tilanteessa hyvin haavoittuvia. Terapeutilta haetaan apua ja odotetaan, että hänellä on ratkaisun avaimet. Tästä syystä terapeutti koetaan auktoriteettina ja asetelma luo mahdollisuuden sellaiseen vallankäyttöön, jota terapeutti ei mahdollisesti itse edes tunnista ja jota ammattikäytännöt tukevat. Monien vastaavien esimerkkien jälkeen olen pohtinut, miten voisin noudattaa pienimmän mahdollisen intervention periaatetta. Etten sotkeentuisi asiakkaitten elämään yhtään sen enempää kuin avun antamiseksi on tarpeen, ja että siitä, mitä teen olisi todella apua juuri siihen vaivaan, jonka asiakas ilmaisee. Seksuaaliterapioissa lähtökohta tähän on hyvä siinä mielessä, että voidaan työskennellä hyvin konkreettisten, käyttäytymisen tasolla olevien asioiden kanssa. Auktoriteettiasemasta on tietysti myös hyötyä. Asiakkaille on monasti suuri helpotus kuulla auktoriteetilta, että hänen kertomansa ongelma on hyvin yleinen. Otetaan esimerkiksi haluttomuus. Parin viime vuoden aikana naistenlehdet ovat kirjoittaneet tästä aiheesta runsaasti ja haastatelleet myös allekirjoittanutta lukuisia kertoja. Niinpä vastaanotolleni tulijoista 95%:a valittaa haluttomuutta ja nettikysymyksissä se on yleisin aihe. Asiakasta saattaa suunnattomasti helpottaa pelkästään se, että auktoriteetti antaa luvan olla haluton, eli normalisoi tilanteen. Asiakas on määritellyt itsensä epänormaaliksi: Minussa on jotain vikaa, kun en halua yhtä paljon kuin kumppanini, tai yhtä paljon kuin ihmiset yleensä. Seksiähän tursuaa nykyään joka tuutista ja myös ammattilaiset korostavat, miten tärkeä elämän alue seksi on. Ei siis ihme, että ihmiset kehittelevät päässään standardeja ja vertailevat itseään niihin. Vertaileminen on tunnetusti polku helvettiin. Tällaisia standardeja ovat esittäneet myös ammattilaiset, väittämällä esimerkiksi, että naisen on hakeuduttava terapiaan, jos hän ei puolen vuoden aikana halunnut kuin 1-2 kertaa viikossa. Toisen ihmisen kunnioittaminen on tasapainoisen parisuhteen